Valitse kokeelliset ominaisuudet, joita haluat kokeilla

Tämä asiakirja on ote EUR-Lex-verkkosivustolta

Asiakirja 62010CJ0490

    Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 6.9.2012.
    Euroopan parlamentti vastaan Euroopan unionin neuvosto.
    Kumoamiskanne – Asetus (EU, Euratom) N:o 617/2010 – Euroopan unionin energiainfrastruktuuriin liittyvien investointihankkeiden ilmoittaminen komissiolle – Oikeudellisen perustan valinta – SEUT 337 ja EA 187 artikla – SEUT 194 artikla.
    Asia C-490/10.

    Oikeustapauskokoelma – yleinen

    ECLI-tunnus: ECLI:EU:C:2012:525

    UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

    6 päivänä syyskuuta 2012 ( *1 )

    ”Kumoamiskanne — Asetus (EU, Euratom) N:o 617/2010 — Euroopan unionin energiainfrastruktuuriin liittyvien investointihankkeiden ilmoittaminen komissiolle — Oikeudellisen perustan valinta — SEUT 337 ja EA 187 artikla — SEUT 194 artikla”

    Asiassa C-490/10,

    jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu 8.10.2010,

    Euroopan parlamentti, asiamiehinään M. Gómez-Leal, J. Rodrigues ja L. Visaggio, prosessiosoite Luxemburgissa,

    kantajana,

    vastaan

    Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Simm ja A. Lo Monaco,

    vastaajana,

    jota tukevat

    Ranskan tasavalta, asiamiehinään G. de Bergues ja A. Adam, ja

    Euroopan komissio, asiamiehinään P. Oliver ja O. Beynet, prosessiosoite Luxemburgissa,

    väliintulijoina,

    UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

    toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. N. Cunha Rodrigues sekä tuomarit U. Lõhmus, A. Rosas, A. Ó Caoimh (esittelevä tuomari) ja C. G. Fernlund,

    julkisasiamies: P. Mengozzi,

    kirjaaja: A. Calot Escobar,

    ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

    kuultuaan julkisasiamiehen 18.4.2012 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

    on antanut seuraavan

    tuomion

    1

    Euroopan parlamentti vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta yhtäältä kumoamaan Euroopan unionin energiainfrastruktuuriin liittyvien investointihankkeiden ilmoittamisesta komissiolle ja asetuksen (EY) N:o 736/96 kumoamisesta 24.6.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 617/2010 (EUVL L 180, s. 7; jäljempänä riidanalainen asetus) ja toisaalta, jos se kumoaa asetuksen, pysyttämään sen vaikutukset uuden asetuksen antamiseen asti.

    Asiaa koskevat oikeussäännöt

    2

    Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 1–5, 7, 8, 11 ja 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

    ”(1)

    Yleiskuvan saaminen siitä, kuinka energiainfrastruktuuriin liittyvät investoinnit kehittyvät unionissa, on ensiarvoisen tärkeää komissiolle, jotta se voisi suorittaa energia-alaa koskevat tehtävänsä. Saatavilla olevien säännöllisten ja ajantasaistettujen tietojen ansiosta komission olisi voitava tehdä tarvittavia vertailuja ja arviointeja tai ehdottaa asiaa koskevia toimenpiteitä asianmukaisten lukujen ja analyysien pohjalta etenkin energian kysynnän ja tarjonnan tulevan tasapainon suhteen.

    (2)

    Energiaympäristö on viime vuosina muuttunut merkittävästi niin unionissa kuin sen ulkopuolellakin, minkä vuoksi energiainfrastruktuuriin tehtävät investoinnit ovat keskeisessä asemassa unionin energiansaannin varmistamisessa, sisämarkkinoiden toiminnassa ja unionin aloittamassa siirtymisessä kohti vähähiilistä energiajärjestelmää.

    (3)

    Uusi energiaympäristö edellyttää huomattavia investointeja kaikenlaiseen infrastruktuuriin kaikilla energiasektoreilla sekä uudentyyppisen infrastruktuurin ja markkinoilla yleistyvien uusien teknologioiden kehittämistä. Energia-alan vapauttaminen ja sisämarkkinoiden lisääntyvä yhdentyminen kasvattavat talouden toimijoiden roolia investoinneissa. Samalla uudet poliittiset vaatimukset, kuten polttoainevalikoimaan vaikuttavat tavoitteet, ajavat jäsenvaltioita suuntaamaan energiapolitiikkaansa kohti uuden ja/tai uudenaikaistetun energiainfrastruktuurin kehittämistä.

    (4)

    Tässä yhteydessä unionin energiainfrastruktuuriin tehtäviä investointeja olisi seurattava tiiviimmin, erityisesti siksi, että voitaisiin ennakoida mahdollisia ongelmia, edistää parhaita toimintatapoja ja parantaa unionin energiajärjestelmän tulevaan kehitykseen liittyvää avoimuutta.

    (5)

    Komissiolla ja erityisesti sen energiamarkkinoiden seurantakeskuksella olisi siksi oltava käytössään tarkat tiedot unionin energiajärjestelmän tärkeimpiin osatekijöihin liittyvistä investointihankkeista, myös käytöstä poistamiseen liittyvistä hankkeista.

    – –

    (7)

    [EA] 41 ja [EA] 42 artiklan mukaan yritysten on ilmoitettava investointihankkeistaan. Näitä tietoja on tarpeen täydentää investointihankkeiden toteutusta koskevalla säännöllisellä raportoinnilla. Tällainen lisäraportointi ei rajoita [EA] 41–[EA] 44 artiklan soveltamista.

    (8)

    Jotta komissiolla olisi yhtenäinen näkemys unionin energiajärjestelmän tulevasta kehityksestä kokonaisuudessaan, investointihankkeita koskevien tietojen ilmoittamiselle olisi luotava yhdenmukaistettu kehys, joka perustuu niiden virallisten tietojen ajan tasalle saatettuun luokitukseen, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava.

    – –

    (11)

    Jotta vältettäisiin suhteettoman suuret hallinnolliset rasitteet ja jotta jäsenvaltioille ja yrityksille, etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille, aiheutuvat kustannukset pysyisivät mahdollisimman pieninä, tässä asetuksessa olisi annettava mahdollisuus vapauttaa jäsenvaltiot ja yritykset ilmoitusvelvollisuudesta sillä edellytyksellä, että komissiolle toimitetaan vastaavat tiedot unionin toimielinten hyväksymien energia-alaa koskevien sellaisten säädösten nojalla, joilla pyritään saavuttamaan kilpailtuihin unionin energiamarkkinoihin, unionin energiajärjestelmän kestävyyteen ja unionin energiasaannin varmuuteen liittyvät tavoitteet. Olisi siksi vältettävä luomasta kolmannessa sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevassa paketissa esitettyjen ilmoitusvelvollisuuksien kanssa päällekkäisiä velvollisuuksia.

    – –

    (15)

    Komission ja erityisesti sen energiamarkkinoiden seurantakeskuksen olisi annettava säännöllinen ja monialainen analyysi unionin energiajärjestelmän rakenteellisesta kehityksestä ja tulevaisuudennäkymistä ja tarvittaessa tarkemmin rajattu analyysi tämän energiajärjestelmän tietyistä näkökohdista. Tässä analyysissä olisi erityisesti määriteltävä infrastruktuurin ja investointien mahdollisia puutteita energian tarjonnan ja kysynnän tasapainon näkökulmasta. Analyysin olisi myös edistettävä unionin tasolla käytävää keskustelua energiainfrastruktuureista. Se olisi näin ollen toimitettava Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja annettava niiden osapuolten käyttöön, joita asia koskee.”

    3

    Riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde ja soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

    ”1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteinen kehys komissiolle tehtäville ilmoituksille, jotka koskevat energiainfrastruktuuriin liittyviä investointihankkeita, joita toteutetaan öljyn, maakaasun, sähkön, mukaan lukien uusiutuvista lähteistä peräisin oleva sähkö, ja biopolttoaineen sektoreilla, sekä investointihankkeita, jotka liittyvät näiden sektoreiden tuottaman hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin.

    2.   Tätä asetusta sovelletaan liitteessä luetellun tyyppisiin investointihankkeisiin, joihin liittyvät rakennus- tai käytöstäpoistamistyöt on aloitettu tai joiden osalta on tehty lopullinen investointipäätös.

    – –”

    4

    Asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään muun muassa, että asetuksessa tarkoitetaan

    ”10)

    ’energialähteellä’:

    i)

    primaarienergialähteitä, kuten öljyä, maakaasua ja hiiltä;

    ii)

    muunnettuja energialähteitä, kuten sähköä;

    iii)

    uusiutuvia energialähteitä, mukaan lukien vesivoima, biomassa, biokaasu, tuuli-, aurinko-, vuorovesi-, aalto- ja geoterminen energia; ja

    iv)

    energiatuotteita, kuten jalostettuja öljytuotteita ja biopolttoaineita”.

    5

    Asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Tietojen ilmoittaminen”, säädetään seuraavaa:

    ”1.   Jäsenvaltioiden tai elinten, jotka jäsenvaltiot valtuuttavat hoitamaan tietojen keräämiseen ja raportointiin kuuluvia tehtäviä, on pidettävä tietojen keräämiseen ja raportointiin liittyvät rasitteet oikeasuhteisina sekä kerättävä kaikki tässä asetuksessa määritellyt tiedot 1 päivästä tammikuuta 2011 lähtien ja sen jälkeen kahden vuoden välein.

    Niiden on ilmoitettava tässä asetuksessa määritellyt tiedot ja asianmukaiset hanketiedot komissiolle vuonna 2011, joka on ensimmäinen raportointivuosi, ja sen jälkeen kahden vuoden välein. – –

    – –

    2.   Jäsenvaltiot tai niiden valtuuttamat elimet vapautetaan 1 kohdassa säädetyistä velvollisuuksista edellyttäen että, ja siinä määrin kuin, energia-alaa koskevan unionin oikeuden tai Euratom-sopimuksen nojalla

    a)

    kyseinen jäsenvaltio tai sen valtuuttama elin on jo toimittanut komissiolle tämän asetuksen vaatimuksia vastaavat tiedot ja on ilmoittanut tietojen toimittamisen ajankohdan sekä sen, minkä säädöksen nojalla tiedot on ilmoitettu; tai

    b)

    erityiselimelle on annettu tehtäväksi laatia unionin tasolla energiainfrastruktuuriin tehtäviä investointeja koskeva monivuotinen investointisuunnitelma, ja se kerää tätä varten tämän asetuksen vaatimuksia vastaavat tiedot. Tässä tapauksessa ja tämän asetuksen soveltamiseksi erityiselin ilmoittaa kaikki asiaan kuuluvat tiedot komissiolle.”

    6

    Asetuksen 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Tietolähteet”, säädetään seuraavaa:

    ”Asianomaisten yritysten on ilmoitettava ennen kunkin raportointivuoden kesäkuun 1 päivää 3 artiklassa tarkoitetut tiedot niille jäsenvaltioille tai näiden valtuuttamille elimille, joiden alueella ne aikovat toteuttaa investointihankkeita. – –

    Ensimmäistä alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta yrityksiin, jos kyseinen jäsenvaltio päättää käyttää muita keinoja 3 artiklassa tarkoitettujen tietojen toimittamiseksi komissiolle.”

    7

    Riidanalaisen asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Ilmoituksen sisältö”, säädetään seuraavaa:

    ”1.   Liitteessä luetellun tyyppisiä investointihankkeita koskevissa 3 artiklassa tarkoitetuissa ilmoituksissa on mainittava soveltuvin osin:

    a)

    suunnitteilla tai rakenteilla oleva kapasiteetin määrä;

    b)

    suunnitteilla tai rakenteilla olevan infrastruktuurin tai kapasiteetin tyyppi ja keskeiset ominaispiirteet sekä tarvittaessa rajat ylittävien siirtohankkeiden sijainti;

    c)

    todennäköinen käyttöönottovuosi;

    d)

    käytettyjen energialähteiden tyyppi;

    e)

    laitokset, jotka pystyvät vastaamaan toimitusvarmuutta koskeviin ongelmatilanteisiin, kuten käänteiset virtaukset tai polttoaineen vaihtamisen mahdollistavat laitteet; ja

    f)

    hiilidioksidin talteenottojärjestelmien laitteet tai hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevat jälkiasennusmahdollisuudet.

    2.   Ehdotettua kapasiteetin käytöstä poistamista koskevissa 3 artiklan mukaisissa ilmoituksissa on mainittava:

    a)

    kyseessä olevan infrastruktuurin laatu ja kapasiteetti; ja

    b)

    todennäköinen käytöstäpoistamisvuosi.

    3.   Edellä 3 artiklassa tarkoitetuissa ilmoituksissa on tarvittaessa ilmoitettava sellaisen asennetun tuotanto-, siirto- ja varastointikapasiteetin kokonaismäärä, joka on käytössä kyseessä olevan raportointivuoden alussa tai jonka toiminta on keskeytetty yli kolmeksi vuodeksi.

    Jäsenvaltiot, niiden valtuuttamat elimet tai 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erityiselin voivat liittää ilmoituksiinsa asiaa koskevat huomautuksensa, kuten investointihankkeiden toteuttamisen viivästymistä tai esteitä koskevat huomautukset.”

    8

    Asetuksen 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Tietojen laatu ja julkisuus”, säädetään seuraavaa:

    ”1.   Jäsenvaltioiden, niiden valtuuttamien elinten tai tilanteen mukaan erityiselinten on pyrittävä varmistamaan, että niiden komissiolle ilmoittamat tiedot ovat laadukkaita, merkityksellisiä, tarkkoja, selkeitä, ajantasaisia ja johdonmukaisia.

    Jos kyseessä ovat erityiselimet, tietojen mukana voidaan toimittaa jäsenvaltioiden asianmukaiset huomautukset.

    2.   Komissio voi julkaista tämän asetuksen mukaisesti, etenkin 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa analyyseissä toimitetut tiedot, edellyttäen, että tiedot julkaistaan koostetussa muodossa eikä yksittäisiä yrityksiä ja laitoksia koskevia tietoja paljasteta tai niistä ei voi tehdä johtopäätöksiä.

    3.   Jäsenvaltioiden, komission tai niiden valtuuttamien elinten on kunkin pidettävä hallussaan olevat kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina.”

    9

    Riidanalaisen asetuksen 7 artiklan mukaan komissio hyväksyy 31.10.2010 mennessä asetuksen täytäntöönpanon kannalta tarpeelliset säännökset, jotka koskevat asetuksen 3 ja 5 artiklassa tarkoitettujen tietojen ilmoittamisen muotoa ja muita teknisiä yksityiskohtia.

    10

    Riidanalaisen asetuksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Tietojenkäsittely”, säädetään seuraavaa:

    ”Komissio vastaa sille tämän asetuksen mukaisesti toimitettujen energiainfrastruktuuria koskevien tietojen vastaanotossa, tallentamisessa ja käsittelyssä tarvittavien tietotekniikkaresurssien kehittämisestä, isännöinnistä, hallinnoinnista ja ylläpidosta.”

    11

    Asetuksen 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Yksilöiden suojelu tietojen käsittelyssä”, säädetään seuraavaa:

    ”Tämä asetus ei rajoita unionin oikeuden soveltamista eikä sillä varsinkaan muuteta direktiivin 95/46/EY mukaisia jäsenvaltioiden velvollisuuksia niiden suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä eikä asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisia unionin toimielinten ja muiden elinten velvollisuuksia niiden käsitellessä henkilötietoja tehtäviensä yhteydessä.”

    12

    Asetuksen 10 artiklan, jonka otsikko on ”Seuranta ja raportointi”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

    ”Toimitettujen tietojen ja tarvittaessa muiden tietolähteiden, kuten komission ostamien tietojen, pohjalta ja ottaen huomioon asianmukaiset analyysit, kuten kaasun ja sähkön monivuotiset verkon kehittämissuunnitelmat, komissio toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja julkaisee joka toinen vuosi monialaisen analyysin unionin energiajärjestelmän rakenteellisesta kehityksestä ja tulevaisuudennäkymistä. Tällä analyysillä pyritään erityisesti:

    a)

    yksilöimään energiakysynnän ja -tarjonnan väliset mahdolliset tulevat puutteet, jotka ovat merkitykselliset unionin energiapoliittisten näkymien kannalta;

    b)

    määrittelemään investointien esteet ja edistämään parhaita toimintatapoja niiden voittamiseksi; ja

    c)

    lisäämään avoimuutta markkinatoimijoille ja mahdollisille markkinatulijoille.

    Komissio voi näiden tietojen pohjalta laatia myös tarpeellisiksi tai sopiviksi katsomiaan erityisanalyysejä.”

    13

    Riidanalainen asetus tuli 13 artiklansa nojalla voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 15.7.2010.

    14

    Asetuksen liitteessä, jonka otsikko on ”Investointihankkeet”, todetaan muun muassa seuraavaa:

    ”3.

    Sähkö

    3.1.

    Tuotanto

    Lämpö- ja ydinvoimalaitokset (generaattorit, joiden teho on vähintään 100 MWe),

    – –”

    Asian tausta

    15

    Komissio antoi 17.7.2009 neuvostolle ehdotuksen asetukseksi, jolla oli tarkoitus korvata 22.4.1996 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 736/96 yhteisön etua koskevien raakaöljy-, maakaasu- ja sähköalan investointihankkeiden ilmoittamisesta komissiolle (EYVL L 102, s. 1). Ehdotus perustui EY 284 ja EA 187 artiklaan. Vaikkei näissä artikloissa määrätä minkäänlaisesta parlamentin osallistumisesta päätöksentekomenettelyyn, neuvosto päätti kuulla parlamenttia, kuten se oli tehnyt annettaessa asetusta N:o 736/96.

    16

    Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1.12.2009 parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puheenjohtaja pyysi 8.12.2009 päivätyllä kirjeellä energia-alasta vastaavaa komission jäsentä tarkastelemaan uudelleen mainitun ehdotuksen oikeusperustan valintaa, jotta ehdotus perustuisi vastedes SEUT 194 artiklaan. Kyseinen komission jäsen vastasi, ettei Lissabonin sopimus vaikuta EY 284 artiklaan, josta on tullut SEUT 337 artikla, eikä EA 187 artiklaan, joten niitä oli edelleen pidettävä tietojen ilmoittamisen oikeusperustana.

    17

    Parlamentti antoi 25.2.2010 antamallaan päätöslauselmalla lausunnon kyseisestä ehdotuksesta, johon tekemällään tarkistuksella nro 1 se pyrki saamaan SEUT 194 artiklan 1 ja 2 kohdan oikeusperustaksi SEUT 337 ja EA 187 artiklan tilalle.

    18

    Neuvosto ei muuttanut asetusehdotusta tältä osin vaan antoi 24.6.2010 riidanalaisen asetuksen SEUT 337 ja EA 187 artiklan nojalla.

    19

    Parlamentin mukaan riidanalainen asetus olisi pitänyt antaa pelkästään SEUT 194 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla, joten se nosti nyt käsiteltävän kumoamiskanteen.

    Asianosaisten vaatimukset

    20

    Parlamentti vaatii, että unionin tuomioistuin

    kumoaa riidanalaisen asetuksen ja

    velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

    21

    Neuvosto vaatii, että unionin tuomioistuin

    hylkää kanteen ja

    velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

    22

    Unionin tuomioistuimen presidentin 5.4.2011 antamalla määräyksellä Ranskan tasavalta ja komissio hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan neuvoston vaatimuksia.

    Kanne

    Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

    23

    Parlamentin ainoan kumoamisperusteen mukaan riidanalaisen asetuksen oikeusperustan valinta oli virheellinen siltä osin kuin asetus annettiin virheellisesti SEUT 337 artiklan nojalla, vaikka unionin lainsäätäjällä oli tätä varten tarpeellinen toimivalta SEUT 194 artiklan 2 kohdan nojalla. Virheen takia asetus on kumottava, koska parlamentilla oli mahdollisuus osallistua sen antamiseen vain pelkän kuulemisen rajoissa, vaikka viimeksi mainitun määräyksen mukaan olisi pitänyt noudattaa tavallista lainsäätämisjärjestystä.

    24

    Parlamentin mielestä riidanalaisen asetuksen päätarkoituksena on edistää unionin energiapolitiikan tavoitteiden, jotka luetellaan SEUT 194 artiklan 1 kohdassa, toteuttamista erityisesti energian toimitusvarmuuden osalta.

    25

    Asetuksen sisällöstä parlamentti toteaa, että asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan komission tehtävänä on asetuksen perusteella toimitettavien tietojen pohjalta laatia määräajoin monialainen analyysi unionin energiajärjestelmän rakenteellisesta kehityksestä ja tulevaisuudennäkymistä tavoitteenaan muun muassa yksilöidä energian kysynnän ja tarjonnan väliset mahdolliset tulevat puutteet, jotka ovat merkitykselliset unionin energiapolitiikan kannalta, ja lisätä avoimuutta energiamarkkinoiden toimijoille ja mahdollisille markkinatulijoille. Näiden markkinoiden toimivuus, energian toimitusvarmuus ja energiatehokkuus kuuluvat SEUT 194 artiklan 1 kohdassa mainittuihin tavoitteisiin. Samalla asetuksella organisoitu tiedonkeräys on vain väline edistämään mainittujen tavoitteiden toteuttamista.

    26

    Parlamentti ei riitauta sitä, että SEUT 337 artiklaa on mahdollista käyttää yleisenä oikeusperustana tiedonkeräystä koskevien toimenpiteiden osalta. Parlamentti kuitenkin viittaa yhdistetyissä asioissa 188/80-190/80, Ranska ym. vastaan komissio, 6.7.1982 annettuun tuomioon (Kok., s. 2545, Kok. Ep. VI, s. 479) ja asiassa C-426/93, Saksa vastaan neuvosto, 9.11.1995 annettuun tuomioon (Kok., s. I-3723) ja väittää, että kun tiedonkeräys vastaa erityisesti jollekin unionin politiikalle ominaisia tarkoituksia, yleisen oikeusperustan asemesta on sovellettava kyseisiä tarkoituksia vastaavaa erityistä oikeusperustaa.

    27

    Parlamentti katsoo joka tapauksessa asiassa C-300/89, komissio vastaan neuvosto, 11.6.1991 annetun tuomion (Kok., s. I-2867, Kok. Ep. XI, s. I-211, 20 kohta) perusteella, että vaikka SEUT 337 artiklaa voitaisiinkin legitiimisti käyttää nyt käsiteltävässä asiassa samalla tavalla kuin SEUT 194 artiklan 2 kohtaa, viimeksi mainitulle oikeusperustalle on oikeuskäytännön mukaisesti annettava etusija suhteessa ensin mainittuun oikeusperustaan, koska parlamentti voi sen nojalla osallistua tiiviimmin kyseessä olevan säädöksen antamiseen.

    28

    Parlamentti ei pidä tarpeellisena käyttää lisäksi EA 187 artiklaa. Erotuksena EA 40 artiklasta, riidanalaisessa asetuksessa säädetty tiedonkeräysmekanismi nimittäin ei kuulu tavoitteeseen edistää tai yhteensovittaa investointeja ydinenergian alalla. Siten asetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti ydinenergian alaa koskevien tietojen ilmoittaminen on tarpeen vain silloin, kun näitä tietoja ei jo ole toimitettu komissiolle Euratom-sopimuksen nojalla. Asetus ei siis koske erityisesti ydinenergian alan kehittämiseen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamista.

    29

    Parlamentti katsoo joka tapauksessa, että vaikka EA 187 artiklaa olisikin käytettävä, kun riidanalaisen asetuksen tarkoitus ja sisältö otetaan huomioon, EA 187 artiklaa ja SEUT 194 artiklan 2 kohtaa on mahdollista käyttää samanaikaisesti, koska nämä kaksi määräystä eivät ole yhteensopimattomia menettelyn kannalta. Asiassa C-155/07, parlamentti vastaan neuvosto, 6.11.2008 annetun tuomion (Kok., s. I-8103, 79 kohta) mukaan tällöin on sovellettava tavallista lainsäätämisjärjestystä, koska SEUT 194 artiklan 2 kohdassa määrätään merkittävämmästä parlamentin osallistumisesta. Neuvoston tältä osin tekemä virhe johtaa siis yksinomaan muotoa koskevaan sääntöjenvastaisuuteen siltä osin kuin se ei vaikuta sovellettavan päätöksentekomenettelyn valintaan.

    30

    Lopuksi parlamentti toteaa, ettei se vastusta sitä, että jos unionin tuomioistuin kumoaa riidanalaisen asetuksen, se pysyttää sen vaikutukset SEUT 264 artiklan toisen kohdan mukaisesti, koska parlamentti ei ole eri mieltä asetuksen tarkoituksesta eikä myöskään sen toteuttamiseksi suunnitelluista keinoista, kun niitä tarkastellaan kokonaisuutena.

    31

    Neuvosto, jota Ranskan tasavalta ja komissio tukevat, kiistää väitteen, jonka mukaan riidanalaisen asetuksen tarkoituksena on toteuttaa unionin energiapolitiikan tavoitteita. Asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan nimittäin asetuksen tarkoituksena on vahvistaa yhteinen kehys komissiolle tehtäville ilmoituksille, jotka koskevat energiainfrastruktuureihin liittyviä investointihankkeita. Asetuksella pyritään siten mahdollistamaan, että komissiolla on säännöllisesti käytössään ajantasaistettuja tietoja tehtäviensä hoitamiseksi, koska tätä varten on olennaista, että sillä on hallussaan luotettavia tietoja. Parlamentti sekoittaa tältä osin keskenään riidanalaisen asetuksen tarkoituksen ja sen tavoitteen, johon myöhemmin pyritään toimenpiteillä, joita komissio mahdollisesti ehdottaa hankittujen tietojen analyysin pohjalta. Tällaisten tulevien ehdotusten tavoite ei ole kyseisen asetuksen oikeusperustan valintaa koskeva objektiivinen seikka.

    32

    Komissio huomauttaa tältä osin, että energiainfrastruktuureihin liittyviä investointeja koskevien tietojen keräys ei voi myötävaikuttaa suoraan energiapolitiikan tavoitteiden toteuttamiseen eikä energian toimitusvarmuuteen unionissa. Tähän tarvitaan pelkkää tiedonkeräystä paljon laajempia toimenpiteitä, joita ovat muun muassa tiettyihin infrastruktuureihin tehtävien investointien organisointi, rahoituslähteiden luominen tai tällaisiin investointeihin kannustavan kehyksen perustaminen.

    33

    Riidanalaisen asetuksen sisällöstä neuvosto katsoo, että asetuksen 3–10 artiklasta ilmenee selvästi, että asetuksessa on ainoastaan kyse tietojen ilmoittamisesta, koska siinä vahvistetaan jäsenvaltioille ja yrityksille velvollisuus kerätä vaaditut tiedot ja toimittaa ne komissiolle koostetussa muodossa. Erityisesti asetuksen 10 artiklassa määritellään tätä varten komissiolle annettavat erityistehtävät sekä kyseisten tietojen käyttöä ja levittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

    34

    Neuvoston mukaan SEUT 337 artiklan käyttö edellyttää kolmea seikkaa eli kyse on velvollisuudesta toimittaa tiedot komissiolle, siitä, että neuvosto vahvistaa rajat ja edellytykset, ja siitä, että tiedot ovat tarpeellisia komissiolle uskottujen tehtävien hoitamiseksi. Riidanalaisen asetuksen 3 ja 4 artiklan valossa ensimmäinen näistä edellytyksistä ilmiselvästi täyttyy. Toinenkin edellytys täyttyy, koska asetuksen 5–9 artiklassa vahvistetaan rajat kyseessä olevien tietojen tyypin sekä tietojen julkaisemisen ja käsittelyn osalta, kun taas asetuksen 10 artiklassa määritellään komissiolle annettavat erityistehtävät sekä yksityiskohtaiset säännöt siitä, miten komissio käyttää ja levittää kyseisiä tietoja. Neuvosto lisää, että tietojen, joita komissio voi pyytää, on oltava tarpeellisia komission tehtävien hoitamiseksi, jotka puolestaan esitetään erityisesti saman asetuksen 10 artiklassa ja yleisemmin SEU 17 artiklassa.

    35

    Neuvosto huomauttaa, että edellä mainitussa asiassa Saksa vastaan neuvosto annetun tuomion 19 kohdassa on jo todettu, että SEUT 337 artikla on asianmukainen oikeusperusta komission hoitamalle tiedonkeräykselle, koska komissiolle annetaan mainitussa määräyksessä yleinen toimivalta hankkia kaikki tarvittavat tiedot tehtäviensä hoitamiseksi.

    36

    Neuvosto ja Ranskan tasavalta kiistävät argumentin, jonka mukaan SEUT 337 artiklaa ei ole sovellettava silloin, kun tiedonkeräys liittyy johonkin unionin politiikkaan. Se, että toimi koskee energia-alaa, ei nimittäin riitä siihen, että on sovellettava SEUT 194 artiklaa. Nyt käsiteltävässä asiassa on siten niin, että vaikka riidanalaisen asetuksen voidaan katsoa liittyvän energia-alaan, sen vaikutukset unionin energiapolitiikkaan ovat vain välillisiä ja liitännäisiä suhteessa asetuksen päätarkoitukseen.

    37

    Neuvoston, Ranskan tasavallan ja komission mielestä parlamentin kannattama tulkinta johtaisi kaiken tehokkaan vaikutuksen poistamiseen SEUT 337 artiklalta, koska annetun toimivallan periaatteen mukaan kyseistä määräystä voidaan soveltaa vain, kun kyse on unionin toimivallasta.

    38

    Neuvosto korostaa, että siitä mahdollisuudesta, että muitakin EUT-sopimuksen määräyksiä voidaan edelleen soveltaa energia-alalla huolimatta energiapolitiikkaa koskevan oikeusperustan sisällyttämisestä mainittuun sopimukseen, määrätään itse SEUT 194 artiklassa, jota sovelletaan, ”sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimu[ks]en muiden määräysten soveltamista”. Tämä koskee paitsi SEUT 337 artiklaa komission hoitaman tiedonkeräyksen osalta myös muun muassa SEUT 122 artiklaa, jonka nojalla neuvosto voi toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä, jos ilmenee suuria vaikeuksia tuotteiden saatavuudessa energia-alalla, sekä SEUT 170 artiklaa, jossa on kyse muun muassa Euroopan laajuisten verkkojen kehittämisestä energiainfrastruktuurien aloilla, ja SEUT 338 artiklaa tilastojen alalla.

    39

    Neuvoston, Ranskan tasavallan ja komission mukaan SEUT 337 ja SEUT 338 artikla, jotka kuuluvat EUT-sopimuksen yleisiin määräyksiin ja loppumääräyksiin, ovat luonteeltaan yleisiä määräyksiä siinä mielessä, että niitä on sovellettava kaikkiin unionin toimivallan aloihin. Kyseisiä määräyksiä on siis pidettävä siltä osin kuin kyse on niiden tarkoituksesta, joka koskee tilastojen laatimista ja komission tiedonsaantioikeutta, erityisinä määräyksinä suhteessa mihin tahansa muuhun jotakin alakohtaista politiikkaa koskevaan kyseisen sopimuksen määräykseen. Edellä mainitussa asiassa Saksa vastaan neuvosto annetun tuomion tulkinta, jonka parlamentti on esittänyt, on siis virheellinen.

    40

    Neuvosto ja komissio korostavat tässä yhteydessä, että vaikka riidanalaisen asetuksen ansiosta hankitut tiedot koskevat energiainfrastruktuureja, komissio voi käyttää niitä asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti paitsi energiapolitiikassa myös edistääkseen kaikkia politiikkojaan, kuten Euroopan laajuisten verkkojen kehittämistä energiainfrastruktuurien aloilla, kilpailua, sijoittautumisvapautta, palvelujen tarjoamisen vapautta tai pääomien vapaata liikkuvuutta.

    41

    Neuvoston mielestä sekin on perusteltua, että riidanalaisen asetuksen oikeusperustana on käytetty lisäksi EA 187 artiklaa, koska ydinvoimalat kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan; Ranskan tasavalta ja komissio tukevat neuvostoa myös tältä osin. Vaikka EA 41 artiklassa yritykset velvoitetaan ilmoittamaan hankkeensa komissiolle, jotta tämä voi arvioida kutakin hanketta erikseen, EA 187 artikla on oikeusperusta, jossa komissiolle annetaan toimivalta pyytää tiedot, joita se pitää tarpeellisina kaikkien tehtäviensä hoitamiseksi. SEUT 337 ja EA 187 artiklassa määrätyt menettelyt ovat keskenään yhteensopivia eikä näiden kahden määräyksen kumuloinnilla loukata parlamentin oikeuksia.

    42

    Neuvosto lisää, että toimielimen merkittävämpi tai vähäisempi osallistuminen toimen antamiseen ei voi ratkaista oikeusperustan valintaa, jonka on perustuttava yksinomaan toimen tarkoitukseen ja sisältöön. Menettely, jota noudatetaan tietyn toimen antamiseksi, on seuraus valitusta oikeusperustasta eikä päinvastoin.

    43

    Neuvosto vaatii toissijaisesti, että jos unionin tuomioistuin päättää kumota riidanalaisen asetuksen, sen vaikutukset pysytetään uuden säädöksen antamiseen asti.

    Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

    44

    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava sellaisiin objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat toimen tarkoitus ja sisältö, eikä siihen, mitä oikeudellista perustaa on käytetty annettaessa muita unionin toimia, joilla mahdollisesti on samankaltaisia piirteitä. Lisäksi on katsottava, että kun perussopimuksessa on erityinen määräys, joka voi olla kyseessä olevan toimen oikeudellinen perusta, toimen on perustuttava kyseiseen määräykseen (em. asia parlamentti v. neuvosto, tuomion 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

    45

    Jos toimea tarkasteltaessa ilmenee, että sillä on kaksi eri tarkoitusta tai että siinä on kahdenlaisia tekijöitä, ja jos toinen näistä tarkoituksista tai näistä tekijöistä on yksilöitävissä toimen pääasialliseksi tarkoitukseksi tai tekijäksi, kun taas toinen on ainoastaan liitännäinen, on käytettävä yhtä oikeudellista perustaa, toisin sanoen sitä, jota toimen pääasiallinen tai määräävä tarkoitus tai tekijä edellyttää (em. asia parlamentti v. neuvosto, tuomion 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

    46

    Kun kyse on toimesta, jolla on useampi samanaikainen tarkoitus tai useita tekijöitä, joita ei voida erottaa toisistaan ja joista mikään ei ole toiseen nähden liitännäinen, oikeuskäytännössä on katsottu, että kun perussopimuksen eri määräykset ovat näin sovellettavissa, tällaista toimea annettaessa on poikkeuksellisesti käytettävä useaa eri oikeudellista perustaa (em. asia parlamentti v. neuvosto, tuomion 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

    47

    Oikeuskäytännössä on kuitenkin jo todettu, että kahden oikeudellisen perustan käyttäminen ei ole mahdollista, jos näiden perustojen osalta määrätyt menettelyt ovat keskenään yhteensopimattomia (em. asia parlamentti v. neuvosto, tuomion 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

    48

    Sen arvioimiseksi, onko nyt käsiteltävä kanne perusteltu, on tutkittava ensin riidanalaisen asetuksen tarkoitus ja sisältö, jotta voidaan selvittää toiseksi, voiko tämän asetuksen perustana olla pätevästi, kuten neuvosto, Ranskan tasavalta ja komissio väittävät, SEUT 337 artikla eikä SEUT 194 artiklan 2 kohta, jota parlamentti pitää asianmukaisena oikeusperustana, ja sitten on tutkittava kolmanneksi, onko käytettävä lisäksi EA 187 artiklaa, minkä parlamentti myös riitauttaa.

    Riidanalaisen asetuksen tarkoitus

    49

    Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen mukaan tämän asetuksen tarkoituksena on hankkia komissiolle tarkkoja tietoja energiainfrastruktuureihin liittyvien investointien kehityksestä unionissa, jotta se voisi hoitaa sille energia-alalla uskotut tehtävät toteuttamalla kaikki asiaa koskevat toimenpiteet energian kysynnän ja tarjonnan tulevan tasapainon osalta.

    50

    Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 2–5 ja 8–15 perustelukappaleessa täsmennetään tässä yhteydessä, että asetuksen tavoitteena on mahdollistaa, että komissio voi analysoida unionin koko energiajärjestelmän rakenteellista kehitystä ja tulevaisuudennäkymiä, jotta voitaisiin muun muassa määritellä infrastruktuurien ja investointien mahdollisia puutteita tarjonnan ja kysynnän saattamiseksi tasapainoon ja siten taata sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja niiden lisääntyvä yhdentyminen, varmistaa unionin energiansaanti muun muassa parantamalla unionin energiajärjestelmän tulevaan kehitykseen liittyvää avoimuutta sekä edistää energiatehokkuutta ja energiansäästöä, erityisesti varmistamalla siirtyminen kohti vähähiilistä energiajärjestelmää ja kehittämällä uusia teknologioita.

    51

    Lisäksi riidanalaisen asetuksen perusteluissa, jotka sisältyvät ehdotukseen neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisön energiainfrastruktuuriin liittyvien investointihankkeiden ilmoittamisesta komissiolle ja asetuksen (EY) N:o 736/96 kumoamisesta (KOM(2009) 361 lopullinen), komissio korostaa ehdotuksensa perusteluista ja tavoitteista, että ehdotus liittyy uuteen energiapolitiikkaan, jonka tarkoituksena on muun muassa turvata energiahuolto ja lieventää ilmastonmuutosta.

    52

    Tästä ilmenee selvästi, että vaikka riidanalaisen asetuksen tarkoituksena tosin onkin tiedonkeräys, kuten neuvosto, Ranskan tasavalta ja komissio väittävät, siitä säädetään mainitussa asetuksessa, jotta unioni voisi toteuttaa sille energia-alalla asetetut tietyt tavoitteet.

    Riidanalaisen asetuksen sisältö

    53

    Heti aluksi on todettava, että useat riidanalaisen asetuksen säännökset eivät erikseen tarkasteltuina liity sellaisinaan unionin energiapolitiikalle asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen.

    54

    Tämä pätee riidanalaisen asetuksen 4 artiklaan, jossa vain yksilöidään komissiolle toimitettavien tietojen lähde eli yritykset, jotka aikovat toteuttaa energiainfrastruktuureihin liittyviä investointihankkeita, sekä asetuksen 8 ja 9 artiklaan, jotka koskevat näiden tietojen käsittelyä komissiossa ja yksilöiden suojelua tietojen käsittelyssä. Sama koskee asetuksen 7 artiklaa, jonka mukaan komissio toteuttaa asetuksen täytäntöönpanotoimia. Tällaisia yleisiä säännöksiä voidaan sisällyttää mihin tahansa tiedonkeräysjärjestelmää koskevaan unionin toimeen.

    55

    On kuitenkin todettava, että riidanalaisen asetuksen muiden säännösten sisältö liittyy kiinteästi unionin energiapolitiikkaan.

    56

    Siten riidanalaisen asetuksen 1 artiklasta, luettuna yhdessä asetuksen 2 artiklassa annettujen määritelmien kanssa, ilmenee, että asetuksella on tarkoitus vahvistaa yhteinen kehys komissiolle tehtäville ilmoituksille, jotka koskevat investointihankkeita, jotka liittyvät infrastruktuureihin käytännössä kaikilla energia-aloilla, mukaan lukien uusiutuvista energialähteistä peräisin oleva sähkö ja biopolttoaineet, mikä antaa ymmärtää, että kyseisellä asetuksella on tarkoitus varmistaa energiamarkkinoiden moitteeton toiminta, energian toimitusvarmuus unionissa sekä uusiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittäminen.

    57

    Samoin riidanalaisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että rajat ylittäviä siirtohankkeita lukuun ottamatta asianmukaiset tiedot tällaisista investointihankkeista on ilmoitettava koostetussa muodossa, mikä antaa ymmärtää, että tiedot on tarkoitettu suunnittelutoimintaan, jolla pyritään varmistamaan tasapaino energian kysynnän ja tarjonnan välillä unionissa. Tällainen tulkinta saa tukea mainitun artiklan 2 kohdasta, koska – jotta asetuksen johdanto-osan 11 perustelukappaleen mukaisesti voidaan välttää luomasta päällekkäisyyttä maakaasun ja sähkön sisämarkkinoita koskevien toimenpiteiden kanssa – kyseisessä kohdassa vapautetaan jäsenvaltiot tiedonkeräysvelvollisuudesta silloin, kun monivuotisen investointisuunnitelman laatimisesta unionin oikeuden nojalla vastaava elin on jo koonnut mainittua tarkoitusta varten asetuksen vaatimuksia vastaavia tietoja.

    58

    Lisäksi riidanalaisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että jäsenvaltioiden on asetuksen nojalla toimitettava tarkkoja ja yksityiskohtaisia tietoja investointihankkeistaan energia-alalla, muun muassa suunnitteilla tai rakenteilla olevan kapasiteetin määrästä, tyypistä ja keskeisistä ominaispiirteistä, todennäköisestä käyttöönottovuodesta, käytettyjen energialähteiden tyypistä ja laitoksista, jotka pystyvät vastaamaan toimitusvarmuutta koskeviin ongelmatilanteisiin. Lisäksi mainitun artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat liittää ilmoituksiinsa asiaa koskevat huomautuksensa, jotka koskevat esimerkiksi investointihankkeiden toteuttamisen viivästymistä tai esteitä. On todettava, että tällaisilla velvollisuuksilla on tarkoitus varmistaa energian toimitusvarmuus unionissa.

    59

    Lopuksi ja varsinkin on huomattava, että riidanalaisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan komission on julkaistava toimitettujen tietojen ja tarvittaessa muiden tietolähteiden pohjalta joka toinen vuosi monialainen analyysi unionin energiajärjestelmän rakenteellisesta kehityksestä ja tulevaisuudennäkymistä; tällä analyysillä pyritään erityisesti yksilöimään energian kysynnän ja tarjonnan väliset mahdolliset tulevat puutteet, jotka ovat merkitykselliset unionin energiapolitiikan kannalta, ja lisäämään avoimuutta markkinatoimijoille ja mahdollisille markkinatulijoille. Asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan komissio voi tällaisen analyysin yhteydessä julkaista tiedot, jotka on toimitettu koostetussa muodossa, varmistamalla, ettei yksittäisiä yrityksiä ja laitoksia koskevia yksityiskohtaisia tietoja paljasteta tai ettei niistä voida tehdä johtopäätöksiä. Näistäkin säännöksistä ilmenee, että asetuksessa säädetyn tiedonkeräyksen tarkoituksena on toteuttaa suunnittelutoimintaa, jolla pyritään varmistamaan energiamarkkinoiden toiminta ja energian toimitusvarmuus unionissa.

    60

    On todettava, että näissä tämän tuomion 56–59 kohdassa tarkastelluissa säännöksissä määritellään riidanalaisen asetuksen keskeiset seikat, koska niissä määritetään tiedonkeräysvelvollisuuden tarkka ulottuvuus ja sisältö, kun taas asetuksen 4 ja 7–9 artikla, jotka koskevat tiedonkeräyksen tiettyjä teknisiä ja yleisempiä näkökohtia, ovat luonteeltaan enemmän liitännäisiä.

    61

    On siis katsottava, että riidanalaisen asetuksen sisällöstä ilmenee, että asetuksen keskeisenä tarkoituksena on säätää energiainfrastruktuureihin liittyviä investointihankkeita koskevien tietojen keräysjärjestelmästä, jolla pyritään mahdollistamaan, että unioni voi toteuttaa tiettyjä tavoitteita energia-alalla, erityisesti siltä osin kuin kyse on energian sisämarkkinoiden toiminnasta, energian toimitusvarmuuden varmistamisesta unionissa sekä uusiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämisestä.

    EUT-sopimuksen kannalta asianmukaisen oikeusperustan käyttö

    62

    EUT-sopimuksen seitsemänteen osaan, jonka otsikko on ”Yleiset määräykset ja loppumääräykset”, sisältyvän SEUT 337 artiklan mukaan ”komissio voi sille uskottujen tehtävien hoitamiseksi – – hankkia kaikki tarvittavat tiedot ja toimittaa kaikki tarvittavat tarkastukset”. Tämän määräyksen mukaisesti neuvosto tekee ratkaisunsa yksinkertaisella enemmistöllä parlamenttia kuulematta, vaikka tällainen kuuleminen järjestettiinkin nyt käsiteltävässä asiassa.

    63

    Kuten oikeuskäytännössä jo on todettu, kyseisessä määräyksessä komissiolle annetaan yleinen toimivalta hankkia kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen sille EUT-sopimuksessa uskottujen tehtävien hoitamiseksi, joten neuvostolla ei ole velvollisuutta perustaa mainittua tiedonkeräystoimintaa koskevia toimia sellaisiin kyseisen sopimuksen eri määräyksiin, joissa komissiolle annetaan erityisiä tehtäviä (ks. vastaavasti em. asia Saksa v. neuvosto, tuomion 19 ja 20 kohta).

    64

    SEUT 337 artikla on siten sellaisten toimien oikeusperusta, jotka koskevat komission harjoittamaa yleistä tiedonkeräystoimintaa, eikä siinä edellytetä, että tällainen tiedonkeräys on tarpeen unionin tietyn politiikan tavoitteiden toteuttamiseksi.

    65

    EUT-sopimuksen kolmanteen osaan, jonka otsikko on ”Unionin sisäiset politiikat ja toimet”, sisältyvän SEUT 194 artiklan, joka muodostaa yksinään kyseisen osan XXI osaston, jonka otsikko on ”Energia”, 1 kohdan mukaan sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan yhteydessä sekä ympäristön säilyttämistä ja sen tilan parantamista koskevan vaatimuksen huomioon ottaen unionin energiapolitiikalla pyritään jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä varmistamaan energiamarkkinoiden toimivuus, varmistamaan energian toimitusvarmuus unionissa, edistämään energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä uusiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä ja edistämään energiaverkkojen yhteenliittämistä. SEUT 194 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan parlamentti ja neuvosto säätävät SEUT 294 artiklassa määrättyä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä, ”sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimusten muiden määräysten soveltamista”; mainitussa menettelyssä parlamentti osallistuu kattavasti päätöksentekoon.

    66

    Lissabonin sopimuksella käyttöön otetulla SEUT 194 artiklalla on siis sisällytetty EUT-sopimukseen nimenomainen oikeusperusta unionin energiapolitiikalle. Kuten sen sanamuodosta ja erityisesti sen 2 kohdan sanamuodosta ilmenee, mainittu määräys on oikeusperusta sellaisille unionin toimille, jotka ovat ”tarpeellisia” määräyksen 1 kohdassa kyseiselle politiikalle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

    67

    Tällainen määräys on oikeusperusta, jota on tarkoitus soveltaa kaikkiin unionin energia-alalla antamiin toimiin, joilla kyseiset tavoitteet voidaan toteuttaa, jollei EUT-sopimuksen energia-alaa koskevista erityisistä määräyksistä muuta johdu, kuten voidaan päätellä SEUT 194 artiklan 2 kohdan sisältämästä ilmauksesta ”sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimusten muiden määräysten soveltamista”. Kuten neuvosto on todennut, kyse on muun muassa SEUT 122 artiklasta, joka koskee tilannetta, jossa ilmenee suuria vaikeuksia energiatuotteiden saatavuudessa, tai SEUT 170 artiklasta, joka koskee Euroopan laajuisia verkkoja, sekä toimivallasta, joka unionilla on mainitun sopimuksen muiden määräysten nojalla, vaikka kyseessä olevilla toimenpiteilläkin pyritään johonkin SEUT 194 artiklan 1 kohdassa mainituista energiapolitiikan tavoitteista.

    68

    Tästä seuraa, että sen selvittämiseksi, onko unionin toimen, jonka tarkoituksena on, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, tiedonkeräys energia-alalla, oikeusperustana SEUT 337 artikla vai SEUT 194 artiklan 2 kohta, on tutkittava, voidaanko kyseistä toimea pitää sen tarkoituksen ja sisällön perusteella tarpeellisena niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka unionin energiapolitiikalle erityisesti asetetaan viimeksi mainitun artiklan 1 kohdassa. Jos näin on, on todettava, että koska tiedonkeräys voidaan rinnastaa mainitun politiikan yhdeksi tekijäksi, unionin toimen, jolla tiedonkeräyksestä säädetään, on perustuttava SEUT 194 artiklan 2 kohtaan. Unionin toimea ei siis voida antaa SEUT 337 artiklan nojalla ainoastaan siksi, että sillä säädetään tiedonkeräysjärjestelmästä (ks. analogisesti em. asia komissio v. neuvosto, tuomion 22 kohta).

    69

    Nyt käsiteltävässä asiassa tämän tuomion 49 ja 61 kohdasta ilmenee, että riidanalaisen asetuksen tarkoitus ja sisältö liittyvät kiinteästi unionin energiapolitiikan tavoitteisiin, jotka mainitaan erityisesti SEUT 194 artiklan 1 kohdassa.

    70

    Toisin kuin neuvosto, Ranskan tasavalta ja komissio väittävät, ei voida katsoa, että riidanalainen asetus vaikuttaa tältä osin vain välillisesti ja liitännäisesti unionin energiapolitiikkaan ja että siinä on kyse vain tämän politiikan taustasta sillä perusteella, että energiapolitiikan tavoitteiden toteuttaminen edellyttää pelkkää tiedonkeräystä laajempia toimenpiteitä.

    71

    Riidanalaisella asetuksella säädetty tiedonkeräysjärjestelmä nimittäin ei koske yleisluonteisia tietoja vaan tarkkoja tietoja unionin energiainfrastruktuureista, jotta komissio voi yksilöidä energiatuotteiden kysynnän ja tarjonnan väliset mahdolliset puutteet unionissa.

    72

    Tällaisten tietojen keräys on siten ennakkoedellytys sille, että unioni toteuttaa kaikki asiaa koskevat toimenpiteet, joilla on tarkoitus varmistaa energian sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, energiatuotteiden toimitusvarmuus, energiatehokkuuden edistäminen sekä uusiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittäminen.

    73

    Tästä seuraa, että riidanalaisella asetuksella säädetty tiedonkeräys voidaan perustella vain tavoitteella toteuttaa jotkin niistä erityistehtävistä, jotka unionille osoitetaan energiapolitiikkaa koskevan SEUT 194 artiklan 1 kohdassa (ks. analogisesti asia C-533/03, komissio v. neuvosto, tuomio 26.1.2006, Kok., s. I-1025, 52 kohta).

    74

    Riidanalaisella asetuksella säädetystä tiedonkeräyksestä voidaan siis katsoa, että se myötävaikuttaa suoraan unionin energiapolitiikan tavoitteiden toteuttamiseen, sellaisina kuin ne määritellään SEUT 194 artiklan 1 kohdassa, ja että siinä on siis kyse, mihin asetuksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa sitä paitsi viitataan, ”tarpeellisesta” välineestä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi mainitun artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

    75

    Tässä yhteydessä on merkityksetöntä, toisin kuin neuvosto ja komissio väittävät, että riidanalaisen asetuksen nojalla hankittuja tietoja voidaan käyttää asetuksen 10 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan muihin kuin energiapolitiikan tarkoituksiin. On nimittäin niin, että vaikka komissio voisikin käyttää asetuksen nojalla hankittuja tietoja muihin kuin energiapolitiikan tarkoituksiin, sellaisena kuin se määritellään SEUT 194 artiklan 1 kohdassa, asetuksen tarkoitus ja sisältö kuuluvat kuitenkin tämän politiikan piiriin, kuten tämän tuomion 49–61 kohdasta ilmenee.

    76

    Hyväksyä ei voida myöskään erottelua, jonka neuvosto ja Ranskan tasavalta tekevät riidanalaisen asetuksen välittömän tarkoituksen, joka niiden mukaan koskee tiedonkeräystä, ja asetuksen sen myöhemmän tavoitteen välillä, johon niiden mukaan voidaan pyrkiä komission hankkimien tietojen ansiosta. On nimittäin huomattava, kuten edellä esitetystä tarkastelusta ilmenee oikeudellisesti riittävällä tavalla, että kyseisellä asetuksella säädetyn tiedonkeräyksen tarkoituksena on juuri mahdollistaa, että komissio voi saavuttaa SEUT 194 artiklan 1 kohdassa mainitut unionin energiapolitiikan erityiset tavoitteet. Tästä seuraa, että asetuksen yhteydessä tiedonkeräys ja energiapolitiikan tavoite liittyvät kiinteästi ja erottamattomasti toisiinsa.

    77

    Toisin kuin neuvosto, Ranskan tasavalta ja komissio väittävät, edellä esitetystä analyysistä ei myöskään seuraa mitenkään, että SEUT 337 artikla lakkaisi kaikissa tilanteissa olemasta pätevä oikeusperusta unionin toimille, joilla on tarkoitus perustaa tiedonkeräysjärjestelmä unionin jonkin alakohtaisen politiikan yhteydessä, mikä tekisi siten kyseisen määräyksen täysin merkityksettömäksi. Kuten tämän tuomion 65–68 kohdasta ilmenee, kyseistä määräystä olisi nimittäin käytettävä muun muassa, jos riidanalaista asetusta ei voitaisi pitää tarpeellisena SEUT 194 artiklan 1 kohdassa erityisesti mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi unionin energiapolitiikan osalta.

    78

    Neuvosto ja komissio eivät myöskään voi SEUT 337 artiklasta esittämänsä tulkinnan perustelemiseksi vedota SEUT 338 artiklaan, joka koskee tilastojen laatimiseksi toteutettavia toimenpiteitä. On nimittäin niin, että vaikka tämä määräys sisältyy SEUT 337 artiklan tavoin EUT-sopimuksen seitsemänteen osaan, jonka otsikko on ”Yleiset määräykset ja loppumääräykset”, se ei ole riidanalaisen asetuksen oikeusperusta eikä se myöskään voi vaikuttaa sen tarkasteluun, onko nyt käsiteltävä kanne perusteltu. Olipa SEUT 338 artiklan ulottuvuus mikä tahansa, se ei voi kyseenalaistaa SEUT 337 artiklan ja SEUT 194 artiklan ulottuvuutta, sellaisena kuin se ilmenee niiden kummankin sanamuodosta.

    79

    On siis katsottava, ettei riidanalainen asetus kuulu SEUT 337 artiklan vaan SEUT 194 artiklan soveltamisalaan, koska asetus on viimeksi mainitun määräyksen 1 kohdassa mainittujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarpeellinen keino. Niinpä kyseinen asetus olisi pitänyt antaa SEUT 194 artiklan 2 kohdan nojalla.

    Se, että riidanalaisen asetuksen oikeusperustana on käytetty lisäksi EA 187 artiklaa

    80

    EA 187 artiklan, joka sisältyy Euratom-sopimuksen V osastoon, jonka otsikko on ”Yleiset määräykset”, mukaan komissio voi hankkia kaikki sellaiset tiedot ja toimittaa kaikki sellaiset tarkastukset, jotka ovat tarpeen komissiolle mainitussa sopimuksessa uskottujen tehtävien hoitamiseksi. Kyseisen määräyksen yhteydessä neuvosto tekee EA 106 A artiklan 1 kohdan ja SEU 16 artiklan 3 kohdan nojalla ratkaisunsa määräenemmistöllä parlamenttia kuulematta, vaikka tällainen kuuleminen järjestettiinkin nyt käsiteltävässä asiassa.

    81

    Kun otetaan huomioon SEUT 337 ja EA 187 artiklan sanamuotojen samankaltaisuus niiden aineellisen soveltamisalan osalta, viimeksi mainittua määräystä on tämän tuomion 62–64 kohdassa esitetyistä syistä pidettävä yleisenä oikeusperustana, joka koskee yleistä tiedonkeräystoimintaa, jota komissio harjoittaa sille Euratom-sopimuksessa uskottujen tehtävien hoitamiseksi.

    82

    Vaikka nyt käsiteltävässä asiassa pitääkin paikkansa, että riidanalainen asetus koskee myös tiettyihin ydinenergiainfrastruktuureihin liittyvien investointihankkeiden ilmoittamista komissiolle, kuten ilmenee asetuksen 1 artiklasta, luettuna yhdessä sen liitteen 3.1 alakohdan kanssa, tämän tuomion 49–61 kohdassa esitetyistä syistä kyseinen asetus ei kuitenkaan tarkoituksensa ja sisältönsä perusteella koske unionin politiikan toteuttamista ydinenergian erityisalalla, sellaisena kuin se määritellään Euratom-sopimuksessa, vaan unionin politiikan toteuttamista energia-alalla yleensä.

    83

    Ydinenergiainfrastruktuureja koskevat tiedot ovat siis vain yksi tekijä kaikissa niissä merkityksellisissä tiedoissa, jotka koskevat unionin energiajärjestelmää kokonaisuudessaan ja jotka komission on saatava käyttöönsä voidakseen, kuten riidanalaisen asetuksen johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, tehdä kokonaisarvioinnin energian kysynnästä ja tarjonnasta muun muassa energian toimitusvarmuuden varmistamiseksi unionissa.

    84

    Tässä yhteydessä on sitä paitsi huomattava, että on riidatonta, ettei riidanalainen asetus kuulu, kuten sen johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, EA 40–EA 44 artiklassa tarkoitettuun tavoitteeseen edistää tai yhteensovittaa investointeja ydinenergian alalla; mainitut artiklat koskevat erityisesti sitä, että ydinenergian alalla toimivat yritykset ilmoittavat kaikista uusia laitoksia, laitosten korvaamista tai niiden muuntamista koskevista yksittäisistä tietyn laajuisista investointihankkeista tällä alalla. Riidanalainen asetus sitä vastoin koskee sitä, että kaikki jäsenvaltiot ilmoittavat kaikkia energiainfrastruktuureihin liittyviä investointihankkeita koskevat koostetiedot.

    85

    Tästä seuraa, ettei riidanalainen asetus kuulu EA 187 artiklan soveltamisalaan.

    86

    Niinpä on katsottava, että riidanalainen asetus on siltä osin kuin se perustuu EA 187 artiklaan annettu virheellisen oikeusperustan nojalla ja että sen olisi pitänyt perustua pelkästään SEUT 194 artiklan 2 kohtaan.

    87

    Kaiken edellä esitetyn perusteella riidanalainen asetus on kumottava siltä osin kuin se perustuu SEUT 337 ja EA 187 artiklaan.

    Vaatimus riidanalaisen asetuksen vaikutusten pysyttämisestä

    88

    Parlamentti vaatii neuvoston tukemana, että mikäli unionin tuomioistuin kumoaa riidanalaisen asetuksen, se pysyttää sen vaikutukset uuden asetuksen antamiseen asti.

    89

    Tästä on muistutettava, että SEUT 264 artiklan toisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa todeta, miltä osin kumotun asetuksen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä.

    90

    Nyt käsiteltävässä asiassa on huomattava, että riidanalainen asetus tuli 13 artiklansa mukaisesti voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 15.7.2010.

    91

    On todettava, että riidanalaisen asetuksen kumoamisella ilman sen vaikutusten pysyttämistä voisi olla kielteisiä seurauksia unionin energiapolitiikan toteuttamiselle, koska asetus on siltä osin kuin sillä voidaan varmistaa mainitun politiikan tavoitteiden toteuttamisen kannalta tarpeellisten tietojen keräys välttämätön edellytys sille, että unionin toimielimet toteuttavat tätä varten kaikki asiaa koskevat toimenpiteet. Vaikka parlamentti vaatiikin asetuksen kumoamista virheellisen oikeusperustan käytön perusteella, se ei riitauta asetuksen tarkoitusta eikä myöskään sen sisältöä.

    92

    On siis katsottava, että kyse on tärkeistä oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä, jotka oikeuttavat sen, että unionin tuomioistuin hyväksyy asianosaisten vaatimuksen riidanalaisen asetuksen vaikutusten pysyttämisestä.

    93

    Niinpä asetuksen vaikutukset on pysytettävä, kunnes kohtuullisessa ajassa on tullut voimaan uusi asetus, joka on annettu asianmukaisen oikeusperustan eli SEUT 194 artiklan 2 kohdan nojalla.

    Oikeudenkäyntikulut

    94

    Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska parlamentti on vaatinut neuvoston velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska tämä on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Ranskan tasavalta ja komissio, jotka ovat asiassa väliintulijoina tukemassa neuvoston vaatimuksia, vastaavat työjärjestyksen 69 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti omista oikeudenkäyntikuluistaan.

     

    Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

     

    1)

    Euroopan unionin energiainfrastruktuuriin liittyvien investointihankkeiden ilmoittamisesta komissiolle ja asetuksen (EY) N:o 736/96 kumoamisesta 24.6.2010 annettu neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 617/2010 kumotaan.

     

    2)

    Asetuksen N:o 617/2010 vaikutukset pysytetään, kunnes tämän tuomion julistamispäivästä lukien kohtuullisessa ajassa on tullut voimaan uusi asetus, joka on annettu asianmukaisen oikeusperustan eli SEUT 194 artiklan 2 kohdan nojalla.

     

    3)

    Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut paitsi Ranskan tasavallan ja Euroopan komission oikeudenkäyntikuluja.

     

    4)

    Ranskan tasavalta ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

     

    Allekirjoitukset


    ( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: ranska.

    Alkuun