30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/42

1.1

Komitea on komission kanssa yhtä mieltä tämän esittämistä kriteereistä. Matkaviestinten käyttäjien joutuessa maksamaan kansainvälisestä verkkovierailupalvelusta korkeita hintoja komissio on tehnyt ehdotuksen asetukseksi yhtenäisen oikeusperustan luomiseksi toimenpiteille, jotka helpottavat sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteutumista ja joissa samalla asetetaan kansalaiset yhteisön politiikan keskipisteeksi.

1.2

Ehdotus on tarpeellinen ja oikeasuhtainen. Se tehostaa kuluttajansuojaa parantamalla kuluttajien tiedonsaantioikeutta avoimuuteen tähtäävillä toimenpiteillä ja suojelemalla kuluttajien taloudellisia etuja luotaessa mekanismi, jolla jäsenvaltiosta toiseen soitettavien puheluiden verkkovierailupalvelun tarjoamiselle asetetaan enimmäishinta tukku- ja vähittäismyyntitasolla.

1.3

Komitean mielestä olisi parempi, että asetuksen toimivuutta tarkistaessaan komissio ottaisi myöhempien ehdotustensa lähtökohdaksi ”soittaja maksaa” -periaatteen (calling party pays) ja periaatteen, jonka mukaan verkkovierailupalvelusta peritään samantapainen hinta kuin kotioperaattori perii puheluistaan (kotihinnoitteluperiaate, home pricing principle).

2.1

Koska eurooppalaiset liikkuvat yhä enemmän oman maansa rajojen ulkopuolella ja aivan erityisesti EU:n alueella, on noussut esiin myös lisääntyvä tarve taata puhelinviestintä yhä yleisempien matkapuhelinten välityksellä. ”Verkkovierailuksi” kutsutaan tässä yhteydessä käyttäjän mahdollisuutta soittaa ja ottaa vastaan puheluja ulkomailla eri maiden operaattoreiden tekemän sopimuksen ansiosta.

2.1.1

Verkkovierailupalvelut ovat siis tietyn kansallisen matkaviestinverkon (vierailuverkon) operaattorin toisen maan matkaviestinverkon (perusverkon) operaattorille tarjoamia palveluja. Markkinat koostuvat yleensä seuraavista palveluista:

2.1.2

Arvioiden mukaan lähes 150 miljoonaa eurooppalaista käyttää jo kyseistä palvelua joko lomamatkoillaan tai suurimmaksi osaksi työmatkoillaan (jotka muodostavat kolme neljäsosaa kaikista verkkovierailupalveluista).

2.2

Kansalaiset hyötyvät epäilemättä verkkovierailuista taloudellisesti ja sosiaalisesti, mutta käyttäjät, kuluttajajärjestöt, sääntelyviranomaiset ja poliittiset päättäjät myös arvostelevat kerta toisensa jälkeen palvelun hintoja, sillä verkkovierailut maksavat paljon enemmän kuin kotimaanpuhelut. Arvostelijoiden mukaan verkkovierailun hinta ei lisäksi ole kovinkaan avoin lopulliselle asiakkaalle. Se ei ole perusteltavissa palvelun tarjoamisen peruskustannuksilla, ja maiden ja operaattoreiden välillä on suuria hintaeroja: verkkovierailuhinta vaihtelee suurin piirtein suomalaisen käyttäjän Ruotsista kotimaahansa soittaman puhelun 0,20 eurosta maltalaisen käyttäjän Latviassa maksamaan 13,05 euroon. Erilaisten alakohtaisten tutkimusten mukaan puhelinyhtiöt tulouttavat verkkovierailupalvelusta EU:ssa vuosittain noin 8,5 miljardia euroa. Summa saattaa olla 3–7 % yhtiön liikevaihdosta, ja se kasvaa kasvamistaan.

2.3

Komissio on ilmaissut 90-luvun lopusta lähtien eri aloitteissa olevansa huolestunut Euroopassa matkustavilta matkaviestinasiakkailta verkkovierailusta perittävistä korkeista hinnoista:

2.4

Arvostelujen diagnoosi on selkeä, unionin toimielimet ovat tehneet asiassa aloitteita, muutamat jäsenvaltiot ovat ryhtyneet toimenpiteisiin ja tietyt operaattorit ovat jopa alentaneet hintoja. Kaikesta tästä huolimatta ei toistaiseksi ole voitu ryhtyä tehokkaisiin ja nopeisiin toimenpiteisiin, joilla verkkovierailun hintoja olisi alennettu EU:ssa tuntuvasti ja yhtenäisesti.

2.5

Tarkasteltuaan eri sääntelyvaihtoehtoja ja niiden seurauksia komissio teki 12. heinäkuuta 2006 ehdotuksen asetukseksi verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa yhteisön alueella. Ehdotetulla asetuksella pyritään rajoittamaan matkapuheluiden välittämisestä operaattoreiden toisiltaan perimää hintaa sekä puheluiden soittamisesta ja vastaanottamisesta ulkomailla Euroopan unionin alueella käyttäjältä perittävää hintaa. Tämä asetus muuttaisi nykyistä, direktiivillä 2002/21/EY säädettyä sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmää.

3.1

Ehdotetulla asetuksella komissio pyrkii luomaan yhtenäisen, objektiivisen, johdonmukaisen ja oikeasuhtaisen oikeusperustan, joka helpottaisi sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteutumista ja sopisi yhteen uudelleen käynnistetyn Lissabonin strategian kanssa — jonka tarkoituksena on puolestaan kohentaa kasvua ja työllisyyttä parantamalla kilpailukykyä — sekä vastaisi asiaan läheisesti liittyvää komission i2010 -aloitetta.

3.2

Oikeusperustan avulla voitaisiin määritellä minuuttikohtainen enimmäishinta, jonka yhteisössä toimivat maanpäällisten matkaverkkojen operaattorit voisivat periä tarjoamistaan verkkovierailupalveluista jäsenvaltiosta toiseen soitettaessa. Tämä koskisi sekä verkko-operaattoreiden välisiä tukkuhintoja että kotioperaattorin perimiä vähittäishintoja. Hintojen ylärajoissa on otettava huomioon kansainväliseen verkkovierailupuheluun vaikuttavat tekijät (kuten yleiskustannukset sekä signaalinanto ja puhelun aloittaminen, välittäminen ja päättäminen) sekä palvelun tarjoamisen erisuuruiset peruskustannukset.

3.3

Ehdotetulla asetuksella pyritään nk. eurooppalaisten kotimarkkinoiden periaatteen mukaisesti takaamaan yleisten matkaviestinverkkojen käyttäjien korkeatasoinen suoja heidän matkustaessaan yhteisön alueella. Samalla turvataan matkaviestinoperaattoreiden välinen kilpailu ja sallitaan niiden eriyttää tarjontansa sekä mukauttaa hintarakenteensa markkinatilanteeseen ja kuluttajien mieltymyksiin.

3.4

Hintarajoituksia asetetaan seuraavasti:

3.5

Ehdotetussa asetuksessa mainitaan myös, että hintojen on oltava avoimia, ja velvoitetaan matkaviestinpalvelujen tuottajat antamaan verkkovierailuasiakkailleen pyynnöstä asiakaskohtaisia tietoja verkkovierailun vähittäishinnoista. Tietojen on oltava ilmaisia, ja asiakkaiden on voitava valita, vastaanottavatko he tiedot tekstiviestinä (SMS) vai suullisesti matkapuhelimensa välityksellä. Matkaviestinoperaattoreiden on lisäksi annettava tietoa verkkovierailuhinnoista liittymissopimuksia tehtäessä. Hintatiedot on annettava säännöllisesti ja aina kun hinnoissa tapahtuu huomattavia muutoksia.

3.6

Ehdotetun asetuksen hinnoitteluvaatimuksia on sovellettava riippumatta siitä, onko verkkovierailuasiakkailla kotioperaattorinsa kanssa etukäteismaksuun vai jälkikäteislaskutukseen perustuva sopimus, jotta kaikki matkapuhelimien käyttäjät hyötyisivät asetuksen säännöksistä.

3.7

Ehdotetussa asetuksessa annetaan kansallisille sääntelyviranomaisille tarpeelliset toimivaltuudet, jotta ne voivat taata asetuksen noudattamisen yhteisön nykyisessä sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmässä niille annetun roolin mukaisesti. Kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävänä on ilmoittaa keskimääräinen kohdeverkkomaksu, jonka komissio julkaisee säännöllisesti. Niiden on lisäksi seurattava verkkovierailuasiakkaille yhteisössä tarjottavien puhelu- ja datapalvelujen tukku- ja vähittäishintojen kehitystä, tekstiviestipalvelu (SMS) ja multimediaviestipalvelu (MMS) mukaan luettuina, erityisesti syrjäisimmillä alueilla. Tarkoituksena on sekä arvioida operaattoreiden kannattavuutta ja kustannusten palautumista että langettaa tarvittaessa tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia.

3.8

Ehdotetun asetuksen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet on vahvistettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi. Komissiota avustaa direktiivin 2002/21/EY 22 artiklalla perustettu viestintäkomitea.

3.9

Ehdotuksen mukaan asetusta tarkistetaan kahden vuoden kuluttua. Jos markkinoiden kehittyminen on tuolloin tehnyt asetuksen tarpeettomaksi, komissio harkitsee mahdollisuutta ehdottaa asetuksen kumoamista säädöskäytännön parantamista koskevan periaatteen mukaisesti.

4.1

Komitea myöntää komission pyrkineen luomaan oikeusperustan, jonka avulla voidaan ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin Euroopan matkaviestinliikenteen verkkovierailupalvelujen hintojen alentamiseksi. Huomattakoon, että komission arvion mukaan verkkovierailuhinnat laskevat 70 %:iin asti, mikä merkitsee kuluttajille noin 5 miljardin euron säästöä.

4.1.1

Komitea katsoo, että ehdotettu toimenpide sisältää korkeatasoisen kuluttajansuojan. Toimenpide suojelee yhtäältä kuluttajien taloudellisia etuja, kun verkkovierailun kustannukset alenevat, ja lisää toisaalta hintojen avoimuutta, kun kuluttajien tiedonsaantioikeudet paranevat. Niinpä komitea yhtyy kriteereihin, jotka ovat saaneet komission tekemään tarkasteltavana olevan ehdotuksen, ja kannattaa sitä.

4.2

Komitea on myös tietoinen siitä, että verkkovierailuhintojen alentamisesta on vaikea päästä yhteisymmärrykseen, koska tietyt sääntelyviranomaiset ja itse operaattorit suhtautuvat asiaan epäilevästi. On ylipäätään arvosteltu siitä, että komission tekemään aloitteeseen sisältyvissä sääntelytoimenpiteissä mennään liian pitkälle, asianomaisia toimijoita ei ole kuultu tarpeeksi, asetusta aletaan soveltaa välittömästi tai hyvin pian antamatta yrityksille mahdollisuutta mukautua siihen, yrityksille olisi annettava tilaisuus itsesääntelyn, olisi voitu puuttua vähittäishintoihin mutta ei tukkuhintoihin, aloite saattaa vahingoittaa etenkin sellaisten maiden operaattoreita, joissa käy erityisen paljon vierailijoita, tai sen kielteisenä seurauksena muiden televiestintäpalvelujen hinnat saattavat nousta, mikä asettaa vaakalaudalle sähköisen viestinnän kehittämisen tulevat investointitarpeet (3G:n, laajakaistan jne.).

4.3

Sitä vastoin on todettava, että puhelinoperaattoreiden tulot ovat hyvin korkeat, joten niiden taloudellinen kannattavuus on taattu verkkovierailuhintojen alentamisesta huolimatta, kuten palveluntarjoajien teettämissä alakohtaisissa tutkimuksissa todetaan.

4.3.1

Mikä sitten olisi tarkoituksenmukainen sääntelytapa? Vaikka tietyt operaattorit ovat jo alentaneet verkkovierailuhintoja, kokemuksista päätellen näin ei taata ongelman ratkaisun edellyttämää aikataulua eikä asianmukaista yhtenäistämistä.

4.3.2

Komitea katsoo, että asetuksen antaminen on tarpeen, sillä jäsenvaltiot voivat panna sen suoraan täytäntöön. Tässä tapauksessa asetus on parempi väline kuin pelkkä markkinoiden itsesääntely ja jäsenvaltioiden mahdollisesti toteuttamat toimenpiteet, sillä verkkovierailu on luonteeltaan valtioidenvälistä ja siinä on kyse rajatylittävästä ongelmasta, johon kansalliset sääntelyviranomaiset eivät voi puuttua.

4.4

Toisaalta mahdollisuus perustaa tulevaisuudessa virtuaalioperaattoreita varoittaa vaaroista, joita erilaisten päätösten tekeminen EU:n eri alueita varten tuo muassaan. Tällaiset päätökset saattaisivat vaarantaa sähköisen viestinnän Euroopan laajuisen kokonaisvaltaisen kehittämisen.

4.5

Edellä esitetyn lisäksi ETSK pahoittelee sitä, että toimenpiteet, joita komissio ehdottaa yritysten perimien liiallisten palvelumaksujen poistamiseksi, eivät lopulta suinkaan yllä käyttäjien odotuksiin ja ovat niin ikään paljon suppeampia kuin komission alun perin kaavailemat toimenpiteet.

4.6

Komitea katsoo, että on pyrittävä poistamaan jäsenvaltioiden väliset verkkovierailuhintojen erot vähättelemättä eri operaattoreiden tarjonnan mahdollista keskinäistä kilpailua. Toisin sanoen on pyrittävä siihen, että asiakkaat maksavat palvelusta saman hinnan kuin kotimaassaan sijaintipaikastaan riippumatta (nk. kotihinnoitteluperiaate, home pricing principle). Tällä ehdotuksella kyseistä kotivaltion ja verkkovierailuhintojen yhtäläistämistavoitetta ei saavuteta hinnanalennuksesta huolimatta.

4.7

Ehdotuksessa asetetaan hintarajoituksia verkkovierailuasiakkaan vastaanottamille puheluille, mutta asiakkaan on edelleen maksettava niistä, vaikka käyttäjäyritykset ja kuluttajat ovat pitkään vaatineet maksun poistamista ja komissiokin kaavaili sitä aluksi. Komitean mielestä on tarkoituksenmukaisempaa pyrkiä vastaisuudessa ottamaan käyttöön ”soittaja maksaa” -periaate, koska se on nykyistä oikeudenmukaisempi.

4.8

ETSK pahoittelee sitä, ettei komissio ole arvioinut tämänkertaisen toimenpiteen mahdollisia työllisyysvaikutuksia, ja toivoo, ettei asetuksen täytäntöönpano millään tavoin heikennä työllisyyttä eikä alan työoloja vaan että päinvastoin Euroopan sosiaaliohjelman (7) luomat odotukset voidaan säilyttää.

4.8.1

Komitea pitää liian pitkänä aikana kuuden kuukauden viivettä, jonka jälkeen vähittäishintojen rajoitus eli loppukuluttajien maksamia hintoja koskeva rajoitus tulee voimaan, sillä operaattoreiden on helppo mukautua uuteen tilanteeseen, joten viive olisi poistettava.

4.8.2

Sen sijaan pidetään järkevämpänä sisällyttää asetusehdotukseen mahdollisuus toteuttaa kyseisenä kuuden kuukauden ajanjaksona siirtymätoimenpiteitä asetuksen voimaantulon tietyille operaattoreille, erityisesti uusien jäsenvaltioiden operaattoreille, mahdollisesti aiheuttaman epätasapainon korjaamiseksi, kunhan siirtymäjärjestelyllä ei syrjitä kyseisten maiden kuluttajia.

4.9

Komitea toivoo, ettei asetuksen soveltaminen johda matkaviestinnän hinnanmuutokseen, jolla tietyt operaattorit pyrkisivät tietyissä olosuhteissa korvaamaan kustannukset lisäämällä muiden palveluiden tuottamia tuloja. Siksi on huolehdittava siitä, että tukku- ja vähittäishintojen määrittelymekanismit kattavat kaikki palvelukustannukset.

4.9.1

Koska sähköisen viestinnän markkinat ovat kuitenkin hyvin dynaamiset, komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että asetuksen toimivuus on tarkistettava viimeistään kahden vuoden kuluttua säädöksen voimaantulosta. Säädetyssä kertomuksessa on perusteltava, onko sääntely edelleen tarpeen vai antavatko markkinoiden kehitys ja kilpailutilanne aihetta purkaa sääntely.

4.9.2

Asetuksen toimivuutta tarkistettaessa on arvioitava, miten säädös on vaikuttanut työllisyyteen ja alan työoloihin sekä operaattoreiden investointeihin, ja tehtävä tästä tarpeelliset päätelmät.

4.10

Komitea katsoo myös, että uuden sääntelyjärjestelmän antamisen yhteydessä olisi verkkovierailun ylihinnoittelun lisäksi ratkaistava muita palveluun liittyviä ongelmia, kuten niin ikään ylihinnoiteltu verkkopalvelun aktivointi EU-maiden välisillä raja-alueilla.