1.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 192/4

—

on ilahtunut siitä, että komissio pitää pk-yrityksiä EU:n talouden selkärankana. Komitean mielestä työllisyystason säilyttämisen kannalta on erittäin tärkeää, että pk-yritysten on helppo osallistua hankintamenettelyihin. Siksi tulee pyrkiä poistamaan mahdollisimman tarkoin esteet, jotka haittaavat pk-yritysten osallistumista tarjouskilpailuihin.

—

kehottaa komissiota edistämään sellaista menettelyä, että tarjoajat voivat hakea jäsenvaltiotasolla nk. hankintamarkkinapassia (mielellään sähköisessä rekisteröintijärjestelmässä), sekä yhdenmukaistamaan tällaisen passin sisällön ja käytön. Passi osoittaa, että yrittäjällä on hankintaviranomaisten menettelyissään usein vaatimat lausunnot ja asiakirjat. Kun yrittäjä hankkii tällaisen passin, hänen ei tarvitse esittää lausuntoja ja asiakirjoja joka kerta uudelleen. Yrittäjä, joka osallistuu usein hankintamenettelyihin, säästää näin paljon aikaa ja resursseja.

—

pitää erittäin tärkeänä, että julkisten hankintojen avulla voidaan toteuttaa innovointi-, sosiaali-, kestävyys- ja ympäristötavoitteita. Näiden tavoitteiden saavuttamista jarruttaa ehto, jonka mukaan tarjoajille asetettavien vaatimusten ja toiveiden on liityttävä hankintasopimuksen kohteeseen. Yhteyttä hankintasopimuksen kohteeseen ei siksi pitäisi asettaa ehdoksi.

Esittelijä

Henk KOOL (NL, PSE), Haagin kaupunginhallituksen jäsen

Viiteasiakirja

Vihreä kirja EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta – Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita

KOM(2011) 15 lopullinen

1.

Komitea pitää ilahduttavana, että Euroopan komissio on julkaissut vihreän kirjan EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta ”Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita”. Komissio kiinnittää asiakirjassaan huomiota alue- ja paikallisviranomaisten ja muiden hankintaviranomaisten näkemyksiin kustannusten pienentämisestä, modernisoimisesta, selventämisestä ja julkisia hankintoja koskevien direktiivien yksinkertaistamisesta.

2.

Komitea on yhtäältä sitä mieltä, että direktiivi 2004/18/EY, jäljempänä ’direktiivi’, on eräin kohdin liian yksityiskohtainen, ja kehottaa komissiota yksinkertaistamaan tätä direktiiviä mahdollisuuksien mukaan.

3.

Se kehottaa toisaalta selventämään direktiiviä niiltä osin kuin se on tarpeen. EU:n tuomioistuin on täydentänyt direktiiviä eräiden keskeisten näkökohtien osalta. Komitea pitää erittäin toivottavana, että tärkeimmät oikeuskäytännön juridiset säännökset kodifioidaan niitä sen paremmin tiukentamatta. Komitea edellyttää, ettei velvollisuus järjestää tarjouskilpailu eikä siten myöskään avoimuusvaatimus koske B-palveluita, tukia, kiinteistökauppoja eikä kynnysarvon alittavia sopimuksia, ellei kyseessä ole rajatylittävä intressi.

4.

Komitea katsoo, että optimaalisesti toimivien sisämarkkinoiden saavuttamiseksi on tärkeää edistää sekä hankintaviranomaisten että markkinaosapuolten toiminnan ammattimaisuutta. Komitea kehottaa komissiota perustamaan maakohtaisia osaamiskeskuksia ja yleiseurooppalaisen osaamiskeskuksen (tai suosittamaan tällaisten perustamista). Kyseiset keskukset olisi perustettava jäsenvaltioiden jo olemassa olevien rakenteiden yhteyteen. Osaamiskeskukset voisivat lisäksi auttaa hankintaviranomaisia saavuttamaan innovointiin, sosiaalisten näkökohtien huomiointiin hankinnoissa, kestävyyteen ja ympäristöön liittyvät tavoitteet. Keskusten käytön ei tulisi olla pakollista. Paikallisviranomaisilla on oltava valinnanvapaus asiassa.

5.

Komitea on ilahtunut siitä, että komissio pitää pk-yrityksiä EU:n talouden selkärankana. Komitean mielestä työllisyystason säilyttämisen kannalta on erittäin tärkeää, että pk-yritysten on helppo osallistua hankintamenettelyihin. Siksi tulee pyrkiä poistamaan mahdollisimman tarkoin esteet, jotka haittaavat pk-yritysten osallistumista tarjouskilpailuihin.

6.

Yrityksille tarjouskilpailuun osallistumisesta koituvat kustannukset tulee minimoida. Näin ollen komitea kannattaa komission ehdotusta siitä, että pelkät tarjoajan omat lausunnot riittäisivät mahdollisimman usein ja että alkuperäiset asiakirjat vaadittaisiin vasta ratkaisuvaiheeseen valituilta tai voittaneelta tarjoajalta.

7.

Komitea kehottaa komissiota edistämään sellaista menettelyä, että tarjoajat voivat hakea jäsenvaltiotasolla nk. hankintamarkkinapassia (mielellään sähköisessä rekisteröintijärjestelmässä), sekä yhdenmukaistamaan tällaisen passin sisällön ja käytön. Passi osoittaa, että yrittäjällä on hankintaviranomaisten menettelyissään usein vaatimat lausunnot ja todisteet. Kun yrittäjä hankkii tällaisen passin, hänen ei tarvitse esittää lausuntoja ja todisteita joka kerta uudelleen. Yrittäjä, joka osallistuu usein hankintamenettelyihin, säästää näin paljon aikaa ja resursseja. Koska hankintamarkkinapassin saamiseksi vaadittavat todistukset vanhenevat aikanaan, passi on voimassa määräajan, mikä parantaa sen luotettavuutta. Tällaisia järjestelmiä on jo paikoitellen käytössä alue- ja paikallistasoilla, ja niistä on saatu hyviä kokemuksia. Hankintamarkkinapassin luonteesta johtuu, ettei siihen liity suuria kustannuksia.

8.

Hankintasopimusten perusteeton yhdistely hankintaviranomaisten kesken ja luonteeltaan erilaisten sopimusten niputtaminen ei ole suotavaa, sillä ehdot voivat olla sitä raskaammat, mitä laajempia sopimukset ovat. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota lisäämään tietoisuutta kyseisen ongelman vaikutuksista pk-yrityksiin sekä korostamaan eriin jakamisen merkitystä selittävissä huomautuksissa tai asianmukaisessa toimintapoliittisessa asiakirjassa.

9.

Neuvottelumenettelyn käyttömahdollisuuksien laajentaminen on pk-yritysten etujen mukaista. Tämä menettely tarjoaa joustomahdollisuuksia sekä hankintaviranomaisille että tarjoajille. Pk-yrityksille keskeistä on nimittäin tuotteiden tai palvelujen tuntemus eikä hankintamenettely sinänsä. Komitea kehottaa komissiota sallimaan neuvottelumenettelyn käytön vakiomenettelynä. Sitä on säänneltävä samalla tavoin kuin direktiivissä 2004/17/EY (erityisaloja koskeva direktiivi), jossa hankintaviranomaiset valitsevat kuhunkin tarjouskilpailuun mielestään parhaiten soveltuvan hankintamuodon. Komitea suosittelee, että kaikkia rinnakkaisia menettelyjä yksinkertaistetaan.

10.

Nykyinen rajoitettu menettely voi olla pk-yrityksille epäedullinen. Rajoitetun menettelyn ensimmäisessä vaiheessa – valintavaiheessa – voidaan nykyisin esittää vain yritykseen liittyviä vaatimuksia ja toiveita. Valinnan yhteydessä esitettävä toive koskee useimmiten toiminnan harjoittajan aikaisempaa toimintaa sekä kokemuksia hankkeiden toteuttamisesta. Niitä on suurilla yrityksillä yleensä enemmän kuin pk-yrityksillä. Suuret yritykset voivat näin ollen esittää runsaammin sopivia referenssisopimuksia, minkä johdosta niillä on paremmat mahdollisuudet voittaa tarjouskilpailu. Komitea kehottaakin sallimaan rajoitetun menettelyn ensimmäisellä kierroksella myös (tiettyjen) sopimuksentekoperusteiden huomioon ottamisen.

11.

Komitea suosittaa lisäämään hankintamenettelyjen joustavuutta seuraavasti:

12.

Julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö on monimutkaista, ja tarjoajan mahdollisuudet korjata tarjoukseen jääneitä puutteita ovat vähäiset. Tämä johtuu mm. (kansallisesta) oikeuskäytännöstä ja hankintaviranomaisten tarjousasiakirjojen suhteen tekemistä valinnoista. Komitea kehottaakin täsmentämään uudessa direktiivissä tai sitä koskevissa ohjeissa, millaisia puutteita tarjoajat voivat korjata ja millaiset täydennykset tai mukautukset ovat sallittuja.

13.

Hankintaviranomainen saattaa haluta tehdä tarjottavaan toimeksiantoon muutoksia tai mukautuksia hankintamenettelyn aikana tarjoajien esittämien kysymysten johdosta. Nykyisin hankintamenettely on keskeytettävä ja tarjouskilpailu järjestettävä uudelleen, jos hankintasopimukseen tehdään olennainen muutos. Komitea kehottaa luomaan hankintaviranomaisille yksinkertaisen keinon muuttaa tarvittaessa toimeksiantoa esimerkiksi virallisella oikaisulla, jonka johdosta tarjousten jättämisen määräaikaa pidennettäisiin hieman.

14.

Toteutuksen aikana voi ilmetä, että hankintaviranomaiselta on jäänyt huomaamatta jokin mukautusta kaipaava seikka, jota ei kuitenkaan voida pitää odottamattomana ja välttämättömänä. Komitean mielestä nykyistä lisätyösäännöstä olisikin lievennettävä. Voitaisiin ajatella, että tietyn prosenttiosuuden verran hankintasopimuksen ylittävän työn teettäminen alkuperäisen tarjouskilpailun voittajalla sallittaisiin ilman velvoitetta täyttää direktiivin 31 artiklan vaatimukset.

15.

Komitea kehottaa komissiota sisällyttämään uuteen direktiiviin paljon joustavamman määräyksen puitesopimuksista. Puitesopimuksista on säädettävä samalla tavoin kuin erityisaloja koskevassa direktiivissä. Määräykset, jotka koskevat sopimuksen kestoa sekä sitä, että tavarantoimittajia voi puitesopimuksessa olla kaksi vain poikkeustapauksessa, ovat tarpeettomia, ja ne tulee poistaa.

16.

Komitea on mielissään kiinnostuksesta, jota komissio vihreässä kirjassaan osoittaa ympäristösuojelutavoitteiden sekä sosiaalisen osallisuuden edistämistä, esteettömyyden parantamista vammaisia ajatellen ja innovoinnin edistämistä koskevien tavoitteiden toteuttamista kohtaan.

17.

Komitea korostaa, että EU 2020 -strategian onnistuminen riippuu ratkaisevasti siitä, miten paikallis- ja aluetaso onnistuu toteuttamaan uusia innovatiivisia ratkaisuja, jotka lippulaivahankkeissa on asetettu tavoitteiksi. Uudet innovatiiviset käytännöt eivät synny itsestään. Eurooppalaisten hankintasäädösten uudistamisella tulee lisätä kuntien ja muiden julkisten toimijoiden strategista ketteryyttä ja toimintaa uusien ratkaisujen luojina.

18.

Komitea painottaa, että hankintasäädösten uudistamisella tulee kohentaa julkishallinnon roolia innovaatioiden edistäjänä. On luotava edellytykset suurillekin useiden miljoonien eurojen kehitysprojekteille, joilla ratkotaan kompleksisia yhteiskunnallisia haasteita ja jotka muodoltaan ovat riskiä ottavia yhteenliittymiä. Näihin kunnan tai muun julkisen toimijan tulee voida koota kustannuksellaan tarvittava osaaminen yrityksiltä ja muilta tahoilta. Tavanomainen kilpailuttaminen on vaikeaa ja jopa mahdotonta. Kun luodaan täysin uutta, on kilpailuttamissäädösten estämättä voitava neuvotellen koota erilaisia osaajia yhteen ja mahdollistaa erityisesti pienten yritysten mukanaolo.

19.

Komitea pitää erittäin tärkeänä, että julkisten hankintojen avulla voidaan toteuttaa innovointi-, sosiaali-, kestävyys- ja ympäristötavoitteita. Näiden tavoitteiden saavuttamista jarruttaa ehto, jonka mukaan tarjoajille asetettavien vaatimusten ja toiveiden on liityttävä hankintasopimuksen kohteeseen. Yhteyttä hankintasopimuksen kohteeseen ei siksi pitäisi asettaa ehdoksi. Tällöin hankintaviranomaiset voisivat itse määritellä, jättävätkö ne yhteyden hankintasopimuksen kohteeseen näiden näkökohtien osalta huomiotta ja millaisia perusteita ne soveltavat, kun otetaan huomioon eri jäsenvaltioiden hyvin erilaiset olosuhteet. Komitea kehottaa ottamaan tämän huomioon uudessa direktiivissä.

20.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että julkisyhteisöt voivat tukea merkittävällä tavalla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista käyttämällä ostovoimaansa sellaisten tavaroiden ja palvelujen hankkimiseen, joihin liittyy suurempi yhteiskunnallinen arvo, koska ne esimerkiksi edistävät innovointia tai säästävät ympäristöä ja torjuvat ilmastonmuutosta tai vähentävät energiankulutusta tai parantavat työllisyyttä, kansanterveyttä ja sosiaalisia olosuhteita tai edistävät tasa-arvoa parantamalla heikommassa asemassa olevien ryhmien osallisuutta. On löydettävä tasapaino edellä mainittujen tavoitteiden sekä objektiivisen suhtautumisen ja syrjimättömyyden välille, jotta voidaan edistää reilua kilpailua ja varmistaa pk-yritysten osallistumismahdollisuudet. Paikallis- ja alueviranomaisten on voitava lisäksi soveltaa EU:n vähimmäissääntöjä tiukempia kriteerejä julkisissa hankinnoissaan, kuitenkin niin, ettei vapaa kilpailu vaarannu. Komitea kehottaa kuitenkin komissiota varmistamaan uusien julkisia hankintoja koskevien direktiivien laadinnan yhteydessä, että hankintaviranomaisille jää tietty valinnanvapaus. Tähän voidaan päästä velvoittamalla yhtäältä viranomaiset edistämään julkisissa hankinnoissaan tiettyjä palveluita, joilla on ”yhteiskunnallista arvoa”, mutta toisaalta jättämälle niille vapaus valita luetelluista vaihtoehdoista yksi tai useampi.

21.

Komitea kehottaa komissiota kehittämään EU:n tasolla uusia tapoja edistää pitkäaikaistyöttömien, vammaisten ja harjoittelijoiden työllistämistä sekä lisäämään tietoisuutta asiasta. Hankintaviranomaiset voivat halutessaan esimerkiksi sisällyttää tarjouskilpailuasiakirjoihin sopimuksentekoperusteena tai sopimuksen toteutuksen ehtona, että yrityksen, jolle sopimus myönnetään, on teetettävä määrätty osuus sopimuksen arvosta näihin kohderyhmiin kuuluvilla henkilöillä sopimusta toteuttaessaan tai muualla yrityksessä. Tällaisten vaatimusten tulee kuitenkin vastaisuudessakin olla vapaaehtoisia EU:n tasolla, ja paikallis- ja alueviranomaisille tulee jättää mahdollisimman suuri vapaus määrittää joustavasti eri poliittiset tavoitteet, joita ne pyrkivät toteuttamaan julkisten hankintojen yhteydessä, samalla kun ne keskittyvät saatavan hyödyn maksimoimiseen.

22.

Komitea pitää perustetta, jonka mukaan sopimus tulee myöntää kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen tekijälle, erinomaisena keinona toteuttaa innovointiin, sosiaalinäkökohtien huomioimiseen hankinnoissa, kestävyyteen ja ympäristöön liittyviä tavoitteita. Komitea vastaa kieltävästi komission kysymykseen, tuleeko alhaisin hinta tietyissä luokissa poistaa sopimuksentekoperusteiden joukosta. Senkin yhteydessä voidaan ottaa huomioon yllä mainitut tavoitteet esimerkiksi asettamalla vähimmäisvaatimuksia. Hankintaviranomaisten on voitava tehdä tässä asiassa itse valintansa kulloisenkin hankintasopimuksen mukaan. Hankintaviranomaisten on usein täytettävä myös kustannussäästötavoite, mikä on otettava huomioon sopimuksentekoperusteita valittaessa.

23.

Hankintaviranomaiset eivät aina pysty todentamaan vaatimusten täyttymistä koko toimitusketjussa. Voi esimerkiksi olla vaikea valvoa, onko kolmannessa maassa käytetty tuotantoprosessissa lapsityövoimaa. Komitea pyytää komissiota kiinnittämään huomiota tähän ongelmaan.

24.

Komitea kehottaa sisällyttämään uuteen direktiiviin uudet menettelyt A-palvelujen ”kauppapaikkaa”, kansalaisten valintaan perustuvaa mallia ja nopeasti vaihtelevien hintojen markkinoita varten.

25.

A-palvelujen ”kauppapaikka”. Järjestelmä toimii tietyissä jäsenvaltioissa B-palvelujen osalta seuraavasti: Näistä palveluista ei järjestetä tarjouskilpailua yleispuitesopimuksen solmimiseksi, vaan jokainen hankintamenettely julkaistaan (digitaalisella) ”kauppapaikalla”, jolla on siis tarjolla hyvin laaja kirjo erillisiä hankintasopimuksia. Kiinnostuneet voivat osallistua valitsemiinsa hankintamenettelyihin. Tarjoukset pannaan paremmuusjärjestykseen tarjotun hinnan perusteella, minkä jälkeen tutkitaan ja arvioidaan laadulliset näkökohdat viidestä halvimmasta tarjouksesta. Sopimus myönnetään näiden viiden joukosta sille, joka on tehnyt kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen. A-palvelujen kauppapaikan etuna on, että järjestelmä parantaa ilman omia työntekijöitä toimivien itsenäisten ammatinharjoittajien menestymismahdollisuuksia. Ehdotetaan, että tällainen järjestelmä luotaisiin myös A-palveluille.

26.

Kansalaisten valintaan perustuva malli. Niin sanottu kansalaisten valintaan perustuva malli on hankintamenettely, jota voidaan soveltaa tapauksissa, joissa kansalaisten vapaus valita haluamansa yritys on tärkeää. Näin on mm. henkilökohtaisia palveluja koskevien hankintasopimusten kohdalla. Tällaisessa järjestelmässä kaikille tarjoajille, jotka täyttävät laatuvaatimukset ja hyväksyvät hankintaviranomaisen vahvistaman (enimmäis)hinnan, myönnetään puitesopimus. Kansalaiset voivat sitten valita haluamansa henkilökohtaisten palvelujen tuottajan.

27.

Menettely vaihtelevien hintojen markkinoita varten. Eräillä markkinoilla – kuten energiamarkkinoilla – hinnat vaihtelevat nopeasti. Näiden alojen hankintasopimusten muutoksenhakuajan olisi oltava mahdollisimman lyhyt, sillä tarjoukset perustuvat energian markkinahintaan tarjoamispäivänä. Ehdotetaan, että uudessa direktiivissä säädetään näille markkinoille sopiva muutoksenhakuaika.

28.

Komitea pitää ilahduttavana, että komissio tarkastelee kysymystä kynnysarvojen tasosta. Komitea kehottaa tutkimaan ennen uusien kynnysarvojen asettamista, millaiset kynnysarvot herättäisivät kiinnostusta ulkomailla. Tämä merkitsisi kynnysarvojen asettamista tavara- ja palveluhankintojen yhteydessä huomattavasti nykykäytäntöä korkeammalle tasolle. Jos ulkomaista kiinnostusta ei todennäköisesti ilmaannu, hankintaviranomaisille ei kannata sälyttää eurooppalaisesta hankintamenettelystä koituvaa rasitusta. Komitea katsoo, että tarve nostaa merkittävästi kynnysarvoja on otettava esille kaikissa julkisia hankintoja koskevan WTO-sopimuksen muuttamisesta käytävissä neuvotteluissa.

29.

Yleisesti: Aina ei ole selvää, onko rajatylittävää intressiä olemassa. Sen määrittely edellyttää usein markkinatutkimuksen tekemistä, mikä puolestaan lisää hankintaviranomaisille aiheutuvia kustannuksia. Olisi suotavaa selventää, mitä ”rajatylittävyydellä” käytännössä tarkoitetaan, jotta hankintaviranomaiset olisivat varmemmalla pohjalla. Komitea kehottaakin komissiota laatimaan luettelon aihepiireistä tai markkinoista, joihin liittyy rajatylittäviä intressejä. Tässä yhteydessä olisi myös eriteltävä, koskevatko ne koko jäsenvaltiota vai pelkästään raja-alueita.

30.

Komitea vastaa kieltävästi komission kysymykseen, pitääkö hankintaviranomaisilla olla velvollisuus laatia laajempia sopimuksia koskevia tarjouseritelmiä toisella kielellä tai hyväksyä vieraskielisiä tarjouksia. Tämä lisäisi tuntuvasti hallinnollista taakkaa, ja sen tulokset – ulkomaisten tarjousten edistämisestä ajatellen – jäisivät todennäköisesti varsin niukoiksi.

31.

EU:n kynnysarvon alittavat hankintasopimukset: Komitea katsoo, ettei EU:n kynnysarvon alittavien hankintasopimusten pitäisi kuulua ”rajatylittävyyden” piiriin. Kokemukset osoittavat, että EU:n kynnysarvon ylittäviä hankintasopimuksia koskeviin menettelyihin saadaan erittäin harvoin ulkomaisia tarjouksia. Komitea kehottaa komissiota laatimaan selvityksen, josta ilmenee, millaisista määristä on kyse. Selvityksen tulosten perusteella voidaan määritellä, kannattaako EU:n kynnysarvon alittavat hankintasopimukset ylipäätään luokitella ”rajatylittäviksi”.

32.

Direktiivin soveltamisalaan kuulumattomat hankintasopimukset: On epäselvää, missä määrin avoimuusperiaate pätee soveltamisalan ulkopuolisiin hankintasopimuksiin. Tiettyjen poikkeusten – esimerkiksi palveluja koskevien käyttöoikeussopimusten – kohdalla asia on yksiselitteisempi. Toisiin – esimerkiksi työsopimuksia ja kiinteistökauppoja koskeviin – poikkeuksiin ei pitäisi soveltaa avoimuusperiaatetta. Komitea pyytää komissiota selventämään, millaisiin direktiivin soveltamisalan ulkopuolisiin hankintasopimuksiin sovelletaan avoimuusperiaatetta.

33.

B-palvelut: Komitea suosittaa, että B-palveluihin, jotka on lisätty B-palvelujen luetteloon A- ja B-palvelujen luettelon arvioinnin jälkeen, ei sovellettaisi avoimuusperiaatetta. Komitea ehdottaa komissiolle tämän sisällyttämistä uuteen direktiiviin.

34.

Komitea kehottaa säilyttämään nykyisen jaon A- ja B-palvelujen luokkiin. B-palvelujen luettelo on varattu sellaisia aloja varten, joilla kilpailu ei ole rajatylittävää, tai aloille, joilla ei ole suotavaa järjestää eurooppalaisia tarjouskilpailuja asiaan liittyvän henkilökohtaisen ulottuvuuden takia, kuten terveydenhoitoalan ja sosiaalialan palvelut. Viimeksi mainituissa tapauksissa toimeksiantajan ja palvelujen käyttäjän / potilaan luottamus sopimustehtävän suorittajaan on keskeisellä sijalla. Nämä kriteerit ovat usein subjektiivisluonteisia eivätkä sovellu tarjouskilpailumenettelyyn. Komitea kehottaa komissiota siirtämään luokkaan B sellaiset A-luokan palvelut, jotka eivät sovellu rajatylittävään kaupankäyntiin. Lisäksi se kehottaa komissiota kehittämään välineitä, joiden avulla paikallis- ja alueviranomaisten on nykyistä helpompi määrittää, kuuluuko yksittäinen hankintatoimeksianto liitteessä kuvattuihin A- tai B-palveluihin.

35.

Komitea kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen yhteisen hankintanimikkeistön (CPV) koodien luetteloja. CPV-koodit ja niihin liittyvät palvelut ovat vaikeaselkoisia ja herättävät kysymyksiä. Komitea katsoo, että tarvitaan selventäviä tietoja tai opastusta CPV-koodeista.

36.

Komitea kehottaa kiinnittämään huomiota soveltamisalaan kuulumattomia hankintasopimuksia koskeviin säännöksiin. Tulee harkita sekä näiden säännösten selventämistä että niiden täydentämistä. Epäselvää on esimerkiksi, mitkä rahoituspalvelut kuuluvat 16 artiklan d alakohdan mukaisen poikkeuksen piiriin ja milloin on kyse rahoituspalveluihin lukeutuvista A-palveluista (ryhmä 6).

37.

Komitea kehottaa sisällyttämään uuteen direktiiviin poikkeuksen, joka koskee hankintaviranomaisten välisiä hankintasopimuksia. Koska viranomaisten velvollisuutena on käyttää verovaroja vastuullisesti, niiden tulee voida hyödyntää toistensa taitotietoa aiheutuneiden kustannusten korvaamista vastaan ilman velvoitetta järjestää tarjouskilpailua. Tällainen poikkeus lisäisi merkittävästi EU:n oikeudellisten puitteiden johdonmukaisuutta, minkä lisäksi se tarjoaisi ratkaisun yhteen vakavimmista ongelmista, joita paikallis- ja alueviranomaiset nykyään kohtaavat hankintojen yhteydessä.

38.

Hankintaviranomaisilla on suuria vaikeuksia tieto- ja viestintäteknisten järjestelmien hankintamenettelyissä. Hankintaviranomaisten tieto- ja viestintätekniseen toimintaympäristöön kuuluu erilaisia toisistaan riippuvaisia järjestelmiä. Lisähankintoja, kuten uusien lisenssien ja järjestelmään sopivien uusien moduulien ostoa, ei siksi voida aina tehdä tarjouskilpailumenettelyllä aiheuttamatta huomattavaa teknistä ja taloudellista rasitusta. Komitea kehottaakin komissiota tutkimaan, voitaisiinko uudessa direktiivissä laajentaa poikkeamismahdollisuuksia tässä yhteydessä ja/tai luoda tieto- ja viestintäteknisille järjestelmille uusi menettely, jossa kilpailutus ei tapahdu tuottajien tasolla vaan tavarantoimittajien tasolla niin, että vaadittava tuotemerkki määrätään ennalta.

39.

Komitea yhtyy komission näkemykseen siitä, että innovointia on edistettävä. Julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön vuoksi hankintaviranomaiset eivät voi helposti ryhtyä uusien ja innovatiivisten tuotteiden hankintoihin. Komitea ehdottaa, että komissio tutkii mahdollisuudet säätää erivapaus, jonka voimassaoloaika voisi olla esimerkiksi kaksi vuotta siitä päivästä, jona keksinnölle myönnetään virallinen patentti.

40.

Komitea katsoo, että hankintaviranomaisten tulee uusia hankintasopimuksia tehdessään voida hyödyntää jonkin hankintaviranomaisen tarjoajista aiemmin saamia kokemuksia. Huonot kokemukset siitä, että lopputulos on jäänyt puutteelliseksi, olisi voitava ottaa huomioon. Nykyisin toimija, joka on aiemmin suorittanut tehtävänsä (tahallaan) huonosti, voi periaatteessa osallistua taas uuteen tarjouskilpailuun, joka joudutaan toisinaan järjestämään yksinomaan siitä syystä, että alun perin valittu toimija on luopunut tehtävästä. Tämä ei ole tulehtuneiden suhteiden, rikkoutuneen luottamuksen ja suoritusten tason takia useinkaan toivottavaa. Komitean mielestä olisi luotava järjestelmä, joka mahdollistaa omien kokemusten huomioon ottamisen tiettyä yritystä arvioitaessa. Järjestelmän objektiivisuus on tietysti taattava. Tämä voidaan toteuttaa laatimalla virallinen arviointiraportti aiemmin toteutetuista sopimuksista ja rajaamalla poissulkeminen ajallisesti.

41.

Komitea katsoo, että uuden direktiivin soveltamisala on rajoitettava hankintaviranomaisen omaan hankintatoimintaan. Tätä näkemystä tukevia seikkoja on myös Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Tuomioistuin on todennut, että direktiivin soveltamisalan määrittelyn tulee perustua suoraan taloudelliseen hyötyyn. Esimerkiksi alueiden kehittämistä ja tuen myöntämistä koskevien yleisten sopimusten tulee jäädä määritelmän ulkopuolelle. Pelkkä vaatimusten asettaminen esimerkiksi tietyn työn suorittamiselle ei vielä aiheuta vastikkeellisuutta ja tarjouskilpailuvelvoitetta. Hankintaviranomaisten tulee nimittäin voida julkisia tehtäviä hoitaessaan vapaasti asettaa vaatimuksia toimien ohjaamiseksi. Komitea kehottaa selventämään tarjouskilpailuvelvoitteen alaisen hankintasopimuksen määritelmää kodifioimalla alan oikeuskäytännön.

42.

Julkisia hankintoja koskevan sopimuksen määritelmä on hankintaviranomaisille ongelmallinen. Komitea katsoo, että yhtenä kriteerinä oleva ”hankintaviranomaisen asettamia vaatimuksia vastaavan rakennusurakan toteuttaminen millä tahansa tavalla” on epäselvä. Komitea kehottaa muokkaamaan ja yksinkertaistamaan tätä määritelmää.

43.

Komitea haluaa kiinnittää huomiota pienten julkisoikeudellisten laitosten asemaan. Tarjouskilpailuvelvoite on niille suhteettoman raskas.

44.

Julkisoikeudellisen laitoksen määritelmää tulee mukauttaa. Yritysten on vaivalloista selvittää, onko kumppani julkisoikeudellinen laitos. Määritelmä sisältää taloudellisiin seikkoihin ja valvontaan liittyviä kriteerejä, joita ulkopuoliset eivät voi tarkistaa. Lisäksi Euroopan unionin tuomioistuin on täydentänyt julkisoikeudellisen laitoksen määrittelykriteerejä. Komitea kehottaa komissiota laatimaan julkisoikeudelliselle laitokselle uuden määritelmän.