VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

30 päivänä marraskuuta 2009

Asia F-86/08

Dietrich Voslamber

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Sosiaaliturva – Yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä – Entisen virkamiehen puoliso – Sidottu harkintavalta – Sairausvakuutussäännöstön 13 artikla

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jolla Dietrich Voslamber vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan 9.7.2008 tehdyn komission päätöksen, jolla on hylätty hänen valituksensa 17.1.2008 tehdystä päätöksestä, jolla hänen puolisoaan ei hyväksytty ensisijaisesti Euroopan yhteisöjen toimielinten yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän piiriin.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Komission työjärjestyksen 94 artiklan a kohdan nojalla esittämät vaatimukset hylätään. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa Dietrich Voslamberin oikeudenkäyntikuluista. Kantaja vastaa yhdestä kolmasosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanneperusteista – Oikeudelliset perusteet, joita ei ole esitetty kannekirjelmässä – Viittaus kaikkiin liitteisiin – Tutkimatta jättäminen

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artikla ja virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohta)

2.      Virkamiehet – Toimielimen sisäinen ohje – Oikeusvaikutukset – Rajat

(Sairausvakuutussäännöstön 13 artikla)

3.      Virkamiehet – Sosiaaliturva – Sairausvakuutus – Virkamiehen puolison kuuluminen ensisijaisesti yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän piiriin – Edellytykset

(Henkilöstösääntöjen 72 artikla ja sairausvakuutussäännöstön 13 artikla)

1.      Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan kanteessa on mainittava kanteen oikeudelliset perusteet sekä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat perustelut. Nämä perusteet ja perustelut on esitettävä riittävän selkeästi ja täsmällisesti, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja virkamiestuomioistuin voi ratkaista kanteen tarvittaessa ilman muita tietoja. Oikeusvarmuuden ja hyvän lainkäytön takaamiseksi edellytyksenä kanteen tutkittavaksi ottamiselle on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ilmi itse kannekirjelmästä ainakin pääpiirteittäin mutta johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi. Vaikka kannekirjelmän tekstiä voidaankin tukea ja täydentää tiettyjen kohtien osalta viittaamalla kannekirjelmän liitteenä oleviin otteisiin asiakirjoista, yleinen viittaus muihin kirjoituksiin, sellaisiinkaan, jotka ovat kannekirjelmän liitteenä, ei voi korjata keskeisten oikeudellisten argumenttien, joiden edellä mainittujen säännösten ja määräysten mukaan on oltava kannekirjelmässä, puuttumista. Ei myöskään ole virkamiestuomioistuimen tehtävä etsiä ja määrittää liitteistä niitä kanneperusteita ja perusteluja, joiden se voisi katsoa muodostavan kanteen perustan, koska liitteillä on vain välineellinen ja näyttöön liittyvä tehtävä.

(ks. 37 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑91/04, Just v. komissio, 8.12.2005 (Kok. H., s. I‑A‑395 ja II‑1801, 35 kohta)

2.      Yhteisöjen toimielinten antamilla sisäisillä ohjeilla ei missään tapauksessa voida laillisesti asettaa sääntöjä, jotka poikkeavat hierarkkisesti ylemmänasteisista säännöksistä tai määräyksistä, kuten henkilöstösääntöjen ja niiden soveltamisesta annettujen säännöstöjen säännöksistä tai yleisistä oikeusperiaatteista. Näin ollen ei voi olla olemassa sellaista hallinnollisessa tiedotteessa tarkoitettua työtulojen käsitteen tulkintaa, joka poikkeaisi virkamiesten sairausvakuutussäännöstön 13 artiklassa olevasta kyseisen käsitteen tulkinnasta.

(ks. 53 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑43/04, Fardoom ja Reinard v. komissio, 25.10.2005 (Kok. H., s. I‑A‑329 ja II‑1465, 35 ja 36 kohta)

3.      Euroopan yhteisöjen virkamiesten yhteisen sairausvakuutussäännöstön 13 artiklan soveltamisesta annetun vuoden 2007 hallinnollisen tiedotteen 3 kohdassa, jossa täsmennetään kyseisen 13 artiklan soveltamisedellytykset, asetetaan sen, että virkamiehen puoliso voi poikkeuksellisesti kuulua ensisijaisesti Euroopan yhteisöjen toimielinten yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän piiriin, edellytykseksi jommankumman siinä mainitun ehdon täyttyminen: ensimmäinen ehto on se, ettei kyseinen puoliso voi kuulua lakiin perustuvan sairausvakuutusjärjestelmän piiriin, ja toinen ehto on se, että sairausvakuutuksen ottamisesta johtuvien vakuutusmaksujen määrä on yli 20 prosenttia kyseisen henkilön verotettavien työtulojen määrästä.

Toimielin, joka virkamiehen sellaisen hakemuksen yhteydessä, jolla virkamies vaatii, että hänen puolisonsa otettaisiin ensisijaisesti yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän piiriin, ei suostu pitämään virkamiehen puolison eläketuloja työtuloina, vaikka Euroopan yhteisöjen virkamiehiä koskevan yhteisen sairausvakuutussäännöstön 13 artiklassa säädetään nimenomaisesti, että eläketulot ovat työtuloja, tekee oikeudellisen virheen.

Virkamies ei kuitenkaan voi tehokkaasti vedota kanneperusteeseen saadakseen päätöksen kumottua silloin, kun hallinnolla ei ole mitään harkintavaltaa ja sen on toimittava niin, kuin se on toiminut. Komission on siis yhteisen säännöstön 13 artiklan nojalla hylättävä virkamiehen hakemus, jolla vaaditaan, että hänen puolisonsa otettaisiin ensisijaisesti yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän piiriin, silloin, kun virkamiehen puoliso ei täytä kumpaakaan mainitun hallinnollisen tiedotteen 3 kohdassa asetetuista ehdoista, ja näin on riippumatta siitä, miten toista näistä ehdoista tulkitaan.

(ks. 52, 54, 55, 60, 75 ja 76 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 432/85, Souna v. komissio, 20.5.1987 (Kok., s. 2229, 20 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑97/07, De Fays v. komissio, 17.6.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 70 ja 71 kohta)