Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 61989CJ0234

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 28 päivänä helmikuuta 1991.
Stergios Delimitis vastaan Henninger Bräu AG.
Oberlandesgericht Frankfurt am Mainin esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Kilpailu - Oluen toimitussopimukset - Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan - Ryhmäpoikkeus - Kansallisten tuomioistuinten toimivalta.
Asia C-234/89.

English special edition XI 00077

ECLI identifier: ECLI:EU:C:1991:91

61989J0234

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 28 päivänä helmikuuta 1991. - Stergios Delimitis vastaan Henninger Bräu AG. - Oberlandesgericht Frankfurt am Mainin esittämä ennakkoratkaisupyyntö. - Kilpailu - Oluen toimitussopimukset - Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan - Ryhmäpoikkeus - Kansallisten tuomioistuinten toimivalta. - Asia C-234/89.

Oikeustapauskokoelma 1991 sivu I-00935
Ruotsink. erityispainos sivu I-00065
Suomenk. erityispainos sivu I-00077


Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa

Avainsanat


1. Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Kilpailua rajoittava vaikutus - Panimosopimukset - Arviointiperusteet - Markkinoille pääsy - Lukuisten samankaltaisten sopimusten olemassaolosta seuraavan markkina-aseman lujittaminen tarkasteltavana olevan kaltaisilla sopimuksilla

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta)

2. Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan - Panimosopimukset - Muista jäsenvaltioista peräisin olevan oluen hankinnan mahdollistava sopimus - Arviointiperusteet

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta)

3. Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Kielto - Ryhmäpoikkeus - Panimosopimukset - Velvoite luetella itse sopimuksessa yksinosto-oikeudella ostettavat juomat - Panimon yksipuolisesti laatimiin hintoihin viittaava hinnan vahvistaminen - Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen

(Komission asetuksen N:o 1984/83 6 artiklan 1 kohta)

4. Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Kielto - Ryhmäpoikkeus - Panimosopimukset - Edellytysten täyttymättä jääminen - Seuraukset - Mitättömyys - Edellytykset ja ulottuvuus

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 ja 2 kohta; komission asetuksen N:o 1984/83 8 artiklan 2 kohdan b alakohta)

5. Kilpailu - Yhteisön säännöt - Välitön oikeusvaikutus - Kansallisten tuomioistuinten toteuttama soveltaminen - Rajoitukset

(ETY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla; komission asetus N:o 1984/83)

Tiivistelmä


1. Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa kielletään oluen toimitussopimus, joka täyttää kaksi kumulatiivista edellytystä. Ensinnäkin ottaen huomioon kiistan kohteena olevan sopimuksen taloudellisen ja oikeudellisen kontekstin, on pääsyn kansallisille oluen myynnin markkinoille anniskelupaikoissa oltava vaikeaa kilpailijoille, jotka voisivat asettua markkinoille tai laajentaa osuuttaan niistä. Se, että kiistan kohteena oleva sopimus kuuluu sellaisten samankaltaisten sopimusten ryhmään markkinoilla, joilla on kumulatiivinen vaikutus kilpailuun, on ainoastaan tekijä muiden joukossa arvioitaessa, onko pääsy tietyille markkinoille tosiasiassa vaikeaa. Toiseksi sopimuksen osuuden on oltava merkittävä sopimusten ryhmän aiheuttamassa sulkuvaikutuksessa taloudellisessa ja oikeudellisessa kontekstissaan. Yksittäisen sopimuksen osuuden merkitys on riippuvainen sopimuspuolten asemasta relevanteilla markkinoilla sekä sopimuksen kestosta.

2. Oluen toimitussopimus, joka sisältää pääsylausekkeen, toisin sanoen sopimus, jossa sallitaan jälleenmyyjän ostaa muista jäsenvaltioista lähtöisin olevaa olutta, ei ole omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos lupa käsittää kansallisen tai ulkomaisen tavarantoimittajan tosiasiallisen mahdollisuuden toimittaa jälleenmyyjälle muista jäsenvaltioista peräisin olevia oluita. Mahdollisuus arvioidaan sopimuslausekkeen sanamuodon mukaan ottaen kuitenkin huomioon sopimuslausekkeiden kokonaisuuden tosiasiallisen vaikutuksen niiden taloudellisessa ja oikeudellisessa kontekstissa.

3. Oluen toimitussopimus ei täytä asetuksen N:o 1984/83 6 artiklan 1 kohdassa esitettyjä ryhmäpoikkeuksen myöntämisen edellytyksiä tämän kaltaisten sopimusten osalta, jos yksinostovelvoitteen kattamia juomia ei ole lueteltu sopimustekstissä, vaan niiden ilmoitetaan käyvän ilmi panimon tai sen tytäryhtiöiden kulloinkin voimassa olevasta hinnastosta.

4. Se, että oluen toimitussopimukseen, jolla tavarantoimittaja vuokraa tai antaa käytettäväksi jälleenmyyjälle anniskelupaikan ja joka sisältää ostositoumuksen muiden juomien kuin oluiden osalta, ei voida, koska se ei täytä asetuksen N:o 1984/83 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa esitettyä vaatimusta, jonka mukaan jälleenmyyjällä on oikeus tietyissä määritetyissä tilanteissa hankkia juomia muilta tavarantoimittajilta, soveltaa mainitussa asetuksessa säädettyä ryhmäpoikkeusta, ei välttämättä tarkoita että sopimus kokonaisuudessaan olisi perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla mitätön, jos tällaiseen sopimukseen voidaan mahdollisesti soveltaa jotain muuta poikkeusta. Ainoastaan 85 artiklan 1 kohdassa kielletyt sopimuksen osat ovat mitättömiä. Sopimus kokonaisuudessaan on mitätön ainoastaan, jos nämä osatekijät eivät ole erotettavissa itse sopimuksesta.

5. Vaikka sekä 85 artiklan 1 kohta että 86 artikla tuottavat välittömiä oikeusvaikutuksiaan yksityisten oikeussubjektien välisiin suhteisiin ja niistä seuraa yksityisille oikeussubjekteille välittömästi oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava, ei

kansallinen tuomioistuin voi laajentaa ryhmäpoikkeuksesta annetun asetuksen N:o 1984/83 soveltamisalaa koskemaan sellaisia oluen toimitussopimuksia, jotka eivät selkeästi vastaa asetuksen edellytyksiä, eikä se myöskään voi julistaa perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa soveltumattomaksi tiettyyn sopimukseen saman määräyksen 3 kohdan nojalla. Se voi kuitenkin todeta sopimuksen 85 artiklan 2 kohdan nojalla mitättömäksi, jos se on varma siitä, ettei sopimuksen osalta voida tehdä 85 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeuspäätöstä. Päinvastaisessa tilanteessa kansallinen tuomioistuin voi joka tapauksessa esittää yhteisöjen tuomioistuimelle perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisupyynnön sekä toisaalta olla yhteydessä komissioon, jolla on velvollisuus vilpittömään yhteistyöhön jäsenvaltioiden yhteisön oikeuden soveltamisesta ja noudattamisesta kansallisessa oikeusjärjestyksessä vastuussa olevien oikeudellisten viranomaisten kanssa ja joka toimittaa tuomioistuimelle sen käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi tarpeelliset hallussaan olevat taloudelliset ja oikeudelliset tiedot.

Asianosaiset


Asiassa C-234/89,

jonka Oberlandesgericht Frankfurt am Main (Saksan liittotasavalta) on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Stergios Delimitis

vastaan

Henninger Bräu AG

ennakkoratkaisun ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan sekä perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinostosopimusten ryhmiin 22 päivänä kesäkuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1984/83 (EYVL L 173, s. 5, korjattuna EYVL L 79, 1984, s. 38) tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti O. Due, jaostojen puheenjohtajat G. F. Mancini, T. F. O'Higgins, J. C. Moitinho de Almeida ja M. Díez de Velasco sekä tuomarit F. A. Schockweiler, F. Grévisse, M. Zuleeg ja P. J. G. Kapteyn,

julkisasiamies: W. Van Gerven,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:

- Stergios Delimitis, edustajanaan asianajaja Hans Thieme, Frankfurt am Main,

- Henninger Bräu AG, edustajanaan asianajaja Gerd Becht, Frankfurt am Main,

- Ranskan hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston apulaisosastopäällikkö Edwige Belliard ja saman ministeriön ulkoasiainsihteeri Marc Giacomini,

- komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja Norbert Koch,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Stergios Delimitisin, Henninger Bräu AG:n, edustajanaan asianajaja Frank Montag, Köln, sekä komission esittämät suulliset huomautukset 20.6.1990 pidetyssä istunnossa,

kuultuaan julkisasiamiehen 11.10.1990 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

Tuomion perustelut


1 Oberlandesgericht Frankfurt am Main on esittänyt 13.7.1989 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 27.7.1989, ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla useita ennakkoratkaisukysymyksiä ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan sekä perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinostosopimusten ryhmiin 22 päivänä kesäkuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1984/83 (EYVL L 173, s. 5, korjattuna EYVL L 79, 1984, s. 38) tulkinnasta.

2 Kysymykset on esitetty Stergios Delimitisin, entisen Frankfurt am Mainissa toimineen kahvilanpitäjän (jäljempänä kahvilanpitäjä) sekä Henninger Bräu AG -panimon, jonka kotipaikka on samassa kaupungissa (jäljempänä panimo), välisessä riita-asiassa. Kiista koskee panimon kahvilanpitäjältä vaatimaa summaa sen jälkeen kun kahvilanpitäjä irtisanoi näiden 14.5.1985 tekemän sopimuksen.

3 Sopimuksen 1 §:n nojalla panimo vuokraa kahvilanpitäjälle anniskelutilan. Sopimuksen 6 §:ssä kahvilanpitäjä velvoitetaan hankkimaan tynnyrioluensa, sekä olutpullot ja -tölkit panimolta sekä alkoholittomat juomansa panimon tytäryhtiöiltä. Tuotevalikoima määritetään panimon ja sen tytäryhtiöiden voimassa olevien hinnastojen perusteella. Kahvilanpitäjällä on kuitenkin sen mukaan oikeus ostaa oluita ja alkoholittomia juomia toisiin jäsenvaltioihin sijoittuneilta yrityksiltä.

4 Lisäksi 6 §:ssä määrätään, että kahvilanpitäjän on ostettava 132 hehtolitran vähimmäismäärä olutta vuodessa. Mikäli ostot jäävät vähäisemmiksi, hänen on maksettava vahingonkorvausta velvoitteidensa noudattamatta jättämisestä.

5 Kahvilanpitäjä irtisanoi sopimuksen 31.12.1986. Panimo katsoi tämän olevan vielä velkaa 6 032,15 Saksan markkaa, joka käsitti vuokran, kiinteän summan vähimmäismäärän ostoa koskevan velvoitteen noudattamatta jättämisestä sekä muita kuluja. Panimo vähensi edellä mainitun määrän kahvilanpitäjän asettamista vuokravakuuksista.

6 Kahvilanpitäjä kiisti panimon tekemän vähennyksen oikeellisuuden ja haastoi sen Landgericht Frankfurt am Mainiin saadakseen takaisin vähennetyn summan. Kanteensa tueksi hän väitti muun muassa, että sopimus on ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdan nojalla mitätön. Landgericht hylkäsi kanteen 10.2.1988 antamallaan tuomiolla. Se arvioi, että sopimuksella ei ole vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, erityisesti sillä perusteella, että sopimuksessa sallittiin kahvilanpitäjälle hankinnat muista jäsenvaltioista ja että tämän vuoksi Landgerichtin mukaan sillä, että sopimus ei täyttänyt edellä mainitun asetuksen N:o 1984/83 ryhmäpoikkeuksen edellytyksiä, ei ollut merkitystä.

7 Kahvilanpitäjä valitti Landgerichtin tuomiosta Oberlandesgericht Frankfurt am Mainiin, joka arvioi tarpeelliseksi esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset oluen toimitussopimusten ja yhteisön kilpailusääntöjen yhteensopivuudesta:

"A - 1) Onko yksittäinen oluen toimitussopimus joka sisältää sopimuksen yksinostosta, kuten osapuolten välinen sopimus, omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska se kuuluu jäsenvaltiossa samankaltaisten oluen toimitussopimusten ryhmään - riippumatta siitä, mikä panimo on kysymyksessä - ja koska valtioiden väliseen kauppaan vaikuttamista arvioidaan ottamalla huomioon sopimusten ryhmän markkinavaikutukset?

2) Jos vastaus kysymykseen 1 on myönteinen:

Kuinka suuri on oltava sidonnaisuusasteen jäsenvaltiossa, jotta vaikutuksen valtioiden väliseen kauppaan voidaan katsoa olevan tuntuva? Onko Euroopan yhteisöjen komission hyväksymä noin 60 prosentin sidonnaisuusaste Saksan liittotasavallan osalta riittävä tässä tarkoituksessa?

3) Jos vastaus kysymykseen 1 on kielteinen:

Voidaanko Saksan liittotasavallassa tehtyjen sellaisten oluen toimitussopimusten kokonaisuuden, jotka käsittävät yksin ostovelvoitteen, ja/tai tällä tavalla myötävaikuttavia konkreettisia sopimusehtoja, kumulatiivisia vaikutuksia markkinoilla määrittää asianomaisten olosuhteiden tutkimuksella? Mitä arviointiperusteita on tältä osin käytettävä, ja onko seuraavilla tekijöillä erityistä merkitystä:

- ostosopimusten osapuolena olevan panimon koko,

- yksittäisen sopimuksen kattaman myynnin määrä,

- samankaltaisten sopimusten ryhmän kattaman myynnin määrä,

- tehtyjen sopimusten määrä, kesto ja laajuus sekä niiden kattamien tavaroiden määrä suhteessa vapaiden myyjien myyntiin,

- kahvilanpitäjän vuokrasopimuksen yhteydessä tekemät sitoumukset panimon, juomien toimittajan tai vuokranantajan kanssa,

- sellaisten tukkukauppiaiden, jotka eivät ole tehneet sitoumuksia, anniskelupaikkaan tekemien toimitusten määrä,

- ulkomaisten tuottajien kanssa tehtyjen sitoumusten määrä,

- tehtyjen sitoumusten tiheys määrätyillä maantieteellisillä alueilla,

- vertailu anniskelupaikkojen ulkopuolella toteutetun myynnin kanssa, myynnin kehitys tällä alalla,

- mahdollisuus perustaa tai hankkia uusia myyntipaikkoja?

4) Jos vastaus kysymykseen 1 tai 3 on myönteinen:

Onko oluen ostosopimuksen, joka nimenomaisesti oikeuttaa kahvilanpitäjän hankkimaan olutta muista jäsenvaltioista ("pääsyä koskeva lauseke"), periaatteessa mahdotonta vaikuttaa haitallisesti valtioiden väliseen kauppaan, vai onko vaikutus riippuvainen siitä, onko ja missä määrin vähimmäisostoista määrätty sopimuksessa sekä mitkä ovat sopimuksen mukaan panimon oikeudet (vahingonkorvaukset, sopimuksen irtisanominen) tilanteessa, jossa ostojen määrä on vähimmäismäärää pienempi?

B - 1) Täyttyvätkö ryhmäpoikkeusta koskevan asetuksen (ETY) N:o 1984/83 1 artiklan ja 6 artiklan 1 kohdan edellytykset, kun ostositoumuksien kattamia juomia ei luetella sopimustekstissä, vaan siinä sovitaan, että valikoima perustuu panimon kulloinkin voimassa olevaan hinnastoon?

2) Jääkö oluen hankintasopimus kokonaisuudessaan ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisesta asetuksella (ETY) N:o 1984/83 tehdyn poikkeuksen ulkopuolelle, kuten voidaan ymmärtää asetuksen 2 artiklan 1 kohdan sekä komission asetuksiin (ETY) N:o 1983/83 ja (ETY) N:o 1984/83 liittyvän 22.6.1963 annetun tiedonannon perusteella, jos tällainen sopimus sisältää alkoholittomien juomien ostositoumuksen mutta ei asetuksen (ETY) N:o 1984/83 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua edullisempia ehtoja koskevaa lauseketta, vai seuraako tästä ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdan mukaan tämän tietyn ostositoumuksen mitättömyys, koska itsessään sitoumus on asetuksen (ETY) N:o 1984/83 2 artiklan 1 kohdan mukaan laillinen?

C - Edellyttääkö oluen hankintasopimus, joka kuuluu ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan alaan ja joka ei täytä ryhmäpoikkeuksesta annetun asetuksen (ETY) N:o 1984/83 edellytyksiä, aina erillistä poikkeusta, vai onko kansallisella tuomioistuimella toimivalta katsoa sopimus päteväksi, jos sopimus poikkeaa vain vähän ryhmäpoikkeusta koskevan asetuksen säännöksistä?"

8 Pääasiaa koskevia oikeussääntöjä, taustalla olevia seikkoja, menettelyn kulkua sekä yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjä kirjallisia huomautuksia koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä vain, mikäli se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.

9 Kolmella ensimmäisellä kysymyksellään kohdassa A kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, mitä arviointiperusteita on sovellettava tutkittaessa oluen hankintasopimuksen yhteensopivuutta ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kanssa. Neljännellä kysymyksellään kohdassa A ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin tahtoo pääasiassa selvittää, ovatko nämä arviointiperusteet erilaisia tapauksessa, jossa oluen ostosopimukseen sisältyy pääsyä koskeva lauseke, joka sallii nimenomaisesti kahvilanpitäjän suorittaa hankintoja muista jäsenvaltioista. Kysymykset kohdassa B koskevat asetuksen N:o 1984/83 ja erityisesti sen 6 ja 8 artiklan tulkintaa. Viimeinen kysymys kohdassa C koskee kansallisen tuomioistuimen toimivaltaa soveltaa ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklaa sellaiseen oluen hankintasopimukseen, joka ei täytä asetuksessa N:o 1984/83 säädettyjä poikkeuksen edellytyksiä.

Oluen toimitussopimusten yhteensoveltuvuus perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kanssa

10 Oluen toimitussopimuksissa määrätään yleensä, että tavarantoimittaja myöntää jälleenmyyjälle tiettyjä taloudellisia ja rahoituksellisia etuja, kuten lainaa edullisilla ehdoilla, tilojen vuokrauksen anniskelupaikan toimintaa varten sekä teknisiä laitteita, kalusteita ja muita anniskelutoiminnan kannalta tarpeellisia varusteita. Korvauksena näistä eduista jälleenmyyjä sitoutuu tavallisesti tietyn ajanjakson ajaksi olemaan hankkimatta muilta tavarantoimittajilta sopimuksessa tarkoitettuja tuotteita. Yksinostovelvoitteeseen liittyy yleensä myös kielto myydä kilpailevia tuotteita tavarantoimittajan vuokraamissa anniskelutiloissa.

11 Tällaisten sopimusten tekeminen antaa tavarantoimittajalle taatun menekin edun, koska tämä, ottaen huomioon yksinostovelvoitteen sekä jälleenmyyjän kilpailukiellon, keskittää myyntiponnistuksensa sopimustuotteiden jakeluun. Toimitussopimukset käsittävät lisäksi yhteistyötä jälleenmyyjän kanssa, mikä mahdollistaa sen, että tavarantoimittaja voi suunnitella myyntiään ja järjestää sopimuksen voimassaolon aikana tuotannon ja jakelun tehokkaasti.

12 Oluen toimitussopimukset tarjoavat etuja myös jälleenmyyjälle, koska ne mahdollistavat tälle pääsyn edullisin edellytyksin ja toimitustakuulla oluenmyynnin markkinoille. Jälleenmyyjän ja tavarantoimittajan yhteiset edut sopimustuotteiden myynnin edistämisessä takaavat myös jälleenmyyjälle tavarantoimittajan avun tuotteiden laadun takaamisessa ja asiakaspalvelussa.

13 Vaikka tällaisten sopimusten tarkoituksena ei ole kilpailun rajoittaminen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on kuitenkin tarkistettava, ettei niistä seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy.

14 Yhteisöjen tuomioistuin on todennut 12.12.1967 antamassaan tuomiossa (asia 23/67, Brasserie De Haecht, Kok. 1967, s. 525), että tällaisen sopimuksen vaikutukset on arvioitava ottaen huomioon se taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys, johon ne sijoittuvat ja jossa niillä yhdessä muiden sopimusten kanssa voi olla kumulatiivinen vaikutus kilpailuun. Tuomiosta ilmenee myös, että useista samankaltaisista sopimuksista aiheutuva kumulatiivinen vaikutus on yksi huomioon otettavista seikoista tutkittaessa sitä, onko tietty järjestely kilpailun häiriintymisen vuoksi omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

15 Tämän vuoksi on tässä tapauksessa analysoitava oluen toimitussopimuksesta yhdessä muiden samankaltaisten sopimusten kanssa aiheutuvia vaikutuksia kansallisten tai muista jäsenvaltioista tulevien kilpailijoiden mahdollisuuksiin päästä oluen kulutuksen markkinoille tai kasvattaa osuuttaan näistä markkinoista ja näin kuluttajille tarjottuun tuotevalikoimaan.

16 Tällainen analyysi edellyttää ensin relevanttien markkinoiden rajaamista. Relevantit markkinat määritellään ensisijaisesti kysymyksessä olevan taloudellisen toiminnan eli tässä tapauksessa oluen myynnin ominaispiirteiden perusteella. Sitä harjoitetaan sekä vähittäismyyntinä että anniskeluna. Kuluttajan kannalta anniskeluala, joka kattaa erityisesti kahvilat ja ravintolat, eroaa vähittäismyynnistä siinä, että myyntiin anniskelupaikoissa liittyy pelkän oston lisäksi palvelujen tarjontaa ja että oluen kulutus anniskelupaikoissa ei ole olennaisesti riippuvainen taloudellisesta harkinnasta. Tätä anniskelumyynnin erityislaatua vahvistaa se, että panimot järjestävät alan omia jakelujärjestelmiä, jotka edellyttävät erityisiä laitteita, sekä se, että anniskelualan hinnat ovat yleensä korkeampia kuin vähittäismyynnissä käytetyt hinnat.

17 Tästä seuraa, että tässä tapauksessa relevantit markkinat ovat oluen jakelun markkinat anniskelupaikoissa. Toteamukseen ei vaikuta se, että kaksi jakeluverkostoa ovat osittain päällekkäiset siten, että vähittäismyynti antaa uusille kilpailijoille mahdollisuuden tehdä merkkiään tunnetuksi ja hyödyntää mainettaan päästäkseen anniskelupaikkojen markkinoille.

18 Toiseksi relevantit markkinat on rajattava maantieteellisesti. Tältä osin on todettava, että oluen toimitussopimukset tehdään yhä suurimmalta osin kansallisella tasolla. Tämän vuoksi yhteisön kilpailusääntöjä sovellettaessa on otettava huomioon kansalliset oluen jakelun markkinat anniskelupaikoissa.

19 Sen arvioimiseksi, uhkaako useiden oluen toimitussopimusten olemassaolo pääsyä näin rajatuille markkinoille, on seuraavaksi tutkittava sopimusten luonnetta ja merkitystä kokonaisuudessaan. Kokonaisuus käsittää kaikki samankaltaiset sopimukset, jotka liittävät useaan kansalliseen tuottajaan merkittävän määrän myyntipisteitä (asia 43/69, Bilger, tuomio 18.3.1970, Kok. 1970, s. 127). Sopimusverkostojen vaikutus markkinoille pääsyyn riippuu erityisesti kansallisiin tuottajiin näin sidoksissa olevien myyntipisteiden määrästä verrattuina niiden anniskelupaikkojen määrään, jotka eivät ole tällä tavoin sidoksissa, tehtyjen sopimusten kestosta, niistä olutmääristä, joita sitoumukset koskevat, sekä näiden määrien ja sitoutumattomien jälleenmyyjien kautta myytyjen olutmäärien suhteeseen.

20 Se seikka, että on olemassa joukko samankaltaisia sopimuksia, vaikka tällaisen sopimusjoukon vaikutus markkinoille pääsyn mahdollisuuksiin olisikin merkittävä, ei kuitenkaan ole sellaisenaan riittävää sen toteamiseksi, että relevanteille markkinoille ei voi päästä, koska tämä seikka on vain yksi tekijä muiden joukossa siinä taloudellisessa ja oikeudellisessa kontekstissa, jossa sopimusta on arvioitava (edellä mainittu asia 23/67, tuomio 12.12.1967). Aluksi on huomioitava myös muut markkinoille pääsyyn liittyvät tekijät.

21 Tältä osin on tutkittava, onko uudella kilpailijalla olemassa tosiasiallisia ja konkreettisia mahdollisuuksia päästä sopimusten ryhmään hankkimalla markkinoilla jo oleva panimo ja kaikki sen myyntipisteet tai kiertää sopimukset avaamalla uusia anniskelupaikkoja. Tässä tarkoituksessa on otettava huomioon säännökset ja sopimukset, jotka koskevat yritysten hankintaa ja myyntipisteiden perustamista, sekä jakelujärjestelmän kannattavuuden kannalta tarpeellinen myyntipisteiden vähimmäismäärä. Myös sellaisten oluen tukkumyyjien läsnäolo markkinoilla, jotka eivät ole sidoksissa markkinoilla toimiviin tuottajiin, on tekijä, joka on omiaan helpottamaan uuden tuottajan pääsyä markkinoille, koska tämä voi hyödyntää tukkumyyjien myyntiverkostoa oman oluensa jakelussa.

22 Toiseksi on huomioitava kilpailuolosuhteet relevanteilla markkinoilla. Tältä osin on tunnettava paitsi markkinoilla toimivien tuottajien määrä ja koko, myös markkinoiden kyllästymisaste sekä kuluttajien uskollisuus olemassa oleville merkeille, koska on tavallisesti vaikeampaa päästä kyllästetyille markkinoille, joilla kuluttajat ovat uskollisia pienelle määrälle suuria tuottajia, kuin laajeneville markkinoille, joilla toimii suuri määrä pieniä tuottajia, joiden merkit eivät ole vahvoja. Oluen myynnin kehitys vähittäiskaupassa tarjoaa hyödyllistä tietoa kysynnän kehityksestä ja antaa näin viitteitä oluen kokonaismarkkinoiden kyllästymisasteesta. Lisäksi kehityksen analysointi on tärkeää kuluttajien uskollisuuden arvioimiseksi eri merkkien välillä. Uusien olutmerkkien myynnin jatkuva kasvu voi luoda merkkien haltijoille maineen, jonka avulla ne voivat päästä anniskelumarkkinoille.

23 Jos kaikkien niiden samankaltaisten sopimusten, joita relevanteilla markkinoilla on tehty, ja muiden siihen taloudelliseen ja oikeudelliseen kontekstiin liittyvien asianomaisten tekijöiden tarkastelu osoittaa, että sopimuksille ei ole uusien kotimaisten ja ulkomaisten kilpailijoiden näille markkinoille pääsyn estävää kumulatiivista vaikutusta, sopimusjoukon muodostavia yksittäisiä sopimuksia ei voida pitää kilpailua rajoittavina perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen ne eivät kuulu tässä määräyksessä asetetun kiellon alaan.

24 Jos tutkimuksessa sitä vastoin paljastuukin, että relevanteille markkinoille pääsy on vaikeata, on arvioitava, missä määrin kyseisen panimon tekemät sopimukset myötävaikuttavat siihen kumulatiiviseen vaikutukseen, jonka markkinoiden samankaltaiset sopimukset kokonaisuutena tuottavat. Yhteisön kilpailusääntöjen mukaan vastuu markkinoiden sulkemisvaikutuksesta kuuluu panimoille, jotka myötävaikuttuvat siihen merkittävästi. Niiden panimoiden tekemiä oluen toimitussopimuksia, joiden osuus kumulatiivisesta vaikutuksesta ei ole merkittävä, ei 85 artiklan 1 kohdan kielto koske.

25 Sen arvioimiseksi, millainen osuus panimon tekemillä oluen toimitussopimuksilla on edellä mainitun markkinoiden kumulatiivisen sulkemisen osalta, on tutkittava sopimuspuolten asemaa markkinoilla. Markkina-asema ei ole riippuvainen ainoastaan panimon ja yritysryhmän, johon se mahdollisesti kuuluu, markkina-asemasta, vaan myös siihen tai sen yritysryhmään kuuluvien myyntipisteiden määrästä suhteessa relevanttien markkinoiden anniskelupaikkojen kokonaismäärään.

26 Panimon tekemien yksittäisten sopimusten osuus markkinoiden sulkemisesta on riippuvainen muun muassa niiden kestosta. Jos kesto ylittää selvästi relevanteilla markkinoilla yleensä tehtyjen oluen toimitussopimusten keskimääräisen keston, 85 artiklan 1 kohdan kielto koskee yksittäistä sopimusta. Panimo, jonka osuus markkinoista on suhteellisen pieni ja joka sitoo myyntipisteensä useiksi vuosiksi, voi nimittäin myötävaikuttaa yhtä merkittävästi markkinoiden sulkemiseen kuin panimo, jolla on suhteellisen merkittävä osuus markkinoista ja joka vapauttaa myyntipisteensä lyhyemmin väliajoin.

27 Kolmeen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on siis vastattava, että ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa kielletään oluen toimitussopimus, jos kaksi kumulatiivista edellytystä täyttyy. Ensinnäkin ottaen huomioon kyseisen sopimuksen taloudellisen ja oikeudellisen kontekstin, on pääsyn kansallisille oluen anniskelumyynnin markkinoille oltava vaikeaa kilpailijoille, jotka voisivat asettua markkinoille tai laajentaa osuuttaan niistä. Se, että kyseinen sopimus kuuluu sellaisten samankaltaisten sopimusten ryhmään markkinoilla, joilla on kumulatiivinen vaikutus kilpailuun, on ainoastaan yksi tekijä muiden joukossa arvioitaessa, onko pääsy tietyille markkinoille tosiasiassa vaikeaa. Toiseksi sopimuksen osuuden on oltava merkittävä sopimusten ryhmän aiheuttamassa sulkemisvaikutuksessa taloudellisessa ja oikeudellisessa kontekstissaan. Yksittäisen sopimuksen osuuden merkitys on riippuvainen sopimuspuolten asemasta relevanteilla markkinoilla sekä sopimuksen kestosta.

Pääsyä koskevan lausekkeen sisältävän oluen toimitussopimuksen yhteensopivuus 85 artiklan 1 kohdan kanssa

28 Oluen toimitussopimus, joka sisältää pääsyä koskevan lausekkeen, eroaa muista tavanomaisista oluen toimitussopimuksista siltä osin, että siinä sallitaan jälleenmyyjän ostaa muista jäsenvaltioista lähtöisin olevaa olutta. Tällainen pääsy lieventää näiden jäsenvaltioiden oluen eduksi kilpailukiellon soveltamisalaa, joka perinteisissä oluen toimitussopimuksissa liittyy yksinostovelvoitteeseen. Pääsyä koskevan lausekkeen ulottuvuutta on tarkasteltava sen sanamuodon sekä taloudellisen ja oikeudellisen kontekstin mukaan.

29 Lausekkeen sanamuodon osalta on todettava, että siinä tarjotaan ainoastaan erittäin rajattu pääsy, jos katsotaan, että siinä sallitaan ainoastaan se, että jälleenmyyjä itse ostaa kilpailevia oluita muista jäsenvaltioista. Avoimuuden aste on vastaavasti suurempi, jos lausekkeella sallitaan jälleenmyyjän myös myydä kolmansien yritysten muista jäsenvaltioista tuomia oluita.

30 Lausekkeen taloudellisen ja oikeudellisen kontekstin osalta on todettava, että jos, kuten tarkasteltavana olevassa tapauksessa, jokin muu lauseke velvoittaa sopimuksessa tarkoitetun oluen vähimmäismäärän ostoon, on tutkittava, mitä kyseinen määrä merkitsee suhteessa kyseisessä anniskelupaikassa tavanomaisesti toteutuneeseen oluen myyntiin. Jos tutkimuksessa paljastuu, että edellytetty ostojen määrä on suhteellisen merkittävä, ei pääsyä koskevasta lausekkeesta ole taloudellista etua, ja kielto myydä kilpailijoiden oluita on voimakas. Näin on erityisesti, mikäli sopimuksen nojalla vähimmäismäärien ostovelvoitteeseen liittyy seuraamuksia.

31 Jos pääsyä koskevan lausekkeen sanamuodon tulkinnasta tai sopimuslausekkeiden kokonaisuuden konkreettisten vaikutusten tutkinnasta niiden taloudellisessa ja oikeudellisessa kontekstissa ilmenee, että kilpailukiellon soveltamisalan rajaaminen on ainoastaan hypoteettinen tai vailla taloudellista merkitystä, on sopimusta pidettävä perinteisenä oluen toimitussopimuksena. Sitä on näin ollen arvioitava perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan osalta kuten oluen toimitussopimuksia yleensä.

32 Tilanne on toinen, jos pääsyä koskevalla lausekkeella taataan kansalliselle tai ulkomaiselle oluentoimittajalle tosiasiallinen mahdollisuus toimittaa muista jäsenvaltioista peräisin olevia oluita kyseiseen anniskelupaikkaan. Sopimus, joka sisältää tällaisen lausekkeen, ei periaatteessa ole omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, eikä määräyksessä asetettu kielto tämän vuoksi koske sitä.

33 Oberlandesgerichtin neljänteen kysymykseen on siis vastattava, että oluen toimitussopimus, jossa sallitaan jälleenmyyjän ostaa muista jäsenvaltioista lähtöisin olevaa olutta, ei ole omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos kansalliselle tai ulkomaiselle tavarantoimittajalle annetaan näin todellinen mahdollisuus toimittaa jälleenmyyjälle muista jäsenvaltioista peräisin olevia oluita.

Asetuksen N:o 1984/83 6 artiklan 1 kohdan tulkinta

34 Viidennellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii pääasiallisesti selvittämään, sovelletaanko oluen toimitussopimukseen asetuksen N:o 1984/83 ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan ryhmäpoikkeusta, kun valikoima, jota jälleenmyyjälle asetettu yksinostovelvoite koskee, ei käy ilmi sopimustekstistä, vaan tavarantoimittajan säännöllisin väliajoin laatimasta valikoima- ja hintaluettelosta.

35 Asetuksessa N:o 1984/83 säädetään erityisistä säännöistä oluen toimitussopimusten ryhmäpoikkeuksen osalta. Säännöt, jotka poikkeavat yleisistä yksinoikeussopimuksiin sovellettavista säännöksistä, sisältyvät asetuksen 6, 7 ja 8 artiklaan.

36 Asetuksen 6 artiklan 1 kohdasta ilmenee selkeästi, että jälleenmyyjän yksinostovelvoite koskee ainoastaan tiettyjä sopimuksessa määriteltyjä oluita taikka tiettyjä sopimuksessa määriteltyjä oluita ja muita juomia. Tämän täsmällisyysvaatimuksen tavoitteena on estää tavarantoimittajaa laajentamasta yksipuolisesti yksinostovelvoitteen soveltamisalaa. Sellainen oluen toimitussopimus, jossa yksinostovelvoitteen kattamien tuotteiden osalta viitataan hinnastoon, jota tavarantoimittaja voi yksipuolisesti muuttaa, ei täytä vaatimusta eikä näin ollen nauti 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua suojaa.

37 Tämän vuoksi viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1984/83 6 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset eivät täyty, jos yksinostovelvoitteen kattamia juomia ei ole lueteltu sopimustekstissä, vaan niiden ilmoitetaan käyvän ilmi panimon tai sen tytäryhtiöiden kulloinkin voimassa olevasta hinnastosta.

Asetuksen N:o 1984/83 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan tulkinta

38 Asetuksen N:o 1984/83 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään muun muassa, että jos sopimus liittyy tiloihin, jotka tavarantoimittaja vuokraa jälleenmyyjälle tai antaa tämän käytettäväksi, sopimuksessa on annettava jälleenmyyjälle oikeus hankkia muilta yrityksiltä muita sopimuksen perusteella toimitettavia juomia kuin olutta, jos nämä yritykset tarjoavat niitä edullisemmilla ehdoilla, joita tavarantoimittaja ei tarjoa. Kuudennella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, sovelletaanko sopimukseen, joka ei täytä tätä vaatimusta, lainkaan asetuksessa säädettyä ryhmäpoikkeusta, vai rajoitetaanko seuraukset yhteensoveltumattomuudesta edellä mainitun säännöksen kanssa ainoastaan sopimuslausekkeeseen, jossa kielletään jälleenmyyjää ostamasta muilta yrityksiltä muita juomia kuin oluita.

39 Vastaus kysymykseen löytyy asetuksen N:o 1984/83 8 artiklasta. Asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että oluen toimitussopimusten ryhmäpoikkeusta ei sovelleta, jos sopimuslausekkeet rajoittavat jälleenmyyjän vapautta toimia ja sopimuksen kesto on liian pitkä. Artiklan 2 kohdassa esitetään lisää erityisiä edellytyksiä sopimuksille, koskien anniskelupaikan vuokraamista tai käytettäväksi antamista. Asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädettyä oluen toimitussopimusten ryhmäpoikkeusta ei siis kokonaisuudessaan sovelleta, jos edellytykset eivät täyty.

40 Se, että oluen toimitussopimus ei täytä kaikkia ryhmäpoikkeukselle asetettuja edellytyksiä, ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että sopimus olisi perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdan nojalla mitätön. Mitättömiä ovat ainoastaan sopimuksen sellaiset osatekijät, jotka ovat 85 artiklan 1 kohdassa kiellettyjä. Sopimus kokonaisuudessaan on mitätön ainoastaan, jos näitä osatekijöitä ei voida erottaa itse sopimuksesta (asia 56/65, Société technique minière, tuomio 30.6.1966, Kok. 1966, s. 337).

41 Lisäksi on huomautettava, että sellaisen sopimuksen sopimuspuolet, johon ei sovelleta ryhmäpoikkeuksesta annettua asetusta, voivat joka tapauksessa pyytää komissiolta yksittäistä poikkeuspäätöstä tai vedota siihen, että jonkin toisen muita sopimusryhmiä varten ryhmäpoikkeuksesta annetun asetuksen edellytykset täyttyvät (asia 10/86, VAG France, tuomio 18.12.1986, Kok. 1986, s. 4071).

42 Kuudenteen ennakkoratkaisukysymykseen on siis vastattava, että asetuksessa N:o 1984/83 säädettyä ryhmäpoikkeusta ei sovelleta oluen toimitussopimukseen, joka koskee tavarantoimittajan jälleenmyyjälle vuokraamaa tai hänen käytettäväkseen antamaa anniskelupaikkaa ja joka sisältää ostositoumuksen muiden juomien kuin oluen osalta, jos sopimus ei täytä asetuksen 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa esitettyä vaatimusta.

Kansallisen tuomioistuimen toimivalta soveltaa 85 artiklaa sellaiseen sopimukseen, johon ei sovelleta poikkeusasetuksen suojaa

43 Viimeisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, miten sen on yhteisön kilpailusääntöjen mukaan suhtauduttava sopimukseen, joka ei täytä asetuksen N:o 1984/83 soveltamisedellytyksiä. Kysymys koskee yleistä menettelyllistä ongelmaa, joka liittyy komission ja kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan kilpailusääntöjen soveltamisessa.

44 Tältä osin on ensin korostettava, että komissio vastaa yhteisön kilpailupolitiikan täytäntöönpanosta ja suuntaamisesta. Sen tehtävänä on Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja yhteisöjen tuomioistuimen valvonnassa tehdä yksittäistapauksia koskevia päätöksiä voimassaolevien työjärjestysten mukaan sekä antaa poikkeusasetuksia. Tämän tehtävän täyttäminen edellyttää välttämättä monimutkaisia taloudellisia arviointeja erityisesti tutkittaessa, sovelletaanko sopimukseen 85 artiklan 3 kohtaa. Komissiolla on perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäisen täytäntöönpanoasetuksen, 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun asetuksen N:o 17 (EYVL 1962, 13, s. 204) 9 artiklan 1 kohdan mukaan yksinomainen toimivalta tehdä päätöksiä tämän määräyksen soveltamisesta.

45 Toisaalta komissiolla ei ole yksinomaista toimivaltaa 85 artiklan 1 kohdan ja 86 artiklan soveltamisessa. Tältä osin sekä komissio että kansalliset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia soveltamaan näitä määräyksiä. Kuten yhteisöjen tuomioistuin täsmensi 30.1.1974 antamassaan tuomiossa (asia 127/73, BRT, Kok. 1974, s. 51), 85 artiklan 1 kohdalla ja 86 artiklalla on välittömiä oikeusvaikutuksia yksityisten oikeussubjektien välisissä suhteissa, ja niistä seuraa yksityisille oikeussubjekteille välittömästi oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava.

46 Sama koskee myös poikkeusasetuksen säännöksiä (asia 63/75, Fonderies Roubaix, tuomio 3.2.1976, Kok. 1976, s. 111). Näiden säännösten välittömän sovellettavuuden ei kuitenkaan tule johtaa siihen, että kansalliset tuomioistuimet muuttavat poikkeuksesta annettujen asetusten ulottuvuutta laajentamalla niiden soveltamisalaa sopimuksiin, joita ne eivät koske. Tällaisella laajentamisella puututtaisiin, riippumatta sen ulottuvuudesta, komission lainsäädäntövallan käyttöön.

47 Seuraavaksi on tutkittava tämän toimivallanjaon seurauksia siihen, miten kansalliset tuomioistuimet konkreettisesti soveltavat yhteisön kilpailusääntöjä. Tältä osin on huomioitava vaara siitä, että kansalliset tuomioistuimet saattavat tehdä päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa komission 85 artiklan 1 kohdan ja 86 artiklan sekä 85 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi tekemien päätösten kanssa. Ristiriitaiset päätökset olisivat yleisen oikeusvarmuuden periaatteen vastaisia, ja niitä on pyrittävä välttämään, kun kansalliset tuomioistuimet tekevät ratkaisuja sopimuksista tai menettelyistä, joista komissio voi vielä tehdä päätöksen.

48 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan siinä tilanteessa, että komissio ei ole tehnyt päätöstä asetuksen N:o 17 nojalla, kansalliset tuomioistuimet eivät voi todeta 85 artiklan 2 kohdan nojalla mitättömiksi sopimuksia, jotka on tehty jo ennen asetuksen voimaantuloa 13.3.1962 ja joista on asianmukaisesti ilmoitettu (asia 48/72, Brasserie de Haecht, tuomio 6.2.1973, Kok. 1973, s. 77; asia 59/77, De Bloos, tuomio 14.12.1977, Kok. 1977, s. 2359). Tällaiset sopimukset ovat toistaiseksi päteviä, niin kauan kuin komissio ei ole tehnyt niiden osalta päätöstä (asia 99/79, Lancôme, tuomio 10.7.1980, Kok. 1980, s. 2511).

49 Sopimus, josta on kyse pääasiassa, on tehty 14.5.1985, eikä oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmene, että kyseessä olisi ennen 13.3.1962 tehdystä ja asianmukaisesti ilmoitetusta sopimuksesta tehty tarkka kopio (asia 1/70, Rochas, tuomio 30.6.1970, Kok. 1970, s. 515). Sopimus ei siis näyttäisi olevan toistaiseksi pätevä. Ristiriitaisten päätösten välttämiseksi kansallinen tuomioistuin, jonka on ratkaistava sopimuksen mitättömyyteen vetoavan asianosaisen vaatimukset, voi 85 artiklan soveltamisessa ottaa huomioon seuraavat näkökohdat.

50 Jos on ilmeistä, että 85 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset eivät täyty, ja jos näin ollen ei ole suurta vaaraa siitä, että komissio tekisi erilaisen päätöksen, kansallinen tuomioistuin voi jatkaa menettelyä ja antaa riidanalaisesta sopimuksesta ratkaisunsa. Näin on myös tilanteessa, jossa sopimuksen yhteensoveltumattomuus 85 artiklan 1 kohdan kanssa on selvää, eikä sopimuksen osalta voida poikkeusasetukset ja komission aiemmat päätökset huomioon ottaen tehdä 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua poikkeuspäätöstä.

51 Tältä osin on muistettava, että tällainen päätös voidaan tehdä vain sopimuksesta, josta on asianmukaisesti ilmoitettu tai joka on vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta. Asetuksen N:o 17 4 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksesta ei tarvitse ilmoittaa, jos sen osapuolina on ainoastaan yhdestä jäsenvaltiosta olevia yrityksiä ja jos se ei koske jäsenvaltioiden välistä vientiä tai tuontia. Oluen toimitussopimus voi täyttää nämä edellytykset, vaikka se olisikin erottamaton osa samankaltaisten sopimusten ryhmää (asia 43/69, Bilger, tuomio 18.3.1970, Kok. 1970, s. 127).

52 Jos kansallinen tuomioistuin toteaa, että riidanalainen sopimus täyttää muodolliset vaatimukset, ja arvioi komission säädösten ja päätösten valossa, että sopimuksesta voidaan tehdä poikkeuspäätös, voi kansallinen tuomioistuin päättää asian käsittelyn lykkäämisestä tai välitoimien toteuttamisesta kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti. Käsittelyn lykkäämistä tai välitoimien toteuttamista on harkittava myös, jos 85 artiklan 1 kohdan ja 86 artiklan soveltamisen yhteydessä on olemassa ristiriitaisten päätösten vaara.

53 Tässä yhteydessä on korostettava, että kansallisella tuomioistuimella on aina mahdollisuus sovellettavan kansallisen prosessioikeuden ja perustamissopimuksen 214 artiklan rajoissa pyytää komissiolta tietoa menettelystä, jonka komissio on mahdollisesti aloittanut, sekä todennäköisyydestä, että se antaa virallisen päätöksen kyseessä olevasta sopimuksesta asetuksen N:o 17 mukaisesti. Samoissa olosuhteissa kansallinen tuomioistuin voi myös ottaa yhteyttä komissioon, jos 85 artiklan 1 kohdan tai 86 artiklan käytännön soveltamisesta seuraa erityisiä ongelmia, saadakseen taloudellisia ja oikeudellisia tietoja, joita toimielin voi sille toimittaa. Komissiolla on perustamissopimuksen 5 artiklan nojalla velvollisuus vilpittömään yhteistyöhön yhteisön oikeuden soveltamisesta ja noudattamisesta kansallisessa oikeusjärjestyksessä vastaavien lainkäyttöviranomaisten kanssa (asia C-2/88, Zwartweld, määräys 13.7.1990, Kok. 1990, s. I-3365, 18 kohta).

54 Lopuksi on huomattava, että kansallinen tuomioistuin voi joka tapauksessa päättää asian lykkäämisestä esittääkseen yhteisöjen tuomioistuimelle perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisupyynnön.

55 Tämän vuoksi Oberlandesgerichtin viimeiseen kysymykseen on vastattava, että kansallinen tuomioistuin ei voi laajentaa asetuksen N:o 1984/83 soveltamisalaa koskemaan oluen toimitussopimuksia, jotka eivät selvästi vastaa asetuksessa poikkeukselle asetettuja edellytyksiä. Kansallinen tuomioistuin ei myöskään voi julistaa perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa soveltumattomaksi tiettyyn sopimukseen saman määräyksen 3 kohdan nojalla. Se voi kuitenkin todeta sopimuksen 85 artiklan 2 kohdan nojalla mitättömäksi, jos se on varma siitä, ettei sopimuksen osalta voida tehdä 85 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeuspäätöstä.

Päätökset oikeudenkäyntikuluista


Oikeudenkäyntikulut

56 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Ranskan tasavallan hallitukselle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Päätöksen päätösosa


Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Oberlandesgericht Frankfurt am Mainin sille 13.7.1989 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa kielletään oluen toimitussopimus, joka täyttää kaksi kumulatiivista edellytystä. Ensinnäkin ottaen huomioon kyseisen sopimuksen taloudellisen ja oikeudellisen kontekstin, on pääsyn kansallisille oluen anniskelumyynnin markkinoille oltava vaikeaa kilpailijoille, jotka voisivat asettua markkinoille tai laajentaa osuuttaan niistä. Se, että kyseinen sopimus kuuluu sellaisten samankaltaisten sopimusten ryhmään markkinoilla, joilla on kumulatiivinen vaikutus kilpailuun, on ainoastaan yksi tekijä muiden joukossa arvioitaessa, onko pääsy tietyille markkinoille tosiasiassa vaikeaa. Toiseksi sopimuksen osuuden on oltava merkittävä sopimusten ryhmän aiheuttamassa sulkemisvaikutuksessa taloudellisessa ja oikeudellisessa kontekstissaan. Yksittäisen sopimuksen osuuden merkitys on riippuvainen sopimuspuolten asemasta relevanteilla markkinoilla sekä sopimuksen kestosta.

2) Oluen toimitussopimus, jossa sallitaan jälleenmyyjän ostaa muista jäsenvaltioista lähtöisin olevaa olutta, ei ole omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos kansalliselle tai ulkomaiselle tavarantoimittajalle annetaan näin todellinen mahdollisuus toimittaa jälleenmyyjälle muista jäsenvaltioista peräisin olevia oluita.

3) Perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinostosopimusten ryhmiin 22 päivänä kesäkuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1984/83 6 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset eivät täyty, jos yksinostovelvoitteen kattamia juomia ei ole lueteltu sopimustekstissä, vaan niiden ilmoitetaan käyvän ilmi panimon tai sen tytäryhtiöiden kulloinkin voimassa olevasta hinnastosta.

4) Asetuksessa N:o 1984/83 säädettyä ryhmäpoikkeusta ei sovelleta oluen toimitussopimukseen, joka koskee tavarantoimittajan jälleenmyyjälle vuokraamaa tai hänen käytettäväkseen antamaa anniskelupaikkaa ja joka sisältää ostositoumuksen muiden juomien kuin oluen osalta, jos sopimus ei täytä asetuksen 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa esitettyä vaatimusta.

5) Kansallinen tuomioistuin ei voi laajentaa asetuksen N:o 1984/83 soveltamisalaa koskemaan oluen toimitussopimuksia, jotka eivät selvästi vastaa asetuksessa poikkeukselle asetettuja edellytyksiä. Kansallinen tuomioistuin ei myöskään voi julistaa perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa soveltumattomaksi tiettyyn sopimukseen saman määräyksen 3 kohdan nojalla. Se voi kuitenkin todeta sopimuksen 85 artiklan 2 kohdan nojalla mitättömäksi, jos se on varma siitä, ettei sopimuksen osalta voida tehdä 85 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeuspäätöstä.

Top