This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 32018R1832
Commission Regulation (EU) 2018/1832 of 5 November 2018 amending Directive 2007/46/EC of the European Parliament and of the Council, Commission Regulation (EC) No 692/2008 and Commission Regulation (EU) 2017/1151 for the purpose of improving the emission type approval tests and procedures for light passenger and commercial vehicles, including those for in-service conformity and real-driving emissions and introducing devices for monitoring the consumption of fuel and electric energy (Text with EEA relevance.)
Komission asetus (EU) 2018/1832, annettu 5 päivänä marraskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY, komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 ja komission asetuksen (EU) 2017/1151 muuttamisesta kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjä koskevien tyyppihyväksyntätestien parantamiseksi, mukaan luettuina käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen ja todellisiin ajonaikaisiin päästöihin sekä polttoaineen ja sähköenergian kulutuksen seurantalaitteiden käyttöönottoon liittyvät testit (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.)
Komission asetus (EU) 2018/1832, annettu 5 päivänä marraskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY, komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 ja komission asetuksen (EU) 2017/1151 muuttamisesta kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjä koskevien tyyppihyväksyntätestien parantamiseksi, mukaan luettuina käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen ja todellisiin ajonaikaisiin päästöihin sekä polttoaineen ja sähköenergian kulutuksen seurantalaitteiden käyttöönottoon liittyvät testit (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.)
C/2018/6984
EUVL L 301, 27.11.2018, p. 1–314
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
In force
27.11.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 301/1 |
KOMISSION ASETUS (EU) 2018/1832,
annettu 5 päivänä marraskuuta 2018,
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY, komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 ja komission asetuksen (EU) 2017/1151 muuttamisesta kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjä koskevien tyyppihyväksyntätestien parantamiseksi, mukaan luettuina käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen ja todellisiin ajonaikaisiin päästöihin sekä polttoaineen ja sähköenergian kulutuksen seurantalaitteiden käyttöönottoon liittyvät testit
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20 päivänä kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan ja 14 artiklan 3 kohdan,
ottaa huomioon puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (2) (puitedirektiivi) ja erityisesti sen 39 artiklan 2 kohdan
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Asetus (EY) N:o 715/2007 on direktiivillä 2007/46/EY vahvistettua tyyppihyväksyntämenettelyä koskeva erillissäädös. Siinä vaaditaan, että uusien kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen on noudatettava tiettyjä päästörajoja, ja asetetaan lisävaatimuksia ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudelle. Mainitun asetuksen panemiseksi täytäntöön tarvittavat erityiset tekniset vaatimukset vahvistetaan komission asetuksessa (EU) 2017/1151 (3), jolla korvataan ja kumotaan komission asetus (EY) N:o 692/2008 (4). |
(2) |
Osa komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 vaikutuksista säilyy voimassa, kunnes se kumotaan 1 päivästä tammikuuta 2022. On kuitenkin tarpeen selkeyttää, että näihin vaikutuksiin kuuluu mahdollisuus pyytää laajennuksia tämän asetuksen mukaisesti jo myönnettyihin tyyppihyväksyntiin. |
(3) |
Asetuksella (EU) 2017/1151 sisällytettiin unionin lainsäädäntöön uusi sääntömääräinen testausmenetelmä, jolla pannaan täytäntöön yhdenmukaistettu kevyiden hyötyajoneuvojen kansainvälinen testimenetelmä, jäljempänä ’WLTP’. WLTP:ssä on tiukempia ja yksityiskohtaisempia edellytyksiä tyyppihyväksynnän yhteydessä tehtäville päästötesteille. |
(4) |
Komission asetuksilla (EU) 2016/427 (5), (EU) 2016/646 (6) ja (EU) 2017/1154 (7) on lisäksi otettu käyttöön uusi menetelmä, RDE-testausmenetelmä, jolla testataan ajoneuvojen päästöjä todellisissa ajo-olosuhteissa. |
(5) |
Jotta WLTP-testi voitaisiin suorittaa, on sallittava tietynsuuruinen toleranssi. Testitoleranssia ei pitäisi kuitenkaan käyttää siihen, että saataisiin erilaisia tuloksia kuin asetusarvojen mukaisissa olosuhteissa tehtävässä testissä. Jotta voitaisiin tarjota tasapuoliset toimintaedellytykset eri ajoneuvonvalmistajille ja varmistaa, että mitatut hiilidioksidipäästö- ja polttoaineenkulutusarvot vastaavat paremmin todellisia olosuhteita, olisi otettava käyttöön menetelmä, jolla normalisoidaan hiilidioksidipäästöjä ja polttoaineenkulutusta koskeviin testituloksiin sovellettavat toleranssit. |
(6) |
Sääntömääräisillä laboratoriotestimenetelmillä saatuja polttoaineen ja/tai sähköenergian kulutuksen arvoja olisi täydennettävä tiedoilla ajoneuvojen todellisesta keskimääräisestä kulutuksesta maantiekäytössä. Tällaiset tiedot, kun ne on anonymisoitu, kerätty ja aggregoitu, ovat olennaisen tärkeitä arvioitaessa, vastaavatko sääntömääräiset testausmenettelyt riittävällä tavalla todellisia ajonaikaisia hiilidioksidipäästöjä ja polttoaineen ja/tai sähköenergian kulutusarvoja. Lisäksi ajotestauksen pitäisi helpottua, kun käytettävissä on tietoja ajoneuvon hetkellisestä polttoaineenkulutuksesta. |
(7) |
Jotta uusien sääntömääräisten testausmenetelmien edustavuutta voitaisiin arvioida oikea-aikaisesti etenkin sellaisten ajoneuvojen osalta, joiden markkinaosuudet ovat suuret, ajoneuvon sisäistä polttoaineenkulutuksen seurantaa koskevia uusia vaatimuksia olisi aluksi sovellettava vain nestemäistä polttoainetta käyttäviin tavanomaisiin ja hybridiajoneuvoihin ja ulkopuolelta ladattaviin hybridiajoneuvoihin, koska nämä voimalaitteet ovat tätä nykyä ainoat, joiden osalta on vahvistettu vastaavia teknisiä normeja. |
(8) |
Kulutetun polttoaineen ja/tai sähköenergian määrä määritetään ja tallennetaan jo nyt useimmissa uusissa ajoneuvoissa ajoneuvon sisäisin keinoin, mutta näiden tietojen seuraamiseen nykyisin käytettäviin laitteisiin ei sovelleta standardoituja vaatimuksia. Jotta voidaan varmistaa, että näiden laitteiden tuottamat tiedot ovat saatavilla ja että niitä voidaan käyttää yhdenmukaistettuna perustana vertailtaessa eri ajoneuvoluokkia ja ajoneuvonvalmistajia, olisi vahvistettava perusvaatimukset näiden laitteiden tyyppihyväksyntää varten. |
(9) |
Asetuksella (EU) 2016/646 otettiin käyttöön vaatimus, jonka mukaan valmistajien on ilmoitettava päästöjenrajoituksen lisästrategioiden käytöstä. Asetuksella (EU) 2017/1154 puolestaan lisättiin tyyppihyväksyntäviranomaisten tekemää päästöjenrajoitusstrategioiden valvontaa. Näiden vaatimusten soveltamisessa on kuitenkin käynyt ilmi, että olisi tarpeen yhdenmukaistaa se, miten eri tyyppihyväksyntäviranomaiset soveltavat päästöjenrajoituksen lisästrategioita koskevia sääntöjä. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa yhteinen muoto laajalle asiakirjapaketille ja yhteinen menetelmä päästöjenrajoituksen lisästrategioiden arvioimiselle. |
(10) |
Päätös saada pyynnöstä käyttöönsä valmistajan laaja asiakirjapaketti olisi jätettävä kansallisten viranomaisten tehtäväksi, ja asetuksessa (EU) 2017/1151 oleva kyseiseen asiakirjaan liittyvä luottamuksellisuuslauseke olisi sen vuoksi kumottava. Kumoamisella ei pitäisi rajoittaa kyseisen lainsäädännön yhdenmukaista soveltamista kaikkialla unionissa eikä kaikkien osapuolten mahdollisuutta saada käyttöönsä kaikki RDE-testauksen suorittamisen kannalta merkitykselliset tiedot. |
(11) |
Nyt kun RDE-testit on otettu käyttöön tyyppihyväksyntävaiheessa, on tarpeen päivittää käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastuksiin sovellettavia sääntöjä siten, että todellisia ajonaikaisia päästöjä rajoitetaan tehokkaasti myös ajoneuvon normaalin käyttöiän aikana tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. |
(12) |
Jotta uutta RDE-testausta voitaisiin soveltaa käytönaikaisen vaatimuksenmukaisuuden tarkastuksissa, tarvitaan enemmän resursseja ajoneuvon käytönaikaisen vaatimuksenmukaisuuden testaamiseen ja testitulosten arviointiin. Jotta voitaisiin saattaa asianmukaiseen tasapainoon yhtäältä tarve tehdä tehokkaita käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testejä ja toisaalta testien aiheuttama lisärasitus, olisi mukautettava tilastolliseen otokseen otettavien ajoneuvojen enimmäismäärää sekä hyväksymis- ja hylkäämiskriteereitä, joita sovelletaan otokseen kaikessa käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testaamisessa. |
(13) |
Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastukset kattavat tällä hetkellä ainoastaan tyyppi 1 -testillä mitattavat epäpuhtauspäästöt. Jotta voidaan varmistaa, että asetuksen (EY) N:o 715/2007 vaatimukset täyttyvät, mukaan olisi otettava myös pakokaasu- ja haihtumispäästöt. Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testeihin olisi sen vuoksi lisättävä tyyppi 4- ja tyyppi 6 -testit. Näiden testien kustannusten ja monimutkaisuuden vuoksi niiden tekemisen pitäisi olla edelleen vapaaehtoista. |
(14) |
Valmistajien suorittamista nykyisistä käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testeistä tehdyssä arvioinnissa kävi ilmi, että vaikka valmistajat olivat toteuttaneet takaisinvetoja ja muita päästöihin liittyviä vapaaehtoisia toimenpiteitä, tyyppihyväksyntäviranomaisille oli ilmoitettu vain hyvin harvoista hylkäämistapauksista. Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastamisessa tarvitaan sen vuoksi enemmän avoimuutta ja valvontaa. |
(15) |
Jotta käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen liittyvää menettelyä voitaisiin valvoa tehokkaammin, tyyppihyväksyntäviranomaisten olisi vastattava siitä, että vuosittain tehdään testejä ja tarkastuksia tietylle prosenttiosuudelle hyväksytyistä ajoneuvotyypeistä. |
(16) |
Komission olisi kehitettävä sähköinen alusta, jolla helpotetaan käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testaamisen tuottamien tietovirtojen kulkua ja autetaan tyyppihyväksyntäviranomaisia päätöksenteossa. |
(17) |
Jotta voitaisiin parantaa tyyppihyväksyntäviranomaisten testeihin otettavien ajoneuvojen valintamenettelyä, tarvitaan tietoja, joilla voitaisiin havaita mahdolliset ongelmat ja suuripäästöiset ajoneuvotyypit. Etäseuranta, ajoneuvon sisäiset yksinkertaistetut päästöjenmittausjärjestelmät (SEMS) ja kannettavilla päästöjenmittausjärjestelmillä (PEMS) tehtävä testaus olisi tunnustettava päteviksi välineiksi, joilla tuotetaan tyyppihyväksyntäviranomaisille tietoja, jotka voivat ohjata testattavien ajoneuvojen valintaa. |
(18) |
On olennaista varmistaa käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testien laatu. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa säännöt testauslaboratorioiden akkreditoinnille. |
(19) |
Jotta testaus voidaan tehdä, kaikki merkitykselliset tiedot on asetettava julkisesti saataville. Lisäksi joidenkin käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseen tarvittavien tietojen olisi oltava vaivattomasti saatavilla, ja ne olisi sen vuoksi ilmoitettava vaatimustenmukaisuustodistuksessa. |
(20) |
Jotta voitaisiin parantaa käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen liittyvän menettelyn avoimuutta, tyyppihyväksyntäviranomaisilla olisi oltava velvollisuus julkaista vuosikertomus, jossa esitetään niiden tekemien käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastusten tulokset. |
(21) |
Sen varmistamiseen, että pätevinä RDE-testeinä voidaan pitää vain tavanomaisissa olosuhteissa tehtyjä ajomatkoja, määrätyt menetelmät ovat johtaneet liian moniin pätemättömäksi julistettuihin testeihin, minkä vuoksi niitä olisi tarkistettava ja yksinkertaistettava. |
(22) |
Pätevän ajomatkan aikana syntyvien epäpuhtauspäästöjen arvioinnissa käytettyjen menetelmien arvioinnissa kävi ilmi, että nykyisin sallittujen kahden menetelmän tulokset eivät ole keskenään johdonmukaisia. Sen vuoksi olisi vahvistettava uusi ja selkeä menetelmä. Komission olisi jatkuvasti arvioitava uudessa menetelmässä käytettäviä arviointitekijöitä, jotta ne voidaan pitää teknologian viimeisimmän kehityksen tasalla. |
(23) |
Ajoneuvon ulkopuolelta ladattavat hybridiajoneuvot, joita käytetään osittain sähkötilassa ja osittain polttomoottorilla, olisi otettava asianmukaisesti huomioon RDE-testauksessa, ja tällaisesta käytöstä saatavan edun pitäisi siksi näkyä myös lasketuissa RDE-päästöissä. |
(24) |
Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissiossa, jäljempänä ’UN/ECE’, on kehitetty uusi haihtuvien päästöjen testausmenettely, jossa otetaan huomioon bensiinikäyttöisten ajoneuvojen haihtumispäästöjen rajoittamisessa saavutettu teknologinen edistyminen. Menettely on mukautettu WLTP-testausmenetelmän mukaiseksi, ja siihen on lisätty suljettuja säiliöitä koskevia vaatimuksia. Sen vuoksi on aiheellista saattaa ajan tasalle nykyiset haihtumispäästöihin sovellettavat unionin säännöt, jotta ne vastaavat UN/ECE:ssa tehtyjä muutoksia. |
(25) |
Myös WLTP-testaumenetelmää on UN/ECE:n puitteissa parannettu ja täydennetty uusilla elementeillä: on otettu käyttöön vaihtoehtoisia tapoja ajoneuvon ajovastusparametrien mittaamiseen, selkeytetty kahdella polttoaineella toimivia ajoneuvoja koskevia määräyksiä, parannettu hiilidioksidipäästöjä koskevaa interpolointimenetelmää ja päivitetty kaksiakseliseen dynamometriin ja renkaiden vierintävastukseen liittyviä vaatimuksia. Nämä muutokset olisi nyt sisällytettävä unionin lainsäädäntöön. |
(26) |
Käytännön kokemukset WLTP:n soveltamisesta sen jälkeen, kun sen käytöstä tuli 1 päivänä syyskuuta 2017 unionissa pakollista uusien ajoneuvotyyppien osalta, ovat osoittaneet, että menetelmän vastaavuutta suhteessa unionin tyyppihyväksyntäjärjestelmään olisi parannettava etenkin niiden tietojen kohdalla, jotka on sisällytettävä asiaa koskeviin asiakirjoihin. |
(27) |
Tällä asetuksella tehtävistä muutoksista johtuvat tyyppihyväksyntäasiakirjojen muutokset olisi otettava huomioon myös direktiivissä 2007/46/EY esitetyissä vaatimustenmukaisuustodistuksessa ja koko ajoneuvon tyyppihyväksyntäasiakirjoissa. |
(28) |
Asetusta (EU) 2017/1151, asetusta (EY) N:o 692/2008 ja direktiiviä 2007/46/EY on sen vuoksi aiheellista muuttaa. |
(29) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat teknisen komitean – moottoriajoneuvot lausunnon mukaiset, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Asetuksen (EU) 2017/1151 muuttaminen
Muutetaan asetus (EU) 2017/1151 seuraavasti:
1) |
Muutetaan 2 artikla seuraavasti:
|
2) |
Muutetaan 3 artikla seuraavasti:
|
3) |
Lisätään 4 a artikla seuraavasti: ”4 a artikla Vaatimukset, jotka koskevat tyyppihyväksyntää polttoaineen ja/tai sähköenergian kulutuksen seurantaan käyttävien laitteiden osalta Valmistajan on varmistettava, että seuraavat luokkien M1 ja N1 ajoneuvot varustetaan laitteella, jolla määritetään, tallennetaan ja asetetaan saataville tiedot ajoneuvon käyttöön käytettävän polttoaineen ja/tai sähköenergian määrästä:
Polttoaineen ja/tai sähköenergian kulutuksen seurantaan käytettävän laitteen on täytettävä liitteessä XXII vahvistetut vaatimukset.” |
4) |
Muutetaan 5 artikla seuraavasti:
|
5) |
Muutetaan 9 artikla seuraavasti:
|
6) |
Muutetaan 15 artikla seuraavasti:
|
7) |
Kumotaan 18 a artikla. |
8) |
Muutetaan liite I tämän asetuksen liitteen I mukaisesti. |
9) |
Muutetaan liite II tämän asetuksen liitteen II mukaisesti. |
10) |
Muutetaan liite III A tämän asetuksen liitteen III mukaisesti. |
11) |
Korvataan liitteessä V oleva 2.3 kohta seuraavasti:
|
12) |
Korvataan liite VI tämän asetuksen liitteellä IV. |
13) |
Muutetaan liite VII seuraavasti:
|
14) |
Korvataan liitteessä VIII oleva 3.3 kohta seuraavasti:
|
15) |
Muutetaan liite IX tämän asetuksen liitteen V mukaisesti. |
16) |
Korvataan liite XI tämän asetuksen liitteellä VI. |
17) |
Muutetaan liite XII tämän asetuksen liitteen VII mukaisesti. |
18) |
Korvataan liitteen XIV lisäyksessä 1 oleva ilmaisu ”täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/1151 liitteessä I oleva 2.3.1 ja 2.3.5 kohta” ilmaisulla ”asetuksen (EU) 2017/1151 liitteessä I oleva 2.3.1 ja 2.3.4 kohta”; |
19) |
Korvataan liite XVI tämän asetuksen liitteellä VIII. |
20) |
Muutetaan liite XXI tämän asetuksen liitteen IX mukaisesti. |
21) |
Lisätään liite XXII tämän asetuksen liitteen X mukaisesti. |
2 artikla
Asetuksen (EY) N:o 692/2008 muuttaminen
Muutetaan asetus (EY) N:o 692/2008 seuraavasti:
1) |
Lisätään asetuksen (EY) N:o 692/2008 16 a artiklan ensimmäiseen alakohtaan d alakohta seuraavasti:
|
2) |
Lisätään liitteen 1 lisäykseen 3 uusi 3.2.12.2.5.7 kohta seuraavasti:
|
3) |
Poistetaan liitteessä VIII oleva 4.4 kohta. |
3 artikla
Direktiivin 2007/46/EY muuttaminen
Muutetaan direktiivin 2007/46/EY liitteet I, III, VIII, IX ja XI tämän asetuksen liitteen XI mukaisesti.
4 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2019.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 5 päivänä marraskuuta 2018.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
Jean-Claude JUNCKER
(1) EUVL L 171, 29.6.2007, s. 1.
(2) EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1.
(3) Komission asetus (EU) 2017/1151, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2017, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täydentämisestä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY, komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 ja komission asetuksen (EU) N:o 1230/2012 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 692/2008 kumoamisesta (EUVL L 175, 7.7.2017, s. 1).
(4) Komission asetus (EY) N:o 692/2008, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2008, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täytäntöönpanosta ja muuttamisesta (EUVL L 199, 28.7.2008, s. 1).
(5) Komission asetus (EU) 2016/427, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2016, asetuksen (EY) N:o 692/2008 muuttamisesta kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 6) osalta (EUVL L 82, 31.3.2016, s. 1).
(6) Komission asetus (EU) 2016/646, annettu 20 päivänä huhtikuuta 2016, asetuksen (EY) N:o 692/2008 muuttamisesta kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 6) osalta (EUVL L 109, 26.4.2016. s. 1).
(7) Komission asetus (EU) 2017/1154, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2017, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täydentämisestä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY, komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 ja komission asetuksen (EU) N:o 1230/2012 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 692/2008 kumoamisesta annetun komission asetuksen (EU) 2017/1151 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen todellisissa ajo-olosuhteissa syntyvistä päästöistä (Euro 6) (EUVL L 175, 7.7.2017, s. 708).
(*1) Komission asetus (EU) 2018/1832, annettu 5 päivänä marraskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY, komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 ja komission asetuksen (EU) 2017/1151 muuttamisesta kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjä koskevien tyyppihyväksyntätestien parantamiseksi, mukaan luettuina käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen ja todellisiin ajonaikaisiin päästöihin sekä polttoaineen ja sähköenergian kulutuksen seurantalaitteiden käyttöönottoon liittyvät testit (EUVL L 301, 27.11.2018, s. 1)”
LIITE I
Muutetaan asetuksen (EU) 2017/1151 liite I seuraavasti:
1) |
Lisätään 1.1.3 kohta seuraavasti:
|
2) |
Korvataan 2.3.1, 2.3.2 ja 2.3.3 kohta seuraavasti: 2.3.1. Päästöjenvalvontatietokoneella varustetuissa ajoneuvoissa on oltava ominaisuuksia, joiden avulla estetään muiden kuin valmistajan sallimien muutosten tekeminen. Valmistajan on sallittava muutokset, jos ne ovat tarpeen ajoneuvon vianmäärityksen, huollon, tarkastuksen, jälkiasennusten tai korjauksen kannalta. Uudelleenohjelmoitavat tietokonekoodit ja käyttöparametrit on suojattava, ja niillä on varmistettava vähintään sama suojelun taso kuin standardin ISO 15031-7:2013 määräyksillä. Kalibrointiin käytettävien irrotettavien muistipiirien on oltava valettuja ja sijaittava suljetuissa koteloissa, tai ne on suojattava sähköisillä algoritmeilla, eivätkä ne saa olla vaihdettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä. Ainoastaan päästöjen kalibrointiin tai ajoneuvovarkauden estämiseen liittyvät tekijät voidaan suojata tällä tavalla. 2.3.2. Ohjelmoidut moottorin ohjausparametrit eivät saa olla muutettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä (esimerkiksi juotetut tai valetut tietokoneen komponentit tai sinetöidyt (tai juotetut) koteloinnit). 2.3.3. Hyväksyntäviranomainen voi valmistajan pyynnöstä myöntää vapautuksia 2.3.1 ja 2.3.2 kohdan vaatimuksista ajoneuvoille, jotka eivät todennäköisesti tarvitse suojaa. Harkitessaan vapautuksen myöntämistä hyväksyntäviranomainen ottaa huomioon suorittimien senhetkisen saatavuuden, ajoneuvon suorituskyvyn ja ajoneuvon todennäköisen myyntimäärän tai muitakin tekijöitä.” |
3) |
lisätään 2.3.4, 2.3.5 ja 2.3.6 kohta seuraavasti: 2.3.4. Uudelleenohjelmoitavia muisteja käyttävien valmistajien on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään muistien luvaton uudelleenohjelmointi. Tällaisia toimenpiteitä ovat tehokkaat suojausmenetelmät ja kirjoitussuojat, jotka vaativat yhteyttä valmistajan ylläpitämään ulkopuoliseen tietokoneeseen, johon myös riippumattomilla toimijoilla on pääsy 2.3.1 kohdassa ja liitteessä XIV olevassa 2.2 kohdassa määriteltyjen turvatoimien mukaisesti. Menetelmille, joilla turvataan riittävä suojaus, tarvitaan hyväksyntäviranomaisen hyväksyntä. 2.3.5. Jos puristussytytysmoottorin polttoaineensyötössä käytetään mekaanisia pumppuja, valmistajan on varmistettava polttoaineensyötön enimmäismäärän asetuksen suojaus ajoneuvon käytön aikana. 2.3.6. Valmistajien on tehokkaasti estettävä matkamittarin lukemien uudelleenohjelmointi ajoneuvon sisäisessä verkossa, mahdollisessa voimalaitteen ohjaimessa sekä tapauksen mukaan tietojen etävaihtoon käytettävässä lähetinyksikössä. Valmistajien on käytettävä järjestelmällisiä suojausmenetelmiä ja kirjoitussuojia, jotka suojaavat matkamittarin lukemien oikeellisuutta. Menetelmille, joilla turvataan riittävä suojaus, tarvitaan hyväksyntäviranomaisen hyväksyntä.” |
4) |
Korvataan 2.4.1 kohta seuraavasti:
|
5) |
Korvataan 3.1.1 kohta seuraavasti:
|
6) |
Lisätään 3.1.1.1 kohta seuraavasti:
|
7) |
Korvataan 3.1.2 kohdan otsikkoa seuraava ensimmäinen kappale seuraavasti: ”Liitteen XXI alaliitteen 6 lisäyksen 1 (WLTP) mukaisesti tehtyjen Ki-testien tapauksessa tyyppihyväksyntä laajennetaan koskemaan ajoneuvoja, jotka täyttävät liitteessä XXI olevassa 5.9 kohdassa esitetyt kriteerit.” |
8) |
Korvataan 3.2 kohta kaikkine alakohtineen seuraavasti: ”3.2. Haihtumispäästöjä koskevat laajennukset (tyyppi 4 -testi) 3.2.1. Kun kyse on testeistä, jotka on tehty E-säännön nro 83 liitteen 6 [1 päivän NEDC] tai asetuksen (EY) 2017/1221 liitteen [2 päivän NEDC] mukaisesti, tyyppihyväksyntä on laajennettava ajoneuvoihin, jotka on varustettu seuraavat vaatimukset täyttävällä haihtumispäästöjen rajoittamisjärjestelmällä:
3.2.2. Kun kyse on testeistä, jotka on tehty liitteen VI mukaisesti [2 päivän WLTP], tyyppihyväksyntä on laajennettava ajoneuvoihin, jotka on varustettu liitteessä VI olevan 5.5.1 kohdan vaatimukset täyttävällä haihtumispäästöjen rajoittamisjärjestelmällä. 3.2.3. Tyyppihyväksyntä laajennetaan koskemaan ajoneuvoja, joissa on
|
9) |
Korvataan 4.1.2 kohta seuraavasti:
|
10) |
Korvataan 4.1.3 kohta seuraavasti:
|
11) |
Lisätään 4.1.3.1, 4.1.3.1.1 ja 4.1.3.1.2 kohta seuraavasti: ”4.1.3.1. Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskeva perhe 4.1.3.1.1. Luokan M ja luokan N1 alaluokkien I ja II ajoneuvojen tapauksessa tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskeva perhe on sama kuin liitteessä XII olevassa 5.6 kohdassa kuvattu interpolointiperhe. 4.1.3.1.2. Luokan N1 alaluokan III ja luokan N2 ajoneuvojen tapauksessa samaan tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevaan perheeseen voi kuulua vain ajoneuvoja, jotka ovat seuraavien ajoneuvon, voimalaitteen ja voimansiirron ominaisuuksien suhteen identtisiä:
|
12) |
Korvataan 4.1.4 kohta seuraavasti:
|
13) |
Korvataan 4.1.5 kohdan kolmas kappale seuraavasti: ”Jos hyväksyntäviranomainen ei pidä valmistajan tarkastusmenetelmää tyydyttävänä, tehdään fysikaalinen testi tuotantoajoneuvoille 4.2–4.7 kohdan mukaisesti.” |
14) |
Korvataan 4.1.6 kohdan ensimmäisen kappaleen toinen virke seuraavasti: ”Hyväksyntäviranomaisen on tehtävä nämä fysikaaliset päästötestit ja OBD-testit tuotantoajoneuvoille 4.2–4.7 kohdan mukaisesti.” |
15) |
Korvataan 4.2.1 ja 4.2.2 kohta seuraavasti: 4.2.1. Tyyppi 1 -testi tehdään tuotantoajoneuvolle, joka on 4.1.3.1 kohdassa kuvatun tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevan perheen validi jäsen. Testin tuloksiksi kirjataan arvot, joille on tehty kaikki tämän asetuksen mukaiset korjaukset. Epäpuhtauksien vaatimustenmukaisuuden tarkastamisessa noudatettavat raja-arvot annetaan asetuksen (EY) N:o 715/2007 liitteen I taulukossa 2. Hiilidioksidipäästöjä koskeva raja-arvo on arvo, jonka valmistaja on määrittänyt valitulle ajoneuvolle liitteen XXI alaliitteessä 7 esitetyllä interpolointimenetelmällä. Hyväksyntäviranomaisen on tarkastettava interpolointilaskelma. 4.2.2. Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevasta perheestä valitaan satunnaisesti kolmen ajoneuvon otos. Sen jälkeen kun hyväksyntäviranomainen on valinnut ajoneuvot, valmistaja ei saa tehdä säätöjä valittuihin ajoneuvoihin.” |
16) |
Poistetaan 4.2.2.1 kohta. |
17) |
Korvataan 4.2.3 kohdan toinen ja kolmas kappale seuraavasti:
|
18) |
Korvataan 4.2.4 kohta seuraavasti:
|
19) |
Korvataan 4.2.4.1 kohdan c alakohdan johdantokappale seuraavasti:
|
20) |
Korvataan 4.4.3.3 kohta seuraavasti:
|
21) |
Muutetaan lisäys 1 seuraavasti:
|
(23) |
Muutetaan lisäys 2 seuraavasti:
|
(24) |
Muutetaan lisäys 3 seuraavasti:
|
23) |
Muutetaan lisäys 3 a seuraavasti:
|
24) |
Lisätään lisäys 3 b seuraavasti: ”Lisäys 3 b Menetelmä päästöjenrajoituksen lisästrategian arvioimiseksi Tyyppihyväksyntäviranomaisen tekemässä päästöjenrajoituksen lisästrategian (AES-strategian) arvioinnissa on varmennettava ainakin seuraavat:
|
25) |
Muutetaan lisäys 4 seuraavasti:
|
26) |
Muutetaan lisäys 6 seuraavasti:
|
27) |
Korvataan lisäykset 8 a – 8 c seuraavasti: ”Lisäys 8 a Testausselosteet Testausselosteen antaa tutkimuslaitos, joka vastaa testien suorittamisesta tämän asetuksen mukaisesti. I OSA Tyyppi 1 -testin (tapauksen mukaan) osalta on esitettävä vähintään seuraavat tiedot. SELOSTEEN numero
Yleiset huomautukset: Jos vaihtoehtoja (viittauksia) on useita, testausselosteessa kuvataan testattu vaihtoehto. Jos vaihtoehtoja ei ole useita, riittää yksi viittaus ilmoituslomakkeessa testin alussa. Tutkimuslaitokset voivat vapaasti merkitä lisätietoja.
1. TESTATTUJEN AJONEUVOJEN KUVAUS: HIGH (H), LOW (L) JA M (TAPAUKSEN MUKAAN) 1.1. Yleistä
1.1.1. Voimalaite
1.1.2. POLTTOMOOTTORI (tapauksen mukaan) Jos polttomoottoreita on useita, kohta toistetaan.
1.1.3. TESTIPOLTTOAINE tyyppi 1 -testissä (tapauksen mukaan) Jos testipolttoaineita on useita, kohta toistetaan.
1.1.4. POLTTOAINEENSYÖTTÖJÄRJESTELMÄ (tapauksen mukaan) Jos polttoaineensyöttöjärjestelmiä on useita, kohta toistetaan.
1.1.5. IMUJÄRJESTELMÄ (tapauksen mukaan) Jos imujärjestelmiä on useita, kohta toistetaan.
1.1.6. PAKOJÄRJESTELMÄ JA HAIHTUMISPÄÄSTÖJEN RAJOITUSJÄRJESTELMÄ (tapauksen mukaan) Jos järjestelmiä on useita, kohta toistetaan.
1.1.7. LÄMMÖNVARAIN (tapauksen mukaan) Jos lämmönvaraimia on useita, kohta toistetaan.
1.1.8. VOIMANSIIRTO (tapauksen mukaan) Jos voimansiirtojärjestelmiä on useita, kohta toistetaan.
Välityssuhteet (R.T.), ensisijaiset välityssuhteet (R.P.) ja (ajoneuvon nopeus (km/h)) / moottorin pyörimisnopeus (1 000 rpm)) (V1000) vaihteiston kunkin välityssuhteen (R.B.) osalta
1.1.9. SÄHKÖKONE (tapauksen mukaan) Jos sähkökoneita on useita, kohta toistetaan.
1.1.10. AJO-REESS-JÄRJESTELMÄ (tapauksen mukaan) Jos ajo-REESS-järjestelmiä on useita, kohta toistetaan.
1.1.11. POLTTOKENNO (tapauksen mukaan) Jos polttokennoja on useita, kohta toistetaan.
1.1.12. TEHOELEKTRONIIKKA (tapauksen mukaan) Tehoelektroniikkajärjestelmiä voi olla useita (käyttövoimanmuunnin, pienjännitejärjestelmä tai laturi)
1.2. H-ajoneuvon kuvaus 1.2.1. MASSA
1.2.2. AJOVASTUSPARAMETRIT
1.2.3. SYKLIN VALINNAN PARAMETRIT
1.2.4. VAIHTEENVAIHTOKOHTA (TAPAUKSEN MUKAAN)
1.3. L-ajoneuvon kuvaus (tapauksen mukaan) 1.3.1. MASSA
1.3.2. AJOVASTUSPARAMETRIT
1.3.3. SYKLIN VALINNAN PARAMETRIT
1.3.4. VAIHTEENVAIHTOKOHTA (TAPAUKSEN MUKAAN)
1.4. M-ajoneuvon kuvaus (tapauksen mukaan) 1.4.1. Massa
1.4.2. AJOVASTUSPARAMETRIT
1.4.3. SYKLIN VALINNAN PARAMETRIT
1.4.4. VAIHTEENVAIHTOKOHTA (TAPAUKSEN MUKAAN)
2. TESTITULOKSET 2.1. Tyyppi 1 -testi
2.1.1. Ajoneuvo H
2.1.1.1. Epäpuhtauspäästöt (tapauksen mukaan) 2.1.1.1.1. Vähintään yhdellä polttomoottorilla varustettujen, vain sisäisesti ladattavien sekä ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen epäpuhtauspäästöt varausta ylläpitävässä tyyppi 1 -testissä Seuraavat kohdat toistetaan kunkin kuljettajan valittavissa olevan testatun ajotilan osalta (ensisijainen, paras ja huonoin ajotila tapauksen mukaan). Testi 1
Testi 2 (tapauksen mukaan): perustana CO2 (dCO2 1) / perustana epäpuhtaudet (90 % raja-arvoista) / perustana molemmat Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Testi 3 (tapauksen mukaan): perustana CO2 (dCO2 2) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. 2.1.1.1.2. Ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen epäpuhtauspäästöt varausta purkavassa tyyppi 1 -testissä Testi 1 Epäpuhtauspäästöjen raja-arvoja on noudatettava ja seuraava kohta on toistettava kunkin testisyklin osalta.
Testi 2 (tapauksen mukaan): perustana CO2 (dCO2 1) / perustana epäpuhtaudet (90 % raja-arvoista) / perustana molemmat Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Testi 3 (tapauksen mukaan): perustana CO2 (dCO2 2) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. 2.1.1.1.3. KÄYTTÖTEKIJÄPAINOTETUT ULKOPUOLELTA LADATTAVIEN HYBRIDISÄHKÖAJONEUVOJEN EPÄPUHTAUSPÄÄSTÖT
2.1.1.2. CO2-päästöt (tapauksen mukaan) 2.1.1.2.1. Vähintään yhdellä polttomoottorilla varustettujen, vain sisäisesti ladattavien sekä ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen CO2-päästöt varausta ylläpidettäessä tehtävässä tyyppi 1 -testissä Seuraavat kohdat toistetaan kunkin testatun kuljettajan valittavissa olevan ajotilan osalta (ensisijainen, paras ja huonoin ajotila tapauksen mukaan). Testi 1
Testi 2 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Testi 3 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Päätelmät
Ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen tuotannon vaatimustenmukaisuuteen liittyvät tiedot
2.1.1.2.2. Ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen CO2-päästöt varausta purkavassa tyyppi 1 -testissä Testi 1:
Testi 2 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Testi 3 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Päätelmät
2.1.1.2.4. KÄYTTÖTEKIJÄPAINOTETTU ULKOPUOLELTA LADATTAVIEN HYBRIDISÄHKÖAJONEUVOJEN CO2-PÄÄSTÖJEN MASSA
2.1.1.3 POLTTOAINEENKULUTUS (TAPAUKSEN MUKAAN) 2.1.1.3.1. Pelkällä polttomoottorilla varustettujen, vain sisäisesti ladattavien sekä ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen polttoaineenkulutus varausta ylläpitävässä tyyppi 1 -testissä Seuraavat kohdat toistetaan kunkin kuljettajan valittavissa olevan testatun ajotilan osalta (ensisijainen, paras ja huonoin ajotila tapauksen mukaan).
A- Asetuksen 4 a artiklassa tarkoitettu ajoneuvojen sisäinen polttoaineen ja/tai sähköenergian kulutuksen seuranta a. Tietojen saatavuus Liitteessä XXII olevassa 3 kohdassa luetellut parametrit ovat saatavissa: kyllä / ei sovelleta b. Tarkkuus (tapauksen mukaan)
2.1.1.3.2. Ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen polttoaineenkulutus varausta purkavassa tyyppi 1 -testissä Testi 1:
Testi 2 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Testi 3 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Päätelmät
2.1.1.3.3. Ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen käyttötekijäpainotettu polttoaineenkulutus
2.1.1.3.4. Vain sisäisesti ladattavien polttokennohybridiajoneuvojen polttoaineenkulutus varausta purkavassa tyyppi 1 -testissä Seuraavat kohdat toistetaan kunkin kuljettajan valittavissa olevan testatun ajotilan osalta (ensisijainen, paras ja huonoin ajotila tapauksen mukaan).
2.1.1.4. TOIMINTASÄTEET (TAPAUKSEN MUKAAN) 2.1.1.4.1. Ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen toimintasäteet (tapauksen mukaan) 2.1.1.4.1.1. Sähkökäyttöinen toimintasäde (AER) Testi 1
Testi 2 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Testi 3 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Päätelmät
2.1.1.4.1.2. Vastaava sähkökäyttöinen toimintasäde (EAER)
2.1.1.4.1.3. Todellinen toimintasäde varausta purettaessa
2.1.1.4.1.4. Toimintasäde varausta purkavassa syklissä Testi 1
Testi 2 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Testi 3 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. 2.1.1.4.2. Täyssähköajoneuvojen toimintasäteet – sähkökäyttöinen toimintasäde (PER) (tapauksen mukaan) Testi 1
Testi 2 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Testi 3 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Päätelmät
2.1.1.5. SÄHKÖNKULUTUS (TAPAUKSEN MUKAAN) 2.1.1.5.1. Ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen sähkönkulutus (tapauksen mukaan) 2.1.1.5.1.1. Sähkönkulutus (EC)
2.1.1.5.1.2. Käyttötekijäpainotettu varausta purkava sähkönkulutus Testi 1
Testi 2 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Testi 3 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Päätelmät (tapauksen mukaan)
2.1.1.5.1.3. Käyttötekijäpainotettu sähkönkulutus Testi 1
Testi 2 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Testi 3 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Päätelmät (tapauksen mukaan)
2.1.1.5.1.4. Tuotannon vaatimustenmukaisuuteen liittyvät tiedot
2.1.1.5.2. Täyssähköajoneuvojen sähkönkulutus (tapauksen mukaan) Testi 1
Testi 2 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti. Testi 3 (tapauksen mukaan) Testitulokset kirjataan testin 1 taulukon mukaisesti.
Tuotannon vaatimustenmukaisuuteen liittyvät tiedot
2.1.2. AJONEUVO L (TAPAUKSEN MUKAAN) Toistetaan 2.1.1 kohta. 2.1.3. AJONEUVO M (TAPAUKSEN MUKAAN) Toistetaan 2.1.1 kohta. 2.1.4. LOPULLISET KRITEERIPÄÄSTÖJEN ARVOT (TAPAUKSEN MUKAAN)
2.2. Tyyppi 2 -testi Mukaan luettuina katsastusta varten tarvittavat päästötiedot
2.3. Tyyppi 3 -testi Kampikammiokaasupäästöt ilmakehään: ei ole 2.4. Tyyppi 4 -testi
2.5. Tyyppi 5 -testi
2.6. RDE-testi
2.7. Tyyppi 6 -testi
2.8. Ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä
2.9. Savuntiheystesti (b) 2.9.1. Vakionopeustestit
2.9.2. Ryntäystesti
2.10. Moottorin teho
2.11. Lämpötilatiedot ajoneuvosta H (VH)
Testausselosteen liitteet (ei koske ATCT-testiä eikä täyssähköajoneuvoja) 1. Kaikki korrelaatiovälineen syöttötiedot, jotka luetellaan asetusten (EU) 2017/1152 ja 2017/1153 (”korrelaatioasetukset”) liitteessä I olevassa 2.4 kohdassa, ja syöttötiedoston tunniste: … 2. Täytäntöönpanoasetusten (EU) 2017/1152 ja 2017/1153 liitteessä I olevassa 3.1.1.2 kohdassa tarkoitettu täydellinen korrelaatiotiedosto: 3. Täyspolttomoottori- ja NOVC-HEV-ajoneuvot
4. OVC-HEV-ajoneuvojen testitulokset 4.1. Ajoneuvo H 4.1.1. OVC-HEV-ajoneuvojen CO2-päästöjen massa
4.1.2. OVC-HEV-ajoneuvojen sähköenergiankulutus
4.1.3. Polttoaineenkulutus (l/100km)
4.2. Ajoneuvo L (tapauksen mukaan) 4.2.1. OVC-HEV-ajoneuvojen CO2-päästöjen massa
4.2.2. OVC-HEV-ajoneuvojen sähköenergiankulutus
4.2.3. Polttoaineenkulutus (l/100km)
II OSA ATCT -testin (tapauksen mukaan) osalta on esitettävä vähintään seuraavat tiedot. Selosteen numero
Yleiset huomautukset: Jos vaihtoehtoja (viittauksia) on useita, testausselosteessa kuvataan testattu vaihtoehto. Jos vaihtoehtoja ei ole useita, riittää yksi viittaus ilmoituslomakkeessa testin alussa. Tutkimuslaitokset voivat vapaasti merkitä lisätietoja.
1. TESTATUN AJONEUVON KUVAUS 1.1. YLEISTÄ
1.1.1. Voimalaite
1.1.2. POLTTOMOOTTORI (tapauksen mukaan) Jos polttomoottoreita on useita, kohta toistetaan.
1.1.3. TESTIPOLTTOAINE tyyppi 1 -testissä (tapauksen mukaan) Jos testipolttoaineita on useita, kohta toistetaan.
1.1.4. POLTTOAINEENSYÖTTÖJÄRJESTELMÄ (tapauksen mukaan) Jos polttoaineensyöttöjärjestelmiä on useita, kohta toistetaan.
1.1.5. IMUJÄRJESTELMÄ (tapauksen mukaan) Jos imujärjestelmiä on useita, kohta toistetaan.
1.1.6. PAKOJÄRJESTELMÄ JA HAIHTUMISPÄÄSTÖJEN RAJOITUSJÄRJESTELMÄ (tapauksen mukaan) Jos järjestelmiä on useita, kohta toistetaan.
1.1.7. LÄMMÖNVARAIN (tapauksen mukaan) Jos lämmönvaraimia on useita, kohta toistetaan.
1.1.8. VOIMANSIIRTO (tapauksen mukaan) Jos voimansiirtojärjestelmiä on useita, kohta toistetaan.
Välityssuhteet (R.T.), ensisijaiset välityssuhteet (R.P.) ja (ajoneuvon nopeus (km/h)) / moottorin pyörimisnopeus (1 000 rpm)) (V1000) vaihteiston kunkin välityssuhteen (R.B.) osalta
1.1.9. SÄHKÖKONE (tapauksen mukaan) Jos sähkökoneita on useita, kohta toistetaan.
1.1.10. AJO-REESS-JÄRJESTELMÄ (tapauksen mukaan) Jos ajo-REESS-järjestelmiä on useita, kohta toistetaan.
1.1.11. TEHOELEKTRONIIKKA (tapauksen mukaan) Tehoelektroniikkajärjestelmiä voi olla useita (käyttövoimanmuunnin, pienjännitejärjestelmä tai laturi)
1.2. AJONEUVON KUVAUS 1.2.1. MASSA
1.2.2. AJOVASTUSPARAMETRIT
1.2.3. SYKLIN VALINNAN PARAMETRIT
1.2.4. VAIHTEENVAIHTOKOHTA (TAPAUKSEN MUKAAN)
2. TESTITULOKSET
2.1 TESTI LÄMPÖTILASSA 14 °C
2.1.1. Vähintään yhdellä polttomoottorilla varustettujen, vain sisäisesti ladattavien sekä ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen epäpuhtauspäästöt varausta ylläpidettäessä
2.1.2. Vähintään yhdellä polttomoottorilla varustettujen, vain sisäisesti ladattavien sekä ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen CO2-päästöt varausta ylläpidettäessä tehtävissä testeissä
2.2 TESTI LÄMPÖTILASSA 23 °C Annetaan tiedot tai viitataan tyyppi 1 -testin selosteeseen
2.2.1. Vähintään yhdellä polttomoottorilla varustettujen, vain sisäisesti ladattavien sekä ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen epäpuhtauspäästöt varausta ylläpidettäessä
2.2.2. Vähintään yhdellä polttomoottorilla varustettujen, vain sisäisesti ladattavien sekä ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen CO2-päästöt varausta ylläpidettäessä tehtävissä testeissä
2.3 PÄÄTELMÄT
2.4. VERTAILUAJONEUVON LÄMPÖTILATIEDOT LÄMPÖTILASSA 23 °C TEHDYN TESTIN JÄLKEEN
Lisäys 8 b Ajovastustestin seloste Ajovastuksen määrittämistestin (tapauksen mukaan) osalta on esitettävä vähintään seuraavat tiedot. Selosteen numero
1. KOHTEENA OLEVAT AJONEUVOT
2. TESTATTUJEN AJONEUVOJEN KUVAUS Jos interpolointia ei tehdä, kuvataan (energiantarpeeltaan) huonoimman tapauksen ajoneuvo. 2.1. Tuulitunnelimenetelmä
2.1.1 Yleistä
Tai ajovastusmatriisiperheen tapauksessa:
2.1.2 Massat
Tai ajovastusmatriisiperheen tapauksessa:
2.1.3 Renkaat
Tai ajovastusmatriisiperheen tapauksessa:
2.1.4. Kori
Tai ajovastusmatriisiperheen tapauksessa:
2.2 TIELLÄ 2.2.1. Yleistä
Tai ajovastusmatriisiperheen tapauksessa:
2.2.2 Massat
Tai ajovastusmatriisiperheen tapauksessa:
2.2.3 Renkaat
Tai ajovastusmatriisiperheen tapauksessa:
2.2.4. Kori
Tai ajovastusmatriisiperheen tapauksessa:
2.3. VOIMALAITE 2.3.1. Ajoneuvo H
2.3.2. Ajoneuvo L Toistetaan 2.3.1 kohta ajoneuvon L tiedoilla. 2.4. TESTITULOKSET 2.4.1. Ajoneuvo H
TIELLÄ
Tai TUULITUNNELIMENETELMÄ
Tai AJOVASTUSMATRIISI TIELLÄ
Tai AJOVASTUSMATRIISI-TUULITUNNELIMENETELMÄ
2.4.2. Ajoneuvo L Toistetaan 2.4.1 kohta ajoneuvon L tiedoilla. Lisäys 8 c Testauskaavakkeen malli Testauskaavakkeeseen merkitään kirjatut tiedot, joita ei ole esitetty muissa testausselosteissa. Tutkimuslaitoksen tai valmistajan on säilytettävä testauskaavakkeet vähintään kymmenen vuoden ajan. Testauskaavakkeissa on tapauksen mukaan esitettävä vähintään seuraavat tiedot.
|
(28) |
Lisätään lisäys 8 d seuraavasti: ”Lisäys 8 d Haihtumispäästötestin seloste Haihtumispäästötestin (tapauksen mukaan) osalta on esitettävä vähintään seuraavat tiedot. Selosteen numero
Tutkimuslaitokset voivat vapaasti merkitä lisätietoja. 1. TESTATUN AJONEUVON H KUVAUS
1.1. Voimalaite
1.2. Polttomoottori Jos polttomoottoreita on useita, kohta toistetaan.
1.4. Polttoainejärjestelmä
2. TESTITULOKSET 2.1. Hiilisäiliöiden vanhentaminen vanhentamispenkissä
2.2. Läpäisevyyskertoimen (PF) määrittäminen
Monikerroksiset tai metalliset säiliöt
2.3. Haihtumistesti
2.3.1. Massa
2.3.2. Ajovastusparametrit
2.3.3. Sykli ja vaihteenvaihtokohta (tapauksen mukaan)
2.3.4. Ajoneuvo
2.3.5. Testausmenetelmä ja testin tulokset
|
(1) Vetyajoneuvojen sekä flex-fuel-biodieselajoneuvojen erityiset testimenettelyt määritellään myöhemmin.
(2) Hiukkasmassa- ja hiukkasmäärärajoja sovelletaan vain ajoneuvoihin, joissa on suoraruiskutusmoottori.
(3) Kun kahdella polttoaineella toimiva ajoneuvo on yhdistetty flex-fuel-ajoneuvoon, sovelletaan molempia testivaatimuksia.
(4) Kun ajoneuvo toimii vedyllä, määritetään vain typen oksidien päästöt (NOx).
(5) Hiukkasmäärän RDE-testi tehdään vain ajoneuvoille, joille on määritelty hiukkasten määrää koskevat Euro 6 -päästörajat asetuksen (EY) N:o 715/2007 liitteen I taulukossa 2.”
(*1) Edustava ajoneuvo testataan ajovastusmatriisiperheen osalta.
(6) Asiakirja ECE/TRANS/WP.19/1121: https://ec.europa.eu/docsroom/documents/31821
(7) Tapauksen mukaan.
(8) Pyöristetään kahden desimaalin tarkkuuteen.
(*2) OVC-HEV-ajoneuvojen tapauksessa ilmoitetaan sekä varausta ylläpitävien että varausta purkavien käyttöolosuhteiden osalta.
(2) Ilmoitetaan tapauksen mukaan
(6) Laskettu tasatuista CO2-arvoista
(8) liitteen XXII mukaisesti.
(3) kunkin epäpuhtauden osalta ajoneuvojen H, L (tapauksen mukaan) ja M (tapauksen mukaan) kaikista testituloksista
(x) Tarpeeton viivataan yli (joissakin tapauksissa ei tarvitse viivata yli mitään, jos soveltuvia vaihtoehtoja on useampia).
(3) Ilmoitetaan tapauksen mukaan.
(7) Jos kyllä, kuutta viimeistä riviä ei sovelleta.
(2) tämän asetuksen liitteen XXI alaliitteen 6 lisäyksessä 2 tarkoitettu korjaus polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta, CO2 hybridisähköajoneuvojen osalta
(2) täyspolttomoottoriajoneuvojen osalta tämän asetuksen liitteen XXI alaliitteen 6 lisäyksessä 2 tarkoitettu korjaus ja hybridisähköajoneuvojen osalta asetuksen (EU) 2017/1151 liitteen XXI alaliitteen 8 lisäyksessä 2 tarkoitettu korjaus (KCO2).
(3) Jos kyllä, kuutta viimeistä riviä ei sovelleta.
LIITE II
Muutetaan asetuksen (EU) 2017/1151 liite II seuraavasti:
1) |
Lisätään otsikon jälkeen teksti seuraavasti: ”A OSA” |
2) |
Korvataan 1.1 kohta seuraavasti:
|
3) |
Korvataan 2.10 kohta seuraavasti:
|
4) |
Lisätään teksti seuraavasti: ”B OSA UUSI KÄYTÖNAIKAISTA VAATIMUSTENMUKAISUUTTA KOSKEVA MENETELMÄ 1. Johdanto Tätä osaa sovelletaan luokan M ja luokan N1 alaluokan I ajoneuvoihin, jotka perustuvat tyyppeihin, jotka on hyväksytty 1 päivän tammikuuta 2019 jälkeen, ja kaikkiin 1 päivän syyskuuta 2019 jälkeen rekisteröityihin ajoneuvoihin sekä luokan N1 alaluokkien II ja III ja luokan N2 ajoneuvoihin, jotka perustuvat tyyppeihin, jotka on hyväksytty 1 päivän syyskuuta 2019 jälkeen ja rekisteröity 1 päivän syyskuuta 2020 jälkeen. Siinä vahvistetaan käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevat vaatimukset, joiden mukaisesti tarkastetaan, noudatetaanko pakokaasupäästöjä (myös matalassa lämpötilassa) ja haihtumispäästöjä koskevia päästörajoja ajoneuvon tavanomaisen käyttöiän aikana viiden vuoden ikään tai 100 000 ajokilometriin saakka sen mukaan, kumpi edellytys täyttyy aikaisemmin. 2. Prosessin kuvaus Kuva B.1 Käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan menettelyn kuvaus (GTAA tarkoittaa hyväksynnän myöntänyttä tyyppihyväksyntäviranomaista ja OEM valmistajaa) Käytönaikaisen vaatimusten-mukaisuuden testaus (5 kohta) GTAA GTAA, OEM GTAA + OEM GTAA + OEM GTAA Korjaavat toimenpiteet (tarvittaessa, 7 kohta) Raportointi (8 kohta) Menettely Päävastuu Vaatimustenmukaisuuden arviointi (6 kohta) Tietojen kerääminen ja riskinarviointi (4 kohta) 3. Käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan perheen määritelmä Käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskeva perhe koostuu seuraavista ajoneuvoista:
4. Tietojen kerääminen ja alustava riskinarviointi Hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen kerää kaikki mahdollisiin päästövaatimusten vastaisuuksiin liittyvät tiedot, joilla on merkitystä päätettäessä tiettynä vuotena testattavista käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevista perheistä. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on otettava huomioon erityisesti tiedot ajoneuvotyypeistä, joiden päästöt ovat suuret todellisissa ajo-olosuhteissa. Tiedot on hankittava asianmukaisilla menetelmillä, jollaisia voivat olla etäseuranta, ajoneuvon sisäiset yksinkertaistetut päästöjenmittausjärjestelmät (SEMS) ja kannettavilla päästöjenmittausjärjestelmillä (PEMS) tehtävä testaus. Tällaisessa testauksessa havaittujen päästöylitysten määrää ja merkittävyyttä voidaan käyttää käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testauksen priorisoinnissa. Osana käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseen toimitettavia tietoja kunkin valmistajan on ilmoitettava hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle päästöihin liittyvistä takuuvaateista ja mahdollisista huollon yhteydessä tehdyistä päästöihin liittyvistä takuukorjauksista käyttämällä muotoa, josta hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen ja valmistaja ovat tyyppihyväksynnän yhteydessä sopineet. Tiedoissa on yksilöitävä päästöihin liittyvien komponenttien ja järjestelmien vikojen esiintymistiheys ja luonne käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevien perheiden mukaan jaoteltuna. Raportit on annettava vähintään kerran vuodessa kutakin käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan perheen osalta sen ajan, jona käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevia tarkastuksia on 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehtävä. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on ensimmäisessä ja toisessa kappaleessa tarkoitettujen tietojen pohjalta arvioitava alustavasti riski sille, että käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskeva perhe ei noudattaisi käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevia sääntöjä, ja tehtävä sen perusteella päätös testattavista perheistä ja siitä, mitkä testit käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevien säännösten mukaan tehdään. Hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen voi lisäksi valita satunnaisotoksella käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevia perheitä testattavaksi. 5. Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testaus Valmistajan on tehtävä pakokaasupäästöihin liittyvä käytönaikaisen vaatimustenmukainen testaus, joka sisältää vähintään tyyppi 1 -testin, kaikille käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskeville perheille. Valmistaja voi lisäksi tehdä RDE-, tyyppi 4- ja tyyppi 6 -testit kaikille käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskeville perheille tai osalle niistä. Valmistajan on toimitettava hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle kaikki käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testauksen tulokset käyttämällä 5.9 kohdassa kuvattua käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden sähköistä alustaa. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on tarkastettava vuosittain 5.4 kohdassa vahvistettu asianmukainen määrä käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevia perheitä. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on kirjattava kaikki käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testauksen tulokset 5.9 kohdassa kuvatulle käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden sähköiselle alustalle. Akkreditoidut laboratoriot tai tutkimuslaitokset voivat tehdä vuosittain tarkastuksia mille tahansa määrälle käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevia perheitä. Akkreditoitujen laboratorioiden tai tutkimuslaitosten on toimitettava hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle kaikki käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testauksen tulokset käyttämällä 5.9 kohdassa kuvattua käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden sähköistä alustaa. 5.1. Testauksen laadun varmistaminen Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastuksia tekevät tarkastuselimet ja laboratoriot, jotka eivät ole nimettyjä tutkimuslaitoksia, on akkreditoitava käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevaa menettelyä varten standardin EN ISO/IEC 17020:2012 mukaisesti. Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testejä tekevät laboratoriot, jotka eivät ole direktiivin 2007/46 41 artiklassa tarkoitettuja nimettyjä tutkimuslaitoksia, saavat tehdä käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastuksia vain jos ne on akkreditoitu standardin EN ISO/IEC 17020:2012 mukaisesti. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on vuosittain auditoitava valmistajan tekemät käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastukset. Hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen voi auditoida myös akkreditoitujen laboratorioiden ja tutkimuslaitosten tekemät käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastukset. Auditoinnin on perustuttava valmistajien, akkreditoitujen laboratorioiden tai tutkimuslaitosten toimittamiin tietoihin, joihin on sisällyttävä vähintään lisäyksen 3 mukainen yksityiskohtainen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden raportti. Hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen voi vaatia valmistajilta, akkreditoiduilta laboratorioilta tai tutkimuslaitoksilta lisätietoja. 5.2. Akkreditoitujen laboratorioiden tai tutkimuslaitosten tekemien testien tulosten julkistaminen Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on annettava tiettyä käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevaa perhettä koskevat vaatimustenmukaisuuden arvioinnin tulokset ja korjaavat toimenpiteet heti niiden tultua saataville tiedoksi akkreditoiduille laboratorioille tai tutkimuslaitoksille, jotka ovat toimittaneet kyseistä perhettä koskevat testitulokset. Testien tulokset, mukaan luettuina yksityiskohtaiset tiedot kaikista testatuista ajoneuvoista, voidaan saattaa julkisiksi sen jälkeen, kun hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen on julkaissut vuosikertomuksensa tai yksittäisen käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan menettelyn tulokset tai kun tilastollinen menettely (ks. 5.10 kohta) on päätetty ilman tulosta. Jos käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testien tulokset julkaistaan, on siinä yhteydessä viitattava siihen hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen vuosikertomukseen, johon tulokset sisältyvät. 5.3. Testityypit Käytönaikainen vaatimustenmukaisuus testataan vain lisäyksen 1 mukaisesti valittujen ajoneuvojen osalta. Tyyppi 1 -testillä tehtävä käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testaus on suoritettava liitteen XXI mukaisesti. RDE-testeillä tehtävä käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testaus on suoritettava liitteen III A mukaisesti, tyyppi 4 -testit on tehtävä tämän liitteen lisäyksen 2 mukaisesti, ja tyyppi 6 -testit on tehtävä liitteen VIII mukaisesti. 5.4. Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testauksen tiheys ja laajuus Valmistajan tietylle käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevalle perheelle tekemän kahden käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastuksen aloittamisajankohtien välinen aika saa olla enintään 24 kuukautta. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen tekemän käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testauksen tiheyden on perustuttava standardin ISO 31000:2018 Riskienhallinta. Periaatteet ja ohjeet mukaisiin riskinarviointimenetelmiin, joihin on sisällyttävä 4 kohdan mukaisesti tehdyn alustavan arvioinnin tulokset. Hyväksynnän myöntäneiden tyyppihyväksyntäviranomaisten on 1 päivästä tammikuuta 2020 lähtien tehtävä tyyppi 1- ja RDE-testit vähintään 5 prosentille käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevista perheistä valmistajaa kohti vuodessa tai ainakin kahdelle käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevalle perheelle vuodessa, jos perheiden määrä sen sallii. Vaatimusta, jonka mukaan vuosittain on testattava vähintään 5 prosenttia tai vähintään kaksi käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevista perheistä valmistajaa kohti, ei sovelleta pieniin valmistajiin. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on varmistettava, että käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevat perheet ja yksittäisten perheiden ajoneuvojen ikäjakauma katetaan mahdollisimman laajasti, jotta voidaan varmistaa vaatimustenmukaisuus 8 artiklan 3 kohtaan nähden. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on saatettava tilastollinen menettely päätökseen 12 kuukauden kuluessa kunkin sellaisen käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan perheen osalta, jonka tapauksessa menettely on käynnistetty. Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testauksessa käytettävien tyyppi 4- tai tyyppi 6 -testien suorittamistiheydelle ei ole vähimmäisvaatimuksia. 5.5. Rahoitus hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen tekemää käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testausta varten Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on varmistettava, että käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testaamisen kustannuksien kattamiseen on käytettävissä riittävät resurssit. Kustannukset on katettava maksuilla, jotka hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen voi periä valmistajilta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön soveltamista. Näillä maksuilla on katettava kustannukset käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testeistä, jotka tehdään vähintään 5 prosentille tai vähintään kahdelle käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevista perheistä valmistajaa kohti vuodessa. 5.6. Testaussuunnitelma Kun hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen tekee käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseksi RDE-testejä, sen on laadittava testaussuunnitelma. Suunnitelman mukaisesti on testattava käytönaikainen vaatimustenmukaisuus monissa erilaisissa liitteen III A mukaisissa testausolosuhteissa. 5.7. Ajoneuvojen valinta käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testaukseen Kerättyjen tietojen on oltava riittävän kattavat sen varmistamiseksi, että käytönaikainen vaatimustenmukaisuus voidaan arvioida asianmukaisesti huolletuista ja käytetyistä ajoneuvoista. Päätettäessä, voidaanko ajoneuvo valita käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testaamiseen, on käytettävä lisäyksessä 1 olevia taulukoita. Kun ajoneuvoja testataan lisäyksessä 1 olevien taulukoiden perusteella, voidaan jotkin ajoneuvot katsoa viallisiksi ja jättää käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testauksen ulkopuolelle, jos on näyttöä siitä, että päästöjenrajoitusjärjestelmän osat ovat vioittuneet. Samaa ajoneuvoa voidaan käyttää useamman kuin yhden testityypin (tyyppi 1, RDE, tyyppi 4, tyyppi 6) suorittamiseen ja testausselosteiden laatimiseen. Tilastollisessa menettelyssä otetaan kuitenkin huomioon vain ensimmäinen kunkin testityypin mukainen pätevä testi. 5.7.1. Yleiset vaatimukset Ajoneuvon on kuuluttava 3 kohdassa kuvattuun käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevaan perheeseen ja täytettävä lisäyksessä 1 olevassa taulukossa esitettyjen testien vaatimukset. Sen on oltava rekisteröity unionissa, ja sillä on täytynyt ajaa unionin alueella vähintään 90 prosenttia ajosta. Päästötestaus voidaan tehdä toisella maantieteellisellä alueella kuin se, jossa ajoneuvot on valittu. Valittujen ajoneuvojen mukana on seurattava huoltokirja, josta käy ilmi, että ajoneuvoa on huollettu asianmukaisesti ja että huollot on tehty valmistajan suositusten mukaisesti ja siten, että päästöihin liittyvien osien korvaamiseen on käytetty ainoastaan alkuperäisosia. Jos ajoneuvossa on merkkejä väärinkäytöstä, virheellisestä käytöstä, joka voi vaikuttaa sen päästötehokkuuteen, luvattomasta muuttamisesta taikka käytön vaarallisuuteen mahdollisesti johtavista seikoista, se on jätettävä käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan menettelyn ulkopuolelle. Ajoneuvon aerodynamiikkaan ei saa olla tehty sellaisia muutoksia, joita ei voida poistaa ennen testausta. Ajoneuvo jätetään käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan menettelyn ulkopuolelle, jos sen sisäiseen tietokoneeseen tallennetut tiedot osoittavat, että ajoneuvoa on käytetty vikakoodin näyttämisen jälkeen eikä sitä ole korjattu valmistajan ohjeiden mukaisesti. Ajoneuvo jätetään käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan menettelyn ulkopuolelle, jos sen polttoainesäiliössä oleva polttoaine ei vastaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/70/EY (1) mainittuja sovellettavia standardeja tai jos olemassa on näyttöä tai kirjattuja tietoja siitä, että siihen on tankattu vääräntyyppistä polttoainetta. 5.7.2. Ajoneuvon tarkastaminen ja huoltaminen Testattavaksi hyväksytyt ajoneuvot on tarkastettava vikojen varalta ja niille on tehtävä tarvittavat tavanomaiset huoltotoimenpiteet lisäyksen 1 mukaisesti ennen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testiä tai sen aloittamisen jälkeen. On tehtävä seuraavat tarkastukset: tehdään OBD-järjestelmän tarkastukset (ennen testiä tai sen jälkeen), tarkastetaan silmämääräisesti, palaako jokin toimintahäiriön merkkivalo, tarkastetaan ilmansuodatin, kaikki ajohihnat, kaikkien nesteiden taso, jäähdyttimen ja polttoainesäiliön tulpat, kaikki tyhjöletkut ja polttoainejärjestelmän letkut, pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmän sähköjohdot, sytytys, polttoaineensyöttö sekä pilaantumista rajoittavan laitteen komponentit säätövirheiden ja/tai luvattoman muuttamisen varalta. Jos ajoneuvolle on määrä tehdä määräaikaishuolto 800 ajokilometrin kuluessa, huolto tehdään. Tuulilasinpesuneste poistetaan ennen tyyppi 4 -testiä ja korvataan kuumalla vedellä. Polttoaineesta otetaan näyte, jota säilytetään liitteen III A vaatimusten mukaisesti, jotta sitä voidaan hylätyn testin jälkeen analysoida tarkemmin. Kaikki viat on kirjattava. Jos vika on pilaantumista rajoittavissa laitteissa, ajoneuvo todetaan vialliseksi eikä sitä testata enempää. Vika on kuitenkin otettava huomioon tehtäessä 6.1 kohdan mukaista vaatimustenmukaisuuden arviointia. 5.8. Otoksen koko Kun valmistajat soveltavat 5.10 kohdassa esitettyä tilastollista menettelyä tyyppi 1 -testiin, näyte-erien määrän on perustuttava käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan perheen ajoneuvojen vuosimyyntimäärään unionissa seuraavassa taulukossa esitetyllä tavalla: Taulukko B.1 Näyte-erien määrä testattaessa käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta tyyppi 1 -testeillä
Kussakin näyte-erässä on oltava riittävästi ajoneuvotyyppejä, jotta voidaan varmistaa, että perheen kokonaismyyntimäärästä katetaan vähintään 20 prosenttia. Kun ajoneuvoperheestä on testattava enemmän kuin yksi näyte-erä, ajoneuvojen käyttöolosuhteiden on oltava toisessa ja kolmannessa näyte-erässä erilaiset kuin ensimmäisessä näyte-erässä. 5.9. Sähköisen alustan käyttö käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevassa menettelyssä ja testauksessa tarvittavien tietojen saatavuus Komissio perustaa sähköisen alustan, jolla helpotetaan valmistajien, akkreditoitujen laboratorioiden tai tutkimuslaitosten ja tiedonvaihtoa hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen kanssa ja tuetaan hylkäävän tai hyväksytyn päätöksen tekemistä näyte-erästä. Valmistajan on täytettävä 5 artiklan 12 kohdassa tarkoitettu testauksen avoimuutta koskeva asiakirjapaketti lisäyksen 5 taulukoissa 1 ja 2 ja tämän kohdan taulukossa esitetyssä muodossa ja toimitettava se tyyppihyväksyntäviranomaiselle, joka myöntää tyyppihyväksynnän päästöjen osalta. Lisäyksen 5 taulukkoa 2 käytetään saman perheen ajoneuvojen valitsemiseen testattavaksi, ja yhdessä taulukon 1 kanssa sen on tarjottava riittävästi tietoja testattavaksi otettavista ajoneuvoista. Kun ensimmäisessä kappaleessa tarkoitettu sähköinen alusta on otettu käyttöön, tyyppihyväksynnän päästöjen osalta myöntävän tyyppihyväksyntäviranomaisen on ladattava lisäyksen 5 taulukoiden 1 ja 2 tiedot alustalle viiden työpäivän kuluessa niiden vastaanottamisesta. Kaikki lisäyksen 5 taulukoissa 1 ja 2 olevat tiedot on saatettava yleisesti saataville sähköisessä muodossa ja maksutta. Testauksen avoimuutta koskevaan asiakirjapakettiin on sisällytettävä seuraavat tiedot, jotka valmistajan on toimitettava maksutta viiden työpäivän kuluessa siitä, kun akkreditoitu laboratorio tai tutkimuslaitos niitä pyytää.
5.10. Tilastollinen menettely 5.10.1. Yleistä Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastamisessa on käytettävä tilastollista menetelmää, jossa noudatetaan attribuuttitarkastuksessa käytetyn sekvenssiotannan yleisiä periaatteita. Otoksen pienin koko hyväksyttävää tulosta varten on kolme ajoneuvoa ja suurin kumulatiivinen otoskoko kymmenen ajoneuvoa tyyppi 1- ja RDE-testeissä. Tyyppi 4- ja tyyppi 6 -testeissä voidaan käyttää yksinkertaistettua menetelmää, jossa otoksen koko on kolme ajoneuvoa ja testi katsotaan otoksen osalta hylätyksi, jos kaikki kolme ajoneuvoa hylätään, ja hyväksytyksi, jos kaikki kolme ajoneuvoa hyväksytään. Jos testissä kolmesta ajoneuvosta kaksi hyväksytään tai hylätään, tyyppihyväksyntäviranomainen voi päättää tehdä lisätestejä tai siirtyä arvioimaan vaatimustenmukaisuuden 6.1 kohdan mukaisesti. Testituloksia ei saa kertoa huononemiskertoimilla. Kun kyse on ajoneuvoista, joiden osalta on direktiivin 2007/46/EY liitteessä IX kuvatun vaatimustenmukaisuustodistuksen 48.2 kohdassa ilmoitettu suurimmat RDE-arvot, jotka ovat pienempiä kuin asetuksen (EY) N:o 715/2007 liitteessä I vahvistetut päästörajat, vaatimustenmukaisuuden tarkastamisessa on tarkasteltava sekä ilmoitettua suurinta RDE-arvoa, jota on korotettu liitteessä III A olevassa 2.1.1 kohdassa vahvistetulla marginaalilla, että kyseisessä liitteessä olevassa 2.1 kohdassa vahvistettua enimmäisarvoa. Jos otoksen osalta todetaan, että se ei vastaa ilmoitettuja suurimpia RDE-arvoja, joita on korotettu sovellettavalla mittausepävarmuusmarginaalilla, mutta että se on enimmäisarvon suhteen hyväksyttävä, hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on vaadittava valmistajaa toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä. Ennen ensimmäisen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testin tekemistä valmistajan, akkreditoidun laboratorion tai tutkimuslaitoksen, jäljempänä ’osapuoli’, on ilmoitettava hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle aikomuksestaan testata jonkin ajoneuvoperheen käytönaikainen vaatimustenmukaisuus. Ilmoituksen saatuaan hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on aloitettava uusi tilastollinen menettely, jolla voidaan prosessoida kyseiselle osapuolelle tai osapuolten ryhmälle tulokset kaikista seuraavien parametrien merkityksellisestä yhdistelmästä: ajoneuvoperhe, päästötestin tyyppi ja epäpuhtaus. Näiden parametrien kunkin merkityksellisen yhdistelmän osalta on käynnistettävä erillinen tilastollinen menettely. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on sisällytettävä kuhunkin tilastolliseen menettelyyn vain ne tulokset, jotka asianomainen osapuoli on toimittanut. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on pidettävä kirjaa tehtyjen testien lukumäärästä, hylättyjen ja hyväksyttyjen testien lukumäärästä ja muista tilastollisen menettelyn tueksi tarvittavista tiedoista. Vaikka tietyn testityyppi-ajoneuvoperheyhdistelmän osalta voidaan käynnistää samaan aikaan useampia tilastollisia menettelyjä, osapuoli saa toimittaa testituloksia vain yhteen tiettyä testityyppi-ajoneuvoperheyhdistelmää koskevaan käynnissä olevaan tilastolliseen menettelyyn. Kukin testi ilmoitetaan vain kerran, ja kaikki testit (pätevät, mitättömät, hylätyt tai hyväksytyt jne.) on ilmoitettava. Kukin käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen liittyvä tilastollinen menettely on pidettävä käynnissä, kunnes päästään tulokseen eli tilastollisessa menettelyssä tehdään otoksen osalta hyväksyvä tai hylkäävä päätös 5.10.5 kohdan mukaisesti. Jos tulokseen ei kuitenkaan päästä 12 kuukauden kuluessa tilastollisen menettelyn käynnistämisestä, hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on päätettävä kyseinen tilastollinen menettely, ellei se päätä saattaa kyseiseen tilastolliseen menettelyyn liittyvän testauksen päätökseen seuraavien kuuden kuukauden aikana. 5.10.2. Käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen liittyvien tulosten yhdistäminen Kahden tai useamman akkreditoidun laboratorion tai tutkimuslaitoksen toimittamat tulokset voidaan koota samaan tilastolliseen menettelyyn. Testitulosten yhdistämiseen tarvitaan kirjallinen suostumus kaikilta tuloskokoelmaan testituloksia toimittavilta asianomaisilta osapuolilta, ja lisäksi asiasta on ilmoitettava hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle ennen testauksen aloittamista. Yksi testituloksia yhdistävistä osapuolista nimetään toimimaan kokoelman vetäjänä ja vastaamaan tietojen ilmoittamisesta hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle ja tämän kanssa käytävästä yhteydenpidosta. 5.10.3. Yksittäisen testin hyväksytty, hylätty tai mitätön tulos Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden päästötesti on katsottava ”hyväksytyksi” yhden tai useamman epäpuhtauden osalta, jos päästötulos on pienempi tai yhtä suuri kuin kyseiselle tyypille asetuksen (EY) N:o 715/2007 liitteessä I vahvistettu päästöraja. Päästötesti on katsottava ”hylätyksi” yhden tai useamman epäpuhtauden osalta, jos päästötulos on suurempi kuin asianomainen kyseiselle tyypille vahvistettu päästöraja. Jokainen hylätty testitulos kasvattaa f-lukua (ks. 5.10.5 kohta) yhdellä (1) kyseisen tilastollisen menettelyn osalta. Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden päästötesti on katsottava ”mitättömäksi”, jos se ei täytä 5.3 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia. Mitättömät testitulokset on jätettävä pois tilastollisesta menettelystä. Kaikkien käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testien tulokset on toimitettava hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle kymmenen työpäivän kuluessa kunkin testin suorittamisesta. Testituloksiin on liitettävä kattava testausseloste testien päättyessä. Tulokset voidaan sisällyttää otokseen niiden suorittamisjärjestyksessä. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on sisällytettävä kaikki pätevät testitulokset asianomaiseen käynnissä olevaan tilastolliseen menettelyyn, kunnes saadaan tulos ”otos hylätty” tai ”otos hyväksytty” 5.10.5 kohdan mukaisesti. 5.10.4. Poikkeavien arvojen käsittely Jos otoksen tilastollisessa menettelyssä esiintyy poikkeavia tuloksia, otos saatetaan hylätä jäljempänä kuvattujen menettelyjen mukaisesti: Poikkeavat arvot ryhmitellään keskitasoisiksi tai äärimmäisiksi. Päästötestin tulosta pidetään keskitasoisena poikkeavana arvona, jos se on yhtä suuri kuin sovellettava päästöraja kerrottuna 1,3:lla tai suurempi. Jos otoksessa on kaksi tällaista poikkeavaa arvoa, otos hylätään. Päästötestin tulosta pidetään äärimmäisenä poikkeavana arvona, jos se on yhtä suuri kuin sovellettava päästöraja kerrottuna 2,5:llä tai suurempi. Jos otoksessa on yksikin tällainen poikkeava arvo, otos hylätään. Tällöin ilmoitetaan ajoneuvon rekisteritunnus valmistajalle ja hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle. Tästä mahdollisuudesta on ilmoitettava ajoneuvojen omistajille ennen testaamista. 5.10.5. Otoksesta tehtävä hyväksyvä tai hylkäävä päätös Päätettäessä otoksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä ”p” on hyväksyttyjen ja ”f” hylättyjen tulosten lukumäärä. Jokainen hyväksytty testitulos kasvattaa p-lukua yhdellä (1) ja jokainen hylätty testitulos f-lukua yhdellä (1) kyseisen käynnissä olevan tilastollisen menettelyn osalta. Kun pätevät testitulokset on sisällytetty käynnissä olevaan tilastolliseen menettelyyn, tyyppihyväksyntäviranomaisen on toteutettava seuraavat toimenpiteet:
Päätös riippuu kumulatiivisesta otoskoosta n, hyväksyttyjen tulosten lukumäärästä p ja hylättyjen tulosten lukumäärästä f sekä otoksessa olevien äärimmäisten ja/tai keskitasoisten poikkeavien arvojen lukumäärästä. Tehdessään päätöstä käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan otoksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on käytettävä kuvassa B.2 esitettyä päätöskaaviota, kun kyse on 1 päivästä tammikuuta 2020 alkaen hyväksyttyihin tyyppeihin perustuvista ajoneuvoista, ja kuvassa B.2.a esitettyä päätöskaaviota, kun kyse on 31 päivänä joulukuuta 2019 tai aikaisemmin hyväksyttyihin tyyppeihin perustuvista ajoneuvoista. Kaavioissa ilmoitetaan tehtävä päätös kumulatiivisen otoskoon n ja hylättyjen tulosten lukumäärän f mukaan. Ajoneuvoperheen, päästötestityypin ja epäpuhtauden tietyn yhdistelmän osalta voidaan tilastollisessa menettelyssä tehdä kaksi eri päätöstä: ”Otos hyväksytään”, kun soveltuvasta kuvassa B.2 tai kuvassa B.2.a esitetystä päätöskaaviosta saadaan tulokseksi ”HYVÄKSYTTY” asianomaisen kumulatiivisen otoskoon n ja hylättyjen tulosten lukumäärän f mukaan. ”Otos hylätään”, kun tietyn kumulatiivisen otoskoon n osalta täyttyy ainakin yksi seuraavista edellytyksistä:
Jos päätöstä ei voida tehdä, tilastollinen menettely pidetään käynnissä ja siihen sisällytetään lisää tuloksia, kunnes päätös voidaan tehdä tai menettely päätetään 5.10.1 kohdan mukaisesti. Kuva B.2 Päätöskaavio tilastollisessa menettelyssä, joka koskee 1 päivästä tammikuuta 2020 lähtien hyväksyttyihin tyyppeihin perustuvia ajoneuvoja
Kuva B.2.a Päätöskaavio tilastollisessa menettelyssä, joka koskee 31 päivänä joulukuuta 2019 tai aiemmin hyväksyttyihin tyyppeihin perustuvia ajoneuvoja
5.10.6. Valmistuneiden ajoneuvojen ja erikoiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen käytönaikainen vaatimustenmukaisuus Perusajoneuvon valmistajan on määritettävä sallitut arvot taulukossa B.3 luetelluille parametreille. Kunkin perheen osalta sallitut parametrien arvot on kirjattava päästöjä koskevan tyyppihyväksynnän ilmoituslomakkeeseen (ks. liitteen I lisäys 3) ja lisäyksessä 5 tarkoitettuun avoimuusluetteloon 1 (rivit 45–48). Toisen vaiheen valmistaja saa käyttää perusajoneuvon päästöarvoja vain siinä tapauksessa, että valmistuneen ajoneuvon parametrien arvot pysyvät sallituissa rajoissa. Jokaisen valmistuneen ajoneuvon parametrien arvot on kirjattava ajoneuvon vaatimustenmukaisuustodistukseen. Taulukko B.3 Parametrien sallitut arvot monivaiheisesti tyyppihyväksytyille ajoneuvoille ja erikoiskäyttöön tarkoitetuille ajoneuvoille, kun käytetään perusajoneuvon päästöjä koskevaa tyyppihyväksyntää
Jos testataan valmistunutta tai erikoiskäyttöön tarkoitettua ajoneuvoa ja testin tulos alittaa sovellettavan päästörajan, ajoneuvo katsotaan käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan perheen osalta hyväksytyksi sovellettaessa 5.10.3 kohtaa. Jos valmistuneen tai erikoiskäyttöön tarkoitetun ajoneuvon testitulos ylittää sovellettavan päästörajan enintään 1,3-kertaisesti, testaajan on tutkittava, onko ajoneuvo taulukossa B.3 esitettyjen arvojen mukainen. Poikkeamiset näistä arvoista on ilmoitettava hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle. Jos ajoneuvo ei ole näiden arvojen mukainen, hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on tutkittava poikkeamisen syyt ja kohdistettava valmistuneen tai erikoiskäyttöön tarkoitetun ajoneuvon valmistajaan vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuna tyyppihyväksynnän peruuttaminen. Jos ajoneuvo on taulukossa B.3 esitettyjen arvojen mukainen, se on varustettava käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevassa perheessä erityistä huomiota edellyttävällä merkinnällä 6.1 kohdan soveltamiseksi. Jos testin tulos on enemmän kuin 1,3 kertaa sovellettavien päästörajojen suuruinen, tulosta on pidettävä käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan perheen osalta hylättynä 6.1 kohdan soveltamiseksi. Tulosta ei kuitenkaan pidetä asianomaisen käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan perheen osalta poikkeavana arvona. Jos valmistunut tai erikoiskäyttöön tarkoitettu ajoneuvo ei ole taulukossa B.3 esitettyjen arvojen mukainen, asiasta on ilmoitettava hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle, jonka on tutkittava poikkeamisen syyt ja kohdistettava valmistuneen tai erikoiskäyttöön tarkoitetun ajoneuvon valmistajaan vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuna tyyppihyväksynnän peruuttaminen. 6. Vaatimustenmukaisuuden arviointi 6.1. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on kymmenen päivän kuluessa 5.10.5 kohdassa tarkoitetulle otokselle tehdyn käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testauksen päättymisestä aloitettava valmistajan kanssa yksityiskohtaiset tutkimukset, jotta se voi päättää, onko käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskeva perhe (tai sen osa) käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevien sääntöjen mukainen ja vaaditaanko korjaavia toimenpiteitä. Kun kyse on monivaiheisesti tyyppihyväksytyistä tai erikoiskäyttöön tarkoitetuista ajoneuvoista, hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on aloitettava yksityiskohtaiset tutkimukset myös siinä tapauksessa, että vähintään kolmessa viallisessa ajoneuvossa on sama vika tai samassa käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevassa perheessä on viisi erityismerkinnällä varustettua ajoneuvoa, kuten 5.10.6 kohdassa säädetään. 6.2. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on varmistettava, että vaatimustenmukaisuuden arvioinnin kustannuksien kattamiseen on käytettävissä riittävät resurssit. Kustannukset on katettava maksuilla, jotka hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen voi periä valmistajilta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön soveltamista. Näillä maksuilla on katettava kustannukset kaikista testeistä tai tarkastuksista, joita tarvitaan vaatimuksenmukaisuuden arvioinnin tekemiseen. 6.3. Hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen voi valmistajan pyynnöstä ulottaa tutkimukset koskemaan myös sellaisia saman valmistajan valmistamia käytössä olevia ajoneuvoja, jotka kuuluvat muihin käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskeviin perheisiin ja joissa todennäköisesti esiintyy samoja vikoja. 6.4. Yksityiskohtainen tutkimus saa kestää enintään 60 työpäivää siitä, kun hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen on tutkimuksen aloittanut. Hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen voi tehdä lisää käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testejä, joilla on määrä selvittää, miksi ajoneuvot eivät ole läpäisseet alkuperäisiä käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testejä. Lisätestit on tehtävä samanlaisissa olosuhteissa kuin alkuperäiset, hylätyt käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testit. Valmistajan on hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen pyynnöstä toimitettava lisätietoja, joista käyvät ilmi etenkin vikojen todennäköinen syy, ne perheen osat, joissa vikoja saattaa esiintyä, se voiko niitä esiintyä muissakin perheissä tai tapauksen mukaan syy siihen, että se vika, joka aiheutti hylkäämisen alkuperäisissä käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testeissä, ei liity käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen. Valmistajalle on annettava tilaisuus osoittaa, että käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen liittyviä säännöksiä on noudatettu. 6.5. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on 6.3 kohdassa vahvistetussa määräajassa tehtävä päätös yksityiskohtaisten tutkimusten kohteena olleen käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan perheen vaatimustenmukaisuudesta ja tarpeesta soveltaa siihen korjaavia toimenpiteitä sekä annettava päätös tiedoksi valmistajalle. 7. Korjaavat toimenpiteet 7.1. Valmistajan on laadittava suunnitelma korjaaviksi toimenpiteiksi ja toimitettava se hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle 45 työpäivän kuluessa 6.4 kohdassa tarkoitetusta tiedoksiannosta. Määräaikaa voidaan jatkaa enintään 30 työpäivällä, jos valmistaja osoittaa hyväksynnän myöntävälle tyyppihyväksyntäviranomaiselle, että vaatimustenvastaisuuden tutkimiseen tarvitaan lisää aikaa. 7.2. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen vaatimiin korjaaviin toimenpiteisiin on sisällyttävä komponenteille ja ajoneuvoille tehtävät hyväksyttävästi suunnitellut ja perustellusti tarpeelliset testit, joilla voidaan osoittaa korjaavien toimenpiteiden tuloksellisuus ja kestävyys. 7.3. Valmistajan on annettava korjaavia toimenpiteitä koskevalle suunnitelmalle sen yksiselitteisesti yksilöivä nimi tai numero. Korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot:
Sovellettaessa d alakohtaa valmistaja ei saa asettaa sellaisia huoltoa tai käyttöä koskevia edellytyksiä, joiden ei voida osoittaa liittyvän vaatimustenvastaisuuteen ja korjaaviin toimenpiteisiin. 7.4. Korjaukset on tehtävä ripeästi kohtuullisessa ajassa siitä, kun valmistaja saa ajoneuvon korjattavaksi. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on 15 työpäivän kuluessa korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman vastaanottamisesta hyväksyttävä suunnitelma tai vaadittava uusi suunnitelma 7.5 kohdan mukaisesti. 7.5. Jos hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen ei hyväksy korjaavia toimenpiteitä koskevaa suunnitelmaa, valmistajan on laadittava uusi suunnitelma ja toimitettava se hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle 20 työpäivän kuluessa siitä, kun hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen päätös on annettu tiedoksi. 7.6. Jos hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen ei hyväksy valmistajan toimittamaa toista korjaavia toimenpiteitä koskevaa suunnitelmaa, sen on toteutettava direktiivin 2007/46/EY 30 artiklan mukaisesti vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi kaikki aiheelliset toimenpiteet, mukaan luettuna tarvittaessa tyyppihyväksynnän peruuttaminen. 7.7. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on annettava päätöksensä tiedoksi kaikille jäsenvaltioille 5 työpäivän kuluessa. 7.8. Korjaavia toimenpiteitä on sovellettava kaikkiin käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan perheen (tai muiden perheiden, jotka valmistaja on yksilöinyt 6.2 kohdan mukaisesti) ajoneuvoihin, joissa todennäköisesti esiintyy sama vika. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on päätettävä, onko tyyppihyväksyntää tarpeen muuttaa. 7.9. Valmistaja vastaa korjaavia toimenpiteitä koskevan hyväksytyn suunnitelman täytäntöönpanosta kaikissa jäsenvaltioissa, ja sen on pidettävä kirjaa jokaisesta markkinoilta poistetusta tai korjattavaksi kutsutusta ja korjatusta ajoneuvosta samoin kuin korjaukset tehneestä korjaamosta. 7.10. Valmistajan on säilytettävä jäljennös kohteena olevien ajoneuvojen omistajien kanssa käymästään yhteydenpidosta, joka liittyy korjaavia toimenpiteitä koskevaan suunnitelmaan. Valmistajan on lisäksi pidettävä kirjaa takaisinvetomenettelystä, mukaan luettuina kohteena olevien ajoneuvojen kokonaismäärä jäsenvaltioittain ja jo takaisin vedettyjen ajoneuvojen kokonaismäärä jäsenvaltioittain, sekä selitys mahdollisista viivästyksistä korjaavien toimenpiteiden toteuttamisessa. Valmistajan on toimitettava takaisinvetomenettelyä koskeva kirjanpito hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle, kunkin jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisille ja komissiolle kahden kuukauden välein. 7.11. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että korjaavia toimenpiteitä koskeva hyväksytty suunnitelma toteutetaan kahden vuoden kuluessa vähintään 90 prosentille niiden alueella rekisteröidyistä kohteena olevista ajoneuvoista. 7.12. Korjaus ja muutos tai uuden varusteen asentaminen on kirjattava ajoneuvon omistajalle annettavaan todistukseen, jossa on mainittava korjausmenettelyn numero. 8. Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen vuosikertomus Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on asetettava viimeistään 31 päivänä maaliskuuta kunakin vuonna saataville julkiselle verkkosivustolle kertomus, jossa esitetään kaikkien edellisenä vuonna päätökseen saatettujen käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen liittyvien tutkimusten tulokset. Kertomuksen on oltava saatavilla maksutta ja ilman että käyttäjän täytyy paljastaa henkilöllisyytensä tai kirjautua sivustolle. Jos osa edellisen vuoden käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen liittyvistä tutkimuksista on vielä käynnissä, niistä on raportoitava heti niiden valmistuttua. Kertomuksessa on esitettävä vähintään lisäyksessä 4 luetellut seikat. Lisäys 1 Ajoneuvojen valintaa ja ajoneuvojen hylkäävää päätöstä koskevat perusteet Ajoneuvojen valinta käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden päästötesteihin
Lisäys 2 Säännöt tyyppi 4 -testien suorittamiseen käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevan menettelyn aikana Käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen liittyvät tyyppi 4 -testit on tehtävä liitteen VI (tai tapauksen mukaan asetuksen (EY) N:o 692/2008 liitteen VI) mukaisesti seuraavin poikkeuksin:
Lisäys 3 Yksityiskohtainen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden raportti Yksityiskohtaisessa käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden raportissa on annettava seuraavat tiedot:
Lisäys 4 Hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen vuosikertomuksen malli OTSIKKO
Lisäys 5 Avoimuus Taulukko 1 Avoimuusluettelo 1
Taulukko 2 Avoimuusluettelo 2 Avoimuusluettelo 2 koostuu kahdesta datajoukosta, jotka perustuvat taulukoissa 3 ja 4 olevissa kentissä ilmoitettuihin tietoihin. Taulukko 3 Avoimuusluettelon 2 datajoukko 1
Taulukko 4 Avoimuusluettelon 2 datajoukko 2
|
(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/70/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 1998, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta (EYVL L 350, 28.12.1998, s. 58).
LIITE III
Muutetaan asetuksen (EU) 2017/1151 liite III A seuraavasti:
(1) |
Korvataan 1.2.16 kohta seuraavasti:
|
(2) |
Korvataan 2.1 kohdassa oleva yhtälö seuraavasti: ”NTEpollutant = CFpollutant × EURO – 6” |
(3) |
Korvataan 2.1.1 kohdassa olevan taulukon toisessa sarakkeessa ilmaisu ”1 + margin, margin = 0,5” ilmaisulla ”1 + margin NOx, margin NOx = 0,43.” |
(4) |
Lisätään 2.1.2 kohtaan virke seuraavasti: ”Tämän poikkeuksen mukaisten tyyppihyväksyntien tapauksessa ei ilmoiteta suurinta RDE-arvoa”. |
(5) |
Korvataan 2.1.3 kohta seuraavasti:
|
(6) |
Korvataan 3.1.0 kohta seuraavasti:
|
(7) |
Poistetaan 3.1.0.1, 3.1.0.2 ja 3.1.0.3 kohta. |
(8) |
Korvataan 3.1.2 kohta seuraavasti:
|
(9) |
Korvataan 3.1.3 kohta seuraavasti:
|
(10) |
Korvataan 3.1.3.2.1 kohta seuraavasti:
|
(11) |
Korvataan 4.2 kohta seuraavasti:
|
(12) |
Korvataan 4.5 kohta seuraavasti:
|
(13) |
Lisätään 4.6 ja 4.7 kohta seuraavasti: 4.6. Tyyppihyväksynnän aikana tehtyjen RDE-testien osalta tyyppihyväksyntäviranomainen voi tarkastaa, että testijärjestely ja käytetyt laitteet täyttävät lisäysten 1 ja 2 vaatimukset, tutkimalla ne suoraan tai analysoimalla tueksi toimitettua näyttöä (esim. valokuvia tai kirjanpitoa). 4.7. Kun kyse on ohjelmistotyökalusta, jota käytetään ajomatkan pätevyyden tarkastamiseen ja päästöjen laskemiseen lisäyksissä 4, 5, 6, 7 a ja 7 b vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, välineen toimittajan tai tyyppihyväksyntäviranomaisen on tarkastettava välineen vaatimustenmukaisuus. Jos tällainen ohjelmistotyökalu on sisällytetty PEMS-laitteeseen, validoinnista on toimitettava todisteet laitteen mukana.” |
(14) |
Korvataan 5.4.1 ja 5.4.2 kohta seuraavasti: 5.4.1. Ajodynamiikan liiallisuus tai riittämättömyys ajomatkan aikana on tarkastettava lisäyksessä 7 a kuvatuilla menetelmillä. 5.4.2. Jos ajomatkaa pidetään 5.4.1 kohdan mukaisten todennusten perusteella pätevänä, on käytettävä lisäyksissä 5, 7 a ja 7 b vahvistettuja testausolosuhteiden normaalisuuden todentamismenetelmiä.” |
(15) |
Korvataan 5.5.1 kohta seuraavasti:
|
(16) |
Korvataan 5.5.2.2, 5.5.2.3 ja 5.5.2.4 kohta seuraavasti: 5.5.2.2. Kaikki tulokset on korjattava Ki-kertoimilla tai Ki-tekijöillä, jotka on määritetty liitteen XXI alaliitteen 6 lisäyksessä 1 esitetyillä menettelyillä jaksoittaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustetun ajoneuvotyypin tyyppihyväksyntää varten. Ki-kerrointa tai Ki-tekijää sovelletaan lopputuloksiin lisäyksen 6 mukaisesti tehdyn arvioinnin jälkeen. 5.5.2.3. Jos päästöt eivät täytä 3.1.0 kohdan vaatimuksia, on regeneraation tapahtuminen todennettava. Regeneraation todentamisessa voidaan käyttää perustana asiantuntija-arviota, jossa tarkastellaan useiden signaalien korrelaatiota. Näitä voivat olla pakokaasun lämpötilasta, hiukkasmäärästä, CO2:sta ja O2:sta tehdyt mittaukset yhdistettyinä ajoneuvon nopeuteen ja kiihtyvyyteen. Jos ajoneuvo on varustettu liitteen II lisäyksessä 5 olevassa taulukossa 1 vahvistetussa avoimuusluettelossa 1 ilmoitetulla regeneraation tunnistamisella, regeneraation tapahtuminen on määritettävä sen avulla. Valmistajan on ilmoitettava liitteen II lisäyksessä 5 olevassa taulukossa 1 vahvistetussa avoimuusluettelossa 1 myös menettely, jota tarvitaan regeneraation saattamiseksi päätökseen. Valmistaja voi antaa ohjeita siihen, miten regeneraation tapahtuminen tunnistetaan siinä tapauksessa, että signaali ei ole saatavilla. Jos testin aikana tapahtui regeneraatio, on tarkastettava, täyttävätkö tulokset, joihin ei ole sovellettu Ki-kerrointa tai Ki-tekijöitä, 3.1.0 kohdan vaatimukset. Jos tuloksena saadut päästöt eivät täytä kyseisiä vaatimuksia, testi on mitätöitävä ja toistettava kerran. Ennen toisen testin aloittamista on varmistettava, että regeneraatio on saatettu päätökseen ja että on tehty vähintään 1 tunnin mittainen vakautusajo. Toista testiä pidetään pätevänä, vaikka sen aikana tapahtuisi regeneraatio. 5.5.2.4. Regeneraation tapahtuminen voidaan todentaa 5.5.2.3 kohdan mukaisesti, vaikka ajoneuvo täyttäisikin 3.1.0 kohdan vaatimukset. Jos regenerointitapahtuma voidaan osoittaa, lopulliset tulokset esitetään tyyppihyväksyntäviranomaisen suostumuksella soveltamatta Ki-kerrointa tai Ki-tekijöitä.” |
(17) |
Poistetaan 5.5.2.5 ja 5.5.2.6 kohta. |
(18) |
Lisätään uusi 5.5.3 kohta seuraavasti:
|
(19) |
Lisätään 5.5.4, 5.5.5 ja 5.5.6 kohta seuraavasti: 5.5.4. Ajoneuvon aerodynaamisiin ominaisuuksiin vaikuttavia muutoksia ei sallita PEMS-järjestelmän asentamista lukuun ottamatta. 5.5.5. Testiajoneuvoja ei saa ajaa siten, että pyrittäisiin hyväksyttyyn tai hylättyyn testiin äärimmäisillä ajotavoilla, jotka eivät edusta tavanomaisia käyttöolosuhteita. Ajotavan tavanomaisuus voidaan tarvittaessa todentaa hyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen tekemällä tai teettämällä asiantuntija-arvioilla, joissa tarkastellaan useiden signaalien korrelaatiota. Näitä voivat olla pakokaasun virtauksesta ja lämpötilasta, CO2:sta, O2:sta jne. tehdyt mittaukset yhdessä ajoneuvon nopeuden, kiihtyvyyden ja GPS-tietojen ja mahdollisesti muidenkin ajoneuvoon liittyvien parametrien, kuten moottorin pyörimisnopeuden, vaihteen, kaasupolkimen asennon jne. kanssa. 5.5.6. Ajoneuvon on oltava hyvässä mekaanisessa kunnossa, sen on oltava sisäänajettu ja sillä on oltava ajettu vähintään 3 000 km ennen testiä. RDE-testauksessa käytetyn ajoneuvon ajokilometrimäärä ja ikä on kirjattava.” |
(20) |
Korvataan 6.2 kohta seuraavasti:
|
(21) |
Korvataan 7.6 kohta seuraavasti:
|
(22) |
Korvataan 8.2 kohta seuraavasti:
|
(23) |
Korvataan 9.2 kohta seuraavasti:
|
(24) |
Korvataan 9.4 kohta seuraavasti:
|
(25) |
Korvataan 9.6 kohta seuraavasti:
|
(26) |
Muutetaan lisäys 1 seuraavasti:
|
(27) |
Muutetaan lisäys 2 seuraavasti:
|
(28) |
Muutetaan lisäys 3 seuraavasti:
|
(29) |
Muutetaan lisäys 4 seuraavasti:
|
(30) |
Korvataan lisäys 5 seuraavasti: ”Lisäys 5 Koko ajomatkan dynaamisten olosuhteiden todentaminen liikkuvaan keskiarvon määritysjaksoon perustuvalla menetelmällä 1. Johdanto Koko ajomatkan dynaamiset olosuhteet todennetaan liikkuvaan keskiarvon määritysjaksoon perustuvalla menetelmällä. Testi jakautuu osiin (määritysjaksoihin, ”windows”), ja niitä seuraavan analyysin tarkoituksena on määrittää, onko ajomatka pätevä RDE-tarkoituksiin. Määritysjaksojen ”normaalisuus” määritetään vertaamalla niiden ajomatkakohtaisia CO2-päästöjä vertailukäyrään, joka on saatu WLTP-menetelmän mukaisesti mitatuista ajoneuvon CO2-päästöistä. 2. Symbolit, parametrit ja yksiköt Indeksi (i) tarkoittaa aika-askelta. Indeksi (j) tarkoittaa määritysjaksoa. Indeksi (k) tarkoittaa luokkaa (t = koko matka, u = kaupunkiajo, r = maantieajo, m = moottoritieajo) tai CO2-ominaiskäyrää (characteristic curve, cc).
3. Liikkuvat keskiarvon määritysjaksot 3.1. Keskiarvon määritysjakson määritteleminen Lisäyksen 4 mukaisesti lasketut hetkelliset päästöt on otettava huomioon käyttäen liikkuvan keskiarvon määritysjakson menetelmää, joka perustuu CO2-massan vertailuarvoon. Laskennan periaate on seuraava: Ajomatkakohtaisia RDE-mitattuja CO2-massapäästöjä ei lasketa koko tietosarjalle, vaan sen osille, joiden pituus määritetään niin, että ne vastaavat samaa osuutta WLTP-syklin ajalta mitatusta ajoneuvon päästämästä CO2-massasta. Liikkuvan määritysjakson laskenta suoritetaan käyttäen aikalisäystä Δt, joka vastaa tietojen näytteenottotiheyttä. Näitä tietosarjojen osia, joita käytetään laskettaessa ajoneuvon ajonaikaisia CO2-päästöjä ja ajoneuvon keskinopeutta, nimitetään jäljempänä olevissa kohdissa keskiarvon määritysjaksoiksi. Tässä kohdassa kuvattu laskenta aloitetaan ensimmäisestä kohdasta (eteenpäin). Seuraavia tietoja ei oteta huomioon CO2-massan, ajomatkan ja ajoneuvon keskinopeuden laskennassa keskiarvon määritysjaksoilla:
Laskenta aloitetaan, kun ajoneuvon maanopeus on suurempi tai yhtä suuri kuin 1 km/h, ja siihen sisältyvät ajotapahtumat, joiden aikana ei esiinny CO2-päästöjä ja joissa ajoneuvon maanopeus on suurempi tai yhtä suuri kuin 1 km/h. Massapäästöt lasketaan integroimalla hetkelliset päästöt [g/s], jotka on määritetty tämän liitteen lisäyksessä 4 esitetyllä tavalla. Kuva 1: Ajoneuvon nopeus ajan funktiona – Keskiarvotetut päästöt ajan funktiona ensimmäisestä keskiarvon määritysjaksosta alkaen Ensimmäinen määritysjakso (window) Ensimmäisen määritysjakson (window) kesto t[s] v[km/h] Kuva 2: CO2-massan määrittäminen keskiarvon määritysjaksojen perusteella
Keskiarvon määritysjakson kesto (t2,j – t1,j ), kun j on jakson järjestysnumero, määritetään seuraavasti:
jossa on CO2-massa mitattuna testin aloittamisen ja ajankohdan ti,j välillä [g] on puolet CO2-massasta, jonka ajoneuvo päästää tämän asetuksen liitteen XXI alaliitteen 6 mukaisesti tehdyn WLTP-testin aikana. Tyyppihyväksynnän yhteydessä CO2-vertailuarvo otetaan yksittäisen ajoneuvon tyyppihyväksyntätestauksessa suoritetusta WLTP-testistä. Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testausta varten CO2-massan vertailuarvo otetaan liitteen II lisäyksessä 5 olevan avoimuusluettelon 1 kohdasta 12 interpoloimalla arvo ajoneuvon H ja ajoneuvon L (tapauksen mukaan) välillä liitteen XXI alaliitteessä 7 määritellyllä tavalla ja käyttäen liitteen IX mukaisesta yksittäisen ajoneuvon vaatimustenmukaisuustodistuksesta saatuja testimassan ja ajovastuskertoimien (f0, f1 ja f2) arvoja. OVC-HEV-ajoneuvojen tapauksessa arvo otetaan varausta ylläpitävässä tilassa tehdystä WLTP-testistä. t 2, j on valittava niin, että
jossa Δt on näytteenottojakso. Määritysjaksojen CO2-massat lasketaan integroimalla hetkelliset päästöt, jotka on laskettu tämän liitteen lisäyksessä 4 esitetyllä tavalla. 3.2. Määritysjaksojen parametrien laskenta Kullekin 3.1 kohdan mukaisesti määritetylle määritysjaksolle lasketaan seuraavat:
4. Määritysjaksojen arviointi 4.1. Johdanto Testiajoneuvon dynaamiset vertailuolosuhteet määritetään tyyppihyväksynnän yhteydessä tyyppi 1 -testissä määritetyistä ajoneuvon CO2-päästöistä keskinopeuden funktiona; tätä kutsutaan ”ajoneuvon CO2-ominaiskäyräksi”. Ajoneuvon ajomatkakohtaisten CO2-päästöjen määrittämiseksi ajoneuvo testataan WLTP-syklillä tämän asetuksen liitteen XXI mukaisesti. 4.2. CO2-ominaiskäyrän vertailupisteet Ajomatkakohtaiset CO2-päästöt, jotka otetaan huomioon ominaiskäyrän määrittämiseksi tämän kappaleen mukaisesti, otetaan liitteen II lisäyksessä 5 olevan avoimuusluettelon 1 kohdasta 12 interpoloimalla arvo ajoneuvon H ja ajoneuvon L (tapauksen mukaan) välillä liitteen XXI alaliitteessä 7 määritellyllä tavalla ja käyttäen liitteen IX mukaisesta yksittäisen ajoneuvon vaatimustenmukaisuustodistuksesta saatuja testimassan ja ajovastuskertoimien (f0, f1 ja f2) arvoja. OVC-HEV-ajoneuvojen tapauksessa arvo otetaan varausta ylläpitävässä tilassa tehdystä WLTP-testistä. Tyyppihyväksynnän yhteydessä arvot otetaan yksittäisen ajoneuvon tyyppihyväksyntätestauksessa suoritetusta WLTP-testistä. Ajoneuvon CO2-ominaiskäyrän määrittämisen edellyttämät vertailupisteet P 1, P 2 ja P 3 vahvistetaan seuraavasti: 4.2.1. Piste P 1 = 18,882 km/h (keskinopeus WLTP-syklin pienen nopeuden vaiheessa) = ajoneuvon CO2-päästöt WLTP-syklin pienen nopeuden vaiheessa [g/km] 4.2.2. Piste P 2 = 56,664 km/h (keskinopeus WLTP-syklin suuren nopeuden vaiheessa) = ajoneuvon CO2-päästöt WLTP-syklin suuren nopeuden vaiheessa [g/km] 4.2.3. Piste P 3 = 91,997 km/h(keskinopeus WLTP-syklin erittäin suuren nopeuden vaiheessa) = ajoneuvon CO2-päästöt WLTP-syklin erittäin suuren nopeuden vaiheessa [g/km] 4.3. CO2-ominaiskäyrän määrittäminen Käyttäen 4.2 kohdassa määritettyjä vertailupisteitä ominaiskäyrän CO2-päästöt lasketaan keskinopeuden funktiona kahden lineaarisen jakson (P 1, P 2) ja (P 2, P 3) avulla. Jakso (P 2, P 3) on enintään 145 km/h ajoneuvon nopeutta kuvaavalla akselilla. Ominaiskäyrä määritetään seuraavilla yhtälöillä: Jakso (P 1, P 2):
jossa: ja: Jakso (P 2, P 3):
jossa: ja: Kuva 3 Ajoneuvon CO2-ominaiskäyrä ja toleranssit polttomoottori- ja NOVC-HEV-ajoneuvoille Window Kuva 4 Ajoneuvon CO2-ominaiskäyrä ja toleranssit OVC-HEV-ajoneuvoille Window 4.4. Kaupunki-, maantie- ja moottoritieajon määritysjaksot 4.4.1. Kaupunkiajon määritysjaksot Kaupunkiajon määritysjaksoilla ajoneuvojen keskinopeudet ovat pienempiä kuin 45 km/h. 4.4.2. Maantieajon määritysjaksot Maantieajon määritysjaksoilla ajoneuvojen keskinopeudet ovat suurempia tai yhtä suuria kuin 45 km/h ja pienempiä kuin 80 km/h. Kun kyse on luokan N2 ajoneuvoista, jotka on varustettu direktiivin 92/6/ETY mukaisesti laitteella, joka rajoittaa ajoneuvon nopeuden arvoon 90 km/h, ajoneuvon keskinopeudet ovat maantieajojaksoilla pienempiä kuin 70 km/h. 4.4.3. Moottoritieajon määritysjaksot Moottoritieajon määritysjaksoilla ajoneuvojen keskinopeudet ovat suurempia tai yhtä suuria kuin 80 km/h ja pienempiä kuin 145 km/h. Kun kyse on luokan N2 ajoneuvoista, jotka on varustettu direktiivin 92/6/ETY mukaisesti laitteella, joka rajoittaa ajoneuvon nopeuden arvoon 90 km/h, ajoneuvon keskinopeudet ovat moottoritieajojaksoilla suurempia tai yhtä suuria kuin 70 km/h ja pienempiä kuin 90 km/h. Kuva 5 Ajoneuvon CO2-ominaiskäyrä: kaupunki-, maantie- ja moottoritieajon määritelmät (kuvassa polttomoottori- ja NOVC-HEV-ajoneuvojen osalta) lukuun ottamatta luokan N2 ajoneuvoja, jotka on varustettu direktiivin 92/6/ETY mukaisesti laitteella, joka rajoittaa ajoneuvon nopeuden arvoon 90 km/h MOOTTORITIE MAANTIE KAUPUNKI Window Kuva 6 Ajoneuvon CO2-ominaiskäyrä: kaupunki-, maantie- ja moottoritieajon määritelmät (kuvassa OVC-HEV-ajoneuvojen osalta) lukuun ottamatta luokan N2 ajoneuvoja, jotka on varustettu direktiivin 92/6/ETY mukaisesti laitteella, joka rajoittaa ajoneuvon nopeuden arvoon 90 km/h MOOTTORITIE MAANTIE KAUPUNKI Window 4.5. Ajomatkan pätevyyden todentaminen 4.5.1. Ajoneuvon CO2-ominaiskäyrän toleranssit Ajoneuvon CO2-ominaiskäyrän ylempi toleranssi on tol 1H = 45 % kaupunkiajon ja tol 1H = 40 % maantie- ja moottoritieajon osalta. Ajoneuvon CO2-ominaiskäyrän alempi toleranssi on tol 1L = 25 % polttomoottori- ja NOVC-HEV-ajoneuvojen ja tol 1L = 100 % OVC-HEV-ajoneuvojen osalta. 4.5.2. Testin pätevyyden todentaminen Testi katsotaan päteväksi, kun vähintään 50 prosenttia kaupunki-, maantie- ja moottoritieajon määritysjaksoista on CO2-ominaiskäyrälle määritettyjen toleranssien rajoissa. Kun kyse on NOVC-HEV- ja OVC-HEV-ajoneuvoista ja 50 prosentin vähimmäisvaatimus ylemmän toleranssin tol 1H ja alemman toleranssin tol 1L välillä ei täyty, ylempää toleranssia tol 1H voidaan nostaa vaiheittain 1 prosenttiyksiköllä kerrallaan, kunnes 50 prosentin tavoite on saavutettu. Tätä menettelyä käytettäessä tol 1H ei saa olla yli 50 prosenttia. |
(31) |
Korvataan lisäys 6 seuraavasti: ”Lisäys 6 LOPULLISTEN RDE-PÄÄSTÖTULOSTEN LASKEMINEN 1. Symbolit, parametrit ja yksiköt Indeksi (k) tarkoittaa luokkaa (t = koko matka, u = kaupunkiajo, 1–2 = WLTP-syklin ensimmäiset kaksi vaihetta)
2. Lopullisten RDE-päästötulosten laskeminen 2.1. Johdanto Ajomatkan pätevyys todennetaan liitteessä III A olevan 9.2 kohdan mukaisesti. Pätevien ajomatkojen lopulliset RDE-tulokset lasketaan polttomoottori-, NOVC-HEV- ja OVC-HEV-ajoneuvojen osalta seuraavasti: Koko RDE-ajomatka ja RDE-ajomatkan kaupunkiajo-osuus (k = t = koko matka, k = u = kaupunkiajo): MRDE,k = mRDE,k · RFk Tulosten arviointitekijän laskemiseen käytettävän funktion parametrien RFL 1 ja RFL 2 arvot ovat seuraavat:
2.2. RDE-tulosten arviointitekijä polttomoottori- ja NOVC-HEV-ajoneuvoille RDE-tulosten arviointitekijän arvo riippuu RDE-testin aikana mitattujen ajomatkakohtaisten CO2-päästöjen ja tämän asetuksen liitteen XXI alaliitteen 6 mukaisesti tehdyssä WLTP-testissä mitattujen ajoneuvon ajomatkakohtaisten CO2-päästöjen suhteesta rk . Jälkimmäinen arvo otetaan liitteen II lisäyksessä 5 olevan avoimuusluettelon 1 kohdasta 12 interpoloimalla se ajoneuvon H ja ajoneuvon L (tapauksen mukaan) välillä liitteen XXI alaliitteessä 7 määritellyllä tavalla ja käyttäen liitteen IX mukaisesta yksittäisen ajoneuvon vaatimustenmukaisuustodistuksesta saatuja testimassan ja ajovastuskertoimien (f0, f1 ja f2) arvoja. Kaupunkiajopäästöjen osalta tarkastellaan WLTP-ajosyklin seuraavia vaiheita:
2.3. RDE-tulosten arviointitekijä OVC-HEV-ajoneuvoille RDE-tulosten arviointitekijän arvo riippuu RDE-testin aikana mitattujen ajomatkakohtaisten CO2-päästöjen ja tämän asetuksen liitteen XXI alaliitteen 6 mukaisesti varausta ylläpitävässä tilassa tehdyssä WLTP-testissä mitattujen ajoneuvon ajomatkakohtaisten CO2-päästöjen suhteesta rk . Jälkimmäinen arvo otetaan liitteen II lisäyksessä 5 olevan avoimuusluettelon 1 kohdasta 12 interpoloimalla se ajoneuvon H ja ajoneuvon L (tapauksen mukaan) välillä liitteen XXI alaliitteessä 7 määritellyllä tavalla ja käyttäen liitteen IX mukaisesta yksittäisen ajoneuvon vaatimustenmukaisuustodistuksesta saatuja testimassan ja ajovastuskertoimien (f0, f1 ja f2) arvoja. Suhde rk korjataan suhteella, joka edustaa polttomoottorin käyttöä RDE-ajomatkalla ja WLTP-testissä, joka tehdään varausta ylläpitävässä tilassa. Komissio tarkastelee seuraavaa kaavaa uudelleen, ja sitä tarkistetaan tekniikan kehityksen perusteella. Kaupunkiajo tai koko ajomatka:
jossa ICk on polttomoottoria käyttäen ajettu kaupunkiajo-osuus tai koko ajomatka jaettuna kaupunkiajo-osuuden tai koko ajomatkan kokonaispituudella:
Polttomoottorin käyttö määritetään lisäyksessä 4 olevan 5 kohdan mukaisesti. |
(32) |
Muutetaan lisäys 7 seuraavasti:
|
(33) |
Muutetaan lisäys 7a seuraavasti:
|
(34) |
Muutetaan lisäys 7 b seuraavasti:
|
(35) |
Poistetaan lisäys 7 c. |
(36) |
Muutetaan lisäys 8 seuraavasti:
|
(37) |
Korvataan lisäys 9 seuraavasti: ”Lisäys 9 Valmistajan todistus vaatimustenmukaisuudesta Valmistajan todistus siitä, että todellisissa ajo-olosuhteissa syntyviä päästöjä koskevat vaatimukset täyttyvät (Valmistaja): … (Valmistajan osoite): … todistaa, että tämän todistuksen liitteessä luetellut ajoneuvotyypit täyttävät asetuksen (EU) N:o 2017/1151 liitteessä III A olevassa 2.1 kohdassa vahvistetut todellisissa ajo-olosuhteissa syntyviä päästöjä koskevat vaatimukset kaikkien mahdollisten tämän liitteen vaatimusten mukaisten RDE-testien osalta. Tehty [… (paikka)] [… (päivämäärä)] … (Valmistajan edustajan leima ja allekirjoitus) Liite:
|
(1) Ajoneuvon massa tietestissä mukaan luettuna kuljettajan ja PEMS-järjestelmän kaikkien komponenttien massa, myös mahdollinen keinotekoinen hyötykuorma.
(3) Pakollinen, jos pakokaasun massavirta määritetään massavirtamittarilla.
(4) Varattu mahdollisesti tarvittaville lisätiedoille.
(5) Testin luonnehtimista ja merkintöjä varten voidaan lisätä parametreja.
(2) Määritetään ainakin yhdellä menetelmällä.
(3) Ajoneuvon kuntoa ja testiolosuhteita voidaan luonnehtia lisäparametreilla.
(4) Ajomatkan lisäominaisuuksia voidaan luonnehtia lisäparametreilla.
(5) Laskenta-asetusten luonnehtimista varten voidaan lisätä parametreja riville 95 asti.
(6) Parametreja voidaan lisätä riville 195 asti.
(7) Parametreja voidaan lisätä.
(8) Määritysjakson ominaisuuksia voidaan luonnehtia lisäparametreilla.”
LIITE IV
”LIITE VI
HAIHTUMISPÄÄSTÖJEN MÄÄRITTÄMINEN
(TYYPPI 4 -TESTI)
1. Johdanto
Tässä liitteessä vahvistetaan menetelmä, jonka avulla määritetään kevyiden hyötyajoneuvojen haihtumispäästöt toistettavalla ja uusittavalla tavalla siten, että menetelmä edustaa ajoneuvon käyttöä todellisissa olosuhteissa.
2. Varattu
3. Määritelmät
Tässä liitteessä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
3.1. Testilaitteisto
3.1.1. ’Tarkkuudella’ tarkoitetaan mitatun arvon ja kansalliseen standardiin jäljitettävissä olevan vertailuarvon välistä eroa, joka kuvaa tuloksen täsmällisyyttä.
3.1.2. ’Kalibroinnilla’ tarkoitetaan mittausjärjestelmän vasteen asettamista niin, että järjestelmän antama tulos on vertailusignaalien mukainen.
3.2. Sähkökäyttöiset hybridiajoneuvot
3.2.1. ’Varausta purkavalla toimintatilalla’ tarkoitetaan toimintatilaa, jossa käyttövoimaenergian varastointijärjestelmään (REESS-järjestelmään) varastoidun energian taso voi vaihdella mutta jossa se ajoneuvoa ajettaessa keskimäärin vähenee, kunnes siirrytään varausta ylläpitävään toimintatilaan.
3.2.2. ’Varausta ylläpitävällä toimintatilalla’ tarkoitetaan toimintatilaa, jossa REESS-järjestelmään varastoidun energian taso voi vaihdella mutta jossa varaustaso pysyy ajoneuvoa ajettaessa keskimäärin neutraalina.
3.2.3. ’Vain sisäisesti ladattavalla hybridisähköajoneuvolla’ (NOVC-HEV) tarkoitetaan hybridisähköajoneuvoa, jota ei voi ladata ulkoisesta lähteestä.
3.2.4. ’Ulkopuolelta ladattavalla hybridisähköajoneuvolla’ (OVC-HEV) tarkoitetaan hybridisähköajoneuvoa, joka voidaan ladata ulkoisesta lähteestä.
3.2.5. ’Hybridisähköajoneuvolla’ (HEV) tarkoitetaan hybridiajoneuvoa, jossa yksi käyttövoimaenergianmuuntimista on sähkökone.
3.2.6. ’Hybridiajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, jonka voimalaitteessa on ainakin kaksi eri luokkaan kuuluvaa käyttövoimaenergianmuunninta ja ainakin kaksi eri luokkaan kuuluvaa käyttövoimaenergian varastointijärjestelmää.
3.3. Haihtumispäästöt
3.3.1. ’Polttoainesäiliöjärjestelmällä’ tarkoitetaan polttoaineen varastointiin käytettäviä laitteita, joita ovat polttoainesäiliö, polttoaineen täyttölaite, täyttöaukon tulppa ja polttoainepumppu, jos se on asennettu polttoainesäiliöön tai siihen kiinni.
3.3.2. ’Polttoainejärjestelmällä’ tarkoitetaan ajoneuvossa polttoainetta varastoivia tai kuljettavia komponentteja, joita ovat polttoainesäiliöjärjestelmä, kaikki polttoaine- ja höyryputket, mahdolliset muut kuin säiliöön asennetut polttoainepumput ja aktiivihiilisäiliö.
3.3.3. ’Butaanikapasiteetilla’ (BWC) tarkoitetaan butaanimassaa, jonka aktiivihiilisäiliö kykenee adsorboimaan.
3.3.4. ’BWC300:lla’ tarkoitetaan butaanikapasiteettia 300 polttoainevanhentamissyklin jälkeen.
3.3.5. ’Läpäisevyyskertoimella’ (PF) tarkoitetaan tekijää, joka määritetään tiettynä aikana syntyvien hiilivetyhäviöiden mukaan ja jota käytetään lopullisten haihtumispäästöjen määrittämiseen.
3.3.6. ’Yksikerroksisella ei-metallisella polttoainesäiliöllä’ tarkoitetaan polttoainesäiliötä, jonka rakenteessa on ainoastaan yksi ei-metallinen materiaalikerros, mukaan luettuina fluoratut/sulfonoidut materiaalit.
3.3.7. ’Monikerroksisella polttoainesäiliöllä’ tarkoitetaan polttoainesäiliötä, jonka rakenteessa on vähintään kahta erilaista kerroksittaista materiaalia, joista yksi on hiilivetyjä läpäisemätöntä materiaalia.
3.3.8. ’Suljetulla polttoainesäiliöjärjestelmällä’ tarkoitetaan polttoainesäiliöjärjestelmää, josta ajoneuvon ollessa pysäköitynä ei haihdu polttoainehöyryjä E-säännön nro 83 liitteen 7 lisäyksessä 2 määritellyssä 24 tunnin vuorokausivaihtelutestissä, kun testi tehdään tämän asetuksen liitteessä IX olevassa A.1 jaksossa määritetyllä vertailupolttoaineella.
3.3.9. ’Haihtumispäästöillä’ tarkoitetaan tämän asetuksen yhteydessä moottoriajoneuvon polttoainejärjestelmästä haihtumalla poistuvia hiilivetyjä ajoneuvon ollessa pysäköitynä ja välittömästi ennen suljetun polttoainesäiliön täyttämistä uudelleen.
3.3.10. ’Yhdellä polttoaineella toimivalla kaasuajoneuvolla’ yhdellä polttoaineella toimivaa ajoneuvoa, joka ensisijaisesti toimii nestekaasulla, maakaasulla/biometaanilla tai vedyllä mutta jossa voi myös olla bensiinijärjestelmä ainoastaan hätätapauksia ja käynnistystä varten ja jonka bensiinisäiliöön mahtuu enintään 15 litraa bensiiniä.
3.3.11. ’Paineenlaskun aiheuttamalla puhallushäviöllä’ tarkoitetaan suljetusta polttoainesäiliöjärjestelmästä paineenlaskun yhteydessä ainoastaan järjestelmän höyrynvarastointiyksikön kautta vapautuvia hiilivetyjä.
3.3.12. ’Paineenlaskun aiheuttaman puhallushäviön ylivuodolla’ tarkoitetaan paineenlaskun aiheuttaman puhallushäviön hiilivetyjä, jotka virtaavat höyrynvarastointiyksikön läpi paineenlaskun aikana.
3.3.13. ’Polttoainesäiliön purkautumispaineella’ tarkoitetaan vähimmäispainetta, jossa suljettu polttoainesäiliöjärjestelmä alkaa tuulettua säiliönsisäisen paineen takia.
3.3.14. ’Apusäiliöllä’ tarkoitetaan paineenlaskun aiheuttaman puhallushäviön ylivuodon mittaamiseen käytettävää hiilisäiliötä.
3.3.15. ’2 gramman ylivuodon’ katsotaan tapahtuneen, kun aktiivihiilisäiliöstä vapautuneiden hiilivetyjen kumulatiivinen määrä on 2 grammaa.
4. Lyhenteet
Yleiset lyhenteet
BWC |
Butaanikapasiteetti |
PF |
Läpäisevyyskerroin |
APF |
Läpäisevyyskertoimen vertailuarvo |
OVC-HEV |
Ulkopuolelta ladattava hybridisähköajoneuvo |
NOVC-HEV |
Vain sisäisesti ladattava hybridisähköajoneuvo |
WLTC |
Kevyiden hyötyajoneuvojen kansainvälinen testimenetelmä |
REESS |
Ladattava sähköenergiavarastojärjestelmä |
5. Yleiset vaatimukset
5.1. Ajoneuvo ja sen komponentit, jotka todennäköisesti vaikuttavat haihtumispäästöihin, on suunniteltava, rakennettava ja koottava niin, että ajoneuvo tavanomaisessa käytössä ja tavanomaisissa olosuhteissa (kosteus, sade, lumisade, kuumuus, kylmyys, hiekka, lika, värähtelyt, kuluminen jne.) täyttää tämän asetuksen vaatimukset käyttöikänsä ajan.
5.1.1. Tämä koskee myös haihtumispäästöjen rajoitusjärjestelmissä käytettäviä letkuja, liitoksia ja liitäntöjä.
5.1.2. Suljetulla polttoainesäiliöjärjestelmällä varustetuissa ajoneuvoissa tämän on sisällettävä myös järjestelmä, joka juuri ennen polttoainetäydennystä purkaa polttoainesäiliön painetta pelkästään höyrynvarastointiyksikön kautta, jonka ainoana tehtävänä on varastoida polttoainehöyryä. Sen on myös oltava ainoa käytössä oleva tuuletusväylä silloin, kun polttoainesäiliön paine ylittää turvallisen toimintapaineensa.
5.2. Testiajoneuvo valitaan 5.5.2 kohdan mukaisesti.
5.3. Ajoneuvon testausolosuhteet
5.3.1. Päästötesteissä käytettävien voitelu- ja jäähdytysaineiden on tyypiltään ja määrältään vastattava niitä eritelmiä, jotka valmistaja antaa ajoneuvon tavanomaista käyttöä varten.
5.3.2. Testeissä on käytettävä liitteessä IX olevassa A.1 jaksossa eritellyn tyyppistä polttoainetta.
5.3.3. Kaikkien haihtumispäästöjen rajoitusjärjestelmien on oltava toimintakunnossa.
5.3.4. Estolaitteiden käyttö on kielletty asetuksen (EY) N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
5.4. Elektronisen järjestelmän suojausta koskevat säännökset
5.4.1. Elektronisen järjestelmän suojausta koskevat säännökset esitetään liitteessä I olevassa 2.3 kohdassa.
5.5. Haihtumispäästöperhe
5.5.1. Samaan haihtumispäästöperheeseen voivat kuulua ainoastaan ne ajoneuvot, jotka ovat identtisiä a, c ja d alakohdassa lueteltujen ominaisuuksiensa osalta, vastaavat teknisesti b alakohdassa lueteltuja ominaisuuksia ja ovat e ja f alakohdassa lueteltujen ominaisuuksiensa osalta samanlaisia tai – tapauksen mukaan – ilmoitetun toleranssin sisällä.
a) |
polttoainesäiliöjärjestelmän materiaali ja rakenne |
b) |
höyryletkun materiaali, polttoaineputken materiaali ja liitäntätekniikka |
c) |
suljettu tai ei-suljettu polttoainesäiliöjärjestelmä |
d) |
polttoainesäiliön paineventtiilin säätö (ilmanimu ja paineen purkaminen) |
e) |
hiilisäiliön butaanikapasiteetti (BWC300) 10 prosentin välillä suurimmasta arvosta (samaa hiilityyppiä olevien hiilisäiliöiden osalta hiilen tilavuuden on oltava 10 prosentin sisällä tilavuudesta, jolle BWC300 on määritetty) |
f) |
tyhjentymistä ohjaava järjestelmä (esim. venttiilityyppi, tyhjentymisen ohjausstrategia). |
5.5.2. Ajoneuvon katsotaan tuottavan huonoimmat haihtumispäästöt ja sitä on käytettävä testauksessa, jos sen polttoainesäiliön tilavuuden suhde hiilisäiliön butaanikapasiteettiin on perheen suurin. Ajoneuvon valinnasta on sovittava etukäteen hyväksyntäviranomaisen kanssa
5.5.3. Jos käytetään innovatiivista järjestelmän kalibrointia tai konfigurointia tai innovatiivisia haihtumispäästöjen rajoitusjärjestelmään liittyviä laitteita, ajoneuvomalli kuuluu eri perheeseen.
5.5.4. Haihtumispäästöperheen tunniste
Kullekin 5.5.1 kohdassa määritellylle haihtumispäästöperheelle annetaan yksilöllinen tunniste, jonka muoto on seuraava:
EV-nnnnnnnnnnnnnnn-WMI-x
jossa
nnnnnnnnnnnnnnn on enintään 15 merkin pituinen jono, jossa saa käyttää vain merkkejä 0–9, A–Z ja alaviivaa ”_”.
WMI (valmistajatunnus) on valmistajan yksilöivä tunnus, joka määritellään standardissa ISO 3780:2009.
x arvoksi asetetaan joko 1 tai 0 seuraavien edellytysten mukaisesti:
a) |
Hyväksyntäviranomaisen ja WMI-tunnuksen haltijan suostumuksella arvoksi asetetaan 1, kun ajoneuvoperhe on määritelty kattamaan seuraavien ajoneuvot:
Edellä olevien i, ii ja iii alakohdan mukaisissa tapauksissa perheen tunniste koostuu yhdestä yksilöllisestä merkkien n jonosta ja yhdestä yksilöllisestä WMI-tunnuksesta, jota seuraa numero 1. |
b) |
Hyväksyntäviranomaisen suostumuksella arvoksi asetetaan 0, kun ajoneuvoperheen määrittelyperusteet ovat samat kuin vastaavan a alakohdan mukaisesti määritellyn ajoneuvoperheen määrittelyperusteet mutta valmistaja päättää käyttää eri WMI-tunnusta. Tällöin perheen tunniste koostuu samasta merkkien n jonosta kuin a alakohdan mukaisesti määritellylle ajoneuvoperheelle määritetty jono ja lisäksi yksilöllisestä WMI-tunnuksesta, jonka on oltava eri kuin a alakohdan mukaisissa tapauksissa käytetty ja jota seuraa numero 0. |
5.6. Hyväksyntäviranomainen ei saa myöntää tyyppihyväksyntää, jos toimitetut tiedot eivät riitä osoittamaan, että haihtumispäästöjä rajoitetaan tehokkaasti ajoneuvon tavanomaisessa käytössä.
6. Suorituskykyvaatimukset
6.1. Raja-arvot
Raja-arvona käytetään asetuksen (EY) N:o 715/2007 liitteessä I olevassa taulukossa 3 esitettyä arvoa.
Lisäys 1
Tyyppi 4 -testin menettelyt ja olosuhteet
1. Johdanto
Tässä liitteessä kuvataan tyyppi 4 -testissä käytettävä menettely, jolla määritetään ajoneuvojen haihtumispäästöt.
2. Tekniset vaatimukset
2.1. Menettely sisältää haihtumispäästötestin ja kaksi lisätestiä, joista toinen koskee hiilisäiliön vanhentamista tämän lisäyksen 5.1 kohdassa kuvatulla tavalla ja toinen polttoainesäiliöjärjestelmän läpäisevyyttä tämän lisäyksen 5.2 kohdassa kuvatulla tavalla. Haihtumispäästötestillä (kuva VI.4) määritetään hiilivetyjen haihtumispäästöt, jotka aiheutuvat lämpötilan vuorokausivaihtelusta ja kuumaksi ajetun moottorin ajoneuvoa lämmittävästä vaikutuksesta ajoneuvon ollessa pysäköitynä.
2.2. Jos polttoainejärjestelmä sisältää useampia kuin yhden hiilisäiliön, kaikkia tämän liitteen viittauksia hiilisäiliöihin on sovellettava jokaiseen hiilisäiliöön.
3. Ajoneuvo
Ajoneuvon on oltava hyvässä mekaanisessa kunnossa, sen on oltava sisäänajettu ja sillä on oltava ajettu vähintään 3 000 km ennen testiä. Haihtumispäästöjen määrittämistä varten kaikkiin asianmukaisiin testausselosteisiin kirjataan sertifioinnissa käytettävän ajoneuvon ajokilometrimäärä ja ikä. Haihtumispäästöjen rajoitusjärjestelmän on oltava kytkettynä ja toimittava oikein sisäänajojakson aikana. Käytetään tämän lisäyksen 5.1 kohdassa kuvatun menettelyn mukaisesti vanhennettua hiilisäiliötä.
4. Testilaitteisto
4.1. Alustadynamometri
Alustadynamometrin on oltava liitteen XXI alaliitteessä 5 olevassa 2 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukainen.
4.2. Haihtumispäästöjen mittaustila
Haihtumispäästöjen mittaustilan on oltava E-säännön nro 83 liitteessä 7 olevassa 4.2 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukainen.
4.3. Analysointijärjestelmät
Analysointijärjestelmien on oltava E-säännön nro 83 liitteessä 7 olevassa 4.3 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukainen. Hiilivetyjen jatkuva mittaus ei ole pakollista, ellei käytetä tilavuudeltaan muuttumatonta mittaustilaa.
4.4. Lämpötilalukemien tallennusjärjestelmä
Lämpötilalukemien tallennuksen on oltava E-säännön nro 83 liitteessä 7 olevassa 4.5 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukainen.
4.5. Painelukemien tallennusjärjestelmä
Painelukemien tallennuksen on oltava E-säännön nro 83 liitteessä 7 olevassa 4.6 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukainen, mutta painelukemien tallennusjärjestelmän tarkkuuden ja erotuskyvyn, jotka määritellään E-säännön nro 83 liitteessä 7 olevassa 4.6.2 kohdassa, on oltava seuraavat:
a) |
tarkkuus: ± 0,3 kPa |
b) |
erotuskyky: 0,025 kPa |
4.6. Tuulettimet
Tuulettimien on oltava E-säännön nro 83 liitteessä 7 olevassa 4.7 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisia, mutta niiden tehon on oltava 0,1 – 0,5 m3/s eikä 0,1 – 0,5 m3/min.
4.7. Kalibrointikaasut
Kaasujen on oltava E-säännön nro 83 liitteessä 7 olevassa 4.8 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisia.
4.8. Lisävarusteet
Lisävarusteiden on oltava E-säännön nro 83 liitteessä 7 olevassa 4.9 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisia.
4.9. Apusäiliö
Apusäiliön on oltava pääsäiliön kanssa identtinen muttei välttämättä vanhennettu. Ajoneuvon hiilisäiliöön johtavan yhdysputken on oltava mahdollisimman lyhyt. Apusäiliö on tuuletettava huolellisesti kuivalla ilmalla ennen täyttämistä.
4.10. Hiilisäiliön punnitusvaaka
Hiilisäiliön punnitusvaa'an tarkkuuden on oltava ±0,02 g.
5. Menetelmät, joilla hiilisäiliö vanhennetaan vanhentamispenkissä ja määritetään läpäisevyyskerroin (PF)
5.1. Hiilisäiliön vanhentaminen vanhentamispenkissä
Hiilisäiliö on ennen kuumahaihtumisjaksoa ja lämpötilan vuorokausivaihtelujaksoa vanhennettava kuvassa VI.1 kuvatulla menettelyllä.
Kuva VI.1
Hiilisäiliön vanhentaminen vanhentamispenkissä
5.1.2. Vanhentaminen altistamalla tärinälle
5.1.1. Vanhentaminen altistamalla lämpötilan vaihtelulle
50 kertaa
5.1.3. Vanhentaminen altistamalla polttoainehöyrylle ja BWC300:n määrittäminen
Valitaan uusi näytehiilisäiliö
Testin aloittaminen
5.1.1. Vanhentaminen altistamalla lämpötilan vaihtelulle
Hiilisäiliölle tehdään tarkoitukseen varatussa lämpökammiossa käsittelysyklejä lämpötilassa – 15–60 °C siten, että lämpötila pidetään 30 minuutin ajan vakiona arvoissa – 15 °C ja 60 °C. Kunkin syklin kesto on 210 minuuttia (ks. kuva VI.2).
Lämpötilan muutoksen on oltava mahdollisimman tarkasti 1 °C minuutissa. On vältettävä ilmavirran pakotettua ohjaamista hiilisäiliön läpi.
Sykli toistetaan 50 kertaa peräkkäin. Menettely kestää yhteensä 175 tuntia.
Kuva VI.2
Lämpötilavakautussykli
Temperature (°C) vs time (min)
5.1.2. Vanhentaminen altistamalla tärinälle
Lämpövanhentamisen jälkeen hiilisäiliötä ravistetaan pystysuunnassa säiliön ollessa kiinnitettynä ajoneuvoon asentamissuuntaansa siten, että Grms-kokonaisarvo on suurempi kuin 1,5 m/s2 ja ravistustaajuus on 30 ± 10 Hz. Testin kesto on 12 tuntia.
5.1.3. Vanhentaminen altistamalla polttoainehöyrylle ja BWC300:n määrittäminen
5.1.3.1. Vanhentamisessa hiilisäiliö täytetään toistuvasti polttoainehöyryllä ja tuuletetaan laboratorion ilmalla.
5.1.3.1.1. Lämpötila- ja tärinävanhentamisen jälkeen hiilisäiliötä vanhennetaan edelleen seoksella, joka sisältää tämän lisäyksen 5.1.3.1.1.1 kohdassa määriteltyä, kaupan olevaa polttoainetta ja typpeä tai ilmaa siten, että seoksessa on polttoainehöyryä 50 ± 15 tilavuusprosenttia. Polttoainehöyryn täyttönopeuden on oltava 60 ± 20 g/h.
Hiilisäiliö on täytettävä 2 gramman ylivuotoon saakka. Vaihtoehtoisesti täytön voidaan katsoa olevan valmis, kun hiilivetypitoisuus venttiilinreiässä saavuttaa arvon 3 000 ppm.
5.1.3.1.1.1. Testissä käytettävän, kaupan olevan polttoaineen on täytettävä samat vaatimukset kuin vertailupolttoaineen seuraavien arvojen osalta:
a) |
tiheys 15 °C:ssa |
b) |
höyrynpaine |
c) |
tislaus (70 °C, 100 °C, 150 °C) |
d) |
hiilivetyanalyysi (vain olefiinit, aromaattiset yhdisteet ja bentseeni) |
e) |
happipitoisuus |
f) |
etanolipitoisuus. |
5.1.3.1.2. Täytön jälkeen hiilisäiliötä tyhjennetään 5–60 minuutin ajan käyttäen 25 ± 5 litraa koelaboratorion ilmaa minuutissa hiililitraa kohden, kunnes säiliön ilma on vaihtunut 300 kertaa.
5.1.3.1.3. Tämän lisäyksen 5.1.3.1.1 ja 5.1.3.1.2 kohdassa esitetyt menettelyt toistetaan 300 kertaa, minkä jälkeen hiilisäiliö katsotaan vakautetuksi.
5.1.3.1.4. Menettely, jolla mitataan 5.5 kohdan mukaisen haihtumispäästöperheen butaanikapasiteetti (BWC), koostuu seuraavista:
a) |
Vakautettu hiilisäiliö täytetään 2 gramman ylivuotoon saakka ja tyhjennetään sen jälkeen vähintään 5 kertaa. Hiilisäiliön täyttämisessä käytetään seosta, joka sisältää 50 tilavuusprosenttia butaania ja 50 tilavuusprosenttia typpeä käyttäen virtausnopeutta 40 grammaa butaania tunnissa. |
b) |
Tyhjennys tehdään tämän lisäyksen 5.1.3.1.2 kohdan mukaisesti. |
c) |
Kunkin täyttökerran jälkeen BWC kirjataan kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin. |
d) |
BWC300 lasketaan viiden viimeisimmän BWC:n keskiarvona. |
5.1.3.2. Jos vanhennetun hiilisäiliön toimittaa tavarantoimittaja, valmistajan on ilmoitettava siitä hyväksyntäviranomaiselle ennen vanhentamista, jotta tämä voi seurata mitä tahansa vanhentamisen vaihetta tavarantoimittajan tiloissa.
5.1.3.3. Valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle testausseloste, joka sisältää vähintään seuraavat tiedot:
a) |
aktiivihiilen tyyppi |
b) |
täyttöaste |
c) |
polttoaineen eritelmät. |
5.2. Polttoainesäiliöjärjestelmän läpäisevyyskertoimen (PF) määrittäminen (ks. kuva VI.3)
Kuva VI.3
Läpäisevyyskertoimen (PF) määrittäminen
5.2.5. Läpäisevyyskerroin = HC20w - HC3w
5.2.4. Mitataan hiilivedyt samoissa olosuhteissa kuin vrk-vaihtelutestin ensimmäisenä päivänä: HC20w
5.2.4. Polttoainesäiliö tyhjennetään ja sitten täytetään vertailupolttoaineella 40 prosenttiin nimellistilavuudestaan
5.2.3. Seisotetaan loput 17 viikkoa lämpötilassa 40 ± 2 °C
5.2.2. Mitataan hiilivedyt samoissa olosuhteissa kuin vrk-vaihtelutestin ensimmäisenä päivänä: HC3w
5.2.1. Seisotetaan 3 viikkoa lämpötilassa 40 ± 2 °C
5.2.2. Polttoainesäiliö tyhjennetään ja sitten täytetään vertailupolttoaineella 40 prosenttiin nimellistilavuudestaan
5.2.1. Polttoainesäiliö täytetään vertailupolttoaineella 40 ± 2 prosenttiin nimellistilavuudestaan
Testin aloittaminen
5.2.1. Valitaan perhettä edustava polttoainesäiliöjärjestelmä ja kiinnitetään se testipenkkiin samaan asentamissuuntaan kuin ajoneuvossa. Polttoainesäiliö täytetään 40 ± 2 prosenttiin nimellistilavuudestaan vertailupolttoaineella, jonka lämpötila on 18 ± 2 °C. Sen jälkeen testipenkki ja siihen kiinnitetty polttoainesäiliöjärjestelmä sijoitetaan kolmeksi viikoksi tilaan, jonka lämpötila pidetään tasolla 40 ± 2 °C.
5.2.2. Kolmannen viikon lopussa polttoainesäiliö tyhjennetään ja täytetään uudelleen 40 ± 2 prosenttiin nimellistilavuudestaan vertailupolttoaineella, jonka lämpötila on 18 ± 2 °C.
Testipenkki ja siihen kiinnitetty polttoainejärjestelmä siirretään 6–36 tunnin kuluessa mittaustilaan. Viimeiset kuusi tuntia tästä ajasta ympäristön lämpötilan on oltava 20 ± 2 °C. Ensimmäisten 24 tunnin aikana mittaustilassa suoritetaan tämän lisäyksen 6.5.9 kohdassa esitetty lämpötilan vuorokausivaihtelukäsittely. Polttoainesäiliön sisältämät polttoainehöyryt on tuuletettava mittaustilan ulkopuolelle, jotta voidaan estää se, että polttoainesäiliön huohotuspäästöt laskettaisiin läpäisevyyteen. Hiilivetypäästöt mitataan ja kirjataan HC3W-arvona kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin.
5.2.3. Testipenkki ja siihen kiinnitetty polttoainesäiliöjärjestelmä sijoitetaan jäljellä oleviksi 17 viikoksi tilaan, jonka lämpötila pidetään tasolla 40 ± 2 °C.
5.2.4. Seitsemännentoista viikon lopussa polttoainesäiliö tyhjennetään ja täytetään uudelleen 40 ± 2 prosenttiin nimellistilavuudestaan vertailupolttoaineella, jonka lämpötila on 18 ± 2 °C.
Testipenkki ja siihen kiinnitetty polttoainejärjestelmä siirretään 6–36 tunnin kuluessa mittaustilaan. Viimeiset kuusi tuntia tästä ajasta ympäristön lämpötilan on oltava 20 ± 2 °C. Ensimmäisten 24 tunnin aikana mittaustilassa suoritetaan tämän lisäyksen 6.5.9 kohdassa esitetty lämpötilan vuorokausivaihtelukäsittely. Polttoainesäiliöjärjestelmä on tuuletettava mittaustilan ulkopuolelle, jotta voidaan estää se, että polttoainesäiliön huohotuspäästöt laskettaisiin läpäisevyyteen. Hiilivetypäästöt mitataan ja kirjataan tässä tapauksessa HC20W-arvona kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin.
5.2.5. Läpäisevyyskerroin PF on arvojen HC20W ja HC3W erotus grammoina/24 h kolmen desimaalin tarkkuudella, ja sen laskennassa käytetään seuraavaa yhtälöä:
PF = HC20w – HC3W
5.2.6. Jos läpäisevyyskertoimen määrittää tavarantoimittaja, ajoneuvon valmistajan on ilmoitettava siitä hyväksyntäviranomaiselle etukäteen, jotta tämä voi seurata määrittämistä tavarantoimittajan tiloissa.
5.2.7. Valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle testausseloste, joka sisältää vähintään seuraavat:
a) |
testatun polttoainesäiliöjärjestelmän täydellinen kuvaus, joka sisältää tiedot testatusta polttoainesäiliötyypistä, siitä, onko kyseessä metallinen, yksikerroksinen ei-metallinen vai monikerroksinen polttoainesäiliö, sekä polttoainesäiliössä ja polttoainesäiliöjärjestelmän muissa osissa käytettyjen materiaalien tyypistä |
b) |
viikoittaiset keskilämpötilat, joissa vanhentaminen tehtiin |
c) |
viikolla 3 mitatut hiilivetypäästöt (HC3W) |
d) |
viikolla 20 mitatut hiilivetypäästöt (HC20W) |
e) |
tulokseksi saatu läpäisevyyskerroin (PF). |
5.2.8. Vaihtoehtona sille, mitä tämän lisäyksen 5.2.1–5.2.7 kohdassa säädetään, monikerroksisia tai metallisia polttoainesäiliöitä käyttävä valmistaja voi halutessaan käyttää edellä mainitun täydellisen mittausmenettelyn asemesta seuraavaa läpäisevyyskertoimen vertailuarvoa (APF):
monikerroksisen/metallisen polttoainesäiliön APF = 120 mg/24 h
Jos valmistaja päättää käyttää läpäisevyyskertoimen vertailuarvoa, sen on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle ilmoitus, jossa polttoainesäiliön tyyppi yksilöidään selvästi, ja ilmoitus käytetyistä materiaaleista.
6. Kuumahaihtujan ja lämpötilan vuorokausivaihtelusta aiheutuvan haihtuman mittausmenetelmä
6.1. Ajoneuvon valmistelu
Ajoneuvo valmistellaan E-säännön nro 83 liitteessä 7 olevan 5.1.1 ja 5.1.2 kohdan mukaisesti. Valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen hyväksynnällä voidaan muiden kuin polttoainetaustapäästöjen lähteitä (esim. maali, liima, muovi, polttoaine-/höyryputket, renkaat ja muut kumi- tai polymeerikomponentit) vähentää ennen testausta tyypillisille ajoneuvojen taustapäästöjen tasolle (esim. lämpökuivaamalla renkaat 50 °C:ssa tai korkeammassa lämpötilassa asianmukaisen ajan, lämpökuivaamalla ajoneuvo tai poistamalla tuulilasinpesuneste).
Polttoainesäiliöjärjestelmän osalta ajoneuvon hiilisäiliöt on asennettava siten, että ne sijaitsevat helposti saavutettavissa olevassa paikassa ja ne voidaan helposti liittää ja irrottaa.
6.2. Ajotilan valintaan ja vaihtamiseen sovellettavat vaatimukset
6.2.1. Käsivalintaisella vaihteistolla varustettuihin ajoneuvoihin sovelletaan liitteen XXI alaliitteessä 2 vahvistettuja vaihtamista koskevia vaatimuksia.
6.2.2. Täyspolttomoottoriajoneuvoissa ajotila valitaan liitteen XXI alaliitteen 6 mukaisesti.
6.2.3. NOVC-HEV- ja OVC-HEV-ajoneuvoissa ajotila valitaan liitteen XXI alaliitteen 8 lisäyksen 6 mukaisesti.
6.2.4. Valittu ajotila voi hyväksyntäviranomaisen pyynnöstä olla eri kuin tämän lisäyksen 6.2.2 ja 6.2.3 kohdassa mainittu ajotila.
6.3. Testausolosuhteet
Tämän liitteen sisältämät testit on suoritettava käyttäen testausolosuhteita, jotka liittyvät erityisesti interpolointiperheen ajoneuvoon H, jonka syklikohtainen energiantarve on suurin kaikkien tarkastelun kohteena oleviin haihtumispäästöperheisiin kuuluvien interpolointiperheiden joukossa.
Vaihtoehtoisesti hyväksyntäviranomaisen pyynnöstä testissä voidaan käyttää mitä tahansa syklikohtaista energiantarvetta edustavaa perheen ajoneuvoa.
6.4. Testausmenetelmän kulku
Suljettujen ja ei-suljettujen polttoainesäiliöjärjestelmien testauksessa on noudatettava kuvassa VI.4 esitettyä kaaviota.
Suljetut polttoainesäiliöjärjestelmät testataan käyttäen yhtä annetuista kahdesta vaihtoehdosta. Ensimmäisessä vaihtoehdossa ajoneuvo testataan yhdellä jatkuvalla menetelmällä. Toisessa vaihtoehdossa, jota kutsutaan itsenäiseksi menettelyksi, ajoneuvo testataan kahdella erillisellä menettelyllä, jolloin dynamometritesti ja lämpötilan vuorokausivaihtelutesti voidaan toistaa joutumatta toistamaan polttoainesäiliön paineenlaskun aiheuttaman puhallushäviön ylivuototestiä ja paineenlaskun aiheuttaman puhallushäviön mittaamista.
Kuva VI.4
Testausmenettelyjä kuvaavat kaaviot
6.6.1.12. Polttoainesäiliön paineen alentaminen hiilisäiliö irti kytkettynä
6.7.2.1.3. Hiilisäiliön täyttö puhallushäviötä simuloivalla massalla
6.6.1.5. Hiilisäiliön tyhjennys 85 %:iin
Aloita seuraava seisonta 5 min:n kuluessa
6.5.1. Polttoaineen tyhjennys ja täyttö 40 %:iin
6.6.1.11. Seisonta 6–36 tuntia 20 °C:ssa
6.6.1.9.1. OVC-HEV:n REESS-järjestelmän lataus
6.6.1.8. Puhallushäviön ylivuodon mittaaminen
6.6.1.7.2. Puhallushäviö-kuormitus
Aloita puhallushäviön täyttö 15 min:n kuluessa
6.6.1.6. Hiilisäiliön paineenlaskun aiheuttaman puhallushäviökuormituksen valmistelu (11 tunnin lämpötilasykli)
6.6.1.4. Polttoainesäiliön paineen purkautuminen
Aloita seuraava seisonta 5 min:n kuluessa
6.6.1.2. Polttoaineen tyhjennys ja täyttö 15 %:iin
6.5.5.2. Vanhennetun hiilisäiliön täyttö 2 g:n ylivuotoon saakka
Aloita seuraava seisonta 5 min:n kuluessa
6.5.4. Polttoaineen tyhjennys ja täyttö 40 %:iin
Aloita seuraava seisonta 5 min:n kuluessa
6.5.1. Polttoaineen tyhjennys ja täyttö 40 %:iin
Aloitus: Ei-suljetut polttoainesäiliöt, suljetut polttoainesäiliöt (jatkuva menettely) ja suljettujen polttoainesäiliöiden puhallushäviö (itsenäinen menettely)
Aloita kuumahaihtumatesti 7 min:n kuluessa dynamometritestistä ja 2 min:n kuluessa moottorin pysäyttämisestä
6.6.1.9.1. OVC-HEV:n REESS-järjestelmän lataus
Aloitus: Suljetut polttoainesäiliöt, itsenäinen kuumahaihtuminen ja lämpötilan vrk-vaihtelut
6.6.1.9. Seisonta 6–36 tuntia 23 °C:ssa
6.6.1.9. Seisonta 6–36 tuntia 23 °C:ssa
6.6.1.5. Hiilisäiliön tyhjennys 85 %:iin polttoaineen kulutuksen vertailuarvosta
6.6.1.5. Vanhennetun hiilisäiliön täyttö 2 g:n ylivuotoon
6.6.1.3. Seisonta 6–36 tuntia 20 °C:ssa
Ei
Kyllä
6.5.5. Seisonta 12–36 tuntia 23 °C:ssa
6.6.1.5. Vanhennetun hiilisäiliön täyttö 2 g:n ylivuotoon
6.6.1.10. Polttoaineen tyhjennys ja täyttö 40 %:iin
Itsenäisen puhallushäviötestin lopetus
Aloita seuraava polttoaineen tyhjennys ja täyttö 1 tunnin kuluessa
6.5.3. Esivakauttamisajo
6.5.2. Seisonta 6–36 tuntia 23 °C:ssa
Lopetus
7. Laskelmat
6.5.9. Vrk-vaihtelutesti, 2. päivä: MD2
6.5.9. Vrk-vaihtelutesti, 1. päivä: MD1
6.5.8. Seisonta 6–36 tuntia 20 °C:ssa
6.5.7. Kuumahaihtumatesti: MHS
6.5.6. Dynamometritesti
6.5.5.1. OVC-HEV:n REESS-järjestelmän lataus
Aloita seuraava polttoaineen tyhjennys ja täyttö 1 tunnin kuluessa
Suljettu polttoainesäiliöjärjestelmä?
6.5.3. Esivakauttamisajo
6.5.2. Seisonta 6–36 tuntia 23 °C:ssa
6.5. Ei-suljettujen polttoainesäiliöjärjestelmien jatkuva testausmenettely
6.5.1. Polttoaineen tyhjennys ja uudelleentäyttö
Ajoneuvon polttoainesäiliö tyhjennetään. Tyhjennys on suoritettava siten, että ajoneuvoon asennettuja haihtumispäästöjen mittauslaitteita ei tyhjennetä eikä kuormiteta tavanomaisesta poikkeavasti. Tämä voidaan tehdä yleensä irrottamalla polttoainesäiliön täyttöaukon tulppa. Polttoainesäiliö täytetään uudelleen 40 ± 2 prosenttiin nimellistilavuudestaan vertailupolttoaineella, jonka lämpötila on 18 ± 2 °C.
6.5.2. Seisonta
Viiden minuutin kuluessa polttoaineen tyhjennyksestä ja uudelleentäytöstä ajoneuvoa seisotetaan vähintään 6 tuntia ja enintään 36 tuntia lämpötilassa 23 ± 3 °C.
6.5.3. Esivakauttamisajo
Ajoneuvo asetetaan alustadynamometrille ja sillä ajetaan seuraavat liitteen XXI alaliitteessä 1 kuvatun syklin vaiheet:
a) |
Ryhmän 1 ajoneuvot: hidas, keskinopea, hidas, hidas, keskinopea, hidas |
b) |
Ryhmien 2 ja 3 ajoneuvot: hidas, keskinopea, nopea, keskinopea. |
OVC-HEV-ajoneuvojen osalta esivakautus suoritetaan liitteessä XXI olevassa 3.3.6 kohdassa määritellyssä varausta ylläpitävässä toimintatilassa. Hyväksyntäviranomaisen pyynnöstä voidaan käyttää mitä tahansa muuta ajotilaa.
6.5.4. Polttoaineen tyhjennys ja uudelleentäyttö
Tunnin kuluessa esivakauttamisajosta ajoneuvon polttoainesäiliö tyhjennetään. Tyhjennys on suoritettava siten, että ajoneuvoon asennettuja haihtumispäästöjen mittauslaitteita ei tyhjennetä eikä kuormiteta tavanomaisesta poikkeavasti. Tämä voidaan tehdä yleensä irrottamalla polttoainesäiliön täyttöaukon tulppa. Polttoainesäiliö täytetään uudelleen 40 ± 2 prosenttiin nimellistilavuudestaan testipolttoaineella, jonka lämpötila on 18 ± 2 °C.
6.5.5. Seisonta
Viiden minuutin kuluessa polttoaineen tyhjennyksestä ja uudelleentäytöstä ajoneuvo pysäköidään vähintään 12 tunniksi ja enintään 36 tunniksi lämpötilan ollessa 23 ± 3 °C.
Seisonnan aikana suoritetaan 6.5.5.1 ja 6.5.5.2 kohdassa kuvatut menettelyt joko siinä järjestyksessä, että 6.5.5.1 kohdan menettely suoritetaan ensin ja sen jälkeen 6.5.5.2 kohdan menettely tai päinvastoin. Edellä 6.5.5.1 ja 6.5.5.2 kohdassa kuvatut menettelyt voidaan suorittaa myös samanaikaisesti.
6.5.5.1. REESS-järjestelmän lataus
Ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen (OVC-HEV) REESS-järjestelmän on oltava ladattu täyteen liitteen XXI alaliitteen 8 lisäyksessä 4 olevassa 2.2.3 kohdassa esitettyjen latausvaatimusten mukaisesti
6.5.5.2. Hiilisäiliön täyttö
Tämän lisäyksen 5.1 kohdassa esitetyssä järjestyksessä vanhennettu hiilisäiliö täytetään 2 gramman ylivuotoon saakka E-säännön nro 83 liitteessä 7 olevan 5.1.4 kohdassa kuvatun menettelyn mukaisesti.
6.5.6. Dynamometritesti
Testiajoneuvo työnnetään dynamometrille ja sillä ajetaan tämän lisäyksen 6.5.3 kohdan a alakohdassa tai 6.5.3 kohdan b alakohdassa mainitut syklit. OVC-HEV-ajoneuvoja on käytettävä latausta purkavassa toimintatilassa. Sen jälkeen moottori pysäytetään. Tämän vaiheen aikana voidaan ottaa pakokaasunäytteitä, ja niiden tuloksia voidaan käyttää pakokaasupäästöjä ja polttoaineenkulutusta koskevassa tyyppihyväksynnässä, jos menettely täyttää liitteen XXI alaliitteessä 6 tai 8 esitetyt vaatimukset.
6.5.7. Kuumahaihtumatesti
Kuumahaihtumatesti tehdään 7 minuutin kuluessa dynamometritestistä ja 2 minuutin kuluessa moottorin pysäyttämisestä E-säännön nro 83 liitteessä 7 olevan 5.5 kohdan mukaisesti. Kuumahaihtumasta aiheutuvat haihtumispäästöt lasketaan tämän lisäyksen 7.1 kohdan mukaisesti ja kirjataan arvona MHS kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin.
6.5.8. Seisonta
Kuumahaihtumatestin jälkeen testiajoneuvoa seisotetaan vähintään 6 ja enintään 36 tuntia kuumahaihtumatestin päättymisen ja lämpötilan vuorokausivaihtelutestin aloittamisen välissä. Tästä jaksosta vähintään viimeisten 6 tunnin ajan ajoneuvoa on seisotettava lämpötilassa 20 ± 2 °C.
6.5.9. Lämpötilan vuorokausivaihtelutesti
6.5.9.1. Testiajoneuvon on oltava ympäristön lämpötilassa kahden syklin ajan E-säännön nro 83 liitteen 7 lisäyksessä 2 esitetyn, lämpötilan vuorokausivaihtelutestissä käytetyn lämpötilan muuttumiskaavion mukaisesti. Lämpötila ei millään hetkellä saa poiketa annetuista arvoista enempää kuin ± 2 °C. Keskimääräinen lämpötilapoikkeama, joka lasketaan käyttäen kaikkien mitattujen lämpötilapoikkeamien itseisarvoja, ei saa olla suurempi kuin ± 1 °C. Ympäristön lämpötila on mitattava vähintään kerran minuutissa ja kirjattava kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin. Lämpötilan vaihtelu aloitetaan, kun aika Tstart = 0 tämän lisäyksen kohdan 6.5.9.6 mukaisesti.
6.5.9.2. Mittaustilaa on tuuletettava välittömästi ennen testin aloittamista usean minuutin ajan, kunnes tausta-arvot ovat vakaat. Mittaustilan sekoitustuulettimien on tällöin oltava kytkettyinä.
6.5.9.3. Testiajoneuvo on tuotava mittaustilaan voimalaite pysäytettynä ja ikkunat ja tavaratilat auki. Sekoitustuulettimet on säädettävä siten, että ilman virtaus testiajoneuvon polttoainesäiliön alla on jatkuvasti vähintään 8 km/h.
6.5.9.4. Hiilivetyanalysaattori on nollattava ja mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testiä.
6.5.9.5. Mittaustilan ovet suljetaan ja saatetaan kaasutiiviiksi.
6.5.9.6. Hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan 10 minuutin kuluessa ovien sulkemisesta ja tiivistämisestä, jotta saadaan alkulukemat mittaustilan hiilivetypitoisuudesta CHCi, ilmanpaineesta Pi ja lämpötilasta Ti vuorokausivaihtelutestiä varten. Tämä on hetki Tstart = 0.
6.5.9.7. Hiilivetyanalysaattori nollataan ja mittausalue tarkastetaan välittömästi ennen kunkin päästönäytteenottojakson päättymistä.
6.5.9.8. Ensimmäinen näytteenotto päästöistä lopetetaan 24 tunnin ± 6 minuutin kuluttua ja toinen näytteenotto 48 tunnin ± 6 minuutin kuluttua tämän lisäyksen 6.5.9.6 kohdassa tarkoitetusta näytteenoton aloittamisesta. Kulunut aika kirjataan kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin.
Jokaisen päästönäytteenottojakson lopussa mitataan hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine, ja arvoja käytetään laskettaessa lämpötilan vuorokausivaihtelutestin tulokset tämän lisäyksen 7.1 kohdassa esitetyllä yhtälöllä. Ensimmäisestä 24 tunnin jaksosta saadut tulokset kirjataan kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin arvona MD1. Toisesta 24 tunnin jaksosta saadut tulokset kirjataan kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin arvona MD2.
6.6. Suljettujen polttoainesäiliöjärjestelmien jatkuva testausmenettely
6.6.1. Polttoainesäiliön purkautumispaineen ollessa vähintään 30 kPa
6.6.1.1. Testi tehdään tämän lisäyksen 6.5.1–6.5.3 kohdan mukaisesti.
6.6.1.2. Polttoaineen tyhjennys ja uudelleentäyttö
Tunnin kuluessa esivakauttamisajosta ajoneuvon polttoainesäiliö tyhjennetään. Tyhjennys on suoritettava siten, että ajoneuvoon asennettuja haihtumispäästöjen mittauslaitteita ei tyhjennetä eikä kuormiteta tavanomaisesta poikkeavasti. Tämä voidaan tehdä yleensä irrottamalla polttoainesäiliön täyttöaukon tulppa, tai muussa tapauksessa hiilisäiliö on kytkettävä irti. Polttoainesäiliö täytetään uudelleen 15 ± 2 prosenttiin nimellistilavuudestaan vertailupolttoaineella, jonka lämpötila on 18 ± 2 °C.
6.6.1.3. Seisonta
Viiden minuutin kuluessa polttoaineen tyhjennyksestä ja uudelleentäytöstä ajoneuvoa seisotetaan sen vakauttamiseksi 6–36 tunnin ajan lämpötilassa 20 ± 2 °C.
6.6.1.4. Polttoainesäiliön paineen alentaminen
Tämän jälkeen polttoainesäiliön paineen annetaan purkautua, jotta säiliön sisäistä painetta ei nosteta tavanomaisesta poikkeavasti. Tämä voidaan tehdä irrottamalla ajoneuvon polttoainesäiliön täyttöaukon tulppa. Käytetystä paineenalennusmenetelmästä riippumatta ajoneuvo on palautettava alkuperäiseen tilaansa yhden minuutin kuluessa.
6.6.1.5. Hiilisäiliön täyttö ja tyhjennys
Tämän lisäyksen 5.1 kohdassa esitetyssä järjestyksessä vanhennettu hiilisäiliö täytetään 2 gramman ylivuotoon saakka E-säännön nro 83 liitteessä 7 olevan 5.1.6 kohdassa kuvatun menettelyn mukaisesti, ja sen jälkeen se tyhjennetään koelaboratorion ilmalla, jota käytetään 25 ± 5 litraa minuutissa. Puhdistusilman tilavuus ei saa ylittää 6.6.1.5.1 kohdassa määritettyä tilavuutta. Täyttö ja tyhjennys voidaan tehdä joko a) käyttäen ajoneuvon hiilisäiliötä 20 °C:n tai vaihtoehtoisesti 23 °C:n lämpötilassa tai b) kytkemällä hiilisäiliö irti. Polttoainesäiliön paine ei saa kummassakaan tapauksessa enää pienentyä.
6.6.1.5.1. Puhdistusilman enimmäistilavuuden määrittäminen
Puhdistusilman enimmäismäärä Volmax määritetään seuraavalla yhtälöllä. Kun kyseessä on OVC-HEV-ajoneuvo, sitä on käytettävä varausta ylläpitävässä toimintatilassa. Määrittäminen voidaan tehdä myös erillisessä testissä tai esivakauttamisajon aikana.
jossa
VolPcycle |
on kumulatiivinen puhdistusilman tilavuus litroina, pyöristettynä lähimpään 0,1 litraan ja mitattuna soveltuvalla laitteella (esim. hiilisäiliön venttiiliin liitetty virtausmittari tai vastaava) kylmäkäynnistyksellä aloitetun esivakauttamisajon aikana, joka kuvataan tässä lisäyksessä 1 olevassa 6.5.3 kohdassa; |
Voltank |
on valmistajan ilmoittama polttoainesäiliön nimellinen tilavuus litroina; |
FCPcycle |
on polttoaineenkulutus yhden tämän lisäyksen 6.5.3 kohdassa kuvatun yksittäisen tyhjennyssyklin aikana mitattuna joko kuuma- tai kylmäkäynnistysolosuhteissa ja ilmaistuna litroina sataa kilometriä kohti. OVC-HEV- ja NOVC-HEV-ajoneuvojen osalta polttoaineenkulutus lasketaan liitteen XXI alaliitteessä 8 olevan 4.2.1 kohdan mukaisesti; |
DistPcycle |
on tämän lisäyksen 6.5.3 kohdassa kuvatun yksittäisen tyhjennyssyklin teoreettinen matka lähimmän 0,1 km:n tarkkuudella, ilmaistuna kilometreinä. |
6.6.1.6. Hiilisäiliön paineenlaskun aiheuttaman puhallushäviökuormituksen valmistelu
Hiilisäiliön täytön ja tyhjennyksen jälkeen testiajoneuvo siirretään joko SHED-kammioon tai ilmastoituun kammioon. On osoitettava, että järjestelmässä ei ole vuotokohtia ja paineistus tehdään tavanomaisella tavalla testin aikana tai erillisessä testissä (esim. ajoneuvon pinnalla olevalla ilmanpaineanturilla). Testiajoneuvon on sen jälkeen oltava ensimmäiset 11 tuntia ympäristön lämpötilassa E-säännön nro 83 liitteen 7 lisäyksessä 2 esitetyn, lämpötilan vuorokausivaihtelutestissä käytetyn lämpötilan muuttumiskaavion mukaisesti. Lämpötila ei millään hetkellä saa poiketa annetuista arvoista enempää kuin ± 2 °C. Keskimääräinen lämpötilapoikkeama, joka lasketaan käyttäen kaikkien mitattujen lämpötilapoikkeamien itseisarvoja, ei saa olla suurempi kuin ± 1 °C. Ympäristön lämpötila on mitattava vähintään kerran 10 minuutissa ja kirjattava asianomaisiin testausselosteisiin.
6.6.1.7. Hiilisäiliön puhallushäviökuormitus
6.6.1.7.1. Polttoainesäiliön paineen alentaminen ennen uudelleentäyttöä
Valmistajan on varmistettava, että uudelleentäyttöä ei voi aloittaa, ennen kuin suljetun polttoainesäiliöjärjestelmän paine on laskenut arvoon, joka on alle 2,5 kPa suurempi kuin ilmanpaine ajoneuvon tavanomaisessa käytössä. Valmistajan on hyväksyntäviranomaisen pyynnöstä toimitettava yksityiskohtaiset tiedot tai näyttö järjestelmän toiminnasta (esim. ajoneuvoon kiinnitetyllä ilmanpaineanturilla). Muu tekninen ratkaisu voidaan sallia edellyttäen, että polttoainesäiliö voidaan täyttää turvallisesti eikä ilmaan pääse liiallisia päästöjä ennen täyttölaitteen yhdistämistä ajoneuvoon.
6.6.1.7.2. Kun ympäristön lämpötila on noussut 35 °C:een, polttoainesäiliön paineventtiili avataan 15 minuutin kuluessa hiilisäiliön täyttämiseksi. Hiilisäiliö voidaan täyttää mittaustilan sisä- tai ulkopuolella. Tämän kohdan mukaisesti täytetty hiilisäiliö kytketään irti ja pidetään seisonta-alueella. Ajoneuvoon on asennettava valehiilisäiliö tehtäessä tämän lisäyksen 6.6.1.9–6.6.1.12 kohdan mukainen menettely.
6.6.1.8. Paineenlaskun aiheuttaman puhallushäviön ylivuodon mittaaminen
6.6.1.8.1. Paineenlaskun aiheuttaman puhallushäviön ylivuoto ajoneuvon hiilisäiliöstä mitataan käyttäen apusäiliötä, joka yhdistetään suoraan ajoneuvon höyrynvarastointiyksikön ulostuloon. Se on punnittava sekä ennen tämän lisäyksen 6.6.1.7 kohdassa kuvattua menettelyä että sen jälkeen.
6.6.1.8.2. Vaihtoehtoisesti paineenlaskun aiheuttaman puhallushäviön ylivuoto ajoneuvon hiilisäiliöstä säiliön paineen alentamisen aikana voidaan mitata käyttäen SHED-kammiota.
Hiilisäiliö suljetaan ja mittaus aloitetaan tämän lisäyksen 6.6.1.6 kohdan mukaisesti 15 minuutin kuluessa siitä, kun ympäristön lämpötila on noussut 35 °C:een.
Hiilivetyanalysaattori nollataan ja mittausalue tarkistetaan, ja sen jälkeen mitataan hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine, jotta saadaan alkulukemat CHCi, Pi ja Ti suljetun polttoainesäiliön paineenlaskun aiheuttaman puhallushäviön ylivuodon määrittämistä varten.
Mittauksen aikana mittaustilan ilman lämpötilan on oltava vähintään 25 °C.
Mittaustilan hiilivetypitoisuus mitataan 60 ± 5 sekunnin kuluttua tämän lisäyksen 6.6.1.7.2 kohdassa kuvatun menettelyn päättymisen jälkeen. Myös lämpötila ja ilmapaine on mitattava. Nämä ovat suljetun polttoainesäiliön paineenlaskun aiheuttaman puhallushäviön ylivuodon lopulliset arvot CHCf, Pf ja Tf.
Suljetun polttoainesäiliön puhallushäviön ylivuoto lasketaan tämän lisäyksen 7.1 kohdan mukaisesti ja sisällytetään kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin.
6.6.1.8.3. Apusäiliön paino tai SHED-kammiossa tehdyn mittauksen tulos ei saa muuttua enempää kuin ± 0,5 grammaa.
6.6.1.9. Seisonta
Puhallushäviökuormituksen päätyttyä ajoneuvoa seisotetaan sen lämpötilan vakauttamiseksi 6–36 tunnin ajan lämpötilassa 23 ± 2 °C.
6.6.1.9.1. REESS-järjestelmän lataus
Tämän lisäyksen 6.6.1.9 kohdassa kuvatun seisonnan aikana ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen (OVC-HEV) REESS-järjestelmän on oltava ladattu täyteen liitteen XXI alaliitteen 8 lisäyksessä 4 olevassa 2.2.3 kohdassa esitettyjen latausvaatimusten mukaisesti.
6.6.1.10. Polttoaineen tyhjennys ja uudelleentäyttö
Ajoneuvon polttoainesäiliö tyhjennetään ja täytetään uudelleen 40 ± 2 prosenttiin nimellistilavuudestaan vertailupolttoaineella, jonka lämpötila on 18 ± 2 °C.
6.6.1.11. Seisonta
Sen jälkeen ajoneuvo pysäköidään polttoaineen lämpötilan vakauttamiseksi vähintään 6 tunniksi ja enintään 36 tunniksi seisonta-alueelle lämpötilan ollessa 20 ± 2 °C.
6.6.1.12. Polttoainesäiliön paineen alentaminen
Tämän jälkeen polttoainesäiliön paineen annetaan purkautua, jotta säiliön sisäistä painetta ei nosteta tavanomaisesta poikkeavasti. Tämä voidaan tehdä irrottamalla ajoneuvon polttoainesäiliön täyttöaukon tulppa. Käytetystä paineenalennusmenetelmästä riippumatta ajoneuvo on palautettava alkuperäiseen tilaansa yhden minuutin kuluessa. Tämän jälkeen höyrynvarastointiyksikkö kytketään uudelleen.
6.6.1.13. Noudatetaan tämän lisäyksen 6.5.6–6.5.9.8 kohdassa kuvattuja menettelyjä.
6.6.2. Polttoainesäiliön purkautumispaineen ollessa pienempi kuin 30 kPa
Testi tehdään tämän lisäyksen 6.6.1.1–6.6.1.13 kohdan mukaisesti. Tässä tapauksessa tämän lisäyksen 6.5.9.1 kohdassa kuvattu ympäristön lämpötila on kuitenkin korvattava tämän lisäyksen taulukossa VI.1 esitetyn, lämpötilan vuorokausivaihtelutestissä käytetyn lämpötilan muuttumiskaavion mukaisesti.
Taulukko VI.1
Suljetun polttoainesäiliöjärjestelmän vaihtoehtoinen lämpötilan muuttumiskaavio
Aika (tunteina) |
Lämpötila (°C) |
0/24 |
20,0 |
1 |
20,4 |
2 |
20,8 |
3 |
21,7 |
4 |
23,9 |
5 |
26,1 |
6 |
28,5 |
7 |
31,4 |
8 |
33,8 |
9 |
35,6 |
10 |
37,1 |
11 |
38,0 |
12 |
37,7 |
13 |
36,4 |
14 |
34,2 |
15 |
31,9 |
16 |
29,9 |
17 |
28,2 |
18 |
26,2 |
19 |
24,7 |
20 |
23,5 |
21 |
22,3 |
22 |
21,0 |
23 |
20,2 |
6.7. Suljettujen polttoainesäiliöjärjestelmien itsenäinen testausmenettely
6.7.1 Paineenlaskun aiheuttaman puhallushäviön kuormitusmassan mittaaminen
6.7.1.1. Noudatetaan tämän lisäyksen 6.6.1.1–6.6.1.7.2 kohdassa kuvattuja menettelyjä. Paineenlaskun aiheuttaman puhallushäviön kuormitusmassa määritellään ajoneuvon hiilisäiliön painon erotukseksi punnittaessa hiilisäiliö ennen tämän lisäyksen 6.6.1.6 kohdan soveltamista ja tämän lisäyksen 6.6.1.7.2 soveltamisen jälkeen.
6.7.1.2. Paineenlaskun aiheuttaman puhallushäviön ylivuoto ajoneuvon hiilisäiliöstä on mitattava tämän lisäyksen 6.6.1.8.1 ja 6.6.1.8.2 kohdan mukaisesti, ja mittauksen on täytettävä tämän lisäyksen 6.6.1.8.3 kohdan vaatimukset.
6.7.2. Kuumahaihtumaa ja lämpötilan vuorokausivaihtelusta johtuvaa haihtumista mittaava testi
6.7.2.1. Polttoainesäiliön purkautumispaineen ollessa vähintään 30 kPa
6.7.2.1.1. Testi tehdään tämän lisäyksen 6.5.1–6.5.3 kohdan ja 6.6.1.9–6.6.1.9.1 kohdan mukaisesti.
6.7.2.1.2. Hiilisäiliö vanhennetaan tämän lisäyksen 5.1 kohdassa kuvatussa järjestyksessä, ja se täytetään ja tyhjennetään tämän lisäyksen 6.6.1.5 kohdan mukaisesti.
6.7.2.1.3. Vanhennettu hiilisäiliö täytetään sen jälkeen E-säännön nro 83 liitteessä 7 olevan 5.1.6 kohdassa kuvatun menettelyn mukaisesti, kuormitusmassaa lukuun ottamatta. Kokonaiskuormitusmassa määritetään tämän lisäyksen 6.7.1.1 kohdan mukaisesti. Valmistajan pyynnöstä butaanin sijasta voidaan vaihtoehtoisesti käyttää vertailupolttoainetta. Hiilisäiliö kytketään irti.
6.7.2.1.4. Noudatetaan tämän lisäyksen 6.6.1.10–6.6.1.13 kohdassa kuvattuja menettelyjä.
6.7.2.2. Polttoainesäiliön purkautumispaineen ollessa pienempi kuin 30 kPa
Testi tehdään tämän lisäyksen 6.7.2.1.1–6.7.2.1.4 kohdan mukaisesti. Tässä tapauksessa tämän lisäyksen 6.5.9.1 kohdassa kuvattua ympäristön lämpötilaa on kuitenkin muutettava tämän lisäyksen taulukossa VI.1 esitetyn, lämpötilan vuorokausivaihtelutestissä käytetyn lämpötilan muuttumiskaavion mukaisesti.
7. Haihtumispäästötestin tulosten laskenta
7.1. Tässä liitteessä kuvattujen haihtumispäästötestien avulla voidaan laskea puhallushäviön ylivuotoa, lämpötilan vuorokausivaihtelua ja kuumahaihtumia testattaessa syntyneet hiilivetypäästöt. Näissä testeissä syntyneet haihtumishäviöt lasketaan käyttäen mittaustilassa vallinneita alkuhetken ja loppuhetken hiilivetypitoisuuksia, lämpötiloja ja paineita sekä mittaustilan nettotilavuutta.
Sovelletaan seuraavaa yhtälöä:
jossa
MHC |
on hiilivedyn massa grammoina |
||||
MHC,out |
on tilavuudeltaan muuttumattomasta mittaustilasta lämpötilan vuorokausivaihtelutestin aikana poistuvien hiilivetyjen massa (grammoina) |
||||
MHC,in |
on tilavuudeltaan muuttumattomaan mittaustilaan lämpötilan vuorokausivaihtelutestin aikana saapuvien hiilivetyjen massa (grammoina) |
||||
CHC |
on mittaustilassa mitattu hiilivetypitoisuus (ppm-tilavuutena C1-ekvivalenttina) |
||||
V |
on mittaustilan nettotilavuus korjattuna ajoneuvon tilavuudella ikkunoiden ja tavaratilan ollessa auki (m3). Jos ajoneuvon tilavuutta ei ole määritetty, vähennetään 1,42 kuutiometrin suuruinen tilavuus |
||||
T |
on ympäristön lämpötila kammiossa (K) |
||||
P |
on ilmanpaine (kPa) |
||||
H/C |
on vety-hiilisuhde jossa
|
||||
k |
on 1,2 × 10– 4 × (12 + H/C), yksikkönä (g × K/(m3 × kPa)) |
||||
i |
on lukema testin alussa |
||||
f |
on lukema testin lopussa. |
7.2. Laskelman (MHS + MD1 + MD2 + (2 × PF)) tuloksen on oltava pienempi kuin 6.1 kohdassa annettu raja-arvo.
8. Testausseloste
Testausselosteessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:
a) |
seisontajaksojen kuvaus, mukaan luettuna aika ja keskilämpötilat |
b) |
käytetyn vanhennetun säiliön kuvaus ja viittaus täsmälliseen vanhentamisselosteeseen |
c) |
keskilämpötila kuumahaihtumatestissä |
d) |
mitattu arvo kuumahaihtumatestissä, HSL |
e) |
mitattu arvo lämpötilan vuorokausivaihtelutestin ensimmäisenä päivänä, DL1st day (DL1. päivä) |
f) |
mitattu arvo lämpötilan vuorokausivaihtelutestin toisena päivänä, DL2nd day (DL2. päivä) |
g) |
haihtumispäästötestin lopullinen tulos tämän lisäyksen 7 kohdan mukaisesti laskettuna |
h) |
ilmoitettu järjestelmän polttoainesäiliön purkautumispaine (suljetut polttoainesäiliöjärjestelmät) |
i) |
puhallushäviökuormitus (käytettäessä tämän lisäyksen 6.7 kohdassa kuvattua itsenäistä testausmenettelyä). |
LIITE V
Muutetaan asetuksen (EU) 2017/1151 liite IX seuraavasti:
1) |
Korvataan A jakson 3 kohta seuraavasti: ”3. Polttokennoajoneuvojen testaamisessa käytettävien polttoaineiden tekniset tiedot Tyyppi: vety polttokennoajoneuvoihin
|
(1) Vetypolttoaineen indeksiluku määritetään vähentämällä 100 mooliprosentista tässä taulukossa annettu arvo ’kaasut (muut kuin vety) yhteensä’, ilmaistuna mooliprosentteina.
(2) Hiilivedyt yhteensä sisältää hapetetut orgaaniset lajit. Hiilivedyt yhteensä mitataan hiiliperusteisesti (μmolC/mol). Hiilivedyt yhteensä saa ylittää arvon 2 μmol/mol ainoastaan metaanin esiintymisen takia, jolloin metaanin, typen ja argonin summa ei saa olla suurempi kuin 100 μmol/mol.
(3) Rikkiyhdisteisiin yhteensä sisältyvät ainakin H2S, COS, CS2 ja merkaptaanit, joita esiintyy tyypillisesti maakaasussa.
(4) Halogenoituihin yhdisteisiin kuuluvat esim. bromivety (HBr), kloorivety (HCl), kloori (Cl2) ja orgaaniset halogeeniyhdisteet (R-X).
(5) Testimenetelmät on dokumentoitava.”
LIITE VI
”LIITE XI
MOOTTORIAJONEUVOJEN SISÄINEN VALVONTAJÄRJESTELMÄ (OBD-JÄRJESTELMÄ)
1. JOHDANTO
1.1. Tässä liitteessä esitetään moottoriajoneuvojen päästöjen rajoittamiseen liittyvien sisäisten valvontajärjestelmien (OBD-järjestelmien) toiminta.
2. MÄÄRITELMÄT, VAATIMUKSET JA TESTIT
2.1. Tässä liitteessä sovelletaan E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevassa 2 ja 3 kohdassa esitettyjä OBD-järjestelmiä koskevia määritelmiä, vaatimuksia ja testejä tässä liitteessä vahvistetuin poikkeuksin,
2.1.1. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevan 2 kohdan johdantokappaleen katsotaan tarkoittavan seuraavaa:
”Seuraavia määritelmiä sovelletaan ainoastaan tässä liitteessä:”
2.1.2. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevan 2.10 kohdan katsotaan tarkoittavan seuraavaa:
”’Ajosyklillä’ tarkoitetaan jaksoa, joka koostuu moottorin ”virta kytkettynä” -asennosta, käynnistä, jonka aikana mahdollinen vika havaitaan, ja moottorin ”virta kytkettynä pois” -asennosta.”
2.1.3. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevan 3.2.2 kohdan vaatimusten lisäksi heikentyminen tai vika voidaan tunnistaa myös ajosyklin ulkopuolella (kuten moottorin sammuttamisen jälkeen).
2.1.4. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevan 3.3.3.1 kohdan katsotaan tarkoittavan seuraavaa:
”3.3.3.1. |
Katalysaattorin toimintatehon heikkeneminen muiden hiilivetyjen kuin metaanin (NMHC) ja typen oksidien (NOx) päästöjen osalta. Valmistajat voivat valvoa etummaista katalysaattoria erikseen tai yhdessä lähinnä sijaitsevan katalysaattorin (sijaitsevien katalysaattorien) kanssa. Katalysaattorissa tai katalysaattoriyhdistelmässä katsotaan olevan häiriö, jos päästöt ylittävät tämän liitteen kohdan 3.3.2 mukaiset NMHC- tai NOx-päästöt.” |
2.1.5. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevan 3.3.3.1 kohdan viittausta päästörajoihin on pidettävä viittauksena tämän liitteen 2.3 kohdan raja-arvoihin.
2.1.6. Varattu
2.1.7. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevia 3.3.4.9. ja 3.3.4.10 kohtaa ei sovelleta.
2.1.8. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevien 3.3.5–3.3.5.2 kohdan katsotaan tarkoittavan seuraavaa:
3.3.5. Valmistajat voivat osoittaa tyyppihyväksyntäviranomaiselle, että tiettyjä osia tai järjestelmiä ei tarvitse valvoa, jos niiden rikkoutuessa tai ne poistettaessa päästöt eivät ylitä tämän liitteen kohdan 3.3.2 mukaisia OBD-raja-arvoja.
3.3.5.1. Seuraavien laitteiden rikkoutumista tai poistamista olisi kuitenkin valvottava (jos poistaminen aiheuttaisi tämän säännön kohdan 5.3.1.4 mukaisesti sovellettavien päästörajojen ylittymisen):
a) |
puristussytytysmoottoreihin erillisenä yksikkönä asennettu tai päästöjenrajoituslaitteeseen liitetty hiukkasloukku |
b) |
puristussytytysmoottoreihin erillisenä yksikkönä asennettu tai päästöjenrajoituslaitteeseen liitetty typen oksidien jälkikäsittelyjärjestelmä |
c) |
puristussytytysmoottoreihin erillisenä yksikkönä asennettu tai päästöjenrajoituslaitteeseen liitetty dieselmoottorin hapetuskatalysaattori (DOC). |
3.3.5.2. Tämän liitteen kohdassa 3.3.5.1 tarkoitettuja laitteita on valvottava myös kaikkien sellaisten vikojen osalta, joiden seurauksena olisi soveltuvien OBD-kynnysarvojen ylittyminen.”
2.1.9. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevan 3.8.1 kohdan katsotaan tarkoittavan seuraavaa:
”OBD-järjestelmä voi poistaa vikakoodin, tiedon kuljetusta matkasta ja tilatiedot vikahetkellä, jos sama vika ei tallennu uudelleen vähintään 40:n moottorin lämmitysjakson aikana tai 40:n sellaisen ajosyklin aikana, joissa ajoneuvoa käytetään liitteen 11 lisäyksen 1 kohdan 7.5.1 alakohdassa a–c vahvistettujen kriteerien mukaisesti.”
2.1.10. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevan 3.9.3.1 kohdan viittauksen standardiin ISO DIS 15031-5 katsotaan tarkoittavan seuraavaa:
”… tämän säännön liitteen 11 lisäyksen 1 kohdan 6.5.3.2 alakohdassa a mainitussa standardissa.”
2.1.11. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevan 3 kohdan vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavaa:
”Moottorin pysäytysstrategioita käyttäviä ajoneuvoja koskevat lisämääräykset
Ajosykli
Moottorin käynnistymistä itsenäisesti uudelleen moottorin sammuttamisen jälkeen moottorin ohjausjärjestelmän ohjaamana voidaan pitää uutena ajosyklinä tai saman ajosyklin jatkumisena.”
2.2. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevassa 3.1 ja 3.3.1 kohdassa mainittuja tyyppi V -kestävyystestissä tarkoitettua matkaa ja tyyppi V -kestävyystestiä on pidettävä viittauksina tämän asetuksen liitteen VII vaatimuksiin.
2.3. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevassa 3.3.2 kohdassa annettuja valvontajärjestelmän raja-arvoja on pidettävä viittauksina 2.3.1 ja 2.3.2 kohdassa esitettyihin vaatimuksiin.
2.3.1. |
Seuraavassa taulukossa esitetään OBD-järjestelmiä koskevat raja-arvot ajoneuvoille, jotka tyyppihyväksytään asetuksen (EY) N:o 715/2007 liitteen I taulukossa 2 asetettujen Euro 6 -päästöraja-arvojen mukaisesti kolme vuotta kyseisen asetuksen 10 artiklan 4 ja 5 kohdassa esitettyjen päivämäärien jälkeen.
|
2.3.2. |
Kolmen vuoden ajan asetuksen (EY) N:o 715/2007 10 artiklan 4 ja 5 kohdassa uusille tyyppihyväksynnille ja uusille ajoneuvoille vahvistetuista päivämääristä sovelletaan seuraavia OBD-raja-arvoja ajoneuvoihin, jotka valmistajan valinnan mukaan tyyppihyväksytään asetuksen (EY) N:o 715/2007 liitteen I taulukossa 2 esitettyjen Euro 6 -päästörajojen mukaisesti:
|
2.5. Varattu
2.6. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevassa 3.3.3.2 kohdassa tarkoitettua tyyppi I -testin sykliä on pidettävä samana kuin sitä tyyppi 1 -testin sykliä, jota käytettiin vähintään kahdessa peräkkäisessä syklissä E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.3.1.2 kohdan mukaisesti aiheutettujen sytytyskatkojen jälkeen.
2.7. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevan 3.3.3.7 kohdan viittausta 3.3.2 kohdassa vahvistettuihin hiukkaspäästöjen kynnysarvoihin on pidettävä viittauksena tämän liitteen 2.3 kohdassa vahvistettuihin hiukkaspäästöjen raja-arvoihin.
2.8. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevan 3.3.3.4 kohdan katsotaan tarkoittavan seuraavaa:
”3.3.3.4. |
Jos OBD-järjestelmä on toiminnassa valitulla polttoaineella, muut päästöjenrajoitusjärjestelmän osat tai järjestelmät tai päästöihin vaikuttavat käyttövoimalaitteen osat tai järjestelmät, jotka ovat yhteydessä tietokoneeseen ja joiden vioittuminen voi johtaa tämän liitteen kohdan 3.3.2 mukaisten OBD-päästörajojen ylittymiseen.” |
2.9. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevan 3.3.4.4 kohdan katsotaan tarkoittavan seuraavaa:
”3.3.4.4. |
Muut päästöjenrajoitusjärjestelmän osat tai järjestelmät tai päästöihin vaikuttavat, tietokoneeseen yhteydessä olevat käyttövoimalaitteen osat tai järjestelmät, joiden vioittuminen voi johtaa tämän liitteen kohdan 3.3.2 mukaisten OBD-päästörajojen ylittymiseen. Tällaisia osia tai järjestelmiä ovat esimerkiksi ilmavirtauksen massaa ja tilavuutta (sekä lämpötilaa), ahtopainetta ja imusarjan painetta valvovat ja säätävät laitteet (sekä anturit, jotka mahdollistavat nämä toiminnot).” |
3. OBD-JÄRJESTELMIEN PUUTTEITA KOSKEVAT HALLINNOLLISET MÄÄRÄYKSET
3.1. Tämän asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut OBD-järjestelmien puutteita koskevat hallinnolliset määräykset ovat seuraavissa kohdissa esitetyin poikkeuksin ne, jotka vahvistetaan E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevassa 4 kohdassa.
3.2. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevan 4.2.2 kohdan viittausta OBD:n raja-arvoihin on pidettävä viittauksena tämän liitteen 2.3 kohdan OBD-raja-arvoihin.
3.3. E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevalla 4.6 kohdalla tarkoitetaan seuraavaa:
”Hyväksyntäviranomainen ilmoittaa puutteen hyväksymistä koskevasta päätöksestään 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”
4. OBD-JÄRJESTELMÄÄN LIITTYVIEN TIETOJEN SAATAVUUS
4.1. OBD-järjestelmään liittyvien tietojen saatavuutta koskevat vaatimukset esitetään E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevassa 5 kohdassa. Seuraavassa kuvaillaan poikkeukset näihin vaatimuksiin.
4.2. Viittauksia E-säännön nro 83 liitteen 2 lisäykseen 1 on pidettävä viittauksina tämän asetuksen liitteen I lisäykseen 5.
4.3. Viittauksia E-säännön nro 83 liitteessä 1 olevaan 3.2.12.2.7.6 kohtaan on pidettävä viittauksina tämän asetuksen liitteen I lisäyksessä 3 olevaan 3.2.12.2.7.6 kohtaan.
4.4. Viittauksia sopimuspuoliin on pidettävä viittauksina jäsenvaltioihin.
4.5. Viittauksia säännön nro 83 mukaisesti myönnettyyn hyväksyntään on pidettävä viittauksina tämän asetuksen ja asetuksen (EY) N:o 715/2007 nojalla myönnettyyn tyyppihyväksyntään.
4.6. E-tyyppihyväksyntää on pidettävä EY-tyyppihyväksyntänä.
Lisäys 1
AJONEUVON SISÄISEN VALVONTAJÄRJESTELMÄN (OBD-JÄRJESTELMÄN) TOIMINTA
1. JOHDANTO
1.1. Tässä lisäyksessä kuvataan tämän liitteen 2 kohdan mukainen testimenetelmä.
2. TEKNISET VAATIMUKSET
2.1. E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksen 1 teknisiä vaatimuksia ja eritelmiä sovelletaan seuraavissa kohdissa esitetyin poikkeuksin ja lisävaatimuksin.
2.2. E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksen 1 viittauksia E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevassa 3.3.2 kohdassa asetettuihin OBD-järjestelmän raja-arvoihin on pidettävä viittauksina tämän liitteen 2.3 kohdassa asetettuihin raja-arvoihin.
2.3. E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 2.1.3 kohdan viittausta tyyppi I -testin sykliin on pidettävä viittauksena asetuksen (EY) 692/2008 tai tämän asetuksen liitteen XXI mukaiseen tyyppi 1 -testiin sen mukaan, kumman valmistaja valitsee kunkin osoitettavan vian osalta.
2.4. E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevassa 3.2 kohdassa määriteltyjä vertailupolttoaineita on pidettävä tämän asetuksen liitteessä IX esitettyjen vertailupolttoaineiden eritelmien mukaisina.
2.5. E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.4.1.1 kohdan katsotaan tarkoittavan seuraavaa:
”6.4.1.1. |
Kun ajoneuvo on vakautettu tämän lisäyksen kohdan 6.2 mukaisesti, testiajoneuvolla on ajettava tyyppi I -testi (osat 1 ja 2).
Vianilmaisin on aktivoitava ennen testin päättymistä kaikissa tämän lisäyksen kohdissa 6.4.1.2–6.4.1.5 mainituissa olosuhteissa. Vianilmaisin voidaan aktivoida myös esivakautuksen aikana. Tutkimuslaitos voi korvata nämä olosuhteet muilla tämän lisäyksen kohdan 6.4.1.6 mukaisesti. Tyyppihyväksyntää varten simuloitujen virheiden kokonaismäärä ei saa kuitenkaan olla suurempi kuin neljä (4). Kun testataan kahta polttoainetta käyttävää kaasuajoneuvoa, testi on suoritettava molemmilla polttoainetyypeillä käyttäen enintään neljää simuloitua virhettä tyyppihyväksyntäviranomaisen valinnan mukaan.” |
2.6. E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.5.1.4 kohdan viittausta liitteeseen 11 on pidettävä viittauksena tämän asetuksen liitteeseen XI.
2.7. E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 1 kohdan toisen alakohdan vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavaa:
”Sähkövikojen osalta (oikosulku / avoin virtapiiri) päästöt voivat ylittää 3.3.2 kohdan mukaiset päästörajat enemmän kuin 20 prosenttia.”
2.8. E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.5.3 kohdan katsotaan tarkoittavan seuraavaa:
6.5.3. Päästöjenrajoitusjärjestelmää valvovien järjestelmien on oltava seuraavien ISO-standardien ja/tai SAE-spesifikaation mukaisia ja järjestelmiin on oltava pääsy standardoidun tietoliikenneyhteyden kautta. Myöhempiä versioita voidaan käyttää, jos asianomainen standardointiorganisaatio on kumonnut ja korvannut jonkin seuraavista standardeista.
6.5.3.1. Ajoneuvon tietokoneen ja ulkopuolisen tietokoneen välisen tietoliikenneyhteyden on oltava seuraavan standardin mukainen:
a) |
ISO 15765-4:2011 ”Road vehicles – Diagnostics on Controller Area Network (CAN) – Part 4: Requirements for emission-related systems”, huhtikuu 2016 |
6.5.3.2. OBD-järjestelmän kannalta merkityksellisten tietojen välittäminen:
a) |
ISO 15031-5 ”Road vehicles – Communication between vehicles and external test equipment for emissions-related diagnostics – Part 5: Emissions-related diagnostic services”, elokuu 2015, tai SAE J1979, helmikuu 2017 |
b) |
ISO 15031-4 ”Road vehicles – Communication between vehicle and external test equipment for emissions related diagnostics – Part 4: External test equipment”, helmikuu 2014, tai SAE J1978, 30. huhtikuuta 2002 |
c) |
ISO 15031-3 ”Road vehicles – Communication between vehicle and external test equipment for emissions related diagnostics – Part 3: Diagnostic connector and related electrical circuits: specification and use”, huhtikuu 2016, tai SAE J1962, 26. heinäkuuta 2012 |
d) |
ISO 15031-6 ”Road vehicles – Communication between vehicle and external test equipment for emissions related diagnostics – Part 6: Diagnostic trouble code definitions”, elokuu 2015, tai SAE J2012, 7. maaliskuuta 2013 |
e) |
ISO 27145 ”Road vehicles – Implementation of World-Wide Harmonized On-Board Diagnostics (WWH-OBD)”, 15. elokuuta 2012, sillä rajoituksella, että ainoastaan kohdan 6.5.3.1 alakohtaa a voidaan käyttää tiedonsiirtoyhteytenä |
f) |
ISO 14229:2013 ”Road vehicles – Unified diagnostic services (UDS), sillä rajoituksella, että ainoastaan kohdan 6.5.3.1 alakohdan a standardia voidaan käyttää tiedonsiirtoyhteytenä”. |
Edellä olevien alakohtien e ja f standardeja voidaan käyttää vaihtoehtoina alakohdan a sijasta vasta 1. tammikuuta 2019 alkaen.
6.5.3.3. Testauslaitteiden ja vianmääritystyökalujen, joita tarvitaan OBD-järjestelmien kanssa harjoitettavassa tietoliikenteessä, on täytettävä tai ylitettävä tämän lisäyksen kohdan 6.5.3.2 alakohdassa b mainitussa standardissa esitetyt toiminnalliset vaatimukset.
6.5.3.4. Vianmääritystä tukevat perustiedot (kohdan 6.5.1 mukaisesti) ja kaksisuuntaiset tarkistustiedot on annettava tämän lisäyksen kohdan 6.5.3.2 alakohdassa a mainitussa standardissa määriteltyä esitystapaa ja yksiköitä käyttäen, ja niitä on kyettävä lukemaan kohdan 6.5.3.2 alakohdassa b mainitussa standardissa asetettujen vaatimusten mukaisella lukupäätteellä.
Ajoneuvon valmistajan on annettava kansalliselle standardointielimelle kaikki päästöihin liittyvät yksityiskohtaiset tiedot kuten parametritunnukset (PID), OBD-valvonta-ID:t tai testi-ID:t, joita ei ole täsmennetty tämän säännön kohdan 6.5.3.2 alakohdassa a mainitussa standardissa mutta jotka liittyvät tähän sääntöön.
6.5.3.5. Valmistajan on yksilöitävä havaittu vika käyttämällä tarkoitukseen soveltuvaa ISO-standardin tai SAE-spesifikaation mukaista vikakoodia, joka määritellään yhdessä tämän lisäyksen kohdan 6.5.3.2 alakohdassa d mainituista päästöihin liittyvän järjestelmän vianmäärityskoodeja koskevista standardeista. Jos tämä ei ole mahdollista, valmistaja voi käyttää saman standardin mukaisia valmistajan valvomia vianmäärityskoodeja. Vikakoodeihin on oltava pääsy vianmääritykseen käytettävillä vakiolaitteilla, jotka täyttävät tämän lisäyksen kohdan 6.5.3.3 määräykset.
Ajoneuvon valmistajan on annettava kansalliselle standardointielimelle kaikki päästöihin liittyvät yksityiskohtaiset tiedot kuten parametritunnukset (PID), OBD-valvonta-ID:t tai testi-ID:t, joita ei ole täsmennetty tämän lisäyksen kohdan 6.5.3.2 alakohdassa a mainituissa standardeissa mutta jotka liittyvät tähän sääntöön.
6.5.3.6. Ajoneuvon ja lukupäätteen välinen tietoliikennerajapinta on standardoitava, ja sen on täytettävä kaikki tämän lisäyksen kohdan 6.5.3.2 alakohdassa c mainitun standardin vaatimukset. Asennuskohta on valittava hallinnollisen yksikön suostumuksella siten, että huoltohenkilökunnalla on helppo pääsy siihen mutta se on suojattu siten, että asiattomat henkilöt eivät pääse siihen käsiksi.
6.5.3.7. Valmistajan on asetettava moottoriajoneuvojen huoltoon ja korjaukseen tarpeelliset tekniset tiedot saataville, tarvittaessa maksua vastaan, jollei tietoja ole suojattu immateriaalioikeuksin tai jollei niihin sisälly olennaista ja salaista tietämystä, joka on tunnistettavissa asianmukaisella tavalla. Tarpeellisia teknisiä tietoja ei saa tällaisessa tapauksessa asiattomasti salata.
Näitä tietoja on oikeus saada kaikilla, jotka kaupallisesti harjoittavat huolto- tai korjaustoimintaa, tiepelastuspalvelua, ajoneuvojen tarkastamista tai testaamista tai vara- ja täydennysosien tai testaus- ja vianmäärityslaitteiden valmistusta tai myyntiä.”
2.9. E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.1 kohdan vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavaa:
”Tyyppi I -testiä ei tarvitse tehdä sähkövikojen (oikosulku / avoin virtapiiri) osoittamiseksi. Valmistaja voi osoittaa nämä vikatyypit käyttämällä ajo-olosuhteita, joissa käytetään kyseistä komponenttia ja joissa valvontaedellytykset täyttyvät. Nämä olosuhteet on kirjattava tyyppihyväksyntäasiakirjoihin.”
2.10 E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.2.2 kohdan katsotaan tarkoittavan seuraavaa:
”Valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää vaihtoehtoisia ja/tai täydentäviä esivakautusmenetelmiä.”
2.11 E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.2 kohdan vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavaa:
”Täydentävien tai vaihtoehtoisten esivakautusmenetelmien käyttö on kirjattava tyyppihyväksyntäasiakirjoihin.”
2.12. E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.3.1.5 kohdan katsotaan tarkoittavan seuraavaa:
”Haihtumispäästöjen estolaitteen tyhjentymistä ohjaavan elektronisen laitteen irtikytkentä (jos ajoneuvossa on sellainen ja jos se on aktiivinen valitulla polttoaineella).”
2.13. Varattu
2.14. E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.4.2.1 kohdan katsotaan tarkoittavan seuraavaa:
”Kun ajoneuvo on vakautettu tämän lisäyksen kohdan 6.2 mukaisesti, testiajoneuvolla on ajettava tyyppi I -testi (osat 1 ja 2).
Vianilmaisin on aktivoitava ennen testin päättymistä kaikissa kohdissa 6.4.2.2–6.4.2.5 mainituissa olosuhteissa. Vianilmaisin voidaan aktivoida myös esivakautuksen aikana. Tutkimuslaitos voi korvata nämä olosuhteet muilla tämän lisäyksen kohdan 6.4.2.5 mukaisesti. Tyyppihyväksyntää varten simuloitujen virheiden kokonaismäärä ei saa kuitenkaan olla suurempi kuin neljä (4).”
2.15. Liitteessä XXII olevassa 3 kohdassa lueteltujen tietojen on oltava saatavilla signaaleina sarjaporttiliittimestä, johon viitataan E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.5.3.2 kohdan c alakohdassa, mikä on tulkittava tämän liitteen lisäyksessä 1 olevan 2.8 kohdan mukaisesti.
3. KÄYTÖNAIKAINEN TEHOKKUUS
3.1. Yleiset vaatimukset
E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksen 1 teknisiä vaatimuksia ja eritelmiä sovelletaan seuraavissa kohdissa esitetyin poikkeuksin ja lisävaatimuksin.
3.1.1. E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevalla 7.1.5 kohdalla tarkoitetaan seuraavaa:
Uusien tyyppihyväksyntien ja uusien ajoneuvojen osalta E-säännön nro 83 liitteessä 11 olevan 3.3.4.7 kohdan mukaisesti vaaditun valvonnan IUPR-luvun on oltava suurempi tai yhtä suuri kuin 0,1 kolmen vuoden ajan asetuksen (EY) N:o 715/2007 10 artiklan 4 ja 5 kohdassa vahvistetuista päivämääristä.
3.1.2. E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevalla 7.1.7 kohdalla tarkoitetaan seuraavaa:
Valmistajan on osoitettava hyväksyntäviranomaiselle ja pyynnöstä komissiolle, että kaikki valvontalaitteet, joista OBD-järjestelmän on E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 7.6 kohdan mukaisesti pidettävä kirjaa, täyttävät nämä tilastolliset edellytykset, 18 kuukauden kuluessa siitä, kun OBD-perheen ensimmäinen ajoneuvotyyppi, jossa on käytönaikainen tehokkuussuhde, on tuotu markkinoille, ja tämän jälkeen aina 18 kuukauden välein. Tämän vuoksi niitä OBD-perheitä varten, jotka koostuvat yli 1 000 rekisteröinnistä unionissa ja joita koskee näytteenotto näytteenottojakson aikana, on käytettävä liitteessä II kuvailtua prosessia, sanotun rajoittamatta E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 7.1.9 kohdan määräysten soveltamista.
Liitteessä II vahvistettujen vaatimusten lisäksi ja riippumatta liitteessä II olevassa 2 kohdassa kuvaillun tarkastuksen tuloksesta hyväksynnän myöntäneen viranomaisen on tehtävä ajoneuvojen käytönaikainen vaatimustenmukaisuuden tarkastus liitteen II lisäyksessä 1 kuvailtua käytönaikaista tehokkuussuhdetta varten soveltuvaan määrään sattumanvaraisesti määritettyjä tapauksia. Ilmauksella ”soveltuva määrä sattumanvaraisesti määritettyjä tapauksia” tarkoitetaan, että tällä toimenpiteellä on tämän liitteen 3 kohdan vaatimusten noudattamatta jättämistä tai tarkastusta varten toimitettavia käsiteltyjä, virheellisiä tai epäedustavia tietoja ehkäisevä vaikutus. Jos mitkään poikkeukselliset olosuhteet eivät vallitse eivätkä tyyppihyväksyntäviranomaiset voi niitä osoittaa, ajoneuvojen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen, jota sovelletaan sattumanvaraisesti 5 prosenttiin tyyppihyväksytyistä OBD-perheistä, katsotaan riittäväksi tämän vaatimuksen noudattamista varten. Tätä varten tyyppihyväksyntäviranomaiset voivat toteuttaa valmistajan kanssa järjestelyjä tietyn OBD-perheen kaksinkertaisen testaamisen vähentämiseksi, kunhan tällaiset järjestelyt eivät vaaranna tyyppihyväksyntäviranomaisen itse toteuttaman, ajoneuvojen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastamisen vaikutusta, jolla ehkäistään tämän liitteen 3 kohdan vaatimusten noudattamatta jättämistä. Jäsenvaltioiden seurantatestausohjelmien aikana keräämiä tietoja voidaan käyttää ajoneuvojen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastamisessa. Tyyppihyväksyntäviranomaisten on pyynnöstä ilmoitettava komissiolle ja muille tyyppihyväksyntäviranomaisille sen tekemiä tarkastuksia ja ajoneuvojen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden satunnaistestejä koskevat tiedot, myös menetelmä, jota on käytetty niiden tapausten valintaan, joissa tehtiin ajoneuvojen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden satunnaistesti.
3.1.3. Tämän lisäyksen 3.1.2 kohdassa tai E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevassa 7.1.9 kohdassa kuvailluilla testeillä todettu E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 7.1.6 kohdan vaatimusten noudattamatta jättäminen katsotaan rikkomiseksi, jota koskevat asetuksen (EY) N:o 715/2007 13 artiklassa vahvistetut seuraamukset. Tämä viittaus ei rajoita tällaisten seuraamusten soveltamista asetuksen (EY) N:o 715/2007 muiden säännösten tai tämän asetuksen sellaisten säännösten rikkomisiin, joissa ei nimenomaan viitata asetuksen (EY) N:o 715/2007 13 artiklaan.
3.1.4. Korvataan E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 oleva 7.6.1 kohta seuraavasti:
”7.6.1. |
OBD-järjestelmä kirjaa tämän lisäyksen kohdan 6.5.3.2 alakohdassa a mainitun standardin vaatimusten mukaisesti sytytyssyklien laskimen ja yleisnimittäjän tiedot sekä kaikkien seuraavien valvontalaitteiden erilliset osoittajat ja nimittäjät, jos ajoneuvossa on tämän liitteen mukaan oltava tällainen valvontalaite: |
a) |
katalysaattorit (jokaisen ryhmän tiedot kirjataan erikseen) |
b) |
happi-/pakokaasuanturit, mukaan lukien ylimääräiset happianturit (jokaisen anturin tiedot kirjataan erikseen) |
c) |
haihtumispäästöihin vaikuttava järjestelmä |
d) |
pakokaasujen kierrätysjärjestelmä |
e) |
muuttuva venttiilienajoitusjärjestelmä |
f) |
lisäilmajärjestelmä |
g) |
hiukkasloukku |
h) |
typen oksidien jälkikäsittelyjärjestelmä (esim. NOx-adsorberi, NOx-reagenssi-/katalysaattorijärjestelmä) |
i) |
ahtopaineen säätöjärjestelmä.” |
3.1.5. E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 7.6.2 kohdan katsotaan tarkoittavan seuraavaa:
”7.6.2. |
Sellaisten erityisten komponenttien tai järjestelmien yhteydessä, joihin liittyy useita valvontalaitteita, joiden tiedot on tämän kohdan nojalla kirjattava, (esim. happianturiryhmään 1 voi kuulua useita valvontalaitteita anturivastetta tai anturin muita ominaisuuksia varten), OBD-järjestelmä seuraa erikseen kunkin valvontalaitteen osoittajia ja nimittäjiä ja kirjaa vain sen valvontalaitteen osoittajan ja nimittäjän, jonka numeerinen suhdeluku on pienin. Jos kahdella tai useammalla valvontalaitteella on sama suhdeluku, kyseisestä komponentista kirjataan sen valvontalaitteen osoittaja ja nimittäjä, jonka nimittäjä on suurin.” |
3.1.6. E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 7.6.2 kohdan vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavaa:
”Komponenttien tai järjestelmien sellaisten valvontalaitteiden osoittajia ja nimittäjiä, jotka valvovat jatkuvasti oikosulkuja tai avoimen virtapiirin vikoja, ei tarvitse kirjata.
”Jatkuvasti” tarkoittaa tässä yhteydessä, että valvonta on koko ajan käytössä ja valvontaan käytetystä signaalista otetaan näyte vähintään kahdesti sekunnissa ja että valvontalaite havaitsee kyseisen valvonnan kannalta merkittävän vian esiintymisen tai puuttumisen 15 sekunnin kuluessa.
Jos tietokoneen syöttökomponenttia koskeva näytteenottotaajuus valvontatarkoituksessa on harvempi, komponentin lähettämä signaali voidaan sen sijaan arvioida jokaisella näytteenottokerralla.
Tulostuskomponentin tai -järjestelmän aktivointia ei edellytetä pelkästään kyseisen tulostuskomponentin tai -järjestelmän valvontaa varten.”
Lisäys 2
AJONEUVOPERHEEN OLENNAISET PIIRTEET
Ajoneuvoperheen olennaiset piirteet ovat ne, jotka vahvistetaan E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 2.
(1) Kipinäsytytysmoottoreita koskevia hiukkasmassa- ja hiukkasmäärärajoja sovelletaan vain ajoneuvoihin, joissa on suoraruiskutusmoottori.
(2) Hiukkasmäärille voidaan asettaa raja-arvot myöhemmässä vaiheessa.
(3) Kipinäsytytysmoottoreita koskevia hiukkasmassarajoja sovelletaan vain ajoneuvoihin, joissa on suoraruiskutusmoottori.
LIITE VII
Muutetaan asetuksen (EU) 2017/1151 liite XII seuraavasti:
1) |
Korvataan otsikko seuraavasti: ”EKOINNOVAATIOILLA VARUSTETTUJEN AJONEUVOJEN TYYPPIHYVÄKSYNTÄ SEKÄ MONIVAIHEISEEN TYYPPIHYVÄKSYNTÄÄN TAI YKSITTÄISHYVÄKSYNTÄÄN TOIMITETTUJEN AJONEUVOJEN HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN JA POLTTOAINEENKULUTUKSEN MÄÄRITTÄMINEN” |
2) |
Poistetaan 1.4 kohta. |
3) |
Korvataan 2 kohta seuraavasti: ”2. MONIVAIHEISEEN TYYPPIHYVÄKSYNTÄÄN TAI YKSITTÄISHYVÄKSYNTÄÄN TOIMITETTUJEN AJONEUVOJEN HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN JA POLTTOAINEENKULUTUKSEN MÄÄRITTÄMINEN 2.1. Direktiivin 2007/46/EY 3 artiklan 7 kohdassa määriteltyyn monivaiheiseen tyyppihyväksyntään toimitetun ajoneuvon hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen määrityksessä sovelletaan liitteen XXI menettelyjä. Valmistajan valinnan mukaan ja riippumatta ajoneuvon suurimmasta teknisesti sallitusta kokonaismassasta voidaan kuitenkin käyttää 2.2–2.6 kohdassa kuvattua vaihtoehtoa, jos perusajoneuvo on keskeneräinen. 2.2. Ajovastusmatriisiperhe, sellaisena kuin se määritellään liitteessä XXI olevassa 5.8 kohdassa, on muodostettava edustavan monivaiheisesti valmistetun ajoneuvon parametrien pohjalta liitteen XXI alaliitteessä 4 olevan 4.2.1.4 kohdan mukaisesti. 2.3. Perusajoneuvon valmistajan on laskettava ajovastusmatriisiperheeseen kuuluvien ajoneuvojen HM ja LM ajovastuskertoimet liitteen XXI alaliitteessä 4 olevan 5 kohdan mukaisesti ja määritettävä kummankin ajoneuvon hiilidioksidipäästöt ja polttoaineenkulutus tyyppi 1 -testissä. Perusajoneuvon valmistajan on asetettava saataville laskentaväline, jolla määritetään valmistuneiden ajoneuvojen parametrien pohjalta lopullinen polttoaineenkulutus ja lopulliset hiilidioksidipäästöt siten kuin ne määritetään liitteen XXI alaliitteessä 7. 2.4. Yksittäisen monivaiheisesti valmistetun ajoneuvon ajovastus ja liikevastus lasketaan liitteen XXI alaliitteessä 4 olevan 5.1 kohdan mukaisesti. 2.5. Viimeisen vaiheen valmistaja laskee lopullisen polttoaineenkulutuksen ja lopulliset hiilidioksidipäästöt valmistuneen ajoneuvon parametrien pohjalta liitteen XXI alaliitteessä 7 olevan 3.2.4 kohdan mukaisesti käyttäen perusajoneuvon valmistajan toimittamaa laskentavälinettä. 2.6. Valmistuneen ajoneuvon valmistajan on sisällytettävä vaatimustenmukaisuustodistukseen tiedot valmistuneista ajoneuvoista ja perusajoneuvoista direktiivin 2007/46/EY liitteen IX mukaisesti. 2.7. Kun kyseessä ovat ajoneuvon yksittäishyväksyntään toimitetut monivaiheisesti valmistetut ajoneuvot, yksittäishyväksyntätodistukseen on kirjattava seuraavat tiedot:
2.8. Kun kyseessä on monivaiheinen tyyppihyväksyntä tai yksittäishyväksyntä, jossa perusajoneuvo on valmis ajoneuvo, jolla on voimassa oleva vaatimustenmukaisuustodistus, viimeisen vaiheen valmistajan on kuultava perusajoneuvon valmistajaa uuden hiilidioksidiarvon määrittämiseksi CO2-interpoloinnin mukaisesti käyttäen valmistuneen ajoneuvon asianomaisia tietoja tai laskee uuden hiilidioksidiarvon valmistuneen ajoneuvon parametrien perusteella liitteen XXI alaliitteessä 7 olevan 3.2.4 kohdassa esitetyllä tavalla ja käyttäen perusajoneuvon valmistajan toimittamaa, 2.3 kohdassa tarkoitettua laskentavälinettä. Jos kyseinen väline ei ole saatavilla tai CO2-interpolointi ei ole mahdollista, käytetään perusajoneuvoa edustavan ajoneuvo H:n hiilidioksidiarvoa hyväksyntäviranomaisen suostumuksella.” |
LIITE VIII
”LIITE XVI
VAATIMUKSET AJONEUVOILLE, JOIDEN JÄLKIKÄSITTELYJÄRJESTELMÄSSÄ KÄYTETÄÄN REAGENSSIA
1. Johdanto
Tässä liitteessä asetetaan vaatimukset ajoneuvoille, joiden jälkikäsittelyjärjestelmissä käytetään reagenssia päästöjen vähentämiseksi. Kaikki tämän liitteen viittausten ”reagenssisäiliöön” on ymmärrettävä koskevan myös muita säiliöitä, joissa reagenssia varastoidaan.
1.1. Reagenssisäiliön tilavuuden on oltava sellainen, ettei reagenssia tarvitse lisätä viidellä täydellä polttoainesäiliöllä ajettavalla keskimääräisellä ajomatkalla edellyttäen, että reagenssisäiliö on helppo täyttää (toisin sanoen käyttämättä työkaluja ja irrottamatta verhoilua. Ajoneuvon sisällä olevan täyttöaukon kannen avaamisen, joka on tarpeen reagenssin lisäämiseksi, ei katsota tarkoittavan verhoilun irrottamista.) Jos reagenssisäiliötä ei voida pitää edellä kuvatulla tavalla helposti täytettävänä, sen vähimmäistilavuuden on ainakin vastattava 15 täydellä polttoainesäiliöllä ajettavaa keskimääräistä ajomatkaa. Edellä vahvistettuja reagenssisäiliön vähimmäistilavuutta koskevia vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta, jos valmistaja 3.5 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa päättää käynnistää varoitusjärjestelmän siinä vaiheessa, kun ajoneuvolla voidaan kulkea vielä vähintään 2 400 ajokilometriä, ennen kuin reagenssisäiliö tyhjenee.
1.2. Tässä liitteessä ”keskimääräinen ajomatka” on katsottava johdetuksi polttoaineen kulutuksesta tyyppi 1 -testin aikana matkasta, joka ajetaan täydellä polttoainesäiliöllä, ja reagenssin kulutuksesta tyyppi 1 -testin aikana matkasta, joka ajetaan täydellä reagenssisäiliöllä.
2. Reagenssimäärän ilmaisin
2.1. Ajoneuvon kojelaudassa on oltava erityinen ilmaisin, joka ilmoittaa kuljettajalle, kun reagenssisäiliön taso on 3.5 kohdassa määriteltyjä raja-arvoja alempi.
3. Kuljettajan varoitusjärjestelmä
3.1. Ajoneuvossa on oltava varoitusjärjestelmä, joka koostuu visuaalisista varoituksista, jotka ilmoittavat kuljettajalle, kun reagenssin annostuksessa havaitaan poikkeavuus eli kun päästöt ovat liian suuret, reagenssitaso on alhainen, reagenssin annostelu keskeytyy tai reagenssi ei vastaa valmistajan ohjetta. Varoitusjärjestelmään voi kuulua myös äänihälytin.
3.2. Varoitusjärjestelmän tehon on voimistuttava sitä mukaa kuin reagenssisäiliö tyhjenee. Sen on huipennuttava ilmoitukseen, jota kuljettaja ei voi helposti estää tai jättää huomiotta. Järjestelmää ei saa voida kytkeä pois päältä, ennen kuin reagenssia on lisätty.
3.3. Visuaalisena varoituksena on näytettävä viesti siitä, että reagenssisäiliön taso on alhainen. Varoitus ei saa olla sama, jota käytetään OBD-järjestelmää tai muuta moottorin huoltoa varten. Varoituksen on oltava riittävän selkeä, jotta kuljettaja ymmärtää, että reagenssisäiliön taso on alhainen (esim. ”urea level low” (ureataso alhainen), ”AdBlue level low” (AdBlue-taso alhainen) tai ”reagent low” (reagenssitaso alhainen)).
3.4. Varoituksen ei tarvitse olla heti jatkuvasti päällä, mutta sen on voimistuttava siten, että se muuttuu jatkuvaksi, kun reagenssisäiliön taso lähestyy pistettä, jossa 8 kohdan mukainen kuljettajan toimenpiteitä vaativa järjestelmä käynnistyy. Näytettävän varoituksen on oltava yksiselitteinen (esim. ”fill up urea” (täytä ureasäiliö), ”fill up AdBlue” (täytä AdBlue-säiliö) tai ”fill up reagent” (täytä reagenssisäiliö)). Jatkuva varoitus voidaan tilapäisesti keskeyttää muilla signaaleilla edellyttäen, että ne esittävät tärkeitä turvallisuuteen liittyviä viestejä.
3.5. Varoitusjärjestelmän on aktivoiduttava, kun ajoneuvolla voidaan kulkea vielä vähintään 2 400 ajokilometriä, ennen kuin reagenssisäiliö tyhjenee, tai valmistajan valinnan mukaan viimeistään, kun reagenssisäiliön taso saavuttaa toisen seuraavista:
a) |
taso, jonka odotetaan olevan riittävä ajomatkaan, joka on 150 prosenttia keskimääräisestä ajomatkasta täydellä polttoainesäiliöllä tai |
b) |
10 prosenttia reagenssisäiliön tilavuudesta |
sen mukaan, kumpi ehto täyttyy aikaisemmin.
4. Väärän reagenssin tunnistaminen
4.1. Ajoneuvossa on oltava menetelmä, jolla voidaan todeta, että lisätty reagenssi vastaa valmistajan ilmoittamia ja liitteen I lisäykseen 3 kirjattuja ominaisuuksia.
4.2. Jos säiliössä oleva reagenssi ei täytä valmistajan ilmoittamia vähimmäisvaatimuksia, 3 kohdan mukaisen kuljettajan varoitusjärjestelmän on aktivoiduttava ja esitettävä asianmukainen varoitus (esim. ”incorrect urea detected” (havaittu väärä urea), ”incorrect AdBlue detected” (havaittu väärä AdBlue) tai ”incorrect reagent detected” (havaittu väärä reagenssi)). Jos reagenssin laatua ei korjata 50 km:n kuluessa varoitusjärjestelmän aktivoitumisesta, sovelletaan 8 kohdan mukaisia kuljettajan toimintaa koskevia vaatimuksia.
5. Reagenssin kulutuksen valvonta
5.1. Ajoneuvossa on oltava menetelmä, jolla määritetään reagenssin kulutus ja annetaan mahdollisuus saada kulutustiedot käyttöön ajoneuvon ulkopuolelta.
5.2. Reagenssin keskimääräinen kulutus ja moottorijärjestelmän vaatima keskimääräinen reagenssin kulutus on oltava saatavilla standardoidun diagnostiikkaliittimen sarjaportin kautta. Tietojen on oltava saatavilla viimeiseltä 2 400 ajokilometriltä.
5.3. Reagenssin kulutuksen seurantaa varten on seurattava vähintäänkin seuraavia ajoneuvon parametreja:
a) |
ajoneuvon sisäisessä säiliössä olevan reagenssin määrä ja |
b) |
reagenssin virtaus tai reagenssin injektio niin lähellä kuin teknisesti mahdollista sitä kohtaa, jossa reagenssi injektoidaan pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmään. |
5.4. Jos keskimääräinen reagenssin kulutus ja moottorijärjestelmän vaatima reagenssin kulutus poikkeavat enemmän kuin 50 prosenttia keskiarvosta 30 minuutin käytön aikana, 3 kohdan mukaisen kuljettajan varoitusjärjestelmän on aktivoiduttava ja esitettävä asianmukainen varoitusviesti (esim. ”urea dosing malfunction” (virhe urean annostelussa), ”AdBlue dosing malfunction” (virhe AdBluen annostelussa) tai ”reagent dosing malfunction” (virhe reagenssin annostelussa)). Jos reagenssin kulutusta ei korjata 50 km:n kuluessa varoitusjärjestelmän aktivoitumisesta, sovelletaan 8 kohdan mukaisia kuljettajan toimintaa koskevia vaatimuksia.
5.5. Jos reagenssin annostelu keskeytyy, 3 kohdan mukaisen kuljettajan varoitusjärjestelmän on aktivoiduttava ja esitettävä asianmukainen varoitusviesti. Jos moottorijärjestelmä käynnistää reagenssin annostelun keskeytyksen siksi, että ajoneuvon käyttöolosuhteet ovat sellaiset, että ajoneuvon päästötehokkuus ei edellytä reagenssin annostelua, 3 kohdassa tarkoitetun kuljettajan varoitusjärjestelmän ei tarvitse aktivoitua edellyttäen, että valmistaja on ilmoittanut selkeästi hyväksyntäviranomaiselle, milloin kyseisiä käyttöolosuhteita sovelletaan. Jos reagenssin annostelua ei korjata 50 km:n kuluessa varoitusjärjestelmän aktivoitumisesta, sovelletaan 8 kohdan mukaisia kuljettajan toimintaa koskevia vaatimuksia.
6. Typen oksidien päästöjen seuranta
6.1. Vaihtoehtona 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuille seurantavaatimuksille valmistajat voivat käyttää suoraan pakokaasuantureita, jotka tunnistavat typen oksidien liian suuren määrän pakokaasussa.
6.2. Valmistajan on osoitettava, että 6.1 kohdassa tarkoitettujen anturien ja muiden anturien käyttö ajoneuvossa johtaa siihen, että 3 kohdan mukainen kuljettajan varoitusjärjestelmä aktivoituu, että asianmukainen varoitusviesti esitetään (esim. ”emissions too high – check urea” (päästöt liian suuret – tarkista urea), ”emissions too high – check AdBlue” (päästöt liian suuret – tarkista AdBlue) tai ”emissions too high – check reagent” (päästöt liian suuret – tarkista reagenssi)) ja että 8.3 kohdassa tarkoitettu kuljettajan toimenpiteitä vaativa järjestelmä aktivoituu, kun 4.2, 5.4 tai 5.5 kohdan tilanne toteutuu.
Tätä kohtaa sovellettaessa tällaisten tilanteiden odotetaan ilmenevän, jos liitteessä XI olevassa 2.3 kohdan taulukoissa annetut sovellettavat typen oksidien OBD-raja-arvot ylittyvät.
Typen oksidien päästöt testin aikana, jolla osoitetaan näiden vaatimusten mukaisuus, saavat olla enintään 20 prosenttia suuremmat kuin OBD-järjestelmän raja-arvot.
7. Vikatietojen tallennus
7.1. Tämän kohdan yhteydessä on tallennettava pyyhkiytymätön parametrin tunniste (PID), joka ilmaisee, miksi kuljettajan toimenpiteitä vaativa järjestelmä on aktivoitunut ja minkä matkan ajoneuvo on kulkenut järjestelmän aktivoitumisen aikana. Ajoneuvon on säilytettävä kirjattu PID vähintään 800 päivää tai 30 000 km, kun ajoneuvoa käytetään. PID:n on oltava saatavilla standardoidun diagnostiikkaliittimen sarjaportin kautta yleisellä lukulaitteella liitteen XI lisäyksessä 1 olevan 2.3 kohdan säännösten mukaisesti. PID:hen tallennetut tiedot on liitettävä ajoneuvon kumulatiiviseen käyttöaikaan, jona aktivoituminen on tapahtunut, vähintään 300 päivän tai 10 000 km:n tarkkuudella.
7.2. Teknisestä viasta (esim. mekaanisesta tai sähköviasta) johtuviin reagenssin annostelujärjestelmän toimintahäiriöihin sovelletaan myös liitteessä XI esitettyjä OBD-järjestelmän vaatimuksia.
8. Kuljettajan toimenpiteitä vaativa järjestelmä
8.1. Ajoneuvossa on oltava kuljettajan toimenpiteitä vaativa järjestelmä, jolla varmistetaan, että ajoneuvon päästöjenrajoitusjärjestelmä on aina toimintakuntoinen. Kuljettajan toimenpiteitä vaativa järjestelmä on suunniteltava siten, että ajoneuvoa ei voida käyttää, kun sen reagenssisäiliö on tyhjä.
8.2. Toimenpiteitä vaativan järjestelmän on aktivoiduttava viimeistään, kun reagenssin taso säiliössä laskee seuraavalle tasolle:
a) |
Jos varoitusjärjestelmä aktivoitui vähintään 2 400 km ennen kuin reagenssisäiliön odotettiin tyhjenevän, taso, jonka odotetaan riittävän ajoneuvon keskimääräiseen ajomatkaan täydellä polttoainesäiliöllä; |
b) |
Jos varoitusjärjestelmä aktivoitui 3.5 kohdan a alakohdassa kuvatulla tasolla, taso, jonka odotetaan riittävän 75 prosenttiin ajoneuvon keskimääräisestä ajomatkasta täydellä polttoainesäiliöllä; tai |
c) |
Jos varoitusjärjestelmä aktivoitui 3.5 kohdan b alakohdassa kuvatulla tasolla, 5 prosenttia reagenssisäiliön tilavuudesta. |
d) |
Jos varoitusjärjestelmä aktivoitui ennen sekä 3.5 kohdan a alakohdassa että 3.5 kohdan b alakohdassa kuvatun tason saavuttamista mutta alle 2 400 km ennen reagenssisäiliön tyhjentymistä, se tämän kohdan b tai c alakohdassa kuvatuista tasoista, joka saavutetaan aikaisemmin. |
Käytettäessä 6.1 kohdassa kuvattua vaihtoehtoa järjestelmän on aktivoiduttava, kun 4 tai 5 kohdassa kuvattuja poikkeamia tai 6.2 kohdassa esitettyjä NOx-tasoja esiintyy.
Tyhjän reagenssisäiliön ja 4, 5 tai 6 kohdassa mainittujen poikkeamien havaitsemisen on johdettava 7 kohdan mukaisten vikatietojen tallennusvaatimusten täyttymiseen.
8.3. Valmistaja valitsee, minkälainen toimenpiteitä vaativa järjestelmä ajoneuvoihin asennetaan. Vaihtoehdot kuvaillaan 8.3.1, 8.3.2, 8.3.3 ja 8.3.4 kohdassa.
8.3.1. Järjestelmässä, jossa moottori voidaan käynnistää vain tietty määrä kertoja, käynnistyksiä tai jäljellä olevaa etäisyyttä aletaan laskea sen jälkeen, kun toimenpiteitä vaativa järjestelmä on aktivoitunut. Ajoneuvon ohjausjärjestelmän, kuten käynnistys-pysäytysjärjestelmän, toteuttamia käynnistyksiä ei lasketa mukaan.
8.3.1.1. Jos varoitusjärjestelmä aktivoitui vähintään 2 400 km ennen kuin reagenssisäiliön odotettiin tyhjenevän tai jos 4 tai 5 kohdassa kuvattuja poikkeamia tai 6.2 kohdassa esitettyjä NOx-tasoja esiintyi, moottorin käynnistyminen uudelleen on estettävä välittömästi sen jälkeen, kun ajoneuvo on toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivoiduttua kulkenut matkan, jonka odotetaan vastaavan ajoneuvon keskimääräistä ajomatkaa täydellä polttoainesäiliöllä.
8.3.1.2. Jos toimenpiteitä vaativa järjestelmä aktivoitui 8.2 kohdan b alakohdassa kuvatulla tasolla, moottorin käynnistyminen uudelleen on estettävä välittömästi sen jälkeen, kun ajoneuvo on toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivoiduttua kulkenut 75 prosenttia ajoneuvon keskimääräisestä ajomatkasta täydellä polttoainesäiliöllä.
8.3.1.3. Jos toimenpiteitä vaativa järjestelmä aktivoitui 8.2 kohdan c alakohdassa kuvatulla tasolla, moottorin käynnistyminen uudelleen on estettävä välittömästi sen jälkeen, kun ajoneuvo on toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivoiduttua kulkenut matkan, jonka odotetaan vastaavan ajoneuvon keskimääräistä ajomatkaa reagenssisäiliön tason ollessa 5 prosenttia.
8.3.1.4. Lisäksi moottorin käynnistyminen uudelleen on estettävä välittömästi sen jälkeen, kun reagenssisäiliö on tyhjentynyt, jos tämä tapahtuu ennen 8.3.1.1, 8.3.1.2 tai 8.3.1.3 kohdassa kuvattuja tilanteita.
8.3.2. Järjestelmässä, jossa käynnistys estetään polttoainetäydennyksen jälkeen, ajoneuvoa ei voida käynnistää polttoainetäydennyksen jälkeen, jos toimenpiteitä vaativa järjestelmä on aktivoitunut.
8.3.3. Polttoainesäiliön lukitsemisjärjestelmässä estetään ajoneuvon polttoainetäydennys lukitsemalla polttoaineen täydennysjärjestelmä sen jälkeen, kun toimenpiteitä vaativa järjestelmä on aktivoitunut. Lukitusjärjestelmän on oltava sellainen, ettei sitä voida ohittaa.
8.3.4. Toimintatehon rajoitusjärjestelmässä ajoneuvon nopeutta rajoitetaan sen jälkeen, kun toimenpiteitä vaativa järjestelmä on aktivoitunut. Nopeuden rajoittumisen on oltava niin selkeää, että kuljettaja huomaa sen, ja ajoneuvon huippunopeuden on laskettava huomattavasti. Toimintatehoa rajoitetaan asteittain tai moottorin käynnistyksen jälkeen. Hieman ennen kuin moottorin käynnistyminen estetään, ajoneuvon nopeus rajoitetaan 50 kilometriin tunnissa.
8.3.4.1. Jos varoitusjärjestelmä aktivoitui vähintään 2 400 km ennen kuin reagenssisäiliön odotettiin tyhjenevän tai jos 4 tai 5 kohdassa kuvattuja poikkeamia tai 6.2 kohdassa esitettyjä NOx-tasoja esiintyi, moottorin käynnistyminen uudelleen on estettävä välittömästi sen jälkeen, kun ajoneuvo on toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivoiduttua kulkenut matkan, jonka odotetaan vastaavan ajoneuvon keskimääräistä ajomatkaa täydellä polttoainesäiliöllä.
8.3.4.2. Jos toimenpiteitä vaativa järjestelmä aktivoitui 8.2 kohdan b alakohdassa kuvatulla tasolla, moottorin käynnistyminen uudelleen on estettävä välittömästi sen jälkeen, kun ajoneuvo on toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivoiduttua kulkenut 75 prosenttia ajoneuvon keskimääräisestä ajomatkasta täydellä polttoainesäiliöllä.
8.3.4.3. Jos toimenpiteitä vaativa järjestelmä aktivoitui 8.2 kohdan c alakohdassa kuvatulla tasolla, moottorin käynnistyminen uudelleen on estettävä välittömästi sen jälkeen, kun ajoneuvo on toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivoiduttua kulkenut matkan, jonka odotetaan vastaavan ajoneuvon keskimääräistä ajomatkaa reagenssisäiliön tason ollessa 5 prosenttia.
8.3.4.4. Lisäksi moottorin käynnistyminen uudelleen on estettävä välittömästi sen jälkeen, kun reagenssisäiliö on tyhjentynyt, jos tämä tapahtuu ennen 8.3.4.1, 8.3.4.2 tai 8.3.4.3 kohdassa kuvattuja tilanteita.
8.4. Kun toimenpiteitä vaativa järjestelmä on estänyt moottorin käynnistymisen uudelleen, toimenpiteitä vaativa järjestelmä on voitava kytkeä pois päältä vain jos 4, 5 ja 6 kohdassa esitetyt poikkeamat on korjattu tai jos ajoneuvoon lisätyn reagenssin määrä täyttää vähintään yhden seuraavista kriteereistä:
a) |
määrän odotetaan riittävän ajomatkaan, joka on 150 prosenttia keskimääräisestä ajomatkasta täydellä polttoainesäiliöllä tai |
b) |
määrä on 10 prosenttia reagenssisäiliön tilavuudesta. |
Kun 7.2 kohdan mukainen OBD-järjestelmään liittyvä vika on korjattu, toimenpiteitä vaativa järjestelmä voidaan kytkeä uudelleen päälle OBD-järjestelmän sarjaportin kautta (esim. yleisellä lukulaitteella) siten, että ajoneuvo voidaan käynnistää itsevalvontaa varten. Ajoneuvo saa toimia enintään 50 km:n ajan korjauksen onnistumisen varmistamiseksi. Toimenpiteitä vaativan järjestelmän on aktivoiduttava uudelleen, jos vika säilyy tämän varmistamisen jälkeen.
8.5. Edellä 3 kohdassa tarkoitetun kuljettajan varoitusjärjestelmän on näytettävä viesti, josta ilmenee selkeästi
a) |
jäljellä olevien käynnistysten määrä ja/tai jäljellä oleva ajomatka ja |
b) |
ajoneuvon käynnistymisen edellytykset. |
8.6. Kuljettajan toimenpiteitä vaativan järjestelmän on kytkeydyttävä pois päältä, kun sen aktivoitumisen edellytykset ovat poistuneet. Kuljettajan toimenpiteitä vaativa järjestelmä ei saa kytkeytyä automaattisesti pois päältä ilman, että sen aktivoitumisen syy on korjattu.
8.7. Tyyppihyväksyntäviranomaiselle on esitettävä hyväksynnän yhteydessä yksityiskohtaiset kirjalliset ohjeet, joissa kuvaillaan kuljettajan toimenpiteitä vaativan järjestelmän toiminnalliset ominaisuudet.
8.8. Osana tämän asetuksen mukaista tyyppihyväksyntää valmistajan on esiteltävä kuljettajan varoitusjärjestelmän ja toimenpiteitä vaativan järjestelmän toiminta.
9. Tietovaatimukset
9.1. Valmistajan on tarjottava kaikille uusien ajoneuvojen omistajille selkeää kirjallista tietoa päästöjenrajoitusjärjestelmästä. Tiedoissa on ilmoitettava, että jos ajoneuvon päästöjenrajoitusjärjestelmä ei toimi kunnolla, kuljettajan varoitusjärjestelmä kertoo kuljettajalle ongelmasta ja sen seurauksena kuljettajan toimenpiteitä vaativa järjestelmä estää ajoneuvon käynnistymisen.
9.2. Ohjeissa on esitettävä vaatimukset, jotka liittyvät ajoneuvojen asianmukaiseen käyttöön ja huoltoon ja kuluvien reagenssien käyttöön.
9.3. Ohjeissa on ilmoitettava, onko ajoneuvon kuljettajan lisättävä kuluvaa reagenssia tavanomaisten määräaikaishuoltojen välillä. Niissä on myös ilmoitettava, miten ajoneuvon kuljettaja täyttää reagenssisäiliön. Tiedoissa on myös esitettävä, kuinka paljon kyseinen ajoneuvotyyppi todennäköisesti kuluttaa reagenssia ja kuinka usein sitä tulisi lisätä.
9.4. Ohjeissa on ilmoitettava, että määrityksiä vastaavan reagenssin käyttö ja sen lisääminen tarvittaessa on pakollista, jotta ajoneuvo olisi kyseiselle ajoneuvotyypille myönnetyn vaatimustenmukaisuustodistuksen mukainen.
9.5. Ohjeissa on ilmoitettava, että sellaisen ajoneuvon käyttäminen, joka ei kuluta päästöjen vähentämisen edellyttämää reagenssia, saatetaan katsoa rikokseksi.
9.6. Ohjeissa on selitettävä, miten varoitusjärjestelmä ja kuljettajan toimenpiteitä vaativat järjestelmät toimivat. Lisäksi on selitettävä, mitä seuraa, jos varoitusjärjestelmä jätetään huomiotta eikä reagenssia lisätä.
10. Jälkikäsittelyjärjestelmän toimintaolosuhteet
Valmistajien on varmistettava, että päästöjenrajoitusjärjestelmä säilyttää päästöjenrajoitustoimintonsa kaikissa olosuhteissa ja erityisesti matalissa lämpötiloissa. Niiden on muun muassa toteutettava toimenpiteitä, joilla estetään reagenssin jäätyminen, jos ajoneuvo pysäköidään enintään 7 päiväksi 258 K:n (– 15 °C) lämpötilaan, kun reagenssisäiliö on 50-prosenttisesti täynnä. Jos reagenssi jäätyy, valmistajan on varmistettava, että reagenssi sulaa ja on käyttövalmis 20 minuutin kuluessa ajoneuvon käynnistämisestä 258 K:n (– 15 °C) lämpötilassa mitattuna reagenssisäiliön sisältä.
LIITE IX
Muutetaan asetuksen (EU) 2017/1151 liite XXI seuraavasti:
1) |
Lisätään kuvan 1 edelle 3.1.16, 3.1.17 ja 3.1.18 kohta seuraavasti:
|
2) |
Korvataan 3.2.21 kohta seuraavasti:
|
3) |
Lisätään 3.2.28–3.2.35 kohta seuraavasti:
|
4) |
Korvataan 3.3 kohta seuraavasti:
|
5) |
Lisätään kohdat seuraavasti:
|
6) |
Korvataan 3.5.9 kohta seuraavasti:
|
7) |
Korvataan 3.5.2011 kohta seuraavasti:
|
8) |
Korvataan 3.7.1 kohta seuraavasti:
|
9) |
Korvataan 3.8.1 kohta seuraavasti:
|
10) |
Muutetaan 4.1 kohta seuraavasti:
|
11) |
Korvataan 5.0 kohta seuraavasti:
|
12) |
Lisätään 5.1 kohtaan kappale seuraavasti: ”Tämä koskee myös päästöjenrajoitusjärjestelmissä käytettävien letkujen, liitosten ja liitäntöjen suojausta.” |
13) |
Poistetaan 5.1.1 kohta. |
14) |
Korvataan 5.3.6 kohta seuraavasti:
|
15) |
Korvataan 5.5 kohta seuraavasti: ”5.5. Elektronisen järjestelmän suojausta koskevat säännökset Elektronisen järjestelmän suojausta koskevat säännökset esitetään liitteessä I olevassa 2.3 kohdassa.” |
16) |
Poistetaan 5.5.1, 5.5.2, 5.5.3 ja 5.5.4 kohta. |
17) |
Korvataan 5.6.1 kohta seuraavasti:
|
18) |
Lisätään 5.6.1.1, 5.6.1.2 ja 5.6.1.3 kohta seuraavasti: 5.6.1.1. Ajoneuvot voivat kuulua samaan interpolointiperheeseen kaikissa seuraavissa tapauksissa ja niiden yhdistelmissä:
5.6.1.2. Samaan interpolointiperheeseen voi kuulua vain ajoneuvoja, jotka ovat seuraavien ajoneuvon, voimalaitteen ja voimansiirron ominaisuuksien suhteen identtisiä:
5.6.1.3. Jos käytetään vaihtoehtoista parametria, jollaisia ovat esimerkiksi alaliitteessä 2 olevan 2 kohdan k alakohdassa esitetty nmin_drive ja alaliitteessä 2 olevassa 3.4 kohdassa määritelty ASM-marginaali, parametrin on oltava interpolointiperheessä sama.” |
19) |
Korvataan 5.6.2 kohdan c alakohta seuraavasti:
|
20) |
Korvataan 5.6.3 kohdan e alakohta seuraavasti:
|
21) |
Korvataan 5.6.3 kohdan g alakohta seuraavasti:
|
22) |
Korvataan 5.7 kohta d alakohdasta kohdan loppuun seuraavasti:
Jos ainakin yksi sähkökone on kytkettynä vaihteiston vapaa-asennossa eikä ajoneuvoa ole varustettu ajoneuvon vapaarullaustilalla (alaliitteessä 4 oleva 4.2.1.8.5 kohta), jossa sähkökone ei vaikuta ajovastukseen, sovelletaan 5.6.2 kohdan a alakohdan ja 5.6.3 kohdan a alakohdan perusteita. Jos ajoneuvo poikkeaa muilta ominaisuuksiltaan kuin massaltaan, vierintävastukseltaan ja aerodynamiikaltaan siten, että erolla on merkityksellistä vaikutusta ajovastukseen, ajoneuvoa ei pidetä perheen jäsenenä, ellei hyväksyntäviranomainen sitä hyväksy.” |
23) |
Korvataan 5.8 kohta seuraavasti: ”5.8. Ajovastusmatriisiperhe Ajovastusmatriisiperhettä voidaan soveltaa ajoneuvoihin, joiden suurin suunniteltu teknisesti sallittu kokonaismassa on ≥ 3 000 kg. Ajovastusmatriisiperhettä voidaan soveltaa myös ajoneuvoihin, jotka on toimitettu monivaiheiseen tyyppihyväksyntään, tai monivaiheisesti tyyppihyväksyttäviin ajoneuvoihin, jotka on toimitettu yksittäishyväksyntään. Tällöin sovelletaan liitteessä XII olevan 2 kohdan säännöksiä. Samaan ajovastusmatriisiperheeseen voi kuulua vain ajoneuvoja, jotka ovat seuraavien ominaisuuksien suhteen identtisiä:
|
24) |
Korvataan 5.9 kohta seuraavasti: ”5.9. Jaksoittaisesti regeneroituvan järjestelmän (Ki) mukainen perhe Samaan jaksoittaisesti regeneroituvan järjestelmän mukaiseen perheeseen voi kuulua vain ajoneuvoja, jotka ovat seuraavien ajoneuvon, voimalaitteen ja voimansiirron ominaisuuksien suhteen identtisiä:
|
25) |
Poistetaan 5.9.1 ja 5.9.2 kohta. |
26) |
Korvataan 6.1 kohta seuraavasti: ”6.1. Raja-arvot Päästöjen raja-arvoina käytetään asetuksen (EY) N:o 715/2007 liitteessä I olevassa taulukossa 2 esitettyjä arvoja.” |
27) |
Muutetaan alaliite 1 seuraavasti:
|
28) |
Korvataan alaliite 2 seuraavasti: ”Alaliite 2 Käsivalintaisella vaihteistolla varustettujen ajoneuvojen vaihteenvalinnan ja vaihtamispisteen määrittäminen 1. Yleistä 1.1. Tässä alaliitteessä kuvattuja vaihteenvaihtamismenetelmiä sovelletaan ajoneuvoihin, jotka on varustettu käsivalintaisella vaihteistolla. 1.2. Määrätyt vaihteet ja vaihtamispisteet perustuvat niiden voimien tasapainoon, joita vaaditaan ajovastuksen voittamiseen ja kiihdytykseen ja joita moottori tuottaa kaikilla mahdollisilla vaihteilla tietyssä syklin vaiheessa. 1.3. Käytettävien vaihteiden määrittämiseksi tehtävät laskelmat perustuvat moottorin pyörimisnopeuksiin ja täyden kuormituksen tehokäyriin moottorin pyörimisnopeuden suhteen. 1.4. Aluevaihteistolla (dual range eli hidas ja nopea) varustettujen ajoneuvojen tapauksessa vaihteenkäytön määrittämisessä otetaan huomioon vain tavanomaiseen maantiekäyttöön tarkoitettu toiminta-alue. 1.5. Kytkimen käyttöä koskevia vaatimuksia ei sovelleta, jos kytkin toimii automaattisesti ilman, että kuljettajan täytyy kytkeä tai vapauttaa se. 1.6. Tätä alaliitettä ei sovelleta ajoneuvoihin, jotka testataan alaliitteen 8 mukaisesti. 2. Vaaditut tiedot ja esilaskelmat Kun sykli ajetaan alustadynamometrilla, käytettävien vaihteiden määrittämiseen vaaditaan seuraavat tiedot ja laskelmat:
3. Laskelmat, jotka koskevat vaadittua tehoa, moottorin pyörimisnopeuksia, käytettävissä olevaa tehoa ja mahdollista käytettävää vaihdetta 3.1. Vaaditun tehon laskeminen Lasketaan syklin kulun kultakin sekunnilta j teho, jota vaaditaan ajovastuksen voittamiseen ja kiihdytykseen, seuraavalla yhtälöllä:
jossa
3.2. Moottorin pyörimisnopeuden määrittäminen Kunkin nopeuden vj < 1 km/h osalta oletetaan, että ajoneuvo on paikoillaan, ja otetaan moottorin pyörimisnopeudeksi nidle. Asetetaan vaihteenvalitsin vapaa-asentoon ja kytketään kytkin. Kuitenkin 1 sekunti ennen kiihdyttämisen aloittamista paikaltaan valitaan ykkösvaihde kytkin vapautettuna. Lasketaan ajetun syklin kunkin nopeuden vj ≥ 1 km/h ja kunkin vaihteen i osalta (i = 1 – ngmax) moottorin pyörimisnopeus n i,j seuraavalla yhtälöllä: ni,j = (n/v)i × vj Laskennassa käytetään liukulukuja, eikä tuloksia pyöristetä. 3.3. Mahdollisten vaihteiden valinta moottorin pyörimisnopeuden suhteen Nopeuskäyrän mukaiseen ajoon nopeudella vj voidaan valita seuraavat vaihteet:
Jos aj < 0 ja ni,j ≤ nidle, arvoksi ni,j otetaan nidle ja vapautetaan kytkin. Jos aj ≥ 0 ja ni,j < max(1,15 × nidle; moottorin pienin pyörimisnopeus käyrältä Pwot(n)), asetetaan tekijän ni,j arvoksi suurin arvo 1,15 × nidle tai (n/v)i x vj ja kytkin tilaan ”määrittelemätön”. ”Määrittelemättömällä” tilalla tarkoitetaan mitä tahansa kytkimen tilaa irti kytketyn ja kytketyn välillä yksittäisen moottorin ja vaihteiston rakenteen mukaan. Moottorin todellinen pyörimisnopeus voi tällöin poiketa lasketusta pyörimisnopeudesta. 3.4. Käytettävissä olevan tehon laskeminen Lasketaan kullakin mahdollisella vaihteella i ja ajettavan syklin ajoneuvon nopeusarvolla vi käytettävissä oleva teho seuraavalla yhtälöllä: Pavailable_i,j = Pwot (ni,j) × (1 – (SM + ASM)) jossa
Valmistajan on pyynnöstä toimitettava ASEM-arvot (pienennys wot-tehosta prosentteina) yhdessä Pwot(n)-tietosarjoista, kuten taulukossa A2/1 annetussa esimerkissä kuvataan. Tietosarjojen välisten välipisteiden osalta käytetään lineaarista interpolointia. ASM:n arvo rajoitetaan 50 prosenttiin. ASM:n käyttö edellyttää hyväksyntäviranomaisen suostumusta. Taulukko A2/1
3.5. Mahdollisten vaihteiden määrittäminen Mahdolliset vaihteet määritetään seuraavien ehtojen perusteella:
Ajettavan syklin kunakin sekuntina j käytettävä vaihde on suurin lopullinen mahdollinen vaihde imax. Lähdettäessä liikkeelle paikoiltaan käytetään vain ykkösvaihdetta. Pienin lopullinen mahdollinen vaihde on imin. 4. Vaihteidenkäytön korjaamiseen ja/tai muuttamiseen sovellettavat lisävaatimukset Tarkastetaan ensimmäinen vaihteenvalinta ja muutetaan sitä, jotta vältetään liian tiheät vaihteenvaihdot ja varmistetaan ajettavuus ja käytännön toteutettavuus. Kiihdytysvaihe on yli 2 sekunnin jakso, jolloin ajoneuvon nopeus on ≥ 1 km/h ja ajoneuvon nopeus kasvaa monotonisesti. Hidastusvaihe on yli 2 sekunnin jakso, jolloin ajoneuvon nopeus on ≥ 1 km/h ja ajoneuvon nopeus pienenee monotonisesti. Korjaukset ja/tai muutokset on tehtävä seuraavien vaatimusten mukaisesti:
5. Edellä olevan 4 kohdan a–f alakohtaa sovelletaan järjestyksessä, ja kussakin tapauksessa huomioon otetaan koko sykli. Koska 4 kohdan a–f alakohdan muutokset voivat johtaa uusiin vaihteenkäyttösarjoihin, uudet sarjat on tarkastettava kolmeen kertaan, ja niitä on tarvittaessa muutettava. Laskelman oikeellisuuden arvioimiseksi lasketaan nopeudella v ≥ 1 km/h keskimäärin käytetty vaihde, pyöristetään se neljän desimaalin tarkkuuteen ja sisällytetään se kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin. |
29) |
Muutetaan alaliite 4 seuraavasti:
|
(30) |
Muutetaan alaliite 5 seuraavasti:
|
(31) |
Korvataan alaliite 6 seuraavasti: ”Alaliite 6 Tyyppi 1 -testin menettelyt ja olosuhteet 1. Testien kuvaus 1.1. Tyyppi 1 -testillä varmennetaan kaasumaisten yhdisteiden päästöjen, päästöjen hiukkasmassan ja hiukkasmäärän, hiilidioksidipäästöjen, polttoaineenkulutuksen ja sähköenergiankulutuksen taso ja sähkökäyttöinen toimintasäde sovellettavassa WLTP-testisyklissä. 1.1.1. Testit tehdään tämän alaliitteen 2 kohdassa tai alaliitteessä 8 olevassa 3 kohdassa kuvatulla menetelmällä täyssähköajoneuvoille, hybridisähköajoneuvoille ja paineistettua vetyä käyttäville polttokennohybridiajoneuvoille. Pakokaasujen ja hiukkaspäästöjen (hiukkasmassa ja hiukkasmäärä) näytteenotto ja analysointi tehdään määrätyillä menetelmillä. 1.2. Testien lukumäärä määritetään kuvan A6/1 kaavion mukaisesti. Raja-arvo on vastaavan kriteeripäästön suurin sallittu arvo, joka vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 715/2007 liitteessä I olevassa taulukossa 2. 1.2.1. Kuvan A6/1 kaaviota sovelletaan vain koko sovellettavaan WLTP-testisykliin, ei sen yksittäisiin vaiheisiin. 1.2.2. Testin tuloksiksi kirjataan tavoitenopeuden jälkeiset arvot, joihin sovelletaan REESS-järjestelmän energianmuutokseen perustuvia Ki-, ATCT- ja huononemiskerroinkorjauksia. 1.2.3. Koko syklin arvojen määrittäminen 1.2.3.1. Jos jonkin kriteeriepäpuhtauspäästön raja-arvo ylittyy jonkin testin aikana, ajoneuvo hylätään. 1.2.3.2. Kulloisenkin ajoneuvotyypin mukaan valmistajan on ilmoitettava tapauksen mukaan koko syklin arvo CO2-päästöjen massasta, sähköenergiankulutuksesta, vain sisäisesti ladattavan polttokennohybridiajoneuvon (NOVC-FCHV) polttoaineenkulutuksesta sekä PER- ja AER-toimintasäteistä taulukon A6/1 mukaisesti. 1.2.3.3. Ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen (OVC-HEV) latausta purkavan toimintatilan sähköenergiankulutuksen osalta ilmoitettavaa arvoa ei määritetä kuvan A6/1 mukaisesti. Sitä pidetään tyyppihyväksyntäarvona, jos ilmoitettu CO2-arvo hyväksytään hyväksyntäarvoksi. Muussa tapauksessa tyyppihyväksyntäarvoksi otetaan sähköenergiankulutuksen mitattu arvo. 1.2.3.4. Jos sovellettavan taulukon A6/2 rivin 1 kaikki kriteerit täyttyvät ensimmäisen testin jälkeen, kaikki valmistajan ilmoittamat arvot hyväksytään tyyppihyväksyntäarvoiksi. Jos jokin sovellettavan taulukon A6/2 rivin 1 kriteereistä ei täyty, tehdään samalle ajoneuvolle toinen testi. 1.2.3.5. Toisen testin jälkeen lasketaan tehtyjen kahden testin tulosten aritmeettinen keskiarvo. Jos sovellettavan taulukon A6/2 rivin 2 kaikki kriteerit täyttyvät tulosten aritmeettisen keskiarvon perusteella, kaikki valmistajan ilmoittamat arvot hyväksytään tyyppihyväksyntäarvoiksi. Jos jokin sovellettavan taulukon A6/2 rivin 2 kriteereistä ei täyty, tehdään samalle ajoneuvolle kolmas testi. 1.2.3.6. Kolmannen testin jälkeen lasketaan kaikkien kolmen testin tulosten aritmeettinen keskiarvo. Kaikkien niiden parametrien osalta, jotka täyttävät sovellettavan taulukon A6/2 rivin 3 vastaavan kriteerin, tyyppihyväksyntäarvoksi otetaan ilmoitettu arvo. Niiden parametrien osalta, jotka eivät täytä sovellettavan taulukon A6/2 rivin 3 vastaavaa kriteeriä, tyyppihyväksyntäarvoksi otetaan tuloksen aritmeettinen keskiarvo. 1.2.3.7. Jos jokin sovellettavan taulukon A6/2 kriteereistä ei täyty ensimmäisen tai toisen testin jälkeen, arvot voidaan valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella ilmoittaa uudelleen suurempina päästö- tai kulutusarvoina tai sähkökäyttöisen toimintasäteen pienempinä arvoina, jotta voidaan pienentää tyyppihyväksyntää varten vaadittujen testien lukumäärää. 1.2.3.8. Hyväksyttävien arvojen dCO21, dCO22 ja dCO23 määrittäminen 1.2.3.8.1. Sen lisäksi, että sovelletaan 1.1.2.3.8.2 kohdan vaatimusta, käytetään taulukossa A6/2 esitettyjen, testien lukumäärän määräytymistä koskevien kriteerien osalta seuraavia arvoja dCO21, dCO22 ja dCO23:
1.2.3.8.2. Jos OVC-HEV-ajoneuvon varausta purkava tyyppi 1 -testi koostuu kahdesta tai useammasta sovellettavasta WLTP-testisyklistä ja dCO2x-arvo on pienempi kuin 1,0, korvataan dCO2x-arvo arvolla 1,0. 1.2.3.9. Jos jokin testitulos tai testitulosten keskiarvo otettiin ja vahvistettiin tyyppihyväksyntäarvoksi, tätä tulosta nimitetään myöhemmissä laskelmissa ”ilmoitetuksi arvoksi”. Taulukko A6/1 Valmistajan ilmoittamiin arvoihin (koko syklin arvot) sovellettavat säännöt (1)
Kuva A6/1 Kaavio tyyppi 1 -testien lukumäärän määrittämistä varten Hylätään Kaikki taulukon A6/2 rivin Testi 2 kriteerit täyttyvät Kaikki taulukon A6/2 rivin Testi 1 kriteerit täyttyvät Jokin kriteeriepäpuhtaus yli raja-arvon Ei Ei Ei Ei Ei Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Ilmoitettu arvo tai kolmen arvon keskiarvo hyväksytään kustakin arvosta tehdystä päätöksestä riippuen Kaikki ilmoitetut arvot ja päästöt hyväksytään Jokin kriteeriepäpuhtaus yli raja-arvon Testi 3 Jokin kriteeriepäpuhtaus yli raja-arvon Testi 2 Testi 1 Taulukko A6/2 Testien lukumäärän määrityskriteerit Täyspolttomoottoriajoneuvot, NOVC-HEV-ajoneuvot ja OVC-HEV-ajoneuvot varausta ylläpitävän tyyppi 1 -testin osalta.
OVC-HEV-ajoneuvot varausta purkavan tyyppi 1 -testin osalta.
Täyssähköajoneuvot
NOVC-FCHV-ajoneuvot
1.2.4. Vaihekohtaisten arvojen määrittäminen 1.2.4.1. Vaihekohtainen CO2-arvo 1.2.4.1.1. Kun CO2-päästöjen massan koko syklin ilmoitettu arvo on hyväksytty, kerrotaan testitulosten vaihekohtaisten arvojen aritmeettinen keskiarvo (g/km) mukautuskertoimella CO2_AF, jolla kompensoidaan ilmoitetun arvon ja testitulosten ero. Tämä korjattu arvo on CO2:n tyyppihyväksyntäarvo.
jossa
jossa
1.2.4.1.2. Jos CO2-päästöjen massan koko syklin ilmoitettua arvoa ei hyväksytä, tyyppihyväksynnässä käytettävä vaihekohtainen CO2-päästöjen massa lasketaan ottamalla aritmeettinen keskiarvo kaikista kyseisen vaiheen testituloksista. 1.2.4.2. Vaihekohtaiset arvot polttoaineenkulutukselle Polttoaineenkulutusarvo lasketaan vaihekohtaisesta CO2-päästöjen massasta käyttäen tämän alaliitteen 1.2.4.1 kohdan yhtälöitä ja päästöjen aritmeettista keskiarvoa. 1.2.4.3. Vaihekohtaiset arvot sähköenergiankulutukselle sekä PER- ja AER-toimintasäteille Vaihekohtainen sähköenergiankulutus ja vaihekohtaiset sähkökäyttöiset toimintasäteet lasketaan määrittämällä testituloksien vaihekohtaisten arvojen aritmeettinen keskiarvo ilman mukautuskerrointa. 2. Tyyppi 1 -testin olosuhteet 2.1. Yleiskuvaus 2.1.1. Tyyppi 1 -testi muodostuu ennalta määritetyistä vaiheista, jotka ovat dynamometrin valmistelu, polttoaineen täyttö, seisonta ja varsinainen käyttö. 2.1.2. Tyyppi 1 -testissä ajoneuvolla ajetaan alustadynamometrillä interpolointiperheeseen sovellettava WLTC-sykli. Otetaan vakiotilavuuskerääjällä jatkuva suhteellinen näyte laimennetuista pakokaasupäästöistä analysointia varten. 2.1.3. Mitataan kaikkien niiden yhdisteiden taustapitoisuudet, joiden osalta tehdään mittaukset laimennetuista massapäästöistä. Pakokaasupäästöjen testaamisen osalta tämä edellyttää näytteiden ottamista laimennusilmasta ja sen analysoimista. 2.1.3.1. Taustahiukkasmassan mittaaminen 2.1.3.1.1. Jos valmistaja pyytää, että päästömittauksista vähennetään joko laimennusilman tai laimennustunnelin taustahiukkasmassa, nämä taustatasot määritetään tämän alaliitteen 2.1.3.1.1.1–2.1.3.1.1.3 kohdassa luetelluilla menettelyillä. 2.1.3.1.1.1. Suurin sallittu taustakorjaus vastaa suodattimelle kertynyttä massaa 1 mg/km testissä käytetyllä virtausnopeudella. 2.1.3.1.1.2. Jos taustaosuus on suurempi, vähennetään oletusarvo 1 mg/km. 2.1.3.1.1.3. Jos tulos on taustaosuuden vähentämisen jälkeen negatiivinen, tausta-arvon katsotaan olevan nolla. 2.1.3.1.2. Laimennusilman taustahiukkasmassa määritetään johtamalla laimennusilmaa taustahiukkassuodattimen läpi. Laimennusilma otetaan kohdasta, joka sijaitsee virtaussuunnassa välittömästi laimennusilmasuodattimien alapuolella. Taustatasot (μg/m3) määritetään ottamalla liikkuva aritmeettinen keskiarvo vähintään 14 mittauksesta, joita tehdään vähintään yksi viikossa. 2.1.3.1.3. Laimennustunnelin taustahiukkasmassa määritetään johtamalla laimennusilmaa taustahiukkassuodattimen läpi. Ilma otetaan samasta kohdasta kuin hiukkasnäyte. Jos testissä käytetään toisiolaimennusta, toisiolaimennusjärjestelmän on oltava käynnissä taustamittauksia tehtäessä. Yksi mittaus voidaan tehdä testipäivänä joko ennen testiä tai sen jälkeen. 2.1.3.2. Taustahiukkasmäärän määrittäminen 2.1.3.2.1. Jos valmistaja pyytää taustakorjausta, taustatasot on määritettävä seuraavasti:
2.1.3.2.2. Laimennusilman taustahiukkasmäärä määritetään suodatetusta laimennusilmasta otettavasta näytteestä. Näyte otetaan kohdasta, joka sijaitsee virtaussuunnassa välittömästi laimennusilmasuodattimien alapuolella ennen hiukkasmittausjärjestelmää. Taustatasot (hiukkasia/m3) määritetään ottamalla liukuva aritmeettinen keskiarvo vähintään 14 mittauksesta, joita tehdään vähintään yksi viikossa. 2.1.3.2.3. Laimennusilman taustahiukkasmäärä määritetään suodatetusta laimennusilmasta otettavasta näytteestä. Se otetaan samasta kohdasta kuin hiukkasmääränäyte. Jos testissä käytetään toisiolaimennusta, toisiolaimennusjärjestelmän on oltava käynnissä taustamittauksia tehtäessä. Yksi mittaus voidaan tehdä testipäivänä joko ennen testiä tai sen jälkeen käyttämällä todellista testissä käytettyä hiukkaspitoisuuden vähenemiskerrointa PCRF ja CVS-järjestelmän virtausta. 2.2. Testihuoneen yleiset laitteet 2.2.1. Mitattavat parametrit 2.2.1.1. Seuraavat lämpötilat mitataan tarkkuudella ± 1,5 °C:
2.2.1.2. Ilmanpaine on voitava mitata ± 0,1 kPa:n tarkkuudella. 2.2.1.3. Ominaiskosteus H on voitava mitata tarkkuudella ± 1 g H2O/kg kuivaa ilmaa. 2.2.2. Testihuone ja seisotustila 2.2.2.1. Testihuone 2.2.2.1.1. Testihuoneen lämpötilan asetusarvo on 23 °C. Todellinen arvo saa poiketa siitä enintään ± 5 °C. Ilman lämpötila ja kosteus mitataan testihuoneen tuulettimen ulostulosta vähimmäistaajuudella 0,1 Hz. Lämpötila testin alussa annetaan tämän alaliitteen 2.8.1 kohdassa. 2.2.2.1.2. Testihuoneen ilman tai moottorin imuilman absoluuttisen kosteuden H on oltava seuraavanlainen: 5,5 ≤ H ≤ 12,2 (g H2O/kg kuivaa ilmaa) 2.2.2.1.3. Kosteus mitataan jatkuvasti vähimmäistaajuudella 0,1 Hz. 2.2.2.2. Seisonta-alue Testihuoneen lämpötilan asetusarvo on 23 °C. Todellinen arvo saa poiketa siitä enintään ± 3 °C viiden minuutin liukuvalla aritmeettisella keskiarvolla, eikä siinä saa esiintyä systemaattista poikkeamaa asetusarvosta. Lämpötila mitataan jatkuvasti vähimmäistaajuudella 0,033 Hz (30 sekunnin välein). 2.3. Testiajoneuvo 2.3.1. Yleistä Testiajoneuvon on vastattava kaikilta komponenteiltaan tuotantosarjaa. Jos ajoneuvo poikkeaa tuotantoajoneuvosta, siitä on annettava täysi kuvaus kaikissa asianomaisissa testausselosteissa. Testiajoneuvoa valittaessa valmistajan ja hyväksyntäviranomaisen on sovittava ajoneuvomallista, joka edustaa interpolointiperhettä. Päästöjen mittaamisessa käytetään testiajoneuvolla H määritettyä ajovastusta. Ajovastusmatriisiperheen tapauksessa päästömittauksissa käytetään alaliitteessä 4 olevan 5.1 kohdan mukaisesti ajoneuvolle HM laskettua ajovastusta. Jos valmistajan pyynnöstä käytetään interpolointimenetelmää (ks. alaliitteessä 7 oleva 3.2.3.2 kohta), tehdään päästömittaus myös ajoneuvolla L määritetyllä ajovastuksella. Ajoneuvojen H ja L testit olisi tehtävä samalla ajoneuvolla ja käyttäen interpolointiperheen pienintä n/v-suhdetta (toleranssi ± 1,5 %). Ajovastusmatriisiperheen tapauksessa tehdään päästömittaus myös käyttämällä alaliitteessä 4 olevan 5.1 kohdan mukaisesti ajoneuvolle LM laskettua ajovastusta. Testiajoneuvojen L ja H ajovastuskertoimet ja testimassa voidaan ottaa eri ajovastusperheistä, kunhan näiden ajovastusperheiden välinen ero johtuu alaliitteessä 4 olevan 6.8 kohdan soveltamisesta ja tässä alaliitteessä olevan 2.3.2 kohdan vaatimuksia sovelletaan. 2.3.2. Hiilidioksidi-interpolointialue 2.3.2.1. Interpolointia saa käyttää vain seuraavissa tapauksissa:
Jos nämä vaatimukset eivät täyty, testit voidaan julistaa mitättömiksi ja toistaa hyväksyntäviranomaisen suostumuksella. 2.3.2.2. Alaliitteessä 7 olevan taulukon A7/1 vaiheen 9 tuloksena saatu testiajoneuvojen L ja H CO2-päästöjen ero sovellettavassa syklissä saa olla enintään 20 prosenttia + 5 g/km ajoneuvon H CO2-päästöistä. Sen on kuitenkin oltava vähintään 15 g/km ja enintään 30 g/km. Tämä rajoitus ei päde ajovastusmatriisiperheen tapauksessa. 2.3.2.3. Valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella interpolointisuora voidaan ekstrapoloida tasolle, joka on enintään 3 g/km suurempi kuin ajoneuvon H CO2-päästöt ja/tai pienempi kuin ajoneuvon L CO2-päästöt. Laajennus on pätevä vain interpolointialueen 2.3.2.2 kohdassa määritettyjen absoluuttisten rajojen puitteissa. Ajovastusmatriisiperheen tapauksessa ekstrapolointia ei sallita. Jos kaksi tai useampia interpolointiperheitä on tämän liitteen 5.6 kohdan vaatimusten suhteen identtinen mutta eroaa siinä, että niiden CO2-päästöjen kokonaisvaihtelualue on suurempi kuin 2.3.2.2 kohdassa määritelty suurin sallittu ero, kaikki ominaisuuksiltaan (esim. merkki, malli tai lisävarusteet) samanlaiset yksittäiset ajoneuvot kuuluvat vain yhteen näistä interpolointiperheistä. 2.3.3. Sisäänajo Ajoneuvon on oltava hyvässä teknisessä kunnossa. Sen on oltava sisäänajettu, ja sillä on oltava ajettu 3 000–15 000 km ennen testiä. Moottori, voimansiirto ja ajoneuvo on ajettava sisään valmistajan suositusten mukaisesti. 2.4. Asetukset 2.4.1. Dynamometrin asetukset säädetään ja tarkastetaan alaliitteen 4 mukaisesti. 2.4.2. Dynamometrikäyttö 2.4.2.1. Apulaitteet on kytkettävä pois toiminnasta tai deaktivoitava dynamometrikäytön aikana, ellei niiden toimintaa vaadita lakisääteisesti. 2.4.2.2. Kytketään ajoneuvon mahdollinen dynamometrikäyttötila toimintaan valmistajan ohjeiden mukaisesti (esim. käyttämällä ajoneuvon ohjauspyörän painikkeita erityisessä järjestyksessä, käyttämällä valmistajan korjaamotestilaitetta tai poistamalla varoke). Valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle luettelo deaktivoiduista laitteista ja perustelut niiden deaktivoinnille. Dynamometrikäyttötila edellyttää hyväksyntäviranomaisen hyväksyntää, ja sen käytöstä on ilmoitettava kaikissa asianomaisissa testausselosteissa. 2.4.2.3. Ajoneuvon dynamometrikäyttötila ei saa aktivoida, muuttaa, viivästyttää tai deaktivoida sellaisen osan toimintaa, joka vaikuttaa päästöihin tai polttoaineenkulutukseen testausolosuhteissa. Alustadynamometrikäyttöön vaikuttavat laitteet on säädettävä niin, että ne toimivat asianmukaisesti. 2.4.2.4. Dynamometrin tyypin valinta testiajoneuvoa varten 2.4.2.4.1. Jos testiajoneuvossa on kaksi vetävää akselia ja jos sitä WLTP-olosuhteissa käytetään osittain tai pysyvästi niin, että kaksi akselia vetää tai ottaa talteen energiaa sovellettavassa syklissä, ajoneuvoa on testattava nelipyörävetotilassa käytettävällä dynamometrillä, joka täyttää alaliitteessä 5 olevan 2.2. ja 2.3 kohdan vaatimukset. 2.4.2.4.2. Jos testiajoneuvoa testataan vain yhdellä vetävällä akselilla, sitä on testattava kaksipyörävetotilassa käytettävällä dynamometrillä, joka täyttää alaliitteessä 5 olevan 2.2 kohdan vaatimukset. Yhdellä vetävällä akselilla varustettua ajoneuvoa voidaan valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella testata nelipyörävetotilassa käytettävällä nelipyörävetodynamometrillä. 2.4.2.4.3. Jos testiajoneuvoa käytetään kahden vetävän akselin toimiessa sellaisissa kuljettajan valittavissa olevissa ajotiloissa, joita ei ole tarkoitettu tavanomaiseen päivittäiseen ajoon vaan ainoastaan tiettyihin erityisiin tarkoituksiin (esim. vuoristoajo- tai huoltotila), tai jos kaksiakselinen vetotila aktivoituu vain maastoajossa, ajoneuvoa on testattava kaksipyörävetotilassa käytettävällä dynamometrillä, joka täyttää alaliitteessä 5 olevan 2.2 kohdan vaatimukset. 2.4.2.4.4. Jos testiajoneuvoa testataan nelipyörävetotilassa käytettävällä nelipyörävetodynamometrillä, voivat ei-vetävän akselin pyörät pyöriä testin aikana, kunhan ajoneuvon dynamometrikäyttötila ja vapaarullaustila mahdollistavat tällaisen käytön. Kuva A6/1a Mahdolliset testijärjestelyt kaksi- ja nelipyörävetodynamometreillä
2.4.2.5. Kaksi- ja nelipyörävetotilassa käytettävien dynamometrien vastaavuuden osoittaminen 2.4.2.5.1. Jos ajoneuvoa on testattava nelipyörävetotilassa käytettävällä dynamometrillä, sitä voidaan valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella testata vaihtoehtoisesti myös kaksipyörävetotilassa käytettävällä alustadynamometrillä, jos seuraavat ehdot täyttyvät:
2.4.2.5.2. Vastaavuuden osoittaminen koskee kaikkia saman ajovastusperheen ajoneuvoja. Vastaavuuden osoittaminen voidaan valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella ulottaa koskemaan muitakin ajovastusperheitä, jos toimitetaan näyttöä siitä, että testiajoneuvo on valittu huonointa tapausta edustavasta ajovastusperheestä. 2.4.2.6. Tiedot siitä, onko ajoneuvoa testattu kaksi- vai nelipyörävetodynamometrillä ja onko sitä testattu kaksi- vai nelipyörävetotilassa käytettävällä dynamometrillä, on ilmoitettava kaikissa asianomaisissa testausselosteissa. Jos ajoneuvoa on testattu kaksipyörävetotilassa käytettävällä nelipyörävetodynamometrillä, tiedoista on käytävä lisäksi ilmi, pyörivätkö ei-vetävän akselin pyörät. 2.4.3. Ajoneuvon pakojärjestelmässä ei saa olla vuotoja, jotka vähentäisivät kerättävää kaasumäärää. 2.4.4. Voimalaitteen ja ajoneuvon hallintalaitteiden säätöjen ja asetusten on oltava valmistajan sarjatuotantoon antamien suositusten mukaiset. 2.4.5. Renkaiden on oltava ajoneuvon valmistajan alkuperäisvarusteeksi määrittämää tyyppiä. Rengaspainetta voidaan nostaa enintään 50 prosenttia alaliitteessä 4 olevassa 4.2.2.3 kohdassa annettua painetta suuremmaksi. Samaa rengaspainetta on käytettävä dynamometrin säätämisessä ja kaikissa myöhemmissä testeissä. Käytetty rengaspaine on ilmoitettava kaikissa asianomaisissa testausselosteissa. 2.4.6. Vertailupolttoaine Testauksessa on käytettävä liitteessä IX määriteltyä asianmukaista vertailupolttoainetta. 2.4.7. Testiajoneuvon valmistelu 2.4.7.1. Ajoneuvon on testin aikana oltava suunnilleen vaakatasossa, jotta polttoaineen jakelussa ei ilmenisi mitään tavanomaisesta poikkeavaa. 2.4.7.2. Valmistajan on tarvittaessa toimitettava tarvittavat lisävarusteet ja liittimet, jotta polttoaineen tyhjennyshana saadaan sijoitettua ajoneuvoon asennettujen säiliöiden alimpaan mahdolliseen kohtaan ja pakokaasusta voidaan kerätä näytteitä. 2.4.7.3. Otettaessa hiukkasmassanäyte testissä, jolloin regenerointilaite on vakaasti kuormitettuna (ts. ajoneuvo ei käy läpi regenerointia), suositellaan, että ajoneuvolla olisi ajettu yli 1/3 ohjelmoitujen regenerointien välisestä kilometrimäärästä tai että jaksoittaisesti regeneroituvaa laitetta on kuormitettu vastaavasti ajoneuvosta irrotettuna. 2.5. Alustavat testisyklit Valmistajan pyynnöstä voidaan ajaa alustavia testisyklejä, jotta voidaan noudattaa nopeuskäyrää sille määrätyissä rajoissa. 2.6. Testiajoneuvon esivakautus 2.6.1. Ajoneuvon valmistelu 2.6.1.1. Polttoainesäiliön täyttäminen Täytetään polttoainesäiliöt vaadittavalla testipolttoaineella. Jos polttoainesäiliöissä jo oleva polttoaine ei täytä tämän alaliitteen 2.4.6 kohdan mukaisia eritelmiä, säiliö on tyhjennettävä ennen täyttämistä. Haihtumispäästöjä rajoittavaa järjestelmää ei saa tyhjentää eikä kuormittaa tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. 2.6.1.2. REESS-järjestelmien lataus Ladataan REESS-järjestelmät ennen esivakautussykliä täyteen varaukseensa. Ennen esivakautusta tehtävä lataus voidaan valmistajan pyynnöstä jättää tekemättä. REESS-järjestelmiä ei saa ladata uudelleen ennen virallista testausta. 2.6.1.3. Rengaspaineet Säädetään vetävien pyörien rengaspaineet tämän alaliitteen 2.4.5 kohdan mukaisesti. 2.6.1.4. Kaasumaista polttoainetta käyttävät ajoneuvot Kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot, jotka käyttävät polttoaineena nestekaasua tai maakaasua/biometaania tai jotka on varustettu niin, että ne voivat käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua/biometaania, on ensimmäisellä kaasumaisella vertailupolttoaineella ja toisella kaasumaisella vertailupolttoaineella suoritettavien testien välissä esivakautettava ennen toisella vertailupolttoaineella suoritettavaa testiä. 2.6.2. Testihuone 2.6.2.1. Lämpötila Testihuoneen lämpötilan on esivakautuksen aikana oltava sama kuin tyyppi 1 -testille määritelty lämpötila (tämän alaliitteen 2.2.2.1.1 kohta). 2.6.2.2. Taustamittaukset Jos testaustilassa on mahdollista, että hiukkaspäästöiltään pienen ajoneuvon testi voisi kontaminoitua aiemmasta, hiukkaspäästöiltään suurelle ajoneuvolle tehdystä testistä, suositellaan, että näytteenottolaitteiden esivakauttamista varten tehdään hiukkaspäästöiltään pienellä ajoneuvolla 20 minuuttia kestävä tasaisen nopeuden sykli nopeudella 120 km/h. Näytteenottolaitteiden esivakauttamiseksi ajo voi tarvittaessa olla pitempi ja/tai nopeus suurempi. Laimennustunnelista tehdään taustamittaukset (tapauksen mukaan) tunnelin esivakauttamisen jälkeen ja ennen ajoneuvon myöhempää testausta. 2.6.3. Menettely 2.6.3.1. Sijoitetaan testiajoneuvo joko ajamalla tai työntämällä dynamometrille ja ajetaan sovellettavat WLTC-syklit. Ajoneuvon ei tarvitse olla kylmä, ja sitä voidaan käyttää dynamometrin kuormituksen asettamiseen. 2.6.3.2. Asetetaan dynamometrin kuorma alaliitteessä 4 olevan 7 ja 8 kohdan mukaisesti. Jos testauksessa käytetään kaksipyörävetotilassa käytettävää dynamometriä, asetetaan ajovastus käytettäessä dynamometriä kaksipyörävetotilassa. Jos testauksessa käytetään nelipyörävetotilassa käytettävää dynamometriä, ajovastus asetetaan käytettäessä dynamometriä nelipyörävetotilassa. 2.6.4. Ajoneuvon käyttö 2.6.4.1. Aloitetaan voimalaitteen käynnistysmenettely tarkoitukseen varatuilla laitteilla valmistajan ohjeiden mukaisesti. Ajoneuvosta riippumatonta toimintatilan vaihtamista testin aikana ei sallita, ellei toisin määrätä. 2.6.4.1.1. Jos voimalaitteen käynnistysmenettely ei toteudu eli esimerkiksi moottori ei käynnisty odotetulla tavalla tai ajoneuvo antaa käynnistysvirheilmoituksen, testi hylätään, esivakautustestit toistetaan ja tehdään uusi testi. 2.6.4.1.2. Kun polttoaineena käytetään nestekaasua tai maakaasua/biometaania, moottori voidaan käynnistää bensiinillä ja vaihtaa automaattisesti toimimaan nestekaasulla tai maakaasulla/biometaanilla sen jälkeen, kun ennalta määritetty aika, jota kuljettaja ei voi muuttaa, on kulunut. Aika saa olla enintään 60 sekuntia. Lisäksi voidaan käyttää pelkästään bensiiniä tai samanaikaisesti bensiiniä ja kaasua kaasukäyttötilassa, kunhan kaasun energiankulutus on suurempi kuin 80 prosenttia tyyppi 1 -testin aikana kulutetusta kokonaisenergiasta. Prosenttiosuus lasketaan tämän liitteen lisäyksessä 3 esitetyllä menetelmällä. 2.6.4.2. Ensimmäinen sykli alkaa voimalaitteen käynnistyksen alkaessa. 2.6.4.3. Esivakautuksessa ajetaan sovellettava WLTC-sykli. Valmistajan tai hyväksyntäviranomaisen pyynnöstä voidaan suorittaa lisää WLTC-syklejä, jotta ajoneuvo ja sen hallintajärjestelmät vakautuvat. Lisävakauttamisen laajuus kirjataan kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin. 2.6.4.4. Kiihdytykset Ajetaan ajoneuvoa käyttäen kaasunsäädintä siten, että nopeuskäyrää voidaan noudattaa tarkasti. Ajoneuvoa on ajettava tasaisesti noudattaen edustavia vaihteenvaihtonopeuksia ja menettelyjä. Käsivalintaisen vaihteiston tapauksessa kaasupoljin vapautetaan kunkin vaihteenvaihdon ajaksi ja vaihde vaihdetaan mahdollisimman lyhyessä ajassa. Jos ajoneuvo ei pysty seuraamaan nopeuskäyrää, sitä käytetään suurimmalla käytettävissä olevalla teholla, kunnes sen nopeus saavuttaa jälleen tavoitenopeuden. 2.6.4.5. Hidastus Syklin hidastusjaksojen aikana kuljettajan on vapautettava kaasupoljin, mutta kytkintä ei saa vapauttaa manuaalisesti ennen alaliitteessä 2 olevan 4 kohdan d, e tai f alakohdassa täsmennettyä hetkeä. Jos ajoneuvo hidastuu nopeuskäyrässä määrättyä nopeammin, ohjataan ajoneuvo kaasunsäätimellä jälleen tarkasti nopeuskäyrälle. Jos ajoneuvo hidastuu niin hitaasti, ettei tavoitehidastus toteudu, käytetään jarruja siten, että nopeuskäyrää voidaan seurata tarkasti. 2.6.4.6. Jarrutukset Vaiheissa, joissa ajoneuvo on paikallaan tai käy joutokäynnillä, käytetään jarruja voimalla, joka estää vetävien pyörien pyörimisen. 2.6.5. Vaihteiston käyttö 2.6.5.1. Käsivalintaiset vaihteistot 2.6.5.1.1. Noudatetaan alaliitteessä 2 annettuja vaihteen vaihtamiseen sovellettavia vaatimuksia. Alaliitteen 8 mukaisesti testattavia ajoneuvoja ajetaan kyseisen alaliitteen 1.5 kohdan mukaisesti. 2.6.5.1.2. Vaihteen vaihtaminen on aloitettava ja saatettava päätökseen ± 1,0 sekunnin sisällä määrätystä vaihteenvaihtokohdasta. 2.6.5.1.3. Kytkin vapautetaan ± 1,0 sekunnin sisällä määrätystä kytkimenkäyttökohdasta. 2.6.5.2. Automaattivaihteistot 2.6.5.2.1. Valitsinta ei saa ensimmäisen kytkennän jälkeen käyttää enää missään vaiheessa testin aikana. Ensimmäinen kytkentä on tehtävä 1 sekunti ennen ensimmäistä kiihdytystä. 2.6.5.2.2. Käsivalintaisen tilan sisältävällä automaattivaihteistolla varustettuja ajoneuvoja ei saa testata käsivalintaisessa tilassa. 2.6.6. Kuljettajan valittavissa olevat ajotilat 2.6.6.1. Ensisijaisella ajotilalla varustetut ajoneuvot testataan ensisijaisessa ajotilassa. Ajoneuvo voidaan valmistajan pyynnöstä testata vaihtoehtoisesti kuljettajan valittavissa olevassa ajotilassa, joka on CO2-päästöjen kannalta huonoin. 2.6.6.2. Valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle näyttöä tämän liitteen 3.5.9 kohdan vaatimukset täyttävästä kuljettajan valittavissa olevasta ajotilasta. Ensisijaista ajotilaa voidaan hyväksyntäviranomaisen suostumuksella käyttää asianomaisen järjestelmän tai laitteen ainoana kuljettajan valittavissa olevana ajotilana kriteeripäästöjen, CO2-päästöjen ja polttoaineenkulutuksen määrittämisessä. 2.6.6.3. Jos ajoneuvossa ei ole ensisijaista ajotilaa tai hyväksyntäviranomainen ei hyväksy esitettyä ajotilaa ensisijaiseksi ajotilaksi, ajoneuvo testataan kriteeripäästöjen, CO2-päästöjen ja polttoaineenkulutuksen kannalta parhaana ja huonoimpana pidettävässä kuljettajan valittavissa olevassa tilassa. Parhaana ja huonoimpana pidettävät ajotilat määritetään CO2-päästöistä ja polttoaineenkulutuksesta kaikissa ajotiloissa annetun näytön perusteella. CO2-päästöjen ja polttoaineenkulutuksen arvoksi otetaan kummassakin ajotilassa saatujen testitulosten aritmeettinen keskiarvo. Kummassakin ajotilassa saadut testitulokset on kirjattava. Ajoneuvo voidaan valmistajan pyynnöstä testata vaihtoehtoisesti kuljettajan valittavissa olevassa ajotilassa, joka on CO2-päästöjen kannalta huonoin. 2.6.6.4. Valmistajan toimittaman teknisen näytön perusteella ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella voidaan jättää huomiotta sellaiset kuljettajan valittavissa olevat ajotilat, joiden käyttötarkoitus on hyvin erityinen ja rajattu (esim. huolto- ja ryömintätila). Huomioon on otettava kaikki muut eteenpäinajoon käytettävät kuljettajan valittavissa olevat ajotilat, ja kriteeripäästöjä koskevia raja-arvoja on noudatettava kaikissa näissä tiloissa. 2.6.6.5. Tämän alaliitteen 2.6.6.1–2.6.6.4 kohtaa sovelletaan kaikkiin kuljettajan valittavissa olevilla tiloilla varustettuihin ajoneuvon järjestelmiin, myös niihin, jotka eivät liity yksinomaan vaihteistoon. 2.6.7. Tyyppi 1 -testin mitätöiminen ja syklin saattaminen päätökseen Jos moottori sammuu odottamattomasti, esivakautus- tai tyyppi 1 -testi mitätöidään. Moottori sammutetaan syklin päätyttyä. Moottoria ei saa käynnistää uudelleen ennen sen testin alkua, jota varten ajoneuvo on esivakautettu. 2.6.8. Vaaditut tiedot ja laadunvalvonta 2.6.8.1. Nopeusmittaus Esivakautuksen aikana mitataan nopeus ajan suhteen tai määritetään se tiedonkeruujärjestelmän tiedoista, joita kerätään vähintään 1 Hz:n taajuudella, jotta voidaan arvioida todellinen nopeus. 2.6.8.2. Ajomatka Ajoneuvon todellinen ajomatka on esitettävä kaikissa asianomaisissa testauskaavakkeissa kunkin WLTC-vaiheen osalta. 2.6.8.3. Poikkeamat nopeuskäyrästä Ajoneuvoja, jotka eivät pysty saavuttamaan sovellettavassa WLTC-syklissä vaadittua kiihtyvyyttä ja suurinta nopeutta, on ajettava kaasunsäädin täysin auki, kunnes vaadittu nopeuskäyrä saavutetaan uudelleen. Näissä olosuhteissa tapahtuvat poikkeamat tavoitenopeuskäyrästä eivät johda testin mitätöintiin. Poikkeamat ajosyklistä on esitettävä kaikissa asianomaisissa testausselosteissa. 2.6.8.3.1. Ajoneuvon todellinen nopeus saa poiketa sovellettaville testisykleille määrätyistä nopeuksista jäljempänä esitettävien toleranssien rajoissa. Toleranssit eivät saa näkyä kuljettajalle.
Ks. kuva A6/2. Määrättyjä suuremmat nopeusvaihtelut sallitaan, kunhan toleranssit eivät ylity yli 1 sekunnin ajan missään tilanteessa. Poikkeamia saa esiintyä enintään kymmenen testisykliä kohti. 2.6.8.3.2. Ajosuoriteindeksit IWR ja RMSSE lasketaan alaliitteessä 7 olevan 7 kohdan vaatimusten mukaisesti. Jos joko IWR:n tai RMSSE:n arvo on hyväksyttävyysalueensa ulkopuolella, ajotestiä on pidettävä mitättömänä. Kuva A6/2 Poikkeamat nopeuskäyrästä
2.7. Seisonta 2.7.1. Testiajoneuvoa pidetään esivakautuksen jälkeen ja ennen testausta alueella, jonka ympäristöolosuhteet ovat tämän alaliitteen 2.2.2.2 kohdan mukaiset. 2.7.2. Ajoneuvoa seisotetaan vähintään 6 ja enintään 36 tuntia moottoritilan kansi avattuna tai suljettuna. Ajoneuvo voidaan jäähdyttää pakotetusti lämpötilan asetusarvoon, ellei menettelyä ajoneuvokohtaisissa vaatimuksissa kielletä. Jos jäähdytystä nopeutetaan tuulettimilla, ne on asetettava niin, että ajolaitteen, moottorin ja pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmän maksimaalinen jäähdyttäminen tapahtuu tasaisesti. 2.8. Päästö- ja polttoaineenkulutustesti (tyyppi 1 -testi) 2.8.1. Testihuoneen lämpötilan on testin alussa oltava 23 ± 3 °C. Mahdollisen moottoriöljyn ja jäähdytysaineen lämpötilan on oltava ± 2 °C asetusarvosta 23 °C. 2.8.2. Työnnetään testiajoneuvo dynamometrille. 2.8.2.1. Sijoitetaan ajoneuvon vetävät pyörät dynamometrille käynnistämättä moottoria. 2.8.2.2. Säädetään vetävien pyörien renkaiden paineet tämän alaliitteen 2.4.5 kohdan mukaisesti. 2.8.2.3. Moottoritilan kannen on oltava kiinni. 2.8.2.4. Juuri ennen moottorin käynnistämistä liitetään ajoneuvon pakoputkiin pakokaasua johtava yhdysputki. 2.8.3. Voimalaitteen käynnistäminen ja ajaminen 2.8.3.1. Aloitetaan voimalaitteen käynnistysmenettely tarkoitukseen varatuilla laitteilla valmistajan ohjeiden mukaisesti. 2.8.3.2. Ajetaan ajoneuvolla tämän alaliitteen 2.6.4–2.6.7 kohdan mukaisesti alaliitteessä 1 kuvattu sovellettava WLTC-sykli. 2.8.4. Mitataan REESS-järjestelmän varaustaso kussakin WLTC-vaiheessa tämän alaliitteen lisäyksessä 2 määritellyn mukaisesti. 2.8.5. Mitataan ajoneuvon todellinen nopeus tiheydellä 10 Hz ja lasketaan ja kirjataan alaliitteessä 7 olevassa 7 kohdassa kuvatut ajosuoriteindeksit. 2.8.6. Korjataan CO2-päästöt tavoitenopeuden ja ajomatkan suhteen alaliitteessä 6 b määritellyn mukaisesti käyttäen mittaustiheydellä 10 Hz mitattua ajoneuvon todellista nopeutta ja todellista aikaa. 2.9. Kaasunäytteenotto Kaasunäytteet kerätään pusseihin ja niiden sisältämät yhdisteet analysoidaan testin tai testivaiheen päätteeksi. Yhdisteitä voidaan analysoida myös jatkuvasti, jolloin tulokset integroidaan koko syklin ajalta. 2.9.1. Ennen kutakin testiä on tehtävä seuraavat toimenpiteet:
2.10. Näytteenotto hiukkasmassan määrittämiseksi 2.10.1. Ennen kutakin testiä on tehtävä tämän alaliitteen 2.10.1.1–2.10.1.2.2 kohdassa kuvatut toimenpiteet. 2.10.1.1. Suodattimen valinta Koko sovellettavan WLTC-syklin ajan on käytettävä yhtä hiukkasnäytesuodatinta ilman varasuodatinta. Syklin alueellisten vaihteluiden ottamiseksi huomioon voidaan käyttää yhtä suodatinta kolmessa ensimmäisessä vaiheessa ja toista suodatinta neljännessä vaiheessa. 2.10.1.2. Suodattimen valmistelu 2.10.1.2.1. Suodatin sijoitetaan vähintään tuntia ennen testiä petrimaljaan, joka on suojattu pölykontaminaatiolta mutta jossa ilma voi vaihtua, ja viedään punnituskammioon tai -huoneeseen vakautumaan. Vakautuksen jälkeen suodatin punnitaan, ja sen paino kirjataan kaikkiin asianomaisiin testauskaavakkeisiin. Tämän jälkeen suodatin sijoitetaan suljettuun petrimaljaan tai tiiviisti suljettuun suodattimenpitimeen, kunnes sitä tarvitaan testauksessa. Suodatin on otettava käyttöön kahdeksan tunnin kuluessa punnituskammiosta poistamisesta. Suodatin on palautettava tunnin kuluessa testin päättymisestä vakautuskammioon, jossa sen annetaan vakautua vähintään tunnin ajan ennen punnitusta. 2.10.1.2.2. Asetetaan hiukkasnäytesuodatin huolellisesti pitimeensä. Suodatinta saa käsitellä vain atuloilla tai pihdeillä. Suodattimen kovakourainen tai hankaava käsittely aiheuttaa virheitä punnituksessa. Suodatin-pidinasennelma on sijoitettava näytteenottolinjaan, jonka läpi ei kulje virtausta. 2.10.1.2.3. Mikrovaaka on hyvä tarkastaa kunkin punnituksen alussa enintään 24 tuntia ennen näytteen punnitsemista punnitsemalla yksi noin 100 mg:n vertailupunnus. Punnus punnitaan kolme kertaa, ja tulosten aritmeettinen keskiarvo kirjataan kaikkiin asianomaisiin testauskaavakkeisiin. Jos punnitustulosten aritmeettinen keskiarvo on ± 5 μg edellisen punnituksen tuloksesta, punnitusta ja vaakaa pidetään valideina. 2.11. Näytteenotto hiukkasmäärän määrittämiseksi 2.11.1. Ennen kutakin testiä on tehtävä tämän alaliitteen 2.11.1.1–2.11.1.2 kohdassa kuvatut toimenpiteet. 2.11.1.1. Käynnistetään hiukkasmittauksessa käytettävä laimennusjärjestelmä ja mittauslaitteet ja valmistellaan ne näytteenottoa varten. 2.11.1.2. Tarkastetaan hiukkasnäytteenottojärjestelmään kuuluvan hiukkaslaskurin ja haihtuvien hiukkasten poistolaitteen asianmukainen toiminta tämän alaliitteen 2.11.1.2.1–2.11.1.2.4 kohdassa luetelluilla menettelyillä. 2.11.1.2.1. Vuototestissä, jossa käytetään teholtaan sopivaa suodatinta, joka asennetaan koko hiukkasmäärän mittausjärjestelmän (haihtuvien hiukkasten poistolaite ja hiukkaslaskuri) syöttöaukkoon, mitatun pitoisuuden on oltava pienempi kuin 0,5 hiukkasta kuutiosenttimetrissä. 2.11.1.2.2. Hiukkaslaskurille on tehtävä päivittäin nollatarkastus, jossa käytetään laskurin syöttöaukkoon asennettua teholtaan sopivaa suodatinta ja jossa pitoisuudeksi on saatava enintään 0,2 hiukkasta kuutiosenttimetrissä. Kun suodatin poistetaan, hiukkaslaskurin on osoitettava mitatun pitoisuuden nousseen vähintään arvoon 100 hiukkasta kuutiosenttimetrissä, kun siihen johdetaan ulkoilmaa, ja osoitettava arvoksi jälleen enintään 0,2 hiukkasta kuutiosenttimetrissä, kun suodatin asennetaan uudelleen paikoilleen. 2.11.1.2.3. On varmistettava, että mittausjärjestelmä ilmoittaa, että järjestelmään mahdollisesti kuuluva höyrystysputki on saavuttanut oikean käyttölämpötilansa. 2.11.1.2.4. On varmistettava, että mittausjärjestelmä ilmoittaa, että laimennin PND1 on saavuttanut oikean käyttölämpötilansa. 2.12. Näytteenotto testin aikana 2.12.1. Käynnistetään laimennusjärjestelmä, näytteenottopumput ja tiedonkeruujärjestelmä. 2.12.2. Käynnistetään hiukkasmassa- ja hiukkasmääränäytteenottojärjestelmät. 2.12.3. Mitataan hiukkasmäärää jatkuvasti. Määritetään pitoisuuden aritmeettinen keskiarvo integroimalla analysaattorin signaalit kunkin vaiheen ajalta. 2.12.4. Näytteenotto aloitetaan ennen voimalaitteen käynnistysmenettelyn aloittamista tai sitä aloitettaessa ja lopetetaan syklin päättyessä. 2.12.5. Näytteenottovälineen vaihtaminen 2.12.5.1. Kaasupäästöt Laimennetusta pakokaasusta ja laimennusilmasta tehtävässä näytteenotossa siirrytään tarvittaessa käyttämään uutta näytepussiparia ajettavan soveltuvan WLTC-syklin kunkin vaiheen päättyessä. 2.12.5.2. Hiukkaset Sovelletaan tämän alaliitteen 2.10.1.1 kohdan vaatimuksia. 2.12.6. Dynamometrillä ajettu matka on esitettävä kaikissa asianomaisissa testauskaavakkeissa kunkin vaiheen osalta. 2.13. Testin lopettaminen 2.13.1. Moottori sammutetaan välittömästi testin viimeisen osan päätyttyä. 2.13.2. Kytketään vakiotilavuuskerääjä CVS tai muu imulaite pois toiminnasta tai irrotetaan pakokaasunsiirtoputki ajoneuvon pakoputkista. 2.13.3. Ajoneuvo voidaan siirtää pois dynamometriltä. 2.14. Testauksen jälkeiset menettelyt 2.14.1. Kaasuanalysaattorin tarkastaminen Tarkastetaan jatkuvaan laimennetusta seoksesta tehtyyn mittaukseen käytettävien analysaattorien nolla- ja kalibrointikaasulukemat. Testi katsotaan hyväksyttäväksi, jos ennen testiä ja testin jälkeen saatujen tulosten ero on alle 2 prosenttia kalibrointikaasun arvosta. 2.14.2. Pussien analysointi 2.14.2.1. Pussien sisältämät pakokaasut ja laimennusilma on analysoitava mahdollisimman pian. Pakokaasut on joka tapauksessa analysoitava 30 minuutin kuluessa syklin vaiheen loppumisesta. Pussin sisältämien yhdisteiden osalta on otettava huomioon kaasun reaktiivisuusaika. 2.14.2.2. Heti kun käytännössä mahdollista nollataan ennen kunkin näytteen analysointia analysaattorin asetus kunkin yhdisteen osalta sopivalla nollakaasulla. 2.14.2.3. Muodostetaan analysaattorien kalibrointikäyrät käyttämällä kalibrointikaasuja, joiden nimellispitoisuudet ovat 70–100 prosenttia mittausalueesta. 2.14.2.4. Tämän jälkeen tarkastetaan uudelleen analysaattorien nollakohdat. Jos lukema poikkeaa tämän alaliitteen 2.14.2.2 kohdassa esitetystä asteikosta yli 2 prosenttia, menettely uusitaan kyseisen analysaattorin osalta. 2.14.2.5. Tämän jälkeen näytteet analysoidaan. 2.14.2.6. Analysoinnin jälkeen tarkastetaan nolla- ja kalibrointikohdat samoilla kaasuilla. Testi katsotaan hyväksyttäväksi, jos ero on alle 2 prosenttia kalibrointikaasun arvosta. 2.14.2.7. Analysaattorien läpi kulkevien eri kaasujen virtausmäärien ja paineiden on oltava samat kuin analysaattorien kalibroinnissa. 2.14.2.8. Kunkin mitatun yhdisteen pitoisuus on kirjattava kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin mittauslaitteen vakautuksen jälkeen. 2.14.2.9. Kaikkien päästöjen massat ja määrät (tapauksen mukaan) lasketaan alaliitteen 7 mukaisesti. 2.14.2.10. Kalibroinnit ja tarkastukset tehdään joko
Tapauksessa b kalibroinnit ja tarkastukset tehdään kaikille analysaattoreille kaikilla testissä käytetyillä mittausalueilla. Sekä tapauksessa a että tapauksessa b käytetään vastaavien ulkoilma- ja pakokaasupussien analysoinnissa samaa analysaattorin mittausaluetta. 2.14.3. Hiukkasnäytesuodattimen punnitseminen 2.14.3.1. Hiukkassuodatin palautetaan punnituskammioon viimeistään tunnin kuluttua testin päättymisestä. Sitä vakautetaan vähintään tunnin ajan petrimaljassa, joka on suojattu pölykontaminaatiolta mutta jossa ilma vaihtuu, minkä jälkeen se punnitaan. Suodattimen bruttopaino on kirjattava kaikkiin asianomaisiin testauskaavakkeisiin. 2.14.3.2. Punnitaan ainakin kaksi käyttämätöntä vertailusuodatinta mieluiten samaan aikaan kuin näytesuodattimet mutta joka tapauksessa 8 tunnin kuluessa näytesuodattimien punnitsemisesta. Vertailusuodattimien on oltava samankokoisia ja samaa materiaalia kuin näytesuodattimet. 2.14.3.3. Jos jonkin vertailusuodattimen ominaispaino muuttuu yli ± 5 μg näytesuodattimien punnitusten välillä, näytesuodatin ja vertailusuodattimet on vakautettava uudelleen punnituskammiossa ja punnittava uudelleen. 2.14.3.4. Vertailusuodattimen punnitusten vertailemiseksi vertaillaan sen ominaispainoja ja ominaispainojen liukuvaa aritmeettista keskiarvoa. Liukuva aritmeettinen keskiarvo lasketaan ominaispainoista, jotka on määritetty sen jälkeen, kun vertailusuodattimet vietiin punnituskammioon. Keskiarvo lasketaan vähintään yhden mutta enintään 15 päivän ajalta. 2.14.3.5. Näyte- ja vertailusuodattimien vakauttaminen ja punnitseminen uudelleen on sallittua, kunnes päästötestissä saatujen kaasujen mittauksesta on kulunut 80 tuntia. Jos 80 tunnin kuluttua tai sitä ennen yli puolet vertailusuodattimista täyttää ± 5 μg:n kriteerin, näytesuodattimen punnitusta voidaan pitää validina. Jos 80 tunnin kuluttua käytetään kahta vertailusuodatinta, joista toinen ei täytä ± 5 μg:n kriteeriä, näytesuodattimen punnitusta voidaan pitää validina sillä edellytyksellä, että kyseisten kahden vertailusuodattimen ominaisarvojen ja liukuvien keskiarvojen absoluuttisten erojen summa on enintään 10 μg. 2.14.3.6. Jos alle puolet vertailusuodattimista täyttää ± 5 μg:n kriteerin, näytesuodatin hylätään ja päästötestit uusitaan. Kaikki vertailusuodattimet on hylättävä ja korvattava 48 tunnin kuluessa. Kaikissa muissa tapauksissa vertailusuodattimet korvataan vähintään 30 päivän välein siten, ettei yhtäkään näytesuodatinta punnita ilman vertailua sellaiseen vertailusuodattimeen, jota on pidetty punnituskammiossa vähintään yhden päivän ajan. 2.14.3.7. Jos alaliitteessä 5 olevassa 4.2.2.1 kohdassa määritellyt punnituskammion stabiilisuuskriteerit eivät täyty mutta vertailusuodattimien punnitukset ovat vaatimusten mukaiset, ajoneuvon valmistaja voi valita, hyväksyykö hän näytesuodattimien painot vai hylkääkö hän testin, korjauttaa punnituskammion säätöjärjestelmän ja suorituttaa testin uudelleen. Alaliite 6 – Lisäys 1 Päästöjentestausmenettely kaikille jaksoittaisesti regeneroituvilla järjestelmillä varustetuille ajoneuvoille 1. Yleistä 1.1. Tässä lisäyksessä määritellään ne erityiset vaatimukset, jotka koskevat tämän liitteen 3.8.1 kohdassa määritellyllä jaksoittaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustettujen ajoneuvojen testaamista. 1.2. Päästövaatimuksia ei tarvitse soveltaa niiden syklien aikana, jolloin regenerointi tapahtuu. Jos jaksoittainen regenerointi tapahtuu vähintään kerran tyyppi 1 -testiä kohti ja se on tapahtunut vähintään kerran ajoneuvoa valmisteltaessa tai jos kahden perättäisen jaksoittaisen regeneraation välillä on ajettu yli 4 000 km toistetuissa tyyppi 1 -testeissä, erityistä testausmenettelyä ei tarvita. Tällöin ei sovelleta tätä lisäystä vaan käytetään Ki-tekijää 1,0. 1.3. Tämän lisäyksen säännöksiä sovelletaan pelkästään hiukkasmassamittauksiin, ei hiukkasmäärämittauksiin. 1.4. Valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella voidaan jaksoittaisesti regeneroituville laitteille tarkoitettu testi jättää suorittamatta regeneroituvalle laitteelle, mikäli valmistaja toimittaa tiedot, jotka osoittavat, että päästöt eivät niiden jaksojen aikana, jolloin regenerointi tapahtuu, ylitä kyseiseen ajoneuvoluokkaan sovellettavia päästörajoja. Tällöin käytetään CO2-päästöjen ja polttoaineenkulutuksen mittaamisessa Ki-kertoimen kiinteää arvoa 1,05. 1.5. Valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella voidaan moottoritievaihe jättää pois määritettäessä regenerointikerrointa Ki ryhmien 2 ja 3 ajoneuvoille. 2. Testausmenetelmä Testiajoneuvon on voitava estää tai sallia regenerointiprosessi, kunhan toimenpiteellä ei ole vaikutusta moottorin alkuperäisiin säätöihin. Regeneroinnin estäminen on sallittua vain regenerointijärjestelmän latauksen ja esivakautussyklien aikana. Sitä ei kuitenkaan sallita mitattaessa päästöjä regenerointijakson aikana. Päästötesti on tehtävä käyttäen muuttamatonta valmistajan alkuperäistä ohjausyksikköä. Ki-kertoimen määrittämisen aikana voidaan valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella käyttää erityistä ”teknistä ohjausyksikköä”, joka ei vaikuta moottorin alkuperäiseen kalibrointiin. 2.1. Pakokaasupäästöjen mittaaminen kahden regenerointitapahtuman sisältävän WLTC-syklin välissä 2.1.1. Päästöjen aritmeettinen keskiarvo regenerointijaksojen välissä ja regenerointilaitteen latauksen aikana on määritettävä useamman suunnilleen tasaisin väliajoin tehdyn (jos niitä on enemmän kuin kaksi) tyyppi 1 -testin aritmeettisesta keskiarvosta. Vaihtoehtoisesti valmistaja voi toimittaa tiedot, jotka osoittavat, että päästöt pysyvät vakioina (± 15 prosentin rajoissa) regenerointitapahtuman sisältävien WLTC-syklien välissä. Tässä tapauksessa voidaan käyttää tyyppi 1 -testin aikana mitattuja päästöarvoja. Muussa tapauksessa on mitattava päästöt ainakin kahdesta tyyppi 1 -syklistä: yksi mittaus välittömästi regeneroinnin jälkeen (ennen uutta latausta) ja toinen mahdollisimman vähän ennen regenerointijaksoa. Kaikki päästömittaukset on tehtävä tämän alaliitteen mukaisesti ja kaikki laskelmat tämän lisäyksen 3 kohdan mukaisesti. 2.1.2. Latausprosessi ja kertoimen Ki määritys on tehtävä tyyppi 1 -käyttösyklin aikana dynamometrillä tai moottoritestipenkissä käyttäen vastaavaa testisykliä. Syklejä voidaan ajaa jatkuvasti (ts. ilman, että moottori sammutetaan syklien välissä). Ajoneuvo voidaan välillä ottaa pois dynamometriltä, kun joitain testijaksoja on ajettu, ja testiä voidaan jatkaa myöhemmin. Valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella valmistaja voi laatia vaihtoehtoisen menettelyn ja osoittaa sen vastaavuuden, mukaan luettuina suodattimen lämpötila, järjestelmän lataus ja ajomatka. Tämä voidaan tehdä moottoritestipenkissä tai alustadynamometrillä. 2.1.3. Syklien lukumäärä D kahden regenerointitapahtuman sisältävän WLTC-syklin välissä, niiden jaksojen lukumäärä n, joiden aikana päästömittauksia tehdään, sekä kullekin yhdisteelle i kunkin jakson j aikana tehtyjen massapäästömittausten M′sij arvot on kirjattava kaikkiin asianomaisiin testauskaavakkeisiin. 2.2. Päästöjen mittaus regenerointitapahtumien aikana 2.2.1. Ajoneuvon mahdollinen valmistelu regenerointivaiheen aikana tehtäviä päästötestejä varten on tehtävä tämän alaliitteen 2.6 kohdan mukaisia esivakautussyklejä tai vastaavia moottoritestipenkkisyklejä käyttäen sen mukaan, mikä kuormitusmenettely on tämän lisäyksen 2.1.2 kohdassa valittu. 2.2.2. Tässä liitteessä kuvatut testausolosuhteet ja ajoneuvon testaustila tyyppi 1 -testiä varten pätevät ennen ensimmäistä hyväksyttävää päästötestiä. 2.2.3. Regenerointi ei saa tapahtua ajoneuvon valmistelun aikana. Tämä voidaan varmistaa jollakin seuraavista tavoista:
2.2.4. Tehdään regenerointitapahtuman sisältävä kylmäkäynnistyksen jälkeinen pakokaasupäästötesti sovellettavan WLTC-syklin mukaisesti. 2.2.5. Jos regenerointiin tarvitaan useampi kuin yksi WLTC-sykli, tehdään ne kaikki. Regeneroinnin suorittamiseksi tarvittavissa sykleissä voidaan käyttää yhtä ja samaa hiukkasnäytesuodatinta. Jos WLTC-syklejä on ajettava useita, ne on ajettava välittömästi toisensa jälkeen sammuttamatta moottoria, kunnes regenerointiprosessi on saatu päätökseen. Jos sykleissä tarvittavien kaasupäästönäytepussien määrä ylittää käytettävissä olevien pussien määrän, uusi testi on valmisteltava mahdollisimman nopeasti. Moottoria ei tänä aikana sammuteta. 2.2.6. Regeneroinnin aikaiset eri yhdisteiden päästöarvot Mri lasketaan tämän lisäyksen 3 kohdan mukaisesti. Niiden sovellettavien testisyklien lukumäärä d, joiden aikana tehdään mittauksia täydellistä regenerointia varten, on kirjattava kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin. 3. Laskelmat 3.1. Yksittäisen regeneroinnin järjestelmän pakokaasu- ja CO2-päästöjen ja polttoaineenkulutuksen laskeminen kun n ≥ 1 kun d ≥1
jossa kunkin tarkasteltavan yhdisteen i osalta:
Arvon Mp ilaskeminen esitetään graafisesti kuvassa A6. App1/1. Kuva A6.App1/1 Päästötestissä mitatut parametrit regeneraatiotapahtuman sisältävien syklien aikana ja niiden välissä (kaavamainen esimerkki; syklien D aikana päästöt saattavat lisääntyä tai vähentyä) Syklien lukumäärä Päästöt [g/km] 3.1.1. Regenerointikertoimen Ki arvon laskeminen kullekin tarkasteltavalle yhdisteelle i Valmistaja voi halutessaan määrittää kunkin yhdisteen osalta erikseen joko summaavat tai kertovat tekijät.
Msi-, Mpi- ja Ki-tulokset ja valmistajan valitsema tekijän tyyppi kirjataan. Ki-tulos kirjataan kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin. Msi-, Mpi- ja Ki-tulokset kirjataan kaikkiin asianomaisiin testauskaavakkeisiin. Ki voidaan määrittää sen jälkeen, kun on saatu päätökseen yksittäinen regeneraatioprosessi, jossa on tehty mittauksia ennen regenerointitapahtumia, niiden aikana ja niiden jälkeen, kuten kuvassa A6.App1/1 esitetään. 3.2. Usean jaksoittaisen regeneroinnin järjestelmän pakokaasu- ja CO2-päästöjen ja polttoaineenkulutuksen laskeminen Lasketaan seuraavat yhdestä tyyppi 1 -syklistä kriteeripäästöjen ja CO2-päästöjen osalta: Laskelmassa käytettävät CO2-päästöt saadaan alaliitteessä 7 olevassa taulukossa A7/1 kuvatun vaiheen 3 tuloksena. kun nj ≥ 1 kun d ≥ 1
jossa
Arvon Mpi laskeminen esitetään graafisesti kuvassa A6. App1/2. Kuva A6.App1/2 Päästötestissä mitatut parametrit regeneraatiotapahtuman sisältävien syklien aikana ja niiden välissä (kaavamainen esimerkki) Teksti kuvaKi-kertoimen arvo usean jaksoittaisen regeneroinnin järjestelmien osalta voidaan laskea vasta, kun kussakin järjestelmässä on tapahtunut tietty määrä regenerointeja. Kun koko menettely on suoritettu (A:sta B:hen, ks. kuva A6.App1/2), tulisi päästä alkuperäisiin lähtöolosuhteisiin A. 3.3. Ki-kertoimien (kertova tai summaava) arvot pyöristetään neljän desimaalin tarkkuuteen päästönormin arvon fysikaalisen yksikön perusteella. Alaliite 6 – Lisäys 2 Ladattavan energiavarastojärjestelmän seurannan testausmenetelmä 1. Yleistä Testattaessa vain sisäisesti ladattavia hybridisähköajoneuvoja (NOVC-HEV) ja ulkoisesti ladattavia hybridisähköajoneuvoja (OVC-HEV) sovelletaan alaliitteen 8 lisäyksiä 2 ja 3. Tässä lisäyksessä määritellään erityiset vaatimukset, jotka koskevat CO2-päästöjen massan testitulosten korjaamista energiataseen ΔEREESS funktiona kaikkien REESS-järjestelmien osalta. Korjattujen CO2-päästöjen massan arvojen on vastattava nollaenergiatasetta (ΔEREESS = 0), ja ne on laskettava käyttäen korjauskerrointa, jonka määrittäminen esitetään jäljempänä. 2. Mittauslaitteisto ja -välineet 2.1. Virran mittaaminen REESS-järjestelmän varauksen purkautuminen määritellään negatiivisena virtana. 2.1.1. REESS-järjestelmän virrat mitataan testeissä käyttämällä pihtityyppistä tai suljettua virta-anturia. Virranmittausjärjestelmän on täytettävä taulukossa A8/1 esitetyt vaatimukset. Virta-anturien on kestettävä moottorin käynnistämisen yhteydessä syntyvät virtapiikit ja mittauspaikan lämpötila. Tarkkojen mittausten saamiseksi on ennen testiä tehtävä nollasäätö ja demagnetointi laitevalmistajan ohjeiden mukaisesti. 2.1.2. Virta-anturit kytketään johonkin REESS-järjestelmistä liittämällä ne johtoon, joka on kytketty suoraan REESS-järjestelmään, ja niihin on johdettava REESS-järjestelmän koko virta. Jos johtimet on eristetty, käytetään sopivia menetelmiä, joista on sovittu hyväksyntäviranomaisen kanssa. Jotta REESS-järjestelmän virtaa voidaan helposti mitata käyttämällä ulkoisia laitteita, valmistajien olisi hyvä varustaa ajoneuvot soveltuvilla, turvallisilla ja helposti saavutettavilla kytkentäpisteillä. Jos se ei ole mahdollista, valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle välineet, joilla virta-anturi voidaan kytkeä REESS-järjestelmän johtoihin edellä kuvatulla tavalla. 2.1.3. Mitattu virta integroidaan ajan suhteen vähintään 20 Hz:n taajuudella, jolloin saadaan Q:n mitattu arvo ampeeritunteina (Ah). Integrointi voidaan tehdä virranmittausjärjestelmässä. 2.2. Ajoneuvon sisäiset tiedot 2.2.1. REESS-järjestelmän virta voidaan vaihtoehtoisesti määrittää ajoneuvon sisäisten tietojen perusteella. Tässä mittausmenetelmässä on ajoneuvosta saatava seuraavat tiedot:
2.2.2. Valmistajan on osoitettava hyväksyntäviranomaiselle, että ajoneuvon sisäiset REESS-järjestelmän latausta ja purkamista koskevat tiedot ovat tarkkoja. Valmistaja voi perustaa REESS-järjestelmän valvontaan perustuvan ajoneuvoperheen osoittaakseen, että ajoneuvon sisäiset REESS-järjestelmän latausta ja purkamista koskevat tiedot pitävät paikkansa. Tietojen paikkansapitävyys on osoitettava edustavalla ajoneuvolla. Perheen perustamiskriteerit ovat seuraavat:
2.2.3. Kaikki sellaiset REESS-järjestelmät, jotka eivät vaikuta CO2-päästöjen massaan, jätetään valvonnan ulkopuolelle. 3. REESS-järjestelmän energianmuutokseen perustuva korjausmenettely 3.1. REESS-järjestelmän virran mittaaminen aloitetaan samalla hetkellä kun testauskin ja lopetetaan välittömästi, kun ajoneuvolla on ajettu täysi ajosykli. 3.2. REESS-järjestelmän energiasisällön ero syklin lopussa verrattuna syklin alkuun ilmaistaan virransyöttöjärjestelmästä mitatun sähkötaseen Q avulla. Sähkötase määritetään koko ajetulle WLTC-syklille. 3.3. Syklin eri vaiheiden osalta kirjataan erilliset arvot Qphase. 3.4. Koko syklin CO2-päästöjen massan korjaaminen korjauskriteerin c funktiona 3.4.1. Korjauskriteerin c laskeminen Korjauskriteeri c on sähköenergian muutoksen absoluuttisen arvon ΔEREESS,j ja polttoaineen energiasisällön suhde, joka lasketaan seuraavilla yhtälöillä:
jossa
3.4.2. Korjaus tehdään, jos ΔEREESS on negatiivinen (eli REESS-järjestelmän varaus purkautuu) ja tämän lisäyksen 3.4.1 kohdan mukaisesti laskettu korjauskriteeri c on suurempi kuin vastaava taulukossa A6.App2/2 annettu toleranssi. 3.4.3. Korjausta ei tehdä vaan käytetään korjaamattomia arvoja, jos tämän lisäyksen 3.4.1 kohdan mukaisesti laskettu korjauskriteeri c on pienempi kuin vastaava taulukossa A6.App2/2 annettu kynnysarvo. 3.4.4. Korjaus voidaan jättää tekemättä ja korjaamattomia arvoja voidaan käyttää seuraavissa tapauksissa:
Taulukko A6.App2/1 Polttoaineen energiasisältö
Taulukko A6.App2/2 RCB-korjauskriteerien kynnysarvot
4. Korjausfunktion soveltaminen 4.1. Korjausfunktion soveltamiseksi lasketaan kaikkien REESS-järjestelmien sähköenergianmuutos ΔTREESS,j tarkastelujaksolla j perustana mitattu virta ja nimellisjännite:
jossa
ja
jossa
4.2. CO2-päästöjen massan (g/km) korjaamiseen käytetään palamisprosessikohtaisia Willans-kertoimia taulukosta A6.App2/3. 4.3. Korjaus tehdään koko syklille ja sen kaikille vaiheille erikseen ja kirjataan kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin. 4.4. Tässä laskelmassa käytetään kiinteää virransyöttöjärjestelmän generaattorin hyötysuhdetta: ηalternator = 0,67 – sähkötehon syöttöjärjestelmän REESS-generaattorit 4.5. Tuloksena saatava tarkastelujaksolla j esiintyvä CO2-päästöjen massan ero, joka johtuu REESS-järjestelmää lataavan generaattorin kuormituksen vaihtelusta, lasketaan seuraavasta yhtälöstä:
jossa
4.5.1. Kunkin vaiheen ja koko syklin CO2-arvot korjataan seuraavasti: MCO2,p,3 = MCO2,p,1 – ΔMCO2,j MCO2,c,3 = MCO2,c,2 – ΔMCO2,j jossa
4.6. CO2-päästöjen (g/km) korjaamiseen käytetään Willans-kertoimia taulukosta A6.App2/3. Taulukko A6.App2/3 Willans-kertoimet
Liite 6 – Lisäys 3 Kaasu-energiasuhteen laskeminen kaasumaisille polttoaineille (nestekaasu ja maakaasu / biometaani) 1. Tyyppi 1 -testisyklin aikana kulutetun kaasumaisen polttoaineen massan mittaaminen Syklin aikana kulutetun kaasun massa on mitattava polttoaineenpunnitusjärjestelmällä, joka pystyy mittaamaan kaasusäiliön painon testin aikana seuraavasti:
2. Kaasu-energiasuhteen laskeminen Polttoaineenkulutusarvo on laskettava mittaustulosten perusteella määritetyistä hiilivety-, hiilimonoksidi- ja hiilidioksidipäästöistä olettaen, että testin aikana poltetaan ainoastaan kaasumaista polttoainetta. Syklin aikana kulutetun energian kaasusuhde määritetään seuraavasta yhtälöstä:
jossa
|
32) |
Korvataan alaliite 6 a seuraavasti: ”Alaliite 6 a Ympäristön lämpötilan kompensoimiseksi tehtävä korjaustesti, jolla määritetään CO2-päästöt edustavissa alueellisissa lämpötilaoloissa 1. Johdanto Tässä alaliitteessä kuvataan täydentävä ympäristön lämpötilan kompensoimiseksi tehtävä korjaustesti (ATCT), jolla määritetään CO2-päästöt edustavissa alueellisissa lämpötilaoloissa. 1.1. Polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen ja vain sisäisesti ladattavien hybridisähköajoneuvojen (NOVC-HEV) sekä ulkopuolelta ladattavien hybridisähköajoneuvojen (OVC-HEV) latausta ylläpitävässä tilassa saadut CO2-päästöarvot on korjattava tämän alaliitteen vaatimusten mukaisesti. Latausta purkavassa testissä saatua CO2-arvoa ei tarvitse korjata. Sähkökäyttöisen toimintasäteen arvoa ei tarvitse korjata. 2. Ympäristön lämpötilan kompensoimiseksi tehtävän korjaustestin (ATCT) mukainen ajoneuvoperhe 2.1. Samaan ATCT-perheeseen voi kuulua vain ajoneuvoja, jotka ovat kaikkien seuraavien ominaisuuksien suhteen identtisiä:
Ajoneuvojen on oltava samanlaisia myös seuraavien ominaisuuksien osalta:
Eristyksen materiaalin ja sijainnin ero voidaan hyväksyä myös yksittäisessä ATCT-perheessä, jos voidaan osoittaa, että testiajoneuvo edustaa moottoritilan eristyksen suhteen huonointa tapausta. 2.1.1. Mahdollisesti asennettujen aktiivisten lämmönvaraajien tapauksessa samaan ATCT-perheeseen voidaan lukea vain seuraavat vaatimukset täyttävät ajoneuvot:
2.1.2. Samaan ATCT-perheeseen luetaan vain ajoneuvot, jotka täyttävät tässä alaliitteessä 6 a olevan 3.9.4 kohdan kriteerit. 3. ATCT-menettely Tehdään alaliitteessä 6 määritelty tyyppi 1 -testi lukuun ottamatta tässä alaliitteessä 6 a olevassa 3.1–3.9 kohdassa esitettyjä vaatimuksia. Tämä edellyttää lisäksi sitä, että lasketaan uudelleen vaihteenvaihtopisteet alaliitteen 2 mukaisesti ottaen huomioon tässä alaliitteessä 6 a olevassa 3.4 kohdassa määritelty erilainen ajovastus ja sovelletaan niitä. 3.1. ATCT-testin ympäristöolosuhteet 3.1.1. Lämpötila (Treg), jossa ajoneuvoa seisotetaan ja testataan ATCT-menettelyä varten, on 14 °C. 3.1.2. Seisonta-aika (tsoak_ATCT) ATCT-menettelyssä on vähintään 9 tuntia. 3.2. Testihuone ja seisotustila 3.2.1. Testihuone 3.2.1.1. Testihuoneen lämpötilan asetusarvo on sama kuin Treg. Todellinen lämpötila saa poiketa tästä arvosta enintään ± 3 °C testin alussa ja ± 5 °C testin aikana. 3.2.1.2. Testihuoneen ilman tai moottorin imuilman absoluuttisen kosteuden H on oltava seuraavanlainen:
3.2.1.3. Ilman lämpötila ja kosteus mitataan tuulettimen ulostulosta taajuudella 0,1 Hz. 3.2.2. Seisonta-alue 3.2.2.1. Testihuoneen lämpötilan asetusarvo on sama kuin Treg. Todellinen arvo saa poiketa siitä enintään ± 3 °C viiden minuutin liukuvalla aritmeettisella keskiarvolla, eikä siinä saa esiintyä systemaattista poikkeamaa asetusarvosta. Lämpötila mitataan jatkuvasti vähimmäistaajuudella 0,033 Hz. 3.2.2.2. Lämpötila-anturi on sijoitettava seisonta-alueelle edustavaan paikkaan, josta mitataan ajoneuvon ympäristön lämpötila ja jonka tutkimuslaitos tarkastaa. Anturin on oltava vähintään 10 cm:n etäisyydellä seisonta-alueen seinästä, ja se on suojattava suoralta ilmavirralta. Seisontahuoneen ilmavirtauksien on ajoneuvon läheisyydessä oltava huoneen mittoja edustavan luonnollisen konvektion mukaisia (ei pakotettua konvektiota). 3.3. Testiajoneuvo 3.3.1. Testattavan ajoneuvon on edustettava ajoneuvoperhettä, jolle ATCT-tiedot määritetään (tässä alaliitteessä 6 a olevan 2.1 kohdan mukaisesti). 3.3.2. ATCT-perheestä valitaan sylinteritilavuudeltaan pienin interpolointiperhe (ks. tässä alaliitteessä 6 a oleva 2 kohta), ja testiajoneuvon konfiguraation on vastattava tämän perheen H-konfiguraatiota. 3.3.3. Tapauksen mukaan valitaan ATCT-perheestä se ajoneuvo, jonka aktiivisen lämmönvaraajan entalpia on pienin ja aktiivisen lämmönvaraajan lämmönluovutus hitain. 3.3.4. Testiajoneuvon on täytettävä alaliitteessä 6 olevassa 2.3 kohdassa ja tässä alaliitteessä 6 a olevassa 2.1 kohdassa esitetyt vaatimukset. 3.4. Asetukset 3.4.1. Ajovastus ja dynamometri on säädettävä alaliitteessä 4 kuvatun mukaisesti, mukaan luettuna vaatimus, jonka mukaan huoneen lämpötilan on oltava 23 °C. Jotta voitaisiin ottaa huomioon ilman tiheyden ero lämpötilassa 14 °C verrattuna lämpötilaan 20 °C, alustadynamometri on säädettävä alaliitteessä 4 olevassa 7 ja 8 kohdassa esitetyllä tavalla, kuitenkin niin, että seuraavasta yhtälöstä saatavaa arvoa f2_TReg käytetään tavoitekertoimena Ct. f2_TReg = f2 × (Tref + 273)/(Treg + 273) jossa
Jos käytettävissä on validi alustadynamometrin asetusarvo 23 °C:n testiä varten, toisen asteen alustadynamometrikerrointa Cd mukautetaan seuraavan yhtälön mukaisesti: Cd_Treg = Cd + (f2_TReg – f2) 3.4.2. ATCT-testi ja siinä käytettävän ajovastuksen asettaminen on tehtävä kaksipyörävetodynamometrillä, jos vastaava tyyppi 1 -testi on tehty kaksipyörävetodynamometrillä. Jos vastaava tyyppi 1 -testi on tehty nelipyörävetodynamometrillä, on myös tässä tapauksessa käytettävä nelipyörävetodynamometriä. 3.5. Esivakautus Esivakautus voidaan valmistajan pyynnöstä tehdä lämpötilassa Treg. Moottorin lämpötilan on oltava ± 2 °C asetusarvosta 23 °C tai Treg sen mukaan, mikä lämpötila on valittu esivakautukseen. 3.5.1. Täyspolttomoottoriajoneuvot esivakautetaan alaliitteessä 6 olevan 2.6 kohdan mukaisesti. 3.5.2. NOVC-HEV-ajoneuvot esivakautetaan alaliitteessä 8 olevan 3.3.1.1 kohdan mukaisesti. 3.5.3. OVC-HEV-ajoneuvot esivakautetaan alaliitteen 8 lisäyksessä 4 olevan 2.1.1 tai 2.1.2 kohdan mukaisesti. 3.6. Seisotus 3.6.1. Ajoneuvoa pidetään esivakautuksen jälkeen ja ennen testausta seisonta-alueella, jonka ympäristöolosuhteet ovat tässä alaliitteessä 6 a olevan 3.2.2 kohdan mukaiset. 3.6.2. Esivakautuksen päättymisestä lämpötilassa Treg tapahtuvaan seisotukseen asti ajoneuvoa ei saa altistaa lämpötilasta Treg poikkeavalle lämpötilalle pitempään kuin 10 minuuttia. 3.6.3. Sen jälkeen ajoneuvoa pidetään seisonta-alueella niin kauan, että aika esivakautustestin lopusta ATCT-testin alkuun vastaa aikaa tsoak_ATCT + 15 minuutin tarkkuudella. Aikaa tsoak_ATCT voidaan valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella jatkaa enintään 120 minuuttia. Tällöin on jatkettua aikaa käytettävä tässä alaliitteessä 6 a olevassa 3.9 kohdassa määriteltyyn jäähdyttämiseen. 3.6.4. Seisonnassa ei saa käyttää jäähdytystuuletinta, ja kaikki korinosat on asetettava kuten tavanomaisessa pysäköinnissä. Aika esivakautuksen lopusta ATCT-testin alkuun on kirjattava. 3.6.5. Ajoneuvo siirretään seisonta-alueelta testihuoneeseen mahdollisimman pian. Ajoneuvoa ei saa altistaa lämpötilasta Treg poikkeavalle lämpötilalle pitempään kuin 10 minuuttia. 3.7. ATCT-testi 3.7.1. Testisyklinä käytetään alaliitteessä 1 kyseiselle ajoneuvoryhmälle osoitettua WLTC-sykliä. 3.7.2. Päästötestien suorittamisessa noudatetaan alaliitteessä 6 täyspolttomoottoriajoneuvojen osalta ja alaliitteessä 8 NOVC-HEV-ajoneuvojen ja OVC-HEV-ajoneuvojen varausta ylläpitävän tyyppi 1 -testin osalta esitettyjä menettelyjä, kuitenkin niin, että testihuoneen ympäristöolosuhteiden on oltava tässä alaliitteessä 6 a olevassa 3.2.1 kohdassa kuvatun mukaiset. 3.7.3. Täyspolttomoottoriajoneuvojen osalta taulukon A7/1 vaiheessa 1 ja HEV-ajoneuvojen osalta taulukon A8/5 vaiheessa 2 määritellyt pakokaasupäästöt eivät saa ATCT-testissä ylittää asetuksen (EY) N:o 715/2007 liitteessä I olevassa taulukossa 2 määriteltyjä testattavaan ajoneuvoon sovellettavia Euro 6 -päästörajoja. 3.8. Laskeminen ja dokumentointi 3.8.1. Perheen korjauskerroin FCF lasketaan seuraavasti: FCF = MCO2,Treg / MCO2,23° jossa
Sekä MCO2,23° että MCO2,Treg mitataan samasta testiajoneuvosta. FCF kirjataan kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin. FCF pyöristetään neljän desimaalin tarkkuuteen. 3.8.2. ATCT-perheen (ks. tässä alaliitteessä 6 a olevassa 2.3 kohdassa annettu määritelmä) kaikkien täyspolttomoottoriajoneuvojen CO2-arvot lasketaan seuraavista yhtälöistä: MCO2,c,5 = MCO2,c,4 × FCF MCO2,p,5 = MCO2,p,4 × FCF jossa
3.8.3. ATCT-perheen (ks. tässä alaliitteessä 6 a olevassa 2.3 kohdassa annettu määritelmä) kaikkien OVC-HEV- ja NOVC-HEV-ajoneuvojen CO2-arvot lasketaan seuraavista yhtälöistä: MCO2,CS,c,5 = MCO2,CS,c,4 × FCF MCO2,CS,p,5 = MCO2,CS,p,4 × FCF jossa
3.8.4. Jos FCF:n arvo on pienempi kuin 1, sen katsotaan olevan 1, kun sovelletaan tämän alaliitteen 4.1 kohdan mukaista huonoimman tapauksen menettelyä. 3.9. Jäähdyttäminen 3.9.1. ATCT-perheen vertailuajoneuvona toimivan testiajoneuvon ja kaikkien ATCT-perheeseen kuuluvien interpolointiperheiden H-konfiguraation ajoneuvojen tapauksessa mitataan moottorin jäähdytysaineen loppulämpötila, kun ajoneuvolla on ensin ajettu vastaava tyyppi 1 -testi lämpötilassa 23 °C ja kun ajoneuvoa on sitten seisotettu lämpötilassa 23 °C arvoa tsoak_ATCT vastaava aika +15 minuutin tarkkuudella. Kesto mitataan kyseisen vastaavan tyyppi 1 -testin lopusta. 3.9.1.1. Jos seisonta-aikaa tsoak_ATCT jatkettiin vastaavassa ATCT-testissä, sovelletaan samaa seisonta-aikaa + 15 minuutin tarkkuudella. 3.9.2. Jäähdytys on tehtävä mahdollisimman pian tyyppi 1 -testin loputtua ja joka tapauksessa 20 minuutin kuluessa siitä. Mitattu seisonta-aika on aika loppulämpötilan mittaamisesta lämpötilassa 23 °C suoritetun tyyppi 1 -testin päättymiseen. Se kirjataan kaikkiin asianomaisiin testauskaavakkeisiin. 3.9.3. Seisonta-alueen keskilämpötila viimeisten 3 tunnin ajalta vähennetään moottorin jäähdytysaineen loppulämpötilasta, joka on mitattu 3.9.1 kohdassa määritetyn seisonta-ajan lopussa. Saatu arvo on ΔT_ATCT lähimpään kokonaislukuun pyöristettynä. 3.9.4. Jos saatu arvo ΔT_ATCT on suurempi tai yhtä suuri kuin vertailuajoneuvon arvo ΔT_ATCT tarkkuudella – 2 °C, kyseisen interpolointiperheen ei katsota kuuluvan samaan ATCT-perheeseen. 3.9.5. ATCT-perheen kaikkien ajoneuvojen jäähdytysaineen lämpötila on mitattava samasta kohdasta jäähdytysjärjestelmässä. Kohdan on sijaittava mahdollisimman lähellä moottoria, jotta jäähdytysaineen lämpötila edustaa moottorin lämpötilaa mahdollisimman hyvin. 3.9.6. Seisonta-alueen lämpötila mitataan tässä alaliitteessä 6 a olevassa 3.2.2.2 kohdassa esitetyllä tavalla. 4. Mittauksessa sallitut vaihtoehdot 4.1. Ajoneuvon jäähdyttäminen huonoimman tapauksen mukaisesti Valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella voidaan tässä alaliitteessä 6 a olevan 3.6 kohdan säännösten asemesta soveltaa tyyppi 1 -testin mukaista jäähdytysmenettelyä. Tällöin toimitaan seuraavasti:
Vaihtoehtoa ei sallita, jos ajoneuvo on varustettu aktiivisella lämmönvarastointilaitteella. Menettelyn soveltaminen kirjataan kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin. 4.2. ATCT-perhe, joka koostuu yhdestä interpolointiperheestä Jos ATCT-perheessä on vain yksi interpolointiperhe, voidaan olla soveltamatta tässä alaliitteessä 6 a olevassa 3.9 kohdassa kuvattua jäähdytysvaatimusta. Tämä on kirjattava kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin. 4.3. Vaihtoehtoinen menettely moottorin lämpötilan mittaamiseksi Jos jäähdytysnesteen lämpötilaa ei pystytä mittaamaan, voidaan valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella käyttää tässä alaliitteessä 6 a olevassa 3.9 kohdassa kuvatun jäähdyttämisen yhteydessä jäähdytysnesteen lämpötilan asemesta moottoriöljyn lämpötilaa. Moottoriöljyn lämpötilaa on tällöin käytettävä kaikkien perheen ajoneuvojen osalta. Menettelyn soveltaminen kirjataan kaikkiin asianomaisiin testausselosteisiin. |
33) |
Lisätään alaliite 6 b seuraavasti: ”Alaliite 6 b CO2-päästötulosten korjaaminen tavoitenopeuden ja ajomatkan suhteen 1. Yleistä Tässä alaliitteessä 6 b määritellään vaatimukset, jotka koskevat CO2-testitulosten korjaamista tavoitenopeuden ja ajomatkan toleranssien suhteen. Tätä alaliitettä 6 b sovelletaan ainoastaan täyspolttomoottoriajoneuvoihin. 2. Ajoneuvon nopeuden mittaaminen 2.1. Ajoneuvon todellinen/mitattu nopeus vmi (km/h), joka saadaan alustadynamometrin rullan nopeudesta, mitataan taajuudella 10 Hz yhdessä todellista nopeutta vastaavan todellisen ajan kanssa. 2.2. Alaliitteen 1 taulukoissa A1/1–A1/12 esitetty aikapisteiden välinen tavoitenopeus vi (km/h) määritetään lineaarisella interpoloinnilla 10 Hz:n taajuudella. 3. Korjausmenettely 3.1. Todellisen/mitatun ja tavoitepyörätehon laskeminen Pyöräteho ja pyörillä vaikuttavat voimat tavoite- ja todellisella/mitatulla nopeudella lasketaan seuraavista yhtälöistä:
jossa
3.2. Seuraavassa vaiheessa lasketaan alustava teho POVERRUN,1 seuraavasta yhtälöstä: POVERRUN,1 = – 0,02 × PRATED jossa
3.3. Kaikki lasketut arvot Pi ja Pmi, jotka ovat pienempiä kuin POVERRUN,1, asetetaan arvoon POVERRUN,1, jotta vältetään negatiiviset arvot, joilla ei ole merkitystä CO2-päästöjen kannalta. 3.4. Lasketaan arvot Pm,j kaikille WLTC-syklin yksittäisille vaiheille seuraavasta yhtälöstä:
jossa
3.5. Sovellettavan WLTC-syklin kunkin vaiheen RCB-korjatut CO2-päästöjen massat (g/km) saadaan seuraavasta yhtälöstä (yksikkönä g/s):
jossa
3.6. Seuraavassa vaiheessa nämä WLTC-syklin kunkin vaiheen CO2-päästöjen massat (g/s) korreloidaan suhteessa tässä alaliitteessä 6 b olevan 3.4 kohdan mukaisesti laskettuihin keskimääräisiin arvoihin P m,j1 . Lasketaan tietojen paras yhteensopivuus pienimmän neliösumman lineaarisella regressiolla. Kuvassa A6b/1 on esimerkki tällaisesta regressiolinjasta (veline-kuvaaja). Kuva A6b/1. Esimerkki veline-regressiolinjasta. Teho Pm,j (kW) VELINE LINJA CO2 (g/s) 3.7. Tässä alaliitteessä 6 b olevan 3.6 kohdan mukaisesti laskettu ajoneuvokohtainen veline-kuvaaja 1 määrittelee tarkasteltavan vaiheen j CO2-päästöjen korrelaation suhteessa samassa vaiheessa j mitattuun keskimääräiseen pyörätehoon. Yhtälö saa seuraavan muodon: MCO 2, j = (kv,1 × Pm,j 1) + Dv,1 jossa
3.8. Seuraavassa vaiheessa lasketaan toinen teho POVERRUN,2 seuraavasta yhtälöstä: POVERRUN,2 = – Dv,1 / kv,1 jossa
3.9. Kaikki tässä alaliitteessä 6 b olevan 3.1 kohdan mukaisesti lasketut arvot Pi ja Pmi, jotka ovat pienempiä kuin POVERRUN,2, asetetaan arvoon POVERRUN,2, jotta vältetään negatiiviset arvot, joilla ei ole merkitystä CO2-päästöjen kannalta. 3.10. Lasketaan uudelleen arvot Pm,j 2 kullekin WLTC-syklin yksittäiselle jaksolle tässä alaliitteessä 6 b olevassa 3.4 kohdassa esitetyillä yhtälöillä. 3.11. Lasketaan sitten uusi ajoneuvokohtainen veline-kuvaaja 2 käyttäen tässä alaliitteessä 6 b olevassa 3.6 kohdassa kuvattua lineaarista regressiota. Veline-kuvaaja 2 saadaan seuraavasta yhtälöstä: MCO 2, j = (kv,2 × Pm,j 2) + Dv,2 jossa
3.12. Seuraavassa vaiheessa lasketaan kullekin WLTC-syklin yksittäiselle vaiheelle arvot Pi,j , jotka saadaan tavoitenopeusprofiilista seuraavalla yhtälöllä:
jossa
3.13. Lasketaan seuraavaksi CO2-päästöjen massan muutos jaksolla j (g/s) seuraavasta yhtälöstä: ΔCO2,j = kv,2 × (Pi,j 2 – Pm,j 2) jossa
3.14. Lasketaan lopullinen ajomatka- ja nopeuskorjattu CO2-päästöjen massa jaksolla j seuraavasta yhtälöstä:
jossa
|
(34) |
Muutetaan alaliite 7 seuraavasti:
|
(35) |
Muutetaan alaliite 8 seuraavasti:
|
(1) Ilmoitettu arvo on arvo, johon on tehty tarvittavat korjaukset (ts. Ki-, ATCT- ja huononemiskerroinkorjaus).
(2) Pyöristys xxx,xx
(3) Pyöristys xxx,x
(4) Kunkin testituloksen on oltava asetuksen raja-arvon mukainen.
(5) OVC-HEV-ajoneuvojen varausta purkavan tyyppi 1 -testin tapauksessa korvataan arvo 0,9 arvolla 1,0 vain silloin, kun varausta purkavassa testissä on kaksi tai useampi WLTC-sykliä.
(6) Kunkin testituloksen on oltava asetuksen raja-arvon mukainen.
(7) Laite: staattinen pätöenergiamittari.
(8) Vaihtovirtawattituntimittari, standardin IEC 62053-21 luokan 1 mukainen tai vastaava.
(9) Arvoista suurempi.
(10) Virran integrointitaajuus 20 Hz tai suurempi.
(11) Ei yksittäisen ajoneuvon parametria.
(12) (p) on tarkastelujakso, joka voi olla vaihe, vaiheiden yhdistelmä tai koko sykli.”
(13) Testinaikainen polttoaineenkulutus (REESS-järjestelmän lataustaso = 0) massasta, standardipoikkeama.
LIITE X
”LIITE XXII
Ajoneuvon sisäiseen polttoaineen ja/tai sähköenergian kulutuksen seurantaan käytettävät laitteet:
1. Johdanto
Tässä liitteessä vahvistetaan määritelmät ja vaatimukset, joita sovelletaan ajoneuvon sisäiseen polttoaineen ja/tai sähköenergian kulutuksen seurantaan käytettäviin laitteisiin.
2. Määritelmät
2.1 |
’Ajoneuvon sisäiseen polttoaineen ja/tai sähköenergian kulutuksen seurantaan käytettävällä laitteella’ (’OBFCM-laite’) tarkoitetaan rakenteeseen kuuluvaa ohjelmistoa ja/tai laitetta, joka havainnoi ja käyttää ajoneuvon, moottorin, polttoaineen ja/tai sähköenergian parametreja, joiden avulla se määrittää ja asettaa saataville vähintään 3 kohdassa säädetyt tiedot ja tallentaa ajoneuvon sisäisesti sen käyttöikäiset arvot. |
2.2 |
Tietyn aikana t määritetyn ja tallennetun suureen ’käyttöikäisellä’ arvolla tarkoitetaan kyseisen suureen arvoja, jotka ovat kumuloituneet ajoneuvon tuotannon valmistumisesta aikaan t saakka. |
2.3. |
’Moottorin polttoainevirtauksella’ tarkoitetaan moottoriin syötetyn polttoaineen määrää aikayksikköä kohden. Se ei sisällä pilaantumista rajoittavaan laitteeseen suoraan syötettyä polttoainetta. |
2.4 |
’Ajoneuvon polttoainevirtauksella’ tarkoitetaan moottoriin ja pilaantumista rajoittavaan laitteeseen suoraan syötetyn polttoaineen määrää aikayksikköä kohden. Se ei sisällä polttoaineella käyvän lämmittimen kuluttamaa polttoainetta. |
2.5 |
’Kulutetun polttoaineen kokonaismäärällä (käyttöikäinen)’ tarkoitetaan moottoriin syötetyn polttoaineen lasketun määrän ja pilaantumista rajoittavaan laitteeseen suoraan syötetyn polttoaineen lasketun määrään kertymää. Se ei sisällä polttoaineella käyvän lämmittimen kuluttamaa polttoainetta. |
2.6 |
’Kokonaisajomatkalla (käyttöikäinen)’ tarkoitetaan ajomatkakertymää, joka saadaan samasta tietolähteestä kuin mitä ajoneuvon matkamittari käyttää. |
2.7 |
’Sähköverkkoenergialla’ tarkoitetaan OVC-HEV-ajoneuvojen osalta akkuun virtaavaa sähköenergiaa ajoneuvon ollessa liitettynä ulkoiseen tehonlähteeseen ja moottorin ollessa sammutettuna. Se ei sisällä ulkoisen tehonlähteen ja akun välistä sähköhäviötä. |
2.8 |
’Varausta ylläpitävällä tilalla’ tarkoitetaan OVC-HEV-ajoneuvojen osalta ajoneuvon käyttötilaa, jossa REESS-järjestelmän varaustila voi vaihdella mutta ajoneuvon ohjausjärjestelmä pyrkii säilyttämään varaustilan keskimäärin nykyisellä tasolla. |
2.9 |
’Varausta purkavalla tilalla’ tarkoitetaan OVC-HEV-ajoneuvojen osalta ajoneuvon käyttötilaa, jossa REESS-järjestelmän nykyinen varaustila on korkeampi kuin varausta ylläpitävän tavoitevaraustilan arvo, ja vaikka se voi vaihdella, ajoneuvon ohjausjärjestelmä pyrkii purkamaan varaustilaa korkeammalta tasolta varausta ylläpitävän toimintatilan arvoon. |
2.10 |
’Kuljettajan valittavissa olevalla varausta lisäävällä tilalla’ tarkoitetaan OVC-HEV-ajoneuvojen osalta toimintatilaa, jossa kuljettaja on valinnut REESS-järjestelmän varaustilaa kasvattavan ajotilan. |
3. Määritettävät, tallennettavat ja saataville asetettavat tiedot
OBFCM-laitteen on määritettävä vähintään seuraavat parametrit ja tallennettava ajoneuvon sisäisesti sen käyttöikäiset arvot. Parametrit lasketaan ja suhteutetaan E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.5.3 kohdan 6.5.3.2 alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen standardien mukaisesti; tämä on ymmärrettävä siten kuin tämän asetuksen liitteen IX lisäyksessä 1 olevassa 2.8 kohdassa säädetään.
3.1. Kaikki 4 a artiklassa tarkoitetut ajoneuvot OVC-HEV-ajoneuvoja lukuun ottamatta
a) |
kulutetun polttoaineen kokonaismäärä (käyttöikäinen) (litraa) |
b) |
kokonaisajomatka (käyttöikäinen) (kilometriä) |
c) |
moottorin polttoainevirtaus (grammaa/sekunti) |
d) |
moottorin polttoainevirtaus (litraa/tunti) |
e) |
ajoneuvon polttoainevirtaus (grammaa/sekunti) |
f) |
ajoneuvon nopeus (kilometriä/tunti). |
3.2. OVC-HEV-ajoneuvot:
a) |
kulutetun polttoaineen kokonaismäärä (käyttöikäinen) (litraa) |
b) |
kulutetun polttoaineen kokonaismäärä varausta purkavassa tilassa (käyttöikäinen) (litraa) |
c) |
kulutetun polttoaineen kokonaismäärä kuljettajan valittavissa olevassa varausta lisäävässä tilassa (käyttöikäinen) (litraa) |
d) |
kokonaisajomatka (käyttöikäinen) (kilometriä) |
e) |
kokonaisajomatka varausta purkavassa tilassa moottori sammutettuna (käyttöikäinen) (kilometriä) |
f) |
kokonaisajomatka varausta purkavassa tilassa moottori käynnissä (käyttöikäinen) (kilometriä) |
g) |
kokonaisajomatka kuljettajan valittavissa olevassa varausta lisäävässä tilassa (käyttöikäinen) (kilometriä) |
h) |
moottorin polttoainevirtaus (grammaa/sekunti) |
i) |
moottorin polttoainevirtaus (litraa/tunti) |
j) |
ajoneuvon polttoainevirtaus (grammaa/sekunti) |
k) |
ajoneuvon nopeus (kilometriä/tunti). |
l) |
akkuun syötetyn sähköverkkoenergian kokonaismäärä (käyttöikäinen) (kWh) |
4. Tarkkuus
4.1 Valmistajan on 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen osalta varmistettava, että OBFCM-laite antaa tarkimmat arvot, jotka moottorinohjausyksikön mittaus- ja laskentajärjestelmällä on mahdollista saada.
4.2 Sen estämättä, mitä 4.1 kohdassa säädetään, valmistajan on varmistettava, että tarkkuus on suurempi kuin – 0,05 ja pienempi kuin 0,05 laskettuna kolmen desimaalin tarkkuudella käyttäen seuraavaa kaavaa:
jossa
Fuel_ConsumedWLTP (litraa) |
on polttoaineenkulutus määritettynä liitteen XXI alaliitteessä 6 olevan 1.2 kohdan mukaisesti tehdyssä ensimmäisessä testissä, laskettuna kyseisen liitteen alaliitteessä 7 olevan 6 kohdan mukaisesti, käyttäen koko syklin päästötuloksia ennen korjausten soveltamista (alaliitteessä 7 olevan taulukon A7/1 vaiheen 2 tulos), kerrottuna todellisella ajomatkalla ja jaettuna 100:lla. |
Fuel_ConsumedOBFCM (litraa) |
on polttoaineenkulutus määritettynä samassa testissä käyttäen OBFCM-laitteen antamien parametrin ”kulutetun polttoaineen kokonaismäärä (käyttöikäinen)” arvojen erotuksia. |
OVC-HEV-ajoneuvojen osalta on käytettävä varausta ylläpitävää tyyppi 1 -testiä.
4.2.1 Jos 4.2 kohdassa vahvistettu tarkkuusvaatimus ei täyty, tarkkuus on laskettava uudelleen seuraavaksi alaliitteessä 6 olevan 1.2 kohdan mukaisesti tehtävien tyyppi 1 -testien osalta 4.2 kohdassa esitetyillä laskentakaavoilla ja käyttäen määritettyä kulutetun polttoaineen määrää kumuloituna kaikista suoritetuista testeistä. Tarkkuusvaatimuksen katsotaan täyttyneen, kun tarkkuus on suurempi kuin -0,05 ja pienempi kuin 0,05.
4.2.2 Jos 4.2.1 kohdassa esitetyt tarkkuusvaatimukset eivät täyty tämän kohdan mukaisesti suoritettujen testien jälkeen, tarkkuuden määrittämiseksi voidaan tehdä ylimääräisiä testejä, mutta testien kokonaismäärä ei saa olla suurempi kuin kolme sellaisen ajoneuvon osalta, joka on testattu käyttämättä interpolointimenetelmää (ajoneuvo H), eikä suurempi kuin kuusi sellaisen ajoneuvon osalta, joka on testattu käyttäen interpolointimenetelmää (kolme testiä ajoneuvolle H ja kolme ajoneuvolle L). Tarkkuus on laskettava uudelleen seuraavien tyyppi 1 -lisätestien osalta 4.2 kohdassa esitettyjen kaavojen mukaisesti käyttäen määritettyä kulutetun polttoaineen määrää kumuloituna kaikista suoritetuista testeistä. Tarkkuusvaatimuksen katsotaan täyttyneen, kun tarkkuus on suurempi kuin – 0,05 ja pienempi kuin 0,05. Jos testit on suoritettu pelkästään OBFCM-laitteen tarkkuuden määrittämiseksi, lisätestien tuloksia ei saa ottaa huomioon mitään muuta tarkoitusta varten.
5. OBFCM-laitteen antamien tietojen saatavuus
5.1 Edellä 3 kohdassa täsmennettyjen tietojen on oltava saatavilla standardoidusti ja rajoittamattomasti OBFCM-laitteesta, jonka on oltava E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan 6.5.3 kohdan 6.5.3.1 alakohdan a alakohdassa ja 6.5.3.2 alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen standardien mukainen; tämä on ymmärrettävä siten kuin tämän asetuksen liitteen IX lisäyksessä 1 olevassa 2.8 kohdassa säädetään.
5.2. Kun ajoneuvo on otettu käyttöön, käyttöikäisten arvojen laskimien arvot on säilytettävä poiketen siitä, mitä 5.1 kohdassa tarkoitetuissa standardeissa määrätään asetusten palauttamisesta, ja sen estämättä, mitä 5.3 ja 5.4 kohdassa säädetään asetusten palauttamisesta.
5.3. Käyttöikäisten arvojen laskimien arvot voidaan nollata ainoastaan niiden ajoneuvojen osalta, joiden moottorinohjausyksikön muistityyppi ei kykene säilyttämään tietoja virran ollessa katkaistuna. Näiden ajoneuvojen osalta arvot voidaan nollata samanaikaisesti ainoastaan akun ollessa irrotettuna ajoneuvosta. Velvoitetta, jonka mukaan käyttöikäisten arvojen laskimien arvot on säilytettävä, sovelletaan tässä tapauksessa uusiin tyyppihyväksyntiin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2022 ja uusiin ajoneuvoihin 1 päivästä tammikuuta 2023.
5.4. Jos toimintahäiriöt tai moottorinohjausyksikön vaihtaminen vaikuttavat käyttöikäisten arvojen laskimien arvoihin, laskimet voidaan nollata samanaikaisesti sen varmistamiseksi, että arvot ovat edelleen täysin synkronoidut.
LIITE XI
Muutetaan direktiivin 2007/46/EY liitteet I, III, VIII ja IX seuraavasti:
1) |
Muutetaan liite I seuraavasti:
|
2) |
Muutetaan liite III seuraavasti:
|
3) |
Muutetaan liite VIII seuraavasti:
|
4) |
Muutetaan liite IX seuraavasti:
|
5) |
Muutetaan liite XI seuraavasti: korvataan kohdassa ”Huomautusten merkitys” huomautus (1) seuraavasti:
|
(*1) Edustava ajoneuvo testataan ajovastusmatriisiperheen osalta.