7.6.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 149/3

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 504/2008,

annettu 6 päivänä kesäkuuta 2008,

neuvoston direktiivien 90/426/ETY ja 90/427/ETY täytäntöönpanosta hevoseläinten tunnistusmenetelmien osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/426/ETY (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 4 alakohdan,

ottaa huomioon jalostusta ja polveutumista koskevista edellytyksistä yhteisön sisäisessä hevoseläinten kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/427/ETY (2) ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan c ja d alakohdan, 6 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan sekä 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden tuonnissa kolmansista maista sovellettavia jalostus- ja polveutumisedellytyksiä koskevista periaatteista ja puhdasrotuisista jalostusnaudoista annetun direktiivin 77/504/ETY muuttamisesta 23 päivänä kesäkuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/28/EY (3) ja erityisesti sen 3 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Rekisteröityjen hevoseläinten mukana seuraavasta tunnistusasiakirjasta (passista) 20 päivänä lokakuuta 1993 tehdyssä komission päätöksessä 93/623/ETY (4) säädetään eläinten terveydentilan valvontaa varten menetelmästä, jolla rekisteröidyt hevoseläimet voidaan tunnistaa niitä liikuteltaessa.

(2)

Komission päätöksen 93/623/ETY muuttamisesta sekä jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten tunnistamisesta 22 päivänä joulukuuta 1999 tehdyssä komission päätöksessä 2000/68/EY (5) vahvistetaan säännöt, jotka koskevat tunnistusasiakirjaa, joka seuraa hevoseläinten mukana niitä liikuteltaessa.

(3)

Päätöksiä 93/623/ETY ja 2000/68/EY sovelletaan jäsenvaltioissa eri tavoin. Kyseisissä päätöksissä hevoseläinten tunnistaminen liittyy nimenomaan eläinten liikuttelemiseen, kun taas muita kotieläimiä koskevassa yhteisön lainsäädännössä eläinten tunnistaminen liittyy muun muassa tautien torjumiseen riippumatta siitä, liikutellaanko eläimiä. Lisäksi hevoseläimiin sovellettava kaksitasoinen järjestelmä, joka koskee toisaalta jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettuja hevoseläimiä ja toisaalta rekisteröityjä hevoseläimiä, saattaa aiheuttaa sen, että yhdestä eläimestä annetaan enemmän kuin yksi tunnistusasiakirja; tämä tilanne voidaan ehkäistä ennalta vain siten, että eläin merkitään pysyvällä muttei välttämättä näkyvällä tavalla ensimmäisen tunnistuksen yhteydessä.

(4)

Tunnistusasiakirjaan sisältyvä, päätöksen 93/623/ETY vaatimusten mukainen kuva ei täysin yhdenmukainen niiden vastaavanlaisten tietojen kanssa, joita urheilukilpailujen ja ravien yhteydessä hevoseläimiä käsittelevät kansainväliset järjestöt ja maailman eläintautijärjestö (OIE) edellyttävät. Tässä asetuksessa olisi näin ollen vahvistettava kaavio, joka täyttää yhteisön tarpeet ja vastaa edellä mainittuja kansainvälisiä vaatimuksia.

(5)

Hevoseläinten tuontiin sovelletaan edelleen niitä vaatimuksia, jotka sisältyvät direktiiviin 90/426/ETY, ja erityisesti eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista teurashevosten tuonnissa 5 päivänä helmikuuta 1993 tehtyyn komission päätökseen 93/196/ETY (6), sekä eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista rekisteröityjen hevosten sekä jalostukseen ja kasvatukseen tarkoitettujen hevosten tuonnissa 5 päivänä helmikuuta 1993 tehtyyn komission päätökseen 93/197/ETY (7).

(6)

Kun sovelletaan yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 (8) vahvistettuja tullimenettelyitä, on tarpeen lisäksi viitata Kanaalisaariin ja Mansaareen sovellettavista maataloustuotteiden kauppaa koskevista yhteisön säännöksistä 12 päivänä maaliskuuta 1973 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 706/73 (9). Asetuksessa (ETY) N:o 706/73 säädetään, että 1 päivästä syyskuuta 1973 sovellettavaa yhteisön sääntelyä sovelletaan eläinlääkintälainsäädännön alaan, mutta yhteisön kotieläinjalostuslainsäädäntö jää sen soveltamisalan ulkopuolelle. Tätä asetusta olisi sovellettava rajoittamatta edellä mainitun asetuksen soveltamista.

(7)

Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä 17 päivänä heinäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 (10) määritellään eläinten pitäjä. Sen sijaan direktiivin 90/426/ETY 4 artiklan 2 kohdassa viitataan eläimen omistajaan tai kasvattajaan. Afrikkalaisen hevosruton valvontasäännöistä ja torjuntatoimenpiteistä 29 päivänä huhtikuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/35/ETY (11) annetaan omistajaa ja pitäjää koskeva yhteinen määritelmä. Koska hevoseläimen omistaja ei yhteisön ja kansallisen lainsäädännön mukaan välttämättä ole vastuussa eläimestä, on tarpeen selvittää, että hevoseläinten tunnistamisesta on tämän asetuksen mukaisesti vastuussa ensisijaisesti eläimen pitäjä, joka saattaa myös olla eläimen omistaja.

(8)

Yhteisön lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi tämän asetuksen mukaisia hevoseläinten tunnistusmenetelmiä olisi sovellettava sanotun kuitenkaan rajoittamatta jalostukseen tarkoitettujen hevoseläinten kantakirjoihin hyväksymistä ja merkitsemistä koskevista perusteista 10 päivänä tammikuuta 1996 tehdyn komission päätöksen 96/78/EY (12) soveltamista.

(9)

Näiden menetelmien olisi vastattava niitä jalostajien järjestöjen vahvistamia periaatteita, jotka ovat rekisteröityjen hevoseläinten kantakirjoja pitävien tai perustavien järjestöjen ja yhdistysten hyväksymisen tai tunnustamisen perusteista 11 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn komission päätöksen 92/353/ETY (13) mukaisia. Kyseisen päätöksen mukaisesti rodun alkuperää koskevaa kantakirjaa pitävien järjestöjen ja yhdistysten on laadittava periaatteet, jotka koskevat hevoseläinten tunnistamisjärjestelmää sekä kantakirjan jaottelua ja siihen merkittyä polveutumista.

(10)

Lisäksi polveutumista osoittavassa todistuksessa, johon viitataan direktiivin 90/427/ETY 4 artiklan 2 kohdan d alakohdassa ja joka on sisällytettävä tunnistusasiakirjaan, olisi mainittava kaikki tarpeelliset tiedot, jotta voidaan varmistua siitä, että eri kantakirjojen välillä liikuteltavat hevoseläimet sisällytetään siihen kantakirjan jaotteluun, jonka kriteerit ne täyttävät.

(11)

Polveutumis- ja jalostustodistusten käyttöönotosta siitoseläinten, näiden siemennesteen, munasolujen ja alkioiden tuontia varten 18 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyn komission päätöksen 96/510/EY (14) 1 artiklan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti rekisteröityjen hevoseläinten polveutumis- ja jalostustodistuksen on oltava päätöksessä 93/623/ETY määrätyn tunnistusasiakirjan mukainen. Tämän vuoksi on tarpeen selvittää, että viittauksia päätöksiin 93/623/ETY ja 2000/68/EY pidetään viittauksina tähän asetukseen.

(12)

Koska kaikki yhteisöön tämän asetuksen mukaisesti tuotavat hevoseläimet olisi tunnistettava yhdellä tunnistamista koskevalla asiakirjalla, tarvitaan erityissäännöksiä silloin kun eläimen asema muutetaan jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetusta hevoseläimestä direktiivin 90/426/ETY 2 artiklan c kohdassa tarkoitetuksi rekisteröidyksi hevoseläimeksi.

(13)	Jäsenvaltioiden olisi voitava perustaa erityisiä järjestelmiä, joiden avulla voidaan tunnistaa vapaissa tai puolivapaissa olosuhteissa vaeltavat hevoseläimet määrätyillä alueilla, myös luonnonsuojelualueilla, direktiivin 92/35/ETY 2 artiklan noudattamiseksi.

(14)

Hevoseläinten sähköisiä tunnistimia, jäljempänä ’mikrosiru’, käytetään jo laajasti kansainvälisellä tasolla. Kyseistä tekniikkaa olisi käytettävä varmistamaan läheinen yhteys hevoseläimen ja tunnistamiskeinon välillä. Hevoseläimet olisi merkittävä mikrosirulla, joskin olisi säädettävä vaihtoehtoisista eläimen tunnistamisen turvaavista menetelmistä, joita voidaan käyttää sillä edellytyksellä, että varmistetaan vastaavasti päällekkäisten tunnistusasiakirjojen myöntämisen estäminen.

(15)

Hevoseläimen mukana on nykyisen yhteisön lainsäädännön mukaan aina oltava tunnistusasiakirja, mutta olisi säädettävä poikkeuksesta kyseiseen vaatimukseen silloin, kun se on mahdotonta taikka vain epäkäytännöllistä, kun otetaan huomioon tunnistusasiakirjan säilyttäminen koko hevoseläimen elinajan tai kun kyseistä asiakirjaa ei annettu, koska eläin teurastettiin ennen kuin se saavutti tunnistamista varten säädetyn enimmäisiän.

(16)

Kyseisiä poikkeuksia olisi sovellettava rajoittamatta yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/85/EY (15) 14 artiklan soveltamista; kyseisessä säännöksessä sallitaan poikkeukset tiettyihin taudin valvontatoimenpiteisiin niillä tiloilla, joilla on vahvistettu kyseisen taudin puhkeaminen.

(17)

Jäsenvaltioiden olisi myös voitava sallia yksinkertaistetun tunnistusasiakirjan käyttäminen, kun hevoseläimiä siirretään niiden alueen sisällä. Useilla alueilla on otettu tiedon tallennuskäyttöön muovikortteja, joissa on tietokonesiru, jäljempänä ’älykortti’. Kyseisten älykorttien myöntämisen pitäisi olla mahdollista tunnistusasiakirjan lisäksi, ja niitä pitäisi voida käyttää tietyissä olosuhteissa hevoseläimen tunnistusasiakirjan sijaan liikuttaessa jäsenvaltion sisällä.

(18)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 853/2004, (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004 täytäntöönpanoa koskevista siirtymäjärjestelyistä sekä asetusten (EY) N:o 2009/2004 ja (EY) N:o 854/2004 muuttamisesta 5 päivänä joulukuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2076/2005 (16) 8 artiklan mukaan vaatimus elintarvikeketjua koskevien tietojen toimittamisesta on pantava täytäntöön hevoseläinten osalta vuoden 2009 loppuun mennessä.

(19)

On annettava säännöksiä sen varalle, että tämän asetuksen mukaisesti eliniäksi myönnetty tunnistusasiakirja katoaa. Kyseisten säännösten avulla pitäisi pystyä välttämään laiton useamman kuin yhden tunnistusasiakirjan hallussapito niin hyvin kuin mahdollista, jotta voidaan asianmukaisesti määritellä hevoseläimen asema ihmisravintona käytettäväksi tarkoitettuna. Jos saatavilla on riittävästi vahvistettavissa olevaa tietoa, olisi myönnettävä kaksoiskappale, johon on merkitty sen olevan kaksoiskappale, ja yleensä eläin olisi poistettava elintarvikeketjusta. Muissa tapauksissa olisi annettava korvaava asiakirja, johon on niin ikään merkitty sen olevan korvaava asiakirja, jolla aiemmin rekisteröity hevoseläin luokitellaan uudelleen jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetuksi hevoseläimeksi.

(20)

Direktiivin 90/426/ETY 4 ja 5 artiklan mukaan tunnistusasiakirjaa käytetään välineenä hevoseläinten siirtämisen estämiseksi, jos tauti puhkeaa sillä tilalla, jossa niitä pidetään tai kasvatetaan. Sen vuoksi on tarpeen säätää kyseisen asiakirjan voimassaolon keskeyttämisestä siirtotarkoituksessa tiettyjen tautien puhkeamisen yhteydessä tekemällä asianmukainen merkintä tunnistamisasiakirjaan.

(21)

Jos hevoseläin kuolee muuten kuin teurastamalla teurastamossa, kuolleiden eläinten käsittelyä valvovan viranomaisen olisi palautettava tunnistusasiakirja myöntävälle elimelle muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 (17) mukaisesti ja olisi varmistettava, että mikrosirua tai muuta välinettä kuten merkintää hevoseläimen tunnistamisen varmistamiseksi ei voida käyttää uudelleen.

(22)

Jotta voidaan estää mikrosirujen joutuminen elintarvikeketjuun, sellainen liha, josta ei ole voitu poistaa mikrosirua teurastuksessa, olisi julistettava ihmisravinnoksi sopimattomaksi ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevan II jakson V luvun mukaisesti (18).

(23)	Standardoimalla mikrosirujen kiinnityspaikka ja kirjaamalla kyseinen paikka tunnistusasiakirjaan helpotettaisiin kiinnitettyjen mikrosirujen paikallistamista.

(24)

Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (19) 2 artiklan mukaisesti elävät eläimet, jotka on tarkoitus saattaa markkinoille ihmisten ravinnoksi, määritellään elintarvikkeiksi. Kyseisessä asetuksessa säädetään elintarvikealan toimijoiden pitkälle ulottuvasta vastuusta kaikissa elintarvikkeiden käsittelyn vaiheissa, johon kuuluu myös elintarviketuotantoon käytettävien eläinten jäljitettävyys.

(25)

Jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetuista hevoseläimistä samoin kuin rekisteröidyistä hevoseläimistä voi jossakin vaiheessa elämäänsä tulla direktiivin 90/426/ETY 2 artiklan d alakohdan mukaisia teurastettaviksi tarkoitettuja hevoseläimiä. Kavioeläinten, joihin myös hevoseläimet kuuluvat, liha on määritelty eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (20) liitteessä I.

(26)

Asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä II olevan III jakson 7 kohdan mukaan teurastamoiden on tarvittaessa pyydettävä, vastaanotettava ja tarkastettava elintarvikeketjua koskevat tiedot, joissa on yksityiskohtaisesti kuvattu elintarviketuotantoon tarkoitettujen eläinten alkuperä, historia ja hallinto. Toimivaltainen viranomainen voi sallia kotimaisia kavioeläimiä koskevien tietojen lähettämisen teurastamoon samaan aikaan kuin eläimet sen sijaan, että ne lähetettäisiin etukäteen. Teurastettaviksi tarkoitettujen hevoseläinten mukana toimitettavan tunnistusasiakirjan olisi siksi oltava osana kyseisiä elintarvikeketjua koskevia tietoja.

(27)	Asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevan II jakson III luvun 1 kohdan mukaisesti virkaeläinlääkärin on todennettava, että elintarvikealan toimija varmistaa, että ihmisravinnoksi teurastettaviksi hyväksyttävät eläimet tunnistetaan asianmukaisesti.

(28)

Asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä II olevan III jakson 8 kohdan mukaisesti elintarvikealan toimijoiden on tarkastettava kotieläiminä pidettävien kavioeläinten mukana toimitetut passit sen varmistamiseksi, että eläin on tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi, ja jos ne hyväksyvät eläimen teurastettavaksi, niiden on toimitettava passi virkaeläinlääkärille.

(29)

Hevoseläinten hoitamista eläinlääkkeillä koskee eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/82/EY (21), sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa 26. kesäkuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 (22) ja tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/22/EY (23) soveltamista.

(30)

Direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään hevoseläimille kyseisen direktiivin 11 artiklaan erityisiä poikkeuksia, jotka liittyvät elintarviketuotantoon käytettävien eläinten hoitoon lääkkeillä joiden jäämien enimmäismäärä on vahvistettu muille kuin kohdelajeille tai jotka on hyväksytty toisissa olosuhteissa, edellyttäen, että kyseiset hevoseläimet on tunnistettu yhteisön lainsäädännön mukaisesti ja niiden tunnistusasiakirjaan on erityisesti merkitty, että niitä ei ole tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten tai että ne on tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten vähintään kuuden kuukauden mittaisen varoajan jälkeen sen jälkeen, kun niitä on hoidettu aineilla, jotka on lueteltu 13 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1950/2006, jossa vahvistetaan yhdessä eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY kanssa luettelo hevoseläinten hoidossa välttämättömistä aineista (24).

(31)

Jotta voidaan edelleen valvoa tunnistusasiakirjojen myöntämistä, tietokantaan olisi syötettävä vähimmäismäärä kyseisten asiakirjojen antamista koskevaa tietoa. Jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden ja komission yhteistyöstä eläinlääkintää ja kotieläinjalostusta koskevan lainsäädännön oikean soveltamisen varmistamiseksi 21 päivänä marraskuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/608/ETY (25) mukaisesti eri jäsenvaltioiden tietokantojen välillä olisi oltava yhteistyötä tietojen vaihdon helpottamiseksi.

(32)

Suurimpien hevosia kasvattavien ja kilpailuja järjestävien organisaatioiden välillä on sovittu maailmanlaajuisesta hevoseläinten yleisestä tunnistusnumerojärjestelmästä (UENL). Se kehitettiin maailman kilpahevosten kasvattajien liiton (World Breeding Federation for Sport Horses, WBFSH), kansainvälisen kantakirjakomitean (International Stud-Book Committee, ISBC), maailman arabianhevosjärjestön (World Arabian Horse Organization, WAHO), eurooppalaisen arabianhevosliiton (European Conference of Arabian Horse Organisations, ECAHO), angloarabihevosten kansainvälisen liiton (Conférence Internationale de l’Anglo-Arabe, CIAA), kansainvälisen ratsastajainliiton (Fédération Equestre Internationale, FEI) ja eurooppalaisen raviurheiluliiton (Union Européenne du Trot, UET) aloitteesta ja järjestelmää koskevia tietoja saa UELN:n Internet-sivuston (26) kautta.

(33)

UELN:n järjestelmä sopii rekisteröityjen hevoseläinten sekä jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten rekisteröintiin, ja se mahdollistaa tietoverkkojen asteittaisen käyttöönoton, jolloin voidaan taata, että eläimen tunnistaminen voidaan edelleen varmistaa direktiivin 90/427/ETY 6 artiklan mukaisesti, kun on kyse rekisteröidystä hevoseläimestä.

(34)	Kun tietokannoille nimetään koodeja, ne ja yksittäisten eläinten tallennetun tunnistusnumeron muoto eivät saa mitenkään olla ristiriidassa vakiintuneen UELN-järjestelmän kanssa. Sen vuoksi olisi tutkittava nimettyjen UELN-koodien luetteloa ennen uuden koodin nimeämistä tietokannalle.

(35)

Direktiivin 90/426/ETY 7 artiklan 3 kohdan mukaan virkaeläinlääkärin on merkittävä rekisteriin teurastetun hevoseläimen tunnistusnumero tai tunnistusasiakirjan numero ja toimitettava lähetyspaikan toimivaltaiselle viranomaiselle tämän pyynnöstä todistus siitä, että hevoseläin on teurastettu. Kyseisen direktiivin 4 artiklan 4 kohdan i alakohdan mukaan rekisteröityjen hevoseläinten teurastuksen jälkeen niiden tunnistusasiakirjat on palautettava ne myöntäneelle viranomaiselle. Samoja edellytyksiä olisi sovellettava myös jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettuja hevoseläimiä varten myönnettyihin tunnistusasiakirjoihin. Kyseisiä vaatimuksia on helpompi noudattaa, jos tallennetaan UELN-järjestelmän kanssa yhteensopiva tunnistusnumero ja sitä käytetään tunnistamaan ne viranomaiset tai elimet, jotka antoivat tunnistusasiakirjan. Jäsenvaltioiden olisi käytettävä niitä yhdyselimiä, jotka ne ovat nimenneet rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (27) 35 artiklan mukaisesti.

(36)

Direktiivin 90/426/ETY 4 ja 5 artiklan mukaisten eläinten terveyttä koskevien takeiden tarjoamiseksi tarpeellinen eläinlääkinnällinen valvonta voidaan varmistaa vain, jos toimivaltainen viranomainen on tietoinen tilasta, sellaisena kuin se kyseisen direktiivin 2 artiklan a kohdassa määritellään. Vaatimukset ovat samat, jos elintarvikelainsäädäntöä sovelletaan elintarviketuotantoon käytettäviin hevoseläimiin. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että hevoseläimiä siirretään useammin kuin muita eläimiä, ei pitäisi pyrkiä siihen, että hevoseläimet voitaisiin jäljittää tosiaikaisesti ja jatkuvasti. Hevoseläinten tunnistamisen pitäisi sen vuoksi olla ensimmäinen vaihe hevoseläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmässä, joka on tarkoitus saada valmiiksi uuden eläinten terveyttä koskevan yhteisön politiikan puitteissa.

(37)	Jotta yhteisön lainsäädäntöä, joka koskee hevoseläinten tunnistamista, sovelletaan yhdenmukaisesti jäsenvaltioissa ja jotta voidaan varmistaa, että se on selkeää ja avointa, päätökset 93/623/ETY ja 2000/68/EY olisi kumottava ja korvattava tällä asetuksella.

(38)	On vahvistettava siirtymätoimenpiteet, jotta jäsenvaltiot voivat mukautua tämän asetuksen säännöksiin.

(39)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean sekä pysyvän kotieläinjalostusta käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan tunnistamista koskevat säännöt, jotka koskevat hevoseläimiä, jotka:

a)	ovat syntyneet yhteisössä; tai

b)	on luovutettu yhteisössä vapaaseen liikkeeseen asetuksen (ETY) N:o 2913/92 4 artiklan 16 kohdan a alakohdan mukaisessa tullimenettelyssä.

2.   Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta seuraavan lainsäädännön soveltamista:

a)	asetus (ETY) N:o 706/73 ja päätös 96/78/EY; sekä

b)	toimet, joihin jäsenvaltiot ovat ryhtyneet rekisteröidäkseen hevoseläimiä pitävät tilat.

2 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin 90/426/ETY 2 artiklan a, c–f, h ja i kohdan sekä direktiivin 90/427/ETY 2 artiklan c kohdan määritelmiä.

2.   Lisäksi käytetään seuraavia määritelmiä:

a)

’pitäjällä’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on omistus- tai hallintaoikeus hevoseläimiin tai jonka tehtäväksi on annettu niiden hoito, rahallista korvausta vastaan tai ilmaiseksi, pysyvästi tai tilapäisesti, myös kuljetuksen, markkinoiden, kilpailujen tai kulttuuritapahtumien aikana;

b)	’mikrosirulla’ tarkoitetaan ainoastaan luettavaa passiivista radiotaajuudella toimivaa tunnistuslaitetta, joka: i) on ISO-standardin 11784 mukainen ja käyttää HDX- tai FDX-B -tekniikkaa sekä ii) on luettavissa ISO-standardin 11785 mukaisella lukulaitteella vähintään 12 cm etäisyydeltä;

c)	’hevoseläimellä’ tarkoitetaan villejä tai kesytettyjä hevoseläinten heimon Equus-suvun kaikkia kavioeläinnisäkäslajeja ja niiden risteytyksiä;

d)

’yksilöllisellä tunnistusnumerolla’ tarkoitetaan yksilöllistä 15-merkkistä aakkosnumeerista tunnusta, johon on yhdistetty tiedot, jotka koskevat yksittäistä hevoseläintä sekä tietokantaa ja sitä valtiota, johon kyseinen tieto on ensimmäiseksi talletettu maailmanlaajuisen hevoseläinten yleisen tunnistusnumerojärjestelmän, jäljempänä ’UENL’, mukaisesti, ja joka sisältää: i) kuusinumeroisen UELN-yhteensopivan tunnistusnumeron 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tietokantaa varten, jota seuraa ii) yhdeksännumeroinen kyseiselle hevoseläimelle nimetty yksilöllinen tunnistusnumero;

e)	’älykortilla’ tarkoitetaan muovikortteja, joihin on upotettu tietokonesiru, jolle voidaan tallettaa tietoa ja jolta voidaan siirtää tietoa yhteensopiviin tietojärjestelmiin sähköisesti.

II   LUKU

TUNNISTUSASIAKIRJA

3 artikla

Yleiset periaatteet ja velvoite tunnistaa hevoseläimet

1.   Edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja hevoseläimiä ei saa pitää, ellei niitä ole tunnistettu tämän asetuksen mukaisesti.

2.   Jollei pitäjällä ole omistusoikeutta hevoseläimeen, hän toimii tämän asetuksen puitteissa hevoseläimen omistavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jäljempänä ’omistaja’, puolesta ja yhteisymmärryksessä tämän kanssa.

3.   Tässä asetuksessa hevoseläinten tunnistusjärjestelmä koostuu seuraavista tekijöistä:

a)	yksi tunnistamista koskeva elinikäinen asiakirja;

b)	menetelmä, jolla varmistetaan kiistattomasti tunnistusasiakirjan ja hevoseläimen yhteys;

c)	tietokanta, johon tallennetaan yksilöllisen tunnistusnumeron kohdalle sellaista eläintä koskevat tunnistustiedot, jonka tunnistusasiakirja annettiin kyseiseen tietokantaan rekisteröidylle henkilölle.

4 artikla

Hevoseläimen tunnistusasiakirjoja myöntävät elimet

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tunnistusasiakirjan antajana toimivat seuraavat elimet, jäljempänä ’myöntävät elimet’:

a)

jäsenvaltion tai kyseisen jäsenvaltion virallisen laitoksen hyväksymä tai tunnustama järjestö tai yhdistys, sellaisina kuin niitä tarkoitetaan direktiivin 90/427/ETY 2 artiklan c kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa; kyseinen järjestö tai yhdistys hoitaa kyseisen eläinrodun kantakirjaa, kuten direktiivin 90/426/ETY 2 artiklan c kohdassa tarkoitetaan tai

b)	kansainvälisen kilpailu- tai urheiluhevosia hallinnoivan yhdistyksen tai järjestön sivuliike, jolla on pääkonttori jäsenvaltiossa, kuten direktiivin 90/426/ETY 2 artiklan c kohdassa tarkoitetaan.

2.   Kolmannen valtion polveutumistodistuksia antavien viranomaisten myöntämiä päätöksen 96/510/EY 1 artiklan kolmannen luetelmakohdan mukaisia tunnistusasiakirjoja on pidettävä pätevinä tämän asetuksen mukaisesti 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen rekisteröityjen hevoseläinten osalta.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä elin, joka myöntää 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tunnistusasiakirjat jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettuja hevoseläimiä varten.

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut myöntävät elimet toimivat tämän asetuksen ja erityisesti sen 5, 8–12, 14, 16, 17, 21 ja 23 artiklan mukaisesti.

5.   Jäsenvaltioiden on laadittava ja pidettävä yllä ajantasaista luetteloa myöntävistä elimistä ja saatettava tieto muiden jäsenvaltioiden ja kansalaisten saataville verkkosivun kautta.

Myöntäviä elimiä koskevien tietojen on sisällettävä ainakin yhteystiedot, jotka ovat tarpeen 19 artiklan vaatimusten täyttämiseksi.

Auttaakseen jäsenvaltioita toimittamaan kyseiset ajantasaiset luettelot saataville komissio perustaa Internet-sivuston, johon kunkin jäsenvaltion on lisättävä linkki kansalliselle Internet-sivustolleen.

6.   Luettelo kolmansien maiden myöntävistä elimistä, joihin viitataan 2 kohdassa, on laadittava ja päivitettävä seuraavasti:

a)

myöntävän elimen sijaintimaan toimivaltainen viranomainen takaa, että: i) myöntävä elin on 2 kohdan mukainen; ii) jos myöntävä elin on hyväksytty direktiivin 94/28/ETY mukaisesti, sen on oltava tämän asetuksen 21 artiklan 3 kohdan mukaisten tiedon toimittamista koskevien vaatimusten mukainen; iii) myöntävien elinten luettelo laaditaan, pidetään ajan tasalla ja toimitetaan komissiolle;

b)

komissio: i) toimittaa jäsenvaltioille säännöllisesti ilmoituksia uusista tai päivitetyistä luetteloista, jotka se on saanut asianomaisten kolmansien valtioiden toimivaltaisilta viranomaisilta a kohdan iii alakohdan mukaisesti; ii) järjestää kyseisten luetteloiden päivitetyt versiot yleisön saataville; iii) tarvittaessa toimittaa asian, joka liittyy kolmansien maiden myöntävien elinten luetteloon, viipymättä pysyvän kotieläinjalostusta käsittelevän komitean esityslistalle päätöstä varten neuvoston direktiivin 88/661/ETY (28) 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

5 artikla

Yhteisössä syntyneiden hevoseläinten tunnistus

1.   Yhteisössä syntyneet hevoseläimet tunnistetaan yhdellä tunnistamista koskevalla asiakirjalla, joka on liitteessä I kuvatun hevoseläinten tunnistusasiakirjan, jäljempänä ’tunnistusasiakirja’ tai ’passi’, mallin mukainen. Asiakirja myönnetään hevoseläimen eliniäksi.

Tunnistusasiakirjan on oltava painetussa muodossa, jota ei voi jakaa, ja sen pitää sisältää kohdat seuraavissa luvuissa edellytettyjen tietojen lisäämistä varten:

a)	jos kyse on rekisteröidyistä hevoseläimistä, I–X luku;

b)	jos kyse on jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetuista hevoseläimistä, ainakin I, III, IV ja VI–IX luku.

2.   Myöntävän elimen on varmistettava, että hevoseläimelle ei myönnetä tunnistusasiakirjaa, jollei vähintään asiakirjan I lukua ole asianmukaisesti täytetty.

3.   Rekisteröidyt hevoseläimet yksilöidään tunnistusasiakirjassa tämän asetuksen 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettujen myöntävien elinten sääntöjen mukaisesti huolimatta tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan säännöksistä ja sanotun kuitenkaan rajoittamatta päätöksen 96/78/EY 1 artiklan 1 kohdan soveltamista.

4.   Rekisteröityjen hevoseläinten osalta tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun myöntävän elimen on täydennettävä tunnistusasiakirjan II lukuun ne tiedot, jotka ilmenevät direktiivin 90/427/ETY 4 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetusta polveutumista osoittavasta todistuksesta.

Kyseisen rekisteröidyn hevoseläimen rodun alkuperää koskevaa kantakirjaa pitävän hyväksytyn jalostusjärjestön periaatteiden mukaisesti polveutumista osoittavan todistuksen on sisällettävä täydelliset polveutumista koskevat tiedot, päätöksen 96/78/EY 2 tai 3 artiklassa tarkoitettu kantakirjan osasto ja se pääosaston luokka, jos perustettu, johon hevoseläin on sijoitettu.

5.   Hakemuksen tunnistusasiakirjan saamiseksi tekee pitäjä tai, jos niin erityisesti säädetään eläimen syntymäjäsenvaltion lainsäädännössä, omistaja, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tunnistusasiakirjaa varten niissä määräajoissa, joista tämän artiklan 6 kohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa säädetään; hakemus osoitetaan 4 artiklan 1, 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulle myöntävälle elimelle ja kaikki tarpeellinen tieto tämän asetuksen säännösten noudattamiseksi on toimitettava.

6.   Yhteisössä syntynyt hevoseläin on tunnistettava tämän asetuksen mukaisesti ennen 31 päivää joulukuuta hevoseläimen syntymävuonna tai kuuden kuukauden kuluessa syntymästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan 1 kohdan soveltamista.

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat päättää rajoittaa hevoseläimen tunnistamisen sallitun enimmäisajan kuuteen kuukauteen.

Niiden jäsenvaltioiden, jotka hyödyntävät toisessa alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, on ilmoitettava siitä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

7.   Lukujen järjestyksen ja niiden numeroinnin on säilyttävä muuttumattomana tunnistustodistuksessa lukuun ottamatta I lukua, joka voidaan sijoittaa tunnistusasiakirjan keskiaukeamalle.

8.   Tunnistusasiakirjaa ei saa monistaa eikä korvata uudella paitsi 16 ja 17 artiklassa säädetyissä tapauksissa.

6 artikla

Poikkeaminen tunnistusasiakirjan I luvun täydentämisestä

Poiketen siitä mitä 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, kun mikrosiru on kiinnitetty 11 artiklan mukaisesti tai kun käytetään yksilöllistä, kestävää ja näkyvää vaihtoehtoista merkkiä 12 artiklan mukaisesti, I luvun A osan 3 kohdan b–h alakohdassa ja tunnistusasiakirjan I luvun B osan kaavion 12–18 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei tarvitse täydentää, tai kaavion sijasta voidaan käyttää valokuvaa tai tulostetta, jossa on riittävästi yksityiskohtia hevoseläimen tunnistamiseksi.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua poikkeusta sovelletaan sen kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja myöntävien elinten säätämiä hevoseläinten tunnistamista koskevia sääntöjen soveltamista.

7 artikla

Tiettyjen vapaissa tai puolivapaissa olosuhteissa elävien hevoseläinten tunnistamista koskevat poikkeukset

1.   Poiketen siitä, mitä 5 artiklan 1, 3 ja 5 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi päättää, että hevoseläimet, jotka muodostavat määriteltyjä vapaissa tai puolivapaissa olosuhteissa eläviä kantoja tietyillä kyseisen viranomaisen määrittämillä alueilla, kuten luonnonsuojelualueilla, tunnistetaan 5 artiklan mukaisesti vain, jos ne siirretään pois kyseisiltä alueilta tai otetaan kotieläinkäyttöön.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka aikovat käyttää hyväkseen 1 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, on ilmoitettava komissiolle kyseisistä kannoista ja alueista:

a)	kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä tai

b)	ennen kuin ne käyttävät kyseistä poikkeusta.

8 artikla

Maahantuotujen hevoseläinten tunnistus

1.   Pitäjä tai, jos niin erityisesti säädetään sen jäsenvaltion lainsäädännössä, johon eläin on tuotu, omistaja, tekee hakemuksen tunnistusasiakirjan saamiseksi tai jo olemassa olevan tunnistusasiakirjan rekisteröimiseksi asianomaisen myöntävän elimen tietokantaan 21 artiklan mukaisesti 30 päivän kuluessa asetuksen (ETY) N:o 2913/92 4 artiklan 16 kohdan a alakohdassa tarkoitetun tullimenettelyn loppuun saattamisesta, kun:

a)	hevoseläimet on tuotu yhteisöön tai

b)	direktiivin 90/426/ETY 2 artiklan i kohdassa määritelty tilapäinen pääsy muutetaan kyseisen direktiivin 19 artiklan iii kohdan mukaiseksi vakinaiseksi pääsyksi.

2.   Jos hevoseläimen mukana olevat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat eivät ole 5 artiklan 1 kohdan mukaisia tai jos niistä puuttuu tiettyjä tässä asetuksessa vaadittuja tietoja, myöntävä elin pyytää, että pitäjä tai, jos niin erityisesti säädetään sen maan lainsäädännössä, johon eläin on tuotu, omistaja:

a)	täydentää kyseisiä asiakirjoja niin, että ne täyttävät 5 artiklan vaatimukset sekä

b)	tallentaa kyseisen hevoseläimen tunnistustiedot ja lisätiedot tietokantaan 21 artiklan mukaisesti.

3.   Jos hevoseläimen mukana olevia tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ei voi muuttaa niin, että ne täyttävät 5 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimukset, ne eivät ole päteviä tämän asetuksen mukaista tunnistamista varten.

Jos myöntävä elin palauttaa tai mitätöi 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut asiakirjat, tämä kirjataan 21 artiklassa tarkoitettuun tietokantaan ja hevoseläin tunnistetaan 5 artiklan mukaisesti.

III   LUKU

ENNEN TUNNISTUSASIAKIRJOJEN JA MIKROSIRUJEN MYÖNTÄMISTÄ TARVITTAVAT TARKASTUKSET

9 artikla

Hevoseläimille myönnettyjen yksilöllisten tunnistusasiakirjojen varmistaminen

Ennen tunnistusasiakirjan myöntämistä myöntävän elimen tai sen puolesta toimivan henkilön on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin:

a)	varmistaakseen, että kyseiselle hevoseläimelle ei ole aiemmin myönnetty vastaavaa tunnistusasiakirjaa;

b)	estääkseen useiden tunnistusasiakirjojen vilpillisen myöntämisen hevoseläinyksilölle.

Kyseisiin toimiin kuuluvat ainakin asianmukaisten, saatavilla olevien asiakirjojen ja sähköisten tiedostojen tarkistaminen, eläimen tarkistaminen aikaisemmasta tunnistamisesta kertovien merkkien tai merkintöjen varalta ja 10 artiklassa säädettyjen toimien soveltaminen.

10 artikla

Toimet hevoseläimen tarkistamiseksi aikaisempien merkintöjen varalta

1.   Edellä 9 artiklassa tarkoitettuja toimia ovat ainakin sellaiset, joilla havaitaan:

a)	aikaisemmin kiinnitetty mikrosiru käyttämällä sellaista lukulaitetta, joka noudattaa ISO-standardia 11785 ja jolla pystytään lukemaan HDX- ja FDX-B -mikrosiruja, ainakin silloin, kun lukulaite on suorassa kosketuksessa kehon pintaan sillä kohdalla, johon normaalioloissa mikrosiru on kiinnitetty;

b)	kliiniset merkit, jotka viittaavat siihen, että aiemmin kiinnitetty mikrosiru on poistettu kirurgisesti;

c)	muut vaihtoehtoiset merkit, joita sovelletaan 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

2.   Jos 1 kohdassa säädetyt toimet viittaavat aikaisemmin kiinnitetyn mikrosirun olemassaoloon tai 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisiin muihin vaihtoehtoisiin merkintöihin, myöntävän elimen on ryhdyttävä seuraaviin toimiin:

a)	jos kyseessä on jäsenvaltiossa syntynyt hevoseläin, se myöntää 16 tai 17 artiklan mukaisesti tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen tai korvaavan tunnistusasiakirjan;

b)	jos kyseessä on tuotu hevoseläin, se toimii 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3.   Jos 1 kohdan b alakohdassa säädetyt toimet viittaavat aikaisemmin kiinnitetyn mikrosirun olemassaoloon tai 1 kohdan c alakohdassa säädetyt toimet viittaavat muihin vaihtoehtoisiin merkintöihin, myöntävän elimen on lisättävä tämä tieto asianmukaisella tavalla tunnistusasiakirjan I luvun A osaan ja B osan kaavioon.

4.   Jos vahvistetaan, että yhteisössä syntyneestä hevoseläimestä on poistettu mikrosiru tai tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettu muu vaihtoehtoinen merkintä, 4 artiklan 1 tai 3 kohdassa tarkoitettu myöntävä elin myöntää korvaavan tunnistusasiakirjan 17 artiklan mukaisesti.

11 artikla

Sähköiset tunnistusmenetelmät

1.   Myöntävän elimen on varmistettava, että kun hevoseläin tunnistetaan ensimmäisen kerran, se merkitään kiinnittämällä mikrosiru.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun toimenpiteen vähimmäisvaatimukset tai nimitettävä henkilö tai ammattikunta, joka voi suorittaa kyseiset toimenpiteet.

2.   Mikrosiru on asennettava parenteraalisesti aseptisissa olosuhteissa takaraivon ja sään välille kaulan keskelle niskan nivelsiteiden alueelle.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin sallia mikrosirun kiinnittämisen muualle hevoseläimen kaulassa sillä edellytyksellä, että kyseinen vaihtoehtoinen kiinnitystapa ei vaaranna eläimen hyvinvointia eikä lisää mikrosirun siirtymisen riskiä verrattuna ensimmäisessä alakohdassa kuvattuun menetelmään.

3.   Kun mikrosiru on kiinnitetty 1 ja 2 kohdan mukaisesti, myöntävä elin lisää tunnistusasiakirjaan seuraavat tiedot:

a)

I luvun A osan 5 kohdassa vähintään 15 viimeistä numeroa koodista, jonka mikrosiru lähettää ja jonka lukulaite näyttää kiinnittämisen jälkeen ja sen lisäksi tarpeen vaatiessa tarran, jossa on viivakoodi tai tuloste viivakoodista, joka sisältää ainakin kyseiset 15 viimeistä mikrosirun lähettämää numeroa;

b)	I luvun A osan 11 kohdassa sen henkilön, jota 1 kohdassa tarkoitetaan ja joka suoritti tunnistamisen ja kiinnitti mikrosirun, allekirjoitus ja leima;

c)	I luvun B osan kaavion 12 tai 13 kohdassa, riippuen siitä kummalle puolelle mikrosiru kiinnitettiin, se paikka, johon mikrosiru on hevoseläimeen kiinnitetty.

4.   Poiketen sitä, mitä tämän artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetään, kun 26 artiklan 2 kohdassa säädettyjä toimia sovelletaan hevoseläimeen, joka on merkitty aiemmin kiinnitetyllä mikrosirulla, joka ei ole 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan vaatimusten mukainen, valmistajan tai lukujärjestelmän nimi lisätään tunnistusasiakirjan I luvun A osan 5 kohtaan.

5.   Kun jäsenvaltiot laativat sääntöjä varmistaakseen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisesti, että 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen myöntävien elinten, jotka kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat päätöksen 92/353/ETY mukaisesti hyväksyneet, kiinnittämien mikrosirujen näyttämät numerot ovat yksilöllisiä, kyseisiä sääntöjä sovelletaan vaarantamatta sellaista tunnistamisjärjestelmää, jonka on perustanut toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan myöntävä elin, joka on suorittanut tunnistamisen tämän asetuksen mukaisesti pitäjän tai, jos niin erityisesti säädetään eläimen syntymäjäsenvaltion lainsäädännössä, omistajan pyynnöstä.

12 artikla

Vaihtoehtoiset tunnistusmenetelmät

1.   Poiketen siitä, mitä 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia hevoseläinten tunnistamisen sopivilla vaihtoehtoisilla menetelmillä, jäljempänä ’vaihtoehtoinen menetelmä’, myös merkeillä, jotka antavat vastaavat tieteelliset takeet, jotka erikseen tai yhdessä varmistavat, että hevoseläin voidaan tunnistaa, ja estävät tehokkaasti tunnistusasiakirjojen kaksinkertaisen myöntämisen.

Myöntävän elimen on varmistettava, että hevoseläimelle ei myönnetä tunnistusasiakirjaa, jollei ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoista menetelmää lisätä tunnistusasiakirjan I luvun A osan 6 tai 7 kohtaan ja tallenneta tietokantaan 21 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti.

2.   Kun käytetään vaihtoehtoista menetelmää, pitäjä huolehtii siitä, että kyseiset tunnistustiedot ovat käytettävissä, tai tarvittaessa maksaa eläimen tunnistamisen varmistamisesta aiheutuvat kustannukset.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a)	vaihtoehtoisia menetelmiä ainoana keinona hevoseläinten tunnistamiseen ei käytetä suurimpaan osaan tämän asetuksen mukaisesti tunnistettavia hevoseläimiä sekä

b)	jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten merkitsemiseen käytettäviä näkyviä merkintöjä ei voida sekoittaa niihin merkintöihin, jotka samalla alueella on varattu rekisteröidyille hevoseläimille.

4.   Jäsenvaltioiden, jotka aikovat käyttää hyväkseen 1 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, on saatettava tieto komission, muiden jäsenvaltioiden ja kansalaisten saataville verkkosivun kautta.

Auttaakseen jäsenvaltioita toimittamaan kyseiset tiedot saataville komissio perustaa Internet-sivuston, johon kunkin jäsenvaltion on lisättävä linkki kansalliselle Internet-sivustolleen.

IV   LUKU

HEVOSELÄINTEN LIIKKUMINEN JA KULJETTAMINEN

13 artikla

Rekisteröityjen hevoseläinten liikkuminen ja kuljettaminen sekä jalostukseen ja kasvatukseen tarkoitetut hevoseläimet

1.   Tunnistusasiakirjan on aina oltava rekisteröityjen hevoseläinten sekä jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten mukana.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tunnistusasiakirjan ei tarvitse olla kyseisessä kohdassa tarkoitettujen hevoseläinten mukana, kun:

a)	niitä pidetään sisätiloissa tai laiduntamassa ja pitäjä voi esittää tunnistusasiakirjan viivytyksettä;

b)

niitä siirretään jalan tilapäisesti joko i) tilan lähettyvillä jäsenvaltion alueella niin, että tunnistusasiakirja voidaan esittää kolmen tunnin kuluessa tai ii) hevoseläinten vuodenaikojen mukaisen kesälaitumelle ja sieltä pois siirtymisen aikana ja tunnistusasiakirjat voidaan esittää lähtötilalla;

c)	niitä ei ole vieroitettu ja ne seuraavat emäänsä tai keinoemäänsä;

d)	ne osallistuvat hevoskilpailujen tai -tapahtuman harjoituksiin tai kokeisiin, joiden vuoksi niiden on poistuttava kilpailu- tai tapahtumapaikalta;

e)	niitä siirretään tai kuljetetaan hätätilanteessa, joka liittyy itse hevoseläimiin tai siihen tilaan, jolla eläimiä pidetään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2003/85/EY 14 artiklan 1 kohdan soveltamista.

14 artikla

Poikkeus liikkumiseen tai kuljettamiseen ilman tunnistusasiakirjaa tai yksinkertaistetuin tunnistusasiakirjoin

1.   Poiketen siitä, mitä 13 artiklan 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia kyseisessä kohdassa tarkoitettujen hevoseläinten liikkumisen tai siirtämisen samassa jäsenvaltiossa ilman tunnistusasiakirjoja, jos niillä on mukanaan älykortti, jonka on myöntänyt niiden tunnistusasiakirjan myöntänyt elin ja jossa on liitteessä II tarkoitetut tiedot.

2.   Ne jäsenvaltiot, jotka haluavat käyttää hyväksi tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta, voivat myöntää toisilleen poikkeuksia 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hevoseläinten liikkumista tai siirtämistä varten kyseisen jäsenvaltion alueella.

Niiden on ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan myöntää kyseisiä poikkeuksia.

3.   Myöntävän elimen on annettava tilapäinen asiakirja, joka sisältää ainakin viittauksen yksilölliseen tunnistusnumeroon ja mikrosirun koodin, jos sellainen on saatavilla, ja jonka perusteella hevoseläin voi liikkua tai se voidaan siirtää samassa jäsenvaltiossa enintään 45 päivän mittaisen määräajan, jonka aikana tunnistusasiakirja annetaan myöntävälle elimelle tai toimivaltaiselle viranomaiselle tunnistustietojen päivitystä varten.

4.   Kun hevoseläin kuljetetaan 3 kohdassa tarkoitetun määräajan puitteissa toiseen jäsenvaltioon tai toisen jäsenvaltion kautta kolmanteen maahan, sillä on riippumatta siitä, onko se rekisteröity vai ei, oltava mukanaan tilapäisen asiakirjan lisäksi direktiivin 90/426/ETY liitteen C mukainen terveystodistus. Jos eläintä ei ole merkitty mikrosirulla tai jos eläintä ei ole tunnistettu tämän asetuksen 12 artiklassa tarkoitetulla vaihtoehtoisella menetelmällä, terveystodistusta on täydennettävä tunnistusasiakirjan I luvun mukaisella kuvauksella.

15 artikla

Hevoseläinten liikkuminen ja kuljettaminen teurastettavaksi

1.   Edellä olevan 5 artiklan 1 kohdan tai 8 artiklan mukaisesti myönnetyn tunnistusasiakirjan on oltava teurastettavaksi tarkoitettujen hevoseläinten mukana, kun ne siirretään tai kuljetetaan teurastamoon.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia teurastettavaksi tarkoitetun hevoseläimen, jota ei ole tunnistettu 5 artiklan mukaisesti, kuljettamisen välittömästi syntymätilalta teurastamoon samassa jäsenvaltiossa, jos:

a)	hevoseläin on alle 12 kuukauden ikäinen ja sen lateraalisissa maitoetuhampaissa on näkyviä tähtiä;

b)	tunnistusketju on katkeamaton syntymätilalta teurastamoon;

c)	teurastamoon kuljetettaessa hevoseläin on yksilöllisesti tunnistettavissa 11 tai 12 artiklan mukaisesti;

d)	lähetyksen mukana on asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä II olevan III jakson mukaiset elintarvikeketjua koskevat tiedot, joihin on sisällyttävä viittaus tämän kohdan c alakohdassa tarkoitettuun yksilölliseen tunnistamiseen.

3.   Tämän asetuksen 19 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohtaa ei sovelleta, jos kyse on hevoseläimen teurastettavaksi siirtämisestä tai kuljetuksesta tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

V   LUKU

TUNNISTUSASIAKIRJOJEN KAKSOISKAPPALEIDEN ANTAMINEN, TUNNISTUSASIAKIRJOJEN KORVAAMINEN JA PÄTEVYYDEN KESKEYTTÄMINEN

16 artikla

Tunnistusasiakirjojen kaksoiskappaleet

1.   Jos alkuperäinen tunnistusasiakirja on kadonnut, mutta hevoseläin voidaan tunnistaa varsinkin mikrosirun lähettämän yksilöllisen tunnistusnumeron tai vaihtoehtoisen menetelmän perusteella ja omistajuutta koskeva ilmoitus on saatavilla, 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun myöntävän elimen on myönnettävä tunnistusasiakirjan kaksoiskappale, jossa on yksilöllinen tunnistenumero ja jossa selkeästi ilmoitetaan asiakirjan olevan ”tunnistusasiakirjan kaksoiskappale”.

Näissä tapauksissa hevoseläin on luokiteltava tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen IX luvun II osaan niin, että sitä ei ole tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten.

Myönnettyä tunnistusasiakirjan kaksoiskappaletta ja hevoseläimen IX lukuun luokittelua koskevat tiedot tallennetaan 21 artiklassa tarkoitettuun tietokantaan yksilölliseen tunnistusnumeroon viitaten.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi päättää peruuttaa hevoseläimen aseman, jonka mukaan se on tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten, kuuden kuukauden määräajaksi, jos pitäjä voi tyydyttävästi osoittaa 30 päivän kuluessa siitä, kun tunnistusasiakirja ilmoitettiin kadonneeksi, että hevoseläimen asemaa ihmisravinnoksi teurastamista varten ei ole vaarannettu millään lääkehoidolla.

Tätä tarkoitusta varten toimivaltainen viranomainen lisää kuuden kuukauden lykkäysjakson alkamispäivämäärän tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen IX luvun III osan ensimmäiseen sarakkeeseen ja täydentää sen kolmannen sarakkeen.

3.   Jos kadonneen alkuperäisen tunnistusasiakirjan oli myöntänyt 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu myöntävä elin kolmannessa maassa, kyseinen alkuperäinen myöntävä elin antaa tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen ja se lähetetään pitäjälle tai, jos niin erityisesti säädetään hevoseläimen sijaintijäsenvaltion lainsäädännössä, omistajalle, kyseisen jäsenvaltion myöntävän elimen tai toimivaltaisen viranomaisen välityksellä.

Näissä tapauksissa hevoseläin on luokiteltava tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen IX luvun II osaan niin, että sitä ei ole tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten, ja 21 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettu merkintä on muutettava vastaavasti.

Tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen voi kuitenkin myöntää 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu myöntävä elin, joka pitää kirjaa kyseisen rodun hevoseläimistä tai 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu myöntävä elin, joka pitää kirjaa hevoseläimistä kyseistä tarkoitusta varten hevoseläimen sijaintijäsenvaltiossa, jos kolmannen maan alkuperäinen myöntävä elin hyväksyy sen.

4.   Jos kadonneen alkuperäisen tunnistusasiakirjan antanutta myöntävää elintä ei enää ole olemassa, hevoseläimen sijaintijäsenvaltion myöntävän elimen on annettava tunnistusasiakirjan kaksoiskappale 1 kohdan mukaisesti.

17 artikla

Tunnistusasiakirjan korvaaminen

Jos alkuperäinen tunnistusasiakirja on kadonnut eikä hevoseläintä voida tunnistaa, hevoseläimen sijaintijäsenvaltion 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu myöntävä elin antaa korvaavan tunnistusasiakirjan, jäljempänä ’korvaava tunnistusasiakirja’, johon on selkeästi merkitty sen olevan korvaava tunnistusasiakirja ja joka on 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen.

Näissä tapauksissa hevoseläin on luokiteltava korvaavan tunnistusasiakirjan IX luvun II osaan niin, että sitä ei ole tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten.

Myönnetyn korvaavan tunnistusasiakirjan tiedot ja hevoseläimen rekisteröintiasema sekä luokittelu IX lukuun mukautetaan 21 artiklassa tarkoitettuun tietokantaan yksilölliseen tunnistusnumeroon viitaten.

18 artikla

Tunnistusasiakirjan pätevyyden keskeyttäminen siirtotarkoitusta varten

Virkaeläinlääkärin on keskeytettävä tunnistusasiakirjan voimassaolo siirtotarkoitusta varten tekemällä siitä asianmukainen merkintä asiakirjan VIII lukuun, jos hevoseläintä pidetään tai se tulee tilalta, joka:

a)	on direktiivin 90/426/ETY 4 artiklan 5 kohdan mukaisen kieltomääräyksen alainen tai

b)	sijaitsee sellaisessa jäsenvaltiossa tai sen osassa, joka ei ole vapaa afrikkalaisesta hevosrutosta.

VI   LUKU

HEVOSELÄIMEN KUOLEMA SEKÄ IHMISRAVINNOKSI TEURASTETTAVAKSI TARKOITETUT HEVOSELÄIMET JA TIEDOT LÄÄKEHOIDOISTA

19 artikla

Hevoseläimen kuolema

1.   Kun hevoseläin teurastetaan tai se kuolee, on suoritettava seuraavat toimenpiteet:

a)	mikrosirun myöhempi vilpillinen käyttö on estettävä poistamalla, tuhoamalla tai hävittämällä se paikan päällä;

b)	tunnistusasiakirja on mitätöitävä ainakin leimaamalla sana ”mitätön” sen ensimmäiselle sivulle;

c)	myöntävälle elimelle on lähetettävä joko suoraan tai 23 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteyspisteen kautta hevoseläimen yksilöllisen tunnistusnumeron sekä kuolinpäivän sisältävä todistus siitä, että hevoseläin on teurastettu, lopetettu tai se on kuollut sekä

d)	mitätöity tunnistusasiakirja on tuhottava.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on suoritettava seuraavien elinten toimesta tai valvonnassa:

a)	virkaeläinlääkäri: i) kun kyse on teurastuksesta tai lopettamisesta tautien hävittämistä varten direktiivin 90/426/ETY 4 artiklan 4 kohdan i alakohdan mukaisesti tai ii) direktiivin 90/426/ETY 7 artiklan 3 kohdan mukaisen teurastuksen jälkeen tai

b)	asetuksen (EY) N:o 1774/2002 2 artiklan 1 kohdan i alakohdassa määritelty toimivaltainen viranomainen silloin, kun kyse on ruhon hävittämisestä tai käsittelystä saman asetuksen 4 tai 5 artiklan mukaisesti.

3.   Jos mikrosirua ei voida poistaa ihmisravinnoksi teurastetusta hevoseläimestä 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, virkaeläinlääkärin on julistettava liha tai se lihan osa, joka sisältää mikrosirun, ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevan II jakson V luvun 1 kohdan n alakohdan mukaisesti.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan d alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat soveltaa menettelyjä, joiden mukaan mitätöity asiakirja palautetaan myöntävälle elimelle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta myöntävän elimen tunnistusasiakirjassa vahvistamien sääntöjen soveltamista.

5.   Kaikissa sellaisissa tapauksissa, kun hevoseläin kuolee tai se menetetään muissa kuin tässä artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, pitäjä palauttaa tunnistusasiakirjan asianmukaiselle 4 artiklan 1, 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulle myöntävälle elimelle 30 päivän kuluessa eläimen kuolemasta tai menetyksestä.

20 artikla

Ihmisravinnoksi teurastettavaksi tarkoitetut hevoseläimet ja tiedot lääkehoidoista

1.   Hevoseläin on katsottava ihmisravinnoksi teurastettavaksi tarkoitetuksi, jollei toisin ole julistettu tunnistusasiakirjan IX luvun II osassa; julistus on peruuttamaton ja sen allekirjoittavat:

a)	pitäjä ja omistaja oman harkintansa mukaan tai

b)	pitäjä ja hoidosta vastaava eläinlääkäri, joka toimii direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Hoidosta vastaavan eläinlääkärin on, ennen direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 2 kohdan mukaista hoitoa tai saman direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa sallitun eläinlääkkeen avulla suoritettavaa hoitoa, varmistuttava hevoseläimen luokittelusta: joko se on tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten, mikä on oletusarvo, tai sitä ei ole tarkoitettu tunnistusasiakirjan IX luvun II osan mukaisesti teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten.

3.   Jos tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hoito ei ole sallittu ihmisravinnoksi teurastettavaksi tarkoitettua hevoseläintä varten, hoidosta vastaavan eläinlääkärin on varmistettava, että direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen mukaisesti kyseinen hevoseläin julistetaan peruuttamattomasti sellaiseksi, että sitä ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi teurastettavaksi, seuraavasti:

a)	täydentämällä ja allekirjoittamalla tunnistusasiakirjan IX luvun II osa sekä

b)	mitätöimällä tunnistusasiakirjan IX luvun III osa.

4.   Jos hevoseläintä on tarkoitus hoitaa direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa, hoidosta vastaavan eläinlääkärin on lisättävä tunnistusasiakirjan IX luvun III osaan tarpeelliset tiedot lääkkeestä ja sen sisältämistä, asetuksessa (EY) N:o 1950/2006 luetelluista aineista, jotka ovat välttämättömiä hevoseläinten hoidossa.

Hoidosta vastaavan eläinlääkärin on merkittävä kyseisen lääkkeen lääkemääräyksen mukainen viimeinen hoitokerta ja ilmoitettava direktiivin 2001/82/EY 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti pitäjälle se ajankohta, jolloin kyseisen direktiivin 10 artiklan 3 kohdan mukainen varoaika päättyy.

VII   LUKU

TIETOJEN TALLENTAMINEN JA SEURAAMUKSET

21 artikla

Tietokanta

1.   Kun myöntävä elin antaa tunnistusasiakirjan tai kirjaa aiemmin myönnettyjä tunnistusasiakirjoja, sen on tallennettava tietokantaansa ainakin seuraavat hevoseläintä koskevat tiedot:

a)	yksilöllinen tunnistusnumero

b)

laji

c)

sukupuoli

d)

väri

e)	syntymäajankohta (päivä, kuukausi ja vuosi)

f)

vähintään 15 viimeistä numeroa mahdollisen mikrosirun lähettämästä koodista tai sellaisen radiotaajuudella toimivan tunnistuslaitteen lähettämä koodi, joka ei ole 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määritellyn standardin mukainen, yhdessä tarvittavaa lukulaitetta koskevien tietojen kanssa taikka vaihtoehtoinen menetelmä

g)	syntymämaa

h)	tunnistusasiakirjan myöntämispäivä ja mahdollisen muutoksen päiväys

i)	sen henkilön nimi ja osoite, jolle tunnistusasiakirja on annettu

j)	luokittelu rekisteröidyksi hevoseläimeksi tai jalostukseen ja kasvatukseen tarkoitetuksi hevoseläimeksi

k)	eläimen nimi (syntymänimi ja tarvittaessa kaupallinen nimi)

l)	eläimen tiedossa oleva luokitus, jonka mukaan sitä ei ole tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi

m)	tunnistusasiakirjan kaksoiskappaletta tai korvaavaa tunnistusasiakirjaa koskevat tiedot 16 ja 17 artiklan mukaisesti

n)	eläimen ilmoitettu kuolinpäivä.

2.   Myöntävän elimen on säilytettävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot tietokannassaan vähintään 35 vuotta tai ainakin kahden vuoden ajan 19 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti ilmoitetusta hevoseläimen kuolemasta.

3.   Välittömästi sen jälkeen, kun tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on talletettu, myöntävä elin välittää kyseisen kohdan a–f ja n alakohdassa tarkoitetut tiedot hevoseläimen syntymäjäsenvaltion keskustietokantaan, jos sellainen tietokanta on käytettävissä 23 artiklan mukaisesti.

22 artikla

Myöntävien elinten tietokannoissa olevan tiedon siirtäminen

Jäsenvaltioiden on annettava myöntävien elinten nimet, osoitteet ja muut yhteystiedot sekä tietokantojen kuusinumeroiset UELN-yhteensopivat tunnistusnumerot Internet-sivustolle muiden jäsenvaltioiden ja yleisön saataville.

Auttaakseen jäsenvaltioita toimittamaan kyseiset tiedot saataville komissio perustaa Internet-sivuston, johon kunkin jäsenvaltion on lisättävä linkki kansalliselle Internet-sivustolleen.

23 artikla

Keskustietokannat ja niiden välinen yhteistyö sekä yhteyspisteet

1.   Jäsenvaltio voi päättää, että myöntävän elimen on talletettava 21 artiklassa tarkoitettu sen alueella syntynyttä tai tunnistettua hevoseläintä koskeva tieto keskustietokantaan, jäljempänä ’keskustietokanta’ tai että myöntävän elimen tietokanta on saatettava samaan tietoverkkoon kyseisen keskustietokannan kanssa.

2.   Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä käyttäessään keskustietokantoja direktiivin 89/608/ETY mukaisesti.

3.   Jäsenvaltioiden on annettava keskustietokantojensa nimet, osoitteet ja kuusinumeroiset UELN-yhteensopivat tunnistusnumerot Internet-sivustolle muiden jäsenvaltioiden ja yleisön saataville.

Auttaakseen jäsenvaltioita toimittamaan kyseiset tiedot saataville komissio perustaa Internet-sivuston, johon kunkin jäsenvaltion on lisättävä linkki kansalliselle Internet-sivustolleen.

4.   Jäsenvaltioiden on järjestettävä yhteyspiste, joka vastaanottaa 19 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun todistuksen ja lähettää sen edelleen omalla alueellaan oleville myöntäville elimille.

Kyseinen yhteyspiste voi olla asetuksen (EY) N:o 882/2004 35 artiklassa tarkoitettu yhdyselin.

Yhteyspistettä koskevat tiedot, jotka voivat olla sisällytettyinä keskustietokantaan, on saatettava muiden jäsenvaltioiden ja kansalaisten saataville verkkosivun kautta.

Auttaakseen jäsenvaltioita toimittamaan kyseiset tiedot saataville komissio perustaa Internet-sivuston, johon kunkin jäsenvaltion on lisättävä linkki kansalliselle Internet-sivustolleen.

24 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009. Niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista on ilmoitettava komissiolle viipymättä.

VIII   LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

25 artikla

Kumoaminen

Kumotaan päätös 93/623/ETY ja päätös 2000/68/EY 1 päivästä heinäkuuta 2009.

Viittauksia kumottuihin päätöksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

26 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Hevoseläimet, jotka ovat syntyneet viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009 ja tunnistettu siihen mennessä päätöksen 93/623/ETY tai 2000/68/EY mukaisesti katsotaan tunnistetuiksi tämän asetuksen mukaisesti.

Kyseisten hevoseläinten tunnistusasiakirjat on kirjattava tämän asetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009.

2.   Hevoseläimet, jotka ovat syntyneet viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009, mutta joita ei ole tunnistettu siihen mennessä päätöksen 93/623/ETY tai 2000/68/EY mukaisesti, on tunnistettava tämän asetuksen mukaisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009.

27 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2009.

---

(1)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 42. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/104/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 352).

(2)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 55.

(3)  EYVL L 178, 12.7.1994, s. 66.

(4)  EYVL L 298, 3.12.1993, s. 45. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2000/68/EY (EYVL L 23, 28.1.2000, s. 72).

(5)  EYVL L 23, 28.1.2000, s. 72.

(6)  EYVL L 86, 6.4.1993, s. 7. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1792/2006 (EUVL L 362, 20.12.2006, s. 1).

(7)  EYVL L 86, 6.4.1993, s. 16. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1792/2006.

(8)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).

(9)  EYVL L 68, 15. 3.1973, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1174/86 (EYUL L 107, 24.4.1986, s. 1).

(10)  EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006.

(11)  EYVL L 157, 10.6.1992, s. 19. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2007/729/EY (EUVL L 294, 13.11.2007, s. 26).

(12)  EYVL L 19, 25.1.1996, s. 39.

(13)  EYVL L 192, 11.7.1992, s. 63.

(14)  EYVL L 210, 20.8.1996, s. 53. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2004/186/EY (EUVL L 57, 25.2.2004, s. 27).

(15)  EUVL L 306, 22.11.2003, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/104/EY.

(16)  EUVL L 338, 22.12.2005, s. 83. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1246/2007 (EUVL L 281, 25.10.2007, s. 21).

(17)  EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1432/2007 (EUVL L 320, 6.12.2007, s. 13).

(18)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 206, oikaisu EUVL L 226, 25.6.2004, s. 83. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006.

(19)  EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 575/2006 (EUVL L 100, 8.4.2006, s. 3).

(20)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55, oikaisu EUVL L 226, 25.6.2004, s. 22. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1243/2007 (EUVL L 281, 25.10.2007, s. 8).

(21)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 61/2008 (EUVL L 22, 25.1.2008, s. 8).

(22)  EYVL L 125, 23.5.1996, s. 3. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/74/EY (EUVL L 262, 14.10.2003, s. 17).

(23)  EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/28/EY (EUVL L 136, 30.4.2004, s. 58).

(24)  EUVL L 367, 22.12.2006, s. 33.

(25)  EYVL L 351, 2.12.1989, s. 34.

(26)  http://www.ueln.net

(27)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1, oikaisu EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006.

(28)  EYVL L 382, 31.12.1988, s. 36.

---

---

---