This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document C2004/190/22
Case C-243/04 P: Appeal brought on 9 June 2004 by M against the judgment given on 21 April 2004 by the Court of First Instance of the European Communities (First Chamber) in Case T-172/01 between M and Court of Justice of the European Communities
Asia C-243/04 P: M:n 9.6.2004 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-172/01, M. vastaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, 21.4.2004 antamasta tuomiosta.
Asia C-243/04 P: M:n 9.6.2004 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-172/01, M. vastaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, 21.4.2004 antamasta tuomiosta.
EUVL C 190, 24.7.2004, p. 13–13
(ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)
|
24.7.2004 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 190/13 |
M:n 9.6.2004 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-172/01, M. vastaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, 21.4.2004 antamasta tuomiosta.
(Asia C-243/04 P)
(2004/C 190/22)
M., jonka edustaja on asianajaja H. Tagaras, on valittanut 9.6.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-172/01, M. vastaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, 21.4.2004 antamasta tuomiosta.
Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:
|
— |
toteaa, että valitus voidaan ottaa tutkittavaksi ja että se on perusteltu; |
|
— |
kumoaa riitautetun tuomion ja toteaa, että valittajalla on oikeus henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan mukaiseen perhe-eläkkeeseen; |
|
— |
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa sekä tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat kulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:
Riitautettu tuomio on mitätön siitä syystä, että on tapahtunut sekä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklassa tarkoitettu ”oikeudenkäyntivirhe” että samassa säännöksessä tarkoitettu ”yhteisön oikeuden rikkominen”. Valittaja vetoaa myös Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja erityisesti oikeuteen saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti.
Oikeudenkäyntivirhettä koskeva kanneperuste koskee näyttökysymyksiä. Se on kaksiosainen. Ensimmäinen perustuu siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt myöhässä esitettyinä kaksi notaarin vahvistamaa ilmoitusta, jotka on esitetty kirjallisen menettelyn päättymisen jälkeen, mutta jotka oli esitetty vastaukseksi vastaajan vastauskirjelmässä esitettyihin asiakirjoihin ja perusteluihin. Toinen perustuu siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt huomioimatta kaksi muuta notaarin vahvistamaa ilmoitusta, jotka oli liitetty alkuperäiseen hakemukseen sekä kannekirjelmään.
Yhteisön oikeuden rikkomista koskeva kanneperuste perustuu siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen soveltaessaan henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevaa 27 artiklaa, koska tuomioistuimen tekemä oikeudellinen luokittelu valittajan ja hänen entisen puolisonsa välillä keväällä 1999 tehdystä sopimuksesta on virheellinen. Muutoksenhaussa moititaan riitautettua tuomiota erityisesti siitä, että siinä ei tunnusteta vuonna 1999 tehdyn sopimuksen ”elatusapuluonnetta”, vaan että siinä sopimus on mielivaltaisesti ja virheellisesti luokiteltu ”pelkästä kohteliaisuudesta” toteutetuksi toimeksi.