19.8.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/66

Esittelijä:

Giuseppe Varacalli (IT, PES), Geracen pormestari

Viiteasiakirja

Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Maatalouden geenivarat – säilyttämisestä kestävään käyttöön COM(2013) 838 final

1.

toteaa, että maatalouden geenivarojen säilyttämistä ja kestävää käyttöä koskeva EU:n strategia, jonka Euroopan komissio esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle osoittamassaan kertomuksessa, pohjautuu Euroopan unionin sitoumuksiin pyrkiä pysäyttämään biologisen monimuotoisuuden asteittainen väheneminen Euroopassa vuoteen 2020 mennessä.

2.

toteaa, että strategia juontaa juurensa erityisesti biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sisällöstä. Kyseisen Rio de Janeirossa vuonna 1992 solmitun sopimuksen jälkeen on tehty merkittäviä kansainvälisiä täytäntöönpanosopimuksia, joista mainittakoon etenkin Cartagenan pöytäkirja (2000), elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskeva FAO:n kansainvälinen sopimus (2004) sekä hiljattain tehty biologisen monimuotoisuuden saatavuutta ja sen käytöstä saatavien hyötyjen jakoa koskeva Nagoyan pöytäkirja (2010).

3.

katsoo, että unionin toimet tukeutuvat kahteen keskeiseen operatiiviseen suuntaviivaan: yhtäältä maaseudun kehittämispolitiikkaan, johon liittyy monia erilaisia maatalouden ympäristötoimenpiteitä ja tehokasta toimintaa eurooppalaisen kumppanuuden puitteissa, ja toisaalta tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan, jota toteutetaan nyt maatalouden geneettistä monimuotoisuutta koskevan tietämyksen tarkentamiseen ja parantamiseen tähtäävän Horisontti 2020 -puiteohjelman kautta, ja että tässä toiminnassa tulisi voida tukeutua myös kasvi- ja eläintuotteita koskevaan lainsäädäntöön sekä maatalouspolitiikkaan, jotta voitaisiin varmistaa maatiloilla käytettävän geneettisen perimän monimuotoisuus.

4.

katsoo, että biologisen monimuotoisuuden asteittainen väheneminen – monien samansuuntaisesti vaikuttavien tekijöiden vuoksi – koskee erityisesti paikallisyhteisöjä ja niiden viranomaisia, sillä biologisen monimuotoisuuden menettämisellä on objektiivisia paikallisia vaikutuksia.

5.

palauttaa tähän liittyen mieliin, että alue- ja paikallisviranomaisilla on toiminta-alueellaan huomattavasti toimivaltaa biologisen monimuotoisuuden hallinnointiin liittyvissä asioissa. Esimerkkinä voidaan mainita luonnonvarojen käyttölupien myöntämiseen liittyvät menettelyt sekä kyseisten viranomaisten institutionaaliset toimivaltuudet Euroopan unionin biodiversiteettitoimissa keskeisellä sijalla olevien Natura 2000 -alueiden hoidossa ja maaseudun kehittämisohjelmien rahoitukseen osallistumista koskevat toimivaltuudet sekä rajatylittävä yhteistyö, jota vahvistamalla tehostetaan tiedonhallintaa ja -vaihtoa, sillä rajaseuduilla monia geenivaroja voidaan hyödyntää yhteisesti.

6.

pitää näin ollen tärkeänä pyrkiä yhä konkreettisemmin varmistamaan, että alue- ja paikallisviranomaiset voivat osallistua tiiviisti ja virallisesti maatalouden geenivarojen suojelua ja kestävää käyttöä koskeviin ohjelmiin. Samanaikaisesti tulee varmistaa tehokkaiden oikeudellisten välineiden ja riittävien rahoitusvarojen saatavuus tehokkaiden toimien toteuttamiseksi tällä alalla.

7.

huomauttaa erityisesti rahoitusvarojen osalta, että käytännössä konkreettisesti saatavilla olevia lisärahoitusmahdollisuuksia koskevien tietojen tulee olla tosiasiallisesti tarkistettavissa ja että rahoituksen tulee olla saatavilla mahdollisimman pian, ottaen asianmukaisesti huomioon myös se, että suurin osa maatalouden geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseen osoitetuista unionin varoista kohdistuu tutkimusalalle. Komissio toteaa kertomuksen päätelmissä (tekstijakso 9) rahoitusvaroista näin: ”Vuotta 2020 lähestyttäessä geenivaroihin liittyviin asioihin on käytettävissä nykyistä enemmän rahoituslähteitä ja laajempi valikoima rahoitusmahdollisuuksia, joista säädetään maaseudun kehittämispolitiikan, Horisontti 2020 -ohjelman ja muiden unionin politiikkojen puitteissa.”

8.

korostaa kertomuksessa kaavailtuihin toimiin liittyen geenivaroja koskevien institutionaalisten ja oikeudellisten puitteiden merkitystä. Kyseiset puitteet koostuvat EU-tasolla pääasiassa – kuten edellä mainitaan – yhtäältä maaseudun kehittämispolitiikasta ja toisaalta EU:n tutkimus- ja innovaatiopuitteita koskevasta politiikasta sekä myös eläin- ja kasvituotteisiin sovellettavasta lainsäädännöstä ja maatalouspolitiikasta yleisemmällä tasolla.

9.

palauttaa mieliin aiheesta ”Maaseutualueiden kestävä kehitys”9. lokakuuta 2013 antamaansa tuoreeseen lausuntoon sisältyvät näkemykset maaseudun kehittämispolitiikasta ja erityisesti maaseutualueilla osoitetusti olevista, myös biologiseen monimuotoisuuteen liittyvistä mahdollisuuksista.

10.

korostaa, että – kuten edellä todetaan – asiaa koskevilla aloitteilla on erityinen globaali konteksti, jonka keskeinen osatekijä on edellä mainittu elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskeva FAO:n kansainvälinen sopimus, johon Euroopan unioni on virallisesti liittynyt. Sopimuksen avulla on tarkoitus koordinoida ja edistää kasvigeenivarojen hallinnointiin liittyviä aloitteita, ja sopimusvaltioilla on sen perusteella oikeudellinen velvollisuus suojella geneettistä monimuotoisuutta.

11.

toteaa, että Euroopan unioni on jo käsitellyt laajasti maatalouden geneettisen monimuotoisuuden suojeluun liittyviä ongelmia – viimeksi vuonna 2010, kun unionin valtionpäämiehet tekivät päätöksen biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisestä EU:ssa vuoteen 2020 mennessä. Samalla tehtiin asianmukaisia, biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyviä sitoumuksia, jotka liitettiin myöhemmin kiinteäksi osaksi vuonna 2011 hyväksyttyä EU:n biodiversiteettistrategiaa. Tämä työ ei ole kuitenkaan vielä tuottanut tuloksia.

12.

ilmaisee huolensa siitä, ettei sittemmin toteutetuilla EU:n ohjelmilla ole kuitenkaan pystytty – kuten kertomuksessakin todetaan – estämään ”maatalouden biologisen monimuotoisuuden jatkuvaa vähentymistä”. Komitea pitääkin kannatettavana komission valitsemaa lähestymistapaa, jossa suojelutoimintaa pidetään yhtenä geenivarojen säilyttämiseen ja kestävään käyttöön tähtäävien toimenpiteiden keskeisenä osatekijänä.

13.

katsoo kuitenkin, että tällainen toiminta – jota tulee kehittää ja monipuolistaa nykyisestä – ei ole tuottanut toivottuja vaikutuksia geenivarojen käytön osalta, vaan loppukäyttäjien osallistuminen on päinvastoin ollut objektiivisesti tarkasteltuna vähäistä. Tavoitteeksi tuleekin asettaa, että kurotaan umpeen tutkimustoiminnan tulosten sekä geenivarojen todellisen kestävän käytön välillä edelleen ammottava kuilu.

14.

on tyytyväinen siihen, että kertomuksessa korostetaan erityisesti tarvetta suunnanmuutokseen tutkimuksen ja käytön välisessä suhteessa ja kohdistetaan huomiota nimenomaan tähän tarpeeseen, jotta tutkimustoiminnalla vastattaisiin viljelijöiden – tutkimuksen tarjoamille ratkaisuille välttämättä tarvittavien vastaanottajien – konkreettisiin tarpeisiin ja jotta taataan väestön elintarviketurva sekä lääke- ja kemianteollisuuden kannalta kiinnostavien vaikuttavien aineiden tuotanto.

15.

panee merkille, että vuoden 2013 lopussa perustettiin geenivaroja käsittelevä työryhmä. Valitettavasti työryhmän työskentelystä on saatavilla tietoa vain englanniksi, mikä rajoittaa tiedon jakelua myös loppukäyttäjille. Olisikin erittäin tärkeää, että komissio käyttäisi resursseja toimintaa koskevan tiedon jakamiseksi nykyistä laajemmin.

16.

pitää tervetulleena, että komissio painottaa monitasoisen hallinnon merkitystä johdonmukaisen ja kokonaisvaltaisen strategian luomisessa, jotta voitaisiin saavuttaa tarvittava tasapaino tutkimus- ja innovaatiopolitiikan sekä maaseudun kehittämispolitiikan välillä.

17.

pitää myös tarpeellisena, että – kuten kertomuksessakin kehotetaan – olemassa olevien merkittävien tietokantojen ja kokoelmien saatavuutta parannetaan niiden varsinaisen käytön lisäämiseksi, sillä heikko tietämys tunnetusti usein heikentää mahdollisuuksia hyödyntää niitä.

18.

katsoo lisäksi, että suojeluvaikutuksen ohella tulee saada aikaan myös järjestelmällinen ja yhtenäinen lähestymistapa, jotta prosessiin eri tavoin osallistuvien tahojen välille voi muotoutua vakaat toiminnalliset suhteet alkaen siitä, että maatiloilla tulee hyödyntää perinteisiä ja paikallisia rotuja ja viljelykasveja. Lisäksi tulee pyrkiä edistämään perinteisten ja paikallisten rotujen ja viljelykasvien käyttämistä maatiloilla johdonmukaisin toimenpitein, joiden tavoitteena on elvyttää ja rikastuttaa maatilojen biologista monimuotoisuutta.

19.

suhtautuu tähän liittyen myönteisesti kertomuksessa esitettyyn ajatukseen ”unionin laajuisen verkoston perustamisesta tällaisen materiaalin hyödyntämiseksi”. Tällaiseen integrointimekanismiin tulee liittyä aitoa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa osallistumista, alue- ja paikallishallinto mukaan luettuna.

20.

yhtyy ajatukseen siitä, että alue- ja paikallisviranomaisilta tarvitaan vahvaa sitoutumista, kun otetaan huomioon, että kertomuksessa kehotetaan toivottujen tulosten saavuttamiseksi nimenomaisesti mm. päättäjiä ja viranomaistahoja ”kehittämään institutionaalisia ja oikeudellisia puitteita tavalla, joka on yhdenmukainen”.

21.

pitää hyödyllisenä komission esittämää lisähuomiota siitä, että tarvitaan ”lainsäädännön merkittävää uudistamista”. Näin vahvistettaisiin konkreettisesti geenivarojen säilyttämismekanismeja myös asianomaisten eri sektoreiden yhteistyön kautta ja parannettaisiin perinteisten lajikkeiden markkinoille pääsyä sekä luonnostaan nykyistä monimuotoisemman geneettisen materiaalin käyttämistä maatiloilla. Asetusehdotuksessa tulisi ottaa tämä paljon paremmin huomioon.

22.

kannattaa integroidun päätöksentekoprosessin periaatetta ja toivoo, että alue- ja paikallisviranomaiset voivat olla tärkeällä sijalla prosessissa ja puolustaa alueidensa lukemattomia suojeltavia erityispiirteitä ja niihin sidoksissa olevia kasvien ja eläinten geneettisiä ominaisuuksia sekä täydentää omalla panoksellaan asiaan välittömästi liittyvien keskeisten tahojen (tutkijat, viljelijät, jalostajat, kuluttajat) toimia. Näihin toimijoihin liittyvät erityiset tekijät kiteytetään kertomuksessa asianmukaisesti.

23.

pitää tarpeellisena lisätä yhteiskunnan tietoisuutta geeniresurssien arvosta ja niiden säilyttämisen, tutkimisen ja kestäväpohjaisen käytön tärkeydestä. Samalla on edistettävä tekniikan ammattilaisten ja viljelijöiden valmiuksia vahvistavia ohjelmia sekä koordinointi-, seuranta- ja arviointimekanismeja luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi maatalousalalla.

24.

suhtautuukin erityisen myönteisesti eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden ”Maatalouden tuottavuus ja kestävyys” mekanismien vahvaan painottamiseen – neuvoston asetuksella (EY) N:o 870/2004 perustetun geenivarakomitean osallistumisen ohella. Tämä on konkreettinen keino vahvistaa tutkimustoiminnan ja luonnonvarojen eri käyttömuotojen välistä integraatiota, myös kun otetaan huomioon, että tavoitteeksi on asetettu sopeutuminen paikalliseen toimintaympäristöön ja vaatimuksiin.

25.

ehdottaa lisäksi, että kaikkien asianomaisten toimijoiden väliseen aitoon osaamisvaihtoon tähtäävän tavoitteen mukaisesti näitä tahoja kannustettaisiin myös yhteistoimintaan saman kunnan sisällä tai kuntien välillä. Näin voitaisiin hyödyllisellä tavalla vertailla ja levittää kokemuksia luonnollista tietä toimijoiden kesken.

26.

ehdottaa, että otetaan käyttöön komission suunnittelema ja rahoittama logo uhanalaisia ja/tai suojeltuja ja kehiteltäviä geenivaroja sisältäville tuotteille. Logon saamisen ehtojen tulisi olla sellaiset, että ne kannustavat ja tukevat tuottajia ja muita paikallisia/alueellisia tahoja.

27.

pitää hämmentävänä viljelijä-käyttäjistä tehtyjen merkittävien tutkimusten vähäisiä vaikutuksia – tämä tuodaan kertomuksessakin avoimesti esille. Lisäksi on todettava, että riippumattoman asiantuntijaryhmän kertomuksessa maatalouden geenivarojen säilyttämistä, kuvaamista, keräämistä ja käyttöä koskevasta yhteisön ohjelmasta – josta säädetään edellä mainitussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 870/2004 – todetaan, että ohjelmasta hyötyvät lähinnä tutkimuslaitokset. Tämä korostaa tarvetta edistää uudessa ohjelmassa yhä enemmän loppukäyttäjien osallistumista etenkin sen varmistamiseksi, että ohjelman tavoitteet saavutetaan. Tässä yhteydessä tulee kiinnittää erityistä huomiota ohjelman tulosten konkreettiseen ja tosiasialliseen hyödyntämiseen kentällä myös kannustamalla asianmukaisesti hanke-ehdotuspyyntöjen tekemiseen.

28.

panee merkille, että Euroopan parlamentti torjui 11. maaliskuuta 2014 tässä lausunnossa tarkasteltuihin ongelmiin vahvasti kytköksissä olevan ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kasvien lisäysaineiston tuottamisesta ja asettamisesta saataville markkinoilla (COM(2013) 262 final).

29.

aikoo näin ollen seurata tarkasti asian kehittymistä ja pitää asetusehdotuksen tarkistamista ehdottoman tärkeänä siltä osin, että vanhojen, harvinaisten ja perinteisten lajikkeiden ja pienten erikoismarkkinoiden lajikkeiden pieniä ja keskikokoisia tuottajia ja käyttäjiä on selvästi tärkeää tukea. Nämä lajikkeet edustavat merkittävää osaa viljeltävien kasvilajikkeiden geneettisestä monimuotoisuudesta. Niiden tuottajilla ei ole riittävää suojaa kaavailluissa työläissä tunnustamismenettelyjä koskevissa ehdoissa eikä lajikkeiden käyttöä soveltuvissa paikallisissa olosuhteissa tueta riittävästi, kun otetaan huomioon alue- ja paikallisviranomaisten tavoite ja suora intressi varmistaa, että kyseisten tuottajien – jotka pystyvät parhaiten takaamaan biologisen monimuotoisuuden säilymisen ja jotka toimivat suppeilla maantieteellisillä alueilla – toimintaedellytykset eivät heikkene kohtuuttomasti.

30.

esittää, että Euroopan parlamentin ja neuvoston uudessa asetuksessa kasvien lisäysaineiston tuottamisesta ja asettamisesta saataville markkinoilla tulee sallia luonnonmukaisten siementen sertifiointi luonnonmukaisen tuotannon kriteerien perusteella, mikä mahdollistaa kasvien kehittämisen ympäristön ja kasvilajikkeiden ja -kantojen kehittymisen mukaisesti.

31.

pitää lisäksi aiemmin antamiensa lausuntojen mukaisesti geenivarojen yhteydessä erittäin tärkeänä, että kanta kysymykseen muuntogeenisten organismien markkinoille saattamisesta ja tuonnista on hyvin selkeä ja yksiselitteinen ja että muuntogeeniset organismit sallitaan vain poikkeustapauksissa, ottaen erityisesti ja nimenomaisesti huomioon yhteensopivuus itse geenivarojen säilyttämistä koskevan strategian kanssa.

32.

korostaa näin ollen ennalta varautumisen periaatteen tinkimätöntä noudattamista muuntogeenisten organismien markkinoille saattamisen ja tuomisen suhteen sekä tähän liittyvää tarvetta toteuttaa kaikilla hallintotasoilla konkreettisia rinnakkaiseloa koskevia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on kaikkien maatalousalueiden ja etenkin ekologisesti herkimpien alueiden asianmukainen suojelu sekä erityisesti biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvien riskien tarkka arviointi.