Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 61982CJ0040

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 15 päivänä heinäkuuta 1982.
Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen: Eläinten terveyden suojelu.
Asia 40/82.

English special edition VI 00497

ECLI identifier: ECLI:EU:C:1982:285

61982J0040

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 15 päivänä heinäkuuta 1982. - Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen: Eläinten terveyden suojelu. - Asia 40/82.

Oikeustapauskokoelma 1982 sivu 02793
Espanjank. erityispainos sivu 00867
Ruotsink. erityispainos sivu 00475
Suomenk. erityispainos sivu 00497


Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa

Avainsanat


1. Maatalous - Terveyttä koskevan lainsäädännön lähentäminen - Tuore siipikarjanliha - Yhteisön sisäinen kauppa - Jäsenvaltioiden toimivalta - Edellytykset ja rajat

(ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla; neuvoston direktiivin 71/118/ETY 11 artiklan 1 kohta)

2. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Poikkeukset - Eläinten terveyden suojelu - Tuontilisenssijärjestelmä - Hyväksyttävyys - Edellytykset

(ETY:n perustamissopimuksen 36 artikla)

Tiivistelmä


1. Direktiivin 71/118/ETY 11 artiklan 1 kohta on ymmärrettävä niin, että siinä jätetään jäsenval-tioille toimivalta antaa tuoretta siipikarjanlihaa koskevat terveyssäännöt, kunnes yhteisön toimenpiteet toteutetaan. Kyseisen säännöksen vaikutuksena ei voi olla jäsenvaltioiden vapauttaminen velvoitteestaan noudattaa siinä tarkoitetulla alalla perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklassa määrättyjä kieltoja.

2. Vastaus kysymykseen, voiko eläinten terveyttä koskeviin kansallisiin toimenpiteisiin sisältyä tuontilisenssijärjestelmä ilman, että perustamissopimuksen 36 artiklaa rikotaan, määräytyy sen mukaan, millaisessa suhteessa tällaisesta järjestelmästä aiheutuvien hallinnollisten ja taloudellisten rasitusten muodostama haitta on jossain konkreettisessa tapauksessa kyseisestä tuonnista eläinten terveydelle mahdollisesti aiheutuviin vaaroihin.

Asianosaiset


Asiassa 40/82,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään komission oikeudellisen yksikön virkamies Richard Wainwright, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Oreste Montalto, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,

kantajana,

jota tukee

Ranskan tasavalta, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston osastopäällikkö Gilbert Guillaume ja avustavana asiamiehenään Alexandre Carnelutti, prosessiosoite Luxemburgissa Ranskan suurlähetystö,

väliintulijana,

vastaan

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, edustajinaan Solicitor General Ian Percival, Q. C., Peter Scott, Q. C., ja barrister Peter Langdon-Davies, sekä asiamiehenään G. Dagtoglou, prosessiosoite Luxemburgissa Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähetystö,

vastaajana,

jota tukee

Irlanti, asiamiehinään Chief State Solicitor Louis J. Dockery, Senior Counsel H. J. O'Flaherty ja Junior Counsel J. O'Reilly, prosessiosoite Luxemburgissa Irlannin suurlähetystö,

väliintulijana,

jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että soveltaessaan siipikarjanlihan, munien ja munavalmisteiden tuonnin rajoituksia Yhdistynyt kuningaskunta on jättänyt noudattamatta Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 30 artiklan mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti J. Mertens de Wilmars, jaostojen puheenjohtajat T. Koopmans, K. Bahlmann ja Y. Galmot sekä tuomarit P. Pescatore, Mackenzie Stuart, A. O'Keeffe, G. Bosco, O. Due, U. Everling ja C. Kakouris,

julkisasiamies: G. F. Mancini,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

on antanut seuraavan

tuomion

Tuomion perustelut


1 Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut ETY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla kanteen, joka on toimitettu yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 4.2.1982 ja jossa vaaditaan sen vahvistamista, että kieltäessään siipikarjatuotteiden tuonnin ja vahvistaessaan näitä tuotteita koskevan tuontilisenssijärjestelmän kannekirjelmässä kuvatuissa olosuhteissa Yhdistynyt kuningaskunta on jättänyt noudattamatta ETY:n perustamissopimuksen 30 artiklan mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan.

2 Yhteisöjen tuomioistuin on todennut 15.7.1982 antamassaan tuomiossa (asia 40/82, komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, Kok. 1982, s. 2793), että soveltaessaan toimenpiteitä, joiden vaikutuksesta tuoreiden ja jäähdytettyjen siipikarjatuotteiden, mukaan lukien muiden kuin siitosmuniksi tarkoitettujen munien ja muiden kuin lämpökäsiteltyjen munavalmisteiden tuonti Englantiin, Walesiin ja Skotlantiin kaikista muista jäsenvaltioista kuin Irlannista ja Tanskasta oli estynyt, Yhdistynyt kuningaskunta oli jättänyt noudattamatta sille perustamissopimuksen nojalla kuuluvia jäsenyysvelvoitteita. Kyseisessä tuomiossaan yhteisöjen tuomioistuin lykkäsi asian ratkaisua muiden riidanalaisten seikkojen osalta.

3 Seikat, joiden osalta asian ratkaisua tuolloin lykättiin, liittyvät ensiksikin muista jäsenvaltioista kuin Irlannista ja Tanskasta tulevien siipikarjatuotteiden Pohjois-Irlantiin suuntautuvan tuonnin kieltämiseen, toiseksi sekä Isoa-Britanniaa että Pohjois-Irlantia koskevina toteutettujen toimenpiteiden perustana olleeseen Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöön siltä osin kuin tähän lainsäädäntöön sisältyy muihin kuin yleisiin ja avoimiin lisensseihin perustuva tuontilisenssijärjestelmä, sekä kolmanneksi tapaan, jolla kyseistä lisenssijärjestelmää on sovellettu 1.9.1981 alkaen lämpökäsiteltyjen munavalmisteiden tuontiin Englantiin, Walesiin ja Skotlantiin. Seuraavaksi on näin ollen aiheellista tarkastella näitä kolmea kysymystä.

I Tuonti Pohjois-Irlantiin

4 Kannekirjelmässään komissio on tyytynyt korostamaan, että sen Englantiin, Walesiin ja Skotlantiin suuntautuvan tuonnin rajoituksista, sellaisina kuin ne oli otettu käyttöön vuonna 1981, esittämät huomautukset pätevät myös Pohjois-Irlannissa tältä osin voimassa olevaan järjestelmään.

5 Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee kuitenkin, että komission moittimaa Pohjois-Irlannin järjestelmää on sovellettu asiasisällöltään samoja yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen vuodesta 1933 ja että se perustuu asetukseen, joka on annettu ennen Yhdistyneen kuningaskunnan yhteisöön liittymistä ja jonka nimi on "Diseases of Animals (Importation of Poultry) Order (Northern Ireland) 1965" (SI 1965, N:o 175).

6 Yhdistyneen kuningaskunnan sekä riita-asiassa väliintulijana olevan Irlannin toimittamista tiedoista, joita komissio ei ole kiistänyt, ilmenee lisäksi, ettei siipikarjaa ole Pohjois-Irlannissa, toisin kuin Yhdistyneen kuningaskunnan muissa osissa, järjestelmällisesti rokotettu Newcastlen tautia vastaan. Sen sijaan tätä tautia on siellä torjuttu saastuneiden lintujen pakkoteurastuksin, jos tautia on esiintynyt, sekä kieltämällä rokottaminen sillä perusteella, että rokotus voisi estää piilevänä esiintyvän tarttuvan viruksen havaitsemisen.

7 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on väittänyt, että siipikarjatuotteiden Pohjois-Irlantiin suuntautuvan tuonnin rajoitukset ovat välttämätön seuraus kyseisen Yhdistyneen kuningaskunnan osan valitsemasta teurastuspolitiikasta eikä niitä näin ollen ole otettu käyttöön kauppapoliittisista syistä. Tosiasiassa niitä sovelletaan yhtäläisesti sekä Yhdistyneen kuningaskunnan muista osista että muista jäsenvaltioista, joissa rokotukset Newcastlen tautia vastaan sallitaan, tulevaan tuontiin.

8 Tältä osin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on täsmentänyt, että vaaliakseen siipikarjan terveydentilaa alueellaan Pohjois-Irlannin hallintoelimet myöntävät tuontilisenssejä siipikarjatuotteille ainoastaan, jos ne ovat lähtöisin samat terveystakeet antavista maista tai niille on suoritettu riittävän tehokas lämpökäsittely Newcastlen taudin viruksen inaktivoimiseksi. Irlannista tulevaa tuontia varten on myönnetty yleinen ja avoin lisenssi. Lisäksi lisenssejä myönnetään siitosmunien ja untuvikkojen tuontiin muista jäsenvaltioista sillä edellytyksellä, että karanteeniaika on riittävän pitkä.

9 Kantajana oleva komissio on vastauksessaan myöntänyt, että kyseiset tuonnin rajoitukset on otettu käyttöön ja pidetty voimassa eläinten terveyden suojelemiseksi. Se ei väitä näissä rajoituksissa olevan kyse perustamissopimuksen 36 artiklan toisessa virkkeessä tarkoitetusta mielivaltaisesta syrjinnästä tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peitellystä rajoittamisesta. Silti se arvioi, etteivät kyseiset rajoitukset ole 36 artiklan mukaan perusteltuja, koska ne ovat liian ankaria ja niiden haitallinen vaikutus tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen yhteisössä ei ole oikeassa suhteessa tavoitteeseen suojella terveyttä.

10 Ennen tämän väitteen tutkimista on syytä tarkastella perustetta, jonka vastaajana oleva Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on vastauksessaan alustavasti esittänyt puolustuksekseen. Sen mukaan Pohjois-Irlannissa toteutettavat toimenpiteet ovat perusteltuja terveyttä koskevista ongelmista tuoreen siipikarjanlihan kaupassa 15 päivänä helmikuuta 1971 annetun neuvoston direktiivin 71/118/ETY (EYVL N:o L 55, s. 23) 11 artiklan 1 kohdan mukaan. Kyseisen säännöksen sanamuoto on seuraava:

"Elävän siipikarjan ja tuoreen siipikarjanlihan kauppaa koskevia jäsenvaltioiden terveyssäännöksiä sovelletaan kunnes mahdolliset yhteisön säännökset tulevat voimaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2-4 kohdan soveltamista."

11 Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin toteaa ensiksi, että vaikka direktiivin 71/118/ETY tarkoituksena on terveyden suojelua koskevien jäsenvaltioiden säännösten lähentäminen, siinä on erityisesti kyse sellaisen toisesta jäsenvaltiosta lähtöisin olevan siipikarjanlihan, joka osoittautuu ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi, tuontia koskevan valvonnan yhdenmukaistamisesta. Täten on yhden jäsenvaltion alueelta toisen alueelle lähetettävän tuoreen siipikarjanlihan mukaan liitettävään terveystodistukseen sisällytettävä direktiivin 8 artiklan mukaisesti vakuutus terveydestä, jossa todistetaan, että kyseisen lihan on todettu "kelpaavan ihmisravinnoksi". Ainoastaan 11 artiklassa käsitellään terveysvaaroja, joita siipikarjanlihan kaupasta voi aiheutua tuontijäsenvaltion siipikarjalle.

12 Kyseisen 11 artiklan 2-5 kohdassa säädetään toimenpiteistä, jotka on toteutettava, ja menettelyistä, joita on noudatettava, jos jonkin jäsenvaltion alueella on esiintynyt episoottista eläintautia. Muiden lihan kaupasta siipikarjalle mahdollisesti aiheutuvien terveysvaarojen osalta tyydytään artiklan 1 kohdassa toteamaan, että kansallisia säännöksiä "sovelletaan" kunnes yhteisön toimenpiteet tulevat voimaan.

13 Tässä yhteydessä tarkasteltuna 11 artiklan 1 kohdan tarkoituksena ei näytä olevan tilanteen jäädyttäminen sellaiseksi, jollainen se oli direktiivin voimaantuloajankohtana. Kyseinen säännös on ymmärrettävä niin, että siinä jätetään jäsenvaltioille toimivalta antaa tuoretta siipikarjanlihaa koskevat terveyssäännöt, kunnes yhteisön toimenpiteet toteutetaan. Tämän vuoksi sen vaikutuksena ei voi olla jäsenvaltioiden vapauttaminen velvoitteestaan noudattaa direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla alalla perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklassa määrättyjä kieltoja.

14 Näin ollen on syytä tutkia, ovatko tuonnin rajoitukset "perusteltuja" eläinten terveyden suojelemiseksi vai ovatko ne, kuten komissio väittää, ankarampia kuin tällaisen suojelun varmistamiseksi on tarpeen.

15 Edellä mainitussa 15.7.1982 annetussa tuomiossa todettiin jo joitakin tosiseikkoja, joilla on merkitystä myös tässä tapauksessa. Yhtäältä käytettävissä olevat tilastot osoittavat Newcastlen taudin esiintymisen yhteisössä vähentyneen jatkuvasti viimeksi kuluneiden kuuden vuoden aikana. Vuonna 1981 ainoat jäsenvaltiot, joissa todettiin esiintyneen joitakin tautitapauksia, olivat Italia (kaksi) ja Kreikka (12). Toisaalta niissä maissa, joissa rokotukset sallitaan, on käytäntönä rokottaa ainoastaan osa siipikarjasta (vuonna 1981 Ranskassa ja Isossa-Britanniassa 40 prosenttia). Tavanomaisesti rokotukset koskevat ensisijaisesti munivia kanoja ja siitoslintuja, eivät teuraseläimiä.

16 Näin ollen vaara, että rokotettuihin lintuihin pesiytyneet ja kyseisten lintujen ruhoissa tai näistä ruhoista tuotetuissa lihavalmisteissa taikka kyseisten lintujen munimissa munissa aktiivisina säilyneet luonnonviruskannat saastuttaisivat Pohjois-Irlannin siipikarjan, on erittäin vähäinen. Tämä vaara ei riitä perusteluksi tuonnin täydelliselle kieltämiselle niistä jäsenvaltioista, joissa rokotukset sallitaan.

17 Vaikka on totta, että Pohjois-Irlannissa sovellettavan kaltainen siipikarjan rokottamiskielto voi saattaa kyseisen siipikarjan varsin alttiiksi tartuntavaaralle ja että toimenpiteet, jotka muissa olosuhteissa olisivat tarpeettomia, voivat olla sen vuoksi perusteltuja, komissio katsoo kuitenkin, että riidanalaiset kiellot ovat olleet laajempia kuin 36 artiklan mukaan voi olla perusteltua. Siipikarjan ruhojen ja lihan tuontikielto on joka tapauksessa ollut suhteeton siihen tavoitteeseen nähden, johon sillä on pyritty, kyseisen tuonnin ollessa lähtöisin maasta, jossa Newcastlen tautia ei ole todettu esiintyneen useaan vuoteen, ja kun lisäksi kyseisten ruhojen ja lihan on osoitettu olevan peräisin rokottamattomista linnuista.

18 Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen esittämät perustelut, joiden mukaan Pohjois-Irlannin siipikarjakanta on niin tiheä, että mikä tahansa tartunta olisi vaaraksi koko siipikarjalle, ja siipikarjateollisuus Pohjois-Irlannille taloudellisesti niin tärkeä, että epitsoottisesta eläintaudista olisi sille vakavat seuraukset, eivät ole omiaan muuttamaan näitä arviointeja, jotka perustuvat tartuntavaaran tietyiltä osin täydelliseen puuttumiseen.

19 Vaikka 36 artikla sallii Yhdistyneen kuningaskunnan Pohjois-Irlannin osalta jatkaa tarkastusten suorittamista ja tarvittaessa rajoittaa tuontia sen siipikarjan suojaamiseksi Newcastlen taudilta, kyseistä perustamissopimuksen määräystä rikotaan, jos kyseinen jäsenvaltio pitää voimassa niistä jäsenvaltioista, joissa Newcastlen taudin vastaiset rokotukset sallitaan, Pohjois-Irlantiin tulevaa siipikarjatuotteiden tuontia koskevan täydellisen kiellon.

20 Tätä johtopäätöstä eivät kumoa vastaajan esittämät, muita siipikarjan tauteja kuin Newcastlen tautia koskevat väitteet. Asian valmistelussa on käynyt ilmi, että siltä osin kuin kyseisiä tauteja on esiintynyt yhteisön siipikarjassa viimeksi kuluneina vuosina, nämä taudit eivät tavanomaisesti leviä siipikarjan ruhojen ja lihan tai muiden kuin siitosmuniksi tarkoitettujen munien välityksellä. Vaikkei tätä kautta tapahtuvan tartunnan vaaraa voida eläinlääketieteellisesti täysin kiistää, kiistattoman varmaa on, ettei tämä vaara ole suurempi kuin Newcastlen taudin tartuntavaara.

21 Kaikkien edellä esitettyjen näkökohtien perusteella komission kanne on tältä osin hyväksyttävä.

II Lisenssijärjestelmä

22 Komission mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöön sekä Ison-Britannian että Pohjois-Irlannin osalta sisältyvän kaltainen tuontilisenssijärjestelmä on ristiriidassa perustamissopimuksen kanssa. Tällainen järjestelmä on jo itsessään 30 ja 36 artiklan vastainen, elleivät kyseiset lisenssit ole yleisiä ja avoimia lisenssejä.

23 Yhdistynyt kuningaskunta on kiistänyt tämän näkökohdan. Sen mielestä erityiset lisenssit, vaikka ne ovat 30 artiklassa tarkoitettuja määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä, voivat olla tietyin edellytyksin perusteltuja eläinten terveyden suojelemiseksi 36 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Ottaen huomioon 15.7.1982 annetun tuomion Yhdistynyt kuningaskunta ei katso toistaiseksi olevan syytä määrätä erityisiä lisenssejä Isoon-Britanniaan tuotaville siipikarjatuotteille, mutta sen mukaan on mahdotonta ennakoida, ovatko tällaiset lisenssit tulevaisuudessa perusteltuja erityisten seikkojen vuoksi.

24 Tältä osin on syytä huomauttaa, että vaikka lisenssin vaatiminen on pelkkänä muodollisuutenakin perustamissopimuksen 30 artiklan vastaista, tästä ei välttämättä seuraa, etteikö kyseinen toimenpide voisi jossain tapauksessa olla 36 artiklan nojalla perusteltu. Tämän vuoksi on aiheellista tutkia, onko lisenssijärjestelmä toimenpiteenä suhteeton siihen tavoitteeseen nähden, johon sillä pyritään, ottaen huomioon mahdollisuuden, että samaan päämäärään voitaisiin kenties päästä vapaata liikkuvuutta vähemmän rajoittavin toimenpitein.

25 Tällaista suhteettomuutta ei missään tapauksessa voida todeta Pohjois-Irlannin muodostamassa erityistapauksessa sen siipikarjan edellä esitettyjen ominaispiirteiden vuoksi. Vastaus kysymykseen, voiko eläinten terveyttä koskeviin kansallisiin toimenpiteisiin sisältyä tuontilisenssijärjestelmä ilman, että perustamissopimuksen 36 artiklaa rikotaan, määräytyy tosiasiassa sen mukaan, millaisessa suhteessa tällaisesta järjestelmästä aiheutuvien hallinnollisten ja taloudellisten rasitusten muodostama haitta on jossain konkreettisessa tapauksessa kyseisestä tuonnista eläinten terveydelle mahdollisesti aiheutuviin vaaroihin.

26 Ei ole osoitettu, etteivätkö kyseiset vaarat voisi Pohjois-Irlannin tapauksessa olla tietyissä olosuhteissa kyseistä haittaa painavampia. Tämä johtopäätös riittää perusteluksi kanteen tämän kohdan hylkäämiselle Pohjois-Irlannin osalta.

27 Kyseistä johtopäätöstä ei voida kuitenkaan soveltaa Yhdistyneen kuningaskunnan muihin osiin, joissa siipikarjan ominaispiirteet eivät ole samat kuin Pohjois-Irlannissa. Vaikka on totta, että muista jäsenvaltioista lähtöisin olevien siipikarjatuotteiden tuonti Isoon-Britanniaan on nykyisin sallittua yleisin ja avoimin lisenssein, Yhdistyneen kuningaskunnan voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa silti edelleen erityisiä lisenssejä koskevan vaatimuksen käyttöönoton kyseisen tuonnin osalta uudelleen minä ajankohtana tahansa ilman, että kyseistä lisenssien uudelleen käyttöönottoa olisi tarpeen perustella epitsoottisilla eläintaudeilla tai muilla ihmisten tai eläinten terveyteen liittyvillä seikoilla. Näin ollen kyseisen lainsäädännön pitäminen voimassa ei ole perustamissopimuksen 36 artiklan mukaan perusteltua.

III Munavalmisteet

28 Kanteen viimeinen kohta koskee lisenssijärjestelmän soveltamista lämpökäsiteltyjen munavalmisteiden tuontiin Englantiin, Walesiin ja Skotlantiin.

29 Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on edellyttänyt kyseisiltä tuotteilta erityisiä tuontilisenssejä tuotaessa niitä jäsenvaltioista, joissa rokotukset Newcastlen tautia vastaan sallitaan. Tämä toimenpide on otettu käyttöön 1.9.1981 alkaen osana Yhdistyneen kuningaskunnan elokuussa 1981 toteuttamaa toimenpidekokonaisuutta. Yhteisöjen tuomioistuimen 15.7.1982 antamassa tuomiossa kyseiseen toimenpidekokonaisuuteen kuuluvien tuontikieltojen on todettu olevan ristiriidassa perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan kanssa.

30 Niiden Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamien tietojen mukaan, joita komissio ei ole kiistänyt, lämpökäsiteltyjen munavalmisteiden tuonnille asetettu erityisiä lisenssejä koskeva vaatimus on peruutettu 1.7.1983 alkaen. Yhteisöjen tuomioistuimen 15.7.1982 antaman tuomion perusteella erityisten lisenssien järjestelmä on tosiasiassa korvattu yleisten ja avointen lisenssien järjestelmällä Englannin, Walesin ja Skotlannin osalta.

31 Näiden tietojen perusteella komissio on ilmoittanut pysyvänsä kanteessaan 1.9.1981 ja 1.7.1983 välisen ajanjakson osalta.

32 Tältä osin kanne on hyväksyttävä. Syistä, joihin jo 15.7.1982 annetussa tuomiossa vedottiin, toimenpiteiden, joiden vaikutuksesta lämpökäsitellyiltä munavalmisteilta vaadittiin 1.8.1981 alkaen erityinen tuontilisenssi tuotaessa niitä jäsenvaltioista, joissa rokotukset Newcastlen tautia vastaan sallittiin, käyttöönotto ei ole ollut perustamissopimuksen 36 artiklan mukaan perusteltua, minkä vuoksi se on ollut 30 artiklan nojalla kiellettyä.

33 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että Yhdistynyt kuningaskunta on

a) soveltaessaan toimenpiteitä, joiden vaikutuksesta muiden siipikarjatuotteiden kuin untuvikkojen, siitosmunien ja lämpökäsiteltyjen munavalmisteiden tuonti Pohjois-Irlantiin jäsenvaltioista, joissa rokotukset Newcastlen tautia vastaan sallitaan, on estynyt,

b) pitäessään voimassa lainsäädännön, johon sisältyy järjestelmä, joka mahdollistaa muiden kuin yleisten ja avoimien lisenssien vaatimisen Englantiin, Walesiin ja Skotlantiin tuotavilta siipikarjatuotteilta, vaikkei tällainen vaatimus ole epitsoottisten eläintautien tai muiden ihmisten tai eläinten terveyteen liittyvien seikkojen vuoksi perusteltu,

c) soveltaessaan 1.9.1981 ja 1.7.1983 välisenä ajanjaksona toimenpiteitä, joiden vaikutuksesta lämpökäsitellyiltä munavalmisteilta edellytettiin erityisiä tuontilisenssejä tuotaessa niitä Englantiin, Walesiin ja Skotlantiin jäsenvaltioista, joissa rokotukset Newcastlen tautia vastaan sallittiin,

jättänyt noudattamatta sille perustamissopimuksen nojalla kuuluvia jäsenyysvelvoitteita ja että muilta osin kanne on hylättävä.

Päätökset oikeudenkäyntikuluista


Oikeudenkäyntikulut

34 Työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Koska vastaaja on hävinnyt asian, vastaaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut myös väliintulijana kantajan vaatimuksia tukeneen Ranskan tasavallan osalta. Väliintulijana vastaajan vaatimuksia tukenut Irlanti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Päätöksen päätösosa


Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Yhdistynyt kuningaskunta on jättänyt noudattamatta sille perustamissopimuksen nojalla kuuluvia jäsenyysvelvoitteita

a) soveltaessaan toimenpiteitä, joiden vaikutuksesta muiden siipikarjatuotteiden kuin untuvikkojen, siitosmunien ja lämpökäsiteltyjen munavalmisteiden tuonti Pohjois-Irlantiin jäsenvaltioista, joissa rokotukset Newcastlen tautia vastaan sallitaan, on estynyt,

b) pitäessään voimassa lainsäädännön, johon sisältyy järjestelmä, joka mahdollistaa muiden kuin yleisten ja avoimien lisenssien vaatimisen Englantiin, Walesiin ja Skotlantiin tuotavilta siipikarjatuotteilta, vaikkei tällainen vaatimus ole epitsoottisten eläintautien tai muiden ihmisten tai eläinten terveyteen liittyvien seikkojen vuoksi perusteltu,

c) soveltaessaan 1.9.1981 ja 1.7.1983 välisenä ajanjaksona toimenpiteitä, joiden vaikutuksesta lämpökäsitellyiltä munavalmisteilta edellytettiin erityisiä tuontilisenssejä tuotaessa niitä Englantiin, Walesiin ja Skotlantiin jäsenvaltioista, joissa rokotukset Newcastlen tautia vastaan sallittiin.

2) Muilta osin kanne hylätään.

3) Vastaaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut myös väliintulijana kantajan vaatimuksia tukeneen Ranskan tasavallan osalta. Väliintulijana vastaajan vaatimuksia tukenut Irlanti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Top