92002E2323

KIRJALLINEN KYSYMYS E-2323/02

esittäjä(t): Michel Hansenne (PPE-DE) komissiolle

(26. heinäkuuta 2002)

Aihe: Vammaisten huomioiminen köyhyyden vähentämiseen tähtäävässä toiminnassa

On yleisesti tunnustettu, että Euroopan komissio on maailman suurin humanitaarisen avun antaja, ja komissio on sitoutunut kansainvälisen kehitysyhteistyön tavoitteeseen puolittaa köyhien määrä vuoteen 2015 mennessä.

On myös selvää näyttöä siitä, että äärimmäisessä köyhyydessä elävistä ihmisistä suhteettoman suuri osuus on vammaisia, jotka kuuluvat muutenkin pahiten syrjäytyneisiin ryhmiin.

Miten komissio on näin ollen sitoutunut ottamaan vammaiset huomioon köyhyyden poistamiseen tähtäävässä toiminnassaan?

Poul Nielsonin komission puolesta antama vastaus

(3. syyskuuta 2002)

Komissio pitää tärkeänä vammaiskysymysten käsittelyä köyhyyden vähentämisen yhteydessä. Maailmanpankin ja Yhdistyneiden Kansakuntien tilastojen mukaan 20 prosenttia maailman köyhistä on vammaisia. Vammaisuus sekä aiheuttaa köyhyyttä että on sen seuraus; yli 80 prosenttia kehitysmaiden vammaisista elää köyhyysrajan alapuolella. He joutuvat usein syrjityiksi, ja heidät jätetään usein yhteisön sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen elämän ulkopuolelle.

Yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikka perustuu ensisijaisiin aloihin ja horisontaalisiin periaatteisiin, jotka on esitetty komission politiikan puiteasiakirjassa(1). Vammaiskysymykset ja vammaiset eivät ole keskipisteessä, vaan niitä on käsiteltävä kunkin ensisijaisen alan yhteydessä tarpeen mukaan. Toimet ovat käynnistymässä ja tekemistä on paljon: niinkin erilaisten alojen kuin terveyden, koulutuksen, liikenteen ja maaseudun kehittämisen politiikkoja ja ohjelmia on kehitettävä ja pantava täytäntöön niin, että vammaiset voivat itse osallistua, heidän huolenaiheensa otetaan huomioon ja tarpeisiinsa vastataan koko prosessin ajan. Tämä edellyttää tilastotietojen saatavuutta ja indikaattoreiden kehittämistä. Komissio yrittää varmistaa, että kaikissa sen politiikoissa otetaan riittävällä tavalla huomioon vammaisten tarpeet ja ensisijaiset tavoitteet ja että politiikkojen avulla yhteiskunnista tulee vammaisia paremmin palvelevia. Samaan aikaan komissio tunnustaa sen, että myös tietyille vammaisryhmille suunnatuille toimille ja suoralle tuelle voi olla tarvetta, ja ne voitaisiin rahoittaa olemassa olevista välineistä sen sijaan, että luotaisiin uusi erityinen budjettikohta.

Yhteisö tukee jatkossakin vammaisia edustavien ja tukevien järjestöjen valmiuksien ja organisaatiorakenteen kehittämistä. Komissio on myös tehnyt yhteistyötä vammaisia edustavien eurooppalaisten valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa ohjeiston laatimiseksi komission yksiköille ja lähetystöille siitä, miten varmistetaan se, että vammaiskysymykset saavat ohjelmasuunnittelussa ja täytäntöönpanossa riittävästi huomiota. Ohjeissa korostetaan sitä, miten tärkeää on varmistaa, että maaohjelmissa noudatetaan EU:n sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselmia vammaisista(2). Samoin ohjeissa korostetaan eurooppalaisen vammaisten vuoden (2003) merkitystä tilaisuutena kiinnittää erityistä huomiota näihin kysymyksiin. Ohjeiston valmistuttua komissio toimittaa sen mielihyvin parlamentille.

Komissio luottaa koulutukseen ja muihin tukimuotoihin sen varmistamisessa, että ohjeistoa noudatetaan ja käytetään kehitysmaissa, ja aikoo seurata tilanteen kehittymistä tulosten ja vaikutusten arvioimiseksi.

(1) Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikka, KOM(2000) 212 lopullinen.

(2) Päätöslauselma vajaakuntoisten ja vanhusten oikeuksista AKT-valtioissa (AKT-EU 3313/01/lop.), EYVL C 78, 2.4.2002. Päätöslauselma terveyskysymyksistä, nuorista, vanhuksista ja vajaakuntoisista (AKT-EU 3398/02/lop.).