This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52015DC0117
REPORT FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT AND THE COUNCIL Exemptions granted by Member States under Regulation (EC) 1371/2007 on rail passengers' rights and obligations
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Jäsenvaltioiden myöntämät rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista annetun setuksen (EY) N:o 1371/2007 mukaiset poikkeukset
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Jäsenvaltioiden myöntämät rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista annetun setuksen (EY) N:o 1371/2007 mukaiset poikkeukset
/* COM/2015/0117 final */
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Jäsenvaltioiden myöntämät rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista annetun setuksen (EY) N:o 1371/2007 mukaiset poikkeukset /* COM/2015/0117 final */
Rautatieliikenteen
matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista annetun asetuksen (EY) N:o
1371/2007 soveltaminen: jäsenvaltioiden myöntämät asetuksen 2 artiklan mukaiset
poikkeukset Johdanto Rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja
velvollisuuksista 23. lokakuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston
asetus (EY) N:o 1371/2007[1],
jäljempänä ’asetus’, tuli voimaan 3. joulukuuta 2009. Asetuksen tarkoituksena
on suojata rautatieliikenteen matkustajien oikeudet EU:ssa, etenkin matkan
keskeytyessä, ja parantaa rautateiden matkustajaliikennepalvelujen laatua ja
tehokkuutta. Vaikka asetusta periaatteessa sovelletaan
kaikkiin rautateiden henkilöliikennepalveluihin EU:ssa, asetuksessa annetaan
jäsenvaltioille mahdollisuus myöntää poikkeuksia kotimaan pitkän matkan
matkustajaliikenteelle asetuksen asteittaisen soveltamisen helpottamiseksi.
Kaupunki-, esikaupunki- ja aluerautatieliikenteen matkustajapalvelujen
erityisluonteen vuoksi asetuksessa annetaan jäsenvaltioille myös lupa jättää
nämä palvelut asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Asetuksen 2 artiklan mukaan jäsenvaltiot
voivat siis vapauttaa tietyt palvelut asetuksen täysimääräisestä
soveltamisesta: 1.
2 artiklan 4 kohta: rautateiden kotimaan
matkustajaliikennepalvelut enintään viiden vuoden ajaksi, ja lupa voidaan
uudistaa kaksi kertaa (asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa lueteltuja säännöksiä
lukuun ottamatta); 2.
2 artiklan 5 kohta: rautateiden
matkustajaliikennepalvelut kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikenteessä
(asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa lueteltuja säännöksiä lukuun ottamatta); 3.
2 artiklan 6 kohta: sellaiset rautateiden
matkustajaliikennepalvelut tai matkat, joiden merkittävä osa tapahtuu EU:n
ulkopuolella, enintään viiden vuoden ajaksi. Tällainen poikkeus voidaan
uusia. Asetuksen 2 artiklan 7 kohdassa pyydetään
komissiota toimittamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus
jäsenvaltioiden 2 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan nojalla myöntämistä poikkeuksista. I Tilanne
poikkeusten osalta Asetuksen 3.
joulukuuta 2009 tapahtunutta voimaantuloa seuranneen ensimmäisen
viisivuotiskauden loppuun 2. joulukuuta 2014 asti Asetuksen
soveltamisesta voidaan yleisesti ottaen todeta, että neljä jäsenvaltiota
soveltaa sitä tällä hetkellä täysimääräisesti, kun taas 22 jäsenvaltiota on
myöntänyt poikkeuksia, vaihtelevassa määrin. Raportissa tarkastellaan
rautateiden eri matkustajaliikennepalvelujen tilannetta jäsenvaltioissa
yksityiskohtaisesti.
1. Matkustajaliikennepalvelut kansallisella tasolla (kotimaan liikenteen,
kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikenteen palvelut)
Viiden ensimmäisen
vuoden aikana myönnettyjen poikkeusten myöntämisessä on jäsenvaltioiden välillä
seuraavanlaisia eroja[2]:
1) Asetuksen täysimääräinen soveltaminen ilman poikkeuksia
Vain seuraavat neljä jäsenvaltiota on päättänyt
panna asetuksen täysimääräisesti täytäntöön ilman poikkeuksia: Alankomaat,
Italia, Tanska ja Slovenia.
2) Kaikkia palveluja koskeva poikkeus (kotimaan liikenne sekä kaupunki-,
esikaupunki- ja alueliikenne)
Seuraavat viisi jäsenvaltiota on päättänyt myöntää
täydet poikkeukset siten, että vain asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa
tarkoitettuja pakollisia säännöksiä[3]
sovelletaan: Bulgaria, Irlanti, Latvia, Ranska ja Romania.
3) Osittaiset poikkeukset
·
Palvelutyypin mukaan myönnetyt poikkeukset
(kotimaan liikenne tai kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikenne) o
Kotimaan liikenteen palveluja koskeva poikkeus,
joka ei koske kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikennettä Seuraavat kolme
jäsenvaltiota ovat myöntäneet poikkeuksia kotimaan pitkän matkan
liikennepalveluille mutta ei kaupunki-, esikaupunki- tai aluepalveluille: Belgia,
Liettua ja Tšekki. o
Kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikennettä
koskeva poikkeus, joka ei koske kotimaan palveluja Seuraavat viisi
jäsenvaltiota eivät ole myöntäneet poikkeuksia kotimaan (pitkän matkan)
palveluille vaan ainoastaan kaupunki-, esikaupunki- ja aluepalveluille: Itävalta,
Luxemburg, Saksa, Suomi ja Ruotsi. ·
Vaatimuksen mukaan (eli artiklakohtaisesti)
myönnetyt poikkeukset o
Tiettyjen artikloiden osalta myönnetyt
poikkeukset tietyille palveluille Belgia on myöntänyt kotimaan pitkän matkan liikenteen palveluille
poikkeuksen, joka koskee ainoastaan asetuksen liitteessä II olevan II osan
mukaisia matkan aikana annettavia tietoja. Espanja on myöntänyt
ainoastaan kotimaan pitkän matkan liikenteen palveluille poikkeuksen, joka
koskee 27 artiklan mukaista valitusten käsittelyä. o
Kaikkien kansallisten palvelujen osalta
myönnetyt useita artikloja koskevat poikkeukset Seuraavat yhdeksän
jäsenvaltiota ovat myöntäneet poikkeuksia tiettyjen artiklojen osalta: Espanja,
Kreikka, Kroatia[4],
Unkari, Puola, Portugali, Slovakia, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta.
2. Rajat ylittävät palvelut kolmansien maiden kanssa
Seuraavat kymmenen
jäsenvaltiota ovat myöntäneet joko täydelliset tai osittaiset 2 artiklan 6
kohdan mukaiset poikkeukset rautateiden matkustajaliikennepalveluille tai
matkoille, joista merkittävä osa tapahtuu EU:n ulkopuolella: Bulgaria,
Kreikka, Kroatia, Latvia, Liettua, Puola, Romania, Suomi, Unkari ja Viro.
Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ne maat, joilla on rajat ylittävää palvelujen
tarjoamista kolmansien maiden kanssa, ovat vapauttaneet nämä palvelut asetuksen
soveltamisesta omalla alueellaan.
Lisäseikat
Useimmat niistä
jäsenvaltioista, jotka ovat myöntäneet vapautuksia pitkän matkan kotimaan
liikenteen palveluille, ovat myöntäneet poikkeuksia, jotka koskevat 8, 10, 13,
15, 17 ja 18 artiklaa. Useimmat niistä jäsenvaltioista, jotka ovat myöntäneet
poikkeuksia kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikenteen palveluille, ovat
myöntäneet poikkeuksia, jotka koskevat 8, 10, 15, 16, 17 ja 18 artiklaa.
Jäsenvaltioiden ei tarvitse esittää erityisiä perusteita poikkeusten
myöntämiselle, mutta tämän on tapahduttava avoimesti ja ketään syrjimättä.
Näyttäisi selkeästi olevan niin, että myönnetyt poikkeukset koskevat pääasiassa
artikloita, joita voidaan pitää taloudellisesti tappiollisimpina eli niitä,
jotka liittyvät ennakkomaksuihin onnettomuustapauksissa (13 artikla) sekä
viivästymistapausten, junayhteyden menettämisen ja liikennepalvelun
peruuttamisen jälkeisiin vastuukysymyksiin ja niiden myötä korvaamiseen,
korvauksiin ja avustuksiin (15, 16, 17 ja 18). Asetuksen 8 artiklaa (matkaa
koskevat tiedot) ja 10 artiklaa (matkatietotieto- ja varausjärjestelmät)
voitaisiin pitää hankalina tai kalliina, jos näiden artiklojen vaatimusten
täyttäminen edellyttäisi uutta tai kunnostettua liikkuvaa kalustoa tai
tietojärjestelmiä. Edellä olevasta käy
ilmi, että poikkeusten käyttö, erityisesti kotimaan liikennepalveluissa, on
johtanut siihen, että rautatieliikenteen matkustajien oikeudet EU:ssa ovat
hyvin erilaisia, koska EU:n matkustajien yhtenäisten oikeuksien puuttuessa
sovelletaan erilaisia kansallisia lainsäädäntöjä. Komissio totesi jo Euroopan
parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen soveltamisesta 14. elokuuta 2013
antamassaan kertomuksessa[5],
että ”poikkeusten laaja myöntäminen estää vakavalla tavalla asetuksen
tavoitteiden saavuttamista” eli rautateiden matkustajaliikennepalvelujen laadun
ja tehokkuuden parantamista. Jäsenvaltioiden poikkeukset estävät tasapuolisten
toimintaedellytysten luomisen eri puolilla EU:ta toimivien rautatieyritysten
välille. Ne myös riistävät rautatieliikenteen matkustajilta oikeusvarmuuden ja
oikeuksien täysimääräisen toteutumisen. Kertomuksen lopussa
on taulukon muodossa esitetty yhteenveto poikkeusten tilanteesta marraskuussa
2014[6]. II NÄKYMÄT 3.
JOULUKUUTA 2014 JÄLKEEN Kertomuksessa
tarkastellaan myös tulevaa tilannetta siltä osin kuin on kyse asetuksen
soveltamisesta ja erityisesti poikkeusten uusimismahdollisuutta
jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioilta saatujen tietojen mukaan tilanne ei muutu
merkittävästi 3. joulukuuta 2014 jälkeen, jolloin ainoastaan viisi
jäsenvaltiota soveltaa asetusta täysimääräisesti ja 21 myöntää edelleen
poikkeuksia vaihtelevassa määrin. Jäsenvaltiot voivat
uusia asetuksen 2 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaiset poikkeukset, mutta niiden on
ilmoitettava komissiolle poikkeusten mahdollisesta jatkumisesta 3. joulukuuta
2014 jälkeen. Sama koskee yhdeksää jäsenvaltiota, jotka ovat valinneet 2
artiklan 5 kohdan mukaisen viisi vuotta kestävän poikkeuksen, joka koskee
kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikennettä, ja joka voidaan uusia[7]. Jäsenvaltioilta on
tältä osin tiedusteltu niiden aikeita vähentää tai uusia poikkeuksia[8]. Saaduista tiedoista
käy ilmi, että neljä jäsenvaltiota aikoo vähentää artikloja, joiden osalta
myönnetään poikkeuksia seuraavan viisivuotiskauden aikana: Belgia, Bulgaria,
Puola ja Viro. Belgian tapauksessa tämä merkitsee, että
asetusta sovelletaan täysimääräisesti kaikkiin rautateiden
matkustajaliikennepalveluihin. Seuraavat 12
jäsenvaltiota aikovat säilyttää vallitsevan tilanteen niiden poikkeusten osalta
vielä viisi vuotta: Itävalta, Kreikka, Kroatia, Latvia, Liettua, Ranska,
Romania, Saksa, Slovakia, Suomi, Tšekki ja Unkari. Yhdistynyt
kuningaskunta ilmoitti, että se jatkaa voimassa olevia poikkeuksia
tilanteen ylläpitämiseksi ja järjestää kuulemisen ja uudelleentarkastelun
vuonna 2015 ennen kuin se tekee päätöksen siitä, olisiko poikkeuksia jatkettava
tai olisiko ne poistettava kokonaan tai osittain. Alankomaat, Italia,
Slovenia ja Tanska soveltavat asetusta jo kokonaisuudessaan. Ruotsi, joka ei ollut aiemmin eritellyt kaupunki-, esikaupunki- tai
alueliikennepalveluihin soveltamiaan poikkeuksia, on nyt ilmoittanut
komissiolle aikovansa jättää nämä palvelut asetuksen tiettyjen artiklojen
soveltamisen ulkopuolelle. Vaikka jotkin
jäsenvaltiot eivät ole vielä virallisesti ilmoittaneet asetuksen 2 artiklan 7
kohdan mukaisten poikkeuksien uusimisesta tai poistamisesta, voidaan olettaa,
ettei tilanne asetuksen soveltamisessa rautateiden kotimaan matkustajaliikennepalveluihin
muutu merkittävästi ensimmäisen viisivuotiskauden jälkeen. Tämä tarkoittaa
sitä, että matkustajien asetuksen mukainen suojelu paranee näiden palvelujen
osalta vain hieman jos lainkaan. Tilanne on vastaava kansainvälisten palvelujen
ja sellaisten matkojen osalta, joilla suuri osa matkasta tapahtuu EU:n
ulkopuolella. Päätelmänä voidaan
todeta, että jäsenvaltiot ovat myöntäneet laajoja poikkeuksia asetuksen (EY)
N:o 1371/2007 ensimmäisen viiden soveltamisvuoden aikana, eikä lähitulevaisuudessa
ole odotettavissa kuin hyvin pieniä parannuksia. Tasapuoliset
toimintaedellytykset ja matkustajien suojelun korkea taso Euroopan unionissa
eivät siis vieläkään toteudu. [1] EUVL L 315, 3.12.2007, s. 14. [2] Maltalla ja Kyproksella ei ole lainkaan rautateiden
matkustajaliikennepalveluja. [3] Asetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaan 9, 11, 12, 19 artiklaa, 20
artiklan1 kohtaa ja 26 artiklaa sovelletaan rautateiden
matkustajaliikennepalveluihin kaikkialla EU:ssa. [4] Kroatia liittyi Euroopan unioniin 1. heinäkuuta 2013. Kroatia on
myöntänyt poikkeuksia sen liittymispäivästä ensimmäisen viisivuotiskauden
loppuun asti tämän asetuksen voimaantulo huomioon ottaen eli 2. joulukuuta 2014
asti. [5] KOM(2013) 587 lopullinen, 14.8.2013. [6] Poikkeusten luettelo perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin
tietoihin. [7] Bulgaria, Espanja, Irlanti, Kreikka, Kroatia, Latvia, Portugali,
Unkari ja Viro. [8] Jäsenvaltioita, jotka eivät ole vastanneet epäviralliseen
kyselyyn, ei mainita luettelossa.