1

Changmao Biochemical Engineering Co. Ltd vaatii valituksellaan kumottavaksi unionin yleisen tuomioistuimen 3.5.2018 antaman tuomion Distillerie Bonollo ym. v. neuvosto (T‑431/12, jäljempänä valituksenalainen tuomio, EU:T:2018:251), jolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan viinihapon tuonnissa annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 349/2012 muuttamisesta 26.6.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 626/2012 (EUVL 2012, L 182, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus).

2

Euroopan komissio vaatii liitännäisvalituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion tai toissijaisesti kumoamaan sen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on velvoittanut Euroopan unionin neuvoston toteuttamaan tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, vaikka täytäntöönpanovalta kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan.

3

Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51; jäljempänä perusasetus), joka oli voimassa riidanalaisen asetuksen antamisajankohtana, 4 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan ’[unionin] tuotannonalalla’ [samankaltaisten] tuotteiden tuottajia [unionissa] kokonaisuutena tai niitä tuottajia, joiden yhteinen tuotanto muodostaa 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä pääosan kyseisten tuotteiden koko [unionin] tuotannosta – –”

4

Kyseisen asetuksen 5 artiklan 4 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tutkimus pannaan vireille 1 kohdan mukaisesti vain, jos samankaltaisen tuotteen [unionin] tuottajien esittämän valituksen tuen tai vastustuksen perusteella päätetään, että [unionin] tuotannonala on tehnyt valituksen tai valitus on tehty sen puolesta. Valitus katsotaan [unionin] tuotannonalan tekemäksi tai sen puolesta tehdyksi, jos sitä tukevat ne [unionin] tuottajat, joiden yhteinen tuotanto on yli 50 prosenttia sen samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta, jota tuottaa se osa [unionin] tuotannonalasta, joka joko tukee tai vastustaa valitusta. Tutkimusta ei kuitenkaan panna vireille, jos valitusta selvästi tukevat [unionin] tuottajat vastaavat alle 25 prosentista [unionin] tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta.”

5

Mainitun asetuksen 6 artiklan 5 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Asianomaisia osapuolia, jotka ovat ilmoittautuneet 5 artiklan 10 kohdan mukaisesti, kuullaan, jos ne ovat tehneet kirjallisen kuulemista koskevan pyynnön Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa ja jos pyynnössä osoitetaan, että ne ovat osapuolia, joita asia koskee ja joihin menettelyn lopputuloksella saattaa olla vaikutusta, ja että on erityisiä syitä, joiden vuoksi niitä pitäisi kuulla.”

6

Saman asetuksen 9 artiklan 4 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jos tosiasioiden perusteella lopullisesti todetaan, että polkumyyntiä ja siitä aiheutunutta vahinkoa on olemassa, ja jos [unionin] etu vaatii toimintaa 21 artiklan mukaisesti, neuvosto ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta, jonka se tekee kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa. Neuvosto on hyväksynyt ehdotuksen, jollei se yksinkertaisella enemmistöllä päätä hylätä sitä kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on toimittanut sille ehdotuksen. Jos väliaikaiset tullit ovat voimassa, lopullisia toimia koskeva ehdotus tehdään viimeistään kuukautta ennen tällaisten tullien voimassaolon päättymistä. Polkumyyntitullin suuruus ei saa ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia, ja sen olisi oltava kyseistä marginaalia alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä on riittävä [unionin] tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.”

7

Kyseisessä 9 artiklan 4 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna tiettyjen yhteiseen kauppapolitiikkaan liittyvien asetusten muuttamisesta tiettyjen toimenpiteiden hyväksymismenettelyjen osalta 15.1.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 37/2014 (EUVL 2014, L 18, s. 1), säädettiin seuraavaa:

”Jos lopullisesti vahvistetut seikat osoittavat, että on kyse polkumyynnistä sekä sen aiheuttamasta vahingosta ja unionin etu edellyttää toimia 21 artiklan mukaisesti, komissio ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Jos väliaikaiset tullit ovat voimassa, komissio aloittaa kyseisen menettelyn viimeistään kuukautta ennen näiden tullien voimassaolon päättymistä. Polkumyyntitullin suuruus ei saa ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia, vaan sen olisi oltava kyseistä marginaalia alhaisempi, jos alhaisempi tullin määrä on riittävä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.”

8

Tämä säännös on otettu sellaisenaan polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036, jolla muutettu perusasetus on kodifioitu, 9 artiklan 4 kohtaan.

9

Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sillä edellytyksellä, että olosuhteet eivät ole muuttuneet, komissio soveltaa kaikissa tämän artiklan mukaisten tarkastelu- tai palautusmenettelyjen yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa samaa menetelmää kuin tullin käyttöön ottamiseen johtaneessa tutkimuksessa 2 artikla ja erityisesti sen 11 ja 12 kohta sekä 17 artikla huomioon ottaen.”

10

Mainitun asetuksen 21 artiklassa, jonka otsikko on ”[Unionin] etu”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jotta voitaisiin määrittää, onko toimenpiteiden toteuttaminen [unionin] edun mukaista, kaikkia etuja olisi arvioitava kokonaisuutena, mukaan lukien [unionin] tuotannonalan sekä käyttäjien ja kuluttajien edut, ja tällainen määritys voidaan tehdä ainoastaan, jos kaikilla osapuolilla on ollut tilaisuus esittää näkökantansa 2 kohdan mukaisesti. Tässä tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu. Polkumyynnin ja vahingon perusteella vahvistettuja toimenpiteitä ei voida soveltaa, jos viranomaiset kaikki toimitetut tiedot huomioon ottaen voivat selkeästi päätellä, että näiden toimenpiteiden soveltaminen ei ole [unionin] edun mukaista.

2.   Jotta viranomaisilla olisi luotettava perusta kaikkien näkökantojen ja tietojen huomioon ottamiseksi, kun ne päättävät, onko toimenpiteiden käyttöön ottaminen [unionin] etujen mukaista, valituksen tekijät, tuojat ja niitä edustavat yhdistykset ja käyttäjiä ja kuluttajia edustavat järjestöt voivat ilmoittautua ja toimittaa tiedot komissiolle polkumyyntitutkimuksen vireillepanoilmoituksessa vahvistetussa määräajassa. Nämä tiedot tai asianmukaiset yhteenvedot niistä toimitetaan muille tässä artiklassa mainituille osapuolille, joilla on oikeus vastata niihin.

– –”

11

Viinihappoa käytetään muun muassa viinien ja muiden juomien tuotannossa elintarvikelisäaineena ja kipsin kovettumista hidastavana aineena. Euroopan unionissa ja Argentiinassa L+-viinihappoa valmistetaan viininvalmistuksen sivutuotteesta viininsakasta. Kiinassa L+-viinihappoa ja DL-viinihappoa valmistetaan bentseenistä. Kemiallisten synteesien avulla valmistetulla viinihapolla on samat fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet kuin viinivalmistuksen sivutuotteista valmistetulla viinihapolla, ja se on tarkoitettu käytettäväksi samoihin peruskäyttötarkoituksiin kuin viinivalmistuksen sivutuotteista valmistettu viinihappo.

12

Changmao Biochemical Engineering on viinihapon kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja. Distillerie Bonollo SpA, Industria Chimica Valenzana (ICV) SpA, Distillerie Mazzari SpA, Caviro Distillerie Srl ja Comercial Química Sarasa SL ovat unioniin sijoittautuneita viinihapon tuottajia.

13

Useiden unioniin sijoittautuneiden tuottajien, muun muassa Industria Chimica Valenzanan (ICV), Distillerie Mazzarin ja Comercial Química Sarasan, 24.9.2004 tekemän viinihapon alalla tapahtuvaa polkumyyntiä koskevan kantelun johdosta komissio julkaisi 30.10.2004 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan viinihapon tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta (EUVL 2004, C 267, s. 4).

14

Komissio antoi 27.7.2005 asetuksen (EY) N:o 1259/2005 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan viinihapon tuonnissa (EUVL 2005, L 200, s. 73).

15

Neuvosto antoi 23.1.2006 asetuksen (EY) N:o 130/2006 lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan viinihapon tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL 2006, L 23, s. 1).

16

Neuvosto yhtäältä vahvisti tällä asetuksella Changmao Biochemical Engineeringille ja Ninghai Organic Chemical Factorylle, joka on eräs muu kiinalainen viinihapon vientiä harjoittava tuottaja, asetuksella (EY) N:o 1259/2005 myönnetyn markkinatalousolosuhteissa toimivan yrityksen aseman (jäljempänä markkinatalouskohtelu), polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 21.12.2005 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2117/2005 (EUVL 2005, L 340, s. 17), 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisesti, minkä ansiosta niihin voitiin soveltaa yksilöllistä kohtelua asetuksen N:o 1259/2005 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Tämän seurauksena kyseessä olevien tuotteiden normaaliarvo laskettiin kummankin yrityksen tosiasiallisten kotimaan myyntihintojen perusteella.

17

Toisaalta muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, normaaliarvo laskettiin vertailumaan eli Argentiinan tuottajien tosiasiallisen kotimaan myyntihintojen perusteella.

18

Näiden laskentamenetelmien mukaisesti Changmao Biochemical Engineeringin ja Ninghai Organic Chemical Factoryn tuottamille tavaroille otettiin käyttöön 10,1 prosentin ja 4,7 prosentin suuruiset polkumyyntitullit, kun taas muille kiinalaisille tuottajille määrättiin 34,9 prosentin suuruinen polkumyyntitulli.

19

Komissio julkaisi 4.8.2010 ilmoituksen tiettyjen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä (EUVL 2010, C 211, s. 11), minkä jälkeen se vastaanotti 27.10.2010 viiden viinihapon unionin tuottajan esittämän pyynnön näiden toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevasta tarkastelusta. Komissio julkaisi 26.1.2011 ilmoituksen polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta.

20

Mainitut tuottajat jättivät 9.6.2011 perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön, jonka kohteena olivat kyseiset kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa eli Changmao Biochemical Engineering ja Ninghai Organic Chemical Factory. Komissio julkaisi ilmoituksen tätä koskevan tarkastelun aloittamisesta 29.7.2011 (EUVL 2011, C 223, s. 16).

21

Neuvosto antoi 16.4.2012 lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan viinihapon tuonnissa asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 349/2012 (EUVL 2012, L 110, s. 3), jolla pysytettiin asetuksella N:o 130/2006 käyttöön otetut polkumyyntitullit.

22

Samana päivänä komissio toimitti ensimmäisen oikeusasteen kantajille lopullisen ilmoitusasiakirjan, johon sisältyvät olennaiset tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella se suunnitteli suosittelevansa voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimien muuttamista. Kyseiset osapuolet lähettivät samana päivänä normaaliarvon laskentaa koskevan selvennyspyynnön, johon mainittu toimielin vastasi 19.4.2012 päivätyllä kirjeellä.

23

Samaiset osapuolet lähettivät 25.4.2012 komissiolle huomautuksensa lopullisesta ilmoitusasiakirjasta ja moittivat erityisesti normaaliarvon laskemisessa käytetyn menetelmän väitettyä muutosta. Ne pyysivät myös tapaamista komission edustajien kanssa, ja 10.5.2012 järjestettiin tapaaminen, jossa ne pystyivät esittämään huomautuksensa. Ne esittivät lisäksi kirjallisia lisähuomautuksia 16.5. ja 7.6.2012.

24

Riidanalainen asetus annettiin tämän tuomion 20 kohdassa mainitun osittaisen välivaiheen tarkastelun päätteeksi 26.6.2012. Tällä asetuksella neuvosto epäsi Changmao Biochemical Engineeringiltä ja Ninghai Organic Chemical Factorylta markkinatalouskohtelun, joka niille oli aiemmin myönnetty, ja määritettyään laskennallisen normaaliarvon vertailumaassa eli Argentiinassa yhteistyössä toimineen tuottajan toimittamien tietojen perusteella määräsi näiden kahden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan valmistamille tuotteille 13,1 prosentin ja 8,3 prosentin polkumyyntitullin.

25

Ensimmäisen oikeusasteen kantajat katsoivat, että näin käyttöön otetut polkumyyntitullit eivät olleet riittävän suuria kyseisten kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien harjoittaman polkumyynnin laajuuden korjaamiseksi ja näin ollen unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi, joten ne nostivat unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi, minkä johdosta annettiin valituksenalainen tuomio.

26

Changmao Biochemical Engineering puolestaan katsoi, että riidanalaisella asetuksella käyttöön otetut polkumyyntitullit olivat liian korkeita, joten myös se nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen kyseisen asetuksen kumoamiseksi sitä koskevilta osin. Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi 1.6.2017 antamallaan tuomiolla Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto (T‑442/12, EU:T:2017:372) Changmao Biochemical Engineeringin esittämän menettelyllisiä seikkoja koskeneen viidennen kanneperusteen. Unionin yleinen tuomioistuin kumosi täten riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin sitä sovellettiin Changmao Biochemical Engineeringiin sillä perusteella, että kieltäytyessään ilmoittamasta kyseiselle yritykselle tietoja, jotka koskivat DL-viinihapon ja L+‑viinihapon hintojen eroa, joka oli yksi DL-viinihapon normaaliarvon laskemisen perustavanlaatuisista tekijöistä, neuvosto ja komissio olivat loukanneet puolustautumisoikeuksia ja rikkoneet perusasetuksen 20 artiklan 2 kohtaa. Tästä unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta ei ole valitettu.

27

Edellisessä kohdassa mainittua tuomiota koskevassa ilmoituksessaan (EUVL 2017, C 296, s. 16; jäljempänä 7.9.2017 annettu ilmoitus) komissio totesi polkumyynnin vastaisen menettelyn uudelleen aloittamisen laajuudesta yhtäältä, että ”menettelyä, [jonka päätteeksi riidanalainen asetus annettiin,] voidaan – – jatkaa juuri siitä ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus tapahtui. Komissio voi 1. kesäkuuta 2017 annettua yleisen tuomioistuimen tuomiota täytäntöön pannessaan korjata ne menettelyn näkökohdat, jotka johtivat kumoamiseen, mutta jättää ennalleen sen ne osat, joihin tuomio ei vaikuta”. Komissio täsmensi toisaalta, että ”ne [riidanalaisen asetuksen] päätelmät, joita ei riitautettu tai jotka riitautettiin mutta joita koskeva valitus hylättiin yleisen tuomioistuimen tuomiossa tai joita yleinen tuomioistuin ei tarkastellut ja jotka eivät tämän vuoksi johtaneet [riidanalaisen asetuksen] kumoamiseen, pysyvät voimassa”. Komissio totesi lisäksi, että ”uudelleen aloittaminen rajoittuu vain yleisen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanoon Changmao Biochemical Engineering Co Ltd:n osalta [eikä] vaikuta muihin tutkimuksiin. [Täytäntöönpanoasetusta N:o 349/2012] sovelletaan siis edelleen asianomaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan”.

28

Komissio ryhtyi samanaikaisesti uusiin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisiin toimiin, joiden päätteeksi se antoi lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan viinihapon tuonnissa asetuksen (EU) 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun seurauksena 28.6.2018 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/921 (EUVL 2018, L 164, s. 14). Tällä asetuksella komissio muun muassa pysytti Changmao Biochemical Engineeringille asetuksella N:o 349/2012 asetetun polkumyyntitullin 10,1 prosentin suuruisena. Lisäksi se täsmensi mainitun asetuksen 58 kohdassa, joka sisältyy Changmao Biochemical Engineeringin polkumyyntimarginaalin laskemisesta koskevaan 2.1.4 jaksoon, että ”koska tuomion vastustamisen määräaika ei ole vielä päättynyt, sen pohjalta ei voida tehdä lopullisia päätelmiä tässä vaiheessa”.

29

Ensimmäisen oikeusasteen kantajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.9.2012 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi.

30

Neuvosto esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.6.2015 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen, joka koski ensimmäisen oikeusasteen kantajien asiavaltuuden ja oikeussuojan tarpeen puuttumista ja jonka unionin yleinen tuomioistuin päätti 20.7.2016 antamallaan määräyksellä käsitellä pääasian yhteydessä.

31

Unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 9.9.2016 tekemällään päätöksellä ja 15.9.2016 antamallaan määräyksellä komission ja Changmao Biochemical Engineeringin väliintulohakemukset ja täsmensi, että koska väliintulohakemukset oli jätetty tätä varten asetetun määräajan päättymisen jälkeen, väliintulijoille annettiin lupa esittää niille toimitettavan suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen perusteella huomautuksensa suullisessa menettelyssä.

32

Ensimmäisen oikeusasteen kantajat esittivät kanteensa tueksi viisi kanneperustetta, joista ensimmäinen perustui perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan rikkomiseen normaaliarvon laskennassa käytetyn menetelmän muuttamisen johdosta, toinen, kolmas ja neljäs laskennallisen vertailuarvon virheelliseen käyttämiseen sekä tämän arvon virheelliseen märittämistapaan ja viides puolustautumisoikeuksien ja perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen.

33

Ensimmäisessä kanneperusteessaan ensimmäisen oikeusasteen kantajat väittivät, että neuvosto oli rikkonut perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa, koska se oli muuttanut normaaliarvon laskennassa käytettyä menettelyä ilman, että tämä oli perusteltua olosuhteiden muuttumisen johdosta, eli koska neuvosto ”muodosti” (laskennallisesti) normaaliarvon, jota käytettiin laskettaessa osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimuksen kohteena olleiden kahden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaaleja, sen sijaan, että se olisi käyttänyt ”tosiasiallisia kotimaan myyntihintoja vertailumaassa”, kuten se oli tehnyt kaikkien niiden muiden tuottajien osalta, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua alkuperäisessä tutkimuksessa.

34

Hylättyään neuvoston esittämän oikeudenkäyntiväitteen unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi ensimmäisen kanneperusteen ja kumosi riidanalaisen asetuksen tällä perusteella lausumatta muista kanneperusteista.

35

Ensimmäisen oikeusasteen kantajien vaatimuksesta unionin yleinen tuomioistuin piti riidanalaisella asetuksella asetetun polkumyyntitullin voimassa Ninghai Organic Chemical Factoryn osalta siihen saakka, kunnes komissio ja neuvosto ovat toteuttaneet valituksenalaisen tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet. Changmao Biochemical Engineeringin osalta unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että koska riidanalainen asetus oli kumottu 1.6.2017 annetulla tuomiolla Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto (T‑442/12, EU:T:2017:372), polkumyyntitullia ei voitu pysyttää voimassa mainitun yhtiön osalta.

36

Changmao Biochemical Engineering vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

37

Distillerie Bonollo, Industria Chimica Valenzana (ICV), Distillerie Mazzari ja Caviro Distillerie (jäljempänä yhdessä Distillerie Bonollo ym.) vaativat, että unionin tuomioistuin

38

Neuvosto vaatii, että unionin tuomioistuin

39

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

40

Liitännäisvalituksellaan komissio, jota neuvosto tukee, vaatii, että unionin tuomioistuin

41

Changmao Biochemical Engineering vaatii, että unionin tuomioistuin

42

Distillerie Bonollo ym. vaativat, että unionin tuomioistuin

43

Komission tekemällä liitännäisvalituksella pyritään ensisijaisesti siihen, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne jätetään tutkimatta, ja tämä on kysymys, joka edeltää päävalituksessa esitettyjä asiakysymyksiä. Sitä on näin ollen tarkasteltava ensin.

44

Komissio, jota neuvosto tukee, esittää liitännäisvalituksensa tueksi kaksi valitusperustetta. Ensimmäinen valitusperuste, johon on vedottu ensisijaisesti, koskee yhtäältä oikeudellista virhettä, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt katsoessaan, että ensimmäisen oikeusasteen kantajien esittämät neljä asiakysymystä koskevaa kanneperustetta – ja näin ollen koko kanne – voidaan ottaa tutkittavaksi, ja toisaalta komission vaatimusta hylätä perusteettomana mainittujen kantajien unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämä menettelyyn liittyvä viides kanneperuste. Toinen valitusperuste, joka esitetään toissijaisesti, koskee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 2 kohdassa käyttämällään muotoilulla valtuuttanut neuvoston toteuttamaan kyseisen tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet, vaikka komissiolla on yksinomainen toimivalta tehdä tämä.

45

Ensimmäinen valitusperuste on kaksiosainen. Tämän valitusperusteen ensimmäisessä osassa komissio katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut laajentavasti SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa asetettua edellytystä, jonka mukaan toimen, jonka kumoamista kantaja vaatii, on ”koskettava häntä suoraan”. Valitusperusteen toisessa osassa komissio väittää lähinnä, että ensimmäisen oikeusasteen kantajien unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämä viides kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja perustelujen puuttumista, on hylättävä perusteettomana.

46

Tämän valitusperusteen ensimmäisessä osassa, joka koskee valituksenalaisen tuomion 51–73 kohtaa, komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä siitä, että se katsoi, että riidanalainen asetus koski ensimmäisen oikeusasteen kantajia SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan.

47

Komissio toteaa ensinnäkin, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 51 kohdassa esittämää arviointia, jonka mukaan ”toisin kuin neuvosto ja komissio väittävät, vaatimusta siitä, että toimen on koskettava kantajien oikeudellista tilannetta suoraan, ei voida tulkita suppeasti”, on tarkasteltava samaisen tuomion 93 kohdassa olevan arvioinnin valossa, jossa todetaan, että edellytystä, jonka mukaan henkilö voi nostaa kanteen asetuksesta vain, jos se koskee häntä sekä suoraan että erikseen, ”on tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden valossa”. Näistä kohdista yhdessä luettuina ilmenee komission mukaan, että unionin yleinen tuomioistuin on nojautunut viimeksi mainittuun oikeuteen tulkitakseen laajentavasti edellytystä, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa suoraan. Tällainen tulkinta olisi kuitenkin yhtäältä ristiriidassa tutkittavaksi ottamista koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, erityisesti 3.10.2013 annetun tuomion Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto (C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) kanssa, ja toisaalta muuttaisi SEUT 263 artiklan neljättä kohtaa siten, että sivuutettaisiin unionin perussopimusten laatijoille tältä osin annettu yksinomainen toimivalta. Lisäksi komission mukaan tulkintaa, jonka unionin tuomioistuin omaksui 6.11.2018 antamassaan tuomiossa Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873) edellytyksestä, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa suoraan, ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa lähinnä siitä syystä, että valtiontukien alan, josta edellä mainituissa tuomioissa oli kyse, ja polkumyyntiä koskevan alan, josta nyt käsiteltävässä asiassa on kyse, välillä on merkittäviä eroja.

48

Toiseksi komissio katsoo, ettei ole syytä lieventää edellytystä, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa suoraan, siten, että toimen, jonka kumoamista kantaja vaatii, on ainoastaan vaikutettava kantajaan aineellisesti. Näin ollen on pitäydyttävä vakiintuneessa oikeuskäytännössä, jonka mukaan edellytetään, että riidanalaisella unionin toimella on oltava vaikutuksia kantajan oikeusasemaan. Jotta riidanalaisella asetuksella voitaisiin katsoa olevan vaikutuksia ensimmäisen oikeusasteen kantajien oikeusasemaan, sillä on komission mukaan annettava viimeksi mainituille aineellinen oikeus sellaisen subjektiivisen oikeuden muodossa, joka koskee tietynsuuruisten polkumyyntitullien käyttöön ottamista. Komissio katsoo tästä, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat ristiriitaiset siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on myöntänyt valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa, että ensimmäisen oikeusasteen kantajilla ei ollut subjektiivista oikeutta tietyn suuruisten polkumyyntitullien käyttöönottoon, mutta samalla se perusti asiakysymystä koskevien kanneperusteiden tutkittavaksi ottamisen mainitun tuomion 59 kohdassa esitettyyn toteamukseen siitä, että kantajat olivat pyrkineet siihen, että komissio ja neuvosto toteuttavat riittäviä toimenpiteitä niille aiheutuneen vahingon perustana olevan polkumyynnin vastapainoksi.

49

Komission mukaan tätä toteamusta voidaan tulkita kahdella tavalla. Yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin saattoi olettaa, että ensimmäisen oikeusasteen kantajilla oli aineellinen oikeus saada tutkimuksesta tietynlainen tulos täsmällisen tullisuojelun muodossa, vaikka perusasetuksen 21 artiklassa ei mitenkään säädetä tällaisesta oikeudesta.

50

Toisaalta tätä toteamusta voitaisiin tulkita siten, että se antaa ymmärtää, että unionin yleinen tuomioistuin oletti, että ensimmäisen oikeusasteen kantajilla oli laajempi aineellinen oikeus perusasetuksen säännösten asianmukaiseen soveltamiseen, kun tätä arvioidaan paitsi menettelyn myös asiakysymyksen kannalta, kunhan voitiin katsoa, että niiden omiin etuihin oli vaikutettu. Komission mukaan unionin viinihappoteollisuudelle ei kuitenkaan ole mitään syytä myöntää tällaista aineellista oikeutta siihen, että perusasetusta sovelletaan asianmukaisesti, jotta ne voisivat puolustaa etujaan, koska kyseisellä asetuksella ei taata jollekin markkinatoimijoiden ryhmälle oikeutta saavuttaa tietty lopputulos.

51

Kolmanneksi ja viimeiseksi komissio katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 59 kohdassa katsoessaan, että riidanalainen asetus koski ensimmäisen oikeusasteen kantajia suoraan sillä perusteella, että osittaisen välivaiheen tarkastelun päätteeksi toteutetut toimenpiteet oli tarkoitettu vastapainoksi ”kantajille – samoilla markkinoilla toimivina kilpailevina tuottajina – [aiheutuneesta vahingosta]”, vaikka riidanalaiseen asetukseen ei sisälly mitään johtopäätöstä unionin tuotannonalan kärsimästä vahingosta. Kyseistä vahinkoa koskevat päätelmät eivät nimittäin sisältyneet riidanalaiseen asetukseen vaan asetukseen N:o 349/2012, jota ei ole tutkittu nyt käsiteltävässä asiassa. Komission mukaan kysymys siitä, vaikuttiko riidanalainen asetus suoraan ensimmäisen oikeusasteen kantajien oikeusasemaan, oli kuitenkin tutkittava itse riidanalaisen asetuksen eikä kyseiseen asetukseen liittyvien aikaisempien toimien oikeusvaikutusten kannalta. Muunlainen ratkaisu loisi olettaman siitä, että toimi koskee kantajaa suoraan, kaikkien toisiinsa liittyvien oikeudellisten toimien osalta, vaikka tällaisesta olettamasta ei ole määrätty EUT-sopimuksessa.

52

Neuvosto ja Changmao Biochemical Engineering yhtyvät komission väitteisiin. Neuvosto toteaa lisäksi, että asetuksella, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja unionin ulkopuolelle sijoittautuneille vientiä harjoittaville tuottajille, ei voi olla oikeusvaikutuksia unionin tuottajiin nähden, koska nämä eivät maksa polkumyyntitulleja.

53

Distillerie Bonollo ym. katsovat, että tämän valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteeton.

54

Aluksi on muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätään kahdesta tapauksesta, joissa luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä katsotaan olevan asiavaltuus nostaa kanne toimesta, jota ei ole osoitettu hänelle. Tällaisen kanteen nostaminen on mahdollista yhtäältä sillä edellytyksellä, että tuo toimi koskee kyseistä henkilöä suoraan ja erikseen. Tällainen henkilö voi toisaalta nostaa kanteen sääntelytoimesta, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jos kyseinen toimi koskee häntä suoraan (ks. tuomio 18.10.2018, Internacional de Productos Metálicos v. komissio, C‑145/17 P, EU:C:2018:839, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Mainitussa määräyksessä määrättyjä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä on tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden – sellaisena kuin se vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa – valossa tämän kuitenkaan johtamatta näiden EUT-sopimuksessa nimenomaisesti määrättyjen edellytysten sivuuttamiseen (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Tutkittuaan valituksenalaisen tuomion 47–93 kohdassa, oliko ensimmäisen oikeusasteen kantajilla SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaisesti asiavaltuus nostaa kanne riidanalaisesta asetuksesta, unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 94 kohdassa, että kyseinen asetus koski niitä suoraan ja erikseen.

57

Komissio väittää liitännäisvalituksensa ensimmäisessä valitusperusteessa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että ensimmäisen oikeusasteen kantajien kanne voitiin ottaa tutkittavaksi, vaikka kyseinen asetus ei komission mukaan koskenut näitä asianosaisia suoraan.

58

Tästä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan edellytyksen, jonka mukaan kanteen kohteena olevan toimenpiteen on koskettava luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, ehtona on kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttyminen, eli ensinnäkin, että riidanalaisella toimenpiteellä on välittömiä vaikutuksia tämän henkilön oikeusasemaan, ja toiseksi, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (tuomio 5.11.2019, EKP ym. v. Trasta Komercbanka ym., C‑663/17 P, C‑665/17 P ja C‑669/17 P, EU:C:2019:923, 103 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että – kuten valituksenalaisen tuomion 50 kohdasta ilmenee – jäsenvaltioilla, joiden tehtävänä oli riidanalaisen asetuksen täytäntöönpano, ei ollut mitään harkintavaltaa sikäli kuin kyse oli polkumyyntitullin suuruudesta ja sen kantamisesta sen kohteena olevista tavaroista. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi siten perustellusti, että jälkimmäinen kriteeri täyttyi.

60

Ensimmäistä kriteeriä tutkiessaan unionin yleinen tuomioistuin mainitsi valituksenalaisen tuomion 55–58 kohdassa asian kannalta merkityksellisen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, muun muassa 20.3.1985 annetun tuomion Timex v. neuvosto ja komissio (264/82, EU:C:1985:119), joka koski nyt kyseessä olleeseen tilanteeseen rinnastettavaa tilannetta ja jossa unionin tuomioistuin katsoi, että tuon asian kantajaa eli eurooppalaista tuottajaa, joka katsoi, että sen kilpailijoille määrätyt polkumyyntitullit eivät olleet riittävän korkeita, koski suoraan asetus, jonka kumoamista se vaati. Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 59 kohdassa seuraavaa: ”– – riidanalaisella asetuksella päätetään kantajien pyynnöstä käynnistetty osittainen välivaiheen tarkastelumenettely ja muutetaan polkumyyntitulleja, joita sovelletaan kahden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan tuonteihin. Esittäessään perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyyntönsä kantajat pyrkivät siihen, että komissio ja neuvosto toteuttavat riittäviä toimenpiteitä niille aiheutuneen vahingon perustana olevan polkumyynnin vastapainoksi. Koska kantajat ovat osittaisen välivaiheen tarkastelun alullepanijoita ja koska kyseisen menettelyn päätteeksi toteutetut toimenpiteet oli tarkoitettu vastapainoksi polkumyynnille, joka oli kantajille – samoilla markkinoilla toimivina kilpailevina tuottajina – aiheutuneen vahingon perustana, riidanalainen asetus koskee kantajia suoraan.”

61

Ensimmäisen oikeusasteen kantajien väittämän vahingon arvioinnin osalta unionin yleinen tuomioistuin täsmensi, että täytäntöönpanoasetuksessa N:o 349/2012 viitattiin unionin tuottajien markkinaosuuden pienentymiseen yli 7 prosenttiyksiköllä vuosien 2007 ja 2010 välillä sekä työllisyystason laskuun 28 prosentilla samana ajanjaksona. Se totesi lisäksi, että kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 62 ja 80 perustelukappaleesta ilmeni selvästi, että kahdelta polkumyyntitoimenpiteiden kohteena olevalta kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta unioniin tulleiden tuontien määrä saavutti yli 12 prosentin markkinaosuuden vuonna 2010 ja että unionin tuotannonala oli edelleen altis polkumyynnin vahingollisille vaikutuksille. Korostettuaan ensin, että neuvosto itse oli myöntänyt, että riidanalaisella asetuksella ei kyseenalaisteta täytäntöönpanoasetuksessa N:o 349/2012 esitettyjä toteamuksia, jotka koskevat unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon olemassaoloa ja Kiinasta peräisin olevan tuonnin – mukaan luettuna kyseessä olevien kahden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan tuonnit – ja mainitun vahingon välisen syy-yhteyden olemassaoloa, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että asiassa ei voitu kiistää sitä, että ensimmäisessä oikeusasteessa kantajina olleille unionin tuottajille aiheutui vakavia haittavaikutuksia niistä polkumyyntikäytännöistä, joita riidanalaisella asetuksella pyritään poistamaan.

62

Komission liitännäisvalituksen ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa esittämää kysymystä kanteen tutkittavaksi ottamisesta on tutkittava perusasetuksella käyttöön otetun järjestelmän ja siinä säädettyjen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden luonteen valossa suhteessa SEUT 263 artiklan neljännen kohdan määräyksiin.

63

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta annetut asetukset ovat luonteeltaan ja ulottuvuudeltaan siinä mielessä normatiivisia, että niitä sovelletaan yleisesti asianomaisiin taloudellisiin toimijoihin, ei ole kuitenkaan poissuljettua, että ne voivat koskea tiettyjä taloudellisia toimijoita suoraan ja erikseen, ja erityisesti tietyin edellytyksin kyseisen tuotteen tuottajia (ks. vastaavasti tuomio 30.9.2003, Eurocoton ym. v. neuvosto, C‑76/01 P, EU:C:2003:511, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tältä osin on tutkittava erityisesti kantajana olevan tuottajan asemaa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä ja sen asemaa riidanalaisessa säännöstössä tarkoitetuilla markkinoilla (tuomio 20.3.1985, Timex v. neuvosto ja komissio, 264/82, EU:C:1985:119, 12 kohta).

64

Unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut, että tällaiset asetukset voivat koskea suoraan ja erikseen myös muun muassa sellaisia tuotantoyrityksiä, jotka voivat osoittaa, että ne on yksilöity komission tai neuvoston toimissa tai että valmistelevat tutkimukset ovat koskeneet niitä (tuomio 15.2.2001, Nachi Europe, C‑239/99, EU:C:2001:101, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65

Tältä osin on muistutettava, että polkumyyntitullin määrä on laskettava niiden päätelmien perusteella, jotka komissio tai neuvosto on tehnyt perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdassa tarkoitetun vahingon toteamisen jälkeen. Tätä toteamusta tukee – kuten unionin tuomioistuin on jo todennut – perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan sanamuoto, koska sen ensimmäisessä virkkeessä mainitaan ”polkumyynti ja siitä aiheutunut vahinko” (tuomio 27.3.2019, Canadian Solar Emea ym. v. neuvosto, C‑236/17 P, EU:C:2019:258, 169 ja 170 kohta).

66

Näin ollen polkumyyntitullin määrittämiseksi komission on selvitettävä perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti polkumyyntimarginaalin lisäksi myös vahinkomarginaali, joka lasketaan sellaisen polkumyyntitullin määrän perusteella, joka riittää unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseen. Tämän laskelman perusteella voidaan määrätä polkumyyntitulli, jota ei lasketa polkumyyntimarginaalin perusteella, vaan unionin tuotannonalan vahinkomarginaalin perusteella, jos viimeksi mainittu on pienempi kuin ensin mainittu, niin kuin julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 93 kohdassa mainitsema alhaisemman tullin sääntö edellyttää.

67

Kun polkumyyntitullin määrä on selvitetty, on – kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 98 kohdassa – myös arvioitava, onko kyseisen tullin käyttöön ottaminen perusteltua unionin edun kannalta. Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa nimittäin säädetään, että jos lopullisesti vahvistetut seikat osoittavat, että on kyse polkumyynnistä sekä sen aiheuttamasta vahingosta ja unionin etu edellyttää toimia mainitun asetuksen 21 artiklan mukaisesti, lopullinen polkumyyntitulli otetaan käyttöön (ks. vastaavasti tuomio 30.9.2003, Eurocoton ym. v. neuvosto, C‑76/01 P, EU:C:2003:511, 90 kohta).

68

Tästä on muistutettava, että perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa edellytetään unionin toimielinten, joiden on määritettävä, onko unionin etujen mukaista toteuttaa tai jatkaa polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, arvioivan kaikkia etuja kokonaisuutena, mukaan lukien kotimaisen tuotannonalan sekä käyttäjien ja kuluttajien edut, ja kiinnittävän erityistä huomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin vinouttavat vaikutukset kauppaan ja palauttaa tehokas kilpailu. Tällainen määritys voidaan tehdä ainoastaan, jos kaikilla osapuolilla on ollut tilaisuus esittää näkökantansa saman artiklan 2 kohdan mukaisesti (tuomio 15.6.2017, T.KUP, C‑349/16, EU:C:2017:469, 42 kohta).

69

Lisäksi 4.10.1983 annetun tuomion Fediol v. komissio (191/82, EU:C:1983:259) 25 ja 31 kohdassa on jo todettu, että mainitussa tuomiossa kyseessä olleessa asetuksessa, joka koski polkumyynnin ja tukien myöntämisen vastaisia toimenpiteitä, tunnustettiin unionin tuottajien oikeutettu intressi polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöön ottamiseen ja että asetuksessa määritettiin näiden tuottajien eduksi tiettyjä menettelyllisiä oikeuksia. Näin ollen silloin, kun tällaiset tuottajat kärsivät unionin ulkopuolisista maista peräisin olevista polkumyyntikäytännöistä, niillä on oikeutettu intressi unionin puolustustoimien toteuttamiseen, ja niille on täten myönnettävä oikeus nostaa kanne kyseisellä asetuksella niille myönnetyn oikeudellisen aseman nojalla.

70

Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että riidanalaisen asetuksen kaltaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta annetun asetuksen pätevyyttä koskevassa riita-asiassa unionin tuomioistuin on jo todennut, että oikeudenkäynnin ratkaisua koskeva intressi on lähtökohtaisesti katsottava olevan niiden yritysten, joille tietty polkumyyntitulli on määrätty tai jotka tuovat kyseisen asetuksen koskemaa tuotetta ja joiden on tällä perusteella maksettava tiettyä polkumyyntitullia, lisäksi niillä yrityksillä, joiden komissio on katsonut olevan osa unionin tuotannonalaa, joka on otettu huomioon asetuksessa, jolla otettiin käyttöön lopulliset polkumyyntitullit, ja jotka ovat aktiivisesti osallistuneet mainitun asetuksen antamiseen johtaneeseen hallinnolliseen menettelyyn. Koska tällainen asetus on annettu unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon toteamisen jälkeen, on katsottava, että kyseessä olevan asetuksen mahdollinen kumoaminen voi vaikuttaa näihin yrityksiin (ks. analogisesti määräys 13.10.2016, komissio v. Xinyi PV Products (Anhui) Holdings, C‑301/16 P, ei julkaistu, EU:C:2016:796, 12 ja 13 kohta).

71

Nyt käsiteltävässä asiassa on tämän tuomion 63 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti otettava huomioon ensinnäkin se, että ensimmäisen oikeusasteen kantajilla on ollut merkittävä rooli riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn kaikissa vaiheissa. Kuten tämän tuomion 13–24 kohdasta ilmenee, nämä osapuolet ovat tehneet sekä komissiolle osoitetun alkuperäisen kantelun, jossa ilmoitettiin polkumyyntikäytännöistä viinihapon alalla, että tarkastelua koskevat pyynnöt Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan viinihapon tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymisestä ja osittaisesta välivaiheen tarkastelusta, joka koski Changmao Biochemical Engineeringiä ja Ninghai Organic Chemical Factorya, ja näiden johdosta annettiin asetus N:o 349/2012 ja riidanalainen asetus. Lisäksi, kuten tämän tuomion 22 ja 23 kohdassa on todettu, komission näiden tarkastelupyyntöjen johdosta aloittamien tutkimusten yhteydessä mainittujen osapuolten huomautukset kuultiin unionin tuottajien ominaisuudessa sekä kirjallisesti että suullisesti, ja ne saivat komissiolta lisätietoja normaaliarvon laskentaa koskeneeseen selvennyspyyntöönsä liittyen.

72

Tässä yhteydessä on todettava ensimmäisen oikeusasteen kantajien asemasta riidanalaisen asetuksen kohteena olevilla markkinoilla, että – kuten valituksenalaisen tuomion 87 kohdasta ilmenee – ne muodostavat unionin tuotannonalan edustavan otoksen perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Yksi kantajista on unionin suurin viinihapon tuottaja eli Distillerie Mazzari. Näin ollen on todettava, että valmistelevat tutkimukset koskivat näitä samoja osapuolia tämän tuomion 63 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, koska ne osallistuivat merkittävästi riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneeseen hallinnolliseen menettelyyn.

73

Toiseksi riidanalaisen asetuksen toisesta perustelukappaleesta ilmenee, että ensimmäisen oikeusasteen kantajat mainitaan kyseisessä asetuksessa nimeltä unionin tuottajina, jotka ovat esittäneet välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön. Suurin osa niistä on sitä paitsi nimetty jo menettelyn aikaisimmassa vaiheessa, kuten asetuksen N:o 1259/2005 ensimmäisestä ja kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee. Lisäksi on todettava, että – kuten viimeksi mainitun asetuksen 1.2 kohdasta ilmenee – nämä osapuolet on luokiteltu ”menettelyn osapuoliksi” tai ”asianomaisiksi osapuoliksi”. Tältä osin on muistutettava, että perusasetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaan tällaisia osapuolia voidaan niiden pyynnöstä kuulla, jos ne osoittavat, että ne ovat osapuolia, joita asia koskee ja joihin menettelyn lopputuloksella saattaa olla vaikutusta, ja että on erityisiä syitä, joiden vuoksi niitä pitäisi kuulla. Koska esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen kantajia on kuultu riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneessa hallinnollisessa menettelyssä, kuten tämän tuomion 71 kohdassa on korostettu, niitä on pidetty osapuolina, joihin menettelyn lopputuloksella saattaa olla vaikutusta.

74

Kolmanneksi on todettava, että valmistelevat tutkimukset koskivat näitä samoja asianosaisia tämän tuomion 64 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla myös siitä syystä, että kyseisellä asetuksella käyttöön otettu polkumyyntitulli määritettiin ottamalla huomioon nimenomaan niiden asema kyseisessä asetuksessa tarkoitetuilla markkinoilla ja vahinko, joka niille oli aiheutunut polkumyyntikäytännöistä, jotka riidanalaisella asetuksella oli tarkoitus poistaa.

75

Kuten asetuksen N:o 1259/2005 53–82 perustelukappaleesta, joissa esitetyt päätelmät vahvistettiin asetuksen N:o 130/2006 27 perustelukappaleessa, ilmenee, vaikutuksen, joka todetulla polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista oli aiheutunut unionin tuotannonalalle, tutkimisen päätteeksi todettiin, että kyseinen tuotannonala oli kärsinyt perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa. Komissio myös katsoi asetuksen N:o 1259/2005 115–118 perustelukappaleessa, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottaminen oli tarpeen, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa unionin tuotannonalalle, ja että näiden toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan vahingollisen polkumyynnin vaikutukset. Neuvosto on vahvistanut nämä toteamukset asetuksen N:o 130/2006 39 kohdassa.

76

Koska kyseinen polkumyyntitulli oli määritetty sen vahinkomarginaalin perusteella, joka todetusta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista oli aiheutunut unionin tuotannonalalle, jonka edustavan otoksen ensimmäisen oikeusasteen kantajat muodostivat, ja koska näille asianosaisille aiheutui polkumyynnistä, joka riidanalaisella asetuksella oli tarkoitus poistaa, vakavia haittavaikutuksia, on katsottava, että kyseisillä osapuolilla oli tämän tuomion 69 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu oikeutettu intressi unionin puolustustoimien toteuttamiseen, ja niille oli täten myönnettävä oikeus nostaa kanne perusasetuksella niille myönnetyn oikeudellisen aseman nojalla.

77

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt virhettä, kun se katsoi valituksenalaisen tuomion 49–59 kohdassa, että koska ensimmäisen oikeusasteen kantajat olivat osittaisen välivaiheen tarkastelun alullepanijoita ja koska kyseisen menettelyn päätteeksi toteutetut toimenpiteet oli tarkoitettu vastapainoksi polkumyynnille, joka oli niille – kilpailevina unionin tuottajina, jotka toimivat samoilla markkinoilla kuin riidanalaisessa asetuksessa tarkoitetut kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa – aiheutuneen vahingon perustana, riidanalainen asetus vaikutti suoraan näiden kantajien oikeusasemaan.

78

Tätä arviointia ei voida kyseenalaistaa komission ja neuvoston esittämillä väitteillä, jotka on esitetty tämän tuomion 47–52 kohdassa.

79

Ensinnäkin komission väitteestä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on nojautunut tehokkaan oikeussuojan periaatteeseen laajentaakseen edellytystä, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa suoraan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, on riittävää todeta, että unionin yleinen tuomioistuin viittasi tähän periaatteeseen valituksenalaisen tuomion 93 kohdassa vain ylimääräisenä perusteluna.

80

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan väitteet, jotka kohdistuvat valituksenalaisen tuomion perusteluun, joka on luonteeltaan ylimääräinen, eivät voi johtaa kyseisen tuomion kumoamiseen, vaikka ne katsottaisiin perustelluiksi (tuomio 19.4.2007, SMHV v. Celltech, C‑273/05 P, EU:C:2007:224, 56 kohta).

81

Tästä seuraa, että tämä ensimmäinen väite on hylättävä tehottomana.

82

Toiseksi väitteestä, jossa komissio katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että riidanalainen asetus koski suoraan ensimmäisen oikeusasteen kantajia siitä pelkästä syystä, että kyseisellä asetuksella oli vaikutuksia niiden aineelliseen tilanteeseen, on muistutettava, että – kuten tämän tuomion 71–77 kohdassa on todettu – kyseinen asetus koskee näitä osapuolia siksi, että se vaikuttaa paitsi näiden osapuolten aineelliseen tilanteeseen myös niiden oikeudelliseen tilanteeseen siinä menettelyssä, jonka päätteeksi riidanalainen asetus annettiin.

83

Niinpä tämä väite on hylättävä perusteettomana.

84

Kun lisäksi otetaan huomioon yhtäältä se, että käsiteltävässä asiassa kriteeriä, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa suoraan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, on arvioitu perusasetuksella käyttöön otetun järjestelmän ja siinä säädettyjen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden luonteen valossa, kuten tämän tuomion 62–77 kohdasta ilmenee, komission väite, joka koskee sitä, että polkumyyntiä koskevissa asioissa voitaisiin mahdollisesti soveltaa näkemystä, jonka unionin tuomioistuin on omaksunut valtiontukien alalla 6.11.2018 antamassaan tuomiossa Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873), on joka tapauksessa tehoton.

85

Toisaalta on niin, että koska – kuten tämän tuomion 71–77 ja 82 kohdasta ilmenee – on osoitettu, että riidanalainen asetus vaikuttaa ensimmäisen oikeusasteen kantajien oikeusasemaan, on hylättävä tehottomina sekä komission väitteet, jotka koskevat edellytystä, jonka mukaan kyseisellä asetuksella olisi annettava näille osapuolille aineellinen oikeus subjektiivisena oikeutena tietyn suuruisten polkumyyntitullien käyttöön ottamiseksi, että neuvoston väite, jonka mukaan mainitulla asetuksella ei voi olla vaikutuksia näiden osapuolten oikeusasemaan, koska ne eivät maksa polkumyyntitulleja kyseessä olevasta tuotteesta.

86

Kolmanneksi on todettava, että komissio on väärässä katsoessaan, että ensimmäisen oikeusasteen kantajille aiheutunutta vahinkoa ei ollut arvioitu riidanalaisessa asetuksessa vaan asetuksessa N:o 349/2012, jota ei ole tutkittu nyt esillä olevassa oikeusriidassa. Riittää nimittäin, kun todetaan, että valituksenalaisen tuomion 86–89 kohdasta ilmenee, että neuvosto on myöntänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä, että riidanalaisella asetuksella, joka annettiin kaksi kuukautta asetuksen N:o 349/2012 jälkeen, ei kyseenalaistettu viimeksi mainitussa asetuksessa esitettyjä toteamuksia, jotka koskivat sekä unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon olemassaoloa että Kiinasta peräisin olevan tuonnin – mukaan luettuna kahden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan tuonnit – ja mainitun vahingon välisen syy-yhteyden olemassaoloa.

87

Näin ollen tämä komission väite on hylättävä perusteettomana.

88

Kaiken edellä esitetyn perusteella komission liitännäisvalituksessaan esittämän ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä osittain tehottomana ja osittain perusteettomana.

89

Ensimmäisen valitusperusteensa toisessa osassa komissio väittää neuvoston ja Changmao Biochemical Engineeringin tukemana, että siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin päättäisi hyväksyä liitännäisvalituksen tämän valitusperusteen ensimmäisen osan ja kumota valituksenalaisen tuomion tällä perusteella, ensimmäisen oikeusasteen kantajien unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämä viides kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja perustelujen puutteellisuutta, on hylättävä perusteettomana.

90

Distillerie Bonollo ym:iden mukaan komission vaatimusta unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyn viidennen kanneperusteen hylkäämisestä perusteettomana ei voida ottaa tutkittavaksi.

91

Tästä riittää, kun todetaan, että – kuten tämän tuomion 89 kohdassa on korostettu – komissio esitti liitännäisvalituksen ensimmäisen valitusperusteen toisen osan vain toissijaisesti siltä varalta, että unionin tuomioistuin päättäisi hyväksyä liitännäisvalituksen kyseisen valitusperusteen ensimmäisen osan ja kumota valituksenalaisen tuomion tällä perusteella.

92

Koska – kuten tämän tuomion 88 kohdasta ilmenee – liitännäisvalituksen nyt käsiteltävän valitusperusteen ensimmäistä osaa ei ole hyväksytty, tämän valitusperusteen toinen osa on joka tapauksessa hylättävä tehottomana.

93

Toisessa valitusperusteessaan, johon vedotaan toissijaisesti siltä varalta, että unionin tuomioistuin päättäisi olla kumoamatta valituksenalaista tuomiota, komissio väittää neuvoston ja Changmao Biochemical Engineeringin tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se päätti kyseisen tuomion tuomiolauselman toisessa kohdassa pysyttää riidanalaisen asetuksen vaikutukset siihen saakka, kunnes sekä komissio että neuvosto ovat toteuttaneet kyseisen tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet. Se väittää, että kun unionin yleinen tuomioistuin on tältä osin antanut neuvostolle toimivallan toteuttaa polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, se on jättänyt ottamatta huomioon asetuksen N:o 37/2014, jossa komissiolle annetaan yksinomainen toimivalta tällä alalla myös silloin, kun polkumyynnin vastaiset toimenpiteet koskivat tulleja, jotka neuvosto oli alun perin hyväksynyt ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa ja jotka otettiin uudelleen käyttöön sellaisen tutkimuksen uudelleenaloittamisen jälkeen, joka toteutettiin pantaessa täytäntöön unionin tuomioistuinten tuomiota, jolla kumottiin nämä tullit.

94

Distillerie Bonollo ym. kiistävät tämän väitteen. Ne toteavat, että vaikka asetus N:o 37/2014 on johtanut lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden toteuttamista koskevan toimivallan siirtymiseen komissiolle, tämän asian kannekirjelmän jättämispäivänä eli 28.9.2012 neuvostolla, joka oli sitä paitsi riidanalaisen asetuksen ”alkuperäinen arkkitehti”, oli tämä toimivalta. Distillerie Bonollo ym. muistuttavat tältä osin, että SEUT 266 artiklan mukaan riidanalaisen toimen toteuttaneen toimielimen on toteutettava unionin tuomioistuinten tuomioiden täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, ja ne täsmentävät samalla, että tilanne ei enää voi olla näin nyt käsiteltävässä asiassa. Ne katsovat näin ollen, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 2 kohdassa todellisuudessa yrittänyt ratkaista tämän toimivallan siirtoa koskevan kysymyksen. Tätä kohtaa on lisäksi tulkittava siten, että komissiota ei missään tapauksessa ole vapautettu sille kuuluvista täytäntöönpanovelvoitteista.

95

Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 127 kohdassa, asetuksen N:o 37/2014 1 artiklalla muutetaan perusasetuksen 9 artiklan 4 kohtaa siten, että lopulliset polkumyyntitullit, jotka määräsi aiemmin neuvosto, ottaa nyttemmin käyttöön komissio.

96

Vaikka ennen asetuksen N:o 37/2014 voimaantulon myötä tapahtunutta muutosta perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa annettiinkin neuvostolle toimivalta ottaa käyttöön polkumyyntitulleja, tässä perusasetuksen säännöksessä – sellaisena kuin se on asetuksella N:o 37/2014 muutettuna –, joka on sittemmin toistettu asetuksessa 2016/1036, säädetään, että jos lopullisesti vahvistetut seikat osoittavat, että on kyse polkumyynnistä sekä sen aiheuttamasta vahingosta ja unionin etu edellyttää toimia 21 artiklan mukaisesti, komissio ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin.

97

Unionin tuomioistuin on tältä osin jo todennut, että tämä säännös, sellaisena kuin se on muutettuna, luettuna yhdessä perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan kanssa, muodostaa oikeudellisen perustan, jolla komissiolle annetaan toimivalta paitsi määrätä polkumyyntitulleja asetuksella myös ottaa uudelleen käyttöön tällaisia tulleja sen jälkeen, kun on annettu tuomio, jolla kumotaan polkumyyntitullien käyttöön ottamisesta annettu asetus (tuomio 19.6.2019, C & J Clark International, C‑612/16, ei julkaistu, EU:C:2019:508, 42 ja 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

98

Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 128 kohdassa, nyt käsiteltävässä asiassa valituksenalaisen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet voidaan toteuttaa vasta tuomion julistamispäivän eli 3.5.2018 jälkeen. Näin ollen, koska nämä toimenpiteet voidaan toteuttaa vasta asetuksen 2016/1036 voimaantulon eli 20.7.2016 jälkeen, niiden on perustuttava kyseisen asetuksen 9 artiklan 4 kohtaan, luettuna yhdessä sen 14 artiklan 1 kohdan kanssa. Tästä seuraa, että ainoastaan komissiolla on toimivalta toteuttaa nämä toimenpiteet.

99

Näin ollen on katsottava, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 2 kohdassa, että komission lisäksi myös neuvoston tehtävänä oli toteuttaa kyseisen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

100

Tätä arviointia ei voida kyseenalaistaa Distillerie Bonollo ym:iden väitteillä, jotka koskevat neuvostolle riidanalaisen asetuksen antavana toimielimenä SEUT 266 artiklan nojalla kuuluvia velvoitteita.

101

On kiistatta niin, että tämän määräyksen mukaan unionin toimielimen, jonka toimen unionin tuomioistuin tai unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut, on toteutettava tuomion, jolla kyseinen toimi on kumottu, täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet (tuomio 14.6.2016, komissio v. McBride ym., C‑361/14 P, EU:C:2016:434, 35 kohta ja tuomio 19.6.2019, C & J Clark International, C‑612/16, ei julkaistu, EU:C:2019:508, 37 kohta).

102

Ennen kuin toimielin, jonka toimi on kumottu, toteuttaa tällaisia toimenpiteitä, esiin tulee kuitenkin kysymys tämän toimivallasta, koska unionin toimielimet voivat toimia vain annetun toimivaltansa rajoissa (tuomio 14.6.2016, komissio v. McBride ym., C‑361/14 P, EU:C:2016:434, 36 kohta). Toimielinten välisen tasapainon ja annetun toimivallan periaatteet, sellaisina kuin ne vahvistetaan SEU 13 artiklan 2 kohdassa, nimittäin edellyttävät, että kukin unionin toimielin toimii sille perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa sekä niissä määrättyjen menettelyjen, edellytysten ja tavoitteiden mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 28.7.2016, neuvosto v. komissio, C‑660/13, EU:C:2016:616, 31 ja 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

103

Täten, vaikka SEUT 266 artiklassa luodaankin asianomaiselle toimielimelle velvollisuus toimia, sillä ei luoda toimivaltaa tälle toimielimelle eikä viimeksi mainittu voi sen perusteella nojautua oikeudelliseen perustaan, joka on tällä välin kumottu (ks. vastaavasti tuomio 19.6.2019, C & J Clark International, C‑612/16, ei julkaistu, EU:C:2019:508, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä lisäksi ilmenee yhtäältä, että toimenpiteen oikeudellisen perustan muodostavan säännöksen, jolla annetaan unionin toimielimelle toimivalta toteuttaa kyseessä oleva toimenpide, on oltava voimassa toimenpiteen toteuttamishetkellä, ja toisaalta, että menettelysääntöjä katsotaan yleensä voitavan soveltaa niiden voimaantulohetkestä alkaen (tuomio 29.3.2011, ThyssenKrupp Nirosta v. komissio, C‑352/09 P, EU:C:2011:191, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

104

Näin ollen liitännäisvalituksen toinen valitusperuste on hyväksyttävä siltä osin kuin se koskee unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolauselman 2 kohdassa tekemää oikeudellista virhettä, joka perustuu siihen, että neuvostolla on velvollisuus toteuttaa valituksenalaisen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Näin ollen valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 2 kohta on kumottava siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on siinä velvoittanut neuvoston toteuttamaan kyseisen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, ja liitännäisvalitus on hylättävä muilta osin.

105

Changmao Biochemical Engineering esittää valituksessaan yhden ainoan valitusperusteen, joka koskee valituksenalaisen tuomion 130, 133, 134, 136, 137 ja 139–141 kohtaa ja jossa se moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä on tehnyt useita oikeudellisia virheitä arvioidessaan ensimmäisen oikeusasteen kantajien sille esittämää ensimmäistä kanneperustetta.

106

Neuvosto vaatii valituksen tutkimatta jättämistä sillä perusteella, että valituksenalainen tuomio ei koske Changmao Biochemical Engineeringiä suoraan, kuten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisen kohdan toisessa virkkeessä edellytetään.

107

Komissio ja Distillerie Bonollo ym. tukevat ensisijaisesti neuvoston esittämää väitettä.

108

Neuvosto väittää, ettei valituksenalainen tuomio koske valittajaa suoraan, koska riidanalainen asetus on jo kumottu siltä osin kuin sitä sovellettiin valittajaan 1.6.2017 annetulla tuomiolla Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto (T‑442/12, EU:T:2017:372). Näin ollen se ei voi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisessa kohdassa asetettujen edellytysten mukaisesti tehdä tätä valitusta.

109

Neuvosto toteaa ensinnäkin, että yhtäältä edellä mainitusta tuomiosta on tullut lopullinen ennen kuin valituksenalainen tuomio on julistettu. Toisaalta se väittää, että riidanalaisen asetuksen kumoaminen 1.6.2017 annetulla tuomiolla Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto (T-442/12, EU:T:2017:372) Changmao Biochemical Engineeringin osalta oli saattanut sen tilanteeseen, jossa se oli ennen kyseisen asetuksen antamista, eli tilanteeseen, jota säännellään asetuksella N:o 349/2012. Tästä syystä on neuvoston mukaan katsottava, että sillä, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen valituksenalaisella tuomiolla ja että sen vaikutukset Ninghai Organic Chemical Factoryyn nähden pysytettiin voimassa, ei voi olla oikeudellisia vaikutuksia Changmao Biochemical Engineeringin oikeusasemaan.

110

Koska valittajan ja Ninghai Organic Chemical Factoryn välillä ei ole mitään oikeudellista yhteyttä, toimivaltaisille toimielimille SEUT 266 artiklan nojalla kuuluva velvollisuus toteuttaa valituksenalaisen tuomion noudattamisen edellyttämät toimenpiteet koskee ainoastaan viimeksi mainitun yrityksen tuotteita.

111

Neuvosto katsoo lisäksi, että Changmao Biochemical Engineeringin asema väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa ei anna sille sellaista asemaa, että se voisi tehdä nyt käsiteltävän valituksen.

112

Toiseksi neuvosto katsoo, että Changmao Biochemical Engineering sekoittaa keskenään 1.6.2017 annetun tuomion Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto (T‑442/12, EU:T:2017:372) oikeusvaikutukset ja valituksenalaisen tuomion oikeusvaikutukset. Toisin kuin Changmao Biochemical Engineering esittää väitteissään, joiden mukaan valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 2 kohdassa velvoitetaan tosiasiallisesti komissio korottamaan sen tuotteisiin sovellettavan polkumyyntitullin määrää asetuksen 2018/921 55–57 perustelukappaleessa esitetyllä tavalla, tätä määrää voidaan neuvoston mukaan muuttaa Changmao Biochemical Engineeringin tuotteiden tuonnin osalta ainoastaan komission 7.9.2017 päivätyllä ilmoituksella aloittaman menettelyn jälkeen. Asetuksen 2018/921 58 perustelukappaleesta ei myöskään ilmene, että valituksenalainen tuomio koski Changmao Biochemical Engineeringiä suoraan, joten mainittua tuomiota ei voida tulkita niin, että siinä annettaisiin viimeksi mainitulle asiavaltuus nyt käsiteltävän valituksen yhteydessä.

113

Kolmanneksi neuvosto väittää, että Changmao Biochemical Engineeringillä ei ole mitään intressiä valittaa valituksenalaisesta tuomiosta, koska tuomion kumoamisesta ei ole sille mitään hyötyä.

114

Neljänneksi neuvoston mukaan nyt käsiteltävän valituksen tutkimatta jättäminen ei rajoita Changmao Biochemical Engineeringin oikeutta tuomioistuinkäsittelyyn niiden toimien osalta, jotka vaikuttavat siihen suoraan. Jos kyseinen yhtiö ei ole tyytyväinen sen tuotteita koskevan tutkimuksen tulokseen, joka johtui siitä, että komissio aloitti uudelleen polkumyynnin vastaisen menettelyn, se voi nostaa unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen komission päätöksestä, jolla määrätään tästä uudelleenaloittamisesta, eli päätöksestä, joka komission on tehtävä 7.9.2017 päivätyn menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti.

115

Komissio ja Distillerie Bonollo ym. tukevat tätä väitettä.

116

Komissio muistuttaa myös, että julkisasiamies Kokott totesi ratkaisuehdotuksensa Fresh Del Monte Produce v. komissio ja komissio v. Fresh Del Monte Produce (C‑293/13 P ja C‑294/13 P, EU:C:2014:2439) 52 ja 57 kohdassa, että ”valituksenalainen tuomio koskee valituksen tai liitännäisvalituksen tekijää suoraan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisen kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla, kun se vaikuttaa haitallisesti hänen oikeusasemaansa tai taloudellisiin tai ei-taloudellisiin etuihinsa [ja tämän] tuomion on siis sisällettävä hänelle aineellista vahinkoa aiheuttava seikka”. Komissio katsoo nyt käsiteltävässä asiassa kuitenkin, että koska riidanalainen asetus kumottiin 1.6.2017 annetulla tuomiolla Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto (T‑442/12, EU:T:2017:372) siltä osin kuin sitä sovellettiin valittajaan, valituksenalainen tuomio, jolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi kyseisen asetuksen, muuttaa ainoastaan Ninghai Organic Chemical Factoryn oikeusasemaa eikä sillä ole mitään vaikutusta Changmao Biochemical Engineeringin oikeusasemaan.

117

Komissio täsmentää lisäksi, että 7.9.2017 annetussa ilmoituksessa esitetty päätös Kiinasta peräisin olevan viinihapon tuontia koskevan polkumyyntitutkimuksen uudelleen aloittamisesta, joka oli johtanut riidanalaisen asetuksen antamiseen siltä osin kuin sitä sovellettiin Changmao Biochemical Engineeringiin, ja sen uudelleen aloittaminen siitä vaiheesta lähtien, jolloin sääntöjenvastaisuus oli tapahtunut, oli ainoastaan valmisteleva toimi, eikä sillä voitu muuttaa oikeusvaikutuksia, joita aiheutui valituksenalaisen tuomion – joka on kaiken lisäksi annettu kyseisen valmistelevan toimen jälkeen – tuomiolauselmasta ja perusteluista.

118

Distillerie Bonollo ym. väittävät, että Changmao Biochemical Engineering muuttaa argumentaatiollaan muiden väliintulijoiden kuin jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten tekemien valitusten tutkittavaksi ottamisen edellytystä – josta määrätään Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisen kohdan toisessa virkkeessä ja joka koskee sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, jonka kumoamista ne vaativat, on ”koskettava heitä suoraan” – siten, että näiden osapuolten valitus voitaisiin ottaa tutkittavaksi, jos unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu voi johtaa sellaisen oikeudellisen toimen tekemiseen, jonka vaikutukset eivät ole vielä realisoituneet ja joka voi täten vaikuttaa niihin vain vastaisuudessa. Distillerie Bonollo ym:iden mukaan valittaja ainoastaan viittaa ennalta ehkäisevästi erilliseen ja tulevaan oikeustoimeen eli uuteen täytäntöönpanoasetukseen, joka unionin toimivaltaisten toimielinten on annettava noudattaakseen valituksenalaista tuomiota ja joka voisi saada kyseiset toimielimet määrittämään korkeamman polkumyyntimarginaalin viinihapon osalta. Valituksen tekohetkellä nämä perustelut perustuvat kuitenkin täysin hypoteettisiin näkökohtiin.

119

Valittaja kiistää nämä väitteet kokonaisuudessaan. Osoittaakseen, että valituksenalainen tuomio koskee sitä suoraan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisen kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla, Changmao Biochemical Engineering väittää, että unionin toimielinten on toteutettava mainitun tuomion tuomiolauselman 2 kohdan mukaisesti polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, jotka perustuvat kyseisten tuotteiden arvon laskentamenetelmään, joka on erilainen kuin riidanalaisessa asetuksessa käytetty menetelmä. Näin ollen tässä asetuksessa käytetty ”laskennallisen” arvon laskentamenetelmä on korvattu ”vertailumaan eli Argentiinan tuottajien tosiasiallisilla kotimaan myyntihinnoilla”. Polkumyyntimarginaalin uusi laskeminen, sellaisena kuin se on määritetty viimeksi mainitun menetelmän mukaan, johtaa valittajan mukaan siihen, että sen unioniin tulevalla viennille määrättäisiin polkumyyntitulleja, jotka ovat selvästi korkeammat kuin riidanalaisella asetuksella käyttöön otettu 13,1 prosentin tulli ja 10,1 prosentin tulli, joka otettiin käyttöön täytäntöönpanoasetuksella N:o 349/2012 ja vahvistettiin viimeksi täytäntöönpanoasetuksella 2018/921.

120

Changmao Biochemical Engineeringin mukaan näistä seikoista ilmenee selvästi, että valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 2 kohta koskee sitä suoraan.

121

Valittaja lisää, että se täyttää joka tapauksessa myös tutkittavaksi ottamisen edellytykset, jotka esitetään 2.10.2003 annetussa tuomiossa International Power ym. v. NALOO (C‑172/01 P, C‑175/01 P, C‑176/01 P ja C‑180/01 P, EU:C:2003:534), jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu koskee suoraan ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijoina olleita osapuolia, joille voi syntyä vaara siitä, että ne voisivat joutua vastaamaan kansallisissa tuomioistuimissa vahingonkorvauskanteeseen komission toteuttamien sellaisten toimenpiteiden vuoksi, joilla on tarkoitus panna täytäntöön mainittu ratkaisu. Se väittää, että käsiteltävässä asiassa sille aiheutuu tällainen vaara.

122

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisen kohdan toisen virkkeen mukaan muut ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijoina olleet osapuolet kuin jäsenvaltiot ja unionin toimielimet voivat hakea muutosta unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuun ainoastaan silloin, kun kyseinen ratkaisu koskee niitä suoraan.

123

Kuten neuvosto, komissio ja Distillerie Bonollo ym. väittävät, nyt käsiteltävässä asiassa riidanalainen asetus kumottiin siltä osin kuin sitä sovellettiin nyt käsiteltävän valituksen valittajaan 1.6.2017 annetulla tuomiolla Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto (T‑442/12, EU:T:2017:372), josta on tullut lainvoimainen. Valittaja asetettiin näin ollen tilanteeseen, jossa se oli ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa, eli tilanteeseen, jota säänneltiin täytäntöönpanoasetuksella N:o 349/2012, jossa säädettiin Changmao Biochemical Engineeringin tuotteiden osalta 10,1 prosentin suuruisesta polkumyyntitullista.

124

Koska, kuten komissio vahvisti unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa, tarkastelua koskeva tutkimus, jonka se oli aloittanut 7.9.2017 päivätyn menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen jälkeen, oli keskeytetty odotettaessa unionin tuomioistuimen nyt vireillä olevassa asiassa annettavaa tuomiota, valituksen tutkittavaksi ottaminen riippuu yksinomaan siitä kysymyksestä, koskeeko valituksenalainen tuomio Changmao Biochemical Engineeringiä suoraan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisen kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla.

125

Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi valituksenalaisella tuomiolla riidanalaisen asetuksen sillä perusteella, että koska Changmao Biochemical Engineeringiltä ja Ninghai Organic Chemical Factorylta evättiin niillä siihen saakka ollut markkinatalouskohtelu, niiden tuotteiden normaaliarvoa ei määritetty osittaisen välivaiheen tarkastelun menettelyssä ”Argentiinan kotimarkkinahintojen mukaan”, kuten tehtiin niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joille ei alkuperäisessä menettelyssä ollut myönnetty markkinatalouskohtelua, vaan tämä arvo muodostettiin laskennallisesti ”Argentiinan tuotantokustannusten perusteella”. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tällä menetelmän muuttamisella verrattuna alkuperäisessä menettelyssä käytettyyn laskelmaan niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joihin ei sovellettu markkinatalouskohtelua, rikottiin perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa, koska se ei perustunut olosuhteiden muuttumiseen. Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi lisäksi valituksenalaisen tuomion 134 kohdassa, että vaikka riidanalaisesta asetuksesta ilmeni, että näin sovelletun menetelmän valinta johtui esimerkiksi hintaan liittyvistä eroista viinihapon tuotantoprosessissa Argentiinassa ja Kiinassa – ensin mainitussa käytettiin luonnollista menetelmää ja jälkimmäisessä synteettistä menetelmää –, nämä eroavaisuudet olivat jo olemassa ja tiedossa alkuperäisen menettelyn aikana.

126

Aluksi on todettava, että yksikään tämän oikeudenkäynnin osapuolista ei ole kiistänyt Changmao Biochemical Engineeringin väitettä, jonka mukaan normaaliarvo, jota ei lasketa ”Argentiinan tuotantokustannusten perusteella” vaan Argentiinan kotimarkkinahintojen perusteella, johtaisi siihen, että otetaan käyttöön tulleja, jotka ovat selvästi korkeampia kuin riidanalaisessa asetuksessa säädetty 13,1 prosentin tulli. Näin ollen, samoin kuin asiassa, jonka johdosta annettiin 2.10.2003 tuomio International Power ym. v. NALOO (C‑172/01 P, C‑175/01 P, C‑176/01 P ja C‑180/01 P, EU:C:2003:534, 52 kohta), johon valittaja viittaa, nyt on olemassa vaara siitä, että komission riidanalaisen tuomion täytäntöön panemiseksi toteuttamat toimenpiteet ovat epäedullisia Changmao Biochemical Engineeringille ja että sille saattaa aiheutua vaara joutua maksamaan polkumyyntitulleja, jotka ovat selvästi riidanalaisessa asetuksessa säädettyjä korkeampia.

127

Kuten valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohdasta lisäksi ilmenee, riidanalainen asetus kumotaan kokonaisuudessaan eikä tietyn vientiä harjoittavan tuottajan osalta.

128

Tästä seuraa, että – kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 152 ja 153 kohdassa – komission on valituksenalaisen tuomion täytäntöönpanemiseksi laskettava normaaliarvo uudelleen Argentiinan kotimaan myyntihintojen perusteella paitsi Ninghai Organic Chemical Factorylle myös Changmao Biochemical Engineeringille.

129

Näin ollen on katsottava, että valituksenalainen tuomio koskee Changmao Biochemical Engineeringiä suoraan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisen kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla ja että sen valitus on täten otettava tutkittavaksi.

130

Neuvoston väitteillä, jotka perustuvat 7.9.2017 annettuun ilmoitukseen, ei tältä osin ole vaikutusta nyt käsiteltävän valituksen tutkittavaksi ottamiseen.

131

Sama pätee Distillerie Bonollo ym:iden väitteisiin, joiden mukaan valituksenalainen tuomio ei koske Changmao Biochemical Engineeringiä suoraan, vaan sitä koskevat toimenpiteet, joita unionin toimielimet myöhemmin toteuttavat kyseisen tuomion täytäntöönpanemiseksi. Näin ollen ne katsovat, että mainitun tuomion voidaan katsoa koskevan valittajaa suoraan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisen kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla vasta näiden toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen.

132

Tästä riittää, kun todetaan, kuten julkisasiamies mainitsee ratkaisuehdotuksensa 162 kohdassa, että koska unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla kumottu unionin toimi on asetus, komission velvollisuus toteuttaa kyseisen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet syntyy vasta nyt käsiteltävän muutoksenhakumenettelyn päätyttyä.

133

Kaiken edellä esitetyn perusteella neuvoston esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä ja valitus on otettava tutkittavaksi.

134

Ainoa valitusperuste jakautuu kolmeen osaan. Valitusperusteen ensimmäisessä osassa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että neuvosto oli perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan vastaisesti muuttanut menetelmää kyseisten tuotteiden normaaliarvon määrittämiseksi. Valitusperusteen toinen osa koskee sitä, ettei yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia ja tuottajia, jotka eivät sitä tehneet, ole eroteltu toisistaan. Lopuksi se väittää valitusperusteen kolmannessa osassa, että valituksenalaisessa tuomiossa on arviointivirheitä, jotka koskevat normaaliarvoa muissa kuin markkinatalousmaissa.

135

Changmao Biochemical Engineering väittää valitusperusteensa ensimmäisessä osassa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että neuvosto oli perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan vastaisesti käyttänyt riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneessa osittaisen tarkastelun menettelyssä erilaista normaaliarvon laskentamenetelmää kuin alkuperäisessä menettelyssä. Se katsoo, että esillä olevassa asiassa on sovellettu yhtä ja samaa menetelmää. Tulosten erilaisuus johtuu valittajan mukaan käsiteltävänä olevan asian erityisistä tosiseikoista ja erityisesti aineellisista eroista viinihapon tuotannossa Argentiinassa ja Kiinassa.

136

Lisäksi valittajan mukaan se, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että laskennallisen normaaliarvon käyttäminen eikä vertailumaan todellisiin myyntihintoihin perustuvan normaaliarvon käyttäminen merkitsi perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa kiellettyä menetelmän muuttamista, johtaa rajoittamaan perusteettomasti harkintavaltaa, joka unionin toimielimillä on normaaliarvon määrittämiseksi.

137

Valittaja lisää, että vaikka oletettaisiin, että tällainen muutos on tapahtunut, muutos olisi oikeutettu osittaisen välivaiheen tarkastelun kuluessa tapahtuneen sellaisen merkittävän olosuhteiden muutoksen johdosta, joka vaikuttaa kiinalaisten viejien liiketoimiin ja jonka johdosta valittajaan ei enää sovellettu markkinatalouskohtelua, johon se oli voinut nojautua alkuperäisessä menettelyssä. Se katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että tämän aseman menettäminen ei merkinnyt perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua olosuhteiden muutosta. Neuvosto on kuitenkin tarkastelumenettelyn aikana käyttänyt vertailumaan tuotantokustannusten perusteella määritettyä laskennallista normaaliarvoa tämän aseman menettämisen vuoksi.

138

Komissio väittää, että asiassa on määritettävä, onko perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan valittajan ehdottamalla suppealla tavalla, eli yrityskohtaisesti, vai unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa esittämällä laajentavalla tavalla, joka merkitsee käytännössä vertailua tutkimuskohtaisesti.

139

Komissio katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta on hyväksyttävä. Koska komission mukaan perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan yleisestä asiayhteydestä voidaan päätellä, että säännöksen tavoitteena on taata kaikkien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kohteena olevien yritysten oikeusvarmuus, se väittää, että kyseistä säännöstä voitaisiin pitää riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneen osittaisen välivaiheen tarkastelun kaltaisessa tarkastelumenettelyssä ilmauksena yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta, joka on sittemmin vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artiklassa. Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa noudattama päättely on komission mukaan tämän tulkinnan mukainen.

140

Näin ollen ainoan valitusperusteen ensimmäinen osa sekä valitus kokonaisuudessaan olisi hylättävä perusteettomana.

141

Distillerie Bonollo ym. väittävät, että ainoan valitusperusteen kaikki osat on jätettävä tutkimatta, koska Changmao Biochemical Engineering vaatii unionin tuomioistuinta valvomaan unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaa tosiseikkojen arviointia tai ainoastaan toistaa neuvoston ja komission ensimmäisessä oikeusasteessa käydyssä oikeudenkäynnissä jo esittämät väitteet. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen kantajat katsovat, että tämä ainoa valitusperuste on joka tapauksessa hylättävä perusteettomana.

142

Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa säädetään, että sillä edellytyksellä, että olosuhteet eivät ole muuttuneet, komissio soveltaa kaikissa tarkastelumenettelyjen yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa samaa menetelmää kuin tullin käyttöön ottamiseen johtaneessa tutkimuksessa saman asetuksen 2 artiklan säännökset huomioon ottaen.

143

Oikeuskäytännön mukaan poikkeusta, jonka johdosta toimielimet saavat soveltaa tarkastelumenettelyssä alkuperäisessä menettelyssä sovelletusta menetelmästä poikkeavaa menetelmää silloin, jos olosuhteet ovat muuttuneet, on välttämätöntä tulkita suppeasti, koska poikkeamaa ja poikkeusta yleisestä säännöstä on tulkittava suppeasti (tuomio 19.9.2013, Dashiqiao Sanqiang Refractory Materials v. neuvosto, C‑15/12 P, EU:C:2013:572, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

144

Suppean tulkinnan vaatimus ei kuitenkaan mahdollista sitä, että toimielimet voisivat tulkita ja soveltaa kyseistä säännöstä sen sanamuodon ja tarkoituksen vastaisesti (tuomio 19.9.2013, Dashiqiao Sanqiang Refractory Materials v. neuvosto, C‑15/12 P, EU:C:2013:572, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

145

Käsiteltävässä asiassa on yhtäältä niin, että – kuten valituksenalaisen tuomion 129 kohdasta ilmenee – asetuksen N:o 130/2006 antamiseen johtaneessa tutkimuksessa Changmao Biochemical Engineeringin ja Ninghai Organic Chemical Factoryn, joille oli myönnetty markkinatalouskohtelu, osalta kyseessä olevien tavaroiden normaaliarvo määritettiin niiden tosiasiallisten kotimaan myyntihintojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti, kun taas niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua, tavaroiden normaaliarvo laskettiin vertailumaan eli Argentiinan kotimaan myyntihintojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

146

Toisaalta valituksenalaisen tuomion 131 kohdasta ilmenee, että Changmao Biochemical Engineeringin ja Ninghai Organic Chemical Factoryn osalta kyseessä olevien tavaroiden normaaliarvo määritettiin riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneessa menettelyssä vertailumaan eli Argentiinan tuotantokustannusten perusteella perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

147

Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 174 kohdassa, koska näiltä kahdelta kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta evättiin markkinatalouskohtelu riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneessa menettelyssä, normaaliarvoa ei voitu enää määrittää perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti.

148

Näin ollen on katsottava, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä, kun se totesi valituksenalaisen tuomion 132 kohdassa, että se, että normaaliarvo määritettiin laskennallisesti kahdelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle Argentiinan tuotantokustannusten perusteella eikä sitä määritetty kyseisen maan kotimarkkinahintojen mukaan, muodosti perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitetun menetelmän muuttamisen. Unionin yleinen tuomioistuin on nimittäin oikeassa todetessaan samaisessa kohdassa, että ”normaaliarvo niille tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, oli alkuperäisessä tutkimuksessa laskettu argentiinalaisten kotimarkkinahintojen mukaan, kun taas tarkastelumenettelyn yhteydessä tehdyssä tutkimuksessa se määritettiin niille kahdelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, joille ei voitu enää myöntää markkinatalouskohtelua, Argentiinan tuotantokustannusten perusteella”. Se korosti myös perustellusti, että koska perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan sanamuodossa viitataan saman menetelmän soveltamiseen alkuperäisessä tutkimuksessa ja tarkastelumenettelyn yhteydessä tehdyssä tutkimuksessa, kyseisessä säännöksessä ei näin ollen pelkästään edellytetä yksinomaan sovellettavan samaa menetelmää samaan taloudelliseen toimijaan.

149

Lisäksi, kuten perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdasta ilmenee, sillä edellytyksellä, että olosuhteet eivät ole muuttuneet, unionin toimielinten on sovellettava alkuperäisessä tutkimuksessa ja tarkastelumenettelyn yhteydessä tehdyssä tutkimuksessa samaa menetelmää laskettaessa normaaliarvoa vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetä markkinatalouskohtelua, ja näin Changmao Biochemical Engineering moittii turhaan unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole perustellut menetelmän muuttamista käsiteltävässä asiassa olosuhteiden muutoksella. Tästä riittää, kun todetaan, että unionin yleinen tuomioistuin katsoo valituksenalaisen tuomion 134 kohdassa, että ”riidanalaisessa asetuksessa ei viitata olosuhteiden muutokseen”, koska neuvoston mainitun asetuksen 27 perustelukappaleessa esittämä perustelu, joka koskee eroja viinihapon tuotantoprosessissa Argentiinassa ja Kiinassa, ei voi olla osoituksena olosuhteiden muutoksesta, koska ”nämä eroavaisuudet olivat jo olemassa ja tiedossa alkuperäisen tutkimuksen aikana”.

150

Lisäksi on täsmennettävä, että yrityksen markkinatalouskohtelun menettämistä ei voida pitää perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuna olosuhteiden muutoksena, jolla voitaisiin perustella se, että tarkastelumenettelyssä käytetään erilaista menetelmää kuin se, jota sovellettiin kyseessä olevan polkumyyntitullin käyttöön ottamiseen johtaneessa menettelyssä.

151

Muunlainen tulkinta johtaisi nimittäin siihen, että tämän säännöksen sovellettavuus riippuisi muista kuin markkinatalousmaista peräisin olevien sellaisten yritysten osalta, joille on myönnetty markkinatalouskohtelu, näiden yritysten hyvästä tahdosta tai niille annetusta mahdollisuudesta jatkaa toimintaansa markkinatalousolosuhteissa.

152

Lopuksi Changmao Biochemical Engineeringin väitteestä, sellaisena kuin se on esitetty tämän tuomion 136 kohdassa ja joka koskee unionin toimielinten harkintavaltaa normaaliarvon määrittämisessä, on todettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että valinta polkumyyntimarginaalin eri laskentamenetelmien välillä sekä tuotteen normaaliarvon arvioiminen edellyttävät monimutkaisten taloudellisten tilanteiden arviointia ja tässä arvioinnissa näillä toimielimillä on laaja harkintavalta (ks. vastaavasti tuomio 27.9.2007, Ikea Wholesale, C‑351/04, EU:C:2007:547, 40 ja 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

153

On kuitenkin täsmennettävä, että koska unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli rajoittaa kyseistä harkintavaltaa perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan soveltamisen suhteen, neuvoston oli riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneessa tutkimuksessa käytettävä, jos olosuhteet eivät olleet muuttuneet, samaa menetelmää, jota sovellettiin kyseessä olevan polkumyyntitullin käyttöön ottamiseen johtaneessa menettelyssä.

154

Valitusperusteen ensimmäinen osa on siten hylättävä.

155

Changmao Biochemical Engineering väittää valitusperusteensa toisessa ja kolmannessa osassa, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 139–141 kohdassa useita oikeudellisia virheitä, jotka koskevat pääasiallisesti sitä, ettei yhteistyötä tehneiden ja tekemättä jättäneiden vientiä harjoittavien tuottajien luokkien välillä tehty eroa, ja sitä, että kaikkiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, joilta evättiin markkinatalouskohtelu, sovellettiin samaa normaaliarvoa.

156

Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se ei ottanut tätä erottelua huomioon määrittäessään polkumyyntimarginaalin laskemiseksi käytettyä normaaliarvoa. Changmao Biochemical Engineering täsmentää tästä, että vaikka polkumyyntimarginaali lasketaan niiden vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän osalta, jotka eivät ole tehneet yhteistyötä, perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti vertailumaan parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella, tämän marginaalin laskeminen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta perustuu tietoihin, jotka ne ovat itse toimittaneet unionin toimielimille toimiessaan yhteistyössä niiden kanssa. Koska unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt mitään eroa näiden kahden tuottajaryhmän välillä, se asetti ne virheellisesti samaan tilanteeseen ja sovelsi yhteistyössä toimineisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin perusasetuksen 18 artiklan nojalla samoja normaaliarvon laskentasääntöjä kuin niihin vientiä harjoittaviin tuottajiin, jotka eivät olleet toimineet yhteistyössä, eli perusasetuksen 18 artiklan mukaisia laskentasääntöjä, jotka perustuvat parhaisiin käytettävissä oleviin tietoihin.

157

Valittaja katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tunnustaa kolmannen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän olemassaolo, johon valittaja itse kuului markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman menettämisen jälkeen, eli ryhmä, joka koostuu kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista, joille ei enää myönnetty markkinatalouskohtelua mutta jotka tekivät yhteistyötä välivaiheen osittaista tarkastelua koskevan tutkimuksen yhteydessä. Sen mukaan perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa ei voida soveltaa tähän vientiä harjoittavien tuottajien ryhmään. Yhteistyötä tehneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, joille oli myönnetty markkinatalouskohtelu alkuperäisessä menettelyssä, sovellettu kohtelu ei voi johtaa kyseisen säännöksen soveltamiseen näihin samoihin vientiä harjoittaviin tuottajiin, jotka ovat kyllä tehneet yhteistyötä riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneessa osittaisessa välivaiheen tarkastelussa mutta joiden ei kuitenkaan ole katsottu toimivan markkinatalousolosuhteissa.

158

Changmao Biochemical Engineeringin mukaan unionin toimielinten pitäisi joka tapauksessa saada soveltaa perusasetuksen 2 artiklaa tähän vientiä harjoittavien tuottajien ryhmään ottamalla huomioon sekä ne uudet olosuhteet, jotka johtivat niiden markkinatalouskohtelun menettämiseen, että sen seikan, että viimeksi mainitut tekivät täysin yhteistyötä näiden toimielinten kanssa.

159

Komissio väittää, että yhteistyötä tehneiden vientiä harjoittavien tuottajien ja niiden, jotka eivät sitä tehneet, välisellä erolla on merkitystä vain, jos oikeudellinen viitekehys perustuu yrityskohtaiseen lähestymistapaan, mitä Changmao Biochemical Engineering ei ole onnistunut osoittamaan. Viimeksi mainitun viittaukset yhtäältä perusasetuksen 18 artiklaan ja toisaalta syrjinnän vaaraan ovat tehottomia.

160

Distillerie Bonollo ym. katsovat, että valitusperusteen toinen ja kolmas osa on jätettävä tutkimatta.

161

Changmao Biochemical Engineeringin ainoan valitusperusteensa toisen ja kolmannen osan tueksi esittämät perustelut nojautuvat valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin katsoi kyseisen tuomion 139 kohdassa, että ”toisin kuin muut vientiä harjoittavat tuottajat, jotka eivät toimineet yhteistyössä, [Changmao Biochemical Engineeringin ja Ninghai Organic Chemical Factoryn] eduksi sovellettiin yksilöllistä polkumyyntitullia, joka perustui niiden omiin vientihintoihin”. Tätä varten se totesi riidanalaisen asetuksen 22 perustelukappaleesta ilmenevän, että näille yhteistyössä toimineille kahdelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle myönnettiin yksilöllinen kohtelu laskettaessa niiden tuotteiden normaaliarvoa.

162

Ainoan valitusperusteen toinen osa on siten hylättävä perusteettomana.

163

Unionin yleisen tuomioistuimen väitetyistä virheistä, jotka koskivat saman normaaliarvon soveltamista kaikkiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, joilta evättiin markkinatalouskohtelu, mainittu tuomioistuin totesi ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 140 kohdassa, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että ”perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan nojalla yksilöllinen polkumyyntitulli lasketaan normaalisti vertaamalla kaikkiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavaa normaaliarvoa kyseisen tuottajan omiin vientihintoihin”. Tämän jälkeen se totesi saman tuomion 141 kohdassa, että vientiä harjoittaviin tuottajiin, jotka eivät olleet tehneet yhteistyötä ja joilta evättiin markkinatalouskohtelu, sovellettiin yhtä ja samaa normaaliarvoa, ”koska tässä tilanteessa normaaliarvon laskennat perustuvat vertailumaan tietoihin ja ovat täten riippumattomia kunkin tuottajan omista tiedoista”. Unionin yleinen tuomioistuin lisäsi mainitussa kohdassa, että ”viimeksi mainitussa tilanteessa vientiä harjoittava tuottaja voi aina pyytää yksilöllistä kohtelua, joka merkitsee, että yksilöllinen polkumyyntimarginaali lasketaan vertaamalla kaikille samaa normaaliarvoa kyseisen tuottajan omiin vientihintoihin, sen sijaan, että normaaliarvoa verrattaisiin tuotannonalan vientihintoihin”.

164

Changmao Biochemical Engineeringin väite, jonka mukaan unionin toimielinten pitäisi saada soveltaa perusasetuksen 2 artiklaa yhteistyössä toimineisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, koska kyseisessä säännöksessä ei myönnetä vientiä harjoittavalle tuottajalle, joka ei ole kelpoinen saamaan markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa ja joka on tehnyt yhteistyötä, oikeutta edullisempaan kohteluun normaaliarvon määrittämisessä, ei voi menestyä. Lisäksi on todettava, että joka tapauksessa valittaja ei ole osoittanut, millä tavoin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ja niiden vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät sitä tehneet, välinen erottelu antaisi neuvostolle laillisesti oikeuden siirtyä vertailumaan tosiasiallisten hintojen käytöstä – kuten oli tehty alkuperäisessä menettelyssä kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua – laskennallisten normaaliarvojen käyttöön.

165

Näin ollen valitusperusteen kolmas osa on hylättävä perusteettomana.

166

Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella valitus on hylättävä.

167

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteeton tai jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

168

Saman työjärjestyksen 138 artiklan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Saman 138 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos hävinneitä asianosaisia on useita, unionin tuomioistuin ratkaisee, miten kulut on jaettava näiden asianosaisten kesken.

169

Koska Changmao Biochemical Engineering on hävinnyt päävalituksensa ja Distillerie Bonollo ym. sekä neuvosto ja komissio ovat vaatineet Changmao Biochemical Engineeringin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, viimeksi mainittu on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan yhtäältä Distillerie Bonollo ym:ille päävalituksen käsittelystä ja asian käsittelystä ensimmäisessä oikeusasteessa sekä toisaalta neuvostolle ja komissiolle päävalituksen käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

170

Koska komissio on hävinnyt liitännäisvalituksen osittain, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan neljä viidesosaa Distillerie Bonollo ym:ille liitännäisvalituksesta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

171

Changmao Biochemical Engineering ja neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan liitännäisvalituksen yhteydessä.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: