30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/57

1.1

Euroopan parlamentti ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päättivät käsitellä yhdessä kulttuurin sosiaalista ulottuvuutta, koska ne katsovat, että kulttuuri ja sosiaalinen kehitys ovat tiiviissä yhteydessä ja vuorovaikutuksessa keskenään ja että tällä asialla on yhä suurempi merkitys Euroopan integraatiopolitiikan kannalta.

1.2

Komitea toteaa jo vuonna 1999 antamassaan lausunnossa (1) seuraavaa: ”Jos lähtökohdaksi otetaan kulttuurin — hyvin laaja — määritelmä tietyn yhteiskunnan jäsenille merkityksellisten arvojen muodostamana suuntautumisjärjestelmänä, jäsentää kulttuuri myös kansalaisyhteiskunnan toimintakenttää.” Komitean näkemyksen mukaan kulttuurilla on — mikäli se käsitetään ajattelun ja toiminnan prosessina ja yhteisenä muotona — avaintehtäviä koulutuksen ja yhteiskunnallisen osallisuuden alalla. Ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista perustuu pitkälti yhteisten arvokäsitysten, tavoitteiden ja perusoikeuksien varaan sekä uuteen käsitykseen demokraattisesta toiminnasta. Nämä elementit muodostavat yhdessä eurooppalaisen kulttuurikäsityksen perustan. Eurooppalaisen kulttuurikäsityksen sosiaaliset osatekijät, kuten yhteisvastuu, suvaitsevaisuus, sosiaalinen koheesio, syrjäytymisen ja syrjinnän torjunta sekä sosiaalinen integraatio, ovat perustavaa laatua olevia elementtejä. Tästä lähtökohdasta komitea onkin Eurooppa-valmistelukunnassa pyrkinyt siihen, että tulevaisuudessa komiteaa kuultaisiin myös kulttuurialaan liittyvissä kysymyksissä. Tähän kaikkeen perustuu se käsiteltävänä olevaan monimutkaiseen aihekokonaisuuteen liittyvä erityisvastuu, joka on sekä Euroopan parlamentilla unionin kansalaisten demokraattisena edustuslaitoksena että Euroopan talous- ja sosiaalikomitealla kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden institutionaalisena edustajana.

1.3

Euroopan parlamentti on korostanut oikeutetusti ”velvollisuutta” löytää ”yhteinen kulttuuripohja” ja ”eurooppalainen yhteiskunnallinen tila” (2). Tämä on erityisen kiireellistä, kun otetaan huomioon, että kulttuurin kansallisen ulottuvuuden valta-asema vahvistuu yleensä aina silloin, kun monitahoisuus lisääntyy. Laajentuminen lisää nimenomaan tätä monitahoisuutta ja tuo unioniin kansoja, joilla on eurooppalaisessa kontekstissa hyvin erilaiset historiat, perinteet ja kulttuurit.

1.4

Lausunnon laatimisen tiukan aikataulun vuoksi komitea keskittyy käsittelemään lausunnossaan ennen kaikkea kolmea keskeistä aihepiiriä/näkökohtaa.

2.1

Tässä yhteydessä kulttuurin sosiaalinen ulottuvuus on ratkaisevan tärkeässä asemassa unionin sisällä rakennettaessa eurooppalaista identiteettiä ja vietäessä eteenpäin eurooppalaisten ”rinnakkaiseloa” koskevaa hanketta ja prosessia, mutta se on tärkeää myös ulospäin. Euroopan vetovoima ei perustu ainoastaan unionin sisämarkkinoihin ja niiden johtavaan asemaan maailmanmarkkinoilla, korkeaan BKT:hen ja euron vahvuuteen. Se perustuu myös omaperäiseen ja järkevään sosiaaliseen ja kulttuuriseen malliin, jonka taustalla ovat vahvat yhteiset arvot ja jonka avulla on opittu selviytymään rauhanomaisesti kulttuurieroista ja sosiaalisista ja poliittisista ristiriidoista.

2.2

Käynnissä olevat yhteiskunnalliset muutokset, kuten globalisaation vaikutukset, yhteiskunnallis-demografiset muutokset (mullistukset), muuttovirrat ja maahanmuutto, tieto- ja viestintätekniikan merkityksen korostuminen, sukupuolten tasa-arvon periaatteen vahvistuminen ja toteutuminen sekä muut syvälle käyvät yhteiskunnallis-taloudelliset muutokset, asettavat valtavia haasteita politiikan kulttuuriselle, sosiaaliselle ja symboliselle ulottuvuudelle. Yhteiskunnan on tunnustettava kaikki toimijat ja toimintaympäristöt ja otettava ne mukaan. Kuten Euroopan vammaisten teemavuosi sekä aiheeseen liittyvät ETSK:n aloitteet ja lausunnot osoittivat, yhteiskuntaa arvioidaan sen perusteella, minkä aseman ja roolin se antaa heikoimmassa ja marginaalisimmassa asemassa oleville.

2.3

Eikö hierarkkisen ohjauksen ja ”avustusriippuvuuden” (vrt. hyvinvointivaltion erilaiset muodot) paradigmojen tilalle tulisi nostaa nykypäivänä paradigma, joka perustuu kaikkien aktiiviseen osallistumiseen sekä talous-, sosiaali-, perhe- ja kulttuurielämän kaikkien toimijoiden vaikutusvallan lisäämiseen?

2.4

Eikö aktiivinen osallistuminen ole välttämätön edellytys kukoistavalle ja luovalle talouselämälle? Eikö se ole samalla sekä eettinen että taloudellinen vaatimus? Itsensä ja muiden kunnioittaminen, itsensä toteuttaminen ja yhteistyön periaatteen ensisijaisuus ovat yhteisenä piirteenä nykyaikaisessa eurooppalaisessa humanismissa sekä tämän yhtenäisen alueen maailmanlaajuisessa kilpailukyvyssä.

2.5

Talouden, sosiaalialan ja ympäristöalan käytänteet tuottavat jatkuvasti kulttuuria. Näissä käytänteissä tapahtuvien tärkeimpien kulttuuriparadigmojen muutosten erittely ja hyödyntäminen antaisivat operatiivista arvoa kulttuurin sosiaalisen ulottuvuuden käsitteelle.

2.6

Tämä tarkoittaa sitä, että valtion, markkinoiden ja kansalaisyhteiskunnan välisiä suhteita ja niiden vastuualueita on tarkistettava ja ne on määriteltävä uudelleen yhteisesti.

3.1

Tässä lausunnossa ei voida tutkia tarkkaan edellä mainituilla aloilla parhaillaan tapahtuvia suuria muutoksia. Pyrkimyksenä on vain tuoda esille, että tällaisen tutkimuksen avulla voitaisiin epäilemättä selkiyttää entisestään osaamisyhteiskunnan käsitettä, joka on unionin rakentamisen avaintekijä ja sen taustalla oleva voima, kuten Lissabonin prosessissa todetaan.

3.2

Universaali pyrkimys älyllistää työn kaikki osa-alueet, myös ”työksi” katsottu kuluttaminen, sekä suhteisiin, tyyleihin ja luovuuteen perustuvien kriteerien kasvava merkitys kiteytyvät Euroopassa erityisellä tavalla. Tämä on keskeisessä asemassa kilpailukyvyn, vetovoiman, tapojen ja yrittäjyyden eroavaisuuksissa, joita Euroopassa on ja joita voidaan kehittää suhteessa maailman muihin maantieteellis-kulttuurisiin alueisiin.

3.3

Lisäksi syvien muutosten kourissa olevassa yhteiskunnassa integrointiin ja sovitteluun liittyvät ammatit ovat etulinjassa. Näiden ammattien suunnattomat paineet menevät kyseisen työtyypin materiaalisten ja objektiivisten ongelmien edelle. Ne kyseenalaistavat solidaarisuuteen ja sosiaaliseen valvontaan perustuvien toimintojen kiinnekohdat yhteiskunnassamme. Koska symbolinen tila, joka on muodostanut merkityshorisontin, muuttuu, näiden ammattien identiteetti on selvitettävä.

3.4

Näin syvien muutosten kourissa olevassa yhteiskunnassa ei voida enää erotella eikä hierarkisoida kulttuurin sosiaalista ulottuvuutta ja sosiaalialan kulttuurista panosta. Taloutta, sosiaalisia näkökohtia ja politiikkaa ei voidakaan enää erotella toisistaan työelämässä sekä taide- ja tiedemaailmassa. Taiteellisen ja tieteellisen luomistyön merkitys on huomattavasti vahvistunut ilman mitään välineellistämistä. Onkin aiheellista pohtia erityisesti kulttuuritalouden uusia muotoja (yhteisvastuullinen talous, rahoituslähteiden muuttaminen keskinäisiksi).

4.1

Sosiaali- ja kulttuuripolitiikat eivät ole vain alakohtaisia politiikkoja, vaan muodostavat poliittisen pelin ”kulttuurin”. Kulttuurista demokratiaa, joka voidaan ymmärtää ”kulttuuriturvana”, ”kulttuurin varmuutena” sekä ”sosiaalisena ja kulttuurihallintona”, on edistettävä. On aika aloittaa pohdinnat kulttuurin oikeuksien, vapauksien ja vastuun luomisesta.

4.2

Sosiaalisen ja kulttuuridemokratian tärkeimpiä paradigmoja on pohdittava uudelleen ja kehitettävä. Tärkeimmät paradigmat ovat seuraavat:

4.3

Uuden, todellisen sosiaalisen ja kulttuuridemokratian kehittämiseen liittyviä moninaisia haasteita tulisi pohtia tarkkaan yhteiskunnallisten liikkeiden, kulttuuriverkostojen ja työmarkkinaosapuolien kanssa eikä ainoastaan toimielinten kesken. Kaikkien osapuolien välisen yhteistyön etiikan luominen on eittämättä yksi tärkeimpiä haasteita.

5.1.1

Kuten jo osa kansallisista talous- ja sosiaalineuvostoista ja muista vastaavista elimistä on tehnyt, myös ETSK haluaa tuoda esille entistä selkeämmin kulttuurisen tehtävänsä. Komitea onkin todennut aiemmin antamassaan lausunnossa, että ”kansalaisyhteiskunnan kehittyminen on kulttuurinen prosessi” (3). Näin ollen ETSK tarjoutuu käymään aktiivista vuoropuhelua aiheesta kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen ja Euroopan unionin toimielinten (parlamentti, neuvosto, komissio, alueiden komitea) kanssa. Se haluaa tarjota foorumin järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävälle pluralistiselle, dynaamiselle ja innovatiiviselle keskustelulle kulttuurin kehityksestä. Tämä olisi todellinen kestävää kehitystä ja kulttuuriteollisuutta palveleva foorumi. (4)

5.2.1

ETSK ehdottaa, että komission ja Euroopan parlamentin kanssa jatketaan pohdintoja Euroopan parlamentin ehdotuksesta kulttuuriyhteistyön eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamiseksi (5).

5.2.2

ETSK on tietoinen komission teettämän, parlamentin ehdotusta koskeneen toteutettavuustutkimuksen jokseenkin laimeista päätelmistä. Vaikka komitea pitää päätelmiä erittäin tärkeinä, ne eivät ole kuitenkaan sen mielestä riittäviä, sillä niissä tuetaan vain jo nykyään toimivia verkkoja ja elimiä, sekä ehdotetaan niiden rahoituksen tarkistamista sekä Internet-portaalin luomista ja kulttuuritilastojen keräämisen kehittämistä (6).

5.2.3

ETSK ehdottaakin, että ETSK:n ja EP:n ajaman kulttuuriyhteistyön eurooppalaisen seurantakeskuksen tavoitteet määriteltäisiin tarkkaan oma-aloitteisessa lausunnossa. Olisi myös pidettävä huolta siitä, että tämä keskus muodostaisi toimielinten välisen ja rajatylittävän verkoston, jossa olisi alueellisia ja kansallisia solmukohtia, kokoamalla yhteen kaikki nykyiset julkisen sektorin, osuus- ja yhteisötalouden ja yksityisen sektorin toimijat ja heidän (myös kaukaiset, lähes unohdetut) kokemuksensa ja tuottamalla näin yhteisvaikutusta. Tarkoituksena ei olisi taas yhden uuden keskuselimen luominen. Tämä dynaaminen yhteistyö edistäisi Euroopan kulttuuripolitiikan subsidiariteetin käsitteen kehittämistä tavalla, joka ei olisi defensiivinen. Se antaisi eurooppalaisille mahdollisuuden osallistua suoraan yhteisen kulttuurialueen luomiseen ja siihen identifioitumiseen. ETSK on valmis hoitamaan sihteeristötehtävät ja toimimaan keskuksena, joka kokoaa todellisen tietopankin ja hoitaa sitä. Se voisi myös toimia liikkeellepanevana voimana tekemällä ehdotuksia erityisistä toimintasuunnitelmista.

5.2.4

Tältä kannalta on aiheellista ottaa huomioon Bilbaossa toimivan Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston sekä Dublinissa toimivan Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön tekemä merkittävä kartoitustyö. Kyseiset tahot etsivät ja kehittävät parhaita käytänteitä ja erittelevät kulttuurimuutoksia työolojen, työllisyyden, ennaltaehkäisyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden aloilla. Ne tuovat esille jo olemassa olevia vahvuuksia, joita voitaisiin hyödyntää laajassa mielessä kulttuurin seurantakeskuksessa.

5.2.5

On myös olemassa lukuisia verkostoja, jotka koskevat kulttuuria sosiaalisena siteenä erityisesti syrjäytyneiden tai syrjäytymässä olevien väestönosien keskuudessa (työläiskaupunginosat, taantuvat teollisuusalueet, autioituvat maaseutualueet). (Komission aloitteesta tehdyssä tutkimuksessa näitä verkkoja on luetteloitu jo 65.) ETSK on kuullut useiden verkkojen edustajia ja on heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että verkot on saatava ulos eristäytyneisyydestä. Niiden käyttöön on saatava edelleenkin puuttuvat välineet, joiden avulla ne voisivat vakinaistaa toimintaansa ja kehittää sitä. Kulttuuriyhteistyön eurooppalaisella seurantakeskuksella tulisi olla arvioijan tehtävä sen lisäksi, että se toimii koelaitoksena, joka levittää ja siirtää alalta toiselle jo hyväksi havaittuja tietoja ja taitoja.

5.2.6

Tähän tehtävään sisältyy ennen kaikkea se, että tarkistetaan, onko unionin eri politiikoissa otettu asianmukaisesti huomioon kulttuuriulottuvuus, ja varmistetaan erityisesti, että sitä käytetään välineenä, jonka avulla Kulttuuri 2000- ja Media Plus -ohjelmiin saadaan entistä enemmän sisältöä niiden uudistamisen yhteydessä, jotta niissä otettaisiin huomioon laajentumisen johdosta perusteellisesti muuttunut todellisuus ja jotta niihin sisällytettäisiin uusia toiminnan aloja. Seurantakeskus voisi myös mahdollisesti laatia oman vuosikertomuksensa.

5.3.1

Näiden kahden, tosin hyvin eri tavoin toimivan Euroopan kansalaisia edustavan laitoksen läheisen yhteistyön kulttuurialalla tulee vahvistua ja tulla entistä paremmin esille. Samassa yhteydessä tulee luoda myös yhteisiä menettelyitä ja järjestää yhteisiä tilaisuuksia.

5.3.2

Vuosittain järjestettävä yhteinen ”kulttuuri-Eurooppaa” käsittelevä kokous voisi auttaa arvioimaan kehitystä, joka johdattaa unionia oikeusyhteisöstä kohti arvoyhteisöä. Vuosittain tulisi asettaa tavoitteeksi vähintään yhden todella yhteisen kulttuuriarvon edistäminen.

5.3.3

Eurooppalaisista kulttuuripääkaupungeista saatujen myönteisten kokemusten jatkeeksi parlamentin ja komitean ensimmäisen kokouksen tavoitteeksi voitaisiin asettaa kilpailun avaaminen ehdotuksille, jotka johtaisivat kahden, kolmen tai neljän vuoden välein (esim. olympiadin malliin) aloitteeseen, johon kaikki unionin maat osallistuisivat. Kukin maa avaa eurooppalaisen kulttuurin ovet maailmalle ottamalla unionin aloitteeseen mukaan vähintään yhden kumppanin joltain muulta kulttuurialueelta.

5.3.4

Parlamentti ja komitea voisivat lisäksi toimia osaltaan eurooppalaisen työryhmän perustamiseksi. Työryhmän tehtävänä olisi kulttuuri- ja taidevaihdon edistäminen konfliktialueilla. Tämä olisi sekä konfliktien ennaltaehkäisyä että osa konfliktien jälkeistä uudelleenrakennusta.