20.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 44/33

(1)

Komissio sai maaliskuussa 2000 tietoonsa, että espanjalainen julkinen holdingyhtiö Sociedad Estatal de Participaciones Industriales, jäljempänä ’SEPI’, oli myöntänyt REPSOL/Gas Natural -yhtiölle, jäljempänä ’Repsol’, kolme toimitustakuuta, jotka liittyivät kolmen kaasusäiliöaluksen rakentamiseen ja toimitukseen. Säiliöalukset oli tilattu kahdelta valtio-omisteiselta telakalta, jotka kuuluivat tuolloin Astilleros Españoles -yhtiöön, jäljempänä ’AESA’, ja siirrettiin sittemmin IZAR-konsernin omistukseen. AESA ja Izar olivat kokonaisuudessaan SEPIn omistuksessa.

(2)

Komissio ilmoitti Espanjalle 9 päivänä heinäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely, joka koski kyseisiä ilmoittamatta jätettyjä toimenpiteitä.

(3)

Espanjan viranomaiset esittivät huomautuksia komission kirjeestä 5 päivänä elokuuta 2003 ja 22 päivänä lokakuuta 2003 päivätyillä kirjeillä. Komissio sai huomautuksia yhdeltä asianomaiselta (Repsolilta) lokakuussa 2003 ja helmikuussa 2004. Huomautukset toimitettiin edelleen Espanjalle kommentoitaviksi. Espanja otti niihin kantaa 12 tammikuuta 2004 ja 10 päivänä toukokuuta 2004 päivätyillä kirjeillä.

(4)

Komissio totesi vuonna 2004 (toisin sanoen kaasusäiliöaluksiin liittyviä takuita käsittelevän muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen) tekemissään kahdessa päätöksessä (2) valtiontuista, jotka eivät liittyneet tähän menettelyyn, että 864 miljoonan euron valtiontuki, jonka Espanja oli myöntänyt Izarille, ei ollut perustamissopimuksen mukainen, ja määräsi sen perittäväksi takaisin.

(5)

Espanja vetosi 5 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessään perustamissopimuksen 296 artiklaan (3) pelastaakseen telakan sotilasalustoiminnot konkurssilta, johon kyseinen takaisinmaksumääräys johtaisi. Myöhemmässä kirjeenvaihdossa Espanjan viranomaiset toimittivat komissiolle tietoja siitä, kuinka Bazánin seuraaja eli aluksia sotilaalliseen käyttöön rakentava uusi telakka, jäljempänä ’Navantia’, toimisi, sekä korostivat kilpailuongelmien poistamiseksi antamiaan sitoumuksia ja ehdottivat tapaa, jolla ne aikoivat pitää kiinni sitoumuksistaan.

(6)

Izarille osoitettujen, yhteensä 1,2 miljardin euron takaisinmaksumääräysten (4) seurauksena yritys oli ajautunut omien varojen alijäämätilanteeseen ja oli käytännössä konkurssissa. Tästä seurasi, että Espanja asetti 1 päivänä huhtikuuta 2005 Izarin toimintaa jatkaneet siviilialuksia valmistavat telakat (toisin sanoen hieman aiemmin perustetun Navantian ulkopuolelle jääneet Gijónin, Sestaon, Manisesin ja Sevillan telakat) selvitystilaan ja aloitti niiden yksityistämisprosessin.

(7)

Repsol teki vuonna 1999 kolmen varustamon kanssa kaasusäiliöaluksen rahtaussopimukset, joihin sisältyi yhtä ylimääräistä säiliöalusta koskeva optio kutakin varustamoa kohden ja jotka perustuivat pitkäaikaiseen aikarahtausjärjestelmään.

(8)

Sittemmin käynnistettiin varustamoiden ja laivanrakentajien, myös eteleäkorealaisten telakoiden, väliset neuvottelut kolmen kaasusäiliöaluksen rakentamisesta. Kolme sopimusta kaasusäiliöalusten rakentamisesta tehtiin 31 päivänä heinäkuuta 2000 kahden espanjalaisen valtio-omisteisen telakan kanssa. Niiden omistajuus oli siirtynyt hieman aiemmin AESA:lta Izarille (5). Lopullisten laivanrakennussopimusten allekirjoittaja oli sen vuoksi Izar.

(9)

AESA allekirjoitti samana päivänä kutakin laivanrakennussopimusta koskevan täydennyksen, jolla se sitoutui korvaamaan Repsolille kustannukset, joita tälle saattaisi aiheutua, jos telakat eivät toimittaisi aluksia sopimusehtojen mukaisesti.

(10)

SEPI myönsi samana päivänä (31 päivänä heinäkuuta 2000) Repsolille kutakin kolmea laivanrakennussopimusta koskevat toimitustakuut (6). Ne kattoivat samat vahingot, jotka AESA oli sitoutunut korvaamaan Repsolille. Tappioiden enimmäismääräksi alusta kohden vahvistettiin noin 180 miljoonaa euroa eli yhteensä enintään noin 540 miljoonaa euroa. Takuiden voimassaolo alkoi 31 päivänä heinäkuuta 2000 ja päättyi 12 kuukauden kuluttua kunkin aluksen toimituspäivästä (7).

(11)

Komissio totesi muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta 9 päivänä heinäkuuta 2003 tekemässään päätöksessä, jäljempänä ”menettelyn aloittamisesta tehty päätös”, että kyseiset kolme tukitoimenpidettä olivat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, ja epäili niiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Komissio katsoi telakat tuensaajiksi, muttei sulkenut pois mahdollisuutta, että myös Repsol oli hyötynyt tuesta. Komissio päätti sen vuoksi laajentaa 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn koskemaan myös Repsolia, jotta tämä voisi toimittaa lisätietoja, jotka tarvittiin yhteismarkkinoille soveltuvuutta koskevien epäilyjen hälventämiseksi.

(12)

Repsol korostaa huomautuksissaan, että sen asema takuiden sovittuna edunsaajana on erotettava mahdollisesta hyödystä, jonka sen otaksutaan saavan valtiontuesta. Repsolin mukaan:

(13)

Espanjan näkeymykset Repsolin asemasta olivat yhdenmukaisia edellä esitettyjen väitteiden kanssa. Espanjan viranomaiset totesivat sen vuoksi, että Repsolin ei voida katsoa saaneen valtiontukea.

(14)

Yhtenä perusteena menettelyn aloittamisesta tehdylle komission päätökselle oli, että komissio halusi selvittää SEPIn myöntämiin toimitustakuisiin mahdollisesti sisältyvien valtiontukien saajan.

(15)

Komissio toteaa, että vastuu ostajan kanssa tehdyn sopimuksen noudattamisesta kuuluu siviilioikeuden mukaisesti tavaran toimittajalle tai palvelun tarjoajalle. Tämä vastuu kattaa sekä tuotteen laadun että sovitun toimitusajan. Tästä seuraa, että jos sopimusta ei noudateta ja ostajalle aiheutuu siitä vahinkoa, ostaja voi vaatia vahingonkorvauksia. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa korvausten maksaja olisi ollut telakka tai sen emoyhtiö Izar.

(16)

Tämän perusteella näyttää siltä, että Repsol, joka vuokrasi Izarin (omistamien telakoiden) rakentamat alukset, oli velkojan asemassa suhteessa alusten omistajiin ja Izariin. Sen ei tämän vuoksi voida katsoa olevan aikarahtaus- ja laivanrakennussopimusten eikä myöskään niiden täydennysten nojalla vastuussa sopimusten noudattamisesta.

(17)

Komissio päättelee edellä esitetystä sekä Repsolin ja Espanjan huomautuksista, että Repsolia ei voida katsoa tuensaajaksi, sillä se ei saanut minkäänlaista etua, johon sillä ei olisi ollut oikeutta siviili- tai kauppaoikeuden yleisten säännösten nojalla.

(18)

Komissio katsoo Izarin omaisuuden vapaaehtoisen realisoinnin aiheelliseksi toimenpiteeksi, jonka avulla Espanja pystyi panemaan täytäntöön sille osoitetut kolme takaisinmaksupäätöstä. Komissio toteaa erityisesti, että Espanjan antamat sitoumukset ja toteuttamat toimet ovat olleet riittäviä kilpailun vääristymisen välttämiseksi.

(19)

Komissio katsoo myös, että tarjouskilpailu, jonka Espanja järjesti neljän siviilialuksia valmistavan telakan myymiseksi, toteutettiin avoimessa ja läpinäkyvässä menettelyssä ilman ehtoja. Espanjan ministerineuvosto hyväksyi 3 päivänä marraskuuta 2006 Sestaon, Gijónin ja Sevillan telakoiden myynnin tarjouskilpailun voittajille. Yksityistämissopimukset allekirjoitettiin 30 päivänä marraskuuta 2006. Neljännestä telakasta (Manisesin telakka) todettiin, että paras vaihtoehto sen likvidaatioarvon maksimoimiseksi oli telakan sulkeminen ja loppujen omaisuuserien siirto SEPIlle.

(20)

Omaisuutensa realisoinnin ja myynnin jälkeen Izar luopui lopullisesti kaikesta taloudellisesta toiminnasta. Ainoa syy siihen, että Izar on vielä olemassa, on sen toiminnan lopettamiseen ja erityisesti henkilöstön työsopimusten irtisanomiseen liittyvien tehtävien hoito. Kun kyseiset tehtävät on saatu hoidettua, Izar asetetaan selvitystilaan. Tämänhetkinen toiminta ei ole luonteeltaan sellaista, että siihen olisi perusteltua soveltaa perustamissopimuksen kilpailusääntöjä. Komissio katsoo tämän vuoksi, että vaikka Izarin oletettaisiinkin saaneen etua kyseisistä toimenpiteistä ja vaikka kilpailu olisikin vääristynyt niiden vuoksi, vääristyminen päättyi hetkellä, jona Izar lopetti taloudellisen toimintansa ja telakat suljettiin. Tässä tilanteessa komission päätöksellä, jossa otettaisiin kantaa siihen, onko toimenpiteissä kyse tuesta ja soveltuvatko ne mahdollisesti yhteismarkkinoille, ei olisi käytännössä merkitystä.

(21)

Perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan nojalla aloitettua muodollista tutkintaa ei tämän vuoksi ole enää tarkoituksenmukaista jatkaa.

(22)

Komissio toteaa edellä mainittujen seikkojen perusteella, että Repsolia ei voida katsoa kiistanalaisen tuen saajaksi ja että Izarin telakoita koskevaa menettelyä ei ole tarkoituksenmukaista jatkaa,