Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 27.8.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-396/09, Vereniging Milieudefensie, Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht v. komissio, 14.6.2012 antamasta tuomiosta

(Asia C-403/12 P)

2013/C 9/44

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: P. Oliver, J. P. Keppenne, G. Valero Jordana ja P. van Nuffel)

Muut osapuolet:

Vaatimukset

Valittaja vaatii seuraavaa:

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Muutoksenhaku koskee pääasiallisesti sitä, oliko unionin yleisellä tuomioistuimella oikeus, kun otetaan huomioon erityisesti unionin tuomioistuimen asiassa C-240/09, 8.3.2011 antama tuomio, arvioida asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (1) 10 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan kanssa, pätevyyttä Århusin yleissopimuksen (2) 9 artiklan 3 kappaleen nojalla.

Komissio esittää kaksi valitusperustetta.

Komissio väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin on maininnut asianmukaisesti tiukat edellytykset, joiden perusteella unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yksityiset voivat vedota kansainvälisen sopimuksen määräyksiin voidakseen arvioida Euroopan unionin toimen pätevyyttä (erityisesti, että arviointi yleissopimuksen määräysten nojalla on mahdollista vain, jos yleissopimuksen luonne ja tarkoitus eivät ole tälle esteenä ja jos mainitut määräykset ovat sisällöllisesti ehdottomia ja riittävän täsmällisiä), se on katsonut virheellisesti, että asioissa Fediol ja Nakajima annetussa oikeuskäytännössä (asia 70/87, tuomio 22.6.1989 ja asia C-69/89, tuomio 7.5.1991) vahvistettua poikkeusta näistä edellytyksistä voitiin soveltaa myös Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleeseen.

Unionin tuomioistuin on jo katsonut asiassa C-240/09, että Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleella ei ole välitöntä oikeusvaikutusta. Lisäksi asioissa Fediol ja Nakajima vahvistettua oikeuskäytäntöä on tulkittava poikkeuksena suppeasti; sitä on tähän mennessä sovellettu ainoastaan kauppapolitiikan alalla, ja sitä voidaan soveltaa muilla politiikan aloilla vain, jos tätä koskevat edellytykset täyttyvät selvästi, mistä ei ole kyse nyt käsiteltävässä asiassa. Asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohtaan ei sisälly mitään viittausta Århusin yleissopimuksen määräyksiin, eikä tällä säännöksellä myöskään panna täytäntöön tuon yleissopimuksen erityistä velvoitetta asiassa Nakajima vahvistetussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappale ei ole myöskään riittävän selvä ja täsmällinen, jotta asiassa Nakajima annetussa oikeuskäytännössä vahvistettua poikkeusta voitaisiin soveltaa.

Komissio väittää toisessa valitusperusteessaan toissijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaletta, koska se katsoi, että asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohta oli ristiriidassa yleissopimuksen kanssa pelkästään siitä syystä, että kyseisessä 10 artiklassa säädetty uudelleentarkastelumenettely on mahdollista vain yksittäistapauksia koskevien toimien osalta, vaikka unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt selvittää tapauskohtaisesti, onko Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappale pantu riittävällä tavalla täytäntöön yksityisten käytössä kansallisella ja unionin tasolla olevien tuomioistuinmenettelyjen avulla.

(1)  Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (EUVL L 264, s. 13).

(2)  Århusissa 25.6.1998 allekirjoitettu, tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva Århusin yleissopimus, joka on hyväksytty 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (EUVL L 124, s. 1).