92003E0087

KIRJALLINEN KYSYMYS E-0087/03

esittäjä(t): Kathleen Van Brempt (PSE) komissiolle

(28. tammikuuta 2003)

Aihe: Uhanalaisilla eläimillä käytävä kauppa

EU:n kansalaiset ovat yhä kiinnostuneempia suojelluista harvinaisista ja eksoottisista eläinlajeista. Näiden lajien myyntiin on erikoistunut todellinen kansainvälinen taitavien myyntimiesten verkosto. Laittoman kaupan olemassaolo aiheuttaa vahinkoa lainsäädäntöä noudattavien kauppiaiden pyrkimyksille.

Onko komissiolla tietoja eläinten salakuljetuksesta EU:hun? Jos on, voiko komissio ilmoittaa, miten paljon EU:hun on viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana salakuljetettu eläimiä?

Mikä on Belgian osuus eläinten laittomasta kaupasta? Voiko komissio ilmoittaa, miten paljon Belgiaan on viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana salakuljetettu eläimiä?

Mihin toimiin komissio ryhtyy torjuakseen eläinten salakuljetusta, ja antaako se tarvittavat tiedot niille eläinkauppiaille, jotka haluavat saada tietoa velvollisuuksistaan? Jos se antaa, mitä tietoja ja kuinka usein?

Antaako komissio jäsenvaltioille rohkaisevia neuvoja tai velvoitteita ja/tai rahoitusta, jotta ne voisivat parantaa lainsäädännön täytäntöönpanoa ja sen noudattamista?

Kannustaako komissio jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi ja sen noudattamiseksi tietoja, käytäntöjä ja kokemuksia vaihtamalla?

Mihin toimiin komissio ryhtyy, jotta jäsenvaltioiden välisiä eroja vähennetään ja esimerkiksi rikoslainsäädännön säännöksiä pyritään yhdenmukaistamaan?

Margot Wallströmin komission puolesta antama vastaus

(10. maaliskuuta 2003)

Tiedot haltuunotoista ja takavarikoista jäsenvaltioissa vuosina 19972000 sisältyvät kaksivuotiskertomuksiin 1997/1998 ja 1999/2000 luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 täytäntöönpanosta ja noudattamisesta(1).

Komissio ei voi antaa tietoja Belgian osuudesta laittomassa kaupassa. Takavarikoista ja haltuunotoista Belgiassa on kuitenkin saatu tietoja.

Eläinten salakuljetuksen torjuminen on pääasiassa jäsenvaltioiden vastuulla, mutta komissio avustaa niitä tässä toiminnassa. Se on tehnyt sopimuksen Maailman luonnonsäätiön (WWF) luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa valvovan Traffic Europe -ohjelman sekä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kanssa luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevien asetusten täytäntöönpanon valvomisesta EU:ssa ja jäsenvaltioiden asiasta vastaavien viranomaisten avustamisesta niiden noudattamiseen liittyvissä kysymyksissä. Komissio toimii lisäksi puheenjohtajana nk. täytäntöönpanoryhmässä, jossa jäsenvaltioiden edustajat tapaavat tarkastellakseen asetuksen täytäntöönpanoon liittyviä teknisiä kysymyksiä.

Oleellisimmat yhteyshenkilöt eläinkauppiaille ovat villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) hallintoviranomaiset jäsenvaltioissa. Komissiolla on Europa-palvelimella CITES-yleissopimusta ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevia Euroopan yhteisön asetuksia koskeva www-sivu (http://www.europa.eu.int/comm/environment/cites/home_en.htm. Se suunnittelee myös parhaillaan luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupan valvontaa EU:ssa koskevaa tiedotuskampanjaa, jonka pitäisi saada kaupalliset toimijat, kuten luonnonvaraisten eläinten ja kasvien maahantuojat, tukkukauppiaat ja vähittäiskauppiaat, tietoisemmiksi luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevien asetusten kaupallisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä samoin kuin elävien yksilöiden asianmukaista hoitoa koskevista säännöksistä. Tämän kampanjan pitäisi alkaa keväällä 2003. Tämä erityiselle kohderyhmälle suunnattu kampanja täydentää aiempaa suurelle yleisölle suunnattua tiedotuskampanjaa.

Komissio työskentelee tiiviisti yhdessä jäsenvaltioiden kanssa luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston kauppaa käsittelevässä komiteassa, tieteellisessä tarkasteluryhmässä sekä edellä mainitussa täytäntöönpanoryhmässä. Näiden ryhmien kokoukset tarjoavat mahdollisuuden vaihtaa tietoja, käytäntöjä ja kokemuksia. Täytäntöönpanotoimenpiteiden parantaminen ja yhdenmukaistaminen on yksi luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston kauppaa käsittelevän komitean tehtävistä.

Mitä seuraamuksiin tulee, ne kuuluvat suurelta osin jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja asetuksen 338/97 16 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet seuraamusten määräämisen varmistamiseksi tietyistä rikkomuksista. Komissio tuki vuonna 2001 luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupan valvonnan täytäntöönpanoa EU:ssa käsitellyttä työpajaa, jossa keskusteltiin seuraamuskysymyksestä.

Yleisemmällä tasolla on mainittava, että vuonna 2001 komissio antoi ehdotuksen parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin(2), ja siinä ehdotetaan rikosoikeudellisia seuraamuksia rikkomuksista ympäristöä vastaan. Se kattaa myös suojeltujen luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien tai niiden osien kaupan. Tässä direktiiviehdotuksessa tyydytään vaatimaan, että jäsenvaltiot määräävät rikosoikeudellisia rangaistuksia ympäristölainsäädännön rikkomisesta. Siinä annetaan jäsenvaltioille huomattava vapaus päättää, minkätyyppisiä rikosoikeudellisia rangaistuksia ne haluavat määrätä, sillä ehdolla, että ne ovat tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia sekä yhteisöjen tuomioistuimen tekemien rangaistuksia koskevien päätösten mukaisia. Lainsäädäntömenettely tämän direktiiviehdotuksen hyväksymiseksi on tällä hetkellä keskeytetty. Neuvosto teki 27. tammikuuta 2003 puitepäätöksen ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin oikeudellisen yhteistyön puitteissa. Siinä velvoitetaan jäsenvaltiot rankaisemaan tahallisista ja tuottamuksellisista rikkomuksista ympäristöä vastaan, mukaan luettuna suojeltujen luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien tai niiden osien kauppa.

(1) EYVL L 61, 3.3.1997.

(2) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin (EYVL C 180, 26.6.2001) ja muutettu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin (EYVL C 20 E, 28.1.2003).