EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 15.12.2021

COM(2021) 802 final

2021/0426(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

{SEC(2021) 430 final} - {SWD(2021) 453 final} - {SWD(2021) 454 final}

PERUSTELUT

1.    EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin, jäljempänä ’direktiivi, tarkistaminen on osa komission vuoden 2021 työohjelmaan kuuluvaa 55-valmiuspakettia, ja se täydentää heinäkuussa 2021 ehdotettuja paketin muita osia 1 . Siinä esitetään visio päästöttömän rakennuskannan saavuttamisesta vuoteen 2050 mennessä. Kuten ilmastoa koskevassa toimintasuunnitelmassa 2 jo todettiin, kyseessä on keskeinen lainsäädäntöväline hiilestä irtautumista koskevien vuosien 2030 ja 2050 tavoitteiden saavuttamiseksi. Se on jatkotoimi perusparannusaallon 3 kolmen painopistealan 4 keskeisille komponenteille. Aikomuksena on muun muassa ehdottaa pakollisia energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia sen jälkeen, kun on tehty vaikutustenarviointi, jossa tarkastellaan niiden soveltamisalaa, aikataulua, vaiheittaista käyttöönottoa ja niihin liittyvää tukipolitiikkaa. Tarvittavien sidosryhmäkuulemisten ja vaikutustenarviointien vuoksi direktiivin ehdotettu tarkistus voisi tapahtua vasta hieman myöhemmin kuin ensimmäiset 55-valmiusaloitteet, jotka hyväksyttiin heinäkuussa 2021.

1.1.Vuorovaikutus 55-valmiuspaketin ja erityisesti uuden päästökauppajärjestelmän kanssa

55-valmiuspaketti on joukko toisiinsa liittyviä ehdotuksia, joita koskevassa vaikutusarvioinnissa tämä seikka otetaan huomioon. Analyysi 5 osoitti, että liiallinen tukeutuminen tiukempiin sääntelypolitiikkoihin johtaisi tarpeettoman suuriin taloudellisiin rasitteisiin, kun taas hiilen hinnoittelu ei yksinään korjaisi markkinoiden jatkuvia toimintapuutteita ja muita kuin taloudellisia esteitä. Valitussa politiikkayhdistelmässä tasapainotetaan sen vuoksi huolellisesti hinnoittelu, tavoitteet, standardit ja tukitoimenpiteet. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin ehdotettu tarkistus perustuu tähän samaan kehykseen. Näin ollen kokonaisyhdistelmän tasapainon muuttaminen edellyttäisi muutoksia politiikan eri osissa. Rakennusalan hiilestä irtautumista edistävien hinnoittelutoimenpiteiden ja tavoitteenasettelujen heikentäminen edellyttäisi vastaavasti tiukempia sääntelytoimenpiteitä direktiivin tarkistamisen yhteydessä, ja erityisesti ne koskisivat asteittaista luopumista fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja pakollisia energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia.

Asiaa koskevat komission vaikutustenarvioinnit ovat osoittaneet, että tavoitteiden saavuttaminen olisi vähemmän varmaa ja tulisi kalliimmaksi ilman lämmityspolttoaineisiin kohdistuvaa hiilen hintasignaalia, jollaisen voisi antaa ehdotettu uusi rakennusten ja tieliikenteen päästökauppajärjestelmä. Tämä toimii parhaiten käsi kädessä EU:n sääntelytoimenpiteiden ja täydentävien kansallisten toimenpiteiden kanssa, mihin taakanjakoasetuksessa, energiatehokkuusdirektiivissä ja uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä ehdotetut kunnianhimoisemmat tavoitteet kannustavat.

Uusi päästökauppajärjestelmä luo taloudellisia kannustimia rakennusten hiilestä irtautumiselle ja tuottaa tuloja, joilla voidaan rahoittaa julkista tukea, erityisesti heikoimmassa asemassa oleville kotitalouksille. Tarkistetussa rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä puututaan perusparannusten muihin kuin taloudellisiin esteisiin 6 . Se luo mahdollistavat puitteet perusparannusten tukemiselle taloudellisesti ilman, että tarvittava rahoitus otettaisiin siinä suoraan käyttöön. Tarkistettu direktiivi voisi edistää merkittävästi vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamista. Direktiiviin liittyvä vaikutustenarviointi 7 osoittaa, että ilman sitä tarvittavat kokonaispäästövähennykset jäisivät noin puoleen siitä, mitä asunto- ja palvelusektorilla tarvitaan vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseksi.

Ilman näitä tarkistuksia tämän vajauksen korjaamiseksi tarvittaisiin lisää toimenpiteitä jäsenvaltioiden tasolla, mutta epävarmuus niiden tehokkuudesta, oikea-aikaisuudesta ja johdonmukaisuudesta suhteessa eurooppalaisessa ilmastolaissa 8 vahvistettuun hiilestä irtautumista koskevaan vuoden 2050 tavoitteeseen veisi kannustimia peruskorjausasteen nopeaan kasvuun. Ilman tehostettuja EU:n tai kansallisia sääntelytoimenpiteitä, joilla lisätään peruskorjausten määrää, hiilen hinnan tulisi olla korkeampi 9 , ja viime kädessä perusparannusten ei-taloudelliset esteet jäisivät edelleen vaikuttamaan.

1.2.Haavoittuvuuteen, kohtuuhintaisuuteen ja energiaköyhyyteen liittyvät kysymykset

Tarkistuksen tärkeä uutuus on energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten käyttöönotto alalla vaaditun muutoksen käynnistämiseksi. Rakennusten perusparannuksilla on kaksi yleisesti tunnustettua myönteistä taloudellista vaikutusta: 1) energiakustannusten aleneminen, mikä lievittää energiaköyhyyttä, ja 2) rakennusten arvon kasvu, kun niistä tulee energiatehokkaampia. Muita etuja ovat asumislaadun paraneminen ja keskimääräistä lyhyemmät tyhjilläänolot.

Alhaisempien energialaskujen hyödyt ovat sitäkin tärkeämpiä tilanteessa, jossa energian hinnat ovat korkeat. Energiatehokkuudeltaan heikoimmissa rakennuksissa asuvat ja energiaköyhyydestä kärsivät ihmiset hyötyisivät kunnostetuista ja paremmista asuinrakennuksista ja energiakustannusten alenemisesta ja olisivat paremmin suojassa markkinahintojen nousulta ja heilahteluilta.

Toisaalta vuokranantajilla saattaa kuitenkin olla houkutus siirtää peruskorjauskustannuksia vuokralaisten maksettaviksi, jotta alkuinvestoinnit voitaisiin kattaa. Lisäksi keskittyminen painotetummin nykyisten energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten korjaamiseen voisi alentaa niiden hintoja entisestään markkinoilla, vaikka energiatehokkuusluokkien ja arvon välillä on jo tietty korrelaatio.

EU:n laajuiset energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset on suunniteltu huolellisesti mahdollisten kielteisten sosiaalisten vaikutusten lieventämiseksi ja sosiaalisten hyötyjen maksimoimiseksi, erityisesti jotta voidaan parantaa energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten asumisoloja ja lieventää tai jopa estää energiaköyhyyttä. Jäsenvaltiot velvoitettaisiin tukemaan energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamista asianmukaisella tukikehyksellä, johon sisältyy taloudellista tukea, teknistä apua, esteiden poistamista ja sosiaalisten vaikutusten seurantaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien osalta.

Kansallisissa rakennusten perusparannussuunnitelmissa kiinnitetään huomiota energiaköyhyydestä kärsivien ja puutteellisissa asunnoissa (esim. vuotavat seinät tai katot) tai ilman riittävää lämmitystä asuvien ihmisten määrän vähentämisen seurantaan. Suunnitelmissa esitetään yleiskatsaus kansallisesta politiikasta ja toimenpiteistä, joilla lisätään heikossa asemassa olevien kotitalouksien vaikutusmahdollisuuksia ja suojelua, lievitetään energiaköyhyyttä ja varmistetaan asuntojen kohtuuhintaisuus.

Tässä ehdotuksessa esitetyt toimenpiteet ovat johdonmukaisia suhteessa politiikkaan ja toimenpiteisiin EU:n eri välineissä, joilla tuetaan sosiaalisesti oikeudenmukaista siirtymää. Näihin kuuluvat muun muassa raportointi edistymisestä kohti kansallisia ohjeellisia tavoitteita energiaköyhyydestä kärsivien kotitalouksien määrän vähentämiseksi kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien mukaisesti sekä suunnitellut investoinnit jakaumavaikutusten vähentämiseksi ja rakenteellisten ratkaisujen edistämiseksi (erityisesti rakennusten energiaperuskorjaus, mukaan lukien energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet tai uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian integrointi ja hiilestä irtautuminen niiden lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmissä), jotta voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista noudattaen ehdotettuja ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelmia. Näihin toimenpiteisiin kuuluu myös energiaköyhyyden neuvontakeskus, joka tukee jäsenvaltioiden toimia energiaköyhyyden lievittämiseksi ja seuraamiseksi.

1.3.Rahoituksen saatavuus, EU:n varat ja kansalliset tukitoimenpiteet

Ehdotus on hyvin koordinoitu muiden asiaankuuluvien välineiden kanssa, erityisesti EU:n ja kansallisten varojen osalta. Elpymis- ja palautumistukiväline käynnistää merkittäviä investointeja rakennusten perusparannuksiin kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien vahvojen ”Kunnostaminen”-lippulaivakomponenttien ansiosta. Tämä jatkuu vuosiin 2025–2026, mikä tasoittaa tietä direktiivin käynnistämille parannuksille.

Nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä on saatavilla EU:n varoja eri ohjelmista, joissa rakennusala on määritelty ensisijaiseksi tavoitteeksi: koheesiopolitiikan aluerahastot, oikeudenmukaisen siirtymän rahasto ja InvestEU-ohjelma ovat tässä suhteessa avainasemassa. Niitä täydennetään erityisellä Euroopan komission kansallisille julkishallinnoille antamalla teknisellä tuella ja avulla, jotta voidaan helpottaa tarvittavien uudistusten toteuttamista ja tehokkaiden investointien valmistelua.

Ehdotetun uuden päästökauppajärjestelmän sosiaalisen ilmastorahaston avulla varmistettaisiin siirtymä elpymis- ja palautumistukivälineen ja nykyistä monivuotista rahoituskehystä seuraavan, vuoden 2027 jälkeisen kauden välillä ja mobilisoitaisiin 72,2 miljardia euroa vuosiksi 2025–2032 kotitalouksien, erityisesti energiatehokkuudeltaan heikoimmissa rakennuksissa asuvien kotitalouksien, tukemiseen. Rahastosta katettaisiin alkukustannukset ja helpotettaisiin sitä, että pienituloiset kotitaloudet voivat noudattaa direktiivissä ehdotettuja energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia. Kansallisten ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelmien mukaiset investoinnit ovat olennainen osa rahoitustoimenpiteitä, jotka sisältyvät direktiivin mukaisiin kansallisiin rakennusten perusparannussuunnitelmiin.

Jotta rakennusten perusparannukset voidaan luokitella kestäväksi taloudelliseksi toiminnaksi EU:n ilmastoluokitusjärjestelmää koskevan delegoidun säädöksen nojalla, niillä on joko saavutettava 30 prosentin energiansäästö tai niiden on täytettävä laajamittaisia korjauksia koskevat energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset tai koostuttava erityisistä kestäviksi luokitelluista yksittäisistä toimenpiteistä. Peruskorjaus ehdotettujen unionin laajuisten energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamiseksi on tyypillisesti sopusoinnussa rakennusten perusparannustoimiin liittyvien EU:n luokitusjärjestelmän kriteerien kanssa.

Lisäksi komissio tarkistaa parhaillaan asiaa koskevaa valtiontukikehystä ja pyrkii tällöin lisäämään sen soveltuvuutta tarkistetun direktiivin tarpeisiin ja erityisesti EU:n tasolla sovittuihin energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksiin. Tuloksena olevat valtiontukisäännökset olisivat tärkeä keino kannustaa siihen, että ryhdytään noudattamaan jo varhaisessa vaiheessa EU:n tasolla asetettuja energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksia liittyen energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten parantamiseen.

1.4.Ehdotuksen tavoitteet

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Kuten edellä on selitetty, ehdotetuilla tarkistuksilla pyritään edistämään sekä työntö- että vetotekijöitä, jotka tukevat rakennusten hiilestä irtautumista samalla kun sitä tukevat myös taakanjakoasetuksessa vahvistetut kansallisten toimien kannustimet ja uuden rakennusten ja tieliikenteen päästökauppajärjestelmän hiilihinnoitteluvaikutukset 10 . Ehdotuksella tarkistetaan voimassa olevaa säädöstä. Se ei korvaa yksittäisiä, esimerkiksi taakanjakoasetuksessa asetettuja tavoitteita, mutta se tukee niiden saavuttamista. Se toimii käsi kädessä ehdotetun uuden päästökauppajärjestelmän kanssa, jolloin välineistä toinen edistää lämmityspolttoaineiden ja -teknologioiden hiilestä irtautumista ja toinen vähentää energiankulutusta.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä esitetään uusista ja olemassa olevista rakennuksista yleinen visio, joka koskee kaikkien muiden 55-valmiuspaketin aloitteiden rakennuksiin liittyviä säännöksiä 11 . Direktiivillä tehostetaan toimia, joilla vähennetään energiankulutusta rakennusalalla, ja edistetään näin myös energiatehokkuusdirektiivissä asetettuja yleisiä energiatehokkuustavoitteita. Perusparannusten määrä lisääntyy rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tarkistusehdotuksen myötä ja otettaessa käyttöön vaatimus siitä, että uusiin rakennuksiin asennettavat lämmitysjärjestelmät eivät saa aiheuttaa suoria kasvihuonekaasupäästöjä ja että on otettava käyttöön uusiutuvia energialähteitä päästöttömän rakennuskannan luomiseksi. Tämä mahdollistaa vuodeksi 2030 asetetun ohjeellisen tavoitteen uusiutuvien energialähteiden osuudesta rakennusten energian loppukulutuksessa uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin mukaisesti. Ehdotuksella tuetaan energiatehottomien fossiilisia polttoaineita käyttävien kattiloiden korvaamista järjestelmillä, joilla ei ole suoria kasvihuonekaasupäästöjä, kuten lämpöpumpuilla ja muilla uusiutuvaan energiaan perustuvilla teknologioilla.

Ehdotuksella parannetaan yksityistä latausinfrastruktuuria rakennusten pysäköintialueilla ja niiden läheisyydessä ja täydennetään päivitettyä AFIR-asetusta (vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskeva asetus), jossa yleiset tavoitteet asetetaan aiempaa korkeammalle, myös koskien yleisesti saatavilla olevaa sähköajoneuvojen latausinfrastruktuuria. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja EU:n uuden kaupunkiliikennettä koskevan kehyksen mukaisesti siihen sisältyy myös säännöksiä polkupyörien pysäköinti-infrastruktuurin parantamisesta.

Ehdotuksella täydennetään myös tuotelainsäädäntöä, esimerkiksi energiamerkintäasetusta, joka kannustaa kuluttajia ostamaan luokkansa parhaita energiaan liittyviä tuotteita ja laitteita käytettäviksi rakennuksissa. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi toimii yhdessä ekosuunnitteludirektiivin kanssa, jossa asetetaan energiatehokkuutta ja muita ympäristöominaisuuksia koskevat vaatimukset energiaan liittyville tuotteille, muun muassa rakennusten teknisille järjestelmille (esim. kattilat, lämpöpumput tai valonlähteet) ja rakennuksissa käytettäville laitteille (esim. kodinkoneet). Rakennustuotteiden kestävyyttä käsitellään rakennustuoteasetuksessa, ja tarkistusehdotus tukee myös tällä osa-alueella jatkuvaa edistymistä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa säännöksillään, jotka tähtäävät rakennusten ilmastokestävyyden vahvistamiseen.

Samalla rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tehostetut tiedotusvälineet, joihin kuuluu myös CO2-parametri, auttavat sijoittajia määrittämään rahallisesti rakennusten hiilestä irtautumisen hyödyt, ja kotitaloudet tai kaupalliset toimijat voivat ottaa paremmin huomioon rakennusten peruskorjausten ja niiden takaisinmaksusuunnitelmien taloudelliset hyödyt. Nämä näkökohdat ovat myös linjassa kestävää toimintaa koskevan EU:n luokitusjärjestelmän kanssa kaikissa rakennuksiin liittyvissä osatekijöissä 12 .

2.    OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 194 artiklan 2 kohtaan, joka on unionin energiapolitiikan oikeusperusta. Ehdotettujen toimenpiteiden tavoitteena on ”edistää energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä uusiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä” (SEUT-sopimuksen 194 artiklan 1 kohdan c alakohta).

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

2.1.    EU:n toimien tarve

Energiapolitiikka kuuluu EU:n ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan ja muodostaa vakiintuneen osan EU:n politiikkaa. Rakennusten energiatehokkuutta koskevaan direktiiviin ehdotetut muutokset johtuvat suurelta osin tarpeesta saattaa se ajan tasalle, jotta voidaan ottaa huomioon EU:n kunnianhimoisemmat ilmasto- ja energiatavoitteet. Tämä tulee sen lisäksi, että komission syyskuussa 2020 julkaisema kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien EU:n laajuisten vaikutusten arviointi 13 osoitti, etteivät energiatehokkuustavoitteet ole vielä tarpeeksi korkealla. Verrattuna tällä hetkellä voimassa oleviin vuoden 2030 päämääriin tavoitteet jäävät 2,8 prosenttiyksikköä primäärienergian kulutuksessa ja 3,1 prosenttiyksikköä energian loppukulutuksessa. Tarkistetussa direktiivissä tarvitaan näin ollen muita EU:n laajuisia toimenpiteitä linjassa sen kanssa, mitä säädetään energiaunionin hallintoa koskevassa asetuksessa 14 .

Rakennukset ovat paikallisia infrastruktuureja, mutta riittämätön peruskorjausaste ja korjausten riittämätön perusteellisuus ovat yleinen ongelma kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Taustalla olevat syyt ovat luonteeltaan enimmäkseen muita kuin taloudellisia, ja ne vaikuttavat kaikissa jäsenvaltioissa. Yhteisen EU:n kehyksen luominen rakennusten hiilestä irtautumista koskevalle kehityspolulle ja siihen liittyville vaatimuksille samalla, kun sitä voisi mukauttaa kansallisiin olosuhteisiin, toisi näin kipeästi kaivattua varmuutta kaikille toimijoille koko peruskorjaus- ja rakennusalan toimitusketjussa sekä parantaisi ennakoitavuutta ja valmiuskykyä kaikissa sidosryhmissä – teollisuudesta aina paikalliseen ja kansalliseen työvoimaan, yksityisiin sijoittajiin ja rahoituslaitoksiin. Pitkän aikavälin peruskorjausstrategioista saadut kokemukset ovat tuoneet esiin, että on tärkeää varmistaa paremmin oikea yhdistelmä joustavuutta ja yhdenmukaistettuja vaatimuksia, jotta voidaan edistää riittäviä toimia kaikissa jäsenvaltioissa EU:n laajuisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

2.2.    EU:n lisäarvo

Tehostettu EU:n yhteinen kehys tarjoaa jäsenvaltioille, joiden tavoitetasot ovat keskenään erilaisia, kannustimet nopeuttaa koordinoidusti ja tarvittavassa laajuudessa energiakäännettä kohti energiatehokkaampia ja kestävämpiä rakennuksia.

Riittävän vahvoilla sääntelysignaaleilla – jotka koskevat sekä nykyistä rakennuskantaa että uusia rakennuksia – edistetään investointeja rakennusten perusparannuksiin, luodaan työpaikkoja, stimuloidaan innovointia sekä lisätään sisämarkkinaetuja rakennusalan tuotteille ja laitteille. Sääntelysignaalit myös vaikuttavat myönteisesti rakennusalan ekosysteemin ja siihen liittyvien alojen kilpailukykyyn. Tämä yhdessä sen kanssa, että käytössä on vahvempi ”yhteinen kieli” yhteisten standardien ja tiedonsaannin ansiosta, varmistaa myös, että rakennusala pystyy vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään mahdollisimman kustannustehokkaasti esimerkiksi mittakaavaetujen avulla.

Rakennukset eivät liiku maasta toiseen, mutta rakennuksiin liittyvä rahoitus sekä niihin asennettavat teknologiat ja ratkaisut, kuten eristysmateriaalit, lämpöpumput, tehokkaat lasiratkaisut tai aurinkosähköpaneelit, liikkuvat rajojen yli. EU:n toimet johtavat kansallisten säännösten nykyaikaistamiseen rakennusalalla hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi, mikä avaa laajempia markkinoita innovatiivisille tuotteille maailmanlaajuisesti ja mahdollistaa kustannusten vähentämisen siellä, missä sitä eniten tarvitaan, samoin kuin teollisen kasvun.

•Suhteellisuusperiaate

•Toimintatavan valinta

3.    JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

•Sidosryhmien kuuleminen

Kattavan kuulemisprosessin mahdollistamiseksi on käytetty täydentäviä menetelmiä, jotta kaikilla sidosryhmillä olisi mahdollisuus vaikuttaa.

–Alustava vaikutustenarviointi (etenemissuunnitelma) julkaistiin komission Kerro mielipiteesi -portaalissa 22. helmikuuta 2021. Se oli avoinna palautetta varten neljän viikon ajan, ja vastauksia saatiin 243.

– Kerro mielipiteesi -portaalissa julkaistiin ”EU Survey” -välinettä hyödyntäen ja komission paremman sääntelyn sääntöjen mukaisesti 30. maaliskuuta 2021 julkinen verkkokysely, joka oli avoinna 12 viikon ajan. Se kattoi mahdollisten toimintavaihtoehtojen laajuuden, tyypin ja suunnittelun monivalinta- ja vapaamuotoisten kysymysten pohjalta. Etenemissuunnitelmaa koskeneen kyselyn tavoin se oli avoin kaikille. Vastauksia saatiin 535. Suurin osa vastanneista oli liike-elämän järjestöjä ja yrityksiä (52 %), EU:n kansalaisia (15 %), kansalaisjärjestöjä (12 %) sekä paikallisia ja kansallisia viranomaisia (7 %).

–Lisäksi 31. maaliskuuta – 3. kesäkuuta 2021 järjestettiin viisi kohdennettua työpajaa. Nämä työryhmätapaamiset organisoitiin temaattisesti tarkastelemaan toimintavaihtoehtojen yksittäisiä osa-alueita aiheinaan ”visio rakennuksista ja hiilivapaaksi saatetusta rakennuskannasta”, ”energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset olemassa oleville rakennuksille”, ”rakennuksia koskevien tietovälineiden parantaminen (painopisteenä energiatehokkuustodistukset)”, ”vihreän ja digitaalisen siirtymän edistäminen” sekä ”helposti saatavilla oleva ja kohtuuhintainen rahoitus – energiaköyhyys”. Kuhunkin työpajaan osallistui keskimäärin yli 200 osallistujaa.

–Sidosryhmien kanssa on jatkettu yhteistyötä tapauskohtaisesti.

Komissio on myös informoinut kansallisia valtuuskuntia ja hallintoja ja kerännyt niiden näkemyksiä energiatyöryhmän, rakennusten energiatehokkuutta käsittelevän komitean ja yhtenäisen toiminnan (Concerted Action) täysistunnoissa.

3.1.    Tiivistelmä sidosryhmien näkemyksistä

Selvä enemmistö julkiseen kuulemiseen vastanneista ilmaisi tukensa energiatehokkuutta koskeville vähimmäisvaatimuksille (75 prosenttia vastaajista kannatti niitä). Vastanneista 61 prosenttia katsoi, että direktiivin säännöksiä pitkän aikavälin peruskorjausstrategioista olisi muutettava, ja 89 prosenttia kannatti vaihtoehtoa, jossa tehostettaisiin jäsenvaltioiden pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissaan määrittelemien tavoitteiden seurantaa. Päästöttömien rakennusten määrittelyä direktiivissä kannatti 84 prosenttia. Vastanneista 73 prosenttia oli sitä mieltä, että direktiivi voisi edistää rakennuksiin liittyvän energiatehokkuustiedon laajempaa saatavuutta ja käytettävyyttä. Energiatehokkuustodistuksia on ajantasaistettava ja niiden laatua parannettava selkeän enemmistön (65 %) mielestä. Vieläkin suurempi enemmistö (76 %) kannatti energiatehokkuustodistusten yhdenmukaistamista.

Yli kaksi kolmasosaa vastaajista (68 %) kannatti sitä, että direktiivin nojalla raportoitaisiin koko elinkaaren aikaisista hiilidioksidipäästöistä (valmistus, rakentaminen, käyttö ja käyttöiän loppu). Sähköisen liikkuvuuden osalta vastaajat ilmaisivat yleisesti tukensa tiukennetuille vaatimuksille. Yli kolme neljäsosaa (77 %) kannatti perusparannusten rahoitustuen kytkemistä tehtävän korjauksen perusteellisuuteen, ja 68 % katsoi, että olisi hyödyllistä antaa oikeudellinen määritelmä ”pitkälle menevästä perusparannuksesta”. Rahoitukseen liittyen yleinen näkemys, joka esitettiin myös työpajoissa, oli se, että rahoituksen saatavuutta tulisi helpottaa yhdistelemällä suoria avustuksia, verokannustimia, energiatehokkuusluottoja ja muunlaisia kannustinmekanismeja ja että tässä yhteydessä pitäisi säätää myös pääsystä keskitettyihin asiointipisteisiin. Pieni- ja keskituloisille kotitalouksille kohdennettu taloudellinen tuki katsottiin tärkeimmäksi politiikkatoimeksi energiaköyhyyden torjumiseksi.

Toimintavaihtoehtoja tarkastelleet työpajat olivat yleisesti samoilla linjoilla julkisessa kuulemisessa esitettyjen näkemysten kanssa ja antoivat lisäksi hyödyllistä lisäpalautetta.

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Tämä ehdotus perustuu vuonna 2016 tehtyyn arviointiin sekä direktiivin täytäntöönpanosta saatuihin tietoihin ja kokemuksiin. Yhteinen tutkimuskeskus (JRC) tuki vaatimustenmukaisuuteen ja kansallisiin käytäntöihin liittynyttä analysointia ja arviointia. Direktiiviä koskevan yhtenäisen toiminnan (EPBD Concerted Action) puitteissa analysoitiin direktiivin täytäntöönpanosta saatuja kansallisia kokemuksia. Lisäksi komissio tukeutuu jatkuvasti kasvavaan vertaisarvioituun empiiriseen tutkimukseen ja hyödyntää useita tukisopimuksia, joita on sekä voimassa että hiljattain saatettu loppuun.

Vaikutusten ja hallinnollisten kustannusten määrällistä ja laadullista arviointia sekä sidosryhmien kannanottojen analysointia tuettiin erityisellä teknistä tukea koskevalla sopimuksella 19 . Tämän sopimuksen mukainen analyysi tehtiin käyttäen mallintamisvälineitä, jotka edustivat rakennuskantaa ja laajempia makrotaloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Tärkein käytetty tilastotieto ja data, myös käytettyjen mallien perustana olevan datajoukon kokoamiseksi, viittaa rakennuskannan seurantakeskuksen ja Eurostatin indikaattoreihin. Myös useiden Horisontti 2020 -puiteohjelmasta rahoitettujen käynnissä olevien tutkimus- ja innovaatiohankkeiden tuloksia arvioitiin ja hyödynnettiin analyysissä.

•Vaikutustenarviointi

Vaikutusarvioinnin analyysi vahvisti, että rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin tarjoama kehys ei riitä vuoden 2030 ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Käytössä ei muun muassa ole erityisiä toimenpiteitä, joilla puututtaisiin rakennusten energiaperuskorjauksia rajoittaviin muihin kuin taloudellisiin esteisiin.

Vaikutusten arvioinnin luonnos toimitettiin kahdesti komission sääntelyntarkastelulautakunnalle. Ensimmäisen kielteisen lausunnon jälkeen lautakunta antoi lopullisen kielteisen lausunnon 20 , jossa korostettiin poliittisen ohjauksen tarvetta liittyen siihen, voidaanko rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tarkistusehdotusta viedä eteenpäin ja millä edellytyksillä. Lautakunta selitti pitäytyvänsä kielteisessä lausunnossaan, koska vaikutusarvioinnin luonnoksessa ei 1) yksilöity selvästi toiminnan lisätarvetta, joka rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tarkistuksella olisi täytettävä, kun otetaan huomioon loput 55-valmiuspaketin ehdotukset; 2) osoitettu vakuuttavasti tarvetta EU:n tasolla yhdenmukaistettuihin toimenpiteisiin, kun otetaan huomioon rakennusalan heterogeenisuus jäsenvaltioissa; eikä 3) selkiytetty riittävästi syitä parhaaksi arvioitujen toimintavaihtoehtojen yksittäisten eri osien valintaan.

Euroopan komission työskentelymenetelmissä annetaan toimielinten välisistä suhteista ja tulevaisuuden ennakoinnista vastaavalle varapuheenjohtajalle valtuudet hyväksyä aloitteen vieminen eteenpäin, vaikka sääntelyntarkastelulautakunta olisi antanut siitä toisen kielteisen lausunnon.

Ottaen huomioon tämän aloitteen poliittinen merkitys, sen rooli heinäkuussa 2021 esitetyssä 55-valmiuspaketissa, kiireellisten toimien tarve rakennusten peruskorjauksen alalla ja se seikka, että sääntelyntarkastelulautakunnan ilmaisema poliittisen ohjauksen tarve voitiin tyydyttävästi täyttää mukautetussa säädösehdotuksessa, komissio on katsonut, myös toimielinten välisistä suhteista ja tulevaisuuden ennakoinnista vastaavan varapuheenjohtajan hyväksynnän pohjalta, että on aiheellista edetä rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tarkistamisessa.

Komissio katsoo, että lautakunnan huomio siitä, että rakennusten energiatehokkuusdirektiivin rooli 55-valmiuspaketissa ei ole riittävän selkeä, heijastaa pikemminkin sen arviota vaikutusarvioinnin luonnoksen laadusta kuin perusluonteista huolta 55-valmiuspaketin yleisestä politiikkayhdistelmästä. On myös tärkeää korostaa, että sääntelyntarkastelulautakunnan lausunnoissa on kyse vaikutusarviointiluonnoksen laadun arvioinnista eikä siihen liittyvien lainsäädäntöehdotusten arvioinnista. Sääntelytoimenpiteiden, hinnoittelumekanismien ja tavoitteiden välistä vuorovaikutusta on selitetty näiden perustelujen edellisissä kohdissa. Tämä vuorovaikutus muodostaa kehyksen ehdotetulle rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tarkistukselle samalla tavalla kuin kaikille muille 55-valmiuspaketin ehdotuksille, joiden tueksi laadituista yksittäisistä vaikutusarvioinneista lautakunta antoi myönteisen arvion.

Komissio on tarkastellut huolellisesti lautakunnan näkemystä, jonka mukaan vaikutusarviointiluonnoksessa ei esitetty riittävän vankkaa näyttöä, joka tukisi parhaaksi arvioitua toimenpidekokonaisuutta, erityisesti mitä tulee ehdotettuun EU:n tason yhdenmukaistamisen asteeseen. Tätä taustaa vasten komissio on poikennut vaikutusarviointiluonnoksessa esitetystä toimintavaihtoehdosta, jonka mukaan tietyntyyppisten rakennusten energiatehokkuutta koskevia EU:n tason vähimmäisvaatimuksia tiukennetaan asteittain ja aikataulutetusti ja että jäsenvaltiot velvoitetaan ottamaan käyttöön kansalliset energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset kaikille muille rakennuksille. Kansallisia energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksia ehdotetaan nyt vapaaehtoisiksi ja kansallisten rakennuskantojen erot otetaan paremmin huomioon antamalla jäsenvaltioille enemmän joustovaraa niiden laatiessa suunnitelmiaan päästöttömän rakennuskannan saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä.

Energiatehokkuudeltaan kaikkein heikoimpia rakennuksia koskevat EU:n tason vähimmäisvaatimukset on kuitenkin säilytetty, jotta kaikilta voidaan varmistaa riittävät ensivaiheen toimet niissä rakennuksissa, joissa voidaan saavuttaa suurimmat energiatehokkuuden parannukset, kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset ja yhteiskunnalliset sivuhyödyt. Jäsenvaltiot voivat vapaasti asettaa näille rakennuksille erityiset määräajat korkeampien energiatehokkuusluokkien saavuttamiseksi vuoteen 2040 ja 2050 mennessä. Jos jäsenvaltiot ottavat käyttöön kansallisia energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksia, ne olisi suunniteltava ottaen huomioon kansallinen etenemissuunnitelma ja kansalliset tavoitteet vuosille 2030, 2040 ja 2050, jotka jäsenvaltiot laativat osana kansallisia rakennusten perusparannussuunnitelmiaan hiilestä irtautumista koskevan yleisen tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä.

Energiatehokkuutta koskevien EU:n tason vähimmäisvaatimusten piiriin kuuluvat kaikkein heikoimmin suoriutuvat rakennukset ovat nimenomaan myös niitä rakennuksia, joissa tarvitaan pidemmälle meneviä perusparannuksia ja joiden osalta hiilihintojen tarjoamat kannustimet jäävät todennäköisimmin riittämättömiksi, kun otetaan huomioon tähän osasektoriin kaikissa jäsenvaltioissa vaikuttavat markkinoiden laajat toimintapuutteet. Koska energiatehokkuudeltaan heikoimpaan rakennuskantaan kuuluvat asuinrakennukset myös ovat yleensä heikoimmassa asemassa olevien kotitalouksien asumia, ehdotettua toimenpidettä (ja sen tukena olevaa rahoituskehystä) pidetään keskeisen tärkeänä ajatellen ilmastosiirtymää, jossa ketään ei jätetä jälkeen. Lisäksi ehdotuksessa annetaan asuinrakennuksille pidempi aika ottaa asteittain käyttöön ja noudattaa energiatehokkuutta koskevia EU:n tason vähimmäisvaatimuksia verrattuna julkisten elinten omistamiin rakennuksiin ja muihin asuinsektorin ulkopuolisiin rakennuksiin.

Edellä esitetyn lisäksi ehdotusta on muutettu myös niin, että merkittävä määrä energiatehokkuustodistusten osatekijöistä on valinnaisia. Verrattuna vaikutusarviointiluonnoksessa parhaaksi arvioituun vaihtoehtoon, jossa useimmat toimenpiteet olivat pakollisia, tämä ehdotus tarjoaa jäsenvaltioille enemmän joustavuutta. Etusijalle on myöskin asetettu jo käytössä olevat mekanismit sen sijaan, että otettaisiin käyttöön uusia vaatimuksia, erityisesti keventämällä kansallisille rakennusten perusparannussuunnitelmille asetettuja vaatimuksia ja ottamalla ne täysimääräisesti mukaan kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin.

Tuloksena oleva ehdotus jättää jäsenvaltioille paljon liikkumavaraa mukauttaa rakennuksiin kohdistuva sääntely- ja rahoituspolitiikkansa kansallisiin ja paikallisiin olosuhteisiin yhteisen kokonaistavoitteen saavuttamiseksi. Direktiivin tarkistuksen merkitys osana 55-valmiuspakettia ei vähene, mutta keskeinen vastuu sen toteuttamisesta lankeaa alun perin suunniteltua enemmän jäsenvaltioille, toissijaisuusperiaatetta noudattaen. Jäsenvaltioita kehotetaan suunnittelemaan ja panemaan täytäntöön riittävän kunnianhimoiset kansalliset rakennusten perusparannussuunnitelmat ottaen asianmukaisesti huomioon taakanjakoasetuksen mukaiset tavoitteensa ja lämmityspolttoaineiden käytölle rakennusalalla ehdotetut päästökatot. Komissio arvioi kansalliset rakennusten perusparannussuunnitelmat tältä pohjalta.

Uudelleentarkastelulausekkeessa viitataan nimenomaisesti komission arvioon siitä, saadaanko rakennuksiin liittyvillä EU:n toimenpiteillä, mukaan lukien hiilen hinnoittelu, aikaan riittävästi parannuksia täysin hiilivapaaksi saatetun, päästöttömän rakennuskannan saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä, vai tarvitaanko unionin tasolla sitovia lisätoimenpiteitä, kuten tiukempia EU:n laajuisia energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksia. Komissio tekee arvion vuoden 2027 loppuun mennessä.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Yksi rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tarkistuksen päätavoitteista vuonna 2018 oli hallinnollisen rasituksen vähentäminen. Oli arvioitu, että parhaaksi arvioidun toimintavaihtoehdon toimenpiteet yhdessä vähentäisivät hallinnollista taakkaa lähes 100 miljoonalla eurolla vuodessa. 21 .

Käsillä olevan tarkistuksen päätarkoituksena yhdessä 55-valmiuspaketin muiden ehdotusten sisältämien rakennuksiin liittyvien näkökohtien kanssa on mukauttaa rakennusala unionin tiukempiin ilmastotavoitteisiin. Tuloksellisuuden varmistamiseksi tarvitaan uusia ja ajantasaisia vaatimuksia. Nämä vaatimukset vaikuttavat pääasiassa jäsenvaltioiden kansallisen ja paikallisen tason hallintoviranomaisiin ja vähemmässä määrin rakennusten omistajiin, ja ne nojautuvat pääasiassa jo käytössä menettelyihin ja rakenteisiin. Tavoiteiltaan ne on asetettu riittävälle tasolle siten, että voidaan yhtäältä saavuttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman päämäärät ja toisaalta antaa yrityksille ja loppukuluttajille aikaa sopeutua vaatimuksiin.

•Perusoikeudet

Ehdotus on yhdenmukainen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 37 artiklan kanssa, jonka mukaan ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen on sisällytettävä unionin politiikkoihin ja varmistettava kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti.

4.    TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

5.    LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

Kun lainsäätäjät ovat hyväksyneet tämän uudelleenlaaditun direktiivin, komissio huolehtii seuraavista toimista helpottaakseen sen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä:

–Laaditaan vastaavuustaulukko, joka toimii sekä jäsenvaltioiden että komission tarkistuslistana osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiselle.

–Järjestetään tapaamisia direktiivin eri osien saattamisesta osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä vastaavien asiantuntijoiden kanssa joko rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä koskevan yhtenäisen toiminnan (CA-EPBD) yhteydessä tai komiteatyöskentelyssä. Tapaamisissa käsiteltäisiin tapoja saattaa kyseiset osat osaksi kansallista lainsäädäntöä ja ratkaistaisiin epäselviä kysymyksiä.

–Järjestetään kahdenkeskisiä tapaamisia tai puhelinneuvotteluja jäsenmaiden kanssa, mikäli niillä on kysymyksiä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.

–Kun määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä on umpeutunut, komissio tekee perusteellisen arvioinnin siitä, ovatko jäsenvaltiot saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään kokonaisuudessaan ja oikein.

•Selittävät asiakirjat (direktiivien osalta)

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Direktiiviä 2010/31/EU muutetaan seuraavassa esitetysti, jotta uusia ja olemassa olevia rakennuksia sekä tietovälineitä koskevat säännökset voidaan mukauttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan, saattaa direktiivin sisältö ajan tasalle tekniikan kehityksen valossa, yksinkertaistaa direktiivin rakennetta sekä huolehtia tehostetuista rahoitus- ja täytäntöönpanomekanismeista.

–Kohdetta muutetaan tuomalla esiin, että direktiivin uudelleenlaadintaa koskevassa ehdotuksessa esitetään visio päästöttömän rakennuskannan saavuttamisesta vuoteen 2050 mennessä, ja ottamalla huomioon uusi täydentävä CO2-parametri valintojen ohjaamiseksi kohti vähähiilisiä ratkaisuja. Ehdotuksessa keskitytään käytöstä syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, mutta se sisältää myös ensimmäiset toimet, joilla on tarkoitus ottaa huomioon rakennuksen koko elinkaaren aikaiset hiilipäästöt.

–Päästöttömälle rakennukselle annetaan uusi määritelmä 2 artiklassa: päästöttömällä rakennuksella tarkoitetaan rakennusta, jonka energiatehokkuus on erittäin korkea energiatehokkuus etusijalle -periaatteen mukaisesti, jolloin edelleen tarvittava erittäin alhainen energiamäärä katetaan kokonaan energialla, joka tuotetaan uusiutuvista lähteistä rakennuksen järjestelmillä tai kaupunginosan tai yhteisön tasolla, jos se on teknisesti mahdollista (erityisesti paikan päällä tuotetulla tai uusiutuvan energian yhteisöltä saatavalla uusiutuvalla energialla taikka kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmästä toimitettavalla uusiutuvalla energialla ja hukkalämmöllä). Päästöttömyydestä tulee uusi standardi uusille rakennuksille – taso, joka on tarkoitus saavuttaa pitkälle menevillä perusparannuksilla vuodesta 2030 alkaen – sekä visio rakennuskannasta vuodelle 2050. Ehdotuksen 2 artiklassa selvennetään myös ”lähes nollaenergiarakennuksen” määritelmää, joka muodostaa edelleen standardin uusille rakennuksille, kunnes päästöttömyyttä aletaan soveltaa. Siitä tulee taso, joka on tarkoitus saavuttaa pitkälle menevillä perusparannuksilla vuoteen 2030 ulottuvalla jaksolla. Nyt määritellään ”pitkälle menevä perusparannus” rakennusten peruskorjauksen mittapuuksi ja myös ”vaiheittain pitkälle menevä perusparannus” toteutuksen helpottamiseksi. Ehdotuksen 2 artiklassa määritellään ”asuntolainasalkkua koskevat vaatimukset”. Ne ovat mekanismi, jolla lainanantajia kannustetaan parantamaan kiinteistösalkkunsa energiatehokkuutta ja mahdollisia asiakkaita kannustetaan tekemään kiinteistöistään energiatehokkaampia.

–Kansallisia rakennusten perusparannussuunnitelmia (aiemmin nimeltään pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat) koskevaa 3 artiklaa on tehty toimivammaksi. Seurantakehystä vahvistetaan säätämällä, että komissio arvioi kansallisten perusparannussuunnitelmien luonnokset ja että osana kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman prosessia annetaan suosituksia. Tietojen esittämisen ja komission niistä tekemän arvioinnin helpottamiseksi ja kansallisten suunnitelmien vertailtavuuden parantamiseksi liitteessä II esitetään yhteinen malli, joka sisältää pakollisia ja vapaaehtoisia osia. Pakollisiin tietoihin kuuluisivat kaupunginosa- ja naapurustokohtaiset toimintamallit, mukaan lukien uusiutuvan energian yhteisöjen ja kansalaisten energiayhteisöjen rooli. Rakennusten perusparannussuunnitelmat on toimitettava osana kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia ja niiden päivityksiä. Poikkeuksellisesti ensimmäisen suunnitelman luonnos on toimitettava viimeistään 30. kesäkuuta 2024, jotta voidaan ottaa huomioon aika tarkistetun direktiivin hyväksymiselle ja voimaantulolle. Edistymisestä kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa ja rakennusten perusparannussuunnitelmien panoksesta kansallisiin ja unionin tavoitteisiin raportoidaan osana energiaunionin hallintoasetuksen mukaista joka toinen vuosi tehtävää raportointia.

–Rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmää koskeva 4 artikla (entinen 3 artikla) ja liite I päivitetään, jotta voidaan selventää mitatun energiankäytön mahdollista käyttöä energiatehokkuuden laskennassa ja todentaa lasketun energiankäytön oikeellisuus. Artiklassa täsmennetään, miten otetaan huomioon uusiutuvista lähteistä tuotetun energian käyttö paikan päällä, esimerkiksi latauspisteissä, samoin kuin energiayhteisöjen toimittama energia.

–Energiatehokkuuden vähimmäisvaatimusten asettamista koskevaa 5 artiklaa (entinen 4 artikla) tarkistetaan mukauttamalla vapautusta, joka suojelluille rakennuksille on ollut mahdollista myöntää kaikista vaatimuksista, tekniikan kehitykseen, joka mahdollistaa tällaisten rakennusten energiatehokkuuden parantamisen muuttamatta niiden teknistä luonnetta ja ulkonäköä.

–Kustannusoptimaalisten tasojen laskemista koskeva 6 artikla (entinen 5 artikla) linjataan vihreän kehityksen ohjelman kanssa. Tässä yhteydessä täsmennetään, että alhaisimpia kustannuksia määritettäessä on otettava huomioon kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kustannukset sekä ympäristöön ja terveyteen kohdistuvat energiankäytön ulkoisvaikutukset. Komissio tarkistaa kustannusoptimaalisten tasojen laskentamenetelmän 30. kesäkuuta 2026 mennessä.

–Kaikki uusia rakennuksia koskevat säännökset on koottu 7 artiklaan.

(a)Siinä täsmennetään, että uusien rakennusten on oltava päästöttömiä rakennuksia vuodesta 2030 alkaen ja uusien julkisten rakennusten on oltava päästöttömiä jo vuodesta 2027. Päästöttömiä rakennuksia koskevat erityisvaatimukset esitetään liitteessä III.

(b)Uusien rakennusten elinkaarenaikainen lämmitysvaikutuspotentiaali (GWP) on laskettava vuodesta 2030 alkaen Level(s)-kehyksen mukaisesti, jolloin saadaan tietoa uusien rakennusten koko elinkaaren aikaisista päästöistä. Koko elinkaaren aikaiset päästöt ovat erityisen merkittävä asia suurten rakennusten osalta, minkä vuoksi niiden laskentavelvollisuutta sovelletaan suuriin rakennuksiin (joiden hyötypinta-ala on yli 2 000 neliömetriä) jo vuodesta 2027 alkaen.

(c)Jäsenvaltioiden on otettava uusien rakennusten osalta huomioon tärkeitä tekijöitä, jotka ulottuvat energiatehokkuusnäkökohtia laajemmalle, kuten terveelliset sisäilmasto-olosuhteet, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, paloturvallisuus, voimakkaaseen seismiseen toimintaan liittyvät riskit ja esteettömyys vammaisten henkilöiden kannalta. Niiden on myös otettava huomioon hiilidioksidipoistumat hiilidioksidin varastoinnissa rakennuksiin tai rakennuksen järjestelmillä.

–Olemassa olevia rakennuksia ja taloudellista tukea koskevissa 8–10 ja 15 artiklassa yhdistyvät seuraavassa mainitut.

(a)Laajamittaisia korjauksia koskevia nykyisiä säännöksiä, jotka tarjoavat mahdollisuuden soveltaa voimassa olevia energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksia (vähimmäiskorjauksen perusteellisuuden varmistamiseksi) ja mahdollistavat myös rakenteelliset parannukset, ilmastonmuutokseen sopeutumisen, vaarallisten aineiden kuten asbestin poistamisen ja esteettömyyden vammaisten henkilöiden kannalta, täydennetään uusilla energiatehokkuutta koskevilla EU:n tason vähimmäisvaatimuksilla (peruskorjausasteen nostamiseksi), jotka koskevat energiatehokkuudeltaan heikoimpia julkisia rakennuksia (ts. julkisten elinten omistamia rakennuksia ja rakennuksen osia) ja muita kuin asuinrakennuksia. Niissä edellytetään, että energiatehokkuusluokan G rakennukset kunnostetaan ja parannetaan vähintään luokkaan F vuoteen 2027 mennessä ja vähintään luokkaan E vuoteen 2030 mennessä ja energiatehokkuudeltaan heikoimmat asuinrakennukset vähintään luokkaan F vuoteen 2030 mennessä ja vähintään luokkaan E vuoteen 2033 mennessä. Keskittymällä rakennuskannan kaikkein heikoimpiin luokkiin varmistetaan toimien keskittäminen rakennuksiin, joihin liittyy suurin potentiaali ajatellen hiilestä irtautumista, energiaköyhyyden lievittämistä ja laajempia sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä. Jäsenvaltioiden on myös osana kansallisia rakennusten perusparannussuunnitelmia vahvistettava (9 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluville rakennuksille) erityiset aikataulut korkeampien energiatehokkuusluokkien saavuttamiselle vuosiin 2040 ja 2050 mennessä pyrkien etenemään kohti kansallisen rakennuskannan muuttamista päästöttömiksi rakennuksiksi. Ehdotuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisten energiatehokkuuden vähimmäisvaatimusten lisäksi jäsenvaltioilla on mahdollisuus sisällyttää kansallisiin perusparannussuunnitelmiinsa kansalliset energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset. Jäsenvaltioiden on tuettava energiatehokkuuden vähimmäisvaatimusten noudattamista tarjoamalla suotuisat edellytykset, mukaan lukien rahoitustuki, erityisesti heikossa asemassa oleville kotitalouksille ja energiaköyhyydestä kärsiville tai sosiaalisissa vuokra-asunnoissa asuville, tekninen apu ja seurantamekanismit. Ehdotettujen säännösten mukaan jäsenvaltiot voivat vapauttaa useita rakennusluokkia velvoitteesta noudattaa energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksia.

(b)Lisäksi otetaan käyttöön vapaaehtoiset peruskorjauspassit rakennuksen omistajille, jotka suunnittelevat rakennuksensa vaiheittaista perusparannusta. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön peruskorjauspassijärjestelmä komission vuoden 2024 loppuun mennessä kehittämän yhteisen kehyksen pohjalta, jotta kansalaiset voivat käyttää tätä välinettä.

(c)Samoin käyttöön otetaan tiukemmat säännökset perusparannusten esteiden poistamisesta ja taloudellisten kannustimien tarjoamisesta keskitettyjen asiointipisteiden avulla, jotka ovat kaikkien rakennusalan sidosryhmien saatavilla. Tarkoituksena on huolehtia, että voidaan puuttua kaikkiin rakennusten perusparannuksen esteisiin, ei pelkästään kustannusesteisiin, ja että jäsenvaltiot edistävät asianmukaista koulutusta. Suuremmat taloudelliset kannustimet ja teknisen tuen toimenpiteet suunnataan pitkälle meneviin perusparannuksiin ja hankkeisiin, jotka kohdistuvat suureen määrään rakennuksia ja johtavat huomattaviin kokonaisenergiansäästöihin. Koska 2020-luvun puolivälissä ostettu kattila voi normaalin käyttöiän perusteella olla edelleen käytössä vuonna 2050, jäsenvaltiot eivät edellä mainittua tavoitetta silmällä pitäen saisi antaa tukea fossiilisia polttoaineita käyttäville kattiloille vuodesta 2027 alkaen.

(d)Jotta kannustetaan sellaisten lämmitysjärjestelmien nopeaan käyttöönottoon, jotka eivät aiheuta suoria päästöjä, ja vältetään hukkainvestoinnit fossiilisia polttoaineita käyttävien kattiloiden uusiin sukupolviin, päästöttömät rakennukset eivät saisi tuottaa hiilidioksidipäästöjä paikan päällä ja jäsenvaltiot voivat valita käytettäväksi EU:n keskiarvoa vastaavan primäärienergiakertoimen sähkön osalta 24 .

(e)Jäsenvaltioiden on myös keskitettävä taloudellinen tukensa energiaköyhyyden lievittämiseen ja tuettava sosiaalista asuntotarjontaa sekä suojeltava vuokralaisia kohtuuttomalta vuokratasolta peruskorjauksen jälkeen.

Sääntelyntarkastelulautakunnan lausuntojen johdosta valittu vaihtoehto energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksiksi ei suoraan vastaa yhtäkään neljästä vaihtoehdosta, joita analysoitiin lautakunnalle toimitetussa vaikutusarvioinnin luonnoksessa. Ehdotusta on muutettu huolellisesti toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti ottaen huomioon erot rakennuskannoissa eri jäsenvaltioiden välillä ja antamalla jäsenvaltioille joustovaraa sen suhteen, miten ne ottavat erityisolosuhteensa huomioon ja toteuttavat tarvittavat parannukset kansallisessa rakennuskannassaan. Siinä keskitytään EU:n laajuisesti energiatehokkuudeltaan heikoimpaan 15 prosenttiin kulloisessakin kansallisessa rakennuskannassa, jotta voidaan maksimoida energiansäästöt, kustannustehokkuus ja energiaköyhyyttä lievittävät vaikutukset samoin kuin kattavammat sosiaaliset ja taloudelliset lisähyödyt, joita EU:n ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseen liittyy.

–Entinen 8 artikla muotoillaan uudelleen. Ehdotuksen 11 artiklassa keskitytään pelkästään rakennuksen teknisiin järjestelmiin. Käyttöön otetaan selkeä oikeusperusta fossiilisia polttoaineita käyttävien kattiloiden kansallisille kielloille. Jäsenvaltiot voivat sen nojalla asettaa lämmönkehittimille kasvihuonekaasupäästöihin tai käytettyyn polttoainetyyppiin perustuvia vaatimuksia. Useat jäsenvaltiot pitävät tällaisia toimenpiteitä olennaisen tärkeinä, jotta voidaan saavuttaa vähähiilinen rakennuskanta ja parantaa ilmanlaatua ja terveyttä. Tällä säännöksellä poistetaan nykyinen oikeudellinen epävarmuus siitä, ovatko tällaiset kiellot sallittuja ekosuunnitteludirektiivin 6 artiklan 1 kohdan ja perussopimusten mukaisten vapaita markkinoita koskevien sääntöjen nojalla. Koska hyvä sisäilman laatu on tärkeä tekijä terveellisissä rakennuksissa, sisäilman laadun seurantaan ja sääntelyyn tarkoitetut mittaus- ja hallintalaitteet on asennettava uusiin rakennuksiin ja mahdollisuuksien mukaan olemassa oleviin rakennuksiin, kun niille tehdään laajamittainen korjaus.

–Kestävän liikkuvuuden infrastruktuuria koskeva 12 artikla linjataan tiukennettujen ilmastotavoitteiden kanssa, mikä vahvistaa nykyisiä vaatimuksia. Esikaapeloinnista tulee normi kaikissa uusissa rakennuksissa ja laajamittaisten korjausten kohteena olevissa rakennuksissa. Latauspisteiden käyttöönottoa uusissa ja kunnostetuissa toimistorakennuksissa tehostetaan erityisesti. Latauspisteiden on mahdollistettava älykäs lataus, ja jäsenvaltioiden on poistettava esteet latauspisteiden asentamiselta asuinrakennuksiin ja varmistettava nk. kytkentäoikeus (”right to plug”) vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskevaan asetusehdotukseen sisältyvien säännösten mukaisesti. Lisäksi polkupyörien pysäköintipaikat tulevat pakollisiksi uusissa rakennuksissa ja laajamittaisten korjausten kohteena olevissa rakennuksissa. Näin voidaan poistaa esteitä pyöräilyltä, joka on keskeinen osa kestävää ja päästötöntä liikkuvuutta.

–Ehdotuksen 13 artiklassa vahvistetaan suurten muiden kuin asuinrakennusten älyvalmiusindikaattoria vuodesta 2026 alkaen. Jotta voidaan helpottaa rakennuksiin liittyvien uusien palvelujen kehittämistä, uudella, erityisesti rakennustietoja koskevalla 14 artiklalla varmistetaan, että rakennuksen omistajalla, vuokraajalla ja isännöitsijällä tai kolmansilla osapuolilla on pääsy rakennuksen järjestelmien tietoihin. Komission on määrä vahvistaa täytäntöönpanosäädöksellä uudet säännöt tietojen yhteentoimivuudesta ja pääsystä tietoihin.

–Ehdotuksen 16–19 artiklassa parannetaan jo voimassa olevia säännöksiä energiatehokkuustodistuksista, niiden antamisesta ja asettamisesta esille sekä niiden tietokannoista.

(a)Jotta varmistetaan vertailukelpoisuus koko unionissa, vuoteen 2025 mennessä kaikkien energiatehokkuustodistusten on perustuttava yhdenmukaistettuun energiatehokkuusluokkien asteikkoon ja oltava liitteessä V esitetyn mallin mukaisia.

(b)Energiatehokkuusluokat skaalataan uudelleen vastaamaan yhteistä visiota päästöttömästä rakennuskannasta vuoteen 2050 mennessä ottaen samalla huomioon kansalliset erot rakennuskannoissa: korkein luokka A vastaa päästötöntä rakennusta, kun taas alimpaan luokkaan G kuuluu energiatehokkuudeltaan heikoin 15 prosenttia kansallisesta rakennuskannasta. Tämä uudelleenskaalaus varmistaa vertailukelpoiset toimet kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan noudattaa unionin laajuisia energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksia 9 artiklan mukaisesti. Rakennusten luokitteluun käytettävä indikaattori (primäärienergiankäyttö, kWh/m2/vuosi) pysyy muuttumattomana, ja sitä täydennetään käytöstä syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä ja uusiutuvaa energiaa koskevalla indikaattorilla. Muut indikaattorit ovat jäsenvaltioille edelleen vapaaehtoisia, ja ne tarjoavat välineistön, jota voidaan mukauttaa kansallisiin olosuhteisiin.

(c)Alimpien luokkien D–G energiatehokkuustodistusten voimassaoloaika lyhennetään viiteen vuoteen sen varmistamiseksi, että ne sisältävät ajantasaista tietoa, joka auttaa kansalaisia vähentämään kulutustaan. Energiatehokkuustodistusten päivittämistä varten on tietyissä yksinkertaisissa tapauksissa oltava käytettävissä yksinkertaistettuja menettelyjä, ja energiatehokkuustodistukset on annettava digitaalisessa muodossa. Käyttöön otetaan toimenpiteitä, joilla parannetaan annettujen todistusten luotettavuutta (käynnit paikan päällä ja laadunvalvonta).

(d)Energiatehokkuustodistusten parempi kattavuus on ennakkoedellytys rakennuskannan parantamiselle, mutta samalla jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ne ovat kohtuuhintaisia. Energiatehokkuustodistuksen esittämisvelvoite laajennetaan koskemaan laajamittaisten korjausten kohteena olevia rakennuksia, rakennuksia, joiden vuokrasopimus uusitaan, ja kaikkia julkisia rakennuksia. Myyntiin tai vuokralle tarjottavilla rakennuksilla tai rakennuksen osilla on oltava energiatehokkuustodistus, ja energiatehokkuusluokka ja -indikaattori tulisi ilmoittaa kaikissa mainoksissa, mikä varmistaa energiatehokkuuden merkityksen myynti- ja vuokramarkkinoilla. Kaikkien viranomaisten käytössä olevien rakennusten, jotka ovat yleisön toistuvien käyntien kohteena, on esitettävä energiatehokkuustodistus niiden koosta riippumatta.

(e)Jäsenvaltioiden on perustettava rakennusten energiatehokkuustodistuksia varten kansallisia tietokantoja, joihin voidaan myös kerätä rakennusten peruskorjauspasseihin ja älyvalmiusindikaattoreihin liittyviä tietoja. Kansallisista tietokannoista on siirrettävä tiedot rakennuskannan seurantakeskukselle komission kehittämän mallin pohjalta.

–Nykyiset tarkastuksia koskevat säännökset on ryhmitelty yhteen ja niitä on selkeytetty niiden täytäntöönpanon helpottamiseksi. Samalla on tarkoitus ottaa myös ilmanvaihtojärjestelmät sisäilman laatua koskevien direktiivin toimenpiteiden piiriin. Perusparannusten tai uusien rakennustöiden laadun ja luotettavuuden varmistamiseksi säädetään kansallisista tarkastusjärjestelmistä tai vaihtoehtoisista välineistä, joilla varmistetaan, että suoritettavilla rakennus- ja korjaustöillä päästään aiottuun energiatehokkuuteen, ja jotka näin lisäävät kansalaisten tyytyväisyyttä ja luottamusta. Integroitujen perusparannustöiden palveluntarjoajien saatavilla on vastaavasti oltava sertifiointi- tai pätevyysjärjestelmiä, jotta voidaan varmistaa näiden töiden luotettava laatu. Rakennusten automaatio- ja ohjausjärjestelmien pakollisen asentamisen kynnysarvoa olisi alennettava muiden kuin asuinrakennusten osalta vuodesta 2030 alkaen, ja uudet asuinrakennukset ja laajamittaisten korjausten kohteena olevat asuinrakennukset on varustettava tietyillä seuranta- ja säätötoiminnoilla niiden hallinnan ja toiminnan parantamiseksi ja optimoimiseksi.

–Rakennuspolitiikan täytäntöönpanon valvonnalla on olennainen merkitys, jotta voidaan varmistaa, että sillä saavutetaan käytännön edistystä. Nykyisiä riippumattomia valvontajärjestelmiä laajennetaan kattamaan peruskorjauspassit ja älyvalmiusindikaattorit. Seurannassa ja täytäntöönpanossa, mukaan lukien seuraamukset, keskitytään erityisesti energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksiin ja nykyisen rakennuskannan parantamiseen.

🡻 2010/31/EU

2021/0426 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 194 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 25 ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 26 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

(1)Rakennusten energiatehokkuudesta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/91/EY 27  ⌦ 2010/31/EU ⌫ 28 on ⌦ huomattavasti ⌫ muutettu ⌦ useaan otteeseen ⌫ 29 . Koska siihen on tehtävä uusia asiasisältöä koskevia muutoksia, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

⇩ uusi

(2)Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) yhteydessä joulukuussa 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen osapuolet ovat sopineet pitävänsä maapallon keskilämpötilan nousun selvästi alle kahdessa celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna ja jatkavansa toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna. Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen on keskeisellä sijalla 11 päivänä joulukuuta 2019 annetussa komission tiedonannossa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” 30 . UNFCCC:n sihteeristölle 17 päivänä joulukuuta 2020 toimitetussa päivitetyssä kansallisesti määritellyssä panoksessa unioni sitoutui vähentämään unionin koko talouden kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoihin verrattuna.

(3)Kuten vihreän kehityksen ohjelmassa ilmoitettiin, komissio esitteli perusparannusaaltostrategiansa 14 päivänä lokakuuta 2020 31 . Strategian sisältämään toimintasuunnitelmaan kuuluu konkreettisia sääntely-, rahoitus- ja mahdollistavia toimenpiteitä, ja sen tavoitteena on vähintään kaksinkertaistaa rakennusten vuotuinen energiaperuskorjausaste vuoteen 2030 mennessä ja edistää ns. pitkälle meneviä perusparannuksia. Rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin tarkistaminen on tarpeen, koska se on yksi keskeisistä toimintakeinoista perusparannusaallon toteuttamiseksi. Se edistää myös uusi eurooppalainen Bauhaus -aloitteen ja ilmastoneutraaleja ja ilmastoneutraaleja ja älykkäitä kaupunkeja koskevan mission toteuttamista.

(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 32 , jäljempänä ’eurooppalainen ilmastolaki’, vahvistetaan lainsäädännössä tavoite koko talouden laajuisesta ilmastoneutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä ja vahvistetaan sitova unionin sisäinen velvoite vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä (päästöt poistumien vähentämisen jälkeen) vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

(5)Euroopan komission vuoden 2021 työohjelmassa ilmoitetulla 55-valmiuspaketilla pyritään panemaan nämä tavoitteet täytäntöön. Se kattaa useita politiikanaloja, joihin kuuluvat energiatehokkuus, uusiutuva energia, maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous, energiaverotus, taakanjako, päästökauppa ja vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuri. Direktiivin 2010/31/EU tarkistaminen on erottamaton osa kyseistä pakettia.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 2 kappale

Energian tehokasta, harkittua, järkevää ja kestävää käyttöä sovelletaan muun muassa öljytuotteisiin, maakaasuun ja kiinteisiin polttoaineisiin, jotka ovat keskeisiä energialähteitä, mutta myös suurimpia hiilidioksidipäästöjen lähteitä.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 3 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(6)Rakennukset aiheuttavat 40 prosenttia unionin ⌦ energian loppukulutuksesta ⌫ kokonaisenergiankulutuksesta ⇨ ja 36 prosenttia sen energiaan liittyvistä kasvihuonekaasupäästöistä ⇦. Tämä ala laajenee, mikä nostaa väistämättä sen energiankulutusta. Energiankulutuksen vähentäminen ⇨ energiatehokkuus etusijalle -periaatteen mukaisesti, josta säädetään [tarkistetun energiatehokkuusdirektiivin] 3 artiklassa ja joka määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 2 artiklan 18 kohdassa, 33  ⇦ ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttö rakennusalalla ovat näin ollen tärkeitä toimenpiteitä, joita tarvitaan unionin energiariippuvuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Yhdessä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian lisääntyvän käytön kanssa energiankulutuksen vähentämistoimet unionissa mahdollistavat, että unioni noudattaa ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimukseen (UNFCCC) liitettyä Kioton pöytäkirjaa ja sekä pitkän aikavälin sitoumustaan säilyttää maailmanlaajuinen lämpötilan nousu alle 2 °C:ssa että sitoumustaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärää vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta ja 30 prosenttia, jos saadaan aikaan kansainvälinen sopimus. Pienemmällä energiankulutuksella ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian lisääntyvällä käytöllä on myös tärkeä merkitys ⇨ unionin energiariippuvuuden vähentämisessä, ⇦ energian toimitusvarmuuden ja teknologian kehityksen edistämisessä sekä työllistymis- ja aluekehitysmahdollisuuksien luomisessa varsinkin ⇨ saarialueilla ja ⇦ maaseudulla.

⇩ uusi

(7)Rakennusten osuuteen kasvihuonekaasupäästöistä kuuluvat kasvihuonekaasupäästöt ennen niiden käyttöikää, sen aikana ja sen jälkeen. Vuoteen 2050 ulottuva visio hiilivapaaksi saatetusta rakennuskannasta menee pidemmälle kuin nykyinen painottuminen käytöstä syntyviin kasvihuonekaasupäästöihin. Rakennusten koko elinkaaren aikaiset päästöt olisi sen vuoksi asteittain otettava huomioon, alkaen uusista rakennuksista. Rakennukset muodostavat merkittävän materiaalivarannon, johon varastoidaan resursseja vuosikymmenien ajaksi, ja suunnitteluvalinnat vaikuttavat suurelta osin koko elinkaaren aikaisiin päästöihin sekä uusissa rakennuksissa että rakennusten perusparannuksissa. Rakennusten koko elinkaaren aikainen tehokkuus tulisi ottaa huomioon uusien rakennusten lisäksi myös perusparannuksissa sitä kautta, että jäsenvaltiot sisällyttävät rakennusten perusparannussuunnitelmiin politiikkoja koko elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

(8)Rakennusten koko elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen minimointi edellyttää resurssitehokkuutta ja kiertoa. Tähän voidaan yhdistää myös rakennuskannan osien muuttaminen väliaikaiseksi hiilinieluksi.

(9)Ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaali koko elinkaaren aikana osoittaa, mikä kaikkiaan on rakennuksen osuus ilmastonmuutokseen johtavista päästöistä. Siinä otetaan huomioon rakennustuotteisiin sisältyvät kasvihuonekaasupäästöt sekä käyttövaiheen suorat ja epäsuorat päästöt. Vaatimus uusien rakennusten elinkaarenaikaisen lämmitysvaikutuspotentiaalin laskemisesta on näin ollen ensimmäinen askel kohti rakennusten koko elinkaaren aikaisen tehokkuuden sekä kiertotalouden parempaa huomioon ottamista.

(10)Rakennukset aiheuttavat EU:ssa noin puolet primaarisista pienhiukkaspäästöistä (PM2,5), jotka johtavat ennenaikaisiin kuolemiin ja sairauksiin. Parantamalla rakennusten energiatehokkuutta voidaan ja pitäisi samaan aikaan vähentää epäpuhtauspäästöjä linjassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2284 34 kanssa.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 4 kappale

Energian kysynnän hallinta on tärkeä väline, jonka avulla unioni voi vaikuttaa maailmanlaajuisiin energiamarkkinoihin ja siten energian toimitusvarmuuteen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 5 kappale (mukautettu)

Maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti, että energiatehokkuutta on parannettava unionissa, jotta voitaisiin saavuttaa unionin energiankulutukselle asetettu 20 prosentin vähennystavoite vuoteen 2020 mennessä, ja vaati komission tiedonannossa ”Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Mahdollisuuksien toteuttaminen” määriteltyjen ensisijaisten toimien perusteellista ja nopeaa täytäntöönpanoa. Toimintasuunnitelmassa todetaan, että rakennusalalla on mahdollista saavuttaa merkittäviä kustannustehokkaita energiansäästöjä. Euroopan parlamentti kehotti 31 päivänä tammikuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa tiukentamaan direktiivin 2002/91/EY säännöksiä, ja se on useaan otteeseen, viimeksi toisesta strategisesta energiakatsauksesta 3 päivänä helmikuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa, kehottanut, että 20 prosentin energiatehokkuustavoitteesta vuoteen 2020 mennessä tehdään sitova. Lisäksi jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä 23 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 406/2009/EY 35 asetetaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi sitovia kansallisia tavoitteita, joiden osalta rakennusalan energiatehokkuus on ratkaisevan tärkeää, ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/28/EY 36 säädetään energiatehokkuuden lisäämisestä, mihin liittyy sitovana tavoitteena se, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus unionin koko energiankulutuksesta on 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 6 kappale (mukautettu)

Maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti unionin sitoutumisen unionin laajuiseen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämiseen kannattamalla pakollista tavoitetta, jonka mukaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Direktiivissä 2009/28/EY vahvistetaan yhteinen kehys uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämiseksi.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 7 kappale (mukautettu)

On tarpeen säätää nykyistä konkreettisemmista toimista merkittävien mutta vielä toteuttamattomien energian säästömahdollisuuksien saavuttamiseksi rakennuksissa ja jäsenvaltioiden tulosten välillä tällä alalla vallitsevien suurten erojen kaventamiseksi.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 8 kappale

⇨ uusi

(11)Rakennusten energiatehokkuuden parantamista koskevissa lisätoimenpiteissä olisi otettava huomioon ilmasto-olosuhteet ⇨ , mukaan lukien ilmastonmuutokseen sopeutuminen, ⇦ ja paikalliset olosuhteet samoin kuin sisäilmasto-olosuhteet ja kustannustehokkuus. Nämä toimenpiteet eivät saisi vaikuttaa muihin rakennuksia koskeviin vaatimuksiin kuten rakennukseen pääsyyn, ⇨ , paloturvallisuuteen ja seismiseen ⇦ turvallisuuteen ja rakennuksen suunniteltuun käyttötarkoitukseen.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 9 kappale

⇨ uusi

(12)Rakennusten energiatehokkuutta laskettaessa perustana olisi käytettävä menetelmää, joka voi vaihdella kansallisella ja alueellisella tasolla. Menetelmässä otetaan huomioon lämpöominaisuuksien lisäksi muut yhä merkittävämmiksi käyvät tekijät, kuten lämmitys- ja ilmastointijärjestelmät, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttö, ⇨ rakennusten automaatio- ja ohjausjärjestelmät, älykkäät ratkaisut, ⇦ passiiviset lämmitys- ja jäähdytyselementit, varjostaminen, sisäilman laatu, riittävä luonnonvalo ja rakennuksen suunnittelu. Energiatehokkuuden laskentamenetelmän ei olisi perustuttava ainoastaan siihen vuodenaikaan, jona tarvitaan lämmitystä ⇨ tai ilmastointia ⇦, vaan sen olisi katettava rakennuksen vuotuinen energiatehokkuus. Menetelmässä olisi otettava huomioon nykyiset eurooppalaiset standardit. ⇨ Menetelmällä olisi varmistettava, että laskenta edustaa todellisia toimintaolosuhteita, ja sen tulisi mahdollistaa mitatun energian käyttö oikeellisuuden todentamiseksi ja vertailtavuutta varten. Menetelmän olisi perustuttava tunnin pituisiin tai sitä lyhyempiin laskentaväleihin. Uusiutuvan energian käytön edistämiseksi paikan päällä ja yhteisen yleisen kehyksen lisäksi jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta uusiutuvan energian käytön maksimoinnista paikan päällä saatavat hyödyt, myös muihin käyttötarkoituksiin (kuten sähköajoneuvojen latauspisteisiin) liittyvät hyödyt, tunnustetaan ja otetaan huomioon laskentamenetelmissä. ⇦

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 10 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(13)On yksin jäsenvaltioiden velvollisuus vahvistaa ⇨ Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava ⇦vähimmäisvaatimukset rakennusten ja rakennusosien energiatehokkuudelle. Nämä vaatimukset olisi asetettava ottaen huomioon pyrkimys saavuttaa kustannusoptimaalinen tasapaino tarvittavien investointien ja rakennuksen elinkaaren aikana säästettyjen energiakustannusten välillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta asettaa vähimmäisvaatimuksia, jotka ovat energiatehokkaampia kuin kustannusoptimaaliset energiatehokkuustasot. Olisi säädettävä jäsenvaltioiden mahdollisuudesta tarkistaa säännöllisesti rakennusten energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksiaan tekniikan kehityksen perusteella.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 11 kappale

Jäsenvaltiot voivat tietyissä olosuhteissa, esimerkiksi ilmastoerojen perusteella, käyttää energiatehokkuustasojen kustannustehokkuutta tai kustannusoptimaalisuutta koskevaa tavoitetta perusteena asettaessaan rakennusosille sellaisia kustannustehokkuus- tai kustannusoptimaalisuusvaatimuksia, jotka käytännössä rajoittaisivat unionin lainsäädännössä asetettujen standardien mukaisten rakennustuotteiden asentamista, edellyttäen, että tällaiset vaatimukset eivät muodosta perusteetonta markkinaestettä.

⇩ uusi

(14)Kaksi kolmasosaa rakennusten lämmitykseen ja jäähdytykseen käytetystä energiasta on edelleen peräisin fossiilisista polttoaineista. Jotta rakennusalalla voidaan irtautua hiilestä, on erityisen tärkeää luopua asteittain fossiilisista polttoaineista lämmityksessä ja jäähdytyksessä. Sen vuoksi jäsenvaltioiden tulisi ilmoittaa rakennustensa perusparannussuunnitelmissa kansalliset politiikkansa ja toimenpiteensä fossiilisten polttoaineiden asteittaiseksi poistamiseksi lämmityksessä ja jäähdytyksessä. Taloudellisia kannustimia ei pitäisi antaa fossiilisia polttoaineita käyttävien kattiloiden asentamiseen seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä vuodesta 2027 alkaen, lukuun ottamatta niitä, jotka on valittu ennen vuotta 2027 Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston investointikohteiksi. Asteittaiseen käytöstäpoistoon tähtäävien kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden tukena tulisi olla selkeä oikeusperusta, jonka nojalla voidaan asettaa kieltoja lämmönkehittimille niiden kasvihuonekaasupäästöjen tai käytetyn polttoainetyypin perusteella.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 12 kappale

⇨ uusi

(15)⇨ Rakennusten teknisten järjestelmien energiatehokkuusvaatimuksia olisi sovellettava kokonaisiin järjestelmiin sellaisina kuin ne on asennettu rakennuksiin eikä erillisten komponenttien tehokkuuteen, sillä jälkimmäiset kuuluvat direktiivin 2009/125/EY tuotekohtaisten asetusten soveltamisalaan. ⇦ Asettaessaan energiatehokkuutta koskevia vaatimuksia rakennuksen teknisille järjestelmille jäsenvaltioiden olisi käytettävä, silloin kun se on mahdollista ja aiheellista, yhdenmukaistettuja välineitä, erityisesti energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY 37 ja energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 19 päivänä toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU 38  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369 39 täytäntöönpanotoimina kehitettyjä testaus- ja laskentamenetelmiä sekä energiatehokkuusluokkia, jotta varmistetaan johdonmukaisuus muiden asiaan liittyvien aloitteiden kanssa ja minimoidaan mahdollisimman suuressa määrin markkinoiden mahdollinen pirstoutuminen.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 13 kappale

(16)Tämä direktiivi ei vaikuta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamiseen. Tästä syystä tässä direktiivissä käytettyä ilmaisua ”kannustin” ei olisi tulkittava valtiontueksi.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 14 kappale

⇨ uusi

(17)Komission olisi määriteltävä vertailumenetelmäkehys energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskentaa varten. ⇨ Kehyksen tarkistamisen pohjalta olisi voitava laskea sekä energia- että päästötehokkuus, ja siinä olisi otettava huomioon ympäristöön ja terveyteen kohdistuvat ulkoisvaikutukset sekä päästökauppajärjestelmän laajentaminen ja hiilen hinnat. ⇦ Jäsenvaltioiden olisi käytettävä tätä kehystä verratakseen siitä saatuja tuloksia itse vahvistamiinsa energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksiin. Jos energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten laskettujen kustannusoptimaalisten tasojen ja voimassa olevien energiatehokkuuden vähimmäisvaatimusten välillä on merkittäviä eli yli 15 prosentin eroavuuksia, jäsenvaltioiden olisi perusteltava ero tai suunniteltava asianmukaisia toimia eroavuuden pienentämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi määritettävä rakennuksen tai rakennusosan taloudellinen elinkaari ottaen tällöin huomioon nykyiset käytännöt ja kokemukset tyypillisten taloudellisten elinkaarien määrittelyssä. Vertailun tulokset ja niiden saamisessa käytetyt tiedot olisi toimitettava säännöllisesti komissiolle. Komission olisi toimitettujen tietojen avulla voitava arvioida jäsenvaltioiden edistymistä energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen saavuttamisessa ja laatia asiasta kertomus.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 15 kappale

Rakennukset vaikuttavat energiankulutukseen pitkällä aikavälillä. Koska olemassa olevien rakennusten korjausten välinen aika on pitkä, uusien rakennusten ja laajamittaiseen korjaukseen joutuvien olemassa olevien rakennusten olisi tästä syystä täytettävä energiatehokkuutta koskevat, paikallisen ilmaston mukaan asetetut vähimmäisvaatimukset. Koska kaikkia vaihtoehtoisten energiahuoltojärjestelmien tarjoamia mahdollisuuksia ei yleensä täysin tutkita, vaihtoehtoisia energiahuoltojärjestelmiä olisi tarkasteltava uusien rakennusten osalta näiden koosta riippumatta sen periaatteen mukaisesti, että ensin varmistetaan lämmitykseen ja jäähdytykseen tarvittavan energian vähentäminen kustannusoptimaaliselle vähimmäistasolle.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 16 kappale

(18)Olemassa olevien rakennusten laajamittaiset korjaukset tarjoavat rakennuksen koosta riippumatta mahdollisuuden toteuttaa kustannustehokkaita toimenpiteitä energiatehokkuuden parantamiseksi. Kustannustehokkuuden takia energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten soveltaminen olisi voitava rajoittaa niihin korjattuihin osiin, joilla on suurin merkitys rakennuksen energiatehokkuuden kannalta. Jäsenvaltioiden olisi voitava halutessaan määritellä ”laajamittainen korjaus” käyttäen perusteena joko prosenttiosuutta rakennuksen vaipan pinta-alasta tai rakennuksen arvoa. Jos jäsenvaltio päättää määritellä laajamittaisen korjauksen käyttäen perusteena rakennuksen arvoa, voitaisiin käyttää esimerkiksi vakuutusmatemaattista arvoa tai jälleenrakentamiskustannuksiin perustuvaa käypää arvoa, pois lukien rakennusmaan arvo.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 17 kappale

Tarvitaan toimenpiteitä sellaisten rakennusten lukumäärän kasvattamiseksi, jotka eivät ainoastaan täytä nykyisiä energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia vaan ovat myös tätäkin energiatehokkaampia, jolloin vähennetään sekä energiankulutusta että hiilidioksidipäästöjä. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi laadittava kansalliset suunnitelmat lähes nollaenergiarakennusten lukumäärän kasvattamiseksi ja raportoitava suunnitelmistaan säännöllisesti komissiolle.

⇩ uusi

(19)Unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden tiukentaminen edellyttää rakennusten osalta uutta visiota päästöttömästä rakennuksesta, jonka erittäin alhainen energiantarve katetaan kokonaan uusiutuvista lähteistä tuotetulla energialla, jos se on teknisesti mahdollista. Kaikkien uusien rakennusten olisi oltava päästöttömiä rakennuksia, ja kaikki olemassa olevat rakennukset olisi muutettava päästöttömiksi rakennuksiksi vuoteen 2050 mennessä.

(20)Käytettävissä on erilaisia vaihtoehtoja, joilla voidaan kattaa tehokkaan rakennuksen energiatarpeet uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla: paikan päällä tuotettava uusiutuva energia, kuten aurinkolämpö, aurinkosähkö, lämpöpumput ja biomassa, uusiutuvan energian yhteisöjen tai kansalaisten energiayhteisöjen tuottama uusiutuva energia sekä uusiutuviin energialähteisiin tai hukkalämpöön perustuva kaukolämmitys ja -jäähdytys.

(21)Unionin rakennuskannan tarvitsema hiilestä irtautuminen edellyttää laajamittaista energiaperuskorjausta: lähes 75 prosenttia tästä rakennuskannasta on nykyisten rakennusstandardien mukaan energiatehotonta, ja 85–95 prosenttia nykyisistä rakennuksista on edelleen paikallaan vuonna 2050. Painotettu vuotuinen energiaperuskorjausaste on kuitenkin edelleen alhainen, yhden prosentin luokkaa. Nykyisessä tahdissa rakennusalan hiilestä irtautuminen vaatisi vuosisatoja. Rakennusten perusparannusten käynnistäminen ja tukeminen, mukaan lukien siirtyminen päästöttömiin lämmitysjärjestelmiin, on sen vuoksi yksi tämän direktiivin keskeisistä tavoitteista.

(22)Energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset ovat olennainen sääntelyväline olemassa olevien rakennusten laajamittaisen perusparannuksen käynnistämiseksi, sillä niillä puututaan perusparannuksen keskeisiin esteisiin, kuten jakautuneisiin kannusteisiin ja yhteisomistusrakenteisiin, joita ei voida poistaa taloudellisilla kannustimilla. Energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten käyttöönoton pitäisi johtaa energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten asteittaiseen käytöstä poistamiseen ja kansallisen rakennuskannan jatkuvaan parantamiseen, mikä edistää pitkän aikavälin tavoitetta irrottaa rakennuskanta hiilestä vuoteen 2050 mennessä.

(23)Unionin tasolla asetettavissa energiatehokkuutta koskevissa vähimmäisvaatimuksissa olisi keskityttävä sellaisten rakennusten perusparannuksiin, joilla on suurin potentiaali ajatellen hiilestä irtautumista, energiaköyhyyden lievittämistä ja sosiaalisten ja taloudellisten hyötyjen laajentamista, erityisesti energiatehokkuudeltaan kaikkein heikoimmissa rakennuksissa, jotka on kunnostettava ensisijaisesti.

(24)Muun kansallisen rakennuskannan osalta jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää, haluavatko ne ottaa käyttöön energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia, jotka on suunniteltu kansallisella tasolla ja mukautettu kansallisiin olosuhteisiin. Tätä direktiiviä tarkistettaessa komission olisi arvioitava, onko tarpeen ottaa käyttöön uusia sitovia energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia rakennuskannan irrottamiseksi hiilestä vuoteen 2050 mennessä.

(25)Energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten ohella tulisi ottaa käyttöön mahdollistava kehys, johon sisältyvät tekninen apu ja rahoitustoimenpiteet. Kansallisella tasolla asetetut energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset eivät muodosta valtiontukisäännöissä tarkoitettuja ”unionin normeja”, kun taas unionin laajuisten energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten voidaan katsoa muodostavan tällaiset ”unionin normit”. Tarkistettujen valtiontukisääntöjen mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää valtiontukea rakennusten perusparannuksiin unionin laajuisten energiatehokkuusvaatimusten noudattamiseksi eli tietyn energiatehokkuusluokan saavuttamiseksi, kunnes kyseisistä unionin laajuisista vaatimuksista tulee pakollisia. Kun vaatimukset ovat pakollisia, jäsenvaltiot voivat edelleen myöntää valtiontukea unionin laajuisten energiatehokkuusvaatimusten piiriin kuuluvien rakennusten ja rakennuksen osien perusparannukseen, jos rakennuksen perusparannuksen tavoitteena on määritettyä vähimmäistason energiatehokkuusluokkaa korkeampi vaatimustaso.

(26)EU:n luokitusjärjestelmässä luokitellaan ympäristön kannalta kestäviä taloudellisia toimintoja koko taloudessa, myös rakennusalalla. EU:n ilmastoluokitusjärjestelmää koskevan delegoidun säädöksen mukaan rakennusten perusparannus katsotaan kestäväksi toiminnaksi, jos se tuottaa vähintään 30 prosentin energiansäästöt, täyttää energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset olemassa olevien rakennusten laajamittaiselle korjaukselle tai koostuu rakennusten energiatehokkuuteen liittyvistä yksittäisistä toimenpiteistä, kuten energiatehokkuuslaitteiden tai rakennusten energiatehokkuuden mittaus-, sääntely- ja valvontalaitteiden asentamisesta, huollosta tai korjauksesta, mikäli tällaiset yksittäiset toimenpiteet täyttävät asetetut kriteerit. Rakennusten perusparannus unionin laajuisten energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamiseksi on tyypillisesti sopusoinnussa rakennusten perusparannustoimiin liittyvien EU:n luokitusjärjestelmän kriteerien kanssa.

(27)Unionin laajuisten energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten tulisi perustua yhdenmukaistettuihin energiatehokkuusluokkiin. Määrittelemällä alhaisin energiatehokkuusluokka G energiatehokkuudeltaan heikoimmaksi 15 prosentiksi kunkin jäsenvaltion kansallisesta rakennuskannasta energiatehokkuusluokkien yhdenmukaistamisessa varmistetaan vastaavat toimet kaikilta jäsenvaltioilta, kun taas parhaan energiatehokkuusluokan A määritelmällä varmistetaan yhdenmukaistetun energiatehokkuusluokka-asteikon lähentyminen kohti päästöttömiä rakennuksia koskevaa yhteistä visiota.

(28)Olemassa olevien rakennusten ja rakennusosien energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset sisältyivät jo tämän direktiivin edeltäjiin, ja niiden soveltamista olisi jatkettava. Äskettäin käyttöön otetuissa energiatehokkuutta koskevissa vähimmäisvaatimuksissa asetetaan vähimmäistaso olemassa olevien rakennusten energiatehokkuudelle ja varmistetaan, että energiatehottomille rakennuksille tehdään perusparannus. Olemassa olevien rakennusten ja rakennusosien energiatehokkuutta koskevilla vähimmäisvaatimuksilla varmistetaan korjauksen riittävä perusteellisuus perusparannuksen yhteydessä.

(29)Jotta voidaan saavuttaa erittäin energiatehokas rakennuskanta ja irrottaa se hiilestä ja muuttaa olemassa olevat rakennukset päästöttömiksi rakennuksiksi vuoteen 2050 mennessä, jäsenvaltioiden olisi laadittava kansalliset rakennusten perusparannussuunnitelmat, joilla korvataan pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat ja joista tulee entistäkin vahvempi, kaikilta osin toimiva suunnitteluväline jäsenvaltioille. Niissä painotetaan voimakkaammin rahoitusta ja varmistetaan, että rakennusten perusparannuksia varten on saatavilla asianmukaisesti koulutettua työnvoimaa. Jäsenvaltioiden tulisi asettaa rakennusten perusparannussuunnitelmissaan omat kansalliset rakennusten perusparannustavoitteensa. Asetuksen (EU) 2018/1999 21 artiklan b alakohdan 7 alakohdan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1060 40 vahvistettujen mahdollistavien edellytysten mukaisesti jäsenvaltioiden olisi esitettävä tiedot rahoitustoimenpiteistä sekä investointitarpeista ja hallinnollisista resursseista rakennusten perusparannussuunnitelmiensa täytäntöönpanoa varten.

(30)Kansallisten rakennusten perusparannussuunnitelmien tulisi perustua yhdenmukaistettuun malliin suunnitelmien vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Vaaditun tavoitetason varmistamiseksi komission tulisi arvioida suunnitelmaluonnokset ja antaa suosituksia jäsenvaltioille.

(31)Kansalliset rakennusten perusparannussuunnitelmat olisi liitettävä tiiviisti asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisiin yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin, ja edistymisestä kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa ja rakennusten perusparannussuunnitelmien vaikutuksesta kansallisiin ja unionin tavoitteisiin olisi raportoitava osana asetuksen (EU) 2018/1999 mukaista kahden vuoden välein tehtävää raportointia. Koska perusparannuksia tulisi kiireellisesti lisätä vakaiden kansallisten suunnitelmien pohjalta, ensimmäisen kansallisen rakennusten perusparannussuunnitelman toimittamispäivä pitäisi asettaa mahdollisimman aikaiseen ajankohtaan.

(32)Vaiheittain toteutettavat perusparannukset voivat olla ratkaisu ongelmiin, joita liittyy korkeisiin alkukustannuksiin ja haittaan, jota asukkaat saattavat kokea ”kertaremontin” yhteydessä. Tällaiset vaiheittaiset perusparannukset on kuitenkin tarpeen suunnitella huolellisesti, jotta vältetään se, että yksi korjausvaihe sulkee pois tarvittavia myöhempiä vaiheita. Peruskorjauspassit tarjoavat vaiheittaiselle peruskorjaukselle selkeän etenemissuunnitelman, joka auttaa omistajia ja sijoittajia suunnittelemaan toimenpiteiden parhaan ajoituksen ja laajuuden. Sen vuoksi peruskorjauspassit olisi asetettava rakennusten omistajien saataville vapaaehtoisena välineenä kaikissa jäsenvaltioissa.

(33)”Pitkälle menevän perusparannuksen” käsitettä ei ole vielä määritelty unionin lainsäädännössä. Rakennuksia koskevan pitkän aikavälin vision saavuttamiseksi pitkälle menevä perusparannus tulisi määritellä perusparannukseksi, jolla rakennukset muutetaan päästöttömiksi rakennuksiksi, ja ensimmäisessä vaiheessa perusparannukseksi, jolla rakennukset muutetaan lähes nollaenergiarakennuksiksi. Tämän määritelmän tarkoituksena on parantaa rakennusten energiatehokkuutta. Energiatehokkuustarkoituksiin tehtävä pitkälle menevä perusparannus on erinomainen tilaisuus puuttua myös sellaisiin näkökohtiin kuin heikossa asemassa olevien kotitalouksien elinolot, ilmastokestävyyden parantaminen, kyky selviytyä katastrofiriskeistä, kuten maanjäristyksistä, paloturvallisuus, vaarallisten aineiden kuten asbestin poistaminen ja esteettömyys vammaisten henkilöiden kannalta.

(34)Pitkälle menevien perusparannusten edistämiseksi, joka on yksi perusparannusaallon tavoitteista, jäsenvaltioiden olisi tehostettava pitkälle meneviin perusparannuksiin annettavaa taloudellista ja hallinnollista tukea.

(35)Jäsenvaltioiden olisi tuettava olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuden parannuksia, jotka edistävät terveellisen sisäympäristön saavuttamista muun muassa poistamalla asbesti ja muut haitalliset aineet, estämällä haitallisten aineiden laiton poistaminen ja helpottamalla voimassa olevien säädösten, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2009/148/EY 41 ja (EU) 2016/2284 42 , noudattamista.

(36)Sähköajoneuvoilla odotetaan olevan keskeinen merkitys sähköjärjestelmän hiilestä irtautumisessa ja tehokkuudessa, sillä ne mahdollistavat jousto-, tasehallinta- ja varastointipalvelujen tarjoamisen erityisesti aggregoinnin avulla. Tämä sähköajoneuvojen potentiaali integroitua sähköjärjestelmään ja edistää järjestelmän tehokkuutta ja uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön hyödyntämistä tulisi käyttää täysimääräisesti hyväksi. Latauksella on rakennusten kannalta erityisen tärkeä merkitys, sillä tässä yhteydessä sähköajoneuvot pysäköidään säännöllisesti ja pitkiksi ajoiksi. Hidas lataus on taloudellista, ja latauspisteiden asentaminen yksityistiloihin voi palvella energian varastointia kyseisessä rakennuksessa samoin kuin älykkäiden latauspalvelujen ja järjestelmäintegrointipalvelujen integrointia yleensä.

(37)Sähköajoneuvot yhdistettynä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön suurempaan osuuteen tuottavat vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä. Sähköajoneuvot ovat tärkeä osa siirtymistä puhtaaseen energiaan, joka perustuu energiatehokkuutta parantaviin toimenpiteisiin, vaihtoehtoisiin polttoaineisiin, uusiutuvaan energiaan ja innovatiivisiin, energian joustavaa hallintaa palveleviin ratkaisuihin. Rakennusmääräyksiä voidaan tehokkaasti hyödyntää kohdennettujen vaatimusten käyttöönottamiseksi ja latausinfrastruktuurin käyttöönoton tukemiseksi asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten pysäköintialueilla. Jäsenvaltioiden tulisi poistaa esteitä, mukaan lukien jakautuneet kannustimet ja hallinnolliset ongelmat, joita yksittäiset omistajat kohtaavat yrittäessään asentaa latauspistettä pysäköintipaikalleen.

(38)Esikaapeloinnin myötä latauspisteitä voidaan ottaa tarvittaessa nopeasti käyttöön. Valmiiksi saatavilla olevalla infrastruktuurilla vähennetään latauspisteiden asentamisesta yksittäisille omistajille aiheutuvia kustannuksia ja varmistetaan, että sähköajoneuvojen käyttäjillä on pääsy latauspisteisiin. Sähköistä liikkuvuutta koskevien unionin tason vaatimusten vahvistaminen pysäköintialueiden ennalta varustamista ja latauspisteiden asennusta varten on tehokas tapa edistää sähköajoneuvoja lähitulevaisuudessa ja samalla mahdollistaa tuleva kehitys vähäisemmin kustannuksin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että latauspisteet ovat vammaisten henkilöiden käytettävissä, jos se on teknisesti mahdollista.

(39)Älykäs lataaminen ja kaksisuuntainen lataus mahdollistavat rakennusten energiajärjestelmän integroinnin. Latauspisteet, joihin sähköajoneuvot tyypillisesti pysäköidään pitemmäksi aikaa esimerkiksi asunnon tai työpaikan yhteydessä, ovat olennaisia energiajärjestelmän integroinnissa, mistä syystä älykkään lataamisen toiminnot on varmistettava. Tilanteissa, joissa kaksisuuntainen lataus lisäisi uusiutuvan sähkön osuutta liikenteen sähköajoneuvokannassa ja sähköjärjestelmässä yleensä, tällainen toiminnallisuus olisi asetettava saataville.

(40)Vihreän liikkuvuuden edistäminen on keskeinen osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, ja rakennuksilla voi olla tärkeä rooli tarvittavan infrastruktuurin tarjoamisessa paitsi sähköajoneuvojen myös polkupyörien lataamista varten. Siirtyminen pehmeään liikkuvuuteen, kuten pyöräilyyn, voi vähentää merkittävästi liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Kuten ilmastotavoitesuunnitelmassa 2030 todetaan, puhtaan ja tehokkaan yksityisen ja julkisen liikenteen, kuten pyöräilyn, osuuksien lisääminen alentaa merkittävästi liikenteen aiheuttamaa pilaantumista ja tuo suuria etuja yksittäisille kansalaisille ja yhteisöille. Pyöräpysäköintipaikkojen puute niin asuinrakennuksissa kuin muissa rakennuksissa on merkittävä este pyöräilyn kasvulle. Rakennusmääräyksillä voidaan tehokkaasti tukea siirtymistä puhtaampaan liikkuvuuteen asettamalla vaatimukset pyöräpysäköintipaikkojen vähimmäismäärästä.

(41)Digitaalisia sisämarkkinoita ja energiaunionia koskevat ohjelmat olisi yhdenmukaistettava ja niillä olisi pyrittävä samoihin tavoitteisiin. Energiajärjestelmien digitalisointi muuttaa nopeasti energiaympäristöä, olipa kyseessä sitten uusiutuvien energialähteiden integrointi älykkäisiin verkkoihin tai älykkäitä verkkoja varten valmiit rakennukset. Rakennusalan digitalisoimiseksi unionin yhteenliitettävyystavoitteet ja tavoitteet ottaa käyttöön suuren kapasiteetin viestintäverkkoja ovat tärkeitä älytaloille ja hyvin verkotetuille yhteisöille. Olisi tarjottava kohdennettuja kannustimia edistämään älykkäitä verkkoja varten valmiita järjestelmiä ja digitaalisia ratkaisuja rakennetussa ympäristössä. Tämä tarjoaisi uusia energiansäästömahdollisuuksia tarjoamalla kuluttajille täsmällisempää tietoa heidän kulutustottumuksistaan ja mahdollistamalla sen, että verkonhaltija voi hallinnoida verkkoa tehokkaammin.

(42)Jotta voidaan helpottaa kilpailukykyisiä ja innovatiivisia älytalopalvelujen markkinoita, jotka edistävät tehokasta energiankäyttöä ja uusiutuvan energian integrointia rakennuksiin, sekä tukea perusparannukseen tehtäviä investointeja, jäsenvaltioiden olisi varmistettava asianomaisten osapuolten suora pääsy rakennuksen järjestelmien tietoihin. Kolmansille osapuolille aiheutuvien liiallisten hallinnollisten kustannusten välttämiseksi jäsenvaltioiden on helpotettava palvelujen ja tiedonvaihdon täydellistä yhteentoimivuutta unionissa.

(43)Älyratkaisuvalmiutta koskevaa indikaattoria olisi käytettävä mittaamaan rakennusten kykyä hyödyntää tieto- ja viestintätekniikoita ja sähköjärjestelmiä rakennusten toiminnan mukauttamiseksi asukkaiden ja verkon tarpeiden mukaan ja rakennusten energiatehokkuuden sekä kokonaistehokkuuden parantamiseksi. Älyratkaisuvalmiutta koskevalla indikaattorilla olisi lisättävä rakennusten omistajien ja asukkaiden tietoa rakennusten automatisoinnin ja teknisten järjestelmien sähköisen valvonnan todellisesta arvosta ja olisi rakennettava asukkaiden luottamusta siihen, että uusilla parannetuilla toiminnoilla saadaan aikaan tosiasiallisia säästöjä. Älyratkaisuvalmiutta koskeva indikaattori on erityisen hyödyllinen suurille rakennuksille, joiden energiantarve on suuri. Muiden rakennusten tapauksessa rakennusten älyratkaisuvalmiutta luokittelevan järjestelmän käytön olisi oltava jäsenvaltioille vapaaehtoista.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 18 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(44)⇨ Riittävän rahoituksen saanti on ratkaisevan tärkeää vuosien 2030 ja 2050 energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi. ⇦ Energiatehokkuuteen liittyvien toimenpiteiden lisäämiseksi ⇨ Rakennusten energiatehokkuuden tukemiseksi ⇦ otetaan ⌦ on otettu ⌫ käyttöön tai mukautetaan mukautettu unionin rahoitusvälineitä ja muita toimenpiteitä. ⇨ Tuoreimpiin aloitteisiin rahoituksen saatavuuden lisäämiseksi unionin tasolla kuuluvat muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/241 43 perustetun elpymis- ja palautumistukivälineen ”Kunnostaminen”-lippulaivahanke sekä asetuksella (EU) .../... perustettu sosiaalinen ilmastorahasto. Useilla muilla keskeisillä EU:n ohjelmilla voidaan tukea energiaperuskorjausta vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä, mukaan lukien koheesiopolitiikan rahastot ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/523 44 perustettu InvestEU-rahasto. Unioni investoi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmien kautta avustuksiin tai lainoihin parhaan teknologian edistämiseksi ja rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi muun muassa teollisuuden ja jäsenvaltioiden kanssa solmittujen kumppanuuksien avulla. Näitä ovat esimerkiksi puhtaaseen energiaan siirtymistä koskeva kumppanuus ja Built4 People-kumppanuus.⇦ Tällaisiin unionin tason rahoitusvälineisiin kuuluvat muun muassa Euroopan aluekehitysrahastosta 5 päivänä heinäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1080/2006, 45 jota on muutettu asuntokannan energiatehokkuuteen tehtävien investointien lisäämiseksi; julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus energiatehokkaita rakennuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen osalta vihreiden teknologioiden sekä energiatehokkaiden järjestelmien ja materiaalien kehittämisen edistämiseksi uusia ja korjattavia rakennuksia varten; EY:n ja Euroopan investointipankin, jäljempänä ”EIP”, aloite ”EU:n kestävää energiaa koskeva rahoitusaloite”, jolla pyritään mahdollistamaan muun muassa investoinnit energiatehokkuuteen, ja EIP-johtoinen Marguerite-rahasto: vuoden 2020 Euroopan energia-, ilmastonmuutos- ja infrastruktuurirahasto; direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta alennettujen arvonlisäverokantojen osalta 5 päivänä toukokuuta 2009 annettu neuvoston direktiivi 2009/47/EY 46 ; rakenne- ja koheesiorahastojen väline Jeremie (Euroopan yhteiset resurssit mikro- ja pk-yritysten tukemiseksi); energiatehokkuuden rahoitusväline; kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma, mukaan lukien "Älykäs energiahuolto Euroopassa II" -ohjelma, joka koskee erityisesti energiatehokkuuteen ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan energiaan liittyvien markkinaesteiden poistamista esimerkiksi teknisen avun välineen (ELENA, European Local Energy Assistance) avulla; Covenant of Mayors -sopimus; yrittäjyys- ja innovointiohjelma; tieto- ja viestintätekniikkapolitiikan tukiohjelma 2010 sekä seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma. Myös Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki tarjoaa rahoitusta energiatehokkuuteen liittyvien toimenpiteiden lisäämiseksi.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 19 kappale

⇨ uusi

(45)Unionin rahoitusvälineitä olisi käytettävä tämän direktiivin tavoitteiden konkretisoimiseksi ilman, että ne kuitenkaan korvaavat kansallisia toimenpiteitä. ⇨ Tarvittavan perusparannuksen laajuuden vuoksi ⇦ Nniitä olisi erityisesti käytettävä soveliaina ja innovatiivisina rahoituskeinoina, joilla vauhditetaan investointia energiatehokkuutta koskeviin toimenpiteisiin ⇨ rakennusten energiatehokkuuteen ⇦. Ne voisivat olla tärkeässä asemassa kehitettäessä kansallisia, alueellisia ja paikallisia energiatehokkuusrahastoja, -välineitä tai -järjestelyjä, jotka tarjoavat tällaisia rahoitusmahdollisuuksia yksityisille kiinteistönomistajille, pienille ja keskisuurille yrityksille sekä energiatehokkuuspalveluyhtiöille.

⇩ uusi

(46)Rahoitusmekanismeilla, kannustimilla ja rahoituslaitosten mukaan ottamisella rakennusten energiaperuskorjauksiin tulisi olla keskeinen rooli kansallisissa rakennusten perusparannussuunnitelmissa, ja jäsenvaltioiden tulisi aktiivisesti edistää niitä. Tällaisiin toimenpiteisiin olisi sisällyttävä kannustaminen energiatehokkuutta tukeviin asuntolainoihin sertifioituja, energiatehokkuutta parantavia rakennusten perusparannuksia varten, energiatehokkaaseen rakennuskantaan viranomaisten toimesta tehtävien investointien edistäminen, esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tai energiatehokkuussopimusten avulla, tai investointien havaitun riskin pienentäminen.

(47)Pelkällä rahoituksella ei pystytä täyttämään perusparannustarpeita. Rahoituksen ohella on välttämätöntä ottaa käyttöön helposti saatavilla olevia ja avoimia neuvonta- ja tukivälineitä, kuten integroituja energiaperuskorjauspalveluja tarjoavia keskitettyjä asiointipisteitä tai avustuspalveluja, samoin kuin muita toimenpiteitä ja aloitteita, kuten komission ”Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille” -aloitteessa tarkoitettuja toimenpiteitä ja aloitteita, jotta voidaan tarjota oikeat mahdollistavat puitteet ja poistaa perusparannusten esteet.

(48)Energiatehottomat rakennukset korreloivat usein energiaköyhyyden ja sosiaalisten ongelmien kanssa. Energian hinnan nousu tuntuu erityisesti heikossa asemassa olevissa kotitalouksissa, koska ne käyttävät suuremman osan budjetistaan energiatuotteisiin. Koska rakennusten perusparannus vähentää liiallisia energialaskuja, se voi nostaa ihmisiä pois energiaköyhyydestä ja myös estää energiaköyhyyden. Rakennusten perusparannukset eivät kuitenkaan tule ilmaiseksi, ja on olennaisen tärkeää varmistaa, että niistä aiheutuvien kustannusten sosiaaliset vaikutukset pidetään kurissa erityisesti heikossa asemassa olevissa kotitalouksissa. Perusparannusaalto ei saisi jättää ketään jälkeen, ja sitä olisi hyödynnettävä mahdollisuutena parantaa heikossa asemassa olevien kotitalouksien tilannetta ja siinä olisi varmistettava oikeudenmukainen siirtyminen ilmastoneutraaliuteen. Sen vuoksi taloudelliset kannustimet ja muut politiikkatoimet tulisi kohdistaa ensisijaisesti heikossa asemassa oleville kotitalouksille, energiaköyhyydestä kärsiville ja sosiaalisissa vuokra-asunnoissa asuville, ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä perusparannuksista johtuvien häätöjen ehkäisemiseksi. Komission ehdotus neuvoston suositukseksi oikeudenmukaisesta siirtymisestä ilmastoneutraaliuteen tarjoaa yhteiset puitteet ja yhteisymmärryksen kattavista toimintapolitiikoista ja investoinneista, joita tarvitaan siirtymän oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 20 kappale

Jotta komissio saisi riittävästi tietoja, jäsenvaltioiden olisi laadittava luetteloita voimassa olevista ja ehdotetuista, muista kuin tässä direktiivissä edellytetyistä toimenpiteistä, myös luonteeltaan rahoituksellisista toimenpiteistä, jotka edistävät tämän direktiivin tavoitteita. Jäsenvaltioiden luetteloimiin voimassa oleviin ja ehdotettuihin toimenpiteisiin voivat kuulua erityisesti toimenpiteet, joilla pyritään vähentämään olemassa olevia oikeudellisia esteitä ja markkinaesteitä ja rohkaisemaan investointia ja/tai muita toimia uusien ja olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuden lisäämiseksi, millä saatetaan myötävaikuttaa energiaköyhyyden vähenemiseen. Tällaisiin toimenpiteisiin voisivat kuulua muun muassa ilmainen tai tuettu tekninen apu ja neuvonta, suorat tuet, tuetut lainajärjestelmät tai halpakorkoiset lainat, avustusjärjestelmät ja lainatakuujärjestelmät. Viranomaiset ja muut näitä luonteeltaan rahoituksellisia toimenpiteitä tarjoavat laitokset voisivat kytkeä tällaisten toimenpiteiden soveltamisen ilmoitettuun energiatehokkuuteen ja energiatehokkuustodistusten sisältämiin suosituksiin.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 21 kappale

Jäsenvaltioiden raportointirasitteen keventämiseksi tässä direktiivissä vaaditut raportit olisi voitava sisällyttää energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista 5 päivänä huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY 47 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin energiatehokkuutta koskeviin toimintasuunnitelmiin. Kunkin jäsenvaltion julkisen sektorin olisi toimittava edelläkävijänä rakennusten energiatehokkuuden alalla, ja tästä syystä kansallisissa suunnitelmissa olisi asetettava kunnianhimoisemmat tavoitteet viranomaisten käytössä oleville rakennuksille.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 22 kappale

⇨ uusi

(49)⇨ Sen varmistamiseksi, että mahdolliset ostajat tai vuokralaiset voivat ottaa rakennusten energiatehokkuuden huomioon prosessin varhaisessa vaiheessa, myytäväksi tai vuokrattavaksi tarjotuilla rakennuksilla tai rakennuksen osilla olisi oltava energiatehokkuustodistus ja energiatehokkuusluokka ja -indikaattori olisi ilmoitettava kaikissa mainoksissa. ⇦ Rakennuksen tai rakennuksen osan mahdolliselle ostajalle tai vuokralaiselle olisi annettava energiatehokkuustodistuksessa paikkansa pitävää tietoa rakennuksen energiatehokkuudesta ja käytännön ohjeita tämän tehokkuuden parantamiseksi. Tiedotuskampanjoista voi olla hyötyä rohkaistaessa edelleen omistajia ja vuokralaisia parantamaan rakennuksensa tai rakennuksensa osan energiatehokkuutta. Myös liikerakennusten omistajia ja vuokralaisia olisi rohkaistava vaihtamaan tietoja tosiasiallisesta energiankulutuksesta, jotta varmistetaan, että kaikki tiedot ovat saatavilla tarvittavia parannuksia koskevien tietoon perustuvien päätösten tekemiseksi. Energiatehokkuustodistuksessa olisi annettava tietoja myös lämmityksen ja jäähdytyksen tosiasiallisesta vaikutuksesta rakennuksen energiatarpeeseen, sen primäärienergian kulutukseensta ⇨ , sen uusiutuvan energian tuotannosta ⇦ ja sen ⇨ käytöstä syntyvistä kasvihuonekaasupäästöistä ⇦ hiilidioksidipäästöihin.

⇩ uusi

(50)Rakennuskannan seurantaa helpottaa digitaalisten välineiden avulla kerättyjen tietojen saatavuus, mikä vähentää hallinnollisia kustannuksia. Sen vuoksi olisi perustettava rakennusten energiatehokkuutta koskevia kansallisia tietokantoja ja siirrettävä niihin sisältyvät tiedot EU:n rakennuskannan seurantakeskukselle.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 23 kappale

Viranomaisten olisi näytettävä esimerkkiä ja pyrittävä panemaan täytäntöön energiatehokkuustodistukseen sisältyvät suositukset. Jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä kansallisiin suunnitelmiinsa toimenpiteitä viranomaisten tukemiseksi, jotta nämä toteuttaisivat varhaisessa vaiheessa energiatehokkuuden parannuksia ja panisivat täytäntöön energiatehokkuustodistukseen sisältyvät suositukset niin pian kuin mahdollista.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 24 kappale

⇨ uusi

(51)Viranomaisten käytössä olevien rakennusten ja niiden rakennusten, joissa käy paljon yleisöä, olisi näytettävä esimerkkiä osoittamalla, että ympäristö- ja energianäkökohdat otetaan huomioon, ja tästä syystä näille rakennuksille olisi suoritettava energiasertifiointi säännöllisin väliajoin. Energiatehokkuutta koskevien tietojen levittämistä kansalaisille olisi tehostettava asettamalla rakennusten energiatehokkuustodistukset selvästi näkyville, erityisesti tietynkokoisissa rakennuksissa, jotka ovat viranomaisten käytössä tai joissa käy paljon yleisöä, kuten ⇨ kunnan- ja kaupungintaloissa, kouluissa, ⇦ kaupoissa ja kauppakeskuksissa, valintamyymälöissä, ravintoloissa, teattereissa, pankeissa ja hotelleissa.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 25 kappale

(52)Viime vuosina on ollut havaittavissa ilmastointilaitteiden käytön voimakas lisääntyminen Euroopan maissa. Tämä aiheuttaa vakavia huippukuormitukseen liittyviä ongelmia, mikä nostaa sähköenergian kustannuksia ja rasittaa energiatasetta. Etusijalle olisi asetettava strategiat, joilla tehostetaan rakennusten lämpökäyttäytymistä kesäaikana. Tätä varten olisi painotettava ylikuumenemista estäviä toimenpiteitä, kuten varjostamista ja riittävää lämpökapasiteettia talonrakennustuotannossa, sekä kehitettävä edelleen ja sovellettava passiivisia jäähdytystekniikoita, ensisijaisesti sellaisia tekniikoita, joilla parannetaan sisäilmasto-olosuhteita ja rakennuksia ympäröivää mikroilmastoa.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 26 kappale

⇨ uusi

(53)Pätevän henkilöstön suorittamalla lämmitys- ⇨ , ilmanvaihto- ⇦ ja ilmastointijärjestelmien säännöllisellä huollolla ja tarkastuksella vaikutetaan osaltaan siihen, että järjestelmät on säädetty oikein tuotemääritelmien mukaisesti, ja siten varmistetaan, että ne toimivat ympäristön, turvallisuuden ja energian kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Koko lämmitys- ⇨ , ilmanvaihto- ⇦ ja ilmastointijärjestelmästä olisi tehtävä riippumaton arviointi säännöllisin väliajoin järjestelmän elinkaaren aikana, erityisesti ennen järjestelmän vaihtamista tai parantamista. Rakennusten omistajien ja vuokralaisten hallinnollisen rasitteen minimoimiseksi jäsenvaltioiden olisi pyrittävä yhdistämään tarkastukset ja sertifioinnit siinä määrin kuin se on mahdollista.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 27 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(54)Omaksumalla yhteinen lähestymistapa rakennusten energiatehokkuuden sertifiointiin ⇨ , peruskorjauspasseihin, älyratkaisuvalmiutta koskeviin indikaattoreihin ⇦ ja lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien tarkastamiseen ja teettämällä ne pätevillä ja/tai ⇨ sertifioiduilla ⇦ valtuutetuilla asiantuntijoilla, joiden riippumattomuus taataan objektiivisin perustein, edistetään yhtäläisen toimintakentän luomista jäsenvaltioiden energiansäästöpyrkimyksille rakennusalalla ja parannetaan unionin kiinteistömarkkinoiden avoimuutta, kun rakennusten tulevat omistajat tai käyttäjät saisivat energiatehokkuutta koskevia tietoja. Jotta voitaisiin varmistaa energiatehokkuustodistusten ⇨ , peruskorjauspassien, älyratkaisuvalmiutta koskevien indikaattoreiden ⇦ ja lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien tarkastusten laatu kaikkialla unionissa, kussakin jäsenvaltiossa olisi perustettava riippumaton valvontajärjestely.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 28 kappale

(55)Koska paikalliset ja alueelliset viranomaiset ovat keskeisessä asemassa tämän direktiivin onnistuneen täytäntöönpanon kannalta, niitä olisi sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti tarvittaessa kuultava suunnitteluasioissa, tiedotusohjelmien kehittämisessä, koulutuksen ja tietoisuuden lisäämisen alalla sekä tämän direktiivin täytäntöönpanon osalta kansallisella ja alueellisella tasolla, ja ne olisi osallistettava näihin toimiin. Näitä kuulemisia voidaan käyttää myös asianmukaisen ohjauksen antamiseen paikallisille suunnittelijoille ja rakennustarkastajille tarpeellisten tehtävien suorittamiseksi. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi annettava arkkitehdeille ja suunnittelijoille mahdollisuus harkita asianmukaisesti ja rohkaistava heitä käyttämään energiatehokkuuden parannusten, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön sekä kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen käytön optimaalista yhdistelmää kaavoitettaessa, suunniteltaessa, rakennettaessa ja kunnostettaessa teollisuus- tai asuinalueita.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 29 kappale

(56)Asentajat ja rakentajat ovat keskeisessä asemassa tämän direktiivin onnistuneen täytäntöönpanon kannalta. Sen vuoksi riittävällä määrällä asentajia ja rakentajia olisi koulutuksen ja muiden toimenpiteiden avulla oltava asianmukainen pätevyystaso tarvittavan energiatehokkaan ja uusiutuvia energialähteitä käyttävän teknologian asentamiseksi ja soveltamiseksi.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 30 kappale

Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY 48 niiden ammatillisten asiantuntijoiden vastavuoroisen tunnustamisen osalta, joita tarkoitetaan tässä direktiivissä, ja komission olisi jatkettava ”Älykäs energiahuolto Euroopassa” -ohjelman mukaisia toimiaan ohjeiden ja suositusten laatimiseksi tällaisten ammatillisten asiantuntijoiden koulutuksessa sovellettavien standardien osalta.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 31 kappale (mukautettu)

Energiatehokkuuden avoimuuden tehostamiseksi unionin muiden kuin asuinkiinteistöjen markkinoilla olisi vahvistettava yhdenmukaiset ehdot muiden kuin asuinrakennusten energiatehokkuutta koskevalle vapaaehtoiselle, yhteiselle sertifiointijärjestelmälle. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaan ne yleiset säännöt ja periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, vahvistetaan etukäteen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetulla asetuksella. Kunnes uusi asetus hyväksytään, sovelletaan edelleen menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehtyä neuvoston päätöstä 1999/468/EY 49 , poikkeuksena valvonnan käsittävä sääntelymenettely, jota ei sovelleta.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 32 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(57)⌦ Jotta voidaan edistää tavoitetta parantaa rakennusten energiatehokkuutta, ⌫ Kkomissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti mukautettaessa liitteessä I vahvistetun yleisen kehyksen eräitä osia tekniikan kehitykseen, ja määriteltäessä menetelmäkehystä energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskentaa varten. ⇨ , mukautettaessa päästöttömien rakennusten kynnysarvoja ja elinkaarenaikaisen lämmitysvaikutuspotentiaalin laskentamenetelmää, otettaessa käyttöön peruskorjauspasseja koskeva yhteinen eurooppalainen kehys ja otettaessa käyttöön rakennusten älyratkaisuvalmiutta luokitteleva unionin järjestelmä. ⇦ On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa 50 vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

⇩ uusi

(58)Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin säännösten tehokas täytäntöönpano, komissio tukee jäsenvaltioita erilaisilla välineillä, kuten teknisen tuen välineellä 51 , joka tarjoaa räätälöityä teknistä asiantuntemusta uudistusten suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi, mukaan lukien uudistukset, joilla pyritään lisäämään asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten vuotuista energiaperuskorjausastetta vuoteen 2030 mennessä ja edistämään pitkälle meneviä energiaperuskorjauksia. Tekninen tuki liittyy esimerkiksi hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseen, politiikan kehittämisen ja täytäntöönpanon tukemiseen sekä soveltuvien parhaiden käytäntöjen jakamiseen.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 33 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(59)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on ⌦ tavoitteita, jotka ovat ⌫ rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ⇨ ja rakennusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ⇦, koska rakennusala on monitahoinen eivätkä kansalliset asuntomarkkinat voi riittävällä tavalla vastata energiatehokkuuden asettamiin haasteisiin, vaan se ⌦ ne ⌫ voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen ⌦ näiden tavoitteiden ⌫ saavuttamiseksi tarpeen.

⇩ uusi

(60)Tämän aloitteen oikeusperusta on SEUT-sopimuksen 194 artiklan 2 kohta, jossa unioni valtuutetaan vahvistamaan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen energiapolitiikkaan liittyvien unionin tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotuksella edistetään SEUT-sopimuksen 194 artiklan 1 kohdassa esitettyjä unionin energiapolitiikan tavoitteita, erityisesti rakennusten energiatehokkuuden parantamista ja niiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, mikä edistää ympäristön suojelua ja parantamista.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 36 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(61)Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 52  4434 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan ⌦ jäsenvaltioiden olisi laadittava ⌫ itseään varten ja unionin edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne. ⇨ Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin suhteen lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna, erityisesti ottaen huomioon Euroopan tuomioistuimen asiassa komissio v. Belgia (C-543/17) antama tuomio. ⇦

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 34 kappale (mukautettu)

(62)Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan ⌦ aikaisemman ⌫ direktiivin 2002/91/EY sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu mainittuun ⌦ aikaisempaan ⌫ direktiiviin.

🡻 2010/31/EU, johdanto-osan 35 kappale (mukautettu)

(63)Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi 2002/91/EY ⌦ liitteessä VIII olevassa B osassa mainitut direktiivit ⌫ osaksi kansallista lainsäädäntöä ja alettava soveltaa sitä niitä.

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

⇨ uusi

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde

1.    Tällä direktiivillä edistetään rakennusten energiatehokkuuden parantamista ⇨ ja rakennusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ⇦ unionissa ⇨ päästöttömän rakennuskannan saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä ⇦ ottaen huomioon ulkoiset ilmasto-olosuhteet, paikalliset olosuhteet sekä sisäilmastolle asetetut vaatimukset ja kustannustehokkuus.

2.    Tässä direktiivissä säädetään vaatimuksista, jotka koskevat:

a)rakennusten ja rakennuksen osien kokonaisenergiatehokkuuden laskentamenetelmän yleistä yhteistä kehystä;

b)vähimmäisvaatimusten soveltamista uusien rakennusten ja uusien rakennuksen osien energiatehokkuuteen;

c)vähimmäisvaatimusten soveltamista energiatehokkuuteen, kun kyse on:

i)olemassa olevista rakennuksista, ⌦ ja ⌫ rakennuksen osista ja rakennusosista, joihin tehdään laajamittaisia korjauksia;

ii)rakennusosista, jotka muodostavat osan rakennuksen vaippaa ja joilla on merkittävä vaikutus rakennuksen vaipan energiatehokkuuteen, kun niitä jälkiasennetaan tai korvataan; ja

iii)rakennuksen teknisistä järjestelmistä, kun ne asennetaan tai korvataan tai kun niitä parannetaan;

⇩ uusi

d)energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten soveltamista olemassa oleviin rakennuksiin ja olemassa oleviin rakennuksen osiin;

e)peruskorjauspasseja;

f)kansallisia rakennusten perusparannussuunnitelmia;

g)kestävän liikkuvuuden infrastruktuuria rakennuksissa ja niiden läheisyydessä;

h)älykkäitä rakennuksia;

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

⇨ uusi

d)kansallisia suunnitelmia lähes nollaenergiarakennusten lukumäärän kasvattamiseksi;

ie)rakennusten tai rakennuksen osien energiasertifiointia ⌦ energiatehokkuuden sertifiointia ⌫;

jf)rakennusten lämmitys- ⇨ , ilmanvaihto- ⇦ ja ilmastointijärjestelmien säännöllisiä tarkastuksia; ja

kg)energiatehokkuustodistusten ⇨ , peruskorjauspassien, älyratkaisuvalmiutta koskevien indikaattoreiden ⇦ ja tarkastusraporttien riippumattomia valvontajärjestelmiä.

3.    Tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset ovat vähimmäisvaatimuksia, eivätkä ne estä jäsenvaltiota pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön tiukempia toimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden on oltava yhteensopivia ⌦ SEUT-sopimuksen ⌫ Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kanssa. Niistä on ilmoitettava komissiolle.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä käytetään seuraavia määritelmiä:

1)”rakennuksella” tarkoitetaan katettua seinällistä rakennetta, jonka sisäilmaston ylläpitämiseen käytetään energiaa;

⇩ uusi

2)”päästöttömällä rakennuksella” tarkoitetaan rakennusta, jolla on erittäin korkea energiatehokkuus, sellaisena kuin se on määritettynä liitteen I mukaisesti, jolloin edelleen tarvittava erittäin alhainen energiamäärä katetaan kokonaan energialla, joka tuotetaan paikan päällä uusiutuvista lähteistä tai joka on peräisin direktiivissä (EU) 2018/2001 [uusiutuvia energialähteitä koskeva muutettu direktiivi] tarkoitetulta uusiutuvan energian yhteisöltä tai kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmästä liitteessä III vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

⇨ uusi

3)2).”lähes nollaenergiarakennuksella” tarkoitetaan rakennusta, jolla on erittäin korkea energiatehokkuus, sellaisena kuin se on määritettynä liitteen I mukaisesti ⇨ , jolloin se ei saa alittaa jäsenvaltioiden 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittamaa vuoden 2030 kustannusoptimaalista tasoa ja ⇦. Ttarvittava lähes olematon tai erittäin vähäinen energian määrä olisi hyvin laajalti ⌦ katetaan ⌫ katettava uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla, mukaan lukien paikan päällä tai rakennuksen lähellä tuotettava uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energia;

⇩ uusi

4)”energiatehokkuutta koskevilla vähimmäisvaatimuksilla” tarkoitetaan sääntöjä, joissa edellytetään, että olemassa olevat rakennukset täyttävät yksittäisen energiatehokkuusvaatimuksen osana rakennuskannan laajaa perusparannussuunnitelmaa tietystä kynnyspisteestä markkinoilla (myynti tai vuokraus), tietyn ajanjakson kuluessa tai tiettyyn päivämäärään mennessä, mikä käynnistää olemassa olevien rakennusten perusparannuksen;

5)’’julkisella elimellä” tarkoitetaan hankintaviranomaisia, siten kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU 53 2 artiklan 1 kohdassa;

🡻 2018/844, 1 artiklan 1 kohdan a alakohta

⇨ uusi

6)3).”rakennuksen teknisillä järjestelmillä” tarkoitetaan teknisiä laitteita, joita käytetään rakennuksen tai rakennuksen osan tilojen lämmitykseen, tilojen jäähdytykseen, ilmanvaihtoon, käyttöveden lämmitykseen, kiinteään valaistukseen, rakennuksen automaatioon ja ohjaukseen, paikalla tapahtuvaan ⇨ uusiutuvan energian tuotantoon ⇦ sähköntuotantoon ⇨ ja varastointiin ⇦tai näiden yhdistelmään, mukaan luettuna ne järjestelmät, jotka käyttävät uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa;

🡻 2018/844, 1 artiklan 1 kohdan b alakohta

7)3 a).”rakennuksen automaatio- ja ohjausjärjestelmillä” tarkoitetaan järjestelmää, joka kattaa kaikki tuotteet, ohjelmistot ja tekniset palvelut, jotka voivat tukea rakennuksen teknisten järjestelmien energiatehokasta, taloudellista ja turvallista toimintaa automaattisen ohjauksen avulla sekä helpottamalla kyseisten rakennuksen teknisten järjestelmien manuaalista hallintaa;

🡻 2010/31/EU

8)4).”rakennuksen energiatehokkuudella” tarkoitetaan laskettua tai mitattua energiamäärää, joka tarvitaan rakennuksen tyypilliseen käyttöön liittyvän energiatarpeen täyttämiseen ja johon sisältyy muun muassa lämmitykseen, jäähdytykseen, ilmanvaihtoon, veden lämmitykseen ja valaistukseen käytetty energia;

9)5).”primäärienergialla” tarkoitetaan uusiutuvista tai uusiutumattomista lähteistä peräisin olevaa energiaa, jota ei ole muunnettu millään prosessilla;

⇩ uusi

10)”uusiutumattoman primäärienergian kertoimella” tarkoitetaan uusiutumatonta primäärienergiaa tietyn energiankantajan osalta, mukaan lukien toimitettu energia ja lasketut energian käyttöpisteisiin toimittamisen yleiskustannukset, jaettuna toimitetulla energialla;

11)”uusiutuvan primäärienergian kertoimella” tarkoitetaan paikan päällä, lähellä tai etäällä sijaitsevasta energialähteestä tuotettua tietyn energiankantajan kautta toimitettua uusiutuvaa primäärienergiaa, mukaan lukien toimitettu energia ja lasketut energian käyttöpisteisiin toimittamisen yleiskustannukset, jaettuna toimitetulla energialla;

12)”kokonaisprimäärienergiakertoimella” tarkoitetaan uusiutuvan ja uusiutumattoman primäärienergian kertoimien painotettua yhteenlaskettua määrää tietyn energiankantajan osalta;

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

⇨ uusi

13)6).”uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla” tarkoitetaan uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä peräisin olevaa energiaa eli tuuli- ja aurinkoenergiaa ⇨ (aurinkolämpö ja aurinkosähkö) ⇦, ilmalämpöenergiaa, ⌦ sekä ⌫ geotermistä energiaa, hydrotermistä energiaa ⇨ ympäristön energiaa, vuorovesi- ja aaltoenergiaa ⇦ ja ⌦ muuta ⌫ valtamerienergiaa, vesivoimaa, biomassaa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamossa syntyvää kaasua ja biokaasua;

14)7).”rakennuksen vaipalla” tarkoitetaan toisiinsa liitettyjä rakennusosia, jotka erottavat rakennuksen sisätilat ulkoympäristöstä;

15)8).”rakennuksen osalla” tarkoitetaan rakennuksessa olevaa osa-aluetta, kerrosta tai huoneistoa, joka on suunniteltu tai muunnettu käytettäväksi erillisenä;

16)9).”rakennusosalla” tarkoitetaan rakennuksen teknistä järjestelmää tai rakennuksen vaipan osaa;

⇩ uusi

17)”asunnolla” tarkoitetaan huonetta tai huoneiden kokonaisuutta pysyvässä rakennuksessa tai rakennuksen rakenteellisesti erillisessä osassa, joka on tarkoitettu yhden yksityisen kotitalouden asumiseen ympäri vuoden;

18)”peruskorjauspassilla” tarkoitetaan asiakirjaa, joka muodostaa räätälöidyn etenemissuunnitelman yksittäisen rakennuksen perusparannukselle useissa vaiheissa, jotka parantavat merkittävästi sen energiatehokkuutta;

19)”pitkälle menevällä perusparannuksella” perusparannusta, jolla muutetaan rakennus tai rakennuksen osa

a)ennen 1 päivää tammikuuta 2030 lähes nollaenergiarakennukseksi;

b)1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen päästöttömäksi rakennukseksi;

20)”vaiheittain pitkälle menevällä perusparannuksella” tarkoitetaan pitkälle menevää perusparannusta, joka toteutetaan useissa vaiheissa peruskorjauspassissa 10 artiklan mukaisesti vahvistettuja vaiheita noudattaen;

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

21)10).”laajamittaisella korjauksella” tarkoitetaan rakennuksen korjausta, jossa

a)rakennuksen vaippaan tai rakennuksen teknisiin järjestelmiin liittyvien korjausten kokonaiskustannukset ovat yli 25 prosenttia rakennuksen arvosta, rakennusmaan arvo pois lukien; tai

b)korjaus koskee yli 25:tä prosenttia rakennuksen vaipan pinta-alasta.

   Jäsenvaltiot voivat valita vaihtoehdon a tai b soveltamisen;

⇩ uusi

22)”käytöstä syntyvillä kasvihuonekaasupäästöillä” tarkoitetaan rakennuksen teknisten järjestelmien energiankulutukseen liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä rakennuksen käytön ja toiminnan aikana;

23)”koko elinkaaren aikaisilla kasvihuonekaasupäästöillä” tarkoitetaan yhteenlaskettuja kasvihuonekaasupäästöjä, jotka liittyvät rakennukseen sen elinkaaren kaikissa vaiheissa ”kehdosta” (rakennuksen rakentamisessa käytettävien raaka-aineiden käyttöönotto) materiaalin tuotannon ja jalostuksen sekä rakennuksen käyttövaiheen kautta ”hautaan” (rakennuksen purkaminen ja sen materiaalien uudelleenkäyttö, kierrätys, muu hyödyntäminen ja jätehuolto);

24)”elinkaarenaikaisella lämmitysvaikutuspotentiaalilla (GWP)” tarkoitetaan indikaattoria, joka määrittää rakennukselle ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaalin sen koko elinkaarella;

25)”jakautuneilla kannustimilla” tarkoitetaan [uudelleenlaaditun energiatehokkuusdirektiivin] 2 artiklan 52 kohdassa määriteltyjä jakautuneita kannustimia;

26)”energiaköyhyydellä” tarkoitetaan [uudelleenlaaditun energiatehokkuusdirektiivin] 2 artiklan 49 kohdassa määriteltyä energiaköyhyyttä;

27)”heikossa asemassa olevilla kotitalouksilla” tarkoitetaan energiaköyhyydestä kärsiviä kotitalouksia tai kotitalouksia, mukaan lukien alemman keskitulotason kotitaloudet, joihin korkeat energiakustannukset erityisesti vaikuttavat ja joilla ei ole keinoja asuinrakennuksensa perusparannukseen;

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

28)11).”eurooppalaisella standardilla” tarkoitetaan Euroopan standardointikomitean, Euroopan sähkötekniikan standardointikomitean tai Euroopan telealan standardointilaitoksen hyväksymää, julkiseen käyttöön saatettua standardia;

29)12).”energiatehokkuustodistuksella” tarkoitetaan jäsenvaltion tai sen nimeämän oikeushenkilön tunnustamaa todistusta, jossa ilmoitetaan 43 artiklan mukaisesti hyväksytyllä menetelmällä laskettu rakennuksen tai rakennuksen osan energiatehokkuus;

30)13).”yhteistuotannolla” tarkoitetaan lämpöenergian sekä sähköenergian ja/tai mekaanisen energian samanaikaista tuottamista samassa prosessissa;

31)14).”kustannusoptimaalisella tasolla” tarkoitetaan energiatehokkuuden tasoa, joka johtaa alimpiin kustannuksiin arvioidun taloudellisen elinkaaren aikana, jolloin:

a)alimmat kustannukset määritetään ottamalla huomioon: 

⇩ uusi

i) kyseessä oleva rakennusluokka ja rakennuksen käyttö;

🡻 2010/31/EU

⇨ uusi

ii) energiaan liittyvät investointikustannukset ⇨ virallisten ennusteiden pohjalta ⇦ ;,

iii) ylläpito- ja käyttökustannukset, (mukaan lukien energiakustannukset ja -säästöt, ⇨  ottaen huomioon kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kustannukset; ⇦

⇩ uusi

iv) ympäristöön ja terveyteen kohdistuvat energiakäytön ulkoisvaikutukset;

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

⇨ uusi

v) kyseessä oleva rakennusluokka sekä ⇨ paikan päällä ⇦ tuotetusta energiasta saatavat tuotot), tapauksen mukaan;,

vi) ja käytöstäpoistokustannukset  ⇨ jätehuoltokustannukset ⇦ tapauksen mukaan; ja

b)kukin jäsenvaltio määrittää arvioidun taloudellisen elinkaaren. Se ⌦ , joka ⌫ tarkoittaa rakennuksen jäljellä olevaa arvioitua taloudellista elinkaarta, kun energiatehokkuusvaatimukset on asetettu rakennukselle kokonaisuudessaan, tai rakennusosan arvioitua taloudellista elinkaarta, kun energiatehokkuusvaatimukset on asetettu rakennusosille.

Kustannusoptimaalisen tason on oltava niiden tehokkuustasojen puitteissa, joilla arvioidulle taloudelliselle elinkaarelle laskettu kustannus-hyötyanalyysi on positiivinen;

⇩ uusi

32)”latauspisteellä” tarkoitetaan [vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskevan asetuksen] 2 artiklan 41 kohdassa määriteltyä latauspistettä;

33)”erittäin pienellä erillisellä verkolla” tarkoitetaan mitä tahansa verkkoa, jossa kulutus oli vuonna 2022 alle 500 gigawattituntia ja jota ei ole liitetty muihin verkkoihin;

34)”älykkäällä latauksella” tarkoitetaan direktiivin (EU) 2018/2001 [uusiutuvia energialähteitä koskeva muutettu direktiivi] 2 artiklan 14 l kohdassa määriteltyä älykästä latausta;

35)”kaksisuuntaisella latauksella” tarkoitetaan direktiivin (EU) 2018/2001 [uusiutuvia energialähteitä koskeva muutettu direktiivi] 2 artiklan 14 n alakohdassa määriteltyä kaksisuuntaista latausta;

36)”asuntolainasalkkua koskevilla vaatimuksilla” tarkoitetaan mekanismeja, joilla kannustetaan kiinteistöluottojen tarjoajia lisäämään asuntolainojensa kattaman kiinteistösalkun energiatehokkuutta mediaanitasolla ja kannustamaan mahdollisia asiakkaita tekemään kiinteistöistään energiatehokkaampia unionin hiilestä irtautumista koskevan tavoitteen ja rakennusten energiankulutusta koskevien asiaankuuluvien energiatavoitteiden mukaisesti perustuen EU:n luokitusjärjestelmässä olevaan kestävien taloudellisten toimintojen määritelmään;

37)”digitaalisella rakennuspäiväkirjalla” tarkoitetaan yhteistä rekisteriä, joka sisältää kaikki asiaankuuluvat rakennustiedot, mukaan lukien energiatehokkuuteen liittyvät tiedot, kuten energiatehokkuustodistukset, peruskorjauspassit ja älyratkaisuvalmiutta koskevat indikaattorit, ja joka helpottaa tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja tietojen jakamista rakennusalalla rakennusten omistajien ja asukkaiden, rahoituslaitosten ja viranomaisten kesken;

🡻 2010/31/EU

38)15).”ilmastointijärjestelmällä” tarkoitetaan sisäilman käsittelyn edellyttämien osatekijöiden yhdistelmää, jolla lämpötilaa säädellään tai voidaan alentaa;

🡻 2018/844, 1 artiklan 1 kohdan c alakohta

⇨ uusi

39)15 a).”lämmitysjärjestelmällä” tarkoitetaan sisäilman käsittelyn edellyttämien osatekijöiden yhdistelmää, jolla lämpötilaa nostetaan;

40)15 b).”lämmönkehittimellä” tarkoitetaan lämmitysjärjestelmän osaa, joka tuottaa hyötylämpöä ⇨ liitteessä I määriteltyihin tarkoituksiin ⇦ yhdellä tai useammalla seuraavista prosesseista:

a)polttoaineiden poltto esimerkiksi lämmityskattilassa;

b)sähkövastuslämmitysjärjestelmän lämmityselementeissä tapahtuva Joule-ilmiö;

c)lämmön talteenotto ympäröivästä ilmasta, ilmanvaihdon poistoilmasta tai vesi- tai maalämpölähteestä lämpöpumppua käyttäen;

41)15 c).”energiatehokkuustta koskevallasopimuksella” tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU 54 direktiivin (EU) …/… [uudelleenlaadittu energiatehokkuusdirektiivi] 2 artiklan 2729 alakohdassa määriteltyä energiatehokkuutta koskevaa sopimusta;

🡻 2010/31/EU

42)16).”lämmityskattilalla” tarkoitetaan lämmityskattilan rungosta ja polttimesta muodostuvaa yksikköä, joka on suunniteltu siirtämään palamisessa vapautuva lämpö nesteisiin;

43)17).”nimellisteholla” tarkoitetaan valmistajan vahvistamaa ja takaamaa suurinta mahdollista kilowatteina ilmaistua lämpötehoa, joka voidaan jatkuvassa käytössä tuottaa valmistajan ilmoittamalla hyötysuhteella;

18)”lämpöpumpulla” tarkoitetaan konetta, laitetta tai järjestelmää, joka siirtää lämpöä luonnonympäristöstä, kuten ilmasta, vedestä tai maaperästä, rakennuksiin tai teollisuussovelluksiin kääntämällä lämmön luonnollisen virtauksen siten, että se virtaa alhaisemmasta lämpötilasta korkeampaan. Vaihtosuuntaiset lämpöpumput voivat myös siirtää lämpöä rakennuksesta luonnonympäristöön;

44)19).”kaukolämmityksellä” tai ”kaukojäähdytyksellä” tarkoitetaan termisen energian jakelua höyryn, kuuman veden tai jäähdytetyn nesteen muodossa keskitetystä tuotantolähteestä verkoston välityksellä useisiin rakennuksiin tai kohteisiin käytettäväksi lämmitykseen tai jäähdytykseen sisätiloissa tai prosesseissa;

⇩ uusi

45)”hyötypinta-alalla” tarkoitetaan rakennuksen lattiapinta-alaa, joka tarvitaan muuttujaksi kvantifioitaessa erityisiä käyttöolosuhteita, jotka ilmaistaan pinta-alayksikköä kohti, ja sovellettaessa yksinkertaistuksia sekä ositusta ja (uudelleen)kohdentamista koskevia sääntöjä;

46)”vertailupinta-alalla” tarkoitetaan lattiapinta-alaa, jota käytetään vertailuarvona rakennuksen energiatehokkuuden arvioimiseksi ja joka lasketaan energiatehokkuuden arviointia varten määritettyjen rakennuksen vaipan tilojen hyötypinta-alojen summana;

47)”arviointirajalla” tarkoitetaan rajaa, jolla toimitettu ja viety energia mitataan tai lasketaan;

48)”paikan päällä” tarkoittaa rakennuksen sijaintipaikan maa-aluetta, tiloja ja itse rakennusta;

49)”lähellä tuotetulla uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla” tarkoitetaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, joka on tuotettu arvioidun rakennuksen paikallisalueen tai kaupunginosan piirissä ja joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

a)sitä voidaan toimittaa ja käyttää ainoastaan kyseisen paikallisalueen tai kaupunginosan piirissä erityisen jakeluverkon kautta;

b)sille voidaan laskea erityinen primäärienergiakerroin, joka koskee ainoastaan kyseisen paikallisalueen tai kaupunginosan piirissä uusiutuvista lähteistä tuotettua energiaa; ja

c) sitä voidaan käyttää arvioidussa rakennuksessa paikan päällä käyttämällä erillistä liitäntää energian tuotantolähteeseen, jolloin tämä erillinen liitäntä edellyttää erityisiä laitteita arvioidun rakennuksen omaan käyttöön tarkoitetun energian turvallista toimitusta ja mittaamista varten;

50)”rakennuksen energiatehokkuuteen vaikuttavilla palveluilla” tarkoitetaan palveluja kuten kuin lämmitystä, jäähdytystä, ilmanvaihtoa, lämmintä käyttövettä ja valaistusta sekä muita palveluja. joiden energiankäyttö otetaan huomioon rakennusten energiatehokkuudessa;

51)”energiatarpeella” tarkoitetaan energiaa, joka toimitetaan ilmastoituun sisätilaan tai poistetaan sieltä haluttujen olosuhteiden ylläpitämiseksi sisätilassa tietyn ajanjakson aikana, ottamatta huomioon mahdollista rakennuksen teknisen järjestelmän tehottomuutta;

52)”energiankäytöllä” tarkoitetaan energiapanosta rakennuksen tekniseen järjestelmään, joka tarjoaa rakennuksen energiatehokkuuteen vaikuttavaa palvelua energiatarpeen tyydyttämiseksi;

53)”omalla käytöllä” tarkoitetaan sitä osaa paikan päällä tai lähellä tuotetusta uusiutuvasta energiasta, joka käytetään paikan päällä teknisissä järjestelmissä rakennuksen energiatehokkuuteen vaikuttavia palveluja varten;

54)”muulla paikan päällä tapahtuvalla käytöllä” tarkoitetaan energiaa, joka käytetään paikan päällä muihin käyttötarkoituksiin kuin rakennuksen energiatehokkuuteen vaikuttaviin palveluihin, mihin voivat sisältyä laitteet, erilaiset liitännäiset kuormitukset tai sähköajoneuvojen latauspisteet;

55)”laskentatiheydellä” tarkoitetaan energiatehokkuuden laskennassa käytettävää yksittäistä aikaväliä;

56)”toimitetulla energialla” tarkoitetaan energiamuodoittain ilmaistua energiaa, joka toimitetaan rakennuksen teknisiin järjestelmiin arviointirajan yli, huomioon otettujen käyttötarkoitusten tyydyttämiseksi tai muualle viedyn energian tuottamiseksi;

57)”muualle viedyllä energialla” tarkoitetaan sitä energiamuodoittain ja primäärienergiakerrointa kohti ilmaistua uusiutuvan energian osuutta, joka viedään energiaverkkoon sen sijaan, että se käytettäisiin paikan päällä omaan käyttöön tai muuhun paikan päällä tapahtuvaan käyttöön.

🡻 2018/844, 1 artiklan 1 kohdan d alakohta

20)”erittäin pienellä erillisellä verkolla” tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY 55 2 artiklan 27 kohdassa määriteltyä erittäin pientä erillistä verkkoa.

🡻 2018/844, 1 artiklan 2 kohta (mukautettu)

32 a artikla

⌦ Kansallinen rakennusten perusparannussuunnitelma ⌫ Pitkän aikavälin peruskorjausstrategia

🡻 2018/1999, 53 artiklan 1 kohdan a alakohta

⇨ uusi

1.    Kunkin jäsenvaltion on laadittava pitkän aikavälin peruskorjausstrategia ⇨ kansallinen rakennusten perusparannussuunnitelma ⇦ tukemaan ⇨ varmistamaan ⇦ sekä julkisten että yksityisten asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kansallisen kannan perusparantaminenkorjaamista erittäin energiatehokkaaksi ja hiilivapaaksi saatetuksi rakennuskannaksi vuoteen 2050 mennessä helpottaen ⇨ pyrkien muuttamaan ⇦olemassa olevien rakennusten muuttamista olevat rakennukset kustannustehokkaasti lähes nollaenergiarakennuksiksi ⇨ päästöttömiksi rakennuksiksi ⇦ .

Kuhunkin pitkän aikavälin peruskorjausstrategiaan ⇨ rakennusten perusparannussuunnitelmaan ⇦ on sisällyttävä

🡻 2018/844, 1 artiklan 2 kohta

⇨ uusi

a)kansallisen rakennuskannan yleiskatsaus, ⇨ jossa otetaan huomioon eri rakennustyypit, rakennuskaudet ja ilmastovyöhykkeet ja ⇦ joka perustuu tarvittaessa tilastolliseen otantaan ja korjattujen rakennusten odotettuun osuuteen vuonna 2020 ⇨ 19 artiklan mukaiseen energiatehokkuustodistusten kansalliseen tietokantaan, yleiskatsaukseen markkinaesteistä ja markkinoiden toimintapuutteista sekä yleiskatsaukseen kapasiteetista rakennusalalla, energiatehokkuusalalla ja uusiutuvan energian alalla ⇦ ;

b)rakennustyypin ja ilmastovyöhykkeen kannalta soveltuvien peruskorjaamista koskevien kustannustehokkaiden lähestymistapojen tunnistaminen ottaen tarvittaessa huomioon mahdolliset asiaankuuluvat kynnyspisteet rakennuksen elinkaaren aikana;

c)politiikat ja toimet, joilla edistetään rakennusten kustannustehokasta pitkälle menevää perusparantamista, mukaan lukien vaiheittain pitkälle menevä perusparantaminen, ja tuetaan kohdennettuja kustannustehokkaita toimenpiteitä ja peruskorjauksia esimerkiksi ottamalla käyttöön vapaaehtoinen rakennusten peruskorjauspassijärjestelmä;

d)katsaus politiikkoihin ja toimiin, joiden kohteena ovat energiatehokkuudeltaan heikoimmat kansallisen rakennuskannan osat, jakautuneet kannustimet, markkinoiden toimintapuutteet, sekä suunnitelma energiaköyhyyden lievittämiseen tähtäävistä asiaankuuluvista kansallisista toimista;

e)politiikat ja toimet, jotka kohdistuvat kaikkiin julkisiin rakennuksiin;

f)katsaus älykkään teknologian ja hyvin verkottuneiden rakennusten ja yhteisöjen edistämiseen tähtääviin kansallisiin aloitteisiin sekä rakennus- ja energiatehokkuusalan osaamiseen ja koulutukseen; ja

g)näyttöön perustuva arvio odotetuista energiansäästöistä ja esimerkiksi terveyteen, turvallisuuteen ja ilmanlaatuun liittyvistä laajemmista hyödyistä.

⇩ uusi

b)etenemissuunnitelma, joka sisältää kansallisesti vahvistetut tavoitteet ja mitattavissa olevat edistymisindikaattorit vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi, jotta voidaan varmistaa erittäin energiatehokas ja hiilivapaaksi saatettu kansallinen rakennuskanta ja olemassa olevien rakennusten muuttaminen päästöttömiksi rakennuksiksi vuoteen 2050 mennessä;

c)yleiskatsaus toteutetuista ja suunnitelluista politiikoista ja toimenpiteistä, joilla tuetaan b alakohdan mukaisen etenemissuunnitelman täytäntöönpanoa; ja

d)selvitys rakennusten perusparannussuunnitelman toteuttamiseen liittyvistä investointitarpeista, rahoituslähteistä ja -toimenpiteistä sekä hallinnollisista resursseista rakennusten perusparannusta varten.

Edellä b alakohdassa tarkoitetun etenemissuunnitelman on sisällettävä vuosien 2030, 2040 ja 2050 kansalliset tavoitteet, jotka koskevat kansallisen rakennuskannan vuotuista energiaperuskorjausastetta ja primääri- ja loppuenergian kulutusta sekä sen käytöstä syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä; erityiset määräajat rakennuksille 9 artiklan 1 kohdassa säädettyä korkeampien energiatehokkuusluokkien saavuttamiseksi vuosiin 2040 ja 2050 mennessä pyrkien etenemään kohti kansallisen rakennuskannan muuttamista päästöttömiksi rakennuksiksi; näyttöön perustuva arvio odotetuista energiansäästöistä ja laajemmista hyödyistä; ja arviot siitä, miten rakennusten perusparannussuunnitelma edistää jäsenvaltion asetuksen (EU).../... [tarkistettu taakanjakoasetus] mukaisen kasvihuonekaasupäästöjä koskevan sitovan kansallisen tavoitteen saavuttamista, unionin energiatehokkuustavoitteita direktiivin (EU).../... [uudelleenlaadittu energiatehokkuusdirektiivi] mukaisesti, unionin uusiutuvaa energiaa koskevia tavoitteita, mukaan lukien uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta rakennusalalla koskeva ohjeellinen tavoite direktiivin (EU) 2018/2001 [uusiutuvia energialähteitä koskeva muutettu direktiivi] mukaisesti sekä unionin vuoden 2030 ilmastotavoitetta ja vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitetta asetuksen (EU) 2021/1119 mukaisesti.

2.    Kunkin jäsenvaltion on joka viides vuosi laadittava ja toimitettava komissiolle luonnos rakennusten perusparannussuunnitelmastaan käyttäen liitteessä II olevaa mallia. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava rakennusten perusparannussuunnitelmansa luonnos osana asetuksen (EU) 2018/1999 9 artiklassa tarkoitettua yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelmansa luonnosta ja, jos jäsenvaltio toimittaa luonnoksen päivityksestä, osana mainitun asetuksen 14 artiklassa tarkoitettua luonnosta päivityksestä. Poiketen siitä, mitä mainitun asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa ja 14 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on toimitettava ensimmäinen rakennusten perusparannussuunnitelman luonnos komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2024.

🡻 2018/844, 1 artiklan 2 kohta

⇨ uusi

2.    Kunkin jäsenvaltion on esitettävä pitkän aikavälin peruskorjausstrategiassaan etenemissuunnitelma, joka sisältää toimenpiteitä ja kansallisesti määriteltyjä mitattavissa olevia edistymisen indikaattoreita, jotta varmistetaan erittäin energiatehokas ja hiilivapaaksi saatettu kansallinen rakennuskanta ja jotta helpotetaan olemassa olevien rakennusten kustannustehokasta muuttamista lähes nollaenergiarakennuksiksi vuodeksi 2050 asetetun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä unionissa 80–95 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna koskevan pitkän aikavälin tavoitteen huomioon ottamiseksi. Etenemissuunnitelman on sisällettävä ohjeelliset välitavoitteet vuosiksi 2030, 2040 ja 2050, ja siinä on määriteltävä, miten ne edistävät direktiivin 2012/27/EU mukaisten unionin energiatehokkuustavoitteiden saavuttamista.

3.    Tukeakseen niiden investointien käynnistämistä, joita 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämään peruskorjaukseen tarvitaan, jäsenvaltioiden on helpotettava asianmukaisten mekanismien saatavuutta, joilla

a)liitetään hankkeita yhteen, muun muassa toteuttamalla investointijärjestelyjä ja -ryhmiä sekä pienten ja keskisuurten yritysten konsortioita investoijien pääsyn mahdollistamiseksi ja pakettiratkaisujen tarjoamiseksi potentiaalisille asiakkaille;

b)vähennetään energiatehokkuuteen liittyvän toiminnan havaittua riskiä investoijien ja yksityisen sektorin kannalta;

c)hyödynnetään julkista rahoitusta, jotta voidaan houkutella yksityisen sektorin lisäinvestointeja tai puuttua tiettyihin markkinoiden toimintapuutteisiin;

d)ohjataan investointeja energiatehokkaaseen julkiseen rakennuskantaan Eurostatin ohjeiden mukaisesti; ja

e)tarjotaan helposti saatavilla olevia avoimia neuvontavälineitä, kuten kuluttajille tarkoitettuja keskitettyjä asiointipisteitä ja energianeuvontapalveluja, jotka antavat tietoa asiaankuuluvista energiatehokkuutta parantavista peruskorjauksista ja rahoitusvälineistä.

4.    Komissio kerää ja levittää vähintään julkisille viranomaisille parhaita käytäntöjä energiatehokkuutta parantavaa peruskorjausta palvelevista menestyksekkäistä julkisista ja yksityisistä rahoitusjärjestelmistä sekä tietoa tavoista liittää yhteen pieniä energiatehokkuutta parantavia peruskorjaushankkeita. Komissio yksilöi ja levittää parhaita käytäntöjä peruskorjausta palvelevista taloudellisista kannustimista kuluttajan näkökulmasta ottaen huomioon jäsenvaltioiden väliset erot kustannustehokkuudessa.

3.5..    Pitkän aikavälin peruskorjausstrategiansa ⇨ Rakennusten perusparannussuunnitelmansa ⇦ kehittämisen tueksi kunkin jäsenvaltion on suoritettava ⇨ rakennusten perusparannussuunnitelman luonnosta ⇦ pitkän aikavälin peruskorjausstrategiaa koskeva julkinen kuuleminen ennen sen toimittamista komissiolle. ⇨ Julkiseen kuulemiseen osallistuvat erityisesti paikallis- ja alueviranomaiset ja muut sosioekonomiset kumppanit, mukaan lukien kansalaisyhteiskunta ja heikossa asemassa olevien kotitalouksien parissa työskentelevät elimet. ⇦ Kunkin jäsenvaltion on liitettävä julkisen kuulemisensa tulosten yhteenveto pitkän aikavälin peruskorjausstrategiaansa ⇨ rakennusten perusparannussuunnitelmansa luonnokseen ⇦ .

Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava kuulemisen yksityiskohtaiset säännöt osallistavalla tavalla pitkän aikavälin peruskorjausstrategiansa täytäntöönpanon aikana.

⇩ uusi

4.    Komissio arvioi kansallisten rakennusten perusparannussuunnitelmien luonnokset ja erityisesti sen,

a)onko kansallisesti asetettujen tavoitteiden tavoitetaso on riittävä ja yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa vahvistettujen kansallisten ilmasto- ja energiasitoumusten mukainen;

b)ovatko politiikat ja toimenpiteet riittäviä kansallisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

c)ovatko suunnitelmaan osoitetut taloudelliset ja hallinnolliset resurssit riittäviä sen toteuttamiseen;

d)onko 3 kohdan mukainen julkinen kuuleminen on ollut riittävän kattava; ja

e)ovatko suunnitelmat 1 kohdan vaatimusten ja liitteessä II olevan mallin mukaisia.

Komissio voi 30 artiklalla perustettua komiteaa kuultuaan antaa jäsenvaltioille maakohtaisia suosituksia asetuksen (EU) 2018/1999 9 artiklan 2 kohdan ja 34 artiklan mukaisesti.

Ensimmäisen rakennusten perusparannussuunnitelman luonnoksen osalta komissio voi antaa jäsenvaltioille maakohtaisia suosituksia kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun jäsenvaltio on toimittanut kyseisen suunnitelman.

5.    Kunkin jäsenvaltion on otettava asianmukaisesti huomioon komission suositukset lopullisessa rakennusten perusparannussuunnitelmassaan. Jos asianomainen jäsenvaltio ei ota huomioon suositusta tai sen merkittävää osaa, sen on perusteltava tämä komissiolle ja julkistettava perustelunsa.

6.    Kunkin jäsenvaltion on joka viides vuosi toimitettava rakennusten perusparannussuunnitelmansa komissiolle käyttäen liitteessä II olevaa mallia. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava rakennusten perusparannussuunnitelmansa osana asetuksen (EU) 2018/1999 3 artiklassa tarkoitettua yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaansa ja, jos jäsenvaltio toimittaa päivityksen, osana mainitun asetuksen 14 artiklassa tarkoitettua päivitystään. Poiketen siitä, mitä mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on toimitettava ensimmäinen rakennusten perusparannussuunnitelma komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2025.

🡻 2018/844, 1 artiklan 2 kohta

⇨ uusi

7.6..    Kunkin jäsenvaltion on liitettävä yksityiskohtaiset tiedot viimeisimmän pitkän aikavälin peruskorjausstrategiansa ⇨ tai rakennusten perusparannussuunnitelmansa ⇦ täytäntöönpanosta ⇨ seuraavaan lopulliseen rakennusten perusparannussuunnitelmaansa ⇦ sekä suunnitelluista politiikoista ja toimista pitkän aikavälin peruskorjausstrategiaansa. ⇨ Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava, onko sen kansalliset tavoitteet saavutettu. ⇦

⇩ uusi

8.    Kunkin jäsenvaltion on sisällytettävä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskeviin edistymisraportteihinsa asetuksen (EU) 2018/1999 17 ja 21 artiklan mukaisesti tiedot tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen kansallisten tavoitteiden täytäntöönpanosta ja siitä, miten rakennusten perusparannussuunnitelma edistää jäsenvaltion asetuksen (EU).../... [tarkistettu taakanjakoasetus] mukaisen kasvihuonekaasupäästöjä koskevan sitovan kansallisen tavoitteen saavuttamista, unionin energiatehokkuustavoitteita direktiivin (EU).../... [uudelleenlaadittu energiatehokkuusdirektiivi] mukaisesti, unionin uusiutuvaa energiaa koskevia tavoitteita, mukaan lukien uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta rakennusalalla koskeva ohjeellinen tavoite direktiivin (EU) 2018/2001 [uusiutuvia energialähteitä koskeva muutettu direktiivi] mukaisesti sekä unionin vuoden 2030 ilmastotavoitetta ja vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitetta asetuksen (EU) 2021/1119 mukaisesti.

🡻 2018/844, 1 artiklan 2 kohta

7.    Kukin jäsenvaltio voi käyttää pitkän aikavälin peruskorjausstrategiaansa varautuakseen paloturvallisuuteen ja voimakkaaseen seismiseen toimintaan liittyviin riskeihin, jotka vaikuttavat energiatehokkuutta parantaviin peruskorjauksiin ja rakennusten elinikään.

🡻 2018/1999, 53 artiklan 1 kohdan b alakohta

8.    Kunkin jäsenvaltion pitkän aikavälin peruskorjausstrategia on toimitettava komissiolle osana Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 56 3 artiklassa tarkoitettua lopullista yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa. Poiketen siitä, mitä mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, ensimmäinen tämän artiklan 1 kohdan mukainen pitkän aikavälin peruskorjausstrategia on toimitettava komissiolle viimeistään 10 päivänä maaliskuuta 2020.

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

⇨ uusi

43 artikla

Menetelmän vahvistaminen rakennusten energiatehokkuuden laskentaa varten

Jäsenvaltioiden on sovellettava rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmää liitteessä I esitetyn yleisen yhteisen kehyksen mukaisesti.

Menetelmä hyväksytään kansallisella tai alueellisella tasolla.

54 artikla

Energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistaminen

1.    Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vahvistetaan rakennusten tai rakennuksen osien energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, ottaen huomioon pyrkimys saavuttaa ⇨ vähintään ⇦ kustannusoptimaaliset tasot. Energiatehokkuus on laskettava 43 artiklassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti. Kustannusoptimaaliset tasot on laskettava 65 artiklassa tarkoitetun vertailumenetelmäkehyksen mukaisesti, kun kyseinen kehys on otettu käyttöön.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vahvistetaan energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset rakennusosille, jotka muodostavat osan rakennuksen vaippaa ja joilla on merkittävä vaikutus rakennuksen vaipan energiatehokkuuteen, kun niitä korvataan tai jälkiasennetaan, ottaen huomioon pyrkimys saavuttaa ⇨ vähintään ⇦ kustannusoptimaaliset tasot.

Vaatimuksia vahvistaessaan jäsenvaltiot voivat tehdä eron uusien ja olemassa olevien rakennusten sekä eri rakennusluokkien välillä.

Näissä vaatimuksissa on otettava huomioon yleiset sisäilmasto-olosuhteet, jotta voidaan välttää mahdolliset haittavaikutukset kuten riittämätön ilmanvaihto, sekä paikalliset olosuhteet ja rakennuksen käyttötarkoitus ja ikä.

Jäsenvaltiolta ei edellytetä sellaisten energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamista, jotka eivät ole kustannustehokkaita arvioidun taloudellisen elinkaaren aikana.

⌦ Jäsenvaltioiden on tarkistettava ⌫ Eenergiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimuksetnsa on tarkistettava säännöllisesti enintään viiden vuoden välein ja tarvittaessa saatettava ⌦ ne ⌫ ajan tasalle, jotta ne vastaavat tekniikan kehitystä rakennusalalla ⇨ , 6 artiklan mukaisten kustannusoptimaalisuuslaskelmien tuloksia sekä päivitettyjä kansallisia energia- ja ilmastotavoitteita ja -politiikkoja ⇦ .

⇩ uusi

2.    Jäsenvaltiot voivat päättää mukauttaa 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia rakennuksiin, joita suojellaan virallisesti osana määrättyä ympäristöä tai niiden erityisten arkkitehtonisten tai historiallisten ansioiden vuoksi, siltä osin kuin niiden luonne tai ulkonäkö muuttuisi tiettyjen energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisen vuoksi tavalla, jota ei voida hyväksyä;

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

⇨ uusi

3.2..    Jäsenvaltiot voivat jättää vahvistamatta tai soveltamatta 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia seuraavien rakennusluokkien osalta:

a)rakennukset, joita suojellaan virallisesti osana määrättyä ympäristöä tai niiden erityisten arkkitehtonisten tai historiallisten ansioiden vuoksi, siltä osin kuin niiden luonne tai ulkonäkö muuttuisi tiettyjen energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisen vuoksi tavalla, jota ei voida hyväksyä;

a)b)rakennukset, joita käytetään hartauden harjoittamiseen ja uskonnolliseen toimintaan;

b)c)väliaikaiset rakennukset, joiden käyttöaika on enintään kaksi vuotta, teollisuuslaitokset, korjaamot ja muut kuin asuinkäyttöön tarkoitetut maatilarakennukset, joissa energian tarve on alhainen, sekä muut kuin asuinkäyttöön tarkoitetut maatilarakennukset, joita käytetään alalla, jota koskee kansallinen alakohtainen energiatehokkuussopimus;

c)d)asuinrakennukset, joita käytetään tai jotka on tarkoitettu käytettäväksi joko vähemmän kuin neljän kuukauden ajan vuodessa tai vaihtoehtoisesti rajoitetun ajan vuodessa ja joiden arvioitu energiankulutus on vähemmän kuin 25 prosenttia ympärivuotisen käytön kulutuksesta;

d)e)yksittäiset rakennukset, joiden hyötypinta-ala on yhteensä alle 50 m2.

65 artikla

Energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskenta

1.    ⌦ Siirretään komissiolle valta antaa ⌫ Komissio vahvistaa delegoiduilla säännöksillä 29 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä23, 24 ja 25 artiklan mukaisesti viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2011 vertailumenetelmäkehyksen ⌦ koskien vertailumenetelmäkehystä ⌫ rakennusten ja rakennusosien energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskentaa varten. ⇨ Komissio tarkistaa 30 päivään kesäkuuta 2026 mennessä vertailumenetelmäkehystä energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskentaa varten olemassa olevissa laajamittaisten korjausten kohteena olevissa rakennuksissa ja yksittäisille rakennusosille. ⇦

Vertailumenetelmäkehys vahvistetaan liitteen VIIIII mukaisesti, ja siinä tehdään ero uusien ja olemassa olevien rakennusten sekä rakennusluokkien välillä.

2.    Jäsenvaltioiden on laskettava energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaaliset tasot käyttämällä 1 kohdan mukaisesti vahvistettua vertailumenetelmäkehystä ja asiaankuuluvia parametreja, kuten ilmasto-olosuhteita ja energiainfrastruktuurin tosiasiallista käytettävyyttä, ja vertailtava tämän laskelman tuloksia voimassa oleviin energiatehokkuutta koskeviin vähimmäisvaatimuksiin.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki näissä laskelmissa käytetyt syöttötiedot ja oletukset sekä näiden laskelmien tulokset. Jäsenvaltioiden on ⇨ päivitettävä ja ⇦ toimitettava tiedot komissiolle säännöllisesti enintään viiden vuoden välein. Ensimmäinen ilmoitus on tehtävä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2012. ⇨ Ensimmäinen 1 kohdan mukaiseen tarkistettuun menetelmäkehykseen perustuva ilmoitus on tehtävä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2028.⇦

3.    Jos 2 kohdan mukaisesti suoritetun vertailun tulos osoittaa, että voimassa olevat energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset ovat ⇨ yli 15 prosenttia ⇦ merkittävästi vähemmän energiatehokkaat kuin energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaaliset tasot, asianomaisen jäsenvaltion on perusteltava tämä ero kirjallisesti komissiolle ⇨ sisällytettävä ⇦ 2 kohdassa tarkoitettuun komissiolle tehtävään ilmoitukseen tarkoitetussa ilmoituksessa; siltä osin kuin eroa ei voida perustella, mukana on oltava suunnitelma, jossa hahmotellaan asianmukaiset toimet, joilla eroa voidaan merkittävästi pienentää siihen mennessä, kun energiatehokkuusvaatimuksia seuraavan kerran tarkistetaan energiatehokkuusvaatimusten tarkistamiseksi 54 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mukaisesti.

4.    Komissio julkaisee kertomuksen jäsenvaltioiden edistymisestä energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen saavuttamisessa.

🡻 2018/844, 1 artiklan 3 kohta

76 artikla

Uudet rakennukset

⇩ uusi

1.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavista päivämääristä alkaen uudet rakennukset ovat päästöttömiä rakennuksia liitteen III mukaisesti:

a)1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen viranomaisten käytössä tai omistuksessa olevat uudet rakennukset; ja

b)1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen kaikki uudet rakennukset.

🡻 2018/844, 1 artiklan 3 kohta (mukautettu)

⇨ uusi

1. ⇨ Siihen saakka, kun ensimmäisen alakohdan vaatimuksia aletaan soveltaa, ⇦ Jjäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi varmistettava, että ⌦ kaikki ⌫ uudet rakennukset ⇨ ovat vähintään lähes nollaenergiarakennuksia ja ⇦ täyttävät 54 artiklan mukaisesti säädetyt energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset.

⇩ uusi

2.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että elinkaarenaikainen lämmitysvaikutuspotentiaali (GWP) lasketaan liitteen III mukaisesti ja ilmoitetaan rakennuksen energiatehokkuustodistuksessa

a)1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen kaikkien sellaisten uusien rakennusten osalta, joiden hyötypinta-ala on yli 2 000 neliömetriä; ja

b)1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen kaikkien uusien rakennusten osalta.

3. Siirretään komissiolle valta antaa tämän direktiivin täydentämiseksi 29 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteen III mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen ja innovointiin asettamalla siinä mukautetut energiatehokkuuden enimmäiskynnysarvot peruskorjatuille rakennuksille ja mukauttamalla energiatehokkuuden enimmäiskynnysarvoja päästöttömien rakennusten osalta.

4.    Jäsenvaltioiden on otettava uusien rakennusten osalta huomioon terveelliset sisäilmasto-olosuhteet, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, paloturvallisuus, voimakkaaseen seismiseen toimintaan liittyvät riskit ja esteettömyys vammaisten henkilöiden kannalta. Jäsenvaltioiden on myös otettava huomioon hiilidioksidipoistumat hiilidioksidin varastoinnissa rakennuksiin tai rakennuksen järjestelmillä.

🡻 2018/844, 1 artiklan 3 kohta

2.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennen uusien rakennusten rakentamisen aloittamista otetaan huomioon erittäin tehokkaiden vaihtoehtoisten järjestelmien tekninen, ympäristöön liittyvä ja taloudellinen toteutettavuus, jos näitä järjestelmiä on saatavilla.

🡻 2010/31/EU

87 artikla

Olemassa olevat rakennukset

1.    Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kun rakennuksiin tehdään laajamittaisia korjauksia, rakennuksen tai sen korjatun osan energiatehokkuutta parannetaan siten, että ne täyttävät 54 artiklan mukaisesti vahvistetut energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset sikäli kuin tämä on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa.

Näitä vaatimuksia sovelletaan korjattuun rakennukseen tai rakennuksen osaan kokonaisuudessaan. Lisäksi tai vaihtoehtoisesti vaatimuksia voidaan soveltaa korjattuihin rakennusosiin.

2.    Jäsenvaltioiden on lisäksi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kun rakennusosa, joka muodostaa osan rakennuksen vaippaa ja jolla on merkittävä vaikutus rakennuksen vaipan energiatehokkuuteen, jälkiasennetaan tai korvataan, kyseisen rakennusosan energiatehokkuus täyttää energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset sikäli kuin tämä on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa.

Jäsenvaltioiden on määritettävä nämä energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset 4 artiklan mukaisesti.

🡻 2018/844, 1 artiklan 4 kohta (mukautettu)

⇨ uusi

3.    Jäsenvaltioiden on kannustettava laajamittaisten korjausten kohteena olevien rakennusten osalta erittäin tehokkaisiin vaihtoehtoisiin järjestelmiin, mikäli se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa,. ⌦ Jäsenvaltioiden on ⌫ ja otettava ⌦ , laajamittaisten korjausten kohteena olevien rakennusten osalta, ⌫ huomioon terveelliset sisäilmasto-olosuhteet ⇨ , ilmastonmuutokseen sopeutuminen, ⇦ sekä paloturvallisuus, ja voimakkaaseen seismiseen toimintaan liittyvät riskit ⇨ , vaarallisten aineiden kuten asbestin poistaminen ja esteettömyys vammaisten henkilöiden kannalta ⇦.

⇩ uusi

9 artikla

Energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset

1.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)julkisten elinten omistamat rakennukset ja rakennuksen osat ovat viimeistään

i)1 päivästä tammikuuta 2027 vähintään energiatehokkuusluokassa F; ja

ii)1 päivästä tammikuuta 2030 vähintään energiatehokkuusluokassa E;

b)sellaiset muut kuin asuinrakennukset ja rakennuksen osat, jotka eivät ole julkisten elinten omistuksessa, ovat viimeistään

i)1 päivästä tammikuuta 2027 vähintään energiatehokkuusluokassa F; ja

ii)1 päivästä tammikuuta 2030 vähintään energiatehokkuusluokassa E;

c)asuinrakennukset ja asuinrakennuksen osat viimeistään

i)1 päivästä tammikuuta 2030 vähintään energiatehokkuusluokassa F; ja

ii)1 päivästä tammikuuta 2033 vähintään energiatehokkuusluokassa E.

Jäsenvaltioiden on 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa etenemissuunnitelmassaan vahvistettava tässä kohdassa tarkoitetuille rakennuksille erityiset määräajat korkeampien energiatehokkuusluokkien saavuttamiseksi vuosiin 2040 ja 2050 mennessä pyrkien etenemään kohti kansallisen rakennuskannan muuttamista päästöttömiksi rakennuksiksi.

2.    Edellä 1 kohdan mukaisesti vahvistettujen energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten lisäksi kukin jäsenvaltio voi vahvistaa energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia kaikkien muiden olemassa olevien rakennusten perusparannuksia varten.

Jos energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia vahvistetaan, ne on suunniteltava ottaen huomioon kansallinen etenemissuunnitelma ja vuosille 2030, 2040 ja 2050 asetetut tavoitteet, jotka sisältyvät jäsenvaltion rakennusten perusparannussuunnitelmaan, sekä kansallisen rakennuskannan muuttaminen päästöttömiksi rakennuksiksi vuoteen 2050 mennessä.

3.    Jäsenvaltioiden on 15 artiklan mukaisesti tuettava energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamista kaikilla seuraavilla toimenpiteillä:

a)tarjoamalla erityisesti heikossa asemassa oleville kotitalouksille, energiaköyhyydestä kärsiville tai sosiaalisissa vuokra-asunnoissa asuville suunnattuja asianmukaisia taloudellisia toimenpiteitä direktiivin (EU).../... [uudelleenlaadittu energiatehokkuusdirektiivi] 22 artiklan mukaisesti. ;

b)antamalla teknistä apua muun muassa keskitettyjen asiointipisteiden kautta;

c)suunnittelemalla yhdennettyjä rahoitusjärjestelmiä;

d)poistamalla muita kuin taloudellisia esteitä, mukaan lukien jakautuneet kannustimet; ja

e)seuraamalla erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin kohdistuvia sosiaalisia vaikutuksia.

4.    Jos rakennukselle tehdään perusparannus energiatehokkuutta koskevan vähimmäisvaatimuksen noudattamiseksi, jäsenvaltioiden on varmistettava rakennusosien energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattaminen 5 artiklan mukaisesti ja, jos kyseessä on laajamittainen korjaus, olemassa olevien rakennusten energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattaminen 8 artiklan mukaisesti.

5.    Jäsenvaltiot voivat jättää soveltamatta 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia seuraavien rakennusluokkien osalta:

a)rakennukset, joita suojellaan virallisesti osana määrättyä ympäristöä tai niiden erityisten arkkitehtonisten tai historiallisten ansioiden vuoksi, siltä osin kuin niiden luonne tai ulkonäkö muuttuisi vaatimusten noudattamisen vuoksi tavalla, jota ei voida hyväksyä;

b)rakennukset, joita käytetään hartauden harjoittamiseen ja uskonnolliseen toimintaan;

c)väliaikaiset rakennukset, joiden käyttöaika on enintään kaksi vuotta, teollisuuslaitokset, korjaamot ja muut kuin asuinkäyttöön tarkoitetut maatilarakennukset, joissa energian tarve on alhainen, sekä muut kuin asuinkäyttöön tarkoitetut maatilarakennukset, joita käytetään alalla, jota koskee kansallinen alakohtainen energiatehokkuussopimus;

d)asuinrakennukset, joita käytetään tai jotka on tarkoitettu käytettäväksi joko vähemmän kuin neljän kuukauden ajan vuodessa tai vaihtoehtoisesti rajoitetun ajan vuodessa ja joiden arvioitu energiankulutus on vähemmän kuin 25 prosenttia ympärivuotisen käytön kulutuksesta;

e)yksittäiset rakennukset, joiden hyötypinta-ala on yhteensä alle 50 m2.

6. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten täytäntöönpanon varmistamiseksi, mukaan lukien asianmukaiset seurantamekanismit ja seuraamukset 31 artiklan mukaisesti.

10 artikla

Peruskorjauspassi

1.    Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023 29 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla peruskorjauspasseja koskeva yhteinen eurooppalainen kehys 3 kohdassa esitettyjen vaatimusten pohjalta.

2.    Jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 otettava käyttöön peruskorjauspassijärjestelmä, joka perustuu 1 kohdan mukaisesti vahvistettuun yhteiseen kehykseen.

3.    Peruskorjauspassin on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)sen antaa pätevä ja sertifioitu asiantuntija paikan päällä tehdyn käynnin jälkeen;

b)se käsittää peruskorjaussuunnitelman, jossa esitetään toisiinsa perustuen laaditut perusparannusvaiheet tavoitteena muuttaa rakennus päästöttömäksi rakennukseksi viimeistään vuoteen 2050 mennessä;

c)siinä ilmoitetaan odotettavissa olevat hyödyt energiansäästöinä, energialaskujen säästöinä ja käytöstä syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksinä sekä laajemmat hyödyt, jotka liittyvät terveyteen ja mukavuuteen sekä rakennuksen parempiin valmiuksiin sopeutua ilmastonmuutokseen; ja

d)se sisältää tiedot mahdollisesta taloudellisesta ja teknisestä tuesta.

🡻 2018/844, 1 artiklan 5 kohta (mukautettu)

⇨ uusi

118 artikla

Rakennuksen tekniset järjestelmät, sähköinen liikkuvuus ja älyratkaisuvalmiutta koskeva indikaattori

1.    Jäsenvaltioiden on rakennusten teknisten järjestelmien energiankäytön optimoimiseksi vahvistettava olemassa ⇨ uusiin  ⇦ oleviin rakennuksiin asennetuille rakennuksen teknisille järjestelmille järjestelmävaatimukset, jotka koskevat kokonaisenergiatehokkuutta, oikeaa asentamista sekä asianmukaista mitoitusta, säätämistä ja ohjaamista. Jäsenvaltiot voivat soveltaa näitä järjestelmävaatimuksia myös uusiin rakennuksiin. ⇨ Vaatimuksia vahvistaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon mitoitusolosuhteet sekä tyypilliset tai keskimääräiset toimintaolosuhteet. ⇦

Järjestelmävaatimukset on vahvistettava uusille, korvaaville ja parannetuille rakennuksen teknisille järjestelmille, ja niitä on sovellettava sikäli kuin ne ovat teknisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti toteutettavissa.

⇩ uusi

Jäsenvaltiot voivat asettaa vaatimuksia, jotka liittyvät lämmönkehittimien kasvihuonekaasupäästöihin tai polttoainetyyppiin edellyttäen, etteivät tällaiset vaatimukset muodosta perusteetonta markkinaestettä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden rakennusten teknisille järjestelmille asettamat vaatimukset saavuttavat vähintään viimeisimmät kustannusoptimaaliset tasot.

🡻 2018/844, 1 artiklan 5 kohta

2.    Jäsenvaltioiden on vaadittava, että uudet rakennukset, kun se on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa, varustetaan itsesäätyvillä laitteilla, jotka säätelevät erikseen lämpötilaa kussakin huoneessa tai, sen ollessa perusteltua, rakennuksen osan määrätyllä lämmitetyllä alueella. Olemassa oleviin rakennuksiin on asennettava tällaiset itsesäätyvät laitteet, kun lämmönkehittimet vaihdetaan ja se on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa.

⇩ uusi

3.    Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että päästöttömät rakennukset varustetaan sisäilman laadun seurantaan ja sääntelyyn tarkoitetuilla mittaus- ja valvontalaitteilla. Olemassa oleviin rakennuksiin tällaisten laitteiden asentamista on edellytettävä, jos se on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa, kun rakennukselle tehdään laajamittainen korjaus.

4.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun rakennuksen tekninen järjestelmä asennetaan, muutetun osan ja tarvittaessa koko muutetun järjestelmän kokonaisenergiatehokkuus arvioidaan. Tulokset on dokumentoitava ja toimitettava rakennuksen omistajalle, jotta ne pysyvät saatavilla ja niitä voidaan käyttää 1 kohdan nojalla säädettyjen vähimmäisvaatimusten noudattamisen todentamista ja energiatehokkuustodistuksen myöntämistä varten.

🡻 2018/844, 1 artiklan 5 kohta (mukautettu)

⇨ uusi

12 artikla

⌦ Kestävän liikkuvuuden infrastruktuuri ⌫

1.2..    Uusien muiden kuin asuinrakennusten ja laajamittaisten korjausten kohteena olevien muiden kuin asuinrakennusten osalta, joissa on enemmän kuin kymmenen ⇨ viisi ⇦ pysäköintipaikkaa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)niihin asennetaan vähintään yksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU 57 mukainen latauspiste; 

⇩ uusi

b)niihin asennetaan esikaapelointi jokaiseen pysäköintipaikkaan, jotta sähköajoneuvojen latauspisteet voidaan asentaa myöhemmässä vaiheessa; ja

c)niissä on vähintään yksi polkupyörän pysäköintipaikka kutakin auton pysäköintipaikkaa kohden;

🡻 2018/844, 1 artiklan 5 kohta (mukautettu)

ja putkitus eli putket sähkökaapeleita varten, jotta vähintään joka viidenteen pysäköintipaikkaan voidaan myöhemmässä vaiheessa asentaa latauspisteitä sähköajoneuvoille, kun a) pysäköintialue sijaitsee rakennuksen sisäpuolella ja peruskorjaustoimenpiteet kattavat laajamittaisten korjausten osalta rakennuksen pysäköintialueen tai sähköinfrastruktuurin; tai b) pysäköintialue sijaitsee fyysisesti rakennuksen yhteydessä ja peruskorjaustoimenpiteet kattavat laajamittaisten korjausten osalta pysäköintialueen tai pysäköintialueen sähköinfrastruktuurin.

⇩ uusi

Jäsenvaltioiden on varmistettava esikaapeloinnin mitoitus siten, että ennakoitua määrää latauspisteitä voidaan käyttää samanaikaisesti.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädetään, kun kyseessä ovat uudet toimistorakennukset ja laajamittaisten korjausten kohteena olevat toimistorakennukset, joissa on enemmän kuin viisi pysäköintipaikkaa, jäsenvaltioiden on varmistettava vähintään yhden latauspisteen asentaminen jokaista kahta pysäköintipaikkaa kohden.

🡻 2018/844, 1 artiklan 5 kohta (mukautettu)

⇨ uusi

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2023 kertomuksen siitä, millä tavoin unionin kiinteistöpolitiikalla mahdollisesti edistetään sähköistä liikkuvuutta, ja ehdottaa tarvittaessa toimenpiteitä tältä osin.

2.3..    ⌦ Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ⌫ Jäsenvaltiot säätävät viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2025 vaatimukset latauspisteiden vähimmäismäärän asentamisesta kaikkiin sellaisiin muihin kuin asuinrakennuksiin, joissa on yli 20 pysäköintipaikkaa., ⇨ asennetaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2027 vähintään yksi latauspiste jokaista kymmentä pysäköintipaikkaa kohden ja vähintään yksi polkupyörän pysäköintipaikka jokaista auton pysäköintipaikkaa kohden. Jos rakennukset ovat viranomaisten omistuksessa tai käytössä, jäsenvaltioiden on varmistettava esikaapelointi vähintään joka toiseen pysäköintipaikkaan 1 päivään tammikuuta 2033 mennessä. ⇦

⇩ uusi

3.    Jäsenvaltiot voivat mukauttaa 1 ja 2 kohdan mukaisia vaatimuksia polkupyörän pysäköintipaikkojen lukumäärästä sellaisten muiden kuin asuinrakennusten tiettyjen luokkien osalta, joissa polkupyöriä käytetään tyypillisesti vähemmän kulkuneuvoina.

🡻 2018/844, 1 artiklan 5 kohta

⇨ uusi

4.    Jäsenvaltiot voivat päättää olla säätämättä tai soveltamatta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia rakennuksiin, jotka ovat pienten ja keskisuurten yritysten omistuksessa ja käytössä, sellaisina kuin ne on määritelty komission suosituksen 2003/361/EY 58 liitteessä olevassa I osastossa.

45.    Uusien asuinrakennusten ja sellaisten laajamittaisen korjauksen kohteena olevien asuinrakennusten osalta, joissa on enemmän kuin kymmenen ⇨ kolme ⇦ pysäköintipaikkaa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)niihin asennetaan putkitus eli putket sähkökaapeleita varten, jotta ⇨ esikaapelointi ⇦ jokaiseen pysäköintipaikkaan, jotta niihin voidaan myöhemmässä vaiheessa asentaa sähköajoneuvojen latauspisteitä;,⇨ ja ⇦

⇩ uusi

b)niissä on vähintään kaksi polkupyörän pysäköintipaikkaa jokaista asuntoa kohti.

🡻 2018/844, 1 artiklan 5 kohta (mukautettu)

kun a)    pysäköintialue sijaitsee rakennuksen sisäpuolella ja peruskorjaustoimenpiteet kattavat laajamittaisten korjausten osalta rakennuksen pysäköintialueen tai sähköinfrastruktuurin; tai b)    pysäköintialue sijaitsee fyysisesti rakennuksen yhteydessä ja peruskorjaustoimenpiteet kattavat laajamittaisten korjausten osalta pysäköintialueen tai pysäköintialueen sähköinfrastruktuurin.

⇩ uusi

Jäsenvaltioiden on varmistettava esikaapeloinnin mitoitus siten, että latauspisteitä voidaan käyttää samanaikaisesti kaikissa pysäköintipaikoissa. Jos laajamittaisen korjauksen yhteydessä ei ole mahdollista varmistaa kahta polkupyörän pysäköintipaikkaa jokaista asuntoa kohden, jäsenvaltioiden on varmistettava, että polkupyörän pysäköintipaikkoja on niin monta kuin on tarkoituksenmukaista.

🡻 2018/844, 1 artiklan 5 kohta

⇨ uusi

5.6.. Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 12, 23 ja 45 kohtaa tiettyihin rakennusluokkiin, kun: a) 2 ja 5 kohdan osalta rakennuslupahakemukset tai vastaavat hakemukset on jätetty viimeistään 10 päivänä maaliskuuta 2021; b) vaadittava esikaapelointi putkitus toimisi erittäin pienten erillisten verkkojen varassa tai rakennukset sijaitsevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla, jos tämä aiheuttaisi huomattavia ongelmia paikallisen energiajärjestelmän toiminnalle ja vaarantaisi paikallisverkon vakauden;.

c)latauspisteiden ja putkituksen asentamisen kustannukset ylittävät seitsemän prosenttia rakennuksen laajamittaisen korjauksen kokonaiskustannuksista;

d)julkiseen rakennukseen sovelletaan jo vastaavia vaatimuksia direktiivin 2014/94/EU osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen nojalla.

⇩ uusi

6.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1, 2 ja 4 kohdassa tarkoitetut latauspisteet kykenevät älykkääseen lataukseen ja tarvittaessa kaksisuuntaiseen lataukseen ja että niitä käytetään ei-omisteisten ja syrjimättömien viestintäprotokollien ja -standardien pohjalta yhteentoimivalla tavalla ja asetuksen (EU) .../... [vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskeva asetus] 19 artiklan 6 ja 7 kohdan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen oikeudellisten normien ja protokollien mukaisesti.

7.    Jäsenvaltioiden on kannustettava muiden kuin julkisten latauspisteiden ylläpitäjiä käyttämään niitä soveltuvin osin asetuksen (EU).../... [vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskeva asetus] 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

🡻 2018/844, 1 artiklan 5 kohta (mukautettu)

⇨ uusi

8.7..    Jäsenvaltioiden on vahvistettava toimenpiteitä latauspisteiden käyttöönoton yksinkertaistamiseksi uusissa ja olemassa olevissa asuinrakennuksissa sekä muissa kuin asuinrakennuksissa ja puututtava mahdollisiin ⌦ poistettava ⌫ sääntelyn esteisiin esteitä, mukaan lukien lupa- ja hyväksyntämenettelyt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden omaisuus- ja vuokralainsäädännön soveltamista. ⇨ Jäsenvaltioiden on poistettava esteet latauspisteiden asentamiselta asuinrakennuksiin, joissa on pysäköintipaikkoja, ja erityisesti tarve saada vuokranantajalta tai yhteisomistajilta suostumus yksityisen latauspisteen omaan käyttöön. ⇦

⇩ uusi

Jäsenvaltioiden on varmistettava teknisen avun saatavuus rakennusten omistajille ja vuokralaisille, jotka haluavat asentaa latauspisteitä.

🡻 2018/844, 1 artiklan 5 kohta (mukautettu)

⇨ uusi

9.8..    Jäsenvaltioiden on arvioitava ⇨ varmistettava ⇦ rakennuksia, pehmeää ja vihreää liikkuvuutta ja kaupunkisuunnittelua koskevien johdonmukaisten politiikkojen tarvetta johdonmukaisuus.

9.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun rakennuksen tekninen järjestelmä asennetaan tai vaihdetaan tai sitä päivitetään, muutetun osan ja tarvittaessa koko muutetun järjestelmän kokonaisenergiatehokkuus arvioidaan. Tulokset on dokumentoitava ja toimitettava rakennuksen omistajalle, jotta ne pysyvät saatavilla ja niitä voidaan käyttää tämän artiklan 1 kohdan nojalla säädettyjen vähimmäisvaatimusten noudattamisen todentamista ja energiatehokkuustodistuksen myöntämistä varten. Jäsenvaltioiden on päätettävä, vaaditaanko uuden energiatehokkuustodistuksen myöntämistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan soveltamista.

13 artikla

⌦ Rakennusten älyratkaisuvalmius ⌫

1.10..    Komissio hyväksyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019 2923, artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla ⌦ delegoituja säädöksiä ⌫ täydennetään tätä direktiiviä luomalla unionin vapaaehtoinen yhteinen rakennusten älyratkaisuvalmiutta koskeva luokittelujärjestelmä vapaaehtoisesta yhteisestä rakennusten älyratkaisuvalmiutta koskevasta luokittelujärjestelmästä. Luokittelun on perustuttava arvioon rakennuksen tai rakennuksen osan kyvystä mukauttaa toimintansa asukkaan ja verkon tarpeiden mukaan ja parantaa energiatehokkuuttaan sekä kokonaistehokkuuttaan.

Liitteen IVI a mukaisesti unionin vapaaehtoisen yhteisen rakennusten älyratkaisuvalmiutta koskevan luokittelujärjestelmän vapaaehtoisessa yhteisessä rakennusten älyratkaisuvalmiutta koskevassa luokittelujärjestelmässä on ⌦ vahvistettava ⌫ 

a)luotava älyratkaisuvalmiutta koskevan indikaattorin määritelmä; ja

b)luotava menetelmä, jolla se on laskettava.

⇩ uusi

2.    Komissio hyväksyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 29 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jossa edellytetään unionin yhteisen rakennusten älyratkaisuvalmiutta koskevan luokittelujärjestelmän soveltamista liitteen IV mukaisesti muihin kuin asuinrakennuksiin, joiden lämmitysjärjestelmien tai tilojen yhdistettyjen lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien nimellisteho on yli 290 kW.

🡻 2018/844, 1 artiklan 5 kohta (mukautettu)

3.11..    Komissio hyväksyy asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019 täytäntöönpanosäädöksen, jossa määritellään tekniset yksityiskohdat tämän artiklan 110 kohdassa tarkoitetun järjestelmän tehokasta täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien aikataulu kansallisen tason ei-sitovaa testausvaihetta varten, ja selvennetään, millä tavoin järjestelmä sekä 1611 artiklassa tarkoitettu energiatehokkuustodistusten järjestelmä täydentävät toisiaan.

Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 3026 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

⇩ uusi

4.    Komissio hyväksyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan täytäntöönpanosäädöksen, jossa esitetään yksityiskohtaiset tekniset säännöt 2 kohdassa tarkoitetun järjestelmän tehokkaaksi soveltamiseksi muihin kuin asuinrakennuksiin, joiden lämmitysjärjestelmien tai yhdistettyjen lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien nimellisteho on yli 290 kW.

Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

14 artikla

Tiedonvaihto

1.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rakennusten omistajilla, vuokralaisilla ja isännöitsijöillä on suora pääsy rakennuksensa järjestelmien tietoihin. Näiden pyynnöstä pääsy tietoihin tai tiedot on annettava kolmannelle osapuolelle. Jäsenvaltioiden on helpotettava palvelujen ja tiedonvaihdon täydellistä yhteentoimivuutta unionissa 5 kohdan mukaisesti.

Tätä direktiiviä sovellettaessa rakennuksen järjestelmien tietoihin on sisällyttävä vähintään kaikki tiedot, jotka liittyvät rakennusosien energiatehokkuuteen, rakennuksen palvelujen energiatehokkuuteen sekä rakennusten automaatio- ja ohjausjärjestelmiin, mittareihin ja sähköajoneuvojen latauspisteisiin.

2.    Laatiessaan sääntöjä tiedonhallinnasta ja tietojen vaihtamisesta jäsenvaltioiden tai, jos jäsenvaltio on niin säätänyt, nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on täsmennettävä säännöt, jotka koskevat vaatimukset täyttävien osapuolten pääsyä rakennuksen järjestelmien tietoihin tämän artiklan ja sovellettavan unionin lainsäädäntökehyksen mukaisesti.

3.    Rakennuksen omistajalta, vuokralaiselta tai isännöitsijältä ei saa periä lisäkustannuksia heidän tietoihinsa pääsystä tai pyynnöstä asettaa tietonsa kolmannen osapuolen saataville. Jäsenvaltiot vastaavat asiaankuuluvien maksujen vahvistamisesta muiden vaatimukset täyttävien osapuolten kuten rahoituslaitosten, yhteisostoryhmien, energiantoimittajien, energiapalvelujen tarjoajien ja kansallisten tilastolaitosten tai Euroopan tilastojen kehittämisestä, tuottamisesta ja jakelusta vastaavien muiden kansallisten viranomaisten pääsystä tietoihin. Jäsenvaltioiden tai mahdollisten nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tietopalveluja tarjoavien säänneltyjen yksiköiden veloittamat maksut ovat kohtuullisia ja asianmukaisesti perusteltuja.

4.    Tätä direktiiviä sovellettaessa tietoihin pääsyä ja tietojen säilyttämistä koskevien sääntöjen on oltava asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisia. Tämän direktiivin mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 59 .

5.    Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa esitetään yksityiskohtaisesti yhteentoimivuusvaatimukset sekä tietojen saatavuutta koskevat syrjimättömät ja avoimet menettelyt tietoihin pääsemiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

🡻 2010/31/EU

9 artikla

Lähes nollaenergiarakennukset

1.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a)31 päivään joulukuuta 2020 mennessä kaikki uudet rakennukset ovat lähes nollaenergiarakennuksia; ja ja

b)31 päivän joulukuuta 2018 jälkeen uudet rakennukset, jotka ovat viranomaisten käytössä ja omistuksessa, ovat lähes nollaenergiarakennuksia.

Jäsenvaltioiden on laadittava kansalliset suunnitelmat lähes nollaenergiarakennusten lukumäärän kasvattamiseksi. Näihin kansallisiin suunnitelmiin voi sisältyä rakennusluokkien mukaan eriytettyjä tavoitteita.

2.    Jäsenvaltioiden on lisäksi julkisen sektorin näyttämä esimerkki huomioon ottaen kehitettävä toimintatapoja ja toteutettava toimenpiteitä, kuten asetettava tavoitteita, edistääkseen kunnostettavien rakennusten muuntamista lähes nollaenergiarakennuksiksi, ja ilmoitettava niistä komissiolle 1 kohdassa tarkoitetuissa kansallisissa suunnitelmissaan.

3.    Kansallisiin suunnitelmiin on sisällyttävä muun muassa seuraavat seikat:

a)yksityiskohtainen kuvaus siitä, miten jäsenvaltio käytännössä soveltaa lähes nollaenergiarakennusten määritelmää niiden kansalliset, alueelliset ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen; tähän kuvaukseen sisältyy numeroarvoinen indikaattori primäärienergian käytöstä ilmaistuna arvolla kWh/m2 vuotta kohti. Primäärienergian käytön määrittämisessä käytetyt primäärienergiatekijät voivat perustua kansallisiin tai alueellisiin vuosittaisiin keskiarvoihin, ja niissä voidaan ottaa huomioon asiaankuuluvat eurooppalaiset standardit;

b)välitavoitteet uusien rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi vuoteen 2015 mennessä 1 kohdan täytäntöönpanon valmistelemiseksi;

c)tiedot 1 ja 2 kohdan mukaisesti hyväksytyistä toimintatavoista ja rahoitus- tai muista toimenpiteistä lähes nollaenergiarakennusten edistämiseksi, mukaan lukien yksityiskohdat kansallisista vaatimuksista ja toimenpiteistä, jotka koskevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä uusissa rakennuksissa ja olemassa olevissa rakennuksissa, joihin tehdään laajamittaisia korjauksia, direktiivin 2009/28/EY 13 artiklan 4 kohdan ja tämän direktiivin 6 ja 7 artiklan mukaisesti.

4.    Komissio arvioi 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset suunnitelmat ja erityisesti sen, ovatko jäsenvaltion suunnittelemat toimenpiteet riittäviä tämän direktiivin tavoitteisiin nähden. Komissio voi pyytää tarkempia lisätietoja 1, 2 ja 3 kohdassa säädetyistä vaatimuksista ottaen asianmukaisesti huomioon toissijaisuusperiaatteen. Tuossa tapauksessa kyseisen jäsenvaltion on toimitettava pyydetyt tiedot tai ehdotettava muutoksia yhdeksän kuukauden kuluessa komission pyynnöstä. Arviointinsa jälkeen komissio voi antaa suosituksen.

🡻 2018/1999, 53 artiklan 3 kohta

5.    Komissio esittää joka neljäs vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle osana asetuksen (EU) 2018/1999 35 artiklassa tarkoitettua energiaunionin tilaa koskevaa katsaustaan kertomuksen jäsenvaltioiden edistymisestä lähes nollaenergiarakennusten lukumäärän kasvattamisessa. Komissio laatii raportoitujen tietojen perusteella tarvittaessa toimintasuunnitelman ja ehdottaa asetuksen (EU) 2018/1999 34 artiklan mukaisesti suosituksia ja toimenpiteitä tällaisten rakennusten lukumäärän kasvattamiseksi sekä edistää parhaita toimintatapoja olemassa olevien rakennusten kustannustehokkaaksi muuntamiseksi lähes nollaenergiarakennuksiksi.

🡻 2010/31/EU

6.    Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä vaatimuksia tietyissä perustelluissa tapauksissa, joissa kustannus-hyötyanalyysi rakennuksen taloudellisen elinkaaren ajalle on negatiivinen. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle asiaankuuluvan lainsäädännön periaatteet.

1510 artikla

Taloudelliset kannustimet ja markkinaesteet

1.    Ottaen huomioon, että on tärkeää tarjota asianmukaista rahoitusta ja muita välineitä, joilla edistetään rakennusten energiatehokkuutta ja siirtymistä lähes nollaenergiarakennuksiin, jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä voidakseen tarkastella asianmukaisimpia tällaisia välineitä kansallisten olosuhteiden perusteella.

⇩ uusi

1.    Jäsenvaltioiden on tarjottava asianmukaista rahoitusta, tukitoimenpiteitä ja muita välineitä, joilla voidaan puuttua markkinaesteisiin ja edistää tarvittavia investointeja energiaperuskorjauksiin kansallisen rakennusten perusparannussuunnitelman mukaisesti ja jotta niiden rakennuskanta voidaan muuttaa päästöttömiksi rakennuksiksi vuoteen 2050 mennessä.

2.    Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat sääntelytoimenpiteet rakennusten perusparannusten muiden kuin taloudellisten esteiden poistamiseksi. Kun kyse on rakennuksista, joissa on useampi kuin yksi rakennuksen osa, tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua yksimielisyysvaatimusten poistaminen yhteisomistusrakenteissa tai se, että yhteisomistusrakenteet voivat saada suoraan taloudellista tukea.

3.    Jäsenvaltioiden on hyödynnettävä mahdollisimman kustannustehokkaasti kansallista rahoitusta ja unionin tasolla saatavaa rahoitusta, erityisesti elpymis- ja palautumistukivälinettä, sosiaalista ilmastorahastoa, koheesiopolitiikan rahastoja, InvestEU-ohjelmaa, direktiivin 2003/87/EY [muutettu päästökauppajärjestelmä] mukaisesta päästökaupasta saatavia huutokauppatuloja ja muita julkisia rahoituslähteitä.

4.    Investointien käyttöönoton tukemiseksi jäsenvaltioiden on edistettävä mahdollistavan rahoituksen ja rahoitusvälineiden käyttöönottoa, kuten rakennusten perusparannukseen tarkoitettuja energiatehokkuusluottoja ja asuntolainoja, energiatehokkuussopimuksia, verokannustimia, verotuksen tai laskun yhteydessä takaisin maksettavaa rahoitusta, takuurahastoja, pitkälle meneviin perusparannuksiin tarkoitettuja rahastoja, asuntolainasalkkua koskevia vaatimuksia sekä sellaisiin perusparannuksiin tarkoitettuja rahastoja, joiden tavoitteena oleviin energiansäästöihin sovelletaan merkittävää vähimmäiskynnystä. Niiden on ohjattava investointeja energiatehokkaaseen julkiseen rakennuskantaan noudattaen Eurostatin ohjeita energiatehokkuussopimusten kirjaamisesta julkisyhteisöjen tilinpitoon.

5.    Jäsenvaltioiden on helpotettava hankkeiden liittämistä yhteen investoijien pääsyn mahdollistamiseksi ja pakettiratkaisujen tarjoamiseksi potentiaalisille asiakkaille.

Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että rahoituslaitokset tarjoavat rakennusten perusparannuksiin tarkoitettuja energiatehokkuutta edistäviä lainatuotteita laajasti ja syrjimättömästi ja että ne ovat kuluttajien näkyvillä ja saatavilla. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pankit, muut rahoituslaitokset ja sijoittajat saavat tietoa mahdollisuuksista osallistua rakennusten energiatehokkuuden parantamisen rahoitukseen.

6.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikille rakennusten perusparannuksiin osallistuville toimijoille, mukaan lukien asuntojen omistajat ja hallinnon, rahoitusalan ja talouden toimijat, myös pienet ja keskisuuret yritykset, otetaan käyttöön teknisen avun välineitä, myös keskitettyjen asiointipisteiden kautta.

7.    Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön toimenpiteitä ja rahoitusta koulutuksen edistämiseksi, jotta varmistetaan riittävästi työvoimaa, jolla on asianmukainen rakennusalan tarpeita vastaava ammattitaito.

🡻 2010/31/EU

⇨ uusi

8.4..    Komissio avustaa tarvittaessa pyynnöstä jäsenvaltioita perustettaessa kansallisia tai alueellisia taloudellisen tuen ohjelmia, joiden tavoitteena on lisätä rakennusten, erityisesti olemassa olevien rakennusten, energiatehokkuutta, tukemalla parhaiden toimintatapojen vaihtoa toimivaltaisten kansallisten tai alueellisten viranomaisten tai elinten kesken.

Komissio kerää ja levittää vähintään julkisille viranomaisille parhaita käytäntöjä energiatehokkuutta parantavaa peruskorjausta palvelevista menestyksekkäistä julkisista ja yksityisistä rahoitusjärjestelmistä sekä tietoa tavoista liittää yhteen pieniä energiatehokkuutta parantavia peruskorjaushankkeita. Komissio yksilöi ja levittää parhaita käytäntöjä peruskorjausta palvelevista taloudellisista kannustimista kuluttajan näkökulmasta ottaen huomioon jäsenvaltioiden väliset erot kustannustehokkuudessa.

5.    Jotta voitaisiin parantaa rahoitusta tämän direktiivin täytäntöönpanon tukemiseksi ja ottaen asianmukaisesti huomioon toissijaisuusperiaate, komissio esittää mieluiten vuoteen 2011 mennessä arvioinnin, jossa käsitellään erityisesti seuraavia seikkoja:

a)rakennusten, erityisesti asuinrakennusten, energiatehokkuuden lisäämiseen käytettyjen rakennerahastojen ja puiteohjelmien tehokkuus, niiden tason asianmukaisuus ja tosiasiallisesti käytetty määrä;

b)EIP:sta ja muista julkisista rahoituslaitoksista saatujen varojen käytön vaikuttavuus;

c)unionin ja kansallisen rahoituksen koordinointi sellaisten muiden tuen muotojen kanssa, jotka voivat vaikuttaa energiatehokkuuteen tehtäviä investointeja edistävästi, sekä tällaisten varojen riittävyys unionin tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tämän arvioinnin pohjalta ja monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesti komissio voi esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle unionin välineitä koskevia ehdotuksia, jos se katsoo tämän asianmukaiseksi.

🡻 2018/844, 1 artiklan 6 kohta

⇨ uusi

9.6..    Jäsenvaltioiden on yhdistettävä rakennusten peruskorjauksen yhteydessä energiatehokkuuden parannuksiin liittyvät taloudelliset toimenpiteensä tavoiteltuun tai saavutettuun energiansäästöön, sellaisina kuin ne on määritelty yhden tai useamman seuraavan kriteerin mukaisesti:

a)peruskorjaukseen käytettyjen laitteiden tai materiaalien energiatehokkuus; tässä tapauksessa peruskorjaukseen käytettyjen laitteiden tai materiaalien on oltava sellaisen asentajan asentamia, jolla on tähän asiaankuuluva todistus tai pätevyys ⇨ , niiden on täytettävä rakennusosien energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset ⇦;

b)rakennusten energiansäästöjen laskennassa käytettävät vakioarvot;

c)tällaisen peruskorjauksen johdosta aikaansaatu parannus, joka todetaan vertaamalla ennen peruskorjausta ja sen jälkeen myönnettyjä energiatehokkuustodistuksia toisiinsa;

d)energiakatselmuksen tulos;

e)sellaisen muun asiaankuuluvan, avoimen ja oikeasuhteisen menetelmän tulokset, joka osoittaa energiatehokkuuden parannuksen.

⇩ uusi

10.    Jäsenvaltiot eivät saa 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen tarjota taloudellisia kannustimia fossiilisia polttoaineita käyttävien kattiloiden asentamiseen, lukuun ottamatta niitä, jotka on valittu ennen vuotta 2027 investointikohteiksi Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1058 60 7 artiklan 1 kohdan h alakohdan i alakohdan kolmannen luetelmakohdan ja YMP:n strategiasuunnitelmista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115 73 61 artiklan mukaisesti

11.    Jäsenvaltioiden on suuremman taloudellisen, verotuksellisen, hallinnollisen ja teknisen tuen avulla tarjottava kannusteita pitkälle meneviin perusparannuksiin ja laajoihin ohjelmiin, jotka koskevat suurta määrää rakennuksia ja johtavat primäärienergian kysynnän vähenemiseen yhteensä vähintään 30 prosentilla.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaiheittain pitkälle menevässä perusparannuksessa, johon tarjotaan julkisia taloudellisia kannustimia, noudatetaan peruskorjauspassissa esitettyjä vaiheita.

12.    Taloudelliset kannustimet on kohdennettava ensisijaisesti heikossa asemassa oleville kotitalouksille, energiaköyhyydestä kärsiville ja sosiaalisissa vuokra-asunnoissa asuville direktiivin (EU).../... [uudelleenlaadittu energiatehokkuusdirektiivi] 22 artiklan mukaisesti.

13.    Tarjotessaan taloudellisia kannustimia rakennusten tai rakennuksen osien omistajille vuokrattujen rakennusten tai rakennuksen osien perusparannusta varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että taloudelliset kannustimet hyödyttävät sekä omistajia että vuokralaisia, erityisesti tarjoamalla vuokratukea tai asettamalla rajoja vuokrankorotuksille.

🡻 2018/844, 1 artiklan 6 kohta

6 a.    Energiatehokkuustodistusten tietokantojen on mahdollistettava tietojen kerääminen niiden piiriin kuuluvien rakennusten mitatusta tai lasketusta energiankulutuksesta, mukaan lukien vähintään julkisista rakennuksista, joille on myönnetty 13 artiklassa tarkoitettu energiatehokkuustodistus 12 artiklan mukaisesti.

6 b.    Vähintään yhdistetyt ja anonymisoidut tiedot, jotka ovat unionin ja kansallisten tietosuojavaatimusten mukaisia, on pyynnöstä asetettava saataville tilasto- ja tutkimustarkoituksiin ja rakennuksen omistajalle.

🡻 2010/31/EU

⇨ uusi

7.    Tämän direktiivin säännökset eivät estä jäsenvaltioita tarjoamasta kannustimia uusille rakennuksille, korjauksille tai rakennusosille, jotka menevät kustannusoptimaalisia tasoja pidemmälle.

1611 artikla

Energiatehokkuustodistukset

1.    Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet rakennusten energiatehokkuuden sertifiointijärjestelmän perustamiseksi.

Energiatehokkuustodistuksessa on esitettävä rakennuksen energiatehokkuus ⇨ , joka ilmaistaan numeerisella primäärienergiankäytön indikaattorilla (kWh/m2/vuosi), ⇦ ja vertailuarvoja, kuten energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, ⇨  lähes nollaenergiarakennuksia koskevat vaatimukset ja päästöttömiä rakennuksia koskevat vaatimukset, ⇦ jotta rakennuksen tai rakennuksen osan omistajat tai vuokralaiset voivat vertailla ja arvioida sen energiatehokkuutta. Energiatehokkuustodistukseen voi sisältyä lisätietoja kuten vuosittainen energiankulutus muiden kuin asuinrakennusten osalta ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian prosentuaalinen osuus kokonaisenergiankulutuksesta.

⇩ uusi

2.    Energiatehokkuustodistuksen on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 oltava liitteessä V olevan mallin mukainen. Siinä on täsmennettävä rakennuksen energiatehokkuusluokka suljetulla asteikolla, jossa käytetään ainoastaan kirjaimia A–G. A-kirjain vastaa 2 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä päästöttömiä rakennuksia ja G-kirjain energiatehokkuudeltaan heikointa 15 prosenttia kansallisesta rakennuskannasta asteikon käyttöönottohetkellä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muissa luokissa (B-F) energiatehokkuusindikaattorit jakautuvat asteikolle tasaisesti energiatehokkuusluokkien kesken. Jäsenvaltioiden on varmistettava yhteinen visuaalinen ilme energiatehokkuustodistuksille alueellaan.

3.    Jäsenvaltioiden on varmistettava energiatehokkuustodistusten laatu, luotettavuus ja kohtuuhintaisuus. Niiden on varmistettava, että energiatehokkuustodistuksen antaa riippumaton asiantuntija paikan päällä tehdyn käynnin jälkeen.

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

⇨ uusi

4.2..    Energiatehokkuustodistukseen on sisällytettävä suosituksia rakennuksen tai rakennuksen osan energiatehokkuuden parantamiseksi kustannusoptimaalisesti tai kustannustehokkaasti ⇨ ja käytöstä syntyvien kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ⇦, paitsi jos ⇨ rakennus tai rakennuksen osa jo täyttää sovellettavat päästöttömän rakennuksen vaatimukset ⇦ ei ole kohtuullisia mahdollisuuksia tällaiseen parantamiseen voimassa oleviin energiatehokkuutta koskeviin vaatimuksiin verrattuna.

Energiatehokkuustodistukseen sisältyvien suositusten on katettava:

a)rakennuksen vaipan taikka rakennuksen teknisen järjestelmän tai teknisten järjestelmien laajamittaisen korjauksen yhteydessä toteutettavat toimenpiteet; ja

b)yksittäisiä rakennusosia koskevat toimenpiteet, jotka eivät liity rakennuksen vaipan taikka rakennuksen teknisen järjestelmän tai teknisten järjestelmien laajamittaiseen korjaukseen.

5.3..    Energiatehokkuustodistukseen sisältyvien suositusten on oltava teknisesti toteuttamiskelpoisia kyseessä olevassa rakennuksessa, ⇨ ja niissä on esitettävä arvio energiansäästöistä ja käytöstä syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksestä. ⇦ ja nNiissä voidaan esittää arvio takaisinmaksuajoista tai kustannushyödyistä rakennuksen taloudellisen elinkaaren ajalta.

⇩ uusi

6.    Suosituksiin on sisällyttävä arviointi siitä, voidaanko lämmitys- tai ilmastointijärjestelmää mukauttaa toimimaan tehokkaammilla lämpötila-asetuksilla, esimerkiksi käyttämällä matalan lämpötilan lämmönsäteilijöitä vesikäyttöisissä lämmitysjärjestelmissä, mukaan lukien vaadittava lämpötehon ja lämpötila-/virtausvaatimusten suunnittelu.

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

⇨ uusi

7.4..    Energiatehokkuustodistuksessa on ilmoitettava, mistä omistaja tai vuokralainen voi saada yksityiskohtaisempia tietoja, myös energiatehokkuustodistuksessa annettujen suositusten kustannustehokkuudesta. Kustannustehokkuuden arvioinnin on perustuttava tiettyihin vakioedellytyksiin, kuten energiansäästöjen ja perusteena olevien energianhintojen arviointiin sekä alustavaan kustannusennusteeseen. Lisäksi siinä on annettava tietoja suositusten toteuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Omistajalle tai vuokralaiselle voidaan antaa myös muita tietoja asiaan liittyvistä aiheista, kuten energiakatselmuksista taikka taloudellisista tai muista kannustimista sekä rahoitusmahdollisuuksista ⇨ , tai neuvoja rakennuksen ilmastokestävyyden parantamisesta ⇦.

5.    Jäsenvaltioiden on kannustettava viranomaisia kansallisten sääntöjen mukaisesti ottamaan huomioon edelläkävijän asema, joka näillä olisi oltava rakennusten energiatehokkuuden alalla, muun muassa panemalla täytäntöön omistamilleen rakennuksille annettuihin energiatehokkuustodistuksiin sisältyvät suositukset niiden voimassaoloaikana.

8.6..    Rakennuksen osien sertifiointi voi perustua:

a)koko rakennuksen yhteissertifiointiin; tai

b)jonkin toisen samaan rakennukseen kuuluvan ja sen osalta edustavan, samat energian kannalta merkitykselliset ominaisuudet omaavan rakennuksen osan arviointiin.

9.7..    Omakotitalon sertifiointi voi perustua toisen vastaavan suunnittelultaan, kooltaan ja tosiasialliselta energiatehokkuuslaadultaan samankaltaisen rakennuksen arviointiin, jos energiatehokkuustodistuksen antava asiantuntija voi taata tällaisen vastaavuuden.

10.8..    Energiatehokkuustodistus voi olla voimassa enintään kymmenen ⇨ viisi ⇦ vuotta. ⇨ Kuitenkin niiden rakennusten osalta, joiden energiatehokkuusluokka on 2 kohdan mukaisesti A, B tai C, energiatehokkuustodistus voi olla voimassa enintään kymmentä vuotta. ⇦ 9.    Komissio hyväksyy vuoteen 2011 mennessä asiaankuuluvia aloja kuullen vapaaehtoisen, muiden kuin asuinrakennusten energiatehokkuutta koskevan yhteisen Euroopan unionin sertifiointijärjestelmän. Tämä toimenpide hyväksytään 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Jäsenvaltioita kannustetaan tunnustamaan järjestelmä tai käyttämään sitä tai sen osaa mukauttamalla se kansallisiin olosuhteisiin.

⇩ uusi

11.    Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että energiatehokkuustodistuksen päivittämiseksi on käytettävissä yksinkertaistettuja menettelyjä, jos vain yksittäisiä elementtejä päivitetään (yksittäiset tai erilliset toimenpiteet).

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että energiatehokkuustodistuksen päivittämiseksi on käytettävissä yksinkertaistettuja menettelyjä, jos toteutetaan peruskorjauspassissa yksilöityjä toimenpiteitä.

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

⇨ uusi

1712 artikla

Energiatehokkuustodistusten antaminen

1.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ⇨ a digitaalinen ⇦ energiatehokkuustodistus annetaan:

a)rakennettaville, ⇨ , laajamittaisen korjauksen kohteena olleille, ⇦ myytäville tai uudelle vuokralaiselle vuokrattaville rakennuksille tai rakennuksen osille ⇨ ja myös silloin kun vuokrasopimus uusitaan ⇦; ja

b)rakennuksille, joiden kokonaishyötypinta-alasta yli 500 m2 on viranomaisten ⇨ jotka ovat julkisten elinten omistuksessa tai ⇦ käytössä ja yleisön toistuvien käyntien kohteena. Tämä 500 m2:n vähimmäismäärä alennetaan 250 m2:iin 9 päivänä heinäkuuta 2015.

Energiatehokkuustodistuksen antamista koskevaa vaatimusta ei sovelleta, jos joko direktiivin ⌦ 2010/31/EU ⌫ 2002/91/EY tai tämän direktiivin mukaisesti kyseessä olevalle rakennukselle tai rakennuksen osalle annettu todistus on saatavilla ja voimassa.

2.    Jäsenvaltioiden on vaadittava, että rakennuksia tai rakennuksen osia rakennettaessa, myytäessä tai vuokrattaessa ⇨ tai vuokrasopimuksia uusittaessa ⇦ energiatehokkuustodistus tai sen jäljennös näytetään mahdolliselle uudelle vuokralaiselle tai ostajalle ja annetaan ostajalle tai uudelle vuokralaiselle.

3.    Kun rakennus myydään tai vuokrataan ennen sen rakentamista ⇨ tai laajamittaista korjausta ⇦, jäsenvaltiot voivat 1 ja 2 kohdasta poiketen vaatia, että myyjä antaa arvion sen tulevasta energiatehokkuudesta; tässä tapauksessa energiatehokkuustodistus on annettava viimeistään silloin, kun rakennus on rakennettu ⇨ tai korjattu, ja sen on vastattava valmiin rakennuksen tilaa ⇦.

4.    Jäsenvaltioiden on vaadittava, että kun: rakennuksia, joilla on energiatehokkuustodistus, rakennuksen osia rakennuksessa, jolla on energiatehokkuustodistus, ja rakennuksen osia, joilla on energiatehokkuustodistus, ⇨ rakennuksilla tai rakennuksen osilla, jotka ⇦ tarjotaan myytäväksi tai vuokrattavaksi, ⇨ on energiatehokkuustodistus ⇦ ⌦ ja että ⌫ tapauksen mukaan rakennuksen tai rakennuksen osan energiatehokkuustodistuksessa annettu energiatehokkuusindikaattori ⇨ ja -luokka ⇦ mainitaan kaupallisissa tiedotusvälineissä ⇨ verkossa ja verkon ulkopuolella ⇦ olevissa ilmoituksissa ⇨ , mukaan lukien kiinteistövälitysportaalit ⇦.

⇩ uusi

⇨ Jäsenvaltioiden on tehtävä otantatarkastuksia tai muita tarkastuksia näiden vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi. ⇦ 

🡻 2010/31/EU

5.    Tämän artiklan säännökset pannaan täytäntöön yhteisomistusta tai yhteistä omaisuutta koskevien sovellettavien kansallisten sääntöjen mukaisesti.

6.    Jäsenvaltiot voivat jättää 4 artiklan 2 kohdassa mainitut rakennusluokat tämän artiklan 1, 2, 4 ja 5 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle.

6.7..    Energiatehokkuustodistusten mahdollisesta merkityksestä mahdollisissa oikeudenkäynneissä päätetään kansallisten sääntöjen mukaisesti.

⇩ uusi

7.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki annetut energiatehokkuustodistukset ladataan 19 artiklassa tarkoitettuun rakennusten energiatehokkuustietokantaan. Energiatehokkuustodistus on ladattava tietokantaan täydellisenä, mukaan lukien kaikki rakennuksen energiatehokkuuden laskemiseen tarvittavat tiedot.

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

1813 artikla

Energiatehokkuustodistusten asettaminen esille

1.    Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jos yli 500 m2 sellaisen rakennuksen rakennus, jolle on myönnetty energiatehokkuustodistus 1712 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kokonaishyötypinta-alasta on viranomaisten käytössä ja yleisön toistuvien käyntien kohteena, energiatehokkuustodistus asetetaan esille näkyvälle paikalle, jossa se on selvästi yleisön nähtävissä. Tämä 500 m2:n vähimmäismäärä alennetaan 250 m2:iin 9 päivänä heinäkuuta 2015.

2.    Jäsenvaltioiden on vaadittava, että jos yli 500 m2 sellaisen rakennuksen kokonaishyötypinta-alasta, jolle on annettu energiatehokkuustodistus 1712 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on yleisön toistuvien käyntien kohteena, energiatehokkuustodistus asetetaan esille näkyvälle paikalle, jossa se on selvästi yleisön nähtävissä.

3.    Tämän artiklan ⌦ 1 ja 2 kohdan ⌫ säännöksiin ei sisälly velvoitetta asettaa esille energiatehokkuustodistukseen sisältyviä suosituksia.

⇩ uusi

19 artikla

Rakennusten energiatehokkuustietokannat

1.    Kunkin jäsenvaltion on perustettava rakennusten energiatehokkuutta koskeva kansallinen tietokanta, johon voidaan kerätä tietoa rakennusten energiatehokkuudesta ja kansallisen rakennuskannan kokonaisenergiatehokkuudesta.

Tietokantaan on voitava kerätä tietoja, jotka liittyvät asianomaisten rakennusten energiatehokkuustodistuksiin, tarkastuksiin, rakennuksen peruskorjauspassiin, älyratkaisuvalmiutta koskevaan indikaattoriin ja laskettuun tai mitattuun energiankulutukseen.

2.    Tietokannan on oltava julkisesti käytettävissä unionin ja kansallisten tietosuojasääntöjen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rakennusten omistajilla, vuokralaisilla ja isännöitsijöillä on saatavillaan täydellinen energiatehokkuustodistus samoin kuin rahoituslaitoksilla sijoitussalkkuunsa kuuluvien rakennusten osalta. Vuokrattaviksi tai myytäviksi tarjottujen rakennusten osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että mahdollisilla vuokralaisilla tai ostajilla on saatavillaan täydellinen energiatehokkuustodistus.

3.    Jäsenvaltioiden on asetettava julkisesti saataville tiedot niiden rakennusten osuudesta kansallisessa rakennuskannassa, joilla on energiatehokkuustodistukset, sekä yhdistetyt tai anonymisoidut tiedot kyseisten rakennusten energiatehokkuudesta. Julkiset tiedot on ajantasaistettava vähintään kahdesti vuodessa. Jäsenvaltioiden on pyynnöstä annettava anonymisoituja tai yhdistettyjä tietoja julkisten laitosten ja tutkimuslaitosten, kuten kansallisten tilastolaitosten, saataville.

4.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa tietokannassa olevat tiedot siirretään vähintään kerran vuodessa rakennuskannan seurantakeskukselle.

5.    Komissio hyväksyy viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2024 täytäntöönpanosäädöksen, jossa esitetään yhteinen malli tietojen siirtämiseksi rakennuskannan seurantakeskukselle.

Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.    Tietojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että rakennusten energiatehokkuutta koskeva kansallinen tietokanta on yhteentoimiva ja integroitu muiden rakennuksia koskevaa tietoa sisältävien hallinnollisten tietokantojen kuten kansallisen kiinteistörekisterin ja digitaalisten rakennuspäiväkirjojen kanssa.

🡻 2018/844, 1 artiklan 7 kohta (mukautettu)

⇨ uusi

2014 artikla

Lämmitysjärjestelmien tarkastus ⌦ Tarkastukset ⌫

1.    Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarvittavat toimenpiteet säännöllisten tarkastusten tekemiseksi lämmitys-järjestelmien ⇨ , ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmiin ⇦ tai tilojen yhdistettyjen lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien, joiden nimellisteho on yli 70 kW, niihin osiin, joihin voidaan päästä käsiksi, kuten lämmönkehitin, ohjausjärjestelmä ja kiertovesipumppu/-pumput, joita käytetään rakennusten lämmitykseen. ⇨ Järjestelmän nimellistehon laskennan on perustuttava lämmön ja ilmastoinnin kehittimien nimellistehon summaan. ⇦ 

⇩ uusi

2.    Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön erilliset tarkastusjärjestelmät asuinrakennusten järjestelmien ja muiden rakennusten järjestelmien tarkastuksia varten.

3.    Jäsenvaltiot voivat säätää erilaisista tarkastustiheyksistä järjestelmän tyypin ja nimellistehon mukaan ottaen huomioon järjestelmän tarkastuksen kustannukset ja tarkastuksesta mahdollisesti aiheutuvat arvioidut energiakustannusten säästöt. Järjestelmät on tarkastettava vähintään viiden vuoden välein. Järjestelmät, joissa on yli 290 kW:n nimellistehon kehittimet, on tarkastettava vähintään joka toinen vuosi.

4.    Tarkastukseen on sisällyttävä kehittimen tai kehittimien, kiertopumppujen, puhallinten ja ohjausjärjestelmän arviointi. Jäsenvaltiot voivat päättää sisällyttää tarkastusjärjestelmien piiriin liitteessä I yksilöityjä muita rakennuksen järjestelmiä.

🡻 2018/844, 1 artiklan 7 kohta (mukautettu)

⇨ uusi

Tarkastukseen on kuuluttava lämmönkehittimen ⇨ tai kehittimien ja sen pääkomponenttien ⇦ tehokkuuden ja mitoituksen arviointi verrattuna rakennuksen lämmitysvaatimuksiin, ja siinä on tarkasteltava tarvittaessa lämmitysjärjestelmän tai yhdistettyjen tilojen lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien valmiutta optimoida toimintakykynsä tyypillisissä tai keskimääräisissä toimintaolosuhteissa. ⇨ Tarkastuksessa on tarvittaessa arvioitava järjestelmän mahdollisuutta toimia erilaisilla ja tehokkaammilla lämpötila-asetuksilla samalla kun varmistetaan järjestelmän turvallinen toiminta. ⇦

⇩ uusi

Tarkastusjärjestelmässä on arvioitava ilmanvaihtojärjestelmän mitoitusta verrattuna rakennuksen vaatimuksiin ja tarkasteltava ilmanvaihtojärjestelmän valmiutta optimoida suorituskykynsä tyypillisissä tai keskimääräisissä käyttöolosuhteissa.

🡻 2018/844, 1 artiklan 7 kohta (mukautettu)

⇨ uusi

Jos lämmitysjärjestelmään tai yhdistettyyn tilojen lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmään ei ole tehty muutoksia tai rakennuksen lämmitysvaatimukset eivät ole muuttuneet tämän ⌦ artiklan ⌫ kohdan mukaisesti suoritetun tarkastuksen jälkeen, jäsenvaltiot voivat päättää, etteivät ne edellytä uutta lämmönkehittimen ⇨ pääkomponenttien ⇦ mitoituksen arviointia ⇨ tai arviointia toiminnasta eri lämpötiloilla ⇦ .

5.2..    Rakennuksen tekniset järjestelmät, joita nimenomaisesti koskee sovittu energiatehokkuusperuste, tai energiatehokkuuden sovittua parantumistasoa koskeva sopimusjärjestely, kuten energiatehokkuutta koskeva sopimus, taikka joiden toimintaa hoitaa yleishyödyllisestä palvelusta tai verkosta vastaava operaattori ja joihin sen vuoksi sovelletaan järjestelmäpuolen tehokkuusseurantatoimenpiteitä, vapautetaan 1 kohdassa säädetyistä vaatimuksista edellyttäen, että tällaisen lähestymistavan kokonaisvaikutus vastaa sitä, joka johtuu 1 kohdasta.

6.3..    Vaihtoehtona 1 kohdalle ja eEdellyttäen, että kokonaisvaikutus on vastaava kuin 1 kohdassa, jäsenvaltiot voivat päättää toteuttaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että käyttäjät saavat neuvoja lämmönkehittimien vaihtamisesta, muista lämmitysjärjestelmän tai yhdistetyn tilojen lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmän muutoksista ja vaihtoehtoisista ratkaisuista kyseisten järjestelmien ⇨ suorituskyvyn, ⇦tehokkuuden ja mitoituksen arvioimiseksi.

Ennen tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen vaihtoehtoisten toimenpiteiden soveltamista kunkin jäsenvaltion on dokumentoitava se, että kyseisten toimenpiteiden vaikutus vastaa 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden vaikutusta, toimittamalla komissiolle raportti.

🡻 2018/1999, 53 artiklan 5 kohta

Tällainen raportti on toimitettava komissiolle osana jäsenvaltioiden asetuksen (EU) 2018/1999 3 artiklassa tarkoitettuja yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia.

🡻 2018/844, 1 artiklan 7 kohta (mukautettu)

⇨ uusi

7.4..    Jäsenvaltioiden on säädettävä vaatimuksia sen varmistamiseksi, että kun se on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa, sellaiset muut kuin asuinrakennukset, joiden lämmitysjärjestelmien tai yhdistetyn tilojen lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien nimellisteho on yli 290 kW, varustetaan rakennusten automaatio- ja ohjausjärjestelmillä ⇨ 31 päivään joulukuuta 2024 ⇦ vuoteen 2025 mennessä. ⇨ Nimellistehon kynnysarvo alennetaan 31 päivään joulukuuta 2029 mennessä 70 kW:iin. ⇦ 

Rakennusten automaatio- ja ohjausjärjestelmillä on kyettävä

a)jatkuvasti seuraamaan, kirjaamaan ja analysoimaan energian käyttöä sekä mahdollistamaan sen mukauttaminen;

b)tekemään vertailevaa analyysiä rakennuksen energiatehokkuudesta, havaitsemaan rakennuksen teknisten järjestelmien tehokkuushävikki ja ilmoittamaan tiloista tai rakennuksen teknisestä hallinnoinnista vastaavalle henkilölle energiatehokkuuden parantamiseen liittyvistä mahdollisuuksista; ja

c)mahdollistamaan viestintä toisiinsa yhteydessä olevien rakennuksen teknisten järjestelmien kanssa ja muiden rakennuksen sisäisten laitteiden kanssa sekä yhteentoimivuus rakennuksen teknisten järjestelmien välillä erilaisesta valmistajakohtaisesta teknologiasta, laitteista ja valmistajista riippumatta.

8.5..    Jäsenvaltioident ⇨ on ⇦ voivat asuinrakennusten ⇨ ja laajamittaisen korjauksen kohteena olevien asuinrakennusten ⇦ osalta säätää säädettävä vaatimuksia, joilla varmistetaan, että niissä on

a)jatkuva sähköinen seurantatoiminto, jolla mitataan järjestelmien tehokkuutta ja ilmoitetaan rakennuksen omistajille tai hoitajille isännöitsijöille, jos se on merkittävästi vähentynyt ja kun järjestelmän huolto on tarpeen, ja

b)tehokkaita ohjaustoimintoja, joilla varmistetaan energian optimaalinen tuottaminen, jakelu, varastointi ja käyttö.

9.6..    Rakennukset, jotka ovat 74 tai 85 kohdan mukaisia, vapautetaan 1 kohdassa säädetyistä vaatimuksista.

⇩ uusi

10.    Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tarkastusjärjestelmiä tai vaihtoehtoisia toimenpiteitä, mukaan lukien digitaaliset välineet, joiden avulla todistetaan, että tehdyt rakennus- ja korjaustyöt täyttävät suunnitellun energiatehokkuuden edellytykset ja energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset rakennusmääräyksissä vahvistetusti.

11.    Jäsenvaltioiden on liitettävä 3 artiklassa tarkoitettuun rakennusten perusparannussuunnitelmaan yhteenvetoanalyysi tarkastusjärjestelmistä ja niiden tuloksista. Jäsenvaltioiden, jotka ovat valinneet tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetut vaihtoehtoiset toimenpiteet, on liitettävä mukaan yhteenvetoanalyysi ja tulokset näistä vaihtoehtoisista toimenpiteistä.

🡻 2018/844, 1 artiklan 7 kohta

15 artikla

Ilmastointijärjestelmien tarkastus

1.    Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarvittavat toimenpiteet säännöllisten tarkastusten tekemiseksi nimellisteholtaan yli 70 kW:n ilmastointijärjestelmien tai yhdistettyjen ilmastointi- ja ilmanvaihtojärjestelmien osiin, joihin voidaan päästä käsiksi. Tarkastuksessa on arvioitava ilmastointijärjestelmän tehokkuus ja mitoitus verrattuna rakennuksen jäähdytysvaatimuksiin ja tarkasteltava tarvittaessa ilmastointijärjestelmän tai yhdistetyn ilmastointi- ja ilmanvaihtojärjestelmän valmiutta optimoida toimintakykynsä tyypillisissä tai keskimääräisissä toimintaolosuhteissa.

Jos ilmastointijärjestelmään tai yhdistettyyn ilmastointi- ja ilmanvaihtojärjestelmään ei ole tehty muutoksia tai rakennuksen jäähdytysvaatimukset eivät ole muuttuneet tämän kohdan mukaisesti suoritetun tarkastuksen jälkeen, jäsenvaltiot voivat päättää, etteivät ne edellytä uutta ilmastointijärjestelmän mitoituksen arviointia.

Jäsenvaltiot, jotka soveltavat tiukempia vaatimuksia 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti, vapautetaan velvoitteesta ilmoittaa niistä komissiolle.

2.    Rakennuksen tekniset järjestelmät, joita nimenomaisesti koskee sovittu energiatehokkuusperuste, tai energiatehokkuuden sovittua parantumistasoa koskeva sopimusjärjestely, kuten energiatehokkuutta koskeva sopimus, taikka joiden toimintaa hoitaa yleishyödyllisestä palvelusta tai verkosta vastaava operaattori ja joihin sen vuoksi sovelletaan järjestelmäpuolen tehokkuusseurantatoimenpiteitä, vapautetaan 1 kohdassa säädetyistä vaatimuksista edellyttäen, että tällaisen lähestymistavan kokonaisvaikutus vastaa sitä, joka johtuu 1 kohdasta.

3.    Vaihtoehtona 1 kohdalle ja edellyttäen, että kokonaisvaikutus on vastaava kuin 1 kohdassa, jäsenvaltiot voivat päättää toteuttaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että käyttäjät saavat neuvoja ilmastointijärjestelmien tai yhdistettyjen ilmastointi- ja ilmanvaihtojärjestelmien vaihtamisesta, muista ilmastointijärjestelmän tai yhdistetyn ilmastointi- ja ilmanvaihtojärjestelmän muutoksista ja vaihtoehtoisista ratkaisuista kyseisten järjestelmien tehokkuuden ja mitoituksen arvioimiseksi.

Ennen tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen vaihtoehtoisten toimenpiteiden soveltamista kunkin jäsenvaltion on dokumentoitava se, että kyseisten toimenpiteiden vaikutus vastaa 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden vaikutusta, toimittamalla komissiolle raportti.

🡻 2018/1999, 53 artiklan 6 kohta

Tällainen raportti on toimitettava komissiolle osana jäsenvaltioiden asetuksen (EU) 2018/1999 3 artiklassa tarkoitettuja yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia.

🡻 2018/844, 1 artiklan 7 kohta

4.    Jäsenvaltioiden on säädettävä vaatimuksia sen varmistamiseksi, että kun se on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa, sellaiset muut kuin asuinrakennukset, joiden ilmastointi- tai yhdistetyn ilmastointi- ja ilmanvaihtojärjestelmän nimellisteho on yli 290 kW, varustetaan rakennusten automaatio- ja ohjausjärjestelmillä vuoteen 2025 mennessä.

Rakennusten automaatio- ja ohjausjärjestelmillä on kyettävä

a)jatkuvasti seuraamaan, kirjaamaan ja analysoimaan energian käyttöä sekä mahdollistamaan sen mukauttaminen;

b)tekemään vertailevaa analyysiä rakennuksen energiatehokkuudesta, havaitsemaan rakennuksen teknisten järjestelmien tehokkuushävikki ja ilmoittamaan tiloista tai rakennuksen teknisestä hallinnoinnista vastaavalle henkilölle energiatehokkuuden parantamiseen liittyvistä mahdollisuuksista; ja

c)mahdollistamaan viestintä toisiinsa yhteydessä olevien rakennuksen teknisten järjestelmien kanssa ja muiden rakennuksen sisäisten laitteiden kanssa sekä yhteentoimivuus rakennuksen teknisten järjestelmien välillä erilaisesta valmistajakohtaisesta teknologiasta, laitteista ja valmistajista riippumatta.

5.    Jäsenvaltiot voivat asuinrakennusten osalta säätää vaatimuksia sen varmistamiseksi, että niissä on

a)jatkuva sähköinen seurantatoiminto, jolla mitataan järjestelmien tehokkuutta ja ilmoitetaan rakennuksen omistajille tai hoitajille, jos se on merkittävästi vähentynyt ja kun järjestelmän huolto on tarpeen, ja

b)tehokkaita ohjaustoimintoja, joilla varmistetaan energian optimaalinen tuottaminen, jakelu, varastointi ja käyttö.

6.    Rakennukset, jotka ovat 4 tai 5 kohdan mukaisia, vapautetaan 1 kohdassa säädetyistä vaatimuksista.

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

⇨ uusi

2116 artikla

Lämmitys-  ⌦ , ilmanvaihto- ⌫ ja ilmastointijärjestelmien tarkastusraportit

1.    Kustakin lämmitys- ⇨ , ilmanvaihto- ⇦ tai ilmastointijärjestelmän tarkastuksesta on annettava tarkastusraportti. Tarkastusraporttiin on sisällyttävä 2014 tai 15 artiklan mukaisesti suoritetun tarkastuksen tulos sekä suositukset tarkastetun järjestelmän energiatehokkuuden parantamiseksi kustannustehokkaasti.

Suositukset voivat perustua siihen, että tarkastetun järjestelmän energiatehokkuutta vertaillaan parhaan saatavilla olevan toteuttamiskelpoisen järjestelmän ja samantyyppisen järjestelmän, jonka kaikki asianomaiset osat saavuttavat sovellettavassa lainsäädännössä vaaditun energiatehokkuustason, energiatehokkuuden kanssa.

2.    Tarkastusraportti on annettava rakennuksen omistajalle tai vuokralaiselle.

⇩ uusi

3.    Tarkastusraportti on ladattava rakennusten energiatehokkuutta koskevaan kansalliseen tietokantaan 19 artiklan mukaisesti.

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

⇨ uusi

2217 artikla

Riippumattomat asiantuntijat

1.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rakennusten energiatehokkuuden sertifioinnin ⇨ , peruskorjauspassien antamisen, älyratkaisuvalmiutta koskevan arvioinnin ⇦ sekä lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien tarkastuksen suorittavat riippumattomalla tavalla pätevät ja/tai ⇨ sertifioidut ⇦ valtuutetut asiantuntijat, olivat he sitten itsenäisiä ammatinharjoittajia tai julkisyhteisön taikka yksityisten yritysten palveluksessa.

Asiantuntijatoiden valtuutuksessa on ⇨ sertifioitava direktiivin (EU) …/… [uudelleenlaadittu energiatehokkuusdirektiivi] 26 artiklan mukaisesti ⇦ otettava ottaen huomioon heidän pätevyytensä.

2.    Jäsenvaltioiden on asetettava yleisön saataville tietoa koulutuksesta ja valtuutuksista ⇨ sertifioinneista ⇦. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisön saataville asetetaan joko säännöllisesti ajan tasalle saatetut luettelot pätevistä ja/tai valtuutetuista ⇨ sertifioiduista ⇦ asiantuntijoista taikka säännöllisesti ajan tasalle saatetut luettelot tällaisten asiantuntijoiden palveluita tarjoavista valtuutetuista ⇨ sertifioiduista ⇦ yhtiöistä.

⇩ uusi

23 artikla

Rakennusalan ammattilaisten sertifiointi

1.    Jäsenvaltioiden on varmistettava integroituja perusparannustöitä suorittavien rakennusalan ammattilaisten asianmukainen pätevyys [uudelleenlaaditun energiatehokkuusdirektiivin] 26 artiklan mukaisesti.

2.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että integroitujen perusparannustöiden palveluntarjoajien saatavilla on sertifiointi- tai vastaavia pätevyysjärjestelmiä, jos se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista eikä kuulu direktiivin (EU) 2018/2001 [uusiutuvia energialähteitä koskeva muutettu direktiivi] 18 artiklan 3 kohdan tai direktiivin (EU) .../... [uudelleenlaadittu energiatehokkuusdirektiivi] 26 artiklan soveltamisalaan.

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

⇨ uusi

2418 artikla

Riippumaton valvontajärjestelmä

1.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että energiatehokkuustodistuksille ⇨ perustetaan riippumattomat valvontajärjestelmät liitteen VI mukaisesti ja että peruskorjauspasseille, älyratkaisuvalmiutta koskeville indikaattoreille ⇦ sekä lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien tarkastusraporteille perustetaan riippumattomat valvontajärjestelmät liitteen II mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat perustaa erilliset järjestelmät energiatehokkuustodistusten ⇨ , peruskorjauspassien, älyratkaisuvalmiutta koskevien indikaattorien ⇦ valvonnalle sekä lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien tarkastusraporttien valvonnalle.

2.    Jäsenvaltiot voivat siirtää vastuun riippumattomien valvontajärjestelmien toteuttamisesta.

Jos jäsenvaltiot päättävät tehdä näin, niiden on varmistettava, että riippumattomat valvontajärjestelmät toteutetaan liitteen VIII mukaisesti.

3.    Jäsenvaltioiden on vaadittava, että 1 kohdassa tarkoitetut energiatehokkuustodistukset ⇨ , peruskorjauspassit, älyratkaisuvalmiutta koskevat indikaattorit ⇦ ja tarkastusraportit asetetaan toimivaltaisten viranomaisten tai elinten saataville niiden pyynnöstä.

🡻 2018/844, 1 artiklan 8 kohta (mukautettu)

⇨ uusi

2519 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee 26 artiklalla perustetun ⌦ 30 artiklassa tarkoitetun ⌫ komitean avustamana tätä direktiiviä uudelleen viimeistään ⇨ vuoden 2027 loppuun mennessä ⇦ 1 päivänä tammikuuta 2026 sen soveltamisen aikana saadun kokemuksen ja tapahtuneen edistymisen perusteella sekä tekee tarvittaessa ehdotuksia.

Kyseisen uudelleentarkastelun osana ⇨ komissio arvioi, saavutetaanko tämän direktiivin soveltamisella yhdessä muiden säädösten kanssa, joilla puututaan rakennusten energiatehokkuuteen ja kasvihuonekaasupäästöihin erityisesti hiilen hinnoittelun avulla, riittävää edistymistä täysin hiilivapaaksi saatetun ja päästöttömän rakennuskannan saavuttamisessa vuoteen 2050 mennessä, vai tarvitaanko unionin tasolla muita sitovia toimenpiteitä, erityisesti pakollisia energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia koko rakennuskannalle. ⇦ kKomissio tarkastelee ⌦ myös ⌫ sitä, kuinka jäsenvaltiot voisivat soveltaa unionin kiinteistö- ja energiatehokkuuspolitiikassa yhdennettyjä kaupunginosa- tai naapurustokohtaisia toimintamalleja varmistaen samalla, että jokainen rakennus täyttää energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset, esimerkiksi toteuttamalla yleisiä tietyn alueen korjaushankkeita yhden rakennuksen sijaan useammassa rakennuksessa. Komissio arvioi erityisesti tarvetta parantaa entisestään energiatehokkuustodistuksia 11 artiklan mukaisesti.

🡻 2018/844, 1 artiklan 9 kohta (mukautettu)

19 a artikla

Toteutettavuustutkimus

Komissio tekee ennen vuotta 2020 toteutettavuustutkimuksen, jossa selvitetään mahdollisuudet ja aikataulu erillisten ilmanvaihtojärjestelmien tarkastuksen ja energiatehokkuustodistuksia täydentävän vapaaehtoisen rakennuksen peruskorjauspassin käyttöönotolle, jotta kullekin rakennukselle voitaisiin laatia pitkän aikavälin vaiheittainen peruskorjaussuunnitelma, joka perustuu laatuvaatimuksiin, joka laaditaan energiakatselmuksen pohjalta ja jossa esitetään asiaankuuluvat toimenpiteet ja peruskorjaukset, jotka voisivat parantaa energiatehokkuutta.

🡻 2010/31/EU

⇨ uusi

2620 artikla

Tiedottaminen

1.    Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tiedottaakseen rakennusten tai rakennusten osien omistajille tai vuokralaisille ⇨ ja kaikille asiaankuuluville markkinatoimijoille ⇦ eri keinoista ja menetelmistä, joilla energiatehokkuutta voidaan parantaa. ⇨ Jäsenvaltioiden on erityisesti toteutettava tarvittavat toimenpiteet tarjotakseen heikossa asemassa oleville kotitalouksille kohdennettua tietoa. ⇦

🡻 2018/844, 1 artiklan 10 kohta

2.    Jäsenvaltioiden on annettava rakennusten omistajille tai vuokralaisille tietoja erityisesti energiatehokkuustodistuksista, myös niiden tarkoituksesta ja tavoitteista, kustannustehokkaista toimenpiteistä sekä tarvittaessa taloudellisista välineistä rakennuksen energiatehokkuuden parantamiseksi sekä fossiilista polttoainetta käyttävien lämmityskattiloiden korvaamisesta kestävämmillä vaihtoehdoilla. Jäsenvaltioiden on annettava tietoja saatavilla olevien avoimien neuvontavälineiden, kuten peruskorjausneuvonnan ja keskitettyjen asiointipisteiden, avulla.

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

⇨ uusi

Jäsenvaltioiden pyynnöstä komissio avustaa 1 kohtaa ja tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltioita järjestettäessä tiedotuskampanjoita, jotka voivat kuulua unionin ohjelmiin.

3.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin täytäntöönpanosta vastaaville henkilöille tarjotaan ohjausta ja koulutusta. Tällaisessa ohjauksessa ja koulutuksessa on erityisesti korostettava energiatehokkuuden parantamisen merkitystä, ja niiden avulla on pystyttävä harkitsemaan energiatehokkuuden parannusten, ⇨ kasvihuonekaasujen vähentämisen, ⇦ uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön sekä kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen käytön optimaalista yhdistelmää kaavoitettaessa, suunniteltaessa, rakennettaessa ja kunnostettaessa teollisuus- tai asuinalueita. ⇨ Tällaisessa ohjauksessa ja koulutuksessa voidaan käsitellä myös rakenteellisia parannuksia, ilmastonmuutokseen sopeutumista, paloturvallisuutta, voimakkaaseen seismiseen toimintaan liittyviä riskejä, vaarallisten aineiden, kuten asbestin, poistamista, ilman epäpuhtauspäästöjä (mukaan lukien pienhiukkaset) ja esteettömyyttä vammaisten henkilöiden kannalta. ⇦

4.    Komissiota kehotetaan parantamaan jatkuvasti tiedotuspalvelujaan, erityisesti verkkosivustoaan, joka on perustettu rakennusten energiatehokkuutta käsitteleväksi eurooppalaiseksi portaaliksi kansalaisille, ammattilaisille ja viranomaisille, jäsenvaltioiden avustamiseksi tiedotus- ja tiedostamiskampanjoiden järjestämisessä. Verkkosivustoon voisi sisältyä linkkejä Euroopan unionin sekä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason asiaankuuluvaan lainsäädäntöön, linkkejä energiatehokkuutta koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat sisältäville Europa-sivustoille, linkkejä saatavilla oleviin rahoitusvälineisiin sekä esimerkkejä parhaista käytännöistä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Euroopan aluekehitysrahaston ⇨ , koheesiorahaston ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston ⇦ puitteissa komissio jatkaa ja tehostaa tiedotuspalvelujaan saatavilla olevien varojen käytön helpottamiseksi tarjoamalla apua ja tietoja rahoitusmahdollisuuksista asiaankuuluville sidosryhmille, mukaan lukien kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset, ottaen huomioon sääntelykehyksen viimeisimmät muutokset.

2721 artikla

Kuuleminen

⌦ Tämän ⌫ Ddirektiivin tehokkaan täytäntöönpanon helpottamiseksi jäsenvaltioiden on kuultava asianomaisia sidosryhmiä, mukaan lukien paikalliset ja alueelliset viranomaiset, sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja tarpeen mukaan. Tällainen kuuleminen on erityisen tärkeää 9 ja 2620 artiklaa sovellettaessa.

2822 artikla

Liitteen I mukauttaminen tekniikan kehitykseen

Komissio mukauttaa liitteessä I olevan 3 ja 4 kohdan tekniikan kehitykseen delegoiduilla säädöksillä ⌦ hyväksyy ⌫ 2923, 24 ja 25 artiklan mukaisesti ⌦ delegoituja säädöksiä liitteessä I olevan 4 ja 5 kohdan mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen ⌫.

🡻 2018/844, 1 artiklan 11 kohta

⇨ uusi

2923 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.    Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.    Siirretään komissiolle 9 päivästä heinäkuuta 2018 ⇨ [tämän direktiivin voimaantulopäivästä] ⇦ viiden vuoden ⇨ määräämättömäksi ⇦ ajaksi 65, ⇨ 7, 10,  ⇦ 138 ja 2822 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.    Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 65, ⇨ 7, 10, ⇦ 1318 ja 2822 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.    Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.    Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.    Edellä olevan 65, ⇨ 7, 10, ⇦ 138 tai 2822 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

🡻 2018/844, 1 artiklan 13 kohta

3026 artikla

Komiteamenettely

1.    Komissiota avustaa komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.    Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3.    Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

⇨ uusi

3127 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Kyseisten seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä säännökset komissiolle viimeistään 9 päivänä tammikuuta 2013 ja ilmoitettava sille ⌦ komissiolle ⌫ viipymättä niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista viipymättä ⌦ direktiivin 2010/31/EU 27 artiklan mukaisesti ilmoitettuihin säännöksiin ⌫ .

3228 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.    Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava ⌦ saatettava ⌫ 2-18 artiklan ⇨ 1–3, 5–26, 29 ja 32 artiklan ⇦ sekä 20 ja 27 artiklan ⇨ liitteiden I–III ja V–IX ⇦ noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 9 päivänä heinäkuuta 2012[…] . ⌦ Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko. ⌫ 

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 2, 3, 9, 11, 12, 13, 17, 18, 20 ja 27 artiklan osalta viimeistään 9 päivästä tammikuuta 2013. Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 4, 5, 6, 7, 8, 14, 15 ja 16 artiklan osalta rakennuksiin, jotka ovat viranomaisten käytössä, viimeistään 9 päivästä tammikuuta 2013 ja muihin rakennuksiin viimeistään 9 päivästä heinäkuuta 2013. Ne voivat lykätä 12 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamista vuokrattaviin yksittäisiin rakennuksen osiin 31 päivään joulukuuta 2015. Tämä ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että annetaan vähemmän todistuksia kuin jos kyseisessä jäsenvaltiossa olisi sovellettu direktiiviä 2002/91/EY. ⌦ Näissä ⌫ Jjäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia ⌦ tällä direktiivillä kumottuun ⌫ direktiiviin 2002/91/EY pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.

2.    Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3329 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi ⌦ 2010/31/EU ⌫ 2002/91/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä VIIIIV olevassa A osassa ⌦ mainituilla säädöksillä ⌫ tarkoitetulla asetuksella, 1 päivästä helmikuuta 2012 ⌦ […] ⌫, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavaa velvoittavia, liitteessä VIIIIV olevassa B osassa asetettua määräaikaa ⌦ asetettuja määräaikoja ⌫, jonka joiden kuluessa niiden on saatettava mainittu direktiivi ⌦ direktiivit ⌫ osaksi kansallista lainsäädäntöä ja alettava soveltaa sitä niitä.

Viittauksia ⌦ kumottuun ⌫ direktiiviin 2002/91/EY pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä IXV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

3430 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

⌦ Artikloja 4, 27, 28, 30, 31 ja 33–35 ja liitettä IV sovelletaan [32 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittua päivää seuraavasta päivästä]. ⌫

3531 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

(1)    https://ec.europa.eu/clima/news-your-voice/news/delivering-european-green-deal-2021-07-14_en

(2)    Ilmastotavoitesuunnitelma: EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle – Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi (COM(2020) 562 final).

(3)    Euroopan rakennusten perusparannusaalto – ympäristöystävällisempiä rakennuksia, lisää työpaikkoja ja parempaa elämänlaatua

(4)    Energiaköyhyyden ja energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten muodostaman ongelman ratkaiseminen, julkiset rakennukset ja sosiaalinen infrastruktuuri esikuvina sekä hiilestä irtautuminen lämmityksessä ja jäähdytyksessä.

(5)    https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:52021DC0550&from=EN

(6)    Kohdistamalla perusparannuksia rakennuksiin, joihin liittyy suurin potentiaali ja suurimmat rakenteelliset esteet riskin välttämisen, jakautuneiden kannustinten ja yhteisomistusrakenteiden vuoksi, sekä edistämällä monimutkaisempia pitkälle meneviä perusparannuksia.

(7)    SWD (2021) 453, komission yksiköiden valmisteluasiakirja, vaikutustenarviointi, oheisasiakirja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu).

(8)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (https://data.consilium.europa.eu/doc/document/PE-27-2021-INIT/fi/pdf).

(9)    Ks. päästökauppajärjestelmän vaikutustenarvioinnin perustana oleva MIX-CP-skenaario: https://ec.europa.eu/energy/data-analysis/energy-modelling/policy-scenarios-delivering-european-green-deal_en  

(10)    Kuten vaikutusarvioinnista käy ilmi, tieliikennettä ja rakennuksia koskevan uuden päästökauppajärjestelmän parametrit vahvistettiin johdonmukaisesti suhteessa energiatehokkuusdirektiivin tarkistusehdotuksessa esitettyyn energiatehokkuuden tavoitetasoon ja peruskorjausasteen odotettuun nousuun, joka oli tarkoitus saada aikaan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tuolloin edelleen laadittavana olleen tarkistusehdotuksen myötä.

(11)    Luettelo ehdotuksista https://ec.europa.eu/info/strategy/priorities-2019-2024/european-green-deal/delivering-european-green-deal_en#renovating-buildings-for-greener-lifestyles

(12)     https://ec.europa.eu/info/business-economy-euro/banking-and-finance/sustainable-finance/eu-taxonomy-sustainable-activities_en  

(13)     https://ec.europa.eu/info/news/commission-publishes-assessment-national-energy-climate-plans-2020-sep-17_en  

(14)     https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018R1999&from=EN  

(15)     https://europa.eu/new-european-bauhaus/system/files/2021-09/COM%282021%29_573_EN_ACT.pdf  

(16)    Vuonna 2018, direktiivillä (EU) 2018/844

(17)    (EUVL L 123, 12.5.2016, s.1.)

(18)    COM(2016) 765 final https://ec.europa.eu/info/sites/default/files/swd-2016-408-final_en_0.pdf  

(19)    Technical assistance for policy development and implementation on buildings policy and renovation Support for the ex-ante impact assessment and revision of Directive 2010/31/EU on energy performance of buildings Service request 2020/28 – ENER/CV/FV2020-608/07; ilmastotoimien pääosasto CLIMA.A4/FRA/2019/0011.

(20)     https://ec.europa.eu/transparency/documents-register/  

(21)     https://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:4908dc52-b7e5-11e6-9e3c-01aa75ed71a1.0023.02/DOC_1&format=PDF  

(22)     https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:12012P/TXT  

(23)    Asetus (EU) 2018/1999 energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta.

(24)    Energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti.

(25)    EUVL C […], […], s. […].

(26)    EUVL C […], […], s. […].

(27)    EYVL L 1, 4.1.2003, s. 65.

(28)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).

(29)    Katso liitteessä VIIIIV oleva A osa.

(30)    Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, COM(2019) 640 final.

(31)    Euroopan rakennusten perusparannusaalto – ympäristöystävällisempiä rakennuksia, työpaikkojen luomista ja elämänlaadun parantamista, COM(2020) 662 final.

(32)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1).

(33)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).

(34)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1).

(35)    EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136.

(36)    EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16.

(37)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10).

(38)    Katso tämän virallisen lehden sivu 1.

(39)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1369, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2017, energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 1).

(40)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1060, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2021, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä (EUVL L 231, 30.6.2021, s. 159).

(41)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/148/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä (EUVL L 330, 16.12.2009, s. 28).

(42)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1).

(43)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/241, annettu 12 päivänä helmikuuta 2021, elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta (EUVL L 57, 18.2.2021).

(44)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/523, annettu 24 päivänä maaliskuuta 2021, InvestEU-ohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) 2015/1017 muuttamisesta (EUVL L 107, 26.3.2021, s. 30).

(45)    EUVL L 210, 31.7.2006, s. 1.

(46)    EUVL L 116, 9.5.2009, s. 18.

(47)    EUVL L 114, 27.4.2006, s. 64.

(48)    EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.

(49)    EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(50)    EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(51)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/240, annettu 10 päivänä helmikuuta 2021, teknisen tuen välineen perustamisesta (EUVL L 57, 18.2.2021, s. 1).

(52)    EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(53)    EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.

(54)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).

(55)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/72/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55).

(56)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).

(57)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1).

(58)    Komission suositus, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).

(59)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(60)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1058, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2021, Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta (EUVL L 231, 30.6.2021, s. 60).

(61)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2115, annettu 2 päivänä joulukuuta 2021, jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laatimien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta (EUVL L 435, 6.12.2021, s. 1).

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 15.12.2021

COM(2021) 802 final

LIITTEET

Ehdotus

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi

rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu)

{SEC(2021) 430 final} - {SWD(2021) 453 final} - {SWD(2021) 454 final}

🡻 2010/31/EU

LIITE I

Rakennusten energiatehokkuuden laskennan yleinen yhteinen kehys

(43 artiklassa tarkoitettu)

🡻 2018/844, 1 artiklan 14 kohta ja liitteessä olevan 1 kohdan a alakohta (mukautettu)

⇨ uusi

1.    Rakennuksen energiatehokkuus on määritettävä lasketun tai tosiasiallisen ⌦ mitatun ⌫ energiankäytön perusteella, ja siinä on tultava esiin tilojen lämmitykseen, tilojen jäähdytykseen, käyttöveden lämmitykseen, ilmanvaihtoon, kiinteään valaistukseen ja muihin rakennuksen teknisiin järjestelmiin tyypillisesti käytetty energia. ⇨ Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tyypillinen energiankäyttö edustaa todellisia käyttöolosuhteita kulloisenkin tyypin osalta ja vastaa tavanomaista kuluttajakäyttäytymistä. Tyypillisen energiankäytön ja tyypillisen kuluttajakäyttäytymisen on mahdollisuuksien mukaan perustuttava käytettävissä oleviin kansallisiin tilastoihin, rakennusmääräyksiin ja mitattuihin tietoihin. ⇦

⇩ uusi

Jos rakennusten energiatehokkuuden laskentaperusteena käytetään mitattua energiaa, laskentamenetelmää käytettäessä on voitava yksilöidä asukkaiden käyttäytymisen ja paikallisen ilmaston vaikutus, jota ei oteta huomioon laskelman tuloksissa. Rakennusten energiatehokkuuden laskennassa käytettävällä mitatulla energialla on oltava mittarilukemat vähintään tunnin välein, ja siinä on erotettava toisistaan eri energiankantajat.

Jäsenvaltiot voivat käyttää tyypillisissä toimintaolosuhteissa mitattua energiankulutusta voidakseen todentaa lasketun energiankäytön oikeellisuuden ja mahdollistaa vertailun lasketun ja tosiasiallisen tehokkuuden välillä. Todentamista ja vertailua varten mitattu energiankulutus voi perustua kuukausittaisiin lukemiin.

🡻 2018/844, 1 artiklan 14 kohta ja liitteessä olevan 1 kohdan a alakohta (mukautettu)

⇨ uusi

Rakennuksen energiatehokkuus on ilmaistava numeerisella primäärienergiankäytön indikaattorilla ⇨  vertailupinta-alayksikköä kohden per vuosi ⇦ (kWh/m2/vuosi) sekä energiatehokkuustodistusta että energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamista varten. Rakennuksen energiatehokkuuden määrittämiseen sovellettavan menetelmän on oltava läpinäkyvä ja avoin innovoinnille.

Jäsenvaltioiden on kuvattava kansalliset laskentamenetelmänsä ⇨ perustuen liitteeseen A ⇦ noudattaen kansallisia liitteitä ⌦ rakennusten energiatehokkuutta koskevissa keskeisissä eurooppalaisissa ⌫ yleisissä standardeissa eli ⌦ EN ⌫ ISO 52000-1, ⌦ EN ISO ⌫ 52003-1, ⌦ EN ISO ⌫ 52010-1, ⌦ EN ISO ⌫ 52016-1 ja ⌦ , EN ISO ⌫ 52018-1, ⇨ EN 16798-1 ja EN 17423 tai näiden korvaavat asiakirjat ⇦  jotka on laadittu Euroopan standardointikomitealle (CEN) annetun toimeksiannon M/480 nojalla. Tämä säännös ei ole kyseisten standardien oikeudellinen kodifiointi.

⇩ uusi

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että kun rakennuksiin toimitetaan kaukolämpöä tai -jäähdytystä, toimituksen hyödyt tunnustetaan ja otetaan huomioon laskentamenetelmissä käyttämällä yksilöllisesti sertifioituja tai tunnustettuja primäärienergiakertoimia.

🡻 2018/844, 1 artiklan 14 kohta ja liitteessä olevan 1 kohdan b alakohta

⇨ uusi

2.    On laskettava tilojen lämmitykseen, tilojen jäähdytykseen, käyttöveden lämmitykseen, ilmanvaihtoon, valaistukseen ja muihin rakennuksen teknisiin järjestelmiin tarvittava energia ⇨ ja niiden energiankäyttö ⇦ ⇨ käyttämällä tunnin pituisia tai sitä lyhyempiä laskentavälejä järjestelmän toimintaan ja tehokkuuteen sekä sisäilmaolosuhteisiin merkittävästi vaikuttavien erilaisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi ja ⇦ jäsenvaltioiden kansallisesti tai alueellisesti määrittämien terveyden, sisäilman laadun ja asumismukavuuden tasojen optimoimiseksi.

⇩ uusi

Jos asetuksen 2009/125/EY nojalla annetut energiaa käyttäviä tuotteita koskevat tuotekohtaiset asetukset sisältävät erityisiä tuotetietovaatimuksia tämän direktiivin mukaista energiatehokkuuden laskentaa varten, kansallisissa laskentamenetelmissä ei saa vaatia lisätietoja.

🡻 2018/844, 1 artiklan 14 kohta ja liitteessä olevan 1 kohdan b alakohta (mukautettu)

⇨ uusi

Primäärienergian laskennan on perustuttava sellaisiin primäärienergiatekijöihinkertoimiin ⇨(erikseen uusiutuvalle, uusiutumattomalle ja kokonaisprimaarienergialle) ⇦ tai painotustekijöihin energiamuotoa kohden, jotka joiden ⇨ on oltava kansallisten viranomaisten tunnustamia. Nämä primaarienergiakertoimet ⇦ voivat perustua kansallisiin, alueellisiin tai paikallisiin ⇨ tietoihin. Primaarienergiakertoimet voivat perustua ⇦ vuosittaisiin, ja mahdollisesti myös kausittaisiin, tai kuukausittaisiin, ⇨ vuorokausittaisiin tai tunnittaisiin tietoihin ⇦ painotettuihin keskiarvoihin tai tarkempiin tietoihin, jotka on ilmoitettu yksittäisiä kaukojärjestelmiä varten.

Jäsenvaltioiden on määritettävä primäärienergiatekijätkertoimet tai painotustekijätkertoimet. ⇨ Tehdyt valinnat ja tietolähteet on ilmoitettava EN 17423 -standardin tai mahdollisen korvaavan asiakirjan perusteella. Jäsenvaltiot voivat valita direktiivin (EU) .../... [uudelleenlaadittu energiatehokkuusdirektiivi] mukaisesti vahvistetun EU:n keskimääräisen primäärienergiakertoimen sähkölle sen sijaan, että käytetään primäärienergiakerrointa, joka kuvastaa sähköntuotantoa kyseisessä maassa. ⇦ 

Soveltaessaan kyseisiä tekijöitä energiatehokkuuden laskemisessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että tavoitteena on rakennuksen vaipan optimaalinen energiatehokkuus.

Primäärienergiatekijöiden laskemisessa jäsenvaltiot voivat rakennusten energiatehokkuuden laskemista varten ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian, joka toimitetaan eri energiamuotojen avulla, ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian, joka tuotetaan ja käytetään paikan päällä edellyttäen, että tämä perustuu syrjimättömyyteen.

🡻 2018/844, 1 artiklan 14 kohta ja liitteessä olevan 1 kohdan c alakohta

⇨ uusi

32 a.    Rakennuksen energiatehokkuuden ilmaisemista varten jäsenvaltiot voivat määrittää numeerisia lisäindikaattoreita, jotka koskevat uusiutumattoman ja uusiutuvan primäärienergian kokonaiskäyttöä ja tuotettuja ⇨ käytöstä syntyviä ⇦ kasvihuonekaasupäästöjä kgCO2-ekv/m2/vuosi.

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

43.    Menetelmä on määritettävä siten, että huomioon otetaan ainakin seuraavat näkökohdat:

a)seuraavat rakennuksen, sen sisätilan seinät mukaan lukien, tosiasialliset lämpöominaisuudet:

i)lämpökapasiteetti;

ii)eristys;

iii)passiivinen lämmitys;

iv)jäähdytyselementit; ja

v)kylmäsillat;

b)lämmityslaitteet ja lämpimän veden jakelu, niiden eristysominaisuudet mukaan lukien;

c)ilmastointilaitteet;

d)painovoimainen ja koneellinen ilmanvaihto, johon voi sisältyä ilmatiiviys;

e)kiinteä valaistusjärjestelmä (pääasiassa muissa kuin asuinrakennuksissa);

f)rakennuksen suunnittelu, sijainti ja suuntaus, ulkoiset ilmasto-olosuhteet mukaan lukien;

g)passiiviset aurinkoenergiajärjestelmät ja aurinkosuojaus;

h)sisäilmasto-olosuhteet, suunniteltu sisäilmasto mukaan lukien;

i)sisäiset kuormat.

🡻 2018/844, 1 artiklan 14 kohta ja liitteessä olevan 1 kohdan d alakohta

54.    Huomioon on otettava seuraavien näkökohtien myönteinen vaikutus:

🡻 2010/31/EU

a)paikallinen auringonvalon määrä, aktiiviset aurinkoenergiajärjestelmät ja muut uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöön perustuvat lämmitys- ja sähköjärjestelmät;

b)yhteistuotannolla tuotettu sähkö;

c)kauko- tai aluelämmitys- tai -jäähdytysjärjestelmät;

d)päivänvalo.

65.    Tätä laskelmaa varten rakennukset olisi asianmukaisesti jaettava seuraaviin luokkiin:

a)erityyppiset omakotitalot;

b)usean asunnon asuinrakennukset;

c)toimistot;

d)koulutusrakennukset;

e)sairaalat;

f)hotellit ja ravintolat;

g)urheilutilat;

h)tukku- ja vähittäiskaupan rakennukset;

i)muun tyyppiset energiaa kuluttavat rakennukset.

⇩ uusi

LIITE II

Kansallisten rakennusten perusparannussuunnitelmien malli

(3 artiklassa tarkoitettu)

⇩ uusi

LIITE III

Uusia ja peruskorjattuja päästöttömiä rakennuksia koskevat vaatimukset ja elinkaarenaikaisen lämmitysvaikutuspotentiaalin (GWP) laskenta

(2 artiklan 2 kohdassa ja 7 artiklassa tarkoitettu)

I. Päästöttömiä rakennuksia koskevat vaatimukset

Uuden päästöttömän rakennuksen primäärienergian vuotuisen kokonaiskäytön on oltava jäljempänä olevassa taulukossa esitettyjen enimmäisarvojen mukainen.

*Huomautus: Kynnysarvon olisi oltava pienempi kuin jäsenvaltion tasolla vahvistettu kynnysarvo primäärienergian kokonaiskäytölle lähes nollaenergiarakennuksissa, jotka eivät ole asuinrakennuksia eivätkä toimistorakennuksia.

Uuden tai peruskorjatun päästöttömän rakennuksen vuotuinen primäärienergian kokonaiskäyttö on katettava vuotuisena nettokulutuksena laskien kokonaan

–uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla, joka on tuotettu paikan päällä ja joka täyttää direktiivin (EU) 2018/2001 [uusiutuvia energialähteitä koskeva muutettu direktiivi] 7 artiklan vaatimukset,

–uusiutuvalla energialla, joka on peräisin direktiivin (EU) 2018/2001 [muutettu uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi] 22 artiklassa tarkoitetulta uusiutuvan energian yhteisöltä, tai

–uusiutuvalla energialla ja hukkalämmöllä, joka on peräisin tehokkaasta kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmästä direktiivin (EU) .../... [uudelleenlaadittu energiatehokkuusdirektiivi] 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Päästöttömästä rakennuksesta ei saa aiheutua fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä paikan päällä.

Ainoastaan jos ensimmäisen kohdan vaatimuksia ei ole teknisesti mahdollista täyttää rakennuksen luonteen vuoksi tai uusiutuvan energian yhteisöjen tai vaatimukset täyttävien kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmien puuttumisen vuoksi, primäärienergian vuotuinen kokonaiskulutus voidaan kattaa myös verkosta saatavalla energialla, joka täyttää kansallisella tasolla vahvistetut perusteet.

II. Uusien rakennusten elinkaarenaikaisen lämmitysvaikutuspotentiaalin (GWP) laskeminen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Uusien rakennusten elinkaarenaikaisen lämmitysvaikutuspotentiaalin (GWP) laskemiseksi 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti GWP ilmoitetaan numeerisena indikaattorina (kgCO2e/m2, hyötypinta-alan neliömetriä kohti) elinkaaren kunkin vaiheen osalta, yhden vuoden keskiarvona 50 vuoden viitetutkimusjaksolla. Tietojen valinta, skenaarion määrittely ja laskelmat tehdään standardin EN 15978 (EN 15978:2011 Kestävä rakentaminen. Rakennusten ympäristösuoritustason arviointi. Laskentamenetelmä) mukaisesti. Rakennusosien ja teknisten laitteiden soveltamisala on EU:n yhteisessä Level(s)-kehyksessä määritellyn indikaattorin 1.2 mukainen. Jos käytössä on kansallinen laskentaväline tai sitä tarvitaan tietojen antamista tai rakennuslupien saamista varten, kyseistä kansallista välinettä voidaan käyttää vaadittujen tietojen antamiseen. Muita laskentavälineitä voidaan käyttää, jos ne täyttävät EU:n yhteisessä Level(s)-kehyksessä vahvistetut vähimmäisvaatimukset. Yksittäisiä rakennustuotteita koskevia tietoja, jotka on laskettu [tarkistetun rakennustuoteasetuksen] mukaisesti, on käytettävä, jos ne ovat saatavilla.

🡻 2018/844, 1 artiklan 14 kohta ja liite 2

LIITE IVI A

YHTEINEN YLEINEN RAKENNUSTEN ÄLYRATKAISUVALMIUDEN LUOKITTELUKEHYS

1.    Komissio vahvistaa älyratkaisuvalmiutta koskevan indikaattorin määritelmän ja menetelmän, jolla se on laskettava, jotta voidaan arvioida rakennuksen tai rakennuksen osan kykyä mukauttaa toimintansa asukkaan ja verkon tarpeiden mukaan ja parantaa energiatehokkuuttaan sekä kokonaistehokkuuttaan.

Älyratkaisuvalmiutta koskevan indikaattorin on katettava energiansäästöjen lisäämiseen, vertailuarviointien tekemiseen ja joustavuuteen liittyvät ominaisuudet, parannetut toiminnot ja toimintakyvyt, jotka ovat tulosta paremmin yhteenliitetyistä ja älykkäistä laitteista.

Menetelmässä on otettava huomioon sellaisia ominaisuuksia kuin älykkäät mittarit, rakennusten automaatio- ja ohjausjärjestelmät, itsesäätyvät laitteet sisäilman lämpötilan säätelemiseksi, kiinteät kodinkoneet, sähköajoneuvojen latauspisteet, energian varastointi ja yksityiskohtaiset toiminnot sekä kyseisten ominaisuuksien yhteentoimivuus ja hyödyt sisäilmasto-olosuhteiden, energiatehokkuuden, tehokkuustasojen ja joustavuuden kannalta.

2.    Menetelmän on perustuttava rakennuksen ja sen teknisten järjestelmien kolmeen keskeiseen toimintoon:

(a)kyky ylläpitää energiatehokkuutta ja rakennuksen toimintaa mukauttamalla energiankulutusta esimerkiksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytöllä;

(b)kyky mukauttaa toimintatapaansa asukkaan tarpeiden mukaan kiinnittäen samalla asianmukaisesti huomiota käyttäjäystävällisyyteen, terveellisten sisäilmasto-olosuhteiden ylläpitoon ja kykyyn raportoida energiankäytöstä; ja

(c)rakennuksen kokonaissähkönkysynnän joustavuus, mukaan lukien sen kyky mahdollistaa osallistuminen aktiiviseen ja passiiviseen sekä epäsuoraan ja suoraan kysynnänohjaukseen verkon osalta, esimerkiksi joustavuuden ja kuormituksen jakamiskyvyn ansiosta.

3.    Menetelmässä voidaan lisäksi ottaa huomioon

(a)järjestelmien (älykkäiden mittareiden, rakennuksen automaatio- ja ohjausjärjestelmien, kiinteiden kodinkoneiden ja rakennuksessa olevien sisäilman lämpötilaa säätelevien itsesäätyvien laitteiden sekä sisäilman laatua seuraavien antureiden ja ilmanvaihtolaitteiden) yhteentoimivuus; ja

(b)olemassa olevien viestintäverkkojen myönteinen vaikutus, etenkin nopeita yhteyksiä tukevan kiinteistön fyysisen infrastruktuurin olemassaolo, kuten vapaaehtoinen ’laajakaistavalmis’-merkintä, sekä monen asunnon kiinteistöjä varten tarkoitetun liityntäpisteen olemassaolo Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/61/EU 2 8 artiklan mukaisesti.

4.    Menetelmällä ei saa olla kielteisiä vaikutuksia olemassa oleviin kansallisiin energiatehokkuustodistusten järjestelmiin, ja sen on perustuttava asiaa koskeviin kansallisen tason aloitteisiin, ottaen samalla huomioon asukkaan omistusoikeuden, tietosuojan, yksityisyydensuojan ja tietoturvan periaatteet asiaankuuluvan tietosuojaa ja yksityisyyttä koskevan unionin oikeuden mukaisesti sekä kyberturvallisuutta koskevat parhaat käytettävissä olevat tekniikat.

5.    Menetelmässä on esitettävä älyratkaisuvalmiutta koskevan indikaattorin asianmukaisin muoto, ja sen on oltava kuluttajien, omistajien, investoijien ja kysynnänohjausmarkkinoiden toimijoiden kannalta yksinkertainen, avoin ja helposti ymmärrettävissä.

⇩ uusi

LIITE V

Energiatehokkuustodistusten malli

(16 artiklassa tarkoitettu)

1. Energiatehokkuustodistuksen etusivulla on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)    energiatehokkuusluokka;

b)    laskettu primäärienergian vuotuinen käyttö (kWh/m2/vuosi);

c)    laskettu primäärienergian vuotuinen kulutus (kWh tai MWh);

d)    laskettu energian vuotuinen loppukäyttö (kWh/m2/vuosi);

e)    laskettu energian vuotuinen loppukulutus (kWh tai MWh);

f)    uusiutuvan energian tuotanto (kWh tai MWh);

g)    uusiutuvan energian osuus energiankäytöstä (%);

h)    käytöstä syntyvät kasvihuonekaasupäästöt (kg CO2/m2/vuosi):

i)    kasvihuonekaasupäästöjen luokka (soveltuvin osin).

2. Lisäksi energiatehokkuustodistus voi sisältää tiedot seuraavista indikaattoreista:

a)    energiankäyttö, huippukuormitus, kehittimen tai järjestelmän koko, pääasiallinen energiankantaja ja pääasiallinen elementti kunkin käyttötarkoituksen osalta: lämmitys, jäähdytys, käyttöveden lämmitys, ilmanvaihto ja kiinteä valaistus;

b)    paikan päällä tuotettu uusiutuva energia, pääasiallinen energiankantaja ja uusiutuvan energialähteen tyyppi;

c)    onko rakennuksen lämmitysvaikutuspotentiaali laskettu (kyllä/ei);

d)    elinkaarenaikaisen lämmitysvaikutuspotentiaalin arvo (soveltuvin osin);

e)    tiedot hiilidioksidipoistumista liittyen väliaikaiseen hiilidioksidin varastointiin rakennuksiin tai rakennuksen järjestelmillä;

e)    onko rakennukselle käytettävissä peruskorjauspassi (kyllä/ei);

f)    rakennuksen vaipan läpinäkymättömien osien keskimääräinen U-arvo;

g)    rakennuksen vaipan läpinäkyvien osien keskimääräinen U-arvo;

h)    yleisimmän läpinäkyvän osan tyyppi (esim. kaksinkertaiset ikkunat);

i)    ylikuumenemisriskiä koskevan analyysin tulokset (jos saatavilla);

j)    sisäilman laatua seuraavien kiinteiden anturien olemassaolo;

k)    sisäilman laatuun reagoivien kiinteiden säätölaitteiden olemassaolo;

l)    sähköajoneuvojen latauspisteiden lukumäärä ja tyyppi;

m)    energianvarastointijärjestelmien olemassaolo, tyyppi ja koko;

n)    mahdollisuus mukauttaa lämmitysjärjestelmää toimimaan tehokkaammilla lämpötila-asetuksilla;

o)    mahdollisuus mukauttaa ilmastointijärjestelmää toimimaan tehokkaammilla lämpötila-asetuksilla;

p)    mitattu energiankulutus;

q)    käytöstä syntyvät pienhiukkaspäästöt (PM2,5).

Energiatehokkuustodistuksessa voi olla seuraavat tiedot liittyen muihin aloitteisiin, jos niitä sovelletaan asianomaisessa jäsenvaltiossa:

a)    onko rakennukselle tehty älyratkaisuvalmiutta koskeva arviointi (kyllä/ei);

b)    älyratkaisuvalmiutta koskevan arvioinnin tulos (soveltuvin osin);

c)    onko rakennukselle käytettävissä digitaalinen rakennuspäiväkirja (kyllä/ei);

Vammaisilla henkilöillä on oltava yhtäläiset mahdollisuudet tutustua energiatehokkuustodistusten tietoihin.

🡻 2010/31/EU (mukautettu)

LIITE VIII

Energiatehokkuustodistusten ja tarkastusraporttien riippumattomat valvontajärjestelmät

⇩ uusi

1.    Energiatehokkuustodistuksen laadun määrittely

Jäsenvaltioiden on annettava selkeä määritelmä siitä, mitä pidetään voimassa olevana energiatehokkuustodistuksena.

Voimassa oleva energiatehokkuustodistus on määriteltävä siten, että varmistetaan seuraavat:

🡻 2010/31/EU

🡺1 2018/844, 1 artiklan 14 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan a alakohta

⇨ uusi

1.    🡺1 Toimivaltaisten viranomaisten tai elinten, joille toimivaltaiset viranomaiset ovat siirtäneet vastuun riippumattoman valvontajärjestelmän täytäntöönpanosta, on valittava satunnainen otos kaikista vuosittain annetuista energiatehokkuustodistuksista ja todennettava näiden todistusten tiedot. Otoksen on oltava riittävän suuruinen, jotta saadaan tilastollisesti merkittävät noudattamista koskevat tulokset. 🡸

Tarkastus on tehtävä seuraavassa esitettyjen vaihtoehtojen tai vastaavien toimenpiteiden perusteella:

a) energiatehokkuustodistuksen antamisessa käytettyjen rakennuksen syöttötietojen ⇨ (ml. tarkastukset paikan päällä) ⇦ ja todistuksessa esitettyjen tulosten paikkansapitävyyden tarkastus;

⇩ uusi

b)laskelmien kelpoisuus;

c)rakennuksen energiatehokkuuden enimmäispoikkeama ilmaistuna mieluiten numeerisella primäärienergiankäytön indikaattorilla (kWh/m2/vuosi);

d)vähimmäismäärä tekijöitä, jotka poikkeavat oletusarvoista tai vakioarvoista.

🡻 2010/31/EU

b)syöttötietojen tarkastus ja energiatehokkuustodistuksessa esitettyjen tulosten, myös annettujen suositusten, todentaminen;

c)energiatehokkuustodistuksen antamisessa käytettyjen rakennuksen syöttötietojen täydellinen tarkastus, todistuksessa esitettyjen tulosten, myös annettujen suositusten, täydellinen todentaminen ja, jos mahdollista, paikan päällä tehtävä tarkastus rakennuksessa sen varmistamiseksi, että energiatehokkuustodistuksessa annetut tekniset tiedot vastaavat sertifioitua rakennusta.

2.    Toimivaltaisten viranomaisten tai elinten, joille toimivaltaiset viranomaiset ovat siirtäneet vastuun riippumattoman valvontajärjestelmän toteuttamisesta, on valittava satunnaisesti vähintään tilastollisesti merkittävä prosenttiosuus kaikista vuosittain annetuista tarkastusraporteista ja tarkastettava näiden raporttien tiedot.

⇩ uusi

Jäsenvaltiot voivat sisällyttää voimassa olevan energiatehokkuustodistuksen määritelmään lisäelementtejä, kuten enimmäispoikkeaman tiettyjen syöttötietojen arvoista.

2.    Energiatehokkuustodistusten valvontajärjestelmän laatu

Jäsenvaltioiden on määriteltävä selkeästi laatutavoitteet ja tilastollinen luotettavuus, jotka energiatehokkuustodistusten toimintakehyksen olisi saavutettava. Riippumattomalla valvontajärjestelmällä on varmistettava, että vähintään 90 prosentilla annetuista voimassa olevista energiatehokkuustodistuksista on 95 prosentin tilastollinen luotettavuus arviointiajanjaksolla, joka saa olla enintään yksi vuosi.

Laatu ja luotettavuus on mitattava satunnaisotannalla, ja huomioon on otettava kaikki voimassa olevan energiatehokkuustodistuksen määritelmässä esitetyt elementit. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ulkopuolinen osapuoli varmentaa arvioinnin vähintään 25 prosentissa satunnaisotoksesta silloin, kun riippumattomien valvontajärjestelmien ylläpito on siirretty valtiosta riippumattomille elimille.

Syöttötietojen kelpoisuus on varmennettava riippumattoman asiantuntijan toimittamilla tiedoilla. Tällaisia tietoja voivat olla tuotesertifikaatit, eritelmät tai rakennussuunnitelmat, jotka sisältävät yksityiskohtaisia tietoja energiatehokkuustodistukseen sisältyvien eri elementtien tehokkuudesta.

Syöttötietojen kelpoisuus on todennettava paikan päälle tehtävillä käynneillä vähintään 10 prosentissa niistä energiatehokkuustodistuksista, jotka kuuluvat järjestelmän yleisen laadun arvioinnissa käytettävään satunnaisotantaan.