EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Euroopan unionin yhteinen arvonlisäverojärjestelmä (ALV)

Euroopan unionin yhteinen arvonlisäverojärjestelmä (ALV)

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi 2006/112/EY – Euroopan unionin yhteinen arvonlisäverojärjestelmä

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Direktiivillä laaditaan uudelleen ja korvataan kuudes arvonlisäverodirektiivi ja selkiytetään siten tällä hetkellä Euroopan unionissa (EU) voimassa olevaa arvonlisäverolainsäädäntöä.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Arvonlisäveroa sovelletaan kaikkiin verovelvollisten EU:ssa suorittamiin toimiin, joista maksetaan. Verovelvollisella tarkoitetaan kaikkia yksittäisiä henkilöitä tai yrityksiä, jotka liiketoiminnassaan luovuttavat tavaroita tai suorittavat palveluita. Myös tällaisten henkilöiden suorittama maahantuonti kuuluu arvonlisäverovelvollisuuden piiriin.

Verollisiin liiketoimiin kuuluvat tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset EU:n sisällä, tavaroiden hankinta EU:n jäsenvaltioiden välillä (tavarat, jotka yhdessä jäsenvaltiossa toimiva yritys luovuttaa ja lähettää tai kuljettaa toisessa jäsenvaltiossa toimivalle yritykselle) sekä tavaroiden maahantuonti EU:n ulkopuolisista maista.

  • Liiketoimien verotuspaikka riippuu liiketoimen luonteesta, luovutetusta tavarasta sekä siitä, liittyykö liiketoimeen kuljetusta.
    • Tavaroiden luovutukset. Tavaroiden luovutuspaikka.
    • Tavaroiden hankinta jäsenvaltioiden välillä. Paikka, johon tavarat toimitetaan (eli jäsenvaltio, jossa tavarat lopulta sijaitsevat, kun ne on kuljetettu toisesta jäsenvaltiosta).
    • Tavaroiden maahantuonti. Yleensä jäsenvaltio, johon tavarat saapuvat.
    • Palvelujen suoritukset. Paikka, jossa palvelut ilmoitetaan suoritetuksi. Tämä ei riipu ainoastaan suoritetun palvelun tyypistä vaan myös palvelun vastaanottavan asiakkaan tyypistä. Yleinen sääntö on, että palvelua verotetaan palvelun hankkijan kotipaikassa, tai paikassa, johon palvelun suorittaja on sijoittautunut, jos hankkija on yksityishenkilö. Jotta voidaan varmistaa, että palvelu verotetaan siellä, missä se todellisuudessa käytetään, näihin yleisiin sääntöihin on olemassa joitakin poikkeuksia, kuten
      • kiinteään omaisuuteen liittyvät palvelut (kiinteistöt)
      • matkustajien kuljetus
      • kulttuuri-, urheilu-, koulutus- ja viihdetoiminta
      • ravintolapalvelut.
  • Arvonlisävero veloitetaan liiketoimen luonteen mukaisesti silloin, kun tavarat luovutetaan tai palvelut suoritetaan. Jäsenvaltioiden välisessä tavaroiden hankinnassa arvonlisävero veloitetaan silloin, kun tavaroiden luovutus asiaankuuluvaan jäsenvaltioon on saatu päätökseen. Maahantuonnin yhteydessä arvonlisävero veloitetaan, kun tavarat on tuotu johonkin jäsenvaltioon.
  • Tavaroiden luovuttamisen ja palvelujen suorittamisen sekä jäsenvaltioiden välisen tavaroiden hankinnan veron peruste sisältää kaikki luovuttajalle tai suorittajalle suoritettavat maksut. Maahantuotavien tavaroiden kohdalla peruste on niiden tullausarvo. Veron perusteeseen sisältyvät tullit, verot ja muut maksut, mutta siihen ei sisällytetä arvonlisäveroa itsessään, hinnan alennuksia ja hyvityksiä hinnasta.
  • Kaikkien jäsenvaltioiden on sovellettava tavaroihin ja palveluihin yleistä arvonlisäverokantaa, joka on vähintään 15 prosenttia. Jäsenvaltiot voivat soveltaa yhtä tai kahta alennettua, vähintään viiden prosentin verokantaa direktiivin liitteessä III lueteltuihin erityisiin tavaroihin tai palveluihin. Näihin sääntöihin sovelletaan myös joitakin poikkeuksia (esim. alhaisemmat hinnat toisista tavaroista tai palveluista) tietyin edellytyksin.
  • Direktiivillä sallitaan arvonlisäverovapautuksia. Suurimmassa osassa vapautuksista ei ole vähennysoikeutta (esim. lääketieteellisessä hoidossa, sosiaalipalveluissa tai rahoitus- ja vakuutuspalveluissa). On kuitenkin olemassa myös vapautuksia, joihin liittyy vähennysoikeus (esim. jäsenvaltioiden väliset tavaroiden luovutukset tai tavaroiden vienti EU:n ulkopuolelle). Suurin osa vapautuksista on jäsenvaltioille pakollisia, mutta osa niistä on vapaaehtoisia.
  • Verovelvollinen voi vähentää verollisiin liiketoimiin käytetyistä hankituista tavaroista tai palveluista maksetun arvonlisäveron määrän siinä jäsenvaltiossa, jossa liiketoimi suoritetaan. Tuotantopanoksiin sisältyvän arvonlisäveron voi vähentää verollisista liiketoimista maksettavan arvonlisäveron määrästä (esim. tavaroiden luovutus tai palveluiden suoritus kotimaassa). Yleisesti ottaen vähennysoikeutta ei ole silloin, kun on kyse arvonlisäverosta vapautetuista liiketoimista tai kun verovelvollinen soveltaa tiettyjä erityisjärjestelmiä. Tietyissä tapauksissa vähennyksiä saatetaan rajoittaa tai mukauttaa.
  • Direktiivissä säädetään velvollisuudet verovelvollisille ja tietyille henkilöille, jotka eivät ole verovelvollisia. Yleisesti ottaen arvonlisäveron on velvollinen maksamaan verovelvollinen, joka suorittaa verollisen tavaroiden luovutuksen tai verollisen palvelun. Poikkeuksiin lukeutuvat erityiset liiketoimet, joiden yhteydessä arvonlisäveron maksaa hankkija (esim. toisessa maassa toimivan suorittajan yritykselle tarjoamat palvelut, ja liiketoimet, joista jäsenvaltio voi määrätä asiakkaan maksamaan arvonlisäveron, sekä tietyt petosalttiit luovutukset).
  • Direktiivissä sallitaan jäsenvaltioiden myöntämät poikkeukset yleisiin arvonlisäverosääntöihin (esim. tietynlaisten veropetosten estämiseksi). On olemassa myös erityisiä arvonlisäverojärjestelmiä paperityön vähentämiseksi (esim. pienyrittäjille ja maanviljelijöille).

Direktiiviin 2006/112/EY on tehty useita muutoksia, muun muassa joitakin covid-19-pandemian aiheuttamia muutoksia.

  • Direktiivillä (EU) 2020/284 muutetaan direktiiviä ja säädetään maksupalveluntarjoajiin sovellettavia tiettyjä vaatimuksia, jotta voidaan pitää kirjaa sähköiseen kaupankäyntiin liittyvistä rajat ylittävistä maksuista. Tiedot toimitetaan kansallisille veroviranomaisille tiukkojen ehtojen täyttyessä, mukaan lukien tietosuojaan liittyvät ehdot. Näitä vaatimuksia sovelletaan 1. tammikuuta 2024 lähtien.
  • Direktiivin (EU) 2020/285 muuttamisella otetaan käyttöön yksinkertaistettuja sääntöjä pienyritysten hallinnollisen taakan ja sääntöjen noudattamisesta aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi ja suotuisamman verotusympäristön luomiseksi, jotta tehostetaan niiden kasvua ja rajat ylittävää kauppaa. Pienyritykset voivat hyödyntää yksinkertaistettuja alv-sääntöjä, jos niiden vuosittainen liikevaihto on alle asianomaisen jäsenvaltion asettaman raja-arvon, joka ei saa ylittää 85 000 euroa. Tietyin edellytyksin muiden jäsenvaltioiden pienyritykset, joiden liikevaihto ei ylitä raja-arvoa, voivat myös hyödyntää yksinkertaistettua järjestelmää, jos niiden koko vuosittainen liikevaihto koko EU:n alueella ei ylitä 100 000 euroa. Näitä sääntöjä sovelletaan 1. tammikuuta 2025 lähtien.
  • Verkkokaupan alv-säännöksiä koskevalla paketilla (direktiivit (EU) 2017/2455 ja (EU) 2019/1995, joilla molemmilla muutetaan direktiiviä 2006/112/EY), otettiin käyttöön uusia yksinkertaistuksia rajat ylittävää tavaroiden tai palvelujen myyntiä harjoittaville yrityksille. Sillä varmistetaan, että tällaisista palveluista maksettava arvonlisävero maksetaan oikein hankkijan jäsenvaltiolle määräpaikkana olevan jäsenvaltion verotusperiaatteen mukaisesti. Ensimmäiset toimenpiteet tulivat voimaan vuonna 2015, ja ne koskivat ainoastaan televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja ja sähköisiä palveluja. Yritykset, jotka tarjoavat tavaroita tai palveluja kuluttajakaupassa EU:ssa, voivat nyt ilmoittaa ja maksaa arvonlisäveron yksinkertaistetussa järjestelmässä (arvonlisäveron erityisjärjestelmä).
  • Covid-19-pandemian johdosta päätöksellä (EU) 2020/1109 lykätään toisen paketin voimaantulopäivää 1. päivästä tammikuuta 2021 1. päivään heinäkuuta 2021, jotta jäsenvaltioilla ja yrityksillä on enemmän aikaa valmistautua uusiin sääntöihin.
  • Direktiivillä (EU) 2020/1756 muutetaan direktiiviä 2006/112/EY Yhdistyneen kuningaskunnan erottua EU:sta ja otetaan käyttöön arvonlisäverotunnisteet Pohjois-Irlannissa erityisellä etuliitteellä, jonka avulla erotetaan toisistaan
    • verovelvolliset ja oikeushenkilöt, jotka eivät ole verovelvollisia ja joiden Pohjois-Irlannissa sijaitsevilla tavaroilla suoritettuihin liiketoimiin sovelletaan EU:n arvonlisäverosäännöksiä
    • henkilöt, jotka suorittavat muita liiketoimia, joita varten ne on rekisteröity arvonlisäverotarkoituksissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
  • Covid-19-pandemian johdosta direktiivillä (EU) 2020/2020 muutetaan direktiiviä sen varmistamiseksi, että covid-19-rokotteiden ja in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden (testisarjat) luovutukset tulevat edullisemmiksi. Jäsenvaltiot voivat 12. joulukuuta 2020 ja 31. joulukuuta 2022 välisenä aikana
    • myöntää vapautuksen, johon liittyy arvonlisäveron vähennysoikeus covid-19-rokotteiden ja in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden luovutuksille tai rokotuksiin ja tällaisiin laitteisiin läheisesti liittyvien palvelujen suorituksille
    • soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa covid-19-taudin in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden luovutuksiin ja tällaisiin laitteisiin läheisesti liittyvien palvelujen suorituksiin, kuten rokotteiden kohdalla jo tapahtuu.
  • Direktiivillä (EU) 2021/1159 muutetaan direktiiviä 2006/112/EY tuontia ja tiettyjä luovutuksia ja suorituksia koskevien tilapäisten vapautusten osalta covid-19-pandemiaan reagoimisessa. Euroopan komission ja EU:n virastojen on siten helpompi ostaa tavaroita ja palveluja, jotta ne voidaan jakaa maksutta (eli lahjoituksina) jäsenvaltioille meneillään olevan kansanterveyskriisin yhteydessä.

ALV-järjestelmän uudistaminen

Osana komission vuoden 2016 arvonlisäveroa koskevassa toimintasuunnitelmassa ehdotettua uudistusta muutosdirektiivillä (EU) 2022/542 muutetaan direktiiviä 2006/112/EY seuraavasti

  • päivitetään luetteloa tavaroista ja palveluista, joihin voidaan soveltaa alennettuja alv-kantoja (liite III); niiden tuotteiden määrä, joihin voidaan soveltaa alennettuja alv-kantoja, on kuitenkin rajoitettu alennettujen alv-kantojen leviämisen estämiseksi
  • avataan olemassa olevat poikkeukset, joiden nojalla tietyt jäsenvaltiot voivat soveltaa tiettyjen tuotteiden osalta etuustulleja kaikissa jäsenvaltioissa edellyttäen, että ne ovat sovittujen periaatteiden mukaisia
  • lakkautetaan asteittain alennettujen verokantojen tai poikkeuksien soveltaminen tuotteisiin, joilla on kielteinen vaikutus ympäristöön (esimerkiksi fossiilisiin polttoaineisiin ja muihin tavaroihin, joilla on samanlainen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin ei enää sovelleta niitä 1 päivästä tammikuuta 2030, ja kemiallisiin torjunta-aineisiin ja lannoitteisiin ei enää sovelleta niitä 1 päivästä tammikuuta 2032 alkaen)
  • sallitaan jäsenvaltioiden soveltaa alennettua verokantaa erityisesti
    • internetyhteyspalveluihin, jotta puututaan näiden palvelujen heikkoon kattavuuteen ja edistetään niiden kehittämistä
    • aurinkopaneeleihin, sähköpolkupyöriin ja jätteiden käsittelypalveluihin, joita pidetään ympäristöystävällisinä tavaroina ja palveluina
    • tavaroihin ja palveluihin, jotka palvelevat erityisiä sosiaali- ja kulttuuripoliittisia tavoitteita.

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

Direktiiviä 2006/112/EY on sovellettu 1. tammikuuta 2007 alkaen, ja se oli saatettava osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä 1. tammikuuta 2008 mennessä.

TAUSTAA

Ks. lisätietoja:

  • ALV (Euroopan komissio)

ASIAKIRJA

Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1–118).

Direktiiviin 2006/112/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston direktiivi (EU) 2020/285, annettu 18 päivänä helmikuuta 2020 yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta pienten yritysten erityisjärjestelmän osalta ja asetuksen (EU) N:o 904/2010 muuttamisesta pienten yritysten erityisjärjestelmän asianmukaisen soveltamisen valvomiseksi tehtävän hallinnollisen yhteistyön ja tietojenvaihdon osalta (EUVL L 62, 2.3.2020, s. 13–23).

Neuvoston direktiivi (EU) 2020/284, annettu 18 päivänä helmikuuta 2020 direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta tiettyjen maksupalveluntarjoajia koskevien vaatimusten käyttöön ottamiseksi (EUVL L 62, 2.3.2020, s. 7–12).

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle arvonlisäveroa koskevasta toimintasuunnitelmasta – Kohti EU:n yhtenäistä arvonlisäveroaluetta – Aika tehdä päätöksiä (COM(2016) 148 final, 7.4.2016).

Neuvoston asetus (EU) N:o 904/2010, annettu 7 päivänä lokakuuta 2010, hallinnollisesta yhteistyöstä ja petosten torjunnasta arvonlisäverotuksen alalla (EUVL L 268, 12.10.2010, s. 1–18).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Neuvoston direktiivi 2009/132/EY, annettu 19 päivänä lokakuuta 2009, direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta (EUVL L 292, 10.11.2009, s. 5–30).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Neuvoston direktiivi 2008/9/EY, annettu 12 päivänä helmikuuta 2008, yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 2006/112/EY säädetyn arvonlisäveron palauttamiseksi palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomille mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille (EUVL L 44, 20.2.2008, s. 23–28).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Neuvoston direktiivi 2007/74/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2007, kolmansista maista tulevien matkustajien tuomien tavaroiden vapauttamisesta arvonlisä- ja valmisteverosta (EUVL L 346, 29.12.2007, s. 6–12).

Neuvoston direktiivi 2006/79/EY, annettu 5 päivänä lokakuuta 2006, tavaroiden maahantuonnissa pieninä muina kuin kaupallisina lähetyksinä kolmansista maista sovellettavista verovapautuksista (kodifioitu toisinto) (EUVL L 286, 17.10.2006, s. 15–18).

Viimeisin päivitys: 26.04.2022

Top