92002E3287

KIRJALLINEN KYSYMYS E-3287/02

esittäjä(t): Carlos Coelho (PPE-DE) komissiolle

(20. marraskuuta 2002)

Aihe: Syrjimättömyyden periaate ja eri kulttuurien ja perinteiden kunnioittaminen

Eräs Portugalin kansalainen on valittanut Espanjassa voimassa olevasta laista (Ley 40/1999, annettu 5. marraskuuta 1999), joka koskee nimirekistereitä. Valittajan mukaan laki loukkaa portugalilais-espanjalaisista avioliitoista syntyneitä lapsia, koska sen mukaan lasten nimet ja nimien järjestys muutetaan ilman vanhempien suostumusta.

Ongelma syntyy, kun kansalaisuudeltaan espanjalaisen isän tai äidin lapsi rekisteröidään rekisteritoimistossa tai Espanjan konsulaatissa, jotta hän saisi myös kyseisen maan kansalaisuuden. Suorittaessaan tämän rekisteröinnin sekä rekisteritoimistot että Espanjan konsulaatit tekevät lasten nimiin muutoksia (vaihtavat sukunimien järjestystä) ilman lupaa ja lähes aina vastoin vanhempien tahtoa eivätkä tunnusta portugalilaisia henkilötodistuksia, syntymätodistuksia tai muitakaan virallisia asiakirjoja.

Euroopan yhdentyminen perustuu periaatteisiin, joiden mukaan Euroopassa sovelletaan muun muassa ihmisten vapaata liikkuvuutta sekä tutkintojen ja tuomioiden vastavuoroista tunnustamista. Eikö tässä nimiasiassa rikota perusoikeutta eli ihmisen oikeutta valita lapsilleen vapaasti haluamansa nimi? Eikö tässä loukata henkilön identiteettiä (nimi), hänen kulttuuriansa ja perinteitänsä, tässä tapauksessa perinnettä, joka on hänelle tärkeä ja merkitsee jatkuvuutta hänen isänsä ja isoisänsä nimelle?

António Vitorinon komission puolesta antama vastaus

(21. tammikuuta 2003)

Komissio on vastaanottanut suoraan asianomaiselta Portugalin kansalaiselta kantelun, johon arvoisa parlamentin jäsen viittaa ja jossa kyseenalaistetaan Espanjassa voimassa oleva nimien rekisteröintiä koskeva laki (nro 40/1999, annettu 5. marraskuuta 1999). Kantelija katsoo, että Espanjan lainsäädäntö, jonka mukaan vanhemmat voivat yhdessä päättää lapselle annettavien sukunimien järjestyksestä, syrjii lapsia, joilla on sekä Portugalin että Espanjan kansalaisuus, koska he menettävät Espanjaan rekisteröityessään Espanjassa voimassa olevien sääntöjen mukaan isänsä viimeisen sukunimen, joka on lapsille Portugalissa annettava nimi. Kantelijan mukaan laista on näille lapsille haittaa, koska heidän nimiään ja nimien järjestystä muutetaan espanjalaisissa rekistereissä välittämättä portugalilaisista henkilötodistuksista, syntymätodistuksista tai muista virallisista asiakirjoista.

Belgian Conseil d'Etat on pyytänyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisupäätöstä vastaavassa tapauksessa, joka koskee Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17 ja 18 artiklan tulkintaa kyseisessä Belgian tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa riita-asiassa, jonka vastapuolina ovat yksittäinen Espanjan kansalainen ja Belgian valtio ja joka koskee lasten nimien rekisteröintiä koskevaa Belgian lainsäädäntöä. Kyseessä on espanjalainen mies, joka on naimisissa belgialaisen naisen kanssa. Molemmat vanhemmat asuvat Belgiassa ja heidän lapsiinsa, joilla on kaksoiskansalaisuus, sovelletaan kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaisesti oikeuspaikan lakia eli Belgian lakia.

Yhteisöjen tuomioistuimelle esittämissään huomioissa komissio on asettunut sille kannalle, että unionin kansalaisuutta ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevat yhteisöoikeuden periaatteet, jotka on kirjattu erityisesti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 12 ja 17 artiklaan, on tulkittava sellaisen lainsäädännön vastaisiksi, joka estää kyseisessä jäsenvaltiossa asuvien alaikäisten lasten, joilla on kyseisen maan kansalaisuus äitinsä vuoksi ja toisen jäsenvaltion kansalaisuus isänsä vuoksi, sukunimen muuttamispyyntöä käsittelevää hallintoviranomaista soveltamasta asianomaisen toisen jäsenvaltion lainsäädännöstä johtuvia sukunimen määräytymistä koskevia sääntöjä sillä perusteella, että asuinjäsenvaltiossa lapset saavat yleensä isänsä nimen, kun toisen jäsenvaltion lainsäädännöstä johtuvien sääntöjen soveltamisen ei voida kohtuudella katsoa loukkaavan asuinjäsenvaltion yleistä etua.

Komissio katsoo, että olisi odotettava yhteisöjen tuomioistuimen kantaa aiheeseen ennen kuin tapauksen jatkosta voidaan päättää.