EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32011R0333

Neuvoston asetus (EU) N:o 333/2011, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2011 , arviointiperusteista sen määrittämiseksi, milloin tietyntyyppiset romumetallit lakkaavat olemasta jätettä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY nojalla

EUVL L 94, 8.4.2011, p. 2–11 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa (HR)

Legal status of the document In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2011/333/oj

8.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 94/2


NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 333/2011,

annettu 31 päivänä maaliskuuta 2011,

arviointiperusteista sen määrittämiseksi, milloin tietyntyyppiset romumetallit lakkaavat olemasta jätettä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY nojalla

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19 päivänä marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun ehdotus toteutettavista toimenpiteistä on annettu Euroopan parlamentille,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Useiden jätevirtojen arvioinnin perusteella on todettu, että romumetallin kierrätysmarkkinat hyötyisivät siitä, että kehitettäisiin erityiset arviointiperusteet sen määrittämiseksi, milloin jätteestä saatu romumetalli lakkaa olemasta jätettä. Näiden arviointiperusteiden olisi taattava ympäristönsuojelun korkea taso. Ne eivät saisi vaikuttaa romumetallin luokitteluun jätteeksi kolmansissa maissa.

(2)

Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen selvitykset ovat osoittaneet, että metallin tuotannon raaka-aineena terästehtaissa, sulatoissa, alumiinivalimoissa ja toistosulatuskattiloissa käytettävälle rauta-, teräs- ja alumiiniromulle on olemassa markkinat ja kysyntää. Siksi rauta-, teräs- ja alumiiniromun olisi oltava riittävän puhdasta ja täytettävä metalleja tuottavan teollisuuden vaatimat asianmukaiset romustandardit tai -eritelmät.

(3)

Arviointiperusteilla, joiden mukaisesti määritetään, milloin rauta-, teräs- ja alumiiniromu lakkaa olemasta jätettä, olisi varmistettava, että hyödyntämistoimista saatava rauta-, teräs- ja alumiiniromu täyttää metalleja tuottavan teollisuuden tekniset vaatimukset ja että se on tuotteisiin sovellettavan voimassa olevan lainsäädännön ja standardien mukaista eikä aiheuta haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle tai ihmisten terveydelle. Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen selvitykset ovat osoittaneet, että ehdotetut arviointiperusteet, jotka koskevat hyödyntämistoimessa syöttöpanoksena käytettävää jätettä, käsittelyprosesseja ja -tekniikoita sekä hyödyntämistoimesta saatavaa romumetallia, täyttävät nämä tavoitteet, sillä niiden mukaisesti tuotetulla rauta-, teräs- ja alumiiniromulla ei pitäisi olla vaarallisia ominaisuuksia ja sen pitäisi olla riittävän puhdasta ei-metalliyhdisteistä.

(4)

Arviointiperusteiden noudattamisen varmistamiseksi on asianmukaista säätää, että romumetallista, joka on lakannut olemasta jätettä, annetaan tieto ja että sovelletaan laadunhallintajärjestelmää.

(5)

Arviointiperusteita voidaan joutua tarkastelemaan uudelleen, jos rauta- ja teräsromun sekä alumiiniromun markkinaolosuhteiden kehityksen seurannan yhteydessä havaitaan haitallisia vaikutuksia rauta- ja teräsromun sekä alumiiniromun kierrätysmarkkinoihin etenkin romun saatavuuden ja käyttömahdollisuuksien osalta.

(6)

Jotta toiminnanharjoittajat voisivat mukautua arviointiperusteisiin, joiden mukaisesti määritetään, milloin romumetalli lakkaa olemasta jätettä, on asianmukaista säätää, että tätä asetusta sovelletaan kohtuullisen siirtymäajan jälkeen.

(7)

Direktiivin 2008/98/EY 39 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei ole antanut lausuntoa tässä asetuksessa säädetyistä toimenpiteistä, minkä vuoksi komissio on antanut neuvostolle toimenpiteitä koskevan ehdotuksen ja toimittanut sen Euroopan parlamentille.

(8)

Euroopan parlamentti ei ole vastustanut ehdotettuja toimenpiteitä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Aihe

Tässä asetuksessa vahvistetaan arviointiperusteet, joiden mukaisesti määritetään, milloin rauta-, teräs- ja alumiiniromu, mukaan lukien alumiiniseosromu, lakkaa olemasta jätettä.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivissä 2008/98/EY vahvistettuja määritelmiä.

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)

’rauta- ja teräsromulla’ pääasiassa raudasta ja teräksestä koostuvaa romumetallia;

b)

’alumiiniromulla’ pääasiassa alumiinista ja alumiiniseoksista koostuvaa romumetallia;

c)

’haltijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka hallussa romumetalli on;

d)

’tuottajalla’ haltijaa, joka siirtää romumetallin toiselle haltijalle ensimmäistä kertaa romumetallina, joka on lakannut olemasta jätettä;

e)

’maahantuojalla’ unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tuo unionin tullialueelle romumetallia, joka on lakannut olemasta jätettä;

f)

’pätevällä henkilöstöllä’ henkilöstöä, jonka kokemus tai koulutus on pätevöittänyt seuraamaan ja arvioimaan romumetallin ominaisuuksia;

g)

’silmämääräisellä tarkastuksella’ romumetallin tarkastusta, joka kattaa lähetyksen kaikki osat ja joka tehdään aistinvaraisesti tai ilman erikoislaitteita;

h)

’lähetyksellä’ romumetallierää, joka on tarkoitus toimittaa tuottajalta toiselle haltijalle ja joka voi olla lastattu joko yhteen tai useampaan kuljetusyksikköön, kuten konttiin.

3 artikla

Rauta- ja teräsromua koskevat arviointiperusteet

Rauta- ja teräsromu lakkaa olemasta jätettä, kun siirrettäessä se tuottajalta toiselle haltijalle kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

a)

hyödyntämistoimessa syöttöpanoksena käytetty jäte täyttää liitteessä I olevassa 2 jaksossa vahvistetut arviointiperusteet;

b)

hyödyntämistoimessa syöttöpanoksena käytetty jäte on käsitelty liitteessä I olevassa 3 jaksossa vahvistettujen arviointiperusteiden mukaisesti;

c)

hyödyntämistoimesta saatu rauta- ja teräsromu täyttää liitteessä I olevassa 1 jaksossa vahvistetut arviointiperusteet;

d)

tuottaja on täyttänyt 5 ja 6 artiklassa vahvistetut vaatimukset.

4 artikla

Alumiiniromua koskevat arviointiperusteet

Alumiiniromu, mukaan lukien alumiiniseosromu, lakkaa olemasta jätettä, kun siirrettäessä se tuottajalta toiselle haltijalle kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

a)

hyödyntämistoimessa syöttöpanoksena käytetty jäte täyttää liitteessä II olevassa 2 jaksossa vahvistetut arviointiperusteet;

b)

hyödyntämistoimessa syöttöpanoksena käytetty jäte on käsitelty liitteessä II olevassa 3 jaksossa vahvistettujen arviointiperusteiden mukaisesti;

c)

hyödyntämistoimesta saatu alumiiniromu täyttää liitteessä II olevassa 1 jaksossa vahvistetut arviointiperusteet;

d)

tuottaja on täyttänyt 5 ja 6 artiklassa vahvistetut vaatimukset.

5 artikla

Vaatimustenmukaisuusilmoitus

1.   Tuottajan tai maahantuojan on annettava kustakin romumetallilähetyksestä liitteessä III olevan mallin mukainen vaatimustenmukaisuusilmoitus.

2.   Tuottajan tai maahantuojan on toimitettava vaatimustenmukaisuusilmoitus romumetallilähetyksen seuraavalle haltijalle. Tuottajan tai maahantuojan on säilytettävä vaatimustenmukaisuusilmoituksen jäljennös vähintään yhden vuoden ajan sen antamisajankohdasta ja asetettava se pyynnöstä toimivaltaisten viranomaisten saataville.

3.   Vaatimustenmukaisuusilmoitus voi olla sähköisessä muodossa.

6 artikla

Laadunhallinta

1.   Tuottajan on sovellettava laadunhallintajärjestelmää, jonka avulla voidaan osoittaa 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen arviointiperusteiden noudattaminen.

2.   Laadunhallintajärjestelmään on sisällyttävä dokumentoidut menettelyt, jotka koskevat kutakin seuraavista seikoista:

a)

liitteissä I ja II olevassa 2 jaksossa esitetty hyödyntämistoimessa syöttöpanoksena käytettävän jätteen hyväksyntätarkastus;

b)

liitteissä I ja II olevassa 3.3 jaksossa kuvattu käsittelyprosessien ja -tekniikoiden seuranta;

c)

liitteissä I ja II olevassa 1 jaksossa esitetty hyödyntämistoimesta saatavan romumetallin laadunvalvonta (mukaan lukien näytteenotto ja analysointi);

d)

liitteissä I ja II olevassa 1.5 jaksossa esitetty säteilyvalvonnan tehokkuus;

e)

asiakkailta saatu palaute romumetallin laatuvaatimusten noudattamisesta;

f)

edellä olevan a–d alakohdan mukaisesti toteutettujen valvontatoimien tulosten kirjaaminen;

g)

laadunhallintajärjestelmän uudelleentarkastelu ja parantaminen;

h)

henkilöstön koulutus.

3.   Laadunhallintajärjestelmässä on määritettävä myös liitteissä I ja II kunkin arviointiperusteen osalta vahvistetut erityiset seurantavaatimukset.

4.   Jos minkä tahansa liitteessä I olevassa 3.3 jaksossa tai liitteessä II olevassa 3.3 jaksossa tarkoitetuista käsittelyistä suorittaa edellinen haltija, tuottajan on varmistettava, että tavarantoimittaja soveltaa tämän artiklan vaatimukset täyttävää laadunhallintajärjestelmää.

5.   Tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista 9 päivänä heinäkuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008 (2) määritellyn vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen, joka on akkreditoitu mainitun asetuksen mukaisesti, tai minkä tahansa muun organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009 (3) 2 artiklan 20 kohdan b alakohdassa määritellyn ympäristötodentajan on todennettava, että laadunhallintajärjestelmä täyttää tämän artiklan vaatimukset. Todentaminen on tehtävä joka kolmas vuosi.

6.   Maahantuojan on vaadittava, että sen tavarantoimittajat soveltavat tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan vaatimukset täyttävää laadunhallintajärjestelmää, jonka riippumaton ulkopuolinen todentaja on todentanut.

7.   Tuottajan on pyynnöstä annettava toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus tutustua laadunhallintajärjestelmään.

7 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 9 päivästä lokakuuta 2011.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 31 päivänä maaliskuuta 2011.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

VÖLNER P.


(1)  EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.

(2)  EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30.

(3)  EUVL L 342, 22.12.2009, s. 1.


LIITE I

Rauta- ja teräsromua koskevat arviointiperusteet

Arviointiperusteet

Omavalvontavaatimukset

1.   Hyödyntämistoimesta saatavan romun laatu

1.1

Romu on luokiteltava asiakkaan laatiman eritelmän, toimialan eritelmän tai standardin mukaisesti käytettäväksi suoraan metalliaineiden tai -esineiden tuotantoon terästehtaissa tai sulatoissa.

Pätevän henkilöstön on luokiteltava jokainen lähetys.

1.2

Vieraiden aineiden (hylkyaineiden) kokonaismäärä saa olla enintään 2 painoprosenttia.

Vieraita aineita ovat:

1)

ei-rautametallit (pois lukien perusrautametalleissa olevat seosaineet) ja ei-metalliset aineet kuten maa, pöly, eristemateriaalit ja lasi;

2)

palavat ei-metalliset aineet kuten kumi, muovi, tekstiilit, puu ja muut kemialliset tai orgaaniset aineet;

3)

suuremmat kappaleet (tiilen kokoiset), jotka eivät johda sähköä, kuten renkaat ja sementillä, puulla tai betonilla täytetyt putket;

4)

teräksen sulattamisesta, kuumentamisesta, pintakäsittelystä (mukaan lukien kaasuhöyläys), hiomisesta, sahaamisesta, hitsaamisesta ja polttoleikkauksesta syntyvät jäännösaineet, kuten kuona, valssaushilse, säkkisuodatinpöly, hiomapöly ja liete.

Pätevän henkilöstön on tarkastettava silmämääräisesti jokainen lähetys.

Sopivin väliajoin (vähintään joka kuudes kuukausi) vieraista aineista on analysoitava edustavat näytteet punnitsemalla ne sen jälkeen, kun rauta- ja teräshiukkaset ja -esineet on erotettu magneetilla tai käsin (tapauksen mukaan) tarkassa silmämääräisessä tarkastuksessa.

Näytteidenotolla tapahtuvan valvonnan sopiva tiheys on määritettävä ottaen huomioon seuraavat tekijät:

1)

odotettu vaihtelevuus (esimerkiksi aiempien tulosten perusteella);

2)

hyödyntämistoimessa ja sen jälkeisessä käsittelyssä syöttöpanoksena käytetyn jätteen laadun ominainen vaihteluriski;

3)

valvontamenetelmän ominainen tarkkuus; ja

4)

tulosten läheisyys suhteessa vieraiden aineiden sisällölle asetettuun kahden painoprosentin ylärajaan.

Valvontatiheyden määritysprosessi olisi dokumentoitava osana laadunhallintajärjestelmää, ja sen olisi oltava saatavilla tarkastusta varten.

1.3

Romu ei saa sisältää ylimääräistä rautaoksidia missään muodossa, lukuun ottamatta valmistellun romun ulkovarastoinnista normaaleissa ilmasto-olosuhteissa aiheutuvia tyypillisiä määriä.

Pätevän henkilöstön on tarkastettava silmämääräisesti oksidien esiintyminen.

1.4

Romussa ei saa olla näkyvää öljyä, öljyisiä emulsioita, voiteluaineita tai rasvaa, lukuun ottamatta vähäisiä määriä, jotka eivät aiheuta tippumista.

Pätevän henkilöstön on tarkastettava silmämääräisesti jokainen lähetys kiinnittäen erityistä huomiota niihin osiin, joista öljyä todennäköisimmin tippuu.

1.5

Radioaktiivisuus: radioaktiivisen romumetallin valvontaa ja siihen liittyviä toimintamenettelyjä koskevien kansallisten tai kansainvälisten sääntöjen mukaisia toimia ei tarvita.

Tämä vaatimus ei vaikuta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelua koskevien niiden perusnormien soveltamiseen, jotka on hyväksytty Euratomin perustamissopimuksen III luvun soveltamisalaan kuuluvissa säädöksissä, erityisesti direktiivissä 96/29/Euratom (1).

Pätevän henkilöstön on tarkastettava jokaisen lähetyksen radioaktiivisuus.

Jokaisen romulähetyksen mukana on oltava radioaktiivisen romumetallin valvontaa ja siihen liittyviä toimintamenettelyjä koskevien kansallisten tai kansainvälisten sääntöjen mukainen todistus. Todistus voidaan liittää muihin lähetyksen mukana kulkeviin asiakirjoihin.

1.6

Romulla ei saa olla mitään direktiivin 2008/98/EY liitteessä III lueteltuja vaarallisia ominaisuuksia. Romun on täytettävä päätöksessä 2000/532/EY (2) vahvistetut pitoisuusrajat eikä se saa ylittää asetuksen (EY) N:o 850/2004 (3) liitteessä IV vahvistettuja pitoisuusrajoja.

Rauta- ja terässeoksiin sisältyvien yksittäisten alkuaineiden ominaisuuksilla ei ole merkitystä tämän vaatimuksen kannalta.

Pätevän henkilöstön on tarkastettava silmämääräisesti jokainen lähetys. Jos silmämääräinen tarkastus herättää epäilyjä romun mahdollisista vaarallisista ominaisuuksista, on suoritettava asianmukaisia lisätarkastustoimia, kuten näytteenotto ja testaus, mikäli mahdollista.

Henkilöstölle on annettava koulutusta rauta- ja teräsromuun mahdollisesti liittyvistä vaarallisista ominaisuuksista sekä materiaalien ainesosista tai ominaispiirteistä, joiden avulla vaaralliset ominaisuudet voidaan tunnistaa.

Vaarallisten aineiden tunnistamismenettely on dokumentoitava osana laadunhallintajärjestelmää.

1.7

Romuun ei saa sisältyä paineistettuja, suljettuja tai riittämättömästi avattuja säiliöitä, jotka voivat aiheuttaa räjähdyksen metallisulaton uunissa.

Pätevän henkilöstön on tarkastettava silmämääräisesti jokainen lähetys.

2.   Hyödyntämistoimessa syöttöpanoksena käytettävä jäte

2.1

Syöttöpanoksena saa käyttää ainoastaan hyödyntämiskelpoista rautaa tai terästä sisältävää jätettä.

2.2

Syöttöpanoksena ei saa käyttää vaarallista jätettä, paitsi jos voidaan esittää todisteet siitä, että tämän liitteen 3 jaksossa määritettyjä prosesseja ja tekniikoita on sovellettu kaikkien vaarallisten ominaisuuksien poistamiseksi.

2.3

Syöttöpanoksena ei saa käyttää seuraavia jätteitä:

a)

viilausjauhot ja sorvinlastut, jotka sisältävät öljyä tai öljyisiä emulsioita; ja

b)

tynnyrit ja säiliöt, lukuun ottamatta romuajoneuvojen laitteistoja, jotka sisältävät tai ovat sisältäneet öljyä tai maaleja.

Pätevän henkilöstön, joka on koulutettu tunnistamaan jäte, joka ei täytä tässä jaksossa vahvistettuja arviointiperusteita, on suoritettava hyväksyntätarkastus kaikille vastaanotetuille jätteille (silmämääräinen tarkastus) ja niiden mukana seuraaville asiakirjoille.

3.   Käsittelyprosessit ja -tekniikat

3.1

Rauta- ja teräsromu on oltava eroteltu lähteessä tai keräyksen yhteydessä, ja sen on oltava erillisenä tai syöttöjätettä on oltava käsitelty rauta- ja teräsromun erottamiseksi ei-metallisista ja ei-rautametallisista osista.

3.2

Kaikki mekaaniset käsittelyt (kuten pilkkominen, leikkaaminen, repiminen ja rakeistaminen; lajitteleminen, erotteleminen, puhdistaminen, epäpuhtauksien poistaminen ja tyhjentäminen), jotka ovat tarpeen romumetallin valmistelemiseksi suoraan lopullisessa käyttötarkoituksessa käyttöä varten terästehtaissa ja sulatoissa, on oltava saatettu loppuun.

3.3

Vaarallisia ainesosia sisältävään jätteeseen sovelletaan seuraavia erityisvaatimuksia:

a)

sähkö- tai elektroniikkalaiteromusta taikka romuajoneuvoista peräisin oleville syöttömateriaaleille on oltava suoritettu kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/96/EY (4) 6 artiklassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY (5) 6 artiklassa vaaditut käsittelyt;

b)

käytöstä poistettuihin laitteisiin sisältyvät kloorifluorihiilivedyt on oltava kerätty talteen toimivaltaisten viranomaisten hyväksymässä prosessissa;

c)

kaapelit on oltava kuorittu tai katkottu. Jos kaapeli sisältää orgaanisia pinnoitteita (muoveja), orgaaniset pinnoitteet on oltava poistettu parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla;

d)

tynnyrit ja säiliöt on oltava tyhjennetty ja puhdistettu; ja

e)

sellaisiin jätteisiin, joita ei ole mainittu a alakohdassa, sisältyvät vaaralliset aineet on oltava poistettu tehokkaasti toimivaltaisen viranomaisen hyväksymässä prosessissa.

 


(1)  Neuvoston direktiivi 96/29/Euratom, annettu 13 päivänä toukokuuta 1996, perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta (EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1).

(2)  Komission päätös 2000/532/EY, tehty 3 päivänä toukokuuta 2000, jätteistä annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdan mukaisen jäteluettelon laatimisesta tehdyn komission päätöksen 94/3/EY ja vaarallisista jätteistä annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdan mukaisen vaarallisten jätteiden luettelon laatimisesta tehdyn neuvoston päätöksen 94/904/EY korvaamisesta (EYVL L 226, 6.9.2000, s. 3).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 850/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, pysyvistä orgaanisista yhdisteistä (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 7).

(4)  EUVL L 37, 13.2.2003, s. 24.

(5)  EYVL L 269, 21.10.2000, s. 34.


LIITE II

Alumiiniromua koskevat arviointiperusteet

Arviointiperusteet

Omavalvontavaatimukset

1.   Romun laatu

1.1

Romu on luokiteltava asiakkaan laatiman eritelmän, toimialan eritelmän tai standardin mukaisesti käytettäväksi suoraan metalliaineiden tai -esineiden tuotannossa jalostamalla tai uudelleen sulattamalla.

Pätevän henkilöstön on luokiteltava jokainen lähetys.

1.2

Vieraiden aineiden kokonaismäärä saa olla enintään viisi painoprosenttia tai metallin saannon oltava vähintään 90 prosenttia.

Vieraita aineita ovat:

1)

muut metallit kuin alumiini ja alumiiniseokset;

2)

ei-metalliset aineet kuten maa, pöly, eristemateriaalit ja lasi;

3)

palavat ei-metalliset aineet kuten kumi, muovi, tekstiilit, puu ja muut kemialliset tai orgaaniset aineet;

4)

suuremmat kappaleet (tiilen kokoiset), jotka eivät johda sähköä, kuten renkaat ja sementillä, puulla tai betonilla täytetyt putket;

5)

alumiinin ja alumiiniseosten sulattamisesta, kuumentamisesta, pintakäsittelystä (mukaan lukien kaasuhöyläys), hiomisesta, sahaamisesta, hitsaamisesta ja polttoleikkauksesta syntyvät jäännösaineet, kuten kuona, hehkuhilse, vaahdot, säkkisuodatinpöly, hiomapöly ja liete.

Alumiiniromun tuottajan on tarkastettava vaatimustenmukaisuus seuraamalla vieraiden aineiden määrää tai määrittämällä metallin saanto.

Pätevän henkilöstön on tarkastettava silmämääräisesti jokainen lähetys.

Sopivin väliajoin (vähintään joka kuudes kuukausi) kustakin alumiiniromuluokasta on analysoitava edustavat näytteet vieraiden aineiden kokonaismäärän tai metallin saannon määrittämiseksi.

Edustavat näytteet on kerättävä standardissa EN 13920 (1) kuvattujen näytteenottomenettelyjen mukaisesti.

Vieraiden aineiden kokonaismäärä on mitattava painon mukaan sen jälkeen, kun alumiinimetallihiukkaset ja -esineet on eroteltu vieraista aineista koostuvista hiukkasista ja esineistä käsinlajittelulla tai muilla erotusmenetelmillä (kuten magneetilla tai tiheyteen perustuvalla menetelmällä).

Metallin saanto on mitattava seuraavaa menettelyä noudattaen:

1)

määritetään massa (m1) kosteuden poistamisen ja määrittämisen jälkeen (standardin EN 13920-1:2002 7.1 kohdan mukaisesti);

2)

poistetaan ja määritetään vapaa rauta (standardin EN 13920-1:2002 7.2 kohdan mukaisesti);

3)

määritetään metallin massa sulatuksen ja jähmettymisen jälkeen (m2) noudattaen standardin EN 13920-1:2002 7.3 kohdan mukaista metallin saannon määrittämistä koskevaa menettelyä;

4)

lasketaan metallin saanto m [%] = (m2/m1) × 100.

Edustavien näytteiden sopiva analysointitiheys on määritettävä ottaen huomioon seuraavat tekijät:

1)

odotettu vaihtelevuus (esimerkiksi aiempien tulosten perusteella);

2)

hyödyntämistoimessa syöttöpanoksena käytetyn jätteen laadun ja käsittelyprosessien suorituskyvyn ominainen vaihteluriski;

3)

valvontamenetelmän ominainen tarkkuus; ja

4)

tulosten läheisyys suhteessa vieraiden aineiden kokonaismäärälle tai metallin saannolle asetettuun raja-arvoon.

1.3

Romu ei saa sisältää polyvinyylikloridia (PVC) pinnoitteiden, maalien tai muovien muodossa.

Pätevän henkilöstön on tarkastettava silmämääräisesti jokainen lähetys.

1.4

Romussa ei saa olla näkyvää öljyä, öljyisiä emulsioita, voiteluaineita tai rasvaa, lukuun ottamatta vähäisiä määriä, jotka eivät aiheuta tippumista.

Pätevän henkilöstön on tarkastettava silmämääräisesti jokainen lähetys kiinnittäen erityistä huomiota niihin osiin, joista öljyä todennäköisimmin tippuu.

1.5

Radioaktiivisuus: radioaktiivisen romumetallin valvontaa ja siihen liittyviä toimintamenettelyjä koskevien kansallisten tai kansainvälisten sääntöjen mukaisia toimia ei tarvita.

Tämä vaatimus ei vaikuta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelua koskevien niiden perusnormien soveltamiseen, jotka on hyväksytty Euratomin perustamissopimuksen III luvun soveltamisalaan kuuluvissa säädöksissä, erityisesti direktiivissä 96/29/Euratom (2).

Pätevän henkilöstön on tarkastettava jokaisen lähetyksen radioaktiivisuus. Jokaisen romulähetyksen mukana on oltava radioaktiivisen romumetallin valvontaa ja siihen liittyviä toimintamenettelyjä koskevien kansallisten tai kansainvälisten sääntöjen mukainen todistus. Todistus voidaan liittää muihin lähetyksen mukana kulkeviin asiakirjoihin.

1.6

Romulla ei saa olla mitään direktiivin 2008/98/EY liitteessä III lueteltuja vaarallisia ominaisuuksia. Romun on täytettävä komission päätöksessä 2000/532/EY (3) vahvistetut pitoisuusrajat, eikä se saa ylittää asetuksen (EY) N:o 850/2004 (4) liitteessä IV vahvistettuja pitoisuusrajoja.

Alumiiniseoksiin sisältyvien yksittäisten alkuaineiden ominaisuuksilla ei ole merkitystä tämän vaatimuksen kannalta.

Pätevän henkilöstön on tarkastettava silmämääräisesti jokainen lähetys. Jos silmämääräinen tarkastus herättää epäilyjä romun mahdollisista vaarallisista ominaisuuksista, on suoritettava asianmukaisia lisätarkastustoimia, kuten näytteenotto ja testaus, mikäli mahdollista.

Henkilöstölle on annettava koulutusta alumiiniromuun mahdollisesti liittyvistä vaarallisista ominaisuuksista sekä materiaalien ainesosista tai ominaispiirteistä, joiden avulla vaaralliset ominaisuudet voidaan tunnistaa.

Vaarallisten aineiden tunnistamismenettely on dokumentoitava osana laadunhallintajärjestelmää.

1.7

Romuun ei saa sisältyä paineistettuja, suljettuja tai riittämättömästi avattuja säiliöitä, jotka voivat aiheuttaa räjähdyksen metallisulaton uunissa.

Pätevän henkilöstön on tarkastettava silmämääräisesti jokainen lähetys.

2.   Hyödyntämistoimessa syöttöpanoksena käytettävä jäte

2.1

Syöttöpanoksena saa käyttää ainoastaan hyödyntämiskelpoista alumiinia tai alumiiniseoksia sisältävää jätettä.

2.2

Syöttöpanoksena ei saa käyttää vaarallista jätettä, paitsi jos voidaan esittää todisteet siitä, että tämän liitteen 3 jaksossa määritettyjä prosesseja ja tekniikoita on sovellettu kaikkien vaarallisten ominaisuuksien poistamiseksi.

2.3

Syöttöpanoksena ei saa käyttää seuraavia jätteitä:

a)

viilausjauhot ja sorvinlastut, jotka sisältävät öljyä tai öljyisiä emulsioita; ja

b)

tynnyrit ja säiliöt, lukuun ottamatta romuajoneuvojen laitteistoja, jotka sisältävät tai ovat sisältäneet öljyä tai maaleja.

Pätevän henkilöstön, joka on koulutettu tunnistamaan jäte, joka ei täytä tässä jaksossa vahvistettuja arviointiperusteita, on suoritettava hyväksyntätarkastus kaikille vastaanotetuille jätteille (silmämääräinen tarkastus) ja niiden mukana seuraaville asiakirjoille.

3.   Käsittelyprosessit ja -tekniikat

3.1

Alumiiniromu on oltava eroteltu lähteessä tai keräyksen yhteydessä, ja sen on oltava erillisenä tai syöttöjätettä on oltava käsitelty alumiiniromun erottamiseksi ei-metallisista ja ei-alumiinimetallisista osista.

3.2

Kaikki mekaaniset käsittelyt (kuten pilkkominen, leikkaaminen, repiminen ja rakeistaminen; lajittelu, erottelu, puhdistus, epäpuhtauksien poistaminen ja tyhjentäminen), jotka ovat tarpeen romumetallin valmistelemiseksi suoraan lopullisessa käyttötarkoituksessa käyttöä varten, on oltava saatettu loppuun.

3.3

Vaarallisia ainesosia sisältävään jätteeseen sovelletaan seuraavia erityisvaatimuksia:

a)

sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta tai romuajoneuvoista peräisin oleville syöttömateriaaleille on oltava suoritettu kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/96/EY (5) 6 artiklassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY (6) 6 artiklassa vaaditut käsittelyt;

b)

käytöstä poistettuihin laitteisiin sisältyvät kloorifluorihiilivedyt on oltava kerätty talteen toimivaltaisten viranomaisten hyväksymässä prosessissa;

c)

kaapelit on oltava kuorittu tai katkottu. Jos kaapeli sisältää orgaanisia pinnoitteita (muoveja), orgaaniset pinnoitteet on oltava poistettu parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla;

d)

tynnyrit ja säiliöt on oltava tyhjennetty;

e)

sellaisiin jätteisiin, joita ei ole mainittu a alakohdassa, sisältyvät vaaralliset aineet on oltava poistettu tehokkaasti toimivaltaisen viranomaisen hyväksymässä prosessissa.

 


(1)  EN 13920-1:2002; Alumiini ja alumiiniseokset. Kierrätysmetalli. Osa 1: Yleiset vaatimukset, näytteenotto ja kokeet; CEN 2002.

(2)  EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1.

(3)  EYVL L 226, 6.9.2000, s. 3.

(4)  EUVL L 229, 30.4.2004, s. 1.

(5)  EUVL L 37, 13.2.2003, s. 24.

(6)  EYVL L 269, 21.10.2000, s. 34.


LIITE III

5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimustenmukaisuusilmoitus jätteeksi luokittelun päättymistä koskevien arviointiperusteiden noudattamisesta

1.

Romumetallin tuottaja/maahantuoja:

Nimi:

Osoite:

Yhteyshenkilö:

Puhelin:

Faksi:

Sähköposti:

2.

a)

Romumetalliluokan nimi tai koodi toimialan eritelmän tai standardin mukaisesti:

b)

Tarvittaessa asiakkaan eritelmän tärkeimmät tekniset määritelmät, kuten koostumus, koko, tyyppi ja ominaisuudet:

3.

Romumetallilähetys on 2 kohdassa tarkoitetun eritelmän tai standardin mukainen:

4.

Lähetyksen suuruus tonneina:

5.

Radioaktiivisuutta koskeva testaustodistus on laadittu radioaktiivisen romumetallin valvontaa ja siihen liittyviä toimintamenettelyjä koskevien kansallisten tai kansainvälisten sääntöjen mukaisesti:

6.

Romumetallin tuottaja soveltaa asetuksen (EU) N:o 333/2011 (1) 6 artiklan mukaista laadunhallintajärjestelmää, jonka on todentanut akkreditoitu todentaja tai, jos romumetallia, joka on lakannut olemasta jätettä, tuodaan unionin tullialueelle, riippumaton todentaja:

7.

Romumetallilähetys täyttää asetuksen (EU) N:o 333/2011 (1) 3 artiklan a–c alakohdassa ja 4 artiklan a–c alakohdassa tarkoitetut arviointiperusteet:

8.

Romumetallin tuottajan/maahantuojan vakuutus: Vakuutan, että edellä annetut tiedot ovat parhaan tietämykseni mukaan täsmälliset ja oikeat.

Nimi:

Päiväys:

Allekirjoitus:


(1)  Neuvoston asetus (EU) N:o 333/2011, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2011, arviointiperusteista sen määrittämiseksi, milloin tietyntyyppiset romumetallit lakkaavat olemasta jätettä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY nojalla (EUVL L 94, 8.4.2011, s. 2).


Top