Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 02003R2160-20210421

    Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2160/2003, annettu 17 päivänä marraskuuta 2003, salmonellan ja muiden elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta

    Access initial legal act
    (

    Legal status of the document In force

    )

    ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2003/2160/2021-04-21

    02003R2160 — FI — 21.04.2021 — 008.002

    Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

    ►B

    ▼C2

    EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2160/2003,

    annettu 17 päivänä marraskuuta 2003,

    salmonellan ja muiden elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta

    ▼B

    (EUVL L 325 12.12.2003, s. 1)

    Muutettu:

     

     

    Virallinen lehti

      N:o

    sivu

    päivämäärä

    ►M1

    KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1003/2005, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2005,

      L 170

    12

    1.7.2005

    ►M2

    NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1791/2006, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006,

      L 363

    1

    20.12.2006

    ►M3

    KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1237/2007, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007,

      L 280

    5

    24.10.2007

    ►M4

    KOMISSION ASETUS (EY) N:o 213/2009, annettu 18 päivänä maaliskuuta 2009,

      L 73

    5

    19.3.2009

    ►M5

    EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 596/2009, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2009,

      L 188

    14

    18.7.2009

    ►M6

    KOMISSION ASETUS (EU) N:o 517/2011, annettu 25 päivänä toukokuuta 2011,

      L 138

    45

    26.5.2011

    ►M7

    KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1086/2011, annettu 27 päivänä lokakuuta 2011,

      L 281

    7

    28.10.2011

    ►M8

    NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 517/2013, annettu 13 päivänä toukokuuta 2013,

      L 158

    1

    10.6.2013

    ►M9

    EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/429, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016,

      L 84

    1

    31.3.2016


    Oikaistu:

    ►C1

    Oikaisu, EUVL L 068, 13.3.2015, s.  90 (517/2011)

    ►C2

    Oikaisu, EUVL L 146, 29.4.2021, s.  78 (N:o 2160/2003)



    ▼B

    ▼C2

    EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2160/2003,

    annettu 17 päivänä marraskuuta 2003,

    salmonellan ja muiden elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta

    ▼B



    I LUKU

    JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

    1 artikla

    Tavoite ja soveltamisala

    1.  
    Tämän asetuksen tavoitteena on varmistaa, että salmonellan ja muiden zoonoosien aiheuttajat havaitaan ja niitä valvotaan asianmukaisin ja tehokkain toimenpitein kaikissa oleellisissa tuotanto-, prosessointi- ja jakeluvaiheissa, etenkin alkutuotantovaiheessa, rehu mukaan lukien, niiden esiintyvyyden ja kansanterveydelle aiheuttaman riskin vähentämiseksi.
    2.  

    Tämä asetus koskee:

    a) 

    tavoitteiden hyväksymistä tiettyjen zoonoosien esiintyvyyden vähentämiseksi eläinpopulaatioissa:

    i) 

    alkutuotannossa; ja

    ii) 

    mikäli aiheellista kyseisen zoonoosin tai sen aiheuttajan vuoksi, myös muissa elintarvikeketjun vaiheissa elintarvikkeet ja rehut mukaan luettuina;

    b) 

    jäsenvaltioiden sekä elintarvikealan ja rehualan toimijoiden laatimien erityisten valvontaohjelmien hyväksymistä;

    c) 

    tiettyjä zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintyvyyden vähentämisessä käytettäviä valvontamenetelmiä koskevien erityissääntöjen hyväksymistä;

    d) 

    tiettyjen eläinten ja eläintuotteiden yhteisön sisäistä kauppaa ja tuontia kolmansista maista koskevien sääntöjen hyväksymistä.

    3.  

    Tätä asetusta ei sovelleta:

    a) 

    yksityiseen kotikäyttöön tarkoitettuun alkutuotantoon; eikä

    b) 

    tuottajiin, jotka toimittavat alkutuotannon tuotteita pieninä määrinä suoraan lopulliselle kuluttajalle tai paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat alkutuotannon tuotteita suoraan lopulliselle kuluttajalle.

    4.  
    Jäsenvaltiot laativat kansallisen lainsäädännön mukaisesti edellä 3 kohdan b alakohdassa mainittuja toimintoja koskevia sääntöjä. Tällaisissa kansallisissa säännöissä on varmistettava tämän asetuksen tavoitteiden saavuttaminen.
    5.  
    Tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita eläinten terveyttä ja ruokintaa, elintarvikehygieniaa, ihmisten tarttuvia tauteja, työterveyttä ja työturvallisuutta sekä geeniteknologiaa ja tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita koskevien yksityiskohtaisempien yhteisön sääntöjen soveltamista.

    2 artikla

    Määritelmät

    Tässä asetuksessa sovelletaan

    1. 

    asetuksessa (EY) N:o 178/2002 säädettyjä määritelmiä,

    2. 

    direktiivissä 2003/99/EY säädettyjä määritelmiä, ja

    3. 

    tarkoitetaan:

    a)

    ’karjalla’tilalla pidettävän yhden tai useamman eläimen muodostamaa epidemiologista yksikköä; ja

    b)

    ’parvella’kaikkea terveydentilan osalta samanlaista siipikarjaa, jota pidetään samoissa tiloissa tai samassa tarhassa ja joka muodostaa yhden epidemiologisen yksikön. Sisätiloissa pidettävän siipikirjan osalta tähän käsitteeseen sisältyvät kaikki linnut, jotka jakavat saman ilmatilan.

    3 artikla

    Toimivaltaiset viranomaiset

    1.  

    Kunkin jäsenvaltion on nimettävä tämän asetuksen soveltamista varten toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset ja ilmoitettava se/ne komissiolle. Jos jäsenvaltio nimeää useamman kuin yhden toimivaltaisen viranomaisen, sen on:

    a) 

    ilmoitettava komissiolle, mikä toimivaltainen viranomainen toimii yhteysviranomaisena komission kanssa; ja

    b) 

    huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä niin, että tämän asetuksen vaatimusten asianmukainen täytäntöönpaneminen varmistetaan.

    2.  

    Toimivaltaisen viranomaisen tai toimivaltaisten viranomaisten vastuulla on erityisesti:

    a) 

    laatia 5 artiklan 1 kohdassa säädetyt ohjelmat ja valmistella niihin tarvittavat muutokset erityisesti saamiensa tietojen ja tulosten perusteella;

    b) 

    kerätä tietoja, joita tarvitaan käytettyjen keinojen ja 5 artiklassa tarkoitetuista kansallisista valvontaohjelmista saatujen tulosten arvioimiseksi, sekä lähettää vuosittain nämä tiedot ja tulokset, myös mahdollisten tutkimusten tulokset, komissiolle ottaen huomioon direktiivin 2003/99/EY 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti annetut säännöt, määräajat mukaan lukien;

    c) 

    tarkastaa säännöllisesti, että elintarvikealan ja tarvittaessa rehualan toimijoiden toimitilat ovat tässä asetuksessa annettujen sääntöjen mukaiset.



    II LUKU

    YHTEISÖN TAVOITTEET

    4 artikla

    Yhteisön tavoitteet zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintyvyyden vähentämiseksi

    1.  

    Asetetaan yhteisön tavoitteet liitteessä I olevassa sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintyvyyden vähentämiseksi liitteessä I olevassa sarakkeessa 2 luetelluissa eläinpopulaatioissa ottaen huomioon erityisesti:

    a) 

    nykyisten kansallisten toimenpiteiden toteuttamisesta saadut kokemukset; ja

    b) 

    nykyisten yhteisön vaatimusten mukaisesti ja erityisesti direktiivissä 2003/99/EY säädettyjen tietojen osana ja erityisesti sen 5 artiklan nojalla komissiolle tai Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle toimitetut tiedot.

    ▼M5

    Komissio vahvistaa tavoitteet sekä niiden mahdolliset muutokset. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

    ▼B

    2.  

    Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tavoitteisiin on sisällyttävä vähintään seuraavat seikat:

    a) 

    seuraavat numerotiedot:

    i) 

    prosenttiosuus, joka positiivisten epidemiologisten yksiköiden määrästä voi enintään jäädä jäljelle; ja/tai

    ii) 

    prosenttiosuus, jolla jäljelle jäävien positiivisten epidemiologisten yksiköiden määrän on vähintään vähennyttävä;

    b) 

    enimmäismääräaika, jonka kuluessa tavoite on saavutettava;

    c) 

    edellä a alakohdassa tarkoitettujen epidemiologisten yksiköiden määrittely;

    d) 

    niiden testauskaavojen määrittely, joita tarvitaan sen tarkistamiseksi, onko tavoite saavutettu; ja

    e) 

    tarvittaessa kansanterveydellisesti merkityksellisten serotyyppien tai muiden liitteen I sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien alatyyppien tai zoonoosien aiheuttajien määrittely ottaen huomioon 6 kohdan c alakohdassa luetellut yleisperusteet ja liitteessä III säädetyt erityisperusteet.

    3.  
    Yhteisön tavoitteet asetetaan ensimmäisen kerran ennen liitteessä I olevassa sarakkeessa 4 ilmoitettuja asianomaisia päivämääriä.
    4.  
    a) 

    Kunkin yhteisön tavoitteen määrittelemisen yhteydessä komissio toimittaa analyysin tavoitteen arvioiduista kustannuksista ja hyödyistä. Tässä analyysissä otetaan huomioon erityisesti 6 kohdan c alakohdassa olevat perusteet. Jäsenvaltioiden on pyynnöstä avustettava komissiota kaikin tarvittavin keinoin tämän laatiessa analyysiään.

    b) 

    Ennen kunkin yhteisön tavoitteen ehdottamista komission on kuultava jäsenvaltioita analyysin tuloksista 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa komiteassa.

    c) 

    Analyysin tulosten ja jäsenvaltioiden kuulemisen perusteella komissio tekee tarvittaessa ehdotuksen yhteisön tavoitteiksi.

    5.  

    Edellä 2 kohdan e alakohdasta ja 4 kohdasta poiketen seuraavia sääntöjä kuitenkin sovelletaan siipikarjaan siirtymäkautena.

    Yhteisön tavoite lajin Gallus gallus jalostusparvien osalta tämän siirtymäkauden aikana koskee ihmisillä esiintyvän salmonelloosin viittä yleisintä salmonellan serotyyppiä, jotka voidaan todeta EY:n valvontajärjestelmillä koottujen tietojen pohjalta. Yhteisön määrittelemät munivia kanoja, broilereita ja kalkkunoita koskevat tavoitteet tämän siirtymäkauden aikana kattavat Salmonella enteritidis- ja Salmonella typhimurium -bakteerit. Näitä tavoitteita voidaan kuitenkin tarvittaessa laajentaa kattamaan muita serotyyppejä 4 kohdan mukaisesti suoritetun analyysin perusteella.
    Tätä siirtymäkautta sovelletaan kuhunkin yhteisön tavoitteeseen siipikarjassa esiintyvän salmonellan vähentämiseksi. Se kestää kussakin tapauksessa kolme vuotta liitteessä I olevassa sarakkeessa 5 mainitusta päivästä lähtien.
    6.  
    ►M5  
    a) 

    Komissio voi tehdä liitteeseen I muutoksia b alakohdassa luetelluissa tarkoituksissa sen jälkeen, kun on erityisesti otettu huomioon c alakohdassa luetellut perusteet. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

     ◄
    b) 

    Liitteen I muutokset voivat muuttaa yhteisön tavoitteiden asettamista koskevien vaatimusten soveltamisalaa täydennyksin, rajoituksin tai muutoksin kyseisiin

    i) 

    zoonooseihin ja niiden aiheuttajiin;

    ii) 

    elintarvikeketjujen vaiheisiin; ja/tai

    iii) 

    eläinpopulaatioihin.

    c) 

    Ennen liitteen I muuttamista kyseisen zoonoosin tai sen aiheuttajan osalta on tarkasteltava seuraavia perusteita:

    i) 

    esiintymistiheys eläinpopulaatioissa, väestössä, rehussa ja elintarvikkeissa;

    ii) 

    vaikutusten vakavuus ihmiselle;

    iii) 

    ihmisten ja eläinten terveydenhoidolle ja elintarvikealan ja rehualan yrityksille aiheutuvat taloudelliset seuraukset;

    iv) 

    epidemiologiset suuntaukset eläinpopulaatioissa, väestössä, rehuissa ja elintarvikkeissa;

    v) 

    tieteellinen neuvonta;

    vi) 

    tekninen kehitys erityisesti käytettävissä olevien valvontavaihtoehtojen käyttökelpoisuuden osalta; ja

    vii) 

    kasvatusjärjestelmiä ja tuotantomenetelmiä koskevat vaatimukset ja suuntaukset.

    ▼M5

    7.  
    Komissio voi muuttaa tai täydentää liitettä III. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

    ▼B

    8.  
    Komissio arvioi yhteisön tavoitteiden toteutumista ja ottaa tämän arvion huomioon uusia tavoitteita ehdottaessaan.
    9.  
    Liitteessä I lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintyvyyden vähentämistä koskevat toimenpiteet on toteutettava tässä asetuksessa annettujen sääntöjen ja sen nojalla annettujen sääntöjen mukaisesti.



    III LUKU

    VALVONTAOHJELMAT

    5 artikla

    Kansalliset valvontaohjelmat

    1.  
    Edellä 4 artiklassa tarkoitettujen yhteisön tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on laadittava kaikille liitteessä I mainituille zoonooseille ja niiden aiheuttajille kansalliset valvontaohjelmat. Kansallisissa valvontaohjelmissa on otettava huomioon zoonoosien maantieteellinen jakautuminen kussakin jäsenvaltiossa ja tehokkaasta valvonnasta alkutuotantotason maataloustuottajille sekä rehu- ja elintarvikealan toimijoille aiheutuvat taloudelliset seuraukset.
    2.  
    Kansallisten valvontaohjelmien on oltava jatkuvia ja katettava vähintään kolme peräkkäistä vuotta.
    3.  

    Kansallisessa valvontaohjelmassa on:

    a) 

    määrättävä zoonoosien ja niiden aiheuttajien toteamisesta liitteessä II määriteltyjen vaatimusten ja näytteenottoa koskevien vähimmäisvaatimusten mukaisesti;

    b) 

    määriteltävä kunkin toimivaltaisen viranomaisen sekä elintarvikealan ja rehualan toimijoiden vastuut;

    c) 

    täsmennettävä zoonoosien ja niiden aiheuttajien toteamisesta seuraavat valvontatoimenpiteet erityisesti kansanterveyden suojelemiseksi; tähän sisältyy myös liitteessä II säädettyjen erityistoimenpiteiden täytäntöönpano;

    d) 

    mahdollistettava niiden määräyksiin perustuvan edistymisen arviointi ja ohjelmien tarkistaminen erityisesti zoonoosien ja niiden aiheuttajien toteamisesta saatujen tulosten perusteella.

    4.  

    Kansallisten valvontaohjelmien on katettava vähintään seuraavat elintarvikeketjun vaiheet:

    a) 

    rehun tuotanto;

    b) 

    kotieläintalouden alkutuotanto;

    c) 

    eläimistä saatavien elintarvikkeiden jalostus ja valmistus.

    5.  
    Silloin kun se on aiheellista, kansallisten valvontaohjelmien on sisällettävä testausmenetelmiä koskevat määräykset sekä perusteet, joiden mukaan kyseisten testien tuloksia arvioidaan, kansallisen alueen sisällä lähetettyjen eläinten ja siitosmunien testaamiseksi osana liitteessä II olevassa A-osassa säädettyjä virallisia tarkastuksia.

    ▼M5

    6.  
    Komissio voi muuttaa, mukauttaa tai täydentää liitteessä II määriteltyjä vaatimuksia ja näytteenoton vähimmäisvaatimuksia sen jälkeen, kun on erityisesti otettu huomioon 4 artiklan 6 kohdan c alakohdassa luetellut perusteet. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

    ▼B

    7.  
    Jäsenvaltioiden on kuuden kuukauden kuluessa 4 artiklassa säädettyjen yhteisön tavoitteiden asettamisesta toimitettava komissiolle kansalliset valvontaohjelmansa ja esitettävä toteutettavat toimenpiteet.

    ▼M2

    Bulgarian ja Romanian osalta siinä tapauksessa, että muille jäsenvaltioille näiden kansallisten valvontaohjelmien toimittamiselle asetettu määräaika on jo umpeutunut, toimittamisen määräaikana on liittymispäivä.

    ▼M8

    Kroatian osalta siinä tapauksessa, että muille jäsenvaltioille näiden kansallisten valvontaohjelmien toimittamiselle asetettu määräaika on jo umpeutunut, toimittamisen määräaika on liittymispäivä.

    ▼B

    6 artikla

    Kansallisten valvontaohjelmien hyväksyminen

    1.  
    Sen jälkeen kun jäsenvaltio on toimittanut 5 artiklan mukaisen kansallisen valvontaohjelman, komissiolla on kaksi kuukautta aikaa pyytää kyseiseltä jäsenvaltiolta asianmukaisia ja tarvittavia lisätietoja. Jäsenvaltion on toimitettava kyseiset lisätiedot kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Komissio tutkii kahden kuukauden kuluessa lisätietojen vastaanottamisesta, tai mikäli se ei ole pyytänyt lisätietoja, kuuden kuukauden kuluessa valvontaohjelman toimittamisesta, onko se asianomaisten sääntöjen ja varsinkin tämän asetuksen mukainen.
    2.  
    Ohjelma käsitellään hyväksymistarkoituksessa ilman tarpeetonta viivytystä 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, kun komissio on todennut kansallisen valvonta-ohjelman olevan sääntöjenmukainen tai kun sen toimittanut jäsenvaltio on sitä pyytänyt.
    3.  
    Asianomaisen jäsenvaltion tilanteessa erityisesti 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen tulosten vuoksi tapahtuneiden muutosten huomioon ottamiseksi 1 kohdan mukaisesti aikaisemmin hyväksyttyyn ohjelmaan tehdyt muutokset voidaan hyväksyä 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

    7 artikla

    Elintarvikealan ja rehualan toimijoiden valvontaohjelmat

    1.  
    Elintarvikealan ja rehualan toimijat tai näitä edustavat organisaatiot voivat laatia valvontaohjelmia, jotka kattavat niin laajalti kuin mahdollista kaikki tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheet.
    2.  
    Mikäli elintarvikealan ja rehualan toimijat tai näitä edustavat organisaatiot haluavat valvontaohjelmiensa olevan osan kansallista valvonta-ohjelmaa, niiden on toimitettava valvontaohjelmansa ja näiden muutokset hyväksyttäviksi sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, johon kyseinen toimija tai tätä edustava organisaatio on sijoittautunut. Jos kyseistä toimintaa harjoitetaan eri jäsenvaltioissa, ohjelmat on hyväksyttävä erikseen kunkin jäsenvaltion osalta.
    3.  
    Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä 2 kohdan mukaisesti toimitetut valvontaohjelmat ainoastaan siinä tapauksessa, että se katsoo valvontaohjelmien olevan liitteessä II säädettyjen asiaa koskevien vaatimusten sekä kyseisen kansallisen valvontaohjelman tavoitteiden mukaisia.
    4.  
    Jäsenvaltioiden on pidettävä ajan tasalla olevia luetteloita elintarvikealan ja rehualan toimijoiden tai näitä edustavien organisaatioiden hyväksytyistä valvontaohjelmista. Luettelot on toimitettava komissiolle pyydettäessä.
    5.  
    Elintarvikealan ja rehualan toimijoiden tai näitä edustavien organisaatioiden on annettava toimivaltaisille viranomaisille säännöllisesti tiedoksi valvontaohjelmiensa tulokset.



    IV LUKU

    VALVONTAMENETELMÄT

    8 artikla

    Erityiset valvontamenetelmät

    1.  

    ►M5  Komission aloitteesta tai jäsenvaltion pyynnöstä voidaan: ◄

    a) 

    päättää, että zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintyvyyden vähentämiseen kotieläintalouden alkutuotannossa ja muissa elintarvikeketjun vaiheissa voidaan soveltaa tai on sovellettava erityisiä valvontamenetelmiä;

    b) 

    hyväksyä sääntöjä a alakohdassa tarkoitettujen menetelmien käyttöedellytyksistä;

    c) 

    hyväksyä yksityiskohtaisia sääntöjä a alakohdassa tarkoitettuja menetelmiä koskevista tarvittavista asiakirjoista ja menettelytavoista sekä vähimmäisvaatimuksista; ja

    d) 

    päättää, että tiettyjä valvontamenetelmiä ei saa käyttää valvontaohjelmissa.

    ▼M5

    Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

    ▼B

    2.  
    Edellä 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä ei sovelleta menetelmiin, joissa käytetään eläinten ruokintaa, elintarvikelisäaineita tai eläinlääkkeitä koskevassa yhteisön lainsäädännössä tarkoitettuja aineita tai tekniikoita.



    V LUKU

    KAUPPA

    9 artikla

    Yhteisön sisäinen kauppa

    1.  
    Sarakkeessa 2 lueteltujen lajien alkuperäparville ja alkuperäkarjoille on viimeistään liitteessä I olevassa sarakkeessa 5 mainituista päivämääristä alkaen tehtävä kokeet sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien havaitsemiseksi ennen elävien eläinten tai siitosmunien lähettämistä alkuperäpaikkana olevasta elintarvikealan yrityksestä. Kokeen päivämäärä ja tulos on merkittävä asianmukaisiin terveystodistuksiin yhteisön lainsäädännön mukaisesti.
    2.  
    Määräjäsenvaltiolle voidaan 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen antaa lupa vaatia siirtymäkauden ajan, että niiden kokeiden tulosten, joihin on viitattava lähettäjäjäsenvaltiossa testattavien eläinten ja siitosmunien lähetyksiin liitettävissä asianmukaisissa terveystodistuksissa, on täytettävä salmonellan osalta samat vaatimukset kuin sen hyväksytyssä kansallisessa ohjelmassa asetetaan sen alueella tehdyille lähetyksille 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

    Lupa voidaan peruuttaa samaa menettelyä noudattaen.

    3.  
    Salmonellaa koskevia erityistoimenpiteitä, joita sovellettiin Suomeen ja Ruotsiin lähetettyihin eläviin eläimiin ennen tämän asetuksen voimaantuloa, sovelletaan edelleen, ikään kuin ne olisi sallittu 2 kohdan mukaisesti.

    ▼M9

    Näihin erityistoimenpiteisiin sisältyvät toimenpiteet, jotka perustuvat päätöksen 95/410/EY viimeisimmässä versiossa oleviin säännöksiin ennen päätöksen kumoamista sekä komission päätöksiin 2003/644/EY ( 1 ) ja 2004/235/EY ( 2 ), sellaisina kuin ne olivat direktiivin 90/539/ETY kumoamishetkellä.

    ▼M5

    4.  
    Komissio voi antaa erityissääntöjä 5 artiklan 5 kohdassa ja tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten asettamisesta jäsenvaltioissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 6 kohdan soveltamista. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

    ▼B

    10 artikla

    Tuonti kolmansista maista

    1.  
    Yhteisön lainsäädännössä edellytetään luettelon laatimista sellaisista kolmansista maista, joista sallitaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien eläinten tai siitosmunien tuonti. Liitteessä I olevassa sarakkeessa 5 mainituista päivämääristä alkaen luetteloon hyväksyminen ja luettelossa pysyminen edellyttävät asianomaisen lajin tai luokan osalta, että kyseinen kolmas maa esittää komissiolle ohjelman, joka vastaa 5 artiklassa säädettyjä ohjelmia, ja ohjelman hyväksymistä tämän artiklan mukaisesti. Ohjelmassa on täsmennettävä maan tarjoamat zoonoosien ja niiden aiheuttajien tarkastuksia ja valvontaa koskevat takeet. Takeiden on vastattava vaikutukseltaan vähintään tässä asetuksessa säädettyjä takeita. Komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston on oltava tiiviisti mukana valvomassa, että vastaavat valvontaohjelmat ovat olemassa kolmansissa maissa.
    2.  
    Kyseiset ohjelmat hyväksytään 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen sillä edellytyksellä, että ohjelmassa kuvattujen toimenpiteiden ja yhteisön sääntöjen mukaan sovellettavien aiheellisten vaatimusten vastaavuus osoitetaan objektiivisesti. Samaa menettelyä noudattaen voidaan sallia tässä asetuksessa säädetyille takeille vaihtoehtoiset takeet, jos ne eivät ole suotuisampia kuin yhteisön sisäiseen kauppaan sovellettavat takeet.
    3.  
    Sellaisiin kolmansiin maihin, joiden kanssa käydään kauppaa säännöllisesti, sovelletaan 5 artiklan 7 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan säännöksiä ohjelmien esittämistä ja hyväksymistä koskevien määräaikojen osalta. Kolmansiin maihin, jotka ovat aloittamassa tai uudelleen aloittamassa kaupankäyntiä, sovelletaan 6 artiklassa säädettyjä määräaikoja.
    4.  
    Liitteen I sarakkeessa 2 lueteltujen lajien alkuperäparville ja alkuperäkarjoille on tehtävä kokeet ennen elävien eläinten tai siitosmunien lähettämistä alkuperäpaikkana olevasta elintarvikealan yrityksestä. Parville ja karjoille on tehtävät kokeet liitteen I sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien havaitsemiseksi tai, jos se 1 kohdassa säädetyn vastaavia takeita koskevan tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen, 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määriteltävien zoonoosien tai niiden aiheuttajien havaitsemiseksi. Kokeen päivämäärä ja tulos on merkittävä kyseisiin tuontitodistuksiin, joita koskevat yhteisön lainsäädännössä vahvistetut mallit on muutettava vastaavasti.

    ▼M5

    5.  
    Lopullinen määräjäsenvaltio voi 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen saada luvan vaatia siirtymäkauden ajan, että tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen kokeiden tulosten on täytettävä samat vaatimukset kuin sen kansallisessa ohjelmassa asetetaan 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Lupa voidaan peruuttaa, ja komissio voi antaa tällaisia vaatimuksia koskevia sääntöjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 6 kohdan soveltamista. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

    ▼B

    6.  
    Yhteisön lainsäädännössä säädettyyn kolmansia maita, joista jäsenvaltiot voivat tuoda tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita, koskevaan luetteloon hyväksyminen ja luettelossa pysyminen edellyttävät asianomaisen tuoteluokan osalta, että kyseinen kolmas maa esittää komissiolle tässä asetuksessa säädettyjä takeita vastaavat takeet.



    VI LUKU

    LABORATORIOT

    11 artikla

    Vertailulaboratoriot

    1.  
    Yhteisön vertailulaboratoriot liitteessä I olevassa sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien analysointia ja testausta varten nimetään 14 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

    ▼M5

    2.  
    Komissio vahvistaa yhteisön vertailulaboratorioiden vastuualueet ja tehtävät, erityisesti niiden ja kansallisten vertailulaboratorioiden toiminnan koordinointia koskevilta osin. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

    ▼B

    3.  
    Jäsenvaltioiden on nimettävä kansalliset vertailulaboratoriot liitteessä I olevassa sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien analysointia ja testausta varten. Laboratorioiden nimet ja osoitteet on annettava tiedoksi komissiolle.

    ▼M5

    4.  
    Komissio voi vahvistaa joitakin kansallisten vertailulaboratorioiden vastuualueita ja tehtäviä, erityisesti niiden ja jäsenvaltioissa sijaitsevien 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti nimettyjen toimivaltaisten laboratorioiden toiminnan koordinointia koskevilta osin. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

    ▼B

    12 artikla

    Laboratorioiden, laatuvaatimusten ja hyväksyttyjen testausmenetelmien hyväksyminen

    1.  

    Edellä 5 ja 7 artiklan mukaisiin valvontaohjelmiin osallistuvien laboratorioiden on näytteiden analysoimiseksi liitteessä I olevassa sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien toteamista varten:

    a) 

    oltava toimivaltaisen viranomaisen nimeämiä; ja

    b) 

    sovellettava nykyisen EN/ISO -standardin vaatimukset täyttävää laadunvarmistusjärjestelmää viimeistään 24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta tai 24 kuukauden kuluessa uusien zoonoosien tai niiden aiheuttajien lisäämisestä liitteessä I olevaan sarakkeeseen 1.

    2.  
    Laboratorioiden on osallistuttava säännöllisesti kansallisen vertailulaboratorion järjestämiin tai koordinoimiin yhteisiin kokeisiin.
    3.  
    Liitteessä I olevassa sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintymistä koskevissa kokeissa on käytettävä kansainvälisten standardointielinten suosittelemia vertailumenetelmiä ja -käytäntöjä.

    Vaihtoehtoisia menetelmiä voidaan käyttää, jos ne on validoitu kansainvälisesti tunnustettujen sääntöjen mukaisesti ja jos ne tarjoavat asiaa koskevalla vertailumenetelmällä saatavia tuloksia vastaavat tulokset.

    ▼M5

    Komissio voi tarpeen mukaan hyväksyä muitakin testausmenetelmiä. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

    ▼B



    VII LUKU

    TÄYTÄNTÖÖNPANO

    ▼M5

    13 artikla

    Täytäntöönpano- ja siirtymätoimenpiteet

    Komissio voi hyväksyä aiheellisia siirtymä- tai täytäntöönpanotoimenpiteitä, myös tarpeellisia muutoksia asianomaisiin terveystodistuksiin. Yleisluontoiset siirtymätoimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös ne joilla täydennetään sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ja erityisesti asetuksessa säädettyjen vaatimusten lisäerittelyt, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

    Muita täytäntöönpano- tai siirtymätoimenpiteitä voidaan hyväksyä 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

    ▼B

    14 artikla

    Komiteamenettely

    1.  
    Komissiota avustaa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea, joka on perustettu asetuksella (EY) N:o 178/2002, jäljempänä ’komitea’.
    2.  
    Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

    Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

    ▼M5

    3.  
    Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

    ▼B

    15 artikla

    Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kuuleminen

    Komissio kuulee Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista kaikissa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, joilla voi olla merkittävä vaikutus kansanterveyteen, ja erityisesti ennen kuin se ehdottaa 4 artiklan mukaisia yhteisön tavoitteita tai 8 artiklan mukaisia erityisiä valvontamenetelmiä.

    16 artikla

    Rahoitusjärjestelyt

    1.  
    Komissio antaa kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
    2.  

    Kertomuksessa esitetään:

    a) 

    voimassa olevat yhteisön ja kansallisen tason järjestelyt zoonoosien ja zoonoosien aiheuttajien valvomiseksi toteutettujen toimenpiteiden rahoittamiseksi; ja

    b) 

    tällaisten järjestelyjen vaikutus kyseisten toimenpiteiden tehokkuuteen.

    3.  
    Komissio liittää tarvittaessa kertomukseensa aiheellisia ehdotuksia.
    4.  
    Jäsenvaltiot avustavat pyynnöstä komissiota kaikin tarvittavin keinoin tämän laatiessa kertomustaan.



    VIII LUKU

    YLEISET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

    17 artikla

    Yhteisön tarkastukset

    1.  
    Komission asiantuntijat tekevät tarkastuksia paikan päällä yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa varmistaakseen, että tämän asetuksen säännöksiä, sen nojalla annettuja sääntöjä ja mahdollisia suojatoimenpiteitä sovelletaan yhdenmukaisesti. Jäsenvaltion, jonka alueella tarkastuksia suoritetaan, on avustettava asiantuntijoita kaikin tarvittavin keinoin näille kuuluvien tehtävien suorittamisessa. Komissio antaa toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot tarkastusten tuloksista.

    ▼M5

    2.  
    Tämän artiklan soveltamista koskevat käytännön järjestelyt, erityisesti ne, joilla säännellään kansallisten viranomaisten kanssa tehtävässä yhteistyössä noudatettavaa menettelyä, annetaan 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

    ▼B

    18 artikla

    Voimaantulo

    Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

    Sitä sovelletaan kuuden kuukauden kuluttua sen voimaantulopäivästä.

    Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.



    LIITE I



    Zoonoosit ja niiden aiheuttajat, joiden esiintyvyyden vähentämiseksi on asetettava 4 artiklan mukaiset yhteisön tavoitteet

    1.  Zoonoosi tai zoonoosin aiheuttaja

    2.  Eläinpopulaatio

    3.  Elintarvikeketjun vaihe

    4.  Tavoite asetettava viimeistään (päivämäärä) (*1)

    5.  Testaus ehdottomasti aloitettava (päivämäärä)

    Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

    Lajin Gallus gallus jalostusparvet

    Alkutuotanto

    12 kk:n kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä

    ►M1  18 kk:n kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä ◄

    Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

    Munivat kanat

    Alkutuotanto

    24 kk:n kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä

    18 kk:n kuluttua sarakkeessa 4 tarkoitetusta päivämäärästä.

    Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

    Broilerit

    Alkutuotanto

    36 kk:n kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä

    18 kk:n kuluttua sarakkeessa 4 tarkoitetusta päivämäärästä.

    Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

    Kalkkunat

    Alkutuotanto

    48 kk:n kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä

    18 kk:n kuluttua sarakkeessa 4 tarkoitetusta päivämäärästä

    Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

    Teurassiat

    Teurastus

    48 kk:n kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä

    18 kk:n kuluttua sarakkeessa 4 tarkoitetusta päivämäärästä

    Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

    Siitossiat

    Alkutuotanto

    60 kk:n kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä

    18 kk:n kuluttua sarakkeessa 4 tarkoitetusta päivämäärästä
    (*1)   

    Näiden päivämäärien osalta oletetaan, että esiintyvyyttä koskevat vertailukelpoiset tiedot ovat käytettävissä vähintään 6 kuukautta ennen tavoitteen asettamista. Jos näitä tietoja ei ole käytettävissä, tavoitteen asettamispäivää lykätään vastaavasti.



    LIITE II

    LIITTEESSÄ I LUETELTUJEN ZOONOOSIEN JA NIIDEN AIHEUTTAJIEN VALVONTA

    A.   Kansallisia valvontaohjelmia koskevat yleiset vaatimukset

    Ohjelmassa on otettava huomioon zoonoosin ja/tai sen aiheuttajan luonne sekä kunkin jäsenvaltion erityinen tilanne. Ohjelman osalta on noudatettava seuraavaa:

    a) 

    siinä on ilmoitettava ohjelman tavoite ottaen huomioon kyseisen zoonoosin tai sen aiheuttajan merkitys;

    b) 

    sen on täytettävä B osassa säädetyt näytteenottoa koskevat vähimmäisvaatimukset;

    c) 

    sen on täytettävä aiheellisissa tapauksissa C—E osassa säädetyt erityisvaatimukset; ja

    d) 

    siinä on täsmennettävä seuraavat seikat:

    1.   Yleiset vaatimukset

    1.1 Kyseisen zoonoosin tai sen aiheuttajan esiintyminen jäsenvaltiossa; tässä on viitattava erityisesti direktiivin 2003/99/EY 4 artiklan mukaisen seurannan yhteydessä saatuihin tuloksiin.

    1.2 Maantieteellinen alue tai aiheellisissa tapauksissa epidemiologiset yksiköt, joissa ohjelma toteutetaan.

    1.3 Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten rakenne ja organisaatio.

    1.4 Hyväksytyt laboratoriot, joissa ohjelmassa otetut näytteet analysoidaan.

    1.5 Zoonoosin tai sen aiheuttajan tutkimisessa käytettävät menetelmät.

    1.6 Viralliset tarkastukset (myös näytteenottokaavat) rehujen, parvien ja/tai karjojen osalta.

    1.7 Viralliset tarkastukset (myös näytteenottokaavat) muissa elintarvikeketjun vaiheissa.

    1.8 Toimivaltaisten viranomaisten erityisesti kansanterveyden suojaamiseksi toteuttamat toimenpiteet niiden eläinten tai tuotteiden osalta, joissa on havaittu zoonooseja tai niiden aiheuttajia; sekä toteutetut ennalta ehkäisevät toimenpiteet, kuten rokotukset.

    1.9 Asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö, myös 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua toimintaa koskevat kansalliset säännökset.

    1.10 Kansallisen valvontaohjelman puitteissa elintarvikealan ja rehualan yrityksille myönnettävä rahoitusapu.

    2.   Ohjelman kattamia elintarvikealan ja rehualan yrityksiä koskevat vaatimukset

    2.1 Ilmoitettujen lajien ja niistä saatujen tuotteiden tuotantorakenne.

    2.2 Rehuntuotannon rakenne.

    2.3 Kotieläintalouden hyvien käytäntöjen oppaat tai muut ohjeet (pakolliset tai vapaaehtoiset), joissa määritellään ainakin:

    — 
    hygieniasta huolehtiminen tilalla,
    — 
    toimenpiteet, joilla ehkäistään tartunnat eläimistä, rehusta, juomavedestä ja tilojen työntekijöistä ja
    — 
    hygieniavaatimukset kuljetettaessa eläimiä tilalle ja sieltä pois.

    2.4 Eläinlääkärin rutiinitarkastukset tiloilla.

    2.5 Tilojen rekisteröinti.

    2.6 Tilojen kirjanpito.

    2.7 Lähtevien eläinten saatteena olevat asiakirjat.

    2.8 Muut asiaankuuluvat toimenpiteet, joilla varmistetaan eläinten jäljitettävyys.

    B.   Näytteenottoa koskevat vähimmäisvaatimukset

    1. Kun 5 artiklassa tarkoitettu asiaa koskeva valvontaohjelma on hyväksytty, elintarvikealan toimijan on otatettava näytteitä ja annettava analysoida ne liitteessä I olevassa sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien tai niiden aiheuttajien tutkimiseksi noudattaen taulukossa jäljempänä säädettyjä näytteenoton vähimmäisvaatimuksia.



    1.  Zoonoosi tai zoonoosin aiheuttaja

    2.  Eläinpopulaatio

    3.  Tuotantovaiheet, jotka näytteenoton on katettava

    Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

    Lajin Gallus gallus jalostusparvet

     

    —  kasvatusparvet

    —  päivän ikäiset untuvikot

    —  4 viikon ikäiset untuvikot

    —  nuorikot 2 viikkoa ennen munituksen aloittamista tai siirtoa munitusyksikköön

    —  täysikasvuisen jalostussiipikarjan parvet

    —  munituskaudella joka toinen viikko

    Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

    Munivat kanat

     

    —  kasvatusparvet

    —  päivän ikäiset untuvikot

    —  nuorikot 2 viikkoa ennen munituksen aloittamista tai siirtoa munitusyksikköön

    —  munivien kanojen parvet

    —  munituskaudella joka 15. viikko

    Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

    Broilerit

    —  teurastettavaksi lähtevät linnut (*1)

    Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

    Kalkkunat

    —  teurastettavaksi lähtevät linnut (*1)

    Kaikki salmonellan serotyypit, joilla on kansanterveydellistä merkitystä

    Siat:

     

    —  siitossiat

    —  teurastettavaksi lähtevät eläimet tai teurastamolla olevat ruhot

    —  teurassiat

    —  teurastettavaksi lähtevät eläimet tai teurastamolla olevat ruhot
    (*1)   

    Näytteiden analyysitulosten on oltava tiedossa, ennen kuin eläimet lähtevät teurastettavaksi.

    2. Edellä 1 kohdassa säädetyillä vaatimuksilla ei rajoiteta ante mortem -tarkastusta koskevan yhteisön lainsäädännön vaatimusten soveltamista.

    3. Analyysin tulokset on kirjattava ja niihin on liitettävä seuraavat tiedot:

    a) 

    näytteenottopäivä ja -paikka sekä

    b) 

    parven/karjan tunnistetiedot.

    4. Immunologista testausta ei saa käyttää, jos eläimet on rokotettu, ellei todisteta, että käytetty rokote ei vaikuta sovellettuun testausmenetelmään.

    ▼M4

    C.    Gallus gallus -jalostusparvia ja jalostuskalkkunoita koskevat erityisvaatimukset

    1.

    Jäljempänä 3–5 kohdassa säädetyt toimenpiteet on toteutettava aina kun B osan tai komission asetusten (EY) N:o 1003/2005 ( 3 ) ja 584/2008 ( 4 ) liitteissä vahvistetun testausohjelman mukaisesti suoritetussa näyteanalyysin perusteella todetaan Salmonella enteritidis- tai Salmonella typhimurium -bakteerin esiintyminen Gallus gallus -jalostusparvissa tai jalostuskalkkunoissa 2 kohdassa säädetyissä olosuhteissa.

    ▼B

    2.
    a) 

    Jos toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt B osan mukaisesti otettujen näytteiden analysoimiseksi käytetyn menetelmän, se voi vaatia, että 3—5 kohdassa säädetyt toimenpiteet toteutetaan kun tällainen analyysi osoittaa Salmonella enteritidis- tai Salmonella typhimurium -bakteerin esiintymisen.

    b) 

    Muissa tapauksissa 3—5 kohdassa säädetyt toimenpiteet on toteutettava aina kun toimivaltainen viranomainen vahvistaa Salmonella enteritidis- tai Salmonella typhimurium -bakteerin esiintymistä koskevan epäilyn, joka perustuu B osan mukaisesti suoritettuun näyteanalyysiin.

    3.

    Parven hautomattomat munat on hävitettävä.

    Kyseisiä munia saa kuitenkin käyttää ihmisravinnoksi, jos ne käsitellään tavalla, joka takaa Salmonella enteritidis- ja Salmonella typhimurium -bakteerien hävittämisen elintarvikehygieniasta annetun yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

    4.

    Kaikki parven linnut — myös päivän ikäiset untuvikot — on teurastettava tai hävitettävä salmonellan leviämisriskin pienentämiseksi pienimpään mahdolliseen. Teurastaminen on suoritettava elintarvikehygieniasta annetun yhteisön lainsäädännön mukaisesti. Tällaisista linnuista saadut tuotteet voidaan saattaa markkinoille ihmisravinnoksi elintarvikehygieniaa koskevan lainsäädännön ja, sitten kun se tulee sovellettavaksi, E-osan mukaisesti. Mikäli tuotteita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, ne on käytettävä tai hävitettävä muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinsivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti. ( 5 )

    5.

    Jos Salmonella enteritidis- tai Salmonella typhimurium -tartunnan saaneista parvista peräisin olevia siitosmunia on edelleen hautomossa, ne on hävitettävä tai käsiteltävä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti.

    ▼M6

    6.

    Kaikki tämän osan viittaukset Salmonella Typhimurium -bakteeriin kattavat myös monofaasisen Salmonella Typhimurium -kannan, jonka antigeenikaava on ►C1  1,4,[5],12:i:- ◄ .

    ▼M3

    D.   Munivien kanojen parvia koskevat erityisvaatimukset

    1. Munia saa käyttää suoraan ihmisravinnoksi, syötäväksi tarkoitettuina kananmunina vain, jos ne ovat peräisin munivien kanojen kaupallisesta parvesta, joka on mukana 5 artiklan nojalla laaditussa kansallisessa valvontaohjelmassa ja joka ei ole virallisen rajoituksen alainen.

    2. Sellaisista parvista, joiden terveystilannetta ei tiedetä, joiden epäillään olevan infektoituneita tai jotka ovat infektoituneita Salmonella-bakteerin serotyypeillä, joita varten on asetettu tavoite esiintyvyyden vähentämiseksi tai jotka on tunnistettu tietyn ihmisessä esiintyvän ruokamyrkytysepidemian lähteeksi, peräisin olevia munia, saa käyttää ihmisravinnoksi vain, jos ne käsitellään tavalla, joka takaa kaikkien kansanterveydellisesti merkityksellisten Salmonellan serotyyppien hävittämisen elintarvikehygieniasta annetun yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

    Sellaisista parvista, joiden terveystilannetta ei tiedetä, joiden epäillään olevan infektoituneita ja jotka ovat infektoituneita Salmonellan serotyypeillä, joille on asetettu tavoite esiintyvyyden vähentämiseksi tai jotka on tunnistettu tietyn ihmisessä esiintyvän ruokamyrkytysepidemian lähteeksi,

    a) 

    peräisin olevia munia on pidettävä munien kaupan pitämiseen sovellettavista vaatimuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1028/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä toukokuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 557/2007 ( 6 ) 2 artiklan 4 kohdassa määriteltyinä luokan B munina;

    b) 

    peräisin olevat munat on merkittävä asetuksen (EY) N:o 557/2007 10 artiklassa tarkoitetulla merkinnällä, joka erottaa ne selvästi luokan A munista ennen kuin ne saatetaan markkinoille;

    c) 

    peräisin olevia munia ei saa päästää munapakkaamoihin, ellei toimivaltainen viranomainen ole tyytyväinen toimenpiteisiin, joilla estetään mahdollinen ristikontaminaatio muista parvista peräisin olevien munien kanssa.

    3. Infektoituneiden parvien lintuja teurastettaessa tai hävitettäessä on toteutettava toimenpiteitä zoonoosien leviämisriskin pienentämiseksi pienimpään mahdolliseen. Teurastaminen on suoritettava elintarvikehygieniasta annetun yhteisön lainsäädännön mukaisesti. Tällaisista linnuista saadut tuotteet voidaan saattaa markkinoille ihmisravinnoksi elintarvikehygieniasta annetun yhteisön lainsäädännön mukaisesti ja, sitten kun se tulee sovellettavaksi, E osan mukaisesti. Mikäli tuotetta ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, se on käytettävä tai hävitettävä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti.

    4. Väärien positiivisten alustavien tulosten pois sulkemiseksi toimivaltainen viranomainen saa poistaa tämän osan 2 kohdassa säädetyt rajoitukset,

    a) 

    jos munivaa parvea ei ole todettu infektiolähteeksi ihmisravinnoksi tarkoitetuissa munissa tai munatuotteissa direktiivin 2003/99/EY 8 artiklan mukaisesti tehdyn ruokamyrkytysepidemian epidemiologisen tutkimuksen tuloksena; ja

    b) 

    jos parvi on mukana 5 artiklan mukaan laaditussa kansallisessa valvontaohjelmassa ja Salmonellan serotyyppejä, joille vähentämistä koskeva tavoite on asetettu, ei ole vahvistettu toimivaltaisen viranomaisen suorittamalla näytteenotto-ohjelmalla noudattaen seuraavaa:

    i) 

    komission päätöksen 2004/665/EY 5 artiklassa tarkoitetut tekniset eritelmät (7 näytettä); jokaisesta ulostemateriaali- ja pölynäytteestä on kuitenkin kerättävä 25 gramman osanäyte määritystä varten, kaikki näytteet on määriteltävä erikseen;

    tai

    ii) 

    300 linnun umpisuolen ja munanjohtimen bakteriologinen tutkimus;

    tai

    iii) 

    jokaisen parven 4 000 munan sisällön ja kuoren bakteriologinen tutkimus enintään 40 munan yhteisnäytteissä.

    Edellä b kohdassa tarkoitetun näytteenoton lisäksi toimivaltaisen viranomaisen on todennettava, ettei näytteenoton määritystuloksiin mahdollisesti vaikuttavia mikrobilääkkeitä ole käytetty.

    ▼B

    E.   Tuoretta lihaa koskeva erityisvaatimus

    ▼M7

    1. Liitteessä I luetelluista eläinpopulaatioista peräisin olevan tuoreen siipikarjanlihan on 1 päivästä joulukuuta 2011 alkaen täytettävä komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 ( 7 ) liitteessä I olevan 1 luvun rivillä 1.28 vahvistettu asiaa koskeva mikrobiologinen vaatimus.

    ▼B

    2. Tätä vaatimusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan viimeistään 72 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Säännöissä täsmennetään erityisesti näytteenotto- ja analyysimenetelmät.

    3. Edellä olevan 1 kohdan mukaista vaatimusta ei kuitenkaan sovelleta tuoreeseen siipikarjanlihaan, joka on tarkoitettu teolliseen lämpökäsittelyyn tai muuhun sellaiseen käsittelyyn, jossa salmonella hävitetään elintarvikehygieniasta annetun yhteisön lainsäädännön mukaisesti.



    LIITE III

    Kansanterveydellisesti merkityksellisten salmonellan serotyyppien määrittelyä koskevat erityisperusteet

    Määriteltäessä sitä, mitkä ovat ne kansanterveydellisesti merkitykselliset salmonellan serotyypit, joihin sovelletaan yhteisön tavoitteita, on otettava huomioon seuraavat perusteet:

    1. 

    yleisimmät salmonellan serotyypit ihmisillä esiintyvässä salmonelloosissa EY:n valvontajärjestelmien avulla kerättyjen tietojen pohjalta,

    2. 

    infektioreitti (eli serotyypin esiintyminen asianomaisissa eläinpopulaatioissa ja rehussa),

    3. 

    liittyykö serotyyppiin nopea ja äskettäin havaittu kyky levitä ja aiheuttaa tauteja ihmisissä ja eläimissä,

    4. 

    liittyykö serotyyppiin lisääntynyt virulenssi esimerkiksi invasiivisuuden suhteen tai ihmisissä esiintyvien infektioiden asianmukaisten hoitomuotojen vastustuskyky.


    ( 1 ) Komission päätös 2003/644/EY, tehty 8 päivänä syyskuuta 2003, salmonellaa koskevien lisätakeiden vahvistamisesta Suomeen ja Ruotsiin lähetettävien jalostukseen tarkoitetun siipikarjan sekä siipikarjan jalostukseen tai tuotantoon tarkoitettujen untuvikkojen osalta (EUVL L 228, 12.9.2003, s. 29).

    ( 2 ) Komission päätös 2004/235/EY, tehty 1 päivänä maaliskuuta 2004, salmonellaa koskevien lisätakeiden vahvistamisesta Suomeen ja Ruotsiin lähetettävien munivien kanojen osalta (EUVL L 72, 11.3.2004, s. 86).

    ( 3 ) EUVL L 170, 1.7.2005, s. 12.

    ( 4 ) EUVL L 162, 21.6.2008, s. 3.

    ( 5 ) EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 808/2003 (EUVL L 117, 13.5.2003, s. 1).

    ( 6 ) EUVL L 132, 24.5.2007, s. 5.

    ( 7 ) EUVL L 338, 22.12.2005, s. 1.

    Top