—

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja J. Mentgen,

—

Belgian hallitus, asiamiehinään C. Pochet, L. Van den Broeck ja S. Vanrie,

—

Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas ja F.-X. Bréchot,

—

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Fehér, G. Koós ja M. Bóra,

—

Euroopan komissio, asiamiehenään M. Wilderspin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla 20.12.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1259/2010 (EUVL 2010, L 343, s. 10) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Soha Sahyouni ja Raja Mamisch ja joka koskee uskonnollisen instanssin kolmannessa maassa avioliittoasiassa antaman ratkaisun tunnustamista koskevaa oikeudellista menettelyä.

3

Asetuksen N:o 1259/2010 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että sitä sovelletaan ”määrättäessä avio- ja asumuseroon sovellettavaa lakia”.

4

Asetuksen 8 artikla kuuluu seuraavasti:

”Jos valintaa ei ole – – tehty, avio- ja asumuseroon sovelletaan sen valtion lakia,

5

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (EUVL 2003, L 338, s. 1) 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan kyseistä asetusta sovelletaan riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa asiaa käsitellään, avioeroon, asumuseroon tai avioliiton pätemättömäksi julistamiseen.

6

Saman asetuksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –

– –”

7

Saman asetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiossa annettu tuomio on tunnustettava muissa jäsenvaltioissa vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista.

8

Laissa perhe- ja hakemuslainkäyttöasioissa noudatettavasta menettelystä (Gesetz über das Verfahren in Familiensachen und in den Angelegenheiten der freiwilligen Gerichtsbarkeit) säädetään seuraavaa:

”107 §. Avioliittoa koskevissa asioissa annettujen ulkomaisten ratkaisujen tunnustaminen

(1)   Ulkomailla annetut ratkaisut, joilla avioliitto julistetaan pätemättömäksi – –, tunnustetaan vain, jos osavaltion oikeusviranomaiset ovat todenneet, että tunnustamisen edellytykset ovat täyttyneet. Jos ratkaisun on antanut sen valtion tuomioistuin tai viranomainen, jonka kansalaisia molemmat puolisot olivat ratkaisun tekopäivänä, tunnustaminen ei riipu osavaltion oikeusviranomaisten toteamuksesta.

(2)   Toimivaltaisia ovat sen osavaltion oikeusviranomaiset, jossa jommankumman puolison vakinainen asuinpaikka on. – –

(3)   Osavaltioiden hallitukset voivat delegoida asetuksella osavaltioiden oikeusviranomaisille näillä säännöksillä annetut toimivaltuudet yhdelle tai useammalle Oberlandesgerichtin presidentille. – –

(4)   Päätös tehdään hakemuksesta. Hakemuksen voi tehdä jokainen, joka osoittaa uskottavasti oikeudellisen intressin tunnustamiselle.

– –

(6)   Jos osavaltion oikeusviranomaiset toteavat, että tunnustamisen edellytykset täyttyvät, se puolisoista, joka ei ole tehnyt hakemusta, voi saattaa asian Oberlandesgerichtin käsiteltäväksi. – –

(7)   Toimivaltainen on sen Oberlandesgerichtin siviiliasioita käsittelevä jaosto, jonka alueella osavaltion oikeusviranomaisen kotipaikka on. – –

(8)   Edellä olevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin, kun pyydetään toteamaan, että tunnustamisen edellytykset eivät täyty.

– –

109 §. Tunnustamisen esteet

1)   Ulkomaista ratkaisua ei voida tunnustaa,

– –

– –”

9

Mamisch ja Sahyouni avioituivat 27.5.1999 Homsin (Syyria) islamilaisen tuomioistuimen tuomiopiirissä. Mamisch on ollut syntymästään lähtien Syyrian kansalainen. Vuonna 1977 hän sai Saksan kansalaisuuden. Siitä lähtien hänellä on ollut kaksoiskansalaisuus. Sahyouni on ollut syntymästään lähtien Syyrian kansalainen. Hän sai avioiduttuaan Saksan kansalaisuuden.

10

Aviopuolisot asuivat vuoteen 2003 asti Saksassa ja muuttivat sen jälkeen Homsiin. Syyrian sisällissodan vuoksi he palasivat kesällä 2011 lyhyeksi ajaksi Saksaan, minkä jälkeen he ovat asuneet helmikuusta 2012 lähtien vuoroin Kuwaitissa ja Libanonissa. Tänä aikana he ovat myös oleskelleet useaan otteeseen Syyriassa. Tällä hetkellä pääasian asianosaiset asuvat jälleen Saksassa eri osoitteissa.

11

Mamisch ilmoitti 19.5.2013 haluavansa erota puolisostaan, ja hänen edustajansa oli lausunut erokaavan Latakian (Syyria) uskonnollisessa sharia-tuomioistuimessa. Tämä tuomioistuin julisti 20.5.2013 puolisoiden avioeron.

12

Mamisch haki 30.10.2013 Syyriassa julistetun avioeron tunnustamista. Oberlandesgericht München (Münchenin alueen ylin tuomioistuin) hyväksyi tämän hakemuksen todeten, että tämän avioeron tunnustamisen lakisääteiset edellytykset täyttyivät.

13

Sahyouni vaati 18.2.2014 tämän päätöksen kumoamista ja sen toteamista, että avioeron tunnustamisen edellytykset eivät täyttyneet.

14

Oberlandesgericht Münchenin (Münchenin alueen ylin tuomioistuin) presidentti hylkäsi 8.4.2014 tekemällään päätöksellä Sahyounin vaatimuksen. Mainitussa päätöksessä korostettiin, että avioeron tunnustamiseen sovelletaan asetusta N:o 1259/2010, jota sovelletaan myös yksityisiin avioeroihin. Koska sovellettavaa lakia ei ole pätevästi valittu ja koska aviopuolisoilla ei ollut yhteistä vakinaista asuinpaikkaa avioeroa edeltäneenä vuonna, sovellettava laki määräytyy mainitun asetuksen 8 artiklan c alakohdan säännösten perusteella. Kun molemmilla puolisoilla on kaksoiskansalaisuus, ratkaiseva on kansallisessa oikeudessa tarkoitettu tosiasiallinen kansalaisuus. Tämä oli ollut kyseisenä avioeropäivänä Syyrian kansalaisuus. On todettu myös, etteivät asetuksen N:o 1259/2010 12 artiklassa tarkoitetut oikeusjärjestyksen perusteet estä kyseessä olevan avioeron tunnustamista.

15

Oberlandesgericht München (Münchenin alueen ylin tuomioistuin) on siten päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

16

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että jos asia on selvästi unionin tuomioistuimen toimivaltaan kuulumaton tai jos vaatimuksen tai kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, unionin tuomioistuin voi julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää asian käsittelyä jatkamatta ratkaista sen perustellulla määräyksellä.

17

Nyt käsiteltävään asiaan on sovellettava tätä säännöstä.

18

Aluksi on todettava, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi ole saatettu avioerohakemusta vaan sellaisen avioeron tunnustamista koskeva hakemus, jonka uskonnollinen elin on myöntänyt kolmannessa maassa.

19

On myös huomattava, että erityisesti asetuksen N:o 1259/2010 1 ja 8 artiklasta ilmenee, että kyseisessä asetuksessa, joka on ennakkoratkaisukysymysten kohteena, määritetään vain avioero- ja asumuseroasioissa sovellettavat lainvalintasäännöt, mutta siinä ei säännellä jo myönnetyn avioeron tunnustamista jäsenvaltiossa.

20

Sitä vastoin asetuksessa N:o 2201/2003 vahvistetaan erityisesti avioerotuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat säännöt. Sitä ei kuitenkaan sovelleta kolmansissa maissa annettuihin tällaisiin tuomioihin.

21

Mainitun asetuksen 2 artiklan 4 alakohdan ja 21 artiklan 1 kohdan mukaan kyseinen asetus koskee vain toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antamien tuomioiden tunnustamista.

22

Koska asetusta N:o 2201/2003 sovelletaan vain jäsenvaltioiden kesken, kolmannessa maassa myönnetyn avioeron tunnustaminen ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan.

23

Tästä seuraa, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esiin tuomia asetuksen N:o 1259/2010 säännöksiä eikä asetuksen N:o 2201/2003 säännöksiä eikä mitään muuta unionin oikeudellista tointa sovelleta pääasiassa.

24

Näin ollen tulee esiin kysymys siitä, onko siitä huolimatta, että pääasia ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, unionin tuomioistuin toimivaltainen vastaamaan esitettyihin kysymyksiin.

25

Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin on katsonut 18.10.1990 antamansa tuomion Dzodzi (C-297/88 ja C-197/89, EU:C:1990:360) 36 ja 37 kohdassa, etteivät EUT-sopimuksen laatijat aikoneet sulkea unionin tuomioistuimen toimivallan ulkopuolelle unionin oikeussääntöä koskevia ennakkoratkaisupyyntöjä sellaisessa erityistilanteessa, jossa jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa viitataan unionin oikeussäännön sisältöön niiden oikeussääntöjen määrittämiseksi, joita sovelletaan puhtaasti tämän valtion sisäiseen asiaan, ja että päinvastoin on unionin oikeusjärjestyksen ilmeisen edun mukaista se, että tulevien tulkintaerojen välttämiseksi kaikille unionin oikeussäännöille annetaan yhdenmukainen tulkinta riippumatta niistä olosuhteista, joissa niitä sovelletaan.

26

Unionin tuomioistuin on myöhemmässä oikeuskäytännössään katsonut, että sillä on toimivalta ratkaista unionin oikeussääntöjä koskevat ennakkoratkaisupyynnöt sellaisissa tapauksissa, joissa pääasian tosiseikat jäävät kyseisen unionin toimen soveltamisalan ulkopuolelle mutta joissa kyseisiä oikeussääntöjä sovelletaan kansallisen oikeuden nojalla tässä oikeudessa unionin oikeussääntöjen sisältöön tehdyn viittauksen vuoksi (ks. mm. tuomio 18.10.2012, Nolan, C-583/10, EU:C:2012:638, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kun kansallisessa lainsäädännössä noudatetaan muiden kuin asianomaisen unionin toimen soveltamisalaan kuuluvien tilanteiden ratkaisemiseksi mainitussa toimessa tehtyjä ratkaisuja, on siten olemassa unionin selvä intressi siihen, että tulevien tulkintaerojen välttämiseksi kyseisestä toimesta omaksuttuja säännöksiä tulkitaan yhdenmukaisesti (ks. tuomio 18.10.2012, Nolan, C-583/10, EU:C:2012:638, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Unionin tuomioistuin on myös korostanut, että tilanteissa, jotka jäävät unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle, voi olla perusteltua, että se tulkitsee unionin oikeussääntöjä, kun unionin oikeussääntöjä sovelletaan kansallisen oikeuden nojalla tällaisiin tilanteisiin suoraan ja ehdottomasti, jotta voidaan taata, että mainittuja tilanteita sekä tilanteita, joihin sovelletaan unionin oikeutta, kohdellaan samalla tavoin. Unionin tuomioistuimen on siis tarkistettava, onko olemassa riittävän täsmällisiä tietoja, jotta voidaan todeta tämä viittaaminen unionin oikeuteen (ks. vastaavasti tuomio 18.10.2012, Nolan, C-583/10, EU:C:2012:638, 47 ja 48 kohta).

28

Vaikka unionin tuomioistuin voisi tällaisissa olosuhteissa antaa pyydetyn tulkinnan, se ei kuitenkaan voi tehdä tällaista aloitetta, jos ennakkoratkaisupyynnöstä ei ilmene, että ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on tosiasiassa tällainen velvollisuus (ks. määräys 30.1.2014, C., C-122/13, EU:C:2014:59, 15 kohta).

29

Unionin tuomioistuin voi vain kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnössään esittämien täsmennysten perusteella päättää, onko se toimivaltainen vastaamaan sille esitettyihin kysymyksiin.

30

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyyntö ei sisällä mitään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin todeta unionin tuomioistuimen toimivalta tämän määräyksen 25–27 kohdassa esiin tuodun oikeuskäytännön perusteella, koska kansallinen tuomioistuin lähtee siitä olettamasta, että asetusta N:o 1259/2010 sovelletaan pääasiaan, ja se toteaa vain, että ”Oberlandesgericht Münchenin [Münchenin alueen ylin tuomioistuin] presidentti on todennut, että riidanalaisen ratkaisun tunnustettavuutta säännellään asetuksella [N:o 1259/2010], jota sovelletaan myös ’yksityisiin avioeroihin’”.

31

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei anna mitään muuta viitettä asetuksen N:o 1259/2010 tai muiden unionin oikeuden säännösten sovellettavuudesta pääasian tosiseikkoihin.

32

On todettava kuitenkin, että ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on edelleen mahdollisuus esittää uusi ennakkoratkaisupyyntö, kun se pystyy toimittamaan unionin tuomioistuimelle kaikki tämän asian ratkaisemiseksi tarvitsemat seikat (ks. vastaavasti määräys 14.3.2013, EBS Le Relais Nord-Pas-de-Calais, C-240/12, ei julkaistu, EU:C:2013:173, 22 kohta; määräys 18.4.2013, Adiamix, C-368/12, ei julkaistu, EU:C:2013:257, 35 kohta ja määräys 5.11.2014, Hunland-Trade, C-356/14, ei julkaistu, EU:C:2014:2340, 24 kohta).

33 Näin ollen on työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan perusteella todettava, että unionin tuomioistuimelta puuttuu selvästi toimivalta vastata Oberlandesgericht Münchenin (Münchenin alueen ylin tuomioistuin) sille esittämiin kysymyksiin.

34

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on määrännyt seuraavaa:

Unionin tuomioistuimelta puuttuu selvästi toimivalta vastata Oberlandesgericht Münchenin (Münchenin alueen ylin tuomioistuin, Saksa) 2.6.2015 tekemällään päätöksellä esittämiin kysymyksiin.