17.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 195/14

—

Valitus on hyväksyttävä siinä esitettyjen vaatimusten mukaisesti

—

unionin yleisen tuomioistuimen (yhden tuomarin kokoonpano) asiassa T-190/07, 18.3.2010 antama tuomio on kumottava ja valittajana olevan yhtiön ensimmäisessä oikeusasteessa komission 23.2.2006 tekemää päätöstä K(2006) 465 lopullinen vastaan nostama kanne on hyväksyttävä kanteessa esitettyjen vaatimusten mukaisesti kumoamalla kyseinen päätös ja kaikki tähän mahdollisesti liittyvät komission toimet ja/tai päätökset

—

komissio on velvoitettava korvaamaan valittajan sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että valitusasteessa suorittamista asianajopalkkioista muodostuvat oikeudenkäyntikulut.

Ensimmäinen valitusperuste: valituksenalaisella tuomiolla on virheellisten ja puutteellisten perustelujen perusteella hylätty kokonaisuudessaan KEK Diavlosin kanne kaikkien kanneperusteiden osalta, vaikka se olisi pitänyt kokonaisuudessaan tai ainakin osittain hyväksyä. Valituksenalaisessa tuomiossa ei ole tarkasteltu lainkaan sitä asian ratkaisun kannalta olennaista kanneperustetta, jonka mukaan valittajana oleva yhtiö on suorittanut sopimusperusteiset velvoitteensa painattaa 1 000 kappaletta (kullakin kielellä) oppaita, joissa on kaikki tarvittavat tiedot koululaisten tutustuttamiseksi — julkaisemalla tämän useita sivuja sisältävän oppaan (liitteet 8, 9 ja 10) — uuteen rahayksikköön, euroon. Valituksenalaista tuomiota ei ole perusteltu riittävältä tavalla näihin oppaisiin kohdistuneen arvioinnin kannalta, jotka valittajana oleva yhtiö on julkaissut sopimusvelvoitteidensa mukaisesti.

Toinen valitusperuste: valituksenalaisessa tuomiossa on lainvastaisesti ja erityisesti työjärjestyksen 48 artiklan vastaisesti hylätty todistuskeinot, joita valittajana oleva yhtiö oli käyttänyt, ja kieltäydytty nimenomaisesti myöntämästä kantajalle määräaikaa, jota hän oli vaatinut asian käsittelemiseksi istunnossa tiettyjen sellaisten asiakirjojen toimittamiseksi, jotka koskevat komission toteamia ”väärinkäytöksiä”, erityisesti sen ajanjakson osalta, jolle riidanalaiset kulut oli kirjattu yhtiön kirjanpitoon, jotta ne voitaisiin katsoa tukikelpoisiksi sopimuksen ja sen liitteen II perusteella.

Kolmas valitusperuste: 18.3.2010 annetussa valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti velvoittanut valittajana olevan yhtiön korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut, vaikka työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaan sen olisi pitänyt jakaa oikeudenkäyntikulut asianosaisten kesken, ja asiassa vallitsevat olosuhteet huomioon ottanen velvoittaa asian hävinnyt kantaja korvaamaan ainoastaan osa komission oikeudenkäyntikuluista.