31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 77/29

1.1

Komission ehdotuksen tarkoituksena on tarkistaa neuvoston direktiiviä 76/769/ETY lisäämällä siihen säännöksiä, joilla rajoitetaan dikloorimetaanin markkinoille saattamista ja käyttöä ammatti- ja kuluttajakäytössä olevien maalinpoistoaineiden keskeisenä ainesosana.

1.2

Kyseessä on viimeinen tällainen muutos ennen kuin neuvoston direktiivi 76/769/ETY korvataan 1. kesäkuuta 2009 asetuksella (EY) 1907/2006 (REACH).

1.3

ETSK panee merkille huomattavat tieteelliset ja poliittiset ongelmat, joita komissio on kohdannut, kun se on pyrkinyt tekemään kaikkien hyväksyttävissä olevan, kustannustehokkaan ja oikeasuhteisen ehdotuksen, jolla direktiivin 76/769/ETY vaatimusten mukaisesti suojataan sisämarkkinoita ja samanaikaisesti taataan ihmisten terveyden ja ympäristönsuojelun korkea taso.

1.4

ETSK toteaa olevan kiistatonta näyttöä siitä, että korkeista dikloorimetaanipitoisuuksista johtuvat suuret höyrypitoisuudet voivat aiheuttaa tajuttomuutta ja lopulta kuoleman. Syynä ovat huonot teollisuuskäytännöt, muun muassa riittämätön ilmanvaihto. Näyttö kuluttajille satunnaisen kotikäytön seurauksena aiheutuvista jatkuvista vakavista riskeistä on sen sijaan vähemmän vakuuttava. Myyntikieltoehdotus on sen vuoksi suhteeton, ja kun otetaan huomioon vaihtoehtoisten tuotteiden ja prosessien tunnetut, mutta toistaiseksi tarkkaan määrittämättömät riskit, vaikuttaa epätodennäköiseltä, että kiellolla voitaisiin vähentää ilmoitettujen tapaturmien melko pientä kokonaismäärää.

1.5

ETSK panee lisäksi komission käyttämien asiantuntijoiden tavoin merkille, ettei dikloorimetaanin käyttöön liittyviä erityisriskejä ole kaikilta osin otettu huomioon nykyisissä varoitusmerkeissä eikä vaaraa ja turvallisuusohjeita koskevissa vakiolausekkeissa. Sama huomio pätee myös lapsiin yleensä kotioloissa kohdistuviin vaaroihin. Tämä johtuu kuitenkin merkintäjärjestelmän puutteista eikä asianomaisista tuotteista tai henkilöistä. Tilanteen korjaamiseksi annetaan siksi pakkaamista ja merkintöjä koskevia suosituksia.

1.6

Muita havaittuja ongelmia ovat erityisesti yleisesti hyväksyttyjen työperäisten altistumisraja-arvojen sekä hyviä teollisuuskäytäntöjä koskevien ohjeiden tai säännösten puuttuminen. Vaarallisia aineita koskevaa saksalaista TRGS (Technische Regeln für Gefahrstoffe) 612-sääntöä pidetään erinomaisena esikuvana asiassa.

1.7

Komission, Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden harkittaviksi esitetään joukko muitakin yleisiä näkökohtia siinä toivossa, että asiassa päästäisiin yksimielisyyteen. Ellei yksimielisyyttä löydy, seurauksena on sisämarkkinoiden pirstoutuminen. Lisäksi aineiden käyttäjiin työpaikoilla ja muualla kohdistuvat riskit säilyvät.

2.1

Kuten edellä todettiin, kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyjä ja rajoittamista koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (REACH), joka annettiin 18. joulukuuta 2006, tulee voimaan 1. kesäkuuta 2009. Se korvaa ja kumoaa monia nykyisiä neuvoston ja komission asetuksia ja direktiivejä, muun muassa 27. heinäkuuta 1976 annetun tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia koskevan neuvoston direktiivin 76/769/ETY.

2.2

Neuvoston direktiivin 76/769/ETY liitteessä I luetellaan tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamiselle ja käytölle asetetut rajoitukset, joista on sovittu ja jotka on toteutettu viimeisten 30 vuoden aikana. Niistä tulee 1. kesäkuuta 2009 voimaan tulevan asetuksen (EY) N:o 1907/2007 (REACH) liitteen XVII kulmakivi.

2.3

Aiemmat neuvoston direktiiviin 76/769/ETY ehdotetut muutokset (rajoittavien toimenpiteiden lisäämiseksi) on tehty direktiivien muodossa, jolloin ne edellyttävät jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimia. Nyt käsiteltävänä oleva komission ehdotus koskee kuitenkin välittömästi voimaan tulevaa päätöstä eikä direktiiviä. Sitä ei sen vuoksi tarvitse saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä, mikä sitä paitsi tulisi kumota 1. kesäkuuta 2009, kun asetus (EY) N:o 1907/2007 (REACH) tulee voimaan.

2.4

Kaikki sen jälkeen tehtävät ehdotukset vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista kuuluvat asetuksen (EY) N:o 1907/2007 (REACH) soveltamisalaan.

2.5

Tiettyjen aineiden (ja niitä sisältävien valmisteiden) markkinoille saattamisen ja käytön rajoittaminen on yleensä tulosta tiettyjen ensisijaisten aineiden arvioinneista. Kyseiset jäsenvaltioiden yksilöimät aineet on julkaistu neljässä, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 mukaisessa ensisijaisten aineiden luettelossa.

2.6

Lisäksi on arvioitu useiden edellä mainittuihin luetteloihin kuulumattomien aineiden vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön ja/tai tehty ehdotuksia niiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoittamisesta, koska jäsenvaltiot ovat pyytäneet käsittelemään ilmenneitä uusia ongelmia. Dikloorimetaani kuuluu tällaisiin aineisiin. Eräät jäsenvaltiot ovat eri syistä jo rajoittaneet tai pyrkineet rajoittamaan sen käyttöä maalinpoistoaineiden ainesosana, kun taas toisten jäsenvaltioiden mielestä tällaiset toimenpiteet ovat suhteettomia ja kalliita ja johtavat kuluttajien näkökulmasta epätyydyttävään tilanteeseen. Kummankin näkemyksen puolesta ja vastaan on (enemmän tai vähemmän) todisteita.

2.7

Neuvosto käsitteli ehdotusta perusteellisesti ensimmäisen kerran kesäkuun alussa. Jos lähikuukausina onnistutaan löytämään kompromissiratkaisu, ehdotuksen käsittely etenee todennäköisesti suunnitelmien mukaisesti. Jos ratkaisua ei löydy, ehdotus raukeaa. Siinä tapauksessa dikloorimetaanipohjaisten maalinpoistoaineiden sisämarkkinat pysyvät pirstaleisina ja saattavat pirstoutua entisestään. Dikloorimetaani arvioitaisiin silloin aikanaan asetuksen (EY) N:o 1907/2007 (REACH) perusteella, jolloin sen käyttö maalinpoistoaineissa olisi vain yksi monista tarkasteltavista altistumistavoista. On ilmeisen epäselvää, mitkä tämän vaihtoehdon vaikutukset olisivat ja milloin asiasta voitaisiin antaa lopullinen suositus.

3.1

Dikloorimetaani on väritön, halogenoitu alifaattinen hiilivety-yhdiste, jonka haju on miedosti makea. Sitä on vuosien ajan käytetty laajasti huonosti syttyvänä voimakkaana liuottimena lääkkeiden, aerosolien ja liimojen valmistuksessa, muissa prosesseissa, kuten maalinpoistossa ja metallien rasvanpoistossa, sekä elintarvikkeissa käytettävissä uuttamisliuottimissa.

3.2

Vaikka dikloorimetaania pidetään yhtenä melko turvallisena molekyylipainoltaan pienenä halogenoituna hiilivetynä, sitä on kuitenkin käytettävä varovaisesti. Se on EU:ssa luokiteltu luokkaan 3 kuuluvaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi, eli kyseessä on aine, joka mahdollisesti aiheuttaa syöpää ihmiselle mutta josta ei ole riittävästi tietoja tyydyttävän arvion tekemiseksi. Siihen on sen vuoksi liitettävä vaaralauseke R40 (rajallista näyttöä karsinogeenisista vaikutuksista). Se on myös vesipuitedirektiivin mukainen prioriteettiaine.

3.3

Suurempi huolenaihe on kuitenkin se, että dikloorimetaani on myös voimakas narkoottinen aine, joka voi lamaannuttaa keskushermoston ja aiheuttaa tajuttomuutta tai lopulta kuoleman. Tästä on aiheutunut joukko onnettomuuksia ja kuolemantapauksia, joihin on usein liittynyt epäturvallisia työskentelykäytäntöjä ja liiallista altistumista. Tällöin kyseessä on yleensä ollut aineen käyttö avoimissa altaissa teollisuudessa tai laajamittainen ammattikäyttö. Suljetuttujen järjestelmien käyttö, aina kun se on mahdollista, poistaa tällaiset riskit.

3.4

Dikloorimetaanin tuotantomäärät Euroopassa (Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Alankomaissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Romaniassa sijaitsevissa tuotantolaitoksissa) ovat hitaasti pienentymässä sitä mukaa kuin muita tuotteita alkaa olla saatavissa. Euroopassa nykyään tuotetuista noin 240 000 tonnista noin 100 000 tonnia menee vientiin. Jäljelle jäävästä määrästä 30–50 prosenttia menee lääketeollisuuden käyttöön ja 10–20 prosenttia myydään puhtaana dikloorimetaanina maalinpoistoaineissa. Lääketeollisuudesta saadaan vastaava tonnimäärä kierrätettyä dikloorimetaania. Nyt tarkasteltavana olevassa ehdotuksessa käsitellään yksinomaan dikloorimetaanin käyttöä maalinpoistoaineissa.

3.5

Maalinpoisto on useimmille kotitalouksille tuttua perustoimintaa, jota tehdään puu-, metalli-, kivi- ja kipsiesineiden ja -pintojen kunnostamiseksi ja somistamiseksi sekä sisällä että ulkona. Alan useista erityismarkkinoista mainittakoon taideteosten restaurointi, graffitien poisto sekä junien ja lentokoneiden kaltaisten suurten liikkuvien esineiden uudelleenmaalaus.

3.6

Maalinpoistoaineet jaetaan melko mielivaltaisesti kolmeen luokkaan eli teollisuuskäyttöön tarkoitettuihin aineisiin (suuria määriä aineita käytetään jatkuvasti samassa paikassa), ammattikäyttöön tarkoitettuihin aineisiin (ammattilaiset, rakentajat ja somistajat käyttävät aineita useissa eri paikoissa) ja kuluttajakäyttöön tarkoitettuihin aineisiin (yksityishenkilöt käyttävät aineita satunnaisesti kodin kunnossapitoon).

3.7

Todellisten tapaturmien määrää kussakin näissä luokassa on vaikeaa määrittää. Koska dikloorimetaanin yliannostuksen oireet muistuttavat sydämen toimintavajauksen oireita, ilmoitettujen tapausten määrä saattaa olla jonkin verran todellista määrää pienempi (tai sitten ei). RPA:n (Risk & Policy Analysts Limited) konsulttien komissiolle esittämien tietojen mukaan dikloorimetaanipohjaisten maalinpoistoaineiden käyttö on Euroopassa viimeisten 20 vuoden aikana aiheuttanut vuosittain 3–4 tapaturmaa, joista yksi johtaa kuolemaan. Kuolemantapauksia on ollut eniten Ranskassa (6), Saksassa (6) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (5) ja muita tapaturmia Yhdistyneessä kuningaskunnassa (36), Ruotsissa (12) ja Ranskassa (6). Etelä-Euroopassa on RPA:n tutkimana ajanjaksona (1930–2007) ilmoitettu vain yksi kuolemantapaus, Espanjassa vuonna 2000 tapahtunut kuolemaan johtanut teollisuustapaturma. Paikalliset ilmasto-olot ja työskentelykäytännöt saattavat hyvin vaikuttaa asiaan. Lämpimällä säällä ikkunat ovat aina auki, ilmanvaihto toimii ja riskit jäävät vähäisiksi. Viileämmässä ilmastossa tilanne saattaa olla päinvastainen.

3.8

Kuolemantapaukset jakaantuivat tasan teollisuus- ja ammattikäytön välillä. Valtaosan muista tapaturmista ilmoitettiin tapahtuneen ammattilaisiksi luokitelluille käyttäjille. Kuolemantapauksien syyksi on ilmoitettu lähes yksinomaan riittämätön ilmanvaihto ja epätarkoituksenmukaiset henkilönsuojaimet erityisesti kun on käytetty suuria avoimia altaita.

3.9

Ranskassa vuonna 1993 tapahtunutta, tavallisen kuluttajan (tai ammattilaisen) kuolemaan mahdollisesti johtanutta onnettomuutta ei enää voida tarkistaa, ja tämä yksittäinen erityistapaus onkin asetettu kyseenalaiseksi. Ainoan toisen kuluttajan kuolemaan johtaneen tapaturman ilmoitetaan tapahtuneen Alankomaissa vuonna 1960. Myös muut tekijät ovat voineet vaikuttaa asiaan.

3.10

Dikloorimetaanipohjaisille kemiallisille maalinpoistoaineille on tietysti olemassa vaihtoehtoja. Vaihtoehtoiset menetelmät jaetaan yleensä seuraaviin kolmeen ryhmään: fyysinen tai mekaaninen poisto (hionta, kaavinta, hiekkapuhallus), pyroliittinen tai lämpöpoisto (käyttämällä uuneja, leijupolttotekniikkaa, puhalluslamppuja tai lämpöpistooleja) sekä kemiallinen poisto (käyttämällä tehokkaita liuottimia, muun muassa dikloorimetaania, syövyttäviä, tavallisesti erittäin emäksisiä nesteitä tai tahnoja tai muurahaishappo- tai vetyperoksidipohjaisia seoksia). Kukin näistä menetelmistä voi olla toimiva ja suosituin vaihtoehto tietyissä erityisoloissa. Niillä kaikilla on omat riskinsä, jotka voivat liittyä hiukkasaltistukseen, korkeisiin lämpötiloihin, tulen käyttöön, räjähdysvaaraan, silmien tai ihon ärsyyntymiseen tai ennen vuotta 1960 käytetyillä maaleilla maalattujen poistettavien pintojen koostumukseen. Käsiteltäessä 100-vuotiaita tai vanhempia monikerroksisia maalipintoja vanhoissa, mutta edelleen käyttökelpoisissa tai jopa erittäin halutuissa rakennuksissa, joissa ehkä myös on arkoja pintoja, jotka eivät saa vahingoittua, on harkittava useampaa kuin yhtä menettelytapaa ja työhön tarvitaan tietty määrä kokemusta.

3.11

Näiden kolmen eri vaihtoehtoisen ratkaisun markkinaosuuksista tai neliömetriä kohden lasketuista maalinpoistokustannuksista ei ole annettu tietoa. Dikloorimetaanin arvellaan edelleen olevan kuluttajien yleisimmin käyttämä liuotin. Myös natriumhydroksidipohjaiset sovellukset ovat suosittuja. Jopa kyseisen kemikaaliryhmän sisällä kustannusvertailu on vaikeaa. Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että dikloorimetaanipohjaiset maalinpoistoaineet vaikuttavat kilpailevia tuotteita halvemmilta, kun hintaa arvioidaan käytettävän määrän perusteella. Tämä hintaetu häviää todennäköisesti, jos suojavarusteista (mikäli niitä käytetään) ja jätehuollosta (silloin kun niillä on merkitystä) aiheutuvat kustannukset otetaan täysimääräisesti huomioon.

3.12

Kokonaiskustannukset riippuvat myös halutun tehon saamiseksi tarvittavista vaikutusajoista. Terveydelle vähemmän haitalliset mutta hitaammin vaikuttavat tuotteet ja prosessit lisäävät työkustannuksia ja pienentävät voittoja. Korkeammassa lämpötilassa höyrystyvät liuottimet antavat mahdollisuuden peittää suurempia pintoja samalla kertaa, mutta pidentävät työaikaa. Kuluttajien lyhytaikainen altistuminen aineille korvautuu pidempiaikaisella altistumisella, ja aineiden käytöstä aiheutuu kotitalouksille enemmän häiriötä. (RPA:n oletus, että kuluttajat kiinnittävät muita vähemmän huomiota työhön kuluvaan aikaan, koska he tekevät tavallisesti maalinpoistotyöt vapaa-ajallaan, on ilman muuta syytä asettaa kyseenalaiseksi.) Kaikille käyttäjille on oleellista, että otetaan käyttöön uusia työskentelymenetelmiä ja että muutetaan työprosesseja. Teollisuudessa siirtyminen vesipohjaisten tuotteiden käyttöön pienentää ilmanvaihtokustannuksia mutta lisää merkittävästi allas- ja putkityökustannuksia korroosion minimoimiseksi. Kaikkien näiden eri tekijöiden valossa on erittäin vaikea ennustaa, minkälaisia vaikutuksia jonkin vaihtoehtoisen ratkaisun rajoittamisella olisi. Näissä olosuhteissa kuluttajiin kohdistuu erityisriskejä, ja eri hallintotason ristiriitaisten näkemysten perusteella on vain vähän näyttöä siitä, että vaihtoehtoisia tuotteita tai prosesseja koskevat kuluttajien valinnat olisivat heidän omien etujensa mukaisia.

3.13

Yksi suosittu vaihtoehto liuottimena käytettävälle dikloorimetaanille, N-metyyli-2-pyrrolidoni, luokiteltiin äskettäin kuuluvaksi lisääntymiselle vaarallisten aineiden luokkaan 2, minkä seurauksena kyseistä ainetta sisältävien yhdisteiden myynti yleisölle (mutta ei ammattilais- tai teollisuuskäyttöön) mahdollisesti kielletään. Muut liuottimet, kuten 1,3-dioksolaani, ovat erittäin helposti syttyviä.

3.14

Kaksiemäksisiin estereihin (DBE) — dimetyyliadipaatin, sukkinaatin ja glutaraatin seoksiin –perustuvat järjestelmät vaikuttavat nykyään lupaavimmilta vaihtoehdoilta, sillä on vain vähän syitä olla huolestunut siitä, että niillä olisi merkittäviä terveys- tai ympäristövaikutuksia. Myös dimetyylisulfoksidi (DMSO) ja bentsyylialkoholi vaikuttavat melko turvallisista vaihtoehdoilta. Se, pitävätkö käyttäjät mitään niistä kustannustehokkaana vaihtoehtona, riippuu kuitenkin monista tekijöistä, eikä voida taata, että niitä alettaisiin yleisesti käyttää ”turvallisina” vaihtoehtoina.

3.15

Yleisesti ottaen on selvää, ettei ole yhtä, kaikilta osin hyväksyttävissä olevaa lähestymistapaa — ja että epäasianmukaiset toimet voivat hyvin lisätä ilmoitettujen tapaturmien nykyistä, suhteellisen pientä määrää. Ongelmana on löytää ratkaisu, joka tyydyttää kaikkia asianomaisia tahoja, erityisesti jäsenvaltioita, joiden kokemukset poikkeavat toisistaan ja jotka täysin perustellusti pitävät tiukasti kiinni omista kannoistaan.

4.1

Komission ehdotuksen tarkoituksena on suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä sekä säilyttää dikloorimetaanin sisämarkkinat, erityisesti kun sitä käytetään maalinpoistoaineiden keskeisenä ainesosana teollisuus-, ammatti- ja kuluttajakäytössä.

4.2

Ehdotuksella pyritään kieltämään dikloorimetaanipohjaisten maalinpoistoaineiden myynti muille kuluttajille ja ammattikäyttäjille kuin niille, jotka ovat saaneet jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymän erityiskoulutuksen ja myöntämän luvan. Myynti teollisuuslaitoksille olisi mahdollista vain, jos noudatetaan tiettyjä turvatoimia, jotka koskevat erityisesti tehokasta ilmanvaihtoa sekä asianmukaisten henkilönsuojainten hankkimista ja käyttöä. Kaikissa dikloorimetaanipohjaisissa yhdisteissä on oltava pysyvällä tavalla merkittynä seuraava maininta: ”Vain teollisuus- ja ammattikäyttöön” (aineita saavat tällöin oletettavasti käyttää vain henkilöt, joilla on siihen asianmukainen lupa).

4.3

Uusia dikloorimetaanipohjaisia maalinpoistoaineita ei saisi saattaa markkinoille luovutettaviksi yleisölle tai ammattikäyttäjille 12 kuukautta päätöksen voimaantulon jälkeen. Aineiden luovuttaminen näille kahdelle käyttäjäryhmälle olisi kiellettyä 24 kuukautta päätöksen voimaantulon jälkeen.

4.4

Päätöksen on määrä tulla voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4.5

Ehdotukseen liittyy perusteluosa sekä komission valmisteluasiakirja (vaikutustenarviointi). Lisätietoja on ulkopuolisten konsulttien (RPA, TNO) komissiolle tekemissä vaikutustenarvioinneissa sekä erityisaiheita käsittelevissä raporteissa (ETVAREAD-asiantuntijaryhmän raportti höyrystymisenestoaineiden tehosta). Nämä asiakirjat on lisäksi käsitelty asianomaisessa tiedekomiteassa (SCHER). Dikloorimetaanista ei ole tehty EU:n virallista riskinarviointia (Risk Assessment Report, RAR), koska mikään sidosryhmä ei ole määrittänyt sitä prioriteettiaineeksi jo esille tulleista huolenaiheista huolimatta.

4.6

Eräät EU:n jäsenvaltiot (ja eräät muut tärkeät taloudet ja kauppakumppanit, kuten Sveitsi ja Yhdysvallat) ovat lisäksi tehneet tutkimuksia tukeakseen asiaa koskevia erityissäännöksiään ja poliittisia kantojaan, jotka ovat usein erittäin ristiriitaisia keskenään. Asianomaiset elinkeinoalat ovat tuottaneet runsaasti tietoa eri tuotteiden prosessien mahdollisista riskeistä ja suhteellisista eduista. Ei ole mitenkään yllättävää, että myös nämä tiedot ovat keskenään ristiriitaisia. Muiden sidosryhmien kommentteja kerättiin työturvallisuutta ja työterveyttä koskeneen eurooppalaisen teemaviikon Building in Safety yhteydessä vuonna 2004 järjestetyn, Tanskan maalariliiton isännöimän asiantuntijakonferenssin jälkeen. RPA:n mukaan Euroopan kuluttajaliitto BEUC, Euroopan kaivos-, kemikaali- ja energiatyöläisten liitto EMCEF ja Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY eivät huhtikuuhun 2007 mennessä olleet vielä ilmoittaneet virallisia kantojaan asiaan.

5.1

ETSK panee merkille ongelmat, joita komissio on kohdannut, kun se tehnyt kustannustehokkaan ja oikeasuhteisen ehdotuksen direktiivin 76/769/ETY muuttamiseksi siten, että siihen lisätään säännöksiä dikloorimetaanin käytöstä liuottimena maalinpoistoaineissa. Dikloorimetaanin käytöstä aiheutuneita tarkistettuja tapaturmia on ilmoitettu ja todennettu suhteellisen vähän. Tapauksia on saatettu ilmoittaa niiden todellista määrää vähemmän (tai sitten ei). Nykyistä lainsäädäntöä ei aina ole noudatettu, ja myös merkintäsääntöjen noudattaminen vaikuttaa puutteelliselta. Vaihtoehtoisia tuotteita ja prosesseja on olemassa, mutta niitä ei ole arvioitu ja niihin kaikkiin liittyy riskejä. Näin ollen on hyviä perusteita sille, että jäsenvaltioiden näkemykset poikkeavat toisistaan. Ei ole mitään takeita siitä, että ehdotuksen kokonaistulos hyödyttäisi yhtäkään sen vaikutuspiiriin todennäköisimmin kuuluvista ryhmistä.

5.2

ETSK toteaa myös, että ilmeisistä aikataulusyistä tämä on viimeinen mahdollisuus ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin kyseisen direktiivin puitteissa. Jos jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti eivät pääse yksimielisyyteen asiassa eikä ehdotettua päätöstä (tai jotakin sen muunnelmaa) hyväksytä eikä panna täytäntöön, uusiin toimenpiteisiin ei voida ryhtyä ennen kuin dikloorimetaanin kaikki käyttötarkoitukset arvioidaan asetuksen (EY) N:o 1907/2007 (REACH) perusteella.

5.3

ETSK on vahvasti sitä mieltä, että tällainen viivästys on tarpeeton ja epätarkoituksenmukainen, kun otetaan huomioon tarve suojella ympäristöä ja kaikkien käyttäjien terveyttä työpaikalla ja muualla. ETSK on tässä kuten myös kaikissa muissa kysymyksissä erittäin huolestunut sisämarkkinoiden pirstoutumisesta. Kaikille asianosaisille tulisi olla selvää, että asiassa on päästävä yhteisymmärrykseen ja että yhteisymmärryksen on perustuttava siihen, että pyritään hallitsemaan riskit eikä korvaamaan yhtä riskiä toisella.

5.4

ETSK toteaa tässä yhteydessä, että dikloorimetaania voidaan tuottaa, varastoida, kuljettaa ja käyttää turvallisesti suljetuissa järjestelmissä. Dikloorimetaani ei syty helposti eikä se edistä alailmakehän otsonin muodostumista. Avoimissa järjestelmissä, kuten maalinpoistoaineissa, dikloorimetaanin käyttö aiheuttaa kuitenkin ongelmia, jotka johtuvat sen haihtuvuudesta (se höyryyntyy helposti), muodostuvan höyryn tiheydestä (höyry kerääntyy kulloisenkin tilan pohjalle tai sinne missä ilmanvaihto on puutteellinen) ja sen narkoottisista vaikutuksista (se saattaa aiheuttaa tajuttomuutta ja lopulta kuoleman). Kaikki nämä seikat lisäävät lapsiin kohdistuvia riskejä. Dikloorimetaani on myös luokiteltu luokkaan 3 kuuluvaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi, ja dikloorimetaania sisältävien tuotteiden merkinnät perustuvat pääasiassa juuri tähän mahdolliseen riskiin.

5.5

RPA ja muut tahot ovat kaikki huomauttaneet, että tämä on sekä harhaanjohtavaa että riittämätöntä, jos halutaan varmistaa käyttäjien asianmukainen suojelu työpaikoilla ja muualla. Nykyiseen lainsäädäntöön tai Yhdistyneiden Kansakuntien tarkistetun, maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetun kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmän (GHS) perusteella annettuihin muihin vastaaviin säännöksiin ei sisälly riskiä tai turvallisuutta koskevia R (Risk) tai S (Safety) -lausekkeita eikä niissä säädetä merkinnöistä, joilla varoitettaisiin riittävästi aineen narkoottisista vaikutuksista (ja siitä aiheutuvasta kuolemanvaarasta) tai — mikä on vielä yllättävämpää — lapsiin kohdistuvista vakavista vaaroista (tämä koskee luonnollisesti useita kotitalouksissa käytettävä tuotteita ja prosesseja).

5.6

Myös keskittyminen mahdolliseen, mutta toistaiseksi todistamattomaan syöpäriskiin on harhaanjohtavaa. Terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevä tiedekomitea SCHER huomautti höyrystymisenestoaineita käsittelevästä ETVAREAD-asiantuntijaryhmän raportista antamassaan lausunnossa, etteivät metaboliset mekanismit ole päätepisteitä testattaessa hiirillä samanlaiset kuin ihmisillä ja että esitetyn näytön perusteella on siten epätodennäköistä, että dikloorimetaani aiheuttaisi syöpää. Todelliseen käyttöön perustuvaa näyttöä on vain vähän. Yhdysvalloissa on käynnissä kaksi merkittävää tutkimusta kohderyhmien altistumisesta dikloorimetaanille muilla teollisuudenaloilla, mutta niiden tulokset eivät kuitenkaan vielä ole saatavissa. EU:ssa tutkitut kohderyhmät ovat voineet altistua muille tunnetuille syöpää aiheuttaville aineille kuten styreenille. RPA ei esitä mitään näyttöä siitä, että altistuminen maalinpoistoaineissa käytettävälle dikloorimetaanille aiheuttaisi todellisen syöpäriskin. Vaatimus tuotteiden merkitsemisestä vaaralausekkeella R68 (pysyvien vaurioiden vaara) ei siten näissä olosuhteissa ole kovin hyödyllinen.

5.7

Olisi myös pantava merkille, että RPA:n esittämistä, vuosia 1930–2007 koskevista tapaturmatilastoista käyvät selvästi ilmi vaarat, jotka liittyvät liialliseen altistumiseen dikloorimetaanille yleensä huonojen työskentelykäytäntöjen seurauksena. Vastaavia tietoja vaihtoehtoisista prosesseista ja tuotteista ei kuitenkaan ole kerätty. Voidaankin kysyä, missä määrin nämä tiedot voidaan laajentaa koskemaan muunlaista ammattikäyttöä tai kotioloissa tapahtuvaa kuluttajakäyttöä. Näyttö teollisuuskäytössä todetuista kroonisista (pitkäkestoisista) terveysvaikutuksista saattaa olla (tai saattaa olla olematta) osoitus myös akuuteista (lyhytkestoisista) haittavaikutuksista kuluttajakäytössä. Tapaturmatilastoja — joihin kyseisten tietojen voidaan ehkä katsoa kuuluvan — on vaikeampi jakaa oikeasuhteisesti.

5.8

Tutkimuksissa korostetaan myös työpaikoilla kaikkialla EU:ssa sovellettavien johdonmukaisten työperäisten altistumisraja-arvojen puuttumista. Yhtä ainetta (dikloorimetaania) koskevat raja-arvot vaihtelevat huomattavasti eri jäsenvaltioissa, minkä lisäksi myös eri aineita (esim. dikloorimetaania, kaksiemäksisiä estereitä ja dimetyylisulfoksidia) koskevissa raja-arvoissa on suuria eroja. Tuottajien on otettava vastuu työntekijöidensä hyvinvoinnista, ja sääntelyviranomaisten on luotava tietoon perustuva, selvä ja johdonmukainen sääntelykehys tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

5.9

ETSK panee tässä yhteydessä merkille erityisesti Saksan liittotasavallan työ- ja sosiaaliministeriön laatimat, dikloorimetaanipohjaisia maalinpoistoaineita koskevat tekniset säännöt (vaarallisia aineita koskevat tekniset säännöt TRGS 612, helmikuussa 2006 päivätty versio). Muut tahot voisivat käyttää kyseisiä sääntöjä mallina pyrkiessään varmistamaan työturvallisuuden. Säännöt ovat myös paljon yksityiskohtaisemmat kuin nyt tarkasteltavana oleva komission ehdotus.

5.10

Useimmissa tapauksissa olisi siten esitettävä seuraavat kysymykset seuraavassa järjestyksessä: a) voidaanko käyttämienne prosessien turvallisuutta parantaa korvaavilla ratkaisuilla? b) jos ei, niin miksi? ja c) oletteko ryhtyneet kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin työturvallisuuden parantamiseksi työpaikallanne? Vaihtoehtoisten prosessien ja tuotteiden mahdolliset riskit ja edut olisi selvitettävä perusteellisesti. Ennen kaikkea on tehtävä jonkinlainen arvio siitä, minkälaisia todennäköisiä vaikutuksia on mahdollisella päätöksellä poistaa merkittäviä määriä tiettyä ainetta joiltakin markkinoilta, miten käyttäjät reagoivat ja parantavatko käyttäjien tekemät valinnat heidän henkilökohtaista terveyttään.

5.11

Esimerkkinä mainittakoon erään jäsenvaltion jo toteuttama dikloorimetaanipohjaisten tuotteiden kielto, joka koskee sekä teollisuus- että ammattikäyttöä. Kyseessä on dikloorimetaania sisältävien tuotteiden myyntikielto, eikä itse dikloorimetaania kielletä. Tehokasta maalinpoistoainetta voidaan edelleen valmistaa sekoittamalla dikloorimetaania metanoliin käyttöpaikalla. Näin syntyvä tuote on halvempi, mutta siitä puuttuvat asianmukaisesti valmistetun tuotteen tehoa ja turvallisuutta parantavat pinta-aktiiviset ja höyrystymisenestoaineet. Kiellon vaikutukset eivät siten ole toivotut.

5.12

Kuten RPA ja komissio toteavat, eri käyttäjien erottelemista eri luokkiin on vaikea perustella ja noudattaa todellisissa oloissa. Ainoa todellinen ero on, että samassa paikassa tapahtuva, erittäin tehokas ja jatkuva maalinpoisto vaatii tuotteiden upottamista suuriin avoimiin kemikaalialtaisiin. Muualla tehtävä maalinpoisto ei yleensä vaadi upottamista eikä siten suurten avoaltaiden käyttöä. Tuotantolaitoksissa tehtävää maalinpoistoa säännellään muilla, esimerkiksi liuotinpäästöjä ja jäteveden laatua koskevilla direktiiveillä, ja niitä olisi sovellettava tiukasti. Muualla tehtävän työn sujuminen riippuu enemmän yksittäisten henkilöiden huolellisuudesta ja terveestä järjestä. Työnantajan (niissä tapauksissa, joissa sellainen on) velvollisuutena on luonnollisesti varmistaa, että kaikilla työntekijöillä on mahdollisimman asianmukaiset työskentelyolosuhteet.

5.13

Ammattikäyttäjien luokka olisi lisäksi jaettava kahteen osaan eli niihin, jotka osallistuvat säännöllisesti erityisiin puhdistusoperaatioihin (esim. graffitien poistamiseen, julkisivuremontteihin tai junien ja lentokoneiden uudelleenmaalaamiseen) ja niihin, joiden on vain satunnaisesti tehtävä maalinpoistotyötä tuottoisamman toiminnan välttämättömänä mutta aikaa vievänä esivaiheena (rakentajat, somistajat ja kuluttajat). Viimeksi mainitun ryhmän tarpeet, valmiudet ja heikkoudet vaikuttavat yhteneviltä, ja niitä olisikin kohdeltava samalla tavalla.

5.14

Lisäksi eri näkemysten yhteensovittamiseksi ehdotetaan, että säännöksistä voitaisiin poiketa kouluttamalla tiettyjä toimijoita ja myöntämällä niille lupia. On kuitenkin vaikeaa rinnastaa dikloorimetaanipohjaisten maalinpoistoaineiden käyttöä esimerkiksi asbestinpoistoon tai ydinjätteen käsittelyyn, joita varten tarvitaan ilman muuta lupa. Kun otetaan huomioon tällaisen järjestelmän täytäntöönpanosta ja valvonnasta aiheutuvat suuret kustannukset, on vaikea nähdä, miten kyseinen ehdotus vastaisi kenenkään tarpeita.

6.1

Edellä mainituista syistä ETSK ei pidä nyt käsiteltävänä olevaa ehdotusta oikeasuhteisena. Komitean mielestä ei myöskään ole todennäköistä, että se itsessään vähentäisi tapaturmia työpaikoilla tai muualla. Kun otetaan huomioon suuret erot jäsenvaltioiden käytännön toimissa ja politiikassa, on viipymättä harkittava muiden lähestymistapojen soveltamista.

6.2

Niihin voisi sisältyä dikloorimetaanipohjaisten maalinpoistoaineiden pakkaamista ja merkitsemistä koskevien säännösten muuttaminen onnettomuusriskin minimoimiseksi ja todellisten riskien korostamiseksi. Tuotteiden myymistä henkilöille, jotka eivät jatkuvasti tee maalinpoistotöitä tuotantolaitoksissa tai muualla, tulisi rajoittaa riippumatta siitä, onko kyseessä ammattilainen vai tavallinen kuluttaja. Pakkaus- ja ostoskohtainen enimmäismyyntimäärä voisi tällöin olla 1 litra. Pakkaukset olisi suljettava siten, etteivät lapset saa niitä auki, siten kuin asiaa koskevissa nykyisissä tai tulevissa EU:n asetuksissa ja direktiiveissä ja/tai EN ISO standardeissa 8317:2004 ja 862:2005 määritetään. Myös läikkymisen estävät kapeat kaulat olisivat hyödyllisiä, joskin tästä johtuva tarve dekantoida tuote ennen pensselillä käsittelyä heikentää niiden tehoa. Valmistajien olisi aktiivisesti pyrittävä kehittämään uusia entistä turvallisempia jakelujärjestelmiä, jos ne haluavat varmistaa kyseisten tuotteiden elinkelpoisuuden pitkällä aikavälillä. Tuotteita tulisi myydä vähintään 20 litran suuruisissa tukkuerissä kaikille muille käyttäjille teolliseen tai jatkuvaan ammattikäyttöön. Valmistajien ja tavarantoimittajien olisi otettava vastuu siitä, että tuotteista huolehditaan asianmukaisesti kyseisissä olosuhteissa, sekä taattava riittävä tiedotus ja koulutus niiden turvallisen käsittelyn ja loppusijoituksen varmistamiseksi kaikissa käyttöoloissa.

6.3

Jo käytössä olevia varoitusmerkkejä ja lausekkeita täydentämään olisi kiireesti kehitettävä narkoottisista vaikutuksista varoittavia uusia merkkejä ja R- ja S-lausekkeita. Samalla olisi varoitettava lapsiin kohdistuvista vaaroista. Dikloorimetaanipohjaisten maalinpoistoaineiden (ja muiden samalla tavalla vaikuttavien tuotteiden) yhteydessä kaikille käyttäjille sopiva varoitus voisi olla sanamuodoltaan seuraavanlainen: ”Narkoottinen aine: suuret pitoisuudet voivat aiheuttaa tajuttomuutta ja lopulta kuoleman. Ei saa käyttää lasten tai herkästi altistuvien aikuisten läsnä ollessa eikä suljetussa tilassa. Voimakas höyrystyminen voi aiheuttaa tukehtumisvaaran”. Tällainen varoitus vaikuttaa saatujen todisteiden perusteella aiheelliselta, ja se tuntuu vastaavan todellisia tarpeita. Varoituslauseet eivät saisi hukkua muiden, vähemmän tärkeiden varoitusten joukkoon. Tehokas varoituslauseke sekä täysin selvä varoitusmerkki olisivat varmasti parempi tapa muistuttaa tarpeesta suojella lapsia kuin useat paljon monimutkaisemmat ohjeet. Nykyinen S2-lauseke (Säilytettävä lasten ulottumattomissa) on tässä suhteessa riittämätön.

6.4

Työturvallisuuden parantamiseksi entisestään tarvitaan selvästi myös standardoidut ja johdonmukaiset EU:n laajuiset työperäiset altistumisraja-arvot. Ne saattaisivat olla yksi REACH-ohjelman hyödyllisistä tuloksista lähivuosina.

6.5

Hyvät työkäytännöt ja kaikkien nykyisten varotoimien tiivis seuranta ovat epäilemättä riskinhallinnan avaintekijöitä työpaikalla ja muualla. Valmistajat ja vähittäismyyjät ovat yhdessä vastuussa asianmukaisesta neuvonnasta sekä sen varmistamisesta, että suuri yleisö ja muut vaarallisia aineita tai menetelmiä epäsäännöllisesti käyttävät henkilöt ovat selvillä suosituksista. Turvallisuusneuvontaa ja turvavälineitä olisi parannettava yhtä innokkaasti ja aloitteellisesti kuin aineita, joiden käsittelemiseksi niitä tarvitaan.

6.6

Saksalaisen TRGS 612 -säännön yhteydessä sovellettavan lähestymistavan olisi muodostettava perusta EU:n laajuisille varotoimille. Tarvittaessa voidaan lisätä ilmanvaihtoa tai jätteiden käsittelyä koskevia teknisiä lisäohjeita. Parhaat käytänteet olisi julkaistava ja saatava yhteiseen käyttöön.

6.7

Yhdysvalloissa parhaillaan tekeillä olevat tutkimukset pitkäaikaisen dikloorimetaanialtistumisen vaikutuksista olisi saatava päätökseen mahdollisimman pian, ja niiden tulokset olisi esitettävä terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevän tiedekomitean SCHER:n arvioitaviksi. Olisi myös selvitettävä mahdollisuus määrittää sopivia kohderyhmiä asian tutkimiseksi Euroopassa.

6.8

Lisäksi maalinpoistoon liittyvät riskit olisi arvioitava järjestelmällisesti, jotta kaikki tuotteet ja prosessit voidaan arvioida vertailukelpoisella tavalla. Siten ymmärrettäisiin paremmin niiden suhteelliset suoritusarvot ja riskit, ja kuluttajilla olisi paremmat mahdollisuudet tehdä tietoon perustuvia valintoja työpaikalla ja muualla. Minkään näistä ehdotuksista ei kuitenkaan tulisi viivästyttää edellä käsiteltyjen varotoimien hyväksymistä.