15.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 10/83

1.1

Käsillä oleva komission tiedonanto on osa komission ohjelmaa, jolla tuetaan Lissabonin tavoitetta saada EU:n tutkimus- ja kehitystoimintamenot vastaamaan kolmea prosenttia BKT:sta vuoteen 2010 mennessä. Yksityissektorin osuuden tulisi olla kaksi prosenttia näistä varoista. Tiedonannossa keskitytään tarkastelemaan, millä tavoin jäsenvaltiot kannustavat yrityksiä tutkimus- ja kehitystoimintaan verotusjärjestelmiensä avulla. Tarkoituksena on selvittää, millaiset tutkimus- ja kehitystoiminnan verokannustimet ovat EU:n lainsäädännön mukaisia, ja antaa jäsenvaltioille neuvoja parhaista käytänteistä. Tiedonanto on tervetullut vastaus ETSK:n ehdotukseen, että ”yhteisön tulisi myös vaikuttaa siihen, että jäsenvaltioiden verolainsäädäntö ja vastuujärjestelmät vastaavat nykyistä paremmin tavoitetta kannustaa teollisuutta investoimaan entistä enemmän tutkimus- ja kehittämistoimintaan” (1).

1.2

Käsillä olevan lausunnon kohdassa 3 esitellään muutamia esimerkkejä parhaista käytänteistä. On kuitenkin syytä todeta, että verotusjärjestelmään liittyvillä kannustimilla on omat rajoituksensa. Mitä korkeampi on yhtiövero, sitä suurempi on kannustinvaikutus, kun taas alhainen yhtiöverokanta kannustaa vähemmän. Mitä suuremmat ovat sosiaaliturvamaksut, sitä suurempi kannustin ovat niistä myönnettävät helpotukset. Jos yritykset ovat kannattamattomia, verotukselliset kannustusmahdollisuudet ovat vähäiset, koska yleisenä ajatuksena on myöntää helpotuksia voitosta maksettavista veroista. Lisäksi on itsestään selvää, että helpotusten on perustuttava todellisiin T&K-investointeihin eikä tulevaisuudensuunnitelmiin.

1.3

Suosituksissa kannustinjärjestelmän perustamiseksi vaaditaan, että kunkin järjestelmän tehokkuus on mitattava. Asialla on selvästi merkitystä kannattavien suuryritysten tapauksessa, sillä ne voivat helposti siirtää minkä tahansa veronalennuksen T&K-budjettinsa sijasta tuloslaskelmansa viimeiselle riville. Tällaisen moraalisen riskin välttämiseksi eräät maat sallivat ainoastaan olemassa olevien T&K-kulujen lisäksi tulevien investointien kannustamisen. Tämä saattaa kuitenkin olla epäonnistunut lähestymistapa, sillä kyseisten kannustimien yhtenä tärkeänä tavoitteena on vaikuttaa T&K-toiminnan säilymiseen EU:ssa ja estää sen siirtyminen ulkomaille. Sen vuoksi on todennäköisesti hyödyllisempää ottaa käyttöön tehokas mittausjärjestelmä suuryrityksiä varten kuin rajoittaa helpotukset koskemaan pelkästään lisäkuluja.

1.4

Kyseisten ohjelmien selvästi tärkein vaikutus liittyy siihen, miten niiden avulla voidaan tukea tutkimus- ja kehitystyöhön suuntautuneiden pk-yritysten kehittämistä niiden ensimmäisinä toimintavuosina. Suositukset sisältävät tehokkaan valikoiman kannustimia, kuten ylimääräisiä verohelpotuksia, joita myönnettäessä T&K-investoinnit voidaan ottaa moninkertaisina huomioon, voittoa tekemättömille yrityksille maksettavia veronpalautuksia sekä sosiaaliturvamaksujen kevennyksiä. Kun otetaan huomioon pk-yritysten strategien rooli EU:n taloudessa, ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot käyttävät optimaalista valikoimaa mahdollisia verokannustimia pk-yritysten selviytymisen ja kasvun helpottamiseksi talouksissaan.

1.5

Komitea on tässä yhteydessä hämmästynyt, ettei tiedonannossa viitata verohelpotuksiin, joiden tarkoituksena on edistää uusien yritysten pääomanmuodostusta. Tätä näkökohtaa tarkastellaan lähemmin kohdissa 4.9–4.12. ETSK suosittaa, että tiedonanto laajennetaan kattamaan myös pääomanmuodostus.

1.6

Toinen pk-yrityksille erittäin tärkeä kysymys on patenttien ja lisenssien käsittely. Asiaa koskeva lainsäädäntö ei ole selvää, ja jäsenvaltioiden välillä on havaittavissa verokilpailua. ETSK suosittaa, että tiedonanto laajennetaan kattamaan myös patentti- ja lisenssiasiat.

1.7

Tiedonannossa otetaan esille useita asiaan liittyviä kysymyksiä, joissa voitaisiin ryhtyä toimenpiteisiin. ETSK suosittaa seuraavaa:

1.7.1

Jäsenvaltioiden tulisi tehostaa kansainvälisiin T&K-hankkeisiin osallistuville teollisuuden toimijoille myönnettävien verokannustimien käyttöä.

1.7.2

Jäsenvaltioiden olisi tutkittava, millä tavoilla nuorille T&K-toimintaan panostaville yrityksille valtion määräämiä kustannuksia voitaisiin alentaa ottamalla esimerkkiä Ranskassa nuoriin innovatiivisiin yrityksiin sovellettavasta erittäin onnistuneesta järjestelmästä.

1.7.3

Jäsenvaltioiden tulisi alkaa soveltaa yhteistä lähestymistapaa yksityisen sektorin yleishyödyllisiin tutkimusyhteisöihin, jotta lahjoitukset ja tutkimusvarat voisivat liikkua nykyistä vapaammin EU:ssa.

1.7.4

Tutkijoiden liikkumista jäsenvaltioiden välillä tulisi kannustaa siten, että jäsenvaltiot sopivat kaksinkertaisen verotuksen estämisestä lyhytaikaisten toimeksiantojen yhteydessä.

1.7.5

Komissiota kehotetaan luomaan yhteiset rakenteet T&K-toimintaa koskevien todistusten vastavuoroista tunnustamista varten niissä maissa, joissa tällaisia todistuksia on käytössä. Samaan aikaan komissio voisi harkita, tarvitaanko tällaisia todistuksia yhtenäismarkkinoilla.

1.7.6

Komitea kannattaa komission ehdotusta yksinkertaistaa ja ajanmukaistaa sääntöjä T&K-kuluihin kohdistuvan alv:n palauttamisesta yksityisille tahoille julkisen ja yksityisen sektorin yhteishankkeiden yhteydessä.

1.7.7

T&K-toiminnan verokannustimia koskevan keskustelun perustava edellytys on laatia T&K- ja innovaatiotoiminnalle EU:n laajuinen vero-oikeudellinen määritelmä, sillä tällainen toimenpide edistää osaltaan yhtenäismarkkinoiden luomista.

1.8

Lissabonin strategian sisältämää 3 prosentin BKT-osuuden tavoitetta määritettäessä otettiin huomioon T&K-investointien suuruus kilpailevilla alueilla. EU:n taloudelle on ominaista, että unionin ei osallistu makrotasolla samassa mitassa T&K-intensiivisten alojen toimintaan kuin esimerkiksi Japanin ja Yhdysvaltojen kaltaiset kilpailijat. Sen vuoksi yksityisen sektorin T&K-toiminnan kannustamisen lisäksi olisi järkevää lisätä myös julkisen sektorin investointeja korkeakoulujen ja valtion rahoittamien tutkimuslaitosten toimintaan. Ympäristöhankkeiden tulisi tarjota asianmukaisia kannustimia (2).

2.1

Tiedonannon sisältöä tulee tarkastella Lissabonin strategian valossa: Lissabonin strategiassa tavoitteeksi asetettiin, että investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen EU:ssa kasvaisivat 3 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2010 mennessä ja että 2 prosenttia näistä varoista tulisi yksityissektorilta. Komissio ilmoitti vuonna 2005 aikomuksestaan edistää entistä johdonmukaisemman ja suotuisamman verotusympäristön luomista T&K-toiminnalle. Samalla se kuitenkin tunnusti jäsenvaltioiden toimivallan veropolitiikan toteuttajana (KOM(2005) 488 lopullinen ja KOM(2005) 532 lopullinen).

2.2

Komissio on tehnyt Lissabonin strategian puitteissa joukon aloitteita, joiden tavoitteena on T&K-toimintaan EU:ssa käytettävien varojen lisääminen kolmeen prosenttiin BKT:stä sekä samalla eurooppalaisen tutkimusalueen kehittäminen. Pyrkimykset vapauttaa Euroopan tutkimus-, kehitys- ja innovointipotentiaali kulminoituivat seitsemännessä puiteohjelmassa. ETSK on lausunnoissaan johdonmukaisesti kehottanut komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan tutkimus- ja kehitystyön määrällistä ja laadullista kehittämistä Euroopassa haittaavat esteet sekä samalla tekemään organisatorisia, institutionaalisia ja taloudellisia aloitteita, jotta voidaan edistää tarvittavan kriittisen massan syntymistä eurooppalaisessa T&K-toiminnassa.

2.3

Tiedonannossa annetaan ohjeita siitä, miten jäsenvaltiot voivat parantaa T&K-toiminnan verotuskohtelua ja kehittää yhdessä johdonmukaisia ratkaisuja yhteisiin ongelmiin. Sen vuoksi kyseessä ei ole määrättyihin T&K-hankkeisiin tai -tavoitteisiin suunnattu EU:n ohjelma, vaan jäsenvaltioille tarkoitettu ohjelma, jonka avulla ne voivat edistää yksityisen sektorin T&K-toimintaa ja jonka tavoitteena on kannustaa kutakin yksityisen sektorin yritystä harjoittamaan tutkimus- ja kehitystoimintaa. Tiedonannon tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita seuraavilla kolmella tavalla:

2.4

Asianomaisella politiikanalalla sovelletaan avointa koordinointimenetelmää, ja asioista päättäminen kuuluu jäsenvaltioille. Tiedonannossa annetut ohjeet on laadittu jäsenvaltioissa sovellettavien parhaiden käytäntöjen pohjalta. Jäsenvaltioiden toimintalinjojen arvostelu ei kuulu tämän lausunnon aihealueeseen. Sen vuoksi siinä tyydytään esittämään huomioita edellä kohdassa 2.3 mainittuja mahdollisia tulevia aloitteita koskevista ohjeista ja kommenteista.

3.1

Kaikissa jäsenvaltioiden soveltamissa T&K-verokannustimissa on noudatettava EY:n perustamissopimuksessa vahvistettuja perusvapauksia ja syrjimättömyyden periaatetta. Komission lähtökohtana on se, että sekä suoraan että epäsuoraan ilmaistut alueelliset rajoitukset ovat ristiriidassa perustamissopimuksessa vahvistettujen vapauksien kanssa. On kiistatonta ja johdonmukaista näyttöä siitä, että EY:n tuomioistuin ei todennäköisesti hyväksyisi alueellisten rajoitusten käyttöä T&K-toimintaa koskevia kannustimia sovellettaessa.

3.2

Valtiontukisääntöjä sovelletaan periaatteessa tuen muodosta riippumatta. Niinpä T&K-verokannustimet saattaisivat olla valtiontukea. T&K-verokannustinta ei kuitenkaan pidetä valikoivana, jos se koskee kaikenmuotoisia ja -kokoisia asianomaisella alalla toimivia yrityksiä. Tällaisia kannustimia käsitellään osana yleistä yritysverotusta.

3.3

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan yhtenäismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää ”tukea tietyn taloudellisen toiminnan — kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”. Komissio on hyväksynyt tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskevat yhteisön puitteet (T&K&I-puitteet) sen määrittelemiseksi, mitkä valikoivat verokannustimet mahdollisesti täyttävät kyseisessä artiklassa asetetut vaatimukset. Puitteet on kehitetty yleisen edun vuoksi niiden asioiden korjaamiseksi, joissa markkinoiden katsotaan epäonnistuneen tutkimuksen ja kehityksen alalla.

3.4

Puitteiden soveltamisessa komissio kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

Lisäksi komissio pitää jäsenvaltioiden esittämien selvitysten perusteella lähtökohtanaan sitä, että kannustimet auttavat ratkaisemaan niihin liittyvät markkinaongelmat kannustamalla yrityksiä investoimaan entistä enemmän T&K-toimintaan.

3.5

Eurooppa-neuvosto on kehottanut käyttämään tutkimuspolitiikan tukemisessa avointa koordinointimenetelmää, ja neuvosto onkin sittemmin pyytänyt EU:n tieteellisen ja teknisen tutkimuksen komiteaa (CREST) valvomaan kyseisen tukimenetelmän käyttöä. Tiedonannossaan komissio on tukeutunut voimakkaasti CRESTin maaliskuussa 2006 julkaisemaan T&K-verokannustimien arviointia ja suunnittelua käsittelevään raporttiin (Evaluation and design of R&D tax incentives).

3.6

Koska jäsenvaltioiden taloudelliset ja elinkeinoelämän rakenteet, valmiudet harjoittaa T&K-toimintaa, T&K-toimintaan käytettävien varojen määrä ja yleiset verotusympäristöt poikkeavat toisistaan, jäsenvaltioissa on käytössä hyvin erilaisia yhdistelmiä tutkimus- kehitys- ja innovaatiopoliittisia välineitä. Suurin osa nykyisistä järjestelmistä on yleisluonteisia, ja noin puolessa niistä sovelletaan ylärajaa tai enimmäismäärää. Tämä hyödyttää pk-yrityksiä, sillä niiden T&K-menot eivät yleensä ylitä sallittua enimmäismäärää. Noin kolmasosa verokannustimista tarjoaa erityisetuja pk-yrityksille, ja yhä useammat järjestelmät huolehtivat erityisesti nuorten innovatiivisten pk-yritysten tarpeista.

3.7

Verohelpotusten kolme perustyyppiä ovat veron lykkääminen, verovähennys ja verohyvitys. Kunkin jäsenvaltion käyttämien kannustimien vaikutukset riippuvat maan yleisestä verojärjestelmästä. Kannustimien tarkoituksesta riippuen eräät järjestelmät koskevat kaikkia T&K-kuluja, kun taas toisia sovelletaan ainoastaan järjestelmän ansiosta lisääntyviin T&K-kuluihin. Joissakin tapauksissa helpotukset koskevat molempia edellä mainittuja kululuokkia, mutta erisuuruisina. Kannustimien suuruus vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain. Koska kyseessä on verohelpotus, sen suuruus riippuu myös käytössä olevasta yritysveron tasosta.

3.8

Veron lykkäämisen yhteydessä T&K-kulut voidaan tavallisesti vähentää kokonaisuudessaan verotettavasta voitosta. Tässä järjestelmässä jokainen T&K-toimintaan käytetty euro voidaan vähentää täysimääräisesti verotuksessa. Niissä tapauksissa, joissa T&K-kuluja ei voida vähentää 100-prosenttisesti, ne voidaan tavanomaisesti kapitalisoida ja poistaa myöhemmin. Tämä koskee etenkin pääomakuluja.

3.9

Verovähennykset mahdollistavat T&K-kulujen vähentämisen yli 100-prosenttisesti verotuksessa. Tätä järjestelmää sovellettaessa kulut voidaan tavallisesti vähentää 125–300-prosenttisesti. Jos esimerkiksi yleinen yritysveroprosentti on 30, yritys voisi vaatia jokaisesta T&K-toimintaan käyttämästään 10 000 euron summasta 3 000 euron suuruisen verovähennyksen. 50 prosentin lisävähennystä käytettäessä kyseinen yritys voisi vaatia jokaisesta T&K-toimintaan käyttämästään 10 000 euron summasta 4 500 euron suuruisen vähennyksen.

3.10

Jos kannusteena käytetään verohyvitystä, se toteutetaan veronpalautuksen tai käteismaksun muodossa. Hyvitys myönnetään tavallisesti maksettavien verojen määrästä, mutta jos maksettavia veroja ei ole, hyvitykseksi voidaan laskea myös tietty prosenttiosuus T&K-kuluista. Voittoa tuottamattomalle yritykselle käteismaksuna suoritettava hyvitys voi olla erittäin tervetullut lisärahoitusmuoto toimintansa alkuvaiheessa oleville yrityksille.

3.11

Useimmat edellä kuvailtujen kaltaiset järjestelmät ovat yhteydessä yritysverotukseen, mutta on myös järjestelmiä, joiden kohteina ovat palkkaverotus, sosiaaliturvamaksut tai henkilökohtainen tulovero. Kyseiset vaihtoehdot pienentävät suoraan tutkimustoiminnan henkilöstökustannuksia eli T&K-kulujen tärkeintä yksittäistä menoerää. Niiden käyttö on tehokkainta silloin kun sosiaaliturvamaksut ovat korkeat.

3.12

Tappiollisten yritysten, kuten innovatiivisten pk-yritysten, tukemiseksi tarjolla olevat vaihtoehdot vaihtelevat palkkaverosta vapauttamisesta ja yritysveron palauttamisesta tappioiden rajoittamattomaan siirto-oikeuteen, jotta ne voidaan myöhemmin vähentää yritysverotuksessa.

3.13

Ranska otti ensimmäisenä EU-maana vuonna 2004 käyttöön verokannustimia erityisesti nuorten innovatiivisten yritysten tukemiseksi. Tarkoituksena on kannustaa yksityisen sektorin tutkimustoimintaa sekä synnyttää todellista kasvua alentamalla tutkimus- ja innovaatiotoimintaan suuntautuneiden uusien yritysten perustamiskustannuksia. Kannustimet sisältävät vapautuksen yritysverosta kolmena ensimmäisenä voitollisena vuotena sekä 50 prosentin vähennyksen seuraavina kahtena vuotena. Lisäksi yritys vapautetaan erittäin pätevän henkilöstön palkkaamiseen liittyvien sosiaaliturvamaksujen maksamisesta kahdeksaksi vuodeksi. Nuorille innovatiivisille yrityksille tarkoitetussa järjestelmässä sovelletaan tiettyjä kelpoisuusvaatimuksia.

3.14

T&K-verokannustimien soveltamisesta 15 jäsenvaltiossa saatujen kokemusten perusteella tiedonannossa tullaan siihen johtopäätökseen, että jäsenvaltioiden tulisi

3.15

Jäsenvaltioiden tulisi myös selvästi määrittää kannustinjärjestelmiensä tavoitteet. Niiden olisi

3.16

Yrityksille suunnattujen T&K-kannustimien lisäksi tiedonannossa tarkastellaan myös muita asiaan liittyviä kysymyksiä kohdassa ”Yhteisen edun mukaisia toimenpiteitä koskevat periaatteet”. ETSK:n näkemykset näistä kysymyksistä esitetään tämän lausunnon kohdassa 5.

4.1

Tiedonannon ohjeet tarjoavat laajan valikoiman eri vaihtoehtoja T&K-toiminnan tukemiseksi verokannustimilla. ETSK kehottaa kaikkia jäsenvaltioita mukauttamaan nämä ohjeet erityisolosuhteisiinsa ja luomaan T&K-toimintaa suosivan järjestelmän. Avoimen koordinointimenetelmän — jonka käyttöä Tieteen ja tekniikan tutkimuskomitea (CREST) pyrkii Lissabonin strategian tavoitteiden mukaisesti edistämään — tulisi tarjota kaikille jäsenvaltioille mahdollisuus soveltaa alan parhaita käytäntöjä.

4.2

T&K-verokannustimien vaikutukset vaihtelevat riippuen yrityksen koosta eli siitä, onko kyseessä suuryritys, pk-yritys vai toimintaansa aloittamassa oleva yritys.

4.3

Useissa jäsenvaltioissa T&K-investointien verokannustimet ovat suhteellisen uusi asia, eikä niiden vaikutuksia suuryrityksiin voida vielä täsmällisesti arvioida. On mahdollista, että joissakin tapauksissa verosäästöt näkyvät yrityksen tuloksessa eivätkä niinkään T&K-osaston toiminnassa. Sen vuoksi eräät jäsenvaltiot pitävät tarkoituksenmukaisena kannustaa muuta T&K-toimintaa enemmän olemassa olevien T&K-kulujen lisäksi tulevia uusia investointeja. Samaan aikaan jäsenvaltioiden edun mukaista on pyrkiä säilyttämään kotimainen T&K-toiminta: suorilla kannustimilla yrityksiä voidaan kannustaa jatkamaan T&K-toimintaansa nykyisessä paikassa.

4.4

Suurilla yrityksillä on muita suurempi kriittinen massa insinöörejä ja tutkijoita, mikä antaa niille hyvät mahdollisuudet siirtää toimintaansa ulkomaille. Jos esimerkiksi jäsenvaltio päättää käyttää T&K-kannustimia ohjelmistoalan työpaikkojen säilyttämiseksi alueellaan, tehokkain kannuste olisi sallia tähän liittyvien oheiskustannusten vähentämien 100-prosenttisesti verotuksessa kuten edellä kohdassa 3.8 kuvaillaan.

4.5

Pk-yrityksillä ei ole käytössään yhtä runsaasti resursseja kuin suuryrityksillä, joten ne saattavat joutua toimimaan suhteellisesti suuremman taloudellisen paineen alaisina. Eräiden jäsenvaltioiden valitsema vaihtoehto myöntää pk-yrityksille muita yrityksiä suurempia vähennyksiä sekä asettaa järjestelmän sisältämät ylärajat pk-yritysten kannalta riittävän korkealle tasolle tarjoaa pk-yrityksille suhteellisesti enemmän taloudellista joustovaraa niiden harjoittaessa T&K-toimintaa.

4.6

Eniten vipuvaikutuksia voidaan saada aikaan toimintaansa aloittamassa oleville yrityksille suunnatuilla verokannustimilla. Tämä on erittäin tärkeää, koska kyseisillä yrityksillä on keskeinen rooli yrittäjähengen ja innovaatioiden edistämisessä. Tieteelliset ja teknologiset sekä palvelualan innovaatiot saavat usein alkunsa uusissa yrityksissä. Asemansa vakiinnuttaneiden yritysten T&K-osastoilla näyttää usein olevan paremmat valmiudet korvaavien tuotteiden tai tuoteparannusten tekemiseen kuin käänteentekevien innovaatioiden kehittämiseen. Tieteellisiä ja teknologisia innovaatioita hyödyntävät uudet yritykset ovat elintärkeitä, sillä jos ne selviävät käynnistysvaiheen ongelmista (valitettavasti useimmat pienyritykset eivät selviä), niistä voi kehittyä joko vaurautta luovia pk-yrityksiä tai arvokkaita hankintakohteita suuremmille yhtiöille. Useat teknologiayritykset saattavat käyttää yrityshankintoihin ja -sulautumisiin yhtä paljon varoja kuin T&K-toimintaan. Useat suuret teknologiayritykset ovat itse asiassa perustaneet riskipääomasijoittajan tavoin toimivia investointiyksiköitä.

4.7

Koska yritystaloudelle on ominaista, että suuret yritykset ostavat pienyrityksiä, on järkevää, että tällaiset kaupat toteutetaan verotuksen kannalta mahdollisimman avoimesti ja että niillä on mahdollisimman vähän verovaikutuksia. Tämä merkitsee sitä, että verot, jotka perustajien ja yrittäjien on maksettava heidän luopuessaan yrityksestä, olisi minimoitava, eikä ostajayrityksille tulisi määrätä markkinoita vääristäviä seuraamuksia.

4.8

Vaikka T&K-kannustimet saattavat olla erittäin sopivia teknologia-alan uusille innovatiivisille yrityksille, toimintaansa aloittaville yrityksille suunnatut yleiset kannustimet ovat yhtä tärkeitä. Tämä johtuu siitä, että kyseiset kannustimet edistävät uusien yritysten perustamista elinkeinoelämän kaikilla aloilla ja tukevat siten jäsenvaltioiden yleistä talouskasvua.

4.9

On outoa, että uusien yritysten perustamiseen tähtäävien yleisten verokannustimien yhteydessä tiedonannossa ei käsitellä pääomaverotusta. Uusien yritysten ongelmana on alkupääoman hankkiminen. Niin kutsuttu riskipääomaa ei kovin innokkaasti hakeudu toimintansa juuri aloittamassa oleviin yrityksiin, joten siemenvaiheen sijoitukset on tavallisesti saatava yksityisiltä sijoittajilta, bisnesenkeleiltä tai perustajan/perustajien ystäviltä ja perheenjäseniltä. Kyseisiin investoijiin sovellettava pääomaverojärjestelmää vaikuttaa oleellisesti yritysten perustamiseen.

4.10

Yhdistyneen kuningaskunnan tällä alalla soveltama melko toimiva verokannustinjärjestelmä toimikoon esimerkkinä. Investointeja voi tehdä suoraan Enterprise Investment Scheme (EIS) -yritysinvestointijärjestelmän tai Venture Capital Trust (VCT) -riskipääomarahaston kautta. Jälkimmäinen näistä on Lontoon pörssin AIM (Alternative Investment Market) -listalla noteerattava kollektiivinen investointiväline. Päästäkseen mukaan jompaankumpaan järjestelmään yrityksen on täytettävä tietyt kelpoisuusvaatimukset.

4.11

Näissä järjestelmissä voidaan investoidusta pääomasta vähentää 20 (EIS) tai 30 (VCT) prosenttia tuloverotuksessa. Voitoista ei tarvitse maksaa pääomatuloveroa tämän oikeuden saamisen edellytyksenä olevan määrätyn ajanjakson jälkeen. VCT-rahaston maksamista osingoista ei tarvitse maksaa tuloveroa, eikä investoijan kuolinpesään sisältyvistä VCT-osuuksista tarvitse maksaa perintöveroa. Vaikka investointipäätöksen ei koskaan tulisi perustua veroetuihin, kyseiset järjestelmät pienentävät huomattavasti toimintaansa käynnistämässä oleviin yrityksiin tehtävien investointien riskiä. Järjestelmät ovatkin onnistuneet tavoitteessaan helpottaa brittiyrittäjien pääoman keruuta.

4.12

Tärkeä puute tiedonannossa on, että siinä ei anneta ohjeita patenttien ja lisenssien käsittelystä. Asiaa koskeva lainsäädäntö on sekavaa, ja jäsenvaltioiden välillä on havaittavissa kilpailua patenttien verokohtelun alalla. ETSK ehdottaa, että tiedonanto laajennetaan kattamaan myös patentti- ja lisenssiasiat.

5.1

Komitea kannattaa ehdotusta, että jäsenvaltioiden tulisi poistaa kansainvälisiin tutkimushankkeisiin liittyviä esteitä muun muassa parantamalla teollisuuden toimijoille myönnettävien T&K-verokannustimien käyttöä.

5.2

Komitea kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, millä tavoilla nuorille T&K-toimintaan panostaville yrityksille valtion määräämiä kustannuksia voitaisiin alentaa ottamalla esimerkkiä Ranskassa nuoriin innovatiivisiin yrityksiin sovellettavasta erittäin onnistuneesta järjestelmästä.

5.3

Tiedonannossa todetaan, että vaikka EU:ssa on joitakin yksityisen sektorin yleishyödyllisiä tutkimussäätiöitä, joiden tavoitteena on lisätä tieteellistä tietoa rahoittamalla tavallisesti yliopistojen tutkimustoimintaa, muilla alueilla, kuten Yhdysvalloissa, niitä on paljon enemmän. Lisäksi on olemassa tiettyjä virallisia ja epävirallisia esteitä, jotka estävät yksityishenkilöitä ja yrityksiä (joiden tulisi olla oikeutettuja tulo- ja yritysverohelpotuksiin) antamasta lahjoituksia ja estävät siten varojen suuntaamista tutkimustoimintaan. Komitea kannattaa ehdotusta, että jäsenvaltioiden tulisi alkaa soveltaa yhteistä lähestymistapaa, jotta lahjoitukset ja tutkimusvarat voisivat liikkua nykyistä vapaammin EU:ssa.

5.4

Tutkijoiden liikkumista jäsenvaltioiden välillä tulisi kannustaa siten, että jäsenvaltiot sopivat kaksinkertaisen verotuksen estämisestä lyhytaikaisten toimeksiantojen yhteydessä. Jäsenvaltioita kehotetaan myös laajentamaan kyseiset järjestelyt kattamaan myös sellaiset EU:n lähimaat kuin Ukraina, Israel ja Turkki, joiden kanssa EU harjoittaa merkittävää T&K-alan vaihtoa.

5.5

Joissain jäsenvaltioissa yrityksillä on mahdollisuus hakea todistus siitä, että niillä on valmiudet harjoittaa T&K-toimintaa. Eräissä jäsenvaltioissa tällainen todistus myönnetään automaattisesti T&K-toimintaa harjoittaville julkisyhteisöille. Komissio ehdottaa mahdollisten yhteisten rakenteiden luomista tällaisten todistusten vastavuoroisen hyväksymisen helpottamiseksi. Tämä vaikuttaa järkevältä toimenpiteeltä niiden jäsenvaltioiden näkökulmasta, joissa tällaisia todistuksia käytetään.

5.6

Komissio on yksilöinyt huolenaiheita, joiden syynä ovat ongelmat T&K-kuluihin kohdistuvan alv:n palauttamisessa yksityisille tahoille julkisten ja yksityisten yritysten yhteisten T&K-hankkeiden yhteydessä. Komission ehdotus asiaa koskevien sääntöjen ja niiden soveltamisen yksinkertaistamisesta ja ajanmukaistamisesta on erittäin tervetullut.

5.7

Tiedonannossa todetaan lisäksi, että pidemmällä aikavälillä on suotavaa laatia T&K- ja innovaatiotoiminnalle EU:n laajuinen vero-oikeudellinen määritelmä ja soveltaa tällaisiin kuluihin suotuisaa verokohtelua yhteisessä yhtenäistetyssä yhtiöveropohjassa. Tällainen toimenpide edistäisi osaltaan yhtenäismarkkinoiden toteuttamista.