23.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 307/1

(1)

Yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 1100/2006 ja (EY) N:o 964/2007 muuttamisesta 22 päivänä heinäkuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 (2) nojalla Euroopan unioni myöntää kauppaetuuksia kehitysmaille yleisen tullietuusjärjestelmänsä, jäljempänä ’GSP’ tai ’järjestelmä’, mukaisesti. Mainitun asetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti alkuperätuotteen (peräisin olevan tuotteen) käsitteen määrittelyä ja siihen liittyvän hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevat säännöt vahvistetaan komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 (3).

(2)

Komissio antoi alkuperäsääntöjen tulevaisuudesta etuuskohtelukauppaa koskevissa järjestelyissä 18 päivänä joulukuuta 2003 tehdystä vihreästä kirjastaan (4) syntyneen laajan keskustelun perusteella 16 päivänä maaliskuuta 2005 tiedonannon ”Alkuperäsäännöt etuuskohtelukauppaa koskevissa järjestelyissä – Suuntaviivat tulevaisuutta varten” (5), jäljempänä ’tiedonanto’. Tiedonannossa vahvistetaan uusi lähestymistapa alkuperäsääntöihin kaikissa etuuskohtelukauppaa koskevissa menettelyissä, joihin Euroopan unioni osallistuu, ja erityisesti GSP:n kaltaisissa kehitysyhteistyöhön suuntautuneissa menettelyissä.

(3)

Dohan kehitysohjelmassa on todettu tarve varmistaa kehitysmaiden tiiviimpi osallistuminen maailmantalouteen erityisesti helpottamalla niiden pääsyä teollisuusmaiden markkinoille.

Sen vuoksi etuuskohteluun oikeuttavia alkuperäsääntöjä olisi yksinkertaistettava ja niistä olisi, soveltuvin osin, tehtävä joustavampia, jotta edunsaajamaiden alkuperätuotteet voivat tosiasiallisesti hyötyä myönnetyistä etuuksista.

(4)

Jotta varmistettaisiin, että etuudet hyödyttävät tosiasiallisesti niitä tarvitsevia, ja jotta Euroopan unionin omia varoja suojattaisiin, etuuskohteluun oikeuttavien alkuperäsääntöjen muuttamisen ohella olisi niiden hallinnointia koskevat menettelyt mukautettava.

(5)

Komission tekemästä tämän asetuksen vaikutustenarvioinnista käy ilmi, että GSP-alkuperäsääntöjä pidetään liian monimutkaisina ja rajoittavina. Lisäksi siitä ilmenee, että myönnettyjen etuuksien tosiasiallinen käyttö on vähäistä eräiden tuotteiden kohdalla ja erityisesti vähiten kehittyneille maille kaikkein tärkeimpien tuotteiden kohdalla, ja että alkuperäsäännöt ovat yksi syy tähän.

(6)

Vaikutustenarvioinnin mukaan yksinkertaistus ja kehitysmyönteisyys voitaisiin saavuttaa yhdellä arviointiperusteella, jota sovelletaan kaikkiin tuotteisiin sellaisten tavaroiden alkuperän määrittämiseksi, joita ei ole tuotettu kokonaan edunsaajamaassa, ja joka perustuu asianomaisessa edunsaajamaassa syntyneeseen arvonlisäykseen ja edellyttää riittävän käsittelykynnyksen noudattamista. Vaikutustenarvioinnista ei kuitenkaan käynyt ilmi, että yksinkertaistus tai kehitysmyönteisyys edellyttäisivät välttämättä yhtä menetelmää. Lisäksi sidosryhmiltä saadun palautteen mukaan monilla aloilla, kuten maataloustuotteet ja jalostetut maataloustuotteet, kalastustuotteet, kemialliset aineet, metallit, tekstiilit, vaatteet ja jalkineet, arvonlisäystä koskeva arviointiperuste ei joko ole soveltuva tai sitä ei pitäisi käyttää ainoana arviointiperusteena Sen vuoksi näillä aloilla olisi käytettävä joko arvonlisäystä koskevan arviointiperusteen sijasta tai sen ohella muita yksinkertaisia arviointiperusteita, joita toimijoiden on helppo ymmärtää ja viranomaisten helppo valvoa. Tällaisia muita arviointiperusteita ovat muun muassa ei-alkuperäainesten sallittu enimmäismäärä, nimikkeen tai alanimikkeen muuttuminen, erityinen valmistus ja käsittely sekä kokonaan tuotettujen ainesten käyttö. Yksinkertaisuus edellyttää kuitenkin, että erilaisia sääntöjä olisi oltava mahdollisimman vähän. Sen vuoksi alkuperäsääntöjen olisi mahdollisuuksien mukaan oltava alakohtaisia eikä tuotekohtaisia.

(7)

Alkuperäsääntöjen olisi kuvastettava eri alojen piirteitä ja annettava edunsaajamaille todellinen mahdollisuus hyödyntää myönnettyä tullietuuskohtelua. Lisäksi sääntöjen olisi soveltuvin osin kuvastettava edunsaajamaiden erilaisia tuotantovalmiuksia. Jotta sellaisten vähiten kehittyneiden maiden teollisuuden kehitystä edistettäisiin, joissa sovelletaan ei-alkuperäaineisten enimmäismäärää koskevaa arviointiperustetta, tällaisiin aineksiin sovellettavan kynnyksen olisi aina oltava mahdollisimman korkea ja samalla olisi varmistettava, että näissä maissa suoritettavat toiminnot ovat aitoja ja taloudellisesti perusteltuja. Vähiten kehittyneiden maiden viennin uskotaan lisääntyvän, jos ei-alkuperäaineisten enimmäismääräksi vahvistetaan enintään 70 prosenttia tai säännöllä varmistetaan vastaava helpotuksen taso näiden maiden alkuperätuotteille.

(8)

Jotta varmistetaan, että edunsaajamaassa suoritettava valmistus tai käsittely on todellinen, taloudellisesti perusteltu ja tuottaa todellista taloudellista hyötyä kyseiselle maalle, on aiheellista vahvistaa luettelo riittämättömistä valmistus- tai käsittelytoiminnoista, jotka eivät koskaan voi antaa alkuperäasemaa. Luettelo voi olla pääpiirteiltään sama kuin aiempi luettelo. Tiettyjä muutoksia olisi kuitenkin tehtävä. Esimerkiksi sokerikaupan vinoutumisen ja sokerimarkkinoiden vääristymisen estämiseksi olisi vahvistettava uusi sääntö, jolla estetään sokerin sekoittaminen minkä tahansa ainesten kanssa ja joka vastaa muissa etuuskohtelukauppaa koskevissa menettelyissä jo vahvistettuja alkuperäsääntöjä.

(9)

Tietynasteinen joustavuus olisi varmistettava aloilla, joilla ei tällä hetkellä sovelleta arvonlisäystä koskevaa arviointiperustetta, sallimalla käyttää rajoitettu määrä sääntöjen vastaisia aineksia. Tällaisen käytön laajuus olisi kuitenkin selvitettävä kokonaan tuotettuja aineksia käyttäen tehtyjen tuotteiden osalta. Lisäksi jotta ainesten hankita olisi joustavampaa, tällaisten ainesten sallittua osuutta olisi korotettava tiettyjä arkoja tuotteita lukuun ottamatta 10 prosentista 15 prosenttiin valmiin tuotteen vapaasti tehtaalla -hinnasta. Tällaisia arkoja tuotteita ovat muun muassa harmonoidun järjestelmän 2 ja 4–24 ryhmään kuuluvat tuotteet, lukuun ottamatta 16 ryhmään kuuluvia jalostettuja kalastustuotteita, joihin näyttävät soveltuvan paremmin painona ilmaistavat poikkeukset, sekä harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmään kuuluvat tuotteet, joihin olisi edelleen sovellettava joko painoon tai arvoon perustuvia erityisiä poikkeussääntöjä tapaus- ja tuotekohtaisesti.

(10)

Alkuperäkumulaatio on merkittävä helpotus, jonka ansiosta maat, joilla on samanlaiset alkuperäsäännöt, voivat tehdä yhteistyötä tullietuuskohteluun oikeutettujen tuotteiden valmistamiseksi. Alueellinen alkuperäkumulaatio on tällä hetkellä kolmen alueellisen maaryhmän sisällä sovellettava kumulaation muoto, jota koskevat nykyiset edellytykset ovat osoittautuneet monimutkaisiksi ja liian tiukoiksi. Niitä olisi sen vuoksi yksinkertaistettava, ja niistä olisi tehtävä joustavampia poistamalla nykyinen arvoon liittyvä edellytys. Lisäksi samaan alueelliseen ryhmään kuuluvien maiden väliset kumulaatiomahdollisuudet olisi säilytettävä, vaikka vähiten kehittyneiden maiden ja muiden edunsaajamaiden väliset alkuperäsäännöt eriytetään tällä asetuksella tietyissä tapauksissa. Tällainen kumulaatio olisi sallittava ainoastaan silloin, kun samaan ryhmään kuuluvaan toiseen maahan lähetetään aineksia alueellista kumulaatiota varten ja kun molemmat maat soveltavat alkuperäsääntöä, jota sovelletaan sen kauppasuhteissa Euroopan unionin kanssa. Jotta kuitenkin vältettäisiin kaupan vääristyminen sellaisten maiden välillä, joissa tullietuuksien taso on erilainen, olisi säädettävä eräiden arkojen tuotteiden jättämisestä alueellisen kumulaation ulkopuolelle.

(11)

Komissio ilmaisi tiedonannossaan olevansa valmis tutkimaan kaikki pyynnöt, jotka koskevat uusien ryhmien perustamista tai nykyisiä ryhmiä yhdistämällä tai laajentamalla saatavien ryhmien muodostamista, mikäli keskinäinen täydentävyys taloudelliselta kannalta toteutuu, eri maihin sovellettavien tullietuusmenettelyjen erot ja menettelyihin liittyvä tullin kiertämisen vaara otetaan huomioon ja hallinnollisen yhteistyön rakenteet ja menettelyt alkuperän hallinnoimista ja valvontaa varten ovat valmiina. Tämän mukaisesti olisi säädettävä sellaisten alueellisiin ryhmiin I ja III kuuluvien maiden välisestä alkuperäkumulaatiosta, jotka täyttävät vaadittavat edellytykset. Mercosurin esittämän pyynnön vuoksi olisi perustettava uusi alueellinen kumulaatioryhmä IV, johon kuuluvat Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay. Alueellisen kumulaation soveltamisen mainittujen maiden välillä olisi oltava riippuvainen tarvittavien vaatimusten noudattamisesta.

(12)

Edunsaajamaille olisi lisäksi annettava lupa soveltaa kumulaatiota sellaisten maiden kanssa, jotka ovat EU:n kanssa tehtyjen vapaakauppasopimusten kumppanimaita. Tällaisen laajennetuksi kumulaatioksi kutsuttavan uudentyyppisen kumulaation olisi oltava yksisuuntainen, eli sillä olisi sallittava ainesten käyttö ainoastaan edunsaajamaissa ja sen soveltaminen olisi sallittava vasta asianomaisen edunsaajamaan jättämän hakemuksen perinpohjaisen tutkimisen jälkeen. Tämäntyyppistä kumulaatiota ei tulisi soveltaa 1–24 ryhmään kuuluviin tuotteisiin niiden arkuuden vuoksi.

(13)

Edunsaajamaat ovat vuodesta 2001 alkaen voineet soveltaa alkuperäkumulaatiota harmonoidun järjestelmän 25–97 ryhmään kuuluviin Norjan tai Sveitsin alkuperätuotteisiin. Tällaisen kumulaation olisi annettava jatkua, ja sen soveltaminen olisi laajennettava koskemaan Turkkia, edellyttäen että Norja, Sveitsi ja Turkki soveltavat samaa alkuperän käsitteen määritelmää kuin Euroopan unioni ja myöntävät vastavuoroisen kohtelun niihin tuoduille Euroopan unionin alkuperäaineksista valmistetuille tuotteille. Tätä koskeva sopimus, mukaan lukien sitoumus siitä, että ne antavat jäsenvaltioille ja toisilleen tarvittavaa tukea hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvissä kysymyksissä, olisi tehtävä osapuolten välisellä kirjeenvaihdolla tai muulla soveltuvalla osapuolten välisellä sopimuksella.

(14)

Alueellisen kumulaation ulkopuolelle olisi kuitenkin jätettävät tietyt ainekset, jos Euroopan unionissa saatava tullietuus ei ole sama kaikille kumulaatioon osallistuville maille ja jos asianomaiset ainekset saisivat kumulaatiossa suotuisamman tullikohtelun kuin jos ne vietäisiin suoraan Euroopan unioniin. Jos tällaisia tilanteita ei ratkaistaisi jättämällä aineksia alueellisen kumulaation ulkopuolelle, tilanne voisi johtaa tullien kiertämiseen tai kaupan vääristämiseen viemällä tavaroita Euroopan unioniin ainoastaan sellaisista maista, joihin sovelletaan suotuisinta tullietuutta.

(15)

Luettelo alueellisen kumulaation ulkopuolelle jätettävistä aineksista on määrä vahvistaa erillisessä liitteessä. Tätä liitettä voidaan muuttaa tällaisten uusien tilanteiden syntyessä ja sellaisten tapausten kattamiseksi, joissa tällaiset tilanteet voisivat syntyä alueellisiin kumulaatioryhmiin I ja III kuuluvien maiden välisen kumulaation täytäntöönpanon vuoksi. Alueellisiin kumulaatioryhmiin I ja III kuuluvien maiden väliseen alkuperäkumulaatioon ja laajennettuun kumulaatioon olisi sovellettava erityisedellytyksiä, joiden täyttymisen komission olisi ennen kumulaation myöntämistä tarkastettava komiteamenettelyä noudattaen ja asiaankuuluvien seikkojen perusteella.

Samoin perustein tapauksissa, joissa tällainen kumulaatio on myönnetty, mutta myöhemmin havaitaan, että kumulaation soveltaminen ei enää täytä edellytyksiä tai johtaa perusteettomiin seurauksiin, kuten kaupan vääristymiseen tai tullien kiertämiseen, komission olisi milloin tahansa voitava perua myöntämänsä lupa tällaisen kumulaation käyttöön.

(16)

Eräät nykyisistä aluevesien ulkopuolella pyyntiä harjoittavia kalastusaluksia koskevista alkuperäsäännöistä ovat suhteettoman monimutkaisia niiden tavoitteeseen nähden, minkä vuoksi niitä on vaikea panna täytäntöön ja valvoa. Sen vuoksi niitä olisi yksinkertaistettava. Nykyiset säännöt edellyttävät suoraa kuljetusta Euroopan unioniin koskevaa todistetta, jota on usein vaikea saada. Tämän vaatimuksen vuoksi eräät tavarat, joista on pätevä alkuperäselvitys, eivät voi tosiasiallisesti hyötyä etuudesta.

Sen vuoksi on aiheellista ottaa käyttöön uusi, yksinkertaisempi ja joustavampi sääntö, jonka tavoitteena on varmistaa, että tavarat, jotka esitetään tullille ilmoitettaessa ne luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen Euroopan unionissa, ovat samat kuin vievästä edunsaajamaasta lähteneet tavarat ja että niitä ei ole muutettu eikä jalostettu millään tavalla kuljetuksen aikana.

(17)

Tällä hetkellä edunsaajamaiden viranomaiset varmentavat tuotteiden alkuperän ja, jos ilmoitettu alkuperä osoittautuu vääräksi, tuojien ei useinkaan tarvitse maksaa tullia, koska ne toimivat vilpittömässä mielessä ja virhe johtui toimivaltaisista viranomaisista. Euroopan unioni menettää tämän vuoksi omia varoja ja loppujen lopuksi taakan kantavat Euroopan unionin veronmaksajat. Koska viejät tietävät itse parhaiten tuotteidensa alkuperän, on aiheellista vaatia, että viejät antavat asiakkailleen alkuperävakuutukset suoraan.

(18)

Edunsaajamaiden toimivaltaisten viranomaisten olisi rekisteröitävä viejät helpottaakseen kohdennettujen viennin jälkitarkastusten tekemistä. Tätä varten kunkin edunsaajamaan olisi perustettava rekisteröityjä viejiä koskeva sähköinen luettelo, jonka sisällön kyseisen edunsaajamaan toimivaltaisen valtion viranomaisen olisi annettava tiedoksi komissiolle. Komission olisi perustettava Euroopan unionin viranomaisia ja toimijoita varten rekisteröityjen viejien keskustietokanta, josta toimijoiden olisi voitava tarkistaa ennen tavaroiden ilmoittamista luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen, että niiden toimittaja on asianomaisen edunsaajamaan rekisteröity viejä. Samoin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi rekisteröitävä Euroopan unionin toimijat, jotka harjoittavat vientiä kahdenvälistä alkuperäkumulaatiota varten.

(19)

Viejien numeroiden ja ei-luottamuksellisten rekisteröintitietojen julkaisemisen ansiosta muut osapuolet voisivat tutustua näihin tietoihin avoimuuden parantamiseksi ja asiaankuuluvien osapuolten tietojen lisäämiseksi. Julkaisemisen seurausten vuoksi sen olisi tapahduttava ainoastaan, jos viejä on vapaaehtoisesti antanut yksilöidyn ja tietoisen kirjallisen etukäteissuostumuksensa siihen.

(20)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (6) sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn jäsenvaltioissa. Direktiivissä 95/46/EY vahvistettuja periaatteita olisi tarvittaessa selvennettävä tai täydennettävä tässä asetuksessa.

(21)

Komission suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (7). Asetuksessa (EY) N:o 45/2001 vahvistettuja periaatteita olisi tarvittaessa selvennettävä tai täydennettävä tässä asetuksessa.

(22)

Kansallisten valvontaviranomaisten olisi valvottava henkilötietojen käsittelyn laillisuutta jäsenvaltioissa direktiivin 95/46/EY 28 artiklan nojalla, ja Euroopan tietosuojavaltuutetun olisi valvottava Euroopan unionin toimielinten ja erillisvirastojen suorittamia henkilötietojen käsittelyyn liittyviä toimintoja asetuksen (EY) N:o 45/2001 46 artiklan nojalla. Euroopan tietosuojavaltuutetun ja kansallisten viranomaisten olisi toimivaltuuksiensa puitteissa tehtävä aktiivisesti yhteistyötä ja varmistettava tämän asetuksen mukaisen käsittelyn koordinoitu valvonta.

(23)

Otettaessa rekisteröityjen viejien järjestelmä käyttöön on otettava huomioon edunsaajamaiden valmiudet perustaa ja hallinnoida rekisteröintijärjestelmiä sekä komission valmiudet perustaa tarvittava keskustietokanta. Tätä varten komission on yhä vahvistettava järjestelmän käyttäjävaatimukset ja tekniset erittelyt. Kun keskustietokannan yksityiskohtainen rakenne on vahvistettu, rekisteröityjen viejien järjestelmän tarkat vaikutukset erityisesti tiedonsaantiin ja tietosuojaan arvioidaan ja tarvittavat muutokset tehdään asiaankuuluviin säännöksiin. Järjestelmän täytäntöönpanoa olisi sen vuoksi lykättävä 1 päivään tammikuuta 2017, mikä mahdollistanee riittävän kehitysvaiheen sen jälkeen, kun käyttäjävaatimukset ja tekniset eritelmät on vahvistettu ja sellaiset mahdolliset lainsäädännölliset muutokset pantu täytäntöön, jotka katsottiin tarpeellisiksi järjestelmän käyttäjävaatimusten ja teknisten erittelyjen sekä niiden tietosuojaan aiheuttamien vaikutusten vuoksi. Maille, jotka eivät voi noudattaa tätä määräaikaa, olisi annettava kolme vuotta lisäaikaa.

Tähän asti sovellettujen säännösten perusteella olisi vahvistettava hallinnollisen yhteistyön menettelyjä ja menetelmiä koskevat siirtymäsäännöt, joita sovelletaan vuoteen 2017 asti tai tätä pidempään sellaisissa maissa, jotka eivät tuolloin pysty soveltamaan uutta järjestelmää. Näissä siirtymäsäännöissä olisi erityisesti määrättävä asianomaisen maan toimivaltaisten viranomaisten antamasta alkuperäselvityksestä. Lisäksi voimassa olevia sääntöjä olisi selkeytettävä yhdenmukaistamalla niiden rakenne rekisteröityjen viejien järjestelmän käyttöönoton jälkeen sovellettavien sääntöjen kanssa erityisesti erottamalla selkeästi yleiset periaatteet, edunsaajamaassa sovellettavat vientimenettelyt, vapaaseen liikkeeseen luovutusta Euroopan unionissa koskevat menettelyt ja hallinnollisen yhteistyön menetelmät. Samalla olisi A-alkuperätodistukset saatettava ajan tasalle erityisesti korvaamalla lomakkeeseen liittyvät huomautukset niiden vuonna 2007 tehdyllä toisinnolla, sillä kyseisessä toisinnossa otetaan huomioon EU:n viimeisin laajentuminen ja se sisältää näin ollen ajan tasalle saatetun luettelon maista, jotka hyväksyvät A-alkuperätodistuksen GSP-tarkoituksia varten.

(24)

Järjestelmän soveltamisen olisi edellytettävä, että edunsaajamaat ottavat käyttöön järjestelmän tehokkaan hallinnoinnin mahdollistavat hallinnolliset rakenteet ja pitävät niitä yllä sekä sitoutuvat antamaan komission pyynnöstä kaiken tarvittavan tuen järjestelmän moitteettoman hallinnoinnin valvomiseksi. Euroopan unionin ja edunsaajamaiden viranomaisten välillä olisi oltava hallinnollisen yhteistyön järjestelmä, joka luo alkuperän varmistamisen puitteet. Samalla olisi selkeästi vahvistettava viejien vastuu alkuperän ilmoittamisessa sekä hallintoviranomaisten asema järjestelmän hallinnoinnissa. Olisi eriteltävä alkuperävakuutusten sisältö sekä tapaukset, joissa Euroopan unionin tulliviranomaiset voivat kieltäytyä hyväksymästä vakuutusta tai lähettää sen tarkastettavaksi.

(25)

Nykyisissä säännöksissä olevat määritelmät ja riittävien valmistus- tai käsittelytoimien luettelo ovat GSP-järjestelmässä samat kuin Euroopan unionin tietyille maille ja alueille yksipuolisesti hyväksymissä tullietuusjärjestelyissä. Koska viimeksi mainittujen järjestelyjen alkuperäsäännöt uudistetaan vasta myöhemmin, nykyisiä säännöksiä olisi sovellettava niihin edelleen. Jotta yhtenäisyys GSP:n ja muiden yksipuolisten etuuskohtelukauppaa koskevien järjestelyjen välillä varmistettaisiin, on kuitenkin aiheellista yhdenmukaistaa näissä muissa yksipuolisissa järjestelyissä vahvistetut kokonaan tuotettujen tuotteiden määritelmä ja riittämättömien valmistus- tai käsittelytoimien luettelo GSP-alkuperäsääntöjen kanssa.

(26)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 2454/93 olisi muutettava.

(27)

Yhteisö on komission asetusten (EY) N:o 1613/2000 (8), (EY) N:o 1614/2000 (9) ja (EY) N:o 1615/2000 (10) nojalla myöntänyt tietyille Laosista, Kambodžasta ja Nepalista peräisin oleville tekstiilituotteille poikkeuksia GSP-alkuperäsäännöistä, ja näiden poikkeusten voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2010. Tällä asetuksella käyttöönotettavat yksinkertaisemmat ja kehitysmyönteisemmät alkuperäsäännöt tekevät näiden poikkeusten jatkamisen tarpeettomaksi.

(28)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Korvataan I osan IV osaston 2 luvun 66–97 artikla seuraavasti:

”1   Jakso

Yleinen tullietuusjärjestelmä

1   Alajakso

Yleiset säännökset

66 artikla

Tässä jaksossa säädetään ”alkuperätuotteiden” määritelmää koskevat säännökset sekä niihin liittyvät hallinnollisen yhteistyön menettelyt ja menetelmät Euroopan unionin asetuksella (EY) N:o 732/2008 (11) kehitysmaille myöntämän yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP), jäljempänä ’järjestelmä’, soveltamiseksi.

67 artikla

1.   Tässä jaksossa ja tämän luvun 1 A jaksossa tarkoitetaan;

2.   Jos 1 kohdan n alakohtaa sovellettaessa viimeisen valmistuksen tai käsittelyn suorittaa alihankkija, 1 kohdan n alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ilmaisu ’valmistaja’ voi tarkoittaa yritystä, joka on teettänyt toiminnan kyseisellä alihankkijalla.

68 artikla

1.   Jotta järjestelmää sovellettaisiin oikein, edunsaajamaiden on sitouduttava:

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun yhteistyöhön kuuluvat:

3.   Edunsaajamaiden on esitettävä komissiolle 1 kohdassa tarkoitettu sitoumus.

69 artikla

1.   Edunsaajamaiden on ilmoitettava komissiolle sellaisten alueellaan sijaitsevien viranomaisten nimet ja osoitteet, jotka:

2.   Edunsaajamaiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä mahdollisista muutoksista 1 kohdan nojalla ilmoitettuihin tietoihin.

3.   Komissio perustaa rekisteröityjä viejiä koskevan sähköisen tietokannan edunsaajamaiden valtion viranomaisten ja jäsenvaltioiden tulliviranomaisten antamien tietojen perusteella.

Vain komissiolla on pääsy tähän tietokantaan ja sen sisältämiin tietoihin. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen viranomaisten on varmistettava, että komissiolle toimitettavat tiedot ovat ajan tasalla ja että ne ovat täydelliset ja täsmälliset.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tietokannassa käsiteltävät tiedot on julkaistava internetissä, lukuun ottamatta 92 artiklassa tarkoitetun, viejäksi rekisteröitymistä koskevan hakemuksen 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja luottamuksellisia tietoja.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tietokannassa olevat ja jäsenvaltioiden tämän jakson nojalla käsittelemät henkilötiedot voidaan siirtää kolmansiin maihin tai kansainvälisille järjestöille tai antaa niiden käyttöön ainoastaan asetuksen (EY) N:o 45/2001 9 artiklaa noudattaen.

4.   Tällä asetuksella ei millään tavalla vaikuteta Euroopan unionin ja kansallisen lainsäädännön säännösten mukaiseen yksilöiden suojelun tasoon henkilötietojen käsittelyssä eikä sillä muuteta erityisesti direktiivin 95/46/EY mukaisia jäsenvaltioiden velvollisuuksia niiden suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä eikä asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisia Euroopan unionin toimielinten ja muiden elinten velvollisuuksia niiden käsitellessä henkilötietoja tehtäviään suorittaessaan.

Komissio julkaisee internetissä liitteessä 13 c olevassa 1 ja 3 kohdassa (jotka liittyvät toimintojen kuvaukseen) sekä sen 4 ja 5 kohdassa luetellut viejien tunniste- ja rekisteröintitiedot ainoastaan, jos viejät ovat vapaaehtoisesti antaneet yksilöidyn ja tietoisen kirjallisen etukäteissuostumuksensa siihen.

Viejille on annettava asetuksen (EY) N:o 45/2001 11 artiklassa säädetyt tiedot.

Liitteessä 13 c lueteltuihin, kansallisissa järjestelmissä käsiteltäviin rekisteröintitietoihin liittyviin henkilöiden oikeuksiin sovelletaan heidän henkilötietonsa tallentaneen jäsenvaltion lakia, jolla direktiivi 95/46/EY on pantu täytäntöön.

Edellä 3 kohdassa tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn keskustietokannassa liittyviin henkilöiden oikeuksiin sovelletaan asetusta (EY) N:o 45/2001.

Kansallisten tietosuojavalvontaviranomaisten ja Euroopan tietosuojavaltuutetun on toimivaltansa rajoissa tehtävä aktiivisesti yhteistyötä ja varmistettava 3 kohdassa tarkoitetun tietokannan koordinoitu valvonta.

70 artikla

1.   Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä (C-sarjassa) luettelon edunsaajamaista ja päivämäärän, jona niiden on katsottu täyttäneen 68 ja 69 artiklassa tarkoitetut edellytykset. Komissio saattaa tämän luettelon ajan tasalle, kun uusi edunsaajamaa täyttää samat ehdot.

2.   Kun tämän jakson mukaisia edunsaajamaan alkuperätuotteita luovutetaan vapaaseen liikkeeseen Euroopan unionissa, niihin sovelletaan tätä järjestelmää ainoastaan, jos ne on viety 1 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainittuna päivänä tai sen jälkeen.

3.   Edunsaajamaan katsotaan noudattavan 68 ja 69 artiklan säännöksiä päivänä, jona se on esittänyt 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sitoumuksen ja antanut 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen.

71 artikla

Jos edunsaajamaan toimivaltaiset viranomaiset eivät noudata 68 artiklan 1 kohdan, 69 artiklan 2 kohdan taikka 91, 92, 93 tai 97 g artiklan säännöksiä tai ne eivät noudata järjestelmällisesti 97 h artiklan 2 kohdan säännöksiä, järjestelmän mukaiset etuudet voidaan peruuttaa väliaikaisesti kyseiseltä maalta asetuksen (EY) N:o 732/2008 16 artiklan mukaisesti.

2   Alajakso

Alkuperätuotteiden käsitteen määritelmä

72 artikla

Seuraavia tuotteita on pidettävä edunsaajamaiden alkuperätuotteina:

73 artikla

1.   Tässä alajaksossa vahvistetut alkuperäaseman saamista koskevat edellytykset on täytettävä asianomaisessa edunsaajamaassa.

2.   Jos edunsaajamaasta toiseen maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan, niitä on pidettävä ei-alkuperätuotteina, jollei toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla voida osoittaa, että

74 artikla

1.   Vapaaseen liikkeeseen Euroopan unionissa luovutettaviksi ilmoitettujen tuotteiden on oltava samat kuin siitä edunsaajamaasta viedyt tuotteet, jonka alkuperätuotteita niiden katsotaan olevan. Ennen niiden ilmoittamista vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi niitä ei saa olla muutettu tai jalostettu millään tavalla eikä niille saa olla suoritettu mitään muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimia. Tuotteet tai lähetykset voidaan varastoida ja toimittaa osalähetyksinä, jos tämä tehdään viejän tai jonkin myöhemmän tavaroiden haltijan vastuulla ja tuotteet pysyvät tullivalvonnassa kauttakulkumaassa (-maissa).

2.   Edellä 1 kohdan noudattamista pidetään riittävänä, ellei tulliviranomaisilla ole aihetta toisin epäillä; tällaisissa tapauksissa tulliviranomaiset voivat pyytää tavaranhaltijaa antamaan täydentäviä todisteita, jollainen voi olla esimerkiksi konossementin kaltainen sopimusperusteinen kuljetusasiakirja tai pakkauksen merkintöihin tai numeroihin perustuva konkreettinen todiste taikka jokin muu itse tavaroihin liittyvä todiste.

3.   Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään sovelletaan, soveltuvin osin, kun 84, 85 tai 86 artiklan mukaista kumulaatiota sovelletaan.

75 artikla

1.   Seuraavia on pidettävä edunsaajamaassa kokonaan tuotettuina:

2.   Edellä 1 kohdan h ja i alakohdassa käytetyillä ilmaisuilla ’sen alusten’ ja ’sen tehdasaluksilla’ tarkoitetaan ainoastaan sellaisia aluksia ja tehdasaluksia, jotka täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:

3.   Edellä 2 kohdan edellytykset voidaan täyttää jäsenvaltioissa tai eri edunsaajamaissa, jos kaikkiin edunsaajamaihin sovelletaan 86 artiklan 1 ja 5 kohdan mukaista kumulaatiota. Tällaisessa tapauksessa tuotteet on katsottava sen edunsaajamaan alkuperätuotteiksi, jonka lipun alla alus tai tehdasalus purjehtii 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan, jos 86 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan säännöksiä noudatetaan.

76 artikla

1.   Tuotteita, joita ei ole tuotettu kokonaan asianomaisessa edunsaajamaassa 75 artiklassa tarkoitetulla tavalla, on pidettävä sen alkuperätuotteina, jos liitteessä 13 a olevassa luettelossa säädetyt edellytykset täyttyvät asianomaisten tavaroiden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 78 ja 79 artiklan soveltamista.

2.   Jos tuote, joka on saanut jossakin maassa alkuperäaseman 1 kohdan mukaisesti, jatkokäsitellään kyseisessä maassa ja sitä käytetään aineksena jonkin toisen tuotteen valmistuksessa, kyseisen aineksen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjä ei-alkuperäaineksia ei oteta huomioon.

77 artikla

1.   Kunkin tuotteen osalta on määritettävä, täyttyvätkö 76 artiklan 1 kohdan vaatimukset.

Jos kuitenkin asiaankuuluva sääntö perustuu ei-alkuperäainesten enimmäismäärän noudattamiseen, ei-alkuperäaineisten arvo voidaan laskea keskiarvon perusteella 2 kohdan mukaisesti kustannusten ja valuuttakurssien vaihtelujen huomioon ottamiseksi.

2.   Edellä 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa tuotteen keskimääräinen vapaasti tehtaalla -hinta on laskettava näiden tuotteiden kaikesta edellisenä verovuonna tapahtuneesta myynnistä veloitettujen vapaasti tehtaalla -hintojen summan perusteella ja käytettyjen ei-alkuperäainesten keskiarvo on laskettava edellisenä verovuonna tapahtuneessa tuotteiden valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäaineisten arvon summan perusteella, sellaisina kuin ne on määritelty viejävaltiossa, tai, jos koko verovuotta koskevia lukuja ei vielä ole saatavilla, käytetään lyhyempää, kuitenkin vähintään kolmen kuukauden pituista ajanjaksoa.

3.   Jos viejät ovat valinneet keskiarvoihin perustuvat laskelmat, niiden on johdonmukaisesti sovellettava tällaista menetelmää viiteverovuotta seuraavana vuonna tai, soveltuvin osin, viitekautena käytettyä lyhyempää ajanjaksoa seuraavana vuonna. Ne voivat lopettaa tällaisen järjestelmän soveltamisen, jos ne toteavat jonkin verovuoden tai vähintään kolmen kuukauden pituisen lyhyemmän edustavan ajanjakson aikana, että tällaisen menetelmän käytön perusteena olleita kustannusten tai valuuttakurssin vaihteluja ei enää ole.

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja keskiarvoja on käytettävä vapaasti tehtaalla -hintana ja ei-alkuperäaineisten arvona ei-alkuperäainesten enimmäismäärää koskevan vaatimuksen noudattaminen tarkastamiseksi.

78 artikla

1.   Seuraavia valmistus- tai käsittelytoimia on pidettävä riittämättöminä antamaan alkuperäaseman riippumatta siitä, täyttyvätkö 76 artiklan vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista:

2.   Edellä 1 kohtaa sovellettaessa toimia on pidettävä yksinkertaisina silloin, kun niiden suorittamiseksi ei tarvita erityistaitoja eikä nimenomaisesti näitä toimia varten tuotettuja tai asennettuja koneita, laitteita tai välineitä.

3.   Kaikki tietylle tuotteelle jossakin edunsaajamaassa suoritetut toimet on otettava huomioon määritettäessä, pidetäänkö tälle tuotteelle suoritettua valmistusta tai käsittelyä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla riittämättömänä.

79 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä 76 artiklassa säädetään, ja tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ei-alkuperäaineksia, joita liitteessä 13 a olevassa luettelossa vahvistettujen edellytysten mukaisesti ei saa käyttää tietyn tuotteen valmistuksessa, voidaan kuitenkin käyttää, jos niiden yhteisarvo tai nettopaino on enintään

2.   Edellä 1 kohtaa sovellettaessa mitään liitteessä 13 a olevassa luettelossa vahvistetuissa säännöissä eriteltyä ei-alkuperäaineisten enimmäismäärää koskevaa prosenttiosuutta ei saa ylittää.

3.   Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään ei sovelleta tuotteisiin, jotka on tuotettu kokonaan edunsaajamaassa 75 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Kyseisissä kohdissa säädettyä poikkeusta on kuitenkin sovellettava kaikkien sellaisten jonkin tuotteen valmistuksessa käytettyjen ainesten summaan, joiden osalta liitteessä 13 a olevassa luettelossa vahvistettu kyseistä tuotetta koskeva sääntö edellyttää, että tällaisten ainesten on oltava kokonaan tuotettuja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 78 artiklan ja 80 artiklan 2 kohdan soveltamista.

80 artikla

1.   Kelpuuttamisen yksikkö tämän jakson säännöksiä sovellettaessa on se tuote, jota pidetään perusyksikkönä määritettäessä nimike harmonoidun järjestelmän nimikkeistön mukaan.

2.   Kun lähetys koostuu useasta samanlaisesta tuotteesta, jotka luokitellaan samaan harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen, kukin yksittäinen tuote on otettava huomioon tämän jakson säännöksiä sovellettaessa.

3.   Jos harmonoidun järjestelmän 5 yleisen tulkintasäännön mukaan pakkausta pidetään tuotteeseen kuuluvana luokiteltaessa, sitä on pidettävä tuotteeseen kuuluvana myös alkuperää määritettäessä.

81 artikla

Tarvikkeiden, varaosien ja työkalujen, jotka toimitetaan yhdessä laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa, jotka kuuluvat tavanomaisena varustuksena tähän laitteistoon, koneeseen, laitteeseen tai ajoneuvoon ja jotka sisältyvät sen vapaasti tehtaalla -hintaan, on katsottava muodostavan niiden kanssa yhden kokonaisuuden.

82 artikla

Harmonoidun järjestelmän 3 yleisen tulkintasäännön mukaisia sarjoja on pidettävä alkuperätuotteina, jos kaikki sarjaan kuuluvat tuotteet ovat alkuperätuotteita.

Jos sarja koostuu sekä alkuperätuotteista että ei-alkuperätuotteista, sitä on kuitenkin kokonaisuutena pidettävä alkuperätuotteena, jos ei-alkuperätuotteiden arvo on enintään 15 prosenttia sarjan vapaasti tehtaalla -hinnasta.

83 artikla

Määritettäessä, onko jokin tuote alkuperätuote, huomioon ei oteta sen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjen seuraavien tuotteiden alkuperää:

3   Alajakso

Kumulaatio

84 artikla

Kahdenvälisessä kumulaatiossa Euroopan unionin alkuperätuotteita voidaan pitää edunsaajamaan alkuperäaineksina, jos ne on käytetty kyseisessä maassa valmistetun tuotteen valmistukseen ja jos siellä suoritettu valmistus tai käsittely ylittää 78 artiklan 1 kohdassa kuvatut toimet.

85 artikla

1.   Siltä osin kuin Norja, Sveitsi ja Turkki myöntävät yleisiä tullietuuksia edunsaajamaiden alkuperätuotteille ja soveltavat tämän jakson mukaista alkuperän käsitteen määritelmää, kumulaatiossa Norjan, Sveitsin tai Turkin kanssa voidaan Norjan, Sveitsin tai Turkin alkuperätuotteita pitää edunsaajamaan alkuperäaineksina, jos siellä suoritettu valmistus tai käsittely ylittää 78 artiklan 1 kohdassa kuvatut toimet.

2.   Edellä 1 kohtaa sovelletaan edellyttäen, että Turkki, Norja ja Sveitsi myöntävät vastavuoroisesti saman kohtelun sellaisille edunsaajamaiden alkuperätuotteille, joiden valmistukseen on käytetty Euroopan unionin alkuperäaineksia.

3.   Edellä 1 kohtaa ei sovelleta harmonoidun järjestelmän 1–24 ryhmään kuuluviin tuotteisiin.

4.   Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä (C-sarjassa) päivämäärän, jona 1 ja 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

86 artikla

1.   Alueellista kumulaatiota sovelletaan seuraaviin neljään erilliseen alueelliseen ryhmään:

2.   Samaan ryhmään kuuluvien maiden välistä alueellista kumulaatiota sovelletaan ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Jos alueelliseen ryhmään kuuluvat maat noudattavat ensimmäisen alakohdan b ja c alakohtaa jo ennen 1 päivää tammikuuta 2011, uutta sitoumusta ei vaadita.

3.   Liitteessä 13 b luetellut ainekset jätetään 2 kohdassa säädetyn alueellisen kumulaation ulkopuolelle, jos

4.   Samaan alueelliseen ryhmään kuuluvien maiden välistä alueellista kumulaatiota sovelletaan ainoastaan, jos siinä edunsaajamaassa suoritettu valmistus tai käsittely, jossa ainekset jatkokäsitellään tai käytetään jonkin tuotteen valmistukseen, ylittää 78 artiklan 1 kohdassa kuvatut toiminnot ja, kun kyseessä ovat tekstiilituotteet, ylittää myös liitteessä 16 vahvistetut toiminnot.

Jos ensimmäisessä alakohdassa säädetty edellytys ei täyty, tuotteen alkuperämaa on se alueelliseen ryhmään kuuluva maa, jonka osuus alueelliseen ryhmään kuuluvien muiden maiden alkuperäainesten tullausarvosta on suurin.

Kun alkuperämaa määritellään toisen alakohdan mukaisesti, viejän on ilmoitettava kyseinen maa alkuperämaaksi tuotteen vientiä Euroopan unioniin varten laatimassaan alkuperäselvityksessä tai, siihen saakka kun rekisteröidyn viejän järjestelmää aletaan soveltaa, tuotteen viejäedunsaajamaan viranomaisten antamassa alkuperäselvityksessä.

5.   I tai III ryhmään kuuluvan edunsaajamaan viranomaisten pyynnöstä komissio voi hyväksyä näiden ryhmien maiden välisen alueellisen kumulaation, jos komissio katsoo seuraavien edellytysten täyttyvän:

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun pyynnön tukena on oltava todiste siitä, että kyseisessä alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Se on osoitettava komissiolle. Komissio päättää pyynnöstä ottaen huomioon kaikki kumulaatioon liittyvät asiaankuuluvina pidettävät seikat, mukaan lukien kumuloitavat ainekset.

6.   Jos I tai III ryhmään kuuluvassa edunsaajamaassa toiseen näistä ryhmistä kuuluvan maan alkuperäaineksista valmistetut tuotteet on määrä viedä Euroopan unioniin, näiden tuotteiden alkuperä määritetään seuraavasti:

7.   Komissio voi minkä tahansa edunsaajamaan viranomaisten pyynnöstä hyväksyä laajennetun kumulaation edunsaajamaan ja sellaisen maan välillä, jonka kanssa Euroopan unioni on tehnyt voimassa olevan vapaakauppasopimuksen tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan mukaisesti, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa pyynnössä on oltava luettelo asianomaisista kumulaatioon liittyvistä aineksista, ja sen mukana on toimitettava todiste siitä, että ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Pyyntö on osoitettava komissiolle. Jos asianomaiset ainekset muuttuvat, uusi pyyntö on esitettävä.

Harmonoidun järjestelmän 1–24 ryhmään kuuluvia aineksia ei voi käyttää laajennetussa kumulaatiossa.

8.   Kun kyseessä on 7 kohdassa tarkoitettu laajennettu kumulaatio, käytettyjen ainesten alkuperä ja se, millaista alkuperän todistavaa asiakirja-aineistoa sovelletaan, on määritettävä asiaankuuluvassa vapaakauppasopimuksessa määrättyjen sääntöjen mukaisesti. Euroopan unioniin vietävien tuotteiden alkuperä on määritettävä tässä jaksossa säädettyjen alkuperäsääntöjen mukaisesti.

Jotta valmistettu tuote voi saada alkuperäaseman, ei ole välttämätöntä, että riittävä valmistus tai käsittely on suoritettu Euroopan unioniin vietäväksi tarkoitetun tuotteen valmistuksessa edunsaajamaassa käytetyille sellaisen maan alkuperäaineksille, jonka kanssa Euroopan unioni on tehnyt vapaakauppasopimuksen, jos asianomaisessa edunsaajamaassa tehty valmistus tai käsittely ylittää 78 artiklan 1 kohdassa kuvatut toiminnot.

9.   Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä (C-sarjassa):

87 artikla

Kun kahdenvälistä kumulaatiota tai kumulaatiota Norjan, Sveitsin tai Turkin kanssa käytetään yhdessä alueellisen kumulaation kanssa, valmistettu tuote saa jonkin asianomaiseen alueelliseen ryhmään kuuluvan maan alkuperäaseman 86 artiklan 4 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaisesti määritettynä.

88 artikla

1.   Edellä 1 ja 2 alajaksoa sovelletaan soveltuvin osin:

2.   Jos tuotteen valmistuksessa tai käsittelyssä käytetään keskenään korvattavissa olevia alkuperä- ja ei-alkuperäaineksia, jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat taloudellisten toimijoiden kirjallisesta pyynnöstä antaa luvan siihen, että aineksia hallinnoidaan Euroopan unionissa kirjanpidollisen erottelun menettelyä käyttäen niiden viemiseksi edunsaajamaahan kahdenvälistä kumulaatiota varten ilman ainesten erillisvarastointia.

3.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat myöntää 2 kohdassa tarkoitetun luvan asianmukaisina pitämillään edellytyksillä.

Lupa myönnetään ainoastaan, jos 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä käyttämällä voidaan varmistaa, että sellaisten tuotteiden määrä, joita voidaan pitää Euroopan unionin alkuperätuotteina, on aina sama kuin jos varastot olisivat olleet fyysisesti erillään.

Jos lupa myönnetään, menettelyä on sovellettava, ja sen soveltamisesta on pidettävä kirjaa Euroopan unionissa sovellettavien yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti.

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn luvansaajan on laadittava tai, siihen saakka kun rekisteröidyn viejän järjestelmää aletaan soveltaa, haettava alkuperäselvityksiä tuotteille, joita voidaan pitää Euroopan unionin alkuperätuotteina. Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten pyynnöstä luvansaajan on annettava selvitys siitä, kuinka tuotemääriä on hallinnoitu.

5.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten on valvottava 2 kohdassa tarkoitetun luvan käyttöä.

Ne voivat peruuttaa luvan seuraavissa tapauksissa:

4   Alajakso

Poikkeukset

89 artikla

1.   Edunsaajamaalle voidaan komission aloitteesta tai sen omasta pyynnöstä myöntää väliaikainen poikkeus tämän jakson säännöksistä, jos

2.   Väliaikainen poikkeus on rajoitettava kestämään ainoastaan niin kauan kuin kyseiset sisäiset tai ulkoiset syyt ovat olemassa tai niin kauan kuin on tarpeen, jotta edunsaajamaa kykenee noudattamaan mainittuja sääntöjä.

3.   Poikkeusta koskeva pyyntö on esitettävä kirjallisena komissiolle. Pyynnössä on mainittava 1 kohdassa tarkoitetut syyt siihen, miksi poikkeusta haetaan, ja siihen on liitettävä asianmukaiset todisteasiakirjat.

4.   Kun poikkeus myönnetään, kyseisen edunsaajamaan on noudatettava niitä vaatimuksia, joita on asetettu komissiolle annettavista tiedoista koskien poikkeuksen käyttöä ja niiden määrien hallintaa, joille poikkeus on myönnetty.

5   Alajakso

Vientimenettelyt edunsaajamaassa

90 artikla

Järjestelmää on sovellettava seuraavissa tapauksissa:

91 artikla

1.   Edunsaajamaan toimivaltaisten viranomaisten on perustettava maassaan sijaitsevia rekisteröityjä viejiä koskeva sähköinen luettelo ja pidettävä se jatkuvasti ajan tasalla. Luettelo on päivitettävä viipymättä, kun viejä poistetaan rekisteristä 93 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Luettelossa on oltava seuraavat tiedot:

3.   Edunsaajamaiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle rekisteröityjen viejien nimeämisessä käytetystä kansallisesta numerointijärjestelmästä. Numeron alussa on oltava ISO alpha 2 -maakoodi.

92 artikla

Jotta viejät voitaisiin rekisteröidä, niiden on jätettävä hakemus 69 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille edunsaajamaan toimivaltaisille viranomaisille liitteessä 13 c olevaa mallia käyttäen. Hakemuksen täyttäessään viejät antavat luvan tallettaa antamansa tiedot komission tietokantaan ja julkaista ei-luottamukselliset tiedot internetissä.

Toimivaltaiset viranomaiset saavat hyväksyä hakemuksen vain, jos se on täytetty asianmukaisesti.

93 artikla

1.   Rekisteröityjen viejien, jotka eivät enää täytä edellytyksiä tavaroiden viemiseksi järjestelmässä tai jotka eivät enää aio viedä tällaisia tavaroita, on ilmoitettava tästä edunsaajamaan toimivaltaisille viranomaisille, joiden on viipymättä poistettava ne kyseisessä edunsaajamaassa pidettävästä rekisteröityjen viejien luettelosta.

2.   Jos rekisteröidyt viejät tahallaan tai tuottamuksesta laativat tai laadituttavat sellaisia vääriä tietoja sisältävän alkuperävakuutuksen tai muun todisteasiakirjan, jotka johtavat siihen, että tullietuuskohtelu saadaan säännönvastaisesti tai vilpillisesti, edunsaajamaan toimivaltaisten viranomaisten on poistettava viejä asianomaisen edunsaajamaan pitämästä rekisteröityjen viejien luettelosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edunsaajamaan rangaistus- ja seuraamusjärjestelmän soveltamista.

3.   Rekisteröityjen viejien luettelosta poistamisella on vaikutusta vain sellaisiin vakuutuksiin, jotka laaditaan poistamispäivän jälkeen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kesken olevissa tarkastuksissa todettavien säännönvastaisuuksien mahdollista vaikutusta.

4.   Viejät, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat poistaneet rekisteröityjen viejien luettelosta 2 kohdan mukaisesti, voidaan lisätä uudelleen rekisteröityjen viejien luetteloon vasta sen jälkeen, kun ne ovat todistaneet edunsaajamaan toimivaltaisille viranomaisille, että ne ovat korjanneet poistamisen aiheuttaneen tilanteen.

94 artikla

1.   Viejien, olivatpa he rekisteröityjä tai eivät, on noudatettava seuraavia velvoitteita:

Ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettu kirjanpito voi olla sähköinen, mutta sen on mahdollistettava vientituotteiden valmistuksessa käytettyjen kaikkien ainesten jäljittäminen ja niiden alkuperäaseman vahvistaminen.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyjä velvoitteita sovelletaan myös tavarantoimittajiin, jotka antavat viejille hankkijan ilmoituksia, joissa vahvistetaan niiden toimittamien tavaroiden alkuperäasema.

95 artikla

1.   Viejän on laadittava alkuperävakuutus, kun siihen liittyvät tuotteet viedään, jos asianomaisia tavaroita voidaan pitää kyseisen edunsaajamaan tai muun edunsaajamaan alkuperätuotteina 86 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan tai 86 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, alkuperävakuutus voidaan poikkeuksellisesti laatia viennin jälkeen (”jälkikäteen annettu vakuutus”) edellyttäen, että se esitetään siinä jäsenvaltiossa, jossa tuote ilmoitettiin vapaaseen liikkeeseen luovutettavaksi, viimeistään kaksi vuotta viennin jälkeen.

3.   Viejän on annettava alkuperävakuutus Euroopan unionissa olevalle asiakkaalleen, ja siinä on oltava liitteessä 13 d eritellyt tiedot. Alkuperävakuutus on laadittava englannin tai ranskan kielellä.

Se voidaan laatia mille tahansa kaupalliselle asiakirjalle, josta asianomainen viejä ja kyseessä olevat tavarat voidaan tunnistaa.

4.   Kun 84 artiklan, 86 artiklan 1 kohdan tai 86 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaista kumulaatiota sovelletaan ja viejä vie tuotteen, jonka valmistuksessa on käytetty sellaisen osapuolen alkuperäaineksia, jonka kanssa kumulaatio on sallittua, viejän on otettava huomioon ainesten hankkijan antama alkuperävakuutus. Tällaisissa tapauksissa viejän laatimassa alkuperävakuutuksessa on tapauksen mukaan oltava ilmaisu ”EU cumulation”, ”regional cumulation”, ”Cumul UE” tai ”cumul regional”.

5.   Kun 85 artiklan mukaista kumulaatiota sovelletaan ja viejä vie tuotteen, jonka valmistuksessa on käytetty sellaisen osapuolen alkuperäaineksia, jonka kanssa kumulaatio on sallittua, viejän on otettava huomioon ainesten hankkijan antama alkuperäselvitys, joka on annettu tapauksen mukaan joko Norjan, Sveitsin tai Turkin GSP-alkuperäsääntöjen mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa viejän laatimassa alkuperävakuutuksessa on oltava ilmaisu ”Norway cumulation”, ”Switzerland cumulation”, ”Turkey cumulation”, ”Cumul Norvège”, ”Cumul Suisse” tai ”Cumul Turquie”.

6.   Kun 86 artiklan 7 ja 8 kohdan artiklan mukaista laajennettua kumulaatiota sovelletaan ja viejä vie tuotteen, jonka valmistuksessa on käytetty sellaisen osapuolen alkuperäaineksia, jonka kanssa laajennettu kumulaatio on sallittua, viejän on otettava huomioon ainesten hankkijan antama alkuperäselvitys, joka on annettu Euroopan unionin ja asianomaisen osapuolen välisen asiaankuuluvan vapaakauppasopimuksen määräysten mukaisesti.

Tällöin viejän laatimassa alkuperävakuutuksessa on oltava ilmaisu ”extended cumulation with country x” tai ”cumul étendu avec le pays x”.

96 artikla

1.   Kullekin lähetykselle on laadittava alkuperävakuutus.

2.   Alkuperävakuutus on voimassa 12 kuukautta siitä päivämäärästä alkaen, jona viejä laati sen.

3.   Yksi alkuperävakuutus voi kattaa useita lähetyksiä, jos tavarat täyttävät seuraavat edellytykset:

6   Alajakso

Vapaaseen liikkeeseen luovutusta Euroopan unionissa koskevat menettelyt

97 artikla

1.   Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevassa tulli-ilmoituksessa on viitattava alkuperävakuutukseen. Alkuperävakuutus on pidettävä tulliviranomaisten saatavilla, ja nämä voivat pyytää sen esittämistä ilmoituksen tarkastamiseksi. Nämä viranomaiset voivat myös vaatia vakuutuksen kääntämistä asianomaisen jäsenvaltion virallisella kielelle tai jollekin sen virallisista kielistä.

2.   Jos tavaranhaltija pyytää järjestelmän soveltamista, vaikka hänellä ei ole hallussaan alkuperävakuutusta vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan tulli-ilmoituksen vastaanottohetkellä, kyseistä ilmoitusta on pidettävä 253 artiklan 1 kohdan mukaisena epätäydellisenä ilmoituksena ja sitä on käsiteltävä tämän mukaisesti.

3.   Ennen kuin tavarat ilmoitetaan luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen tavaranhaltijan on asianmukaisella tavalla varmistettava, että tavarat noudattavat tässä jaksossa vahvistettuja sääntöjä, tarkastamalla erityisesti:

97 a artikla

1.   Seuraavat tuotteet on vapautettava velvoitteesta laatia ja esittää alkuperävakuutus:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden on täytettävä seuraavat edellytykset:

3.   Edellä 2 kohdan a alakohtaa sovellettaessa tuontia ei pidetä kaupallisena, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

97 b artikla

1.   Pienet poikkeavuudet alkuperävakuutuksessa ja tuotteiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tulliviranomaisille esitetyissä asiakirjoissa olevien tietojen välillä eivät sinänsä tee alkuperävakuutuksesta mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että se vastaa asianomaisia tuotteita.

2.   Alkuperävakuutuksessa olevat selvät muotovirheet, kuten lyöntivirheet, eivät saa johtaa asiakirjan hylkäämiseen, elleivät nämä virheet ole sellaisia, että ne antavat aihetta epäillä kyseisen asiakirjan merkintöjen oikeellisuutta.

3.   Alkuperävakuutukset, jotka esitetään tuojamaan tulliviranomaisille 96 artiklassa mainitun voimassaoloajan päätyttyä, voidaan hyväksyä tullietuuksien soveltamista varten, jos nämä asiakirjat ovat jääneet esittämättä ennen määräajan päättymistä poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Muissa myöhästymistapauksissa tuojamaan tulliviranomaiset voivat hyväksyä alkuperävakuutukset, jos tuotteet on esitetty tullille ennen mainitun määräajan päättymistä.

97 c artikla

1.   Edellä 96 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä on sovellettava jäsenvaltioiden tulliviranomaisten määrittämän ajan.

2.   Peräkkäisiä vapaaseen liikkeeseen luovutuksia valvovien tuojajäsenvaltion tulliviranomaisten on tarkastettava, että osalähetykset muodostavat osan niistä osiin puretuista tai kokoamattomista tuotteista, joille alkuperävakuutus on laadittu.

97 d artikla

1.   Jos tuotteita ei ole vielä luovutettu vapaaseen liikkeeseen, alkuperävakuutus voidaan korvata yhdellä tai useammalla tavaranhaltijoiden laatimalla korvaavalla alkuperävakuutuksella kaikkien tai joidenkin tuotteiden lähettämiseksi muualle yhteisön tullialueelle tai, soveltuvin osin, Norjaan, Sveitsiin tai Turkkiin. Tavaranhaltijoiden ei tarvitse itse olla rekisteröityjä viejiä saadakseen laatia korvaavia alkuperävakuutuksia.

2.   Kun alkuperävakuutus korvataan, alkuperäiseen alkuperävakuutukseen on merkittävä seuraavat tiedot:

Alkuperäiseen alkuperävakuutukseen on tehtävä merkintä ”Replaced” tai ”Remplacée”.

3.   Korvaavassa alkuperävakuutuksessa on oltava seuraavat tiedot:

Korvaavan alkuperävakuutuksen laativa henkilö voi liittää korvaavan alkuperävakuutuksen mukaan jäljennöksen alkuperäisestä alkuperävakuutuksesta.

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin vakuutuksiin, joilla korvataan alkuperävakuutukset, jotka itsekin ovat korvaavia alkuperävakuutuksia. Edellä 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin Norjassa, Sveitsissä tai Turkissa olevien tuotteiden lähettäjien laatimiin korvaaviin alkuperävakuutuksiin.

5.   Jos tuotteille myönnetään tullietuudet 89 artiklassa säädetyn poikkeuksen nojalla, tässä artiklassa säädettyä korvaamista sovelletaan ainoastaan Euroopan unioniin tuotaviksi tarkoitettuihin tuotteisiin. Jos asianomainen tuote on saanut alkuperäaseman alueellisessa kumulaatiossa, korvaava alkuperävakuutus voidaan laatia tuotteiden lähettämiseksi Norjaan, Sveitsiin tai Turkkiin ainoastaan, jos nämä maat soveltavat samoja alueellista kumulaatiota koskevia sääntöjä kuin Euroopan unioni.

6.   Edellä 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osiin korvaaviin alkuperävakuutuksiin, jos kyseessä on 74 artiklan mukainen osalähetys.

97 e artikla

1.   Jos tulliviranomaiset epäilevät tuotteiden alkuperäasemaa, ne voivat pyytää tavaranhaltijaa esittämään vahvistamassaan kohtuullisessa määräajassa kaikki käytettävissä olevat todisteet ilmoituksessa olevien alkuperämerkintöjen paikkansapitävyyden tai 74 artiklan mukaisten edellytysten noudattamisen tarkastamiseksi.

2.   Tulliviranomaiset voivat evätä tullietuustoimenpiteen soveltamisen 97 h artiklassa säädetyn tarkastusmenettelyn ajaksi, jos

3.   Odotettaessa joko 1 kohdassa tarkoitettuja tavaranhaltijalta pyydettyjä tietoja tai 2 kohdassa tarkoitetun tarkastusmenettelyn tuloksia, tuotteet on luovutettava tuojalle, jos tarpeellisiksi katsotut varotoimenpiteet toteutetaan.

97 f artikla

1.   Tuojajäsenvaltion tulliviranomaisten on evättävä järjestelmän soveltaminen ilman velvoitetta pyytää lisätodisteita tai lähettää tarkastuspyyntöä edunsaajamaahan, jos

2.   Tuojajäsenvaltion tulliviranomaisten on evättävä järjestelmän soveltaminen edunsaajamaan toimivaltaisille viranomaisille osoitetun 97 h artiklassa tarkoitetun tarkastuspyynnön vuoksi, jos tuojajäsenvaltion tulliviranomaiset:

7   Alajakso

Alkuperän tarkastaminen

97 g artikla

1.   Tuotteiden alkuperäasemaa koskevien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi edunsaajamaan toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava:

Mikäli Norja, Sveitsi ja Turkki ovat tehneet Euroopan unionin kanssa sopimuksen, jonka mukaan niiden on annettava toisilleen tarvittavaa tukea hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvissä kysymyksissä, ensimmäistä alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin Norjan, Sveitsin ja Turkin viranomaisille lähetettyihin pyyntöihin, jotka koskevat niiden alueella laadittujen korvaavien alkuperävakuutusten tarkastusta ja joiden tarkoituksena on pyytää näitä viranomaisia tekemään yhteistyötä edunsaajamaiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Laajennettu kumulaatio sallitaan 86 artiklan 7 ja 8 kohdan nojalla ainoastaan, jos maa, jonka kanssa Euroopan unionilla on voimassa oleva vapaakauppasopimus, on sitoutunut antamaan edunsaajamaalle tukeaan hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvissä kysymyksissä samalla tavalla kuin se antaisi tällaista tukea jäsenvaltioiden tulliviranomaisille asianomaisen vapaakauppasopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilla tarkastuksilla on varmistettava, että viejät täyttävät velvoitteensa jatkuvasti. Niitä on tehtävä asianmukaisten riskianalyysin perusteiden mukaisesti määritetyin väliajoin. Tätä varten edunsaajamaiden toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava viejiä antamaan jäljennökset tai luettelo laatimistaan alkuperävakuutuksista.

3.   Edunsaajamaiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava oikeus pyytää todisteita ja tarkastaa viejän tilit ja soveltuvin osin viejälle tuotteita toimittavan tuottajan tilit, mukaan lukien paikalla tehtävät tarkastukset, ja muut asianmukaisina pidettävät tarkastukset.

97 h artikla

1.   Alkuperävakuutusten jälkitarkastukset on tehtävä pistokokein tai aina, kun jäsenvaltioiden tulliviranomaisilla on perusteltua aihetta epäillä niiden aitoutta, asianomaisten tuotteiden alkuperäasemaa tai muiden tässä jaksossa säädettyjen vaatimusten täyttymistä.

Kun jonkin jäsenvaltion tulliviranomaiset pyytävät edunsaajamaan toimivaltaisia viranomaisia tekemään yhteistyötä alkuperävakuutusten pätevyyden, tuotteiden alkuperäaseman tai näiden molempien tarkastamiseksi, sen on soveltuvin osin ilmoitettava pyynnössään syyt, miksi sillä on perusteltua aihetta epäillä alkuperävakuutuksen pätevyyttä tai tuotteiden alkuperäasemaa.

Tarkastuspyynnön tueksi voidaan toimittaa alkuperävakuutuksen jäljennös ja muita lisätietoja tai -asiakirjoja, joiden perusteella kyseisessä vakuutuksessa annettuja tietoja epäillään virheellisiksi.

Pyynnön esittävän jäsenvaltion on asetettava kuuden kuukauden pituinen ensimmäinen määräaika tarkastuksen tulosten tiedoksi antamiselle alkaen päivästä, jona tarkastuspyyntö tehtiin, lukuun ottamatta Norjaan, Sveitsiin tai Turkkiin lähetettyjä, niiden alueella edunsaajamaassa laaditun alkuperävakuutuksen perusteella laadittujen korvaavien alkuperävakuutuksien tarkastusta koskevia pyyntöjä, joiden määräaika on kahdeksan kuukautta.

2.   Jos epäilyyn on perusteltua aihetta ja vastausta ei ole saatu 1 kohdassa vahvistetun määräajan kuluessa tai vastauksen sisältämät tiedot eivät ole riittävät tuotteiden tosiasiallisen alkuperän määrittämiseksi, toimivaltaisille viranomaisille on lähetettävä toinen tiedonanto. Tässä tiedonannossa on asetettava toinen määräaika, joka ei saa olla kuutta kuukautta pidempi.

8   Alajakso

Muut säännökset

97 i artikla

1.   Edellä 5, 6 ja 7 alajaksoa on sovellettava soveltuvin osin:

2.   Jäsenvaltion tulliviranomaisen on Euroopan unionin viejän pyynnöstä pidettävä tätä järjestelmän mukaisena rekisteröitynä viejänä, jos viejä täyttää seuraavat edellytykset:

97 j artikla

1.   Edellä 1, 2 ja 3 alajaksoa sovelletaan soveltuvin osin määritettäessä, voidaanko tuotteita pitää edunsaajamaan alkuperätuotteina, kun ne viedään Ceutaan tai Melillaan, tai Ceutan tai Melillan alkuperätuotteina, kun ne viedään edunsaajamaahan kahdenvälistä kumulaatiota varten.

2.   Edellä 5, 6 ja 7 alajaksoa sovelletaan soveltuvin osiin edunsaajamaasta Ceutaan tai Melillaan vietäviin tuotteisiin sekä Ceutasta tai Melillasta edunsaajamaahan kahdenvälistä kumulaatiota varten vietäviin tuotteisiin.

3.   Espanjan tulliviranomaiset vastaavat 1, 2, 3, 5, 6 ja 7 alajakson soveltamisesta Ceutassa ja Melillassa.

4.   Edellä 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa Ceutaa ja Melillaa on pidettävä yhtenä alueena.”.

(2)

Lisätään I osan IV osaston 2 lukuun 1 A jakso seuraavasti:

”1A   Jakso

Menettelyt ja hallinnollisen yhteistyön menetelmät, joita sovelletaan siihen saakka, kun rekisteröidyn viejän järjestelmän soveltaminen alkaa

1   Alajakso

Yleiset periaatteet

97 k artikla

1.   Jokaisen edunsaajamaan on noudatettava seuraavia vaatimuksia tai varmistettava niiden noudattaminen:

2.   Edunsaajamaiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä komission tai jäsenvaltioiden kanssa erityisesti:

3.   Kun edunsaajamaassa nimetään A-alkuperätodistusten antamiseen toimivaltainen viranomainen, tarkastetaan kirjallisia alkuperäselvityksiä ja annetaan Euroopan unioniin vientiä koskevia A-alkuperätodistuksia, mainitun edunsaajamaan on katsottava hyväksyneen 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

4.   Jos maa tai alue hyväksytään taikka hyväksytään uudelleen edunsaajamaaksi asetuksessa (EY) N:o 732/2008 tarkoitettujen tuotteiden osalta, tämän maan tai alueen alkuperätuotteille on myönnettävä yleisen tullietuusjärjestelmän mukaiset etuudet, jos ne vietiin kyseisestä edunsaajamaasta tai kyseiseltä alueelta 97 s artiklassa tarkoitettuna päivänä tai sen jälkeen.

5.   Alkuperäselvitys on voimassa 10 kuukautta siitä päivästä, jona se on annettu viejämaassa, ja se on esitettävä mainitun ajan kuluessa tuojamaan tulliviranomaisille.

2   Alajakso

Vientimenettelyt edunsaajamaassa

97 l artikla

1.   A-alkuperätodistukset, joiden malli vahvistetaan liitteessä 17, on annettava viejän tai tämän valtuutetun edustajan kirjallisesta hakemuksesta, johon voidaan liittää muita asianmukaisia todisteasiakirjoja, joilla todistetaan, että vientituotteille voidaan antaa A-alkuperätodistus.

2.   Todistus on annettava viejän käyttöön heti, kun tuotteiden vienti on tosiasiallisesti toteutunut tai varmistunut. A-alkuperätodistus voidaan antaa poikkeuksellisesti siihen liittyvien tuotteiden viennin jälkeen, jos

3.   Toimivaltaiset valtion viranomaiset voivat antaa todistuksen jälkikäteen vasta todettuaan viejän hakemuksessa annettujen tietojen olevan vastaavien vientiasiakirjojen mukaisia ja ettei kyseisiä tuotteita vietäessä ollut annettu tämän jakson säännösten mukaista A-alkuperätodistusta. Jälkikäteen annettujen A-alkuperätodistusten 4 kohtaan on tehtävä merkintä ’Issued retrospectively’ tai ’Délivré a posteriori’.

4.   Jos A-alkuperätodistus varastetaan tai se katoaa taikka tuhoutuu, viejä voi pyytää todistuksen antaneilta toimivaltaisilta valtion viranomaisilta kaksoiskappaleen, joka laaditaan niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella. Näin annetun kaksoiskappaleen 4 kohtaan on tehtävä merkintä ’Duplicate’ tai ’Duplicata’, ja siinä on myös mainittava alkuperäisen todistuksen antamispäivä ja sarjanumero. Kaksoiskappale tulee voimaan samana päivänä kuin alkuperäiskappale.

5.   Kun tarkastetaan, onko tuote, jolle A-alkuperätodistusta pyydetään, asiaankuuluvien alkuperäsääntöjen mukainen, toimivaltaisilla valtion viranomaisilla on oikeus vaatia todistusaineistoa tai tehdä asianmukaisina pitämänsä tarkastukset.

6.   A-alkuperätodistuksessa olevaa 2 kohtaa ei tarvitse välttämättä täyttää. Sen 12 kohtaan on merkittävä ’Euroopan unioni’ tai jonkin jäsenvaltion nimi. A-alkuperätodistuksen antamispäivä on merkittävä 11 kohtaan. Tähän toimivaltaiselle valtion viranomaiselle varattuun kohtaan on merkittävä myös allekirjoitus, joka samoin kuin 12 kohtaan merkittävä viejän valtuutetun allekirjoittajan allekirjoitus, on tehtävä käsin.

97 m artikla

1.   Kuka tahansa viejä voi laatia kauppalaskuilmoituksen yhdestä tai useammasta kollista muodostuvalle, yhteensä enintään 6 000 euron arvosta alkuperätuotteita sisältävälle lähetykselle, edellyttäen että 97 k artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hallinnollista yhteistyötä sovelletaan tähän menettelyyn.

2.   Viejän, joka laatii kauppalaskuilmoituksen, on oltava valmis milloin tahansa viejämaan tulliviranomaisten tai muiden toimivaltaisten valtion viranomaisten pyynnöstä esittämään kaikki asianmukaiset asiakirjat, joilla todistetaan asianomaisten tuotteiden alkuperäasema.

3.   Viejä laatii kauppalaskuilmoituksen ranskan tai englannin kielellä kirjoittamalla sen koneella, leimaamalla tai painamalla kauppalaskuun, lähetysluetteloon tai muuhun kaupalliseen asiakirjaan liitteessä 18 olevan tekstimallin mukaisesti. Jos ilmoitus kirjoitetaan käsin, se on kirjoitettava musteella painokirjaimin. Kauppalaskuilmoituksissa on oltava viejän käsin kirjoittama alkuperäinen allekirjoitus.

4.   Kauppalaskun käyttöön sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

5.   Kun 84, 85 tai 86 artiklan mukaista kumulaatiota sovelletaan, edunsaajamaan toimivaltaiset valtion viranomaiset, jotka vastaavat A-alkuperätodistuksen antamisesta tuotteille, joiden valmistuksessa on käytetty sellaisen osapuolen alkuperäaineksia, joiden kanssa kumulaatio on sallittua, on otettava huomioon:

Ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä, toisessa, kolmannessa ja neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa A-alkuperätodistuksen 4 kohtaan on soveltuvin osin merkittävä ’EU cumulation’, ’Norway cumulation’, ’Switzerland cumulation’, ’Turkey cumulation’, ’regional cumulation’, ’extended cumulation with country x’, ’Cumul UE’, ’Cumul Norvège’, ’Cumul Suisse’, ’Cumul Turquie’, ’cumul regional’ tai ’cumul étendu avec le pays x’.

3   Alajakso

Vapaaseen liikkeeseen luovutusta Euroopan unionissa koskevat menettelyt

97 n artikla

1.   A-alkuperätodistukset tai kauppalaskuilmoitukset on esitettävä tuojajäsenvaltion tulliviranomaisille tulli-ilmoitusta koskevia menettelyjä noudattaen.

2.   Tuojamaan tulliviranomaisille 97 k artiklan 5 kohdassa mainitun voimassaoloajan jälkeen esitetyt alkuperäselvitykset voidaan hyväksyä tullietuuksien soveltamiseksi, jos näitä asiakirjoja ei voitu esittää määräajassa poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Muissa myöhästymistapauksissa tuojamaan tulliviranomaiset voivat hyväksyä alkuperäselvitykset, jos tuotteet on esitetty niille ennen mainitun määräajan päättymistä.

97 o artikla

1.   Jos tuojan pyynnöstä harmonoidun järjestelmän XVI tai XVII jaksoon tai nimikkeeseen 7308 tai 9406 kuuluva harmonoidun järjestelmän 2 yleisen tulkintasäännön a alakohdassa tarkoitettu osiin purettu tai kokoamaton tuote tuodaan maahan osalähetyksinä tuojajäsenvaltion tulliviranomaisten määräämin edellytyksin, tulliviranomaisille voidaan esittää tällaisesta tuotteesta yksi alkuperäselvitys ensimmäistä osalähetystä tuotaessa.

2.   Tulliviranomaisille voidaan esittää pelkästään yksi alkuperäselvitys ensimmäisen lähetyksen tuonnin yhteydessä tuojan pyynnöstä ja tuojajäsenvaltion tulliviranomaisten vahvistamin edellytyksin ja kun:

Tätä menettelyä sovelletaan toimivaltaisten tulliviranomaisten vahvistamaan ajanjaksoon.

97 p artikla

1.   Kun alkuperätuotteet asetetaan yhden jäsenvaltion tullitoimipaikan valvontaan, alkuperäinen alkuperäselvitys voidaan korvata yhdellä tai useammalla A-alkuperätodistuksella kaikkien näiden tuotteiden tai niistä osan lähettämiseksi muualle Euroopan unioniin tai, soveltuvin osin, Norjaan, Sveitsiin tai Turkkiin.

2.   Korvaavat A-alkuperätodistukset antaa se tullitoimipaikka, jonka valvontaan tuotteet asetetaan. Korvaava todistus laaditaan jälleenviejän kirjallisen hakemuksen perusteella.

3.   Korvaavan todistuksen oikeassa yläkulmassa olevaan kohtaan on merkittävä sen välittäjämaan nimi, jossa todistus on annettu. Todistuksen 4 kohtaan on merkittävä ilmaisu ’Replacement certificate’ tai ’Certificat de remplacement’ sekä alkuperäisen alkuperätodistuksen antamispäivä ja sarjanumero. Jälleenviejän nimi on merkittävä 1 kohtaan. Lopullisen vastaanottajan nimi voidaan merkitä 2 kohtaan. Alkuperäisen todistuksen kaikki jälleenvietäviä tuotteita koskevat merkinnät on siirrettävä 3–9 kohtaan, ja viittaukset jälleenviejän kauppalaskuun on merkittävä 10 kohtaan.

4.   Korvaavan todistuksen antaneiden tulliviranomaisten vahvistus on merkittävä 11 kohtaan. Kyseisten viranomaisten vastuu rajoittuu korvaavan todistuksen antamiseen. Todistuksen 12 kohtaan merkittyjen alkuperämaata ja määrämaata koskevien tietojen on oltava samat kuin alkuperäisessä todistuksessa. Jälleenviejän on allekirjoitettava tämä kohta. Tämän kohdan vilpittömässä mielessä allekirjoittanut jälleenviejä ei vastaa alkuperäiseen todistukseen tehtyjen merkintöjen oikeellisuudesta.

5.   Tullitoimipaikan, jota pyydetään tekemään 1 kohdassa tarkoitettu toimi, on merkittävä alkuperäiseen todistukseen edelleen lähetettyjen kollien painot, numerot ja laji sekä vastaavan korvaavan todistuksen tai vastaavien korvaavien todistusten sarjanumerot. Kyseisen tullitoimipaikan on säilytettävä alkuperäinen todistus vähintään kolme vuotta. Korvaavaan todistukseen voidaan liittää valokopio alkuperäisestä todistuksesta.

6.   Jos tuotteille myönnetään tullietuudet 89 artiklassa säädetyn poikkeuksen nojalla, tässä artiklassa säädettyä menettelyä noudatetaan ainoastaan Euroopan unioniin tuotaviksi tarkoitettuihin tuotteisiin. Jos asianomainen tuote on saanut alkuperäaseman alueellisessa kumulaatiossa, korvaava todistus voidaan laatia tuotteiden lähettämiseksi Norjaan, Sveitsiin tai Turkkiin ainoastaan, jos nämä maat soveltavat samoja alueellista kumulaatiota koskevia sääntöjä kuin Euroopan unioni.

97 q artikla

1.   Yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pikkulähetyksinä lähettämät tuotteet ja matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet voidaan tuoda 66 artiklassa tarkoitettuihin tullietuuksiin oikeutettuina alkuperätuotteina ilman, että A-alkuperätodistuksen tai kauppalaskuilmoituksen esittämistä vaaditaan, jos

2.   Tuontia ei pidetä kaupallisena tuontina, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden yhteisarvo ei saa olla yli 500 euroa pikkulähetysten osalta eikä yli 1 200 euroa matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvien tuotteiden osalta.

97 r artikla

1.   Pienet poikkeavuudet A-alkuperätodistuksen tai kauppalaskuilmoituksen merkintöjen ja tuotteiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tullitoimipaikassa esitettyjen asiakirjojen merkintöjen välillä eivät sinänsä tee tästä todistuksesta tai ilmoituksesta mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että se vastaa tulliviranomaisille esitettyjä tuotteita.

2.   A-alkuperätodistuksessa, EUR.1-tavaratodistuksessa tai kauppalaskuilmoituksessa olevat selvät muotovirheet eivät saa johtaa asiakirjan hylkäämiseen, elleivät nämä virheet ole sellaisia, että ne antavat aihetta epäillä kyseisen asiakirjan merkintöjen oikeellisuutta.

4   Alajakso

Hallinnollisen yhteistyön menetelmät

97 s artikla

1.   Edunsaajamaiden on toimitettava komissiolle A-alkuperätodistuksia antamaan oikeutettujen alueellaan sijaitsevien valtion viranomaisten nimet ja osoitteet ja niiden käyttämien leimasimien leimanäytteet sekä A-alkuperätodistusten ja kauppalaskuilmoitusten tarkastamisesta vastaavien valtion viranomaisten nimet ja osoitteet.

Komissio toimittaa nämä tiedot jäsenvaltioiden tulliviranomaisille. Kun on kysymys aikaisempien tietojen muuttamisesta, komissio ilmoittaa näiden uusien leimojen voimaantulopäivän edunsaajamaiden toimivaltaisten valtion viranomaisten antamien tietojen mukaisesti. Nämä tiedot ovat luottamuksellisia; luovutettaessa tavaroita vapaaseen liikkeeseen kyseiset tulliviranomaiset voivat kuitenkin sallia tuojan tai tämän valtuuttaman edustajan tutustua tässä kohdassa mainittuihin leimanäytteisiin.

Edunsaajamaita, jotka ovat jo antaneet ensimmäisessä alakohdassa vaadittavat tiedot, ei velvoiteta antamaan niitä uudelleen, elleivät ne ole muuttuneet.

2.   Edellä 97 k artiklan 4 kohdan soveltamiseksi komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä (C-sarjassa) päivämäärän, jona edunsaajamaaksi asetuksessa (EY) N:o 732/2008 tarkoitettujen tuotteiden osalta hyväksytty tai uudelleen hyväksytty maa tai alue täytti 1 kohdassa säädetyt velvoitteet.

3.   Komissio lähettää edunsaajamaille jäsenvaltioiden tulliviranomaisten EUR.1-tavaratodistusten antamiseen käyttämien leimasimien leimanäytteet edunsaajamaiden toimivaltaisten viranomaisten tätä pyytäessä.

97 t artikla

1.   A-alkuperätodistusten ja kauppalaskuilmoitusten jälkitarkastus on suoritettava pistokokein tai aina, kun jäsenvaltioiden tulliviranomaisilla on perusteltua aihetta epäillä tällaisten asiakirjojen aitoutta, tuotteiden alkuperäasemaa tai muiden tässä jaksossa säädettyjen vaatimusten täyttymistä.

2.   Kun jäsenvaltion tulliviranomaiset esittävät jälkitarkastuspyynnön, niiden on palautettava viejäedunsaajamaan toimivaltaisille valtion viranomaisille A-alkuperätodistus ja kauppalasku, jos se on esitetty, ja kauppalaskuilmoitus tai näiden asiakirjojen jäljennös sekä esitettävä tarvittaessa perusteet tiedustelun tekemiselle. Tarkastuspyynnön tueksi on toimitettava kaikki asiakirjat ja saadut tiedot, joiden perusteella alkuperäselvityksessä olevia tietoja voidaan epäillä virheellisiksi.

Jos jäsenvaltion tulliviranomaiset päättävät lykätä tullietuuksien myöntämistä siihen asti, kun tarkastuksen tulokset on saatu, tuotteet on luovutettava tuojalle, jos tarpeellisiksi katsotut turvaamistoimenpiteet toteutetaan.

3.   Kun jälkitarkastuspyyntö on esitetty, tällainen tarkastus on tehtävä ja sen tulokset annettava tiedoksi jäsenvaltioiden tulliviranomaisille kuuden kuukauden kuluessa tai, kun kyseessä ovat Norjaan, Sveitsiin tai Turkkiin lähetetyt pyynnöt niiden alueella edunsaajamaan laatiman A-alkuperätodistuksen tai kauppalaskuilmoituksen perusteella laadittujen korvaavien alkuperäselvitysten tarkastamiseksi, kahdeksan kuukauden kuluessa pyynnön lähettämispäivästä. Tulosten perusteella on voitava todeta, koskeeko kyseinen alkuperäselvitys tosiasiallisesti vietyjä tuotteita ja voidaanko näitä tuotteita pitää edunsaajamaan alkuperätuotteina.

4.   Kahdenvälisen kumulaation soveltamisen perusteella annettujen A-alkuperätodistusten osalta vastaukseen on liitettävä EUR.1-tavaratodistuksen (-todistusten) tai tapauksen mukaan kauppalaskuilmoituksen (-ilmoitusten) jäljennös (jäljennökset).

5.   Jos tapauksissa, joissa epäilyyn on perusteltua aihetta, vastausta ei ole saatu 3 kohdassa vahvistetun kuuden kuukauden määräajan kuluessa tai jos vastauksen sisältämät tiedot eivät ole riittävät kyseisen asiakirjan aitouden tai tuotteiden tosiasiallisen alkuperän määrittämiseksi, on toimivaltaisille viranomaisille lähetettävä toinen ilmoitus. Jollei tarkastuksen tuloksia ole annettu tiedoksi tarkastusta pyytäneille viranomaisille neljän kuukauden kuluessa toisen ilmoituksen lähettämispäivästä tai jos tulosten perusteella ei voida määrittää kyseisen asiakirjan aitoutta tai tuotteiden tosiasiallista alkuperää, tarkastusta pyytäneiden viranomaisten on evättävä oikeus tullietuuksiin, paitsi silloin kun kyseessä ovat poikkeukselliset olosuhteet.

6.   Jos tarkastusmenettely tai muu käytettävissä oleva tieto osoittaa, että alkuperäsääntöjä ilmeisesti rikotaan, viejäedunsaajamaan on omasta aloitteestaan tai jäsenvaltioiden tulliviranomaisten pyynnöstä suoritettava tarvittavat tutkimukset tai toteutettava tarvittavat toimenpiteet tutkimusten suorittamiseksi asianmukaista kiireellisyyttä noudattaen, jotta tällaiset rikkomukset voidaan todeta ja estää. Komissio tai jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat osallistua näihin tutkimuksiin.

7.   A-alkuperätodistusten jälkitarkastusta varten viejien on säilytettävä kaikki asianomaisten tuotteiden alkuperäaseman todistavat asianmukaiset asiakirjat, ja viejäedunsaajamaan toimivaltaisten valtion viranomaisten on säilytettävä todistusten jäljennökset ja mahdolliset niihin liittyvät vientiasiakirjat. Nämä asiakirjat on säilytettävä vähintään kolme vuoden ajan sen vuoden lopusta, jona A-alkuperätodistus annettiin.

97 u artikla

1.   Edellä 97 s ja 97 t artiklaa sovelletaan myös samaan alueelliseen ryhmään kuuluvien maiden välillä tietojen toimittamiseksi komissiolle tai jäsenvaltioiden tulliviranomaisille ja alueellista kumulaatiota koskevien alkuperäsääntöjen mukaisesti annettujen A-alkuperätodistusten tai kauppalaskuilmoitusten jälkitarkastuksen tekemiseksi.

2.   Edellä 85, 97 m ja 97 p artiklan soveltamiseksi Euroopan unionin, Norjan, Sveitsin ja Turkin välillä tehtyyn sopimukseen sisällytetään muun muassa sitoumus antaa keskinäistä tukea hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvissä kysymyksissä.

Edellä 86 artiklan 7 ja 8 kohdan sekä 97 k artiklan soveltamiseksi maan, jonka kanssa Euroopan unionilla on voimassa oleva vapaakauppasopimus ja joka on sitoutunut osallistumaan laajennettuun kumulaatioon edunsaajamaan kanssa, on myös annettava edunsaajamaalle tukeaan hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvissä kysymyksissä samalla tavalla kuin se antaisi tällaista tukea jäsenvaltioiden tulliviranomaisille asianomaisen vapaakauppasopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.

5   Alajakso

Kahdenvälisen kumulaation menettelyt

97 v artikla

1.   Euroopan unionin tuotteiden alkuperäasema todistetaan joko:

2.   Viejä tai tämän valtuutetun edustajan on tehtävä EUR.1-tavaratodistuksen 2 kohtaan merkinnät ’GSP beneficiary countries’ ja ’EU’ tai ’Pays bénéficiaires du SPG’ ja ’UE’.

3.   Tämän jakson A-alkuperätodistuksen antamista, käyttöä ja jälkitarkastusta koskevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin EUR.1-tavaratodistuksiin ja, lukuun ottamatta antamista koskevia säännöksiä, kauppalaskuilmoituksiin.

4.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat antaa sellaiselle viejälle, jäljempänä ’valtuutettu viejä’, joka harjoittaa Euroopan unionin alkuperätuotteiden usein tapahtuvaa vientiä, luvan laatia kauppalaskuilmoituksia asianomaisten tuotteiden arvosta riippumatta, jos se antaa kaikki tulliviranomaisten tarpeellisina pitämät takeet:

5.   Tulliviranomaiset voivat asettaa valtuutetun viejän aseman myöntämiselle kaikki tarpeellisina pitämänsä edellytykset. Tulliviranomaisten on annettava valtuutetulle viejälle tullin lupanumero, joka on merkittävä kauppalaskuilmoitukseen.

6.   Tulliviranomaisten on valvottava valtuutetun viejän luvankäyttöä. Tulliviranomaiset voivat milloin tahansa peruuttaa luvan.

Niiden on peruutettava lupa seuraavissa tapauksissa:

7.   Valtuutettua viejää ei kuitenkaan vaadita allekirjoittamaan kauppalaskuilmoituksia, jos valtuutettu viejä antaa tulliviranomaisille kirjallisen sitoumuksen, että hän ottaa jokaisesta kauppalaskuilmoituksesta, josta hänet voidaan tunnistaa, täyden vastuun, niin kuin hän olisi käsin allekirjoittanut sen.

6   Alajakso

Ceuta ja Melilla

97 w artikla

Tämän jakson alkuperäselvitysten antamista, käyttöä ja jälkitarkastusta koskevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin edunsaajamaasta Ceutaan ja Melillaan vietäviin tuotteisiin sekä Ceutasta ja Melillasta edunsaajamaahan kahdenvälistä kumulaatiota varten vietäviin tuotteisiin.

Ceutaa ja Melillaa on pidettävä yhtenä alueena.

Espanjan tulliviranomaisten on vastattava tämän jakson soveltamisesta Ceutassa ja Melillassa.”.

(3)

Lisätään I osan IV osaston 2 luvun 2 jaksoon 97 x artikla seuraavasti:

”97 x artikla

1.   Tässä jaksossa tarkoitetaan:

2.   Jos 1 kohdan f alakohtaa sovellettaessa viimeisen valmistuksen tai käsittelyn suorittaa alihankkija, 1 kohdan f alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ilmaisu ’valmistaja’ voi tarkoittaa yritystä, joka on teettänyt toimen kyseisellä alihankkijalla.”.

(4)

Lisätään 99 artiklaan d a alakohta seuraavasti:

(5)

Muutetaan 101 artiklan 1 kohta seuraavasti:

(6)

Lisätään liite 13 a tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.

(7)

Lisätään liite 13 b tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

(8)

Lisätään liite 13 c tämän asetuksen liitteen III mukaisesti.

(9)

Lisätään liite 13 d tämän asetuksen liitteen IV mukaisesti.

(10)

Korvataan liitteessä 14 olevassa 1 ja 3.1 huomautuksessa ilmaisu ”69 ja 100 artiklan” ilmaisulla ”100 artiklan”.

(11)

Muutetaan liite 17 tämän asetuksen liitteen V mukaisesti.

(12)

Korvataan liite 18 tämän asetuksen liitteellä VI.