31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 77/139

1.1

Komission asiakirjassa on tarkoitus luoda pohja jäsenvaltioiden keskustelulle välittömästä verotuksesta rajatylittävissä tapauksissa. Siinä esitetään erityisesti koordinoituja ratkaisuja väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden soveltamiseen. Viranomaisten yhteistyö alalla on puutteellista, ja ratkaisuja leimaavat puhtaasti kansalliset lähestymistavat.

1.2

Komitea on tyytyväinen aloitteeseen — joka ulottuu lisäksi pitkälle ajalle — etenkin siksi, että sen päätteeksi olisi tarkoitus ainakin aikomusten tasolla luoda eräänlainen yhteisön ”lakikokoelma”, joka perustuu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen lukuisiin tuomioihin. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on käsitellyt riittävän laajan joukon tapauksia, jotta ne voivat muodostaa hyvän perustan jäsenvaltioiden veroviranomaisille. Viimeksi mainitut eivät tosin vaikuta aina olevan halukkaita nojautumaan niihin.

1.3

Lähtökohtana on, että jäsenvaltiot pääsevät sopimukseen siitä, mitä tarkoitetaan väärinkäytöllä. On siis tehtävä ero veronkierron ja verojen välttelyn välille. Komitea tähdentää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden merkitystä, sillä niissä on todettu, että kun ensimmäisessä tapauksessa on ilman muuta kyse rikoksesta, jälkimmäisessä tapauksessa on tehtävä ero: verojen välttelystä tulee rikos vasta sitten, kun kyseessä ovat täysin keinotekoiset järjestelyt eli keinotekoisten tilanteiden luominen. Laittomaan toimintaan ei kuulu myöskään yritysten perustaminen valtiontukien saamiseksi muista maista. Jos kyseiset yritykset eivät ole perustamissopimuksen mukaisia, vääristymät tulee torjua muilla keinoilla heti alkulähteellä ilman yksityissektorin osallistumista.

1.4

Erityisen tärkeä näkökohta on alikapitalisointi eli rahoituksen hankkiminen ulkomaille sijoittautuneille tytäryhtiöille pääoman lisäämisen sijasta. Kyseisessä asiassa viranomaiset ovat erittäin subjektiivisia, ja tuomioita on erityisen vaikea saada, kun kyseessä ovat rahoituslaitokset.

1.5

Koska erityistapauksia käsitellään lausunnossa jäljempänä, ETSK kiinnittää tässä yhteydessä huomiota tiettyihin perusperiaatteisiin, joista jäsenvaltioiden tulisi sopia ja jotka ne voisivat jopa ottaa käyttöön välittömästi. Ensinnäkin olisi sovitettava yhteen valtion ja veronmaksajien edut ja sovellettava aina oikeasuhteisuuden periaatetta käsiteltäessä täysin keinotekoisia järjestelyjä. Näin ollen tarvitaan säännöt todistustaakan oikeudenmukaisesta jakamisesta sekä ennen kaikkea säännöt siitä, miten veroviranomaiset hankkivat todisteet lain mukaisesti.

1.6

ETSK katsoo, että näin monimuotoisessa ja monivivahteisessa asiassa jäsenvaltioilta vaaditaan hyvää tahtoa ja yhteistyöhenkeä. Jäsenvaltioiden tulee sovittaa yhteen taloutensa suojelu sekä kansalaisten keskeinen asema ja heidän oikeuksiensa kunnioittaminen. Samalla komitea katsoo velvollisuudekseen tähdentää roolia, joka veroviranomaisilla tulisi olla torjuttaessa väärinkäytöksiä ja ennen kaikkea keinotekoisia (tai mahdollisesti myös todellisia) järjestelyjä, joilla peitellään rikollisia toimia.

2.1

Vuonna 2006 antamassaan tiedonannossa (1) komissio sitoutui toimimaan jäsenvaltioiden välittömän verotuksen järjestelmien koordinoimiseksi. Ongelma on suhteellisen selkeä: kun sovelletaan verotustoimia, jotka koskevat veronmaksajien rajatylittävää toimintaa, kaikkien kansallisten hallintojen on varmistettava maalleen asianmukaiset tulot, mutta järjestelmien hajanaisuus voi johtaa tulkinta- tai soveltamiseroihin muiden hallintojen osalta. Veronmaksajat voivat käyttää näitä eroja väärin kiertääkseen velvoitteensa kokonaan tai osittain. Toisaalta on myös on vältettävä kaksinkertaista verotusta.

2.2

Tällaisten mahdollisuuksien välttämiseksi jäsenvaltioiden enemmistö on antanut väärinkäytön vastaisia sääntöjä. Ne ovat erityisiä tai yleisiä määräyksiä, jotka vaihtelevat maasta toiseen. Tässä yhteydessä voi esiintyä ja itse asiassa esiintyykin riita-asioita suhteissa veronmaksajiin ja toisinaan myös jäsenvaltioiden välillä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on yksittäisiä tapauksia käsitellessään antanut tuomioita, jotka ovat alan yhteisön lainsäädännön puuttuessa tarjonneet hyödyllisiä oikeudellisia suuntaviivoja. Komissio on nojautunut niihin laatiessaan käsiteltävänä olevaa tiedonantoa.

2.3

Tiedonannon tavoitteena on ”luoda puitteet jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa käytäville jatkokeskusteluille, joissa voidaan pohtia mahdollisuuksia koordinoida toimenpiteitä”. Komissio katsoo, että on kiireellisesti”sovitettava yhteen väärinkäytön estäminen, joka on yleisen edun mukaista, ja tarve olla rajoittamatta kohtuuttomasti rajatylittävää toimintaa EU:ssa”. Lisäksi on koordinoitava väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden soveltamista suhteissa kolmansiin maihin.

2.4

Komissio aikoo käynnistää näistä aiheista keskustelun jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa, jotta päästäisiin yhteisiin päätelmiin, jotka johtaisivat sääntöjen ja menettelyjen vapaaehtoiseen koordinointiin. Tässä ei ole kyse yhdenmukaistamisesta, jota on liian vaikea toteuttaa lyhyellä aikavälillä, eikä lainsäädännöllisistä toimenpiteistä, joita on miltei mahdotonta toteuttaa.

3.1

Komission asiakirjassa pyritään erityisesti määrittelemään alaa koskevat puite-edellytykset ja terminologia. Asiakirja perustuu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioihin, joilla on vakiinnutettu tietyt perusperiaatteet. Aluksi määritellään väärinkäyttö: ”väärinkäytöstä on kyse ainoastaan silloin, kun yhteisön säännöstön tavoitetta ei saavuteta, vaikka säännöstön edellytyksiä on muodollisesti noudatettu, ja tietty etuus halutaan saada luomalla keinotekoisesti sen saamiseen tarvittavat edellytykset (2).” Väärinkäyttö erotetaan veronkierrosta, joka määritellään täysin keinotekoisiksi järjestelyiksi, ”joilla pyritään kiertämään asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön vaikutusta”.

3.2

Toinen olennainen periaate on, että ”veronkierron tai väärinkäytön ehkäisemisen tarvetta voidaan pitää yleisen edun mukaisena pakottavana syynä, jolla voidaan perustella perusvapauksien rajoittamista”. Ollakseen laillisia näiden rajoittavien sääntöjen tukee kuitenkin olla oikeasuhteisia, ja lisäksi ”niiden erityisenä tavoitteena on oltava täysin keinotekoisten järjestelyjen ehkäiseminen .”

3.3

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on hyväksynyt tarkat perusteet sen määrittelemiseksi, mitkä eivät ole täysin keinotekoisia järjestelyjä. Tytäryhtiön perustaminen toiseen jäsenvaltioon ei vielä sinällään täytä perusteita, vaikka osoittautuisikin, että emoyhtiö olisi voinut toteuttaa sivutoimipaikan toisessa jäsenvaltiossa toteuttamat toiminnot. Myöskään se, että veronäkökohtien perusteella tehdään päätös sivutoimipaikan perustamisesta, ei ole riittävä peruste: jos väärinkäyttöä ei ole, toisen jäsenvaltion edullisemmasta verotuksesta hyötyminen on täysin laillista. Tytäryhtiön perustaminen sen vuoksi, että hyödytään toisen jäsenvaltion myöntämistä valtiontuista, ei kuulu myöskään tähän määritelmään. Perustamissopimuksen vastaisista valtiontuista johtuvat väärinkäytökset on ratkaistava muilla keinoilla heti alkulähteellä, mutta ne eivät oikeuta hyväksymään yksipuolisia toimenpiteitä haitallisten vaikutusten torjumiseksi.

3.4

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin määrännyt rajat näiden periaatteiden laajalle tulkinnalle. Niitä ei sovelleta, jos on olemassa toinenkin väärinkäyttöön liittyvä tekijä, esimerkiksi jos perustetaan ”postilaatikkona” tai ”bulvaanina” toimiva tytäryhtiö tai jos eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden etuyhteydessä olevien yhtiöiden välisten rahoitusliiketoimien ehdot poikkeavat ehdoista, joista etuyhteydettömät yhtiöt olisivat sopineet keskenään. Perusteissa sisältö menee siis muodon edelle.

3.5

Komissio huomauttaa, että edellä mainittuja perusteita sovelletaan yksittäisiin tapauksiin, mutta olisi asianmukaista tutkia, miten niitä käytännössä sovelletaan erityyppiseen liiketoimintaan ja liiketoiminnan rakenteisiin.

3.6

Oikeasuhteisuudesta yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että jäsenvaltiot voivat säätää ”turvasatama”-perusteista, joiden avulla pyritään puuttumaan tilanteisiin, joissa väärinkäytön todennäköisyys on suurin. Järkevien, olettamukseen perustuvien edellytysten asettaminen on verovelvollisten oikeusvarmuuden mukaista ja veroviranomaisten kannalta käyttökelpoista

3.7

Komissio kiinnittää huomiota tarpeeseen hyväksyä oikeudenmukaisuutta koskevat perusteet: todistustaakan ei pitäisi olla pelkästään verovelvollisella, ja verovelvollisen pitäisi pystyä puolustamaan itseään ilman kohtuuttomia hallinnollisia kustannuksia. Verovelvolliselle on myös taattava, että veroviranomaisten tekemiä arviointeja valvotaan oikeudellisesti riippumattomalla tavalla. Lisäksi väärinkäytön vastaisten sääntöjen soveltamisen jälkeen arvioitu verotettava tulo olisi rajoitettava siihen osaan, joka liittyy täysin keinotekoiseen järjestelyyn. Konsernin sisäiset liiketoimet pitäisi myös tutkia vapaata kilpailua koskevan periaatteen nojalla. Kaikki nämä perusteet eivät kuitenkaan saisi estää jäsenvaltioita määräämästä seuraamuksia verovelvollisille, jotka ovat veroja kiertääkseen käyttäneet vilpillisiä järjestelyjä.

3.8

Yleisten periaatteiden esittelyn jälkeen komission asiakirjassa käsitellään sääntöjen soveltamista käytännössä. Luvussa ”Erityistä” palataan useampaan otteeseen kyseisen osan sisältöön (katso jäljempänä).

4.1

ETSK pitää hyvin myönteisenä komission aloitetta, jonka ensisijaisena tavoitteena on koordinoida sääntöjä ja menettelyjä antamatta periksi houkutukselle määrätä ylhäältä päin toteutettavista toimista. Siinä noudatetaan realistista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon perustamissopimuksen määräykset mutta myös jäsenvaltioiden näkemykset. Lisäksi siinä pyritään sovittamaan yhteen (kunkin jäsenvaltion) yleinen etu ja tarve olla rajoittamatta kohtuuttomasti sisämarkkinoiden toimintaa.

4.1.1

ETSK suosittaa omalta osaltaan, että kansalaisen/veronmaksajan keskeinen asema otettaisiin huomioon. Koordinoinnin, mikäli sitä on ja mikäli sitä käytetään, pitäisi ennen kaikkea olla oikeudenmukaista kansalaisille/veronmaksajille. Tämä periaate näyttää ohjaavan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita, mutta sen soveltaminen käytännössä ei ole aina itsestään selvää.

4.2

Yhteisöjen tuomioistuin ja komissio näyttävät jakavan tämän ETSK:n huolen. Puhuttaessa oikeasuhteisuuden periaatteen (katso lausunnon kohta 3.2) noudattamisesta kohtuuttoman rajoittavien sääntöjen välttämiseksi täysin keinotekoisten järjestelyjen tapauksessa (katso kohta 3.3), on selvää, ettei tässä viitata teoreettisiin tapauksiin. Sääntöjen rikkomistapauksia on paljon, eivätkä ne kaikki luultavasti edes paljastu. Paljon on myös tapauksia, joissa ulkomaille perustetaan tytäryhtiöitä, joiden laillisuus kyseenalaistetaan tai kiistetään. Mikäli veroviranomaiset noudattaisivat yhteisöjen tuomioistuimen tuomioihin sisältyviä periaatteita, yritysten toiminnalla olisi oikeusvarmuus, eikä kohtuuttomia muodollisuuksia tai kaksinkertaisen verotuksen vaaraa olisi.

4.3

Komission huomio (katso kohta 3.5), jonka mukaan lailliset ja laittomat tapaukset ovat liian moninaisia, jotta niiden perusteella voitaisiin laatia yleiset periaatteet, on tietysti perusteltu, ja sen vuoksi pitäisikin tutkia, miten periaatteita sovelletaan käytännössä erityyppiseen liiketoimintaan ja rakenteisiin. Yksittäisten tapauksien tutkiminen yhteisöjen tuomioistuimen antamien tuomioiden perusteella mahdollistaisi kuitenkin sen, että yhtiöt voisivat itse tehdä alustavan tutkimuksen saadakseen selville, millä todennäköisyydellä niiden päätöksiä tytäryhtiön perustamisesta ulkomaille ei vastustettaisi. Tämä edellyttää luonnollisesti, että viranomaiset suostuvat ottamaan toimintansa perustaksi yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön, mutta kuitenkin niin, että sitä voidaan mukauttaa kunkin yksittäisen tapauksen kohdalla. Tapauskohtaisen lähestymistavan avulla erilliset tilanteet voitaisiin arvioida täysin oikeudenmukaisesti ja siten voitaisiin välttää vakiintuneita ratkaisuja, joissa asetetaan etusijalle pikemmin muoto kuin sisältö.

4.4

Tällä tavalla yhtiöt ja viranomaiset pystyisivät tunnistamaan helpommin ”postilaatikkona” tai ”bulvaanina” toimivat tytäryhtiöt (katso kohta 3.4), jotka ovat selkeästi petosta. Tällä alalla paljastuneiden tapausten tutkiminen voi auttaa jäsenvaltioita hyväksymään varmuutta koskevat perusteet (katso kohta 3.6), joilla rajoitetaan perusvapauksia.

4.5

Komission esiin ottamaan kysymykseen oikeudenmukaisuutta koskevista perusteista (katso kohta 3.7) kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Yksi luonnonoikeuden periaatteista rikosasioissa on syyttömyysolettama, jonka nojalla todistustaakka kuuluu syyttäjälle. Vaikka vero-oikeudessa näitä sääntöjä ei aina noudatetakaan, on kuitenkin selvää, että viranomaisten mahdolliset epäoikeudenmukaiset toimenpiteet muodostaisivat taakan sekä yrityksille että yksityishenkilöille.

4.5.1

ETSK kannattaa suositusta, joka liittyy todistustaakan tasapuolista jakamista koskevien sääntöjen vakiinnuttamiseen: perusvapauksien kunnioittamisen ja syyttömyysolettaman tulee olla perustana verohallinnon ja veronmaksajien välisissä suhteissa. Alalla on annettava sääntöjä, joissa määritellään ehdot veroviranomaisten todisteiden keräämistä varten ja rajat niiden itsemääräämisoikeudelle rikosoikeudellisiin seuraamuksiin johtavien rikkomusten osalta muun muassa laittomin keinoin toteutetussa verojen välttelyssä, joka katsotaan veronkierroksi.

5.1

Komissio nostaa esiin periaatteen, jonka mukaan ”väärinkäytön vastaiset toimenpiteet on kohdennettava asianmukaisesti täysin keinotekoisiin järjestelyihin, joiden tarkoituksena on kiertää kansallista lainsäädäntöä (tai yhteisön sääntöjä, jotka on siirretty osaksi kansallista lainsäädäntöä)”. Periaate on helppo hyväksyä, mutta se on hyvin tulkinnanvarainen. Sama koskee suositusta välttää väärinkäytön rajoittamista koskevaan tavoitteeseen nähden suhteettomia sääntöjä.

5.2

ETSK katsoo, että ainoastaan komission tukema jäsenvaltioiden yhteinen tutkimus hyväksytyistä toimenpiteistä voisi johtaa niiden koordinointiin edellyttäen, että vilpittömästi halutaan saavuttaa tällainen tulos. Yleisen edun suojelu määrää kunkin jäsenvaltion soveltamia sääntöjä, ja niitä sovelletaan eri perinteistä ja tilanteista johtuvien oppien perusteella. Voidaan toivoa, että erot vähenevät, mutta tulosten soveltaminen käytäntöön vie kuitenkin aikaa.

5.2.1

ETSK kannattaa komission asiakirjaa, jonka mukaan on vältettävä sitä, että rajatylittävän veronkierron estämiseen kohdistettuja toimenpiteitä sovelletaan täysin valtionsisäisiin tilanteisiin, joihin ei liity väärinkäytön vaaraa. Myös yhteisöjen tuomioistuimen mukaan tällainen laajentaminen olisi turhaa ja kilpailukyvyn tehokkuuden vastaista.

5.3

Omaa ja vierasta pääomaa koskevien käsitteiden tulkinta on toinen tärkeä näkökohta. Yksi jäsenvaltio voi pitää liiketoimea oman pääoman lisäyksenä, kun taas toinen jäsenvaltio voi pitää sitä lainana ja siksi myöntää verovähennyksen korkoja varten. Sama pätee hybrideihin yhteisöihin, joita yksi jäsenvaltio pitää yhtiöinä ja toinen jäsenvaltio ei-yhtiömuotoisina yhteisöinä. Tämä voi johtaa kaksinkertaisiin verovapautuksiin tai -vähennyksiin. Kyse on tutuista tapauksista, joissa hyödytään tai kärsitään eri jäsenvaltioiden soveltamissa lainsäädännöissä olevista eroista mutta myös viranomaisten vaihtelevista asenteista, joiden perusteella rajatylittäviä investointeja joko edistetään tai estetään.

5.3.1

ETSK katsoo, että tämä on yksi hankalimmista ongelmista ja että sen pitäisi olla lähtökohtana tuleville keskusteluille.

5.4

Ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt ovat osa edellisessä kohdassa esitettyä ongelmaa. Tavallisesti ulkomaisen väliyhteisön voitot voidaan lukea emoyhtiön voitoksi, ja niistä voidaan verottaa jälkimmäistä yhtiötä, mutta niitä kohdellaan verotuksessa eri tavoin. Komissio katsoo, että tällainen erilainen kohtelu on syrjivää, jos ”objektiivisesti katsottuna ei ole kyse merkittävästi erilaisesta tilanteesta”. Lisäksi nämä säännöt olisivat este, joka rajoittaisi emoyhtiön mahdollisuuksia ”sijoittautua muihin jäsenvaltioihin tytäryhtiöiden välityksellä.”

5.4.1

ETSK kehottaa, että ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt tutkitaan yksityiskohtaisesti ja tarvittaessa tarkistetaan. Kyseiset säännöt ovat tärkeitä kaikille yhtiöille mutta erityisesti niille, jotka toimivat rahoitusalalla. Kuten komissio toteaa, ”ratkaisevaa on se, että verovelvollisille annetaan mahdollisuus esittää näyttöä siitä, että liiketoimet ovat palvelleet vilpittömiä kaupallisia tarkoituksia”. Kaupallisten yhtiöiden on joskus vaikea täyttää tätä vaatimusta, ja se voi muodostua merkittäväksi ongelmaksi rahoitusalan yrityksille. Sekä oikeudelliset että toiminnan vakauden valvontaa koskevat alalla voimassa olevat säännöt ovat itse asiassa takuu säännöllisesti valvotuille yhtiöille. Niistä voi kuitenkin saada helposti verukkeen laittomalle toiminnalle, koska ne ovat monimutkaisia ja ne vaihtelevat maasta toiseen. Tässä yhteydessä tarkoitetaan erityisesti tavanomaisilta näyttäviä, toisinaan tekaistuja yhtiöitä, jotka on perustettu keinottelua varten tai jopa rikollisessa tarkoituksessa ja jotka käyttävät edistynyttä tekniikkaa verotuksen ja toiminnan vakauden valvonnan välttämiseksi. Kohdennetuilla verosäännöksillä voitaisiin toiminnan vakauden valvontaa paremmin mahdollistaa tällaisen toiminnan paljastaminen.

5.5

Edellä kohdassa 5.3 mainitut alikapitalisointia (pääomittaminen velkarahoituksella, oman pääoman epäsuora muoto) koskevat säännöt ovat toinen ratkaiseva näkökohta. Yleisesti ottaen ne vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen, koska ne ovat erilaisten näkökulmien ja oikeusperinteiden tulosta. Mahdollisuus rahoittaa tytäryhtiöitä velkarahoituksen sijasta omalla pääomalla riippuu eroista osingonjaon ja koronmaksun käsittelyssä, ja yritykset arvioivat sitä tytäryhtiön sijaintimaassa voimassa olevan verojärjestelmän mukaan. Ei ole harvinaista, että emoyhtiö perustaa tytäryhtiöitä eri jäsenvaltioihin ja että niitä rahoitetaan eri järjestelmien mukaan.

5.5.1

Komissio haluaa poistaa kokonaan alikapitalisointia koskevat säännöt tai ainakin jättää niiden ulkopuolelle muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet luotonantajat. Siten maahan sijoittautuneita tytäryhtiöitä ei enää kohdeltaisi eri tavalla sen perusteella, missä niiden emoyhtiön kotipaikka sijaitsee. Komissio lisää, että ”jäsenvaltioilla on oltava myös EU:ssa ja ETA-alueella mahdollisuus suojella veropohjaansa keinotekoiselta heikentymiseltä, joka johtuu velkarahoitusjärjestelyistä”. ETSK katsoo, että tätä ei pitäisi yleistää: voi olla tapauksia, joissa velkarahoitus on tilapäisten kiintiöiden takia välttämätöntä tai ainakin suositeltavaa verotusnäkökohdista riippumatta.

5.5.2

ETSK:n varaukset näyttävät saavan vastakaikua yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Thin Cap antamassa tuomiossa, jossa tuomioistuin tunnusti, että ”toimenpiteet, joiden tavoitteena on estää alikapitalisointi, eivät sinänsä ole luvattomia. Niitä on kuitenkin sovellettava ainoastaan täysin keinotekoisiin järjestelyihin.” Tällaista kapitalisointia ei siis pitäisi sulkea pois: on vain yksinkertaisesti tehostettava valvontaa väärinkäytön välttämiseksi ja määriteltävä yksityiskohtaisemmat säännöt, joilla taataan liiketoimien avoimuus.

5.6

Kaikkien edellä esitettyjen huomioiden perusteella ETSK toteaa, että eri ongelmien käsittelyssä jäsenvaltioissa on toistuvasti epäselviä käsitteitä tai erilaisia tulkintoja, jotka ovat joskus suppeita ja joskus laajoja. Ennen komission toivoman keskustelun aloittamista pitäisi siis sopia käytettävästä terminologiasta ja kunkin termin soveltamisalasta.

5.6.1

Sama koskee veronkiertoa. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan — toisin kuin tiettyjen veroviranomaisten — se ei ole itsessään rikkomus vaan siitä tulee rikkomus, kun siihen liittyy täysin keinotekoisia järjestelyjä. Tällöin se siis on petos, johon voidaan soveltaa hallinnollisia ja/tai rikosoikeudellisia seuraamuksia. Myös tämä periaate edellyttää, että täysin keinotekoisten järjestelyjen soveltamisalasta ja niiden tulkinnasta sovitaan etukäteen.

6.1

Ulkomaisia väliyhteisöjä koskevia sääntöjä sovelletaan periaatteessa samalla tavalla kolmansien maiden yhtiöiden EU:hun sijoittautuneisiin tytäryhtiöihin sekä EU:n yhtiöiden kolmansiin maihin sijoittautuneisiin tytäryhtiöihin, elleivät kyseessä ole kahdenväliset sopimukset, jotka ovat yleisiä. Jäsenvaltioiden kansalaisten tai yhtiöiden sijoittautumista kolmansiin maihin ja päinvastoin koskeva syrjivä kohtelu on kuitenkin yhdenmukaista yhteisön lainsäädännön kanssa. Niin pitäisi olla myös alikapitalisoinnin kieltämistä tai sääntelemistä koskevien sääntöjen, yhteisöveron sekä erityisesti väärinkäytön vastaisten sääntöjen osalta.

6.2

Komitealla ei ole erityistä kommentoitavaa tästä näkökohdasta, mutta se haluaa korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä väärinkäytön vastaisten sääntöjen soveltamiseen tietyistä kolmansista maista peräisin oleviin äskettäin perustettuihin yhtiöihin ja näissä maissa sijaitseviin EU:n yhtiöiden tytäryhtiöihin. Kansainvälinen tilanne on sellainen, että sekä talousrikollisuus että muu rikollisuus kasvaa maailmanlaajuisesti huolestuttavalla tavalla. Tässä yhteydessä tarvitaan ennen kaikkea määrätietoista ja tehokasta yhteistyötä eikä niinkään viranomaisten välistä koordinointia. Kyse ei ole niinkään verotusongelmasta vaan pikemmin turvallisuudesta. Veroviranomaiset voivat antaa äärimmäisen arvokkaan panoksensa tällä alalla.