61975V0001

1. Kansainväliset sopimukset - ETY sopimuspuolena - Yhteisöjen tuomioistuimen ennalta antama lausunto - Lausuntopyyntöjen tutkiminen - Suunniteltu sopimus - Sopimuksen käsite

(ETY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

2. Kansainväliset sopimukset - ETY sopimuspuolena - Yhteisöjen tuomioistuimen ennalta antama lausunto - Lausuntopyyntöjen tutkiminen - Sopimuksen yhteensoveltuvuus perustamissopimuksen sääntöjen kanssa - Aineellisoikeudelliset säännöt ja toimivaltasäännöt

(ETY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

3. Kansainväliset sopimukset - ETY sopimuspuolena - Yhteisöjen tuomioistuimen ennalta antama lausunto - Lausuntopyyntöjen tutkiminen - Tutkimisen laajuus - Määräaika - Määräajan puuttuminen

(ETY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

4. Yhteinen kauppapolitiikka - Yhteisen kauppapolitiikan käsite

(ETY:n perustamissopimuksen 113 artikla)

5. Yhteinen kauppapolitiikka - Yhteisen kauppapolitiikan toteuttaminen - ETY:n toimivalta - Kansainvälisten sopimusten tekeminen

(ETY:n perustamissopimuksen 112, 113 ja 114 artikla)

6. Yhteinen kauppapolitiikka - Yhteisen kauppapolitiikan toteuttaminen - Kansainvälisten sopimusten tekeminen - Yhteisön yksinomainen toimivalta

(ETY:n perustamissopimuksen 113 ja 114 artikla)

7. Yhteinen kauppapolitiikka - Yhteisen kauppapolitiikan toteuttaminen - Jäsenvaltioille mahdollisesti asetetut velvoitteet - Jäsenvaltioiden yksipuolisen toiminnan kielto - Yhteinen toiminta

(ETY:n perustamissopimuksen 113 artikla)

1. Kun perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa viitataan "sopimukseen", sana sopimus on siinä yleisessä merkityksessä, ja sillä tarkoitetaan kaikkia kansainvälisoikeudellisten oikeussubjektien tekemiä velvoittavia sitoumuksia sitoumusten muodosta riippumatta.

2. Sopimuksen yhteensoveltuvuutta perustamissopimuksen määräysten kanssa on arvioitava ottamalla huomioon perustamissopimuksen säännöt kokonaisuudessaan, toisin sanoen sekä yhteisön toimielinten toimivallan laajuutta koskevat säännöt että aineellisoikeudelliset säännöt huomioon ottaen.

3. Menettelyssä, jossa yhteisöjen tuomioistuimen ennalta antamaa lausuntoa pyydetään ETY:n tekemän kansainvälisen sopimuksen yhteensoveltuvuudesta perustamissopimuksen kanssa, on tutkittava kaikki kysymykset, jotka voidaan saattaa joko yhteisöjen tuomioistuimen tai mahdollisesti kansallisten tuomioistuinten oikeudelliseen harkintaan siltä osin kuin nämä kysymykset ovat omiaan herättämään epäilyksiä sopimuksen aineellisesta tai muodollisesta pätevyydestä perustamissopimuksen kannalta. Koska 228 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan menettely ei ole luonteeltaan oikeudenkäyntimenettely, perustamissopimuksessa ei aseteta määräaikaa lausuntopyynnön esittämiselle.

4. Yhteinen kauppapolitiikka ja erityisesti vientipolitiikka käsittävät välttämättä vientitukijärjestelmät ja etenkin toimenpiteet, jotka koskevat luottoja, joilla on tarkoitus rahoittaa vientitoimiin liittyviä paikalliskustannuksia.

5. Toteuttaessaan yhteistä kauppapolitiikkaa koskeviin määräyksiin, erityisesti perustamissopimuksen 113 artiklaan, sisältyvien periaatteiden täytäntöönpanemiseksi tarvittavia toimenpiteitä yhteisö voi toimivaltansa nojalla yhteisön oikeuden sisäisten sääntöjen antamisen lisäksi tehdä sopimuksia kolmansien valtioiden kanssa perustamissopimuksen 113 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan mukaisesti.

6. Perustamissopimuksen 113 ja 114 artiklan määräyksistä, jotka koskevat niitä edellytyksiä, joiden mukaisesti on perustamissopimuksen mukaan tehtävä kauppapolitiikkaa koskevat sopimukset, ilmenee, ettei jäsenvaltioilla ja yhteisöllä voi olla rinnakkaista toimivaltaa kyseisellä alalla.

7. Jotta "sisäiset" ja "ulkoiset" toimenpiteet, jotka yhteisö toteuttaa yhteisen kauppapolitiikan yhteydessä, olisivat yhteensoveltuvia perustamissopimuksen kanssa, niiden ei välttämättä

välttämättä tarvitse käsittää niihin mahdollisesti liittyvien velvollisuuksien ja maksuvelvoitteiden siirtoa yhteisön toimielimille. Kyseisten toimenpiteiden tarkoituksena on ainoastaan korvata jäsenvaltioiden yksipuolinen toiminta kyseisellä alalla koko yhteisön yhteisellä, yhdenmukaisiin periaatteisiin perustuvalla toiminnalla.

EY:n komissio on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimeen 14.7.1975 jättämällään kirjelmällä yhteisöjen tuomioistuimelle lausuntopyynnön ETY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla, jossa määrätään seuraavaa:

"Neuvosto, komissio tai jäsenvaltio voi hankkia yhteisön tuomioistuimen lausunnon siitä, onko suunniteltu sopimus sopusoinnussa tämän sopimuksen määräysten kanssa. Jos yhteisön tuomioistuimen lausunto on kielteinen, sopimus voi tulla voimaan vain 236 artiklassa määrätyin edellytyksin."

Selvitys lausuntopyynnöstä

Tällä pyynnöllä pyritään saamaan yhteisöjen tuomioistuimen lausunto siitä, onko OECD:ssä laadittu luonnos "paikalliskustannusten standardia koskevasta järjestelystä" sopusoinnussa ETY:n perustamissopimuksen kanssa, sekä erityisesti siitä, onko yhteisöllä toimivalta sopia tällaisesta järjestelystä ja jos näin on, onko tämä toimivalta yksinomainen.

Komissio on 19.12.1974 antanut neuvostolle seuraavan suosituksen:

"Suositus neuvoston päätökseksi yhteisön kannasta Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä paikalliskustannuksia koskevan järjestelyn osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 113 artiklan,

ottaa huomioon komission suosituksen,

sekä katsoo, että

on aiheellista antaa tiettyjä ohjeita kannasta, joka yhteisön on otettava Talou- dellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä paikalliskustannusten standardia koskevan järjestelyn laatimisen osalta,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Kun Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä laaditaan paikalliskustannusten standardia koskevaa järjestelyä, komissio ilmaisee yhteisön kannan liitteessä esitettyjen ohjeiden mukaisesti.

Komissio kuulee perustamissopimuksen 113 artiklassa määrättyä erityiskomi-teaa, joka avustaa komissiota tämän tehtävässä."

Suunniteltu järjestelyluonnos kuuluu seuraavasti:

"Seuraava standardi koskee kaikkia julkisen vallan tukemia ja vientiluottoihin 1 liittyviä sopimuksia, jollei jäljempänä sanotusta muuta johdu.

I Standardi

1. Järjestelyyn osallistuvat hallitukset ovat yhtä mieltä siitä, että ne rahoittavat tai takaavat enintään 100 prosenttia maasta vietyjen tavaroiden ja palvelujen arvosta ('maasta viedyt tavarat ja palvelut' käsittävät myös kolmansien maiden toimittamat tavarat ja palvelut). Näin ollen niiden paikalliskustannusten määrä, jotka voivat saada julkisista varoista tuettua luottoa, ei saa ylittää maksuja, jotka saadaan viedyistä tavaroista ja palveluista viejän sopimusvelvoitteiden täyttymiseen 2 mennessä.

2. Lisäksi hallitukset sopivat siitä, että ne eivät myönnä edellä 1 lausekkeessa esitetyn mukaista tukea niille paikalliskustannuksia koskeville luotoille tai luottotakuille, joiden korot tai laina-aikaa koskevat ehdot ovat edullisempia kuin niiden tavaroiden ja palveluiden vientiin myönnettyjen luottojen tai luottotakuiden korot tai ehdot, joihin paikalliskustannukset liittyvät.

3. 'Paikalliskustannuksilla' tarkoitetaan ostajan maasta lähtöisin olevien tavaroiden ja palvelujen hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia. Näiden tavaroiden ja palvelujen on oltava tarpeen joko viejän sopimuksen täytäntöönpanoa varten tai viejän sopimuksen kohteena olevan hankkeen loppuun saattamista varten.

II Tiettyjen liiketoimien poissulkeminen

Paikalliskustannusten standardia ei sovelleta:

a) sellaisiin puhtaasti sotilaallisia tarkoituksia varten suoritettaviin liiketoimiin, joista on neuvoteltu tai joista neuvotellaan sopimuspuolena olevan hallituksen sotilasviranomaisten ja jonkin muun hallituksen kesken,

b) sellaisiin kehitysmaiden kanssa käytäviin liiketoimiin, joita Kehitysapukomitea saattaa pitää julkisena kehitysavustuksena (DAC) tai jotka siitä huolimatta, että ne ovat kokonaisuudessaan tai osittain jostain muualta kuin DAC:sta rahoitettuja, ovat osa osallistuvan valtion kansallista avustusjärjestelmää.

III Poikkeukset standardista

1. Paikalliskustannusten standardista voidaan poiketa ainoastaan poikkeustapauksissa.

1 - Joko toimitusluottoihin tai ostajaluottoihin.

2 - Sopimusvelvoitteiden täyttymishetki määräytyy niiden stan- dardien mukaan, jotka Bernin unionissa on vahvistettu luoton alkamisajankohdan määrittämiselle.

2. Tavarantoimittajan kotimaan hallituksen on ilmoitettava kaikista poikkeuksista suoraan kaikille standardiin osallistuville hallituksille viimeistään silloin, kun se ilmoittaa asiasta tavarantoimittajalle, ja sen on annettava muille standardiin osallistuville hallituksille riittävästi aikaa mukautua näihin ehtoihin.

3. Kussakin ilmoituksessa on täsmennettävä:

a) paikalliskustannusten kokonaismäärä,

b) niiden maksujen määrä, jotka saadaan viejän sopimusvelvoitteiden täyttymiseen mennessä,

c) vietyjen tavaroiden ja palvelujen arvo.

Edellä mainitut seikat on ilmoitettava prosentuaalisena osuutena julkista tukea saavan sopimuksen kokonaisarvosta.

IV Yleiset määräykset

1. Jokainen järjestelyyn osallistuva hallitus voi saada toiselta sopimuspuolena olevalta hallitukselta tietoja, joiden avulla se voi varmistua järjestelyn määräysten noudattamisesta yksittäisessä liiketoimessa. Järjestelyyn osallistuvat hallitukset sitoutuvat antamaan pyydetyt tiedot mahdollisuuksiensa rajoissa ja mahdollisimman nopeasti. OECD:n sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti osallistujat voivat pyytää pääsihteeriä toimimaan omasta puolestaan edellä mainitussa asiassa ja toimittamaan saadut tiedot järjestelyyn osallistujille.

2. Tätä järjestelyä tarkistetaan ensimmäisen kerran vuoden voimassaolon jälkeen ja sen jälkeen aina osallistuvien hallitusten sitä pyytäessä. Osallistuva hallitus voi vetäytyä tästä järjestelystä ilmoitettuaan siitä järjestelyyn osallistuville kolme kuukautta ennen aiottua vetäytymistä. Tämän määräajan kuluessa järjestetään jonkin osallistujan sitä pyytäessä Vientiluotto- ja vientitakuuryhmän kokous, ja mikä tahansa muu järjestelyyn osallistuva hallitus voi ilmoitettuaan aikomuksestaan osapuolille vetäytyä sopimuksesta samana päivänä kuin vetäytymisestään ensin ilmoittanut hallitus."

Tämä luonnos on tarkoitus saattaa voimaan "OECD:n neuvoston päätöslauselmana paikalliskustannusten standardia koskevasta järjestelystä".

OECD:n Vientiluotto- ja vientitakuuryhmän 11.2.1975 laatimassa "Luonnoksessa neuvoston kertomukseksi paikalliskustannusten standardista" esitetään tältä osin seuraavaa:

"Puheenjohtaja on asiakirjassa TC/ECG/75.1 esitetyn mukaisesti ollut yhteydessä asianomaisiin valtuuskuntiin niiden kysymysten johdosta, joita ne ovat esittäneet järjestelyluonnoksesta TC/ECG/74.26. Näiden yhteydenottojen tulosten perusteella ja ottaen huomioon, että muut valtuuskunnat olivat aiemmin kirjallisesti tai hiljaisella sopimuksella hyväksyneet järjestelyluonnoksen, puheenjohtaja toteaa, että kaikki valtuuskunnat ovat hyväksyneet asiakirjan TC/ECG/74.26 liitteen. Koko luonnoksen osalta on enää selvitettävä, missä muodossa järjestelyyn osallistuu Euroopan talousyhteisö, jonka on määrä päättää asiasta pian.

Puheenjohtaja kiittää ryhmän jäseniä siitä yhteistyön hengestä, jota nämä ovat osoittaneet noudattamalla niille 22. kokouksessa esitettyä ehdotusta järjestelyn saattamisesta voimaan 'ilman, että tässä vaiheessa pyrittäisiin ratkaisemaan kaikki ongelmat, sillä standardia koskevaa järjestelyä tarkastellaan uudelleen vuoden kuluttua ja ryhmä jatkaa tällä välin työskentelyään muiden seikkojen parissa' [ks. TC/ECG/M/74.2 (Prov.) 5 kohta]. Kuten on päätetty, ryhmä työskentelee edelleen tällä alalla seuraavasta kokouksestaan lähtien.

Puheenjohtaja pitää toivottavana, että ryhmä antaisi mahdollisimman pian ylemmille tahoille luonnoksen järjestelyä koskevasta päätöslauselmasta, jotta järjestely voisi tulla voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1975. Puheenjohtaja on tätä

varten laatinut liitteenä olevan luonnoksen ryhmän kertomukseksi, jossa esitetään lyhyesti järjestelyn olennaiset piirteet ja sitä tehtäessä vallinneet olosuhteet. Jotta kertomus voitaisiin antaa pikaisesti neuvostolle, valtuuskuntia kehotetaan toimittamaan luonnosta koskevat mahdolliset huomautukset sihteeristölle viimeistään 24.2.1975. Jos huomautuksia ei esitetä tähän mennessä, katsotaan, että ryhmä on hyväksynyt luonnoksen."

Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklan 2 kohdan mukaisesti huomautuksia ovat esittäneet:

- EY:n neuvosto

- Irlanti

- Italian tasavalta

- Alankomaiden kuningaskunta

- Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.

Julkisasiamiehiä H. Mayras, A. Trabucchi, J.-P. Warner ja G. Reischl on kuultu yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi lausuntopyynnöstä

A Lausuntopyynnön käsiteltäväksi ottamisen edellytykset

Perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määrätään, että neuvosto, komissio tai jäsenvaltio voi pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta lausunnon siitä, onko suunniteltu yhteisön ja yhden tai useamman kolmannen valtion taikka yhteisön ja kansainvälisen järjestön välinen sopimus sopusoinnussa perustamissopimuksen määräysten kanssa.

Suunnitellun sopimuksen kansainvälisoikeudellinen muoto ei ole ratkaisevaa lausuntopyynnön tutkittavaksi ottamisen kannalta. Kun perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa viitataan "sopimukseen", sana sopimus on siinä yleisessä merkityksessä ja sillä tarkoitetaan kaikkia kansainvälisoikeudellisten oikeussubjektien tekemiä velvoittavia sitoumuksia sitoumusten muodosta riippumatta.

Käsiteltävänä oleva järjestely täyttää nämä edellytykset. Järjestely sisältää "standardin", käyttäytymissäännön, joka koskee tiettyä alaa, joka on määritelty ja vahvistettu täsmällisin, osapuolia velvoittavien ilmaisuin. Jo se, että standardissa nimenomaisesti määrätään, että siitä voidaan poiketa ainoastaan poikkeustapauksissa ja tietyin ehdoin, osoittaa, että järjestely sitoo sopimuspuolia ja vastaa siten perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan määräyksiä.

Lisäksi sopimuksen sisältöä koskevat neuvottelut on saatettu loppuun ja järjestely on tarkoitus saattaa voimaan OECD:n neuvoston päätöslauselmana.

"Luonnoksessa neuvoston kertomukseksi paikalliskustannusten standardista" todetaan kuitenkin, että on vielä selvitettävä, "missä muodossa järjestelyyn osallistuu Euroopan talousyhteisö, jonka on määrä päättää asiasta pian".

Näiden seikkojen perusteella ja ottaen huomioon komission suosituksen "muodosta", jolla yhteisö osallistuu järjestelyyn, on selvää, että järjestelyluonnos on perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu "suunniteltu" sopimus.

Se, että komissio on esittänyt kyseisen sopimuksen yhteensoveltuvuutta perustamissopimuksen määräysten kanssa koskevan ongelman saadakseen yhteisöjen tuomioistuimelta lausunnon yhteisön toimivallasta tehdä suunniteltu sopimus, ei riitä estämään lausuntopyynnön tutkimista perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan perusteella.

Sopimuksen yhteensoveltuvuutta perustamissopimuksen määräysten kanssa onkin arvioitava ottamalla huomioon perustamissopimuksen säännöt kokonaisuudessaan, toisin sanoen sekä yhteisön toimielinten toimivallan laajuutta koskevat säännöt että aineellisoikeudelliset säännöt huomioon ottaen.

Perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan määräyksen tarkoituksena on ehkäistä vaikeuksia, jotka voisivat aiheutua oikeudenkäynneistä, jotka koskisivat yhteisöä sitovien kansainvälisten sopimusten yhteensoveltuvuutta perustamissopimuksen kanssa.

Yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu, jossa tällaisen sopimuksen mahdollisesti todettaisiin olevan joko sisältönsä tai sopimuksen tekemiseen johtaneen menettelyn vuoksi yhteensoveltumaton perustamissopimuksen määräysten kanssa, ei voisi olla aiheuttamatta vakavia vaikeuksia sekä yhteisön että kansainvälisten suhteiden tasolla, ja se olisi omiaan aiheuttamaan vahinkoa kaikille asianosaisille kolmannet maat mukaan lukien.

Tällaisten vaikeuksien välttämiseksi perustamissopimuksessa on otettu käyttöön poikkeuksellinen menettely asian saattamisesta yhteisöjen tuomioistuimen ennakkokäsittelyyn, jotta kysymys sopimuksen yhteensoveltuvuudesta perustamissopimuksen kanssa olisi ratkaistu ennen sopimuksen tekemistä. Tässä menettelyssä on siis tutkittava kaikki kysymykset, jotka voidaan saattaa joko yhteisöjen tuomioistuimen tai mahdollisesti kansallisten tuomioistuinten oikeudelliseen harkintaan siltä osin kuin nämä kysymykset ovat omiaan herättämään epäilyksiä sopimuksen aineellisesta tai muodollisesta pätevyydestä perustamissopimuksen kannalta.

Koska kysymys siitä, onko yhteisöllä toimivalta tehdä jokin tietty sopimus, ja siitä, onko yhteisö käyttänyt toimivaltaansa perustamissopimuksen määräysten mukaisella tavalla, voidaan periaatteessa saattaa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi joko suoraan perustamissopimuksen 169 tai 173 artiklan nojalla tai ennakkoratkaisumenettelyssä, on siis todettava, että tällainen kysymys voidaan saattaa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi 228 artiklan mukaisen ennakkomenettelyn avulla.

Siitä että järjestelyn sisältöä koskevat keskustelut ovat päättyneet, ei voida myöskään perustellusti tehdä johtopäätöstä lausuntopyynnön myöhästymisestä. Perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan menettely ei ole luonteeltaan oikeudenkäyntimenettely, minkä vuoksi perustamissopimuksessa ei aseteta määräaikaa kysymyksessä olevan pyynnön esittämiselle.

On siis todettava, että lausuntopyyntöä ei ole syytä jättää tutkimatta.

B Vastaus esitettyihin kysymyksiin

1. Yhteisön toimivalta tehdä OECD:n paikalliskustannusten standardia koskeva järjestely

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on tarkasteltava erityisesti perustamissopimuksen 112 ja 113 artiklaa.

Perustamissopimuksen 112 artiklassa määrätään seuraavaa:

"Jäsenvaltiot yhdenmukaistavat asteittain, siinä määrin kuin on tarpeen yhteisössä olevien yritysten välisen kilpailun vääristymisen estämiseksi, ennen siirtymäkauden loppua järjestelmänsä, joilla ne myöntävät tukea kolmansiin maihin suuntautuvaan vientiin- - "

Koska vientiluottojen myöntäminen kiistatta kuuluu järjestelmiin, joilla jäsenvaltiot myöntävät tukea vientiin, jo 112 artiklasta seuraa, että kysymyksessä olevalla järjestelyllä luodun standardin tarkoitus koskee alaa, joka perustamissopimuksen määräysten mukaisesti kuuluu yhteisön toimivaltaan.

Toisaalta perustamissopimuksen 113 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätään seuraavaa:

"Yhteinen kauppapolitiikka perustuu yhtenäisiin periaatteisiin etenkin- - vientipolitiikassa- - "

Yhteinen kauppapolitiikka ja erityisesti vientipolitiikka käsittävät välttämättä vientitukijärjestelmät ja etenkin toimenpiteet, jotka koskevat luottoja, joilla on tarkoitus rahoittaa vientitoimiin liittyviä paikalliskustannuksia. Nämä toimenpiteet ovat tärkeä osa kauppapolitiikkaa, jonka käsitteen sisältö on sama riippumatta siitä, käytetäänkö käsitettä jäsenvaltion vai yhteisön kansainvälisen toiminnan yhteydessä.

Direktiiveissä, jotka neuvosto on antanut luottovakuutuksen alalla vuoden 1970 lopulla ja vuoden 1971 alussa, vahvistetaan lisäksi nimenomaisesti, että vientiluotolla on tärkeä tehtävä kansainvälisessä kaupassa ja että se on osa kauppapolitiikkaa.

Näistä syistä järjestelyssä tarkoitettu standardi, joka ei koske ainoastaan perustamissopimuksen 112 artiklassa tarkoitetun vientitukijärjestelmän alaa, vaan yleisemmällä tasolla vientipolitiikkaa ja siten perustamissopimuksen 113 artiklassa määritellyn yhteisen kauppapolitiikan alaa, kuuluu yhteisön toimivaltaan.

Toteuttaessaan edellä mainittuihin määräyksiin, erityisesti perustamissopimuksen 113 artiklaan, sisältyvien yhteistä kauppapolitiikkaa koskevien periaatteiden täytäntöönpanemiseksi tarvittavia toimenpiteitä yhteisö voi toimivaltansa nojalla yhteisön oikeuden sisäisten sääntöjen antamisen lisäksi tehdä sopimuksia kolmansien valtioiden kanssa perustamissopimuksen 113 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan mukaisesti.

Kauppapolitiikka koostuu näet sisäisten ja ulkoisten toimenpiteiden yhdistämisestä ja vuorovaikutuksesta ilman, että kummatkaan näistä toimenpiteistä olisivat ensisijaisia: toisaalta sopimuksilla pannaan täytäntöön ennalta vahvistettua politiikkaa ja toisaalta politiikka itsessään määritellään sopimuksilla.

Nämä sopimukset voivat olla puitesopimuksia, joilla pyritään ottamaan käyttöön yhdenmukaisia periaatteita. Paikalliskustannuksia koskeva järjestely on tällainen. Järjestelyssä ei ole sellaista täsmällistä sisältöä, jota sovellettaisiin erityisiin vientiluottotoimintoihin, ja siinä rajoitutaan asettamaan standardi, määräämään tietyistä rajoituksista ja poikkeuksista ja vahvistamaan yleisiä määräyksiä. Edelleen, yhteisen kauppapolitiikan yhteydessä toteutettavasta vientipolitiikasta ei välttämättä seuraa yleisten tai abstraktien sääntöjen antamista valtion sisäisessä tai yhteisön oikeudessa. Yhteinen kauppapolitiikka on ennen kaikkea seurausta vähittäisestä kehityksestä, joka perustuu erityisiin toimenpiteisiin, jotka voivat kohdistua toisistaan riippumatta kyseisen politiikan "autonomisiin" ja ulkoisiin tekijöihin ja joiden osalta ei yhteisen kauppapolitiikan alaan kuulumista varten välttämättä edellytetä laajan sääntökokonaisuuden olemassaoloa vaan jotka yhdessä asteittain muodostavat tämän kokonaisuuden.

2. Onko yhteisöllä yksinomainen toimivalta?

Vastaus yhteisön toimivallan yksinomaisuutta koskevaan kysymykseen riippuu toisaalta kysymyksessä olevan järjestelyn tavoitteesta ja toisaalta tavasta, jolla yhteinen kauppapolitiikka hahmotetaan perustamissopimuksessa.

Järjestelyssä itsessään, sen kohdissa I ja II, määritellään ne liiketoimet, joihin yhteistä standardia sovelletaan, minkä lisäksi soveltamisalasta on suljettu pois tietyt liiketoimet sen vuoksi, että ne on toteutettu puhtaasti sotilaallisia tarkoituksia varten tai että ne on toteutettu kehitysmaiden kanssa.

Määritelmästä voidaan päätellä, että standardin tarkoitus ja siten myös järjestelyn tarkoitus sisältyy perustamissopimuksen 113 artiklassa määrätyn yhteisen talouspolitiikan toimenpiteisiin.

Yhteinen talouspolitiikka on määritelty tässä artiklassa yhteisön yleisen edun puolustamiseksi yhteismarkkinoiden toiminnan kannalta, ja yhteismarkkinoilla jäsenvaltioiden erityisten intressien on mukauduttava toisiinsa.

Tämä käsitys on kuitenkin selvästi yhteensoveltumaton sen vapauden kanssa, jonka jäsenvaltiot voisivat pidättää itsellään vetoamalla rinnakkaiseen toimivaltaan pyrkiäkseen erikseen turvaamaan omat intressinsä ulkosuhteissa senkin uhalla, että yhteisön yleisen edun tehokas puolustaminen vaarantuisi.

Jäsenvaltioiden yksipuolisesta toiminnasta olisi vaarana seurata sellaisia eroavaisuuksia vientiluottojen myöntämisehdoissa, jotka olisivat omiaan vääristämään eri jäsenvaltioiden yritysten kilpailua ulkomarkkinoilla. Tällaiset vääristymät voidaan poistaa ainoastaan, jos yhteisön yrityksille myönnettävät luottoehdot ovat tiukan yhdenmukaiset yrityksen kotimaasta riippumatta.

Ei voida siis hyväksyä, että järjestelyn sääntelemän alan kaltaisella alalla, joka kuuluu vientipolitiikkaan ja yleisemmällä tasolla yhteiseen kauppapolitiikkaan, jäsenvaltioilla ja yhteisöllä olisi rinnakkainen toimivalta sekä yhteisön tasolla että kansainvälisellä tasolla. Perustamissopimuksen 113 ja 114 artiklan määräyksistä, jotka koskevat niitä edellytyksiä joiden mukaisesti on perustamissopimuksen mukaan tehtävä kauppapolitiikkaa koskevat sopimukset, ilmenee, ettei jäsenvaltioilla ja yhteisöllä voi olla rinnakkaista toimivaltaa kyseisellä alalla.

Jos rinnakkaisen toimivallan olemassaolo hyväksyttäisiin, jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus suhteissaan kolmansiin valtioihin omaksua yhteisön aikomasta kannasta eroavia kantoja, ja siten vääristettäisiin yhteisön toimielinrakennetta, vaarannettaisiin luottamussuhteet yhteisössä ja estettäisiin yhteisöä täyttämästä tehtäväänsä yhteisen edun puolustamisessa.

Sillä, että suunnitellun sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvät velvollisuudet ja maksuvelvoitteet koskevat suoraan jäsenvaltioita, ei ole paljonkaan merkitystä. Jotta "sisäiset" ja "ulkoiset" toimenpiteet, jotka yhteisö toteuttaa yhteisen kauppapolitiikan yhteydessä, olisivat yhteensoveltuvia perustamissopimuksen kanssa, niiden ei välttämättä tarvitse käsittää niihin mahdollisesti liittyvien velvollisuuksien ja maksuvelvoitteiden siirtoa yhteisön toimielimille. Kyseisten toimenpiteiden tarkoituksena on ainoastaan korvata jäsenvaltioiden yksipuolinen toiminta kyseisellä alalla koko yhteisön yhteisellä, yhdenmukaisiin periaatteisiin perustuvalla toiminnalla.

Myöskään EHTY:n perustamissopimuksen alaan kuuluvien tuotteiden osalta ei ole paljonkaan merkitystä sillä, että jäsenvaltioiden toimivaltaa tehdä OECD:n suunniteltu järjestely on suojattu kyseisen perustamissopimuksen 71 artiklassa, jossa määrätään seuraavaa:

"Tämän sopimuksen soveltamisella ei rajoiteta jäsenvaltioiden hallitusten toimivaltaa kauppapolitiikassa- - "

Käsiteltävänä oleva asia on saatettu yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi ETY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla. Lausunto, jota yhteisöjen tuomioistuimelta pyydetään, koskee siis suunnitellun sopimuksen yhteensoveltuvuutta ETY:n perustamissopimuksen määräysten kanssa ja määrittelee yhteisön toimivallan sopimuksen tekemisessä ainoastaan suhteessa näihin määräyksiin.

Siitä seikasta riippumatta, onko EHTY:n perustamissopimuksen 71 artikla voimassa vielä ETY:n perustamissopimuksen voimaantulon jälkeenkin ottaen huomioon tarve varmistua yhteisöjen tekemien kansainvälisten liiketointen mahdollisimman laajasta yhdenmukaisuudesta, kyseinen määräys ei kuitenkaan missään tapauksessa voi tehdä ETY:n perustamissopimuksen 113 ja 114 artiklaa tehottomaksi ja heikentää toimivaltaa, joka yhteisölle on annettu yhteisen kauppapolitiikan alaan kuuluvien kansainvälisten sopimusten neuvottelemista ja tekemistä varten.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on antanut seuraavan lausunnon:

Yhteisöllä on yksinomainen toimivalta osallistua lausuntopyynnössä tarkoitettuun paikalliskustannusten standardia koskevaan järjestelyyn.