30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/25

1.

korostaa, että satamakaupungit ja satama-alueet ovat tärkeä osa Euroopan unionin (EU) talousjärjestelmää ja että niillä on globalisaation lisääntyessä suuri vaikutus mahdollisuuksiin elvyttää taloutta, parantaa tehokkuutta, edistää innovointia ja varmistaa kilpailukyky pitkällä aikavälillä.

2.

toteaa, että teknologiset muutokset meri- ja sisävesiliikenteessä johtavat satamatoimintojen maantieteelliseen keskittymiseen ja muuttavat monien keskisuurten ja pienten satamien merkitystä, minkä seurauksena niiden taloudelliset tehtävät supistuvat ja satama-alueet ja niihin liittyvät kaupunkialueet rappeutuvat.

3.

toteaa, että satamien hallinnoinnin vapauttamissuuntaus on tärkeä pyrittäessä tehostamaan niiden toimintaa ja siten edistämään Euroopan liikennealan kilpailukykyä. Komitea panee tähän liittyen merkille huolen markkinoiden vapauttamisesta, joka saattaa vaikeuttaa yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tarjontaa satamissa (tai sellaisten muiden satamille kuuluvien tehtävien hoitamista, jotka ovat keskeinen osa satamista ja kaupungeista muodostuvan kokonaisuuden toimintaa ja kehittämistä). EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 345 artiklassa kuitenkin määrätään, ettei perussopimuksilla puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin. EU:n säännökset eivät myöskään velvoita satamien hallintoelimiä soveltamaan tiettyä satamahallintomallia.

4.

katsoo, että tähänastiset paikallis- ja aluetason toimet, joilla on pyritty satamakaupunkien ja -alueiden elvyttämiseen myös saarialueilla, kaipaavat vahvempaa ja kohdennetumpaa koheesiopoliittista ja muuta EU:n tukea, joka perustuu alueellisen toimintasuunnitelman, kaupunkeja koskevan toimintaohjelman, Leipzigin peruskirjan ja Amsterdamin ohjelmajulistuksen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja jossa noudatetaan niiden henkeä.

5.

kannattaa satama-asetuksen 15 artiklassa säädettyjä periaatteita ja kehottaa Euroopan komissiota – saavutettua yhteisymmärrystä kyseenalaistamatta – antamaan tarkempia ohjeita sen täytäntöönpanosta. Komitea muistuttaa, että kauppasatamien toiminnasta ovat vastuussa yksityiset tahot ja että satamaviranomaisten on kuultava yksityisiä toimijoita sataman kehittämisestä.

6.

kehottaa satamien hallintoviranomaisia, laivanvarustamoita, väyläviranomaisia, yksityisiä terminaalitoimijoita ja niiden eurooppalaisia tai alueellisia ryhmittymiä käymään vuoropuhelua rannikko-, saari- ja jokialueiden paikallis- ja alueviranomaisten kanssa joustavien kompromissiratkaisujen löytämiseksi kaikenlaisten meri- ja sisävesisatamakaupunkien ja satama-alueiden elvyttämistä varten.

7.

on tietoinen siitä, että merisatamat ja erityisesti 104 Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon kuuluvaa tärkeintä satamaa ovat pääasiallisia portteja Euroopan talousalueelle ja että niiden yhteydet maailmanlaajuisesti merkittäviin satamiin ja satamakaupunkeihin (esim. Kiinassa) ovat keskeisessä asemassa EU:n talouden kilpailukyvyn ylläpitämisen ja parantamisen ja sitä kautta hyvinvoinnin ja yhteiskuntarauhan kannalta.

8.

on tietoinen siitä, että sisävesisatamat – erityisesti Euroopan laajuisen liikenneverkon runkoverkkoon ja kattavaan verkkoon kuuluvat 79 sisävesisatamaa – ovat alueiden ja paikallisyhteisöjen talouden solmukohtia. Ne toimivat Euroopan sisävesiliikenneväylien tehokkaina multimodaalisina solmukohtina, muodostavat liittymäkohdan mannertenvälisten ja meritse kulkevien liikenneosuuksien sekä sisämaan liikennemuotojen (raide-, maantie- ja sisävesiliikenne) välillä ja toimivat merisatamien jatkoportteina.

9.

korostaa, että osa Euroopan paikallisviranomaisista erityisesti maaseudun ja saarten yhteisöissä toimii käytännössä myös satamaviranomaisina ja hoitaa tässä ominaisuudessa laajoja tehtäviä, jotka liittyvät rannikkoalueiden yhteisöjen tukemiseen, talouskehityksen edistämiseen sekä toimivien ja kestävyysperiaatteiden mukaisten merisatamien kehittämiseen. Alue- ja paikallisviranomaiset voivat toteuttaa keskeisiä varsinaiseen satamahallintoon liittyviä julkisia toimia.

10.

päättelee monissa empiirisissä tutkimuksissa osoitetun ja dokumentoidun käsityksen mukaisesti, että Euroopan satamien ja satamakaupunkien väliset satojen vuosien kuluessa muovautuneet suhteet ovat viime aikoina muuttuneet nopeasti rahti- ja matkustaja-alusten koon kasvamisen sekä konttikuljetusten jatkuvan lisääntymisen ja satamatoimintojen maantieteellisen keskittymisen vuoksi.

11.

toteaa, että huolimatta merenkulun yleisestä lisääntymisestä monet eurooppalaiset satamakaupungit ja niitä ympäröivät alueet menettävät taloudellisia toimintoja ja työpaikkoja ja kaupunkien sisällä sijaitsevat satama-alueet rappeutuvat.

12.

muistuttaa, että taloudessa vallitsevan matalasuhdanteen ja heikkojen ennusteiden takia tulevan talouskasvun tärkeitä ennakkoedellytyksiä ovat innovoinnin, automatisoinnin ja digitalisoinnin lisääminen sekä uusien mantereen laajuisten ja kestävään kehitykseen pohjautuvien markkinoiden, kuten kiertotalouden ja biotalouden, tarjoaman potentiaalin hyödyntäminen.

13.

korostaa, että innovatiivisille hankkeille ja aloitteille tarvitaan vakaata investointiympäristöä ja jatkuvaa EU-rahoitusta. Komitea kannattaa alhaalta ylöspäin suuntautuvia aloitteita ja ideoita, kuten julkisille ja yksityisille sidosryhmille ja hallintoelimille suunnattua pitkäkestoista eurooppalaista sisävesiliikennefoorumia, joka edistää tutkimusta ja innovointia tarkoituksena parantaa satamien ja kaupunkien välisiä yhteyksiä sekä alan innovointikykyä.

14.

kehottaa erityisesti kiinnittämään huomiota prosessiin, jossa satamien aikaansaamat myönteiset ulkoiset vaikutukset, jopa kaikkein suurimpien satamien tapauksissa, karkaavat globalisaation seurauksena kaukaisemmille alueille ja kaupungeille, myös Euroopan ulkopuolelle. Komitea pitää toisaalta tervetulleena sitä, että aikaisemmin taantuneet satamat monipuolistuvat ja vetävät puoleensa uudenlaista taloudellista toimintaa, millä on myönteisiä heijastusvaikutuksia lähiympäristöön.

15.

korostaa, että kehittynyt sisävesiliikenneverkko, josta on yhteydet moniin sisävesisatamiin, avaa mahdollisuuksia sisävesiliikenteen merkityksen kasvattamiseen merisatamien ja sisämaan yhteyksien parantamisessa, kun otetaan huomioon tarve keventää maanteiden kuormitusta sekä EU:n tavoite siirtää vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia liikenteestä maanteiltä raiteille ja vesille (liikennettä käsittelevä valkoinen kirja, 2011, COM(2011) 144 final).

16.

muistuttaa niin ikään TEN-T-verkkoon kuuluvien keskisuurten satamien sekä saarten, saaristoalueiden ja syrjäisimpien alueiden pienten satamien roolista talouskehityksen moottoreina. Niillä on ratkaisevan tärkeä merkitys myös EU:n alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta. Niillä tulisikin olla merkittävästi paremmat mahdollisuudet saada rahoitusta Verkkojen Eurooppa -välineestä.

17.

katsoo, että meri- ja sisävesisatamien tehokkuuden ja kilpailukyvyn lisääminen, satamakaupunkien toimivuuden parantaminen ja satama-alueiden elvyttäminen ovat olennaisen tärkeitä tekijöitä EU:n ja sen jäsenvaltioiden ja alueiden tämänhetkisten kehittämisongelmien ratkaisemisen sekä yleisesti uudelleenteollistamisen kannalta.

18.

huomauttaa lisäksi, että tuen lisääminen satamakaupunkien ja -alueiden elvyttämiseen koheesiopolitiikan ja muiden toimintapolitiikkojen puitteissa auttaisi edistämään taloudellista, sosiaalista ja alueellista kehitystä EU:ssa.

19.

toteaa, että eurooppalaiset meri- ja sisävesisatamat ja satamakaupungit ovat varsin erilaisia kooltaan, maantieteelliseltä sijainniltaan, laivauspotentiaaliltaan ja erikoisaloiltaan sekä kun otetaan huomioon niihin liittyvät muut taloudelliset toiminnot ja sataman merkitys kaupungin taloudessa.

20.

panee merkille, että paikallisten, alueellisten ja metropolikokoisten rannikkokaupunkien suhteet satamiin, joiden laivauskapasiteetti voi olla pieni, keskisuuri tai suuri, aiheuttavat erilaisia ongelmatilanteita, jotka edellyttävät erilaisia ratkaisuja. Komitea kehottaa Euroopan komissiota ottamaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti huomioon nämä eroavaisuudet sekä merialan sidosryhmien ja rannikkoalueiden paikallis- ja alueviranomaisten näkemykset, kun se esittää toimenpiteitä näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

21.

huomauttaa, että sataman valta-asema satamakaupunkiin nähden tai päinvastoin johtaa yleensä sataman ja satamakaupungin muodostaman kokonaisuuden epätasapuoliseen kehittämiseen, joka on vahingollista molemmille osapuolille. Tätä täytyy torjua alueellisen toimintasuunnitelman periaatteiden mukaisesti kehittämällä koordinoitujen EU:n alakohtaisten toimintapolitiikkojen tarjoamien oikeudellisten ja rahoituksellisten välineiden tuella yhteisyrityksiä, joihin osallistuvat merialan taloudelliset toimijat, teollisuus ja palvelualat sekä kaupunki- ja alueviranomaiset.

22.

on tietoinen siitä, että satama-alueet ovat erityisluonteisia alueita, joissa lukuisat taloudelliset toiminnot ja niihin liittyvät tarpeet ja edut keskittyvät erittäin pienelle alueelle ja muodostavat monitahoisen alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen järjestelmän, jossa väistämättä esiintyy ristiriitoja ja konflikteja, jotka edellyttävät erityistä yhdennettyä, kumppanuuteen perustuvaa ja monitasoista lähestymistapaa.

23.

toteaa, että monet eurooppalaiset satamat ja erityisesti 1800-luvulla kehittyneet satamat ovat todellisuudessa yhdistettyjä satama- ja teollisuusalueita, joihin ovat keskittyneet veden saantia edellyttävät tuotantolaitokset ja satamissa laivattavien raaka-aineiden ja puolivalmisteiden prosessointitehtaat sekä monet palvelutoiminnot, jotka liittyvät merenkulkuun, laivaukseen ja muihin satamatoimintoihin, kuten kalastukseen ja vesiviljelyyn, virkistykseen ja energiantuotantoon.

24.

korostaa tarvetta varmistaa toimiva koordinointi samalla hallinnollisella alueella sijaitsevien satamien välillä sekä lisätä yhteistyötä samalla rannikolla sijaitsevien satamien välillä riippumatta siitä, mihin alueeseen ne kuuluvat.

25.

korostaa tarvetta parantaa satamakaupunkien ja -alueiden välisiä institutionaalisia suhteita ja suosittaa, että perustetaan satamien ja kaupunkien yhdentymistä käsitteleviä komiteoita noudattaen sellaisten eurooppalaisten satamien hyviä käytäntöjä, joissa on jo olemassa tällainen paikallis-, alue- ja satamaviranomaisista koostuva komitea.

26.

kehottaa TEN-T-verkon liikennekäytävien foorumeja käsittelemään satamakaupunkien ja satama-alueiden välisiä yhteyksiä ja suosittaa, että perustetaan erityisiä alustoja kaupunkisolmukohdiksi luokiteltuja satamakaupunkeja varten.

27.

korostaa, että satamakaupunkien ja -alueiden elvyttämisessä tulee ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon monenlaisia tekijöitä: satamakaupunkien strateginen hallinnointi, satamakaupunkien väliset ja sataman, satamakaupungin ja rannikkoalueen muodostaman kokonaisuuden synergiavaikutukset, julkiset kannustimet ja investoinnit, satamakaupunkien ja -alueiden taloudellisen rakenteen monipuolistaminen, yhteydet sisämaa- ja sisävesikuljetuksiin, yhteydet rautatiekuljetuksiin, ympäristöongelmat, sataman, kaupungin ja rannikkoalueen maankäytön suunnittelu sekä sataman osallistaminen kaupunkiyhteisön elämään.

28.

korostaa, että satamakaupunkien kestävän kehittämisen tarve edellyttää innovatiivisia ja kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joissa noudatetaan EU:n yhdennetyn kaupunkikehityksen periaatteita ja otetaan huomioon kyseisten alueiden taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset näkökohdat.

29.

panee merkille, että vaikka suuntauksena näyttää olevan nykyaikaisten kontti- ja massatavaraterminaalien perustaminen muualle kuin kaupunkien yhteydessä ja usein kaupunkikeskustoissa sijaitseville satama-alueille, sataman ja kaupungin välinen synergiailmiö muuttuu muttei kuitenkaan heikkene etenkään kun on kyse liikenneyhteyksistä sisämaahan, tietoliikenne- ja sähköenergiainfrastruktuurista, kaupunkipalvelujen saatavuudesta, osaavasta työvoimasta, turvallisuudesta sekä pitkälle erikoistuneista satamapalveluista ja liiketoimintaympäristöstä.

30.

korostaa, että sataman ja kaupungin väliset synergiavaikutukset täytyy nostaa esille ja niitä täytyy vahvistaa. ”Pehmeät” poliittiset välineet, kuten edellytysten luominen kokemustenvaihdolle sekä tiedonantojen, käytännesääntöjen ja oppaiden antaminen, saattavat olla hyödyksi siellä missä niille on tarvetta.

31.

toteaa, että satama-alueet, joilla laivaustoiminta tai rannikkoteollisuus on vähentynyt tai kadonnut, ovat toisaalta merkittävä rasite satamakaupungeille mutta toisaalta suuri kehitysmahdollisuus, ja uhan ja mahdollisuuden välinen tasapaino riippuu pääasiassa siitä, millainen on sataman ja kaupungin välinen suhde.

32.

toteaa, että satama- ja rannikkoteollisuusalueet edellyttävät lähes aina kalliita, pitkäkestoisia ja raskaita teknisiä ja ympäristöön liittyviä elvyttämistoimia, kun taas ympäröivät alueet saattavat edellyttää sosiaalista elvyttämistä, joka on keskeinen ja välttämätön edellytys, jotta niihin voidaan investoida. Investoinnit, joilla tuetaan elvyttämistä ja edistetään muutoksia, voivat olla keskeisen tärkeitä.

33.

vaatii, että kaupunkeja koskevan toimintaohjelman ja Amsterdamin ohjelmajulistuksen täytäntöönpanon yhteydessä luodaan oikeudellisia välineitä, jotka mahdollistavat oikeudellisen ja taloudellisen tuen näiden alueiden tekniselle ja ympäristöä koskevalle elvyttämiselle.

34.

toteaa, että satamat tarjoavat maaseutualueille, saarialueille ja syrjäisille alueille myös tärkeitä elinehtoja talouden, kulttuurin ja historian suhteen. Kasvun avain on matkailu-, risteily- ja purjehdustoiminnan lisäämisessä siten, että hyödynnetään mahdollisimman tarkoin alueen luonnon- ja kulttuuriperintöä. Maaseutumaisemmissa yhteisöissä, saarilla tai syrjäseuduilla voi olla vielä tärkeämpää elvyttää kaupunkikeskuksia ja investoida niihin.

35.

ehdottaa, että mahdollistetaan erityistalousalueisiin rinnastettavien institutionaalisten ratkaisujen luominen entisille satama- ja rannikkoteollisuusalueille noudattaen toissijaisuusperiaatetta sekä rahoituksen avoimuutta koskevaa periaatetta ja määrittäen selkeät kriteerit valtiontuelle.

36.

nostaa esiin myös mahdollisuudet hyödyntää tähänastisia kokemuksia ja EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa kehitettyjä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusratkaisuja etenkin rannikolla sijaitsevilla kaupunkialueilla.

37.

muistuttaa, että satamat ovat osa EU:n julkista liikenneinfrastruktuuria ja että niiden hallinnoinnista vastaa pääasiassa valtion, alueen tai kaupungin hallinto ja että näin on oltava jatkossakin, jotta voidaan vastata tarpeeseen vahvistaa taloutta ja kehittää sitä kestäväpohjaisesti EU:n laajuisesti.

38.

on tietoinen siitä, että satama-alueiden elvyttäminen ja siihen liittyvä satamakaupunkien talouden piristäminen edellyttävät investointeja, jotka ylittävät selvästi julkisten talousarvioiden mahdollisuudet. Tästä syystä tarvitaan myös yksityisiä investointeja ja siten rahoituslaitosten osallistumista. Komitea kehottaakin kaikkien hallintotasojen viranomaisia kaikkialla Euroopassa houkuttelemaan politiikkayhdistelmien avulla tällaisia investointeja. Tällä tavoin etenkin sellaisten julkisten talousarvioiden varat, jotka ovat kovalla koetuksella, voidaan kohdentaa paremmin sinne, missä markkinavoimat eivät yksin kykene vastaamaan tarpeisiin asianmukaisesti.

39.

korostaa, että julkisten ja yksityisten etujen tasapainottaminen, kun otetaan huomioon satamien ja satamakaupunkien erilainen tärkeys EU:lle ja niiden erilaiset kehitystilanteet, edellyttää yksilöllistä, tapauskohtaista lähestymistapaa ja kompromisseihin pyrkimistä pitkäkestoisten yhteisten etujen saavuttamiseksi.

40.

kehottaa Euroopan komissiota kehittämään ratkaisuja, jotka mahdollistavat yksityisten investointien toteuttamisen satama-alueilla ja joissa taataan taloudellinen vapaus, osapuolten yhdenvertainen kohtelu, rahoituksen avoimuus ja selkeät julkisen tuen kriteerit sekä otetaan samalla huomioon pitkän aikavälin alueelliset ja paikalliset edut.

41.

muistuttaa, että monien eurooppalaisten satamien ja satamakaupunkien asema kansallisissa ja alueellisissa asutus-, liikenne- ja talousjärjestelmissä on muuttunut globalisaation ja meri- ja sisävesiliikenteessä tapahtuneiden teknologisten muutosten seurauksena.

42.

toteaa, että nämä muutokset heikentävät niiden taloudellista pohjaa mutta myös johtavat kaupunkien ja paikallisyhteisöjen toimintojen monipuolistumiseen ja tarpeeseen löytää uusia käyttötarkoituksia hylätyille satama- ja rannikkoseutujen teollisuusalueille. Komitea korostaa, että satamien ja satamakaupunkien uudet taloudelliset toiminnot eivät aina edellytä sijaintia veden äärellä, vaan sijoittajat valitsevat ne hyvien kaupunkiyhteyksien, olemassa olevan infrastruktuurin ja myös maisema- ja kulttuuriarvojen vuoksi.

43.

korostaa erityisesti, että moniin eurooppalaisiin meri- ja sisävesisatamiin liittyy erityistä kulttuuriarvoa ja ne edellyttävät erityisluonteensa takia erityisiä Euroopan kulttuuriperinnön suojeluohjelmien ja -hankkeiden piiriin kuuluvia toimenpiteitä.

44.

toteaa, että entisten satama-alueiden ja rannikkoteollisuusalueiden elvyttämiseen tarkoitetuilla tukiohjelmilla ja -välineillä tulee tukea yksityisiä ja julkisia hankkeita, joissa pyritään käyttämään alueita parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka hankkeilla ei olisi yhteyttä merielinkeinoihin tai vesiliikenteeseen.

45.

toteaa, että merkittävä osa eurooppalaisten merisatamien kehityksen esteistä johtuu niiden riittämättömistä sisämaayhteyksistä. Tämä puute heikentää liikenne- ja logistiikkaketjujen tehokkuutta. Komitea kehottaakin niveltämään satamat ja satama-alueet nykyistä paremmin kaikkiin muihin liikennemuotoihin ja erityisesti rautatieliikenteen yhteyksiin ja järjestämään lisäarvoa tuottavaa toimintaa, jonka avulla edistetään ympäröivien alueiden kestävää kehitystä.

46.

korostaa, että tehokkaan kuljetusverkon rakentaminen yhdennetyn logistiikan tavoitteen mukaisesti edellyttää välttämättä logistiikkakeskusten perustamista sisämaahan tavaroiden varastointia, järjestelyä ja säilyttämistä varten sekä intermodaalikuljetusten tarpeisiin.

47.

katsoo, että komission tulisi tukea olemassa olevien tai suunnitteilla olevien satamien sisämaayhteyksien parantamishankkeita sekä syrjäisten alueiden, saarialueiden ja syrjäisimpien alueiden yhteyksien toimivuutta etenkin luomalla tarvittava oikeudellinen kehys ja myös uusia rahoitusvälineitä. Tätä varten olisi modernisoitava olemassa olevia TEN-T- ja TEN-R-liikenneyhteyksiä sekä Euroopan laajuisia energiaverkkoja (TEN-E) ja Euroopan laajuisia televiestintäverkkoja (TEN-Telecom) ottaen huomioon satamakaupunkien tarpeet ja edut kaupunki- ja alueliikenteen alalla.

48.

toteaa, että rannikkoalueilla – etenkin niillä alueilla, missä sijaitsee satama – on luontaisten kilpailuvalttiensa ansiosta erinomaiset mahdollisuudet kehittyä uusiutuvan energian, kestäväpohjaisen matkailun ja luovien alojen huippuosaamisen keskuksiksi. Usein kyse on kuitenkin syrjäisistä tai syrjäisimmistä alueista, missä infrastruktuuria on kehitettävä, jotta ne saadaan yhdistettyä EU:n sisämarkkinoiden ydinalueisiin ja oman alueensa muihin osiin.

49.

toteaa, että satamien toiminnasta ja kehittämisestä aiheutuu lukuisia vakavia ympäristöongelmia, jotka eivät koske vain satamakaupunkeja vaan koko rannikkoalueita ja vesistöjä: näitä ovat rantojen tasapainon häiritseminen ja rakentaminen, veden pilaantuminen, vesiekosysteemien tuhoutuminen ja paikallisella tasolla jätteen ja myös vaarallisen jätteen syntyminen, bakteriologiset uhat, melu ja ilmansaasteet.

50.

toteaa, että entiset satama- ja rannikkoteollisuusalueet ovat usein pahasti saastuneita ja edellyttävät ympäristön ennallistamista. Tähän olisi saatava erityistä tukea eritasoisista ympäristönsuojeluohjelmista ja -hankkeista ja erityisesti niistä, jotka koskevat ympäristön ja meri- ja jokirantojen suojelua. Tämä koskee erityisesti öljyn, öljytuotteiden ja maakaasun laivausterminaaleja ja jalostamoja, joihin liittyy erityisiä ympäristöriskejä.

51.

korostaa, että uusien laivausterminaalien rakentaminen yleensä kauas olemassa olevista satama-alueista aiheuttaa usein huomattavia ympäristövaikutuksia ja edellyttää siksi erityisen huolellista suunnittelua paikallis- ja alueyhteisöjen, yhteiskunnan sidosryhmien ja ympäristöjärjestöjen kanssa, jotta voidaan minimoida tällaiset vahingot ja sopia mahdollisista ympäristön ennallistamistoimista.

52.

pitää työntekijöitä tukevia riskinarviointi- ja turvallisuusjohtamisjärjestelmiä äärimmäisen tärkeänä osana ammatti- ja huviliikenteen satamien jatkuvaa toimintaa. EU:n satamien ja niitä ympäröivien alueiden maineen tahrautumiseen tältä osin ei ole varaa.

53.

muistuttaa vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetun direktiivin 2014/94/EU satamille aiheuttamista uusista velvoitteista. Direktiivin mukaan satamalaitureille on viimeistään 31. joulukuuta 2025 asennettava nesteytetyn maakaasun (LNG) tankkauspiste ja sähkönsyöttöpiste. Nämä uudet säännökset ovat ympäristön ja satamakaupunkien väestön terveyden näkökulmasta täysin perusteltuja, mutta ne edellyttävät EU-tason rahoitustukea, joka olisi sisällytettävä liikennepakettiin jo tässä vaiheessa ja eritoten seuraavalla, vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella.

54.

toteaa, että ympäristökysymysten täytyy olla pysyvä näkökohta kaikissa EU:n ohjelmissa ja hankkeissa, joilla pyritään elvyttämään satamakaupunkeja ja -alueita ja jotka liittyvät ympäristön ja erityisesti meri- ja vesiympäristön suojeluun tähtääviin ohjelmiin ja hankkeisiin.

55.

muistuttaa, että satama-alueet sijaitsevat usein aivan kaupunkikeskustojen läheisyydessä historiallisten teknisten ja taloudellisten olosuhteiden vuoksi ja ovat joskus kaupunkien houkuttelevimpia vetonauloja.

56.

on tietoinen siitä, että koska lukuisat toiminnot on hajautettu keskustan ulkopuolelle kaupunkien laitamille, monet eurooppalaiset kaupungit kaipaavat teknistä, taloudellista ja sosiaalista elvyttämistä parantaakseen houkuttavuuttaan asukkaiden, kaupan, ravintoloiden, kulttuuripalvelujen ja julkisten ja yhteiskunnallisten instituutioiden näkökulmasta.

57.

panee merkille mahdollisuuden soveltaa yhdennettyä lähestymistapaa rappeutuneisiin keskusta-alueisiin ja entisiin satama- ja rannikkoteollisuusalueisiin, jotka kaipaavat elvyttämistä ja tukea kaupunkeja koskevan toimintaohjelman ja Amsterdamin ohjelmajulistuksen tavoitteiden mukaisesti.

58.

korostaa, että paikallisyhteisön osallistumisella ja sillä, että ainakin osa kunnostettavasta alueesta muutetaan julkiseksi tilaksi, joka on sekä vakituisten asukkaiden että matkailijoiden käytettävissä, on keskeinen merkitys tällaisten hankkeiden onnistumiselle.

59.

kiinnittää huomiota siihen, että satama-alueita kunnostettaessa on hyödynnettävä nykyistä laajemmin EU-tason, valtiollisia ja alueellisia ohjelmia ja hankkeita, jotka on tarkoitettu julkisten tilojen muokkaamiseen ja paikallisyhteisöjen tukemiseen.

60.

toteaa, että satamakaupunkien ja -alueiden elvyttämisen tehokas hallinnointi edellyttää tiivistä yhteistyötä kaikkien sidosryhmien (yksityiset, julkiset ja yhteisölliset) välillä ja innovatiivisia ratkaisuja rannikkoalueiden strategisen suunnittelun ja maankäytön suunnittelun alalla paikallis- ja aluetasolla, kun kyse on merialueista, sisävesistöistä, satamakaupungeista ja rannikkoalueista.

61.

toteaa, että satama-alueiden strategisen suunnittelun ja maankäytön suunnittelun ja hallinnoinnin periaatteiden ja menettelyjen epäjohdonmukaisuus vaikeuttaa suuresti niiden elvyttämistä. Elvyttäminen edellyttää EU-tason tukea, kokemustenvaihtoa ja mahdollisesti pehmeää sääntelyä.

62.

kehottaa ottamaan huomioon kaupunkeja koskevassa EU:n toimintaohjelmassa kaupunkien maantieteelliset ja toiminnalliset erot ja etenkin satamakaupunkien erityiset kehittämisongelmat, joihin olisi puututtava tehokkaammilla täytäntöönpanotoimilla.

63.

toteaa tyytyväisenä, että molemmissa asiakirjoissa peruslähtökohtana on kumppanuusperiaate ja näkemys, jonka mukaan kaupunkien viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, tieto- ja innovaatioinstituutioiden ja yritysten osallistuminen on ratkaisevan tärkeää.

64.

katsoo, että vaikka satamien ja satamakaupunkien ongelmat kuuluvat ensisijaisesti alue- ja valtiotason viranomaisille, tehokkaasta EU-tason yhteistyöstä ja tuesta voi olla etua. Erilaisten Euroopan laajuisten verkkojen kehittämistä, kuten TEN-T-, TEN-E- ja TEN-Telecom-aloitteita, on tärkeää jatkaa kiinnittäen erityistä huomiota liikenneyhteyksien nykyaikaistamiseen ja painottaen TEN-R-liikenneyhteyksiä sulkematta pois mahdollisuutta luoda uusia yhteyksiä.

65.

suosittaa, että satamien ja satamakaupunkien kehittämishaasteet otetaan huomioon EU:n toimintapolitiikoissa, jotka koskevat liikennettä, merielinkeinoja ja meri- ja vesiympäristön suojelua.

66.

suosittaa, että kaupunkeja koskevan toimintaohjelman ja Amsterdamin ohjelmajulistuksen täytäntöönpanoon liittyvässä jatkotyössä otetaan huomioon satamakaupunkien toiminnan ja kehittämisen erityispiirteet.

67.

suosittaa, että reuna-alueiden satamien ja satamakaupunkien rautatieliikenneyhteyksiä laajennetaan ja parannetaan.