20.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 168/16

1.1

ETSK kiittää puheenjohtajavaltio Saksaa sen valmistelutyöstä sekä pyrkimyksestä varmistaa alueellista toimintasuunnitelmaa koskeva avoimuus ja kuuleminen.

1.2

ETSK katsoo, että on koittanut aika siirtyä eteenpäin neuvoston nykyisestä epävirallisen koordinoinnin vaiheesta uuteen, tiiviimmän poliittisen koordinoinnin vaiheeseen. Jo toteutettujen toimien ja ESPON-ohjelman puitteissa suunniteltujen uusien toimien pohjalta on otettava uusi askel kohti yhdentymistä ja komissiolle on annettava selvä valtuutus, jonka perusteella se voi käyttää aloiteoikeuttaan.

1.3

ETSK katsoo, että alueellisesta toimintasuunnitelmasta neuvostossa käytävien keskustelujen tulee johtaa nykyistä täsmällisempiin poliittisiin päätöksiin, mikä edellyttää Euroopan komission entistä tiiviimpää osallistumista toimintaan, sillä juuri komissiolla on parhaat edellytykset yhtenäistää Euroopan unionissa esiintyvät, alueellista yhdenmukaisuutta koskevat erilaiset lähestymistavat ja varmistaa niiden yhteensopivuus.

1.4

Koko EU:n laajuisen alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite edellyttää, että komissio perustaa tehokkaan erityisyksikön analysoimaan, diagnosoimaan ja tekemään poliittisia ehdotuksia, joilla vahvistetaan alueellisen yhteenkuuluvuuden eurooppalaisesta lähestymistavasta saatavaa lisäarvoa.

1.5

ETSK kehottaa takaamaan jatkuvuuden myös Saksan puheenjohtajuuden päätyttyä. Komission tulisi analysoida ja tiivistää alueellista toimintasuunnitelmaa ja panna se täytäntöön sellaisen toimintaohjelman avulla, jossa kunnioitetaan jäsenvaltioiden ja alueiden aluesuunnittelupoliittista toimivaltaa.

1.6

Neljännessä yhteenkuuluvuutta käsittelevässä kertomuksessa, jota Euroopan komissio parhaillaan laatii, tulee analysoida yhteisön rahastojen alueellisia vaikutuksia ja luoda yhteyksiä koheesiopolitiikan ja alueellisen toimintasuunnitelman välille. ETSK:n mielestä rajatylittävän yhteistyön ohjelmia on vahvistettava.

1.7

Alueen toimintaan vaikuttavien hallinnon eri tasojen eli paikallis- ja aluehallinnon, jäsenvaltioiden sekä EU:n tulee osallistua alueellisen toimintasuunnitelman hallinnointiin tasapainoisella tavalla, kuten myös järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien, joita on kuultava etukäteen.

1.8

ETSK ehdottaa, että ministerineuvosto käynnistää alueellista toimintasuunnitelmaa koskevan, tarkat suuntaviivat sisältävän avoimen koordinointimenetelmän, joka olisi ensimmäinen askel näiden kysymysten sisällyttämisessä yhteisömenettelyyn perustuslakisopimuksen hyväksymisen jälkeen.

1.9

ETSK toivoo, että EU hyväksyy pian alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen sisältävän perustuslakisopimuksen, ja ehdottaa, että Leipzigissä pidettävän ministerineuvoston epävirallisen kokouksen päätelmissä suositellaan alueellisesta toimintasuunnitelmasta vallitsevan yhteisymmärryksen pohjalta toimintasuunnitelman asteittaista käynnistämistä sen sijaan, että korostetaan sen sitomattomuutta.

1.10

ETSK kehottaa näin ollen Euroopan komissiota ehdottamaan ministerineuvostolle, että alueellisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa edetään nykyisen oikeusperustan pohjalta.

2.1

Saksan liikenne-, rakennus- ja kaupunkiministeriö pyysi tulevan puheenjohtajavaltion Saksan nimissä 7. marraskuuta 2006 Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta ”Alueellinen toimintasuunnitelma”.

2.2

EU:n jäsenvaltioiden ministerien on määrä hyväksyä Leipzigissä 24.–25. toukokuuta 2007 pidettävässä alueellista yhteenkuuluvuutta ja kaupunkien kehittämistä koskevassa epävirallisessa kokouksessaan poliittinen keskusteluasiakirja aiheesta EU:n alueellinen toimintasuunnitelma  (1). Toimintasuunnitelma pohjautuu aiheesta EU:n aluepoliittinen tilanne ja tulevaisuudennäkymät laadittuun raporttiin (2). Kyseisessä raportissa analysoidaan EU:n tärkeimpiä aluekehityspoliittisia haasteita sekä osoitetaan esimerkkien avulla, miten Euroopan alueellisen monimuotoisuuden tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää nykyistä paremmin kestävän talouskasvun edistämiseksi. EU:n aluepoliittinen toimintasuunnitelma sisältää suosituksia siitä, miten unionin alueellinen monimuotoisuus voidaan ottaa nykyistä paremmin huomioon, sekä joukon aluekehityspolitiikkaa koskevia ehdotuksia.

2.3

ETSK on vuodesta 1995 lähtien puhunut EU:n aluekehityspoliittisen yhteistyön lisäämisen puolesta:

Myös muissa, tuoreemmissa lausunnoissa tuetaan Euroopan yhdentymisen alueellisen ulottuvuuden entistä parempaa huomioon ottamista:

3.1

Aluesuunnittelusta ja yleensäkin aluepolitiikoista vastaavien ministerien ensimmäinen epävirallinen kokous pidettiin Nantesissa vuonna 1989.

3.2

Tällainen kokous järjestetään toisiaan puolen vuoden välein seuraavien EU:n puheenjohtajavaltioiden aloitteesta. Vuonna 1993 Liègessä pidetyssä kokouksessa päätettiin laatia Euroopan aluekehityssuunnitelma (ESDP, European Spatial Development Perspective) (3), joka hyväksyttiin Potsdamissa vuonna 1999 ja joka muodostaa aluesuunnittelusta ja aluepolitiikasta vastaavien ministerien epävirallisten kokousten yhteisen viitekehyksen.

3.3

Ministerit sopivat Rotterdamissa marraskuussa 2004 pitämässään alueellista yhteenkuuluvuutta koskevassa epävirallisessa kokouksessa laativansa vuoteen 2007 mennessä aiheesta EU:n aluepoliittinen tilanne ja tulevaisuudennäkymät julkaistusta raportista tiivistelmämuotoisen asiakirjan, johon alueellinen toimintasuunnitelma perustuu.

3.4

Alueellinen toimintasuunnitelma muodostaa strategisen viitekehyksen, jossa määritellään Euroopan unionin aluekehityksen painopisteet. Suunnitelma tukee talouskasvua ja kestävää kehitystä vahvistamalla alueellista yhteenkuuluvuutta, joka voidaan määritellä koheesiopolitiikan kyvyksi mukautua maantieteellisten haasteiden ja mahdollisuuksien mukaisiin tarpeisiin ja erityispiirteisiin, jotta saavutetaan tasapainoinen ja kestävä aluekehitys.

3.5

Alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite sisällytettiin kesäkuussa 2003 julkaistun perustuslakiluonnoksen III-116 artiklaan taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kolmanneksi ulottuvuudeksi. Yhteisön toimintalinjojen alueulottuvuutta tarkastellaan myös komission vuonna 2005 esittämässä kolmannessa koheesiota käsittelevässä kertomuksessa. Myös vuonna 2006 hyväksyttyihin, koheesiota koskeviin yhteisön strategisiin suuntavoihin sisältyy uutena näkökohtana koheesion alueellinen ulottuvuus.

3.6

Luxemburgissa toukokuussa 2005 pidetyssä epävirallisessa ministerikokouksessa hyväksyttiin seuraavat aluepoliittiseen toimintasuunnitelmaan sisällytettävät teemat ja painopisteet:

3.7

Keskeisinä toimenpiteinä mainitaan muun muassa seuraavat:

4.1

Euroopan aluekehityssuunnitelma ESDP on aluekehityksen ja -suunnittelun eri toimijoiden (EU, jäsenvaltiot, alueet ja muut alueyhteisöt) yhteinen viitekehys, jolla tuetaan monikeskuksisen Euroopan alueulottuvuutta ja EU:n alakohtaisten politiikkojen tarpeellista alueellistamista. Kyse on hallitusten välisestä aloitteesta, joka hyväksyttiin Potsdamissa vuonna 1999 pidetyssä ministerikokouksessa ja joka ei ole sitova. Käytännössä ESDP:tä on sovellettu ainoastaan Euroopan aluesuunnittelun seurantakeskusten verkon ESPONin (4) perustamisen yhteydessä sekä välillisesti EU:n kolmen Interreg-ohjelman yhteydessä.

4.2

ESDP:n tavoitteet ovat seuraavat:

4.3

Aluekehitykseen kohdistuu huomattavia paineita neljällä pääasiallisella, toisiinsa vaikuttavalla alalla:

4.4

Aluekehityssuunnitelmassa asetetaan näiden alojen pohjalta seuraavat suuntaviivat:

4.5

Suunnitelluista käytännön toimista voidaan mainita seuraavat:

4.6.1

Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen seurantaverkko (ESPON, European Spatial Planning Observation Network) on aluekehityksen soveltavan tutkimuksen ohjelma, jota rahoitetaan Interreg-aloitteen ja EU:n jäsenvaltioiden budjeteista. Sen tavoitteena on tuottaa Euroopan kansallisten ja alueellisten toimintaohjelmien laadinnasta vastaaville tahoille järjestelmällistä ja ajantasaista tietoa alueellisista suuntauksista sekä toimintaohjelmien vaikutuksesta Euroopan alueisiin. Kyseisiä tietoja voidaan käyttää suoraan tukena politiikkojen laadinnassa ja soveltamisessa.

4.6.2

Kaikki ESPON-ohjelmaan sisältyvä soveltava tutkimus kattaa 29 Euroopan maata, joihin sisältyvät EU:n 27 jäsenvaltiota sekä Norja ja Sveitsi.

4.6.3

Seurantaverkon budjettia on tarkoitus kasvattaa huomattavasti. Kaudella 2000–2006 määrärahat olivat 7 miljoonaa euroa, ja uudessa ESPON 2013 -ohjelmassa, joka kattaa vuodet 2007–2013, budjetti on 34 miljoonaa euroa. Se yhdistettynä kansallisiin rahoitusosuuksiin voi nousta 45 miljoonaan euroon.

5.1.1

Yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan lisäarvo on oleellinen kaikissa aluekysymyksissä. Viimeisten vuosikymmenien aikana kertynyt kokemus ja tarve ottaa huomioon Euroopan yhdentymisen alueulottuvuus edellyttää niiden politiikkojen asteittaista ”yhteisöllistämistä”, jotka vaikuttavat unionin alueen yleiseen tarkasteluun.

5.1.2

Euroopan unioni harjoittaa lukuisia yhteisöpolitiikkoja, joilla on vaikutusta unionin alueeseen: kilpailupolitiikka, Euroopan laajuiset liikenne-, televiestintä ja energiaverkot, ympäristöpolitiikka, maatalouspolitiikka, tutkimuksen ja teknologian kehittämispolitiikka, aluepolitiikka, Euroopan investointipankin toiminta jne. EU:lla ei kuitenkaan ole yhteistä lähestymistapaa, jonka avulla voitaisiin koota yhteen, arvioida ja koordinoida näiden politiikkojen vaikutuksia Euroopan alueella.

5.1.3

Yhteinen aluepoliittinen lähestymistapa edellyttää yhteisistä eurooppalaisista tavoitteista ja suuntaviivoista sopimista. Näiden Euroopan aluepoliittisten suuntaviivojen lisäarvo on ilmeinen, kun on kyse sellaisista tavoitteista kuin ympäristönsuojelu, monikeskuksinen ja kestävä kaupunkikehitys, Euroopan laajuiset verkot sekä luonnonmullistusten ja teknologiaan ja ilmastonmuutokseen liittyvien tuhojen ennaltaehkäisy eurooppalaisten ohjelmien avulla.

5.1.4

Niin sanottu yhteisömenettely tarkoittaa menettelyä (5), jossa komissio laatii joko omasta tai yhteisön jonkin muun toimielimen aloitteesta käytännön ehdotuksen, jonka mahdollisesta hyväksymisestä päättää ministerineuvosto, tarvittaessa yhdessä Euroopan parlamentin kanssa.

5.1.5

Tiettyjä politiikkoja varten neuvosto on perustanut niin sanotun avoimen koordinointimenetelmän, joka ei edellytä yhtä intensiivistä ja täsmällistä poliittista toimintaa kuin yhteisömenettely. ETSK katsoo, että alueelliseen toimintasuunnitelmaan kuuluvissa kysymyksissä voisi olla hyödyllistä soveltaa avointa koordinointimenetelmää ennen yhteisömenettelyyn siirtymistä. Avointa koordinointimenetelmää voitaisiin käyttää siihen asti, kunnes EU:n perustuslakisopimus, jonka nojalla on mahdollista käyttää yhteisömenettelyä, on hyväksytty.

5.1.6

Kuten yhteisön muista politiikoista saatu kokemus on osoittanut, järjestelmästä on kuitenkin hyötyä vain silloin, kun komissiolla on asiassa hyvin aktiivinen rooli ja kun toiminta perustuu hyvin tarkoin määriteltyihin tavoitteisiin ja suuntaviivoihin.

5.1.7

Alueellinen yhteenkuuluvuus on sisällytetty ehdotetun Euroopan perustuslakisopimuksen [III osan III osaston III luvun] 3 jakson otsikkoon, ja ETSK kannattaa tätä lisäystä. Riippumatta siitä, mihin ratkaisuun perustuslakihankkeessa päädytään, voimassa olevan nykyisen perustamissopimuksen (EY) seuraavien artiklojen tulisi toimia oikeusperustana määriteltäessä yhteistä aluepoliittista lähestymistapaa, sikäli kuin ala katsotaan kuuluvaksi Euroopan unionin toimivaltaan:

5.2.1

Yhteisön aluepolitiikka on taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, taloudellisen lähentymisen ja ylipäänsä Euroopan unionin yhdentymisprosessin keskeinen väline.

5.2.2

ETSK on aina ilmaissut tukevansa kyseistä politiikkaa, jolla pyritään ja myös onnistutaan kaventamaan Euroopan alueiden välisiä eroja.

5.2.3

Aluepolitiikka on yksi menestyksekkäimmistä yhteisön politiikoista. Sitä tulee jatkaa, koska laajentumisprosessin jälkeen esiintyy uusia eroavuuksia.

5.2.4

Unionin aluepolitiikka ei ole yhteensopimaton sellaisen tehokkaan alueellisen yhteenkuuluvuuspolitiikan kanssa, jota uudella kaudella 2007–2013 sovellettavassa aluepoliittisessa toimintasuunnitelmassa ehdotetaan, vaan tilanne on täysin päinvastainen.

5.3.1

Unionin kaksi viimeisintä laajentumiskierrosta ovat asettaneet Euroopan unionin uusien haasteiden eteen. Vuodesta 2004 unionin jäsenmäärä on noussut 15:stä 27:ään, väestö lisääntynyt 28 prosentilla (väestömäärän noustua 382 miljoonasta asukkaasta 490:een) ja pinta-ala 34 prosentilla (3,2 miljoonasta neliökilometristä 4,3:een). Näiden uusien mittasuhteiden sekä alueellisten ominaisuuksien eroavuuksien johdosta tarvitaan kiireesti kokonaisnäkemystä uudesta alueellisesta ja maantieteellisestä tilanteesta ja sen mahdollisesta kehityksestä.

5.3.2

Kaksi viimeisintä laajentumiskierrosta ovat merkinneet huomattavaa alueellista haastetta, ja Euroopan komission tulee analysoida sitä perusteellisesti.

5.3.3

Sisä- ja ulkorajoihin rajoittuvien alueiden määrä on noussut tuntuvasti. Raja-alueet muodostavat haasteen mutta myös todellisen mahdollisuuden osoittaa, että yhdentymisprosessi johtaa käytännön tuloksiin.

5.4.1

Euroopan alueeseen kohdistuvat haasteet ja vaarat on ratkaistava eurooppalaisesta näkökulmasta. Euroopan aluetta koskevan kokonaisnäkemyksen lisäarvo on kiistaton, ja kyseisen kokonaisnäkemyksen tarve tulisi tunnustaa strategisesti keskeiseksi.

5.4.2

Unionin alueesta puhuttaessa on syytä mainita erikseen tietyt ominaisuudet:

Alueella on niin ollen fyysisenä ja maantieteellisenä rakenteena perusluonteinen strateginen merkitys. Komission laatimissa vaikutusten arvioinneissa tulee ottaa huomioon tämä alueellinen lähestymistapa, ja se edellyttää yhteistyötä ESPON kanssa.

5.5.1

EU:lla tulee olla tarkoituksenmukainen hallintojärjestelmä, jossa aluehallinnon eri tasot ovat asianmukaisessa tasapainossa, sillä Euroopan alueen hallinnollisia toimijoita ovat sekä paikallis- ja aluehallinto että jäsenvaltiot ja EU. Toissijaisuusperiaatetta on noudatettava, mutta samalla on varmistettava yhtenäisyys sekä kokonaisvaltainen, yhteinen ja jaettu lähestymistapa.

5.5.2

Myös kansalaisyhteiskunnan osallistuminen työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelun järjestelmällisten menettelyjen välityksellä on varmistettava eri tasoilla. Monissa jäsenvaltioissa ja monilla Euroopan alueilla toimii talous- ja sosiaalineuvostoja (tai vastaavia organisaatioita), jotka tulee mobilisoida, jotta ne osallistuisivat yhdessä työmarkkinaosapuolien ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa aktiivisesti aluekysymyksiä koskeviin kuulemis- ja hallinnointijärjestelmiin.

6.1

Alueellinen toimintasuunnitelma perustuu asiakirjaan ”Euroopan unionin alueen tila ja näkymät”, joka ei ole niinkään tiivistelmä kuin asiakirja, johon toisiaan puolen vuoden välein seuraavat EU:n puheenjohtajavaltiot ovat antaneet erilaisia panoksia. Asiakirjassa esitetään 197 kappaleessa kaikki aluetta kohtaavat haasteet, ja se on siinä mielessä erittäin hyödyllinen opas. Komission tulisi tehdä sen pohjalta ehdotus toimintasuunnitelmaksi.

6.2

Alueelliseen toimintasuunnitelmaan tulisi sisällyttää jäsenvaltioiden aluestrategiat ja siinä tulisi ottaa huomioon muiden yhteisön politiikkojen alueulottuvuus sekä pyrkiä täydentävyyteen ja synergiaan. Tavoitteena on koota yhteen yhteisön tason tiivistelmä jäljempänä kohdassa 8 ehdotettujen EU:n aluestrategisten suuntaviivojen pohjalta.

6.3

EU:n alueellisen toimintasuunnitelman avulla tulee kehittää unionia taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävältä pohjalta.

7.1.1

Alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteena on kehittää aluepolitiikan yhteisötason lähestymistapa, joka toimii jäsenvaltioiden ja alueiden laatimien ja soveltamien aluestrategioiden viitekehyksenä ja varmistaa niiden yhteensopivuuden.

7.1.2

Alueellisessa yhteenkuuluvuuspolitiikassa tulee keskittyä kysymyksiin, jotka vaikuttavat ensinnäkin aluesuunnitteluun ja toiseksi kaupunkien ja alueiden maankäytön suunnitteluun. Kuten vuonna 1994 pidetyssä aluesuunnittelusta vastaavien eurooppalaisten ministerien konferenssissa todettiin, (6) aluesuunnittelu on ihanteellinen väline kestävän kehityksen toteuttamiseksi aluetasolla.

7.1.3

Tämän vuoksi aluesuunnittelun käsitteitä, menetelmiä ja terminologiaa on selkeytettävä. Aluesuunnittelu on monialaista toimintaa ja muodostaa poikkialaisen painopisteen, joka vaikuttaa moniin aloihin ja etenkin ympäristöön, liikenne- ja viestintäpolitiikkaan, asuntopolitiikkaan sekä asuin- ja teollisuusalueiden suunnitteluun.

7.2.1

ETSK ehdottaa, että osana Lissabonin strategiaa pyritään entistä tasapainoisempaan Euroopan alueen talouskehitykseen, jotta kaikki kansalaiset ja alueet voivat hyötyä kehityksestä, luonnonhaitoista ja pysyvistä rakenteellisista haitoista kärsivät alueet mukaan luettuina. (7)

7.2.2

EU:n kaikkien politiikkojen tulee edistää sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta. ETSK ehdottaa, että alueellisen toimintasuunnitelman tavoitteisiin sisällytetään sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteet, sillä juuri alue on se viitekehys, jossa ihmiset elävät, jossa he löytävät mahdollisuuksia ja jossa he kohtaavat ongelmia.

7.2.3

Kaupunkialueiden ja suurkaupunkien monikeskuksinen kehitys sekä niiden asianmukainen suhde lähiöihin ja maaseutuun voivat edistää Euroopan unionin taloudellista ja sosiaalista tasapainoa. Alueellisen lähestymistavan keskeisiä tavoitteita tulee olla myös köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen, maahanmuuttajien kotouttaminen (8), asuntopolitiikan vauhdittaminen, yhtäläiset mahdollisuudet sekä laadukkaiden julkisten palvelujen kehittäminen.

7.3.1

Kaikissa tuoreimmissa ilmastonmuutosta käsittelevissä tiedotteissa korostetaan ongelman vakavuutta. On selvää, että maapallon lämpeneminen on tosiasia eikä mielipidekysymys. Monet ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat jo näkyä ja tuntua alueella. Tämä uusi haaste on otettava aluesuunnittelussa huomioon, jotta voidaan yrittää lieventää ja korjata joitakin niistä vaikutuksista, joita ilmastonmuutoksella on alueeseen.

7.3.2

Riskien ja luonnonmullistusten varalle on laadittava eurooppalainen suunnitelma. Kyse ei ole tieteiskirjallisuudesta. Taloustieteilijä Nicholas Sternin (9) äskettäin julkaisemassa, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen tilaamassa raportissa kerrotaan selvin luvuin, mitä maapallolla on pelissä: vähintään yksi prosentti maailman bruttokansantuotteesta tulisi käyttää ilmastonmuutoksen torjuntaan, jotta voitaisiin välttää maailman bruttokansantuotteen pieneneminen viidellä prosentilla ilmastonmuutoksesta aiheutuvien kokonaiskustannusten ja vaarojen johdosta. Maailman BKT:n pieneneminen voi nousta jopa 20 prosenttiin, mikäli maapallon lämpiämisen haitallisimmat vaikutukset kasvavat nykyistä vauhtia.

7.3.3

Ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset koheesioon ja kilpailukykyyn, elämänlaatuun sekä kestävään kehitykseen voivat kehittyä nopeammin, kuin tähän asti on ennustettu, kuten Pariisissa 2. helmikuuta 2007 esitellyssä YK:n asiantuntijaryhmän ilmastonmuutosta käsittelevässä tuoreessa raportissa vahvistetaan. ETSK kehottaa ottamaan ilmastonmuutoksen vaikutukset huomioon aluesuunnittelussa.

7.3.4

Vaaroihin, jotka on tärkeää ottaa huomioon, tulee sisällyttää myös onnettomuuksista tai terrori-iskuista johtuvat teknologisten tuhojen aiheuttamat vaarat (kemialliset, bakteriologiset ja säteilyvaarat). Niitä varten tulee laatia suunnitelma väestön laajamittaisen evakuoinnin varalta.

7.4.1

Ajatus Euroopan laajuisista liikenneverkoista syntyi 80-luvun lopussa ja liittyi sisämarkkinoihin. Sisämarkkinoista ja liikkumisvapaudesta puhumisessa katsottiin olevan mieltä vain, jos jäsenvaltioiden ja alueiden eri liikenneverkot oli yhdistetty toisiinsa ajanmukaisen ja tehokkaan eurooppalaisen infrastruktuurijärjestelmän avulla.

7.4.2

Perustamissopimuksen XV osasto (154, 155 ja 156 artikla) on vuodesta 1992 lähtien omistettu Euroopan laajuisille verkoille. Tulokset nyt viisitoista vuotta myöhemmin ovat masentavia ja jopa huolestuttavia. Huonoa tulosta selittävät osaltaan rahoitusvaikeudet ja poliittisen tahdon puute. ETSK pitää valitettavana, että hallitukset ovat jättäneet unohduksiin ja haudanneet poliittisesti vuonna 2003 esitellyn kasvuohjelman (10), johon sisältyi laajojen eurooppalaisten liikenneverkkojen rakentaminen. ETSK kysyykin, missä määrin Euroopan laajuisista liikenne-, televiestintä- ja energiaverkoista saadut heikot tulokset johtuvat Euroopan aluetta ja sen infrastruktuureja koskevan kokonaisnäkemyksen puutteesta.

7.4.3

ETSK korostaa, että yksi perustavan tärkeistä tavoitteista on kaikkien henkilöiden ja alueiden asianmukainen pääsy ja yhteydet liikenneverkkoihin. Yhteydet tulee varmistaa luomalla tasapainoinen Euroopan laajuinen verkko, johon on kytketty myös pienet kaupungit, maaseutualueet ja saarialueet.

7.4.4

Euroopalla ei ole nykyään riittävää verkostoa energian (sähkö, öljy ja kaasu) tuottamiseen. Tämä puute voi romahduttaa taloudellisen toiminnan. Lisäksi se merkitsee huomattavan eriarvoisia mahdollisuuksia alueille, joilla ei tällä hetkellä ole pääsyä verkostoon.

7.4.5

Alueulottuvuuden huomioon ottaminen yhteisön energiapolitiikassa on välttämätöntä sekä luonnonvarojen suojelun kannalta että sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden näkökulmasta.

7.4.6

Myös Lissabonin strategian toteuttamisen kannalta on tärkeää, että tietoyhteiskunta ja sen verkot, tiedonkulku sekä koulutus ovat kaikkien alueiden ja kansalaisten ulottuvilla. EU:n alueellisessa toimintasuunnitelmassa on tarkasteltava ensisijaisesti näitä näkökohtia.

7.5.1

Tavoite fyysisen ympäristön suojelusta ja luonnonympäristön sekä biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä voidaan saavuttaa Euroopassa ainoastaan yhteisen aluepolitiikan avulla. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna EU:n lisäarvo on korvaamaton.

7.5.2

Alueellisessa toimintasuunnitelmassa tulee luoda perusta uudelle, entistä tehokkaammalle yhteisön politiikalle luonnonympäristön sekä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. (11)

7.6.1

Euroopalla on erittäin merkittävä kulttuuriperintö, jota EU:n tulee suojella. Kaikilla Euroopan alueilla esiintyy huomattavaa kulttuurien moninaisuutta, ja se on eurooppalaisten historian ja identiteetin perusta.

7.6.2

Alueellisen toimintasuunnitelman tulee edistää tämän rikkaan ja monimuotoisen kulttuuriperinnön säilyttämistä ja vahvistaa myös sen roolia talouskehityksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sisäsyntyisenä tekijänä.

8.1

EU:n aluestrategisten suuntaviivojen avulla tulee pyrkiä taloudellisen tehokkuuden maksimointiin, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen sekä ympäristön kannalta kestävään toimintaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen.

8.2

Yhteisön alueelle laadittavat kestävän aluestrategian suuntaviivat ovat viitekehys, jonka tulee antaa sisältöä ja merkitystä alueelliselle yhteenkuuluvuudelle, mutta ne eivät kuitenkaan vaikuta jäsenvaltioiden ja alueiden aluesuunnittelupoliittiseen toimivaltaan.

8.3

Aluestrategisissa suuntaviivoissa, joiden tavoitteena on taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, tulisi käsitellä ensisijaisesti seuraavia näkökohtia: