a) jäsenvaltioiden tuotteiden ostoon osoittamiin varoihin liittyvät rahoituskustannukset liitteessä I vahvistettujen laskentasääntöjen mukaisesti;

b) liitteessä II tarkoitettujen, tuotteiden ostoon, myyntiin tai muuhun siirtämiseen (tuotteiden julkiseen varastoon ottaminen, varastointi ja varastosta poistaminen) liittyvien materiaalitoimintojen menot unionissa sovellettavien yhdenmukaisten, liitteessä III vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti laskettujen kiinteiden määrien perusteella;

c) sellaisten materiaalitoimintojen menot, jotka eivät välttämättä liity tuotteiden ostoon, myyntiin tai muuhun siirtämiseen, kiinteiden tai muuttuvien määrien perusteella komission kyseisiä tuotteita koskevassa alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä ja liitteessä IV vahvistamien säännösten mukaisesti;

d) menot, jotka johtuvat kuljetuksesta jäsenvaltion alueella tai sen ulkopuolella tai viennistä, kiinteiden tai muuttuvien määrien perusteella; menot on hyväksyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ( 4 ) 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen;

e) varastoitujen tuotteiden arvonaleneminen liitteessä V määriteltyjen laskentasääntöjen mukaisesti;

f) tuotteiden kirjanpitoarvon ja myyntihinnan väliset tai muista tekijöistä johtuvat erot (voitot ja tappiot).

a) puuttuvien määrien osalta liite VI;

b) laadultaan heikentyneiden tai tuhoutuneiden tuotteiden osalta liite VII;

c) sellaisten varastoon otettujen tuotteiden osalta, joiden haltuunotto on evätty, liite VIII.

1. Komissio vahvistaa jäsenvaltioiden interventiotuotteiden ostoon käyttämiin varoihin liittyvien maataloustukirahastosta rahoitettavien rahoituskustannusten laskemiseksi unionissa yhdenmukaisesti sovellettavan korkokannan kunkin tilikauden alussa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Yhdenmukainen korkokanta vastaa komission määrittämän kuuden kuukauden viitekauden aikana todettujen kolmen kuukauden euriborkorkojen, jotka painotetaan yhdellä kolmasosalla, ja kahdentoista kuukauden euriborkorkojen, jotka painotetaan kahdella kolmasosalla, keskiarvoa.

2. Tilikaudella sovellettavien korkokantojen määrittämiseksi jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän pyynnöstä 1 kohdassa tarkoitetun viitekauden aikana toteutunut keskimääräinen korkokantansa viimeistään kyseisessä pyynnössä tarkoitetussa määräajassa. Tämä ilmoitus on tehtävä lomakkeella, jonka komissio toimittaa jäsenvaltioille tätä tarkoitusta varten.

Jos jäsenvaltio ei toimita ilmoitusta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa muodossa ja määräajassa, kyseisessä jäsenvaltiossa toteutuneen korkokannan katsotaan olevan 0 prosenttia.

Jos jäsenvaltio ilmoittaa, ettei sille aiheutunut korkokuluja, koska sillä ei ollut viitekaudella maataloustuotteita julkisessa varastoinnissa, komissio vahvistaa kyseisen korkokannan tämän kohdan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun viitekauden viitekorkokantojen keskiarvon, johon lisätään yksi prosenttiyksikkö, perusteella. Viitekorkokannat ovat seuraavat:

Jos kyseiset viitekorkokannat tai ►C1  1 kohdassa tarkoitetut ◄ euriborkorot eivät ole käytettävissä koko viitejaksolta, käytetään niitä korkokantoja, jotka ovat kyseiseltä viitejaksolta käytettävissä.

3. Kunkin asianomaisen jäsenvaltion osalta ►C1  2 kohdan säännösten ◄ perusteella määritettyä korkokantaa verrataan ►C1  1 kohdan säännösten ◄ perusteella vahvistettuun yhdenmukaiseen korkokantaan. Kuhunkin jäsenvaltioon sovelletaan sitä korkokantaa, joka on näistä kahdesta korkokannasta pienempi.

Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 20 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksytyssä komission täytäntöönpanoasetuksessa kullekin tilikaudelle vahvistetut korkokannat pyöristetään yhden desimaalin tarkkuudella.

1. Rahoituskustannukset jaetaan komission I osan säännösten mukaisesti vahvistamien korkokantojen voimassaoloaikojen mukaan.

2. Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut rahoituskustannukset lasketaan soveltamalla jäsenvaltion korkokantaa interventiotoimenpiteen kohteena olleen tuotteen keskimääräiseen arvoon tonnilta ja kertomalla näin saatu luku tilikauden keskimääräisellä varastolla.

Tuotteen keskimääräinen arvo tonnilta lasketaan jakamalla tilikauden ensimmäisenä päivänä varastossa olevien tuotteiden ja tilikauden aikana ostettujen tuotteiden arvojen summa tilikauden ensimmäisenä päivänä varastossa olevien määrien ja tilikauden aikana ostettujen määrien summalla.

Tilikauden keskimääräinen varasto lasketaan jakamalla kunkin kuukauden alkuvarastojen ja loppuvarastojen summa tilikauden kuukausien kahdella kerrotulla lukumäärällä.

3. Jos kyse on tuotteesta, jonka arvonalentamiskerroin vahvistetaan liitteessä V olevan 1 kohdan mukaisesti, tilikauden aikana ostettujen tuotteiden arvo lasketaan vähentämällä ostohinnasta mainitulla kertoimella saatu arvonalentamisen määrä.

4. Jos kyse on tuotteesta, jonka osalta toinen arvonalentaminen määritetään liitteessä V olevan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, keskimääräinen varasto vahvistetaan ennen kunkin sellaisen arvonalentamisen voimaantuloa, joka otetaan huomioon keskimääräisessä arvossa.

5. Kun yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevassa sääntelyssä säädetään, että maksajaviraston ostamaa tuotetta ei voida maksaa ennen kuin haltuun ottamisesta on kulunut vähintään kuukausi, lasketusta keskimääräisestä varastosta vähennetään seuraavasta laskelmasta saatava määrä:

jossa

Sääntelyssä ilmoitettu vähimmäisaika on tässä laskelmassa katsottava maksumääräajaksi. Kuukauden katsotaan koostuvan kolmestakymmenestä päivästä. Jokainen kuukauden osa, joka on pituudeltaan yli viisitoista päivää, katsotaan kokonaiseksi kuukaudeksi. Jokainen kuukausi, joka on pituudeltaan viisitoista päivää tai lyhyempi, jätetään pois tästä laskelmasta.

Mikäli keskimääräisen varaston laskelma on ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vähennyksen suorittamisen jälkeen tilikauden lopussa lopputulokseltaan negatiivinen, se vähennetään seuraavan tilikauden osalta laskettavasta keskimääräisestä varastosta.

1. Jos maksajaviraston suorittaman myynnin osalta yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevassa sääntelyssä tai kyseessä olevaa myyntiä varten julkaistussa tarjouskilpailuilmoituksessa vahvistetaan mahdollinen määräaika tuotteen varastosta poistamiselle ostajan suorittaman maksun jälkeen ja jos kyseinen määräaika on pidempi kuin 30 päivää, II osan säännösten mukaisesti lasketuista rahoituskustannuksista vähennetään maksajaviraston tileissä seuraavasta laskelmasta saatava määrä:

jossa

2. Jos tosiasiallinen maksumääräaika maataloustuotteiden varastosta poistamisen jälkeen ylittää kolmekymmentä päivää maksajaviraston unionin erityisten asetusten mukaisesti suorittaman kyseisten tuotteiden myynnin osalta, II osan säännösten mukaisesti laskettuihin rahoituskustannuksiin lisätään maksajavirastojen tileissä määrä, joka saadaan soveltamalla seuraavaa kaavaa:

jossa

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut rahoituskustannukset on kunkin tilikauden lopussa merkittävä kyseisen maatalouden varainhoitovuoden kirjanpitoon sille määrälle päiviä, jotka on otettava huomioon kyseiseen päivämäärään saakka, ja jäljelle jäävä osuus on merkittävä seuraavalle tilikaudelle.

a) viljan siirrot kuljetusvälineestä varastopaikkaan (siilo tai varaston osa) saapumisen yhteydessä – ensimmäinen siirtäminen;

b) punnitus;

c) näytteiden otto / analysointi / laadun toteaminen.

a) tilojen sopimushintainen vuokra;

b) vakuutuskulut (elleivät sisälly a kohtaan);

c) tuholaistentorjuntatoimenpiteet, joilla varmistetaan varastoitujen tuotteiden alkuperäinen laatu (elleivät sisälly a kohtaan);

d) vuosi-inventaari (ellei sisälly a kohtaan);

e) mahdollinen ilmastointi (ellei sisälly a kohtaan).

a) viljan punnitus;

b) näytteiden otto / laadun analysointi (mikäli intervention vastuulla);

c) viljan varastosta poistaminen ja kuormaus ensimmäiseen kuljetusvälineeseen.

a) luullisen lihan laadun tarkastus;

b) luullisen lihan punnitus;

c) käsittely;

d) luuttomaksi leikkaamisen sopimushinta, joka sisältää:

a) tilojen sopimushintainen vuokra;

b) vakuutuskulut (elleivät sisälly a kohtaan);

c) lämpötilan valvonta (ellei sisälly a kohtaan);

d) vuosi-inventaari (ellei sisälly a kohtaan).

a) punnitus;

b) laadun tarkastus (mikäli intervention vastuulla);

c) naudanlihan siirrot kylmävarastosta varastolaiturille.

a) voin siirrot kuljetusvälineestä varastopaikkaan saapumisen yhteydessä;

b) punnitus, kollien tunnistaminen;

c) näytteiden otto / laadun tarkastus;

d) kylmävarastoon ottaminen ja jäädyttäminen;

e) toinen näytteiden ottaminen / laadun tarkastus koeajan päättyessä.

a) tilojen sopimushintainen vuokra;

b) vakuutuskulut (elleivät sisälly a kohtaan);

c) lämpötilan valvonta (ellei sisälly a kohtaan);

d) vuosi-inventaari (ellei sisälly a kohtaan).

a) punnitus, kollien tunnistaminen;

b) voin siirrot kylmävarastosta varastolaiturille, jos kuljetusväline on kontti, tai kuormaus varastolaiturilla, jos kuljetusväline on kuorma-auto tai junavaunu.

a) rasvattoman maitojauheen siirrot kuljetusvälineestä varastopaikkaan saapumisen yhteydessä;

b) punnitus;

c) näytteiden otto / laadun tarkastus;

d) merkinnän ja pakkauksen tarkastaminen.

a) tilojen sopimushintainen vuokra;

b) vakuutuskulut (elleivät sisälly a kohtaan);

c) lämpötilan valvonta (ellei sisälly a kohtaan);

d) vuosi-inventaari (ellei sisälly a kohtaan).

a) punnitus;

b) näytteiden otto / tavaran tarkastus (mikäli intervention vastuulla);

c) rasvattoman maitojauheen siirrot varastolaiturille ja kuormaus, lukuun ottamatta ahtausta, kuljetusvälineeseen, jos kuljetusväline on kuorma-auto tai junavaunu; rasvattoman maitojauheen siirrot varastolaiturille, jos kyseessä on muu kuljetusväline, esimerkiksi kontti.

1. Unionissa sovellettavat yhdenmukaiset kiinteät määrät vahvistetaan tuotekohtaisesti vuoden n 1 päivästä lokakuuta alkavalla ja seuraavan vuoden 30 päivänä huhtikuuta päättyvällä viitekaudella todettujen alhaisimpien tosiasiallisten kustannusten perusteella.

2. ”Tosiasiallisina kustannuksina” pidetään liitteessä II tarkoitettujen materiaalitoimintojen tosiasiallisia kustannuksia, kun nämä toiminnot on toteutettu viitekaudella, joko yksittäisen laskutuksen tai asianomaisten allekirjoittaman sopimuksen perusteella. Jos tuotteesta on viitekaudella olemassa varastoja mutta ei varastoonottoja tai varastostapoistoja, voidaan kyseisen tuotteen osalta käyttää myös varastointisopimuksessa olevia viitekustannuksia.

Haltuun- ja varastoonottojen (I) sekä varastostapoistojen (III) kustannukset on ilmoitettava liitteessä II määriteltyyn yksittäiseen toimeen (a, b, c,…) liittyvän kunkin tuotteen osalta tonnia kohden. Varastointikustannukset (II) on ilmoitettava kuukausittain kunkin liitteessä II määritellyn yksittäisen toimen (a, b, c,…) osalta varastoitua tonnia kohden.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 10 päivänä toukokuuta liitteessä II tarkoitettuihin 2 kohdassa mainittuihin toimiin liittyvät viitekaudella aiheutuneet tosiasialliset kustannukset. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut kiinteät määrät vahvistetaan euroina viitekaudella vähintään neljässä jäsenvaltiossa, joiden tosiasialliset kustannukset ovat tietyn materiaalitoiminnon osalta alhaisimmat, todettujen tosiasiallisten kustannusten painotetun keskiarvon perusteella, jos nämä vastaavat vähintään 33:a prosenttia kaikista kyseessä olevan tuotteen viitekaudella varastoiduista määristä. Muussa tapauksessa muiden jäsenvaltioiden tosiasialliset kustannukset sisällytetään painotukseen, kunnes 33 prosentin osuus saavutetaan.

4. Jos jonkin tuotteen osalta vähemmän kuin neljä jäsenvaltiota toteuttaa julkista varastointia, kyseisen tuotteen kiinteät määrät vahvistetaan kyseisissä jäsenvaltioissa todettujen tosiasiallisten kustannusten perusteella. Kyseisen tuotteen lopullinen kiinteä määrä saa kuitenkin poiketa edelliselle vuodelle vahvistetusta määrästä enintään kaksi prosenttia.

5. Jos jäsenvaltion ilmoittamat varastossa olevan tuotteen kustannukset, jotka otetaan huomioon 3 ja 4 kohdassa tarkoitetussa laskelmassa, ylittävät kaksinkertaisesti muiden jäsenvaltioiden ilmoittamien kustannusten aritmeettisen keskiarvon, nämä kustannukset vahvistetaan keskiarvon tasolle.

6. Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetussa laskelmassa huomioon otettavat tosiasialliset kustannukset painotetaan laskelmaan sisällytettyjen jäsenvaltioiden varastoimien määrien mukaan.

7. Jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö ei ole euro, ilmoittamat kustannukset muunnetaan euroiksi kyseisten jäsenvaltioiden 1 kohdassa tarkoitetulla viitekaudella todetun keskimääräisen valuuttakurssin perusteella.

1. Varastostapoiston kiinteämääräisiä kustannuksia voidaan korottaa komission asetuksen (EU) N:o 1306/2013 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti määrittämällä määrällä, jos jäsenvaltio ilmoittaa luopuvansa delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sallittujen poikkeamien soveltamisesta koko tilikauden ja tuotteen koko varaston osalta, ja takaa määrän.

Tämä ilmoitus on osoitettava komissiolle ja toimitettava sille ennen kyseisen tilikauden ensimmäistä kuukausittaista menoilmoitusta, tai jos kyseessä olevaa tuotetta ei ole interventiovarastossa tilikauden alussa, viimeistään kyseisen tuotteen ensimmäistä interventioonottoa seuraavan kuukauden aikana.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetty korotus lasketaan kertomalla kyseisen tuotteen asetuksen (EU) N:o 1308/2013 7 artiklassa tarkoitettu viitekynnys sille delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 liitteessä IV vahvistetulla sallitulla poikkeamalla.

2. Naudan- ja vasikanlihaa lukuun ottamatta kaikkien varastossa olevien tuotteiden osalta varastoihin ottamisen ja niistä poistamisen menoja varten vahvistettuja kiinteitä määriä vähennetään seuraavilla kertoimilla, jos kyseisiä tuotteiden määriä ei fyysisesti siirretä.

3. Komissio voi säilyttää tietylle tuotteelle aiemmin vahvistetut kiinteät määrät, jos julkista varastointia ei ole toteutettu tai jos sitä ei toteuteta kuluvan tilikauden aikana.

1. Jos julkisessa interventiossa varastoitujen tuotteiden myyntihintaa koskevat ennakkoarviot ovat jonkin tuotteen osalta sen ostohintaa alhaisempia, tuotetta ostettaessa sovelletaan arvonalentamisprosenttia (”k kerroin”). Arvonalentamisprosentti vahvistetaan kunkin tuotteen osalta tilikauden alussa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

2. Arvonalentamisprosentti vastaa enintään kyseisen tuotteen ostohinnan ja ennakoidun myyntihinnan välistä erotusta.

3. Komissio voi oston yhteydessä rajoittaa arvonalentamisen osaan 2 kohdan mukaisesti lasketusta prosenttimäärästä. Tämän osan on oltava vähintään 70 prosenttia 1 kohdan säännösten mukaisesti päätetystä arvonalentamisesta.

Tässä tapauksessa komissio alentaa arvoa toisen kerran tilikauden lopussa 5 kohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti.

4. Kun arvoa alennetaan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla, komissio vahvistaa arvon alentamisen kokonaismäärät tuote- ja jäsenvaltiokohtaisesti ennen seuraavan tilikauden alkua.

Tällöin varastossa olevien tuotteiden arvioitua myyntihintaa verrataan tilikaudelta seuraavalle siirrettävään arvoon, joka arvioidaan tuote- ja jäsenvaltiokohtaisesti. Arvonalentamisen tuote- ja jäsenvaltiokohtaiset kokonaismäärät vastaavat arvioitujen siirrettävien arvojen ja arvioitujen myyntihintojen välisiä erotuksia, kerrottuna tilikauden lopussa varastossa olevilla arvioiduilla määrillä.

5. Julkisessa varastossa olevien määrien sekä tuote- ja jäsenvaltiokohtaisesti siirrettävien arvojen arviot perustuvat jäsenvaltioiden komissiolle viimeistään vuoden n + 1 7 päivänä syyskuuta lähettämiin tiedonantoihin, jotka koskevat saman vuoden 30 päivänä syyskuuta varastossa olevia tuotteita ja joissa on oltava seuraavat tiedot:

6. Jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö ei ole euro, kansallisena valuuttana ilmoittamat arvot muunnetaan tilikauden lopussa tehtävää arvonalentamista varten euroiksi käyttämällä kyseisen tilikauden lopussa tehtävän arvonalentamisen kokonaismäärien laskennassa sovellettavia kursseja.

7. Komissio ilmoittaa arvonalentamisen tuotekohtaiset kokonaismäärät asianomaisille jäsenvaltioille, jotta nämä voivat sisällyttää ne kuluvan tilikauden osalta maataloustukirahastolle tehtävään viimeiseen kuukausittaiseen menoilmoitukseen.

a) Jos tuotteiden varastointia tai jalostusta koskevat delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut sallitut poikkeamat ylittyvät tai jos määriä on todettu hävinneen varkauksien vuoksi tai muista tunnistettavista syistä, puuttuvien määrien arvo lasketaan kertomalla kyseiset määrät tilikauden, jona sallitut poikkeamat ylittyvät tai jona määriä on todettu hävinneen, ensimmäisenä päivänä voimassa olevalla kunkin tuotteen vakiolaatuun sovellettavalla, asetuksen (EU) N:o 1308/2013 7 artiklassa tarkoitetulla viitekynnyksellä, jota korotetaan viisi prosenttia.

b) Jos vakiolaadun keskimääräinen markkinahinta on puuttuvan määrän toteamispäivänä varastointijäsenvaltiossa yli 105 prosenttia asetuksen (EU) N:o 1308/2013 7 artiklassa tarkoitetusta perusviitekynnyksestä, sopimuspuolten on korvattava interventioelimille jäsenvaltion toteama markkinahinta, jota korotetaan viisi prosenttia.

Jäsenvaltion keskimääräinen markkinahinta määritellään jäsenvaltion komissiolle säännöllisesti toimittamien tietojen perusteella.

Markkinahintaa sovellettaessa perittyjen ja maataloustukirahastolle asetuksen (EU) N:o 1308/2013 7 artiklassa tarkoitetun viitekynnyksen mukaisesti kirjattujen määrien väliset erot on tuloutettava maataloustukirahastolle tilikauden lopussa muiden tuloutusten yhteydessä.

c) Jos tuotteiden interventiovarastosta tai maksajaviraston nimeämästä varastointipaikasta toiseen paikkaan siirtämisen tai kuljettamisen jälkeen todetaan puuttuvia määriä ja jos unionin alakohtaisessa sääntelyssä ei vahvisteta erityistä arvoa, puuttuvien määrien arvo määritellään a alakohdan mukaisesti.

1. Jollei unionin sääntelyn erityisistä säännöksistä muuta johdu, tuotteen laatua pidetään heikentyneenä, jos se ei enää vastaa ostohetkellä sovellettuja laatuvaatimuksia.

2. Laadultaan heikentyneiden tai tuhoutuneiden tuotteiden arvo lasketaan laadun heikentymiseen tai tuhoutumiseen johtaneen syyn luonteen mukaan seuraavasti:

Myyntipäätös tehdään kyseessä olevaan tuotteeseen sovellettavan maatalouden alakohtaisen lainsäädännön mukaisesti. Myynnistä saadut tulot kirjataan sille kuukaudelle, jonka aikana tuote on poistettu varastosta.

1. Jollei unionin sääntelyn erityisissä säännöksissä toisin säädetä, varastoonotto-, varastostapoisto-, varastointi- ja rahoituskustannukset, jotka on jo merkitty kirjanpitoon kunkin hylätyn määrän osalta, vähennetään ja viedään erikseen tileille seuraavin edellytyksin:

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut kustannukset on kirjattava varastostapoistokuukauden materiaalitoimintoina.