(1)

Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa annettua direktiiviä 2003/87/EY tarkistettiin ja muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2023/959 (2) sen mukauttamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2021/1119 (3), jossa asetetaan tavoitteeksi vähintään 55 prosentin nettopäästövähennys vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

(2)

Direktiiviä 2003/87/EY on muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveillä (EU) 2023/958 (4) ja (EU) 2023/959. Siksi myös komission täytäntöönpanoasetusta (EU) 2018/2066 (5) olisi muutettava vastaavasti, jotta siihen voidaan sisällyttää tarvittavat määritelmät ja yksityiskohtaiset järjestelyt muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden ja kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden päästöjen tarkkailua ja raportointia varten ja jotta voidaan myös varmistaa asianmukainen yhdenmukaisuus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2001 (6) vahvistettujen kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasujen vähennyksiä koskevien kriteerien kanssa siten, että voidaan tarkkailla ja raportoida päästöjä, jotka aiheutuvat hiilidioksidin kuljettamisesta geologista varastointia varten muulla tavoin kuin putkistoissa, ilmailun päästöjä, mukaan lukien ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailu ja raportointi, sekä rakennusten, tieliikenteen ja päästökauppajärjestelmään aikaisemmin kuulumattoman teollisuuden uuden päästökauppajärjestelmän päästöjä.

(3)

Rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen uudessa päästökauppajärjestelmässä on tarpeen, että 3 artiklan 69 kohdassa olevassa ”loppukuluttajan” määritelmässä viitataan tarkemmin direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a e alakohdassa olevaan säännellyn yhteisön määritelmään.

(4)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2066 5 artiklaa olisi muutettava sen huomioon ottamiseksi, että tarkkailun ja raportoinnin täydellisyyden olisi katettava kiinteän laitoksen kaikki prosessipäästöt ja poltosta aiheutuvat päästöt kaikista päästölähteistä ja lähdevirroista, jotka liittyvät direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltuihin toimintoihin ja muihin niihin suoraan liittyviin toimintoihin kyseisen direktiivin 3 artiklan e alakohdan mukaisesti.

(5)

Biomassaa, muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita, kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita ja vähähiilisiä synteettisiä polttoaineita koskevien tietojen laadun parantamiseksi ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (7) mukaisen kansallisen raportoinnin helpottamiseksi toiminnanharjoittajien olisi tarkkailtava näiden polttoaineiden muun kuin nollaluokitellun hiilen ja nollaluokitellun hiilen osuuden päästöjä ja raportoitava niistä muistiotietoina päästöselvityksissä. Tätä varten olisi määritettävä ja raportoitava kullekin vastaavalle lähdevirralle parametrit, jotka koskevat muuta kuin nollaluokiteltua ja nollaluokiteltua biomassaa, muuta kuin biologista alkuperää olevaa uusiutuvaa polttoainetta ja kierrätettyä hiilipitoista polttoainetta tai vähähiilistä synteettistä polttoainetta, täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2066 24 artiklan mukaisen vakiolaskentamenetelmän ja kyseisen asetuksen 25 artiklan mukaisen massatasejärjestelmän mukaisesti. Tarvitaan erityiset säännöt, jotka koskevat koostumukseen liittyvien laskentakertoimien määrittämistä muun kuin nollaluokitellun ja nollaluokitellun biomassan, muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen ja kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen sekä vähähiilisen synteettisen polttoaineen osalta, mukaan lukien nollaluokitellun hiilen ja muun kuin nollaluokitellun hiilen osuus.

(6)

Jotta voidaan välttää massatasejärjestelmän kokonaispäästöjen järjestelmällinen aliarviointi silloin, kun syöttö- ja tuotosvirroissa on nollaluokiteltua hiiltä, toiminnanharjoittajien on tärkeää määrittää tuotosvirtojen nollaluokitellun hiilen osuus. Tarvitaan selkeää näyttöä sen osoittamiseksi, että aliarviointia on vältetty ja että nollaluokitellun hiilen osuuksien kokonaismassa tuotosmateriaaleissa vastaa syöttömateriaalien sisältämän nollaluokitellun hiilen osuuksien kokonaismassaa.

(7)

Direktiivissä 2003/87/EY, sellaisena kuin se on tarkistettuna direktiivillä (EU) 2023/959, täsmennetään, että biomassan päästökerroin on nolla, jos biomassa täyttää direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistetut kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit biomassapolttoaineiden käytölle, ottaen huomioon direktiivin 2003/87/EY soveltamiseksi tarvittavat mukautukset, sellaisina kuin ne on vahvistettu kyseisen direktiivin 14 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä. Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2066 38 artiklan 5 kohtaa olisi muutettava, jotta voidaan selventää edellytyksiä, joiden täyttyessä biomassapäästöt voidaan katsoa nollaksi, ja yhdenmukaistaa ne tarkistetun direktiivin (EU) 2018/2001 kanssa. Jos asiaankuuluvia kestävyyskriteerejä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevia kriteerejä ei sovelleta tiettyyn biomassatyyppiin, kyseiseen biomassaan voidaan soveltaa nollaluokitusta suoraan. Tässä tapauksessa toiminnanharjoittajien olisi kuitenkin edelleen osoitettava, että kriteerejä ei voida soveltaa. Soveltuvuutta ja kestävyyttä koskevan näytön arviointi on olennainen osa todentamista, jossa todentaja tarkistaa tarkkailumenetelmien oikean soveltamisen, mukaan lukien biomassan nollaluokitus. Jos sovelletaan 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädettyjä kestävyyskriteerejä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevia kriteerejä, nollaluokituksen edellytyksenä on näiden kriteerien noudattaminen. Biomassaa, joka ei tässä tapauksessa täytä kriteerejä, olisi pidettävä fossiilisena polttoaineena. Päästöjen nollaluokitus EU:n päästökauppajärjestelmässä ei ole osa direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 5 alakohdassa määriteltyjä tukijärjestelmiä.

(8)

Muutetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (8) 31 a artiklalla perustetaan unionin tietokanta, joka mahdollistaa nestemäisten ja kaasumaisten uusiutuvien polttoaineiden, kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden ja vähähiilisten synteettisten polttoaineiden jäljittämisen, jäljempänä ’unionin tietokanta’. Unionin tietokannan olisi oltava täysin toimintavalmis viimeistään 21 päivänä marraskuuta 2024. Jos edellytetään direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädettyjen kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien noudattamista biomassan osalta ja mainitun direktiivin 29 a artiklassa säädettyjen kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien noudattamista nestemäisten ja kaasumaisten uusiutuvien polttoaineiden ja kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden osalta, kestävyys olisi osoitettava mainitun direktiivin 30 ja 31 artiklan mukaisesti. Tämän prosessin helpottamiseksi ja hallinnollisen taakan keventämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava luottaa EU:n päästökauppajärjestelmän toiminnanharjoittajien, ilma-aluksen käyttäjien ja säänneltyjen yhteisöjen unionin tietokantaan toimittamaan näyttöön liiketoimista, jotka liittyvät mihin tahansa raportointivuoden aikana ostettuun ja käytettyyn polttoainemäärään, joka on liitetty vastaavan määrän kumoamiseen unionin tietokannassa. Jos kestävyystodistuksen tiedot osoittautuvat myöhemmin virheellisiksi tietokannoissa kumottujen määrien osalta, toimivaltaisen viranomaisen on oikaistava todennetut päästöt vastaavasti.

(9)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2066 33 artiklan mukaisesti näytteiden on kelvattava edustamaan kyseistä erää eikä niissä saa olla harhaa. Jos käytetään jatkuvatoimista näytteenottoa savukaasuvirrasta, analyysitiheys olisi yhdenmukaistettava tämän prosessin kanssa, ja sen olisi katettava keskeytyksettä koko raportointivuosi.

(10)

Direktiivillä (EU) 2023/959 on laajennettu direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltujen toimintojen soveltamisalaa siten, että se kattaa myös öljyn jalostuksen, raudan tuotannon, alumiinioksidin tuotannon, vedyn tuotannon ja hiilidioksidin kuljetuksen muilla tavoin kuin putkistojen kautta. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus direktiivin 2003/87/EY liitteen I kanssa, täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2066 liitteet olisi päivitettävä.

(11)

Direktiivissä 2003/87/EY tunnustetaan kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden ja muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden mahdollinen asema kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä aloilla, joilla hiilestä irtautuminen on vaikeaa. Hiilestä irtautumisen edistämiseksi niiden kasvihuonekaasupäästövähennysten on saavutettava direktiivin (EU) 2018/2001 29 a artiklassa säädetyt kasvihuonekaasupäästöjen vähimmäisvähennykset, ja ne on laskettava kyseisen artiklan nojalla annetussa säädöksessä vahvistetun menetelmän mukaisesti.

(12)

Kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden tai muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden, joiden kemiallinen koostumus sisältää hiiltä, kuten e-keroseeni tai e-metanoli, tuotantoon tarvitaan hiiliraaka-ainetta. Niin kauan kuin hiilen hinnoittelu ei kata tuotteen, joissa käytetään talteenotettua hiilidioksidia, elinkaaren kaikkia vaiheita, erityisesti jätteenpolttovaihetta, päästöjen ottaminen huomioon vain sillä hetkellä, kun ne vapautuvat tuotteista ilmakehään, johtaisi niiden aliarvioimiseen. Jos muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet tai kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet tuotetaan direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvassa toiminnossa talteenotetusta hiilidioksidista, olisi otettava huomioon kyseisen toiminnon päästöt. Jotta voidaan välttää kaksinkertainen laskenta ja kaksinkertaisen maksun vaatiminen samoista päästöistä, direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistetut kriteerit täyttävien kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden ja muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden hiilidioksidipäästöjen päästökertoimen olisi oltava nolla.

(13)

Vähähiilisten synteettisten polttoaineiden on täytettävä uusiutuvan kaasun, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin (EU) 2024/1788 2 artiklan 13 kohdassa säädetyt kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit. Vähähiilisten synteettisten polttoaineiden tuotannossa tarvitaan hiiliraaka-ainetta. Jotta vältetään kaksinkertainen laskenta EU:n päästökauppajärjestelmässä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2066 5 artiklan mukaisesti, vähähiilisen synteettisen polttoaineen päästöihin olisi sovellettava nollaluokitusta, jos polttoaineiden sisältämä hiili kuuluu EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin ja se on sen vuoksi otettu huomioon, myös silloin, kun sen päästökerroin on nolla, jollei uudelleentarkastelusta, joka koskee nollaluokitellun hiilen polttamista sellaisissa laitoksissa, jotka liitteessä I olevan 1 kohdan nojalla eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin siksi, että ne käyttävät runsaasti biomassaa, muuta johdu. Vähähiilisistä synteettisistä polttoaineista, joiden hiilisisältö ei kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin, aiheutuvia päästöjä olisi käsiteltävä kuten vastaavia fossiilisten polttoaineiden poltosta aiheutuvia päästöjä. On tarpeen antaa säännöt nollaluokitellun vähähiilisen synteettisen polttoaineen osuuden määrittämiseksi.

(14)

Kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden tai muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden, joista ei saada direktiivin (EU) 2018/2001 29 a artiklassa säädettyjä kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä, katsotaan johtavan riittämättömiin kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Sen vuoksi tällaisten kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden tai muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden poltosta aiheutuvia päästöjä olisi käsiteltävä kuten vastaavia fossiilisten polttoaineiden poltosta aiheutuvia päästöjä. Koska kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita tai muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita voidaan sekoittaa fossiilisiin polttoaineisiin, on tarpeen vahvistaa säännöt nollaluokitellun kierrätetyn hiilipitoisen polttoaineen tai muuta kuin biologista alkuperää olevan uusiutuvan polttoaineen osuuden määrittämiseksi.

(15)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2066 olisi määritettävä tarkkailumenetelmä, jota sovelletaan nollaluokiteltujen muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden, kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden ja vähähiilisten synteettisten polttoaineiden päästöihin. Siihen olisi sisällytettävä säännöksiä nollaluokiteltujen muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden, kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden ja vähähiilisten synteettisten polttoaineiden kokonaispäästöjen vähentämisestä silloin, kun toiminnanharjoittaja käyttää mittaukseen perustuvaa menetelmää kokonaishiilidioksidipäästöjen määrittämiseen. Kun jäsenvaltiot suunnittelevat tukijärjestelmiä uusiutuvia tai vähähiilisiä polttoaineita varten, ne säilyttävät oikeuden täsmentää, miten erilaisten muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden, kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden tai synteettisten vähähiilisten polttoaineiden käyttöä edistetään.

(16)

Lisäksi, kun biomassaa sisältäviin polttoaineisiin ja materiaaleihin sovelletaan mittaukseen perustuvaa menetelmää, olisi lisättävä edellytykset, jos biomassaosuus on yhtä suuri kuin nollaluokitellun biomassan osuus. Selvennyksiä olisi annettava myös siitä, kun nämä edellytykset eivät täyty, ja tällaisessa tapauksessa toiminnanharjoittajan olisi noudatettava laskentaan perustuvaan lähestymistapaan liittyviä säännöksiä.

(17)

Jos laitoksen ehdottamaan menetelmään kuuluu jatkuvatoiminen näytteenotto savukaasuvirrasta ja samalla kiinteä laitos käyttää kaasuverkosta saatavaa maakaasua, kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi biokaasusta peräisin oleva hiilidioksidi olisi määritettävä laboratorioanalyysillä ja tämä määrä olisi vähennettävä aiemmin laskentaan perustuvalla lähestymistavalla määritetystä nollaluokitellun hiilidioksidin kokonaismäärästä.

(18)

Direktiivissä 2003/87/EY ei tunnusteta negatiivisia kasvihuonekaasupäästöjä. Negatiivisten päästöjen synnyttämisen välttämiseksi toiminnanharjoittajan ei pitäisi vähentää päästöistään hiilidioksidia, joka on peräisin nollaluokitelluista polttoaineista. Kun on kyse nollaluokiteltujen ja muiden kuin nollaluokiteltujen lähteiden yhdistelmästä peräisin olevien päästöjen talteenotosta, selkeyden ja yksinkertaisuuden varmistamiseksi muista kuin nollaluokitelluista lähteistä peräisin olevan hiilidioksidin määrä, joka voidaan vähentää toiminnanharjoittajan päästöistä, olisi määritettävä nollaluokiteltujen ja muiden kuin nollaluokiteltujen päästöjen osuuden perusteella.

(19)

Direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetellut toiminnot ”kasvihuonekaasujen kuljettaminen geologista varastointia varten” ja ”kasvihuonekaasujen geologinen varastointi” kattavat kaiken direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittuun varastointipaikkaan kuljetettavan ja varastoidun hiilidioksidin riippumatta hiilidioksidin maantieteellisestä ja fyysisestä alkuperästä. Jotta voidaan välttää mahdolliset tarkkailu- ja raportointikehyksen aukot ja tarjota hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin tai hiilidioksidin varastointipaikkojen toiminnanharjoittajille kannustimia vuotojen minimoimiseksi, on tarpeen selventää, että näiden toiminnanharjoittajien olisi tarkkailtava kaikkia hallussaan olevan hiilidioksidin geologiseen varastointiin liittyviä päästöjään ja raportoitava niistä, myös jos ne ovat peräisin direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuulumattomista toiminnoista.

(20)

Koska geologiseen varastointiin tarkoitetun hiilidioksidin kuljettamiseen odotetaan käytettävän eri liikennemuotoja, direktiivillä (EU) 2023/959 laajennettiin direktiivin 2003/87/EY liitteessä I olevan toiminnon ”kasvihuonekaasujen kuljettaminen geologista varastointia varten” soveltamisalaa kaikkiin liikennemuotoihin. Näin ollen on tarpeen tarkistaa hiilidioksidin kuljetustoimintaan liittyviä tarkkailua ja raportointia koskevia säännöksiä sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan mihin tahansa liikennemuotoon perustuvaan hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin. Jos jokin liikennemuoto kuuluu myös muun direktiivin 2003/87/EY mukaisen toiminnon soveltamisalaan, päästöjen kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi kyseisen direktiivin mukaisen muun toiminnon kattamat päästöt olisi jätettävä hiilidioksidin kuljetustoiminnan rajojen ulkopuolelle.

(21)

Matkat hiilidioksidin geologista varastointia varten kuljettamiseksi voivat olla pitkät. Sen vuoksi hiilidioksidi saattaa olla kuljetuksessa pitkiä aikoja. Tällaisissa tapauksissa on tarkoituksenmukaista antaa hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajalle mahdollisuus vähentää tiettynä vuonna raportoitavista päästöistä kaikki hiilidioksidimäärät, jotka ovat vielä kuljetuksessa kyseisen vuoden 31 päivänä joulukuuta, edellyttäen, että hiilidioksidikuljetus saapuu määränpäähänsä ja siirretään varastointipaikkaan tai muuhun EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvaan laitokseen viimeistään 31 päivänä tammikuuta seuraavana vuonna.

(22)

Tarkistetulla direktiivillä 2003/87/EY muutettiin päästöjen määritelmää siten, että se kattaa myös kasvihuonekaasut, joita ei päästetä suoraan ilmakehään. Sen vuoksi myös näitä päästöjä olisi pidettävä EU:n päästökauppajärjestelmän mukaisina päästöinä, paitsi jos ne varastoidaan direktiivin 2009/31/EY mukaiseen varastointipaikkaan tai jos ne ovat pysyvästi kemiallisesti sitoutuneita johonkin tuotteeseen siten, että ne eivät joudu ilmakehään tavanomaisessa käytössä eivätkä ne joudu ilmakehään tuotteen käyttöiän jälkeen tapahtuvassa tavanomaisessa toiminnassa. Tämän vuoksi täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2066 liitteitä on päivitettävä vastaavasti, jotta niissä otetaan huomioon kasvihuonekaasut, joita vapautuu muulla tavoin kuin suoraan ilmakehään, samalla kun vältetään päästöjen kaksinkertainen laskeminen silloin, kun kasvihuonekaasuja, joita ei päästetä suoraan ilmakehään, käytetään uudelleen samassa laitoksessa tai muissa EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvissa laitoksissa. Jotta vältettäisiin tarpeettomat häiriöt laitoksissa, joihin nämä muutokset vaikuttavat, niiden soveltamista olisi lykättävä 1 päivään tammikuuta 2025 siten, että tarvittaville mukautuksille jää riittävästi aikaa.

(23)

Määritettäessä lähdevirran hapettumis- tai muuntokerrointa ilmakehään vapautuva hiilimonoksidi olisi otettava huomioon molaarisesti vastaavana määränä hiilidioksidia. Hiilimonoksidia, joka muutoin siirretään tuotteeseen tai raaka-aineeksi, ei pidetä direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvana päästönä.

(24)

Direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 b kohdassa säädetään, että päästöoikeuksia ei tarvitse palauttaa sellaisista kasvihuonekaasupäästöistä, jotka katsotaan talteen otetuiksi ja hyödynnetyiksi siten, että ne ovat pysyvästi kemiallisesti sitoutuneet tuotteeseen siten, että ne eivät joudu ilmakehään tavanomaisessa käytössä, mukaan lukien tuotteen käyttöiän jälkeen tapahtuva tavanomainen toiminta. On tarpeen sisällyttää täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2018/2066 yleinen säännös, jonka mukaisesti toiminnanharjoittajien on määritettävä ja vähennettävä päästöistään sen hiilidioksidin määrä, jonka katsotaan olevan pysyvästi kemiallisesti sitoutunut direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 b kohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä lueteltuun tuotteeseen, ja jolla korvataan säännös, jonka mukaisesti saostettuun kalsiumkarbonaattiin kemiallisesti sidottu hiilidioksidi voidaan vähentää.

(25)

Kun otetaan huomioon direktiivin 2003/87/EY 14 artiklan 5 kohta, muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailu-, raportointi- ja todentamiskehys on hiilen hinnoittelusta itsenäinen ja erillinen toimi. EU:n tutkimus- ja innovointitoimia ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksista ja niitä koskevista teknologisista ratkaisuista on toteutettu vuodesta 1994, ja niitä olisi jatkettava. Koska muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksiin liittyy epävarmuustekijöitä, on keskeisen tärkeää aloittaa muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailu, raportointi ja todentaminen vaikutusten tieteellisen todentamisen varmistamiseksi.

(26)

Ilma-aluksen käyttäjien olisi tarkkailtava suihkumoottoreilla varustettujen lentokoneiden toiminnasta aiheutuvia ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen, jotta voidaan laskea lentokohtainen hiilidioksidiekvivalentti (CO2(e)). Ilma-aluksen käyttäjien olisi raportoitava nämä ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutukset kerran vuodessa. Tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen aloittamisen helpottamiseksi vuosina 2025 ja 2026, vaikka raportointi voi kattaa kaikki reitit, tällaista raportointia edellytetään ainoastaan reiteistä, joihin liittyy kaksi Euroopan talousalueella, jäljempänä ’ETA’, sijaitsevaa lentopaikkaa, ja reiteistä, jotka lähtevät Sveitsiin tai Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ETA:ssa sijaitsevalta lentopaikalta. Vuosien 2025 ja 2026 osalta muista lennoista aiheutuvista ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksista voidaan raportoida vapaaehtoisesti.

(27)

Hallinnollisen taakan minimoimiseksi ilma-aluksen käyttäjien olisi toimitettava yhdistetty hiilidioksidipäästöjen ja muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailusuunnitelma.

(28)

Lentokohtainen hiilidioksidiekvivalentti olisi laskettava käyttäen ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaalia, jäljempänä ’GWP’, kolmella aikahorisontilla GWP20, GWP50 ja GWP100, jotta näitä vaikutuksia ilmastoon voidaan ymmärtää paremmin, soveltamalla täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2066 määriteltyä tuloksellisuutta ja komission ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten seurantajärjestelmää, jäljempänä ’NEATS’, GWP-metriikan tarkentamiseksi.

(29)

Ilma-aluksen käyttäjien olisi käytettävä hiilidioksidiekvivalentin laskentalähestymistapaa muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten hiilidioksidiekvivalentin laskemiseksi. Tämä lähestymistapa sisältää moduulit polttoaineenkulutuksen ja eri päästöjen (typen oksidit, hiilimonoksidi ja hiilivety) arvioimiseksi sekä hiilidioksidiekvivalentin laskentamallit, joissa käytetään täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2066 liitteissä III a ja III b kuvattuja syöttötietoja ja oletusarvoja, jos tiedot ovat puutteellisia.

(30)

Konservatiivisia oletusarvoja voidaan käyttää, jotta vältetään aliraportointiin kannustaminen. Jos ilma-aluksen käyttäjän keräämiä tietoja ei ole saatavilla, on jatkettava työtä mitattujen arvojen raportoinnin mahdollistamiseksi parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella. Oletusarvojen käyttäminen vähentää tietojen tarkkuutta.

(31)

Koska on tärkeää tarjota asianmukaisia välineitä, joilla vähennetään ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailuun, raportointiin ja todentamiseen liittyvää hallinnollista työtä, ilma-aluksen käyttäjät voivat käyttää komission tarjoamaa tietoteknistä NEATS-välinettä. Ilma-aluksen käyttäjät voivat myös päättää käyttää omia tietoteknisiä välineitään tai kolmannen osapuolen tietoteknisiä välineitä edellyttäen, että nämä välineet ovat täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2066 ja erityisesti sen 56 a artiklan säännösten mukaisia ja että komissio hyväksyy ne.

(32)

Ilma-aluksen käyttäjien olisi kerättävä ja säilytettävä tarkkailtavat tiedot, mukaan lukien lentotiedot ja ilma-alusten tiedot, turvallisesti. Tätä varten ilma-aluksen käyttäjät voivat käyttää komission tietoteknistä välinettä ja/tai kolmannen osapuolen välineitä siten, että varmistetaan luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen noudattaminen ja se, että tiedot ovat saatavilla todentamistarkoituksiin.

(33)

Jos ilma-aluksen käyttäjät eivät toimita tietoja, NEATS-järjestelmän olisi voitava laskea hiilidioksidiekvivalentti automaattisesti ulkoisista lähteistä kerättyjen tietojen ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2066 liitteissä III a ja III b kuvattujen oletusarvojen perusteella.

(34)

Jos tietoteknisiä välineitä ei ole käytettävissä, ilma-aluksen käyttäjien olisi väliaikaisena toimenpiteenä tarkkailtava olennaisia lentojen ja ilma-alusten ominaisuuksia koskevia tietoja.

(35)

Jos yhteistä laskennallisten sääennusteiden, jäljempänä ’NWP’, viitemallia ei ole saatavilla, ilma-aluksen käyttäjien olisi väliaikaisena toimenpiteenä käytettävä sijaintiin perustuvaa yksinkertaistettua lähestymistapaa laskettaessa ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten hiilidioksidiekvivalenttia.

(36)

Vähäisten päästöjen aiheuttajat voivat hallinnollisen taakan minimoimiseksi päättää käyttää sijaintiin perustuvaa yksinkertaistettua lähestymistapaa ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten hiilidioksidiekvivalentin laskemiseksi.

(37)

EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanosta saadun palautteen perusteella on tarpeen helpottaa ilma-aluksen käyttäjän direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan o alakohdan mukaista yksilöimistä ja sisällyttää tähän prosessiin lisävaihe.

(38)

Direktiivin 2003/87/EY 28 a artiklan 4 kohdan ja tämän asetuksen säännösten yhdenmukaistamiseksi vähäisten päästöjen aiheuttajien määritelmän osalta tätä asetusta olisi päivitettävä siten, että mainitun direktiivin 28 a artiklan 4 kohdassa määritellyt kriteerit täyttävät toiminnanharjoittajat voivat käyttää Eurocontrolin käyttöön ottamia polttoaineen arviointivälineitä.

(39)

Raportointivaatimukset ovat keskeisessä asemassa asianmukaisen päästöjen tarkkailun ja lainsäädännön täytäntöönpanon varmistamisessa. Näiden raportointivaatimusten yksinkertaistamiseksi ilma-aluksen käyttäjille olisi vahvistettava asianmukaiset raportointisäännöt, jotka koskevat erityyppisten vaihtoehtoisten lentopolttoaineiden käyttöä, mukaan lukien biopolttoaineet, muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet, kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet ja muut polttoaineet, jotka ovat hyväksyttäviä direktiivin 2003/87/EY 3 c artiklan 6 kohdan mukaisesti perustetun EU:n päästökauppajärjestelmän tukijärjestelmän mukaisesti.

(40)

Päästörajoja sovelletaan ilma-aluksen käyttäjiin, jotta ne voidaan sisällyttää EU:n päästökauppajärjestelmään tai ICAO:n kansainvälisen lentoliikenteen päästöhyvitysjärjestelmään, jäljempänä ’CORSIA’. Ilma-aluksen käyttäjiä voidaan pitää vähäisten päästöjen aiheuttajina tai niille voidaan sallia yksinkertaistettujen välineiden käyttö. EU:n päästökauppajärjestelmän tarkoituksen ja myös ICAO:n CORSIA-järjestelmään sisältyvien periaatteiden mukaisesti näiden päästörajojen laskennassa ei pitäisi ottaa huomioon sellaisten polttoaineiden mahdollista käyttöä, joiden päästökerroin on nolla. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa alustava päästökerroin näiden päästörajojen laskemista varten.

(41)

Direktiivin (EU) 2023/959 mukaisesti rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen uuden päästökauppajärjestelmän mukaisten päästöoikeuksien palauttaminen vuoden 2027 vuotuisista päästöistä alkaa vasta vuonna 2028. Päästöjen tarkkailu ja raportointi aloitetaan kuitenkin uudessa päästökauppajärjestelmässä 1 päivänä tammikuuta 2025. Rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen päästökauppajärjestelmää koskevat selkeät tarkkailu- ja raportointisäännöt olisi vahvistettava riittävän ajoissa etukäteen, jotta hallittu täytäntöönpano jäsenvaltioissa olisi helpompaa. Uutta järjestelmää varten on syytä vahvistaa asiaankuuluvat säännöt, jotta voidaan vähentää hallinnollista taakkaa, varmistaa yhdenmukaisuus tarkkailumenetelmien välillä ja hyödyntää voimassa olevasta kiinteitä laitoksia ja ilmailua koskevasta päästökauppajärjestelmästä saatuja kokemuksia.

(42)

Jotta voidaan varmistaa tarkkailun suuri tarkkuus ja minimoida säännellyille yhteisöille ja toimivaltaisille viranomaisille aiheutuva hallinnollinen taakka, soveltamisalakerrointa olisi sovellettava säännellyn yhteisön ja polttoainevirtojen luokittelun jälkeen. Tämän olisi mahdollistettava tarkempi tarkkailu ja vältettävä tarpeettomia muutoksia tarkkailusuunnitelmiin, mikä vähentää säänneltyjen yhteisöjen ja toimivaltaisten viranomaisten hallinnollista taakkaa.

(43)

Hallinnollisen taakan rajoittamiseksi on aiheellista antaa erityisiä sääntöjä vähäpäästöisille säännellyille yhteisöille ja toimivaltaisille viranomaisille joustavuutta säänneltyjen yhteisöjen luokittelussa.

(44)

Uusien toimenpiteiden täytäntöönpanon helpottamiseksi on aiheellista säätää ennen vuotta 2027 aikasidonnaisesta poikkeuksesta soveltamisalakertoimen soveltamiseen luokittelun jälkeen. On aiheellista, että toimivaltaiset viranomaiset voivat luokitella säännellyn yhteisön vähän päästöjä aiheuttavaksi säännellyksi yhteisöksi tai antaa säännellylle yhteisölle mahdollisuuden luokitella itsensä ja kukin polttoainevirta soveltamisalakertoimen soveltamisen jälkeisten päästöjen perusteella, lukuun ottamatta nollaluokitelluista polttoaineista peräisin olevia hiilidioksidipäästöjä, jos voidaan toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla osoittaa, että luokittelussa käytetty soveltamisalakerroin pysyy edustavana myös tulevina vuosina.

(45)

Todentamisen helpottamiseksi on aiheellista, että kiinteiden laitosten toiminnanharjoittajat, ilma-aluksen käyttäjät, laivayhtiöt ja säännellyt yhteisöt toimittavat tiedot direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitetuissa toiminnoissa käytetyistä polttoaineista yhdessä vuotuisen päästöselvityksen kanssa. Hankittujen ja käytettyjen polttoaineiden määristä ei pitäisi vaatia erillistä raporttia. Sen vuoksi täytäntöönpanoasetusta (EU) 2018/2066 olisi muutettava.

(46)

Säänneltyjen yhteisöjen tarkkailusuunnitelman asianmukaisen ja johdonmukaisen toimivaltaisille viranomaisille toimittamisen helpottamiseksi ja ottaen huomioon säännökset, jotka on jo hyväksytty täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2066 muuttamisesta komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2023/2122 (9), kaikkia tämän asetuksen rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen uutta päästökauppajärjestelmää koskevia säännöksiä olisi sovellettava 1 päivästä heinäkuuta 2024.

(47)

Direktiivissä 2003/87/EY säädetään jo, että ilma-aluksen käyttäjien käyttämien muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden päästöille annetaan nollaluokitus ennen tämän täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2066 tarkistuksen voimaantuloa. Yhdenmukaisuuden, selkeyden ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi nollaluokiteltujen muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden, kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden ja vähähiilisten synteettisten polttoaineiden päästöjen tarkkailua ja raportointia koskevia sääntöjä olisi sen vuoksi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2024.

(48)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat ilmastonmuutoskomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 1 ja 2 artikla seuraavasti:

2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

3)

Korvataan 4 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 5 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Tarkkailun ja raportoinnin on oltava täydellistä ja katettava kaikki prosessipäästöt ja poltosta aiheutuvat päästöt kaikista päästölähteistä ja lähdevirroista, jotka liittyvät direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltuihin toimintoihin ja muihin merkityksellisiin toimintoihin, jotka otetaan huomioon mainitun direktiivin 24 artiklan mukaisesti, sekä laitoksen rajojen sisäpuolella sijaitseviin näihin liittyviin toimintoihin, sekä kaikkien kyseisiin toimintoihin liittyvien kasvihuonekaasujen päästöt välttäen kuitenkin kaksinkertaista laskentaa.”;

5)

Lisätään 6 artiklaan 3 kohta seuraavasti:

6)

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

(*1)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/2067, annettu 19 päivänä joulukuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta tietojen todentamisesta ja todentajien akkreditoinnista (EUVL L 334, 31.12.2018, s. 94, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_impl/2018/2067/oj).”;"

7)

Korvataan 11 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

8)

Lisätään 14 artiklan 2 kohtaan a a alakohta seuraavasti:

9)

Muutetaan 15 artiklan 4 kohta seuraavasti:

10)

Korvataan 18 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 19 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa, 19 artiklan 5 kohdassa, 38 artiklan 1 kohdassa ja 47 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa ilmaisu ”biomassasta” ilmaisulla ”nollaluokitellusta hiilestä”.

11)

Kumotaan 19 artiklan 6 kohta.

12)

Muutetaan 24 artikla seuraavasti:

13)

Muutetaan 25 artikla seuraavasti:

14)

Muutetaan 30 artikla seuraavasti:

15)

Korvataan 37 artiklan 2 kohdan viimeinen alakohta seuraavasti:

”Seospolttoainetta käytettäessä toiminnanharjoittajan on esitettävä näyttöä siitä, että ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdan soveltaminen ei johda päästöjen aliarviointiin.”;

16)

Korvataan 2 jakson 5 alajakson otsikko seuraavasti:

” Biomassan, vähähiilisten synteettisten polttoaineiden, muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden ja kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden käsittely ”;

17)

Muutetaan 38 artikla seuraavasti:

18)

Muutetaan 39 artikla seuraavasti:

19)

Lisätään 39 a artikla seuraavasti:

20)

Muutetaan 43 artikla seuraavasti:

21)

Korvataan 44 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

22)

Korvataan 46 artiklassa ilmaisu ”siirtoverkkoon” ilmaisulla ”hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin”, liitteessä I olevan 1 jakson 7 kohdan a ja b alakohdassa ilmaisu ”siirtoverkossa” ilmaisulla ”hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurissa” ja liitteessä I olevan 1 jakson 7 kohdan c alakohdassa ilmaisu ”siirtoverkkojen” ilmaisulla ”hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin”.

23)

Kumotaan 47 artiklan 2 kohdan viimeinen alakohta.

24)

Muutetaan 48 artikla seuraavasti:

25)

Muutetaan 49 artikla seuraavasti:

26)

Lisätään 49 a artikla seuraavasti:

27)

Korvataan IV luvun otsikko seuraavasti:

” ILMAILUN PÄÄSTÖJEN JA MUIDEN KUIN HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ”;

28)

Muutetaan 51 artikla seuraavasti:

29)

Korvataan 52 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta seuraavasti:

30)

Muutetaan 53 artikla seuraavasti:

31)

Lisätään 53 a artikla seuraavasti:

32)

Korvataan 54 ja 54 a artikla seuraavasti:

33)

Lisätään 54 b ja 54 c artikla seuraavasti:

34)

Korvataan 55 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

35)

Lisätään 56 a ja 56 b artikla seuraavasti:

36)

Muutetaan 58 artikla seuraavasti:

37)

Muutetaan 66 artikla seuraavasti:

38)

Lisätään 68 artiklaan 5 ja 6 kohta seuraavasti:

39)

Korvataan 69 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

40)

Muutetaan 70 artikla seuraavasti:

41)

Korvataan 72 artiklan 1 kohta seuraavasti:

42)

muutetaan 75 d artiklan 3 kohta seuraavasti:

43)

Muutetaan 75 e artikla seuraavasti:

44)

Korvataan 4 alajakson otsikko seuraavasti:

” Biomassan, vähähiilisten synteettisten polttoaineiden, muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden ja kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden käsittely ”;

45)

Muutetaan 75 m artikla seuraavasti:

46)

Muutetaan 75 n artikla seuraavasti:

47)

Muutetaan liite I seuraavasti:

48)

Muutetaan liite II seuraavasti:

49)

Muutetaan liite II a seuraavasti:

50)

Korvataan liitteen III otsikko seuraavasti:

” Ilmailun päästöjen tarkkailumenetelmät (53 artikla) ”;

51)

Lisätään liitteet III a ja III b seuraavasti:

52)

Muutetaan liite IV seuraavasti:

h)

muutetaan 21 jakso seuraavasti: i) korvataan A kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: ”Hiilidioksidia voivat ottaa talteen joko asiaan erikoistuneet laitokset, jotka vastaanottavat muista laitoksista siirrettyä hiilidioksidia, tai laitokset, joiden toiminnoista aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, jotka otetaan talteen saman kasvihuonekaasujen päästöluvan nojalla. Laitoksen kaikkien osien, jotka liittyvät hiilidioksidin talteenottoon ja siirtämiseen hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin tai hiilidioksidipäästöjen geologiseen varastointipaikkaan, mukaan lukien kaikki toiminnallisesti yhdistetyt liitännäislaitokset, kuten hiilidioksidin välivarastot, paineenkorotusasemat, nesteytysasemat, kaasutusasemat, puhdistusasemat tai lämmittimet, on sisällyttävä kasvihuonekaasujen päästölupaan, ja ne on otettava huomioon asiaan liittyvässä tarkkailusuunnitelmassa. Jos laitos toteuttaa muita toimintoja, jotka kuuluvat direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan, niistä aiheutuvia päästöjä on tarkkailtava tämän liitteen asiaankuuluvien jaksojen mukaisesti.”; ii) korvataan B kohta seuraavasti: ”B.   Hiilidioksidisiirtojen ja -päästöjen määrien kvantifiointi B.1.   Laitostason kvantifiointi Kunkin toiminnanharjoittajan on laskettava päästöt ottaen huomioon mahdolliset hiilidioksidipäästöt kaikista päästöjen kannalta merkityksellisistä prosesseista laitoksessa sekä talteenotettu ja hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin siirretty hiilidioksidin määrä käyttäen seuraavaa kaavaa: jossa Etalteenottolaitos = talteenottolaitoksen kaikki kasvihuonekaasupäästöt; Tsyöttö = talteenottolaitokseen siirretyn hiilidioksidin määrä, joka määritetään joko yhden tai useamman lähdevirran perusteella tämän asetuksen 25 artiklan mukaisessa massatasemenetelmässä tai tämän asetuksen 40–46 ja 49 artiklan mukaisen mittaukseen perustuvan menetelmän perusteella. Eilman talteenottoa = laitoksen päästöt olettaen, että hiilidioksidia ei ole otettu talteen, eli laitoksen kaikkien muiden toimintojen sellaisten päästöjen summa, joita tarkkaillaan tämän asetuksen liitteessä IV olevien asiaankuuluvien jaksojen mukaisesti, mukaan lukien liitteessä IV olevan 22 jakson menetelmä B kaikkien toiminnallisesti yhdistettyjen liitännäislaitosten osalta; Tvarastointi = hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin tai varastointipaikkaan siirretyn hiilidioksidin määrä, joka määritetään joko yhden tai useamman lähdevirran perusteella tämän asetuksen 25 artiklan mukaisella massatasemenetelmällä tai 40–46 ja 49 artiklan mukaisella mittaukseen perustuvalla menetelmällä. Tapauksissa, joissa hiilidioksidin talteenotto toteutetaan samassa laitoksessa, josta talteenotettu hiilidioksidi on peräisin, toiminnanharjoittajan on käytettävä Tsyöttö-arvona nollaa. Itsenäisten talteenottolaitosten tapauksessa niiden toiminnanharjoittajien on otettava huomioon seuraavat seikat: a) toiminnanharjoittajan on katsottava, että Eilman talteenottoa edustaa päästöjen määrää, joka syntyy muista lähteistä kuin laitokseen talteenottoa varten siirretystä hiilidioksidista. Toiminnanharjoittajan on määritettävä nämä päästöt tämän asetuksen säännösten mukaisesti; b) toiminnanharjoittaja voi tässä jaksossa kuvatusta tarkkailumenetelmästä poiketen tarkkailla laitoksen päästöjä käyttämällä tämän asetuksen liitteessä IV olevassa 22 jaksossa kuvailtua menetelmää B. Kun kyseessä on itsenäinen talteenottolaitos, hiilidioksidia talteenottolaitokseen siirtävän laitoksen toiminnanharjoittajan on vähennettävä Tsyöttö-määrä laitoksensa päästöistä joko yhden tai useamman lähdevirran perusteella tämän asetuksen 25 artiklan mukaisessa massatasemenetelmässä tai tämän asetuksen 49 artiklan mukaisen mittaukseen perustuvan menetelmän perusteella. B.2.   Siirretyn hiilidioksidin määrittäminen Kunkin toiminnanharjoittajan on määritettävä talteenottolaitoksesta ja talteenottolaitokseen siirretyn hiilidioksidin määrä joko yhden tai useamman lähdevirran perusteella tämän asetuksen 25 artiklan mukaisessa massatasemenetelmässä tai tämän asetuksen 40–46 ja 49 artiklan mukaisen mittaukseen perustuvan menetelmän perusteella.”;

i)

korvataan 22 jakso seuraavasti: ”22.   DIREKTIIVIN 2009/31/EY NOJALLA SALLITUSSA VARASTOINTIPAIKASSA TAPAHTUVAA GEOLOGISTA VARASTOINTIA VARTEN TOTEUTETTAVASTA HIILIDIOKSIDIN SIIRTÄMISESTÄ PERÄISIN OLEVIEN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN MÄÄRITTÄMINEN A.   Soveltamisala Hiilidioksidin kuljetuksesta aiheutuvien päästöjen tarkkailun ja raportoinnin rajat on vahvistettava hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin kasvihuonekaasujen päästöluvassa, mukaan lukien kaikki kuljetusinfrastruktuuriin toiminnallisesti yhdistetyt liitännäislaitokset, kuten hiilidioksidin välivarastot, paineenkorotusasemat, nesteytysasemat, kaasutusasemat, puhdistusasemat tai lämmittimet. Kullakin kuljetusinfrastruktuurilla on vähintään yksi lähtöpiste ja yksi päätepiste, jotka on kukin yhdistetty muihin laitoksiin tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin, joissa harjoitetaan yhtä tai useampaa seuraavista toiminnoista: hiilidioksidin talteenotto, kuljetus tai geologinen varastointi. Lähtö- ja päätepisteitä voidaan asettaa kuljetusinfrastruktuurin haaraumiin ja kansallisille rajoille. Lähtö- ja päätepisteet sekä laitokset tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuri, joihin ne on yhdistetty, vahvistetaan kasvihuonekaasujen päästöluvassa. Kunkin hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on otettava huomioon vähintään seuraavat potentiaaliset hiilidioksidipäästöjen lähteet: polttoprosessit ja muut prosessit laitoksissa, jotka on toiminnallisesti yhdistetty kuljetusinfrastruktuuriin, mukaan lukien paineenkorotusasemat ja nesteytysasemat; polttoyksiköt, mukaan lukien hiilidioksidin kuljetusajoneuvojen sisäiset polttoyksiköt, siltä osin kuin päästöihin ei samana raportointivuonna sovelleta direktiivin 2003/87/EY liitteissä I tai III lueteltuihin toimintoihin liittyviä palautusvelvoitteita; kuljetusinfrastruktuurista peräisin olevat hajapäästöt; kuljetusinfrastruktuurista peräisin olevat tarkoitukselliset päästöt; ja kuljetusinfrastruktuurin vuodoista peräisin olevat päästöt. Hiilidioksidi, joka kuljetetaan muuhun tarkoitukseen kuin geologiseen varastointiin direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittuun varastointipaikkaan, ei kuulu hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin päästöjen tarkkailun ja raportoinnin rajojen soveltamisalaan. Tapauksissa, joissa samaa infrastruktuuria käytetään hiilidioksidin kuljetukseen useita tarkoituksia varten, mukaan lukien geologinen varastointi direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittuun varastointipaikkaan, sillä tavalla, että eri lähetyksiä ei voida erottaa toisistaan, hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on ilmoitettava tästä kasvihuonekaasujen päästöluvassa ja vahvistettava menetelmä, jolla kirjataan ja dokumentoidaan ne hiilidioksidin määrät, jotka kuljetetaan muihin tarkoituksiin kuin geologista varastointia varten direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittuun varastointipaikkaan. Hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on tarkkailtava kuljetetun hiilidioksidin kokonaismäärästä aiheutuvia päästöjä, mutta sen on raportoitava vapautuneena se osuus päästöistä, joka vastaa direktiivin 2009/31/EY nojalla sallittuun varastointipaikkaan geologista varastointia varten kuljetetun hiilidioksidin määrää jaettuna kuljetetun hiilidioksidin kokonaismäärällä. B.   Hiilidioksidin kvantifiointimenetelmät Hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on määritettävä päästöt käyttäen yhtä seuraavista menetelmistä: a) B.1 alajaksossa esitetty menetelmä A (kaikkien syöttö- ja tuotosvirtojen kokonaismassatase); b) B.2 alajaksossa esitetty menetelmä B (yksittäisten päästölähteiden tarkkailu). Toiminnanharjoittajan on sovellettava menetelmää B, jollei se pysty osoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että menetelmän A soveltaminen johtaa luotettavampiin kokonaispäästöjä koskeviin tuloksiin ja alhaisempaan epävarmuuteen ja että siinä käytetään parhaita tekniikoita ja tietämystä, jotka olivat käytettävissä silloin, kun kasvihuonekaasujen päästölupaa haettiin tai tarkkailusuunnitelma hyväksyttiin, ilman että aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia. Jos sovelletaan menetelmää B, kunkin toiminnanharjoittajan on osoitettava toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että toiminnanharjoittajan kuljetusinfrastruktuurista peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen vuosittaiseen määrään liittyvä yleinen epävarmuus ei ylitä 7,5:tä prosenttia. Kun hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurissa käytetään jäljempänä esitettyä menetelmää B, sen toiminnanharjoittaja ei saa lisätä päästöjen laskettuun määrään muusta direktiivin 2003/87/EY mukaisesti luvan saaneesta laitoksesta tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurista vastaanotettua hiilidioksidia eikä vähentää päästöjen lasketusta määrästä hiilidioksidia, joka siirretään toiseen direktiivin 2003/87/EY mukaisesti luvan saaneeseen laitokseen tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin. Kunkin hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on käytettävä menetelmää A menetelmällä B saatujen tulosten validoimiseksi vähintään kerran vuodessa. Tätä validointia varten toiminnanharjoittaja voi käyttää menetelmän A soveltamiseen alempia määrittämistasoja. B.1.   Menetelmä A Kunkin toiminnanharjoittajan on määritettävä päästöt seuraavan kaavan mukaisesti: Päästöt [t CO2] = Ekuljetusinfrastruktuuri + ∑iTIN,i – ∑iTOUT,i – ΔEkuljetuksessa jossa Päästöt = kuljetusinfrastruktuurin hiilidioksidipäästöt yhteensä [t CO2]; Ekuljetusinfrastruktuuri = kuljetusinfrastruktuurin omasta toiminnasta peräisin olevan hiilidioksidin määrä [t CO2], jolla ei tarkoiteta päästöjä, jotka ovat peräisin kuljetetusta hiilidioksidista, vaan päästöjä, jotka ovat peräisin polttoprosesseista tai muista kuljetusinfrastruktuuriin toiminnallisesti yhdistetyistä prosesseista ja joita tarkkaillaan tämän asetuksen liitteen IV asiaa koskevien jaksojen mukaisesti; TIN,i = kuljetusinfrastruktuuriin saapumispisteessä i siirretyn hiilidioksidin määrä, joka määritetään joko yhden tai useamman lähdevirran perusteella tämän asetuksen 25 artiklan mukaisessa massatasemenetelmässä tai tämän asetuksen 40–46 ja 49 artiklan mukaisen mittaukseen perustuvan menetelmän perusteella. TOUT,i = kuljetusinfrastruktuurista poistumispisteessä i siirretyn hiilidioksidin määrä, joka määritetään joko yhden tai useamman lähdevirran perusteella tämän asetuksen 25 artiklan mukaisessa massatasemenetelmässä tai tämän asetuksen 40–46 ja 49 artiklan mukaisen mittaukseen perustuvan menetelmän perusteella. ΔEkuljetuksessa = kuljetusinfrastruktuuriin saapumispisteessä i siirretyn hiilidioksidin määrä, jota ei siirretä toiseen laitokseen tai hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuriin samalla raportointikaudella, vaan tämän asetuksen 49 artiklan 7 kohdassa mainittuun määräaikaan mennessä raportointikauden jälkeisenä vuonna. Vastaavia määriä ei oteta huomioon TOUT,i-arvon osalta seuraavalla raportointikaudella. B.2.   Menetelmä B Kunkin toiminnanharjoittajan on määritettävä päästöt ottaen huomioon kaikki päästöjen kannalta merkitykselliset prosessit laitoksessa sekä talteenotetun ja kuljetusinfrastruktuuriin siirretyn hiilidioksidin määrä käyttäen seuraavaa kaavaa: Päästöt [t CO2] = Ehajapäästöt + Etarkoitukselliset + Evuodot + Ekuljetusinfrastruktuuri jossa Päästöt = kuljetusinfrastruktuurin hiilidioksidipäästöt yhteensä [t CO2]; Ehajapäästöt = kuljetusinfrastruktuurissa kuljetetusta hiilidioksidista peräisin olevien hajapäästöjen määrä [t CO2], mukaan lukien päästöt tiivisteistä, venttiileistä, välikompressoriasemista ja välivarastointilaitoksista; Etarkoitukselliset = kuljetusinfrastruktuurissa kuljetetusta hiilidioksidista peräisin olevien tarkoituksellisten päästöjen määrä [t CO2]; Evuodot = kuljetusinfrastruktuurissa kuljetetun hiilidioksidin määrä [t CO2], joka vapautuu kuljetusinfrastruktuurin yhdessä tai useassa osassa tapahtuvan häiriön vuoksi; Ekuljetusinfrastruktuuri = kuljetusinfrastruktuurin omasta toiminnasta peräisin olevan hiilidioksidin määrä [t CO2], jolla ei tarkoiteta päästöjä, jotka ovat peräisin kuljetetusta hiilidioksidista, vaan päästöjä, jotka ovat peräisin polttoprosesseista tai muista kuljetusinfrastruktuuriin toiminnallisesti yhdistetyistä prosesseista ja joita tarkkaillaan tämän asetuksen liitteen IV asiaa koskevien jaksojen mukaisesti. B.2.1.   Kuljetusinfrastruktuurista peräisin olevat hajapäästöt Hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on otettava huomioon hajapäästöt ainakin seuraavantyyppisistä laitteista: a) tiivisteet; b) mittauslaitteet; c) venttiilit; d) välikompressoriasemat; e) välivarastointilaitokset, mukaan lukien hiilidioksidin kuljetusajoneuvoihin asennetut välivarastointilaitokset. Toiminnanharjoittajan on määritettävä keskimääräiset päästömäärät ER (g CO2 / aikayksikkö) sellaista laitetta ja esiintymistä kohti, jossa voidaan odottaa hajapäästöjä, toiminnan alussa ja viimeistään sen ensimmäisen raportointivuoden loppuun mennessä, jona kuljetusinfrastruktuuri on viimeistään toiminnassa. Toiminnanharjoittajan on tarkistettava nämä määrät vähintään joka viides vuosi ottaen huomioon alan parhaat käytettävissä olevat tekniikat ja tietämys. Toiminnanharjoittajan on laskettava hajapäästöt kertomalla kuhunkin luokkaan kuuluvien laitteiden lukumäärä päästömäärällä ja laskemalla yhteen tulokset yksittäisiä luokkia varten seuraavan kaavan osoittamalla tavalla: Esiintymisten määräksi (Nesiintymiset) on katsottava kuhunkin luokkaan kuuluvien laitteiden määrä kerrottuna aikayksikköjen määrällä vuotta kohti. B.2.2.   Vuodoista johtuvat päästöt Hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on toimitettava näyttöä järjestelmän eheydestä käyttäen edustavia (paikkaan ja aikaan liittyviä) lämpötila- ja painetietoja. Jos tiedoista käy ilmi, että on tapahtunut vuoto, toiminnanharjoittajan on laskettava vuotaneen hiilidioksidin määrä käyttäen sopivaa, tarkkailusuunnitelmaan sisältyvää menetelmää, joka perustuu alan parhaita käytäntöjä koskeviin ohjeisiin, myös vertaamalla lämpötila- ja painetietoja eheän verkon keskimääräisiin paine- ja lämpötila-arvoihin. B.2.3.   Tarkoitukselliset päästöt Kunkin hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuurin toiminnanharjoittajan on esitettävä tarkkailusuunnitelmassa analyysi mahdollisista tilanteista, joissa syntyy tarkoituksellisia päästöjä, kuten huolto- tai hätätoimista, ja esitettävä sopivat, alan parhaisiin käytäntöihin perustuvat dokumentoidut menetelmät, joilla lasketaan tarkoituksellisten hiilidioksidipäästöjen määrä.”;

53)

Muutetaan liite V seuraavasti:

54)

Lisätään liitteessä VII olevaan taulukkoon toisen rivin ”Maakaasu” jälkeen rivit seuraavasti:

55)

Muutetaan liite IX seuraavasti:

56)

Muutetaan liite X seuraavasti:

57)

Korvataan liitteen X a johdantolause seuraavasti:

”Toiminnanharjoittajan on yhdessä niiden tietojen kanssa, jotka sisältyvät vuotuiseen päästöselvitykseen tässä asetuksessa olevan liitteen X mukaisesti, annettava seuraavat tiedot jokaisesta direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritellyn polttoaineen hankinnasta:”;

58)

Korvataan liitteen X b johdantolause seuraavasti:

”Säännellyn yhteisön on yhdessä niiden tietojen kanssa, jotka sisältyvät vuotuiseen päästöselvitykseen tämän asetuksen liitteen X mukaisesti, annettava seuraavat tiedot jokaisesta direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a f alakohdassa määritellyn polttoaineen hankinnasta:”.