6.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 117/95

A.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdystä toimielinten välisestä sopimuksesta intensiivisten neuvottelujen päätteeksi, jotka perustuivat Euroopan parlamentin 8. kesäkuuta 2005 omaksumaan neuvottelukantaan – joka puolestaan perustui tarpeiden kattavaan analysointiin ensisijaisten poliittisten tavoitteiden yksilöimiseksi – ja jäsenvaltioiden vuonna 2005 saavuttamaan yhteisymmärrykseen,

B.

ottaa huomioon, että 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa määrätään, että komissio laatii vuoden 2009 loppuun mennessä kertomuksen toimielinten sopimuksen toiminnasta, ja pyytää komissiota tekemään kokonaisvaltaisen ja laaja-alaisen tarkistuksen, joka kattaa kaikki EU:n menot – yhteinen maatalouspolitiikka mukaan lukien – ja varat – Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenmaksualennus mukaan lukien – ja esittämään siitä kertomuksen kaudella 2008–2009,

C.

ottaa huomioon, että komissio käynnisti syyskuussa 2007 laajan julkisen kuulemisen, johon saatiin panos yli 300 osallistujalta, ja järjesti 12. marraskuuta 2008”Uudistettu talousarvio muuttuvassa Euroopassa” -konferenssin, joka merkitsi tarkistusprosessin ensimmäistä vaihetta,

D.

ottaa huomioon, että komissio aikoo esittää tiedonannon, jossa hahmotellaan pääsuuntaukset seuraavan rahoituskehyksen laatimista varten viimeistään syksyllä 2009, ja että sen olisi esitettävä kertomus 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen toimivuudesta (prosessin toinen vaihe) kun taas seuraavaa monivuotista rahoituskehystä ja toimielinten välistä sopimusta koskevat ehdotukset komissio tekee vuoden 2010 aikana (kolmas vaihe),

E.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessia ei ole vielä saatettu päätökseen,

F.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen varainhoitoa koskevissa määräyksissä todetaan, että monivuotisella rahoituskehyksellä on oikeudellisesti sitova asema Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti ja että se vahvistetaan ”vähintään viiden vuoden jaksolle”,

G.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella laajennetaan Euroopan unionin toimivaltaa, minkä seuraukset saattavat heijastua eräisiin uusiin politiikan aloihin, joille saatetaan tarvita asianmukaiset oikeusperustat ja rahoitus,

H.

katsoo, että toimielinten olisi varmistettava, että seuraavan rahoituskehyksen aikataulu mahdollistaa demokraattisen legitiimiyden ja komission ja parlamentin valtuuksien yhteensovittamisen mahdollisimman pitkälti ottaen huomioon nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen mahdollisen jatkamisen ja mukauttamisen vuoteen 2015 tai 2016 saakka,

I.

katsoo, että uuden komission nimittäminen ja tässä yhteydessä järjestettävät kuulemiset antavat vastavalitulle parlamentille mahdollisuuden esittää kysymyksiä uusille komission jäsenille ja arvioida heitä ja heidän ensisijaisia poliittisia tavoitteitaan ja niiden toteuttamiseen tarvittavia määrärahoja,

J.

katsoo, että käynnissä olevien lainsäädäntöohjelmien väliarvioinnin, joka on määrä toteuttaa 2010–2011, olisi muodostettava tärkein perusta käynnissä olevien ohjelmien ja tulevien ensisijaisten tavoitteiden myöhemmille arvioinneille, ja se olisi otettava asianmukaisesti huomioon, kun nykyistä rahoituskehystä mahdollisesti jatketaan ja mukautetaan vuoden 2015 tai 2016 loppuun,

1.

muistuttaa, että parlamentti on edistänyt tehokkaasti monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 ja 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen käyttöön ottamista samalla kun se on mahdollistanut yhteisön lainsäädännön jatkuvuuden käynnistämällä lukuisia monivuotisia ohjelmia; katsoo, että useimmat parlamentin päätöslauselman suosituksista ovat edelleen voimassa, koska ne perustuvat alhaalta ylöspäin etenevään lähestymistapaan, jossa tehtävät ja lupaukset yhdistettiin tarvittaviin määrärahoihin; katsoo tässä yhteydessä, että eräät aiempiin kokemuksiin perustuneet yleiset periaatteet ja suuntaviivat olisi välitettävä uudelle parlamentille;

2.

pitää myönteisenä komission aloitetta laajan julkisen kuulemisen järjestämisestä uusien ideoiden ja suuntausten löytämiseksi; muistuttaa kuitenkin, että kullekin toimielimelle kuuluvien institutionaalisten valtuuksien rajoissa parlamentilla on oikeus tutkia muita ratkaisuja ja ajatusmalleja sen itse suunnittelemien neuvottelujen ja kuulemisten pohjalta;

3.

katsoo, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen (2007–2013) ja 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen voimaantulon jälkeen kahden viime vuoden aikana on jonkin verran edistytty parlamentin 17. toukokuuta 2006 toimielinten välisen sopimuksen tekemisestä antamassa päätöslauselmassa (10) kehittämän kolmen pilarin suhteen: ensisijaisten poliittisten tavoitteiden ja rahoitustarpeiden yhteensovittaminen, talousarvion rakenteen nykyaikaistaminen ja EU:n talousarvion toteutuksen laadun parantaminen; panee kuitenkin merkille, että vielä on parantamisen varaa esimerkiksi tuolloin sovitun tarkastuslausuman (DAS) antamisessa, sääntöjen yksinkertaistamisessa ja jo myönnettyjen, mutta erittäin heikosti käytettyjen määrärahojen käytön parantamisessa;

4.

muistuttaa olevansa tietoinen siitä, että lopullisessa sopimuksessa ei kyetty ratkaisemaan eräitä puutteita, kuten alueellisten ja kansallisten hallintoa koskevien ilmoitusten käyttöönottoa; korostaa, että esille nousi tarve saada lisärahoitusta EU:n ensisijaisille poliittisille tavoitteille erityisesti Galileo-ohjelmaa, Euroopan teknologiainstituuttia ja elintarvikkeiden rahoitusvälinettä varten ja että ratkaisu kyettiin löytämään 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen välineiden avulla; toteaa, että neuvosto itse ei ole kyennyt panemaan täytäntöön Eurooppa-neuvoston sopimusta, jonka mukaan EU:n talousarviosta pyritään varaamaan 5 000 000 000 euroa talouden elvytys- ja tukiohjelmaan; uskoo, että nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä ja toimielinten välisessä sopimuksessa on tehtävä lisämukautuksia riittävän ja kunnianhimoisen uudelleenarvioinnin perusteella;

5.

korostaa, että olisi erotettava toisistaan nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen tiettyjen ohjelmien uudelleenarviointi, joka perustuu vuosina 2010–2011 toteutettavaan lainsäädännön väliarviointiin, nykyiset otsakkeiden 4 ja 1a riittämättömästä rahoituksesta johtuvat haasteet ja uudet haasteet, kuten energia-asiat, ilmastonmuutos, kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus, rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja muut politiikan alat, jotka kytkeytyvät Lissabonin sopimuksesta aiheutuvaan uuteen toimivaltaan, sekä uuden monivuotisen rahoituskehyksen valmistelu; korostaa, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jatkaminen tekisi väliarvioinnin vieläkin tarpeellisemmaksi;

6.

tähdentää, että Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessin nykyinen konteksti ja prosessiin liittyvät epävarmuustekijät, parlamentin nykyisen toimikauden päättyminen, Euroopan parlamentin vaalien lopputulos ja uuden komission muodostaminen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa eivät mahdollista sellaisten yksityiskohtaisten kantojen omaksumista, joilla pyrittäisiin kunnianhimoiseen uudelleenarviointiin lähikuukausina; painottaa kuitenkin, että kunnianhimoisen uudelleenarvioinnin pitäisi olla uuden parlamentin ja komission kiireellinen painopiste;

7.

katsoo siksi, että realistinen väliarviointi olisi kehitettävä kolmessa vaiheessa:

8.

muistuttaa, että omien varojen enimmäismäärä on 1,31 prosenttia EU:n bruttokansantulosta maksusitoumusmäärärahoina ja 1,24 prosenttia EU:n bruttokansantulosta maksumäärärahoina; muistuttaa myös, että rahoituskehyksessä vahvistetun enimmäismäärän alle jää vuosittain merkittävästi liikkumavaraa etenkin maksuina (2007: 8 300 000 000 euroa, 2008: 13 000 000 000 euroa ja 2009: 7 800 000 000 euroa); muistuttaa lisäksi, että monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärän ja EU:n omien varojen enimmäismäärän (11) välillä on valtavasti liikkumavaraa (2010: 36 600 000 000 euroa, 2011: 44 200 000 000 euroa, 2012: 45 000 000 000 euroa ja 2013: 50 600 000 000 euroa) (12);

9.

vahvistaa edellä mainitussa 29. maaliskuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kannan, jossa korostettiin, että ”tulouudistuksen ja menotarkistuksen välinen poliittinen yhteys on väistämätön ja täysin perusteltu”; uskoo, että näiden kahden prosessin ohella on pyrittävä EU:n rahoituksen ja menojen järjestelmän kokonaisvaltaiseen ja integroituun uudistamiseen viimeistään vuonna 2016 tai 2017 alkavan monivuotisen rahoituskehyksen osalta, mikä tarkoittaisi, että valmistelutyöt, myös ratifiointi, on saatettava loppuun tätä ennen; kehottaa harkitsemaan järjestelmää, jonka avulla jäsenvaltioille koituvat hyödyt ja haitat saadaan yleisesti ottaen asianmukaisemmalle tasolle;

10.

uskoo, että nykyinen maailmantalouden kriisi ei saa vaikuttaa EU:n varojen yleiseen tasoon, vaikka jäsenvaltioiden bruttokansantulo ei enää jatkaisikaan kasvuaan; uskoo siksi, että EU:n menoissa olisi keskityttävä selvää eurooppalaista lisäarvoa luoviin politiikan aloihin toissijaisuuden, suhteellisuuden ja solidaarisuuden periaatteita täydellisesti noudattaen; muistuttaa, että tämä lisäarvoa luova toimenpide on kriisiaikoina paljolti Euroopan kansojen välisen solidaarisuuden periaatteen varassa;

11.

korostaa, että moitteettoman varainhoidon, paremman hallinnon jäsenvaltioissa ja komissiossa sekä ensisijaisten poliittisten tavoitteiden ja rahoitustarpeiden yhteen sovittamisen olisi pysyttävä lähivuosien ensisijaisena tavoitteena, ja katsoo, että tähän päämäärään olisi pyrittävä yksilöimällä etukäteen myönteiset ja kielteiset ensisijaiset tavoitteet sen sijaan, että asettaisimme itsellemme enimmäismääriä, ja katsoo siksi, että monivuotisen rahoituskehyksen olisi oltava joustavampi; painottaa sitä, että unionin kohtaamat haasteet (kriisit elintarvike-, energia- ja rahoitusaloilla) ovat harvoin sen historiassa olleet yhtä merkittäviä; katsoo, että todella eurooppalainen vastaus näihin kriiseihin vaatii kansainvälisiä lainsäädäntö- ja budjettitoimia;

12.

katsoo, että koska unionin poliittiset painopisteet muuttuvat jatkuvasti globalisoitumisen, demografisen muutoksen, teknologisen kehityksen, varmojen ja erilaisten energianlähteiden turvaamistarpeen ja ilmastonmuutoksen vuoksi, on tärkeää tarkistaa ja optimoida EU:n varojen käyttö, jotta voidaan saavuttaa eniten lisäarvoa tuovat ja tehokkaimmat EU:n toimet;

13.

on vakuuttunut, että joustavuuden lisääminen otsakkeissa ja niiden välillä on ehdottomasti tarpeen unionin toimintakyvyn kannalta, jotta EU voi kohdata uudet haasteet ja toimielinten päätöksentekoprosessia voidaan helpottaa; odottaa, että komissio käynnistää asian suhteen aloitteita tulevissa ehdotuksissaan, jotka perustuvat 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen julistukseen 1;

14.

muistuttaa, että toimielinten välisen sopimuksen 21 kohdassa säädetään, että ”rahoituskehystä voidaan omien varojen ylärajaa noudattaen tarkistaa komission ehdotuksesta, jos syntyy ennakoimaton tilanne”; arvostelee jälleen neuvoston epärationaalista toimintaa, kun se toistuvasti vastustaa tämän tarkistamismahdollisuuden käyttöä;

15.

toistaa haluavansa havaita, kuinka EU:n politiikan alojen, ja erityisesti koheesiopolitiikan, toteuttaminen jäsenvaltioissa ja komissiossa paranee konkreettisesti ja nopeasti; odottaa, että komission ja neuvoston marraskuussa 2008 jäsenvaltioiden puolesta tekemä yhteinen sitoumus yksinkertaistaa menettelyjä (erityisesti hallinto- ja valvontajärjestelmiä), jotta maksuja voidaan nopeuttaa ja tuleviin talousarvioihin voidaan vaikuttaa myönteisesti; on valmis toteuttamaan poliittisia ja hallinnollisia toimia, jos nykyinen tilanne pysyy ennallaan; ehdottaa, että menettelyjen yksinkertaistaminen saisi etusijan myös muilla aloilla kuten tutkimuksessa ja innovoinnissa ja pk-yrityksiä koskevassa politiikassa;

16.

toteaa, että EU:n varojen käytön tehokas hallinnointi olisi asetettava tärkeään asemaan; pitää lisäksi erityisen tärkeänä, että varojen myöntäminen perustuu objektiivisiin perusteisiin ja niiden tehokkuuden jatkuvaan arviointiin; katsoo, että tähän liittyen on tuettava vahvoja ja tehokkaita julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia;

17.

pahoittelee hidasta edistymistä keskustelussa EU:n talousarvion rahoitusjärjestelmän uudistamisesta, joka on talouskriisin johdosta tullut yhä kiireellisemmäksi; pahoittelee erityisesti sitä, että kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmän käyttöönottamisen antamaa tilaisuutta ei käytetty hyväksi syvällisen poliittisen keskustelun käynnistämiseksi unionin päätöksillä luotujen uusien julkisten resurssien käytöstä; vaatii, että tämä keskustelu käynnistetään nykyisen rahoituskehyksen väliarvioinnin yhteydessä;

18.

panee merkille, että jäsenvaltiot ovat kansallisissa talousarvioissaan ottaneet huomioon suuren osan unionin tavoitteista; vaatii, että tällä tavalla käyttöönotetut määrärahat on kirjattava ja julkistettava jokaisessa jäsenvaltiossa, jotta voidaan paremmin mitata kunkin valtion ponnisteluja ja arvioida paremmin tarvittavat määrät, jotka on varattava EU:n talousarviossa aloille, joilla jäsenvaltioiden ponnisteluja on kannustettava ja täydennettävä;

19.

haluaa päättäväisesti saada asianmukaisen rahoituksen uusille tai täydentäville politiikan aloille, jotka saattavat olla tarpeen, jos Lissabonin sopimus tulee voimaan (kuten energia- ja avaruuspolitiikka ja tutkimus otsakkeessa 1 a, oikeudellinen yhteistyö otsakkeessa 3 a, nuoriso, urheilu, informaatio- ja viestintäpolitiikka ja kansanterveys otsakkeessa 3 b, humanitaarinen apu ja Euroopan ulkosuhdehallinto otsakkeessa 4);

20.

muistuttaa, että otsakkeet 1a, 3 ja 4 ovat jo alirahoitettuina nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa, että täydentävillä politiikan aloilla ei pitäisi muuttaa nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen pääluokkien tasapainoa eikä vaarantaa nykyisiä ensisijaisia tavoitteita; tähdentää myös, että jos jotkut jäsenvaltiot pitävät edelleen kiinni ”1 prosentin lähestymistavasta”, uusien ensisijaisten tavoitteiden rahoittamiseen ei ole talousarviossa mahdollisuuksia, mitä neuvosto todennäköisesti vastustaa ja mitä parlamentti vastustaa jyrkästi;

21.

katsoo, että lyhyen aikavälin uudelleen arviointiin olisi Lissabonin sopimuksen voimaantulosta riippumatta sisällytettävä varojen järjestäminen unionille, jotta se voi saavuttaa poliittiset tavoitteensa energiavarmuuden ja ilmastonmuutoksen torjumisen aloilla; on valmis harkitsemaan erityisrahaston perustamista tätä tarkoitusta varten; painottaa, että tämän on oltava keskeisenä painopisteenä uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä mieluiten siten, että tehdään yleinen sopimus siitä, miten rahoitetaan ilmastonmuutosta käsittelevää politiikkaa; katsoo, että pitkällä aikavälillä on luotava uusi luokka, johon yhdistetään kaikki talousarvion kannalta merkitykselliset politiikan alat ilmastonmuutoksen torjumiseksi;

22.

painottaa, että tässä suhteessa politiikan alojen olisi oltava yhdenmukaisia, ja toteaa, että kaikki merkittävät ohjelmat on testattava ilmastonmuutoksen kannalta, mukaan lukien maataloutta koskevat hankkeet, koheesio-ohjelmat, liikenne- ja energiaverkot sekä kehitysohjelmat;

23.

toistaa olevansa valmis käymään neuvoston kanssa neuvotteluja komission ehdotuksista, jotka koskevat energia- ja verkkohankkeiden (laajakaista) rahoittamista EU:n elvytyssuunnitelman yhteydessä;

24.

korostaa, että nykyistä talouskasvun hidastumista ei pitäisi käyttää tekosyynä viivyttämiselle, vaan päinvastoin se olisi nähtävä mahdollisuutena lisätä investointeja ympäristöystävälliseen teknologiaan;

25.

edellyttää, että tavoitteena on pidettävä tutkimuksen ja innovoinnin määrärahojen lisäämistä 3 prosenttiin EU:n bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä; korostaa, että tieteellinen tutkimus, tiedeinfrastruktuuri, tekninen kehitys ja innovoinnit muodostavat Lissabonin strategian ytimen ja että ne ovat päätekijöitä kasvun, työpaikkojen luomisen, kestävän kehityksen ja EU:n kilpailukyvyn kannalta;

26.

painottaa koulutus-, kulttuuri- ja nuoriso-ohjelmien mahdollisuuksia Euroopan tuomisessa lähemmäs kansalaisia ja kulttuurisen monimuotoisuuden sekä keskinäisen ymmärtämisen vahvistamisessa sen roolin lisäksi, joka koulutuksella on Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa ja osaamisen saattamisessa niiden uusien haasteiden ja mahdollisuuksien mukaisiksi, joita syntyy rahoitus- ja talouskriisistä ja ilmastonmuutoksesta;

27.

muistuttaa, että otsakkeen 4 (EU maailmanlaajuisena toimijana) alirahoitus jatkuu kroonisena; pyytää komissiota tekemään ehdotuksia pitkän aikavälin rahoitukseksi vuosituhattavoitteiden saavuttamista varten, kansainvälisistä ilmastonmuutossopimuksista aiheutuviksi kehitysavusta riippumattomiksi sitoumuksiksi, konfliktien estämiseksi ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämiseksi ja uskottavaksi naapuruuspolitiikaksi ja yhteiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikaksi/Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikaksi (joihin sovelletaan asianmukaista vastuuvapausmenettelyä), jotta voidaan välttää toistuvat ja loppumattomat neuvottelut neuvoston kanssa vuosittaisissa talousarviomenettelyissä; korostaa, että uudet tarpeet olisi rahoitettava lisämäärärahoilla;

28.

muistuttaa, että jäsenvaltiot sitoutuivat vuonna 2005 pyrkimään siihen, että 0,7 prosenttia EU:n bruttokansantulosta kohdennettaisiin viralliseen kehitysapuun vuonna 2015; uskoo, että EU:n talousarviotuella voidaan kannustaa jäsenvaltioita tämän tavoitteen saavuttamiseen; toistaa haluavansa sisällyttää Euroopan kehitysrahaston yleiseen talousarvioon vahvistaakseen parlamentin seuraamien ja valvomien päätöksentekomenettelyjen avoimuutta;

29.

kehottaa vuonna 2009 valittavaa parlamenttia avoimuussyistä sisällyttämään normaaliin talousarvion rakenteeseen varat, joita nykyisin käytetään talousarvion ulkopuolella;

30.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.