(1)

Asetuksen (EU) 2022/2065 43 artiklassa edellytetään, että komissio perii erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajilta vuotuiset valvontamaksut, joiden kokonaismäärän olisi katettava kaikki kohtuudella ennalta määritettävissä olevat arvioidut kustannukset, joita komissiolle aiheutuu mainitun asetuksen mukaisista valvontatehtävistä.

(2)

Vuonna n perittäviä valvontamaksuja varten arvioitavat kustannukset olisi määritettävä ottaen huomioon kaikki henkilöstö, joka on komission palveluksessa vuonna n+1 asetuksen (EU) 2022/2065 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi, mukaan lukien virkamiehet, väliaikaiset ja sopimussuhteiset toimihenkilöt sekä kansalliset asiantuntijat. Kun otetaan huomioon, että arvio koskee tulevia kustannuksia, sen olisi perustuttava keskimääräisiin kustannuksiin, jotka ilmaistaan kokoaikavastaavuutena lisättynä tähän henkilöstöön liittyvillä keskimääräisillä sovellettavilla sosiaaliturvamaksuilla ja toimintamenoilla. Näihin toimintamenoihin olisi sen vuoksi sisällyttävä keskimääräiset kustannukset, jotka aiheutuvat siitä, että yksi kokoaikavastaava henkilöstön jäsen voi työskennellä komission tietoteknisessä ja fyysisessä infrastruktuurissa, esimerkiksi siten kuin komission yksiköt säännöllisesti määrittävät tällaiset kustannukset laskiessaan keskimääräisiä henkilöstökustannuksia säädöksiin liittyviä rahoitusselvityksiä varten.

(3)

Edellä mainittujen henkilöstökustannusten lisäksi komission olisi arvioitava myös muita toiminta- ja hallintomenoja, jotka liittyvät nimenomaisesti asetuksen (EU) 2022/2065 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseen, kuten tutkimukset, asiantuntijoiden palkkaaminen, selvitykset, virkamatkat, kokousten järjestäminen tai erityisten ohjelmistojen tai tietoteknisten välineiden tai palvelujen kehittäminen tai käyttö. Kustannusten kokonaismäärän vuosittaisessa arvioinnissa olisi lisäksi otettava huomioon edellisen vuoden arvioitujen ja toteutuneiden kustannusten välinen erotus, sellaisena kuin se ilmenee komission hyväksymästä vuosikertomuksesta.

(4)

Erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien olisi vastattava komission vuosittain arvioimien kustannusten kokonaismäärästä valvontamaksuilla, jotka peritään niistä nimetyistä palveluista, joihin valvontamaksua sovelletaan kunakin kalenterivuonna. Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus asetuksen (EU) 2022/2065 33 artiklan 4 kohdan mukaisten nimeämispäätösten kanssa, nimetyn palvelun tai nimettyjen palvelujen tarjoajan käsite olisi määriteltävä viittaamalla palveluntarjoajaan, jolle asiaan liittyvä asetuksen (EU) 2022/2065 33 artiklan 4 kohdan mukainen nimeämispäätös on osoitettu. Jos asetuksen (EU) 2022/2065 33 artiklan 4 kohdan nojalla tehty päätös on osoitettu useammalle kuin yhdelle oikeushenkilölle, kaikkien oikeushenkilöiden, joille kyseisen päätös on osoitettu, olisi oltava yhteisvastuussa kyseiseen palveluun tai kyseisiin palveluihin liittyvän valvontamaksun maksamisesta.

(5)

Palveluihin, jotka on otettava huomioon tiettynä vuonna n, olisi sisällyttävä palvelut, joihin jo sovelletaan erittäin suuriin verkkoalustoihin ja erittäin suuriin verkossa toimiviin hakukoneisiin sovellettavia velvoitteita kyseisen vuoden alussa, sekä palvelut, joiden osalta nimeämispäätös tai nimeämisen kumoamispäätös tulee voimaan kyseisen kalenterivuoden aikana, ottaen huomioon, että molemman tyyppiset päätökset tulevat voimaan neljän kuukauden kuluttua siitä, kun niistä on ilmoitettu palveluntarjoajalle asetuksen (EU) 2022/2065 33 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Kyseinen määräaika olisi laskettava määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä annetussa neuvoston asetuksessa (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (2) vahvistettujen yleisten sääntöjen mukaisesti.

(6)

Komission olisi vahvistettava kultakin palveluntarjoajalta kunakin vuonna perittävän valvontamaksun kokonaismäärä määrittämällä ensin perusmäärä kullekin nimetylle palvelulle. Palvelukohtainen perusmäärä olisi laskettava jakamalla vuoden n+1 arvioidut vuotuiset kokonaiskustannukset kaikkien vuonna n huomioon otettavien nimettyjen palvelujen määrällä. Perusmäärän määrittämiseksi olisi otettava huomioon niiden päivien, jolloin palvelu on ollut nimettynä, lukumäärä vuonna n. Toiseksi, jotta voidaan varmistaa yksittäisten valvontamaksujen oikeasuhteisuus suhteessa nimetyn palvelun kokoon, joka riippuu unionissa olevien aktiivisten vastaanottajien kuukausittaisesta keskimäärästä, komission olisi mukautettava perusmäärää kertoimella, joka on suhteessa saatavilla oleviin tietoihin perustuvaan aktiivisten vastaanottajien lukumäärään.

(7)

Asetuksen (EU) 2022/2065 43 artiklan 5 kohdan mukaan miltään nimetyn palvelun tai nimettyjen palvelujen tarjoajalta perittävän valvontamaksun kokonaismäärä ei saa ylittää sen taloudellisia valmiuksia eli maksu ei saa olla yli 0,05 prosenttia sen maailmanlaajuisista vuotuisista nettotuloista. Sen, että viitearvona käytetään nettotuloja, jotka muodostuvat palveluntarjoajan kokonaistuloista vähennettynä kustannuksilla, pitäisi varmistaa, että palveluntarjoajan maksukyky otetaan huomioon myös siinä tapauksessa, että palveluntarjoaja on tappiollinen. Jotta tällainen raja voitaisiin määrittää sovellettavien tilinpäätösstandardien mukaisesti, olisi viitattava edellisen tilikauden maailmanlaajuiseen kokonaisvoittoon, joka määritetään palveluntarjoajan komissiolle ilmoittamien, tilinpäätöksiin perustuvien parhaiden käytettävissä olevien lukujen perusteella. Sen vuoksi olisi viitattava kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin, joita sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (3) mukaisesti, jos kyseinen palveluntarjoaja niitä käyttää, tai vaihtoehtoisesti tilinpäätöksiin, jotka on laadittu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (4) mukaisia raportointivaatimuksia noudattaen. Jos kyseiseen palveluntarjoajaan ei sovelleta kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja eikä direktiiviä 2013/34/EU, olisi viitattava mihin tahansa muuhun tällaiseen palveluntarjoajaan sovellettavaan kolmannen maan hyväksyttävään raportointistandardiin, kuten kolmannen maan raportointistandardiin, jonka katsotaan vastaavan kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja, tai mihin tahansa muuhun kolmannen maan raportointistandardiin, jota voidaan pitää yleisesti hyväksyttävänä minkä tahansa muun unionin lainsäädännön soveltamiseksi. Jos palveluntarjoajalla on konsernitilinpäätös, sen konsernin, johon palveluntarjoaja kuuluu, konsolidoitu maailmanlaajuinen voitto osoittaa parhaiten sen taloudelliset valmiudet maksaa valvontamaksu, kun otetaan huomioon, että konsernin taloudelliset resurssit ovat kyseisen palveluntarjoajan käytettävissä, jotta se voi vastata kaikista tarjoamistaan nimetyistä palveluista perittävän maksun kokonaismäärästä.

(8)

Jos tietyltä palveluntarjoajalta perittävä perusmäärä tai, jos tietty palveluntarjoaja tarjoaa useampaa kuin yhtä nimettyä palvelua, kyseisten perusmäärien summa ylittää enimmäismäärän, kyseiseltä palveluntarjoajalta perittävää lopullista valvontamaksua olisi alennettava vastaavasti. Sen varmistamiseksi, että vuotuiset kokonaiskustannukset katetaan joka tapauksessa kaikista nimetyistä palveluista perittävillä valvontamaksuilla, jäljelle jäävä määrä, jota ei veloiteta palveluntarjoajilta enimmäismäärän soveltamisen vuoksi, olisi perittävä enimmäismäärän alapuolelle jääviltä palveluntarjoajilta perusjakokaavan mukaisessa suhteessa. Enimmäismäärän soveltamisesta johtuvaa jäljelle jäävien määrien jakamista muiden nimettyjen palvelujen tarjoajien kesken olisi jatkettava, kunnes koko jäljelle jäävä määrä on katettu.

(9)

Asetuksen (EU) 2022/2065 43 artiklan 3 kohdan mukaan komissio hyväksyy vuosittain yksittäiset täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan valvontamaksun yksilöllinen määrä, joka kultakin palveluntarjoajalta peritään nimetystä palvelusta tai nimetyistä palveluista, joita koskee velvoite maksaa valvontamaksu kyseisen kalenterivuoden aikana. Maksun vuotuinen perimismenettely olisi sen vuoksi järjestettävä siten, että kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään sen jälkeen, kun on määritetty vuotuiset kokonaiskustannukset, jotka muodostavat perustan perittävien valvontamaksujen kokonaismäärän laskemiselle, siten kuin nämä kustannukset on esitetty unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (5) 41 artiklan 8 kohdan mukaisessa talousarvioesitykseen liitetyssä komission valmisteluasiakirjassa. Lisäksi yksittäisiä täytäntöönpanosäädöksiä voidaan hyväksyä vasta tietyn ajankohdan jälkeen, jolloin valvontamaksujen alaisten nimettyjen palvelujen lukumäärä ja koko voidaan määrittää. Menettelyssä olisi myös otettava huomioon vastaavien palveluntarjoajien taloudellinen kapasiteetti voittojen suhteen, siten kuin se on määritetty kyseisen palveluntarjoajan toimittamien tietojen perusteella. Lisäksi perittävän maksun alustava määrä olisi ilmoitettava asianomaiselle palveluntarjoajalle ennen kuin komissio hyväksyy täytäntöönpanopäätöksen, jotta palveluntarjoaja voi esittää huomautuksia, jotka on otettava huomioon valvontamaksun lopullista määrää määritettäessä. Otettuaan huomioon esitetyt huomautukset komission olisi hyväksyttävä vastaava täytäntöönpanosäädös, jossa vahvistetaan yksittäinen valvontamaksu asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 98 artiklan mukaisena saamisena, joka on maksettava saman kalenterivuoden loppuun mennessä, jotta käytettävissä olisi tarvittavat varat seuraavan vuoden arvioitujen kustannusten kattamiseksi.

(10)

Jos maksua ei suoriteta täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetussa määräajassa, maksamaton määrä olisi perittävä viivästyskorkoineen, jotka lasketaan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltaman koron perusteella, korotettuna 3,5 prosenttiyksiköllä asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 99 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(11)

Jotta voidaan varmistaa vastuuvelvollisuus ja läpinäkyvyys komission asetuksen (EU) 2022/2065 mukaisista valvontatehtävistä aiheutuneiden kustannusten ja niiden yhteydessä kerättyjen tulojen suhteen, komission olisi raportoitava niistä vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja asetettava tällainen kertomus julkisesti saataville verkkosivustollaan. Lisäksi jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus arvioitujen kustannusten ja kyseisenä vuonna tosiasiallisesti aiheutuneiden valvontakustannusten välillä, kertomuksessa olisi verrattava määriä, jotka perustuvat asetuksen (EU) 2022/2065 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kunkin asianomaisen kustannusluokan osalta kyseisellä kaudella tosiasiallisesti suoritettuihin maksuihin, sekä kyseisen vuoden aikana tehtyjä menositoumuksia, mukaan lukien kyseisen vuoden aikana mahdollisesti annetun tuomioistuimen päätöksen seurauksena tehdyt menositoumukset. Arvioidun määrän ja tosiasiallisesti aiheutuneiden kustannusten välinen ero ei saisi vaikuttaa kyseisenä vuonna perittyjen valvontamaksujen määrään, mutta se olisi otettava huomioon seuraavassa arvioinnissa joko vähentämällä mahdollinen ylijäämä vuodelle n+2 arvioiduista kokonaiskustannuksista tai lisäämällä mahdollinen alijäämä vuodelle n+2 arvioituihin kokonaiskustannuksiin.

(12)

Kustannusarviossa olisi yksilöitävä kustannukset, joita suunnitellaan aiheutuvan seuraavana kalenterivuonna, jotta varmistetaan, että riittävät varat asetetaan etukäteen komission käyttöön. Asetuksen (EU) 2022/2065 voimaantulon ja 1 päivän tammikuuta 2024 välisenä aikana komissiolle on jo aiheutunut tai suunniteltu asetuksen (EU) 2022/2065 43 artiklan 2 kohdan mukaisia kustannuksia, joita ei voitu kattaa millään aiemmalla valvontamaksulla ja jotka oli siksi katettava yleisesti muilla unionin vuoden 2023 hyväksyttyyn talousarvioon sisältyvillä määrärahoilla. Vuonna 2023 perittävien kokonaismaksujen määrittämiseksi vuodelle 2024 arvioituihin kustannuksiin voitaisiin sen vuoksi lisätä ainoastaan kustannukset, joita ei jo kateta unionin vuoden 2023 yleisen talousarvion nykyisillä määrärahoilla, arvioon liitetyssä yleiskatsauksessa esitettyjen tietojen mukaisesti. Seuraavassa arviossa huomioon otettavan mahdollisen ylijäämän tai alijäämän määrittämiseksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettavassa ensimmäisessä kertomuksessa olisi näin ollen otettava huomioon ainoastaan ne kustannukset, jotka ovat aiheutuneet vuonna 2022 asetuksen (EU) 2022/2065 voimaantulon jälkeen ja vuonna 2023 ja joita ei ole jo katettu nykyisillä määrärahoilla,