30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 108/45

1.1

Eurooppa — kuten teollistunut maailma yleensäkin — on huomattavan riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Liikenne on lähes täysin ja energiatuotanto suuressa ja yhä kasvavassa määrin riippuvainen öljystä, hiilestä ja yhä enemmän myös maakaasusta. Näiden polttoaineiden osuus EU:n energiatuotannossa on noin 50 prosenttia, ja osuuden ennakoidaan kasvavan vuoteen 2020 mennessä 70 prosenttiin. Lisäksi julkinen talous on tiukasti sidoksissa fossiilisiin polttoaineisiin erityisesti moottoripolttoaineiden korkean verotuksen perusteella.

1.1.1

Suuri riippuvuus fossiilisista polttoaineista aiheuttaa tiettyjä ongelmia. Fossiilisten polttoaineiden tuleva loppuminen vaikeuttanee pitkällä aikavälillä huoltotilannetta. Nämä näkökohdat eivät kuitenkaan vielä ylitä toimivien markkinoiden ratkaisupotentiaalia. Fossiiliset polttoaineet ovat kuitenkin jatkuvasti kansainvälisen politiikan polttopisteessä. Suurin osa öljy- ja kaasuvarannoista sijaitsee poliittisesti epävakailla alueilla tai muuten tavanomaisten markkinasääntöjen ja kilpailun saavuttamattomissa. Nykyisin kiireisin haaste on kuitenkin ilmastonmuutos, sillä fossiiliset polttoaineet synnyttävät poltettaessa hiilidioksidipäästöjä.

1.2

Yksi keskeinen osa EU:n energiapolitiikkaa on uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen. Vihreässä kirjassa ”Energiahuoltostrategia Euroopalle” uusiutuvat energialähteet lasketaan yhdeksi kestävään kehitykseen tähtäävän eurooppalaisen energiahuoltostrategian kulmakiveksi.

1.3

Vihreässä kirjassa esitetyille strategioille asetettiin kaksi päätavoitetta:

Energiapolitiikkojen kolmantena tavoitteena on EU:n kilpailukyvyn kehittäminen Lissabonin strategian hengessä.

1.4

Tärkeimmät komission ehdotukset kyseisestä aiheesta ovat uusiutuvia energialähteitä koskeva valkoinen kirja vuodelta 1997, vuonna 2001 annettu uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskeva direktiivi (RES-E) sekä vuonna 2003 annettu biopolttoainedirektiivi.

1.4.1

ETSK on antanut lausunnot kustakin edellä mainitusta ehdotuksesta, minkä lisäksi komitea on laatinut vuonna 2000 oma-aloitteisen lausunnon uusiutuvien luonnonvarojen käytöstä maaseutualueilla. Kaikissa näissä lausunnoissa komitea tuki voimakkaasti tavoitetta lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Lisäksi komitea kannatti yleisesti komission ehdottamia toimenpiteitä, mutta esitti tiettyjä yksityiskohtaisia huomioita. Uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskevasta direktiivistä antamassaan lausunnossa komitea ilmaisi huolensa siitä, että jos jäsenvaltioille jätetään vapaat kädet päättää tukitoimista ja niiden tasosta, tuloksena saattaa olla kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla.

1.5

Uusiutuville energialähteille tarvitaan tukitoimia, koska monet näistä lähteistä ja teknologioista eivät aina pysty kilpailemaan perinteisen energiatuotannon kanssa, mutta niillä on kuitenkin tulevaisuuden potentiaalia siihen. Näitä tukia voidaan pitää myös vastapainona perinteisten energian lähteiden ja tuotantomenetelmien vuosien mittaan saaneelle julkiselle tuelle sekä sille, että perinteisen energian tuotanto ja käyttö on aiheuttanut ulkoisia kustannuksia, jotka ovat jääneet korvaamatta. Monet tutkimukset tukevat näitä perusteita. On kuitenkin myös sellaisia tutkimuksia, joissa niitä ei kannateta ainakaan varauksettomasti.

1.6

Oma-aloitteisen lausunnon tarkoituksena on tarjota tietoa, analyysejä ja suosituksia uusiutuvista energialähteistä aineksiksi vilkkaana jatkuvaan keskusteluun aikana, jolloin komissio on ryhtymässä valmistelemaan uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskevan direktiivin tarkistusta. Jäsenvaltioissa on jo ryhdytty lukuisiin toimenpiteisiin, vaikka kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika ei ole vielä umpeutunut.

2.1

EU:n tasolla on asetettu tavoitteet uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi. Uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskeva direktiivi sisältää uusiutuvien energialähteiden määritelmän. Direktiivin mukaan ”uusiutuvilla energialähteillä” tarkoitetaan uusiutuvia, muita kuin fossiilisia energialähteitä (tuuli-, aurinko-, maalämpö-, aalto- ja vuorovesienergia, vesivoima, biomassa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvä kaasu ja biokaasu). Saman direktiivin mukaan ”biomassalla” tarkoitetaan maataloudesta (sekä kasvi- että eläinperäiset aineet mukaan lukien), metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta peräisin olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa sekä teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden biohajoavaa osaa.

2.2

Yhteisön strategiaa ja toimintasuunnitelmaa koskevassa valkoisessa kirjassa ”Tulevaisuuden energia: uusiutuvat energialähteet” asetettiin tavoitteeksi kaksinkertaistaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian osuus energian kokonaiskulutuksesta EU:ssa. Tämä tarkoittaa, että uusiutuvien energialähteiden osuus energian loppukäytöstä Euroopan unionissa olisi nostettava 12 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.

2.3

Vuonna 1999 käynnistettiin vuoteen 2003 kestävä kampanja valkoisessa kirjassa esitetyn strategian nopean toteutuksen edistämiseksi. Eräiden uusiutuvien energialähteiden lisäkäytölle asetettiin ohjeellisia tavoitteita aikavälille 1999—2003.

2.4

Uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskevassa direktiivissä (RES-E) asetetaan yleistavoitteeksi uusiutuvien energialähteiden osuuden nostaminen 22 prosenttiin energian kokonaiskulutuksesta EU:ssa vuoteen 2010 mennessä. Direktiivi sisältää ohjeellisia tavoitteita uusiutuvan energiatuotannon osuudelle jokaisessa jäsenvaltiossa.

2.5

Biopolttoainedirektiivin tavoitteena on kasvattaa biopolttoaineiden kulutus vuoteen 2005 mennessä 2 prosenttiin ja vuoteen 2010 mennessä 5,75 prosenttiin dieselöljyn ja bensiinin kulutuksesta. Tähän direktiiviin liittyy myös biopolttoaineiden veronalennuksista annettu direktiivi, joka toimii jäsenvaltioiden keskeisenä välineenä biopolttoaineiden käytön edistämisessä.

2.6

Uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskevassa direktiivissä ei aseteta selkeitä sääntöjä kyseisen sähkön tuotantoa ja käyttöä edistäville toimenpiteille. Direktiivin mukaan komission on kuitenkin laadittava vuonna 2005 yhteenveto direktiivin toimeenpanosta ja tuloksista ja päätettävä sen jälkeen mahdollisesta yhtenäisestä, koko EU:ssa toteutettavasta tukimenettelystä.

2.7

Komissio on vuonna 2001 laatinut yhteisön suuntaviivat ympäristönsuojelun valtiontuista. Nämä suuntaviivat koskevat periaatteessa myös uusiutuville energialähteille suunnattuja tukia. Suuntaviivojen pääsisältö on, että uusiutuville energialähteille voidaan myöntää valtiontukia. Tukijärjestelyistä on ilmoitettava komissiolle. Suuntaviivojen mukaan sallitaan neljä vaihtoehtoista tukimuotoa. Tuki voi kohdistua ainoastaan tiettyyn — joissain tapauksissa kuitenkin huomattavaan — osaan kustannuksista, eikä se saa johtaa ylikompensointiin. Tukijärjestelyt on rajattava ajallisesti, ja tukia on vähennettävä asteittain.

2.8

Vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa päätettiin pyrkiä maailmanlaajuiseen uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseen mutta ei asetettu konkreettisia tavoitteita. EU on kuitenkin muodostanut samalla kannalla olevien valtioiden liiton ja sitoutunut pyrkimään uusiutuvien energialähteiden osuutta koskevaan yleismaailmalliseen päämäärään, mikä on sopusoinnussa EU:n asettaman tavoitteen kanssa. Komissio valmistelee parhaillaan tiedonantoa tästä aiheesta.

3.1

Energiatehokkuuden edistäminen on energiapolitiikan pilari, jolla on samat tavoitteet kuin uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisellä, eli energiahuollon varmuus ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen. Tähän liittyvä pääteknologia on lämmön ja sähkön yhteistuotanto. Piakkoin annetaan lämmön ja sähkön yhteistuotantoa koskeva direktiivi. Muita energiatehokkuutta lisääviä toimenpiteitä ovat sähkölaitteiden tehokkuusnormit, merkinnät ja sähköä käyttävien laitteistojen suunnittelua sekä kysynnän hallintaa koskevat direktiiviluonnokset.

3.1.1

Jäsenvaltiot ovat myös laatineet omia toimenpiteitä energiatehokkuuden lisäämiseksi. Joissakin tapauksissa vapaaehtoiset sopimukset ovat olleet toimivia. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että alalla on vielä paljon toimintavaraa.

3.1.2

Energiatehokkuutta parantavilla toimilla ei yleensä ole yhtymäkohtia uusiutuvia energialähteitä koskevien edistämistoimien kanssa. Lämmön ja sähkön yhteistuotannossa päällekkäisyyttä on kuitenkin olemassa, sillä yksi yhteistuotannossa käytettävä energialähde on biomassa. Tämä ei luultavasti kuitenkaan aiheuta ongelmia markkinoilla tai vaikeuta eri direktiivien säännösten toimeenpanoa.

3.2

Vastikään annetun direktiivin mukaisesti EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan energiatuotannon. Kyseisessä direktiivissä ei oteta suoraan huomioon uusiutuvia tai muita päästövapaita energialähteitä kuten ydinvoimaa. Direktiivi ei siis palkitse siitä, jos päästövapaaseen energiatuotantoon investoimalla vähennetään hiilidioksidipäästöjä. Ns. cap and trade -järjestelmä (”kiintiö ja kauppa”) on kuitenkin erittäin tehokas väline, joka välillisesti edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä, kun järjestelmän toimeenpanon myötä perinteisen energian hinta ja fossiilisten polttoaineiden käytön kustannukset kasvavat, mikä taas parantaa päästövapaiden energialähteiden kilpailukykyä.

3.2.1

Päästökauppadirektiivillä on yhtymäkohtia erityisesti uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskevan direktiivin kanssa, ja nämä direktiivit ovat luultavasti osittain keskenään ristiriidassa. Päästökauppadirektiivin voidaan myös katsoa kattavan uusiutuvien energialähteiden edistämisen ilmastonmuutosnäkökohdan. Onkin mietittävä sitä, tuleeko hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitetta ajaa pelkästään päästökaupan keinoin. On mahdollista, että uusiutuviin energialähteisiin liittyvien toimenpiteiden uudistamisessa tulisi siis keskittyä ainoastaan energiahuollon varmuuteen. EU:n päästökauppa nostaa useiden ennusteiden mukaan huomattavasti sähkön markkinahintaa (arviot vaihtelevat kahdestakymmenestä sataan prosenttiin). Onko taloudellisesti ja poliittisesti mahdollista lisätä tätä kustannustaakkaa toteuttamalla suora uusiutuvien energialähteiden tukijärjestelmä, joka korottaisi sähkönkäyttäjän laskua entisestään?

3.3

EU:n maatalouspolitiikalla on huomattava vaikutus energiatuotannossa käytettävän biomassan tarjontaan. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus aiheuttaa muutoksia asiaan, sillä energiakasveja voidaan tuottaa nyt myös tavallisella viljelymaalla, ja tällainen tuotanto on tukikelpoista. Tukea myönnetään 45 euroa hehtaarilta.

3.4

Kesäkuussa 2003 hyväksyttiin yhteisön ohjelma ”Euroopan älykäs energiahuolto”, joka sisältää energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä koskevia muita kuin teknisiä tukitoimenpiteitä. Ohjelma kestää vuodesta 2003 vuoteen 2006, ja sen puitteissa myönnetään tukea hankkeille, joilla on tarkoitus poistaa energiatehokkuuden parantamista ja uusiutuvia energialähteitä koskevia markkinaesteitä. Ohjelma jakautuu neljään alaohjelmaan, joista Altener-ohjelma koskee uusia ja uusiutuvia energialähteitä. Save-ohjelma koskee energiatehokkuutta, Steer-ohjelma liikennealan energiaa ja Coopener-ohjelma yhteistyötä kehitysmaiden kanssa.

3.5

T&K-politiikoilla on avainrooli sekä uusiutuvia energialähteitä koskevien uusien ratkaisujen kehittämisessä että jo markkinoilla olevien tai niille tulossa olevien teknologioiden hiomisessa. Eräät uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskevassa direktiivissä määritellyt uusiutuvien energialähteiden muodot ovat todellisuudessa vasta varhaisessa kehitysvaiheessa, ja tarvitaankin vielä merkittävää tutkimus- ja kehitystyötä, ennen kuin niiden mahdollisuuksia voidaan täysin hyödyntää.

3.5.1

Vetyteknologiaan kohdistuu runsaasti huomiota ja odotuksia. Eräitä sovelluksia tuotaneen piakkoin markkinoille. Moottoripolttoaineena ja polttokennoissa käytetyn vedyn suuri etu on siinä, että vetyä käytettäessä ei synny kasvihuonekaasuja. Vetyä voidaan käyttää sähkön varastointiin ja sillä voidaan korvata öljy. Vetyä tuotetaan joko maakaasusta (fossiilisesta primaarilähteestä), sähkön avulla vedestä tai biomassasta. Näitä lähteitä, tai ainakin yhtä niistä on oltava riittävästi käytössä. Koska tunnetut maakaasuesiintymät ovat rajalliset, ne tulisi ensisijaisesti käyttää suoraan moottoripolttoaineena. Ydinvoima ja tulevaisuudessa toivottavasti aurinkoenergia soveltuvat parhaiten sen sähkön tuottamiseen, jota tarvitaan vedyn tuottamiseksi vedestä. Lisäksi tuotantomenetelmiä on vielä kehitettävä kustannusten alentamiseksi. Tämä koskee myös tämän erittäin herkästi räjähtävän polttoaineen käsittelyyn tarvittavia teknologioita.

4.1

Uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja biopolttoaineita koskevien direktiivien siirtäminen jäsenvaltioiden lainsäädäntöön on vielä kesken. On vielä liian aikaista tietää noudattavatko kaikki jäsenvaltiot asetettuja määräaikoja, mutta todennäköisesti näin ei tule käymään. Kaikki jäsenvaltiot ovat jo ilmoittaneet kansallisista tavoitteistaan.

4.2

Useimmat jäsenvaltiot ovat tällä välin jo käynnistäneet uusiutuvia energialähteitä koskevat kansalliset tukijärjestelmät. Eräissä jäsenvaltioissa on käytössä jo ennen EU-tason poliittisia päätöksiä luotuja, niiden yhteydessä tehostettuja järjestelmiä. Jäsenvaltioiden tukijärjestelmät ja niiden myöntämien korvausten taso eroavat huomattavasti toisistaan.

4.2.1

Tukijärjestelmät voidaan jakaa viiteen pääluokkaan:

4.2.2

Syöttötariffit ovat käytössä ainakin Itävallassa, Ranskassa, Saksassa ja Kreikassa. Sertifiointijärjestelmiä sovelletaan Belgiassa, Tanskassa, Alankomaissa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja tällainen järjestelmä on suunnitteilla Italiassa. Tukia sisältyy myös Suomessa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sovellettavaan energia-/hiilidioksidiverotukseen.

4.2.3

Esimerkki syöttötariffeihin ja takaisinostovelvoitteisiin perustuvasta järjestelmästä on uusiutuvia energiamuotoja koskeva lainsäädäntö Saksassa. Järjestelmään kuuluu 20 vuodeksi taatut syöttötariffit uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle. Eri teknologioille ja tehokkuustasoille on omat tariffinsa, yleensä yli 80 euroa megawattitunnilta. Tariffit taataan yleensä muutamiksi vuosiksi, jonka jälkeen niitä lasketaan asteittain. Kustannukset jaetaan tasapuolisesti kaikkien kuluttajien kesken. Tämän saksalaisen lainsäädännön yhteensopivuutta perustamissopimuksen valtiontukimääräyksen kanssa on käsitelty tuomioistuimessa, ja tuloksena oli, ettei kyse ole valtiontuesta, koska tässä yhteydessä ei käytetä valtionvaroja.

4.2.4

Esimerkki verotukseen liittyvästä tukijärjestelystä on Alankomaiden energiaverojärjestelmä. Muista kuin uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä verotetaan ”vihreän” sähkön tuotannon edistämiseksi. Teollisuuden sähkönkäyttäjille on myönnetty pitkälti vapautus tästä verosta, sillä niihin on kohdistettu toinen väline: teollisuuden on noudatettava maailman tiukimpia energiatehokkuusvaatimuksia.

4.2.5

Yhdistyneessä kuningaskunnassa sovelletaan sertifiointiin ja velvoitteisiin perustuvaa järjestelmää. Sähkön tarjoajia sitovat tietyt uusiutuvien energialähteiden käyttövelvoitteet (3 prosentin osuus vuonna 2002 ja 10,4 prosentin osuus vuonna 2010). Tästä syntyvät kustannukset — mahdolliset sakkomaksut (noin 45 euroa megawattitunnilta) mukaan lukien — tulevat kuluttajien maksettaviksi.

4.3

Edellä mainittuja järjestelmiä sovelletaan yleensä ainoastaan kansallisella tasolla, useimmiten ne eivät siis koske tuontia. Tästä huolimatta sähkön tarjoajat saattavat joissain tapauksissa kerätä kaksinkertaiset tuet. Esimerkki tästä on Saksassa tuotettu ja Alankomaihin viety tuulivoima, josta saatetaan maksaa sekä taattu syöttötariffi Saksassa että tukia Alankomaissa.

4.4

Tuulienergialta odotetaan suurinta osuutta yleistavoitteisiin pyrittäessä, ja tukiohjelmia on painotettu asianmukaisesti. Italiassa ja Belgiassa tuulivoimalla tuotetusta megawattitunnista sähköä maksetaan nykyisin yli 100 euroa ja Ranskassa, Itävallassa, Portugalissa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa yli 50 euroa tukea. Eräissä jäsenvaltioissa tukitaso laskee 5—15 vuoden jälkeen.

5.1

Uusiutuvien energialähteiden osuus kansallisesta sähköntuotannosta vuonna 1997 ylitti EU:n saman vuoden keskiarvon (12,9 prosenttia) ainoastaan kolmessa kymmenestä tulevasta jäsenvaltiosta. Nämä kolme maata ovat

Kaikissa näissä maissa käytetään lähinnä vesivoimaa sen helpon saatavuuden vuoksi. Seitsemässä muussa valtiossa uusiutuvien energialähteiden osuus on suhteellisen alhainen, keskimäärin noin 2 prosenttia.

5.2

Uusien jäsenvaltioiden kansallisten tavoitteiden mukaan on uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön vuonna 1997 mitattua osuutta tarkoitus yli kaksinkertaistaa vuoteen 2010 mennessä. Kasvunopeus vastaa siis lähes EU:n nykyisten jäsenvaltioiden tavoitteita. Yhtenä ongelmana näissä maissa tulee olemaan tuulten heikkous. Näin ollen tuulienergian käyttö ei liene tehokas sähköntuotantomuoto. Biomassan käytön merkitys kasvanee siis useimmissa uusissa jäsenmaissa.

5.3

Lämmöntuotannon alalla uusilla jäsenvaltioilla on käytössään laajat kaukolämpöverkot, jotka ovat kuitenkin osittain kärsineet ylläpidon heikkoudesta. Biomassan sekä lämmön ja sähkön yhteistuotannon käyttömahdollisuudet kaukolämmön tuotannossa voivat olla huomattavia, mutta asiasta ei ole riittävästi yksityiskohtaista tietoa.

5.4

Vaikuttaa siltä, että uusissa jäsenvaltioissa mahdollisuudet energiatehokkuuden lisäämiseksi ovat suuret — jopa huomattavasti suuremmat kuin nykyisissä jäsenvaltioissa. Energiatehokkuutta on lisättävä rinnakkain uusiutuvien energialähteiden käytön kanssa. Kansalaisille suunnatuilla erityisillä tiedotuskampanjoilla olisi pyrittävä lisäämään energian säästämistä kotitalouksissa.

5.5

Myönteiseksi voitaneen laskea se tosiasia, että uusien jäsenvaltioiden käynnistämät toimet uusiutuvien energialähteiden käyttöön ottamiseksi tähtäävät myöhempään vaiheeseen. Näin ollen ne voivat hyödyntää EU:ssa kerättyjä uusiutuvien energialähteiden käyttöä koskevista menestyksistä ja epäonnistumisista kerättyjä kokemuksia. Jotta näin voitaisiin menetellä sekä uusissa että nykyisissä jäsenvaltioissa, lienee tarpeen tarkastella uusiutuvien energialähteiden käytön myönteisiä ja kielteisiä tuloksia vuosittain kaikissa jäsenvaltioissa. Näin menestyksekkäitä toimintatapoja voidaan parantaa entisestään ja virheitä vähentää. Tuotantokustannukset voidaan optimoida.

5.6

Uusien jäsenvaltioiden tukeminen tässä asiassa on erittäin tärkeää, sillä niiden kokemukset uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisestä vaikuttavat tilastotietojen mukaan suhteellisen vähäisiltä: suurin osa uusiutuvista energialähteistä tuotettavasta sähköstä on peräisin vesivoimasta.

5.7

Tässä kontekstissa lisänäkökohtana ovat uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön kustannukset. Kaikilla uusilla jäsenvaltioilla on pulaa talousresursseista. Näin ollen sellaiset uudet teknologiat, jotka vaativat paljon pääomaa ja vähän työvoimaa, muodostavat raskaan taakan ja vähentävät uusien jäsenvaltioiden mahdollisuuksia saavuttaa nykyisten jäsenvaltioiden taso tietyn ajan sisällä. Kalliin energian käyttö saattaisi hidastaa kasvua ja vähentää kilpailukykyä.

5.8

Kilpailukykyisten hintojen saavuttaminen uusiutuvista energialähteistä tuotettavalle sähkölle on siis ratkaisevan tärkeää erityisesti uusille jäsenvaltioille, koska niiden on pian hyväksyttävä samat velvoitteet ja tavoitteet kuin EU:n nykyisten jäsenvaltioiden.

6.1

Uusiutuvien energialähteiden potentiaali on suuri, mutta useimmissa tapauksissa vielä rajallinen vaikka kustannukset jätettäisiinkin huomiotta. Potentiaalissa on eroja eri lähteiden kesken ja erityisesti aikaulottuvuuden suhteen. Tuuli- ja vesivoimalla sekä biomassalla, joilla on suurin potentiaali lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, on myös selkeät rajoituksensa. Toiset uusiutuvat energialähteet, kuten aurinko- ja vuorovesienergia, ovat vielä varhaisessa kehitysvaiheessa ja pystyvät osoittamaan potentiaalinsa aikaisintaan 20—30 vuoden päästä. Ne vaativat vielä runsaasti tutkimus- ja kehitystyötä. Tässä tarvitaan siis aivan toisenlaisia lähestymistapoja ja ratkaisuja kuin lähes käyttövalmiiden teknologioiden kohdalla, joita on ainoastaan tehostettava ja niiden kilpailukykyä parannettava.

6.2

Tuulivoiman käyttöä rajoittaa varavoiman ja vastaavan verkkokapasiteetin tarve. Biomassan tuotantoa tuetaan maa- ja metsätalouspoliittisin keinoin. Biomassan käyttöä energiatuotantoon rajoittavat muut käyttömahdollisuudet, joilla on suurempi lisäarvo. Muiden käyttömahdollisuuksien etuasema markkinoilla aiheuttaa kilpailuhaittaa biomassan tuotannolle. Luonnonsuojelulliset syyt vaikeuttavat vesivoiman lisäämistä Euroopassa, sillä jo pienten tulevaisuuteen tähtäävien voimaloiden rakentamissuunnitelmia vastustetaan.

6.3

Kasvava ja merkittävä este uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiselle on julkinen vastustus. Vastustuksen syynä voivat olla riittämätön tieto uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisen tärkeydestä sekä väärät tiedot kyseisten teknologioiden ominaisuuksista. Tarvitaan siis tiedotus- ja valistuskampanjoita, ja myös koulujen opetussuunnitelmiin tulisi sisällyttää tiedon välittämistä uusiutuvien energialähteiden tärkeydestä ja ominaisuuksista. Sijoituspäätöksissä on tietysti aina otettava huomioon paikallisen väestön kanta. Teknologinen kehitys voi myös tarjota hyviä ratkaisuja, kuten tuulivoimaloiden sijoittamista rannikon sijasta avomerelle.

6.3.1

Uusiutuvien energialähteiden teknologia innostaa kekseliäisyyteen ja kannustaa yrittäjyyttä, ja tätä tulisi edistää. Lisäksi myös paikallisten ihmisten osallisuutta ja sijoitushalukkuutta tulisi kannustaa. Osittain hyvinkin anteliaista tukijärjestelmistä huolimatta ei tule unohtaa asiaan liittyviä riskejä.

6.4

Raskaat ja pitkät lupamenettelyt tekevät uusiutuviin energialähteisiin suunnatuista investoinneista usein liian riskialttiita ja kalliita. Lupamenettelyille olisi määriteltävä aikarajat, joita viranomaisten olisi noudatettava. Tästäkin huolimatta viranomaisten päätöksiä koskevat valitukset tuomioistuimeen voivat pidentää lupamenettelyä arvaamattomasti ja jopa vuosilla.

6.5

Monessa tapauksessa uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen edellyttää infrastruktuurien kehittämistä, mikä vaatii aikansa. Uusiutuvien energialähteiden käyttö asettaa verkoille lisävaatimuksia ja aiheuttaa niille joskus ongelmiakin, erityisesti jos sijoituspaikkaa ei ole valittu huolellisesti. Näin ollen käytön kasvu saattaa jäädä hieman hitaammaksi tai kustannukset voivat nousta korkeammiksi kuin tavoitteet edellyttäisivät.

6.6

Käytännössä on uusiutuvien energialähteiden käytön tavoitteena fossiilisten polttoaineiden korvaaminen, koska nämä tuottavat kasvihuonekaasupäästöjä ja koska ne tuodaan pitkälti EU:n ulkopuolelta. Primaarienergian tehokkuusasteet huomioon ottaen korvaava vaikutus on paras, kun sähköä tuotetaan suoraan uusiutuvista energialähteistä kuten tuulesta. Primaaristen fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla polttoaineilla on vähemmän tehokasta. Lämmön ja sähkön yhteistuotanto biomassasta lisää korvaavaa vaikutusta huomattavasti. Komissio otti korvaavuusperiaatteen huomioon yleissuunnittelussa, mutta usein se on unohdettu edistämistoimien suunnittelussa ja tulosten arvioinnissa.

6.7

Uusiutuviin energialähteisiin kohdistuu suuria odotuksia. Edellä mainitut rajoitukset ja monissa tapauksessa tarvittava aika huomioon ottaen on selvä, ettei uusiutuvilla energialähteillä voida ratkaista Euroopan kaikkia energiaongelmia. Ne voivat kuitenkin auttaa merkittävästi kasvavan kysynnän kattamisessa. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä niillä ei voida — parhaassakaan tapauksessa — korvata hiiltä tai ydinvoimaa ja vielä vähemmän molempia. Pitkällä aikavälillä on kehitettävä visioita ja näkymiä, jotka jo varhaisessa vaiheessa kannustavat ja ohjaavat tutkimus- ja kehitystyötä ja muita toimia.

7.1

Välineiden tehokkuus uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisessä riippuu paljolti niiden yksityiskohtaisesta suunnittelusta. Vaikuttaa siltä, että syöttötariffijärjestelmät ovat erityisen tehokkaita. On kuitenkin otettava huomioon myös kustannustehokkuus, markkinoihin suuntautuvat haittavaikutukset ja järjestelmien muut vaikutukset.

7.2

Useimmat tukijärjestelmät eivät sisällä kilpailumahdollisuutta eri uusiutuvien energialähteiden välillä tai uusiutuvien ja perinteisten energialähteiden välillä. Useimpiin tukijärjestelmiin ei myöskään kuulu teknologian parantamisen ja tehokkuuden kehittämisen elementtiä. Usein puuttuu myös ylikompensoinnin estävä mekanismi.

7.3

Lämpö-, sähkö- ja moottoripolttoainemarkkinoiden rakenteet poikkeavat oleellisesti toisistaan. Lämmölle on olemassa pelkästään paikalliset markkinat kaukolämpöverkon asettamissa rajoissa. Moottoripolttoainemarkkinoilla vallitsee kilpailu, jota EU:n sisäiset verotuserot jonkin verran vääristävät. Sähkömarkkinat ovat avautumassa, mutta niillä on edelleen lukuisia esteitä rajanylittävälle kaupankäynnille. Keskeisiä kysymyksiä ovat infrastruktuurin eriyttäminen ja kolmansien osapuolten verkkoonpääsyn varmistaminen.

7.3.1

Uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön ja moottoripolttoaineen tukitoimenpiteissä on aina varottava häiritsemästä sisämarkkinoilla vallitsevaa kilpailua. Tavoitteeksi tulisi asettaa — toistaiseksi vielä saavuttamattomat — tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille toimijoille EU:ssa.

7.3.2

Sähkömarkkinoille suunnattuja edistämistoimia suunnitellessa on otettava huomioon luonnon- ja ilmasto-olosuhteiden sekä olemassa olevan verkkokapasiteetin optimaalinen hyödyntäminen koko EU:ssa. Muutoin ratkaisut ovat kaukana kustannustehokkuudesta, ja samasta tuloksesta on maksettava huomattavasti korkeammat investointi- ja käyttökustannukset. Esimerkki tästä on tuulipuistojen sijoitus — se on optimoitava tietysti tuuliolosuhteiden sekä toisaalta myös verkkokapasiteetin ja kulutuksen suhteen. Nykyisin näin ei vielä tapahdu, kun kansalliset tavoitteet ovat ratkaisevassa asemassa.

7.4

Uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskevassa direktiivissä määritellään kriteerit kansallisille tukijärjestelyille. Niissä on noudatettava sähkön sisämarkkinoiden periaatteita ja otettava huomioon uusiutuvien energialähteiden eri ominaisuudet. Lisäksi niiden on oltava tehokkaita ja yksinkertaisia ja sisältää riittäviä siirtymäjärjestelyitä investoijien luottamuksen säilyttämiseksi. Uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskevasta direktiivistä antamassaan lausunnossa komitea ehdotti lisäksi seuraavien periaatteiden huomioon ottamista: julkisen rahoitustaakan ja energian käyttäjien kustannustaakan kohtuullisuus, korvaustasojen laskusuuntaus, pitkän aikavälin tuen välttäminen, ehdoton avoimuus sekä lopullisen päätöksen jättäminen mahdollisimman pitkälle markkinoiden tehtäväksi normaalit markkinariskit hyväksyen.

7.4.1

Nämä periaatteet pätevät edelleen. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että monet nykyiset kansalliset tukijärjestelmät eivät noudata näitä periaatteita, vaan poikkeavat niistä monissa kohdin. Syöttötariffeihin ja takaisinostovelvoitteisiin perustuva järjestelmä näyttää olevan ristiriidassa usean periaatteen kanssa.

7.5

Käytettävissä on jo muutamia tutkimuksia tukijärjestelmien toimivuudesta sekä ennusteita niiden tuomista lisäyksistä uusiutuvien energiamuotojen tuotantoon ja kulutukseen. Eräissä tutkimuksissa on otettu huomioon, että suurin osa EU:n välineistä ei vielä ole käytössä. Eräisiin tutkimuksiin on sisällytetty lähitulevaisuudessa käyttöön otettavien politiikkojen ja välineiden vaikutukset. Tutkimusten tulokset eroavat huomattavasti toisistaan, mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että useimpien jäsenvaltioiden — ja myös EU:n kokonaisuudessaan — on erittäin vaikea saavuttaa uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiselle vuoteen 2010 mennessä asettamansa tavoitteet.

7.6

Joissakin tapauksissa uusiutuvien energialähteiden käyttöä on kuitenkin pystytty kasvattamaan huomattavasti. Selkein esimerkki tästä on tuulivoiman lisäys Tanskassa, Saksassa ja Espanjassa. Tämä osoittaa, että positiivinen kehitys on mahdollista myös luonnonolosuhteiltaan epäsuotuisilla alueilla, kuten tuulivoiman lisäys Saksan sisämaassa osoittaa. EU:n kokonaistavoite olisi saavutettavissa, jos kaikki jäsenvaltiot noudattaisivat parhaimpiin tuloksiin päässeiden maiden esimerkkiä.

7.7

EU:n tavoitteen saavuttaminen ei siis ole mahdotonta; kysymys on vain siitä, ovatko poliitikot ja äänestäjät valmiita sijoittamaan tähän tarvittavat resurssit. Kustannusten on pysyttävä kuluttajille kohtuullisina, eikä eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla saa vaarantaa.

7.8

Monet jäsenvaltiot — erityisesti edellä mainitut Tanska, Saksa ja Espanja — ovat päätyneet uusiutuville energialähteille maksettaviin korkeisiin tukiin. On poliittinen päätös arvioida, ovatko uusiutuvien energialähteiden käyttötavoitteiden saavuttamisen edellyttämät kustannukset hyväksyttävissä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kustannustaso on monissa tapauksissa erittäin korkea, kun esimerkiksi tukia maksetaan yli 100 euroa megawattitunnilta ja nykyinen sähkön markkinahinta (ilman siirtokustannuksia ja veroja) on keskimäärin 25—30 euroa megawattitunnilta.

7.9

Niin kauan kuin tukea saavan uusiutuvan energian määrä pysyy pienenä, myös kokonaiskustannukset pysyvät pieninä. Kun määrä tavoitteiden mukaisesti nousee, niin kustannustaakka alkaa vaikuttaa energiankäyttäjien talouteen. Tämä saattaa saada äänestäjät reagoimaan, kuten Tanskassa kävi, tai vaikuttaa erityisesti paljon energiaa käyttävien teollisuudenhaarojen kilpailukykyyn, mikä tuskin vastaa Lissabonin strategian tavoitteita tai muita taloustavoitteita.

8.1

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, etteivät useimmat jäsenvaltiot sen paremmin kuin EU kokonaisuudessaankaan saavuta tavoitteitaan uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi vuoteen 2010 mennessä. Eräissä jäsenvaltioissa saavutettu menestys osoittaa, että EU:n tavoitteen saavuttaminen olisi sinänsä mahdollista. On kuitenkin epävarmaa saadaanko tarvittava poliittinen tahto ja riittävät resurssit mobilisoitua.

8.2

Koska uusiutuvia energialähteitä koskeville tukijärjestelmille ei ole olemassa EU:n laajuisia suuntaviivoja, jäsenvaltiot ovat soveltaneet kansallisia järjestelmiään, jotka eroavat toisistaan huomattavasti lähestymistavan, rakenteen ja tukitasojen suhteen. Erityisesti monien nykyisten järjestelmien kustannustehokkuutta on tarkasteltava kriittisesti.

8.3

Nykytilanteessa sisämarkkinoille syntyy esteitä, koska järjestelmät ovat pelkästään kansallisia eivätkä koske tuontia. Sähkömarkkinoita koskevassa tuomiossaan tuomioistuin päätyi toisenlaiseen käsitykseen, koska sähkömarkkinat eivät ole täysin avoimia ennen vuotta 2007. Sähkön rajanylittävä kauppa on kuitenkin kaikkialla EU:ssa jo jokapäiväistä ja se lisääntyy koko ajan.

8.4

Ei myöskään ole vielä olemassa tasapuolisia toimintaedellytyksiä kaikille toimijoille EU:n eri osissa. Asiaan on useita syitä, mm. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (1), jonka mukaan Saksan syöttötariffijärjestelmää ei tulkita valtiontueksi, koska siinä ei käytetä valtionvaroja. Kansantaloudellisesti on kuitenkin varsin samantekevää, tuleeko tuki suoraan kuluttajien taskusta vai rahoittavatko veronmaksajat sen välillisesti valtiontalouden kautta.

8.5

Mikään eri tukijärjestelmistä ei täytä täysin vaatimuksia tehokkuudesta, markkinoiden vääristelemättömyydestä ja kilpailun ja innovaation edistämisestä. Syöttötariffijärjestelmissä viranomaiset määrittelevät energian hinnat ja markkinat määrittelevät sen määrät. Sertifiointiin perustuvissa järjestelmissä tilanne on päinvastainen. Jos syöttöjärjestelmiä sovelletaan oikealla tavalla, niissä voidaan ottaa huomioon tehokkuus. Sertifioinnin tarjoama turva investoinneille saattaa olla riittämätön hintojen epävakauden vuoksi.

8.6

Eräiden uusiutuvia energialähteitä koskevien tukijärjestelmien kustannukset ovat eräissä tapauksissa jo erittäin korkeat. Tämä alkaa jo aiheuttaa epäröintiä ja saattaa kehittyä poliittiseksi protestiksi, mikä voi vahingoittaa uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä koskevia tavoitteita ja politiikkoja.

8.7

Uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskevan direktiivin mukaan komission on vuonna 2005 tarkasteltava uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön kehitystä, ja se voi silloin ehdottaa yhtenäisen tukijärjestelmän käyttöönottoa. Täydelliseen yhdenmukaisuuteen päästään vasta vuonna 2012. Useimmat jäsenvaltiot vastustanevat voimakkaasti sellaisen järjestelmän muuttamista, jota ne ovat soveltaneet jo vuosien ajan.

8.8

Yleisesti yhtenäisen tukijärjestelmän käyttöönottoa uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle ei tällä hetkellä pidetä tarpeellisena. Yhtenäiseksi järjestelmäksi ei myöskään ole tarjolla täydellistä vaihtoehtoa. Komitea katsoo, että aikanaan tulisi kehittää ja ottaa käyttöön yhteinen järjestelmä, ja kansallisten järjestelmien ajautuminen vielä kauemmaksi toisistaan tulisi pysäyttää jo nyt. Yhteinen järjestelmä tulisi suunnitella niin, että se edistää erityisesti innovaatiota ja kilpailua.

8.9

Komissio on vastuussa ehdottamiensa politiikkojen toimeenpanosta. Vaikka uusiutuvia energialähteitä koskevien EU:n politiikkojen toimeenpanon suhteen ollaankin vasta varhaisessa vaiheessa, komission tulisi pohtia tarkkaan edellä mainittuja ongelmia, ennen kuin ne kehittyvät liian suuriksi.

8.10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ehdottaa, että komission energian ja liikenteen pääosasto