13.11.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 338/18

(1)

Direktiivillä 2003/87/EY (3) perustetaan yhteisössä toteutettava kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä (jäljempänä ”yhteisön järjestelmä”), jolla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaasti ja taloudellisesti. Direktiivissä otetaan huomioon, että pitkällä aikavälillä kasvihuonekaasujen päästöjen kokonaismäärää on vähennettävä noin 70 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna. Järjestelmällä pyritään auttamaan Euroopan yhteisöä ja jäsenvaltioita täyttämään Kioton pöytäkirjan mukaiset sitoumuksensa vähentää ihmisten toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasujen päästöjä. Kioton pöytäkirja hyväksyttiin ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti 25 päivänä huhtikuuta 2002 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2002/358/EY (4).

(2)

Direktiivissä 2003/87/EY todetaan, että hankemekanismeista saatavien hyvitysten huomioon ottaminen velvoitteiden täyttämisessä vuodesta 2005 lähtien lisää kustannustehokkuutta kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärän vähentämisessä ja että hyvitysten tunnustamisesta on säädettävä säännöksillä, joilla Kioton pöytäkirjan hankemekanismit, mukaan lukien yhteistoteutus (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismi (CDM), kytketään yhteisön järjestelmään.

(3)

Kioton pöytäkirjan hankemekanismien kytkeminen yhteisön järjestelmään siten, että säilytetään järjestelmän tarkoituksenmukaisuus ympäristön kannalta, mahdollistaa sen, että Kioton pöytäkirjan 6 ja 12 artiklan mukaisten hanketoimintojen avulla saatuja päästöhyvityksiä voidaan käyttää direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 kohdan mukaisten jäsenvaltioiden velvoitteiden täyttämisessä. Näin lisätään yhteisön järjestelmässä erilaisia tapoja noudattaa velvoitteita kustannuksiltaan alhaisilla tavoilla, mikä alentaa Kioton pöytäkirjan sitoumuksista johtuvia kokonaiskustannuksia ja parantaa yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien markkinoiden likviditeettiä. Yhteistoteutuksen tuloksena saatavien hyvitysten kysynnän lisääntyessä yhteisössä toimivat yritykset investoivat edistyneen ympäristöä säästävän teknologian ja taitotiedon kehittämiseen ja siirtämiseen. Myös puhtaan kehityksen mekanismin avulla saatujen hyvitysten kysyntä lisääntyy, ja siten puhtaan kehityksen mekanismin hankkeita isännöiviä kehitysmaita autetaan saavuttamaan kestävään kehitykseen liittyvät tavoitteensa.

(4)

Sen lisäksi, että yhteisö ja sen jäsenvaltiot sekä yritykset ja yksittäiset henkilöt yhteisön järjestelmän ulkopuolella käyttävät Kioton hankemekanismeja, nämä mekanismit olisi kytkettävä yhteisön järjestelmään sellaisella tavalla, että varmistetaan johdonmukaisuus ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC), Kioton pöytäkirjan ja niiden perusteella tehtyjen päätösten sekä yhteisön järjestelmän tavoitteiden ja rakenteen ja direktiivin 2003/87/EY säännösten kanssa.

(5)

Jäsenvaltiot voivat antaa toiminnanharjoittajien käyttää yhteisön järjestelmässä sertifioituja päästövähennyksiä vuodesta 2005 alkaen ja päästövähennysyksiköitä vuodesta 2008 alkaen. Toiminnanharjoittajien voidaan sallia käyttää sertifioituja päästövähennyksiä ja päästövähennysyksiköitä vuodesta 2008 alkaen kunkin jäsenvaltion kansallisessa jakosuunnitelmassaan määrittämään prosenttiosuuteen asti kullekin laitokselle jaetuista päästöoikeuksista. Tällöin yksi päästöoikeus myönnetään ja palautetaan välittömästi yhtä sertifioitua päästövähennystä tai päästövähennysyksikköä vastaan. Sertifioitua päästövähennystä tai päästövähennysyksikköä vastaan myönnetty päästöoikeus vastaa tätä sertifioitua päästövähennystä tai päästövähennysyksikköä.

(6)

Direktiivin 2003/87/EY 19 artiklan 3 kohdan ja järjestelmästä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi 11 päivänä helmikuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 280/2004/EY (5) 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttävässä komission asetuksessa standardoidusta ja suojatusta rekisterijärjestelmästä säädetään asiaan kuuluvista prosesseista ja menettelyistä rekisterijärjestelmissä sertifioitujen päästövähennysten käyttöä varten vuosien 2005 ja 2007 välisenä kautena ja sitä seuraavina kausina ja päästövähennysyksiköiden käyttöä varten vuosien 2008 ja 2012 välisenä kautena ja sitä seuraavina kausina.

(7)

Kukin jäsenvaltio päättää hanketoiminnoista saatavien sertifioitujen päästövähennysten ja päästövähennysyksiköiden käytön rajasta ottaen asianmukaisesti huomioon Kioton pöytäkirjan ja Marrakešin sopimusten asiaa koskevat määräykset täyttääkseen niihin sisältyvät vaatimukset, joiden mukaan mekanismien käytön olisi täydennettävä kansallisia toimia. Kansalliset toimet muodostavat siten merkittävän osan toteutetuista ponnisteluista.

(8)

UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan ja niiden perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä käyttämästä ydinvoimahankkeista saatavia sertifioituja päästövähennyksiä ja päästövähennysyksiköitä Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 1 kohtaan ja päätökseen 2002/358/EY perustuvien sitoumusten täyttämiseksi.

(9)

UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan perusteella tehdyissä päätöksissä 15/CP.7 ja 19/CP.7 korostetaan, että tarkoituksenmukaisuus ympäristön kannalta on saavutettava muun muassa mekanismeihin sovellettavien selkeiden toimintatapojen, sääntöjen ja ohjeiden sekä maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätalouden toimintoja ohjaavien selkeiden ja vahvojen periaatteiden ja sääntöjen avulla ja että metsitys- ja uudelleenmetsityshanketoimintoihin liittyvät pysymättömyyttä, lisäisyyttä, vuotoa, epävarmuutta sekä sosioekonomisia vaikutuksia ja ympäristövaikutuksia, vaikutukset biodiversiteettiin ja luonnon ekosysteemeihin mukaan luettuina, koskevat kysymykset on otettava huomioon. Direktiivin 2003/87/EY tarkistuksen yhteydessä vuonna 2006 komission olisi harkittava, onko syytä antaa teknisiä määräyksiä, jotka liittyvät hyvitysten väliaikaisuuteen ja maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätalouden hanketoimintoja koskevaan, päätöksessä 17/CP.7 vahvistettuun yhden prosentin kelpoisuusrajaan, ja myös, onko syytä antaa säännöksiä, jotka liittyvät niiden mahdollisten riskien arvioinnin tuloksiin, jotka liittyvät muuntogeenisten organismien ja mahdollisesti tilaa valloittavien tulokaslajien käyttöön metsitys- ja uudelleenmetsityshanketoiminnoissa, jotta toiminnanharjoittajat voisivat käyttää maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätalouden hanketoiminnoista saatavia sertifioituja päästövähennyksiä ja päästövähennysyksiköitä yhteisön järjestelmässä vuodesta 2008 alkaen UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti.

(10)

Kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi päästövähennysyksikköjä ja sertifioituja päästövähennyksiä ei tulisi myöntää yhteisössä suoritetuista hanketoiminnoista, joilla vähennetään tai rajoitetaan myös direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvien laitosten päästöjä, ellei samaa määrää päästöoikeuksia mitätöidä päästövähennysyksiköitä tai sertifioituja päästövähennyksiä myöntäneen jäsenvaltion rekisteristä.

(11)

Määritettäessä perusuraa unioniin liittyvissä maissa toteutettaville hanketoiminnoille olisi otettava huomioon yhteisön säännöstö liittymissopimusten mukaisesti.

(12)

Jäsenvaltiolla, joka myöntää yksityisille tai julkisille tahoille luvan osallistua hanketoimintoihin, säilyy vastuu UNFCCC:een ja Kioton pöytäkirjaan perustuvien velvoitteidensa täyttämisestä, ja sen olisi siten varmistettava, että osallistumisessa noudatetaan asiaa koskevia ohjeita, toimintatapoja ja menettelyjä, jotka on hyväksytty UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan perusteella.

(13)

UNFCCC:n, Kioton pöytäkirjan ja niiden täytäntöönpanemiseksi tehtyjen myöhempien päätösten mukaisesti komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava toimintavalmiuksien kehittämistä kehitysmaissa ja siirtymätalousmaissa, jotta ne voivat hyödyntää kaikilta osin yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin mahdollisuuksia tavalla, joka tukee niiden kestävän kehityksen strategioita. Komission olisi tarkasteltava tässä yhteydessä toteutettuja toimia ja laadittava niistä kertomus.

(14)

Maailman patokomission vuoden 2000 marraskuun raportissa ”Dams and Development – A New Framework for Decision-Making” sekä OECD:ssä ja Maailmanpankissa on yksilöity asiaankuuluvia perusteita ja ohjeita sen arvioimiseksi, aiheuttavatko vesivoimahankkeet ympäristö- tai sosiaalisia haittoja.

(15)

Koska osallistuminen yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin hanketoimintoihin on vapaaehtoista, yritysten ympäristöön liittyvää ja sosiaalista vastuuta ja vastuuvelvollisuutta olisi vahvistettava kestävän kehityksen huippukokouksen toimintasuunnitelman 17 kappaleen mukaisesti. Tähän liittyen yrityksiä olisi kannustettava parantamaan sosiaalisia vaikutuksia ja ympäristönsuojelun tasoa niissä yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin toiminnoissa, joihin ne osallistuvat.

(16)

Tiedot hanketoiminnoista, joihin jäsenvaltio osallistuu tai joihin se antaa yksityiselle tai julkiselle taholle luvan osallistua, olisi saatettava yleisön saataville ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY mukaisesti (6).

(17)

Komissio voi mainita päästökauppaa ja hanketoiminnoista saatavien hyvitysten käyttöä koskevissa kertomuksissaan vaikutukset sähkömarkkinoihin.

(18)

Kioton pöytäkirjan tultua voimaan komission olisi tarkasteltava, onko mahdollista, että niiden Kioton pöytäkirjan liitteessä B lueteltujen maiden kanssa, jotka eivät ole vielä ratifioineet pöytäkirjaa, tehtäisiin sopimuksia päästöoikeuksien tunnustamisesta yhteisön järjestelmän ja sellaisten pakollisten kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmien välillä, joissa asianomaiset maat ovat asettaneet päästöille absoluuttiset enimmäismäärät.

(19)

Koska yksittäisten jäsenvaltioiden toimin ei voida riittävällä tavalla saavuttaa ehdotetun toiminnan tavoitetta eli Kioton hankemekanismien kytkemistä yhteisön järjestelmään ja koska se tämän vuoksi voidaan ehdotetun toiminnan laajuuden ja vaikutusten takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa esitetyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa esitetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(20)

Direktiivi 2003/87/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Lisätään 3 artiklaan alakohdat seuraavasti:

2)

Lisätään 11 artiklan jälkeen artiklat seuraavasti:

”11 a artikla

Hanketoiminnoista saatujen päästövähennysyksiköiden ja sertifioitujen päästövähennysten käyttö yhteisön järjestelmässä

1.   Jollei 3 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltiot voivat kunakin 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna kautena antaa toiminnanharjoittajien käyttää hanketoiminnoista saatuja päästövähennysyksiköitä ja sertifioituja päästövähennyksiä yhteisön järjestelmässä tiettyyn kunkin jäsenvaltion kansallisessa jakosuunnitelmassaan kyseistä kautta varten määrittämään prosenttiosuuteen asti kullekin laitokselle jaetuista päästöoikeuksista. Tällöin jäsenvaltio myöntää ja välittömästi palauttaa yhden päästöoikeuden yhtä sellaista päästövähennysyksikköä tai sertifioitua päästövähennystä vastaan, joka on merkitty kyseiselle toiminnanharjoittajalle sen kansallisessa rekisterissä.

2.   Jollei 3 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltiot voivat 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna kautena antaa toiminnanharjoittajien käyttää hanketoiminnoista saatuja sertifioituja päästövähennyksiä yhteisön järjestelmässä. Tällöin jäsenvaltio myöntää ja välittömästi palauttaa yhden päästöoikeuden yhtä sertifioitua päästövähennystä vastaan. Jäsenvaltioiden on mitätöitävä sertifioidut päästövähennykset, jotka toiminnanharjoittajat ovat käyttäneet 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna kautena.

3.   Yhteisön järjestelmässä voidaan käyttää kaikkia päästövähennysyksiköitä tai sertifioituja päästövähennyksiä, jotka on myönnetty ja joita voidaan käyttää UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan sekä niiden perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti,

11 b artikla

Hanketoiminnot

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että hanketoimintojen perusurat, siten kuin ne on määritelty UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan perusteella tehdyissä päätöksissä, Euroopan unionin kanssa liittymissopimuksen allekirjoittaneissa maissa toteutettaville hanketoiminnoille, noudattavat kaikilta osin yhteisön säännöstöä, mukaan lukien liittymissopimukseen sisältyvät väliaikaiset poikkeukset.

2.   Lukuun ottamatta 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia, hanketoimintoja isännöivien jäsenvaltioiden on varmistettava, että päästövähennysyksiköitä tai sertifioituja päästövähennyksiä ei myönnetä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten kasvihuonekaasujen vähentämisestä tai rajoittamisesta.

3.   Sellaisista yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin hankkeista, joilla vähennetään tai rajoitetaan suoraan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan laitoksen päästöjä, voidaan 31 päivään joulukuuta 2012 saakka myöntää päästövähennysyksiköitä tai sertifioituja päästövähennyksiä ainoastaan, jos kyseisen laitoksen toiminnanharjoittaja mitätöi saman määrän päästöoikeuksia.

4.   Sellaisista yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin hankkeista, joilla vähennetään tai rajoitetaan epäsuorasti tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten päästötasoa, voidaan 31 päivään joulukuuta 2012 saakka myöntää päästövähennysyksiköitä tai sertifioituja päästövähennyksiä ainoastaan, jos sama määrä päästöoikeuksia mitätöidään päästövähennysyksiköitä tai sertifioituja päästövähennyksiä myöntäneen jäsenvaltion kansallisesta rekisteristä.

5.   Jäsenvaltiolla, joka myöntää yksityisille tai julkisille tahoille luvan osallistua hanketoimintoihin, säilyy vastuu UNFCCC:een ja Kioton pöytäkirjaan perustuvien velvoitteidensa täyttämisestä, ja sen on varmistettava, että osallistumisessa noudatetaan niitä asiaa koskevia ohjeita, toimintatapoja ja menettelyjä, jotka on hyväksytty UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan perusteella.

6.   Yli 20 megawattia tuottavien vesivoimahankkeiden osalta jäsenvaltioiden on varmistettava tällaisia hankkeita hyväksyessään, että asiaankuuluvat kansainväliset perusteet ja ohjeet, maailman patokomission vuoden 2000 marraskuun raporttiin ’Dams and Development – A New Framework for Decision-Making’ sisältyvät perusteet ja ohjeet mukaan luettuina, otetaan huomioon tällaisia hanketoimintoja kehitettäessä.

7.   Säännökset 3 ja 4 kohdan täytäntöönpanemiseksi, erityisesti kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi, ja mahdolliset 5 kohdan täytäntöönpanemiseksi tarvittavat säännökset siinä tapauksessa, että isäntämaaosapuoli täyttää kaikki kelpoisuusehdot yhteistoteutuksen hanketoimintoja varten, hyväksytään 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”

3)

Korvataan 17 artikla seuraavasti:

”17 artikla

Tiedon saatavuus

Toimivaltaisen viranomaisen hallussa olevat päästöoikeuksien jakoon liittyvät päätökset, tiedot hanketoiminnoista, joihin jäsenvaltio osallistuu tai valtuuttaa yksityisiä tai julkisia tahoja osallistumaan, ja kasvihuonekaasujen päästölupien perusteella vaaditut päästöraportit on saatettava yleisön saataville direktiivin 2003/4/EY mukaisesti.”

4)

Lisätään 18 artiklaan kohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että tahojen, jotka Kioton pöytäkirjan perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti on nimetty hyväksymään hanketoiminnat Kioton pöytäkirjan 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, sekä kansallisten viranomaisten, jotka UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti on nimetty panemaan täytäntöön Kioton pöytäkirjan 12 artikla, toiminta sovitetaan yhteen.”

5)

Lisätään 19 artiklan 3 kohtaan virke seuraavasti:

”Asetuksessa on annettava säännöksiä myös päästövähennysyksiköiden ja sertifioitujen päästövähennysten käytöstä ja yksilöinnistä yhteisön järjestelmässä sekä tällaisen käytön laajuuden seurannasta.”

6)

Muutetaan 21 artikla seuraavasti:

7)

Lisätään 21 artiklan jälkeen artikla seuraavasti:

”21 a artikla

Toimintavalmiuksien kehittämisen tukeminen

Komission ja jäsenvaltioiden on pyrittävä UNFCCC:n, Kioton pöytäkirjan ja niiden täytäntöönpanemiseksi tehtyjen myöhempien päätösten mukaisesti tukemaan toimintavalmiuksien kehittämistä kehitysmaissa ja siirtymätalousmaissa, jotta kyseiset maat voivat hyödyntää kaikilta osin yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin mahdollisuuksia tavalla, joka tukee niiden kestävän kehityksen strategioita, ja jotta helpotetaan eri tahojen osallistumista yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin hankkeiden kehittämiseen ja toteuttamiseen.”

8)

Muutetaan 30 artikla seuraavasti:

9)

Lisätään liitteeseen III kohta seuraavasti: