–

SM, edustajinaan T. Muman ja R. de Mello, barristers, sekä L. Tang, solicitor,

–

Coram Children’s Legal Centre (CCLC), edustajinaan M. S. Gill, QC, sekä N. Acharya, solicitor, ja S. Freeman, solicitor,

–

AIRE Centre, edustajinaan A. O’Neill, QC, D. Chirico ja C. Robinson, barristers, A. Lidbetter, M. Evans, L. Nassif, C. Hall, C. Iacono, A. Thornton, M. Papadouli ja A. Tidona, solicitors, L. Van den Hende, advocaat, ja N. Mole, SC,

–

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään F. Shibli ja R. Fadoju, avustajanaan B. Kennelly, QC,

–

Belgian hallitus, asiamiehinään M. Jacobs ja L. Van den Broeck, avustajanaan E. Derriks, avocate,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek ja J. Vláčil,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja R. Kanitz,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään J. M. Hoogveld ja M. K. Bulterman,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään E. Montaguti ja M. Wilderspin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (EUVL 2004, L 158, s. 77 sekä oikaisu EUVL 2004, L 229, s. 35) 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdan sekä 27 ja 35 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Algerian kansalainen SM ja Entry Clearance Officer, UK Visa Section (maahantuloselvitystä tekevä virkailija, viisumiosasto, Yhdistynyt kuningaskunta; jäljempänä maahantulosta vastaava virkailija) ja jossa on kyse viimeksi mainitun kieltäytymisestä myöntää SM:lle maahantulolupa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan Euroopan talousalueen (ETA) kansalaisen adoptoituna lapsena.

3

Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat ratifioineet Haagissa 29.5.1993 tehdyn yleissopimuksen lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa (jäljempänä vuoden 1993 Haagin yleissopimus) tai liittyneet kyseiseen sopimukseen.

4

Mainitun yleissopimuksen 1 artiklan a ja b kohdan mukaan yleissopimuksen tavoitteena on vahvistaa takeet sille, että kansainväliset lapseksiottamiset toteutetaan lapsen edun mukaisesti ja kansainvälisessä oikeudessa tunnustettuja lapsen perusoikeuksia kunnioittaen, ja toteuttaa sopimusvaltioiden välinen yhteistyöjärjestelmä sen varmistamiseksi, että näitä takeita kunnioitetaan, ja siten lasten kaappaamisen, myynnin ja kauppaamisen estämiseksi.

5

Yleissopimuksen 2 artiklan 2 kohdan nojalla mainittu yleissopimus ”koskee vain lapseksiottamista, jolla vahvistetaan pysyvä lapsen ja vanhemman suhde”.

6

Kaikki unionin jäsenvaltiot ovat ratifioineet Haagissa 19.10.1996 tehdyn yleissopimuksen toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lastensuojeluun liittyvissä asioissa (jäljempänä vuoden 1996 Haagin yleissopimus) tai liittyneet kyseiseen sopimukseen.

7

Kyseisessä yleissopimuksessa on määräyksiä, joilla on tarkoitus parantaa lasten suojelua kansainvälisissä tilanteissa ja välttää allekirjoittajavaltioiden oikeusjärjestelmien välisiä ristiriitatilanteita lasten suojeluun liittyvän toimivallan, sovellettavan lain ja toimenpiteiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta.

8

Mainitun yleissopimuksen 3 artiklan e kohdan mukaan lasten suojeluun liittyvät toimenpiteet voivat koskea muun muassa ”lapsen sijoittamista perhehoitoon tai laitoshuoltoon taikka lapsen hoidon järjestämistä kafalan tai muun vastaavan huoltojärjestelyn avulla”.

9

Saman yleissopimuksen 4 artiklan b kohdan nojalla yleissopimusta ei sovelleta ”lapseksiottamista koskeviin päätöksiin, lapseksiottamisen vahvistamista valmisteleviin toimenpiteisiin eikä ottolapsisuhteen kumoamiseen tai purkamiseen”.

10

Vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen 33 artiklassa määrätään sekä lapsen alkuperävaltiossa että hänet vastaanottavassa valtiossa noudatettavasta menettelystä hänen kansainväliseksi sijoittamisekseen, mukaan luettuna hänen hoidon järjestämiseksi kafala-järjestelyn avulla.

11

Direktiivin 2004/38 johdanto-osan 5, 6 ja 31 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

12

Direktiivin 2 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 2 alakohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –

13

Mainitun direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Henkilöt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin unionin kansalaisiin, jotka siirtyvät toiseen jäsenvaltioon tai oleskelevat toisessa jäsenvaltiossa kuin jonka kansalaisia he ovat, sekä heidän 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyihin perheenjäseniinsä, jotka tulevat heidän mukanaan tai seuraavat heitä myöhemmin.

2.   Vastaanottavan jäsenvaltion on kansallista lainsäädäntöään noudattaen helpotettava seuraavien henkilöiden maahanpääsyä ja oleskelua, tämän kuitenkaan rajoittamatta heillä mahdollisesti olevaa henkilökohtaista oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun:

– –

Vastaanottavan jäsenvaltion on tutkittava laajasti kyseisten henkilöiden olosuhteet, ja sen on perusteltava heidän maahanpääsynsä tai oleskelunsa mahdollinen epääminen.”

14

Saman direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä 1 kohdassa säädetty oleskeluoikeus koskee myös perheenjäseniä, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia ja jotka tulevat unionin kansalaisen mukana vastaanottavaan jäsenvaltioon tai seuraavat häntä sinne myöhemmin, edellyttäen, että kyseinen unionin kansalainen täyttää 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetut edellytykset.”

15

Direktiivin 2004/38 27 artiklassa esitetään yleiset periaatteet, jotka koskevat maahantulo- ja oleskeluoikeuden rajoittamista yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen taikka kansanterveyteen liittyvistä syistä.

16

Direktiivin 35 artiklassa, jonka otsikkona on ”Oikeuksien väärinkäyttö”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet evätäkseen, lopettaakseen tai peruuttaakseen tässä direktiivissä tarkoitetut oikeudet, jos ne on saatu oikeuksien väärinkäytöllä tai petoksella, kuten lumeavioliitolla. Näiden toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia, ja niissä on sovellettava 30 ja 31 artiklan mukaisia menettelyä koskevia takeita.”

17

Vuoden 2006 maahanmuuttoasetuksella (Euroopan talousalue) (Immigration (European Economic Area) Regulations 2006), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian oikeudenkäyntiin (jäljempänä vuoden 2006 asetus), saatettiin direktiivi 2004/38 osaksi Yhdistyneen kuningaskunnan oikeusjärjestystä.

18

Vuoden 2006 asetuksen 7 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Jollei 2 momentista muuta johdu, tässä asetuksessa henkilön perheenjäsenillä tarkoitetaan

– –

19

Vuoden 2006 asetuksen 8 §:ssä määritellään ”perheenjäsenet laajassa mielessä” seuraavasti:

”(1)   Tässä asetuksessa perheenjäsenellä laajassa mielessä tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole ETA-kansalaisen 7 §:n 1 momentin a, b tai c kohdassa tarkoitettu perheenjäsen ja joka täyttää 2, 3, 4 tai 5 momentissa säädetyt edellytykset.

(2)   Henkilö täyttää tässä pykälässä säädetyt edellytykset, jos hän on ETA-kansalaisen, tämän puolison tai rekisteröidyn kumppanin sukulainen ja

– –

20

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamusten mukaan vuoden 2006 asetuksen 12 §:n 1 momentin nojalla maahantulosta vastaavan virkailijan on myönnettävä ETA-alueen perheoleskelulupa perheenjäsenelle, kun määrätyt edellytykset täyttyvät. Samaisen asetuksen 12 §:n 2 momentin mukaan kyseinen virkailija voi myöntää tällaisen oleskeluluvan ”laajassa mielessä määritellylle perheenjäsenelle”, mikäli määrätyt edellytykset täyttyvät, ja joka tapauksessa, jos hän pitää asianmukaisena tällaisen oleskeluluvan myöntämistä.

21

Vuoden 2002 adoptio- ja lapsilain (Adoption and Children Act 2002) 83 §:n mukaan on rikos tuoda Yhdistyneeseen kuningaskuntaan lapsi adoptiota varten tai tuoda sinne toisessa maassa adoptoitu lapsi, jollei adoptioita, joissa on ulkomainen liityntä, koskevaa vuoden 2005 asetusta (Adoption with a Foreign Element Regulations 2005) ole noudatettu. Mainitussa asetuksessa edellytetään muun muassa, että Yhdistyneen kuningaskunnan adoptiotoimisto arvioi adoptionhakijoiden soveltuvuutta adoptiovanhemmiksi. Tätä edellytystä ei kuitenkaan sovelleta vuoden 1993 Haagin yleissopimuksen, joka on pantu täytäntöön Yhdistyneen kuningaskunnan oikeudessa adoptioista (kansainvälinen liityntä) annetulla vuoden 1999 asetuksella (Adoption (Intercountry Aspects) Act 1999), soveltamisalaan kuuluviin adoptioihin.

22

Vuoden 2002 adoptio- ja lapsilain 66 §:n 1 momentissa luetellaan adoptiot, joilla Englannin ja Walesin oikeudessa tunnustetaan lapselle adoptiolapsen asema. Kafala-järjestelyä ei mainita kyseisessä luettelossa.

23

M ja hänen vaimonsa ovat Ranskan kansalaisia, jotka menivät naimisiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2001. Vuonna 2009 he matkustivat Algeriaan sen arvioimiseksi, soveltuisivatko he kafala-järjestelyn mukaisiksi huoltajiksi. Tämän arvioinnin päätteeksi heidät todettiin ”soveltuviksi” lapsen huoltajuuteen mainitun järjestelyn puitteissa.

24

Algeriassa 27.6.2010 syntyneen SM:n biologiset vanhemmat ovat hylänneet hänet hänen syntyessään.

25

Puolisot M pyysivät tulla SM:n huoltajiksi algerialaisen kafala-järjestelyn mukaisesti.

26

Tämän pyynnön jälkeen alkoi kolmen kuukauden odotusaika, jonka aikana SM:n biologiset vanhemmat voivat peruuttaa päätöksensä lapsensa hylkäämisestä, mitä he eivät tehneet.

27

Boufarikin (Algeria) tuomioistuimen presidentin 22.3.2011 antamalla ratkaisulla SM asetettiin puolisoiden M huoltajuuden alaiseksi, ja vanhempainvastuu siirrettiin heille Algerian oikeuden mukaisesti. Mainitun ratkaisun mukaisesti puolisot M sitoutuivat ”antamaan – – lapselle islamilaisen kasvatuksen, huolehtimaan hänen fyysisestä ja henkisestä terveydestään sekä tarpeistaan, huolehtimaan hänen opetuksestaan, kohtelemaan häntä samoin kuin biologiset vanhemmat, suojelemaan häntä, puolustamaan häntä oikeudessa ja olemaan siviilioikeudellisessa vastuussa hänen teoistaan”. Kyseinen ratkaisu oikeuttaa puolisot M saamaan perhe-etuuksia, tukia ja korvauksia, allekirjoittamaan hallinnollisia asiakirjoja ja matkustusasiakirjoja sekä matkustamaan SM:n kanssa Algerian ulkopuolelle.

28

Tizi Ouzoun (Algeria) tuomioistuin määräsi 3.5.2011 antamallaan ratkaisulla, että SM:n syntymätodistuksessa esitetty sukunimi muutetaan puolisoiden M sukunimeksi.

29

Lokakuussa 2011 herra M palasi ammatillisista syistä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jossa hänellä on pysyvä oleskelulupa. Rouva M puolestaan jäi Algeriaan SM:n kanssa.

30

Toukokuussa 2012 SM teki hakemuksen maahantuloluvan saamiseksi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ETA-kansalaisen adoptiolapsena. Maahantulosta vastaava virkailija hylkäsi hänen hakemuksensa, koska algerialaisen kafala-järjestelyn mukaista huoltajuutta ei tunnustettu Yhdistyneen kuningaskunnan oikeuden mukaiseksi adoptioksi ja koska mitään kansainvälistä adoptiota koskevaa hakemusta ei ollut esitetty.

31

SM nosti tästä päätöksestä kanteen First-tier Tribunalissa (Immigration and Asylum Chamber) (alioikeus (maahanmuutto- ja turvapaikkajaosto), Yhdistynyt kuningaskunta). Kanne hylättiin 7.10.2013 annetulla tuomiolla. Mainitun tuomioistuimen mukaan SM ei täyttänyt vaadittuja edellytyksiä, jotta häntä olisi voitu pitää Yhdistyneen kuningaskunnan maahanmuuttosäännöstössä tarkoitettuna adoptiolapsena tai vuoden 2006 asetuksessa tarkoitettuna perheenjäsenenä, laajassa mielessä määriteltynä perheenjäsenenä tai ETA-kansalaisen adoptiolapsena.

32

Kyseinen tuomioistuin katsoi lisäksi, että puolisot M olivat ryhtyneet toimiin Algeriassa saadakseen lapsen huoltajuuden kafala-järjestelyn puitteissa saatuaan tietää, että lapsen huoltajuus oli helpompi saada Algeriassa kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Samainen tuomioistuin toteaa myös, että menettely, jossa heidän soveltuvuuttaan huoltajiksi oli arvioitu ja jonka päätteeksi heidät katsottiin ”soveltuviksi” lapsen huoltajuuteen algerialaisen kafala-järjestelyn puitteissa, oli ollut ”rajoitettu”.

33

SM valitti tästä tuomiosta Upper Tribunaliin (Immigration and Asylum Chamber) (ylioikeus (maahanmuutto- ja turvapaikkajaosto), Yhdistynyt kuningaskunta). Viimeksi mainittu tuomioistuin hyväksyi SM:n valituksen 14.5.2014 ja katsoi, että vaikka häntä ei voitu pitää vuoden 2006 asetuksen 7 §:ssä tarkoitettuna unionin kansalaisen perheenjäsenenä, hän oli sen sijaan kyseisen asetuksen 8 §:ssä tarkoitettu tällaisen kansalaisen ”laajassa mielessä määritelty perheenjäsen”.

34

Maahantulosta vastaava virkailija valitti viimeksi mainitusta tuomiosta Court of Appealiin (England & Wales) (Civil Division) (Englannin ja Walesin ylioikeus (siviiliasioiden osasto), Yhdistynyt kuningaskunta). Viimeksi mainittu tuomioistuin hyväksyi valituksen 4.11.2015 antamallaan tuomiolla ja katsoi muun muassa, ettei SM ollut direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettu unionin kansalaisen jälkeläinen suoraan etenevässä polvessa, koska häntä ei ollut adoptoitu Yhdistyneen kuningaskunnan oikeudessa tunnustetussa muodossa. Kyseinen tuomioistuin katsoi lisäksi, että SM ei voinut kuulua myöskään saman direktiivin 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan soveltamisalaan unionin kansalaisen muuna perheenjäsenenä.

35

SM sai luvan saattaa asian ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen eli Supreme Court of the United Kingdomin (Yhdistyneen kuningaskunnan ylin tuomioistuin) käsiteltäväksi.

36

Kyseisen tuomioistuimen mukaan SM:ää on ainakin pidettävä direktiivin 2004/38 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuna unionin kansalaisen muuna perheenjäsenenä. Sen mukaan mainittu käsite on riittävän laaja kattaakseen lapsen, johon nähden unionin kansalaisella on vanhempainvastuu lapsen alkuperävaltion lain nojalla, ja näin on, vaikka kyseisen lapsen ja tämän kansalaisen välillä ei ole biologista yhteyttä eikä adoptioyhteyttä. SM on Algeriassa puolisoiden M muodostaman perheen huollettavana, ja hän kuuluu tähän perheeseen.

37

Kyseinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että mainitun direktiivin 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa sovelletaan vain, jos SM:llä ei ole maahantulolupaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan samaisen direktiivin 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettuna unionin kansalaisen jälkeläisenä suoraan etenevässä polvessa.

38

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tältä osin sitä, kuuluuko algerialaisen kafalan kaltaisessa huoltajuusjärjestelyssä oleva lapsi direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”jälkeläinen suoraan etenevässä polvessa” piiriin.

39

Mainitun tuomioistuimen mukaan myöntävä vastaus tähän kysymykseen saattaisi seurata Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiivin 2004/38/EY täytäntöönpanon ja soveltamisen parantamisesta annetun komission tiedonannon (KOM(2009) 313 lopullinen) 2.1.2 kohdasta, jossa suoraan etenevää polvea olevien sukulaisten käsitteen piiriin sisällytetään myös ”alaikäiset, joille on määrätty pysyvä laillinen holhooja”.

40

Tällainen vastaus saattaisi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan perustua myös siihen seikkaan, että koska direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdassa ei ole mitään viittausta jäsenvaltioiden lainsäädäntöihin, käsitettä ”jälkeläinen suoraan etenevässä polvessa” on tulkittava itsenäisesti, yhtenäisesti ja kyseisen direktiivin tavoitteiden mukaisesti. Unionin kansalaisten liikkumisvapaus saattaisi vaarantua, jos jäsenvaltiot olisivat vapaita tunnustamaan algerialaiseen kafala-järjestelyyn kuuluvat lapset jälkeläisiksi suoraan etenevässä polvessa.

41

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa kuitenkin, että kyseisen käsitteen itsenäisen tulkinnan ei välttämättä ole oltava laajentavaa ja että tulkinta, jonka mukaan algerialaiseen kafala-järjestelyyn kuuluvaa lasta pidettäisiin ”jälkeläisenä suoraan etenevässä polvessa”, saattaisi johtaa lasten sijoittamiseen perheisiin, joita ei vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan pidettäisi soveltuvina vastaanottamaan lapsia. Tällainen tulkinta saattaisi myös aiheuttaa vaaran lasten hyväksikäytöstä, kaltoinkohtelusta ja lapsikaupasta, joita vuoden 1993 Haagin yleissopimuksella pyritään estämään ja ehkäisemään.

42

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen sitä, voidaanko algerialaiseen kafala-järjestelyyn kuuluvan lapsen maahantulo-oikeutta unionin kansalaisen vastaanottaneen jäsenvaltion alueelle rajoittaa direktiivin 2004/38 27 ja 35 artiklan perusteella, jos lapsi on tai jos on vaara siitä, että hän voi olla hyväksikäytön, kaltoinkohtelun tai lapsikaupan uhri. Se pohtii myös, voiko jäsenvaltio mainitun direktiivin 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdan soveltamiseksi varmistua siitä, että lapsen etu on otettu huomioon määrättäessä hänelle huoltaja.

43

Näissä olosuhteissa Supreme Court of the United Kingdom on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

44

Ensimmäisellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdassa olevaa käsitettä unionin kansalaisen ”jälkeläinen suoraan etenevässä polvessa” tulkittava siten, että se sisältää lapsen, jonka pysyvä laillinen huoltajuus on algerialaisen kafala-järjestelyn mukaisesti määrätty unionin kansalaiselle tai kansalaisille.

45

Heti alkuun on todettava, että – kuten julkisasiamies huomauttaa ratkaisuehdotuksensa 36–38 kohdassa – unionin tuomioistuimelle esitetystä oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee, että kafala on Algerian oikeudessa aikuisen sitoumus yhtäältä vastata lapsen elatuksesta, kasvatuksesta ja suojelusta samalla tavoin kuin vanhempi vastaisi näistä oman lapsensa suhteen, ja toisaalta toimia kyseisen lapsen laillisena huoltajana. Toisin kuin adoptiossa, joka on kielletty Algerian oikeudessa, lapsen asettaminen kafala-järjestelyyn ei luo lapselle asemaa hänen huoltajansa perillisenä. Kafala lisäksi päättyy lapsen tullessa täysi-ikäiseksi, ja se voidaan purkaa joko biologisten vanhempien tai huoltajan hakemuksesta.

46

Kaikki kirjallisia huomautuksia esittäneet hallitukset korostavat sitä, että direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettu käsite ”jälkeläinen suoraan etenevässä polvessa” edellyttää lapsen ja unionin kansalaisen välistä biologista tai adoptioon perustuvaa lapsi-vanhempisuhdetta. Näiden hallitusten mukaan mainittu käsite ei tästä syystä voi kattaa algerialaiseen kafala-järjestelyyn asetettua lasta, koska kyseisellä huoltajuusjärjestelyllä ei luoda tällaista yhteyttä lapsen ja hänen huoltajansa välille.

47

SM, Coram Children’s Legal Centre (CCLC), AIRE Centre ja Euroopan komissio sitä vastoin katsovat, että käsite ”jälkeläinen suoraan etenevässä polvessa” voi kattaa lapsen, jonka pysyvä laillinen huoltaja unionin kansalainen on, kuten algerialaisessa kafala-järjestelyssä. Tällainen tulkinta on niiden mukaan tarpeen, jotta perhe-elämä, jota lapsi elää huoltajansa kanssa, voidaan säilyttää lapsen edun mukaisesti.

48

Tästä on muistutettava, että direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohdan mukaan direktiiviä sovelletaan kaikkiin unionin kansalaisiin, jotka siirtyvät toiseen jäsenvaltioon tai oleskelevat toisessa jäsenvaltiossa kuin jonka kansalaisia he ovat, sekä heidän tämän direktiivin 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyihin perheenjäseniinsä, jotka tulevat heidän mukanaan tai seuraavat heitä myöhemmin.

49

Näiden unionin kansalaisen perheenjäsenten joukkoon kuuluvat direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdan mukaisesti muun muassa alle 21-vuotiaat tai mainitusta unionin kansalaisesta riippuvaiset ”jälkeläiset suoraan etenevässä polvessa”.

50

Tässä säännöksessä ei ole mitään nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen käsitteen ”jälkeläinen suoraan etenevässä polvessa” merkityksen ja ulottuvuuden määrittelemiseksi. Näissä olosuhteissa sekä unionin oikeuden yhdenmukainen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että mainitun säännöksen sanamuotoa on tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Ziolkowski ja Szeja, C‑424/10 ja C‑425/10, EU:C:2011:866, 32 kohta).

51

Direktiivissä 2004/38 ei myöskään ole mitään määritelmää sen 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitetulle käsitteelle ”jälkeläinen suoraan etenevässä polvessa”. Tässä tilanteessa unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 7.10.2010, Lassal, C-162/09, EU:C:2010:592, 49 kohta).

52

Tästä on huomautettava, että käsite ”jälkeläinen suoraan etenevässä polvessa” viittaa yleisesti suoraan lapsi-vanhempisuhteeseen, joka yhdistää kyseessä olevan henkilön toiseen henkilöön. Unionin kansalaisen ja kyseessä olevan lapsen välisen lapsi-vanhempisuhteen puuttuessa viimeksi mainittua ei voida pitää direktiivissä 2004/38 tarkoitettuna ensin mainitun ”jälkeläisenä suoraan etenevässä polvessa”.

53

Vaikka kyseisellä käsitteellä viitataankin ensisijaisesti biologiseen lapsi-vanhempisuhteeseen, on kuitenkin muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivin 2004/38 tavoitteena on helpottaa sen unionin kansalaisille SEUT 21 artiklan 1 kohdassa suoraan myönnetyn henkilökohtaisen perusoikeuden, joka on liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, käyttämistä ja että mainitulla direktiivillä on erityisesti tarkoitus tehostaa kyseistä oikeutta (tuomio 12.3.2014, O. ja B., C-456/12, EU:C:2014:135, 35 kohta ja tuomio 5.6.2018, Coman ym., C-673/16, EU:C:2018:385, 18 kohta). Kun otetaan huomioon direktiivin 2004/38 tavoitteet, siinä olevia säännöksiä, mukaan luettuna sen 2 artiklan 2 alakohtaa, on tulkittava laajasti (ks. vastaavasti tuomio 16.1.2014, Reyes, C‑423/12, EU:C:2014:16, 23 kohta ja tuomio 10.7.2014, Ogieriakhi, C‑244/13, EU:C:2014:2068, 40 kohta).

54

Näin ollen on katsottava, että tämän tuomion 52 kohdassa tarkoitettu käsite ”lapsi-vanhempisuhde” on ymmärrettävä sillä tavoin laajasti, että se kattaa kaikenlaiset lapsi-vanhempisuhteet, olivatpa ne biologisia tai oikeudellisia. Tästä seuraa, että direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettu käsite unionin kansalaisen ”jälkeläinen suoraan etenevässä polvessa” on ymmärrettävä siten, että se kattaa tällaisen kansalaisen sekä biologiset lapset että adoptiolapset, kun on osoitettu, että adoptiolla luodaan oikeudellinen lapsi-vanhempisuhde kyseisen lapsen ja unionin kansalaisen välille.

55

Tämä samainen vaatimus laajasta tulkinnasta ei sen sijaan voi oikeuttaa tiedonannon KOM(2009) 313 lopullinen 2.1.2 kohdasta ilmenevän kaltaista tulkintaa, jonka mukaan lapsi, jonka laillinen huoltaja unionin kansalainen on, kuuluisi direktiivin 2004/83 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”jälkeläinen suoraan etenevässä polvessa” piiriin.

56

Koska lapsen asettaminen algerialaiseen kafala-järjestelyyn ei luo lapsi-vanhempisuhdetta lapsen ja hänen huoltajansa välille, SM:n kaltaista lasta, jonka laillinen huoltaja unionin kansalainen mainitun järjestelyn puitteissa on, ei voida pitää direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettuna ”jälkeläisenä suoraan etenevässä polvessa”.

57

Tästä huolimatta tällainen lapsi kuuluu – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korosti – direktiivin 2004/38 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”unionin kansalaisen muu perheenjäsen” piiriin.

58

Mainitun säännöksen mukaan jäsenvaltion on kansallista lainsäädäntöään noudattaen helpotettava ”muiden – – unionin kansalaisten perheenjäsenten maahanpääsyä ja oleskelua, – – jos he lähtömaassaan ovat sellaisesta unionin kansalaisesta, joka on ensisijainen oleskeluoikeuden haltija, riippuvaisia tai asuivat samassa taloudessa tämän kanssa”.

59

Mainitussa säännöksessä käytetty sanamuoto on sen luonteinen, että se kattaa sellaisen lapsen tilanteen, jonka laillisiksi huoltajiksi unionin kansalaiset on määrätty algerialaisen kafalan kaltaisessa järjestelyssä ja jonka elatuksesta, kasvatuksesta ja suojelusta mainitut kansalaiset huolehtivat lapsen alkuperävaltion oikeuden mukaisesti tehdyn sitoumuksen nojalla.

60

Direktiivin 2004/38 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan tavoite on, kuten direktiivin johdanto-osan kuudennesta perustelukappaleesta käy ilmi, ”perheen yhtenäisyyden säilyttäminen laajemmassa merkityksessä” siten, että helpotetaan niiden henkilöiden maahanpääsyä ja oleskelua, jotka eivät kuulu direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohtaan sisältyvän perheenjäsenen määritelmän alaan mutta joilla kuitenkin on unionin kansalaiseen kiinteät ja vakaat perhesiteet taloudellisen riippuvuuden, samassa taloudessa asumisen tai vakavien terveydentilaan liittyvien syiden kaltaisten erityisten tosiasiallisten olosuhteiden vuoksi (tuomio 5.9.2012, Rahman ym., C-83/11, EU:C:2012:519, 32 kohta).

61

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan direktiivin 2004/38 3 artiklan 2 kohdalla asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus antaa tietty etusija mainitussa artiklassa tarkoitettujen kolmansien valtioiden kansalaisten tekemille hakemuksille verrattuina muiden kolmansien valtioiden kansalaisten maahanpääsyä ja maassa oleskelua koskeviin hakemuksiin (ks. vastaavasti tuomio 5.9.2012, Rahman ym., C-83/11, EU:C:2012:519, 21 kohta ja tuomio 12.7.2018, Benger, C-89/17, EU:C:2018:570, 31 kohta).

62

Täten jäsenvaltioiden on tämän säännöksen mukaisesti annettava mainitussa säännöksessä tarkoitetuille henkilöille mahdollisuus saada hakemuksestaan päätös, joka perustuu heidän henkilökohtaisten olosuhteidensa tutkimiseen laajasti ja jossa otetaan huomioon eri merkitykselliset tekijät, ja kielteinen päätös on perusteltava (ks. vastaavasti tuomio 5.9.2012, Rahman ym., C-83/11, EU:C:2012:519, 22 ja 23 kohta ja tuomio 12.7.2018, Benger, C-89/17, EU:C:2018:570, 38 ja 39 kohta).

63

Kullakin jäsenvaltiolla on kiistatta laaja harkintavalta valitessaan huomioon otettavia tekijöitä, kunhan niiden lainsäädäntöön sisältyvät perusteet ovat yhteensopivia direktiivin 2004/38 3 artiklan 2 kohdan sisältämän ilmaisun ”helpottaa” tavanomaisen merkityksen kanssa eikä niillä viedä mainitulta säännökseltä sen tehokasta vaikutusta (ks. vastaavasti tuomio 5.9.2012, Rahman ym., C-83/11, EU:C:2012:519, 24 kohta ja tuomio 12.7.2018, Banger, C-89/17, EU:C:2018:570, 40 kohta).

64

Kun otetaan huomioon direktiivin 2004/38 johdanto-osan 31 perustelukappale, tätä harkintavaltaa on kuitenkin käytettävä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) määräykset huomioon ottaen ja niitä noudattaen (ks. analogisesti tuomio 6.12.2012, O ym., C-356/11 ja C-357/11, EU:C:2012:776, 79 ja 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65

Perusoikeuskirjan 7 artiklassa tunnustetaan yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskeva oikeus. Kuten perusoikeuskirjan selityksistä (EUVL 2007, C 303, s. 17) ilmenee, perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan oikeuksilla, jotka taataan perusoikeuskirjan 7 artiklassa, on sama merkitys ja sama ulottuvuus kuin oikeuksilla, jotka taataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen 8 artiklassa (ks. vastaavasti tuomio 5.10.2010, McB., C‑400/10 PPU, EU:C:2010:582, 53 kohta ja tuomio 5.6.2018, Coman ym., C‑673/16, EU:C:2018:385, 49 kohta).

66

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että se tosiasiallinen suhde, joka kafala-järjestelyyn asetetulla lapsella on huoltajansa kanssa, voi kuulua perhe-elämän käsitteen piiriin, kun otetaan huomioon heidän yhdessä viettämänsä aika, tämän suhteen laatu ja rooli, josta vanhempi on lapseen nähden vastannut (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 16.12.2014, Chbihi Loudoudi ym. v. Belgia, CE:ECHR:2014:1216JUD005226510, 78 kohta). Mainitun oikeuskäytännön mukaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklalla suojataan yksilöä julkisen vallan mielivaltaiselta puuttumiselta ja velvoitetaan viimeksi mainittu tilanteissa, joissa perheyhteyden olemassaolo on osoitettu, sallimaan tämän yhteyden kehittyminen ja myöntämään oikeudellista suojelua, joka mahdollistaa lapsen integroitumisen perheeseensä (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 4.10.2012, Harroudj v. Ranska, CE:ECHR:2012:1004JUD004363109, 40 ja 41 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 16.12.2014, Chbihi Loudoudi ym. v. Belgia, CE:ECHR:2014:1216JUD005226510, 88 ja 89 kohta).

67

Perusoikeuskirjan 7 artiklaa on lisäksi luettava yhdessä perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 kohdassa tunnustetun, lapsen edun huomioon ottamista koskevan velvollisuuden kanssa (ks. vastaavasti tuomio 27.6.2006, parlamentti v. neuvosto, C‑540/03, EU:C:2006:429, 58 kohta; tuomio 23.12.2009, Detiček, C‑403/09 PPU, EU:C:2009:810, 54 kohta ja tuomio 10.5.2017, Chavez-Vilchez ym., C‑133/15, EU:C:2017:354, 70 kohta).

68

Noudattaakseen näitä määräyksiä laajaa harkintavaltaansa käyttäessään toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on täten direktiivin 2004/38 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa olevan velvoitteen, joka koskee muiden perheenjäsenten maahanpääsyn ja oleskelun helpottamista, täytäntöönpanossa arvioitava tasapainoisesti ja järkevästi kaikkia käsiteltävässä asiassa esillä olevia merkityksellisiä olosuhteita ja otettava huomioon kaikki käsillä olevat edut, ja erityisesti asianomaisen lapsen etu (ks. analogisesti tuomio 6.12.2012, O ym., C‑356/11 ja C‑357/11, EU:C:2012:776, 81 kohta; tuomio 13.9.2016, Rendón Marín, C‑165/14, EU:C:2016:675, 85 kohta ja tuomio 13.9.2016, CS, C‑304/14, EU:C:2016:674, 41 kohta).

69

Tässä arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa se, kuinka vanhana lapsi asetettiin algerialaiseen kafala-järjestelyyn, sellaisen yhteiselon olemassaolo, jota lapsi on elänyt huoltajiensa kanssa kyseiseen järjestelyyn asettamisestaan lähtien, lapsen ja hänen huoltajiensa välille syntyneiden tunnesiteiden aste ja se, kuinka riippuvainen lapsi on huoltajistaan siksi, että he vastaavat vanhempainvastuusta ja lapsi on oikeudellisesti ja taloudellisesti heidän huollettavanaan.

70

Tässä arvioinnissa on otettava huomioon myös mahdollinen konkreettinen ja yksilöllinen vaara siitä, että kyseinen lapsi on hyväksikäytön, kaltoinkohtelun tai lapsikaupan uhri. Tällaisen vaaran ei kuitenkaan voida olettaa vallitsevan sen seikan johdosta, että algerialaiseen kafala-järjestelyyn asettaminen perustuu vanhemman soveliaisuudesta ja lapsen edusta suoritettuun arviointiin, joka ei ole yhtä perusteellinen kuin menettely, joka vastaanottavassa jäsenvaltiossa toteutetaan adoptiota tai lapsen sijoittamista varten, tai sen seikan johdosta, että vuoden 1996 Haagin yleissopimuksessa määrättyä menettelyä ei ole noudatettu, koska kyseinen kolmas valtio ei ole ratifioinut mainittua yleissopimusta. Tällaisia olosuhteita on sen sijaan arvioitava suhteessa edellisessä kohdassa mainittujen kaltaisiin muihin merkityksellisiin tosiseikkoihin.

71

Mikäli tämän tuomion 69 ja 70 kohdassa mainittujen seikkojen arvioinnissa on osoittautunut, että algerialaiseen kafala-järjestelyyn asetettu lapsi ja hänen huoltajansa, jotka ovat unionin kansalaisia, elävät tosiasiallista perhe-elämää ja että mainittu lapsi on riippuvainen huoltajistaan, perhe-elämän kunnioittamista koskevaan perusoikeuteen liittyvät edellytykset yhdessä lapsen edun huomioon ottamista koskevan velvoitteen kanssa vaativat lähtökohtaisesti maahantulo- ja oleskeluoikeuden myöntämistä kyseiselle lapselle direktiivin 2004/38 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 7 artiklan ja 24 artiklan 2 kohdan kanssa, tarkoitettuna unionin kansalaisen muuna perheenjäsenenä, jotta lapsi voi elää huoltajiensa kanssa viimeksi mainitut vastaanottaneessa jäsenvaltiossa.

72

Tällaiseen johtopäätökseen on päädyttävä sitä suuremmalla syyllä, jos siitä syystä, että algerialaiseen kafala-järjestelyyn asetetulle lapselle ei myönnetä maahantulo- ja oleskeluoikeutta hänen huoltajansa, jotka ovat unionin kansalaisia, vastaanottaneessa jäsenvaltiossa, mainitut huoltajat eivät voi tosiasiallisesti elää yhteiselämää kyseisessä jäsenvaltiossa, koska toisen heistä on jäätävä lapsen kanssa hänen alkuperävaltionaan olevaan kolmanteen valtioon lapsesta huolehtimiseksi.

73

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava seuraavasti:

74

Toisella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko direktiivin 2004/38 27 ja 35 artiklaa tulkittava siten, että jos on vaara siitä, että algerialaiseen kafala-järjestelyyn asetettu lapsi on hyväksikäytön, kaltoinkohtelun tai lapsikaupan uhri, hänen maahantulo- tai oleskeluoikeutensa unionin kansalaisen perheenjäsenenä viimeksi mainitun vastaanottaneessa jäsenvaltiossa voidaan evätä.

75

Käsiteltävässä asiassa esitetystä ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että tämä kysymys on esitetty sitä tilannetta silmällä pitäen, että SM:n kaltainen lapsi, jonka laillinen huoltajuus on algerialaisen kafala-järjestelyn mukaisesti määrätty unionin kansalaiselle, kuuluu direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitetun käsitteen kyseisen kansalaisen ”jälkeläinen suoraan etenevässä polvessa” piiriin, mikä antaisi hänelle lähtökohtaisesti automaattisesti maahantulo- ja oleskeluoikeuden mainitun kansalaisen vastaanottaneessa jäsenvaltiossa kyseisen direktiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Ensimmäiseen kysymykseen annetusta vastauksesta seuraa kuitenkin, että tällainen lapsi ei voi kuulua tämän käsitteen piiriin.

76

Näin ollen kansallisen tuomioistuimen esittämään toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

77

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

78

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdassa olevaa käsitettä unionin kansalaisen”jälkeläinen suoraan etenevässä polvessa” on tulkittava siten, että se ei sisällä lasta, jonka pysyvä laillinen huoltajuus on algerialaisen kafala-järjestelyn mukaisesti määrätty unionin kansalaiselle, koska tästä huoltajuudesta ei synny mitään lapsi-vanhempisuhdetta heidän välilleen.

Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on kuitenkin mainitun direktiivin 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklan ja 24 artiklan 2 kohdan kanssa, mukaisesti helpotettava tällaisen lapsen maahanpääsyä ja oleskelemista unionin kansalaisen muuna perheenjäsenenä ja arvioitava tasapainoisesti ja järkevästi kaikkia käsiteltävässä asiassa esillä olevia merkityksellisiä olosuhteita ja otettava huomioon eri käsillä olevat edut, ja erityisesti asianomaisen lapsen etu. Mikäli tässä arvioinnissa on osoittautunut, että lapsi ja hänen huoltajansa, joka on unionin kansalainen, elävät tosiasiallista perhe-elämää ja että mainittu lapsi on riippuvainen huoltajastaan, perhe-elämän kunnioittamista koskevaan perusoikeuteen liittyvät vaatimukset yhdessä lapsen edun huomioon ottamista koskevan velvoitteen kanssa edellyttävät lähtökohtaisesti maahantulo- ja oleskeluoikeuden myöntämistä kyseiselle lapselle, jotta hän voi elää huoltajansa kanssa viimeksi mainitun vastaanottaneessa jäsenvaltiossa.