–

Alain Flausch, Andrea Bosco, Estienne Roger Jean Pierre Albrespy, Somateio ”Syndesmos Iiton”, Somateio ”Elliniko Diktyo – Filoi tis Fysis” ja Somateio ”Syllogos Prostasias kai Perithalpsis Agias Zois – SPPAZ”, edustajinaan G. Dellis ja A. Chasapopoulos, dikigoroi,

–

105 Anonimi Touristiki kai Techniki Etaireia Ekmetallefsis Akiniton, edustajinaan G. Giannakourou ja D. Valasis, dikigoroi,

–

Kreikan hallitus, asiamiehinään K. Georgiadis, G. Karipsiadis, A. Banos ja G. Papadaki,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään G. Gattinara, M. Noll-Ehlers, M. Konstantinidis ja M. Patakia,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (EUVL 2012, L 26, s. 1; jäljempänä YVA-direktiivi) 6 ja 11 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Alain Flausch, Andrea Bosco ja Estienne Roger Jean Pierre Albrespy sekä Somateio ”Syndesmos Iiton”, Somateio ”Elliniko Diktyo – Filoi tis Fysis” ja Somateio ”Syllogos Prostasias kai Perithalpsis Agias Zois – SPPAZ” ja toisaalta Ypourgos Perivallontos kai Energeias (ympäristö- ja energiaministeri, Kreikka), Ypourgos Oikonomikon (talousministeri, Kreikka), Ypourgos Tourismou (matkailuministeri, Kreikka) ja Ypourgos Naftilias kai Nisiotikis Politikis (merenkulkuministeri, Kreikka) ja jossa on kyse sellaisten toimien laillisuudesta, jotka koskevat majoitusliikekokonaisuuden rakentamisen hyväksymistä Iosin saarella (Kreikka).

3

YVA-direktiivin johdanto-osan 7 ja 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –”

5

Mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen luvan myöntämistä hankkeet, joilla etenkin laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia, alistetaan lupamenettelyyn ja että niiden vaikutukset arvioidaan. Nämä hankkeet määritellään 4 artiklassa.”

6

YVA-direktiivin 6 artiklan 2–5 kohdassa säädetään yleisön osallistumisesta päätöksentekoon seuraavaa:

”2.   Yleisölle on ilmoitettava joko julkisin ilmoituksin tai muin asianmukaisin tavoin, kuten sähköisin viestimin milloin mahdollista, seuraavat seikat 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen ympäristöä koskevien päätöksentekomenettelyjen varhaisessa vaiheessa ja viimeistään heti, kun tiedot voidaan kohtuudella antaa:

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisön, jota asia koskee, saataville annetaan kohtuullisessa määräajassa:

4.   Yleisölle, jota asia koskee, on annettava ajoissa ja tehokkaalla tavalla mahdollisuus osallistua 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin ympäristöä koskeviin päätöksentekomenettelyihin ja sillä on tätä tarkoitusta varten oltava oikeus esittää toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille huomautuksensa ja mielipiteensä, ennen kuin lupahakemuksesta päätetään, vaihtoehtojen ollessa vielä avoinna.

5.   Jäsenvaltioiden on määritettävä yksityiskohtaiset järjestelyt, joita toteutetaan yleisölle tiedottamiseksi (esimerkiksi jakamalla ilmoituksia tietyllä alueella tai ilmoittamalla asiasta paikallisissa sanomalehdissä) sekä yleisön, jota asia koskee, kuulemiseksi (esimerkiksi kirjallisten lausuntojen tai julkisen kuulemisen avulla).”

7

YVA-direktiivin 9 artiklan 1 kohdassa säädetään hanketta koskevasta päätöksestä seuraavaa:

”Kun päätös luvan myöntämisestä tai epäämisestä on tehty, toimivaltaisen viranomaisen tai viranomaisten on tiedotettava asiasta yleisölle asianmukaisten menettelyjen mukaisesti – –”

8

Saman direktiivin 11 artiklassa säädetään muutoksenhaun osalta seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen oikeusjärjestelmän mukaisesti siihen yleisöön kuuluville, jota asia koskee ja:

on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä tähän direktiiviin sisältyvien yleisön osallistumista koskevien säännösten soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi.

2.   Jäsenvaltioiden on määritettävä, missä vaiheessa moite päätöksiä, toimia tai laiminlyöntejä vastaan voidaan esittää.

3.   Jäsenvaltioiden on määritettävä, mikä muodostaa riittävän edun ja oikeuden heikentymisen, tavoitteenaan antaa yleisölle, jota asia koskee, laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus. – –”

9

Hankkeiden ja toimien ympäristölupamenettelystä, luvattomien rakennustöiden sääntelystä tasapainon saavuttamiseksi ympäristöasioissa ja eräistä muista ympäristö-, energia- ja ilmastonmuutosministeriölle kuuluvista säännöksistä annetun lain 4014/2011 (FEK A’ 209) 1 §:n 1 momentin mukaan julkisen ja yksityisen sektorin hankkeet jaetaan kahteen ryhmään (A ja B) niiden ympäristövaikutusten perusteella. Ensimmäinen ryhmä (A) kattaa hankkeet ja toimet, jotka todennäköisesti aiheuttavat merkittäviä ympäristövaikutuksia ja jotka edellyttävät ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laatimista, jotta ympäristön suojelemiseksi voidaan asettaa erityisiä ehtoja ja rajoituksia. Toiseen ryhmään (B) kuuluvat hankkeet, joilla on vähemmän ympäristövaikutuksia.

10

Lain 4014/2011 3, 4 ja 19 §:ssä säädetään yleisön osallistumisesta. Kyseisen lain 12 §:n mukaan ympäristöehtojen hyväksymistä koskevaan päätökseen kootaan erilaisia lupia (jäljempänä ympäristölupa).

11

Lain 4014/2011 30 §:n 9 momentti sisältää siirtymäsäännöksen, jonka mukaan siihen asti, kun sähköinen ympäristörekisteri otetaan käyttöön, nykyiset säännökset, jotka koskevat ympäristölupien myöntämiseen liittyvää asianomaisten kuulemista ja yleisön osallistumismenettelyä, pysyvät voimassa. Näiden säännösten mukaan menettely aloitetaan laittamalla ilmoitus hankkeen tiedoista nähtäville kyseessä olevan alueen hallintoviranomaisen toimipaikkaan ja julkaisemalla se paikallisessa sanomalehdessä. Ilmoituksessa kehotetaan kaikkia, joita asia koskee, tutustumaan ilmoituksessa oleviin tietoihin ja esittämään näkemyksensä hanketta koskevasta ympäristövaikutusten arvioinnista.

12

Lain 4014/2011 19a §:n mukaan ympäristölupa on julkaistava internetissä kuukauden kuluessa luvan myöntämisestä. Jos tätä määräaikaa ei noudateta, lupa ei ole pätevä. Tällä erityisellä internetsivustolla julkaiseminen vastaa lakisääteistä ilmoitusta ja johtaa olettamaan siitä, että kaikki asianomaiset ovat saaneet siitä tiedon voidakseen nostaa kumoamiskanteen tai käyttää muita oikeussuojakeinoja.

13

Presidentin asetuksen 18/1989, joka koskee lain säännösten kodifiointia korkeinta hallintotuomioistuinta varten (FEK A’ 8), 46 §:n mukaan kumoamiskanne on pantava vireille, ellei toisin säädetä, 60 päivän määräajassa (90 päivää ulkomailla asuvien osalta), joka alkaa kulua päivänä, joka välittömästi seuraa riidanalaisen oikeudellisen toimen tiedoksiantopäivää tai laissa säädetyissä tilanteissa sen julkaisupäivää, taikka muussa tapauksessa ajankohtana, jona kantaja sai täydelliset tiedot toimesta. Tässä säännöksessä, siten kuin sitä on tulkittu vakiintuneessa oikeuskäytännössä, säädetään, että kun yksittäistapausta koskeva hallintotoimi on lain perusteella julkaistava erityissääntöjen mukaisesti, kyseistä toimea koskevan kumoamiskanteen nostamisen määräaika alkaa toimen kohteena olevien henkilöiden osalta kulua päivänä, jona kyseinen toimi on annettu tiedoksi tai jona kyseiset henkilöt ovat saaneet tiedon sen sisällöstä, ja asianomaisten kolmansien osalta kyseisen toimen julkaisemisesta lukien.

14

Pääasia koskee hanketta, jossa on kyse majoitusliikekokonaisuuden rakentamisesta Iosin saarelle. Tämä saari, joka sijaitsee Kykladien saaristossa ja joka kuuluu Etelä-Egean hallintoalueeseen (Kreikka), on pinta-alaltaan noin 100 km2, ja siellä asuu noin 2000 vakituista asukasta.

15

Riidanalaiseen hankkeeseen kuuluu hotellin, kylpylän ja muiden asuntojen sekä suolanpoistokeskuksen, satamarakenteiden, keinotekoisten uimarantojen, pieneen saaren vievän sillan, tieverkoston ja muun infrastruktuurin kaltaisten tukihankkeiden rakentaminen. Hanke ulottuu noin 27 hehtaarin suuruiselle maa-alueelle, josta yli 18 hehtaarin alueelle rakennetaan. Hanke käsittää rannikko-, ranta- ja merialueen käytön.

16

Ympäristövaikutusten arviointi on suoritettu Kreikan sen lainsäädännön mukaisesti, jota sovelletaan pääasiassa kyseessä olevan hankkeen ryhmään, eli ryhmään A, kuuluviin hankkeisiin.

17

Kaikkia asianomaisia koskeva ilmoitus osallistua ympäristövaikutusten arviointiin julkaistiin 2.8.2013 sekä Syrosin paikallisessa sanomalehdessä (Koini Gnomi) että Etelä-Egean alueen toimipaikoissa, jotka ovat Syrosin saarella (Kreikka), joka sijaitsee 55 meripeninkulman päässä Iosilta. Syrosilla olivat myös ympäristövaikutusten arviointia koskevat asiakirjat, ja kuuleminen oli määrä järjestää siellä.

18

Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että Iosin ja Syrosin välillä ei ole päivittäistä lauttayhteyttä ja matka kestää useita tunteja, koska reitillä ei ole nopeaa alusta, ja matka maksaa huomattavan paljon.

19

Ympäristö- ja energiaministeri sekä matkailuministeri myönsivät 8.8.2014 ympäristöluvan, joka koski Iosin saarelle rakennettavan majoitusliikekokonaisuuden ja tähän hankkeeseen sovellettavien ympäristöehtojen hyväksymistä.

20

Kyseinen päätös laitettiin nähtäville 11.8.2014 Diavgeia‑ilmoitusportaaliin ja 8.9.2014 lain 4014/2011 19a §:ssä tarkoitetulle ympäristöministeriön internetsivustolle www.aepo.ypeka.gr (jäljempänä ympäristöministeriön internetsivusto).

21

Ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa pääasian kantajat, eli kolme luonnollista henkilöä, jotka omistavat kiinteistöjä Iosin saarella mutta asuvat Belgiassa, Italiassa ja Ranskassa, sekä kolme yhdistystä, riitauttivat 8.8.2014 päivätyn ympäristöluvan nostamalla kanteen vasta 19.2.2016.

22

Kantajat väittävät saaneensa tiedon 8.8.2014 päivätystä ympäristöluvasta vasta 22.12.2015, jolloin ne huomasivat, että maa-alueen muutostyöt olivat alkaneet.

23

Hankkeeseen liittyvät hyväksynnät ja luvat saanut yhtiö 105 Anonimi Touristiki kai Techniki Etaireia Ekmetallefsis Akiniton on asiassa väliintulijana ja vetoaa siihen, että kanne on nostettu liian myöhään.

24

Tässä tilanteessa Symvoulio tis Epikrateias (ylin hallintotuomioistuin, Kreikka) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko YVA-direktiivin 6 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltio voi toteuttaa yleisön osallistumisen hankkeeseen liittyvään päätöksentekomenettelyyn toimivaltaisen aluehallintoviranomaisen toimipaikan tasolla eikä hankkeen sijaintipaikan perusteella määräytyvän kunnallisen yksikön tasolla.

26

Tältä osin on todettava, että YVA-direktiivin 6 artiklan 5 kohdassa varataan nimenomaisesti jäsenvaltioille mahdollisuus määrittää yksityiskohtaiset järjestelyt, joita toteutetaan yleisölle tiedottamiseksi sekä yleisön, jota asia koskee, kuulemiseksi.

27

Näissä olosuhteissa on todettava, että koska unionin oikeudessa ei ole annettu menettelysääntöjä, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden on täytettävä velvollisuutensa tiedon saatavuudesta ja yleisön osallistumisesta päätöksentekoon ympäristöasioissa, jokaisen jäsenvaltion on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan säänneltävä näitä menettelytapoja sisäisessä oikeusjärjestyksessään menettelyllisen autonomian periaatteen nojalla, kunhan kyseiset menettelytavat eivät kuitenkaan ole epäedullisempia kuin samankaltaisia jäsenvaltion sisäisiä tilanteita koskevat menettelytavat (vastaavuusperiaate) ja ne eivät tee unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttämisestä käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate) (ks. analogisesti tuomio 20.10.2016, Danqua, C‑429/15, EU:C:2016:789, 29 kohta).

28

Aluksi on hälvennettävä epäilykset siitä, noudatetaanko vastaavuusperiaatetta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen ympäristölupaa koskevan hakemuksen osalta. Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäväksi kuuluvista tarkistuksista muuta johdu, unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei ilmene eikä myöskään ole väitetty, että samankaltaisia tilanteita säännellään sellaisin kansallisin menettelysäännöin, jotka ovat edullisempia kuin YVA-direktiivin täytäntöönpanoa koskevat säännöt ja joita sovelletaan pääasiassa.

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sitä vastoin tehokkuusperiaatteen osalta kolmea seikkaa, jotka liittyvät pääasiassa kyseessä olevaan menettelyyn.

30

Se mainitsee ensinnäkin tavan, jolla yleisölle on ilmoitettu hankkeen olemassaolosta ja sitä koskevasta kuulemisesta.

31

Tältä osin on muistutettava, että YVA-direktiivin 6 artiklan 4 kohdassa säädetään, että yleisölle, jota asia koskee, on annettava tehokkaalla tavalla mahdollisuus osallistua ympäristöä koskeviin päätöksentekomenettelyihin.

32

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 53 kohdassa, kaikki asiaa koskevat ilmoitusmuodot eivät näin ollen ole sellaisenaan riittäviä. Toimivaltaisten viranomaisten on nimittäin varmistuttava siitä, että käytettyjen tiedotuskanavien voidaan kohtuudella katsoa olevan asianmukaisia niiden henkilöiden tavoittamiseksi, jotka kuuluvat yleisöön, jota asia koskee, jotta näillä olisi asianmukainen mahdollisuus saada tietoja suunnitelluista toimista, päätöksentekomenettelystä ja osallistumismahdollisuuksistaan menettelyn alkuvaiheessa.

33

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava, onko pääasiaa edeltäneessä menettelyssä noudatettu tällaisia ehtoja.

34

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voitaisiin antaa hyödyllinen vastaus, voidaan kuitenkin todeta, että koska ajankohtana, jolloin osallistumisesta ympäristövaikutusten arviointiin ilmoitettiin, valtaosa asianomaisista asui Iosin saarella tai omisti siellä sijaitsevan kiinteistön, päätöksen nähtävillä pitäminen Syrosin saarella sijaitsevan aluehallintoviranomaisen toimipaikan tiloissa – edes niin, että tätä toimenpidettä on täydennetty julkaisemalla päätös Syrosin saaren paikallisessa sanomalehdessä – ei vaikuta olleen sellainen, että yleisölle tiedottaminen olisi toteutettu asianmukaisesti.

35

Päinvastainen arviointi voisi perustua ainoastaan siihen toteamukseen, että kyseessä olevan paikallisen sanomalehden levikki oli tuolloin hyvin laaja ja sitä luettiin hyvin laajalti Iosin saarella. Muussa tapauksessa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten ilmoittamismuotojen voitaisiin katsoa olleen riittäviä ainoastaan siinä tapauksessa, ettei olisi ollut olemassa muita, tähän tarkoitukseen paremmin soveltuvia viestintäkeinoja, joita toimivaltaiset viranomaiset olisivat voineet käyttää ilman, että tämä olisi vaatinut suhteetonta vaivaa, kuten esimerkiksi ilmoitusten jakaminen Iosin saarella joko paikoissa, joissa käy paljon ihmisiä, tai itse hankkeen sijaintipaikalla.

36

Koska unionin tuomioistuimella ei ole täsmällisiä tietoja paikallisen sanomalehden jakelua koskevista järjestelyistä Iosin saarella, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava edellisessä kohdassa esitettyjen seikkojen valossa, onko tiedottaminen yleisölle, jota asia koskee, ollut asianmukaista kyseessä olevan menettelyn osalta.

37

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin suhtautuu epäillen siihen, ovatko pääasiassa kyseessä olevaa hanketta koskevia tietoja sisältävät asiakirjat saatettu yleisön saataville oikealla paikkakunnalla.

38

Tältä osin osallistumismenettelyn asiakirja-aineistoon tutustumista koskevien edellytysten on oltava sellaisia, että yleisö, jota asia koskee, voi käyttää oikeuksiaan tehokkaasti, mikä merkitsee sitä, että tutustumisen kyseisiin asiakirjoihin on oltava helppoa.

39

Mahdolliset yleisön, jota asia koskee, tässä yhteydessä kohtaamat vaikeudet voivat kuitenkin olla perusteltavissa toimivaltaisen viranomaisen suhteettoman hallinnollisen rasitteen takia.

40

Vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on määrittää, onko tällaisia vaatimuksia noudatettu pääasiaan johtaneessa menettelyssä, on huomautettava, että tässä arvioinnissa on otettava huomioon, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 71 ja 72 kohdassa, sekä yleisölle, jota asia koskee, aiheutuva vaiva matkasta Iosin saarelta Syrosin saarelle että toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuudet kohtuullisella vaivalla antaa yleisön tutustua asiakirjoihin Iosin saarella.

41

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilykset koskevat kolmanneksi ja viimeiseksi sitä, miten kuuleminen Syrosin saarella on järjestetty.

42

Tältä osin on muistutettava, että YVA-direktiivin 6 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on määritettävä yksityiskohtaiset järjestelyt yleisön, jota asia koskee, kuulemiseksi, ja kyseisessä säännöksessä mainitaan ainoastaan esimerkkinä kirjalliset lausunnot tai julkinen kuuleminen.

43

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tämän tuomion 38 ja 39 kohdassa mainittuja edellytyksiä vastaavien edellytysten noudattamista arvioimalla selvitettävä, onko tehokkuusperiaatetta tältä osin noudatettu pääasiassa kyseessä olevassa menettelyssä.

44

Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että YVA-direktiivin 6 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio toteuttaa yleisön osallistumisen hankkeeseen liittyvään päätöksentekomenettelyyn toimivaltaisen aluehallintoviranomaisen toimipaikan tasolla eikä hankkeen sijaintipaikan perusteella määräytyvän kunnallisen yksikön tasolla, mikäli toteutettavat käytännön järjestelyt eivät takaa sitä, että yleisön, jota asia koskee, oikeuksia tosiasiallisesti kunnioitetaan, mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava.

45

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään pääasiallisesti, onko YVA-direktiivin 9 ja 11 artiklaa tulkittava ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus huomioon ottaen siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle säännöstölle, jonka mukaan muutoksenhakua varten asetettu 60 päivän määräaika alkaa kulua siitä, kun hanketta koskeva lupapäätös julkaistaan erityisellä internetsivustolla.

46

Aluksi on muistutettava, että YVA-direktiivin 11 artiklaa, jota tämä kysymys osittain koskee, on tulkittu siten, että sen soveltamisala rajoittuu vain niihin oikeusriidan seikkoihin, jotka koskevat asianomaisen yleisön oikeutta osallistua päätöksentekomenettelyyn kyseisessä direktiivissä tästä muotoiltujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Sitä vastoin kanteet, jotka perustuvat johonkin muuhun mainitun direktiiviin sääntöön ja tätä suuremmalla syyllä mihin tahansa muuhun lainsäädäntöön, olipa sitten kyse unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännöstä, eivät kuulu kyseisen artiklan soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2018, North East Pylon Pressure Campaign ja Sheehy, C‑470/16, EU:C:2018:185, 36 ja 39 kohta).

47

YVA-direktiivin 11 artiklaa sovelletaan silti pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, vaikka muutoksenhaku koskee pelkkää lupapäätöstä eikä yleisön päätöksentekomenettelyyn osallistumista koskevia kysymyksiä.

48

YVA-direktiivin 11 artiklan 2 kohdassa nimittäin säädetään, että jäsenvaltioiden on määritettävä, missä vaiheessa kyseisen direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päätökset, toimet tai laiminlyönnit voidaan riitauttaa.

49

Kreikan hallituksen vastauksesta unionin tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen ilmenee, että Kreikan lainsäädännön mukaan yleisön osallistumiseen liittyvät mahdolliset virheet on tuotava esiin silloin, kun haetaan muutosta lopulliseen lupapäätökseen.

50

Seuraavaksi on todettava, että YVA-direktiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaan toimivaltaisen viranomaisen tai viranomaisten on tiedotettava yleisölle asianmukaisten menettelyjen mukaisesti päätöksestä, joka koskee luvan myöntämistä tai epäämistä. Vaikka tässä säännöksessä säädetään tietyistä ilmoituksen sisältöä koskevista vaatimuksista, siinä ei säädetä noudatettavasta menettelystä.

51

Koska YVA-direktiivissä ei myöskään säädetä muutoksenhaun määräaikojen alkamista ja laskentaa koskevasta säännöstä, on todettava, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut varata nämä kysymykset jäsenvaltioille menettelyllisen itsemääräämisoikeuden nojalla sillä varauksella, että noudatetaan tämän tuomion 27 kohdassa mainittuja vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita, ja nyt käsiteltävässä asiassa ainoastaan tehokkuusperiaate vaikuttaa olevan kyseessä vastaavista syistä, jotka esitetään edellä tämän tuomion 28 kohdassa.

52

Tältä osin on syytä hälventää ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilyksiä siitä, onko tehokkuusperiaatetta noudatettu siltä osin kuin on kyse päätöksen julkaisemisesta internetissä tai muutoksenhaun määräajan olemassaolosta sellaisinaan.

53

YVA-direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa nimittäin mainitaan nimenomaisesti, että yleisölle tiedottamisen keinona voidaan käyttää sähköisiä viestimiä milloin mahdollista.

54

Muutoksenhaun määräajoista on muistutettava, että unionin tuomioistuin on todennut, että tehokkuusperiaatteen mukaista on asettaa muutoksenhaulle kohtuulliset preklusiiviset määräajat, joilla edistetään sekä asianosaista että kyseistä viranomaista suojaavaa oikeusvarmuutta, vaikka näiden määräaikojen päättyminen luonnollisesti johtaakin esitetyn vaatimuksen täysimääräiseen tai osittaiseen hylkäämiseen (ks. vastaavasti tuomio 20.12.2017, Caterpillar Financial Services, C‑500/16, EU:C:2017:996, 42 kohta).

55

Unionin tuomioistuin ei erityisesti ole pitänyt suhteettomana vaikeuttamisena sitä, että muutoksenhaun määräaika alkaa kulua ajankohdasta, jona asianomainen sai tiedon ilmoituksesta tai sen ainakin olisi pitänyt saada tieto siitä (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2003, Santex, C‑327/00, EU:C:2003:109, 55 ja 57 kohta; tuomio 6.10.2009, Asturcom Telecomunicaciones, C‑40/08, EU:C:2009:615, 45 kohta ja tuomio 8.9.2011, Rosado Santana, C‑177/10, EU:C:2011:557, 96 kohta).

56

Tehokkuusperiaatteen vastaista olisi sitä vastoin se, että määräajan umpeutumiseen vedotaan silloin, kun kansallisen viranomaisen toiminta yhdessä määräajan kulumisen kanssa johtaa siihen, että henkilöltä evätään täysin mahdollisuus vedota oikeuksiinsa kansallisissa tuomioistuimissa, eli muutosta on haettu myöhässä viranomaisen toiminnan vuoksi (ks. vastaavasti tuomio 19.5.2011, Iaia ym., C‑452/09, EU:C:2011:323, 21 kohta).

57

Lopuksi YVA-direktiivin 11 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että jäsenvaltioiden on pyrittävä laajaa muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta koskevaan päämäärään vahvistaessaan säännöt, jotka koskevat kanteen nostamista yleisön päätöksentekomenettelyyn osallistumisen osalta (ks. vastaavasti tuomio 11.4.2013, Edwards ja Pallikaropoulos, C‑260/11, EU:C:2013:221, 31 ja 44 kohta ja tuomio 17.10.2018, Klohn, C‑167/17, EU:C:2018:833, 35 kohta).

58

Tältä osin voidaan todeta, että – kuten ensimmäiseen kysymykseen annetusta vastauksesta ilmenee – yleisölle, jota asia koskee, on asianmukaisesti ja hyvissä ajoin tiedotettava sekä lupamenettelystä että mahdollisuuksista osallistua siihen. Jos näin ei kuitenkaan ole, asianomaiseen yleisöön kuuluvat eivät voi odottaa saavansa tietoa lopullisesta lupapäätöksestä.

59

Tämä pitää paikkansa erityisesti pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa. Pelkästään sitä, että ympäristöministeriön internetsivustolla annetaan jälkikäteen mahdollisuus tutustua lupapäätökseen, ei nimittäin voida pitää tehokkuusperiaatteen kannalta tyydyttävänä, koska ilman riittäviä tietoja yleisön osallistumismenettelyn aloittamisesta kenenkään ei voida olettaa hankkivan tietoa vastaavan lopullisen päätöksen julkaisemisesta.

60

Toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että YVA-direktiivin 9 ja 11 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle säännöstölle, jonka mukaan muutoksenhaun määräajan, joka alkaa kulua siitä, kun hanketta koskeva lupapäätös julkaistaan internetissä, umpeutumiseen voidaan vedota niitä henkilöitä vastaan, jotka kuuluvat yleisöön, jota asia koskee, mikäli näille henkilöille ei ole etukäteen annettu asianmukaista mahdollisuutta saada lupamenettelyä koskevia tietoja kyseisen direktiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

61

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: