This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52014DC0014
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT, THE COUNCIL, THE EUROPEAN ECONOMIC AND SOCIAL COMMITTEE AND THE COMMITTEE OF THE REGIONS For a European Industrial Renaissance
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Kohti Euroopan teollista renessanssia
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Kohti Euroopan teollista renessanssia
/* COM/2014/014 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Kohti Euroopan teollista renessanssia /* COM/2014/014 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN
PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN
KOMITEALLE Kohti Euroopan teollista renessanssia 1.
JOHDANTO Euroopan unioni
toipuu parhaillaan kaikkien aikojen pisimmästä taantumastaan. EU28-maiden BKT
kasvoi 0,2 prosenttia vuoden 2013 kolmannella neljänneksellä. Yritysten
tunnelmia ja luottamusta mittaavien indikaattorien koheneminen viittaa siihen,
että Euroopan taloutta on kyetty vakauttamaan rakenneuudistusten, makrotalouden
ohjausjärjestelmien parantamisen ja finanssialan toimenpiteiden ansiosta. EU
etenee oikeaan suuntaan, mutta elpyminen on vielä vähäistä. Komission
ennusteiden mukaan EU28-maiden BKT kasvaa 1,4 prosenttia vuonna 2014, ja
työttömyysaste on kaksi seuraavaa vuotta lähes 11 prosenttia. Komissio
ja EU:n jäsenvaltiot ovatkin asettaneet etusijalle kasvun ja kilpailukyvyn
lisäämisen, jotta elpyminen jatkuisi ja vahvistuisi ja Eurooppa 2020
-strategian tavoitteet saavutettaisiin. Kriisi on tuonut
korostetusti esiin reaalitalouden ja vahvan teollisuuden merkityksen.
Teollisuuden suhteet Euroopan talouden muihin rakenteisiin eivät rajoitu
valmistusteollisuuteen vaan ulottuvat myös tuotantoketjun alkupäässä
raaka-aineisiin ja energiaan ja loppupäässä yrityspalveluihin (esim. logistiikkaan),
kuluttajapalveluihin (esim. kestokulutushyödykkeiden huolto- ja
varaosapalveluihin) ja matkailuun. Teollinen toiminta on osa yhä laajempia ja
monimutkaisempia arvoketjuja, joissa eri alojen ja maiden lippulaivayhtiöt ja
pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) nivoutuvat toisiinsa. Teollisen
toiminnan taloudellinen merkitys on paljon suurempi kuin mitä
valmistusteollisuuden osuus BKT:stä antaa ymmärtää. Teollisuuden osuus on yli
80 prosenttia EU:n viennistä ja 80 prosenttia yksityisestä tutkimus-
ja innovaatiotoiminnasta. Lähes joka neljäs yksityisen sektorin työpaikka on
teollisuudessa ja edellyttää usein korkeaa ammattitaitoa, ja jokainen
valmistusteollisuuden uusi työpaikka synnyttää 0,5–2 työpaikkaa muille aloille.[1] Komission
mielestä vahva teollinen perusta on ensiarvoisen tärkeä Euroopan talouden
elpymiselle ja kilpailukyvylle. EU:n
teollisuus on selvinnyt talouskriisistä hyvin. Teollisuus
on maailman kärkeä kestävyydessä, ja teollisuustuotteiden kaupassa kertyy
365 miljardin euron ylijäämä[2]
(1 miljardi euroa päivässä) lähinnä muutamalla korkean ja keskitason
teknologian alalla. Tällaisia aloja ovat muun muassa auto-, kone- ja
laiteteollisuus, lääke- ja kemianteollisuus, ilmailu- ja avaruusteollisuus,
luovat alat sekä monet muut alat, joilla valmistetaan huipputuotteita, mukaan
luettuna elintarvikkeet. Kriisillä on
kuitenkin ollut vakavat seuraukset: vuoden 2008 jälkeen valmistusteollisuudesta
on kadonnut 3,5 miljoonaa työpaikkaa, valmistusteollisuuden osuus BKT:stä on
pienentynyt 15,4 prosentista viime vuoden 15,1 prosenttiin[3] ja
EU:n tuottavuus heikkenee jatkuvasti kilpailijoihin nähden. Komissio on
julkistanut hiljattain kaksi raporttia[4],
joissa on nimetty useita kasvua vaikeuttavia tekijöitä. Heikkona pysynyt sisäinen
kysyntä horjuttaa eurooppalaisten yritysten kotimarkkinoita ja pitää EU:n
sisäisen kaupan vaimeana kriisin jälkeen. Liiketoimintaympäristö on
kaiken kaikkiaan parantunut EU:ssa, mutta kehitys on kuitenkin yhä epätasaista.
Joustamaton hallinto- ja sääntely-ympäristö, joidenkin työmarkkinoiden
jäykkyydet ja sisämarkkinoiden heikko yhdentyminen tukahduttavat edelleen
yritysten kasvupotentiaalia varsinkin pk-sektorilla. Innovaatiotoimintaan ja
tutkimukseen ei edelleenkään investoida tarpeeksi, mikä jarruttaa EU:n
teollisen perustan välttämätöntä uudistamista ja heikentää tulevaisuuden
kilpailukykyä. Energian hinnat ovat EU:n yrityksille korkeammat kuin
useimmille sen merkittävimmistä kilpailijoista,[5]
ja yritysten on vaikea saada tärkeimpiä tuotantopanoksia, kuten
raaka-aineita, päteviä työntekijöitä ja kohtuuehtoista pääomaa. Näin ollen
komissio on noudattanut vuosien 2010 ja 2012 teollisuuspoliittisissa
tiedonannoissa[6]
esitettyä kokonaisvaltaista teollisuuspoliittista toimintamallia ja antanut
jäsenvaltioille kasvua edistäviä suosituksia eurooppalaisen ohjausjakson
yhteydessä. On ratkaisevan tärkeää, että tätä teollisuuspoliittista
toimintamallia noudatetaan täysimääräisesti niin EU:n kuin
jäsenvaltioidenkin tasolla. Näin voidaan turvata EU:n tuleva kilpailukyky ja
lisätä kasvupotentiaalia. Jotta toimet olisivat tehokkaita, niiden on oltava
hyvin koordinoituja ja johdonmukaisia kaikilla tasoilla alueista EU:hun. Tämä tiedonanto,
jossa esitetään komission tärkeimmät teollisuuspoliittiset tavoitteet, on
komission puheenvuoro Eurooppa-neuvoston teollisuuspoliittiseen keskusteluun.
Se perustuu vuotuiseen kasvuselvitykseen, ja siinä esitetään katsaus jo
aloitettuihin toimiin sekä ehdotetaan joitakin uusia toimia, joilla tavoitteet
voidaan saavuttaa nopeammin. Tiedonannosta käy ilmi, että EU:n
teollisuuspolitiikka ja muut politiikanalat yhdentyvät vähitellen, kuten
teollisuuspolitiikkaa koskevassa vuoden 2010 lippulaivatiedonannossa
esitettiin, ja siinä kerrotaan, miksi tämän yhdentymiskehityksen on jatkuttava.
Tiedonannossa korostetaan ennen kaikkea, että EU:n teollisuuspolitiikka on
pantava täytäntöön täydellisesti ja tehokkaasti, ja sen tarkoituksena on
helpottaa tätä prosessia. Kilpailukykyä
parantavien uudistusten täytäntöönpanoprosessissa keskeisessä roolissa ovat
jäsenvaltiot. Uudistusten täytäntöönpanon tehokkuutta voidaan parantaa
kehittämällä uusia välineitä, joista esimerkkinä mainittakoon ”kasvua,
työllisyyttä ja kilpailukykyä tukevat kumppanuudet”.[7] 2.
YHDENNETYT EUROOPPALAISET SISÄMARKKINAT: VETOVOIMAISEN LIIKETOIMINTA- JA TUOTANTOYMPÄRISTÖN
LUOMINEN Sisämarkkinat
ovat edelleen EU:n taloudellisen menestyksen keskiössä. 1980-luvun puolivälissä
sisämarkkinat muuttivat Euroopan talouden näkymiä, ja kriisin jälkeen
sisämarkkinat voivat tehdä sen jälleen elvyttämällä EU:n talouden: niiden
avulla EU:sta voi tulla vetovoimaisempi tavaroiden ja palvelujen
tuotantopaikka. Sisämarkkinat
tarjoavat EU:n yrityksille laajat kotimarkkinat ja auttavat parantamaan
tuottavuutta alentamalla tuotantopanosten kustannuksia ja mahdollistamalla tehokkaat
liiketoimintaprosessit. Ne lisäävät myös innovoinnista saatavia tuottoja.
Sisämarkkinoilla on kuitenkin yhä myös merkittävää kasvupotentiaalia, ja
yksinkertaistamalla sisämarkkinasääntöjä entisestään voidaan lisätä
taloudellista tehokkuutta. Sisämarkkinoita syventämällä voidaan nopeuttaa
teknologista muutosta. EU:n yritysten liittäminen kiinteämmin alueellisiin ja
maailmanlaajuisiin arvoketjuihin on tuottavuushyötyjen kannalta ratkaisevan
tärkeää. Innovaatioiden leviämistä voidaan nopeuttaa hyvin laadituilla ja
ajallaan saatavilla eurooppalaisilla standardeilla, ja luovuutta ja innovointia
voidaan edistää myös uudistamalla EU:n teollis- ja tekijänoikeuksia.
Sisämarkkinoiden täyden potentiaalin hyödyntäminen edellyttää kuitenkin, että
infrastruktuuriverkostot liitetään paremmin yhteen, tavaroita ja palveluja
koskevia sääntöjä yksinkertaistetaan ja niitä sovelletaan paremmin, laaditaan
ennakoitavat ja vakaat sääntelypuitteet ja uudistetaan ja tehostetaan
julkishallintoa. 2.1
Verkkointegroinnin loppuunsaattaminen: tietoverkot, energia ja liikenne Sisämarkkinat
eivät voi toimia saumattomasti ilman yhtenäistä infrastruktuuria. Toisessa
sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa esitetään neljä tointa meri-, lento- ja
rautatieliikenteen kehityksen eteenpäin viemiseksi sekä aloite, jolla
parannetaan kolmannen energiapaketin täytäntöönpanoa ja sen soveltamisen
valvontaa Euroopan energiamarkkinoiden vapauttamiseksi ja yhdentämiseksi.
Vuoden 2013 alussa komissio laati ehdotuksen neljännestä rautatiepaketista,
jolla autetaan rautatiealan toimijoita pääsemään helpommin EU:n markkinoille ja
toimimaan niillä.[8]
Merenkulkualalla komissio laati heinäkuussa 2013 suunnitelmia, joilla
kevennetään alusten tullimuodollisuuksia, vähennetään byrokratiaa ja
viivästyksiä satamissa ja lisätään alan kilpailukykyä. Komissio on myös
ryhtynyt toimiin saadakseen jäsenvaltiot täyttämään yhtenäistä eurooppalaista
ilmatilaa koskevat velvoitteet.[9]
Näiden aloitteiden hyväksyminen, täysimääräinen täytäntöönpano ja/tai
soveltamisen valvonta ovat kuitenkin viivästyneet. Energian
sisämarkkinoiden kehittyminen edellyttää, että kaikki jäsenvaltiot panevat
lainsäädäntöpuitteet täysimääräisesti täytäntöön ja että energiaverkot
liitetään yhteen. Näin voidaan lisätä kilpailua sisämarkkinoilla ja alentaa
eurooppalaisten yritysten energiakustannuksia. Euroopan energiainfrastruktuurin
uudistaminen vaatii merkittäviä investointeja, joiden avulla energiasaarekkeet
yhdistetään, mahdollistetaan energiavirrat sisämarkkinoilla ja tarjotaan EU:n
teollisuudelle tilaisuus hyötyä varmemmista toimituksista ja huokeammista
hinnoista.[10] EU:n
infrastruktuurin on vastattava yhteiskunnallisiin vaatimuksiin ja mukauduttava
teknologiseen muutokseen. Uudet saastuttamattomat ajoneuvot ja
vesiliikenteen alukset ovat merkittävä haaste EU:n teollisuudelle sen
yrittäessä säilyttää kilpailuetunsa. Tällainen kehitys edellyttää sekä uutta
teknologiaa että käyttäjien tarvitsemaa infrastruktuuria. Kun ehdotus
direktiiviksi[11]
vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta hyväksytään,
jäsenvaltioiden on rakennettava vaihtoehtoisten polttoaineiden
vähimmäisinfrastruktuuri, johon kuuluvat muun muassa yhteisillä
standardisoiduilla rajapinnoilla varustetut sähkönlatausasemat. Komissio
pyytää neuvostoa ja Euroopan parlamenttia hyväksymään tämän ehdotuksen vuoden
2014 alussa. Eurooppa-neuvosto
totesi lokakuussa 2013 antamissaan päätelmissä, että digitaaliset tuotteet ja
palvelut ovat hyvin tärkeitä eurooppalaisen teollisuuden ajanmukaistamiseksi.
Tukeakseen viestintäpalvelujen kehitystä komissio esitteli syyskuussa 2013
kunnianhimoisen ohjelman televiestinnän sisämarkkinoiden luomisesta. Ohjelman
tavoitteena on tukea investointeja ja toteuttaa toimia, joilla vähennetään
entisestään EU:n sääntelyn hajanaisuutta ja lisätään kilpailua laajakaistan
tarjonnassa. Tieto-
ja viestintätekniikka lähentyvät energia- ja
logistiikkaverkostoja, mikä tarjoaa infrastruktuurikehityksen ohella uusia
tilaisuuksia ja haasteita teollisuudelle. Haasteena on digitaalisesti toimivien
verkostojen kehittäminen turvallisiksi ja häiriönsietokykyisiksi, jotta ne
voivat tukea yrityksiä niiden toiminnoissa. Tällaisten muutosten vaikutus alkaa
jo näkyä, ja muutokset avaavat markkinatilaisuuksia etenkin keskeisille
mahdollistaville teknologioille. Älykkäiden verkkojen suunnittelua varten on
myös luotava tarkoituksenmukaiset sääntelypuitteet ja kehitettävä
yhteentoimivuusstandardeja. EU:n, jäsenvaltioiden, alueiden ja teollisuuden on
kaikkien omalta osaltaan edistettävä liiketoimintaprosessien digitalisointia ja
kehitettävä digitaalistrategian teollista ulottuvuutta. Avaruusinfrastruktuurit ja niihin
liittyvät teollisuus- ja palvelusovellukset tarjoavat mahdollisuuksia lisätä
teollisuuden kilpailukykyä, synnyttävät kasvua ja luovat työpaikkoja.
EU:lla on tällä alueella merkittävä rooli, koska avaruushankkeet ovat kalliita,
ja jäsenvaltioiden on kannattavampaa yhdistää investointeja ja hyödyntää
yhdessä niiden avaamia mahdollisuuksia. Komissio viimeistelee jäsenvaltioiden
ja alan järjestöjen ja virastojen (kuten Euroopan avaruusjärjestön ja Euroopan
GNSS-viraston) kanssa Galileo- ja Copernicus-lippulaivahankkeidensa
avaruusinfrastruktuurit seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana. Se
laatii ehdotuksen säännöistä, joilla luodaan tekniset ja sääntelylliset
edellytykset infrastruktuurien kaupalliselle hyödyntämiselle. Komissio
pyytää neuvostoa ja parlamenttia ensi tilassa hyväksymään ja panemaan
täytäntöön edellä mainitut EU:n tieto-, energia-, liikenne-, avaruus- ja
viestintäverkkoja koskevat toimenpiteet ja lainsäädännön komission tekemien
ehdotusten perusteella. Infrastruktuurien
käyttöönoton viivästyminen haittaa EU:n tulevaa kilpailukykyä. Koska talouden
nykyinen toimintaympäristö ei suosi pitkäaikaisia investointeja, komissio
hyödyntää vastedeskin hankejoukkolainoja avaruusinfrastruktuurihankkeiden
rahoittamiseksi. 2.2 Avoimet
ja yhdennetyt tavaroiden ja palvelujen sisämarkkinat Komissio on
antanut uutta pontta EU:n markkinoiden yhdentymiselle ensimmäisellä ja toisella
sisämarkkinoiden toimenpidepaketilla. Se kehottaa lainsäädäntövallan käyttäjiä
hyväksymään niihin sisältyvät ehdotukset ja varsinkin markkinavalvontaa ja
tuoteturvallisuutta koskevan paketin. Komissio edistää
edelleen aktiivisesti saumattomia tavaramarkkinoita. Teollisuustuotteiden
sisämarkkinoiden uudelleentarkastelu on osoittanut, että teollisuustuotteiden
sisämarkkinat vastaavat tarkoitustaan.[12] Teollisuus
on hyötynyt niiden kehityksestä, ja EU:n sisäinen teollisuustuotteiden kauppa
on ajan mittaan lisääntynyt. Vihreiden
tuotteiden sisämarkkinoita koskevassa aloitteessa esitetään lukuisia toimia
kyseisten tuotteiden vapaata liikkuvuutta koskevien ongelmien ratkaisemiseksi.[13]
Jos jäsenvaltiot eivät ryhdy lisätoimiin nykyisten puitteiden täytäntöön
panemiseksi, yritysten kustannukset ja kustannuserot pysyvät kuitenkin
tarpeettoman suurina ja saattavat kasvaa. Komissio varmistaa, että
yhdenmukaistaminen toteutetaan, ja keskittyy ennen kaikkea nykyisten
lainsäädäntöpuitteiden täytäntöönpanoon ja soveltamisen valvontaan ja
helpottamaan pk-yritysten osallistumista sisämarkkinoille. Tiedonannossa
Visio teollisuustuotteiden
sisämarkkinoista esitetään toimenpiteitä entistä yhdennetympien
sisämarkkinoiden toteuttamiseksi tehostamalla nykyisiä sääntelypuitteita.
Komissio harkitsee lainsäädäntöehdotuksen laatimista siitä, miten voitaisiin
virtaviivaistaa ja yhdenmukaistaa hallinnollisia tai siviililuonteisia
seuraamuksia siitä, että unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöä ei noudateta.
Tarkoituksena on varmistaa kaikkien yritysten tasapuolinen kohtelu
teollisuustuotteiden sisämarkkinoilla. Yritys-Eurooppa-verkostoa (Enterprise
Europe Network) vahvistetaan, jotta pk-yrityksiä voidaan tukea paremmin
sisämarkkinoilla ja auttaa niitä saamaan helpommin rahoitusta. Tarkoituksena on
myös parantaa pk-yritysten energia- ja resurssitehokkuutta ja lisätä niiden
valmiuksia hallita innovointia. Teollisuus käy
kauppaa sekä tavaroilla että palveluilla. Palveludirektiivin täydellinen
täytäntöönpano on Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn kannalta edelleen
tärkeää. Tavara- ja palvelumarkkinoiden yhdentymisen välillä on selkeä
epäsuhta, ja jotta teollisuus pystyisi tehokkaasti uudistumaan, palvelujen
sisämarkkinoiden toimintaa on parannettava entisestään.[14] Paljon on jo
saatu aikaan, mutta jäsenvaltioiden on yhä tehtävä uudistuksia ja parannettava
sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanoa joillakin osa-alueilla. Euroopan komissio
kehotti jo vuonna 2012 antamassaan tiedonannossa[15]
jäsenvaltioita tehostamaan toimia palveludirektiivin panemiseksi tuloksekkaasti
täytäntöön. Palveludirektiivin kattava täytäntöönpano sujuvoittaisi
merkittävästi sisämarkkinoiden toimintaa etenkin pienten ja keskisuurten maiden
sekä kuluttajien kannalta. Kilpailukyvyn kohentamisella aikaan saatava
taloudellinen kokonaishyöty voisi olla 2,6 prosenttia EU:n BKT:stä. Toimien
etenemistä seurataan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä, ja komissio on
ryhtynyt jäsenvaltioiden kanssa vuoropuheluun, jonka avulla pyritään
saavuttamaan poliittisella tasolla sovitut tavoitteet. Teollisuuden
kilpailukyky hyötyisi yhdentyneemmistä palvelujen sisämarkkinoista ja varsinkin
yhdentyneemmistä yrityspalvelujen markkinoista, joiden osuus on noin
12 prosenttia EU:ssa tuotetusta jalostusarvosta. Tämä on hyvä esimerkki
alueesta, jolla teollisuuden kilpailukyvyn ottaminen paremmin huomioon kaikilla
politiikan aloilla voi auttaa parantamaan EU:n talouden yleistä kilpailukykyä.
Yrityspalvelut olisi otettava asianmukaisesti huomioon teollisuuspoliittisten
strategioiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Vuoden 2012
teollisuuspoliittisen tiedonannon jälkeen komissio perusti vuoden 2013 alussa
yrityspalveluja käsittelevän korkean tason työryhmän. Komissio aikoo tutkia
lisätoimien tarpeen työryhmän annettua suosituksensa maaliskuussa 2014. Äskettäin
uudistetun eurooppalaisen standardointijärjestelmän toimivuutta seurataan
tarkasti sen arvioimiseksi, onko sitä edelleen tarpeen mukauttaa nopeasti
muuttuvaan toimintaympäristöön, jotta se edelleen tukisi Euroopan strategisten
tavoitteiden saavuttamista varsinkin teollisuuspolitiikan, palvelujen,
innovoinnin ja teknologian kehittämisen aloilla. Innovoinnin
edistämiseksi ja uusien teknologia-alojen kehittämiseksi on ensiarvoisen
tärkeää, että standardointi on vaikuttavaa ja teollis- ja tekijänoikeudet
(joiden osuus on 50 prosenttia EU:ssa tuotettujen aineettomien hyödykkeiden
kokonaismäärästä) suojataan. Komissio aikoo tiiviisti seurata meneillään
olevaa keskustelua teollis- ja tekijänoikeuksien soveltamisesta ja
merkityksestä standardoinnin kannalta ja arvioida, onko asiaan tarpeen puuttua
erityisen aloitteen kautta. 2.3
Liiketoimintaympäristö, sääntelypuitteet ja julkishallinto EU:ssa EU:n vahvuus
kilpailussa on aina perustunut vankkaan ja ennakoitavaan institutionaaliseen
ympäristöön, laadukkaaseen infrastruktuuriin, vahvaan teknologiseen
osaamispohjaan sekä terveeseen ja koulutettuun työvoimaan. Eurooppa on
perinteisesti sijoittunut hyvin yritysten toimintaympäristönä ja teollisuuden
tuotantopaikkana, mutta se on nyt menettämässä kilpailukykyään muihin maailman
alueisiin nähden.[16] Tuottavuushyötyjä
vähentää etenkin se, etteivät sisämarkkinat (varsinkaan palvelumarkkinat) ole
täysin yhdentyneet. Eurooppa ei ole ylipäänsä kyennyt riittävästi mukautumaan
muuttuviin olosuhteisiin. Hallinnollisia rasitteita ja monimutkaista sääntelyä
karsitaan liian hitaasti ja epätasaisesti, eivätkä kaikki työmarkkinatkaan ole
riittävän joustavia. Finanssikriisin jälkeen jatkunut luotonannon vähentäminen
heikentää edelleen yritysten tunnelmia, hillitsee uusia investointeja ja
yritysluottoja ja haittaa näin ollen EU:n teollisuuden uudistumista. Komissio seuraa
säännöllisesti EU:n kilpailukykytilannetta ja liiketoimintaympäristöä etenkin
eurooppalaisen ohjausjakson ja SEUT-sopimuksen 173 artiklaan perustuvan
jäsenvaltioiden kilpailukykyraportin välityksellä. Viimeaikaisissa raporteissa
on ollut merkkejä tilanteen parantumisesta, kun rakenneuudistusten vaikutukset
alkavat tuntua, mutta eri jäsenvaltioiden tilanteet kehittyvät edelleen
epätasaisesti. SEUT-sopimuksen
173 artiklaan perustuvaa jäsenvaltioiden kilpailukykytilannetta ja -politiikkaa
koskevaa raporttia vahvistetaan vuodesta 2014 alkaen.
Tarkoituksena on, että siinä arvioidaan liiketoimintaympäristön parannusten
vaikutuksia jäsenvaltioiden todellisen kilpailukykytilanteen kehittymiseen ja
yhdistetään nämä kaksi selkeästi toisiinsa. Vuosikertomusten alaa laajennetaan,
jotta voitaisiin arvioida, miten kilpailukykynäkökohdat on otettu
jäsenvaltioissa huomioon muilla politiikan alueilla.[17] Komissio jatkaa
EU:n tasolla toimia, joilla parannetaan lainsäädännön laatua ja tehdään
sääntely-ympäristöstä tarkoituksenmukaisempi, vakaavampi ja paremmin
ennakoitava. EU:n lainsäädäntöä yksinkertaistetaan ja yrityksiä rasittavaa
sääntelyä vähennetään toteuttamalla sääntelyn toimivuutta ja
tuloksellisuutta koskeva ohjelma (REFIT) ja toimia, jotka kohdistuvat (elinkeinoelämän
järjestöjen ja sidosryhmien nimeämiin) kymmeneen suurimpaan
sääntelyrasitteeseen. Kilpailukykyarviointi on otettu osaksi
vaikutustenarviointia, jonka komissio laatii kaikista kilpailukykykyyn
huomattavasti vaikuttavista tärkeistä ehdotuksista. Joillakin aloilla (kuten
teräs- ja alumiinialalla) on laadittu kumulatiivisten kustannusten
arviointeja koskevia tutkimuksia, ja niitä suoritetaan vastedes muillakin
aloilla (esim. kemian- ja metsäteollisuudessa). Tarkoituksena on laatia
jälkiarviointi yhteiskustannuksista, joita jäsenvaltioiden ja EU:n säädösten
eri osat aiheuttavat teollisuusaloilla. Öljynjalostusalan lainsäädännön toimivuustarkastus
saadaan päätökseen vuonna 2014. Komissio aikoo käynnistää asteittain
teollisuuden jokaisessa tärkeimmässä arvoketjussa kilpailukyvyn ja
sääntelypuitteiden kattavan uudelleentarkastelun, joka toteutetaan
toimivuustarkastuksin ja kumulatiivisten kustannusten arvioinnein.[18] Komissio
kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään vastaaviin toimenpiteisiin kansallisella
tasolla, jotta voidaan varmistaa, että politiikkatoimenpiteet lisäävät
kilpailukykyä koko EU:ssa. Komissio
seuraa tällä alalla tapahtuvaa edistystä. Suhtautuminen
yksityiseen sektoriin vaihtelee huomattavasti EU:n 28 jäsenvaltion
julkishallinnoissa. Jotta kaikki jäsenvaltiot voisivat hyödyntää muiden
kokemuksia, komissio aikoo esittää aloitteen kasvua edistävästä
julkishallinnosta tarkoituksenaan laatia kattava katsaus EU:ssa
käytettävissä olevista julkishallinnon parhaista käytännöistä, jotka koskevat
erityisesti sähköistä viranomaisasiointia ja julkisia hankintoja. 3.
TEOLLISUUDEN UUDISTAMINEN: INVESTOIMINEN INNOVOINTIIN, UUSIIN TEKNOLOGIOIHIN,
TUOTANTOPANOKSIIN JA OSAAMISEEN Niukat luonnon-
ja energiavarat ja kunnianhimoiset yhteiskunnalliset ja ympäristöpoliittiset
päämäärät estävät EU:n yrityksiä kilpailemasta edullisilla hinnoilla ja
heikompilaatuisilla tuotteilla. Kilpaillakseen maailmanlaajuisilla markkinoilla
niiden on turvattava innovointiin, tuottavuuteen, resurssien tehokkaaseen
käyttöön ja korkeaan jalostusarvoon. Euroopan kilpailuetu maailmantaloudessa
perustuu vastedeskin korkean jalostusarvon tuotteisiin ja palveluihin sekä
arvoketjujen tehokkaaseen hallintaan ja pääsyyn kaikkien maailman maiden
markkinoille. EU:n teollisuuden kilpailukyky kumpuaa siis pääasiallisesti
innovoinnista ja teknologian kehityksestä. Siksi tarvitaan lisäponnistuksia,
jotta saavutettaisiin Eurooppa 2020 -strategian mukainen tavoite käyttää kolme
prosenttia BKT:stä tutkimukseen ja kehittämiseen. Varsinkin
digitaaliteknologiat lisäävät keskeisellä tavalla eurooppalaisen teollisuuden
tuottavuutta. Niiden muutosvoima ja kasvava vaikutus kaikilla aloilla antavat
uuden merkityksen perinteisille liiketoiminta- ja tuotantomalleille ja johtavat
uuteen, laajaan tuotepotentiaaliin ja etenkin teollisuuden
palveluinnovaatioihin (ns. teollisuuden palveluistuminen). Maailmantalouden kaikilla osa-alueilla ollaan
siirtymässä digiaikaan, joten teollisuuspolitiikkaan on liitettävä teknologian
tarjoamia uusia mahdollisuuksia, kuten pilvipalvelut, massadatan ja datan
arvoketjun kehitys, internetin uudet teollisuussovellukset, älykkäät tehtaat,
robotiikka sekä 3D-tulostus ja -suunnittelu. 3.1
Innovointiin ja uusiin teknologioihin tehtävien investointien edistäminen Innovaatiotoimintaa
kohdennettujen investointien raju väheneminen on talouskriisin alusta lähtien
ollut vakava uhka Euroopan teolliselle tulevaisuudelle. Komissio on
siirtänyt koko ajan enemmän omia poliittisia, lainsäädännöllisiä ja
taloudellisia kannustimiaan jäsenvaltioiden, alueiden ja teollisuuden käyttöön
innovaatioinvestointien edistämiseksi. Tutkimus- ja innovaatiotoimintaa
rahoitetaan etenkin Horisontti 2020 -ohjelman teollisuuden johtoasemaa
koskevasta lohkosta lähes 80 miljardilla eurolla. Tukea myönnetään
esimerkiksi keskeisille mahdollistaville teknologioille, jotka muuttavat
maailmanlaajuisia arvoketjuja, lisäävät resurssitehokkuutta ja muokkaavat
kansainvälistä työnjakoa. Tutkimustulosten kaupallistamisen edistämiseksi
Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitetaan myös kaupallista vaihetta lähellä
olevia prototyyppejä ja demonstrointihankkeita. Uuden puiteohjelman keskeisiä
elementtejä on voimien yhdistäminen yksityisen sektorin kanssa keskeisillä
teollisuudenaloilla julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyökumppanuuksien
kautta yksityisen rahoituksen saamiseksi paremmin liikkeelle. Uuden
monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 yhteydessä saadaan lisäksi käyttöön
jopa 100 miljardia euroa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen
(ERI-rahastojen) varoja innovaatioihin tehtävien taloudellisten investointien
rahoittamiseksi teollisuuspolitiikan ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti. ERI-rahastoista
vuosina 2014–2020 rahoitettavien innovaatioinvestointien periaatteena on käsite
”älykäs erikoistuminen”. Tarkoituksena on, että jäsenvaltiot ja alueet
voivat keskittää investoinnit kohteisiin, joista ne saavat suhteellista etua.
Samalla halutaan edistää Euroopan laajuisten arvoketjujen luomista. Monet
rahoitusteemoista, joita jäsenvaltiot ja alueet ehdottavat älykkään
erikoistumisen strategioidensa yhteydessä, liittyvät teollisuuspolitiikassa
määriteltyihin kuuteen strategiseen osa-alueeseen, ja näin jäsenvaltioiden
alueet saavat käyttöönsä kattavan rahoituspaketin. Koska
jäsenvaltiot pyrkivät yhä enemmän edistämään teollisuuspolitiikan strategisille
osa-alueille tehtäviä investointeja, komissio on ryhtynyt ajantasaistamaan
tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea
koskevia puitteita ja uudistamaan julkisia hankintoja koskevia sääntöjä
tarkoituksena kriittisen massan luominen kysyntäpuolelle ja varojen tehokkaampi
kohdentaminen niin, että kilpailu- ja sisämarkkinasääntöjä kuitenkin
noudatetaan täysimääräisesti. Tarve nopeuttaa
investointeja nopeasti kasvavien alojen teknologisiin läpimurtoihin oli suurin
syy siihen, että komissio päätti määritellä vuoden 2012 teollisuuspoliittisessa
tiedonannossa kuusi osa-aluetta, joilla investointeja olisi edistettävä. Nämä
strategiset, monta alaa käsittävät osa-alueet ovat seuraavat: edistynyt
valmistusteknologia, kehitystä vauhdittava keskeinen teknologia (eli keskeiset
mahdollistavat teknologiat), saastuttamattomat ajoneuvot ja liikenne,
biopohjaiset tuotteet, ympäristön kannalta kestävät rakennukset ja raaka-aineet
sekä älykkäät verkot Vuosi sitten perustettiin kuusi työryhmää, joiden työn
ansiosta komissio on kyennyt määrittelemään innovoinnin mahdollisuuksia sekä
esteitä, jotka edellyttävät lisätoimia. Komissio on työryhmän työn
perusteella päätynyt keskittämään toimet seuraaviin painopistealueisiin: ·
Edistynyt
valmistusteknologia: Perustetaan valmistusteollisuuden arvonlisäykseen
keskittyvä osaamis- ja innovaatioyhteisö ja luodaan julkisen ja yksityisen
sektorin kumppanuuksia, kuten Sustainable Process Industry through Resource and
Energy Efficiency (resurssi- ja energiatehokas kestäväpohjainen
prosessiteollisuus), tulevaisuuden tehtaat sekä fotoniikka ja robotiikka.
Lisäksi parannetaan Euroopan valmistusteollisuuden innovointikapasiteettia ja
kilpailukykyä. Koska teollisen internetin merkitys kasvaa koko ajan, kumppanuuden
työn tulevana painopisteenä on digitaaliteknologioiden integrointi
valmistusprosessiin. Massadatan käyttöä valmistusprosesseissa lisätään.[19] ·
Keskeiset
mahdollistavat teknologiat: Tämän työryhmän tavoitteena on
tunnistaa näitä teknologioita koskevia mahdollisia EU:n kannalta merkittäviä
hankkeita eräillä teknologian osa-alueilla, joita ovat muun muassa paristot,
älykkäät materiaalit, suurtehotuotanto ja teolliset bioprosessit. Tavoitteena
on myös auttaa pk-yrityksiä saamaan käyttöönsä teknistä infrastruktuuria
kaikkialla Euroopassa ja hyödyntää edelleen Euroopan investointipankin kanssa
allekirjoitetun aiesopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia. ·
Bio-pohjaiset
tuotteet:
Tarjotaan mahdollisuus saada käyttöön kestäviä raaka-aineita
maailmanmarkkinahintaan biopohjaisten tuotteiden valmistamiseksi. Tämä
edellyttää, että biomassan käytössä noudatetaan kaskadiperiaatetta ja että
osoitettaessa biomassaa muuhun käyttöön ehkäistään markkinavääristymät, joita
saattaa syntyä tuista ja muista järjestelyistä, joilla suositaan biomassan
käyttöä muihin tarkoituksiin (esim. energiantuotantoon).[20] ·
Saastuttamattomat
ajoneuvot ja alukset: Hyväksytään ja pannaan täysimääräisesti
täytäntöön vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskeva komission
ehdotus; toteutetaan ympäristöystävällisiä ajoneuvoja koskeva aloite ja muut
Horisontti 2020 -aloitteet, joilla edistetään vähäpäästöistä ja
energiatehokasta liikennettä; pyritään saamaan aikaan maailmanlaajuiset
standardit sähköautoille ja pannaan täytäntöön CARS 2020 -toimintasuunnitelmassa
määritetyt prioriteetit. ·
Kestävä
rakentaminen ja kestävät raaka-aineet: Luodaan 25 miljardilla
eurolla EIP:n lainanantokapasiteettia asuinrakennusten energiatehokkuutta
varten ja parannetaan kierrätystä ja kestävää jätehuoltoa rakentamisessa. ·
Älykkäät
verkot ja digitaalinen infrastruktuuri: Määritellään
lisätavoitteita älykkäiden verkkojen komponenttien kehittämistyölle,
tarkistetaan ja laajennetaan standardointitoimeksiantoja sekä kehitetään ja
laaditaan ohjeita suorituskykyindikaattoreista.[21] Teollisen
internetin infrastruktuurit ja liitäntäohjelmistot ovat keskeinen osa-alue
niiden kasvavan merkityksen vuoksi. Niiden on määrä mahdollistaa paljon
kapasiteettia vaativien prosessien, kuten pilvipalvelujen, käyttö. Komissio
laatii työryhmien työn perusteella jäsenvaltioille ehdotuksen alue- ja
teollisuuspoliittisten välineiden yhdistämisestä älykkään erikoistumisen
foorumeiden luomiseksi. Foorumit auttavat alueita ottamaan käyttöön älykkään
erikoistumisen ohjelmia luomalla yritysten ja klusterien välille yhteyksiä,
jotka mahdollistavat innovatiivisten teknologioiden käytön ja tarjoavat
markkinatilaisuuksia. Euroopan
teollisuuden vahvuuksista ja kilpailuvalteista laaditun tutkimuksen perusteella
komissio aikoo myös selvittää, mitkä ovat ne teollisen toiminnan osa-alueet,
joilla Euroopalle syntyy todennäköisesti kilpailuetua tulevaisuudessa. Lisäksi
investointisuuntausten seurannasta tulee yhä tärkeämpi osa eurooppalaisen
ohjausjakson yhteydessä laadittavia arviointeja. 3.2
Tuottavuuden ja resurssitehokkuuden lisääminen ja kohtuuhintaisten
tuotantopanosten saannin helpottaminen EU:n yritysten
on saatava tarvitsemiaan tuotantopanoksia kestävällä tavalla ja parhain
mahdollisin ehdoin. Pääoma-, energia- ja raaka-ainemarkkinoilla esiintyy
kuitenkin yhä merkittäviä ongelmia. a)
Rahoituksen saanti Rahoitusvakaus
on onnistuttu palauttamaan rahoitusmarkkinoiden sääntelyuudistusten, järkevän
rahapolitiikan ja pankkiunionin tarjoaman uuden valvontarakenteen ansiosta.
Pankkiluotonannon vähentämisen vuoksi yritysten on kuitenkin vaikeampi saada
pankkiluottoja. Tämä koskee etenkin pk-yrityksiä niissä jäsenvaltioissa, joissa
kriisin vaikutukset ovat olleet erityisen vakavat. Erityistarkoituksiin
käytettävän pääoman tarvetta lievennetään eri aloilla toteutettavin toimin. Vuosina
2014–2020 jatketaan yritysten rahoituksen saannin helpottamista
koheesiopolitiikan rahoitusvälineiden avulla. Uudella ohjelmakaudella on
tarkoitus mahdollistaa resurssien osoittaminen myös unionin tason
rahoitusvälineeseen sen lisäksi, että käytetään totuttuja rahoitusvälineitä,
jotka toimivat jäsenvaltioiden tai alueiden tasolla tai valtioiden rajat
ylittävästi. Tähän kuuluu pk-yrityksiä koskeva aloite, joka on EU:n takaama
riskinjakoväline, jollaista vaadittiin lokakuussa 2013 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa.
Väline on perustettu komission ja EIP:n aloitteesta, ja sen perusteella
jäsenvaltiot voivat halutessaan käyttää ERI-rahastoja tukeakseen
rahoitusvälineitä, joista myönnetään lainoja pk-yrityksille. Jäsenvaltioita
kehotetaan sijoittamaan kyseiseen aloitteeseen osa kansallisista Euroopan
rakenne- ja investointirahastovaroistaan, jotta siihen saadaan kriittistä
massaa ja sen avulla voidaan lisätä merkittävästi luotonantoa pk-yrityksille. Myös COSME- ja
Horisontti 2020 -ohjelmien hyväksyminen moninkertaistaa julkisen sektorin
rahoituskapasiteetin rahoituksen välittäjien kautta tehdyillä
pääomainvestoinneilla. Rahoitusta välittävät muun muassa riskipääomarahastot ja
hyvin toimivat Euroopan laajuiset riskipääomamarkkinat. Maksuviivästyksiä koskevan
direktiivin[22]
täysimääräinen täytäntöönpano parantaa sekin yritysten rahoituksensaantia.
Pk-yritysten rahoituksensaantia helpotetaan hiljattain tehdyillä
lainsäädäntömuutoksilla. Esimerkiksi pääomavaatimusasetukseen sisältyy
korjauskerroin, joka vähentää pk-yritysvastuista syntyvään luottoriskiin
liittyviä pääomavaatimuksia; tarkistetulla rahoitusvälineiden markkinoita
koskevalla direktiivillä (MiFID) luodaan erityisiä kauppapaikkoja, joita
kutsutaan ”pk-yritysten kasvumarkkinoiksi”; tarkistetulla avoimuusdirektiivillä
poistetaan vaatimus julkaista tilinpäätöstiedot neljännesvuosittain; ja
eurooppalaisia yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja
koskevilla uusilla säännöillä luodaan erityinen EU-passi rahastonhoitajille,
jotka tekevät investointeja toimintaansa aloitteleviin pk-yrityksiin ja
yhteiskunnallisiin yrityksiin. Näistä
toimenpiteistä huolimatta rahoituksensaannin arvellaan säilyvän ongelmallisena.
Suuryhtiöt ovat yhä enenevässä määrin etsineet rahoitusta
joukkovelkakirjamarkkinoilta, mutta eurooppalaiset pk-yritykset ovat muihin
maailman maihin nähden edelleen paljon enemmän riippuvaisia pankeista, jotka
ovat niiden pääasiallinen rahoituslähde. Kriisin vuoksi pankkiluottojen
sisämarkkinat ovat EU:ssa hajanaiset, ja joissakin maissa antolainojen korot
ovat nousseet suhteettomasti. Tavoite pääoman sisämarkkinoista, joilla
pk-yritykset voivat saada rahoitusta oman maansa ulkopuolelta, on edelleen
saavuttamatta. Tilanteeseen on
vastattu toteuttamalla edelleen toimia luotonvälityskanavien parantamiseksi ja
yritysten rahoituslähteiden monipuolistamiseksi. Useat vuoden 2012
teollisuuspoliittisen tiedonannon päivitykseen sisältyvät aloitteet ovat
edenneet. Pitkäaikaista rahoitusta koskevan vihreän kirjan yhteydessä
saatujen vastausten erittelyn perusteella laaditaankin parhaillaan ehdotuksia
toimenpiteistä, joilla voidaan monipuolistaa pk-yritysten rahoituslähteitä ja
edistää pitkäaikaisia investointeja. Myös
lisätoimenpiteitä tarvitaan, jotta voidaan supistaa rahoitusvajetta, josta
jotkin yritykset kärsivät. Komissio jatkaa yhteistyötä EIP-ryhmän ja tukee
kahdenvälisiä aloitteita toteuttavien jäsenvaltioiden kanssa. b) Energia Tehokkuushyödyt
ja energiamarkkinoiden avaaminen asteittain kilpailulle ovat alentaneet sähkön
ja kaasun tukkuhintoja, mutta näiden teollisuuden kannalta olennaisten
energiapanosten vähittäishinnat ovat valitettavasti nousseet. Vuosina 2008–2012
teollisuussähkön vähittäishinnat nousivat EU:ssa keskimäärin
3,5 prosenttia vuodessa ja kaasun hinnat yhden prosentin. Teollisuussähkön
hinnat ovatkin Kansainvälisen energiajärjestön tietojen mukaan EU:ssa kaksi
kertaa korkeammat kuin Yhdysvalloissa ja Venäjällä ja 20 prosenttia
korkeammat kuin Kiinassa.[23] Kaasun hintaero on suurempi: kaasu
on EU:n teollisuudelle kolme tai neljä kertaa kalliimpaa kuin sen
kilpailijoille Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Intiassa, 12 prosenttia
kalliimpaa kuin Kiinassa mutta halvempaa kuin Japanissa. Teollisten käyttäjien
eri jäsenvaltioissa maksamat todelliset hinnat voivat kuitenkin vaihdella. Energian
hintaa koskevassa tiedonannossa ja sen liitteenä olevassa komission yksiköiden
valmisteluasiakirjassa esitetään hyvin dokumentoitu selvitys energian hintojen
kehityksestä ja niiden pääkomponenteista eli energiasta, verkkokustannuksista
sekä veroista ja maksuista, uusiutuvien energialähteiden tuki mukaan lukien.
Energiakustannuselementti on edelleen komponenteista suurin, joskin sen osuus
on pienenemässä, ja erot jäsenvaltioiden välillä ovat huomattavia.
Verkkokustannukset sekä verot ja maksut ovat pääasiallisena syynä energian
hinnankorotuksiin ja muodostavat suurimman osuuden lopullisesta
vähittäishinnasta. [24] Energian
kustannuskehitys on energiaintensiivisten teollisuusalojen kilpailukyvyn
kannalta ongelmallinen. Energiakustannusten osuus on huomattava paperi- ja
painotuotteiden, kemiantuotteiden, lasin ja keramiikan, raudan ja teräksen sekä
värimetallien kokonaiskustannuksissa, vaikkakin eri laitosten, teknologioiden
ja maiden välillä esiintyy vaihtelua. Teollisuuden
kilpailukyky ja energiatehokkuus ovat vastedeskin unionin tärkeitä päämääriä,
kuten Eurooppa 2020 -strategiassa todetaan. Unionin tavoitteet pyritään
saavuttamaan mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla erilaisin toimin. -
Tarjontapuolella Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitetaan suoraan
energiaan ja ilmastoon liittyvää tutkimus- ja innovaatiotoimintaa lähinnä
turvallista, puhdasta ja tehokasta energiaa, yhteiskunnallisia haasteita ja
teollisuuden johtoasemaa koskevista aloitteista. Tällaisia aloitteita ovat muun
muassa SPIRE (Sustainable Process Industry through Resource and Energy
Efficiency) ja SILC II (Sustainable Industry Low Carbon Scheme), joiden
tavoitteena on kehittää ja edistää ilmasto- ja energiatavoitteiden
saavuttamiseksi tarvittavien teknologisten läpimurtojen käyttöönottoa. -
Kun täysin yhdentyneet energian sisämarkkinat saadaan aikaan ja
kilpailua energiamarkkinoilla lisätään, teolliset ja kotitalouskäyttäjät
hyötyvät energian tukkuhintojen alenemisesta. -
Kehittämällä edelleen tehokasta Euroopan laajuista
infrastruktuuria kaasua ja sähköä sekä eteeniä ja propeenia ja muita
raaka-aineiden tärkeimpiä rakenneosia varten voitaisiin pienentää
energiaintensiivisille aloille aiheutuvia kuljetuskustannuksia ja riskejä.
Nykyiset putkistot olisi liitettävä varsinkin eteläisen ja itäisen Euroopan putkistoihin,
jotta eri jäsenvaltioiden teollisuusalojen väliset synergiaedut paranisivat ja
energiatehokkuus lisääntyisi koko Euroopassa. -
On tärkeää, että verot, maksut tai muut sääntelyvälineet, joita
jäsenvaltiot ottavat käyttöön eri tarkoituksia varten, eivät korota
kohtuuttomasti energian hintaa. Tämä on olennaisen tärkeää kustannustehokkuuden
varmistamiseksi ja EU:n kilpailukyvyn parantamiseksi. Tämän
tiedonannon ohella komissio on hyväksynyt ilmasto- ja energiapaketin, jossa
määritellään komission kanta vuoteen 2030 ulottuvaa jaksoa varten.[25]
Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta paketti ei ole lainsäädännöllisesti sitova, ja
se mahdollistaa aiheen käsittelyn Eurooppa-neuvostossa ja Euroopan
parlamentissa. Näin voidaan viimeistellä Euroopan unionin kanta ilmastonmuutoksen
torjuntaan sekä siihen, miten ilmastonmuutoksen torjunta, energiapolitiikka ja
EU:n talouden kilpailukyky vaikuttavat toisiinsa. c)
Raaka-aineet ja resurssitehokkuus EU:n teollisuus
on yleensä riippuvainen kansainvälisiltä markkinoilta toimitettavista
raaka-aineista[26]
ja erityisesti prosessoimattomista mineraaleista ja metalleista. Sekä primaari-
että uusioraaka-aineiden saannissa on vaikeuksia koko arvoketjussa (etsintä,
kaivaus, jalostaminen/rikastaminen, kierrätys ja korvaaminen). Komissio on
toteuttanut raaka-ainestrategiaa (raaka-aineita koskeva aloite) vuodesta 2008.
Komissio edistää myös resurssien tehokasta käyttöä sekä kierrätykseen
perustuvien liiketoiminta- ja tuotantomallien kehittämistä. Raaka-aineita
koskevalla komission aloitteella on voimakas ulkoinen ulottuvuus. Tavoitteena
on varmistaa tasapuolinen ja luotettava raaka-aineiden saanti
maailmanlaajuisesti ja luoda tasavertainen toimintaympäristö kaikille
raaka-ainekaupan toimijoille. EU on neuvotellut tuloksekkaasti raaka-aineiden
vientiä koskevat säännöt kahden- ja monenvälisiin kauppasopimuksiin sekä
seurannut raaka-aineiden saantia haittaavia kaupan esteitä koskevia sääntöjä ja
pannut niitä täytäntöön. Komissio käyttää
vastedeskin kaikkia käytössään olevia välineitä turvatakseen raaka-aineiden
saannin kestävällä tavalla. Se kartoittaa parhaillaan muun muassa raaka-aineita
koskevaa diplomatiaa. Nykyisissä ja tulevissa kauppaneuvotteluissa kiinnitetään
erityistä huomiota juuri tähän asiaan. Komissio
suunnittelee antavansa tiedonannon raaka-aineita koskevasta eurooppalaisesta
innovointikumppanuudesta selittääkseen, miten Euroopan komissio,
jäsenvaltiot, teollisuus ja tiedeyhteisöt aikovat viedä yhdessä eteenpäin
vuoden 2013 strategista täytäntöönpanosuunnitelmaa eli yhteistyökumppanuutta,
jonka tavoitteena on tutkimus- ja innovaatiotoiminnan, lainsäädäntöympäristön
ja standardoinnin parantaminen. Konkreettisina
tavoitteina on muun muassa käynnistää jopa 10 pilottihanketta, jotka koskevat
primaari- ja uusioraaka-aineiden tuotanto- ja jalostusteknologioiden
edistämistä, vähintään kolmen kriittisiä ja niukkoja raaka-aineita käyttävän
sovelluksen korvaamista sekä raaka-aineita koskevien parempien
sääntelyedellytysten luomista Eurooppaan.[27] Auttaakseen
teollisuutta tässä muutoksessa komissio aikoo tehdä vuonna 2014
resurssitehokkuutta ja jätteitä koskevan lainsäädäntöaloitteen. Aloite perustuu
edistymiseen resurssitehokasta Eurooppaa koskevan etenemissuunnitelman
toteuttamisessa, ja siinä esitetään keskeiset rakennuspalikat, joita tarvitaan,
jotta EU:n taloudellinen potentiaali olisi tuottavampaa, mutta resursseja
käytettäisiin vähemmän ja edettäisiin kohti kierrätystaloutta. Tähän
sisällytetään sopivien indikaattoreiden ja tavoitteiden kehittämisestä tehdyt
päätelmät ja EU:n jätehuoltolainsäädännön keskeisten tavoitteiden
uudelleentarkastelu (jätehuollon puitedirektiivin, kaatopaikkadirektiivin sekä
pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin
uudelleentarkastelulausekkeiden mukaisesti). Lisäksi tehdään jälkiarviointi
jätevirtoja koskevista direktiiveistä ja arvioidaan vaihtoehtoja direktiivien
keskinäisen johdonmukaisuuden lisäämiseksi. Komissio aikoo
lisäksi alustavien arviointien perusteella ehdottaa tarvittaessa toimia, joiden
avulla voidaan poistaa hintavääristymiä, jotka estävät EU:n yrityksiä saamasta
teollisuuden tärkeimpiä tuotantopanoksia kansainväliseen markkinahintaan.
Komissio aikoo varmistaa, että biomassaa saadaan tasapuolisesti eri
tarkoituksia varten, jotta sen käytössä voitaisiin soveltaa tehokkaasti
kaskadiperiaatetta ja taata siten luonnonvarojen tehokas ja kestävä käyttö.
Tarpeen mukaan komissio harkitsee myös mahdollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin,
joilla teollisuus saisi käyttöönsä maailmanmarkkinahintaan bioetanolia,
tärkkelystä ja muita keskeisiä tuotantopanoksia biopohjaisiin teollisiin
toimintoihin, joita syntyy perinteisillä aloilla, kuten kemianteollisuudessa
sekä paperiteollisuudessa ja muilla metsäteollisuuden aloilla.[28] 3.3
Osaamisen parantaminen ja teollisen muutoksen edistäminen Osaamisen
kehittäminen on tärkeä osa Eurooppa 2020 -strategian mukaista toimintaa.
Komissio on laatinut kokonaisstrategian koulutusjärjestelmien parantamiseksi
käyttämällä EU:n rahoitusvälineitä henkiseen pääomaan kohdistuviin
investointeihin, kehittänyt osaamistarpeiden ja -suuntausten seurantakeinoja ja
tehnyt aloitteita edistääkseen yhteistyötä varsinkin tieto- ja
viestintäteknistä osaamista koskevan oppisopimuskoulutuksen toimijoiden, kuten
työmarkkinaosapuolten, keskuudessa. Osaamisen
kohtaanto-ongelmat koulutusnäkökohdat ovat tulevina
vuosina todennäköisesti edelleen keskeinen haaste EU:n teollisuudelle
varsinkin, kun valmistusteknologioiden kehitys lisää erityisammattitaitojen
tarvetta. Osaamistuloksissa ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien
vaikuttavuudessa on merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä. Nämä erot sekä
kriisin koettelemien jäsenvaltioiden korkeat
työttömyysasteet edellyttävät pikaisia toimia koulutukseen panostamisen
lisäämiseksi. Myös liikkumista yli rajojen on helpotettava. Komissio on
hyväksynyt EURES-järjestelmän laajan uudistuksen, jolla tiivistetään EU:n ja
ETAn julkisten työvoimapalvelujen yhteistyötä. Tavoitteena on edistää
liikkuvuutta ja osaamisen kohtaantoa monilla uusilla palveluilla ja tuotteilla. Oppisopimuskoulutuksen
katsotaan yleisesti tukevan teollista kilpailukykyä. Jäsenvaltioiden väliset
suuret erot osaamistuloksissa ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien
vaikuttavuudessa korreloivat kriisin koettelemien jäsenvaltioiden vakavan
työttömyyden kanssa. Eurooppalainen oppisopimusyhteenliittymä -aloitteella ja
muilla aloitteilla autetaan vastedeskin kehittämään laadukasta ja vaikuttavaa
oppisopimuskoulutusta, joka perustuu työnantajien ja koulutusalan toimijoiden
tiiviiseen kumppanuuteen EU:ssa. Komissiossa
kehitetään parhaillaan lisäksi uuden polven Erasmus nuorille yrittäjille
-ohjelmaa sekä muita välineitä, joilla tarjotaan yritysharjoittelua
ulkomailla[29]
ja joissa teollisuus ja pk-yritykset ovat aktiivisesti mukana. Koulutuksen
uudelleenajattelua koskevassa tiedonannossa[30]
vaaditaan, että toimissa painotetaan voimakkaasti osaamistarjonnan muokkaamista
työmarkkinoiden tarpeisiin kaikkialla Euroopassa. Tiedonannon tehostamiseksi ja
tukemiseksi on juuri käynnistetty uusi Erasmus+-rahoitusohjelma. Komissio
kehottaa jäsenvaltioita tukemaan näitä toimia. Tällä hetkellä
vain 0,3 prosenttia EU:n väestöstä muuttaa vuosittain toiseen
jäsenvaltioon ammatillisissa tarkoituksissa, kun Yhdysvalloissa muuttajia on
2,4 prosenttia väestöstä. EU:n tärkeänä tehtävänä onkin edistää
oppilaitosten välistä liikkuvuutta Erasmus+-ohjelman välityksellä kaikilla
tasoilla oppisopimuksista ja harjoittelusta korkeakoulujen opiskelijavaihtoon.
Teollisuutta ja pk-yrityksiä kannustetaan osallistumaan näihin aloitteisiin. Osaamis-
ja innovointiyhteisöt auttavat nousevia toimialoja ja elinkeinoaloja
saamaan käyttöönsä uusilla markkinoilla tarvittavaa osaamista. Sidosryhmien
olisi kaikilla tasoilla pyrittävä ennakoivasti huolehtimaan osaamis- ja
koulutustarpeista. Teollisuuspolitiikalla on myös edistettävä teollista
muutosta ja autettava uudistamaan teollisia rakenteita, jotta rakennemuutokset
eivät olisi liian jyrkkiä ja kalliita. Koska
rakennemuutos vaikuttaa suorimmin aluetasolla, muutoksen hallinta ja ennakointi
edellyttävät alueilta aktiivista osallistumista. Kuten menestyksekkäissä
älykkään erikoistumisen strategioissa, tulevan rakenneuudistuksen vaikutukset
olisi otettava huomioon myös alueellisissa (infrastruktuuri-, koulutus-,
tutkimus- ja innovointi)aloitteissa. Komissio
aikoo ehdottaa, että teollisen muutoksen ennakointiin ja edistämiseen
sovellettaisiin aluetasolla kokonaisvaltaista toimintatapaa.
Tarkoituksena on auttaa alueita uudistamaan teollista perustaansa kanavoimalla
resurssit tuottavammille aloille sekä tukea toimia, joilla mahdolliset
yhteiskunnalliset vaikutukset minimoidaan. Lisäksi komissio
esittää vuoden 2014 alussa tiedonannon vihreän talouden työpaikkojen
lisäämisestä, jotta toimet keskitettäisiin keskeisille elinkeinoaloille, joilla
on työllistämispotentiaalia. Tavoitteena on myös kehittää niihin liittyvää uudenlaista
osaamista.[31] 4.
PIENET JA KESKISUURET YRITYKSET JA YRITTÄJYYS EU:n
teollisuuspolitiikassa on perinteisesti kiinnitetty paljon huomiota
pk-yrityksiin, jotka ovat keskeinen osa myös tässä esitettyä toimintamallia.
Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmassa on vuoden 2013 loppuun mennessä
autettu rahoituslaitoksia tarjoamaan noin 30 miljardin euron edestä uutta
rahoitusta yli 315 000 pk-yritykselle. Rahoituksen turvin on luotu tai
säilytetty suoraan noin 380 000 työpaikkaa. Rakennerahastoista suunnattiin
lisäksi samana aikana noin 70 miljardia euroa yritystukeen, joka kohdistui
etupäässä pk-yrityksiin.
Rahoitusta
on annettu lähes 200 000 hankkeelle, joista kustakin on tuettu useita
pk-yrityksiä, joista 78 000 aloittelevia yrityksiä. Pysyviä työpaikkoja on
näin luotu ainakin 268 000 (ja vielä useamman säilyminen on turvattu). Sääntely-
ja hallintokustannuksilla voi olla pk-yrityksiin
jopa kymmenen kertaa suuremmat vaikutukset kuin suuryhtiöihin. Komissio on
järjestelmällisesti pyrkinyt karsimaan pk-yritysten velvoitteita myöntämällä
niille vapautuksia ja soveltamalla pienet ensin -periaatetta. Pk-yritysten
toimintaedellytykset ovat parantuneet huomattavasti sen jälkeen, kun
eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (Small
Business Act) hyväksyttiin viisi vuotta sitten. Yritystoiminnan käynnistämiseen
keskimäärin kuluva aika ja yrityksen keskimääräiset perustamiskustannukset ovat
pienentyneet (yhdeksästä viiteen päivään ja 463 eurosta 372 euroon). Tästä
huolimatta tarvittavien lupien hankkiminen vie joissakin jäsenvaltioissa
edelleen hyvin paljon aikaa ja rahaa. Vuosien
2014–2020 uusi rahoituskehys tarjoaa käyttöön uusia ja tehokkaampia välineitä
yrittäjyyden ja pk-yritysten tukemiseen. Rahoituskehykseen sisältyy ensimmäistä
kertaa erityisesti pk-yrityksille tarkoitettu ohjelma COSME. Ohjelman
kokonaisrahoitus on 2,3 miljardia euroa, ja sitä rahoitetaan myös EU:n
toiminnan muilta osa-alueilta. Uudessa koheesiopolitiikassa kiinnitetään
erityistä huomiota pk-yritysten kilpailukykyyn. Horisontti 2020 -ohjelmaan on
sisällytetty tätä varten erityinen rahoitusväline, jolla rahoitetaan
pk-yritystoiminnan alkuvaihetta, suuririskistä tutkimustoimintaa ja
innovointia. Uudella maaseudun kehittämispolitiikalla annetaan lisätukea
aloitteleville yrityksille ja parannetaan maaseutualueilla toimivien
pk-yritysten kilpailukykyä.[32] Edellä
tarkoitetun rahoitustuen lisäksi riskirahoitukseksi katsottavia
valtiontukitoimenpiteitä koskevissa suuntaviivoissa kiinnitetään erityistä
huomiota ongelmiin, joita pk-yritykset kohtaavat toimintojensa rahoittamisessa. Voidakseen
hyödyntää koko potentiaalinsa pk-yritysten on kuitenkin päästävä eroon
kasvuaan rajoittavista esteistä. Pk-yritykset ovat Euroopassa yleensä
pienempiä kuin Yhdysvalloissa. Niiden koossa esiintyy eroja myös EU:n sisällä:
Saksassa pk-yrityksessä on keskimäärin 7,6 työntekijää mutta Espanjassa 3,6 ja
Italiassa 3,2. Tällä on merkittäviä vaikutuksia: mitä pienempi yritys on, sitä
vaikeampi sen on investoida innovointiin, harjoittaa vientiä ja liittyä
maailmanlaajuisiin arvoketjuihin. Tämä heikentää sen kilpailukykyä. Klusterien
mahdollisuutta luoda edullisia innovaatioekosysteemejä toisiaan tukeville
pk-yritysryhmille on hyödynnettävä paremmin kasvua edistävänä keinona. Komissio
auttaa liikekumppanin haussa pk-yrityksiä, jotka haluavat liittyä
huippuosaamista ja Euroopan laajuisia arvoketjuja tavoitteleviin maailmanluokan
klustereihin. Komission toimet eivät rajoitu teollisuusaloihin, vaan ne
edistävät monialaista ja ylikansallista yhteistoimintaa ja innovointia. Arvonlisäketjut,
jotka ulottuvat raaka-aineiden hankinnasta aina yrityspalveluihin ja jakeluun
sekä yhteydet tutkimus- ja koulutuskeskuksiin on otettava tehokkaammin osaksi
klustereiden toimintaa. Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitaan myös klusterien
avulla toteutettavia demonstrointihankkeita, joilla uudistetaan arvoketjuja ja
parannetaan älykkään erikoistumisen strategioiden toteutusta. Lisäksi komissio
parantaa yrittäjyyttä koskevaa toimintasuunnitelmaa, jolla parannetaan
yrittäjyystaitoja ja -asenteita kehittämistä ja auttaakseen yksittäisiä ihmisiä
kaupallistamaan uusia ideoita. Small
Business Act -aloitetta ajantasaistamalla voitaisiin luoda enemmän
synergiaetuja eurooppalaisen ohjausjakson perusteella toteutettavaan
uudistusprosessiin sekä auttaa pk-yrityksiä kasvamaan ja luomaan työpaikkoja.
Komissio harkitsee toimia ja esittää tarvittaessa uusia
lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla varmistetaan, että yrityksen voi perustaa
mihin tahansa jäsenvaltioon kolmen päivän kuluessa 100 euron
enimmäiskustannuksella. Harkittavana on, että tavoitteeksi asetettaisiin
tarvittavien lupien saaminen kuukauden kuluessa. Lisäksi komissio tutkii
mahdollisuuksia lyhentää aikaa, joka kuluu yritysten luottojen perintään
oikeusteitse. Tarkoituksena on auttaa yrityksiä selviytymään taloudellisista
vaikeuksistaan niin, etteivät ne joudu maksukyvyttömiksi vaan voivat päästä
kustannuksia säästäviin velkajärjestelymenettelyihin. Tarkoituksena on myös
tarjota vilpittömästi toimineille yrittäjille uusi mahdollisuus ja helpottaa
liiketoiminnan luovutusta. Komissio kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita
ottamaan päätöksentekoprosessissaan käyttöön pk-yritystestin tai muun vastaavan
järjestelmän ja vähentämään hallinnollisia rasitteita.[33] Lisäksi komissio
tarkastelee uusia mahdollisuuksia auttaa pk-yrityksiä luomaan valtioiden rajat
ylittäviä synergiaetuja ja säilyttää pk-yritysten sääntelypuitteet joustavina
ja kevyinä. Yritysverkostot tarjoavat kiinnostavia
liiketoimintamahdollisuuksia, jotka voivat vahvistaa varsinkin valtioiden rajat
ylittävää yhteistyötä. Koska yritysverkostot lisäävät erikoistumista EU:n
sisällä, ne voivat myös edistää merkittävästi innovointia. Komissio aikoo
tutkia, olisiko mahdollista ehdottaa (antamalla esim. käytännön ohjeistusta)
joitakin yritysverkostojen perustamista edistäviä erityistoimenpiteitä (jotka
koskevat esim. standardeihin liittyviä kysymyksiä, terminologiaa tai
tuotemerkintöjä). 5.
EU:N YRITYSTEN KANSAINVÄLISTYMINEN EU:n vienti ja
kauppataseen ylijäämä ovat lieventäneet huomattavasti kriisin vaikutusta.
Vuoteen 2015 mennessä jo noin 90 prosenttia maailmanlaajuisesta kasvusta
tapahtuu Euroopan ulkopuolella, joten pääsy EU:n ulkopuolisten maiden
markkinoille on Euroopan kilpailukyvyn kannalta vastedeskin keskeisen tärkeää.
EU:n teollisuus on laajalti säilyttänyt kilpailukykynsä kansainvälisillä
markkinoilla, mutta viennin jatkumista vahvana ei voida pitää itsestään
selvänä. Eurooppalaisten yritysten on säilytettävä innovaatiokykynsä ja
liityttävä yhä laajempaan arvoketjujen verkostoon, joka ulottuu kaikkialle
maailmaan. Maailmantalouteen integroitumisen yhteydessä on edistettävä avoimia
ja oikeudenmukaisia maailmanmarkkinoita. EU:n
kansainvälistymisstrategian keskiössä on kauppapolitiikka, jonka tarkoituksena
ei ole ainoastaan avata markkinoita vaan myös puolustaa EU:n etuja ja edistää
aktiivisesti tasapuolisten toimintaedellytysten luomista EU:n ulkopuolisille
markkinoille. EU on sitoutunut edelleen edistämään vapaakauppaa WTO:n
puitteissa, mistä on osoituksena äskettäin tehty sopimus kaupan
helpottamisesta. Samanaikaisesti EU edistää ennennäkemättömällä tavalla
kahdenvälistä kauppaa ja investointitoimintaa solmimalla vapaakauppasopimuksia,
jotka ovat tällä hetkellä tärkein keino parantaa yritysten pääsyä markkinoille.
Parhaillaan käytävien vapaakauppasopimusneuvottelujen tuloksena EU:n BKT
saattaa kasvaa kaksi prosenttia (250 miljardia euroa). Komissio on myös
ehdottanut kaupan suojatoimien muuttamista, ja se pyytää neuvostoa ja
parlamenttia sopimaan pikaisesti suojatoimijärjestelmän tehostamisesta ja
siihen liittyvien kustannusten supistamisesta, jotta järjestelmä edistäisi
tehokkaammin tasapuolisen kilpailun toteutumista. 5.1
Pääsy markkinoille Yhteisen
ulkopolitiikan edistymisen, Missions for Growth -käyntien aloittamisen sekä
markkinoillepääsystrategian kehittämisen myötä EU:n olisi tehostettava toimiaan
harjoittaakseen taloudellista diplomatiaa, joka perustuu jäsenvaltioiden
väliseen solidaarisuuteen. Komission olisi myös puhuttava taloudellisille
kumppaneilleen voimakkaammalla äänenpainolla eurooppalaisten investointien ja
etujen puolustamiseksi EU:n ulkopuolella. Kilpailu ei ole maailmanmarkkinoilla
tasapuolista, vaan tärkeimmillä kehittyvillä markkinoilla toimivat
eurooppalaiset yritykset joutuvat kilpailemaan eriarvoisin edellytyksin. Eurooppalainen
julkisten hankintojen sektori on maailman avoimin, mutta EU:n yritysten on
vaikea päästä EU:n ulkopuolisille julkisten hankintojen markkinoille.
Tuoreimmissa vapaakauppasopimuksissa EU on kyennyt kuitenkin parantamaan
tuntuvasti asemiaan hankintamarkkinoille pääsemiseksi. Esimerkiksi Kanadan
kanssa käydyissä kahdenvälisissä neuvotteluissa on edetty merkittävästi
osavaltiotason hankintamarkkinoiden avaamisessa. Samanlaisia tuloksia
tavoitellaan myös muiden maiden ja etenkin Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa
käytävissä kahdenvälisissä neuvotteluissa. Tämän lisäksi
komissio on esittänyt ehdotuksen uudesta välineestä, jonka avulla EU voi
poistaa epätasapainoa kansainvälisillä julkisten hankintojen markkinoilla.
Edellytyksenä on, että jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti hyväksyvät
välineen.[34]
Kyseisellä menettelyllä jäsenvaltioiden hankintaviranomaiset voisivat sulkea
pois suurista hankintasopimuksista ne tarjoajat, jotka käyttävät
hankintamarkkinansa tiukasti suojaavasta EU:n ulkopuolisesta maasta peräisin
olevia tavaroita ja palveluja. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten
vastavuoroisuus voi tuottaa EU:lle myönteisiä tuloksia kansainvälisissä
yhteyksissä. Palvelujen osuus
on noin 40 prosenttia eurooppalaisten teollisuustuotteiden viennin
jalostusarvosta. Noin kolmannes tällaisten tuotteiden viennin synnyttämistä
työpaikoista on tosiasiassa yrityksissä, jotka toimittavat
vienninharjoittajille tavaroita ja niiden lisäpalveluita. Paremmat ja halvemmat
palvelut ovatkin keskeinen muuttuja teollisen kilpailukyvyn yhtälössä. EU:n
yritysten parempi integroituminen maailmanlaajuisiin arvoketjuihin tarjoaa
mahdollisuuden saada laadukkaita palveluja ja parantaa EU:n tavara- ja
palveluviennin kilpailukykyä. Pk-yritysten
kansainvälistymistä lisäävät toimet ovat oma tärkeä painopisteensä. EU:n vientiyritysten
kärkikymmenyksen osuus vientimääristä on yleensä 70–80 prosenttia.
Komissio yrittää suurentaa sekä viennin että vientiyritysten määrää, mikä
edistää EU:n yritysten liittymistä maailmanlaajuisiin arvoketjuihin. Markkinoillepääsyn
parantaminen edellyttää kauppapoliittisten välineiden yhdistelmää, jolla
ratkaistaan EU:n yritysten konkreettiset ongelmat EU:n ulkopuolisiin maihin
suuntautuvassa viennissä tai investointitoiminnassa. Markkinoillepääsystrategia
on keskeinen väline, kun komissio, jäsenvaltiot ja yritykset pyrkivät
vastaamaan näihin haasteisiin yhteisvoimin. Esteet onnistutaan poistamaan
tehokkaammin vahvistamalla eri sidosryhmien keskinäistä yhteistyötä. Komissio
aikoo edistää maailmanlaajuisille markkinoille pääsyä seuraavasti: •
Jatketaan vapaakauppasopimuksia koskevien yleisten neuvottelustrategioiden
mukaisesti Yhdysvaltojen, Kanadan, Japanin, Intian ja muiden kahdenvälisen
kaupan keskeisten kumppanimaiden kanssa pyrkimyksiä Euroopan teollisuuden
markkinoillepääsyn parantamiseksi ja toteutetaan nykyisiin
vapaakauppasopimuksiin liittyviä jatkotoimia, jotka koskevat sopimusten
säännöllistä seurantaa sekä arviointia ja täytäntöönpanoa. •
Jatketaan neuvotteluja pitkälle menevistä ja laaja-alaisista
vapaakauppasopimuksista sekä EU:n, eteläisten Välimeren maiden ja itäisen
kumppanuuden maiden välisistä sopimuksista, jotka koskevat teollisuustuotteiden
akkreditointia ja hyväksymistä. •
Jatketaan WTO:n elinten kanssa tehtävää työtä, jonka tarkoituksena on estää ja
torjua EU:n ulkopuolisten maiden toimet kaupan teknisten esteiden luomiseksi,
ja turvaudutaan tarvittaessa riitojenratkaisuun. •
Lisätään Missions for Growth -käyntejä ja hyödynnetään Yritys Eurooppa
-verkostoa (Enterprise Europe Network) pk-yritysten kansainvälistymisen
edistämiseksi sekä Missions for Growth -käyntien järjestämisen ja niiden
jälkeisten jatkotoimien tukemiseksi. •
Käydään pk-yrityksiä koskevaa vuoropuhelua ja edistetään EU:n kansainvälisten
kumppanien kanssa tehtävää yhteistyötä – kahdenvälistä yhteistyötä Yhdysvaltojen,
Kiinan, Venäjän ja Brasilian kanssa sekä monenvälistä yhteistyötä itäisen
kumppanuuden, Euro–Välimeri-teollisuusyhteistyön ja laajentumisen yhteydessä
sekä AKT-maiden kanssa. •
Jatketaan markkinoillepääsystrategian toteuttamista keinona ratkaista eurooppalaisten
yritysten kohtaamia konkreettisia ongelmia. Tässä keskitytään erityisesti
pk-yrityksiin, joille EU:n ulkopuolisissa maissa ilmenevien kaupan esteiden
voittaminen on usein kaikkein haasteellisinta. 5.2
Standardointi, sääntely-yhteistyö ja julkiset hankinnat Komissio edistää
vastedeskin kansainvälistä standardointia ja sääntely-yhteistyötä, sillä
EU:n standardit toimivat käytännössä esikuvina koko maailmassa, ja se aikoo
tehostaa eturintamassa kansainvälistä standardointijärjestelmää. Muiden maiden
kanssa tehtävä sääntely-yhteistyö on edelleen toiminnan painopiste. Erityisen
tärkeitä ovat Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa parhaillaan käytävät
kahdenväliset neuvottelut, joissa keskitytään ensisijaisesti kohdemaan sisällä
vaikuttaviin kaupan ja investointien esteisiin. Avoimuuden lisääminen ja
sääntelyn yhdenmukaistaminen lisäävät merkittävästi EU:n yritysten
mahdollisuuksia toimia EU:n ulkopuolella ja auttavat vähentämään
markkinoillepääsystä aiheutuvia kustannuksia. Kilpailukyky
perustuu maailmalla usein etulyöntiasemaan ja tuotemerkin rakentamiseen. Siksi
EU:n yritysten onkin yhä tärkeämpää säilyttää teollisoikeutensa kaikilla
merkityksellisillä markkinoilla ja erityisesti luovilla aloilla, joilla
väärentäminen on vakava ongelma. Komissio on jo lisännyt tukeaan yrityksille
ulottaessaan teollisoikeuksien neuvontaverkoston Asean- ja Mercosur-maihin
palvelujen tarjonta-alueen laajentamiseksi. Komissio aikoo harkita tällaisten
tukipalvelujen laajentamista muillekin maantieteellisille alueille. 6. LOPPUPÄÄTELMÄT EU:n on
pikaisesti vahvistettava perusta kriisin jälkeiselle kestävälle kasvulle ja
uudistukselle. Sen onkin annettava selkeä signaali sitoutumisestaan
uudelleenteollistamiseen, Euroopan teollisen perustan nykyaikaistamiseen ja
EU:n teollisuuden kilpailukykyä suosivan toimintaympäristön edistämiseen. EU:lla on
tulevaisuudessa vastassaan merkittäviä haasteita, jotka vaativat huomiota ja
ohjausta korkeimmalla poliittisella tasolla, Eurooppa-neuvostossa. Tämä on
ensiarvoisen tärkeää, jotta kaikki EU:n käytettävissä olevat välineet olisivat
johdonmukaisia ja oikeassa tärkeysjärjestyksessä. Teollista strategiaa ei voida
toteuttaa muista aloista erillään, koska se on moninaisessa vuorovaikutuksessa
ja sillä on päällekkäisiä vaikutuksia useiden muiden EU:n toiminnanalojen
kanssa. Komissio
kehottaakin jäsenvaltioita tunnustamaan teollisuuden keskeisen merkityksen
pyrittäessä vahvistamaan Euroopan kilpailukykyä ja kestävää kasvua ja ottamaan
kilpailukykyyn liittyvät ongelmat järjestelmällisemmin huomioon kaikilla
aloilla. Komissio
katsoo, että eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä voidaan tukea seuraavin
ensisijaisin tavoittein: ·
Teollisuuden kilpailukyvyn säilyttämisen
tavoite on sisällytettävä entistä vahvemmin muiden alojen tavoitteisiin EU:n
talouden säilyttämiseksi kilpailukykyisenä, sillä teollisuuden kilpailukyky on
merkittävä osa EU:n kokonaiskilpailukykyä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä
esimerkiksi yrityspalvelujen tuottavuuden parantamiseen teollisuuden ja koko
EU:n talouden kilpailukyvyn vahvistamiseksi. ·
Sisämarkkinoiden tarjoamaa potentiaalia
on hyödynnettävä maksimaalisesti kehittämällä tarvittavia infrastruktuureita,
luomalla yrittäjyyttä ja innovointia suosivat vakaat, selkeät ja ennakoitavat
sääntelypuitteet, yhdentämällä pääomamarkkinoita, parantamalla kansalaisten
mahdollisuuksia kouluttautua ja liikkua yli rajojen ja toteuttamalla
täysimääräisesti palvelujen sisämarkkinat, jotka lisäävät merkittävästi
teollisuuden kilpailukykyä. ·
Aluekehitysvälineitä on käytettävä
päättäväisesti innovointia, osaamista ja yrittäjyyttä tukevien kansallisten ja
EU:n välineiden kanssa teollisen muutoksen toteuttamiseksi ja EU:n talouden
kilpailukyvyn vahvistamiseksi. ·
Investointien edistämiseksi yritysten on
saatava välttämättömiä tuotantopanoksia ja erityisesti energiaa ja
raaka-aineita kohtuullisin hinnoin, joissa on otettu huomioon kansainvälinen
kustannustilanne. EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla asetettuja eri tavoitteita
palvelevien välineiden suunnittelu ja käyttö eivät saa johtaa
hintavääristymiin, jotka korottavat kohtuuttomasti tällaisten tuotantopanosten
suhteellisia hintoja. Sisämarkkinoilla ja kansainvälisellä tasolla olisi
ryhdyttävä toimiin, joilla taataan tuotantopanosten riittävä tarjonta sekä
lisätään energia- ja resurssitehokkuutta ja vähennetään jätteiden määrää. ·
On pyrittävä kaikin tavoin auttamaan
EU:n yrityksiä liittymään maailmanlaajuisiin arvoketjuihin, jotta ne voivat
vahvistaa kilpailukykyään ja varmistaa pääsynsä maailmanlaajuisille
markkinoille suotuisammin kilpailuedellytyksin.
EU:n
talouden elvyttämistavoitteen saavuttamiseksi on lisäksi tuettava
uudelleenteollistamistoimia, jotta päästäisiin komission tavoitteeseen
nostaa teollisuuden osuus BKT:stä jopa 20 prosenttiin vuoteen 2020
mennessä.
[1] Rueda-Cantuche, José M.a,
Sousa, Nb., Andreoni, Va. ja Arto, Ia.. ”The
Single Market as an engine for employment growth through the external trade”,
Yhteinen tutkimuskeskus, IPTS, Sevilla, 2012. Tässä tiedonannossa tarkoitetaan
valmistusteollisuudella NACE Rev. 2 -luokituksen pääluokkaa C ja pääryhmiä
10–33. Teollisuudella tarkoitetaan laajempaa toimintakokonaisuutta, johon
sisältyvät myös kaivostoiminta ja louhinta sekä energia-alan toiminta. [2] Eurostatin kauppatilastoihin perustuva arvio. Tämä luku pitää
sisällään ainoastaan teollisuustuotteet, joten siihen eivät sisälly energian ja
raaka-aineiden kauppavirrat, joissa EU:lla on negatiivinen kauppatase. [3] Huomionarvoista on, että valmistusteollisuuden osuus BKT:stä on
suurentunut vuodesta 2007 eräissä maissa (Slovakiassa, Liettuassa, Itävallassa,
Saksassa ja Alankomaissa), mutta pienentynyt muissa maissa. [4] European Competitiveness Report 2013: Towards knowledge-driven
Reindustrialisation (Euroopan kilpailukykyraportti 2013: Kohti osaamiseen
perustuvaa uudelleenteollistamista) osoitteessa http://ec.europa.eu/enterprise/policies/industrial-competitiveness/competitiveness-analysis/european-competitiveness-report/files/eu-2013-eur-comp-rep_en.pdf
ja Industrial Performance Scoreboard (Teollisuuden tulostaulu)
osoitteessa http://ec.europa.eu/enterprise/policies/industrial-competitiveness/monitoring-member-states/files/scoreboard-2013_en.pdf.
[5] Sähkön ja kaasun osalta hintaero EU:n ulkopuolisiin kilpailijoihin
nähden on kasvussa (pääasiallisena poikkeuksena Japani). [6] Vahvempi eurooppalainen
teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten, COM(2012) 582
final, 10.10.2012, ja Globalisaation aikakauden yhdennetty
teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle,
KOM(2010) 614 lopullinen, 28.10.2010. Ranska, Espanja, Saksa, Yhdistynyt
kuningaskunta ja useat muut jäsenvaltiot ovat myös viime vuosina laatineet
keskus- ja aluetasolla noudatettavia teollisuuspoliittisia linjauksia tai
strategioita. [7] Näillä
yhteisesti sovituilla jäsenvaltioiden välisillä sopimusjärjestelyillä
voitaisiin tukea teollisuuspolitiikan asianomaisten tavoitteiden
täytäntöönpanoa niin, että otetaan huomioon talouspoliittiset painopistealueet,
joita on identifioitu jäsenvaltioiden ja euroalueen taloustilannetta koskevassa
Eurooppa-neuvoston yhteisessä analyysissä maakohtaisten suositusten
perusteella. [8] Paketti on tärkeä toimenpide luotaessa yhtenäistä eurooppalaista
rautatiealuetta, joka toimii moitteettomasti ja jolla standardinmukaiset junat
ja raidekomponentit korvaavat vähitellen erikoisvalmisteisen liikkuvan kaluston
laajan kirjon, ja raideliikennevälineiden lupamenettelyjä kevennetään.
Shift2Rail-yhteisyritys tukee tätä prosessia yhdistämällä julkista ja
yksityistä rahoitusta, jolla nopeutetaan uuden tekniikan ja uusien ratkaisujen
kehittämistä ja käyttöönottoa. [9] Markkinoille pääsyä koskevien säännösten täytäntöönpanoa on
tehostettava maanteiden tavaraliikenteen alalla, jotta markkinoiden avautuminen
jatkuisi. Maanteiden tavaraliikennettä koskevia turvallisuussääntöjä ja
teknisiä sääntöjä on jo yhdenmukaistettu, mikä on valmistanut tietä tämän alan
mahdolliselle vapauttamiselle EU:n tasolla. [10] Komissio hyväksyi 14.10.2013 luettelon 248 tärkeimmästä
energiainfrastruktuurihankkeesta, jotka hyötyvät nopeutetuista
lupamenettelyistä ja paremmasta sääntelystä Euroopan laajuisten
energiainfrastruktuurien (TEN-E) uusien suuntaviivojen perusteella. Neuvosto ja
Euroopan parlamentti sopivat lisäksi joulukuussa 2013 perustetun Verkkojen
Eurooppa -välineen yhteydessä 33,2 miljardin euron määrärahoista,
joilla rahoitetaan ja houkutellaan investointeja Euroopan liikenne-, energia-
ja digitaalisten verkkojen parantamiseksi. Välineen avulla perustetaan eri
puolille Eurooppaa erittäin suorituskykyisiä ja ympäristön kannalta kestäviä
yhteenliitettyjä verkkoja. Välineen määrärahoista on kaudella 2014–2020 varattu
5,85 miljardia euroa Euroopan laajuiseen energiainfrastruktuuriin
markkinoiden yhdentämistä ja EU:n energiajärjestelmän toimitusvarmuuden
parantamista varten. [11] Ehdotus: Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivi vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin
käyttöönotosta, COM (2013) 18 final, 24.1.2013. [12] Komission tiedonanto Visio teollisuustuotteiden sisämarkkinoista,
COM(2014) 25 final, 22.1.2014. [13] Aloitteessa ehdotetaan yhteisiä menetelmiä tuotteiden ja
organisaatioiden ympäristötehokkuuden arvioimiseksi. Tarjoamalla tuotteista
vertailukelpoisia ja luotettavia ympäristötietoja helpotetaan kyseisten
tuotteiden markkinoiden yhdentymistä EU:ssa. [14] Sisämarkkinoiden yhdentymistä koskeva kertomus osoitteessa http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2013:0785:FIN:FI:PDF
[15] Komission tiedonanto Uutta kasvua tukeva kumppanuus palvelualoilla
2012–2015, COM(2012) 261 final, 8.6.2012. [16] Vuonna 2008 Maailmanpankin Doing Business -raportissa listattiin 20
parhaan joukkoon kahdeksan jäsenvaltiota, joista kolme sijoittui 10 parhaan
joukkoon. Vuonna 2013 vain kuusi jäsenvaltiota oli 20 parhaan joukossa ja kaksi
10 parhaan joukossa. [17] Ks. 2.–3.12.2013 kokoontuneen kilpailukykyneuvoston päätelmät. [18] Lisäksi käynnistetään muita aloitteita, joilla helpotetaan säädösten
soveltamista eri aloilla. Parhaillaan arvioidaan muun muassa EU:n
jätelainsäädäntöä sen selkeyttämiseksi ja täytäntöönpanon helpottamiseksi.
Tarkoituksena on myös edistää uusioraaka-aineiden kierrätystä. [19] Ks. piakkoin julkaistava komission yksiköiden valmisteluasiakirja Advancing
Manufacturing – Advancing Europe (Valmistusteollisuudesta edistystä
Eurooppaan). [20] Kuvaus ja tulkinta kaskadiperiaatteesta
on osoitteessa http://ec.europa.eu/research/bioeconomy/pdf/201202_commision_staff_working.pdf
– Biotalousstrategiaa koskevan komission tiedonannon liitteenä oleva komission
yksiköiden valmisteluasiakirja – ks. sivut 25–26, kohdan 1.3.3.1 toinen kappale
– ja http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//NONSGML+REPORT+A7-2013-0201+0+DOC+PDF+V0//EN
– Euroopan parlamentin mietintö biotalousstrategiaa koskevasta komission
tiedonannosta – ks. 28 kohta sivuilla 6–7. [21] Komissio valitsi hiljattain kaksi älykkäitä verkkoja koskevaa hanketta
hankkeiksi, joista saadaan yhteistä etua Euroopan laajuisen
energiainfrastruktuurin alalla. [22] Direktiivi 2011/7/EU, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, kaupallisissa
toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta osoitteessa http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2011:048:0001:0010:fi:PDF
[23] Näitä hintoja ei ole korjattu laatuerojen perusteella, koska
sähkönjakelu on EU:ssa luotettavampaa, ja katkoksia on vähemmän kuin kyseisissä
maissa. [24] Energian hintoja ja energiakustannuksia käsittelevä komission
tiedonanto, COM (2014) 21 final, 22.1.2014. Tiedonannossa esitetään
yksityiskohtainen kuvaus energiakustannusten ja hintojen kehityksestä. [25] COM(2014)
15 final, A Policy Framework for Climate and Energy in the period from
2020-2030, COM(2014)
20 final, Proposal for a decision of the European Parliament and of
the Council concerning the establishment and operation of a market stability
reserve for the Union greenhouse gas emission trading scheme amending directive
2003/87/EC, COM(2014)
23 final, On the exploration and production of hydrocarbons (such
as shale gas) using high volume hydraulic fracturing in the EU, sekä
C(2014) 267 final, Commission recommendation on minimum principles for the
exploration and production of hydrocarbons (such as shale gas) using high
volume hydraulic fracturing in the EU, kaikki annettu 22.1.2014. [26] VDI:n
(Saksan insinööriliiton) laatiman selvityksen Cost Structure of the
Manufacturing Sector (Valmistussektorin kustannusrakenne) mukaan
materiaalikustannusten osuus on keskimäärin yli 40 prosenttia
valmistuskustannuksista. Resurssitehokkuuden parantamisen arvioidaan vähentävän
raaka-ainepanosten tarvetta 17–24 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Ks.
komission tilaama tutkimus Macroeconomic modelling of sustainable
development and the links between the economy and the environment, (2011),
QWS ym. osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/enveco/studies_modelling/pdf/report_macroeconomic.pdf [27] Raaka-aineita koskevan aloitteen toisen lohkon yhteydessä komissio
julkaisee vuonna 2014 kansallisen mineraalipolitiikan indikaattoreita koskevan
kertomuksen, jossa käsitellään jäsenvaltioiden luvitustoiminnan ja maankäytön
suunnittelun tuloksia. Se käynnistää myös julkisen kuulemisen kartoittaakseen
kaikkien sidosryhmien kanssa poliittiset vaihtoehdot joidenkin
luvitusmenettelyihin ja maankäytön suunnitteluun liittyvien näkökohtien
yhdenmukaistamiseksi. [28] Ks. kemian- ja metsäteollisuutta koskevat osat liitteenä olevassa
komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa. [29] Ks. ehdotus neuvoston suositukseksi harjoittelun laatupuitteista,
COM(2013) 857 final, 4.12.2013. [30] Koulutuksen uudelleenajattelu: sosioekonomisten vaikutusten
parantaminen investoimalla taitoihin, COM(2012) 669 final, 20.11.2012. [31] Muutoksen ennakointiin ja rakennemuutokseen liittyviä työllisyys- ja
sosiaalipoliittisia näkökohtia on käsitelty 13.12.2013 annetussa komission
tiedonannossa COM(2013) 882 final. [32] ”Sinisen kasvun” tarjoamista mahdollisuuksista kerrotaan komission
tiedonannossa Sininen kasvu – Meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun
mahdollisuudet, COM(2012) 494 final, 13.9.2012.
[33] Kyseiset ehdotukset koordinoidaan oikeusalalla valmisteltavien,
valtioiden rajojen yli tapahtuvan velkojen perinnän helpottamista koskevien
muiden toimien kanssa, ja ne täydentävät niitä. Jatkotoimena vuonna 2012
annettuun tiedonantoon Uusi eurooppalainen lähestymistapa liiketoiminnan
epäonnistumiseen ja maksukyvyttömyyteen on tarkoitus myös laatia
vähimmäisnormeja, joiden avulla taloudellisissa vaikeuksissa olevat yritykset
voivat järjestää velkansa tehokkaasti uudelleen ja välttää maksukyvyttömyyden. [34] Ehdotus:
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kolmansien maiden tavaroiden ja
palvelujen pääsystä unionin sisämarkkinoille julkisten hankintojen alalla sekä
unionin tavaroiden ja palvelujen kolmansien maiden julkisten hankintojen
markkinoille pääsyä koskevia neuvotteluja tukevista menettelyistä,
COM(2012) 124 final, 21.3.2012.