—

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen 7.7.2010 asiassa T-60/09 antama tuomio on kumottava

—

Asia on ratkaistava lopullisesti ja valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset on hyväksyttävä

—

Toissijaisesti vaaditaan, että kyseinen tuomio on kumottava ja että asia on palautettava yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi

—

Valittajan oikeudenkäyntikulut on korvattava.

1)

Kantaja väittää ensinnäkin, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat ristiriitaisia; yleinen tuomioistuin myöntää yhtäältä, että valituslautakunta on tutkinut ainoastaan, minkälaiset yritykset tarjoavat kyseisiä tavaroita ja palveluja, ja että se on näin ollen voinut tehdä arviointivirheen määrittäessään näiden yritysten piiriä siitä syystä, että se on käsittänyt aikaisemmalle tavaramerkille rekisteröidyn luettelon liian suppeaksi sen vuoksi, että kyseisiä tavaroita ja palveluja on tarkasteltu yhtenä kokonaisuutena. Toisaalta se väittää, että kysymys siitä, onko valituslautakunta tehnyt arviointivirheen, voidaan ratkaista vasta sen jälkeen, kun ”valituslautakunnan kustakin tavarasta ja palvelusta, joiden rekisteröintiä on haettu, tekemät arvioinnit” on tutkittu, ja se täsmentää tekevänsä itse tällaisen yksityiskohtaisen tutkimuksen, jota valituslautakunta ei sellaisenaan ole tehnyt, päätyen lopuksi siihen, ettei valituslautakunta ole tehnyt arviointivirhettä. Tästä epäjohdonmukaisuudesta aiheutuu haittaa kantajalle, sillä yleinen tuomioistuin päätyy tekemissään erityisissä vertailuissa aina viittamaan valituslautakunnan tekemään ”kokonaisvaltaiseen vertailuun”, toisin sanoen toiminta-alakohtaiseen vertailuun siten, että sillä kumotaan tältä osin aikaisemman tavaramerkin tavara- ja palveluluettelon suppea tulkinta.

2)

Toiseksi kantaja väittää, että yleinen tuomioistuin on rikkonut asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska se on jokaisessa tekemässään erityisessä vertailussa tulkinnut suppeasti kyseisten tavaramerkkien tavara- ja palveluluetteloita, ja tulkinnut niitä yhteydessä toiminta-aloihin samalla tavoin kuin valituslautakunta kokonaisvaltaisessa vertailussaan, ja että se tästä syystä on vääristellyt näiden luetteloiden luonnetta ja näin ollen myös siitä pääteltävissä olevia tosiseikkoja, kuten kyseisten tavaroiden ja palvelujen luonnetta, tarkoitusta, käyttöä ja käyttäjiä.

3)

Kolmanneksi kantaja väittää, että yleinen tuomioistuin on rikkonut asetuksen N:o 207/2009 65 artiklaa ja omaa työjärjestystään, erityisesti niissä säädettyä, menettelyn kontradiktorisuutta koskevaa yhteisön periaatetta, kun se on jättänyt tietyt asiakirjat tutkittavaksi ottamatta, vaikka kantajalla ei ollut mahdollisuutta esittää niitä SMHV:ssä käydyssä menettelyssä, sillä se ei voinut aavistaa, että SMHV vertailisi kussakin luettelossa olevia tavaroita ja palveluja kokonaisvaltaisesti eikä kutakin erikseen.