Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 61989CJ0332

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 28 päivänä helmikuuta 1991.
Rikosoikeudenkäynti André Marchandisea, Jean-Marie Chapuisia ja SA Trafitexia vastaan.
Cour d'appel de Monsin esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
ETY:n perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdan, 5, 30-36, 59-66 ja 85 artiklan tulkinta - Kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään työntekijöiden pitäminen töissä vähittäismyymälöissä sunnuntaisin kello 12:n jälkeen.
Asia C-332/89.

English special edition XI 00099

ECLI identifier: ECLI:EU:C:1991:94

61989J0332

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 28 päivänä helmikuuta 1991. - Rikosoikeudenkäynti André Marchandisea, Jean-Marie Chapuisia ja SA Trafitexia vastaan. - Cour d'appel de Monsin esittämä ennakkoratkaisupyyntö. - ETY:n perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdan, 5, 30-36, 59-66 ja 85 artiklan tulkinta - Kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään työntekijöiden pitäminen töissä vähittäismyymälöissä sunnuntaisin kello 12:n jälkeen. - Asia C-332/89.

Oikeustapauskokoelma 1991 sivu I-01027
Ruotsink. erityispainos sivu I-00087
Suomenk. erityispainos sivu I-00099


Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa

Avainsanat


Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Vähittäismyymälöissä työskentelevien työntekijöiden sunnuntaivapaata koskeva säännöstö - Hyväksyttävyys - Palvelujen tarjoamisen vapautta ja kilpailua koskevat perustamissopimuksen määräykset - Ei voida soveltaa

(ETY:n perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohta, 5, 30, 34, 59-66 ja 85 artikla)

Tiivistelmä


Perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittava siten, ettei siinä esitettyä kieltoa sovelleta sellaiseen kansalliseen säännöstöön, jossa kielletään palkattujen työntekijöiden pitäminen töissä vähittäismyymälöissä sunnuntaisin kello 12:n jälkeen.

Itse asiassa tällaisella säännöstöllä, jonka tarkoituksena ei ole säännellä kauppaa ja joka vaikuttaa sekä kotimaisten että maahan tuotujen tuotteiden myyntiin, pyritään yhteisön oikeuden kannalta hyväksyttävään tavoitteeseen: se heijastaa tiettyjä poliittisia ja taloudellisia valintoja siltä osin kuin sillä pyritään takaamaan työajan ja vapaa-ajan jakautuminen kansallisten tai alueellisten sosiokulttuuristen erityispiirteiden mukaan. Siitä mahdollisesti seuraavat kauppaa rajoittavat vaikutukset eivät ole suhteettomia tavoiteltuun päämäärään nähden.

Sama koskee perustamissopimuksen 34 artiklassa esitettyä kieltoa, jos sellaista säännöstöä sovelletaan objektiivisten perusteiden mukaisesti kaikkeen tietyn alan kauppaan ilman, että tehdään eroa sen mukaan, onko kuluttajan tarkoituksena käyttää tavarat paikan päällä vai viedä ne maasta.

Sellaiseen säännöstöön ei myöskään

sovelleta perustamissopimuksen 59-66 artiklaa eikä 3 artiklan f alakohdan, 5 ja 85 artiklan määräyksiä.

Asianosaiset


Asiassa C-332/89,

jonka Cour d'appel de Mons (Belgia) on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa, jossa vastaajina ovat

André Marchandise,

Jean-Marie Chapuis,

SA Trafitex,

ennakkoratkaisun ETY:n perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdan, 5, 30-36, 59-66 ja 85 artiklan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti O. Due, jaostojen puheenjohtajat J. C. Moitinho de Almeida, G. C. Rodríguez Iglesias ja M. Díez de Velasco sekä tuomarit R. Joliet, F. Grévisse ja M. Zuleeg,

julkisasiamies: W. Van Gerven,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:

- André Marchandise, Jean-Marie Chapuis ja SA Trafitex, edustajinaan asianajaja Francis Bauduin, Bryssel, ja asianajaja Jean Wagener, Luxemburg,

- komissio, asiamiehinään komission oikeudellisen yksikön virkamies René Barents ja oikeudellisessa yksikössä toimiva ranskalainen virkamies Hervé Lehman,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan A. Marchandisen, J.-M. Chapuis'n ja SA Trafitexin, edustajinaan asianajaja F. Bauduin ja asianajaja Tailleur, Bryssel, sekä komission 26.9.1990 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 22.11.1990 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

Tuomion perustelut


1 Cour d'appel de Mons (Belgia) on 5.10.1989 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 27.10.1989, esittänyt ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ETY:n perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdan ja 5, 30-36, 59-66 ja 85 artiklan tulkintaa koskevan ennakkoratkaisukysymyksen sen arvioimiseksi, onko sellainen kansallinen säännöstö, jossa kielletään työntekijöiden pitäminen töissä vähittäismyymälöissä sunnuntaisin kello 12:n jälkeen, kyseisten määräysten kanssa yhteensoveltuva.

2 Belgian Loi sur le travail'n (työnteosta 16.3.1971 Belgiassa annettu laki) 11 pykälän ja 14 pykälän 1 momentin säännösten mukaan työntekijöiden pitäminen töissä vähittäismyymälöissä on kielletty sunnuntaisin kello 12:n jälkeen. Saman lain 53 pykälässä säädetään, että työnantajille voidaan määrätä tämän säännön noudattamatta jättämisestä vankeus- ja sakkorangaistuksia.

3 Trafitex-yhtiön johtajaa André Marchandisea ja mainitun yhtiön työntekijää Jean-Marie Chapuis'tä syytettiin siitä, että he olivat useita kertoja 14.9.1986 ja 14.12.1986 välisenä aikana pitäneet yhdeksää työntekijää töissä vähittäismyyntiliikkeessä sunnuntaisin kello 12:n jälkeen, mikä on vastoin 16.3.1971 annetun Loi sur le travail'n säännöksiä.

4 Tribunal correctionnel de Charleroi totesi 1.6.1988 syytettyjen syyllistyneen niihin tekoihin, joista heitä syytettiin, ja määräsi heille sakkorangaistukset ja toissijaisesti vankeusrangaistukset; Jean-Marie Chapuis'n osalta rangaistus oli ehdollinen. Samassa päätöksessä ilmoitettiin Trafitex-yhtiön olevan siviilioikeudellisesti vastuussa määrätyistä sakoista.

5 Kaikkien asianosaisten valitettua päätöksestä Cour d'appel de Monsin rikosasioita käsittelevä neljäs jaosto teki päätöksen, jossa se antoi yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi kysymyksen, jolla se pyrkii selvittämään,

"ovatko 16.3.1971 annetun lain, jota on muutettu erityisesti 20.7.1978 annetulla lailla ja 23.10.1978 annetulla kuninkaan asetuksella (arrêté royal) nro 15, 1 ja 11 pykälän, 14 pykälän 1 momentin sekä 53, 54, 57, 58 ja 59 pykälän säännökset 25.3.1957 tehdyn Rooman sopimuksen 3 artiklan f alakohdan, 5, 30-36, 59-66 ja 85 artiklan vastaisia".

6 Asiaa koskevaa säännöstöä, menettelyn kulkua ja asianosaisten yhteisöjen tuomioistuimessa esittämiä kirjallisia huomautuksia koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä ainoastaan, jos se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.

7 Ensin on syytä huomauttaa, että vaikka komission tehtävänä ei ole ennakkoratkaisumenettelyn yhteydessä ratkaista, onko kansallinen säännös perustamissopimuksen kanssa yhteensoveltuva, se on kuitenkin toimivaltainen esittämään kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka saattavat auttaa kansallista tuomioistuinta sen arvioidessa tätä yhteensoveltuvuutta sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa.

ETY:n perustamissopimuksen 30 artikla

8 Kansallinen tuomioistuin pyrkii pääasiallisesti selvittämään, ovatko säännökset, joissa kielletään työntekijöiden pitäminen töissä vähittäismyymälöissä sunnuntaisin, perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitettu vaikutukseltaan määrällisiä rajoituksia vastaava toimenpide.

9 Ensin on huomautettava, ettei sellaisen kansallisen säännöstön, jossa kielletään työntekijöiden pitäminen töissä vähittäismyymälöissä sunnuntaisin, tarkoituksena ole säännellä kauppaa. Se voi kuitenkin olla vaikutukseltaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta rajoittava. Vaikka tietyntyyppisten liikkeiden kiinni pitäminen sunnuntaisin tuskin saa kuluttajia lopullisesti luopumaan sellaisten tuotteiden hankkimisesta, jotka ovat saatavilla muina viikonpäivinä, sellaisella kiellolla voi kuitenkin olla kielteisiä seurauksia myynnin ja näin ollen myös tuonnin määrään.

10 Seuraavaksi on todettava, että tämäntyyppinen säännöstö vaikuttaa sekä kotimaisten tuotteiden että maahan tuotujen tuotteiden myyntiin. Periaatteessa muista jäsenvaltioista maahan tuotujen tuotteiden kaupan pitäminen ei siten ole vaikeampaa kuin kotimaisten tuotteiden kaupan pitäminen (ks. vastaavasti asia C-145/88, Torfaen Borough Council v. B & Q plc, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 23.11.1989, Kok. 1989, s. 3851).

11 Kyseisessä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin on pääasiallisesti esittänyt samanlaisen kansallisen säännöstön yhteydessä, jossa kielletään vähittäismyyntiliikkeiden aukiolo sunnuntaisin, että sellainen kielto on yhteensoveltuva tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa ainoastaan sillä edellytyksellä, että niillä mahdollisilla esteillä, joita kiellosta aiheutuu yhteisön sisäiselle kaupalle, ei ylitetä sitä, mikä on välttämätöntä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, ja että tavoite on yhteisön oikeuden kannalta hyväksyttävä.

12 Näin ollen on ensin todettava, että tämänkaltaisella säännöstöllä pyritään tavoitteeseen, joka on yhteisön oikeuden kannalta hyväksyttävä. Itse asiassa yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut edellä mainitussa 23.11.1989 antamassaan tuomiossa, että vähittäismyynnin aukioloaikoja koskeva kansallinen säännöstö heijastaa tiettyjä poliittisia ja taloudellisia valintoja, koska sillä pyritään takaamaan työajan ja vapaa-ajan jakautuminen kansallisten tai alueellisten sosiokulttuuristen erityispiirteiden mukaan, joiden arviointi yhteisön voimassa olevan oikeuden mukaan kuuluu jäsenvaltioille.

13 Lisäksi on todettava, etteivät tällaisen säännöstön mahdollisesti kauppaa rajoittavat vaikutukset ole suhteettomia tavoiteltuun päämäärään nähden.

14 Kansallisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen on siten vastattava, että perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittava siten, ettei siinä esitettyä kieltoa sovelleta sellaiseen kansalliseen säännöstöön, jossa kielletään palkattujen työntekijöiden pitäminen töissä sunnuntaisin kello 12:n jälkeen.

ETY:n perustamissopimuksen 34 artikla

15 Kansallisen tuomioistuimen esittämällä ennakkoratkaisukysymyksellä pyritään myös selvittämään, onko kyseinen toimenpide perustamissopimuksen 34 artiklassa tarkoitettu viennin määrällinen rajoitus.

16 Tässä yhteydessä on huomautettava, että yhteisöjen tuomioistuin on asiassa 15/79, Groenveld, 8.11.1979 antamassaan tuomiossa (Kok. 1979, s. 3409) esittänyt pääasiallisesti, ettei sellainen kansallinen toimenpide, jota sovelletaan objektiivisesti tietyntyyppisten tavaroiden valmistukseen ilman, että tehdään eroa sen mukaan, onko ne tarkoitettu kotimaan markkinoille vai vientiin, ole yhteensoveltumaton perustamissopimuksen 34 artiklan kanssa.

17 Ennakkoratkaisukysymyksen tähän osaan on siis vastattava, ettei sellainen kansallinen säännöstö, jossa kielletään työntekijöiden pitäminen töissä sunnuntaisin kello 12:n jälkeen, ole perustamissopimuksen 34 artiklan kanssa yhteensoveltumaton, koska sen tarkoituksena ei ole ohjata jäsenvaltioiden välisen kaupan suuntauksia, ja koska sitä sovelletaan objektiivisten perusteiden mukaisesti kaikkeen tietyn alan kauppaan ilman, että tehdään eroa sen mukaan, onko kuluttajan tarkoituksena käyttää tavarat paikan päällä vai viedä ne maasta.

ETY:n perustamissopimuksen 59-66 artikla

18 Kansallinen tuomioistuin ottaa esiin myös kysymyksen, joka koskee kyseisen toimenpiteen arviointia perustamissopimuksen 59-66 artiklan kannalta. Tässä yhteydessä on huomautettava ensin, että kyseisten artiklojen tarkoituksena on saada aikaan palvelujen tarjoamisen vapaus yhteisön sisällä. Perustamissopimuksen 60 artiklassa täsmennetään, että palveluilla tarkoitetaan suorituksia, joista tavallisesti maksetaan korvaus ja joita määräykset tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta eivät koske.

19 Seuraavaksi on huomautettava, että käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys vähittäismyyntitoiminnan harjoittamisen sääntöihin liittyvästä säännöstöstä, jolla pyritään sosiaaliturvaa koskeviin tavoitteisiin. Nämä ominaisuudet huomioon ottaen kyseistä säännöstöä on tarkasteltava perustamissopimuksen 30 artiklan kannalta, kuten yhteisöjen tuomioistuin on korostanut edellä mainitussa asiassa Torfaen Borough Council vastaan B & Q plc. Palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia määräyksiä ei näin ollen sovelleta.

ETY:n perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohta, 5 ja 85 artikla

20 Lopuksi kansallinen tuomioistuin pyytää yhteisöjen tuomioistuinta tutkimaan kyseisiä kansallisia säännöksiä perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdan, 5 ja 85 artiklan kannalta.

21 Kansallisen tuomioistuimen esittämä kyseisiä määräyksiä koskeva kysymys on ymmärrettävä siten, että sillä pyritään pääasiallisesti selvittämään, onko sellainen kansallinen säännöstö, jossa kielletään työntekijöiden pitäminen töissä vähittäismyymälöissä sunnuntaisin, yhteensoveltuva niiden velvoitteiden kanssa, joita jäsenvaltioille aiheutuu ETY:n perustamissopimuksen 5 artiklan ja kyseisen sopimuksen 3 artiklan f alakohdan ja 85 artiklan määräyksistä.

22 Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla sinänsä koskevat ainoastaan yritysten toimintaa, eivätkä sen kohteena ole jäsenvaltioiden lainsäädäntö- tai täytäntöönpanoelinten antamat säännökset ja määräykset. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklassa, luettuna yhdessä 5 artiklan kanssa, asetetaan kuitenkin jäsenvaltioille velvoite olla toteuttamatta tai pitämättä voimassa sellaisia toimenpiteitä - vaikka ne olisivat lainsäädäntö- tai täytäntöönpanoelinten säännöksiä ja määräyksiä - jotka ovat omiaan poistamaan yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen tehokkaan vaikutuksen. Tällaisesta tilanteesta on tämän oikeuskäytännön mukaan kyse silloin, kun jäsenvaltio joko yhtäältä määrää yritykset tekemään 85 artiklan vastaisia yritysten välisiä yhteistoimintajärjestelyjä, suosii tällaisia järjestelyjä taikka vahvistaa niiden vaikutuksia tai toisaalta poistaa omalta sääntelyltään sen valtiollisen luonteen siirtämällä yksityisille toimijoille vastuunsa tehdä taloutta ohjaavia päätöksiä (ks. asia 267/86, van Eycke v. Aspa, tuomio 21.9.1988, Kok. 1988, s. 4769, 16 kohta).

23 On todettava, ettei käsiteltävänä olevassa asiassa mikään oikeudenkäyntiasiakirjoissa esitetty tieto tue johtopäätöstä, jonka mukaan kyseisellä säännöstöllä pyritään vahvistamaan yritysten tekemien järjestelyjen vaikutuksia. Mikään kyseiseen säännöstöön sisältyvä seikka ei myöskään ole luonteeltaan sellainen, että se poistaisi säännöstöltä sen valtiollista luonnetta.

Päätökset oikeudenkäyntikuluista


Oikeudenkäyntikulut

24 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneelle Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi jälkimmäisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Päätöksen päätösosa


Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Cour d'appel de Monsin 5.10.1989 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:

1) ETY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittava siten, ettei siinä esitettyä kieltoa sovelleta sellaiseen kansalliseen säännöstöön, jossa kielletään palkattujen työntekijöiden pitäminen töissä sunnuntaisin kello 12:n jälkeen.

2) Perustamissopimuksen 34 artiklaa on tulkittava siten, ettei siinä esitettyä kieltoa sovelleta sellaiseen säännöstöön.

3) Sellaiseen säännöstöön ei sovelleta myöskään perustamissopimuksen 59-66 artiklaa eikä perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdan, 5 ja 85 artiklan määräyksiä.

Top