SEUT-sopimuksen 263 artikla mahdollistaa kanteen nostamisen Euroopan unionin tuomioistuimessa, jäljempänä ”tuomioistuin”, Euroopan unionin (EU) säädösten lainmukaisuuden riitauttamiseksi.
SEUT-sopimuksen 264 artiklassa todetaan, että jos kanne on aiheellinen, tuomioistuin julistaa säädöksen mitättömäksi tai tarpeelliseksi katsomissaan tapauksissa toteaa, miltä osin mitättömäksi julistetun säädöksen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä.
SEUT-sopimuksen 266 artiklassa edellytetään, että toimielimen, jonka säädös on julistettu mitättömäksi, on toteutettava tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Soveltamisala

SEUT-sopimuksen 263 artiklassa todetaan, että tuomioistuin voi tarkastella seuraavien laillisuutta:
- säädökset
- neuvoston, Euroopan komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) säädökset, lukuun ottamatta suosituksia ja lausuntoja, ja
- Euroopan parlamentin ja Eurooppa-neuvoston säädökset, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin.
Tuomioistuin voi myös tarkastella unionin elinten ja laitosten tai virastojen sellaisten säädösten laillisuutta, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin.
Tuomioistuin on todennut, että SEUT-sopimuksen 288 artiklassa sitoviksi määriteltyjen asetusten, päätösten ja direktiivien kaltaisten säädösten lisäksi toimenpiteen sisällöllä (ja tarkoituksella) on merkitystä pikemminkin kuin muodolla (asia C-316/91, Euroopan parlamentti v. neuvosto). Näin ollen muuntyyppisten säädösten, kuten neuvoston päätelmien, lainmukaisuus voidaan riitauttaa (asia C-27/04, komissio v. neuvosto).

Kuka voi nostaa kumoamiskanteen tuomioistuimessa?

SEUT-sopimuksen 263 artiklassa erotetaan toisistaan kolme erityyppistä kantajaa.
- Etuoikeutetut kantajat eli EU-maat, Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio. Ne voivat aina saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi (2 kohta).
- Osittain etuoikeutetut kantajat, eli tilintarkastustuomioistuin, EKP ja alueiden komitea. Ne voivat yksinomaan panna vireille muutoksenhakumenettelyn ”oikeuksiensa turvaamiseksi” (3 kohta).
- Muut kuin etuoikeutetut kantajat, eli oikeushenkilöt, kuten yritykset, ja luonnolliset henkilöt, kuten yksittäiset henkilöt, voivat nostaa kanteen, jotta asia saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi, mutta niihin sovelletaan tiukempia ehtoja asiavaltuutta (”locus standi”) koskevan vaatimuksen täyttämiseksi (4 kohta).

Kumoamiskanteen nostaminen

Kanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa säädöksen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi. Tuomioistuimen työjärjestyksen (ks. tiivistelmä) 51 artiklan nojalla määräaikaa pidennetään kymmenellä päivällä, koska postinkulku voi viivästyä pitkien etäisyyksien vuoksi. Jos säädöstä ei ole julkaistu tai annettu tiedoksi, määräaika alkaa siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon muulla tavoin.
Muiden kuin etuoikeutettujen kantajien on osoitettava, että säädös on osoitettu niille tai että säädös koski niitä suoraan (ks. asia C-486/01, Front national v. Euroopan parlamentti) ja erikseen (ks. asia C-25/62, Plaumann v. komissio).

Säädöksen kumoamisen perusteet

SEUT-sopimuksen 263 artiklassa (2 kohta) esitetään seuraavat perusteet säädöksen kumoamiselle:

toimivallan puuttuminen
olennaisen menettelymääräyksen rikkominen, esimerkiksi tarve kunnioittaa toimielimen valtuuksia ennen päätöksen tekemistä, kuten kuulemisvelvollisuus isoglukoosi-tapauksessa (asiat C-138/79 SA Roquette Frères v. neuvosto ja C-139/79 Maizena GmbH v. neuvosto)
perussopimusten tai perusoikeuskirjan rikkominen
perussopimusten soveltamista koskevan oikeussäännön rikkominen
harkintavallan väärinkäyttö (kantelijan on voitava todistaa tosiseikkojen perusteella, että riidanalainen säädös on annettu muuhun kuin hyväksyttyyn tarkoitukseen) (asia C-23/76, Pellegrini v. komissio).

Säädöksen kumoaminen

SEUT-sopimuksen 264 artikla on oikeusperusta säädöksen kumoamiselle.

Jos kumoamiskanne on aiheellinen, tuomioistuin julistaa säädöksen mitättömäksi.
Tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa tuomioistuin toteaa, miltä osin mitättömäksi julistetun säädöksen vaikutuksia kuitenkin on pidettävä pysyvinä. Toisin sanoen se voi todeta, että riitautetun säädöksen tietyt osat pysyvät voimassa seuraavissa tapauksissa:
- tarve turvata oikeusvarmuus (ks. esimerkiksi asia C-21/94, Euroopan parlamentti v. neuvosto) tai
- tarve keskeyttää kumoamisen vaikutukset, kunnes toimivaltainen elin hyväksyy säädöksen kumotun säädöksen korvaamiseksi.
Kun tuomioistuin päättää, että säädös on mitätön, kumoamisen vaikutus alkaa yleensä kyseisen säädöksen antamishetkestä (ex tunc). Vaikutus voi kuitenkin alkaa myös tuomioistuimen tuomion antamispäivästä (ex nunc). Lisäksi tuomioistuin voi säilyttää kumotun säädöksen vaikutukset.
Säädös voidaan kumota myös osittain, kuten asiassa C-378/00, komissio v. Euroopan parlamentti ja neuvosto, jossa tuomioistuin kumosi säädöksen artiklan, mutta ilmoitti, että kyseisen säädöksen täytäntöönpanotoimenpiteiden, jotka on jo toteutettu, olisi pysyttävä voimassa.

Tuomioistuimen tuomion noudattaminen

Toimielimen, jonka säädös on julistettu mitättömäksi, on toteutettava tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet (SEUT-sopimuksen 266 artikla).

TAUSTAA

Kumoamiskanne on oikeudellinen väline, jonka avulla EU-maat ja EU:n toimielimet ja elimet sekä kansalaiset, yritykset ja eturyhmät voivat tietyissä erityisolosuhteissa pyytää suoraan Euroopan unionin tuomioistuinta tarkistamaan EU:n säädösten laillisuuden.

ASIAKIRJAT

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – kuudes osa – Toimielinjärjestelmää ja varainhoitoa koskevat määräykset – I osasto – Institutionaaliset määräykset – 1 luku – Toimielimet – 5 jakso – Euroopan unionin tuomioistuin – 263 artikla (aiempi EY-sopimuksen 230 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 162–163)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – kuudes osa – Toimielinjärjestelmää ja varainhoitoa koskevat määräykset – I osasto – Institutionaaliset määräykset – 1 luku – Toimielimet – 5 jakso – Euroopan unionin tuomioistuin – 264 artikla (aiempi EY-sopimuksen 231 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 163)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – kuudes osa – Toimielinjärjestelmää ja varainhoitoa koskevat määräykset – I osasto – Institutionaaliset määräykset – 1 luku – Toimielimet – 5 jakso – Euroopan unionin tuomioistuin – 266 artikla (aiempi EY-sopimuksen 233 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 163)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu versio – Seitsemäs osa – Yleiset määräykset ja loppumääräykset – 340 artikla (aiempi EY-sopimuksen 288 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 193)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Kuudes osa – Toimielinjärjestelmää ja varainhoitoa koskevat määräykset – I osasto – Institutionaaliset määräykset – 2 luku – Unionin säädökset, hyväksymismenettelyt ja muita määräyksiä – 1 jakso – Unionin säädökset – 288 artikla (aiempi EY-sopimuksen 249 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 171–172)

Viimeisin päivitys: 20.01.2021

Top