Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52016PC0590

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä (uudelleen laadittu toisinto)

COM/2016/0590 final - 2016/0288 (COD)

No longer in force, Date of end of validity: 11/12/2018

Bryssel 12.10.2016

COM(2016) 590 final

2016/0288(COD)

NOTE
This language version reflects the corrections done to the original EN version transmitted under COM(2016) 590 final of 14.9.2016 and retransmitted (with corrections) under COM(2016) 590 final/2 of 12.10.2016

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä

(uudelleen laadittu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

{SWD(2016) 303 final/2}
{SWD(2016) 304 final}
{SWD(2016) 305 final}
{SWD(2016) 313 final}


PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Sähköisen viestinnän sääntelykehystä on viimeksi tarkistettu vuonna 2009, ja ala on sen jälkeen kehittynyt merkittävästi ja sen rooli verkkotalouden mahdollistajana on kasvanut. Markkinarakenteet ovat kehittyneet: monopolinen markkinavoima kutistuu jatkuvasti ja internetyhteydet ovat tulleet jäädäkseen talouselämään. Kuluttajat ja yritykset luottavat yhä enemmän data- ja internetyhteyspalveluihin puhelimien ja muiden perinteisten viestintäpalvelujen sijaan. Kehityksen myötä perinteisten televiestintäoperaattoreiden kilpailijoiksi on tullut aiemmin tuntemattomia markkinatoimijatyyppejä (esim. OTT-toimijoita (Over The Top), jotka tarjoavat internetissä paljon erilaisia sovelluksia ja palveluja, viestintäpalvelut mukaan lukien). Samaan aikaan myös laadukkaiden kiinteiden ja langattomien yhteyksien kysyntä on kasvanut verkkosisältöpalvelujen lukumäärän ja suosion lisääntyessä; tällaisia ovat esimerkiksi pilvipalvelut, esineiden internet ja laitteiden välinen viestintä (M2M). Myös sähköiset viestintäverkot ovat kehittyneet. Suurimpia muutoksia ovat seuraavat: i) meneillään oleva siirtymä puhtaaseen IP-ympäristöön, ii) uusien ja parannettujen verkkoinfrastruktuurien, joiden ansiosta valokuituverkkojen siirtokapasiteetti on käytännössä rajaton, tuomat mahdollisuudet, iii) kiinteiden ja matkaviestinverkkojen muotoutuminen saumattomaksi palvelutarjonnaksi loppukäyttäjille sijainnista ja käytetystä välineestä riippumatta, ja iv) verkonhallintaan sovellettavien innovatiivisten teknisten lähestymistapojen kehittäminen, jollaisia ovat erityisesti ohjelmisto-ohjatut eli SDN-verkot ja verkkotoimintojen virtualisointi (NFV). Nämä käyttöön liittyvät ja operatiiviset muutokset aiheuttavat nykyisille säännöille uusia haasteita, joiden merkitys lisääntynee keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja jotka on sen vuoksi sisällytettävä sähköisen viestinnän sääntelykehykseen.

Tämä tarkistus liittyy digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaan Euroopalle 1 . Digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa tunnustetaan digitaalialalla tapahtuvien paradigmamuutosten merkitys ja todetaan, että ihmisten ja yritysten olisi voitava saada saumattomasti saatavilleen ja käyttää verkko-toimintoja terveen kilpailun ehdoin. Lisäksi sen mukaan komissio aikoo tehdä vuonna 2016 ehdotuksia sääntelykehyksen muuttamiseksi perusteellisesti. Niissä keskitytään i) soveltamaan yhdenmukaista sisämarkkinalähestymistapaa taajuuksien hallinnointiin; ii) luomaan edellytykset todellisia sisämarkkinoita varten puuttumalla sääntelyn hajanaisuuteen, jolloin tehokkaat verkko-operaattorit ja palveluntarjoajat saavat mittakaavaetua ja kuluttajansuoja vahvistuu; iii) huolehtimaan markkinatoimijoiden tasapuolisista toimintaedellytyksistä ja sääntöjen johdonmukaisesta soveltamisesta; iv) tarjoamaan kannustimia investointiin nopeisiin laajakaistaverkkoihin (mukaan lukien yleispalveludirektiivin tarkistus); v) tehostamaan sääntelyn institutionaalista kehystä.

Tämän sitoumuksen mukaisesti ja noudattaen paremman säädöskäytännön vaatimuksia 2 komissio on suorittanut jälkiarvioinnin. Siinä arvioitiin unionin sääntelykehyksen tuloksellisuutta, tehokkuutta, merkityksellisyyttä, johdonmukaisuutta ja EU:n laajuista lisäarvoa ja nostettiin esiin osa-alueita, joilla sääntöjä voitaisiin yksinkertaistaa heikentämättä kehyksen tavoitteita.

Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Koska sähköisissä viestintäverkoissa tarjottavat yhteyspalvelut muodostavat selkärangan digitaalisten tuotteiden ja palvelujen jakelulle, tällä ehdotuksella on paljon synergiaa muiden digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaan sisältyvien aloitteiden kanssa.

Ehdotuksella myös täydennetään voimassa olevaa alakohtaista sääntelyä. Ehdotus on täysin johdonmukainen direktiivin 2014/61/EU (laajakaistayhteyksien kustannusten vähentämisestä annettu direktiivi) kanssa, ja yhdistettyinä niissä on kattavat säännöt laajakaistainfrastruktuurien käyttöönoton helpottamiseksi. Tässä ehdotuksessa – samoin kuin hiljattain hyväksytyssä asetuksessa (EU) 2015/2020 säännöistä avoimen internetin varmistamiseksi ja verkkovierailujen lisämaksujen poistamiseksi – varmistetaan loppukäyttäjien korkeatasoinen suoja muilla alakohtaisia sääntöjä vaativilla aloilla. Radiotaajuuksien hallintaa koskevat ehdotetut säännöt perustuvat alan nykyisiin välineisiin, joita ovat erityisesti radiotaajuuspäätös 676/2002/EY, radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevästä ryhmästä tehty päätös 2002/622/EY sekä päätös 243/2012/EU monivuotisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman (RSPP) perustamisesta. Lisäksi se valmistelee maaperää sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin uudelleentarkastelulle, joka on osa digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaa.

Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Vaikka ehdotus koskee sääntelyyn liittyviä kysymyksiä, jotka johtuvat sähköisen viestinnän alan ominaisuuksista verkkotoimialana, ehdotuksen lähtökohtana on useiden eri alojen EU:n lainsäädäntö, jota se myös täydentää. Markkinoiden sääntelyn alalla ehdotuksen perustana ovat edelleen EU:n kilpailulainsäädännön periaatteet, kuten nykyinen sääntelykehys. Lisäksi siinä vahvistetaan toimenpiteitä (esim. verkkojen käyttöönoton kartoitus), joista saadaan hyödyllistä tietoa valtiontukitarkoituksiin, mikä parantaa näiden politiikkojen johdonmukaisuutta.

Loppukäyttäjän suojan osalta ehdotetuilla säännöillä täydennetään horisontaalista kuluttajansuojalainsäädäntöä: toisaalta siinä käsitellään alan erityisominaisuuksia ja toisaalta virtaviivaistetaan nykyisiä alakohtaisia sääntöjä aloilla, joilla kuluttajansuojalainsäädäntö on kehittynyt edellisen, vuonna 2009 tehdyn uudelleentarkastelun jälkeen. Tällä tavoin ehdotus ei ole päällekkäinen niiden alojen kanssa, joilla loppukuluttajien suojan asianmukainen taso voidaan varmistaa ainoastaan horisontaalisilla säännöillä.

Koheesiopolitiikka ja Euroopan rakenne- ja investointirahastot ovat tärkeä väline korjattaessa yhteyksien puutteita alueilla, joilla on markkinahäiriöitä, ja käytettävissä olevat varat olisi käytettävä parhaalla mahdollisella tavalla. Ehdotus edistää tätä tavoitetta, koska siinä vahvistetaan asianmukaiset edellytykset yksityisille investoinneille, jotta julkiset varat voidaan kohdentaa sinne, missä niitä eniten tarvitaan.

Ehdotuksessa säilytetään nykyinen täydentävyys sähköisen viestinnän ja audiovisuaalisten mediapalvelujen politiikan välillä: kehyksellä ei edelleenkään rajoiteta unionin tai kansallisella tasolla EU:n lainsäädännön mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä yleistä etua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi erityisesti sisällön sääntelyn ja audiovisuaalialan politiikan osalta. Signaalien siirtojärjestelmien ja sisällön sääntelyn erottaminen toisistaan ei estä ottamasta huomioon niiden välisiä yhteyksiä erityisesti tiedotusvälineiden moniarvoisuuden, kulttuurisen monimuotoisuuden ja kuluttajansuojan varmistamiseksi.

Johdonmukaisuus suhteessa kansainvälisen oikeuden mukaisiin velvoitteisiin

Ehdotus on nykyisten kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteiden mukainen, mukaan lukien GATS-sopimus, GATS-sopimuksen liite televiestinnästä ja GATS-viiteasiakirja.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

Oikeusperusta

Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklaan, koska sillä pyritään sähköisen viestinnän sisämarkkinoihin ja niiden toiminnasta huolehtimiseen.

Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

Koska ehdotuksessa tarkistetaan nykyistä kehystä, toissijaisuutta koskeva analyysi keskittyy seuraaviin: uusi kaikkialla läsnä olevia ja rajattomia yhteyksiä koskeva tavoite, kansallisten sääntelyviranomaisten toimivallan yhdenmukaistaminen, taajuuksiin liittyvien kysymysten yhdenmukaistaminen ja palvelua koskevat tarkistetut säännöt.

Kaikkialla läsnä olevat ja rajattomat yhteydet

Jos erittäin suuren kapasiteetin yhteydet eivät ole saatavilla kaikkialla, sisämarkkinat eivät voi hyödyntää merkittävää osaa inhimillisistä voimavaroistaan. Tämä heikentää alueellista yhteenkuuluvuutta sekä yritysten kykyä tuottaa ja tarjota tehokkaasti innovatiivisia ja kilpailukykyisiä palveluja. Verkkoyhteyksillä voi olla merkittävä sosioekonominen tehtävä, sillä ne estävät eristyneisyyttä ja väestökatoa ja yhdistävät EU:n syrjäalueet keskusalueisiin. Jäsenvaltioiden tilanteet liitettävyyden osalta ovat hyvin erilaisia. On erittäin suuria eroja, jotka eivät selity yksinomaan maastonmuodostuksen, väestön, bruttokansantuotteen tai ostovoiman perusteella, vaan johtuvat erilaisista parhaillaan tehtävistä ja aiemmin tehdyistä poliittisista päätöksistä. Jos kehyksessä ei olisi EU:n toimea yleistä ja rajatonta liitettävyyttä koskevaa erillistavoitetta varten, hajanainen tilanne jatkuisi ja vaikuttaisi kielteisesti sisämarkkinoihin ja kuluttajien etuihin. 

Kansallisten sääntelyviranomaisten yhdenmukaistaminen

Institutionaalisessa rakenteessa on kansallisille sääntelyviranomaisille ja jäsenvaltioille paljon joustonvaraa, joten ne voivat räätälöidä sääntelyä kansallisten tai paikallisten olosuhteiden mukaan. Tässä järjestelmässä on kuitenkin huomattavia puutteita sellaisilla aloilla, joilla johdonmukaisuus on olennaisen tärkeä tai johdonmukaisuudesta olisi enemmän hyötyä Euroopan yhteisille eduille. Joillakin sääntelyn aloilla tarvitaan koordinoidumpaa tai yhdenmukaisempaa EU:n tason lähestymistapaa. Se voidaan saavuttaa muun muassa varmistamalla, että silloin kun kansalliset sääntelyviranomaiset osallistuvat Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) toimintaan, niiden tehtävät yhdenmukaistetaan, koska näitä tehtäviä pidetään institutionaalisen rakenteen pilareina. Kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävien yhdenmukaistaminen ei saa johtaa niiden poliittisen riippumattomuuden vähenemiseen; sitä vastoin niiden suojaa ohjeiden vastaanottamista vastaan laajennetaan koskemaan kaikkia uusia toimivallan aloja.

Taajuuksiin liittyvien kysymysten yhdenmukaistaminen

Taajuudet ovat muiden resurssien (esim. numeroiden ja jossain määrin maa-alojen) tapaan jäsenvaltioille kuuluva rajallinen resurssi, jonka hallinnoinnissa ja jakamisessa on otettava huomioon kansalliset erityispiirteet ja tarpeet. Samaan aikaan markkinoille pääsyä varten tarvitaan yhdenmukaisempaa ja johdonmukaisempaa EU:n sääntelyä, jotta taajuuksien, numeroiden tai maa-alojen henkilökohtaisten käyttöä koskevien oikeuksien jakamiseen liittyvistä kohtuuttoman erilaisista olosuhteista johtuvat esteet voidaan poistaa. Tarvitaan EU:n tason johdonmukaiset säännöt, jotta i) tarjoajat voivat laajentaa palvelujaan toisiin jäsenvaltioihin; ii) voidaan luoda riittävän suuret markkinat, joista edistyneimmät jäsenvaltiot voivat hyötyä; iii) EU:n kansalaiset ja yritykset pääsevät hyvissä ajoin käyttämään uusimpia langattomia kapasiteetteja ja palveluita ja hyötyä digitaalisesta ympäristöstä, innovatiivisista palveluista ja sovelluksista, ja jotta kohti ”liikkuvaa” taloutta jatkuvasti kehittyvän digitaalisen talouden hyötyjä voidaan kehittää kaupallisesti ja tukea. Tässä kehityksessä taajuuspolitiikalla on tärkeä rooli; iv) kehityksessä jälkeen jääneet maat voivat ottaa välimatkan kiinni ja osallistua digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaan; samalla pidemmälle edistyneet jäsenvaltiot voivat myös entisestään lisätä kansalaisten välistä ja kaupallista vaihtoa rajojensa sisällä; ja v) kaikkia taajuuksien käyttäjiä voidaan kohdella johdonmukaisesti koko unionissa. Jotta EU voi olla edelläkävijä koko maailmassa uusien ja parannettujen palvelujen (esim. 5G) suhteen, laitteiden valmistajat ja viestintäpalvelujen tarjoajat tarvitsevat riittävän mittakaavan. Tämä ei tarkoita pelkästään teknistä yhdenmukaistamista, vaan sisämarkkinoita on ennen kaikkea kehitettävä pitkälti yhdenmukaisella tavalla, jotta palveluille ja laitteille olisi hyötyä vakaista ja yhdenmukaisista säännöistä.

Palvelut

Palvelujen osalta kilpailu, jota esiintyy sähköisten viestintäpalvelujen paikallisten tarjoajien, jotka liittävät verkon käyttöoikeuden palveluihin, ja palveluja verkkojen yli tarjoavien toimijoiden välillä, vahvistaa entisestään EU:n oikeutta toimia tasavertaisten toimintamahdollisuuksien varmistamiseksi. EU:n tasolla tarvitaan toimia myös loppukäyttäjien suojaa koskevien sääntöjen hajanaisuuden vähentämiseksi, koska hajanaisuus kasvattaa rajatylittäviä palveluja tarjoavien toimijoiden hallinnollisia kustannuksia ja hidastaa innovatiivisten palvelujen kehitystä. Tämä puolestaan johtaa siihen, että kuluttajansuoja on eri puolilla unionia epäyhtenäinen ja epätyydyttävällä tasolla.

Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on SEU-sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska siinä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Siinä muutetaan nykyistä kehystä kohdennetusti, jotta voidaan vastata markkinoiden ja teknologian haasteisiin ja erityisesti tarpeeseen käsitellä unionin tasolla erittäin suuren kapasiteetin verkkojen saatavuuteen ja laajaan käyttöönottoon liittyviä tarpeita täysipainoisesti toimivien digitaalisten sisämarkkinoiden saavuttamiseksi.

Käyttöoikeuksien sääntelyssä kansalliset sääntelyviranomaiset ovat edelleen toimivaltaisia varmistamaan, että markkinoiden toimintapuutteet korjataan tarkoituksenmukaisin toimenpitein ja että sääntely auttaa pääsemään yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin. Ehdotetut säännöt antavat sääntelyviranomaisille lisäkeinoja vastata sähköisen viestinnän tämänhetkiseen haasteeseen, mutta se, miten niitä käytetään, riippuu kansallisista olosuhteista, jotka arvioi kansallinen sääntelyviranomainen. Se, että sääntelyn valvontaa vahvistetaan kohdennetusti pääasiassa yhteistyöelimen roolia vahvistamalla on perusteltua, koska sisämarkkinoiden edistämisen kannalta olennaisen sääntelyn täytäntöönpano on todistetusti epäjohdonmukaista.

Taajuudet kuuluvat komission ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Ehdotetuilla säännöillä luodaan yleiskehys taajuuksien johdonmukaiselle hallinnoille koko EU:ssa. Samalla jäsenvaltioilla on tarvittava joustovara, jotta ne voivat panna säännöt täytäntöön ja soveltaa niitä kansallisten olosuhteiden mukaisesti. Koska taajuuksien hallinnoinnin vaikutukset ulottuvat merkittävällä tavalla rajojen yli ja kohdistuvat laajemmin verkkoyhteyksiin sisämarkkinoilla, tietynasteinen koordinointi unionin tasolla on välttämätöntä.

Loppukäyttäjien suojaa koskevat säännöt yhdenmukaistetaan täysin tietyin poikkeuksin (esim. sopimusten enimmäiskeston osalta), mutta yhdenmukaistaminen koskee ainoastaan ehdotuksen kattamia aloja.

Lisäksi direktiivin valitseminen oikeudelliseksi muodoksi antaa jäsenvaltioille tiettyä liikkumavaraa, kun ne saattavat direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Toimintatavan valinta

Eurooppalaista sähköisen viestinnän säännöstöä koskevassa ehdotuksessa laaditaan uudelleen 3 neljä nykyistä direktiiviä (puitedirektiivi, valtuutusdirektiivi, käyttöoikeusdirektiivi ja yleispalveludirektiivi) yhdeksi direktiiviksi. Jokaisessa direktiivissä on toimenpiteitä, joita sovelletaan sähköisiin viestintäverkkoihin ja sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajiin. Tarkistuksen yhteydessä voidaan yksinkertaistaa nykyistä rakennetta sen johdonmukaisuuden ja käytettävyyden parantamiseksi säännösten toimivuutta koskevan tavoitteen mukaisesti. Sen ansiosta on myös mahdollista mukauttaa rakennetta markkinoiden uuteen todellisuuteen: viestintäpalvelujen tarjoamista ei välttämättä enää niputeta yhteen verkon tarjoamisen kanssa.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

Ehdotuksen mukana seuraavassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, jossa arvioidaan voimassa olevien säännösten toimivuutta, todetaan, että sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmä on yleisesti tarkasteltuna saavuttanut yleisen tavoitteensa luoda kilpailukykyinen ala, joka tuottaa merkittävää hyötyä loppukäyttäjille. Sen erityistavoitteet – kilpailun edistäminen, sisämarkkinoiden kehittäminen ja loppukäyttäjien edun ajaminen – ovat edelleen tarkoituksenmukaisia. On kuitenkin tarpeen tarkistaa sääntelykehystä, myös BEREC-asetusta, jotta voidaan vastata kasvavaan tarpeeseen lisätä digitaalisiin sisämarkkinoiden yhteen liittämistä ja yksinkertaistaa säännöksiä ottamalla huomioon markkinoiden ja teknologian kehitys.

Erityisten arviointiperusteiden mukaan tehdyt havainnot voidaan tiivistää seuraavasti:

Relevanssi - Yleisesti ottaen arviointi on osoittanut, että kehyksen erityistavoitteet – kilpailun edistäminen, sisämarkkinoiden toteutuminen ja kuluttajien etujen suojaaminen – ovat edelleen asianmukaiset, ja että sisämarkkinatavoitteen merkitys on kasvanut entisestään. Tehokas ja kestävä kilpailu edistää tehokkaita investointeja vauhdittaa sisämarkkinoiden kehittymistä. Loppujen lopuksi se palvelee loppukäyttäjien etuja, koska innovaatio lisääntyy ja valinnanvaran, hintojen ja laadun suhteen saadaan maksimaalinen hyöty.

Samaan aikaan internetyhteyksistä on tullut digitaalista yhteiskuntaa ja taloutta eteenpäin vievä voima, jota tukevat teknologiset muutokset ja kehittyvä kysyntä kuluttajien keskuudessa ja markkinoilla. Se on olennaisen tärkeä myös siksi, että komissio on tehnyt poliittisen sitoumuksen digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. Sen vuoksi on tarpeen harkita nykyisten politiikan tavoitteiden ja sääntelyvälineiden mukauttamista, jotta infrastruktuurin käyttöönottoa ja vastaavien liittymäpalvelujen laajaa käyttöönottoa voidaan yhä enemmän tukea tulevat tarpeet huomioiden.

Useimmat sääntelyn alat ja erityisesti taajuuksien hallinnointi ovat yhtä – jolleivät enemmänkin – relevantteja kuin vuonna 2009 ottaen huomioon, että taajuudet ovat olennainen mutta niukka resurssi, jota tarvitaan nykyisen ja seuraavan sukupolven verkkojen ja kiinteiden langattomien verkkojen käyttöönottoa varten. Myös käyttöoikeutta koskeva sääntely on edelleen relevantti väline vielä jäljellä olevien verkkoonpääsyn esteiden poistamiseksi. Vaikka eräiden yleispalvelusääntöjen tiettyjen osatekijöiden relevanssi kyseenalaistuu markkinoiden kehityksen vuoksi, esimerkiksi turvaverkon, jolla varmistetaan että kaikki kansalaiset pääsevät osallistumaan täysin kehittyneeseen digitaaliyhteiskuntaan, käsitteen tärkeys vaan kasvaa digitaalisilla sisämarkkinoilla. Samalla tavoin loppukäyttäjän suojaa koskevaan tavoitteeseen liittyviä säännöksiä voi olla tarpeen mukauttaa teknologian, markkinoiden tai lainsäädännön muutosten vuoksi, loppukäyttäjien perussuojatarpeet, joihin näillä säännöksillä vastataan, ovat edelleen asianmukaisia ja niiden tavoitteet ovat edelleen keskeisiä.

Tuloksellisuus - Yleisesti tunnustetaan, että sääntelyjärjestelmällä on kaiken kaikkiaan pystytty luomaan kilpailukykyinen ala. Tämä on puolestaan luonut merkittäviä etuja loppukäyttäjille, kuten laajasti saatavilla oleva (perus)laajakaista, merkittävästi alentuneet hinnat ja kasvanut vaihtoehtovalikoima.

Erityisesti käyttöoikeuksia ja taajuuksia koskeva sääntely on markkinoille pääsyä koskevien säännösten tapaan saanut aikaan paljon kilpailua. Käyttöoikeutta koskeva sääntely on kuitenkin luonut kilpailua pikemminkin palvelutasolla kuin verkkotasolla. Vaikka investoinnit erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin ovat lisääntyneet, niitä ei ole tehty kaikissa jäsenvaltioissa julkisissa poliittisissa asialistoissa suunnitellun mukaisesti, eivätkä ne välttämättä vastaa odotettuja tulevia tarpeita. Tärkeä havainto on, että vaikka langattomalle laajakaistalle on annettu käyttöön merkittävä määrä taajuuksia (mikä on merkittävä saavutus), taajuuksien hallinnoinnissa saavutettu edistyminen ei vastannut edellisessä tarkistuksessa odotuksia. Tuloksena on 4G-verkon käyttöönoton ja hyödyntämisen viivästyminen ja hajanaisuus.

Sisämarkkinatavoitteen saavuttamiseksi tehtyjen ponnistusten tulokset ovat varsin vaatimattomat. Johdonmukaiseen sääntelyyn on päästy vain rajallisesti, mikä vaikuttaa rajojen yli toimivien palveluntarjoajien toimintaan ja heikentää ennustettavuutta kaikille toimijoille ja näiden investoijille. Nykyisissä puitteissa markkinoiden ennakkosääntelystä vastuussa olevien kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaa yhdenmukaistetaan hyvin vähän ja jäsenvaltioiden sallitaan teettää tehtäviä muilla viranomaisilla, jotka eivät täytä samoja riippumattomuusvaatimuksia. Tuloksena on tilkkutäkki, koska markkinoiden ennakkosääntelyn lisäksi ei ole mitään muuta tehtävää, jonka osalta kaikkien 28 kansallisen sääntelyviranomaisen, jotka ovat yhteistyöelimen jäseniä, olisivat toimivaltaisia.

Käytettävissä olevat yhteistyön ja johdonmukaisuuden varmistamiskeinot ovat saaneet aikaan sen, että parhaita sääntelyyn liittyviä ratkaisuja ei ole aina käytetty, mikä on vaikuttanut loppukäyttäjiin. Käyttöoikeutta koskevan sääntelyn ennakoitavuus paranee, kun johdonmukaisuus tarkastetaan EU:n tasolla nykyisiä hallintorakenteita hyödyntäen. Tarkastusten vaikutus on kuitenkin hyvin rajoitettu säännösluonnosten suhteen. Loppukäyttäjille on aiheutunut kielteisiä vaikutuksia myös sen vuoksi, että taajuuksien hallinnointi ei ole johdonmukaista eikä taajuuksien jakamisen koordinointia varten ole institutionaalista rakennetta. Esimerkki tällaisesta on 4G-verkon käyttöönoton viivästyminen suurimmassa osassa EU:ta.

Kehyksellä on saavutettu merkittävää edistymistä loppukäyttäjien suojan ja turvaverkon (yleispalvelu) varmistamisen osalta, mutta kuluttajien tyytyväisyys kasvaa varsin hitaasti. On myös selvää, että kaikki alakohtaiset loppukäyttäjien suojaa koskevat säännökset eivät edelleenkään sovellu tarkoitukseensa kun otetaan huomioon teknologinen, markkinoiden ja muun lainsäädännön kehitys.

Tehokkuus – Vaikka tarkkaa kustannusten laskentaa ei ollut mahdollista tehdä, arviointi on osoittanut, että sääntelyjärjestelmästä useimmille toimijoille, loppukäyttäjille ja koko yhteiskunnalle aiheutuvat hyödyt ovat paljon merkittävämpiä kuin sen täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset. Vaikka tietty monitahoisuus saattaa olla joiltakin osin tarpeen hyvin kohdennettujen toimien varmistamiseksi (esim. asianmukainen käyttöoikeutta koskeva sääntely), useilla aloilla on havaittu voitavan keventää hallinnollista taakkaa vaarantamatta säännösten tehokkuutta, ja joissakin tapauksissa tehokkuus jopa lisääntyy. Esimerkkejä tästä ovat markkinoiden ennakkosääntelysyklit, yksinkertaistetut menettelyt ratkaisujen määräämiseksi terminointimarkkinoilla ja eräiden kuluttajansuojasäännösten virtaviivaistaminen.

EU:n lisäarvo – Sääntelykehyksen ansiosta sisämarkkinoille on saatu kilpailua, joka ei tietyssä määrin olisi ollut mahdollista tai todennäköistä kansallisella tasolla. Koska sen avulla on edistetty ”luokan priimus” -malleja koko Euroopan unionissa, se on tuonut tämän alan kansalliset sääntelyviranomaiset samalle tasolle (joskin vaihtelevalla menestyksellä sääntelyalasta riippuen). EU:n toimi on myös vaikuttanut osaltaan siihen, että vaikka loppukäyttäjien suoja ei ole vielä yhtenäinen, se on nykyään entistä kattavampi.

Johdonmukaisuus – Sähköisen viestinnän sääntelykehyksen muodostavat eri välineet ovat tukeneet toisiaan päämäärien tavoittelussa. Tarkistusprosessissa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota kahteen kysymykseen. Ensimmäinen niistä koskee johdonmukaisuutta seuraavien välillä: i) sääntely, jolla pyritään edistämään kilpailevien verkkojen käyttöönottoa ja ii) alaan liittyvät EU:n rahoitus- ja valtiontukisäännöt, ja toinen mahdollisia päällekkäisyyksiä eräissä alakohtaisissa säännöksissä ja kuluttajien etuja koskevassa horisontaalisessa lainsäädännössä.

Sidosryhmien kuuleminen

Avoimessa julkisessa sidosryhmäkuulemisessa, joka avattiin 11. syyskuuta 2015 kahdentoista viikon ajaksi, kerättiin palautetta nykyisten sääntöjen arvioimiseksi ja kartoitettiin näkökantoja mahdollisiin muutoksiin, joita sääntelyjärjestelmään voitaisiin tehdä markkinoiden ja tekniikan kehityksen perusteella. Se kattoi yleisarvion nykyisestä sääntelykehyksestä sekä yksityiskohtaisen arvioinnin ja uudelleentarkastelun kehyksen yksittäisistä osista: i) käyttöoikeutta koskeva sääntely, ii) taajuuksien hallinnointi ja langattomat yhteydet, iii) sähköisten viestintäpalvelujen alakohtainen sääntely, iv) yleispalvelua koskevat säännöt ja v) institutionaalinen rakenne ja hallinto.

Sidosryhmiä kuultiin laajalti ja yksityiskohtaisesti, ja palautetta saatiin runsaasti kuluttajilta, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajilta, kansallisilta ja EU:n tason operaattoriyhdistyksiltä, kansalaisjärjestöiltä, televisioyhtiöiltä, teknologian tarjoajilta, internet- ja verkkopalvelujen tarjoajilta, internetyhteyksiin nojautuvilta yrityksiltä ja laajemmin digitalouden toimijoilta, kansallisilta viranomaisilta kaikilta tasoilta, kansallisilta sääntelyviranomaisilta sekä muilta asianomaisilta sidosryhmiltä. Palautetta saatiin myös sidosryhmiltä, joihin ehdotus vaikuttaa, sen täytäntöönpanosta vastaavilta sidosryhmiltä sekä sidosryhmiltä, jotka ilmaisivat siihen intressinsä. Vastauksia saatiin kaikista jäsenvaltioista ja unionin ulkopuolelta yhteensä 244. Tämän lisäksi järjestettiin julkinen kuulemistilaisuus sidosryhmäkuulemisprosessin puolivälissä 11. marraskuuta 2015.

Julkisen sidosryhmäkuulemisen lisäksi BEREC itse osallistui arviointiin ja uudelleentarkasteluun ja julkaisi lausuntonsa joulukuussa 2015 4 . Myös radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä antoi lausunnon digitaalisten sisämarkkinoiden strategiasta ja kehyksen tarkistuksesta 5 .

Kuulemismenettelyssä kävivät ilmi seuraavat trendit:

• Internet-yhteyksiä pidetään yleisesti digitaalista yhteiskuntaa ja taloutta eteenpäin vievänä voimana, jota tukevat teknologiset muutokset ja kehittyvä kysyntä kuluttajien keskuudessa ja markkinoilla.

• Hyvät internetyhteydet katsotaan edellytykseksi digitaalisille sisämarkkinoille. Monet vastaajista painottivat tarvetta poliittisiin toimenpiteisiin ja mahdollisiin muutoksiin nykyisissä toimintaperiaatteissa ja sääntelyvälineissä, jotta voidaan tukea infrastruktuurin käyttöönottoa tulevien tarpeiden mukaan

• Osa vastaajista totesi, ettei nykyinen sääntelyjärjestelmä edistä riittävästi sisämarkkinoiden toteutumista. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että sääntelyjärjestelmää on mukautettava nykyiseen markkinadynamiikkaan. Monet vastaajat katsoivat kuitenkin, että telemarkkinoiden vapauttaminen on tuonut parannuksia, erityisesti hyötyjä loppukäyttäjille ja kilpailua useimmille kansallisille markkinoille.

• Taajuuksiin liittyen vastaajat totesivat langattomien yhteyksien ja langattoman laajakaistan tärkeyden. Yleisesti ottaen teollisuus kannattaa koordinoidumpaa lähestymistapaa, haluaa lisätä investointivarmuutta ja mahdollisuuksia kehittää uutta langatonta ja matkaviestintää, mukaan lukien 5G, unionin laajuudelta. Vastaajien mielestä taajuuksien käyttöoikeuksien ja käytön osalta on entistä tärkeämpää soveltaa joustavuutta.

• Jäsenvaltioiden viranomaiset yleensä korostavat saavutuksia teknisen yhdenmukaistamisen alalla ja sitä, että lisäkoordinaatio on toteutettava alhaalta ylöspäin ja vapaaehtoiselta pohjalta. Jotkin niistä haluavat parempaa tasapainoa yhdenmukaistamisen ja joustavuuden välille. Yleinen mielipide on, että taajuuksien käyttöoikeuksien ja käytön olisi oltava tulevaisuudessa joustavampaa.

• Useiden jäsenvaltioiden viranomaisten mielestä televiestintäsäännöt on saatettava ajan tasalle. Perusteluja on monenlaisia, aina tarpeesta edistää investointeja seuraavan sukupolven infrastruktuuriin tarpeeseen vastata teknologian ja markkinoiden haasteisiin. Toivotaan myös joustavampia ja yksinkertaisempia sääntöjä.

• Perinteiset televiestintäyritykset katsovat, että lyhyen aikavälin taloudellinen hyöty on pantu pitkän aikavälin investointien ja innovoinnin edelle, mutta vaihtoehtoiset toimijoiden, yhteistyöelimen ja kuluttajajärjestöjen mukaan kehyksellä on suuressa määrin saavutettu sen nykyiset tavoitteet.

• Televiestinnän käyttäjät kannattavat yleisesti nykyistä käyttöoikeuksia koskevaa sääntelyä, joskin jotkin niistä katsovat, että palvelua koskevalle kilpailulle olisi annettava enemmän painoarvoa kuin infrastruktuurille ja että infrastruktuurin jakamista olisi edistettävä.

• Valtaosa vastaajista katsoo, että tarkistuksen yhteydessä olisi hyödynnettävä mahdollisuutta tarkastella uudelleen koko yleispalvelujärjestelmää. Jäsenvaltioiden viranomaisten mukaan yleispalvelu olisi säilytettävä ja jäsenvaltioiden tasolla olisi oltava joustonvaraa laajakaistan rahoituksen ja soveltamisen osalta. Yhteistyöelin kannattaa nykyisten yleispalveluvelvoitteiden välineiden säilyttämistä.

• Useiden jäsenvaltioiden viranomaisten, sääntelykomitea ja kuluttajajärjestöt katsovat, että korkeanluokkaiseen vähimmäistason yhdenmukaistamiseen perustuvaa alakohtaista loppukäyttäjän suojaa tarvitaan edelleen. Televiestintäala puolestaan tukeutuisi enemmän horisontaaliseen lainsääntöön ja täysimittaiseen yhdenmukaistamiseen etenkin palvelujen osalta. Televiestintäala ja jossain määrin myös viranomaiset katsovat, että samanlaisiin palveluihin olisi sovellettava samoja sääntöjä. Toisten viranomaisten mukaan taas ns. OTT-toimijat, ohjelmistojen ja laitteiden myyjät, kaapelioperaattorit ja jotkin televisioyhtiöt katsovat, että sähköisten viestintäpalvelujen nykyinen käsite on osoittanut toimivaksi.

• Vaikka kansallisten sääntelyviranomaisten ja taajuuksien hallinnasta vastaavien viranomaisten rooli tunnustetaan laajalti, lukuisat vastaajat korostivat, että unionin tason institutionaalista rakennetta olisi tarkistettava, jotta voidaan parantaa oikeusvarmuutta ja vastuuvelvollisuutta.

Osana arviointimenettelyä komissio teetti myös useita selvityksiä. Selvitysten perusteella järjestettiin julkisia seminaareja, joissa sidosryhmillä oli tilaisuus kommentoida meneillään olevaa arviointityötä ja antaa siitä palautetta.

6. huhtikuuta 2016 järjestetyssä julkisessa seminaarissa validoitiin välivaiheen tuloksia SMART 2015/002 -tutkimuksesta, jossa WIK, IDATE ja Deloitte tarkastelivat sääntelyjärjestelmiä, etenkin käyttöoikeuksissa, verkkoinvestointimalleille Euroopassa, ja

2. toukokuuta 2016 järjestetyssä julkisessa seminaarissa validoitiin välivaiheen tuloksia SMART 2015/0003 -tutkimuksesta, jossa WIK, CRIDS ja Cullen tarkastelivat sääntelyjärjestelmän tarkistukseen liittyviä sisältökysymyksiä markkinoille pääsyssä, niukkojen resurssien hallinnassa ja yleisissä kuluttaja-asioissa.

Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Komissio on nojautunut seuraaviin ulkopuoliseen asiantuntija-apuun:

Poliittiset suositukset muilta EU:n toimielimiltä, erityisesti Euroopan parlamentilta 6   ja Eurooppa-neuvostolta 7 .

Kolme uudelleentarkasteluun liittyviä tutkimusta:

Valmistelutuki vaikutusten arvioinnille sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän tarkistuksesta (SMART 2015/0005).

Sääntelyjärjestelmät, etenkin käyttöoikeuksissa, verkkoinvestointimalleille Euroopassa (SMART 2015/0002).

Sääntelyjärjestelmän tarkistukseen liittyvät sisältökysymykset markkinoille pääsyssä, niukkojen resurssien hallinnassa ja yleisissä kuluttaja-asioissa (SMART 2015/0003).

Lisäksi uudelleentarkasteluun saatiin aineksia eräistä muista tutkimuksista, jotka mainitaan vaikutusten arvioinnin jaksossa 6.1.4.

Korkean tason asiantuntijaryhmä – osana tutkimusta SMART 2015/0005 8 .

Vaikutusten arviointi

Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista ja sääntelyntarkastelulautakunnan puoltava lausunto ovat saatavissa komission verkkosivustolta: http://ec.europa.eu/smart-regulation/impact/ia_carried_out/cia_2016_en.htm .

Tarkasteltiin vaikutustenarvioinnissa esitettyjä eri vaihtoehtoja, joista valittiin seuraavat:

Käyttöoikeutta koskeva sääntely

Kansalliset sääntelyviranomaiset ja sääntelyn kohdistaminen korkealaatuisiin verkkoyhteyksiin

Tässä vaihtoehdossa säilytetään kehyksen avainperiaatteet mutta niihin tehdään muutoksia. Muutoksia tarvitaan kannustimien tarjoamiseksi vakiintuneille toimijoille ja kilpailijoille, jotta ne tekisivät taloudellisesti elinkelpoisia investointeja tai yhteisinvestointeja tuleviin verkkoihin, joiden avulla periaatteessa saadaan erittäin suurten kapasiteetin yhteys kaikille Euroopan kansalaisille ja yrityksille.

Taajuudet

Sitovat ja velvoittavat säännöt, joilla parannetaan taajuuksien hallinnoinnin koordinaatiota EU:ssa ja keskitytään taajuuksia koskevien sääntöjen mukauttamiseen tuleviin 5G:tä koskeviin haasteisiin

Tässä vaihtoehdossa kehystä mukautetaan kaikkialla läsnä oleviin yhteyksiin ja 5G:n käyttöönottoon liittyvään kehitykseen ja varmistetaan suurempi johdonmukaisuus jäsenvaltioiden toimenpiteiden välillä, erityisesti kilpailuun perustuvien markkinaehtojen ja talouden sääntelyn osalta. Tähän pyritään tekemällä suurempia muutoksia kehykseen, oikeudellisesti sitoviin välineisiin ja vertaisarviointimekanismiin, jotta yhteistyöelin, komissio ja kansalliset sääntelyviranomaiset voivat tarkistaa yksittäisten jäsenvaltioiden suunnittelemien kansallisten jakomenettelyjen osatekijöitä, joilla on suurempi vaikutus markkinoiden ja yritysten kehitykseen. Lisäksi tässä vaihtoehdossa korostetaan enemmän tiiviiden 5G-verkkojen investointiympäristöä.

Yleispalvelu

Mukautukset trendien mukaan, keskiössä ääniviestintä ja laajakaistan kohtuuhintaisuus

Tässä vaihtoehdossa otetaan EU:n yleispalveluvelvoitteen keskiöön kohtuuhintaisuus, mukaan lukien kohtuuhintaisen ääniviestinnän ja peruslaajakaistan tarjonta EU:ssa sekä kuluttajien oikeus tehdä sopimuksia erikoishinnoista hyötyen. EU:n tasolla laajakaista määritellään viittaamalla tarkoituksenmukaisiin internetyhteyksiin, jotka puolestaan määritellään verkkopalvelujen vähimmäisluettelon perusteella. Tällaisilla vähimmäispalveluilla, jotka jäsenvaltiot määrittelevät tarkemmin kansallisella tasolla, mahdollistetaan loppukäyttäjien osallistuminen kansalaisyhteiskuntaan. Kohtuuhintaisuus varmistetaan lähinnä suoran tuen avulla palveluille, jotka suoritetaan kiinteässä sijaintipaikassa, mutta jäsenvaltiot voivat sisällyttää matkaviestinpalveluja koskevia kohtuuhintaisuustoimenpiteitä, joita sovelletaan haavoittuvimmassa asemassa oleviin loppukäyttäjiin silloin kun tällaisen kohtuuhintaisuuden on osoitettu puuttuvan. Palvelujen saatavuutta edistetään pääasiassa muilla politiikan välineillä (kannustimet yksityisiin investointeihin, valtiontuki, taajuuksiin liittyvät kattavuusvaatimukset jne.), ja se voidaan vain poikkeuksellisesti ja asianmukaisesti perusteltuna sisällyttää kansalliselle tasolle. Ottaen huomioon laajempi yleisestä laajakaistasta hyötyjien joukko (televiestintäalan ulkopuolella) tämän vaihtoehdon perustana on rahoitus yleisestä talousarviosta, joka on tasapuolisempi ja vähemmän vääristävä tapa rahoittaa yleispalvelun tarjonta.

Palvelut

Internetyhteyspalveluja ja sähköisiä viestintäpalveluja koskevat sääntelyvelvoitteet liitetty lähinnä numerovarojen käyttöön

Tämä vaihtoehto perustuu muihin vaihtoehtoihin. Siinä ehdotetaan, että internetyhteyspalveluja koskevan sääntelyn lisäksi henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin sovelletaan tiettyjä alakohtaisia sääntöjä siitä riippumatta, tarjotaanko tällaisia palveluja perinteisesti (puhelintoiminta vai tekstiviestit) vai internetyhteyspalvelujen kautta. Tässä vaihtoehdossa määritellään alat, joilla edelleen tarvitaan alakohtaista suojaa alan ominaisuuspiirteiden vuoksi, ja ehdotetaan asianomaisia sääntöjä sovellettavaksi kaikkiin toiminnallisesti vastaavien palvelujen tarjoajiin. Monissa tapauksissa näitä ovat internetyhteyspalvelut ja numeroita käyttävät henkilöiden väliset viestintäpalvelut (”käytöllä” tarkoitetaan numeroiden tarjoamista palvelun omille tilaajille tai sellaisen palvelun tarjoamista, jonka avulla viestintä muiden tarjoajien tilaajien kanssa on mahdollinen tällaisten numeroiden kautta). Turvallisuuden ja yhteentoimivuuden määräämisvallan kaltaisilla avainaloilla asianomaisia sääntöjä olisi sovellettava kaikkiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin. Loppukäyttäjiä koskevia sääntöjä olisi yhdenmukaistettava niin paljon kuin mahdollista sen sijaan, että jatkettaisiin nykyistä lähestymistapaa, jossa yhdenmukaistaminen tehdään vähimmäistasolla. Näin kevennetään noudattamiseen liittyvää taakkaa ja vältetään markkinaolosuhteiden vääristyminen jäsenvaltioissa. Sääntelytaakan keventämiseksi ehdotetaan tarpeettomien tai yleisen kuluttajansuojalainsäädännön asianmukaisesti kattamien sääntelyvelvoitteiden poistamista. Kansallisilta sääntelyviranomaisilta esimerkiksi lakkautetaan valta säännellä suoraan vähittäismyyntihintoja.

Suurin osa henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin sovellettavista sääntelyvelvoitteista liitettäisiin julkisten numerovarojen käyttöön. Tämä vahvistaa lähestymistapaa, jota sääntelyviranomaiset 9 ovat tuoneet esille ainakin kehyksen edellisestä tarkistuksesta lähtien mutta jota palvelujen tarjoajat vastustavat yleisesti ja jota ei ole käytännössä sovellettu laajasti. Hätäpalvelujen käyttömahdollisuudet määritellään uudelleen käyttäen numeroihin perustuvia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja mutta ottaen huomioon, että tietyt verkkopalvelut eivät voi taata palvelun laatua tällaisten puhelujen osalta. Säännöt, joita sovellettaisiin numeroihin perustuviin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin, koskevat muun muassa sopimuksen kestoa, läpinäkyvyyttä, palvelun laatua koskevia tietoja, numeron siirtomahdollisuutta vastaanottavan tarjoajan johdolla, kulutuksenseurantavälineitä, välineitä hintojen ja palvelun laadun vertailemiseksi sekä vaihtoa koskevia sääntöjä pakettien osalta ”jumiutumisvaikutusten” estämiseksi.

Lisäksi joillakin turvallisuuden kaltaisilla yleisen edun aloilla sääntelyvelvoitteita on sovellettava kaikkiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin eli myös internetyhteyspalveluissa tarjottaviin palveluihin, joissa ei käytetä numerovaroja.

Siirtovelvollisuudet ja sähköiset ohjelmaoppaat

Säilytetään jäsenvaltioiden mahdollisuus määrätä siirtoa ja sähköisiä ohjelmaoppaita koskevat velvoitteet

Tässä vaihtoehdossa säilytetään nykyiset siirtovelvollisuudet ja sähköisiä ohjelmaoppaita koskevat säännöt. Siinä kuitenkin täsmennetään, että siirtovelvollisuuksiin voi sisältyä datan täydentävyys radio- ja televisiokanaville, jotka tukevat hybriditelevisiopalveluja ja sähköisiä ohjelmaoppaita.

Numerointi

EU:n numerointia koskevien säännösten mukauttaminen markkinoiden kilpailukysymysten huomioon ottamiseksi

Tässä vaihtoehdossa kehystä mukautetaan niin, että jäsenvaltiot voivat jakaa numeroita muillekin yrityksille kuin sähköisten viestintäpalvelujen tai -verkkojen tarjoajille. Siinä sallitaan eräiden numerovarojen käyttö EU:ssa oman alueen rajat ylittävällä tavalla, edellyttäen että kaikissa jäsenvaltioissa, joissa numeroita käytetään, sovelletaan asianmukaisia toimia loppukäyttäjien suojaamiseksi.

Hallinnointi

Yhteistyöelimen / radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän neuvoa-antava rooli, yhteistyöelimen tietyt normatiiviset valtuudet, parempi markkina-analyysiprosessi ja taajuuksien jakaminen

Tämä vaihtoehto koskee ennen kaikkea kansallisten sääntelyviranomaisten yhdenmukaisia vähimmäisvaltuuksia, kansallisten sääntelyviranomaisten ja yhteistyöelimen tehtävien yhdensovittamista sekä yleistyöelimen hallintorakenteen mukauttamista hajautettuja virastoja koskevan yhteisen lähestymistavan mukaiseksi.

Lisäksi yhteistyöelimelle annetaan lisätehtäviä, kuten valtuudet tehdä sitovia päätöksiä rajatylittävien markkinoiden määrittelystä ja sopimustiivistelmän mallista sekä lähes sitovat valtuudet sisämarkkinamenettelyissä liittyen kansallisiin toimenpide-ehdotuksiin markkinoiden sääntelyssä (ns. varmistusmekanismi, ks. jäljempänä) ja terminointimaksun yhtenäisen enimmäismäärän määrittämisessä EU:ssa. Yhteistyöelin myös antaisi suuntaviivoja maantieteellisistä kartoituksista, yhteisistä lähestymistavoista valtioiden rajat ylittävään kysyntään vastaamiseksi, viitetarjouksien vähimmäisvaatimuksista, yhteisistä perusteista numerovarojen hallinnoimiseksi, palvelun laatua koskevista parametreista, sovellettavista mittausmenetelmistä sekä teknisistä yksityiskohdista kustannusmallille, jota kansalliset sääntelyviranomaiset soveltavat määrittäessään symmetristen terminointimaksujen enimmäismääriä. Yhteistyöelimelle annetaan myös valtuudet pyytää tietoja suoraan operaattoreilta.

Yhteistyöelimen tehtävänä olisi myös perustaa rekisteri numeroiden ekstraterritoriaalisesta käytöstä ja rajatylittävistä järjestelyistä sekä EU:n rekisteri sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen tarjoajista. Lisäksi yhteistyöelintä pyydetään avustamaan komissiota ja kansallisia sääntelyviranomaisia standardoinnin alalla auttamalla niitä tunnistamaan yhteenliitettävyyden puutteet sekä loppukäyttäjien väliseen päästä päähän -liitettävyyteen tai hätäpalvelujen tosiasialliseen saantiin kohdistuvia uhkia.

Jos yhteistyöelin ja komissio sopivat kannastaan kansallisen sääntelyviranomaisen ehdotuksiin korjaaviksi toimiksi, komissio voi varmistustoimenpiteenä vaatia kansallista sääntelyviranomaista muuttamaan toimenpide-ehdotusta tai peruuttamaan sen sekä tarvittaessa tekemään uuden ilmoituksen markkina-analyysista. Yhteistyöelimelle annetaan myös normatiivisia lisätehtäviä ja ylimääräisiä neuvontatehtäviä.

Kansalliset sääntelyviranomaiset saavat lisää päätöksentekovaltuuksia, jotka liittyvät ainoastaan sääntelyllisiä ja markkinoita muokkaavia näkökohtia taajuuksien käyttöoikeuksien jakamisessa sähköisille viestintäverkoille ja -palveluille. Lisäksi yhteistyöelimessä otetaan käyttöön vertaisarviointijärjestelmä uutena koordinointimekanismina. Sen nojalla kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava näiden taajuuksien jakamiseen liittyvien näkökohtien osalta laatimansa toimenpideluonnokset tarkasteltaviksi yhteistyöelimelle, joka antaa niistä ei-sitovan lausunnon.

Lisäksi komissiolle annetaan lisää yleisiä normatiivisia valtuuksia, jotka liittyvät eräiden taajuuksien jakamista koskevien näkökohtien määrittelykriteereihin. Sen on otettava mahdollisimman tarkasti huomioon radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän neuvot. Toimet, joilla annetaan ohjeistusta yksittäisille kansallisille sääntelyviranomaisille, hyväksytään komitologiamenettelyä noudattaen, ja yhteistyöelimessä sovelletaan vertaisarviointimekanismia. Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä jatkaa neuvoa-antavana elimenä ja antaa komissiolle lausuntoja ennen kuin täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään komitologiamenettelyä noudattaen.

Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Etusijalle asetetussa pakettivaihtoehdossa esitetyt toimenpiteet vastaavat REFIT-periaatteita, koska niiden tavoitteena on yksinkertaistaa ja vähentää hallinnollista taakkaa uudelleentarkastetussa tehdyn REFIT-mahdollisuuksien arvioinnin tulosten mukaisesti. Lukuisten käyttöoikeuksia, taajuuksia, yleispalvelua, palveluja ja loppukäyttäjiä, numeroita sekä hallinnointipolitiikkaa koskevien muutosehdotusten tavoitteet ovat seuraavat: säännöt ovat selkeämmät, osapuolet kykenevät vaivattomasti ymmärtämään oikeutensa ja velvollisuutensa; vältetään ylisääntelyä ja hallinnollisia rasitteita.

Ehdotettuja muutoksia ovat erityisesti seuraavat: käyttöoikeutta koskevan sääntelyn virtaviivaistaminen ja maantieteellinen kohdennus; yleisvaltuutuksen käyttö (jos mahdollista) yksittäisten taajuuslupien sijasta; taajuuksia koskevien jälkimarkkinoiden edistäminen; tarpeettomien yleispalveluvelvoitteiden poistaminen (esim. vaatimus varmistaa puhelinkioskien ja paperisten puhelinluettelojen tarjonta); yleispalvelun saatavuutta koskevien velvoitteiden soveltamisalan kaventaminen ja alojen välisen jakojärjestelmän lakkauttaminen; sääntelykehyksen soveltamisalan selkeyttäminen ja tarpeettomien kuluttajansuojavelvoitteiden poistaminen silloin kun ne jo sisältyvät horisontaaliseen lainsäädäntöön tai markkinat täyttävät ne jo; numerointia koskevien sääntöjen ja hallinnoinnin yhdenmukaistaminen ja selkeyttäminen laitteiden välisessä viestinnässä (M2M); kansallisten sääntelyviranomaisten valtuuksien yhteensovittaminen yhteistyöelimen valtuuksien kanssa.

Etusijalle asetetuissa vaihtoehdoissa olevilla yksinkertaistamistoimenpiteillä on myös sisämarkkinoihin liittyvä johdonmukaisuusulottuvuus, koska niillä parannetaan käyttöoikeuksia koskevien toimenpiteiden ja taajuuksien jakoprosessien johdonmukaisuutta. Nykyisellään näistä aiheutuu vaikeuksia toimijoille, jotka haluavat käyttää taajuuksia eri jäsenvaltioissa, ja ne voivat myös (erilaisten aikataulujen vuoksi) aiheuttaa häiriöitä raja-alueilla. Myös standardisoitujen tukkutason ratkaisujen käyttöönotto erimerkiksi yritysten käyttöoikeuksien osalta helpottaa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimivien yritysten toimintaa, ja taajuuksia koskevien lupien voimassaolon pidentäminen edistää yleiseurooppalaisten jälkimarkkinoiden syntyä ja investointiystävällisemmän ympäristön kehittymistä tällaisten lupien haltijoille.

Perusoikeudet

Ehdotuksessa otetaan kaikilta osin huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut perusoikeudet ja periaatteet. Ehdotettavilla toimenpiteillä pyritään parantamaan liitettävyyttä huolehtien samalla loppukäyttäjien suojelusta nykyaikaistetuin säännöin. Tämä puolestaan takaa syrjimättömän pääsyn kaikkeen sisältöön ja palveluihin, myös julkisiin palveluihin. Se auttaa myös edistämään sananvapautta ja elinkeinovapautta sekä antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden noudattaa perusoikeuskirjaa paljon pienemmin kustannuksin tulevaisuudessa.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia EU:n talousarvioon.

5.LISÄTIEDOT

Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

Komissio huolehtii edelleen täytäntöönpanon valvonnasta seuraavien perusteella:

Euroopan digitaalinen tilanneselvitys

Euroopan digitaalinen tilanneselvitys tarjoaa kattavaa tietoa ja analyysia markkinoiden, sääntelyn ja kuluttajanäkökohtien kehityksestä digitaalisessa taloudessa 28 jäsenvaltiossa, ja se sisältää muun muassa

digitaalisen tulostaulun 10 , joka mittaa Euroopan digitaalisen talouden edistymistä. Siihen syötetään kansallisilta sääntelyviranomaisilta, Eurostatilta ja eräistä muista asianmukaisista lähteistä saatuja tietoja, ja se sisältää tietoa EU:n jäsenvaltioiden digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksin kaikkien osatekijöiden yleistilanteesta 11 . Selvitykseen sisältyvien indikaattoreiden avulla voidaan vertailla edistymistä eri Euroopan maissa ja ajan mittaan.

televiestintäalan raportit Euroopan sähköisen viestinnän sääntelystä ja markkinoista, jotka tarjoavat kattavaa tietoa ja analyysia alan markkinoiden, sääntelyn ja kuluttajanäkökohtien kehityksestä.

Eurobarometrin vuotuinen kotitaloustutkimus

Eurobarometrin viimeisimmästä tutkimuksesta saa tietoa siitä, miten sähköisen viestinnän markkinat toimivat loppukäyttäjien näkökulmasta, ja siitä, miten kuluttajat suhtautuvat palvelualustojen käyttöönottoon ja palvelujen käyttöön, kuten myös muista kuluttajien suojaan liittyvistä kysymyksistä.

Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Ehdotuksessa tehdään nykyiseen kehykseen seuraavat sisältömuutokset:

Muutokset politiikan tavoitteisiin:

3 artiklassa virtaviivaistetaan nykyisten tavoitteiden esittämistä ja täydennetään niitä uudella tavoitteella, joka koskee erittäin suuren kapasiteetin yhteyksien kattavaa saatavuutta ja käyttöönottoa koko EU:ssa. Nykyiset kilpailun edistämiseen, sisämarkkinoihin ja loppukäyttäjien etuihin liittyvät tavoitteet säilyvät.

Muutokset käyttöoikeutta koskevaan sääntelyyn:

Käyttöoikeutta koskevaan sääntelyyn tehtävillä muutoksilla pyritään vahvistamaan ja parantamaan nykyistä huomattavaan markkinavoimaan perustuvaa käyttöoikeusjärjestelmää, jotta infrastruktuurikilpailu ja verkkojen käyttöönotto lisääntyisi kaikkien toimijoiden keskuudessa. Tavoitteena on myös tukea erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa koko unionin alueella.

Ensimmäisessä ja toisessa luokassa (huomattavaan markkinavoimaan perustuvan järjestelmän vahvistaminen ja infrastruktuurikilpailu ja verkkojen käyttöönotto kaikkien toimijoiden keskuudessa) merkityksellisiä ovat seuraavat säännökset ja muutokset:

61 ja 65 artiklassa muutetaan markkina-analyysimenettelyjä, kootaan yhteen parhaat käytännöt ja pyritään käyttöoikeutta koskevaan sääntelyyn, joka on kohdennetumpaa ja oikeusvarmuudeltaan parempaa. Lisäksi maantieteellisiä painopisteitä rajataan tarkemmin, jotta käyttöoikeusvelvollisuuksia määrätään vain silloin kun ja sinne missä se on tarpeen vähittäismarkkinoiden puutteiden korjaamiseksi ja loppukäyttäjien käyttömahdollisuuksien varmistamiseksi. Säännöissä myös vahvistetaan viranomaisten velvollisuus ottaa markkina-analyyseissään huomioon kaupalliset käyttöoikeussopimukset sekä muut jo määrätyt sääntelyvelvoitteet, kuten symmetriavelvoitteet. Lisäksi artiklassa pidennetään nykyistä markkinakatsauksille asetettua kolmen vuoden enimmäisaikaa viiteen vuoteen. Näin toimijat voivat tehdä suunnitelmia pidemmällä aikavälillä, ja kansalliset sääntelyviranomaiset saavat enemmän joustavuutta markkinakatsausten ajoitusten suhteen. 66 artiklassa nämä tavoitteet ilmaistaan ajantasaistamalla ja muuttamalla vastaavia sääntöjä, jotka liittyvät sääntelyvelvoitteiden määräämiseen ja tarkistamiseen esimerkiksi silloin kun markkinaolosuhteet muuttuvat.

70 artiklassa kannustetaan infrastruktuurikilpailuun antamalla pääsy huomattavan markkinavoiman yritysten rakennustekniseen infrastruktuuriin (esim. kaapelikanavat ja mastot).

Infrastruktuurikilpailun edistäminen on tavoitteena myös 59 artiklassa, jossa selvennetään edellytyksiä velvoitteiden määräämiselle kaikille toimijoille (symmetriset velvoitteet), jotta voidaan varmistaa sellaisen verkko-omaisuuden käyttöoikeus, joka ei ole toisinnettavissa (esim. rakennusten sisäiset johdot ja kaapelit). Investointikannustimien suojelemiseksi tällainen käyttöoikeus rajataan loppukäyttäjästä seuraavaan ensimmäiseen keskittimeen, mutta tietyissä olosuhteissa sitä voidaan laajentaa vaihtoehtoisten verkkojen käyttöönoton helpottamiseksi vaikeimmilla ja harvaan asutuilla alueilla.

63 ja 64 artiklassa annetaan yhteistyöelimelle valtuudet määritellä valtioiden rajat ylittävät markkinat ja valtioiden rajat ylittävä kysyntä myös silloin kun markkinat ovat kansalliset tai alueelliset. Yhteistyöelin voi antaa suuntaviivat, joiden nojalla kansalliset sääntelyviranomaiset noudattavat yhteistä lähestymistapoja määrätessään toimenpiteitä, joilla voidaan edistää tällaisten valtioiden rajat ylittävän kysyntään vastaamista. 64 artiklassa myös annetaan komissiolle valtuudet vahvistaa yhteistyöelimen tuella yhdenmukaistetut sellaisten tukkukaupan käyttöoikeustuotteiden tekniset eritelmät, joilla voidaan vastata valtioiden rajat ylittävän viestinnän kysyntään erityisesti yrityskäyttäjien taholta silloin kun tällaisten yhdenmukaistettujen tuotteiden puuttuminen hidastaa sisämarkkinoiden toimintaa.

73 artiklassa otetaan käyttöön EU:n tason prosessi, jossa määritellään sitova menetelmä ääniviestinnän terminointimaksujen vahvistamiseksi; kyseessä ovat vakaat markkinat, joita säännellään samalla tavoin useimmissa jäsenvaltioissa. Lisäksi siinä luodaan mekanismi enimmäisterminointimaksujen vahvistamiseksi EU:n tasolla. Pyrkimyksenä on keventää kansallisten sääntelyviranomaisten hallinnollista taakkaa ja antaa niiden keskittää ponnistuksensa monimutkaisempien laajakaistamarkkinoiden analysointiin.

Lisäksi erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönoton tukemiseksi koko unionin alueella ehdotetaan seuraavia muutoksia:

22 artiklassa vaaditaan kansallisia sääntelyviranomaisia kartoittamaan kansallisella alueellaan laajakaistaverkkojen ja investointisuunnitelmien tila, jotta ne voivat paremmin ottaa maantieteelliset erityispiirteet huomioon markkina-analyyseissä. Kansallisten sääntelyviranomaisten on myös kartoitettava ns. digitaaliset katvealueet, joilla yksikään operaattori tai viranomainen ei ole ottanut käyttöön eikä suunnittele ottavansa käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoa tai ei ole tehnyt eikä suunnittele tekevänsä merkittäviä parannuksia tai laajennuksia, joilla nykyisen verkon suorituskyky nostetaan vähintään 100 Mbps:n latausnopeuteen. Ne voivat julkaista nimetyt digitaaliset katvealueet ja järjestää niitä koskevan kiinnostuksenilmaisupyynnön erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönoton edistämiseksi näillä hankalilla alueilla.

72 artiklassa täsmennetään olosuhteet, joissa huomattavan markkinavoiman toimijoille voidaan myöntää hinnoittelua koskevaa joustovaraa kilpailua vaarantamatta. Hinnoittelua koskeva joustavuus voi olla hyödyksi uusiin verkkoihin investoijille, edellyttäen että se ei hankaloita kilpailua loppupäässä.

74 artiklassa ja liitteessä IV vahvistetaan säännökset, joilla helpotetaan kaupallisia yhteisinvestointeja uusiin infrastruktuureihin ja vahvistetaan tarvittavat sääntelyyn liittyvät seuraamukset. Kun huomattavan markkinavoiman verkko-omistaja ja käyttöoikeuden hakija jakavat uusia verkkoelementtejä, myös riskien jakautuminen on suurempaa perinteisiin käyttöoikeustuotteisiin verrattuna. Tämä voi myös luoda vankemman perustan kestävälle kilpailulle, jos yhteisinvestoinnin suunnittelussa noudatetaan asianmukaisia edellytyksiä. Säänneltyjä käyttöoikeuksia pitäisi näin ollen pystyä mukauttamaan, jolloin kaikki yhteisinvestoijat pääsevät hyötymään hankkeeseen heti alkuvaiheessa osallistumisesta johtuvista eduista, jotka liittyvät muihin yrityksiin. Voi silti olla asianmukaista, että säänneltyjä käyttöoikeustuotteita on jatkuvasti saatavilla ei-osallistuville yrityksille, siihen kapasiteettiin asti, joka oli käytettävissä ennen investointia.

77 artiklassa esitetään ainoastaan tukkumarkkinoilla toimiville verkoille, joilla on huomattava markkinavoima, tarkoitettu yksinkertaistettu sääntelymalli, jossa on vain oikeudenmukaiset, kohtuulliset ja syrjimättömät käyttöoikeutta koskeva säännöt ja jossa voidaan tarvittaessa soveltaa riitojenratkaisua. Säännöksissä on tarkat edellytykset sille, milloin verkon voidaan katsoa toimivan ”ainoastaan tukkumarkkinoilla”. Ne voivat olla erityisen asianmukaiset paikallisille erittäin suuren kapasiteetin verkoille, joilla saatetaan kaikesta huolimatta katsoa tulevaisuudessa olevan merkittävä markkinavoima. 76 artiklassa selvennetään vapaaehtoista eriyttämistä koskevaa prosessia ja taataan oikeusvarmuus eriyttämisprosessissa olevan operaattorin antamin sitoumuksin.

78 artiklassa selvennetään kansallisten sääntelyviranomaisten roolia huomattavan markkinavoiman toimijoiden siirtyessä aiemmista verkoista uusiin (eli siirtyessä pois aiemmista kupariverkoista). Näin edistetään osaltaan uusiin verkkoihin siirtymistä.

Taajuuksien hallinnointia koskevat muutokset:

45 artiklassa täsmennetään yleistavoitteita ja periaatteita, joiden nojalla jäsenvaltiot hallinnoivat taajuuksia kansallisella tasolla. Ne koskevat valtuutusmenettelyn johdonmukaisuutta ja oikeasuhteisuutta, asianmukaisen kattavuuden varmistamisen tärkeyttä, taajuuksien saataville asettamisen aikatauluun liittyviä näkökohtia sekä rajatylittävän tai haitallisen häiriön estämistä. Siinä myös vahvistetaan ”käytä tai menetä” -periaate ja edistetään taajuuksien jaettua käyttöä, kauppaa ja vuokrausta. Tässä artiklassa esitetään myös mekanismi, jolla sallitaan yhdenmukaistetun taajuuden väliaikainen vaihtoehtoinen käyttö selkeästi määritellyin edellytyksin.

46 artiklassa asetetaan yksittäisten lupien sijasta etusijalle yleisvaltuutus, kuten myös taajuuksien jaettu käyttö unionin lainsäädännön mukaisesti. Näin pyritään varmistamaan, että kansalliset sääntelyviranomaiset kehittävät valtuutusmalleja, jotka parhaiten soveltuvat 5G-verkon kehittämiseen. Siinä myös valtuutetaan komissio toteuttamaan sitovia toimenpiteitä johdonmukaisuuden varmistamiseksi eri valtuutusjärjestelmissä.

47 artiklassa määritellään ehdot, jotka liitetään radiotaajuuksien käyttöä koskeviin yleisvaltuutuksiin ja käyttöoikeuksiin liitetyt ehdot sekä säädetään komission täytäntöönpanotoimenpiteistä, joilla pyritään johdonmukaisuuteen eräiden kriteerien osalta; näitä ovat muun muassa kriteerit kattavuusvelvoitteiden, joiden merkitystä vahvistetaan taajuuksien tehokkuuden vuoksi, määrittelemiseksi ja mittaamiseksi. Siinä korostetaan infrastruktuurin jakamisen kaltaisia velvollisuuksia loppukäyttäjien liitettävyyden parantamiseksi erityisesti harvaan asutuilla alueilla.

48-54 artikla koskevat taajuuksiin liittyvien valtuutusten avainseikkoja johdonmukaisuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden käytänteissä. Näitä ovat muun muassa i) luvan vähimmäisvoimassaoloaika (25 vuotta); ii) selkeä ja yksinkertainen menettely taajuuksien kauppaa ja vuokrausta varten; iii) puolueettomat perusteet kilpailun edistämistoimenpiteiden johdonmukaiselle soveltamiselle kilpailulainsäädännön periaatteiden perusteella, esimerkiksi taajuuskatot, taajuuksien varaaminen uusille toimijoille ja tukkutason käyttöoikeusvelvoitteet; iv) menettelyt johdonmukaisuuden ja ennakoitavuuden parantamiseksi yksittäisten taajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien myöntämisen ja uusimisen yhteydessä; v) selkeämmät edellytykset nykyisten oikeuksien rajoittamiseksi tai peruuttamiseksi, mukaan lukien ”käytä tai menetä” -periaate ja kansallisten virnaomaisten valvontatehtävien vahvistaminen. Näissä artikloissa säädetään myös komission valtuuksista toteuttaa toimenpiteitä yhteisen määräajan vahvistamiseksi yhdenmukaistettujen taajuuksien käytön sallimiselle kaikissa jäsenvaltioissa ja valintamenettelyjen tärkeimpien osatekijöiden koordinoimiselle ja niiden laadintaperusteiden vahvistamiselle.

55 ja 56 artiklassa yksinkertaistetaan langattomien verkkojen käyttöoikeuksia koskevia edellytyksiä, jotta voidaan vastata yhteyksien voimakkaasti lisääntyvään kysyntään, sekä edellytyksiä, jotka liittyvät matalatehoisten langattomien laajakaistayhteyksien (mikrosolut) käyttöönottoon ja tarjoamiseen tiiviin verkon käyttöönotosta aiheutuvien kustannusten alentamiseksi.

28 artiklassa vahvistetaan jäsenvaltioiden koordinointivelvoitteet rajatylittävistä häiriöistä aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseksi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän avustuksella. Siinä myös vahvistetaan komission täytäntöönpanovaltuudet toteuttaa sitovia toimenpiteitä rajatylittävien riitojen ratkaisemiseksi ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän neuvot.

Ehdotuksessa annetaan kansallisille sääntelyviranomaisille valtuudet, jotka liittyvät markkinoiden ja taloudellisten seikkojen sääntelyä koskeviin näkökohtiin jaettaessa taajuuksia sähköisille viestintäpalveluille. Kansallisille sääntelyviranomaisille myös annetaan valtuudet päättää poikkeuksellisten, verkon/taajuuden jakamista ja kansallista verkkovierailua koskevien toimenpiteiden määräämisestä sellaisten alueiden kattamiseksi, joilla ei ole internetyhteyttä. Kansallisten sääntelyviranomaisten on perustettava tämän alan toimensa perusteelliseen markkinoiden talous- ja kilpailutilannetta koskevaan analyysiin. Kun kyseessä ovat sellaiset jakoedellytykset, joilla on vaikutusta talouteen, markkinoihin ja kilpailuun eli siis markkinoiden toimintaan, 35 artiklassa perustetaan yhteistyöelimelle vertaisarviointimekanismi, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen soveltaminen koko unionissa. Mekanismin avulla voidaan tarkastella kansallisissa taajuuksien jakamisehdotuksissa olevia markkinoiden ja taloudellisten seikkojen sääntelyä koskevia näkökohtia ja antaa ei-sitovia lausuntoja.

37 artiklassa otetaan jäsenvaltioille käyttöön puitteet vapaaehtoisen yleiseurooppalaisten tai monen maan jakomenettelyjen helpottamiseksi.

Muutokset yleispalvelujärjestelmään:

Ehdotuksella pyritään modernisoimaan yleispalvelujärjestelmää. Sen soveltamisalasta poistetaan vapaaehtoisuuteen perustuva vaatimus sisällyttää EU:n tasolle aiemmat palvelut (puhelinkioskit, kattavat puhelinluettelot ja numerotiedustelupalvelut) ja keskitytään yleispalveluna tarjottavaan peruslaajakaistaan, joka määritellään viittaamalla dynaamiseen perusluetteloon verkkopalveluista, joita voidaan käyttää laajakaistayhteydellä. Jäsenvaltioiden toimien olisi koskettava saatavilla olevien yhteyksien kohtuuhintaisuutta eikä verkkojen käyttöönottoa, jota varten on parempia välineitä.

Yleispalvelujen kohtuuhintaisuus on varmistettava vähintään kiinteässä sijaintipaikassa, mutta jäsenvaltiot voivat myös laajentaa kohtuuhintaisuustoimenpiteiden soveltamisalaa matkaviestinpalveluihin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville käyttäjille.

79 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa kaikille loppukäyttäjille tarkoituksenmukaisen laajakaistayhteyden ja ääniviestintäpalvelujen kohtuuhintainen käyttöoikeus ainakin kiinteässä sijaintipaikassa. Kohtuuhintaisuuden varmistamiseksi 80 artiklassa annetaan jäsenvaltioille valtuudet vaatia yrityksiä tarjoamaan erityisiä hintavaihtoehtoja pienituloisille loppukäyttäjille tai loppukäyttäjille, joilla on sosiaalisia erityistarpeita, ja/tai tarjoamaan tällaisille loppukäyttäjille suoraa tukea. Siinä myös vahvistetaan kuluttajien oikeus tehdä sopimuksia erikoishinnoista hyötyen.

Koska jäsenvaltioiden toimien olisi koskettava saatavilla olevien yhteyksien kohtuuhintaisuutta eikä verkkojen käyttöönottoa, 81 artiklassa sallitaan jäsenvaltioiden sisällyttää soveltamisalaan yhteyden tarjoaminen kiinteässä sijaintipaikassa (saatavuus), jos tällaista yhteyttä ei voida varmistaa tavallisissa kaupallisissa olosuhteissa tai mahdollisesti muilla julkisen politiikan välineillä.

82 artiklassa tunnustetaan, että erilaisten kansallisten olosuhteiden vuoksi tarvitaan joustavuutta, ja siinä jäsenvaltioiden sallitaan jatkaa nykyisellään EU:n yleispalveluvelvoitteiden soveltamisalaan kuuluvien kansallisen tason palvelujen (puhelinkioskit, puhelinluettelot ja numerotiedustelupalvelut) turvaamista, jos tarve on selvästi osoitettu ja edellyttäen, että ne mukauttavat myös rahoitusjärjestelmää.

85 artiklassa säädetään, että yleispalvelu on rahoitettava yleisestä talousarviosta eikä enää alakohtaisella rahoituksella.

Muutokset palveluja ja loppukäyttäjän suojelua koskeviin sääntöihin:

Ottaen huomioon viime vuosina markkinoissa ja sääntelyssä tapahtuneet muutokset sekä se, että alakohtaisia sääntöjä tarvitaan edelleen, 2 artiklan 4 kohdassa määritellään uudelleen ilmaisu ”sähköinen viestintäpalvelu”. Se sisältää kolme palvelukategoriaa: i) internetyhteyspalvelu, ii) henkilöiden välinen viestintäpalvelu, jossa on kaksi alakategoriaa: numeroihin perustuva ja numeroista riippumaton, ja iii) palvelut, jotka koostuvat kokonaan tai osittain signaalien siirrosta, kuten M2M-viestinnässä ja radio- ja televisiotoiminnassa käytettävät lähetyspalvelut. Monia loppukäyttäjiä koskevista säännöksistä sovelletaan ainoastaan internetyhteyspalveluihin ja numeroihin perustuviin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin.

Numeroista riippumattomiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin sovelletaan velvoitteita ainoastaan silloin kun yleinen etu vaatii tiettyjen sääntelyvelvoitteiden soveltamista kaikentyyppisiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin riippumatta siitä, käyttävätkö ne numeroita vai eivät. Tämä koskee erityisesti turvallisuussäännöksiä (40 artikla). Silloin kun päästä päähän -liitettävyydelle tai tehokkaalle pääsylle hätäpalveluihin aiheutuu tosiasiallinen uhka, komissio voi myös toteuttaa tarpeen tunnistettuaan toimenpiteitä yhteentoimivuuden varmistamiseksi esimerkiksi aloittamalla standardointiprosessin. Kansallinen sääntelyviranomainen voi tarvittaessa määrätä tällaisia standardeja (59 artikla).

Ehdotuksella kevennetään sääntelytaakkaa poistamalla tarpeettomia tai yleisen kuluttajanlainsäädännön asianmukaisesti kattamia sääntelyvelvoitteita. Kansallisilta sääntelyviranomaisilta esimerkiksi lakkautetaan valta säännellä suoraan huomattavan markkinavoiman operaattorien vähittäismyyntihintoja (yleispalveludirektiivin 17 artiklan kumoaminen). Myös muita sopimuksia, läpinäkyvyyttä, vammaisten käyttäjien käyttöoikeuksien vastaavuutta, numerotiedustelupalveluja ja kuluttajille tarkoitettujen digitaalitelevisiolaitteiden yhteentoimivuutta koskevia säännöksiä on virtaviivaistettu ja osittain poistettu, koska ne ovat päällekkäisiä horisontaalisten sääntöjen kanssa. Muitakin päällekkäisyyksiä on poistettu (95–98 artikla, 103–105 artikla).

Joitakin uusia säännöksiä on lisätty, jotta voidaan vastata uusiin haasteisiin. Näitä ovat säännökset, jotka koskevat mm. sopimusten luettavuuden parantamista sellaisen tiivistelmän avulla, jossa esitetään lyhyesti olennaiset sopimustiedot, uusia kulutuksenseurantavälineitä, joiden avulla loppukäyttäjät saavat tietoa viestinnän senhetkisestä käytöstä, välineitä hintojen ja laadun vertailemiseksi, vaihtoa koskevat säännöt, jotta sopimuksiin ei tarvitse jumiutua pakettitarjonnan lisääntyessä nopeasti (tärkeimpiä alakohtaisia säännöksiä, kuten sopimuksen enimmäiskestoa ja sopimuksen irtisanomisoikeutta, sovellettaisiin koko pakettiin), sekä kielto syrjiä loppukäyttäjiä kansallisuuden tai asuinmaan perusteella (92, 95, 96, 98 ja 100 artikla).

Sopimusjakson enimmäispituus on yleensä kaksi vuotta, mutta loppukäyttäjien kanssa voidaan tehdä pidempiä erillissopimuksia. Näin helpotetaan fyysisen yhteyden käyttöönottoon liittyvien rahoitusosuuksien korvaamista ja tuetaan verkkojen käyttöönottoa maksuerissä suoritettavien korvausten avulla (kysynnän yhdistämisjärjestelmä) (98 artikla).

Muutokset numerointia koskeviin sääntöihin:

M2M-markkinoilla esiintyvien kilpailukysymysten (erityisesti tiettyyn operaattoriin jumiutuminen) ratkaisemiseksi ehdotuksessa sallitaan kansallisten sääntelyviranomaisten jakaa numeroita muillekin yrityksille kuin sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tarjoaville yrityksille. Niillä ei kuitenkaan ole velvollisuutta tehdä sitä (88 artikla). Samassa artiklassa edellytetään, että kansalliset sääntelyviranomaiset määrittelevät tietyt numerovarat käytettäviksi kansallisina numeroina EU:ssa oman alueen rajat ylittävällä tavalla. Näin vastataan lisääntyvään kysyntään, joka koskee numerovarojen käyttöä oman alueen rajat ylittävällä tavalla erityisesti M2M-sovelluksia varten.

Säännöissä, jotka koskevat yhdenmukaisten yhteiskunnallisten palvelujen yhdenmukaisia puhelinnumeroita, tärkein painopiste on edelleen kadonneita lapsia koskevan vihjepuhelinnumeron täytäntöönpano (90 artikla), kun taas 116-alkuisia numeroita koskevat yleispuitteet perustuvat jatkossakin komission päätökseen 2007/116/EY. Koska eurooppalaiselle numeroavaruudelle (ETNS) ei ole ollut viime vuosina kysyntää, vastaava säännös on poistettu (yleispalveludirektiivin 27 artikla).

Hätäviestintää koskevien säännösten muutokset:

Oikeudellista selkeyttä parannetaan siltä osin kuin kyse on kaikkien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien mahdollisuudesta käyttää hätäpalveluja. Nykyinen komission valtuutus määrätä teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä korvataan valtuudella antaa delegoituja säädöksiä tehokkaan pääsyn varmistamiseksi eurooppalaiseen hätänumeroon 112. Säädökset voivat koskea soittajan sijaintia, puhelin reitittämistä hätäkeskukseen vammaisten käyttäjien johdonmukaisia käyttömahdollisuuksia koko EU:ssa. Tällaisella lähestymistavalla varmistetaan rajatylittävä käyttöönotto ja hätäviestintään liittyvien teknisten ratkaisujen toimivuus (102 artikla).

Muutokset hallinnointiin:

5, 6 ja 8 artiklassa vahvistetaan riippumattomien kansallisten sääntelyviranomaisten roolia säätämällä näiden vähimmäisvaltuuksista koko EU:ssa. Siinä myös parannetaan niiden riippumattomuutta säätämällä nimeämis- ja raportointivelvoitteista.

12 artiklassa säädetään muutamista muutoksista yleisvaltuutusmenettelyyn. Tarjoajien olisi tehtävä ilmoituksia yhteistyöelimelle, joka yhteyspisteenä lähettää ilmoitukset eteenpäin asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille. Yhteistyöelimen olisi vahvistettava rekisteri EU:n tasolla.

27 artiklassa säädetään yritysten välisten rajatylittävien riitojen ratkaisumenettelystä sekä vahvistetaan yhteistyöelimen roolia asettamalla kansallisille sääntelyviranomaisille velvollisuus kuulla yhteistyöelintä.

33 artiklassa säädetään varmistusjärjestelmästä, jos yhteistyöelin ja komissio sopivat kannastaan kansallisen sääntelyviranomaisen ehdotuksiin korjaaviksi toimiksi, jotka on annettu tiedoksi komissiolle ja yhteistyöelimelle 32 artiklan nojalla. Tällaisissa tapauksissa komissio voi vaatia sääntelyviranomaista muuttamaan toimenpide-ehdotusta tai peruuttamaan sen sekä tarvittaessa tekemään uuden ilmoituksen markkina-analyysista.

 2002/19/EY (mukautettu)

2016/0288 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä (käyttöoikeusdirektiivi) Ö eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä Õ

(uudelleen laadittu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen  ja erityisesti sen 95  114  artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 12 ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 13 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/19/EY 14 , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/20/EY 15 , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/21/EY 16 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/22/EY 17 on muutettu huomattavilta osin. Koska aiotaan tehdään uusia muutoksia, kyseiset direktiivit olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

 2002/21/EY johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

Nykyinen telealan sääntelyjärjestelmä on luonut toimivat edellytykset tehokkaalle telealan kilpailulle siirryttäessä monopoliympäristöstä täyden kilpailun ympäristöön.

2002/21/EY johdanto-osan 2 kappale (mukautettu)

Komissio antoi 10 päivänä marraskuuta 1999 Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle tiedonannon ”Kohti sähköisen viestinnän perusrakenteiden ja niihin liittyvien palvelujen uutta järjestelmää — Vuoden 1999 viestintäalan uudelleentarkastelu”. Tiedonannossa komissio tarkasteli telealan olemassa olevaa sääntelyjärjestelmää noudattaen telepalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisesta saamalla aikaan avoimen verkon tarjoaminen 28 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/387/ETY 18 8 artiklaan perustuvaa velvollisuuttaan. Siinä esitettiin julkista kuulemista varten myös joukko ehdotuksia uudeksi sähköisen viestinnän perusrakenteiden ja niihin liittyvien palvelujen sääntelyjärjestelmäksi.

2002/21/EY johdanto-osan 3 kappale (mukautettu)

Komissio antoi 26 päivänä huhtikuuta 2000 Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle tiedonannon ”Vuoden 1999 viestintäalan uudelleentarkasteluun liittyneen julkisen kuulemisen tulokset ja uutta sääntelyjärjestelmää koskevat suuntaviivat.” Tiedonannossa esitettiin yhteenveto julkisesta kuulemisesta ja määriteltiin joukko keskeisiä suuntaviivoja sähköisen viestinnän perusrakenteiden ja niihin liittyvien palvelujen uuden järjestelmän valmistelua varten.

2002/21/EY johdanto-osan 4 kappale (mukautettu)

Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti niitä mahdollisuuksia, joita siirtyminen digitaaliseen tietotalouteen merkitsee kasvulle, kilpailulle ja työpaikkojen luomiselle. Se korosti erityisesti, miten tärkeää on, että eurooppalaisilla yrityksillä ja kansalaisilla on mahdollisuus käyttää kohtuuhintaista ja ensiluokkaista viestintäinfrastruktuuria sekä monipuolisia palveluja.

 2009/136/EY johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

 uusi

(2)Komissio tarkastelee säännöllisesti nykyisen sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelyjärjestelmän muodostavan viiden direktiivin, jotka ovat  osa   nykyistä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelyjärjestelmää sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston (direktiivi 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 19 , sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 20 , sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY (puitedirektiivi) 21 , direktiivi 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 22 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY 23 ) (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi), jäljempänä yhdessä ”puitedirektiivi ja erityisdirektiivit”, toimivuutta erityisesti ratkaistakseen, onko niitä tarpeen muuttaa tekniikan alan ja markkinoiden kehityksen valossað  24  ï.

 uusi

(3)Komissio on esittänyt digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa, että televiestintäalan sääntelykehyksen uudistuksessa keskitytään toimenpiteisiin, joilla tarjotaan kannustimia investointiin nopeisiin laajakaistaverkkoihin, sovelletaan yhdenmukaisempaa sisämarkkinalähestymistapaa taajuuksien hallinnointiin, luodaan edellytykset todellisia sisämarkkinoita varten puuttumalla sääntelyn hajanaisuuteen, huolehditaan markkinatoimijoiden tasapuolisista toimintaedellytyksistä ja sääntöjen johdonmukaisesta soveltamisesta sekä tehostetaan sääntelyn institutionaalista kehystä.

(4)Tämä direktiivi on osa sääntelyn toimivuutta koskevaa toimintaa, jonka soveltamisalaan kuuluu neljä direktiiviä (puitedirektiivi, valtuutusdirektiivi, käyttöoikeusdirektiivi ja yleispalveludirektiivi) ja yksi asetus (yhteistyöelinasetus 25 ). Jokaisessa näistä direktiiveistä on toimenpiteitä, joita sovelletaan sekä sähköisen viestinnän verkkojen että palvelujen tarjoajiin johdonmukaisesti alalla tähän saakka sovelletun sääntelyn kanssa, jossa yrityksiä pidetään "vertikaalisesti integroituneina" eli sekä verkkojen että palvelujen tarjoajina. Tarkistuksessa on mahdollisuus laatia neljä direktiiviä uudelleen nykyisen rakenteen yksinkertaistamiseksi, jotta sen johdonmukaisuus ja käytettävyys paranisivat Refit-tavoitteen mukaisesti. Samalla voidaan myös mukauttaa rakennetta uuteen markkinatodellisuuteen, jossa viestintäpalvelujen tarjoaminen ei välttämättä enää ole sidoksissa viestintäverkon tarjoamiseen. Kuten säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28 päivänä marraskuuta 2001 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa määrätään, uudelleenlaatimisessa hyväksytään uusi säädös, jonka tekstiin sisällytetään sekä sillä aikaisempaan säädökseen tehtävät sisältömuutokset että aikaisemman säädöksen muuttumattomana pysyvät säännökset. Uudelleenlaadintaa koskevassa ehdotuksessa tehdään sisältömuutoksia aiempaan säädökseen ja kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden sisältömuutosten kanssa.

 2002/20/EY johdanto-osan 3 kappale (mukautettu)

(5)Tämän direktiivin tavoitteena on luoda Tällä direktiivillä  olisi luotava  oikeudelliset puitteet sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamisen vapauden varmistamiseksi, siten, että niitä rajoittavat yksinomaan ne ehdot, joista tässä direktiivissä säädetään, jollei mahdollisista perustamissopimuksen 46  52  artiklan 1 kohdan mukaisista rajoituksista, erityisesti yleisen järjestyksen tai turvallisuuden taikka kansanterveyden perusteella toteutettavista toimenpiteistä, muuta johdu.

 2002/21/EY johdanto-osan 7 kappale (mukautettu)

 uusi

(6)Tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännöksillä ei rajoiteta kunkin jäsenvaltion mahdollisuutta toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä  , jotka ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 87 ja 45 artiklassa mukaisesti perusteltuja,  keskeisten turvallisuusetujensa suojelun varmistamiseksi, yleisen järjestyksen  , julkisen moraalin  ja turvallisuuden takaamiseksi ja rikosten tutkinnan, paljastamisen ja niistä syytteeseenpanon mahdollistamiseksi, mukaan lukien se, että kansalliset sääntelyviranomaiset vahvistavat sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajiin sovellettavat erityiset ja oikeasuhteiset velvollisuudet.

 2002/21/EY johdanto-osan 5 kappale (mukautettu)

 uusi

(7)Televiestinnän, tiedotusvälineiden ja tietotekniikan lähentymisen vuoksi kaikkien siirtoverkkojen  sähköisten viestintäverkkojen  ja -palvelujen tulisi kuulua  mahdollisimman pitkälti  samaan sääntelyjärjestelmään  , yhdellä direktiivillä vahvistettuun eurooppalaiseen sähköisen viestinnän säännöstöön, lukuun ottamatta seikkoja, joita voidaan käsitellä paremmin asetuksilla vahvistettavilla sellaisenaan sovellettavilla säännöillä.  . Tämä sääntelyjärjestelmä koostuu tästä direktiivistä ja seuraavista neljästä erityisdirektiivistä: sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY 26 , (valtuutusdirektiivi), sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY 27 (käyttöoikeusdirektiivi), yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY 28 (yleispalveludirektiivi) sekä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta televiestinnän alalla 15 päivänä joulukuuta 1997 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/66/EY 29 (tietosuojadirektiivi), jäljempänä ”erityisdirektiivit”. On välttämätöntä, että siirron  sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen  sääntely erotetaan sisällön sääntelystä. Tästä syystä tämä järjestelmä  säännöstö  ei koske sähköisissä viestintäverkoissa sähköisten viestintäpalvelujen avulla tarjottujen palvelujen sisältöä, kuten ohjelmasisältöä, rahoituspalveluja ja tiettyjä tietoyhteiskunnan palveluja, ja näin ollen sillä ei rajoiteta tällaisia palveluja koskevia, yhteisön  unionin  tai jäsenvaltioiden tasolla yhteisön  unionin  oikeuden mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämiseksi ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden varmistamiseksi. Televisiolähetysten sisältöön sovelletaan televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3 päivänä lokakuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/552/ETY 30  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2010/13/EU 31 .  Audiovisuaalialan politiikan ja sisällön sääntelyllä pyritään sellaisiin yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin kuin sananvapaus, tiedotusvälineiden moniarvoisuus, puolueettomuus, kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus, sosiaalinen osallisuus, kuluttajansuoja ja alaikäisten suojelu.  Siirtojärjestelmien  Sähköisen viestinnän  ja sisällön sääntelyn erottaminen toisistaan ei merkitse sitä, ettei niiden välisiä yhteyksiä olisi otettava huomioon erityisesti tiedotusvälineiden moniarvoisuuden, kulttuurisen monimuotoisuuden ja kuluttajansuojan varmistamiseksi.

ê 2002/21/EY johdanto-osan 8 kappale

ð uusi

(8)Tämä direktiivi ei koske laitteita, jotka kuuluvat radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY 32 soveltamisalaan  vaikuta direktiivissä 2014/53/EU tarkoitettuihin radiopäätelaitteisiin , mutta kylläkin koskee digitaalitelevisioon liittyviä kuluttajille tarkoitettuja laitteita.

 2009/140/EY johdanto-osan 11 kappale (mukautettu)

 uusi

(9)Jotta kansalliset sääntelyviranomaiset pystyisivät saavuttamaan puitedirektiivissä ja erityisdirektiiveissä  tässä direktiivissä  asetetut tavoitteet erityisesti päästä päähän -yhteentoimivuuden osalta, puitedirektiivin soveltamisalan olisi katettava olisi ulotettava kattamaan radio- ja telepäätelaitteetisiin, sellaisina kuin ne on määritelty radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 1999/5/EY 33 ,  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/53/EU 34 sekä digitaalitelevisiotoiminnassa käytettäviin kuluttajalaitteisiin liittyvät tietyt näkökohdat saatavuuden helpottamiseksi vammaisten käyttäjien kannalta.  On tärkeää, että sääntelyviranomaiset rohkaisevat verkko-operaattoreita ja laitteiden valmistajia toimimaan yhteistyössä, jotta helpotetaan vammaisten mahdollisuuksia käyttää sähköisiä viestintäpalveluja. Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös radiotaajuuksien yksinoikeudettomaan käyttöön silloin kun kyseessä on radiopäätelaitteiden henkilökohtainen käyttö, joka ei liity taloudelliseen toimintaan, jotta voitaisiin varmistaa yhdenmukainen lähestymistapa niiden lupajärjestelmään. 

2002/21/EY johdanto-osan 6 kappale (mukautettu)

Audiovisuaalialan politiikka ja sisällön sääntely toteutetaan sellaisten yleisen edun mukaisten tavoitteiden perusteella kuin sananvapaus, tiedotusvälineiden moniarvoisuus, puolueettomuus, kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus, sosiaalinen osallisuus, kuluttajansuoja ja alaikäisten suojelu. Komission tiedonannossa ”Periaatteita ja suuntaviivoja yhteisön audiovisuaalipolitiikalle digitaaliaikaa varten” ja 6 päivänä kesäkuuta 2000 annetuissa neuvoston päätelmissä, joissa neuvosto ilmaisee tyytyväisyytensä kyseiseen tiedonantoon, määritellään yhteisön toiminnan painopisteet yhteisön audiovisuaalialan politiikan täytäntöönpanemiseksi.

 2002/22/EY johdanto-osan 50 kappale (mukautettu)

Tämän direktiivin säännökset eivät estä jäsenvaltioita toteuttamasta perustamissopimuksen 30 ja 46 artiklan mukaisesti erityisesti yleisen järjestyksen tai turvallisuuden ja julkisen moraalin kannalta perusteltuja toimenpiteitä.

 2002/21/EY johdanto-osan 9 kappale (mukautettu)

Tietoyhteiskunnan palvelut kuuluvat tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) 35 .

 2002/21/EY johdanto-osan 10 kappale (mukautettu)

 uusi

(10)Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY 36 1 artiklassa oleva tietoyhteiskunnan palvelun määritelmä kattaa suuren joukon verkossa tapahtuvia taloudellisia toimintoja. Useimmat näistä toiminnoista eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, koska ne eivät muodostu kokonaan tai pääosin signaalien siirtämisestä sähköisissä viestintäverkoissa.  Tietyt tämän direktiivin mukaiset sähköiset viestintäpalvelut voivat myös olla teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9 päivänä syyskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 1 artiklassa säädetyn tietoyhteiskunnan palvelujen määritelmän mukaisia. Tietoyhteiskunnan palveluja koskevia säännöksiä sovelletaan myös kyseisiin sähköisiin viestintäpalveluihin siltä osin kuin tässä direktiivissä tai muissa unionin säädöksissä ei ole niitä tarkempia sähköisiin viestintäpalveluihin sovellettavia säännöksiä.  Tämä direktiivi kattaa  kuitenkin sähköiset viestintäpalvelut kuten  puheensiirtopalvelun  , sanomanvälityspalvelut  ja sähköpostin siirtopalvelun. Sama yritys, esimerkiksi Internet-palveluntarjoaja, voi tarjota sekä sähköisen viestintäpalvelun, kuten Internet-yhteyden, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomia palveluja, kuten Internet-sisältöjen  ja viestintään liittymättömien sisältöjen  toimittamisen.

 2002/20/EY johdanto-osan 20 kappale

(11)Sama yritys, esimerkiksi kaapelioperaattori, voi tarjota sekä sähköistä viestintäpalvelua, kuten televisiosignaalien siirtämistä, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomia palveluja, kuten ääni- tai televisiolähetyssisältöjen kaupallista tarjontaa, ja siksi kyseiselle yritykselle voidaan muiden kuin tämän direktiivin säännösten nojalla asettaa lisävelvollisuuksia, jotka liittyvät sen toimintaan sisällön tarjoajana tai jakajana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin liitteessä I olevan ehtoja koskevan luettelon soveltamista.

 uusi

(12)Sääntelykehyksen olisi katettava radiotaajuuksien käyttö kaikissa sähköisissä viestintäverkoissa, mukaan lukien yleistyvä radiotaajuuksien henkilökohtainen käyttö sellaisten uuden tyyppisten verkkojen toimesta, jotka koostuvat yksinomaan sellaisten mobiilien radiopäätelaitteiden autonomisista järjestelmistä, jotka liittyvät langattomien yhteyksien kautta ilman keskitettyä hallintoa tai keskitettyä verkko-operaattoria eikä välttämättä minkään tietyn taloudellisen toiminnan yhteydessä. Tällaisia verkostoja syntynee viidennen sukupolven matkaviestinympäristön kehittämisen yhteydessä erityisesti rakennusten ulkopuolelle ja kaduille liikennettä, energiaa, tutkimusta ja kehittämistä, sähköisiä terveyspalveluja, väestönsuojelua, katastrofiapua, esineiden internetiä, laitteiden välistä viestintää ja verkkoon liitettyjä autoja varten. Sen vuoksi silloin kun jäsenvaltiot soveltavat radiotaajuuksien tehokkaaseen käyttöön ja haitallisten häiriöiden välttämiseen direktiivin 2014/53/EU 7 artiklan perusteella kansallisia lisävaatimuksia, jotka koskevat radiolaitteiden käyttöön ottamista ja/tai käyttöä, olisi otettava huomioon sisämarkkinaperiaatteet.

(13)Sähköisten viestintäverkkojen kapasitettia koskevat vaatimukset lisääntyvät jatkuvasti. Kun aiemmin keskityttiin lähinnä kasvattamaan yleisesti ja kunkin yksittäisen käyttäjän saatavilla olevaa kaistanleveyttä, nykyään yhä tärkeämpiä ovat muut muuttujat, kuten vasteaika, saatavuus ja luotettavuus. Nykyään tähän kysyntään vastataan tuomalla valokuitu yhä lähemmäs käyttäjää, ja tulevat "erittäin suuren kapasiteetin verkot" edellyttävät suorituskykyä, joka vastaa sitä, jonka vähintään paikassa, jonne palvelu suoritetaan, olevaan jakelupisteeseen asti ulottuva valokuituelementteihin perustuva verkko voi tarjota. Tämä vastaa kiinteissä yhteyksissä sellaista verkon suorituskykyä, joka voidaan saavuttaa valokuituasennuksella monen asunnon kiinteistöön, jota pidetään paikkana, jonne palvelu suoritetaan, ja matkaviestiyhteyksissä verkon suorituskykyä, joka voidaan saavuttaa valokuituasennuksella tukiasemaan, jota pidetään paikkana, jonne palvelu suoritetaan. Loppukäyttäjien erilaisia kokemuksia, jotka johtuvat siihen välineeseen erottamattomasti liittyvistä eri ominaisuuksista, jolla verkko lopulta yhdistyy verkon liityntäpisteeseen, ei pitäisi ottaa huomioon määriteltäessä, voidaanko langattoman verkon katsoa tarjoavan vastaavan verkon suorituskyvyn. Teknologiariippumattomuuden periaatteen mukaisesti muita teknologioita ja siirtovälineitä ei saa sulkea pois, jos ne vertautuvat kapasiteetiltaan tähän perusskenaarioon. Tällaisten "erittäin suuren kapasiteetin verkkojen" käyttönotto lisää verkkojen kapasiteettia entisestään ja raivaa tietä tuleville matkaviestinverkkosukupolville, jotka perustuvat parannettuihin radiorajapintoihin ja tiheämpään verkkoarkkitehtuuriin.

 2009/136/EY johdanto-osan 13 kappale (mukautettu)

 uusi

(14)Määritelmiä on tarkistettava, jotta ne vastaisivat teknologiariippumattomuuden periaatetta ja pysyisivät teknologian kehityksen tasalla.  Verkoissa on teknologian ja markkinoiden kehityksen myötä ryhdytty käyttämään Internet-yhteyskäytäntöteknologiaa, joten loppukäyttäjillä on mahdollisuus tehdä valintansa kilpailevien puhelupalveluntarjoajien välillä. Sen vuoksi ilmaisu "yleisesti saatavilla oleva puhelinpalvelu", jota käytetään yksinomaan direktiivissä 2002/22/EY ja jonka yleisesti ajatellaan viittaavaan perinteisiin analogisiin puhelinpalveluihin, olisi korvattava tuoreemmalla ja teknologisesti neutraalilla ilmaisulla "ääniviestintä".  Erityisesti pPalvelun tarjoamisen ehdot olisi erotettava tekijöistä, joilla varsinaisesti määritellään yleisesti saatavilla oleva puhelinpalvelu  ääniviestintäpalvelu , toisin sanoen yleisesti saatavilla oleva sähköinen viestintäpalvelu, jonka avulla voidaan ottaa ja vastaanottaa joko suoraan tai välillisesti kotimaanpuheluja tai kotimaan- ja ulkomaanpuheluja kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai numeroiden avulla riippumatta siitä, perustuuko kyseinen palvelu piirikytkentäiseen vai pakettivälitteiseen tekniikkaan. Tällaiselle palvelulle on luonteenomaista, että se on kaksisuuntaista eli kumpikin osapuoli voi osallistua viestintään. Palvelu, joka ei täytä kaikkia näitä ehtoja, esimerkiksi asiakaspalvelusivustolla oleva ”linkki” (click-through), ei ole  tällainen  yleisesti saatavilla oleva puhelinpalvelu. Yleisesti saatavilla oleviin puhelinpalveluihin  Ääniviestintään  sisältyvät myös erityisesti vammaisille käyttäjille tarkoitetut viestintävälineet, joissa hyödynnetään tekstipuhelinpalveluja tai eri viestintämuotojen täydellistä interaktiivisuutta (”total conversation”).

 uusi

(15)Viestintätarkoitukseen käytettävät palvelut ja niiden toimittaminen ovat kehittyneet huomattavasti. Loppukäyttäjät käyttävät yhä enemmän perinteisten puhelinpalvelujen, tekstiviestien ja sähköpostin siirtopalvelujen sijasta toiminnallisesti vastaavia verkkopalveluja, kuten IP-puhepalvelu, sanomanvälityspalvelu ja verkkopohjaiset sähköpostipalvelut. Sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjät ovat tehokkaasti ja tasapuolisesti suojatut toiminnallisesti toisiaan vastaavia palveluja käyttäessään, tulevaisuuteen suuntautuvan sähköisten viestintäpalvelujen määritelmän ei pitäisi perustua ainoastaan teknisiin muutujiin vaan toiminnalliseen lähestymistapaan. Tarvittavan sääntelyn soveltamisalan olisi oltava asianmukainen sääntelyn yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka "signaalien siirtäminen" on jatkossakin tärkeä muuttuja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien palvelujen määrittelemiseksi, määritelmän olisi katettava myös muut viestinnän mahdollistavat palvelut. Loppukäyttäjän kannalta ei ole olennaista, siirtääkö tarjoaja signaalit itse vai tapahtuuko viestintä internetyhteyspalvelun kautta. Sähköisten viestintäpalvelujen muutetun määritelmän olisi sen vuoksi sisällettävä kolme palvelutyyppiä, jotka voivat olla osittain päällekkäisiä, toisin sanoen asetuksen (EU) 2015/2120 2 artiklan 2 kohdan mukaiset internetyhteyspalvelut, tässä direktiivissä määritellyt henkilöiden väliset viestintäpalvelut sekä kokonaan tai pääasiallisesti signaalien siirtämisestä koostuvat palvelut. Sähköisen viestintäpalvelun määritelmän pitäisi poistaa aiemman määritelmän täytäntöönpanon yhteydessä havaitut ristiriitaisuudet ja sallia tiettyjen sääntelykehykseen sisältyvien oikeuksien ja velvollisuuksien kohdennettu säännöskohtainen soveltaminen eri palvelutyyppeihin. Sähköisten viestintäpalvelujen joko korvausta vastaan tai muutoin suorittaman henkilötietojen käsittelyn on oltava direktiivin 95/46/EY mukaista, joka korvataan 25 päivänä toukokuuta 2018 asetuksella (EU) 2016/679 37 (yleinen tietosuoja-asetus).

(16)Jotta palvelu kuuluisi sähköisen viestintäpalvelun määritelmän soveltamisalaan, se on tavallisesti tarjottava korvausta vastaan. Digitaalisessa taloudessa markkinatoimijat yhä enemmän katsovat käyttäjiä koskevilla tiedoilla olevan rahallista arvoa. Sähköisten viestintäpalvelujen toimittamisen vastineena käytetään usein muuta kuin rahaa, esimerkiksi henkilötietojen tai muiden tietojen käyttöoikeutta. Sen vuoksi korvauksen käsitteen olisi sisällettävä tilanteet, joissa palvelun tarjoaja pyytää ja loppukäyttäjä aktiivisesti antaa tarjoajalle suoraan tai epäsuorasti henkilötietoja, kuten nimen tai sähköpostiosoitteen, tai muita tietoja. Tämän olisi käsitettävä myös tilanteet, joissa tarjoaja kerää tietoa ilman että loppukäyttäjä antaa sitä aktiivisesti, esimerkiksi henkilötietoja – IP-osoite mukaan lukien – tai muita automaattisesti generoituja tietoja, kuten evästeen keräämät ja siirtämät tiedot. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön 38 , joka koskee SEUT-sopimuksen 57 artiklaa, mukaan kyse on perussopimuksen mukaisesta korvauksesta myös silloin kun maksun palvelun tuottajalle suorittaa kolmas osapuoli eikä palvelun vastaanottaja. Korvauksen käsitteen olisi sen vuoksi sisällettävä myös tilanteet, joissa loppukäyttäjä joutuu seuraamaan mainoksia vain saadakseen pääsyn palveluun tai joissa palvelun tarjoaja muuttaa keräämiään henkilötietoja rahaksi.

(17)Henkilöiden väliset viestintäpalvelut ovat palveluja, jotka mahdollistavat henkilöiden välisen interaktiivisen tietojenvaihdon, ja niihin kuuluvat muun muassa kahden henkilön väliset perinteiset puhelut ja kaiken tyyppiset sähköpostit, sanomanvälityspalvelut tai ryhmäverkkojuttelut. Henkilöiden väliset viestintäpalvelut kattavat viestinnän luonnollisten henkilöiden välillä siten, että henkilöitä on rajallinen eli ei potentiaalisesti rajaton määrä ja että viestin lähettäjä määrittelee tämän lukumäärän. Oikeushenkilöiden välisen viestinnän pitäisi kuulua määritelmän soveltamisalaan silloin kun luonnolliset henkilöt toimivat kyseisten oikeushenkilöiden puolesta tai liittyvät ainakin toisen viestinnän osapuolista. Interaktiivinen viestintä tarkoittaa, että tiedon vastaanottaja pystyy palvelussa vastaamaan. Palveluja, jotka eivät ole näiden vaatimusten mukaisia, kuten lineaarinen lähetystoiminta, tilausvideopalvelu, verkkosivut, sosiaaliset verkostot, blogit tai koneiden välinen tietojenvaihto, ei pidetä henkilöiden välisenä viestintäpalveluina. Palvelua ei pitäisi poikkeuksellisissa olosuhteissa pitää henkilöiden välisenä viestintäpalveluna, jos henkilöiden välisen interaktiivisen viestinnän toiminto on pelkästään toiseen palveluun olennaisesti liittyvä liitännäistoiminto, jota ei puolueettomien teknisten syiden vuoksi voida käyttää ilman pääpalvelua ja jonka integrointi ei ole keino kiertää sähköisiä viestintäpalveluja koskevien sääntöjen soveltamista. Tällainen poikkeus voisi periaatteessa olla esimerkiksi verkkopelin viestintäkanava, joka on riippuvainen palvelun viestintätoiminnon ominaisuuksista.

(18)Kansallisesta tai kansainvälisestä numerointisuunnitelmasta tulevia numeroita käyttävät henkilöiden väliset viestintäpalvelut yhdistyvät yleiseen (piiri- tai paketti) kytkentäiseen puhelinverkkoon. Tällaisiin henkilöiden välisiin numeroihin perustuviin viestintäpalveluihin kuuluvat sekä palvelut, joihin loppukäyttäjien numerot osoitetaan päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi, että palvelut, joiden avulla loppukäyttäjät saavat yhteyden henkilöihin, joille tällaiset numerot on osoitettu. Numeron käytön pelkästään tunnisteena ei pitäisi katsoa vastaavan numeron käyttöä yleiseen kytkentäiseen puhelinverkkoon yhdistymiseksi, minkä vuoksi ei itsessään tulisi pitää riittävänä perusteena palvelun määrittelemiseksi henkilöiden väliseksi numeroihin perustuvaksi viestintäpalveluksi. Henkilöiden välisiin numeroista riippumattomiin viestintäpalveluihin olisi sovellettava velvoitteita vain, jos yleinen etu vaatii tiettyjen sääntelystä johtuvien velvoitteiden soveltamista kaiken tyyppisiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin riippumatta siitä, käyttävätkö ne palvelujensa tarjoamiseksi numeroita vai eivät. On perusteltua kohdella numeroihin perustuvia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja eri tavalla, koska ne osallistuvat julkisesti varmistettuun yhteentoimivaan ekosysteemiin ja näin myös hyötyvät siitä.

 2002/22/EY johdanto-osan 6 kappale

 uusi

(19)Verkon liityntäpiste muodostaa sääntelytarkoituksia varten tarvittavan rajan sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan säännöstön ja televiestinnän päätelaitteita koskevan säännöstön. Verkon liityntäpisteiden sijaintikohtien määrittely on kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävä, ja se toteutetaan tarvittaessa asianomaisten yritysten ehdotuksen pohjalta.  Kansallisten sääntelyviranomaisten käytännön perusteella ja ottaen huomioon kiinteiden ja langattomien yhteyksien kirjo Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen olisi tiiviissä yhteistyössä komission kanssa annettava suuntaviivat siitä, miten verkon liityntäpiste määritellään tämän direktiivin mukaisesti erilaisissa konkreettisissa olosuhteissa. 

 uusi

(20)Tekniikan kehityksen ansiosta loppukäyttäjät voivat käyttää hätäpalveluja paitsi puhelujen myös muiden henkilöiden välisten viestintäpalvelujen kautta. Hätäviestinnän käsitteen olisi sen vuoksi katettava kaikki henkilöiden väliset viestintäpalvelut, joilla tällaisia hätäpalveluja on mahdollista käyttää. Sen perustana ovat unionin lainsäädäntöön jo kirjatut hätäjärjestelmän elementit eli hätäkeskus ja sopivin hätäkeskus 39 sekä hätäpalvelut 40 .

 2002/21/EY johdanto-osan 16 kappale (mukautettu)

 uusi

(21)Kansallisilla sääntelyviranomaisilla  ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla  olisi oltava  työssään  yhdenmukaiset tavoitteet ja periaatteet ja niiden olisi tarvittaessa sovitettava toimensa yhteen muiden jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten  ja yhteistyöelimen  kanssa hoitaessaan tässä sääntelyjärjestelmässä säädettyjä tehtäviään.

 2002/21/EY johdanto-osan 17 kappale (mukautettu)

 uusi

(22)Tämän direktiivin ja erityisdirektiivien nojalla perustettujen kansallisten sääntelyviranomaisten  toimivaltaisten viranomaisen  toiminnalla edistetään laajempaa toimintapolitiikkaa kulttuurin, työllisyyden, ympäristön, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä kaupunki- ja aluesuunnittelun alalla.

 uusi

(23)Digitaalisia sisämarkkinoita koskevan strategian politiitisten tavoitteiden ilmaisemiseksi sääntelyn tasolla sääntelykehyksessä olisi nykyisten kolmen päätavoitteen lisäksi (kilpailun edistäminen, sisämarkkinoiden kehittäminen ja loppukäyttäjien etujen suojeleminen) oltava liitettävyyteen liittyvä tavoite, joka ilmaistaan tuotoksina: sekä kiinteiden että liikkuvien erittäin suuren kapasiteetin yhteyksien laaja saatavuus ja käyttöönotto kaikkien unionin kansalaisten ja yritysten keskuudessa kohtuullisten hintojen ja vaihtoehtojen perusteella, jotka ovat mahdollisia kun kilpailu on tehokasta ja oikeudenmukaista, investoinnit tehokkaita ja innovaatio avointa, taajuuksia käytetään tehokkaasti, sisämarkkinoilla on yhteiset säännöt ja ennustettavissa olevat sääntelytavat ja kansalaisten etujen turvaamiseksi on tarvittavat alakohtaiset säännöt. Jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten, muiden toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmien kannalta liitettävyystavoite edellyttää toisaalta pyrkimystä taloudellisesti kestäviin suurimman kapasiteetin verkkoihin ja palveluihin tietyllä alueella ja toisaalta pyrkimystä maantieteelliseen yhteenkuuluvuuteen lähentämällä eri alueilla saatavilla olevat kapasiteetit.

 2002/21/EY johdanto-osan 18 kappale (mukautettu)

 uusi

(24) Periaate, jonka mukaan jäsenvaltioiden   on sovellettava EU:n lainsäädäntöä niin, että vältetään sitoutumista yksittäisiin tekniikoihin  Jäsenvaltioille asetettu vaatimus varmistaa, että kansalliset sääntelyviranomaiset pyrkivät kaikin tavoin välttämään sääntelyn sitomista yksittäisiin tekniikoihin, mikä merkitsee, etteivät  kansallinen sääntelyviranomainen   tai muu toimivaltainen   viranomainen  ne saa edellyttää tai suosia tietyn tyyppisen tekniikan käyttöä, ei sulje pois oikeasuhteisia toimenpiteitä tiettyjen yksittäisten palvelujen, kuten spektrin käyttöä tehostavan digitaalitelevision, edistämiseksi perustelluissa tapauksissa  sääntelykehyksen tavoitteiden saavuttamiseksi .  Se ei myöskään estä ottamasta huomioon, että joillakin siirtovälineillä on fyysisiä ominaisuuksia ja arkkitehtuuriin liittyviä piirteitä, jotka voivat olla parempia palvelun laadun, kapasiteetin, ylläpitokustannusten, energiatehokkuuden, hallinnoinnin joustavuuden, luotettavuuden, häiriönsietokyvyn ja skaalattavuuden sekä viime kädessä suorituskyvyn suhteen, mikä voidaan huomioida eri sääntelytavoitteiden saavuttamiseksi toteutetuissa toimissa.  

 2009/140/EY johdanto-osan 53 kappale

(25)Tehokkaita investointeja ja kilpailua olisi edistettävä rinnakkain talouskasvun, innovoinnin ja kuluttajan valinnanvaran lisäämiseksi.

 2009/140/EY johdanto-osan 54 kappale

(26)Kilpailua voidaan edistää parhaiten varmistamalla, että investoinnit uuteen ja olemassa olevaan infrastruktuuriin ovat taloudellisesti tehokkaalla tasolla ja että niitä täydennetään tarvittaessa sääntelyllä todellisen kilpailun saavuttamiseksi vähittäispalveluissa. Infrastruktuuriin perustuvan kilpailun tehokas taso saavutetaan sellaisella infrastruktuurien päällekkäisyyden asteella, jolla investoijien voidaan markkinaosuuksien kehitykseen kohdistuvien asiallisten odotusten perusteella kohtuudella odottaa saavan kohtuullisen tuoton.

 2009/140/EY johdanto-osan 8 kappale (mukautettu)

 uusi

(27)Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi oOn tarpeen antaa asianmukaisia kannustimia investoinneille uusiin  erittäin suuren  nopeisiin  kapasiteetin  verkkoihin, jotka edistävät innovointia sisällöltään rikkaissa internetpalveluissa ja vahvistavat Euroopan unionin kansainvälistä kilpailukykyä. Nämä verkot tarjoavat suunnattomia mahdollisuuksia hyödyttää kuluttajia ja liiketoimintaa kaikkialla Euroopan unionissa. Näin ollen on hyvin tärkeää edistää kestäviä investointeja kyseisten uusien verkkojen kehitykseen siten, että samalla turvataan kilpailu ja tuetaan kuluttajan valintoja sääntelyn ennustettavuuden ja yhdenmukaisuuden avulla.

 2009/140/EY johdanto-osan 5 kappale (mukautettu)

(28)Tavoitteena on vähitellen vähentää alakohtaista ennakkosääntelyä sitä mukaa kun kilpailu markkinoilla kehittyy siten, että lopulta sähköistä viestintää säännellään ainoastaan kilpailulainsäädäntönä. Koska sähköisen viestinnän markkinat ovat viime vuosina osoittaneet voimakasta kilpailudynamiikkaa, on ensisijaisen tärkeää, että ennakkosääntelyvelvoitteita määrätään ainoastaan siinä tapauksessa, että  asianomaisilla vähittäismarkkinoilla  todellista ja kestävää kilpailua ei ole.

 uusi

(29)Sähköisen viestinnän merkitys kasvaa entisestään yhä useammilla aloilla. Esineiden internet on esimerkki siitä, miten sähköiseen viestintään liittyvä radiosignaalien siirto kehittää ja muovaa yhteiskunnan ja liiketoiminnan realiteetteja. Jotta tällaisesta kehityksestä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty, on olennaisen tärkeää ottaa käyttöön ja hyödyntää taajuuksien hallinnoinnissa uusia langattomia viestintäteknologioita ja sovelluksia. Koska myös muiden taajuuksiin perustuvien teknologioiden ja sovellusten kysyntä kasvaa ja koska kasvua voidaan edistää integroimalla tai yhdistämällä ne sähköiseen viestintään, taajuuksien hallinnassa olisi tapauksen mukaan sovellettava monialaista lähestymistapaa taajuuksien käytön tehokkuuden parantamiseksi.

 2009/140/EY johdanto-osan 28 kappale (mukautettu)

 uusi

(30)Vaikka taajuuksien hallinnointi kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan, sStrateginen suunnittelu, yhteisön  unionin  tason koordinointi ja tarvittaessa yhdenmukaistaminen voivat auttaa varmistamaan, että taajuuksien käyttäjät saavat sisämarkkinoista täyden hyödyn ja että EU:n  unionin  etuja voidaan puolustaa tehokkaasti maailmanlaajuisesti. Tätä varten olisi  voidaan  tarvittaessa perustettava  hyväksyä  säädöksin monivuotisia radiotaajuuspolitiikkaa koskevia ohjelmia,  joista ensimmäinen määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä 243/2012/EU 41 , ja  joissa vahvistetaan poliittiset suuntaviivat ja tavoitteet radiotaajuuksien käyttöä yhteisössä  unionissa  koskevaa strategista suunnittelua ja yhdenmukaistamista varten. Poliittisissa suuntaviivoissa ja tavoitteissa voidaan viitata sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan kannalta tarpeelliseen radiotaajuuksien saatavuuteen ja tehokkaaseen käyttöön  tämän direktiivin mukaisesti  sekä aiheellisissa tapauksissa radiotaajuuksien käyttöä koskevien yleisvaltuutusten tai yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämismenettelyjen yhdenmukaistamiseen, jos se on tarpeen sisämarkkinoiden esteiden poistamiseksi.

 2009/140/EY johdanto-osan 32 kappale (mukautettu)

 uusi

(31)Taajuuksien nykyinen hallinnointi- ja jakelujärjestelmä perustuu yleensä hallinnollisiin päätöksiin, jotka ovat liian joustamattomia teknologian ja talouden kehityksen suhteen ja erityisesti langattoman teknologian nopean kehityksen ja kaistanleveyksien kiihtyvän kysynnän suhteen.  Kansalliset rajat menettävät jatkuvasti merkitystään radiotaajuuksien optimaalisen käytön kannalta.   Kansallisten toimintamallien tarpeeton pirstaloituminen  radiotaajuuksien hallinnoinnin osalta, mukaan lukien radiotaajuuksien perusteettomasti erilaiset käyttöoikeutta ja käyttöä koskevat ehdot operaattorityypin mukaan, voi  aiheuttaa taajuuksien käyttäjille lisäkustannuksia ja markkinamahdollisuuksien menetyksiä. ja  Se voi , jarruttaa innovointia  , rajoittaa investointeja, kaventaa valmistajien ja operaattoreiden mittakaavaetuja sekä luoda jännitteitä oikeuksienhaltijoiden välille ja eroja taajuuksien käyttöön liittyvissä kustannuksissa. Tämä pirstaloituminen voi johtaa lopulta  ja aiheuttaa haittaa sisämarkkinoille, sisämarkkinoiden  toiminnan vääristymiseen   ja olla vahingoksi  kuluttajille ja koko taloudelle. Lisäksi taajuuksien käyttöoikeutta ja käyttöä koskevat ehdot saattavat vaihdella operaattorityypistä riippuen, ja kun nämä operaattorit tarjoavat entistä enemmän päällekkäisiä sähköisiä palveluja, tuloksena on jännitteitä oikeudenhaltijoiden välillä, eroja taajuuksien käyttöön liittyvissä kustannuksissa ja mahdollisia häiriöitä sisämarkkinoiden toiminnassa.

 2009/140/EY johdanto-osan 33 kappale (mukautettu)

Kansallisilla rajoilla on entistä vähemmän merkitystä määriteltäessä optimaalista taajuuksien. Taajuusoikeuksien myöntämisen hajanainen hallinnointi jarruttaa investointeja ja innovaatioita eikä anna operaattoreille ja laitevalmistajille mahdollisuutta mittakaavaetuihin, mikä hidastaa taajuuksia käyttävien sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä.

 2009/140/EY johdanto-osan 30 kappale (mukautettu)

(32)Tämän direktiivin taajuuksien hallinnointia koskevien säännösten olisi oltava sopusoinnussa radiotaajuuksien hallinnoinnin alalla toimivien kansainvälisten ja alueellisten organisaatioiden, kuten Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) ja Euroopan posti- ja telehallintojen konferenssin (CEPT), tekemän työn kanssa, jotta varmistetaan taajuuksien käytön tehokas hallinnointi ja yhdenmukaistaminen koko yhteisön  unionin  alueella sekä jäsenvaltioiden ja ITU:n muiden jäsenten kesken.

 2002/21/EY johdanto-osan 11 kappale

 uusi

(33)Sääntelytehtävien ja toiminnallisten tehtävien erottamisen periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi taattava kansallisten sääntelyviranomaisten  ja muiden toimivaltaisten viranomaisten  riippumattomuus niiden päätösten puolueettomuuden varmistamiseksi. Tämä riippumattomuuden vaatimus ei rajoita jäsenvaltioiden institutionaalista itsemääräämisoikeutta, niiden perustuslaillisia velvollisuuksia eikä puuttumattomuuden periaatetta suhteessa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin, siten kuin perustamissopimuksen 295 artiklassa määrätään. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla  ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla  olisi niille määrättyjen tehtävien hoitamiseksi oltava käytössään tarpeelliset voimavarat henkilöstön, asiantuntemuksen ja rahoituksen osalta.

 uusi

(34)On tarpeen säätää sellaisten tehtävien luettelosta, jotka jäsenvaltiot voivat antaa ainoastaan sellaisille elimille, jotka ne nimeävät kansallisiksi sääntelyviranomaisiksi, joiden poliittinen riippumattomuus ja sääntelyllinen kelpoisuus on varmistettu; nämä tehtävät eroavat muista sääntelytehtävistä, jotka voidaan antaa joko kansallisille sääntelyviranomaisille tai muille toimivaltaisille viranomaisille. Kun tässä direktiivissä säädetään, että jäsenvaltion olisi annettava tehtävä toimivaltaiselle viranomaiselle tai valtuutettava toimivaltainen viranomainen, jäsenvaltio voi antaa tehtävän joko kansalliselle sääntelyviranomaiselle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle.

 2009/140/EY johdanto-osan 13 kappale (mukautettu)

 uusi

(35)Kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta olisi lujitettava  lujitettiin vuoden 2009 tarkistuksessa  sääntelyjärjestelmän tehokkaamman soveltamisen varmistamiseksi, viranomaisten määräysvallan lisäämiseksi ja viranomaisten tekemien päätösten ennakoitavuuden parantamiseksi. Tätä varten kansallisessa lainsäädännössä olisi nimenomaisesti varmistettava, että markkinoiden ennakkosääntelystä tai yritysten välisten riitojen ratkaisemisesta vastaava kansallinen sääntelyviranomainen on tehtäviään suorittaessaan suojattu ulkopuoliselta väliintulolta tai poliittiselta painostukselta, joka voisi vaarantaa sen käsiteltäväksi tulevien asioiden riippumattoman arvioinnin. Tällainen ulkopuolinen vaikuttaminen tekee kansallisesta lainsäädäntöelimestä soveltumattoman toimimaan kansallisena sääntelyviranomaisena sääntelyjärjestelmän mukaisesti. Tätä varten olisi säädettävä etukäteen säännöistä, jotka koskevat kansallisen sääntelyviranomaisen johtajan erottamisen perusteita, jotta kyseisen elimen puolueettomuudesta ja sen taipumattomuudesta ulkoisten tekijöiden edessä ei jäisi järkevää epäilystä.  Mielivaltaisten erottamisten estämiseksi erotetulla jäsenellä olisi oltava oikeus pyytää toimivaltaista tuomioistuinta tarkistamaan, onko erottamiselle tässä direktiivissä säädettyä pätevää perustetta. Erottamisen pitäisi liittyä ainoastaan johtajan tai jäsenen henkilökohtaiseen tai ammatilliseen pätevyyteen.  Olisi tärkeää, että markkinoiden ennakkosääntelystä vastaavilla kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oma budjetti erityisesti sen vuoksi, että ne pystyisivät palkkaamaan riittävästi pätevää henkilöstöä. Tämä budjetti olisi julkaistava vuosittain avoimuuden varmistamiseksi.  Niillä olisi budjettinsa rajoissa oltava itsenäisyys henkilöresurssien ja taloudellisten resurssien hallinnoinnissa. Puolueettomuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden, joilla on omistusosuuksia tai päätäntävaltaa sellaisissa yrityksissä, jotka suorittavat kansallisen sääntelyviranomaisen tai muiden toimivaltaisten viranomaisten budjettiin hallinnollisia maksuja, olisi varmistettava, että omistajuuteen tai päätäntävaltaan liittyvä toiminta ja budjetin valvontaan liittyvä toiminta erotetaan rakenteellisesti tehokkaasti toisistaan. 

 uusi

(36)Kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta on tarpeen vahvistaa entisestään sen varmistamiseksi, että kansallisen sääntelyviranomaisen johtaja ja jäsenet ovat taipumattomia ulkoisten tekijöiden edessä, ja säätää vähimmäispätevyysvaatimuksista ja toimikauden vähimmäiskestosta. Lisäksi se, että toimikausi voidaan uusia vain kerran ja että kollegiaalisen elimen jäsenille ja johdolle on otettava käyttöön asianmukainen kiertojärjestelmä, vähentää "sääntelyvallankaappauksen" riskiä, varmistaa jatkuvuuden ja lisää itsenäisyyttä.

(37)Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on vastuu- ja selontekovelvollisuus tehtäviensä hoidon suhteen. Tätä varten niiden olisi raportoitava vuosittain eikä yksittäisten raportointipyyntöjen perusteella, koska jos tällaisia pyyntöjä esitettäisiin suhteettoman paljon, viranomaisten itsenäisyys voisi kärsiä ja tehtävien hoito estyä. Viimeaikaisen oikeuskäytännön 42 mukaan laaja tai ehdoton raportointivelvollisuus voi epäsuorasti vaikuttaa viranomaisen itsenäisyyteen.

(38)Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle tiedoksi kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset. Kun kyseessä ovat toimivaltaiset viranomaiset, joilla on valtuudet myöntää asennusoikeuksia, ilmoitusvelvollisuus voidaan täyttää viittaamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/61/EU 43 7 artiklan 1 kohdan nojalla perustettuun yhtenäiseen tiedotuspisteeseen.

 2002/20/EY johdanto-osan 4 kappale

Tämä direktiivi koskee kaikkien sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen valtuutuksia siitä riippumatta, tarjotaanko niitä yleisölle vai ei. Tämä on tärkeää sen varmistamiseksi, että sekä palvelujen että verkkojen tarjoajat hyötyvät puolueettomista, avoimista, syrjimättömistä ja oikeasuhteisista oikeuksista, ehdoista ja menettelyistä.

 2002/20/EY johdanto-osan 5 kappale

Tätä direktiiviä sovelletaan radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämiseen ainoastaan, jos tällaiseen käyttöön liittyy sähköisen viestintäverkon tai -palvelun tarjoaminen, yleensä korvausta vastaan. Radiopäätelaitteiden henkilökohtainen käyttö, joka perustuu tiettyjen radiotaajuuksien yleiseen käyttöön eikä liity taloudelliseen toimintaan, kuten radioamatöörien harjoittama LA-puhelinten käyttö, ei ole sähköisen viestintäverkon tai -palvelun tarjoamista, joten se ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Tällaisesta käytöstä säädetään radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 1999/5/EY 44

 2002/20/EY johdanto-osan 6 kappale (mukautettu)

Säännökset ehdollisen käyttöoikeuden (ehdollisen pääsyn) järjestelmien vapaasta liikkuvuudesta ja tällaisiin järjestelmiin perustuvien suojattujen palvelujen tarjoamisen vapaudesta on annettu ehdolliseen pääsyyn perustuvien tai ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta 20 päivänä marraskuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/84/EY 45 . Näin ollen tällaisten järjestelmien tai palvelujen valtuutuksia ei ole tarpeen säännellä tässä direktiivissä.

 2002/20/EY johdanto-osan 7 kappale (mukautettu)

(39)Käyttöön olisi otettava mahdollisimman yksinkertainen valtuutusjärjestelmä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjontaa varten, jotta voidaan edistää uusien sähköisten viestintäpalvelujen sekä yleiseurooppalaisten viestintäverkkojen ja -palvelujen kehittymistä sekä antaa palvelujen tarjoajille ja kuluttajille mahdollisuus hyötyä yhtenäismarkkinoiden tuomista mittakaavaeduista.

 2002/20/EY johdanto-osan 8 kappale (mukautettu)

 uusi

(40)Näihin tavoitteisiin päästään  Sisämarkkinoista palvelujen tarjoajille ja loppukäyttäjille koituvat hyödyt saadaan   parhaiten  sähköisiä viestintäverkkoja ja sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja, jotka ovat muita kuin henkilöiden väliset numeroista riippumattomat viestintäpalvelut,  kaikkia sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevalla yleisvaltuutuksella, ilman kansallisen sääntelyviranomaisen nimenomaista päätöstä tai hallinnollista toimenpidettä, ja rajoittamalla mahdolliset menettelyjä koskevat vaatimukset ainoastaan  vahvistusilmoitukseen  ilmoitukseen. Jos jäsenvaltiot vaativat sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajilta ilmoituksen niiden aloittaessa toimintansa,  kyseinen ilmoitus olisi toimitettava ainoana yhteyspisteenä toimivalle yhteistyöelimelle. Tällaisesta ilmoituksesta ei pitäisi aiheutua tarjoajille hallinnollisia kustannuksia, ja se voitaisiin asettaa saataville kansallisten sääntelyviranomaisten verkkosivulla. Yhteistyöelimen olisi toimitettava ilmoitukset hyvissä ajoin kansallisille sääntelyviranomaisille kaikissa jäsenvaltioissa, joissa sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajat aikovat tarjota sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja. Jäsenvaltiot voivat myös vaatia millä tahansa oikeudellisesti tunnustetulla postitse tai sähköisesti saatavalla kuittauksella ilmoituksen vastaanottamisesta annettavan näytön siitä, että ilmoitus on tehty yhteistyöelimelle. Kuittaus ei missään tapauksessa saisi olla kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen hallinnollinen toimenpide   ne voivat myös vaatia millä tahansa oikeudellisesti tunnustetulla postitse tai sähköisesti saatavalla kuittauksella ilmoituksen vastaanottamisesta annettavan näytön siitä, että ilmoitus on tehty. Kuittaus ei missään tapauksessa saisi olla sen kansallisen sääntelyviranomaisen hallinnollinen toimenpide, jolle ilmoitus on tehtävä, eikä kuittaus saa edellyttää tällaista hallinnollista toimenpidettä.

 uusi

(41)Yhteistyöelimelle tehtävä ilmoitus merkitsee vain sitä, että tarjoaja ilmoittaa aikomuksestaan aloittaa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjonta. Tarjoajaa voi ainoastaan vaatia liittämään ilmoitukseensa tämän direktiivin 12 artiklassa säädetyt tiedot. Jäsenvaltiot eivät saisi asettaa ylimääräisiä tai erillisiä ilmoitusvaatimuksia.

(42)Päin vastoin kuin muut tässä direktiivissä määritellyt sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen luokat, henkilöiden väliset numeroista riippumattomat viestintäpalvelut eivät hyödynnä julkisia numerovaroja eivätkä osallistu julkisesti varmistettuun yhteentoimivaan ekosysteemiin. Sen vuoksi tämän tyyppisiin palveluihin ei pitäisi soveltaa yleisvaltuutusjärjestelmää.

 2002/20/EY johdanto-osan 21 kappale (mukautettu)

 uusi

(43)Myöntäessään radiotaajuuksia tai numeroiden käyttöä koskevia oikeuksia tai oikeuksia asentaa järjestelmiä asianomaiset  toimivaltaisten  viranomaiset voivat ilmoittaa  viranomaisten olisi ilmoitettava  yleisvaltuutuksen asianomaisista ehdoista yrityksille, joille ne tällaisia oikeuksia myöntävät.

 2002/20/EY johdanto-osan 18 kappale (mukautettu)

 uusi

(44)Yleisvaltuutuksen  Yleisvaltuutusten  olisi sisällettävä ainoastaan erityisesti sähköisen viestinnän alaa koskevia ehtoja. Siihen ei olisi liitettävä muun voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti jo sovellettavia ehtoja, jotka eivät koske erityisesti sähköisen viestinnän alaa. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat kuitenkin  esimerkiksi  tiedottaa verkko-operaattoreille  sovellettavista ympäristöön sekä kaupunki- ja aluesuunnitteluun liittyvistä vaatimuksista  ja palveluiden tarjoajille muusta niiden toimintaan vaikuttavasta lainsäädännöstä esimerkiksi viittaamalla niihin Internet-sivustoillaan.

 2009/140/EY johdanto-osan 73 kappale

(45)Valtuutuksiin liitettäviin ehtoihin pitäisi sisältyä erityisehtoja, jotka koskevat vammaisten käyttäjien verkkoonpääsyä sekä viranomaisten ja hätäpalvelujen tarvetta tiedottaa toisilleen ja yleisölle ennen suuronnettomuuksia, niiden aikana ja jälkeen. Lisäksi, teknisten innovaatioiden merkitys huomioon ottaen, jäsenvaltioiden pitäisi voida antaa taajuuksien käyttövaltuutuksia koetarkoituksiin erityisin rajoituksin ja ehdoin, jotka on tiukasti perusteltu tällaisten oikeuksien kokeellisella luonteella.

 2002/20/EY johdanto-osan 9 kappale (mukautettu)

(46)Yritysten yleisvaltuutukseen perustuvat oikeudet ja velvollisuudet on sisällytettävä selkeästi tällaisiin valtuutuksiin, jotta voidaan varmistaa tasavertaiset toimintamahdollisuudet koko yhteisössä  unionissa  ja jotta rajat ylittäviä neuvotteluja yleisten viestintäverkkojen yhteenliittämisestä voidaan helpottaa.

 2002/20/EY johdanto-osan 10 kappale (mukautettu)

(47)Yleisvaltuutus oikeuttaa sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja yleisölle tarjoavat yritykset neuvottelemaan yhteenliittämisestä  tämän direktiivin  sähköisistä viestintäverkoista ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 46 ehtojen mukaisesti. Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja muille kuin yleisölle tarjoavat yritykset voivat neuvotella yhteenliittämisestä kaupallisin ehdoin.

 2002/20/EY johdanto-osan 11 kappale (mukautettu)

Erityisten oikeuksien myöntäminen radiotaajuuksien ja kansalliseen numerointisuunnitelmaan sisältyvien numeroiden, myös lyhyiden numerotunnusten, käyttöä varten saattaa edelleen olla tarpeen. Numeroiden käyttöä koskevia oikeuksia voidaan myöntää myös eurooppalaisesta numerointisuunnitelmasta, johon kuuluu esimerkiksi virtuaalinen 3883-maatunnus, joka on varattu Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssin (European Conference of Post and Telecommunications, CEPT) jäsenmaille. Näitä käyttöä koskevia oikeuksia olisi voitava rajoittaa ainoastaan silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä radiotaajuuksien niukkuuden vuoksi tai niiden tehokkaan käytön varmistamiseksi.

 2002/20/EY johdanto-osan 16 kappale

(48)Jos sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja ei tarjota yleisölle, on asianmukaista asettaa vähemmän ehtoja sekä ehtoja, jotka ovat lievempiä kuin ne, jotka ovat perusteltuja silloin kun sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjotaan yleisölle.

 2002/20/EY johdanto-osan 17 kappale (mukautettu)

 uusi

(49)Yhteisön  Unionin  oikeuden mukaiset erityisvelvollisuudet, joita sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 47   tämän direktiivin  mukaisesti voidaan asettaa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen  sähköisten viestintäpalvelujen, jotka ovat muita kuin henkilöiden väliset numeroista riippumattomat viestintäpalvelut,  tarjoajille, olisi asetettava erillään yleisvaltuutuksen mukaisista yleisistä oikeuksista ja velvollisuuksista.

 2002/20/EY johdanto-osan 25 kappale

 uusi

(50)Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajat saattavat tarvita vahvistuksen yleisvaltuutuksen mukaisista oikeuksistaan, jotka liittyvät yhteenliittämiseen ja asennusoikeuksiin, varsinkin helpottamaan neuvotteluja alue- tai paikallisviranomaisten tai muissa jäsenvaltioissa toimivien palvelujen tarjoajien kanssa. Kansallisen sääntelyviranomaisen  Yhteistyöelimen, joka vastaanottaa ilmoituksen julkisten tai yksityisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamisesta,   olisi toimitettava tätä tarkoitusta varten yrityksille lausunto joko pyynnöstä tai vaihtoehtoisesti ilman eri pyyntöä vastauksena yleisvaltuutuksen mukaiseen ilmoitukseen. Tällaisen lausunnon ei sellaisenaan olisi merkittävä oikeuksien saamista eivätkä mitkään yleisvaltuutuksen mukaiset oikeudet tai käyttöä koskevat oikeudet tai tällaisten oikeuksien käyttö saisi edellyttää lausuntoa.

 2002/20/EY johdanto-osan 30 kappale

 uusi

(51)Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajille voidaan asettaa hallinnollisia maksuja, joilla rahoitetaan kansallisen sääntelyviranomaisen  tai muun toimivaltaisen viranomaisen  toiminta, joka liittyy valtuutusjärjestelmän hallinnointiin ja käyttöä koskevien oikeuksien myöntämiseen. Tällaiset hallinnolliset maksut saisivat kattaa ainoastaan tästä toiminnasta aiheutuvat todelliset hallinnolliset kustannukset. Tämän vuoksi kansallisten sääntelyviranomaisten  ja muiden toimivaltaisten viranomaisten  varainkeruun ja -käytön avoimuutta olisi lisättävä tekemällä vuotuinen selvitys kerättyjen hallinnollisten maksujen kokonaismäärästä ja aiheutuneista hallinnollisista kustannuksista. Näin yritykset voivat varmistua siitä, että hallinnolliset kustannukset ja perityt hallinnolliset maksut ovat tasapainossa.

 2002/20/EY johdanto-osan 31 kappale

 uusi

(52)Hallinnollisten maksujen järjestelmät eivät saisi vääristää kilpailua eivätkä luoda markkinoille pääsyn esteitä. Yleisvaltuutusjärjestelmässä ei ole enää mahdollista osoittaa yksittäisiä yrityksiä koskevia hallinnollisia kuluja eikä siten maksuja, paitsi myönnettäessä oikeuksia käyttää numeroita ja radiotaajuuksia sekä asentaa järjestelmiä. Sovellettavien hallinnollisten maksujen olisi oltava yleisvaltuutusjärjestelmän yleisten periaatteiden mukaisia. Esimerkki vaihtoehtoisesta maksujen määräytymisperusteesta, joka on oikeudenmukainen, yksinkertainen ja avoin, voisi olla liikevaihtoon liittyvä jakautumisperuste. Hallinnollisten maksujen ollessa hyvin alhaiset kysymykseen voivat tulla myös kiinteät maksut tai maksut, joissa kiinteämääräinen perusmaksu yhdistyy liikevaihtosidonnaiseen tekijään.  Siltä osin kuin yleisvaltuutusjärjestelmää sovelletaan myös yrityksiin, joilla on hyvin vähäiset markkinaosuudet, kuten yhteisölliset verkkopalvelujen tarjoajat, tai palveluntarjoajiin, joiden liiketoimintamalli tuottaa vähän tuloja vaikka markkinaosuus olisi määrällisesti merkittävä, jäsenvaltioiden olisi harkittava mahdollisuutta vahvistaa hallinnollisten maksujen määräämiselle asianmukainen vähimmäiskynnys.  

 2002/20/EY johdanto-osan 33 kappale

 uusi

(53)Jäsenvaltiot saattavat joutua muuttamaan yleisvaltuutuksiin ja käyttöoikeuksiin liittyviä oikeuksia, ehtoja, menettelyjä, hallinnollisia ja muita maksuja silloin, kun se on objektiivisesti perusteltavissa. Tällaisista muutoksista olisi ilmoitettava asianmukaisesti ja hyvissä ajoissa kaikille asianomaisille osapuolille, jotta niillä olisi riittävät mahdollisuudet esittää näkemyksensä tällaisista muutoksista.  Ottaen huomioon tarve taata oikeusvarmuus ja parantaa sääntelyn ennustettavuutta nykyisten radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien tai järjestelmien asennusoikeuksien rajoituksiin tai peruutuksiin olisi sovellettava ennustettavissa olevia ja avoimia menettelyjä; sen vuoksi silloin kun käyttöä koskevat oikeudet on jaettu kilpailuun perustuvalla tai vertailevalla menettelyllä, voitaisiin edellyttää tiukempia vaatimuksia tai ilmoitusmekanismia. Olisi vältettävä tarpeettomia menettelyjä, jos nykyisiin järjestelmien asennusoikeuksiin tai taajuuksien käyttöä koskeviin oikeuksiin tehdään vähäisiä muutoksia, jotka eivät vaikuta kolmansien osapuolten etuihin. Kun taajuuksien käytössä tapahtuu muutoksia teknologian ja palvelun neutraalisuusperiaatteen vuoksi, sitä ei tulisi pitää riittävänä perusteena oikeuksien peruuttamiselle, koska se ei sisällä uuden oikeuden jakamista.  

 2002/20/EY johdanto-osan 34 kappale

Pyrkimys avoimuuteen edellyttää, että palvelujen tarjoajilla, kuluttajilla ja muilla asianomaisilla osapuolilla on helposti saatavillaan kaikki tiedot oikeuksista, ehdoista, menettelyistä, hallinnollisista ja muista maksuista ja päätöksistä, jotka koskevat sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaa, radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksia, järjestelmien asennusoikeuksia, kansallisia taajuussuunnitelmia ja kansallisia numerointisuunnitelmia. On tärkeää, että kansalliset sääntelyviranomaiset tarjoavat tällaisia tietoja ja pitävät ne ajan tasalla. Jos näitä oikeuksia hallinnoivat muut hallinnon tasot, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi pyrittävä luomaan käyttäjäystävällinen väline näitä oikeuksia koskeviin tietoihin tutustumiseksi.

 2002/20/EY johdanto-osan 35 kappale

Komission olisi seurattava, että yhtenäismarkkinat toimivat moitteettomasti tämän direktiiviin mukaisten kansallisten valtuutusjärjestelmien pohjalta.

 2002/20/EY johdanto-osan 36 kappale

Jotta sähköisen viestinnän alan uuden sääntelyjärjestelmän kaikkia osia voitaisiin alkaa soveltaa samasta ajankohdasta lähtien, on tärkeää, että tämän direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja olemassa olevien valtuutusten mukauttaminen uusiin sääntöihin tapahtuvat samanaikaisesti. Tietyissä tapauksissa, joissa tämän direktiivin voimaantulopäivänä voimassa olevien valtuutusten korvaaminen tämän direktiivin mukaisella yleisvaltuutuksella ja yksittäisillä käyttöoikeuksilla johtaisi nykyisen valtuutusjärjestelmän alaisuudessa toimivien palvelujen tarjoajien velvollisuuksien lisääntymiseen tai tarjoajien oikeuksien vähentymiseen, jäsenvaltiot voivat kuitenkin saada tämän direktiivin soveltamispäivästä alkaen 9 kuukauden lisäajan tällaisten valtuutusten mukauttamiseen, paitsi jos tällä olisi kielteisiä vaikutuksia muiden yritysten oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

 2002/20/EY johdanto-osan 37 kappale

Joissain tapauksissa sähköisten viestintäverkkojen käyttöoikeutta koskevan valtuutusehdon poistaminen saattaa aiheuttaa vakavia vaikeuksia yhdelle tai useammalle yritykselle, jotka ovat hyötyneet kyseisestä ehdosta. Näissä tapauksissa komissio saattaa jäsenvaltion pyynnöstä antaa luvan muihin siirtymäjärjestelyihin.

 2002/20/EY johdanto-osan 38 kappale

Koska ehdotetun toiminnan tavoitteita, jotka ovat sähköistä viestintää koskevien sääntöjen sekä verkkojen ja palveluja koskevien valtuutusten ehtojen yhtenäistäminen ja yksinkertaistaminen, ei voida saavuttaa riittävällä tasolla jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

 2009/140/EY johdanto-osan 70 kappale

(54)Oikeuksien ja velvoitteiden muutoksia pidetään vähäisinä, kun ne ovat pääasiassa hallinnollisia, eivät vaikuta yleisvaltuutusten ja yksittäisten käyttöoikeuksien keskeiseen sisältöön eivätkä siten voi antaa muille yrityksille vastaavaa etua.

 2002/21/EY johdanto-osan 13 kappale (mukautettu)

 uusi

(55)Voidakseen hoitaa tehtäviään tehokkaasti kansallisten sääntelyviranomaisten  ja muiden toimivaltaisten viranomaisten  on kerättävä tietoja yrityksiltä.  Voi myös olla tarpeen kerätä  Ttällaisia tietoja saattaa olla tarpeen kerätä myös komission  tai yhteistyöelimen  puolesta, jotta se voi  ne voivat  täyttää yhteisön  unionin  lainsäädännön mukaiset velvollisuutensa. Tietojensaantipyyntöjen olisi oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saisi aiheuttaa kohtuutonta taakkaa yrityksille. Kansallisten sääntelyviranomaisten  ja muiden toimivaltaisten viranomaisten   keräämien tietojen olisi oltava yleisesti saatavilla, paitsi siltä osin kuin ne ovat luottamuksellisia tietojen julkista saatavuutta koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti ja jollei liikesalaisuuksia koskevasta yhteisön  unionin  ja kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu.

 2009/140/EY johdanto-osan 16 kappale

 uusi

(56)Sen varmistamiseksi, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat hoitaa sääntelytehtävänsä tehokkaasti, niiden keräämiin tietoihin pitäisi sisältyä kirjanpitotietoa vähittäismarkkinoista, jotka liittyvät sellaisiin tukkumarkkinoihin, joilla jollakin operaattorilla on huomattava markkinavoima ja joita kansallinen sääntelyviranomainen siten sääntelee. Näihin tietoihin tulisi sisältyä myös sellaista tietoa, jonka avulla kansallinen sääntelyviranomainen voi arvioida  käyttöä koskeviin oikeuksiin liitettyjen ehtojen noudattamista sekä  verkkotopologian suunniteltujen uudistusten tai muutosten mahdollisia vaikutuksia kilpailun kehittymiseen tai muiden osapuolten saataville asetettaviin tukkutuotteisiin.  Tiedot, jotka liittyvät radiotaajuuksien käyttöä koskevien kattavuusvelvoitteiden noudattamiseen, ovat olennaiset tärkeitä kansallisten sääntelyviranomaisten tekemien verkkojen käyttöönottoa koskevien maantieteellisten kartoitusten perinpohjaisuuden varmistamiseksi. Niiden olisi voitava tätä varten edellyttää, että tiedot esitetään paikallisella tasolla eriteltyinä sellaisella tarkkuudella, että niitä voidaan hyödyntää verkostoja koskevassa maantieteellisessä kartoituksessa.  

 2002/20/EY johdanto-osan 28 kappale (mukautettu)

 uusi

(57) Verkkojen ja   palvelujen tarjoajille sekä  ð toimivaltaisille ï  viranomaisille kuuluvien Rraportointi- ja tiedonantovelvollisuuksien asettaminen palvelujen tarjoajille saattaa aiheuttaa kohtuuttomasti työtä sekä kyseiselle yritykselle että  keventämiseksi  kansalliselle sääntelyviranomaiselle. Tämän vuoksi tällaisten velvollisuuksien olisi oltava oikeasuhteisia, objektiivisesti perusteltavissa ja rajoittua ehdottoman välttämättömään.  Olisi erityisesti vältettävä sitä, että toimivaltaiset viranomaiset ja yhteistyöelin pyytävät tietoja moneen otteeseen, kuten myös sitä että  Yyleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien kaikkien ehtojen täyttymisestä ei ole tarpeen vaatia  vaaditaan  selvitystä säännöllisesti ja järjestelmällisesti. Yrityksillä on oikeus tietää,  Yritysten olisi tiedettävä,  mihin tarkoituksiin niiltä edellytettäviä  pyydettäviä  tietoja käytetään  aiotaan käyttää . Tietojen toimittaminen ei saisi olla markkinoille pääsyn edellytys. Tilastollisia tarkoituksia varten sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajilta voidaan vaatia ilmoitus, jos ne lopettavat toimintansa.

 2002/20/EY johdanto-osan 29 kappale (mukautettu)

 uusi

(58)Tällä direktiivillä ei saisi olla vaikutusta jJäsenvaltioiden velvollisuuksiin toimittaa tietoja, jotka ovat tarpeen yhteisön  unionin  etujen valvomiseksi kansainvälisten sopimusten  nojalla  yhteydessä. Tämän direktiivin ei pitäisi liioin vaikuttaa  tai  sellaisen lainsäädännön, kuten kilpailulainsäädännön, mukaisiin raportointivelvollisuuksiin, joka ei koske erityisesti sähköisen viestinnän alaa,  ei pitäisi kohdistua vaikutuksia .

 2002/21/EY johdanto-osan 14 kappale (mukautettu)

 uusi

(59)Tietoja, joiden kansalliset sääntelyviranomaiset  toimivaltaiset viranomaiset  katsovat liikesalaisuuksia  ja henkilötietojen suojaa  koskevien kansallisten ja yhteisön  unionin  sääntöjen mukaisesti olevan luottamuksellisia, voidaan vaihtaa ainoastaan komission ja muiden kansallisten sääntelyviranomaisten  ja yhteistyöelimen  kanssa ja vain silloin kun se on ehdottoman välttämätöntä tämän direktiivin tai erityisdirektiivien säännösten soveltamiseksi. Vaihdettavat tiedot olisi rajattava tiedonvaihdon tarkoituksen kannalta merkityksellisiin ja oikeasuhteisiin tietoihin.

 uusi

(60)Koska sähköisten laajakaistaverkkojen kirjo kasvaa jatkuvasti teknologian, topologian, käytettyjen välineiden ja omistajuuden suhteen, sääntelyn perustana on oltava yksityiskohtaiset tiedot ja ennusteet verkkojen käyttöotosta, jotta se voisi olla tehokasta ja kohdistua niille alueille, joilla sitä tarvitaan. Tällaisiin tietohin olisi kuuluttava suunnitelmat, jotka koskevat sekä erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöottoa että merkittäviä parannuksia tai laajennuksia nykyisiin kupariverkkoihin tai muihin verkkoihin, jotka eivät välttämättä ole kaikilta osin suorituskyvyltään erittäin suuren kapasiteetin verkkoja vastaavia, kuten kuidun vetäminen jakomoon yhdistettynä vektoroinnin kaltaisiin aktiivisiin teknologioihin. Tietojen, jotka kansallisten sääntelyviranomaisten olisi kerättävä, yksityiskohtaisuus ja alueellinen tarkkuus olisi määriteltävä tietyn sääntelytavoitteen mukaan, ja niiden olisi oltava asianmukaiset tarkoitetun sääntelytavoitteen kannalta. Sen vuoksi kansalliset tilanteet huomioon ottaen alueellisten yksiköiden koot vaihtelevat jäsenvaltioittain sääntelytarpeiden ja paikallisten tietojen saatavuuden mukaan. Maantieteellisiä yksikköjä koskevan NUTS-nimikkeistön taso 3 ei useimmissa tapauksissa todennäköisesti ole riittävän pieni yksikkö. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tällaisia tehtäviä suorittaessaan otettava huomioon yhteistyöelimen parhaita käytäntöjä koskevat suuntaviivat, ja suuntaviivat perustuvat kokemuksiin, jotka kansalliset sääntelyviranomaiset ovat saaneet verkkojen käyttöönottoa koskevia maantieteellisiä kartoituksia laatiessaan. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi annettava loppukäyttäjien saataville välineitä palvelun laadun tarkastelemiseksi, jotta näiden tietämys saatavilla olevista liityntäpalveluista paranisi.

(61)Kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi tarkasti määriteltyjen digitaalisten katvealueiden osalta oltava mahdollisuus järjestää kiinnostuksenilmaisupyyntöjä kartoittaakseen sellaiset yritykset, jotka haluavat investoida erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin. Jotta investointiedellytykset olisivat ennustettavissa, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava jakaa sellaisten yritysten kanssa, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa ottaa käyttöön erittäin nopeita verkkoja, tietoa siitä, tehdäänkö tai aiotaanko asianomaisella alueella tehdä verkkojen parannuksia, mukaan lukien verkot, joiden latausnopeus on alle 100 Mbps.

 2002/21/EY johdanto-osan 15 kappale (mukautettu)

 uusi

(62)On tärkeää, että kansalliset sääntelyviranomaiset  ja muut toimivaltaiset viranomaiset  kuulevat ehdotettavien päätösten osalta kaikkia asianomaisia osapuolia,  antavat näille riittävästi aikaa huomautusten esittämiseen ottaen huomioon asian monitahoisuus  ja ottavat näiden näkemykset huomioon ennen lopullisen päätöksen tekemistä.Jotta kansallisilla päätöksillä ei olisi haittavaikutuksia yhtenäismarkkinoiden tai perustamissopimuksen muiden tavoitteiden kannalta, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi ilmoitettava tietyistä päätösehdotuksista myös komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille, jotta niillä olisi mahdollisuus antaa lausuntonsa. Kansallisten sääntelyviranomaisten on syytä kuulla asianomaisia osapuolia kaikista toimenpide-ehdotuksista, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tapaukset, joihin sovelletaan 6  24  ja 7  34  artiklassa tarkoitettuja menettelyjä, määritellään tässä direktiivissä ja erityisdirektiiveissä.

 2009/136/EY johdanto-osan 49 kappale (mukautettu)

(63)Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukainen kuulemismekanismi, jotta kuluttajien kuulemiseen nykyisin liittyvät puutteet voitaisiin poistaa ja kansalaisten edut voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon. Tällainen mekanismi voisi olla muodoltaan elin, joka tekisi kansallisesta sääntelyviranomaisesta ja palvelujen tarjoajista riippumattomia selvityksiä kuluttajiin liittyvistä kysymyksistä, kuten kuluttajakäyttäytymisestä ja palveluntarjoajan vaihtamiseen liittyvistä menettelyistä, ja joka toimisi avoimesti ja antaisi oman panoksensa nykyiseen sidosryhmien kuulemismenettelyyn. Lisäksi voitaisiin kehittää mekanismi asianmukaisen yhteistyön tekemiseksi asioissa, jotka liittyvät laillisen sisällön tukemiseen. Tällaisen mekanismin yhteydessä hyväksytyissä yhteistyömenettelyissä ei kuitenkaan pitäisi sallia internetin käytön järjestelmällistä valvontaa.

 2002/21/EY johdanto-osan 32 kappale (mukautettu)

 uusi

(64)Jos samassa jäsenvaltiossa toimivien yritysten välille syntyy tämän direktiivin tai erityisdirektiivien kattamilla aloilla riitaa, joka koskee esimerkiksi käyttöoikeus- ja yhteenliittämisvelvollisuuksia tai tilaajaluettelojen  loppukäyttäjäluettelojen  siirtämistapoja, riidan sen osapuolen, joka on käynyt neuvotteluja vilpittömässä mielessä, mutta ei ole päässyt tulokseen, olisi voitava pyytää kansallista sääntelyviranomaista ratkaisemaan riita. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava määrätä osapuolet noudattamaan tiettyä ratkaisua. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja yksittäisessä jäsenvaltiossa tarjoavien yritysten välisiä riita-asioita ratkaistessaan pyrittävä varmistamaan tämän direktiivin tai erityisdirektiivien mukaisten velvollisuuksien noudattaminen.

 2002/21/EY johdanto-osan 33 kappale (mukautettu)

 uusi

(65)Kansallisessa tai yhteisön  unionin  lainsäädännössä annettujen riitojenratkaisukeinojen lisäksi tarvitaan jomman kumman osapuolen pyynnöstä vireille pantava yksinkertainen menettely sellaisten rajat ylittävien riitojen ratkaisemiseksi, jotka ovat yksittäisen kansallisen sääntelyviranomaisen toimivallan ulkopuolella  jotka syntyvät sellaisten yritysten välille, jotka tarjoavat sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja eri jäsenvaltioissa tai joilla on valtuutus tarjota niitä .

 2009/140/EY johdanto-osan 50 kappale (mukautettu)

 uusi

(66)Yksi yhteistyöelimelle annettavista tärkeistä tehtävistä on rajat ylittäviä riitoja koskevien lausuntojen antaminen tarpeen vaatiessa. Kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi sen vuoksi  tällaisissa tapauksissa  ottaa yhteistyöelimen lausunnot  täysimääräisesti  huomioon  toimenpiteissään, joilla määrätään yritykselle velvollisuus tai ratkaistaan riita muulla tavoin .

 uusi

(67)Jos jäsenvaltioiden väliltä puuttuu koordinaatio niiden järjestäessä taajuuksien käyttöä omilla alueillaan, voi syntyä laajoja häiriöitä, jotka haittaavat vakavasti digitaalisten sisämarkkinoiden kehitystä. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet rajatylittävien haitallisten häiriöiden estämiseksi ja tehtävä keskenään sitä varten yhteistyötä. Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevälle ryhmälle olisi yhden tai useamman jäsenvaltion tai komission pyynnöstä annettava tehtäväksi tukea tarvittavaa rajatylittävää koordinointia. Joissakin tapauksissa voidaan radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän ehdottaman ratkaisun perusteella vaatia täytäntöönpanotoimenpiteitä rajatylittävien häiriöiden korjaamiseksi tai panna täytäntöön yhden tai kahden jäsenvaltion kahdenvälisissä neuvotteluissa aikaansaama koordinoitu ratkaisu.

(68)Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä on komission korkean tason neuvoa-antava ryhmä, joka perustettiin päätöksellä 2002/622/EY 48 . Ryhmän tarkoituksena on edistää sisämarkkinoiden kehittymistä ja tukea unionin tason radiotaajuuspolitiikan kehittämistä ottaen huomioon teknisten tekijöiden ohella myös taloudelliset, poliittiset, kulttuuriset, strategiset, terveyteen liittyvät ja sosiaaliset seikat sekä radiotaajuuksien käyttäjien monet mahdollisesti keskenään ristiriitaiset tarpeet siten, että varmistetaan tasapuolisuus, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus. Siinä olisi oltava sellaisten elinten johtajia, joilla on yleinen poliittinen vastuu strategisesta taajuuspolitiikasta. Sen tehtävänä on antaa komissiolle taajuupolitiikkaa koskevien strategisten tavoitteiden, prioriteettien ja etenemissuunnitelmien laadintaa koskevia tietoja. Tämän pitäisi lisätä entisestään taajuuspolitiikan näkyvyyttä EU:n eri politiikkojen aloilla ja auttaa varmistamaan alojen välistä yhtenäisyyttä kansallisella ja unionin tasolla. Sen olisi myös annettava neuvoja Euroopan parlamentille ja neuvostolle näiden pyynnöstä. Lisäksi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän olisi oltava foorumi, jossa koordinoidaan toimia, jotka jäsenvaltiot panevat täytäntöön tästä direktiivistä johtuvien radiotaajuuksiin liittyvien velvoitteiden täyttämiseksi. Sen olisi myös toimittava keskeisessä roolissa sisämarkkinoiden kannalta olennaisilla aloilla, joita ovat esimerkiksi rajatylittävä koordinointi tai standardisointi. Voidaan myös luoda teknisiä tai asiantuntijaryhmiä avustamaan täysistunnoissa, joissa jäsenvaltioiden ja komission johtotason edustajat hahmottelevat strategista politiikaa.

 2002/22/EY johdanto-osan 47 (mukautettu)

 uusi

(69)Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi kilpailuympäristö huomioiden otettava huomioon asiaan liittyvien tahojen, käyttäjät ja kuluttajat mukaan luettuina, näkemykset, kun ne käsittelevät loppukäyttäjien oikeuksiin liittyviä kysymyksiä.  Tuomioistuimen ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt voivat olla nopea ja kustannustehokas tapa, jolla loppukäyttäjät, erityisesti kuluttajat ja mikro- ja pienyritykset, voivat puolustaa oikeuksiaan.  Toimivien menettelyjen olisi oltava käytettävissä kuluttajien ja  Toimivat, syrjimättömät ja kohtuuhintaiset menettelyt   yleisesti saatavilla olevien  sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien kanssa esiintyvien kuluttajariitojen ratkaisua varten  viestintäpalveluja tarjoavien yritysten välisten riitojen käsittelyä varten  on jo varmistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/11/EU 49 siltä osin kuin on kyse asianomaisista sopimusriidoista ja kuluttajan asuinpaikka on unionissa ja yritys on sijoittautunut unioniin .  Koska monilla jäsenvaltioilla on riitojenratkaisumenettelyjä myös muille loppukäyttäjille, jotka ovat muita kuin kuluttajia ja joihin ei sovelleta direktiiviä 2013/11/EU, on järkevää säilyttää alakohtaiset riitojenratkaisumenettelyt sekä kuluttajia varten että, silloin kun jäsenvaltiot laajentavat niiden soveltamisalaa, muita loppukäyttäjiä, erityisesti mikro- ja pienyrityksiä varten.  Jäsenvaltioiden olisi otettava kaikilta osin huomioon tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista 30 päivänä maaliskuuta 1998 annettu komission suositus 98/257/EY 50 .  Ottaen huomioon kansallisten sääntelyviranomaisten laaja alakohtainen kokemus jäsenvaltioiden olisi sallittava kansallisen sääntelyviranomaisen toimia riitojenratkaisuelimenä kyseisessä viranomaisessa olevan erillisen elimen kautta, jolle ei pitäisi antaa mitään ohjeita. Tämän direktiivin mukaisiin riitojenratkaisumenettelyihin, joihin liittyy kuluttajia, olisi sovellettava direktiivin 2013/11/EU II luvussa säädettyjä edellytyksiä.  

 2009/140/EY johdanto-osan 72 kappale (mukautettu)

 uusi

(70)Kansallisten sääntelyviranomaisten  Toimivaltaisten viranomaisten  olisi voitava toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuden ehtojen noudattamisen valvomiseksi ja varmistamiseksi, valvoa yleisvaltuutuksen ja käyttöä koskevien oikeuksien ehtojen noudattamista ja varmistaa niiden noudattaminen  sekä erityisesti varmistaa taajuuksien tehokas käyttö ja palveluvelvoitteiden kattavuden ja laadun noudattaminen soveltamalla  mukaan luettuna valtuudet määrätä tehokkaita taloudellisia ja/tai hallinnollisia seuraamuksia  käyttöä koskevien oikeuksien kielto ja peruuttaminen mukaan lukien , jos ehtoja rikotaan.  Yritysten olisi annettava toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman tarkat ja täydelliset tiedot, jotta nämä voivat suorittaa valvontatehtävänsä. Jotta markkinoillepääsylle ei luotaisi esteitä erityisesti kilpailunvastaisen hamstrauksen kautta, jäsenvaltioiden taajuusoikeuksiin liittämien edellytysten valvontaa olisi parannettava, ja sääntelyviranomaista lukuun ottamatta kaikkien toimivaltaisten viranomaisten olisi osallistuttava siihen. Valvontaan olisi oikeuksien pitkän keston vastapainoksi sisällyttävä ”käytä tai menetä” -periaate. Tätä varten taajuuksien myyntiä ja vuokrausta olisi pidettävä keinoina, joilla varmistetaan, että oikeuksien alkuperäisen haltija käyttää oikeuksia tehokkaasti. Jotta voidaan varmistaa oikeusvarmuus silloin kun taajuuksien käyttämättä jättämisestä mahdollisesti johtuu seuraamuksia, olisi vahvistettava etukäteen käyttökynnykset muun muassa ajan sekä taajuuden määrän tai luonteen osalta. 

 2002/20/EY johdanto-osan 15 kappale (mukautettu)

(71)Yleisvaltuutukseen  Yleisvaltuutuksiin  ja erityisiin  yksittäisiin  käyttöoikeuksiin olisi liitettävä ainoastaan sellaisia ehtoja, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä yhteisön oikeuden ja kansallisen lainsäädännön yhteisön  ja unionin  oikeuden mukaisesti mukaisten vaatimusten ja velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi.

 2002/21/EY johdanto-osan 12 kappale (mukautettu)

 uusi

(72)Kaikilla osapuolilla, joita kansallisen sääntelyviranomaisen  toimivaltaisen viranomaisen  päätös koskee, olisi oltava oikeus hakea siihen muutosta elimeltä, joka on asian osapuolista riippumaton  sekä riippumaton ulkopuolisesta väliintulosta tai poliittisesta painostuksesta, joka voisi vaarantaa sen käsiteltäväksi tulevien asioiden riippumattoman arvioinnin . Tämä elin voi olla tuomioistuin. Lisäksi jokaisella yrityksellä, joka katsoo, että sen asennusoikeuksia koskevia hakemuksia ei ole käsitelty tässä direktiivissä vahvistettujen periaatteiden mukaisesti, olisi oltava oikeus hakea muutosta sellaisten päätösten osalta. Tällä muutoksenhakumenettelyllä ei vaikuteta  ei saa vaikuttaa  kansallisten tuomioistuinjärjestelmien toimivallan jakoon eikä rajoiteta  rajoittaa  kansallisen oikeuden mukaisia oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden oikeuksia.  Jäsenvaltioiden on joka tapauksessa varmistettava tällaisten päätösten tehokas tuomioistuinvalvonta. 

 2009/140/EY johdanto-osan 14 kappale

 uusi

(73)Oikeusvarmuuden takaamiseksi yrityksille muutoksenhakuelinten on hoidettava tehtävänsä tehokkaasti; etenkään muutoksenhakumenettelyjen ei tulisi kestää tarpeettoman kauan. Väliaikaistoimenpiteitä, joilla lykätään kansallisen sääntelyviranomaisen  toimivaltaisen viranomaisen  päätöksen vaikutuksia, olisi määrättävä vain kiireellisissä tapauksissa sen estämiseksi, että toimenpiteitä pyytävälle osapuolelle aiheutuu vakavaa ja peruuttamatonta haittaa, ja jos intressien tasapaino sitä edellyttää.

 2009/140/EY johdanto-osan 15 kappale (mukautettu)

 uusi

(74)Tavoissa, joilla muutoksenhakuelimet soveltavat väliaikaistoimenpiteitä kansallisten sääntelyviranomaisten päätösten soveltamisen keskeyttämiseksi, on ilmennyt huomattavia eroja. Jotta lähestymistavan yhdenmukaisuutta voitaisiin parantaa, olisi sovellettava yhteistä normia yhteisön  unionin  oikeuskäytännön mukaisesti. Muutoksenhakuelinten olisi myös voitava pyytää yhteistyöelimen julkaisemaa saatavissa olevaa tietoa. Kun otetaan huomioon muutoksenhaun merkitys sääntelyjärjestelmän kokonaistoiminnan kannalta, olisi luotava mekanismi, jolla kerätään tietoa muutoksenhauista ja kansallisten sääntelyviranomaisten  toimivaltaisten viranomaisten  tekemistä keskeytyspäätöksistä kaikissa jäsenvaltioissa ja jolla näistä tiedoista raportoidaan komissiolle  ja yhteistyöelimelle .  Kyseisellä mekanismilla olisi varmistettava, että komisiso tai yhteistyöelin voi saada jäsenvaltioilta päätösten ja tuomioiden tekstit tietokannan kehittämistä varten. 

 2002/21/EY johdanto-osan 15 kappale (mukautettu)

 uusi

(75)Komissiolla olisi oltava mahdollisuus viestintäkomiteaa kuultuaan  yhteistyöelimen lausunnon mahdollisimman tarkkaan huomioon otettuaan  vaatia kansallista sääntelyviranomaista perumaan toimenpide-ehdotuksen silloin, kun se koskee merkityksellisten markkinoiden määrittelemistä tai päättämistä siitä, onko yrityksillä huomattava markkinavoima, ja kun tällaiset päätökset loisivat esteen yhtenäismarkkinoiden toiminnalle tai eivät olisi yhteensopivia yhteisön  unionin  lainsäädännön ja erityisesti niiden poliittisten tavoitteiden kanssa, joihin kansallisten sääntelyviranomaisten olisi pyrittävä. Tämä menettely ei rajoita ilmoitusmenettelyä, josta säädetään direktiivissä 98/34/EY2015/1535/EU eikä perustamissopimuksen mukaisia komission oikeuksia ryhtyä toimenpiteisiin tapauksissa, joissa yhteisön  unionin  lainsäädäntöä rikotaan.

 2009/140/EY johdanto-osan 17 kappale (mukautettu)

(76)Direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 6  Tämän direktiivin 24  artiklassa säädetty kansallinen kuuleminen olisi suoritettava ennen kyseisen  tämän  direktiivin 7  34  ja 7a  35  artiklassa säädettyä yhteisön  unionin  kuulemista, jotta yhteisön kuulemisessa voitaisiin huomioida asiaan liittyvien tahojen näkemykset. Lisäksi toista yhteisön  unionin  kuulemista ei tarvittaisi, jos kansallisen kuulemisen tulokset saavat aikaan toimenpide-ehdotuksen muuttamisen.

 2009/140/EY johdanto-osan 20 kappale (mukautettu)

(77)On tärkeää, että sääntelyjärjestelmän täytäntöönpano on nopeaa. Kun komissio on tehnyt päätöksen, jolla kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan perumaan suunniteltu toimenpide, kansallisen sääntelyviranomaisen on toimitettava komissiolle muutettu toimenpide-ehdotus. Komissiolle direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7  34  artiklan mukaisesti toimitettavalle ilmoitukselle muutetusta toimenpide-ehdotuksesta olisi säädettävä määräaika, jotta markkinatoimijat tietäisivät markkinoiden tarkastelun keston ja jotta oikeusvarmuutta voitaisiin lisätä.

 2009/140/EY johdanto-osan 19 kappale (mukautettu)

 uusi

(78)Yhteisön  Unionin  mekanismi, jonka avulla komissio voi vaatia kansallisia sääntelyviranomaisia perumaan markkinoiden määrittelyä ja huomattavan markkinavoiman omaavien operaattoreiden määrittämistä varten suunniteltuja toimia, on yhdenmukaistanut huomattavasti lähestymistapaa niiden olosuhteiden määrittämiseen, joissa voidaan soveltaa ennakkosääntelyä, ja niiden, joissa operaattorit ovat tällaisen sääntelyn kohteena. Komission suorittama markkinoiden valvonta ja erityisesti dDirektiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7  ja 7a  artiklan menettelystä  menettelyistä  saadut kokemukset ovat osoittaneet, että epäjohdonmukaisuudet kansallisten sääntelyviranomaisten tavoissa soveltaa korjaavia toimia, jopa samankaltaisissa markkinaolosuhteissa, voisivat heikentää  heikentävät  sähköisen viestinnän sisämarkkinoita. Sen vuoksi komission  ja yhteistyöelimen  voi osallistua  olisi osallistuttava   omilla vastuualueillaan  sen varmistamiseen, että korjaavia toimia sovelletaan entistä yhtenäisemmin, antamalla kansallisten sääntelyviranomaisten hyväksymiä toimenpide-ehdotuksia  hyväksymiin toimenpide-ehdotuksiin  koskevia suosituksia.  Lisäksi komission olisi voitava vaatia kansallista sääntelyviranomaista perumaan toimenpiteideluonnos, jos yhteistyöelin on yhtä mieltä komission kanssa.  Kansallisten sääntelyviranomaisten markkina-analyysiä koskevan asiantuntemuksen hyödyntämiseksi komission olisi kuultava yhteistyöelintä ennen päätöksen tekemistä ja/tai suosituksen antamista.

 2009/140/EY johdanto-osan 21 kappale (mukautettu)

(79)Ottaen huomioon yhteisön  unionin  kuulemismekanismin lyhyet määräajat komissiolle olisi siirrettävä toimivalta hyväksyä suosituksia ja/tai suuntaviivoja niiden menettelyjen yksinkertaistamiseksi, joilla vaihdetaan tietoja komission ja kansallisten sääntelyviranomaisten välillä esimerkiksi tapauksissa, jotka koskevat vakaita markkinoita tai vähäisiä muutoksia aiemmin ilmoitettuihin ehdotuksiin. Komissiolle olisi myös siirrettävä toimivalta ottaa käyttöön ilmoitusta koskeva vapautus menettelyjen yksinkertaistamiseksi tietyissä tapauksissa.

 2002/21/EY johdanto-osan 37 kappale (mukautettu)

 uusi

(80)Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi toimittava keskenään  sekä yhteistyöelimen   ja komission kanssa yhteistyössä avoimesti, jotta varmistetaan tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännösten yhdenmukainen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä yhteistyö voi tapahtua muun muassa viestintäkomiteassa ja eurooppalaisista sääntelyelimistä koostuvassa työryhmässä. Jäsenvaltioiden olisi päätettävä, mitkä elimet ovat tässä direktiivissä ja erityisdirektiiveissä tarkoitettuja kansallisia sääntelyviranomaisia.

 2009/140/EY johdanto-osan 18

(81)Kansallisten sääntelyviranomaisten harkintavalta on tarpeen sovittaa yhteen yhdenmukaisten sääntelykäytäntöjen kehittämisen ja sääntelyjärjestelmän yhdenmukaisen soveltamisen kanssa, jotta sisämarkkinoiden kehittämistä ja toteuttamista voitaisiin edistää tehokkaasti. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi sen vuoksi tuettava komission ja yhteistyöelimen sisämarkkinatoimia.

 2002/21/EY johdanto-osan 38 kappale

(82)Toimenpiteet, jotka voivat vahingoittaa jäsenvaltioiden välistä kauppaa, ovat toimenpiteitä, joilla saattaa olla suoraa tai epäsuoraa, tosiasiallista tai mahdollista vaikutusta jäsenvaltioiden välisen kaupan muotoihin niin, että ne saattavat muodostaa esteitä yhtenäismarkkinoille. Ne käsittävät myös toimenpiteet, joilla on merkittävä vaikutus muiden jäsenvaltioiden palveluntarjoajiin tai -käyttäjiin, ja joihin kuuluvat muun muassa toimenpiteet, jotka vaikuttavat kuluttajahintoihin muissa jäsenvaltioissa, toimenpiteet, jotka vaikuttavat toiseen jäsenvaltioon sijoittuneen yrityksen kykyyn tarjota sähköisiä viestintäpalveluja, ja erityisesti toimenpiteet, jotka vaikuttavat mahdollisuuteen tarjota valtioiden rajat ylittäviä palveluja, sekä toimenpiteet, jotka vaikuttavat markkinoidenrakenteeseen ja markkinoille pääsyyn heijastuen siten muiden jäsenvaltioiden yrityksiin.

 2009/140/EY johdanto-osan 6 kappale (mukautettu)

(83)Tarkastellessaan  tämän direktiivin  puitedirektiivin ja erityisdirektiivien toimivuutta komission olisi markkinoiden kehityksen perusteella sekä kilpailutilanne ja kuluttajansuoja huomioon ottaen arvioitava, tarvitaanko direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 8–13 a artiklan ja direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 17 artiklan säännöksiä alakohtaisesta ennakkosääntelystä edelleen, vai olisiko näitä säännöksiä muutettava tai olisiko ne kumottava.

 2002/21/EY johdanto-osan 40

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 51 mukaisesti.

 uusi

(84)Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi yleisen taloudellisen kokemuksensa, markkinatuntemuksensa sekä arviointiensa puolueettomien ja teknisten ominaisuuksien perusteella määriteltävä valintamenettelyjen yksityiskohdat ja taajuuksien käyttöä koskeviin oikeuksiin liitettävät ehdot, jotka eniten vaikuttavat markkinaolosuhteisiin ja kilpailutilanteeseen, mukaan lukien pääsyä ja laajentumista koskevat edellytykset, jotta varmistetaan johdonmukaisuus kyseisten viranomaisten muiden markkinoiden sääntelyyn liittyvien tehtävien kanssa. Tämä käsittää esimerkiksi taajuuden taloudellisen arvioinnin muuttujat tämän direktiivin mukaisesti, sääntelyyn ja markkinoiden muokkaamiseen liittyvien toimenpiteiden yksilöimisen, kuten taajuuskattojen käyttö, taajuuksien varaaminen tai tukkutason käyttöoikeuksia koskevien velvoitteiden määrääminen, tai keinot määritellä käyttöä koskeviin oikeuksiin liittyvät kattavuusedellytykset. Tällaisten elementtien yhdenmukaisempaa käyttöä ja määrittelyä voitaisiin edistää koordinointimekanismilla, jossa yhteistyöelin, komissio ja muiden jäsenvaltioiden kansalliset sääntelyviranomaiset tarkastelevat toimenpideluonnoksia samanaikaisesti kansallisen julkisen kuulemisen kanssa ennen kuin jokin jäsenvaltio myöntää käyttöä koskevia oikeuksia. Kansallisen sääntelyviranomaisen määrittelemä toimenpide voi olla ainoastaan sellaisen laajemman kansallisen toimenpiteen alatoimenpide, joka voi laajemmin koostua radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien jakamisesta, myymisestä ja vuokraamisesta, kestosta, uusimisesta tai muuttamisesta taikka valintamenettelystä tai käyttöä koskeviin oikeuksiin liittyvistä edellytyksistä. Sen vuoksi kansalliset sääntelyviranomaiset voivat antaa toimenpideluonnoksesta ilmoittaessaan tietoa muista kansallisista toimenpideluonnoksista, jotka liittyvät asianomaiseen valintamenettelyyn radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien rajoittamiseksi ja jotka eivät kuulu vertaisarviointimekanismin piiriin.

 2002/20/EY johdanto-osan 24 kappale

(85)Jos radiotaajuuksien yhdenmukaisesta jakamisesta tietyille yrityksille on sovittu Euroopan tasolla, jäsenvaltioiden olisi tarkasti noudatettava tällaisia sopimuksia myöntäessään radiotaajuuksien käyttöoikeuksia kansallisesta taajuussuunnitelmasta.

 uusi

(86)Jäsenvaltioita olisi kannustettava harkitsemaan yhteistä valtuutusta myöntäessään käyttöä koskevia oikeuksia silloin kun odotettu käyttö kattaa rajatylittävät tilanteet.

 2009/140/EY johdanto-osan 58

(87)Komission direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 1940 artiklan 1 kohdan nojalla tekemissä päätöksissä olisi rajoituttava sääntelyn periaatteisiin, lähestymistapoihin ja menetelmiin. Selvyyden vuoksi niiden ei pitäisi sisältää yksityiskohtaisia määräyksiä asioista, joiden on yleensä kuvastettava kansallisia olosuhteita, eikä niissä pitäisi kieltää vaihtoehtoisia lähestymistapoja, joiden voidaan kohtuudella odottaa olevan vaikutukseltaan vastaavia. Tällaisten päätösten olisi oltava oikeasuhteisia, eikä niiden pitäisi vaikuttaa kansallisten sääntelyviranomaisten tekemiin päätöksiin, jotka eivät muodosta estettä sisämarkkinoille. 

 2002/21/EY johdanto-osan 29 kappale (mukautettu)

(88)Yhteisö  Unioni  ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet standardeihin sekä televerkkojen ja -palvelujen sääntelyyn liittyviä sitoumuksia Maailman kauppajärjestössä (WTO).

 2002/21/EY johdanto-osan 30 kappale (mukautettu)

(89)Standardoinnin olisi jatkossakin oltava pääasiassa markkinalähtöistä. Tietyissä tapauksissa saattaa kuitenkin olla tarpeen edellyttää, että yhteisön  unionin  tasolla noudatetaan tiettyjä standardeja yhteentoimivuuden varmistamiseksi yhtenäismarkkinoilla. Kansallisella tasolla jäsenvaltioihin sovelletaan direktiivin 98/34/EY 2015/1535/EU säännöksiä. Televisiosignaalien lähetystä koskevien standardien käytöstä 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/47/EY 52  ei ole säädetty tietyn digitaalitelevisiolähetysten siirtojärjestelmän käytöstä tai näitä lähetyksiä koskevista palveluvaatimuksista. Eurooppalaiset yritykset ovat kehittäneet digitaalisia televisio-lähetyksiä käsittelevässä DVB-työryhmässä (Digital Video Broadcasting Group) joukon televisiolähetysten siirtojärjestelmiä, jotka Euroopan telealan standardointilaitos (European Telecommunications Standards Institute, ETSI) on standardoinut ja joista on tullut kansainvälisen teleliiton (International Telecommunications Union, ITU) suosituksia. Ennen kuin kyseisten standardien pakollisesta soveltamisesta tehdään päätös, olisi järjestettävä perusteellinen julkinen kuuleminen. Tämän direktiivin mukaisilla standardointimenettelyillä ei rajoiteta direktiivin 1999/5/EY, tietyllä jännitealueella toimivia sähkölaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 19 helmikuuta 1973 annetun neuvoston direktiivin 73/23/ETY 53 eikä sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä toukokuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/336/ETY 54  radiopäätelaitedirektiivin 2014/53/EU, matalajännitedirektiivin 2014/35/EU ja sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan direktiivin 2014/30/EU säännösten soveltamista.  

 2002/21/EY johdanto-osan 31 kappale

Interaktiivisten digitaalitelevisiopalveluiden ja parannettujen digitaalisten televisiolaitteiden yhteentoimivuutta kuluttajan tasolla olisi tuettava, jotta voidaan varmistaa vapaa tiedonkulku, tiedotusvälineiden moniarvoisuus ja kulttuurillinen monimuotoisuus. Kuluttajien olisi voitava lähetystavasta riippumatta vastaanottaa kaikkia interaktiivisia digitaalitelevisiopalveluita, ottaen huomioon teknologisen puolueettomuuden, tulevan teknisen kehityksen, tarpeen edistää digitaalisten televisiopalvelujen liikkeelle lähtöä ja markkinoilla vallitsevan digitaalisten televisiopalvelujen kilpailutilanteen. Interaktiivisten digitaalitelevisiojärjestelmien tarjoajien olisi pyrittävä toteuttamaan avoin sovellusrajapinta (Application Program Interface, API), joka on eurooppalaisen standardointijärjestön hyväksymien standardien tai vaatimusten mukainen. Siirtymistä olemassa olevista sovellusrajapinnoista uuteen avoimeen sovellusrajapintaan olisi tuettava, ja se olisi järjestettävä esimerkiksi markkinoiden kaikkien asianomaisten osapuolten välisten yhteisymmärryspöytäkirjojen avulla. Avoin sovellusrajapinta lisää yhteentoimivuutta, eli interaktiivisen sisällön siirrettävyyttä siirtomekanismien välillä ja tämän sisällön täyttä toimivuutta parannetuissa digitaalisissa televisiolaitteissa. Olisi kuitenkin otettava huomioon tarve olla estämättä vastaanottolaitteiston toimintaa ja suojella sitä ilkivaltaisilta hyökkäyksiltä, kuten viruksilta.

 uusi

(90)Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tai molempien tarjoajilta olisi vaadittava toimenpiteitä niiden verkkojen ja palvelujen turvallisuuden varmistamiseksi. Kyseisillä toimenpiteillä olisi voitava varmistaa verkkojen ja palvelujen riskiin suhteutettu turvallisuustaso, ottaen huomioon uusin tekniikka. Turvallisuustoimenpiteissä olisi otettava huomioon vähintään kaikki seuraavien seikkojen asiaankuuluvat näkökohdat: verkkojen ja laitteiden turvallisuuden osalta: fyysinen turvallisuus ja ympäristön turvallisuus, toimitusvarmuus, verkkoihin pääsyn valvonta sekä verkkojen eheys; poikkeamien käsittelyn osalta: poikkeamien käsittelymenettelyt, poikkeamien havaitsemisvalmius, poikkeamista raportoiminen ja tiedottaminen; liiketoiminnan jatkuvuuden hallinnan osalta: palvelun jatkuvuutta koskeva strategia ja varautumissuunnitelmat; seurannan, tarkastusten ja testausten osalta: seuranta- ja lokinpitomenettelyt, varautumissuunnitelmien läpiviennit, verkkojen ja palvelujen testaus, turvallisuusarvioinnit ja vaatimustenmukaisuuden seuranta; sekä kansainvälisten standardien noudattaminen.

(91)Koska henkilöiden välisten numeroista riippumattomien viestintäpalvelujen merkitys kasvaa jatkuvasti, on tarpeen varmistaa, että myös niihin sovelletaan asianmukaisia turvallisuusvaatimuksia niiden erityisen luonteen ja taloudellisen merkityksen mukaisesti. Tällaisten palvelujen tarjoajien olisi sen vuoksi varmistettava turvallisuuden taso, joka on oikeassa suhteessa niiden tarjoamien sähköisten viestintäpalvelujen turvallisuuteen kohdistuvan riskin suuruuteen. Koska henkilöiden välisten numeroista riippumattomien viestintäpalvelujen tarjoajat eivät tosiasiallisesti valvo signaalien siirtoa verkoissa, tällaisten palvelujen riskitasoa voidaan joiltakin osin pitää perinteisiä sähköisiä viestintäpalveluja alhaisempana. Sen vuoksi henkilöiden välisten numeroista riippumattomien viestintäpalvelujen turvallisuusvaatimusten olisi oltava kevyemmät silloin kun se on asiaankuuluvien turvallisuusriskien arvioinnin nojalla perusteltua. Tältä osin tarjoajien olisi voitava päättää toimenpiteistä, joiden ne katsovat olevan asianmukaisia palvelujensa turvallisuuteen kohdistuvien riskien hallitsemiseksi. Samaa lähestymistapaa olisi sovellettava soveltuvin osin henkilöiden välisiin numeroita käyttäviin viestintäpalveluihin, jotka eivät tosiasiallisesti valvo signaalien siirtoa.

(92)Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että yleisten viestintäverkkojen eheys ja turvallisuus säilyy. Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) olisi myötävaikutettava sähköisen viestinnän tietoturvan parantumiseen muun muassa tarjoamalla asiantuntemustaan ja neuvontaa sekä edistämällä tiedonvaihtoa hyvistä käytännöistä. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat keinot suorittaa tehtävänsä, mukaan lukien toimivalta saada riittävät tiedot arvioidakseen verkkojen ja palvelujen turvallisuuden tason. Niillä olisi myös oltava toimivalta vaatia seikkaperäiset ja luotettavat tiedot turvallisuuden vaarantumistilanteista, joilla on ollut huomattavia vaikutuksia verkkojen tai palvelujen toimintaan. Niiden olisi tarvittaessa saatava apua direktiivin 2016/1148/EU 55 9 artiklan nojalla perustetuilta CSIRT-toimijoilta (Computer Security Incident Response Team). CSIRT-toimijoita voidaan erityisesti pyytää antamaan toimivaltaisille viranomaisille tietoa riskeistä ja vaarantumistilanteista, jotka vaikuttavat yleisiin viestintäverkkoihin ja -palveluihin, sekä suosittelemaan, miten niitä olisi käsiteltävä.

(93)Silloin kun sähköisen viestinnän tarjonta perustuu julkisiin resursseihin, joihin sovelletaan erityisvaltuutusta, jäsenvaltiot voivat antaa sen myöntämisen osalta toimivaltaiselle viranomaiselle oikeuden määrätä maksuja kyseisten resurssien optimaalisen käytön varmistamiseksi tässä direktiivissä säädettyjä menettelyjä noudattaen. Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti jäsenvaltiot eivät voi periä verkkojen ja sähköisen viestinnän tarjonnan yhteydessä muita maksuja kuin tässä direktiivissä säädetyt. Tätä varten jäsenvaltioilla olisi oltava johdonmukainen lähestymistapa kyseisten maksujen vahvistamiseen, jotta sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjoaville yrityksille ei aiheutuisi perusteetonta taloudellista taakkaa, joka liittyy yleisvaltuutusmenettelyyn tai käyttöä koskeviin oikeuksiin.

ê 2002/20/EC johdanto-osan 32 kappale (mukautettu)

ð uusi

(94)ð Resurssien mahdollisimman tehokkaan käytön turvaamiseksi maksuissa olisi otettava huomioon kyseessä olevien markkinoiden taloudellinen ja tekninen tilanne sekä mahdolliset muut niiden arvoon merkittävästi vaikuttavat tekijät. Lisäksi maksut olisi määritettävä siten, että ne mahdollistavat innovaatiot verkkojen ja palvelujen tarjonnassa sekä kilpailun markkinoilla. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että käyttöä koskevista oikeuksista perittävät maksut määritetään siten, että voidaan varmistaa aiheelliset suojatoimet sen varalta, että tuloksena olisi maksujen vääristyminen tulojen maksimointipyrkimysten, kilpailusääntöjen vastaisten tarjousten tai muun vastaavan toiminnan vuoksi. ï. Hallinnollisten maksujen lisäksi radiotaajuuksien ja numeroiden käytöstä voidaan periä käyttömaksuja niiden mahdollisimman tehokkaan käytön varmistamiseksi. Tällaiset käyttömaksut eivät saisi hidastaa innovatiivisten palvelujen ja kilpailun kehittymistä markkinoilla. Tällä direktiivillä ei säännellä niitä tarkoituksia, joihin käyttöoikeuksista Ö käyttöä koskevista oikeuksista Õ ð ja järjestelmien asennusoikeuksista ï saatavia maksuja käytetään. Näitä maksuja voidaan käyttää esimerkiksi kansallisten sääntelyviranomaisten ð ja toimivaltaisten viranomaisten ï sellaisen toiminnan rahoittamiseen, jota ei voida kattaa hallinnollisin maksuin. Jos käytetään kilpailuun perustuvaa tai vertailevaa valintamenettelyä ja jos radiotaajuuksien käyttöoikeusmaksut muodostuvat kokonaan tai osittain kertamaksusta, maksujärjestelyssä olisi varmistettava, etteivät tällaiset maksut käytännössä johda siihen, että valinta tapahtuu perusteilla, jotka eivät liity radiotaajuuksien mahdollisimman tehokasta käyttöä koskevaan tavoitteeseen. Komissio voi julkistaa säännöllisesti vertailututkimuksia ð ja tarvittaessa muita ohjeita ï , jotka koskevat parhaita käytäntöjä radiotaajuuksien ja numeroiden jakamisessa tai asennusoikeuksien myöntämisessä.

ò uusi

(95)Koska radiotaajuuksien käyttöä koskevista oikeuksista perittävien maksujen tavoitteena on varmistaa taajuuksien mahdollisimman tehokas käyttö, ne voivat vaikuttaa tällaisten oikeuksien hakemista ja radiotaajuuksien käyttöönottoa koskeviin päätöksiin. Kun jäsenvaltiot vahvistavat rajahintoja mahdollisimman tehokkaan käytön turvaamiseen tarvittavan vähimmäisarvon määrittämiseksi, niiden olisi tämän vuoksi varmistettava, että tällaiset hinnat vastaavat käytettävästä valintamenettelystä riippumatta myös lisäkustannuksia, joita aiheutuu toimintapoliittisten tavoitteiden edistämiseen liittyvien valtuutusehtojen täyttämisestä, joka ei olisi kohtuudella mahdollista tavanomaisten kaupallisten vaatimusten mukaisesti. Tällaisia ovat esimerkiksi alueellisen kattavuuden ehdot. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon myös kyseisten markkinoiden kilpailutilanne.

(96)Radiotaajuuksien optimaalinen käyttö edellyttää asianmukaisten verkkojen ja niiden liitännäistoimintojen saatavuutta. Siksi radiotaajuuksien käyttöä ja järjestelmien asentamista koskevista oikeuksista perittävissä maksuissa olisi otettava huomioon tarve helpottaa infrastruktuurin jatkuvaa kehittämistä resurssien käytön tehostamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi säädettävä radiotaajuuksien käyttöä koskeviin oikeuksiin liittyvien maksujärjestelyjen linkittämisestä resurssien tosiasialliseen saatavuuteen tavalla, joka helpottaa kehittämiseen tarvittavia investointeja. Nämä järjestelyt olisi täsmennettävä puolueettomasti, avoimesti, oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi ennen radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien myöntämismenettelyjen aloittamista.

 2002/21/EY johdanto-osan 22 kappale

(97) Olisi varmistettava, että on olemassa nopeita, syrjimättömiä ja avoimia menettelyjä järjestelmien asennusoikeuksien myöntämiseksi, jotta oikeudenmukaisen ja tehokkaan kilpailun edellytykset voivat täyttyä. Tällä direktiivillä ei rajoiteta omaisuuden pakkolunastusta tai käyttöä koskevia kansallisia säännöksiä, omistusoikeuden normaalia käyttöä ja hyödyntämistä, julkisten tietojen normaalia käyttöä eikä puuttumattomuuden periaatetta omistusoikeusjärjestelmiä koskevien jäsenvaltioiden sääntöjen osalta.

 2009/140/EY johdanto-osan 42 kappale

(98)Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjoaville yrityksille myönnettävät luvat käyttää julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevaa omaisuutta ovat keskeisiä tekijöitä sähköisten viestintäverkkojen tai uusien verkkoelementtien perustamiselle. Asennusoikeuksien myöntämiseen liittyvien menettelyjen tarpeeton monimutkaisuus ja hitaus voivat siten muodostaa huomattavia esteitä kilpailun kehittymiselle. Tämän johdosta pitäisi yksinkertaistaa tapaa, jolla valtuutetut yritykset hankkivat asennusoikeuksia. Kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi kyetä koordinoimaan asennusoikeuksia ja saattamaan merkityksellistä tietoa saataville verkkosivuilleen.

 2009/140/EY johdanto-osan 43 kappale (mukautettu)

 uusi

(99)On tarpeen lujittaa jäsenvaltioiden valtuuksia suhteessa asennusoikeuksien haltijoihin, jotta varmistetaan uuden verkon käyttöönotto tai kehittäminen oikeudenmukaisella, tehokkaalla ja ympäristön kannalta vastuullisella tavalla ja riippumatta siitä, onko huomattavan markkinavoiman omaavalla operaattorilla velvoite myöntää oman sähköisen viestintäverkkonsa käyttöoikeutta. Järjestelmien yhteiskäytön parantaminen voi merkittävästi parantaa kilpailua ja alentaa yleisiä taloudellisia ja ympäristökustannuksia, joita yrityksille koituu sähköisen viestintäinfrastruktuurin, erityisesti uusien käyttöverkkojen, käyttöönotosta  sekä edistää kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden suojelun tai kaupunkisuunnitteluun ja maankäytön suunnittelun tavoitteiden toteuttamista . Kansallisilla sääntelyviranomaisilla  Toimivaltaisilla  viranomaisilla olisi oltava toimivalta vaatia, että  yritykset, jotka ovat hyötyneet oikeuksista asentaa järjestelmiä  julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen, asennettavien järjestelmien oikeudenhaltijat myöntävät järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäyttömahdollisuuden (fyysinen rinnakkain sijoittaminen mukaan luettuna)  erityisillä alueilla, joilla yhteiskäyttö tällaisten yleistä etua koskevien syiden vuoksi on tarpeen,   infrastruktuuri-investointien ja innovaatioiden edistämiseksi sellaisen asianmukaisen julkisen kuulemisvaiheen jälkeen, jonka aikana kaikille asianomaisille osapuolille olisi annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä.  Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos pohjamaa on erittäin kuormittunut tai on ylitettävä luonnollinen este.  Tällaiset yhteiskäyttö- ja yhteensovittamisjärjestelyt voivat sisältää sääntöjä, jotka koskevat järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäytöstä aiheutuvien kustannusten jakamista, ja niillä olisi varmistettava riskinoton asianmukainen palkitseminen asianomaisten yritysten kesken. Kansallisten sääntelyviranomaisten  Toimivaltaisten viranomaisten  pitäisi erityisesti pystyä määräämään sellaisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen kuten kaapelikanavien, tyhjien putkien, mastojen, kaapelikaivojen, jakomojen, antennien, tornien ja muiden tukirakennelmien, rakennusten tai rakennusten sisääntulojen yhteiskäytöstä sekä yhdyskuntarakentamisen paremmasta koordinoinnista  ympäristöön tai muuhun yleistä etua koskevaan alaan liittyvistä syistä . Sen sijaan kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi laatia säännöt järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäytöstä aiheutuvien kustannusten jakamisesta sen varmistamiseksi, että kyseiset yritykset saavat niille aiheutuvasta riskistä asianmukaisen korvauksen  . Direktiivissä 2014/61/EU säädetyt velvollisuudet huomioon ottaen  Ttoimivaltaisten viranomaisten, erityisesti paikallisviranomaisten, olisi myös vahvistettava yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa julkisia töitä sekä muita asianmukaisia julkisia järjestelmiä tai omaisuutta koskevat asianmukaiset koordinointimenettelyt, joihin voi kuulua menettelyjä sen varmistamiseksi, että asianomaiset osapuolet saavat tietoja asianmukaisista julkisista järjestelmistä tai omaisuudesta ja käynnissä olevista tai suunnitelluista julkisista töistä, että heille ilmoitetaan hyvissä ajoin kyseisistä töistä ja että yhteiskäyttöä helpotetaan mahdollisimman suuressa määrin.

 2002/21/EY johdanto-osan 23 kappale

 uusi

Järjestelmien yhteiskäyttö voi olla hyvä ratkaisu kaupunkisuunnittelun, kansanterveyden tai ympäristönsuojelun kannalta, ja kansallisten sääntelyviranomaisten olisi rohkaistava sitä vapaaehtoisten sopimusten pohjalta. Jos yrityksillä ei ole käytettävissä toteutettavissa olevia vaihtoehtoja, järjestelmien tai omaisuuden pakollinen yhteiskäyttö saattaa olla asianmukainen ratkaisu. Se kattaa muun muassa: Siihen sisältyy muun muassa fyysinen rinnakkain sijoittaminen ja kaapelikanavien, rakennusten, mastojen, antennien tai antennijärjestelmien yhteiskäyttö. Järjestelmien tai omaisuuden pakollista yhteiskäyttöä tulisi vaatia yrityksiltä vain perusteellisen julkisen kuulemisen jälkeen.

 2002/21/EY johdanto-osan 24 kappale

 uusi

(100)Silloin kun matkapuhelinoperaattorien edellytetään ympäristösyistä käyttävän yhteisiä torneja tai mastoja, tällainen pakollinen yhteiskäyttö voi johtaa kullekin operaattorille myönnettyjen enimmäissiirtotehojen pienentämiseen kansanterveyteen liittyvistä syistä, ja tämä voi vuorostaan pakottaa operaattorit asentamaan lisää siirtoasemia maanlaajuisen kattavuuden varmistamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi pyrittävä sovittamaan yhteen asiaan liittyvät ympäristö- ja kansanterveyskysymykset, ottaen asianmukaisesti huomioon neuvoston suosituksessa N:o 1999/519/EY esitetty varovainen lähestymistapa. 

 2002/20/EY johdanto-osan 29 kappale

Tällä direktiivillä ei saisi olla vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuksiin toimittaa tietoja, jotka ovat tarpeen yhteisön etujen valvomiseksi kansainvälisten sopimusten yhteydessä. Tämän direktiivin ei pitäisi liioin vaikuttaa sellaisen lainsäädännön, kuten kilpailulainsäädännön, mukaisiin raportointivelvollisuuksiin, joka ei koske erityisesti sähköisen viestinnän alaa.

 2002/21/EY johdanto-osan 19 kappale (mukautettu)

 uusi

(101)Radiotaajuudet  ovat rajallinen julkinen voimavara, jolla on huomattavaa julkista arvoa ja markkina-arvoa.   Ne ovat  olennainen tekijä radioviestintään perustuvissa sähköisissä viestintäpalveluissa  viestintäverkoissa ja -palveluissa  , ja silloin kun taajuudet liittyvät tällaisiin  verkkoihin ja  palveluihin, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varattava taajuudet ja jaettava ne  tehokkaasti  käyttäjille toimiaan säätelevien yhdenmukaistettujen tavoitteiden ja periaatteiden sekä puolueettomien, selkeiden ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti ottaen huomioon taajuuksien käyttöön liittyvät demokraattiset, sosiaaliset, kielelliset ja kulttuuriset etunäkökohdat. On tärkeää, että radiotaajuuksien varaamista ja jakamista hallinnoidaan mahdollisimman tehokkaasti. Radiotaajuuksien siirtäminen voi olla toimiva tapa tehostaa niiden käyttöä, kunhan on toteutettu riittävät varotoimenpiteet yleisen edun turvaamiseksi ja varsinkin tällaisen siirtämisen avoimuuden ja viranomaisvalvonnan varmistamiseksi. Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös) 56 luodaan puitteet radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamiselle, ja tämän direktiivin mukaisesti toteutettavissa toimissa olisi pyrittävä helpottamaan mainitun päätöksen nojalla toteutettavia toimia.

 2009/140/EY johdanto-osan 25 kappale (mukautettu)

 uusi

(102)Yhteisön  Unionin  radiotaajuuspolitiikka ei saisi rajoittaa yhteisön  unionin  tasolla tai kansallisella tasolla yhteisön  unionin  oikeuden mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä, joilla pyritään yleisen edun mukaisiin, erityisesti sisällön sääntelyyn sekä audiovisuaali- ja viestintäalan politiikkaan liittyviin tavoitteisiin, eikä jäsenvaltioiden oikeutta järjestää ja käyttää radiotaajuuksiaan yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden ja puolustuksen tarkoituksiin. Koska taajuuksien käyttö puolustusvoimien ja muun kansallisen turvallisuuden tarkoituksiin vaikuttaa taajuuksien saatavuuteen sisämarkkinoilla, radiotaajuuspolitiikassa olisi otettava huomioon kaikki unionin politiikan alat ja näkökohdat ja niiden tarpeet tasapainoisesti ja jäsenvaltioiden oikeuksia kunnioittaen. 

 uusi

(103)Yhteyksien kaikenkattavan saatavuuden varmistaminen kussakin jäsenvaltiossa on välttämätöntä talouden ja yhteiskunnan kehittymiselle, julkiseen elämään osallistumiselle ja sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ylläpitämiselle. Liitettävyyden tullessa erottamattomaksi osaksi eurooppalaista yhteiskuntaa ja hyvinvointia EU:n laajuinen kattavuus olisi toteutettava siten, että jäsenvaltiot asettavat aiheellisia kattavuusvaatimuksia, jotka olisi mukautettava kulloinkin kyseeseen tulevaan alueeseen ja joista aiheutuvat rasitteet olisi kohtuullistettava siten, että ne eivät estä palveluntarjoajia ottamasta ratkaisuja käyttöön. Koko alueen kattaminen ja yhteydet kautta kaikkien jäsenvaltioiden olisi maksimoitava ja varmistettava mahdollisimman luotettaviksi siten, että voidaan edistää palveluja ja sovelluksia, kuten verkkoyhteyksin varustetut autot ja sähköiset terveyspalvelut, sekä rajojen sisällä että niiden yli. Sen vuoksi toimivaltaisten viranomaisten suorittama kattavuusvelvoitteiden soveltaminen olisi koordinoitava unionin tasolla, jotta voidaan parantaa sääntelyvarmuutta sekä turvata oikeasuhteinen ja tasapuolinen yhteyksien saavutettavuus kaikille kansalaisille. Kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen tällainen koordinointi olisi rajoitettava koskemaan yleisiä perusteita, kuten väestötiheyttä tai topografisia ja topologisia tekijöitä, joita käytetään kattavuusvelvoitteiden määrittämiseen ja mittaamiseen.

(104)Tarvetta varmistaa, että kansalaiset eivät altistu sähkömagneettisille kentille siinä määrin, että siitä olisi haittaa kansanterveydelle, olisi käsiteltävä yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa ja ottaen erityisesti huomioon neuvoston suosituksessa N:o 1999/519/EY 57 esitetyn varovaisen lähestymistavan, jotta voidaan varmistaa käyttöönottoedellytysten yhdenmukaisuus.

(105) Taajuuksien yhdenmukaistaminen ja koordinointi sekä laitteita koskeva sääntely, jota tuetaan standardoinnilla, ovat toisiaan täydentäviä ja niitä on koordinoitava läheisesti, jotta niiden yhteiset tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaasti radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän tuella. Euroopan telehallintojen neuvottelukunnan radiotaajuuspäätöksen mukaisten toimeksiantojen sekä standardointielimille, kuten Euroopan telealan standardointilaitokselle, tehtyjen – myös radiovastaanotinten parametrejä koskevien – standardisointipyyntöjen sisällön ja ajoituksen koordinoinnin pitäisi helpottaa tulevaisuuden järjestelmien käyttöönottoa, tukea taajuuksien yhteiskäyttömahdollisuuksia ja varmistaa taajuuksien tehokas hallinnointi.

(106)Yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien kysyntä ei ole samanlainen unionin kaikissa osissa. Jos yhdenmukaistetulle taajuuskaistalle ei ole alueellista tai kansallista kysyntää, jäsenvaltiot voisivat poikkeuksellisesti sallia taajuuskaistan vaihtoehtoisen käytön, jos kysynnän puuttuminen on jatkuvaa ja edellyttäen, että vaihtoehtoinen käyttö ei rajoita muiden jäsenvaltioiden kyseisen taajuuskaistan yhdenmukaistettua käyttämistä ja että se päättyy heti, kun yhdenmukaistetulle käytölle ilmenee kysyntää.

 

 2009/140/EY johdanto-osan 34 kappale (mukautettu)

 uusi

(107)Taajuuksien hallinnoinnin ja taajuuksien käyttömahdollisuuksien joustavuutta olisi parannettava  joustavuus on saavutettu  teknologiasta ja palvelusta riippumattomien valtuutusten kautta, jotta  ja niiden ansiosta  taajuuksien käyttäjät voisivat valita parhaat teknologiat ja palvelut käytettäväksi kansallisissa radiotaajuussuunnitelmissa  unionin  yhteisön oikeuden mukaisesti sähköisille viestintäpalveluille avoimiksi julistetuilla taajuusalueilla, jäljempänä teknologia- ja palveluriippumattomuuden periaatteet. Teknologioihin ja palveluihin olisi sovellettava hallintopäätöksiin perustuvaa lähestymistapaa  vain  , kun kyseessä on yleinen etu, ja tällainen lähestymistapa olisi perusteltava selkeästi ja sitä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen.

 2009/140/EY johdanto-osan 35 kappale (mukautettu)

(108)Teknologiariippumattomuuden periaatteen rajoitusten olisi oltava asianmukaisia ja ne olisi perusteltava tarpeella välttää haitallisia häiriöitä esimerkiksi määräämällä läheterajoituksia ja tehotasoja, varmistaa kansanterveyden suojelu rajoittamalla yleisön altistumista sähkömagneettisille kentille, varmistaa palvelujen moitteeton toiminta palvelun asianmukaisella teknisellä tasolla, varmistaa taajuuksien asianmukainen yhteiskäyttö erityisesti silloin, kun käyttöön tarvitaan pelkkä yleisvaltuutus, turvattava taajuuksien tehokas käyttö tai saavuttaa yleisen edun mukainen tavoite yhteisön  unionin  lainsäädännön mukaisesti.

 2009/140/EY johdanto-osan 36 ja 37 kappale (mukautettu)

(109)Taajuuksien käyttäjien olisi voitava vapaasti valita palvelut, joita ne haluavat tarjota Ö taajuuksilla Õ , noudattaen siirtymäkauden määräyksiä, joilla ratkaistaan aikaisemmin hankittuihin oikeuksiin liittyvät kysymykset. Toisaalta olisi sallittava toimenpiteitä, jotka edellyttävät erityisen palvelun tarjoamista selkeästi määriteltyjen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten elämän turvallisuuden takaamiseksi, sosiaalisen, alueellisen ja maantieteellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi tai taajuuksien tehottoman käytön torjumiseksi, ja ne pitäisi sallia silloin kun se on tarpeen ja oikeasuhteista. Näihin tavoitteisiin pitäisi sisältyä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistäminen yhteisön  unionin  oikeuden mukaisesti jäsenvaltioiden määrittelemällä tavalla. Lukuun ottamatta tilanteita, joissa on taattava elämän turvallisuus  ihmishengen turvaaminen  tai poikkeuksellisesti saavutettava jäsenvaltioiden yhteisön  unionin  oikeuden mukaisesti määrittelemiä muita yleisen edun mukaisia tavoitteita, poikkeukset eivät saisi johtaa tietyille palveluille varattuun yksinomaiseen käyttöön vaan näille palveluille pitäisi pikemminkin myöntää etuoikeus siten, että muutkin palvelut tai teknologiat voivat mahdollisuuksien mukaan toimia samalla taajuusalueella. Jäsenvaltioilla on toimivalta määritellä kaikkien sellaisten poikkeusten soveltamisala ja luonne, jotka liittyvät kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistämiseen.

 2009/140/EY johdanto-osan 38 kappale

(110)Koska taajuuksien varaaminen tiettyjä teknologioita tai palveluja varten on poikkeus teknologia- ja palveluriippumattomuuden periaatteista ja vähentää vapautta valita tarjottava palvelu tai käytettävä teknologia, tällaisia taajuuksien varauksia koskevien ehdotusten osalta olisi noudatettava avoimuutta ja niistä pitäisi järjestää julkinen kuuleminen.

 uusi

(111)Jos jäsenvaltio poikkeustapauksessa päättää yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden tai kansanterveyden vuoksi rajoittaa vapautta tarjota sähköisiä viestintäpalveluja ja -verkkoja, sen on ilmoitettava syyt tällaiselle rajoittamiselle.

 2009/140/EY johdanto-osan 31 kappale

 uusi

(112)Radiotaajuuksia olisi hallinnoitava siten, että vältetään haitalliset häiriöt. Haitallisten häiriöiden peruskäsite olisikin määriteltävä asianmukaisella tavalla sen varmistamiseksi, että sääntelytoimet rajoittuvat vain siihen, mikä on tarpeen tällaisten häiriöiden poistamiseksi.,  ottaen huomioon myös sen, että verkon ja loppukäyttäjien laitteissa on tarpeen käyttää häiriönsietokykyistä vastaanotinteknologiaa.  Liikenteeseen liittyy vahvasti rajat ylittävä piirre, ja sen digitalisointi aiheuttaa haasteita. Kulkuvälineistä (metro, linja- ja henkilöautot, kuorma-autot, junat jne.) on tulossa entistä itsenäisempiä ja verkkoyhteyksiä hyödyntäviä, ja niiden liikkuminen kansallisten rajojen yli on helpottunut EU:n sisämarkkinoilla. Luotettavalla viestinnällä ja haitallisten häiriöiden välttämisellä on ratkaiseva merkittä kulkuneuvojen ja niissä olevien viestintäjärjestelmien turvalliselle ja hyvälle toiminnalle. ï 

 uusi

(113)Koska taajuuksien kysyntä kasvaa ja uudet sovellukset ja teknologiat edellyttävät joustavampaa taajuuksien käyttöoikeutta ja käyttöä, jäsenvaltioiden olisi edistettävä taajuuksien yhteiskäyttöä määrittelemällä soveltuvimmat valtuutusjärjestelyt kullekin hahmotelmalle sekä niille asianmukaiset ja läpinäkyvät säännöt ja ehdot. Taajuuksien yhteiskäyttö auttaa paremmin varmistamaan niiden tehokkaan ja toimivan käytön siten, että useat toisistaan riippumattomat käyttäjät tai laitteet voivat saada käyttöoikeuden samaan taajuuskaistaan erilaisilla oikeudellisilla järjestelyillä taajuuksien lisäresurssien käyttöön saamiseksi, käytön tehostamiseksi ja uusien käyttäjien taajuuksien käyttöoikeuksien saamisen helpottamiseksi. Yhteiskäyttö voi perustua yleisvaltuutuksiin tai lupavapaaseen käyttöön, jolloin useat käyttäjät voivat tietyin yhteiskäyttöedellytyksin saada käyttöoikeuden samoihin taajuuksiin ja käyttää niitä eri maantieteellisillä alueilla tai eri aikoina. Se voi myös perustua yksittäisiin käyttöä koskeviin oikeuksiin esimerkiksi luvanvaraisen yhteiskäytön järjestelyillä, joiden mukaan kaikki käyttäjät (sekä nykyiset että uudet) sopivat yhteiskäytön ehdoista ja edellytyksistä toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa siten, että voidaan taata radiolähetysten vähimmäislaatu. Kun jäsenvaltiot sallivat yhteiskäytön erilaisilla valtuutusjärjestelyillä, niiden ei pitäisi asettaa tällaiselle käytölle merkittävästi toisistaan poikkeavia kestoaikoja eri valtuutusjärjestelmissä.

(114)Ennakoitavuuden turvaamiseksi sekä oikeusvarmuuden ja investointivakauden säilyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi vahvistettava ennalta aiheelliset perusteet, joilla määritetään oikeudenhaltijoiden tehokkaan taajuuksien käytön tavoitteiden noudattaminen pantaessa täytäntöön yksittäisiin käyttöä koskeviin oikeuksiin ja yleisvaltuutuksiin liitettyjä edellytyksiä. Osapuolien, joita asia koskee, olisi voitava osallistua tällaisten edellytysten määrittämiseen, ja niille olisi tiedotettava avoimesti, miten niille asetettujen velvollisuuksien noudattamista arvioidaan.

(115)Teknologisten innovaatioiden merkitys huomioon ottaen jäsenvaltioiden pitäisi voida antaa taajuuksien käyttöä koskevia oikeuksia koetarkoituksiin erityisin rajoituksin ja ehdoin, jotka on tiukasti perusteltu tällaisten oikeuksien kokeellisella luonteella.

(116)Verkkoinfrastruktuurin ja joissakin tapauksissa taajuuksien yhteiskäyttö voi mahdollistaa radiotaajuuksien tehokkaamman ja toimivamman käytön ja turvata verkkojen nopean kehittämisen etenkin harvaan asutuilla alueilla. Kun toimivaltaiset viranomaiset määrittelevät radiotaajuuksien käyttöä koskeviin oikeuksiin liitettäviä ehtoja, niiden olisi myös harkittava sellaisten yritysten välisiä yhteiskäytön tai koordinoinnin muotojen valtuuttamista, joiden tarkoituksena on turvata taajuuksien tehokas ja toimiva käyttö tai kattavuusvelvollisuuksien noudattaminen kilpailulainsäädännön periaatteiden mukaisesti.

(117)Markkinaedellytykset sekä markkinatoimijoiden merkitys ja lukumäärä voivat olla erilaisia eri jäsenvaltioissa. Vaikka tarve ja mahdollisuus liittää radiotaajuuksien käyttöä koskeviin oikeuksiin ehtoja voivat riippua kansallisista erityispiirteistä, jotka olisi otettava asianmukaisesti huomioon, yksityiskohtaiset säännöt velvollisuuksien soveltamisesta olisi sovitettava yhteen EU:n tasolla komission täytäntöönpanotoimenpiteillä, joilla varmistetaan yhdenmukainen lähestymistapa vastaaviin haasteisiin kaikkialla EU:ssa.

 2002/20/EY johdanto-osan 12 ja 13 kappale (mukautettu)

 uusi

(118)Käyttöä koskevien oikeuksien myöntämistä koskevat palvelu- ja teknologianeutraaliuden vaatimukset yhdessä oikeuksien siirtämistä yritysten välillä koskevan mahdollisuuden kanssa tukee vapautta ja keinoja toimittaa sähköisiä viestintäpalveluja yleisölle ja näin ollen myös helpottaa yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamista.  Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta siihen, jaetaanko radiotaajuudet suoraan sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajille vai yksiköille, jotka käyttävät näitä verkkoja tai palveluja. Tällaisia yksikköjä voivat olla radio- tai televisio-ohjelmien sisällöntuottajat. Rajoittamatta niitä erityisperusteita tai -menettelyjä, joita jäsenvaltiot ovat omaksuneet radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien myöntämiseen radio- tai televisio-ohjelmien sisältöpalvelujen tarjoajille yleistä etua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisön oikeuden mukaisesti, radiotaajuuksien jakamismenettelyn olisi kaikissa tapauksissa oltava puolueetonta, avointa, syrjimätöntä ja oikeasuhteista. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti perustamissopimuksen 49 artiklassa taattuja oikeuksia koskevien kansallisten rajoitusten on oltava objektiivisesti perusteltavissa ja oikeasuhteisia eikä niissä saada ylittää sitä, mikä on tarpeen jäsenvaltioiden määrittelemien, yleistä etua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisön oikeuden mukaisesti. Vastuun radiotaajuuden käyttöä koskevaan oikeuteen liittyvien ehtojen ja yleisvaltuutukseen liittyvien asiaankuuluvien ehtojen noudattamisesta olisi aina oltava yrityksellä, jolle radiotaajuuden käyttöä koskeva oikeus on myönnetty. Lähetystoiminnan harjoittajille asetetut tietyt velvollisuudet audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamiseksi voivat vaatia erityisten perusteiden ja menettelyjen käyttöä taajuuksien käyttöä koskevia oikeuksia myönnettäessä jäsenvaltioiden unionin lainsäädännön mukaisesti asettaman yleistä etua koskevan erityistavoitteen saavuttamiseksi.   Tällaisen oikeuden myöntämismenettelyn olisi kuitenkin kaikissa tapauksissa oltava puolueetonta, avointa, syrjimätöntä ja oikeasuhteista. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti perussopimuksen 56 artiklassa taattuja oikeuksia koskevien kansallisten rajoitusten on oltava objektiivisesti perusteltavissa ja oikeasuhteisia eikä niissä saada ylittää sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi.   Lisäksi taajuuksia ei pitäisi myöntää ilman avointa menettelyä muusta syystä kuin sen yleistä etua koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, jota varten ne on myönnetty. Tällaisessa tapauksessa osapuolille, joita asia koskee, olisi annettava mahdollisuus kommentoida asiaa kohtuullisen ajan kuluessa.  Jäsenvaltioident voivat  olisi  osana radiotaajuuden käyttöä koskevien oikeuksien myöntämiseen liittyvää hakumenettelyä tarkistettavaa, pystyykö hakija noudattamaan näihin oikeuksiin liittyviä  liitettäviä  ehtoja. Nämä ehdot olisi otettava huomioon kelpoisuusvaatimuksissa, jotka asetetaan puolueettomin, avoimin, oikeasuhteisin ja syrjimättömin perustein ennen tarjouskilpailuun perustuvan valintamenettelyn aloittamista.  Tätä varten  Näiden vaatimusten soveltamiseksi  hakijaa voidaan pyytää toimittamaan tarvittavat tiedot todistaakseen pystyvänsä noudattamaan näitä ehtoja. Jos tällaisia tietoja ei toimiteta, radiotaajuuden käyttöä koskevia oikeuksia koskeva hakemus voidaan hylätä.

 uusi

(119)Jäsenvaltioiden olisi ennen oikeuden myöntämistä vaadittava ainoastaan niiden seikkojen tarkistamista, jotka hakija voi tavanomaista huolellisuutta noudattaen kohtuudella osoittaa, ottaen asianmukaisesti huomioon radiotaajuuksien, jotka ovat rajallinen julkinen voimavara, merkittävä yleinen ja markkina-arvo. Tämä ei rajoita mahdollisuutta tarkistaa myöhemmin kelpoisuusvaatimusten täyttyminen esimerkiksi välitavoitteiden avulla, jos vaatimuksia ei ole alussa pystytty kohtuudella täyttämään. Radiotaajuuksien tehokkaan ja toimivan käytön turvaamiseksi jäsenvaltioiden ei pitäisi myöntää oikeuksia, jos niiden tekemässä tarkastelussa käy ilmi, että hakija ei kykene noudattamaan ehtoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta helpottaa kokeellista käyttöä, joka on ajallisesti rajoitettu. Taajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien käyttöä koskevien valtuutuksien riittävän pitkän keston pitäisi lisätä verkon nopeampaa käyttöönottoa edistävien investointien ennakoitavuutta ja parempia palveluja sekä vakautta taajuuksien kaupan ja vuokrauksen tukemiseksi. Ellei taajuuksien käyttöön ole valtuutettu määräämättömäksi ajaksi, kestossa olisi otettava huomioon tavoitteet ja sen olisi oltava riittävän pitkä kattamaan tehdyt investoinnit. Vaikka pitkä kesto voi turvata investointien ennakoitavuuden, radiotaajuuksien tehokkaan ja toimivan käytön turvaamiseksi tarvitaan myös sellaisia toimenpiteitä kuten toimivaltaisen viranomaiset valtuudet muuttaa käyttöä koskevaa oikeutta tai peruuttaa se, jos oikeuksiin liitettyjä ehtoja ei ole noudatettu. Niillä voidaan ehkäistä radiotaajuuksien epäasianmukaista kasautumista ja tukea parempaa joustoa taajuusresurssien jakamisessa. Vuotuisten maksujen käytön lisääminen on myös keino varmistaa oikeudenhaltijan suorittama radiotaajuuden käytön jatkuva arviointi.

(120)Kun toimivaltaiset viranomaiset päättävät, uusitaanko jo myönnettyjä radiotaajuuksien käyttöä koskevia oikeuksia, niiden olisi otettava huomioon, missä määrin uusiminen edistäisi sääntelykehyksen tavoitteiden ja muiden kansallisen tai unionin lainsäädännön tavoitteiden saavuttamista. Tällaisen päätöksen tekemisessä olisi sovellettava avointa, syrjimätöntä ja läpinäkyvää menettelyä, ja sen olisi perustuttava tarkasteluun siitä, miten kyseisiin oikeuksiin liitetyt ehdot on täytetty. Jäsenvaltioiden olisi käyttöä koskevien oikeuksien uusimistarvetta arvioidessaan tarkasteltava jo annettujen oikeuksien jatkamisen vaikutuksia kilpailuun, suhteessa mahdolliseen käytön tehostamiseen taikka uusien innovatiivisten käyttötapojen löytämiseen siinä tapauksessa, että laajuuskaista avattaisiin uusille käyttäjille. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tältä osin päättää myös sallia vain rajoitetun pidennyksen vakiintuneen käytön vakavan keskeytymisen estämiseksi. Sen lisäksi, että päätösten siitä, jatketaanko ennen tämän direktiivin soveltamisen alkamista annettuja oikeuksia, on noudatettava jo sovellettavia sääntöjä, jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että ne eivät vaaranna tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamista.

(121)Olemassa olevia oikeuksia uusiessaan jäsenvaltioiden olisi oikeuksien uusimistarpeen arvioinnin yhteydessä tarkasteltava niihin liittyviä maksuja varmistaakseen, että niillä edistetään edelleenkin parasta mahdollista käyttöä, ottaen huomioon muun muassa se, missä vaiheessa markkinoiden ja teknologian kehitys on. Oikeusvarmuuden vuoksi olemassa oleviin maksuihin tehtävien tarkistusten on syytä perustua samoihin periaatteisiin, joita sovelletaan uusien käyttöä koskevien oikeuksien myöntämiseen.

(122)Radiotaajuuksien tehokas hallinnointi voidaan varmistaa helpottamalla jo osoitettujen taajuuksien jatkuvaa tehokasta käyttöä. Jotta voidaan turvata oikeusvarmuus oikeudenhaltijoille, käyttöä koskevien oikeuksien uusimismahdollisuutta olisi tarkasteltava asianmukaisella aikavälillä ennen kyseisten oikeuksien voimassaolon päättymistä. Resurssihallinnan jatkuvuuden turvaamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tarkastella tällaisia kysymyksiä niin omasta aloitteestaan kuin sen tahon pyynnöstä, jolle oikeudet on osoitettu. Käyttöä koskevan oikeuden uusimista ei voida tehdä vastoin kyseisen tahon tahtoa.

 2009/140/EY johdanto-osan 39 kappale (mukautettu)

 uusi

(123)Taajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien siirtäminen voi olla toimiva keino tehostaa niiden käyttöä.  Joustavuuden ja tehokkuuden nimissä  ja jotta mahdollistetaan taajuuksien arvon määräytyminen markkinoiden mukaan, jäsenvaltioiden olisi oletusarvoisesti annettava  kansalliset sääntelyviranomaiset voivat antaa taajuuksien käyttäjien myös vapaasti siirtää tai vuokrata käyttöä koskevia oikeuksiaan kolmansille osapuolille  yksinkertaisella menettelyllä sekä noudattaen kilpailusääntöjä ja ehtoja, joita tällaisiin oikeuksiin on liitetty, vastuullisten kansallisten sääntelyviranomaisten valvonnassa  . Tämä mahdollistaisi taajuuksien arvon määräytymisen markkinoiden mukaan. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuudet varmistaa taajuuksien tehokas käyttö, joten niiden  Tällaisen siirtämisen tai vuokraamisen helpottamiseksi ja sillä edellytyksellä, että noudatetaan radiotaajuuspäätöksen mukaisesti hyväksyttyjä yhdenmukaistamistoimenpiteitä, jäsenvaltioiden  pitäisi  myös  toimia sen varmistamiseksi, että kaupankäynti ei johda kilpailun vääristymiseen siten, että taajuuksia jää käyttämättä  ottaa käsiteltäväksi pyyntöjä, jotka koskevat taajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien jakamista osiin tai erottelemista ja käytön ehtojen uudelleentarkastelua  .

 uusi

(124)Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi päätettävä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on edistää kilpailua radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien myöntämisen tai uusimisen yhteydessä, koska niillä on tarvittava taloudellinen ja tekninen ja markkinoiden tuntemus. Taajuuksien osoittamisen ehdot voivat vaikuttaa kilpailutilanteeseen sähköisen viestinnän markkinoilla sekä markkinoillepääsyn edellytyksiin. Taajuuksien rajoitettu käyttöoikeus erityisesti silloin kun niitä on niukasti saatavilla voi estää tai haitata investointeja, verkon käyttöön saamista, uusien palvelujen tai sovellusten tarjoamista, innovaatioita ja kilpailua. Uudet käyttöä koskevat oikeudet, myös siirrolla tai vuokrauksella saadut, ja taajuuksien käyttöä koskevien uusien joustavien perusteiden käyttöönotto voivat myös vaikuttaa kilpailuun. Eräillä edellytyksillä, jotka on tarkoitettu kilpailun edistämiseen, voi epäsopivasti sovellettuina olla muita vaikutuksia: esimerkiksi taajuuksien ylärajat ja varaukset voivat luoda keinotekoista niukkuutta, tukkutason käyttöoikeusvelvollisuudet voivat aiheettomasti rajoittaa liiketoimintamalleja markkinavoiman puuttuessa ja siirtojen rajoittaminen voi haitata jälkimarkkinoiden kehittymistä. Sen vuoksi tällaisten ehtojen asettaminen edellyttää yhdenmukaista ja puolueetonta kilpailutestausta, jota olisi sovellettava johdonmukaisesti. Tällaisten toimenpiteiden käytön olisi sen vuoksi perustuttava kansallisten sääntelyviranomaisten suorittamaan perusteelliseen ja puolueettomaan arviointiin markkinoista ja niiden kilpailuedellytyksistä.

(125)Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausuntojen perusteella yhteinen määräaika, joka mahdollistaa radiotaajuuspäätöksen mukaisesti yhdenmukaistetun kaistan käytön, voi olla tarpeen, jotta voidaan välttää häiriöt raja-alueilla ja hyötyä laitemarkkinoihin ja erittäin suuren kapasiteetin sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen käyttöönottoon liittyvien teknisten yhdenmukaistamistoimenpiteiden kaikista eduista. Tämän kehyksen tavoitteiden toteutumisen edistämiseksi ja koordinoinnin helpottamiseksi tällaiset yhteiset määräajat olisi vahvistettava komission täytäntöönpanopäätöksillä.

 2002/20/EY johdanto-osan 21 ja 22 kappale (mukautettu)

 uusi

(126)Jos radiotaajuuskaistan kysyntä tietyllä taajuusalueella ylittää saatavilla olevien taajuuksien määrän  ja jäsenvaltio päättää sen vuoksi, että radiotaajuuksien käyttöä koskevia oikeuksia on rajoitettava  , tällaisten taajuuksien  oikeuksien myöntämisessä  jakamisessa käyttäjille olisi noudatettava  sovellettava  tarkoituksenmukaisia ja avoimia menettelyjä, jotta voidaan välttää syrjintä ja varmistaa näiden niukkojen voimavarojen mahdollisimman tehokas käyttö. Tällaisen rajoituksen olisi oltava perusteltu ja oikeasuhteinen ja sen olisi perustuttava markkinaedellytysten huolelliseen arviointiin, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon yleiset edut käyttäjille sekä kansallisten markkinoiden ja sisämarkkinoiden tavoitteet. Mahdollisen rajoittamismenettelyn tavoitteet olisi määriteltävä ennakolta selvästi. Soveltuvinta valintamenettelyä harkitessaan ja unionin tasolla toteutettuja koordinointitoimenpiteitä noudattaen jäsenvaltioiden olisi hyvissä ajoin ja avoimesti kuultava kaikkia osapuolia, joita asia koskee, menettelyn perusteista, tavoitteista ja edellytyksistä.  Jäsenvaltiot voivat käyttää muun muassa tarjouskilpailuun perustuvia tai vertailevia valintamenettelyjä radiotaajuuksien sekä  tai  taloudellisesti poikkeuksellisen arvokkaiden numeroiden jakamiseksi. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi kyseisiä järjestelmiä hallinnoidessaan otettava huomioon 8 artiklan säännökset   tämän direktiivin tavoitteet  . Jos jäsenvaltio katsoo, että taajuuskaistalle voidaan antaa lisää oikeuksia, sen olisi aloitettava tätä koskeva prosessi. 

 2002/20/EY johdanto-osan 23 kappale

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarjouskilpailuun perustuvia tai vertailevia valintamenettelyjä koskevia perusteita vahvistaessaan varmistettava, että direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklan tavoitteet täyttyvät. Näin ollen ei olisi tämän direktiivin säännösten vastaista, jos puolueettomien, syrjimättömien ja oikeasuhteisten valintaperusteiden soveltaminen kilpailun kehittymisen edistämiseksi sulkisi tietyt yritykset määrättyä radiotaajuutta koskevan, tarjouskilpailuun perustuvan tai vertailevan valintamenettelyn ulkopuolelle. Jäsenvaltio voi katsoa, että taajuuskaistalle voi antaa lisää oikeuksia. Tällaisessa tapauksessa sen olisi aloitettava prosessi tällaisten oikeuksien antamiseksi.

 uusi

(127)Radiotaajuuksien kysyntä samoin kuin loppukäyttäjien langattoman laajakaistakapasiteetin kysyntä ovat kasvaneet massiivisesti, ja se edellyttää ratkaisuja, jotka mahdollistavat vaihtoehtoiset, täydentävät ja taajuuksia tehokkaammin käyttävät järjestelmät, mukaan lukien langattoman yhteyden mahdollistavat matalatehoiset ja lyhyellä kantamalla toimivat järjestelmät kuten langattomat lähiverkot (RLAN) ja matalatehoisten piensoluliityntäpisteiden verkot. Tällaiset täydentävät langattomat liityntäjärjestelmät, erityisesti yleisesti saatavilla olevat langattomien lähiverkkojen liityntäpisteet, parantavat loppukäyttäjien internetyhteyksiä ja matkaviestinoperaattorien mahdollisuuksia purkaa mobiililiikennekuormaa verkoistaan. Langattomien lähiverkkojen liityntäpisteet käyttävät yhdenmukaistettuja radiotaajuuksia ilman yksittäistä valtuutusta tai käyttöä koskevaa oikeutta. Suurinta osaa RLAN-liityntäpisteistä ovat tähän mennessä hyödyntäneet yksityiset käyttäjät kiinteiden laajakaistaliittymiensä paikallisena langattomana jatkeena. Loppukäyttäjiä ei pitäisi estää jakamasta oman internetliittymänsä kapasiteetin rajoissa RLAN-liityntäpisteensä käyttöoikeutta muiden kanssa, jotta voidaan lisätä saatavilla olevien liityntäpisteiden määrää erityisesti tiheään asutuilla alueilla, maksimoida langaton tiedonsiirtokapasiteetti taajuuksien jälleenkäytön ansiosta ja muodostaa kustannustehokas täydentävä langaton laajakaistaverkkoinfrastruktuuri, joka olisi muiden loppukäyttäjien käytettävissä. Sen vuoksi RLAN-liityntäpisteiden käyttöönottoa ja yhteenkytkemistä koskevat tarpeettomat rajoitukset olisi niin ikään poistettava. Viranomaisten tai julkisen palvelun tarjoajien, jotka käyttävät RLAN-liityntäpisteitä tiloissaan henkilöstönsä, vierailijoiden tai asiakkaiden tarpeisiin, esimerkiksi helpottaakseen sähköisen hallinnon palvelujen käyttöä tai tiedon saamista julkisesta liikenteestä tai tieliikenteen tilanteesta, voisivat myös tarjota tällaisiin liityntäpisteisiin käyttöoikeuden yleisesti kansalaisille oheispalveluna palveluihin, joita ne tarjoavat yleisölle tiloissaan, jos se on sallittua kilpailua ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen mukaisesti. Lisäksi palveluntarjoajalta, joka tarjoaa tällaista paikallista käyttöoikeutta sähköisen viestinnän verkkoihin yksityistiloissa tai yksityistilojen lähellä tai rajoitetulla julkisella alueella muussa kuin kaupallisessa tarkoituksena tai sellaisen toisen toiminnan oheispalveluna, joka ei edellytä tällaista käyttöoikeutta (kuten langattoman lähiverkon hotspot-liityntäpisteiden antaminen muun kaupallisen toiminnan asiakkaille tai yleisölle kyseisellä alueella), voidaan edellyttää radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien yleisvaltuutuksien noudattamista, mutta niihin ei pitäisi soveltaa ehtoja tai vaatimuksia, joita on liitetty yleisvaltuutuksiin, joita sovelletaan yleisesti saatavilla olevien viestintäverkkojen tai palvelujen tarjoajiin taikka loppukäyttäjiä tai yhteenliitettävyyttä koskeviin velvollisuuksiin. Tällaiseen palveluntarjoajaan olisi kuitenkin edelleen sovellettava sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 2000/31/EY 58 12 artiklan vastuusääntöjä. Tulevaisuudessa RLAN-liityntäpisteiden radiotaajuuksien käyttöä täydentävät uudet teknologiat, kuten LiFi, joka mahdollistaa näkyvään valoon perustuvat optiset liityntäpisteet ja johtaa hybridilähiverkkoihin, joissa on mahdollista myös optinen langaton viestintä.

(128)Koska matalatehoiset pienalueen langattomat liityntäpisteet ovat erittäin pieniä ja huomaamattomia kotitalouksien langattomien liityntäpisteiden reitittimien kaltaisia laitteita ja ottaen huomioon niiden myönteinen vaikutus taajuuksien käyttöön ja langattoman viestinnän kehittämiseen, niiden tekniset ominaisuudet – kuten antoteho – olisi määriteltävä unionin tasolla suhteessa paikalliseen käyttöönottoon, ja niiden käyttöön pitäisi soveltaa ainoastaan yleisvaltuutuksia – lukuun ottamatta RLAN-liityntäpisteitä, joihin ei pitäisi soveltaa mitään valtuutusvaatimusta, joka ei ole välttämätön radiotaajuuksien käytön kannalta – ja kaikki muut erillisten kaavoitus- tai muiden lupien mukaiset rajoitukset olisi minimoitava mahdollisuuksien mukaan.

 2002/19/EY johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

(129)Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/21/EY (puitedirektiivi) 59 säädetään sääntelyjärjestelmän tavoitteet, jotka koskevat yhteisön sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja, mukaan lukien kiinteät televerkot ja matkaviestinverkot, kaapelitelevisioverkot, maanpäälliset radio- ja televisioverkot, satelliittiverkot ja Internet-verkot riippumatta siitä, käytetäänkö niitä puheen, telekopioiden, tiedon tai kuvien siirtoon. Tällaisille verkoille on voitu saada valtuutus jäsenvaltioilta sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 60 tai aikaisempien sääntelytoimenpiteiden mukaisesti. Tämän direktiivin  käyttöoikeutta ja yhteenliitettävyyttä koskevia  säännöksiä sovelletaan niihin verkkoihin, joita käytetään yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaan. Tämä direktiivi kattaa palveluntarjoajien väliset käyttöoikeus- ja yhteenliittämisjärjestelyt. Tässä direktiivissä ei aseteta muita kuin yleisiä verkkoja koskevia  käyttöoikeus- tai yhteenliittämis-  velvollisuuksia, paitsi jos niillä on yleisten verkkojen käyttöoikeus, jolloin niitä saattavat koskea jäsenvaltioiden asettamat ehdot.

 2002/19/EY johdanto-osan 2 kappale

Sisältöpalvelut kuten radio- tai televisiolähetyssisältökokonaisuuden kaupallinen tarjoaminen eivät kuulu sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisen sääntelyjärjestelmän soveltamisalaan.

 2002/19/EY johdanto-osan 3 kappale (mukautettu)

(130)Käsitteellä ”käyttöoikeus” on useita merkityksiä, joten sen käyttö tässä direktiivissä on tarpeen määritellä tarkasti riippumatta siitä, kuinka sitä on mahdollisesti käytetty yhteisön  unionin  muissa säännöksissä. Operaattori voi omistaa perusverkon tai järjestelmät tai vuokrata ne osittain tai kokonaisuudessaan.

 2002/19/EY johdanto-osan 5 kappale (mukautettu)

 uusi

(131)Avoimilla ja kilpailluilla markkinoilla ei saisi olla rajoituksia, jotka estävät yrityksiä neuvottelemasta keskenään käyttöoikeus- ja yhteenliittämisjärjestelyistä ja erityisesti rajat ylittävistä sopimuksista, edellyttäen että perustamissopimuksen kilpailusääntöjä noudatetaan. Jotta voidaan saavuttaa tehokkaammat, todella Euroopan laajuiset markkinat, joilla on tosiasiallista kilpailua, enemmän valinnanvaraa ja kilpailukykyisiä palveluja kuluttajille  loppukäyttäjille  , olisi yritysten, joille esitetään  jotka saavat  käyttöoikeutta tai yhteenliittämistä koskevia pyyntöjä  muilta yrityksiltä, joihin sovelletaan yleisvaltuutusta, sähköisen viestinnän verkkojen tai palvelujen tarjoamiseksi yleisölle  , olisi periaatteessa tehtävä tällaiset sopimukset kaupallisin perustein ja käytävä neuvottelut vilpittömässä mielessä.

 2002/19/EY johdanto-osan 6 kappale

 uusi

(132)Markkinoilla, joilla on jatkuvasti suuria eroja yritysten välisten neuvotteluasemien vahvuudessa ja joilla jotkut yritykset ovat palvelujensa tarjonnassa riippuvaisia muiden tarjoamista perusrakenteista, on tarpeen luoda puitteet markkinoiden tehokkaan toimivuuden varmistamiseksi. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi kaupallisten neuvottelujen epäonnistuessa oltava valtuudet varmistaa riittävät verkkojen käyttöoikeudet ja yhteenliittäminen sekä palvelujen yhteentoimivuus loppukäyttäjien etujen turvaamiseksi. Ne voivat erityisesti varmistaa päästä päähän -liitettävyyden asettamalla oikeasuhteisia velvollisuuksia  yleisvaltuutuksen alaisille  yrityksille, jotka määräävät yhteyksistä loppukäyttäjiin. Tällaiseen määräysvaltaan voi liittyä fyysisen (kiinteän tai matkaviestintäverkon) loppukäyttäjäyhteyden omistajuus tai hallinta ja/tai valta vaihtaa tai poistaa käytöstä kansallinen numero tai numerot, joita tarvitaan yhteyden muodostamiseksi loppukäyttäjän liityntäpisteeseen. Tilanne olisi tämä esimerkiksi, jos verkko-operaattorit rajoittaisivat kohtuuttomasti loppukäyttäjien valinnanvaraa Internet-portaalien ja -palvelujen käytössä.

 uusi

(133)Syrjimättömyyden periaate huomioon ottaen kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että kaikilla operaattoreilla riippumatta koosta ja liiketoimintamallista ja siitä, ovatko ne verikaalisesti integroituneita vai erillisiä, on mahdollisuudet yhteenliittämiseen kohtuullisia ehdoin ja edellytyksin päästä päähän –liitettävyyden ja maailmanlaajuisen internetin käyttöyhteyden tarjoamiseksi.

 2002/19/EY johdanto-osan 7 kappale

(134)Kansalliset oikeudelliset tai hallinnolliset toimenpiteet, joilla käyttöoikeutta tai yhteenliittämistä koskevat ehdot kytketään yhteenliittämistä hakevan osapuolen toimintaan ja erityisesti sen osuuteen verkkorakenteisiin tehdyissä investoinneissa, eikä tarjottaviin yhteenliittämistä tai käyttöoikeutta koskeviin palveluihin, voivat aiheuttaa markkinoiden vääristymistä ja olla siten ristiriidassa kilpailusääntöjen kanssa.

 2002/19/EY johdanto-osan 8 kappale

 uusi

(135)Verkko-operaattoreilla, jotka hallitsevat yhteyttä omiin asiakkaisiinsa, tekevät sen julkistetusta numero- tai osoitealueesta peräisin olevilla yksilöivillä numero- tai osoitetunnisteilla. Muiden verkko-operaattoreiden on kyettävä välittämään liikennettä näille asiakkaille, joten niiden on kyettävä liittämään verkkonsa yhteen suoraan tai välillisesti. Siksi nykyiset oikeudet ja velvollisuudet on  aiheellista säätää oikeuksista ja velvollisuuksista  neuvotella yhteenliittämisestä olisi säilytettävä. On myös tarkoituksenmukaista säilyttää aiemmin direktiivissä 95/47/EY säädetyt velvollisuudet, joiden mukaan täysin digitaalisten sähköisten viestintäverkkojen, jotka ovat yleisesti käytettävissä televisiopalvelujen levitykseen, on sovelluttava laajakuvatelevisiopalvelujen ja -ohjelmien levitykseen, jotta käyttäjät saavat tällaiset ohjelmat siinä muodossa kuin ne on lähetetty.

 2002/19/EY johdanto-osan 9 kappale

(136)Yhteentoimivuus hyödyttää loppukäyttäjiä ja on tämän sääntelykehyksen tärkeä tavoite. Yhteentoimivuuden tukeminen on eräs kansallisille sääntelyviranomaisille tässä kehyksessä asetetuista tavoitteista, jossa säädetään myös siitä, että komissio julkaisee sähköisen viestinnän yhdenmukaistamisen perustaksi luettelon standardeista ja/tai eritelmistä, jotka koskevat palvelujen tarjoamista, teknisiä rajapintoja ja/tai verkkotoimintoja. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava julkaistujen standardien ja/tai eritelmien käyttöä ainoastaan siinä määrin kuin se on välttämätöntä palvelujen yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja käyttäjien valinnanvapauden parantamiseksi.

 uusi

(137)Nykyisin sekä päästä päähän –liitettävyys että hätäpalvelujen käyttömahdollisuus edellyttävät loppukäyttäjiltä numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen käyttöä. Kun teknologian kehittymisen myötä numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen käyttö tulevaisuudessa lisääntyy, siitä voi seurata puutteita viestintäpalvelujen yhteentoimivuudessa. Tämä voi puolestaan johtaa merkittäviin markkinoille pääsyn ja uusien innovaatioiden esteisiin ja aiheuttaa merkittävää uhkaa sekä tehokkaalle päästä päähän -liitettävyydelle loppukäyttäjien välillä että hätäpalvelujen tosiasialliselle käyttömahdollisuudelle.

(138)Jos tällaisia yhteentoimivuuskysymyksiä nousee esiin, komissio voi pyytää yhteistyöelimeltä raporttia, joka tarjoaisi tosiseikkoihin perustuvan arvion markkinatilanteesta unionissa ja jäsenvaltioissa. Yhteistyöelimen raportin ja muun saatavilla olevan aineiston perusteella ja ottaen huomioon vaikutukset sisämarkkinoihin komission olisi päätettävä, onko kansallisten sääntelyviranomaisten tarpeen puuttua asiaan sääntelytoimilla. Jos komissio katsoo, että kansallisten sääntelyviranomaisten olisi harkittava tällaisia sääntelytoimia, se voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa täsmennetään kansallisten sääntelyviranomaisten mahdollisesti toteuttamien sääntelytoimien luonne ja soveltamisala. Niihin voi erityisesti sisältyä myös toimenpiteitä, joilla määrätään standardien tai eritelmien käyttö pakolliseksi kaikille tai joillekin palveluntarjoajille. ’Eurooppalaiset standardit’ ja ’kansainväliset standardit’ määritellään asetuksen (EU) N:o 1025/2012 61 2 artiklassa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi arvioitava kansallisten erityisolosuhteiden valossa, onko tarpeen ja perusteltavissa toteuttaa toimia päästä päähän –liitettävyyden tai hätäpalvelujen käyttömahdollisuuden turvaamiseksi, ja jos näin on, asetettava oikeasuhteisia velvollisuuksia komission täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti.

(139)Jos käytettävissä ei ole toteutettavissa olevia vaihtoehtoja ei-toisinnettavalle omaisuudelle ensimmäiseen jakelupisteeseen asti, kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava valtuudet asettaa käyttöoikeusvelvollisuuksia kaikille operaattoreille niiden markkinavoimasta riippumatta. Tällaisessa tilanteessa kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava huomioon kaikki tekniset ja taloudelliset esteet verkkojen toisintamiselle tulevaisuudessa. Pelkästään sitä, että enemmän kuin yksi infrastruktuuri on jo olemassa, ei pitäisi ilman muuta pitää osoituksena sen omaisuuden toisinnettavuudesta. Ensimmäinen jakelupiste olisi määriteltävä objektiivisin perustein.

(140)Voisi olla perusteltavissa ulottaa käyttöoikeusvelvollisuudet koskemaan johtoja ja kaapeleita yli ensimmäisen keskittimen harvaan asutuilla alueilla siten, että velvollisuudet koskevat ainoastaan mahdollisimman lähellä loppukäyttäjiä olevia pisteitä, jos voidaan osoittaa, että toisintaminen olisi mahdotonta myös ensimmäisen keskittimen jälkeen.

(141)Tällaisissa tapauksissa voi olla suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi aiheellista, että kansalliset sääntelyviranomaiset jättävät tietyt omistaja- tai yritysryhmät tai molemmat ensimmäisen jakelupisteen yli ulottuvan velvollisuuden ulkopuolelle sillä perusteella, että käyttöoikeusvelvollisuus, joka ei perustu huomattavaan markkinavoimaan, voisi vaarantaa niiden liiketoimintamallin äskettäin käyttöön otettujen verkkoelementtien osalta. Rakenteellisesti eriytettyihin yrityksiin ei pitäisi soveltaa tällaisia käyttöoikeusvelvollisuuksia, jos ne tarjoavat kaupalliselta pohjalta tosiasiallisen vaihtoehtoisen käyttöoikeuden erittäin suuren kapasiteetin verkkoon.

(142)Langattomien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen käytettävän passiivisen tai aktiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttö tai tällaisen infrastruktuurin yhteinen käyttöönotto kilpailulainsäädännön periaatteiden mukaisesti voi olla erityisen hyödyllistä erittäin suuren kapasiteetin yhteyksien maksimoimiseksi kaikkialla unionissa ja varsinkin harvaan asutuilla alueilla, joilla toisintaminen ei ole käytännössä mahdollista ja loppukäyttäjät ovat vaarassa jäädä ilman yhteyksiä. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi poikkeuksellisesti voitava velvoittaa tällaiseen yhteiskäyttöön tai yhteiseen käyttöönottoon taikka paikalliseen verkkovierailupalvelujen käyttöoikeuteen unionin lainsäädännön mukaisesti, jos ne osoittavat tällaisesta yhteiskäytöstä tai käyttöoikeudesta olevan etua toisintamisen hyvin merkittävien esteiden poistamisessa tai muiden loppukäyttäjän valinnanmahdollisuuksia tai palvelun laatua tai molempia taikka alueellista kattavuutta koskevien vakavien rajoitusten käsittelemisessä ja ottaen huomioon monet osatekijät, myös etenkin tarve säilyttää kannustimet infrastruktuurin käyttöön saamiseen.

 2009/140/EY johdanto-osan 65 kappale (mukautettu)

(143)Vaikka joissakin olosuhteissa on tarkoituksenmukaista, että kansallinen sääntelyviranomainen asettaa velvoitteita operaattoreille, joilla ei ole huomattavaa markkinavoimaa, saavuttaakseen sellaisia tavoitteita kuin päästä päähän -liitettävyys tai palvelujen yhteentoimivuus, on kuitenkin tarpeen varmistaa, että tällaisten velvoitteiden asettamisessa noudatetaan EU:n sääntelyjärjestelmää ja erityisesti sen ilmoitusmenettelyjä.

 2002/19/EY johdanto-osan 10 kappale (mukautettu)

 uusi

(144)Kilpailusäännöt eivät ehkä yksin riitä varmistamaan kulttuurista monimuotoisuutta ja tiedotusvälineiden moniarvoisuutta digitaalitelevisioalalla. Direktiivillä 95/47/EY luotiin syntyvaiheessa olleelle digitaalitelevisioalalle alustava sääntelyjärjestelmä, joka olisi säilytettävä, mukaan lukien erityisesti velvollisuus tarjota ehdollinen käyttöoikeus (ehdollinen pääsy) oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin, sen varmistamiseksi, että olisi saatavilla laaja valikoima ohjelmia ja palveluja. Teknisen ja markkinoiden kehityksen takia näitä velvollisuuksia  tarjota ehdollinen käyttöoikeus oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin  on tarkasteltava säännöllisin väliajoin uudelleen joko jäsenvaltioissa kansallisten markkinoiden osalta tai komissiossa yhteisön  unionin  osalta erityisesti sen toteamiseksi, onko perusteltua laajentaa velvollisuuksia koskemaan uusia yhdyskäytäviä, kuten sähköisiä ohjelmaoppaita (Electronic Programme Guides, EPG) ja sovellusrajapintoja (Application Programme Interfaces, API), siinä määrin kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjillä on oikeus käyttää tiettyjä digitaalisia lähetyspalveluja. Jäsenvaltiot voivat tarpeellisiksi katsomillaan laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä määritellä ne digitaaliset lähetyspalvelut, joiden osalta loppukäyttäjien käyttöoikeus on varmistettava.

 2002/19/EY johdanto-osan 11 kappale

(145)Jäsenvaltiot voivat myös sallia kansallisen sääntelyviranomaisensa tarkastella uudelleen digitaalisten lähetyspalvelujen ehdollisia käyttöoikeuksia koskevia velvollisuuksia arvioidakseen markkina-analyysin avulla, onko ehtoja poistettava tai muutettava niiden operaattorien osalta, joilla ei ole huomattavaa markkinavoimaa merkityksellisillä markkinoilla. Tällaiset poistot tai muutokset eivät saisi haitata loppukäyttäjien oikeutta käyttää näitä palveluja eikä mahdollisuuksia todelliseen kilpailuun.

 2002/19/EY johdanto-osan 12 kappale (mukautettu)

Nykyisten sopimusten jatkuvuuden varmistamiseksi ja oikeudellisen tyhjiön välttämiseksi on tarpeen varmistaa, että televiestinnän yhteenliittämisestä soveltaen avoimen verkon tarjoamisen (ONP) periaatteita yleispalvelun ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi 30 päivänä kesäkuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/33/EY 62 , 4, 6, 7, 8, 11, 12 ja 14 artiklassa vahvistetut käyttöoikeutta ja yhteenliittämistä koskevat velvollisuudet, avoimen verkon tarjoamisen (ONP) soveltamisesta puhelintoimintaan ja teleyleispalvelusta kilpailuympäristössä 26 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/10/EY 63 16 artiklassa säädetyt erityistä verkon käyttöoikeutta koskevat velvollisuudet sekä avoimen verkon tarjoamisen soveltamisesta kiinteisiin johtoihin 5 päivänä kesäkuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/44/EY 64  säädetyt kiinteän siirtokapasiteetin vuokraamista koskevat velvollisuudet siirretään ensin uuteen sääntelyjärjestelmään, mutta että niitä tarkastellaan välittömästi uudelleen vallitsevat markkinaolot huomioon ottaen. Tällaisen uudelleentarkastelun olisi koskettava myös niitä organisaatioita, jotka kuuluvat tilaajayhteyksien eriytetystä tarjonnasta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2887/2000 65  soveltamisalaan.

 2002/19/EY johdanto-osan 13 kappale (mukautettu)

Uudelleentarkastelu olisi tehtävä kilpailuoikeuden menetelmiin perustuvaa taloudellista markkina-analyysiä käyttäen. Tavoitteena on vähitellen vähentää alakohtaisia ennakkosääntöjä kilpailun kehittyessä markkinoilla. Menettelyssä otetaan kuitenkin huomioon myös markkinoiden siirtymäongelmat, kuten kansainväliseen verkkovierailuun liittyvät, sekä se mahdollisuus, että tekniikan kehittyminen tuottaa uusia pullonkauloja, jotka saattavat edellyttää ennakkosääntelyä esimerkiksi laajakaistaverkkojen alalla. Kilpailu saattaa hyvinkin kehittyä eri tahdissa eri markkinalohkoilla ja eri jäsenvaltioissa, ja kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava lieventää sääntelyvelvollisuuksia niillä markkinoilla, joilla kilpailu tuottaa toivottuja tuloksia. Jotta samanlaisissa olosuhteissa toimivia markkinoiden toimijoita kohdeltaisiin samalla tavalla eri jäsenvaltioissa, komission olisi kyettävä varmistamaan tämän direktiivin säännösten yhdenmukainen soveltaminen. Kansallisten sääntelyviranomaisten ja kilpailulainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten olisi tarvittaessa sovitettava yhteen toimensa sen varmistamiseksi, että sovelletaan asianmukaisimpia toimintatapoja. Yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet televerkkojen yhteenliittämistä koskevia sitoumuksia televiestinnän peruspalveluja koskevan Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimuksen yhteydessä, ja näitä sitoumuksia on noudatettava.

 2002/19/EY johdanto-osan 14 kappale (mukautettu)

Direktiivissä 97/33/EY on säädetty joukosta velvollisuuksia, joita asetetaan huomattavan markkinavoiman omaaville yrityksille ja jotka koskevat avoimuutta, syrjimättömyyttä, erillistä kirjanpitoa, käyttöoikeutta ja hintavalvontaa, myös kustannuslähtöisyyttä. Tämä mahdollisten velvollisuuksien valikoima olisi säilytettävä, mutta ylisääntelyn välttämiseksi ne olisi lisäksi määriteltävä joukoksi enimmäisvelvollisuuksia, joita yrityksiin voidaan soveltaa. Kansainvälisten sitoumusten tai yhteisön oikeuden noudattamiseksi voi poikkeustapauksissa olla tarpeen asettaa kaikille yrityksille käyttöoikeuksia tai yhteenliittämistä koskevia velvollisuuksia, kuten tällä hetkellä tehdään digitaalitelevisiopalveluja koskevien ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmien osalta.

 2002/21/EY johdanto-osan 25 kappale (mukautettu)

 uusi

(146)Joissain olosuhteissa on asetettava ennalta velvollisuuksia kilpailun kehittymisen varmistamiseksi markkinoilla  sellaisin edellytyksin, jotka edistävät erittäin suuren kapasiteetin yhteenliitettävyyden käyttöönottoa ja yleistymistä ja loppukäyttäjille koituvien hyötyjen maksimointia  . Televiestinnän yhteenliittämisestä soveltaen avoimen verkon tarjoamisen (ONP) periaatteita yleispalvelun ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi 30 päivänä kesäkuuta 1997 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/33/EY 66   Tässä direktiivissä  oleva huomattavan markkinavoiman määritelmä on osoittautunut ennalta asetettavien velvollisuuksien kynnyksenä tehokkaaksi markkinoiden avaamisen alkuvaiheessa, mutta sitä on nyt muutettava monimutkaisempien ja dynaamisempien markkinoiden tarpeisiin. Tästä syystä tässä direktiivissä käytettävä määritelmä vastaa nyt Euroopan yhteisöjen  unionin  tuomioistuimen ja Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännössä määriteltyä määräävän aseman käsitettä.

 2002/21/EY johdanto-osan 26 kappale

(147)Kahden tai useamman yrityksen voidaan katsoa olevan yhteisesti merkittävässä asemassa, jos niiden välillä on rakenteellisia tai muita yhteyksiä, mutta myös siinä tapauksessa, että asiaankuuluvien markkinoiden rakenne johtaa yhteensovitettuihin vaikutuksiin eli edistää samansuuntaista tai yhdenmukaista kilpailun vastaista käyttäytymistä markkinoilla.

 2002/21/EY johdanto-osan 27 kappale (mukautettu)

 uusi

(148) On erittäin tärkeää, että velvollisuuksia asetetaan ennalta vain silloin, kun kilpailu ei toimi, toisin sanoen markkinoilla ð tukkumarkkinoilla ï , joilla yhdellä tai useammalla yrityksellä on huomattava markkinavoima  , jotta voidaan varmistaa kestävä kilpailu niihin liittyvillä vähittäismarkkinoilla ja jollei  eikä ongelmaa voida ratkaista jäsenvaltioiden ja yhteisön  unionin  kilpailuoikeuden keinoin. Tästä syystä on välttämätöntä, että kKomissio laatii  on laatinut  kilpailulainsäädännön periaatteiden mukaisesti yhteisön  unionin  tason suuntaviivat, joita kansalliset sääntelyviranomaiset soveltavat arvioidessaan kilpailun toimivuutta tietyillä markkinoilla ja yritysten markkina-aseman merkittävyyttä. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi arvioitava, onko tietyillä tuote- tai palvelumarkkinoilla tosiasiallista kilpailua tietyllä maantieteellisellä alueella, joka voi muodostua kyseessä olevan jäsenvaltion koko alueesta tai sen osasta tai yhdessä tarkasteltavien jäsenvaltioiden alueiden rinnakkaisista osista. Todellisesta kilpailusta tehtävään arvioon olisi sisällyttävä analyysi siitä, onko markkinoilla tulevaisuudessa kilpailua ja siten siitä, onko todellisen kilpailun puute jatkuvaa. Näissä suuntaviivoissa käsitellään  olisi käsiteltävä  myös syntymässä olevia uusia markkinoita, joilla tosiasiallisella markkinajohtajalla tulee todennäköisesti olemaan huomattava markkinaosuus, mutta joilla tälle yritykselle ei pitäisi asettaa tarpeettomia velvollisuuksia. Komission olisi tarkasteltava suuntaviivoja säännöllisin väliajoin uudelleen  , erityisesti voimassa olevan lainsäädännön uudelleentarkastelun yhteydessä, ottaen huomioon oikeuskäytännön kehittymisen, taloustieteellisen ajattelun ja todelliset kokemukset markkinoilta, jotta se voi varmistaa  varmistaakseen niiden asianmukaisuuden nopeasti kehittyvillä markkinoilla. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä keskenään yhteistyötä silloin, kun merkityksellisten markkinoiden todetaan ylittävän valtioiden rajat.

 2002/21/EY johdanto-osan 28 kappale (mukautettu)

(149)Määritellessään, onko jollain yrityksellä huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi toimittava yhteisön  unionin  oikeuden mukaisesti ja otettava huolella huomioon komission antamat suuntaviivat  markkina-analyysista ja huomattavan markkinavoiman arvioinnista  .

 uusi

(150)Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi määriteltävä merkitykselliset maantieteelliset markkinat alueellaan, ottaen mahdollisimman tarkkaan huomioon tämän direktiivin mukaisesti annetun komission suosituksen merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sekä kansalliset ja paikalliset olosuhteet. Sen vuoksi kansallisten sääntelyviranomaisten olisi vähintään analysoitava suositukseen sisältyvät markkinat, mukaan lukien siinä luetellut markkinat, joita ei enää säännellä kyseisessä kansallisessa tai paikallisessa toimintaympäristössä. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös analysoitava markkinoita, jotka eivät sisälly suositukseen, mutta joita säännellään niiden lainkäyttöalueella aikaisempien markkina-analyysien perusteella, taikka muita markkinoita, jos niillä on riittävät perusteet katsoa tässä direktiivissä säädetyn kolmen kriteerin testin kriteerien täyttyvän.

(151)Perinteiset markkinat voidaan määritellä, jos se on perusteltavissa maantieteellisten markkinoiden määrittelyllä, ottaen huomioon kaikki tarjonta- ja kysyntäpuolen tekijät kilpailulainsäädännön periaatteiden mukaisesti. Yhteistyöelin on soveltuvin taho tällaisen analyysin tekemiseen, koska sillä on käytettävissään kansallisten sääntelyviranomaisten laaja kollektiivinen kokemus markkinoiden määrittelystä kansallisella tasolla. Jos määritellään valtioiden rajat ylittävät markkinat, ja se edellyttää sääntelytoimia, asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä asianmukaisten sääntelytoimien määrittelemiseksi, myös komissiolle ilmoitettaessa. Ne voivat myös tehdä samanlaista yhteistyötä, vaikka valtioiden rajat ylittäviä markkinoita ei ole määritelty, kunhan markkinaedellytykset niiden alueella ovat riittävän yhdenmukaiset, jotta koordinoidusta lähestymistavasta sääntelyyn voi olla hyötyä, esimerkiksi samanlaisten kustannusten, markkinoiden rakenteen tai operaattorien osalta taikka valtioiden rajat ylittävän tai vastaavan loppukäyttäjien kysynnän tapauksessa.

(152)Joissakin olosuhteissa maantieteelliset markkinat määritellään kansallisiksi tai alueellisiksi esimerkiksi verkon käyttöönoton laajuuden kansallisen tai paikallisen luonteen vuoksi, mikä määrittää yritysten mahdollisen markkinavoiman rajat suhteessa tukkutoimituksiin, mutta yhden tai useamman loppukäyttäjäryhmän taholta esiintyy silti myös merkittävää valtioiden rajat ylittävää kysyntää. Tämä voi tulla kyseeseen erityisesti sellaisten yritysloppukäyttäjien tapauksessa, joilla on toimintoja useissa paikoissa eri jäsenvaltioissa. Jos tällaiseen ylikansalliseen kysyntään ei pystytä vastaamaan esimerkiksi toimintojen hajautuessa kansallisten rajojen läheisyydessä tai paikallisesti, seurauksena voi olla sisämarkkinoiden este. Sen vuoksi yhteistyöelin olisi valtuutettava antamaan kansallisille sääntelyviranomaisille suuntaviivoja sääntelyn yhteisistä lähestymistavoista sen varmistamiseksi, että valtioiden rajat ylittävään kysyntään voidaan vastata siten, että mahdollistetaan tehokkuus ja mittakaavaedut tarjontapuolen hajanaisuudesta huolimatta. Yhteistyöelimen suuntaviivoilla olisi ohjattava kansallisten sääntelyelinten valintoja sisämarkkinoiden tavoitteen saavuttamiseksi asetettaessa sääntelyyn perustuvia velvollisuuksia huomattavan markkinavoiman toimijoille kansallisella tasolla.

(153)Jos kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole noudattaneet yhteistyöelimen suosittamaa yhteistä lähestymistapaa määriteltyyn valtioiden rajat ylittävään kysyntään vastaamiseksi, minkä vuoksi tällaiseen loppukäyttäjien kysyntään ei ole vastattu tehokkaasti ja sisämarkkinoille syntyy esteitä, jotka olisi voitu välttää, voi olla tarpeen yhdenmukaistaa sellaisten tukkumarkkinoiden käyttöoikeustuotteiden teknisiä eritelmiä, joilla olisi mahdollista vastata tiettyyn ylikansalliseen kysyntään, yhteistyöelimen suuntaviivat huomioon ottaen.

(154)Mahdollisten ennakkosääntelytoimien lopullisena tavoitteena on tuottaa loppukäyttäjille etuja hinnan, laadun ja valinnanvaran suhteen tehostamalla vähittäismarkkinoiden kilpailua kestävältä pohjalta. On todennäköistä, että kansalliset sääntelyviranomaiset pystyvät vähitellen toteamaan, että monet vähittäismarkkinat toimivat kilpailumarkkinoiden tavoin jopa ilman tukkusääntelyä, erityisesti kun otetaan huomioon odotetut parannukset innovoinnin ja kilpailun alalla.

(155)Kansallisille sääntelyviranomaisille ennakkosääntelyn alaisiksi tulevien tukkumarkkinoiden määrittelyn lähtökohtana on vastaavien vähittäismarkkinoiden analysointi. Toimivan kilpailun analysointi vähittäis- ja tukkumyyntitasolla toteutetaan ennakoivasti tietyllä aikavälillä, ja sitä ohjaa kilpailulainsäädäntö, mukaan lukien tarvittaessa tuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö. Jos todetaan, että vähittäismarkkinoilla olisi toimiva kilpailu ilman vastaavien merkityksellisten tukkumarkkinoiden ennakkosääntelyä, kansallisen sääntelyviranomaisen olisi tältä pohjalta pääteltävä, että sääntelyä ei enää tarvita kyseisellä tukkutasolla.

(156)Siirryttäessä vähitellen kohti sääntelyn purkamista markkinoilla tulee operaattorien välisistä kaupallisista sopimuksista yleisempiä, ja jos ne ovat kestäviä ja parantavat kilpailudynamiikkaa, voidaan osaltaan niidenkin vuoksi tulla siihen tulokseen, että tietyillä tukkumarkkinoilla ei tarvita ennakkosääntelyä. Vastaavasti samanlaista logiikkaa sovellettaisiin myös toisin päin eli kaupallisten sopimusten ennakoimattomaan irtisanomiseen sääntelystä vapautetuilla markkinoilla. Tällaisia sopimuksia analysoitaessa olisi otettava huomioon, että sääntelyn mahdollisuus voi kannustaa verkon omistajia kaupallisiin neuvotteluihin. Päätettäessä, onko ennakkosääntely tarpeen tietyillä markkinoilla, on tarpeen voida kunnolla tarkastella sääntelyn vaikutuksia niihin liittyvillä markkinoilla. Sen vuoksi kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että markkinoita analysoidaan yhdenmukaisesti ja, mikäli mahdollista, samaan tai mahdollisimman samaan aikaan.

(157)Kun kansalliset sääntelyviranomaiset arvioivat tukkutason sääntelyä ongelmien ratkaisemiseksi vähittäiskaupan tasolla, niiden olisi otettava huomioon, että monet tukkumarkkinat voivat tarjota tuotantoketjun alkupään tukkupanoksia yksille vähittäismarkkinoille ja toisaalta joillakin yksillä tukkumarkkinoilla voidaan tarjota tuotantoketjun alkupään tukkupanoksia useille vähittäismarkkinoille. Lisäksi kilpailudynamiikkaan tietyillä markkinoilla voivat vaikuttaa niihin suoraan liittyvät markkinat, jotka eivät kuitenkaan ole vertikaalisessa suhteessa, kuten esimerkiksi eräiden kiinteiden verkkojen ja matkaviestinnän markkinoiden välisessä tapauksessa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tehtävä tällainen arvio kaikista yksittäisistä tukkumarkkinoista, joille sääntelyä harkitaan. Olisi aloitettava rakennusteknisen infrastruktuurin käyttöoikeuksiin liittyvistä korjaavista toimista, koska ne johtavat yleensä kestävämpään kilpailuun myös infrastruktuurin alalla. Sen jälkeen olisi analysoitava tukkumarkkinoita, joille ennakkosääntelyn voidaan harkita soveltuvan ottaen huomioon niiden soveltuvuus vähittäiskaupan tasolla todettujen kilpailuongelmien käsittelyyn. Tietyn korjaavan toimen valinnasta päätettäessä kansallisten sääntelyviranomaisten olisi arvioitava sen teknistä toteutettavuutta ja tehtävä kustannus-hyötyanalyysi ottaen huomioon sen soveltuvuus vähittäiskaupan tasolla todettujen kilpailuongelmien käsittelyyn. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarkasteltava, mitä seurauksia voi olla jostakin sellaisesta korjaavasta toimesta, joka on toteutettavissa vain joissakin tietyissä verkkotopologioissa ja voisi siten haitata loppukäyttäjien intresseissä olevaa erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa. Arvioinnin kussakin vaiheessa ja ennen kuin kansallinen sääntelyviranomainen päättää, olisiko otettava käyttöön muita korjaavia toimia suhteessa huomattavan markkinavoiman operaattoriin, sen olisi pyrittävä määrittämään, vallitseeko kyseisillä vähittäismarkkinoilla todellinen kilpailu asiaan liittyvien kaupallisten järjestelyjen tai muiden tukkumarkkinaolosuhteiden perusteella, mukaan lukien muunlainen jo voimassa oleva sääntely, kuten esimerkiksi ei-toisinnettavaan omaisuuteen kohdistuvat yleisen käyttöoikeuden velvollisuudet tai direktiivin 2014/61/EU mukaisesti asetetut velvollisuudet, tai sellaisen sääntelyn perusteella, jonka kansallinen sääntelyviranomainen on jo katsonut aiheelliseksi suhteessa operaattoriin, jolla on huomattava markkinavoima. Vaikka tällaisista eroista ei seuraisi erillisten maantieteellisen markkinoiden määritteleminen, ne voivat olla peruste eriyttämiselle aiheellisissa korjaavissa toimissa eri tasoisten kilpailupaineiden vuoksi.

(158)Tukkutason ennakkosääntelyä, joka on periaatteessa lievempää kuin vähittäiskaupan sääntely, pidetään riittävänä torjumaan mahdolliset kilpailuongelmat niihin liittyvillä tuotantoketjun loppupään vähittäismarkkinoilla Osoituksena kilpailun toimivuuden edistysaskelista sähköisen viestinnän sääntelykehyksen vahvistamisen jälkeen on vähittäismarkkinoiden asteittainen sääntelyn purkaminen kaikkialla unionissa. Lisäksi ennakolta asetettaviin, huomattavan markkinavoiman yrityksiin kohdistuviin korjaaviin toimiin liittyviä sääntöjä olisi yksinkertaistettava ja niistä olisi tehtävä mahdollisuuksien mukaan paremmin ennakoitavissa olevia. Se vuoksi olisi kumottava valtuudet asettaa huomattavan markkinavoiman perusteella ennakkosääntelyä vähittäismarkkinoilla.

(159)Kun kansallinen sääntelyviranomainen kumoaa tukkumarkkinoiden sääntelynä, sen olisi määriteltävä asianmukainen irtisanomisaika varmistaakseen kestävän siirtymän sääntelystä puretuille markkinoille. Tällaista irtisanomisaikaa määritellessään kansallisen sääntelyviranomaisen olisi otettava huomioon käyttöoikeuden tarjoajien ja hakijoiden väliset sopimukset, joita on tehty sääntelyvelvollisuuksien perusteella. Tällaiset sopimukset voivat erityisesti tarjota käyttöoikeuden hakijoille sopimusperusteisen oikeussuojan tietyksi ajaksi. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi myös otettava huomioon markkinatoimijoiden tosiasialliset mahdollisuudet tarttua mahdollisiin kaupallista tukkutason käyttöoikeutta tai yhteisinvestointeja koskeviin tarjouksiin, joita markkinoilla voi esiintyä, sekä tarve välttää mahdollinen pitkään jatkuva sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö. Kansallisen sääntelyviranomaisen vahvistamissa siirtymäjärjestelyissä olisi otettava huomioon aikaisempien sopimusten valvonnan laajuus ja ajoitus irtisanomisajan alettua.

 2009/140/EY johdanto-osan 48 kappale

(160)Jotta markkinatoimijoille voitaisiin tarjota varmuus sääntelyolojen suhteen, markkinakatsauksille on tarpeen asettaa määräaika. On tärkeää suorittaa markkina-analyysi säännöllisesti ja kohtuullisen ja asianmukaisen aikataulun puitteissa. Aikataulussa olisi otettava huomioon, ovatko kyseiset markkinat olleet aiemmin markkina-analyysin kohteena ja onko niistä tehty asianmukainen ilmoitus. Jos kansallinen sääntelyviranomainen ei onnistu analysoimaan kyseisiä markkinoita määräajassa, sisämarkkinat voivat vaarantua eivätkä tavanomaiset velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt välttämättä tuota toivottua vaikutusta ajoissa. Vaihtoehtoisesti asianomaisen kansallisen valvontaviranomaisen olisi voitava pyytää yhteistyöelimeltä apua markkina-analyysin päätökseen saattamisessa. Tätä apua voitaisiin antaa esimerkiksi muodostamalla erityinen työryhmä muiden kansallisten valvontaviranomaisten edustajista.

 2009/140/EY johdanto-osan 49 kappale (mukautettu)

(161)Sähköisen viestinnän alan korkean teknologisen innovaatioasteen ja erittäin dynaamisten markkinoiden vuoksi sääntelyä on voitava mukauttaa nopeasti yhteisön  unionin  tasolla koordinoidulla ja yhdenmukaistetulla tavalla, sillä kokemus on osoittanut, että kansallisten sääntelyviranomaisten toisistaan poikkeava tapa panna sääntelyjärjestelmä täytäntöön voi luoda esteen sisämarkkinoiden kehittämiselle.

 uusi

(162)Sääntelytoimenpiteiden vakauden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi markkina-analyysien välinen enimmäisaika olisi kuitenkin pidennettävä kolmesta viiteen vuoteen sillä edellytyksellä, että markkinoiden muutokset sillä välin eivät vaadi uutta analyysia. Määritettäessä sitä, onko kansallinen sääntelyviranomainen noudattanut velvollisuuttaan analysoida markkinat ja ilmoittanut vastaavasta toimenpide-ehdotuksesta vähintään joka viides vuosi, uuden viisivuotisen markkinasyklin aloittajana pidetään ainoastaan ilmoitusta, johon sisältyy uusi arvio markkinoiden määrittelystä ja huomattavasta markkinavoimasta. Pelkkää ilmoitusta uusista tai muutetuista korjaavista toimista, joita on toteutettu aikaisemman tarkistamattoman markkina-analyysin perusteella, ei katsota velvollisuuden täyttämiseksi.

 2002/19/EY johdanto-osan 15 kappale

 uusi

(163)Tietyn velvollisuuden asettaminen huomattavan markkinavoiman omaavalle yritykselle ei edellytä ylimääräistä markkina-analyysiä, vaan perustelun, jolla osoitetaan, että velvollisuus on asianmukainen ja oikeassa suhteessa todetun ongelman luonteeseen  kyseisillä markkinoilla ja niihin liittyvillä vähittäismarkkinoilla  .

 2009/140/EY johdanto-osan 56 kappale

 uusi

(164)Arvioidessaan asetettavien velvoitteiden ja ehtojen oikeasuhteisuutta kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden eri alueilla vallitsevat vaihtelevat kilpailuolosuhteet  ja erityisesti tämän direktiivin mukaisesti tehdyn maantieteellisen kartoituksen tulokset  .

 2009/140/EY johdanto-osan 57 kappale (mukautettu)

(165)Määrätessään  Harkitessaan, olisiko asetettava  korjaavia toimia hintojen valvomiseksi  ja jos niin missä muodossa,  kansallisten sääntelyviranomaisten olisi pyrittävä mahdollistamaan investoijille kohtuullinen tuotto tietystä uudesta investointihankkeesta. Riskejä voi liittyä erityisesti investointihankkeisiin, jotka koskevat sellaisia tuotteita tukevia uusia liityntäverkkoja, joiden kysyntä on investointihetkellä epävarmaa.

 uusi

(166)Operaattoreille, joilla on katsottu olevan huomattava markkinavoima, asetettujen velvollisuuksien uudelleentarkastelun, joka toteutetaan markkina-analyysin aikavälillä, pitäisi mahdollistaa se, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat ottaa huomioon uusien kehityssuuntien – esimerkiksi käyttöoikeus- ja yhteisinvestointisopimusten kaltaiset uudet vapaaehtoiset sopimukset operaattoreiden välillä – vaikutuksen kilpailuedellytyksiin, mikä tarjoaa joustavuutta, joka on erityisen tarpeen pitkäkestoisemmissa sääntelyprosesseissa. Samanlaista logiikkaa olisi sovellettava kaupallisten sopimusten ennakoimattomaan irtisanomiseen. Jos se tapahtuu sääntelystä vapautetuilla markkinoilla, uusi markkina-analyysi voi olla tarpeen.

 2002/19/EY johdanto-osan 16 kappale (mukautettu)

(167)Käyttöoikeuksia ja yhteenliittämistä koskevien ehtojen, myös hintojen, selkeys edistää neuvottelujen nopeuttamista sekä riitojen välttämistä ja vakuuttaa omalta osaltaan yritykset siitä, että palveluja ei tarjota syrjivin ehdoin. Teknisten rajapintojen avoimuus ja selkeys voi olla erityisen tärkeää yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Jos kansallinen sääntelyviranomainen asettaa velvollisuuksia julkistaa tietoja, se voi myös määritellä tavan, jolla tiedot on julkistettava, esimerkiksi julkaisumuodon (paperi- ja/tai sähköinen versio) tai sen, ovatko tiedot maksuttomia, ottamalla huomioon kyseessä olevien tietojen luonteen ja tarkoituksen.

 uusi

(168)Vuoden 2002 jälkeen kehittyneiden erilaisten verkkotopologioiden, käyttöoikeustuotteiden ja markkinaolosuhteiden vuoksi direktiivin 2002/19/EY liitteessä II olevat tilaajayhteyksien eriyttämistä koskevat tavoitteet sekä digitaalitelevisio- ja radiopalvelujen tarjoajien käyttöoikeustuotteita koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin ja joustavammin siten, että yhteistyöelin laatii suuntaviivat viitetarjouksen vähimmäisperusteista ja päivittää niitä säännöllisesti. Direktiivin 2002/19/EY liite II olisi sen vuoksi poistettava.

 2002/19/EY johdanto-osan 17 kappale

(169)Syrjimättömyysperiaate varmistaa sen, että yritykset, joilla on huomattava markkinavoima, eivät vääristä kilpailua varsinkaan sellaisissa tapauksissa, joissa ne ovat tarjontaketjun monessa osassa toimivia yrityksiä, jotka tarjoavat palveluja sellaisille yrityksille, joiden kanssa ne kilpailevat loppukäyttäjää lähellä olevilla markkinoilla.

 uusi

(170)Muun kuin hintoihin liittyvän syrjinnän ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi tuotantopanosten vastaavuus EoI (Equivalence of Inputs) on periaatteessa varmin tapa suojautua tehokkaasti syrjinnältä. Toisaalta säänneltyjen tukkutason tuotantopanosten tarjoaminen EoI-pohjalta johtaa todennäköisesti korkeampiin velvollisuuden noudattamisen kustannuksiin kuin muissa syrjimättömyysvelvollisuuden muodoissa. Näitä korkeampia noudattamiskustannuksia olisi arvioitava suhteessa hyötyihin, joita saadaan kovemmasta kilpailusta tarjontaketjun loppupäässä ja syrjimättömyystakuiden merkityksestä tilanteissa, joissa operaattoriin, jolla on huomattava markkinavoima, ei kohdistu suoraa hintavalvontaa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi erityisesti huomioitava, että tukkutason tuotantopanosten tarjoaminen uusissa järjestelmissä EoI-pohjalta auttaa todennäköisemmin saavuttamaan riittävät nettohyödyt ja olisi siten oikeasuhteista, koska velvoitteen noudattamiseen liittyvät lisäkustannukset, jotka aiheutuvat sen varmistamisesta, että hiljattain rakennetut järjestelmät ovat EoI-periaatteen mukaisia, olisivat suhteellisesti alhaisemmat. Toisaalta kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös otettava huomioon, että tarvittavat lisäpäivitykset voivat haitata uusien järjestelmien käyttöönottoa siinä tapauksessa, että edelliseen kohdistuu rajoittavampia sääntelyvelvollisuuksia. Jäsenvaltioissa, joissa on suuri määrä pienen mittakaavan huomattavan markkinavoiman operaattoreita, saattaa olla kohtuutonta vaatia, että jokainen näistä operaattoreista soveltaa EoI-periaatetta.

 2002/19/EY johdanto-osan 18 kappale

(171)Erillisen kirjanpidon ansiosta sisäiset siirtohinnat saadaan tietoon ja kansalliset sääntelyviranomaiset voivat tarvittaessa tarkistaa syrjimättömyysvelvollisuuksien noudattamisen. Tähän liittyen komissio on julkaissut yhteenliittämisestä vapautetuilla telemarkkinoilla (Osa 2: Erillinen kirjanpito ja kustannuslaskenta) 8 päivänä huhtikuuta 1998 annetun 19 päivänä syyskuuta 2005 annetun suosituksen 2005/698/EY kirjanpidon eriyttämis- ja kustannuslaskentajärjestelmistä 98/322/EY 67 .

 uusi

(172)Rakennustekninen omaisuus, johon voidaan asentaa sähköisiä viestintäverkkoja, on ratkaisevassa asemassa uusien erittäin suuren kapasiteetin verkkojen yleistymisen kannalta, koska sen uudelleen rakentaminen on kallista, ja jo olemassa olevan omaisuuden uudelleenkäytöstä on saatavissa huomattavia säästöjä. Sen vuoksi direktiivissä 2014/61/EU säädettyjen fyysistä infrastruktuuria koskevien sääntöjen lisäksi tarvitaan erityinen korjaustoimi sellaisia tilanteita varten, joissa rakennusteknisen omaisuuden omistaa operaattori, jolla on huomattava markkinavoima. Jos rakennustekninen omaisuus on olemassa ja sitä voidaan käyttää uudelleen, sen tosiasiallisen käyttöoikeuden saamisella on hyvin positiivinen vaikutus kilpailevan infrastruktuurin käyttöön saamiseen, ja sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että tällaisen omaisuuden käyttöoikeutta voidaan käyttää tuotantoketjun loppupään markkinoiden kilpailu- ja käyttöönottodynamiikkaa parantavana itsenäisenä korjaavana toimena, jota on syytä harkita ennen kuin arvioidaan tarvetta ottaa käyttöön mahdollisia muita korjaustoimia, eikä ainoastaan liitännäisenä korjaavana toimena muille tukkutason tuotteille tai palveluille tai korjaavana toimena, joka koskisi ainoastaan yrityksiä, jotka hyödyntävät tällaisia muita tukkutason tuotteita tai palveluita. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi määritettävä, mikä on uudelleen käytettävissä olevan aikaisemman rakennusteknisen omaisuuden arvo, käyttäen sääntelypoliittista kirjanpitoarvoa, josta on vähennetty laskenta-ajankohtaan mennessä kertyneet poistot ja joka on korjattu asianmukaisella hintaindeksillä, kuten vähittäishintaindeksillä, ja ottamatta huomioon omaisuutta, jonka kirjanpitoarvo on kokonaan poistettu vähintään 40 vuoden aikana mutta joka on edelleen käytössä.

 2009/140/EY johdanto-osan 55 kappale (mukautettu)

 uusi

(173)Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi uusien tai parannettujen infrastruktuurien käyttöoikeuteen liittyviä velvoitteita asettaessaan varmistettava, että käyttöoikeuden ehdot heijastavat investointipäätöksen taustalla olevia olosuhteita, ottaen huomioon muun muassa rakennuskustannukset, uusien tuotteiden ja palvelujen odotettu käyttöönottovauhti ja odotettu vähittäishintojen taso. Jotta investoijille voidaan tarjota suunnitteluvarmuutta, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava tarvittaessa asettaa käyttöoikeudelle ehdot, joita voidaan soveltaa asianmukaisten tarkastelukausien ajan. Jos hintavalvonta katsotaan aiheelliseksi,  Nnäihin ehtoihin voivat kuulua hinnoittelujärjestelyt, jotka riippuvat määristä tai sopimuksen pituudesta, edellyttäen, että kyseiset järjestelyt ovat yhteisön  unionin  oikeuden mukaisia ja syrjimättömiä. Kaikissa käyttöoikeuden ehdoissa on otettava huomioon tarve turvata todellinen kilpailu palvelujen tarjoamisessa kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille.

 2002/19/EY johdanto-osan 19 kappale

(174)Velvollisuutta antaa käyttöoikeus verkkorakenteisiin voidaan perustella kilpailun tehostamiskeinona, mutta kansallisten sääntelyviranomaisten on tasapainotettava perusrakenteiden omistajan oikeudet hyödyntää niitä omaksi edukseen ja muiden palvelujen tarjoajien oikeudet käyttää järjestelmiä, jotka ovat olennaisia kilpailevien palvelujen tarjonnassa.

 uusi

(175)Maantieteellisillä alueilla, joilla voi olla odotettavissa kaksi liityntäverkkoa, loppukäyttäjille on infrastruktuuriin perustuvan kilpailun vuoksi luvassa parannuksia verkon laatuun todennäköisemmin kuin alueilla, joilla on vain yksi verkko. Kilpailun riittävä vaikutus muihin tekijöihin, kuten hintaan ja valinnanvaraan, riippuu todennäköisesti kansallisista ja paikallisista kilpailuolosuhteista.
Jos vähintään yksi verkko-operaattoreista tarjoaa tukkutason käyttöoikeutta mille tahansa asiasta kiinnostuneelle yritykselle kohtuullisin kaupallisin ehdoin, jotka mahdollistavat kestävän kilpailun vähittäismarkkinoilla, kansallisten sääntelyviranomaisten ei todennäköisesti tarvitse asettaa tai pitää voimassa huomattavaan markkinavoimaan perustuvia käyttöoikeusvelvollisuuksia, kunhan rakennusteknisen infrastruktuurin käyttöoikeus on olemassa, vaan yleisten kilpailusääntöjen soveltaminen riittää. Tämä koskee etenkin tilanteita, joissa molemmat verkko-operaattorit tarjoavat kohtuullisen kaupallisen tukkutason käyttöoikeuden. Kummassakin tapauksessa voi kansallisten sääntelyviranomaisten olla aiheellisempaa turvautua jälkikäteen toteutettavaan seurantaan. Jos on ennakoitavissa, että samoilla vähittäis- ja tukkumarkkinoilla on tai on odotettavissa kolme kestävällä tavalla keskenään kilpailevaa liityntäverkko-operaattoria (esimerkiksi matkaviestintäverkkojen tapauksessa tai joillakin maantieteellisillä alueilla kiinteiden verkkojen tapauksessa, erityisesti jos on olemassa tosiasiallinen käyttöoikeus rakennustekniseen infrastruktuuriin ja/tai yhteisinvestointeja saatavilla siten, että kolmella tai useammalla operaattorilla on tosiasiallinen määräämisvalta tarvittavaan liityntäverkon omaisuuteen vähittäismarkkinoiden kysyntään vastaamiseksi), on vähemmän todennäköistä, että kansalliset sääntelyviranomaiset määrittelevät jollakin operaattorilla olevan huomattava markkinavoima, elleivät ne totea määräävää asemaa, tai jos kullakin kyseisistä yrityksistä on huomattava markkinavoima erillisillä tukkumarkkinoilla, kuten laskevan puheliikenteen markkinoilla. Tällaisilla markkinoilla, joille on ominaista kestävä ja tosiasiallinen infrastruktuuriin perustuva kilpailu, yleisten kilpailusääntöjen soveltamisen pitäisi riittää.

 2002/19/EY johdanto-osan 19 kappale (mukautettu)

 uusi

(176)Velvollisuutta antaa käyttöoikeus verkkorakenteisiin voidaan perustella kilpailun tehostamiskeinona, mutta kansallisten sääntelyviranomaisten on tasapainotettava perusrakenteiden omistajan oikeudet hyödyntää niitä omaksi edukseen ja muiden palvelujen tarjoajien oikeudet käyttää järjestelmiä, jotka ovat olennaisia kilpailevien palvelujen tarjonnassa. Jos operaattorit velvoitetaan ottamaan huomioon verkkoelementteihin ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta ja käyttöä koskevat kohtuulliset pyynnöt, tällaiset pyynnöt olisi voitava hylätä ainoastaan objektiivisten perusteiden kuten teknisen toteutettavuuden tai verkon turvallisuuden säilyttämisen tarpeen nojalla. Jos käyttöoikeus evätään, vahinkoa kärsinyt osapuoli voi panna vireille direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 20 27 tai 21 28 artiklassa tarkoitetun riitojenratkaisumenettelyn. Käyttöoikeusvelvollisuuksien alaista operaattoria ei voida vaatia tarjoamaan sellaisia käyttöoikeustyyppejä, joiden tarjoaminen ei ole sen määräysvallassa. Kansallisten sääntelyviranomaisten määräys käyttöoikeuden pakollisesta myöntämisestä, mikä lisää kilpailua lyhyellä aikavälillä, ei saisi vähentää kilpailijoiden halukkuutta investoida vaihtoehtoisiin järjestelmiin, mikä varmistaa voimakkaamman  kestävämmän  kilpailun  ja/tai paremman suoritustason ja paremman hyödyn loppukäyttäjälle  pitkällä aikavälillä. Komissio on julkaissut näitä kysymyksiä käsittelevän tiedonannon kilpailusääntöjen soveltamisesta telealan liittymäsopimuksiin 68 . Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa palvelun tarjoajalle ja/tai käyttöoikeusvelvollisuudesta hyötyville teknisiä ja toiminnallisia ehtoja yhteisön  unionin  oikeuden mukaisesti. Erityisesti teknisiä standardeja koskevien määräysten olisi oltava teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1535/2015/EU 98/34/EY 69  mukaisia.

 2002/19/EY johdanto-osan 20 kappale (mukautettu)

 uusi

(177)Hintavalvonta voi olla tarpeen, jos markkina-analyysi paljastaa kilpailun olevan määrätyillä markkinoilla riittämätöntä. Sääntely voi olla suhteellisen lievää, kuten velvollisuus, jonka mukaan operaattorin valintaan liittyvien hintojen on oltava kohtuullisia direktiivissä 97/33/EY säädetyllä tavalla, tai paljon tiukempaa, kuten velvollisuus, jonka mukaan hintojen on oltava kustannuslähtöisiä ja täysin perusteltavissa, jos kilpailu ei ole riittävää ylihinnoittelun estämiseksi. Erityisesti operaattoreiden, joilla on huomattava markkinavoima, olisi vältettävä hintapainostusta, jossa niiden vähittäishintojen ja samanlaisia vähittäispalveluja tarjoavilta kilpailijoilta veloitettavien yhteenliittämishintojen  yhteenliittämisen ja/tai käyttöoikeuksien hintojen  ero ei ole riittävä varmistamaan kestävää kilpailua. Kun kansallinen sääntelyviranomainen selvittää kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet tässä direktiivissä säädetyn palvelutoiminnan perustamisesta, on aiheellista sallia kohtuullinen tuotto sijoitetulle pääomalle asianmukaiset työvoima- ja rakennuskustannukset mukaan lukien, jolloin pääoma mukautetaan tarvittaessa varoista ja toiminnan tehokkuudesta tehdyn ajantasaisen arvion mukaisesti. Kustannusvastaavuuden arviointimenetelmän olisi oltava asianmukainen olosuhteisiin nähden, ja siinä on otettava huomioon tarve edistää tehokkuutta, ja kestävää kilpailua ja  erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa  sekä  siten  maksimoida kuluttajien  loppukäyttäjien  edut,  ja siinä olisi otettava huomioon tukkuhintojen vakauden ja ennakoitavuuden tarve kaikkien niiden operaattorien kannalta, jotka haluavat ottaa käyttöön uusia parannettuja verkkoja, komission ohjeiden 70 mukaisesti  .

 uusi

(178)Seuraavan sukupolven laajakaistapalvelujen kysynnän toteutumisasteen epävarmuuden vuoksi on tärkeää sallia uusiin tai parannettuihin verkkoihin investoiville operaattoreille tietty joustavuus hinnoittelussa, jotta voidaan edistää tehokasta investointia ja innovointia. Jotta hinnat eivät kohoaisi kohtuuttomiksi markkinoilla, joilla on huomattavan markkinavoiman operaattoreita, hinnoittelun joustoon olisi liitettävä ylimääräisiä turvatoimia kilpailun ja loppukäyttäjien etujen turvaamiseksi. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tiukat syrjimättömyysvelvollisuudet, toimenpiteet tuotantoketjun loppupään tuotteiden teknisen ja taloudellisen toisinnettavuuden varmistamiseksi sekä osoitettavissa oleva vähittäishintaan kohdistuva rajoitus, joka johtuu infrastruktuurikilpailusta tai muiden säänneltyjen käyttöoikeustuotteiden aiheuttamasta hinta-ankkurista taikka molemmista. Nämä kilpailun turvatoimet eivät estä kansallisia sääntelyviranomaisia yksilöimästä muita olosuhteita, joissa voisi olla aiheellista olla asettamatta säänneltyjä käyttöoikeushintoja tietyille tukkutason tuotantopanoksille, jos esimerkiksi loppukäyttäjien kysynnän korkean hintajouston vuoksi huomattavan markkinavoiman operaattorin ei kannata veloittaa selvästi kilpailutason ylittäviä hintoja.

 2002/19/EY johdanto-osan 21 kappale

(179)Jos kansallinen sääntelyviranomainen asettaa velvollisuuksia, jotka koskevat kustannuslaskentajärjestelmän käyttöä hintavalvonnan tueksi, se voi itse toteuttaa vuosittaisen arvioinnin varmistaakseen kyseisen kustannuslaskentajärjestelmän noudattamisen, jos sillä on siihen tarvittava pätevä henkilöstö, tai se voi pyytää jotain muuta pätevää, kyseessä olevasta operaattorista riippumatonta toimijaa toteuttamaan arvioinnin.

 uusi

(180)Unionin veloitusjärjestelmä laskevan puheliikenteen markkinoilla perustuu CPNP-malliin (Calling Party Network Pays, ”soittajan verkko maksaa”). Kysynnän ja tarjonnan korvattavuuden analyysi osoittaa, että nykyisin tai lähitulevaisuudessa ei vielä ole tukkutasolla korvikkeita, jotka rajoittaisivat terminointimaksujen asettamista tietyssä verkossa. Kun otetaan huomioon kohdeverkkomarkkinoiden luonne kaksisuuntaisena yhteenliittämistilanteena, mahdollisen kilpailuongelman muodostavat myös operaattorien väliset ristikkäissubventiot. Nämä potentiaaliset kilpailuongelmat ovat yhteisiä kiinteän verkon ja matkaviestintäverkon laskevan puheliikenteen markkinoille. Näistä syistä, ja kun otetaan huomioon kohdeverkon operaattorin mahdollisuus ja halukkuus nostaa hintoja huomattavasti yli kustannustason, voidaan kustannussuuntautuneisuusvaatimusta pitää toimivimpana keinona puuttua ongelmaan keskipitkällä aikavälillä.

(181)Tukkutason laskevan puheliikenteen kilpailuongelmien koko unionin tason johdonmukaisesta käsittelystä aiheutuvan sääntelyrasitteen keventämiseksi tässä direktiivissä olisi säädettävä yhteisestä lähestymistavasta perustana hintavalvontavelvoitteiden asettamiselle, ja sitä olisi täydennettävä sitovalla yhteisellä metodologialla, jonka määrittää komissio, sekä teknisillä ohjeilla, jotka yhteistyöelimen olisi laadittava.

(182)Jotta voidaan yksinkertaistaa tukkutason laskevan liikenteen terminointimaksujen asettamisen yksinkertaistamiseksi ja helpottaa niiden määräämistä tarvittaessa kiinteiden verkkojen ja matkaviestinverkkojen markkinoilla unionissa, ne olisi vahvistettava delegoidulla säädöksellä. Tässä direktiivissä olisi säädettävä yksityiskohtaisista perusteista ja parametreistä, joiden perusteella puheliikenteen terminointimaksujen arvot määritetään. Näitä perusteita ja parametrejä soveltaessaan komission olisi otettava huomioon muun muassa, että olisi katettava ainoastaan laskevan puheliikenteen tukkupalvelujen tarjonnan lisäkustannukset; että taajuusmaksut määräytyvät tilaajan eivätkä liikenteen mukaan ja näin ollen niitä ei pitäisi ottaa huomioon ja että lisätaajuuksia varataan pääasiassa datalle, joten niillä ei ole merkitystä laskevan puheliikenteen lisäkustannusten kannalta; että on tunnustettua, että vaikka matkaviestintäverkoissa pienin tehokas mittakaava on arviolta vähintään 20 prosenttia markkinaosuudesta, kiinteissä verkoissa pienemmät operaattorit voivat koostaan riippumatta saavuttaa saman tehokkuuden ja tuottaa samoilla yksikkökustannuksilla kuin tehokas operaattori. Tarkkaa enimmäismäärää määrittäessään komission olisi sovellettava asianmukaista painotusta, jossa otetaan huomioon loppukäyttäjien kokonaismäärä kussakin jäsenvaltiossa, jos tämä on tarpeen jäljelle jäävien kustannuserojen huomioon ottamiseksi. Kun komissio vahvistaa kyseisen määrän, olisi otettava huomioon yhteistyöelimen ja kansallisten sääntelyelinten arvokas kokemus sopivien kustannusmallien laatimisessa.

(183)Tässä direktiivissä asetetaan tukkutason laskevan puheliikenteen terminointimaksujen enimmäismäärät kiinteissä verkoissa ja matkaviestinverkoissa. Alkuperäisessä delegoidussa säädöksessä vahvistetaan sitten enimmäismäärän alittava täsmällinen määrä, jota kansallisten sääntelyviranomaisten on sovellettava. Alkuperäistä määrää ajantasaistetaan myöhemmin. Kansallisten sääntelyviranomaisten tähän asti soveltaman alhaalta ylöspäin suuntautuvan Pure LRIC (Pure Long Run Incremental Cost) –mallin perusteella ja soveltaen edellä esitettyjä perusteita puheliikenteen terminointimaksut vaihtelevat nykyisin 0,4045 sentistä minuutilta 1,226 senttiin minuutilta matkaviestintäverkoissa ja 0,0430 sentistä minuutilta 0,1400 senttiin minuutilta kiinteissä verkoissa yhteenliittämisen paikallisimmassa kerroksessa (laskettuna ruuhka-aikojen ja hiljaisien aikojen maksujen painotettuna keskiarvona). Maksujen erot johtuvat erilaisista paikallisista edellytyksistä ja nykyisistä hintarakenteista sekä mallilaskelmien erilaisista ajoituksista eri jäsenvaltioissa. Lisäksi kiinteissä verkoissa kustannustehokkaiden terminointimaksujen taso riippuu myös siitä, missä verkon kerroksessa laskevan liikenteen palvelua tarjotaan.  

(184)Erittäin suuren kapasiteetin laajakaistapalvelujen kysynnän toteutumisasteen nykyisen epävarmuuden samoin kuin yleisten mittakaavaetujen vuoksi yhteisinvestointisopimukset tarjoavat merkittäviä kustannusten ja riskien tasaamiseen liittyviä etuja, jotka auttavat pienempiä operaattoreita investoimaan taloudellisesti järkevin ehdoin, mikä edistää kestävää pitkäaikaista kilpailua, myös alueilla, joilla infrastruktuuriin perustuva kilpailu ei välttämättä olisi tehokasta. Jos operaattori, jolla on huomattava markkinavoima, tekee avoimen pyynnön, joka koskee yhteisinvestointeja oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin uusiin verkkoelementteihin, jotka edistävät merkittävästi erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa, kansallisen sääntelyviranomaisen ei yleensä pitäisi asettaa tämän direktiivin mukaisia velvollisuuksia uusille verkkoelementeille, ellei myöhempien markkina-analyysien uudelleentarkastelusta muuta johdu. Edellyttäen, että otetaan asianmukaisesti huomioon yhteisinvestoinnin ennakoitavat kilpailua edistävät vaikutukset tukku- ja vähittäiskaupan tasolla, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat silti pitää – nykyinen markkinarakenne ja säänneltyjen tukkutason käyttöoikeusedellytysten mukainen dynamiikka huomioon ottaen ja edellyttäen, ettei siitä ole jo tehty kaupallista tarjousta – aiheellisena turvata niiden käyttöoikeuksien hakijoiden oikeudet, jotka eivät osallistu tiettyyn yhteisinvestointiin ylläpitämällä olemassa olevia käyttöoikeustuotteita tai, jos aikaisemmat verkkoelementit puretaan, määräämällä käyttöoikeustuotteista, joilla on vastaavat toiminnot kuin aikaisemmassa infrastruktuurissa saatavilla olleilla tuotteilla.

 2009/140/EY johdanto-osan 61 kappale

(185)Toimintojen eriyttäminen tarkoittaa, että vertikaalisesti integroituneen operaattorin on perustettava operatiivisesti erillisiä liiketoimintayksiköitä, ja sen tarkoituksena on varmistaa täysin samanarvoisten käyttöoikeustuotteiden tarjonta kaikille ketjun loppupään operaattoreille, mukaan luettuna operaattorin omat vertikaalisesti integroituneet alaosastot. Toimintojen eriyttäminen mahdollistaa kilpailun lisäämisen useilla merkityksellisillä markkinoilla vähentämällä huomattavasti houkutusta syrjintään ja helpottamalla syrjimättömyysvelvoitteiden noudattamisen varmentamista ja valvontaa. Poikkeuksellisissa tapauksissa toimintojen eriyttäminen on perusteltavissa korjaavana toimena, kun on toistuvasti epäonnistuttu todellisen syrjimättömyyden saavuttamisessa useilla kyseisistä markkinoista ja kun on hyvin vähän tai ei lainkaan merkkejä infrastruktuurien välisen kilpailun syntymisestä kohtuullisessa aikataulussa sen jälkeen kun on turvauduttu yhteen tai useampaan aiemmin tarkoituksenmukaisena pidettyyn korjaavaan toimeen. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että sen määrääminen säilyttää kyseisen yrityksen kannustimet investoida verkkoonsa ja että siitä ei aiheudu mitään kielteisiä vaikutuksia kuluttajien hyvinvoinnille. Sen määrääminen edellyttää liityntäverkkoon liittyvien eri merkityksellisten markkinoiden koordinoitua analyysiä direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 6716 artiklassa säädetyn markkina-analyysimenettelyn mukaisesti. Markkina-analyysiä tehdessään ja tämän korjaavan toimen yksityiskohtia suunnitellessaan kansallisten sääntelyviranomaisten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tuotteisiin, joita erilliset liiketoimintayksiköt tulisivat hoitamaan, ottaen huomioon verkon rakentamisen laajuus ja teknologian kehityksen taso, jotka voivat vaikuttaa kiinteiden ja langattomien palvelujen korvaavuuteen. Sisämarkkinoiden kilpailuhäiriöiden välttämiseksi komission olisi hyväksyttävä etukäteen toimintojen eriyttämistä koskevat ehdotukset.

 2009/140/EY johdanto-osan 62 kappale

(186)Toimintojen eriyttämisen toteuttaminen ei saisi estää erillisten liiketoimintayksiköiden välisiä asianmukaisia koordinointimekanismeja sen varmistamiseksi, että emoyhtiön taloudelliset ja johtamiseen liittyvät valvontaoikeudet suojataan.

 2009/140/EY johdanto-osan 64 kappale (mukautettu)

 uusi

(187)Jos vertikaalisesti integroitunut operaattori päättää siirtää koko paikallisverkko-omaisuutensa tai huomattavan osan siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri omistaja, tai perustamalla erillisen liiketoimintayksikön käyttöoikeustuotteille, kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi arvioida aiotun toimen  , kyseisen yrityksen mahdollisesti tarjoamat käyttöoikeussitoumukset mukaan lukien,  vaikutuksia kaikkiin vertikaalisesti integroituneelle operaattorille asetettuihin voimassa oleviin sääntelyvelvoitteisiin sen varmistamiseksi, että uudet järjestelyt ovat  tämän  direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) ja direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) mukaisia. Kansallisen sääntelyviranomaisen pitäisi suorittaa uusi analyysi markkinoista, joilla eriytetty yksikkö toimii, ja asettaa, säilyttää, muuttaa tai poistaa velvoitteita vastaavasti. Tätä varten kansallisen sääntelyviranomaisen pitäisi voida pyytää yritykseltä tietoja.

 uusi

(188)Sitovat sitoumukset voivat lisätä sellaisen vertikaalisesti integroituneen yrityksen suorittaman vapaaehtoisen eriyttämisen ennakoitavuutta ja avoimuutta, jolla on todettu olevan huomattava markkinavoima yhdellä tai useammalla merkityksellisistä markkinoista, esittämällä suunnitellun eriyttämisen toteuttaminen esimerkiksi etenemissuunnitelmalla, johon sisältyy selkeät välitavoitteet ja ennakoidut seuraukset, jos joitakin välitavoitteita ei saavuteta. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarkasteltava tehtyjä sitoumuksia kestävyyden ennakoivasta näkökulmasta, erityisesti valittaessa ajanjaksoa, jolle niistä tehdään sitovia, sekä otettava huomioon sidosryhmien julkisessa kuulemisessa markkinaolosuhteiden vakaudelle ja ennakoitavuudelle antama arvo.  

(189)Sitoumuksiin voi sisältyä valvonnasta vastaavan toimitsijan nimittäminen ja sitoumuksia antavan operaattorin velvollisuus raportoida säännöllisesti täytäntöönpanosta. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi hyväksyttävä sekä toimitsija että tälle osoitettava tehtävänanto.

(190)Verkon omistajista, jotka eivät harjoita toimintaa vähittäismarkkinoilla ja joiden liiketoimintamalli rajoittuu sen vuoksi tukkutason palvelujen tarjoamiseen toisille, voi olla hyötyä sellaisten menestyksekkäiden tukkumarkkinoiden luomisessa, joilla on positiivinen vaikutus ketjun loppupään kilpailuun vähittäismarkkinoilla. Lisäksi niiden liiketoimintamalli voi houkutella sijoittajia investoimaan vakaampaan infrastruktuuriin, joka voi mahdollistaa pitemmällä aikavälillä erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönoton. Ainoastaan tukkumarkkinoilla toimiva operaattori ei kuitenkaan välttämättä tarkoita tosiasiallisesti kilpailullisempia vähittäismarkkinoita, ja ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivilla operaattoreilla voidaan todeta olevan huomattava markkinavoima tietyillä tuotemarkkinoilla ja maantieteellisillä markkinoilla. Ainoastaan tukkutoimintaan keskittyvää liiketoimintamallia noudattavien operaattorien toiminnasta aiheutuva kilpailuriski voi olla pienempi kuin vertikaalisesti integroituneiden operaattorien tapauksessa, edellyttäen, että ainoastaan tukkutoiminnan harjoittamisen malli on aito, eikä ole olemassa kannustimia syrjintään tuotantoketjun loppupään palveluntarjoajien välillä. Sääntelytoimien olisi sen vuoksi oltava samassa suhteessa lievempiä. Toisaalta kansallisten sääntelyelinten on voitava toteuttaa toimia, jos ilmenee loppukäyttäjille haitallisia kilpailuongelmia.

(191)Jotta siirtyminen aikaisemmista kupariverkoista seuraavan sukupolven verkkoihin loppukäyttäjien edun mukaisesti olisi helpompaa, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava seurata verkko-operaattoreiden omia aloitteita tässä asiassa ja laatia tarvittaessa asianmukainen siirtymisprosessi, esimerkiksi ennakkoilmoituksen, avoimuuden ja hyväksyttävissä olevien vertailukelpoisten käyttöoikeustuotteiden avulla, kun verkon omistajan aikomus ja valmius siirtyä pois kupariverkosta on osoitettu. Siirtymisen perusteettoman viivästymisen välttämiseksi kansalliset sääntelyviranomaiset olisi valtuutettava peruuttamaan kupariverkon käyttöoikeusvelvollisuudet, kun asianmukainen siirtymisprosessi on vahvistettu.

 2002/22/EY johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

(192) Telealan vapauttamiseen sekä yhä lisääntyvään kilpailuun ja viestintäpalvelujen valinnanvapauteen liittyy samanaikaisesti sellaisen yhdenmukaisen sääntelyjärjestelmän luominen, jonka avulla turvataan yleispalvelun tarjoaminen. Yleispalvelun käsitteen olisi kehityttävä rinnan tekniikan ja markkinoiden kehittymisen sekä käyttäjien taholta tulevan kysynnän muutosten kanssa. Vuonna 1998 toteutettua yhteisön telemarkkinoiden täydellistä vapauttamista varten luodussa sääntelyjärjestelmässä määriteltiin yleispalveluvelvollisuuksien vähimmäislaajuus sekä vahvistettiin yleispalvelun kustannuksia ja rahoittamista koskevat säännöt.

 2002/22/EY johdanto-osan 2 kappale (mukautettu)

(193)Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 153  unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169  artiklan mukaisesti yhteisön Ö unionin Õ on edistettävä kuluttajansuojaa.

 2002/22/EY johdanto-osan 3 kappale (mukautettu)

Yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet televerkkojen ja -palvelujen sääntelyjärjestelmää koskevia sitoumuksia televiestinnän peruspalveluja koskevan Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimuksen yhteydessä. Jokaisella WTO:n jäsenmaalla on oikeus määritellä yleispalveluvelvollisuus, jonka se haluaa taata. Tällaisia velvollisuuksia ei sinänsä katsota kilpailun vastaisiksi, jos niitä hallinnoidaan avoimesti, ketään syrjimättä ja kilpailun kannalta puolueettomalla tavalla eivätkä ne aiheuta suurempaa rasitetta kuin mitä jäsenmaan määrittelemä yleispalvelu edellyttää.

 2002/22/EY johdanto-osan 51 kappale (mukautettu)

Suunnitellun toiminnan tavoitteita, jotka ovat kaikille eurooppalaisille käyttäjille tarjottavan teleyleispalvelun yleisen tason määrittäminen, niiden edellytysten yhdenmukaistaminen, jotka koskevat yleisten puhelinverkkojen ja niihin liittyvien, yleisesti saatavilla olevien puhelinpalvelujen käyttömahdollisuutta ja käyttöä tietyssä sijaintipaikassa, sekä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sekä niiden liitännäistoimintojen yhdenmukaistetun sääntelyjärjestelmän luominen, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toimien laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

 2002/22/EY johdanto-osan 5 kappale

Kilpailluilla markkinoilla olisi tiettyjä velvollisuuksia sovellettava kaikkiin yleisesti saatavilla olevia puhelinpalveluja tietyssä sijaintipaikassa tarjoaviin organisaatioihin ja muita velvollisuuksia olisi sovellettava ainoastaan organisaatioihin, joilla on huomattava markkinavoima tai jotka on nimetty yleispalvelua tarjoaviksi operaattoreiksi.

 uusi

(194)Yleispalvelu on turvaverkko, jolla varmistetaan tiettyjen vähimmäispalvelujen saatavuus kaikille loppukäyttäjille kohtuulliseen hintaan, jos tällaisen käyttöoikeuden puuttumisesta seuraava sosiaalisen syrjäytymisen riski estäisi kansalaisilta täysimittaisen sosiaalisen ja taloudellisen osallistumisen yhteiskuntaelämään.

(195)Perustason laajakaistainternetyhteys on käytännössä yleisesti saatavilla kaikkialla unionissa, ja sitä käytetään hyvin laajasti eri tarkoituksiin. Yleinen käyttöaste on kuitenkin vähäisempi kuin saatavuus, sillä jotkut eivät yhteyttä käytä syistä, jotka liittyvät tietoisuuteen saatavuudesta, kustannuksiin, taitoihin tai henkilökohtaiseen valintaan. Kohtuuhintaisesta tarkoituksenmukaisesta internetyhteydestä on tullut ratkaisevan tärkeä yhteiskunnalle ja koko taloudelle. Se muodostaa perustan osallistumiselle digitaalitalouteen ja yhteiskuntaan välttämättömien verkkopalvelujen välityksellä. 

 2002/22/EY johdanto-osan 8 kappale (mukautettu)

 uusi

(196)Yleispalvelua koskeva perusvaatimus on  varmistaa, että kaikilla loppukäyttäjillä on saatavillaan kohtuuhintaiset tarkoituksenmukaiset internetyhteydet ja ääniviestintäpalvelut vähintään  tarjota käyttäjille pyynnöstä liittymä yleiseen puhelinverkkoon tietyssä sijaintipaikassa kohtuuhintaan. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus varmistaa myös sellaisten palvelujen kohtuuhintaisuus, joita ei tarjota tietyssä sijaintipaikassa vaan liikkuville kansalaisille, jos ne pitävät tätä tarpeellisena täysimittaisen sosiaalisen ja taloudellisen yhteiskuntaelämään osallistumisen kannalta.  Vaatimus rajoittuu ainoastaan yhteen kapeakaistaiseen verkkoliittymään, jonka tarjoamisen jäsenvaltiot voivat rajoittaa loppukäyttäjän pääasialliseen asuinpaikkaan, eikä se koske digitaalista monipalveluverkkoa (ISDN), joka mahdollistaa kaksi tai useampia liittymiä ja jossa kaikkia liittymiä voi käyttää samanaikaisesti. Kyseisen liittymän teknisessä tarjoamisessa ei pitäisi olla mitään rajoituksia, vaan sen pitäisi olla mahdollista johtimien tai langattoman tekniikan avulla; mitään rajoituksia ei pitäisi myöskään olla sen suhteen, mitkä operaattorit  operaattoriryhmät  tarjoavat yleispalveluvelvollisuuksiin sisältyviä palveluja kokonaan tai osittain. Yleisen puhelinverkon tietyssä sijaintipaikassa olevien liittymien pitäisi pystyä siirtämään puhetta ja tietoa nopeuksilla, jotka riittävät esimerkiksi Internetin kautta tarjottavien online-palvelujen käyttöön. Yksittäisen käyttäjän Internet-yhteyden nopeus riippuu monista tekijöistä, muun muassa yhteydentarjoajan Internet-kytkettävyydestä sekä sovelluksesta, jossa yhteyttä käytetään. Yleisen puhelinverkon yksittäisen kapeakaistaisen liittymän siirtonopeus riippuu tilaajan päätelaitteen ominaisuuksista ja liittymästä. Näin ollen ei ole aiheellista määrittää yhteisön tasolla tiettyä siirtonopeutta. Nykyisin saatavilla olevat äänikaistamodeemit siirtävät tietoa tyypillisesti 56 kbit/s:n nopeudella ja mukauttavat siirtonopeutta automaattisesti linjan vaihtelevan laadun perusteella, jolloin lopullinen siirtonopeus voi olla alhaisempi kuin 56 kbit/s. Joustavuutta tarvitaan toisaalta siitä syystä, että sen avulla jäsenvaltiot voivat tarvittaessa toteuttaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että yhteydet pystyvät pitämään yllä tätä nopeutta, ja toisaalta siitä syystä, että sen avulla jäsenvaltiot voivat tarvittaessa sallia ylärajaksi asetetun nopeuden 56 kbit/s alittavia nopeuksia, jotta voidaan käyttää hyväksi langattoman tekniikan valmiuksia (esimerkiksi matkapuhelinverkkoja) yleispalvelun tarjoamiseksi suuremmalle osalle väestöä. Tämä voi olla erityisen tärkeää joissakin ehdokasvaltioissa, joissa suhteellisen pienellä osalla kotitalouksista on perinteinen puhelinliittymä. Niissä erityistapauksissa, joissa yleisen puhelinverkon kiinteä liittymä ei selvästikään ole riittävän tehokas tyydyttävää Internet-yhteyttä varten, jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia liittymän parantamista tasolle, jolla tilaajien enemmistön liittymät ovat, jotta liittymä tukisi tyydyttävästi Internet-yhteyttä varten riittäviä siirtonopeuksia. Jos tällaisten erityistoimenpiteiden nettokustannukset kyseisten kuluttajien osalta aiheuttavat rasitteen, kustannusten nettovaikutukset voidaan sisällyttää yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannuslaskelmiin.

 2009/136/EY johdanto-osan 5 kappale

 uusi

(197)Yleiseen viestintäverkkoon kiinteässä sijaintipaikassa olevilla tietoyhteyksillä olisi voitava tukea tiedonsiirtoa nopeudella, joka sopii online-palvelujen, kuten internetin kautta tarjottujen palvelujen, saamiseen. Yksittäisen käyttäjän yhteyden nopeus riippuu monista tekijöistä, muun muassa yhteydentarjoajan tai -tarjoajien internetkytkettävyydestä sekä sovelluksesta, jossa yhteyttä käytetään. Yleisen viestintäverkon yksittäisen liittymän siirtonopeus riippuu tilaajan päätelaitteen ominaisuuksista ja liittymästä. Näin ollen ei ole aiheellista määrittää yhteisön tasolla tiettyä siirtonopeutta. Kohtuuhintaisen tarkoituksenmukaisen internetyhteyden olisi oltava riittävä käyttöoikeuden saamiseksi ja peruspalvelujen tietyn sellaisen vähimmäismäärän käyttämiseksi, joka vastaa useimpien loppukäyttäjien käyttämiä palveluja. Jäsenvaltioiden olisi täsmennettävä tätä vähimmäispalvelujen luetteloa siten, että se mahdollistaa riittävän sosiaalisen osallisuuden ja osallistumisen digitaaliseen yhteiskuntaan ja talouteen niiden alueella.  Joustavuus on tarpeen, jotta jäsenvaltiot voivat tarvittaessa toteuttaa toimia varmistaakseen, että tietoyhteydellä kyetään tukemaan siirtonopeuksia, jotka riittävät jäsenvaltioiden määrittelemään toimivaan internetyhteyteen, samalla kun otetaan huomioon kansallisten markkinoiden erityispiirteet, kuten tilaajien enemmistön kyseisessä jäsenvaltiossa valitsema laajakaista tai tekninen toteutettavuus, edellyttäen, että kyseisillä toimilla pyritään minimoimaan markkinoiden vääristymistä. Jos kyseisten toimien seurauksena nimettyyn yritykseen kohdistuu epäoikeudenmukainen rasitus, kun kustannukset ja tulot sekä kyseisten palvelujen tarjoamisesta koituvat aineettomat edut otetaan asianmukaisesti huomioon, tämä voidaan sisällyttää kaikkiin yleispalveluvelvoitteita koskeviin nettokustannuslaskelmiin. Perusverkon infrastruktuurille voidaan myös järjestää vaihtoehtoinen rahoitus, johon kuuluu yhteisön rahoitusta tai yhteisön lainsäädännön mukaisia kansallisia toimia.

 uusi

(198)Loppukäyttäjien ei pitäisi olla pakko käyttää palveluja, joita he eivät halua käyttää, ja näin ollen palvelun käyttöön oikeutettujen loppukäyttäjien pitäisi olla mahdollista pyynnöstä rajoittaa kohtuuhintainen yleispalvelu ainoastaan ääniviestintäpalveluun.

 2009/136/EY johdanto-osan 17 kappale

(199) Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava seurata yleispalveluvelvollisuuksien soveltamisalaan kuuluvien palvelujen vähittäishintojen kehitystä ja tasoa myös siinä tapauksessa, että jäsenvaltio ei ole vielä nimennyt mitään yritystä yleispalvelun tarjoajaksi. Tällaisessa tapauksessa, ja seuranta olisi toteutettava siten, että siitä ei aiheudu liiallista hallinnollista taakkaa kansallisille sääntelyviranomaisille eikä kyseisenlaisia palveluja tarjoaville yrityksille.

 2002/22/EY johdanto-osan 10 kappale (mukautettu)

 uusi

(200)Kohtuuhinnalla tarkoitetaan jäsenvaltioiden kansallisella tasolla omien erityisolojensa perusteella määrittelemää hintaa, ja tähän voi kuulua paikasta riippumattomien yhteisten hintojen asettaminen tai erityisten hintavaihtoehtojen määrittäminen  erityisiä hintavaihtoehtoja   tai -paketteja  pienituloisia käyttäjiä  tai sellaisia käyttäjiä  varten  , joilla on erityisiä sosiaalisia tarpeita, mukaan lukien iäkkäät, vammaiset ja loppukäyttäjät maaseudulla tai maantieteellisesti eristyneillä alueilla. Tällaisia tarjouksia olisi tehtävä tietyillä perusominaisuuksilla, jotta voidaan välttää markkinoiden toiminnan vääristyminen.  Yksittäisten kuluttajien ð loppukäyttäjien ï kannalta kohtuuhintaisuus liittyy  kohtuuhintaisuuden olisi perustuttava  heidän  oikeuteensa sopimukseen yrityksen kanssa, numeron saatavuuteen, palvelujen jatkuvaan käytettävyyteen ja heidän  mahdollisuuksiinsa seurata ja tarkkailla puhelinkulujaan.

ò uusi

(201)Loppukäyttäjiltä ei pitäisi enää olla mahdollista evätä käyttöoikeutta vähimmäismäärään yhteyspalveluja. Oikeuden tehdä sopimus yrityksen kanssa pitäisi merkitä, että mahdollisesti evätyiksi tulevilla loppukäyttäjillä, erityisesti pienituloisilla tai käyttäjillä, joilla on erityisiä sosiaalisia tarpeita, olisi oltava mahdollisuus tehdä sopimus kohtuuhintaisesta tarkoituksenmukaisesta internetyhteydestä ja ääniviestintäpalvelusta vähintään tietyissä sijaintipaikoissa minkä tahansa yrityksen kanssa, joka tarjoaa tällaisia palveluja kyseisessä paikassa. Taloudellisten riskien kuten laskujen maksamatta jättämisen minimoimiseksi yrityksillä olisi oltava vapaus tarjota sopimus ennakkomaksuehdoilla, jotka perustuvat kohtuuhintaisiin yksittäisiin ennalta maksettuihin yksikköihin.

(202)Sen varmistamiseksi, että kansalaiset ovat puheliikennepalvelujen tavoitettavissa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava puhelinnumeron saatavuus kohtuullisen ajan ja myös aikoina, jolloin puheliikennepalvelua ei käytetä. Yritysten olisi voitava ottaa käyttöön mekanismeja, joilla voidaan tarkistaa, haluaako loppukäyttäjä edelleen pitää numeron.

 2002/22/EY johdanto-osan 4 kappale (mukautettu)

(203)Yleispalvelun takaaminen (eli määriteltyjen vähimmäispalvelujen tarjoaminen kaikille loppukäyttäjille kohtuuhintaan) voi edellyttää, että joitakin palveluja tarjotaan joillekin loppukäyttäjille hintaan, joka eroaa normaaleista markkinaehtoisista hinnoista. Korvausten maksaminen yrityksille, jotka on nimetty tarjoamaan kyseisiä palveluja tällaisissa olosuhteissa  tarjoaville yrityksille  , ei välttämättä johda kilpailun vääristymiseen, edellyttäen että nimetyille  tällaisille  yrityksille korvataan erityisesti tämän palvelun antamiseen liittyvät nettokustannukset ja että nämä kustannukset katetaan kilpailun kannalta puolueettomalla tavalla.

 uusi

(204)Jotta kansalliset sääntelyviranomaiset voisivat arvioida, tarvitaanko kohtuuhintaisuuden osalta toimenpiteitä, niiden olisi voitava seurata loppukäyttäjille, jotka ovat pienituloisia tai joilla on erityisiä sosiaalisia tarpeita, tarjottujen hintavaihtoehtojen tai –pakettien kehitystä ja yksityiskohtia.

(205)Jos toimenpiteet yritysten tarjoamien perushintavaihtoehtojen tai –pakettien lisäksi eivät riitä turvaamaan kohtuuhintaisuutta loppukäyttäjille, joilla on pienet tulot tai erityistarpeita, suora tuki kuten esimerkiksi arvosetelit tällaisille loppukäyttäjille voi olla asianmukainen vaihtoehto ottaen huomioon tarve minimoida markkinoiden vääristyminen.

 2009/136/EY johdanto-osan 9 kappale (mukautettu)

 uusi

(206)Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia sellaisten  kohtuuhintaisten  laajalti käytettävien tuotteiden ja palvelujen markkinoiden luomisen tukemiseksi, joihin sisältyy vammaisille loppukäyttäjille tarkoitettuja toimintoja  , mukaan lukien laitteet, joissa käytetään apuvälineteknologiaa  . Tähän pääsemiseksi  Tämä  voidaan  saavuttaa  esimerkiksi ottaa eurooppalaisten standardien  avulla tai ottamalla  perusteella käyttöön sähköisten palvelujen saatavuutta (eAccessibility) koskevat  tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin xxx/YYYY/EU 71   vaatimukset julkisissa hankintamenettelyissä ja palvelujen hankintaan liittyvissä tarjouskilpailuissa sekä panemalla täytäntöön vammaisten loppukäyttäjien oikeuksia suojeleva lainsäädäntö. Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä aiheelliset toimenpiteet kansallisten olosuhteiden mukaan, mikä antaa jäsenvaltioille joustoa toteuttaa erityistoimenpiteitä esimerkiksi, jos markkinoilla ei ole tavanomaisilla taloudellisilla edellytyksillä saatavilla kohtuuhintaisia tuotteita ja palveluja, joihin sisältyy vammaisille loppukäyttäjille tarkoitettuja toimintoja. ï

 uusi

(207)Tiedon siirtämiseen sellaisin siirtonopeuksin, jotka riittävät mahdollistamaan tarkoituksenmukaisen internetyhteyden, on lähes yleismaailmallisesti saatavilla kiinteitä yhteyksiä, ja suurin osa kansalaisista eri puolilla unionia käyttää niitä. Vakiomuotoisen kiinteän laajakaistan kattavuus ja saatavuus unionissa oli 97 prosenttia kotitalouksista vuonna 2015 ja käyttöönottoaste keskimäärin 72 prosenttia, ja langattomaan teknologiaan perustuvien palvelujen saatavuus on vieläkin laajempi. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin eroja suhteessa kiinteän laajakaista saatavuuteen ja kohtuuhintaisuuteen kaupunki- ja maaseutualueilla.

(208)Markkinoilla on keskeinen asema laajakaistainternetyhteyden saatavuuden varmistamisessa kapasiteetin kasvaessa jatkuvasti. Alueilla, joilla ratkaisua ei voida löytää markkinoilta, kehittyy tarkoituksenmukaisen internetyhteyden saatavuuden tukemiseksi muita toimintapoliittisia välineitä, jotka ovat periaatteessa kustannustehokkaampia ja vähemmän markkinoita vääristäviä kuin yleispalveluvelvollisuudet. Tällaisia ovat esimerkiksi rahoitusvälineet, joita on saatavilla vaikkapa Euroopan strategisten investointien rahaston tai Verkkojen Eurooppa –välineen kautta, julkinen rahoitus Euroopan rakenne- ja investointirahastoista, kattavuusvaatimusten liittäminen radiotaajuuksien käyttöä koskeviin oikeuksiin laajakaistaverkkojen käyttöönoton tukemiseksi harvaan asutuilla alueilla sekä julkiset investoinnit unionin valtiontukisääntöjen mukaisesti.

 2009/136/EY johdanto-osan 4 kappale (mukautettu)

 uusi

(209)Yleispalvelua koskeva perusvaatimus on tarjota käyttäjille pyynnöstä liittymä yleiseen viestintäverkkoon tietyssä sijaintipaikassa ja kohtuuhintaan. Jos asianmukaisesti tehdyn arvioinnin jälkeen, jossa on otettu huomioon kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tekemän verkkojen käyttöönoton maantieteellisen kartoituksen tulokset, osoitetaan, että markkinoiden toiminnalla tai julkisilla toimilla ei todennäköisesti voida tuottaa loppukäyttäjille tietyillä alueilla yhteyksiä, joilla voitaisiin saavuttaa jäsenvaltioiden 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti määrittelemä tarkoituksenmukainen internetyhteyspalvelu ja ääniviestintäpalvelut tietyssä sijaintipaikassa, jäsenvaltion olisi voitava poikkeuksellisesti nimetä eri yrityksiä tai yritysryhmiä tarjoamaan näitä palveluja kansallisen alueensa niissä eri osissa, joita asia koskee.  Vaatimuksena on paikallisten, kansallisten ja kansainvälisten puhelinyhteyksien, faksiyhteyksien ja datapalvelujen järjestäminen, jonka jJäsenvaltiot voivat rajoittaa  tarkoituksenmukaisen internetyhteyspalvelun saatavuutta tukevat yleispalveluvelvollisuudet  loppukäyttäjän pääasialliseen sijainti- tai asuinpaikkaan. Kyseisen liittymän  Teknisiä keinoja, joilla   tarjotaan tarkoituksenmukaista internetyhteyttä ja ääniviestintäpalveluja tietyssä sijaintipaikassa  teknisessä tarjoamisessa ei pitäisi  rajoittaa  olla mitään rajoituksia, vaan sen pitäisi olla mahdollista johtimien tai langattoman tekniikan avulla; mitään rajoituksia ei pitäisi myöskään olla sen suhteen, mitkä operaattorit tarjoavat yleispalveluvelvollisuuksiin sisältyviä palveluja kokonaan tai osittain.

 2009/136/EY johdanto-osan 16 kappale

(210)Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on objektiivisin perustein päätettävä, mitkä yritykset nimetään yleispalvelun tarjoajiksi, ottaen tarvittaessa huomioon yritysten kyvyn ja halukkuuden hyväksyä kaikkien tai joidenkin yleispalveluvelvollisuuksiin kuuluvien palvelujen tarjoaminen. Tämä ei sulje pois sitä, että jäsenvaltiot voivat nimeämisprosessin kuluessa ottaa mukaan tehokkuussyillä perusteltuja erityisehtoja mukaan lukien muun muassa maantieteellisten alueiden tai osatekijöiden ryhmittely tai nimeämisen vähimmäiskeston määrittäminen.

 uusi

(211)Olisi arvioitava kustannukset, joita aiheutuu sellaisten yhteyksien saatavuuden varmistamisesta 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritellyn tarkoituksenmukaisen internetyhteyspalvelun tuottamiseen ja ääniviestintäpalvelun tuottamiseen tietyssä sijaintipaikassa kohtuullisin hinnoin yleispalveluvelvollisuuden puitteissa. Tässä yhteydessä olisi erityisesti arvioitava odotettavissa olevat taloudelliset rasitteet yrityksille ja käyttäjille sähköisen viestinnän alalla.

(212)Nimeämismenettelyssä asetetut vaatimukset koko kansallisen alueen kattavuuden varmistamiseksi ovat omiaan sulkemaan lähtökohtaisesti tietyt yritykset yleispalvelun tarjoajaksi nimeämistä koskevan hakumenettelyn ulkopuolelle tai saamaan ne luopumaan hakumenettelyyn osallistumisesta. Nimeäminen yleispalveluvelvollisuuksien mukaiseksi palveluntarjoajaksi liian pitkäksi tai määräämättömäksi ajaksi voi myös johtaa tiettyjen yritysten jäämiseen lähtökohtaisesti ulkopuolelle.

 2002/22/EY johdanto-osan 9 kappale

Tämän direktiivin säännökset eivät estä sitä, että jäsenvaltiot nimeävät eri yritykset tarjoamaan yleispalvelun verkkoon liittyviä ja palveluihin liittyviä osia. Verkkoon liittyviä osia tarjoamaan nimettyjä yrityksiä voidaan vaatia varmistamaan sellaiset rakentamis- ja ylläpitotoiminnot, jotka täyttävät tarpeenmukaisella ja oikeasuhteisella tavalla kaikki kohtuulliset pyynnöt liittymän tarjoamisesta yleiseen puhelinverkkoon tietyssä sijaintipaikassa ja yleisen puhelinverkon käyttöoikeudesta tietyssä sijaintipaikassa.

 2002/22/EY johdanto-osan 11 kappale (mukautettu)

Luettelotiedot ja numerotiedotuspalvelu ovat olennainen apuväline yleisesti saatavilla olevien puhelinpalvelujen käytön kannalta, ja ne ovat osa yleispalveluvelvollisuutta. Käyttäjät ja kuluttajat haluavat kattavia luetteloita ja sellaista numerotiedotuspalvelua, joka sisältää kaikki luetteloidut puhelinpalvelujen tilaajat ja heidän kaikki numeronsa (kiinteät ja matkapuhelinnumerot mukaan lukien), ja he haluavat, että tiedot on esitetty samanarvoisina. Henkilötietojen käsittelyä ja yksityisyyden suojaa televiestinnän alalla koskevassa 15 päivänä joulukuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/66/EY 72  turvataan tilaajien oikeus yksityisyyteen heidän henkilötietojensa julkisessa luettelossa ilmoittamisen osalta.

 2002/22/EY johdanto-osan 12 kappale (mukautettu)

Kansalaisille on tärkeää, että käytettävissä on riittävästi maksullisia yleisöpuhelimia ja että käyttäjät pystyvät soittamaan hätänumeroihin ja erityisesti eurooppalaiseen hätänumeroon (112) maksutta mistä tahansa puhelimesta, maksulliset yleisöpuhelimet mukaan luettuina, käyttämättä minkäänlaisia maksuvälineitä. Jollei kansalaisilla ole riittävästi tietoa numerosta 112, he eivät voi hyötyä tämän eurooppalaisen hätänumeron olemassaolon tuomasta lisäturvallisuudesta erityisesti matkustaessaan muissa jäsenvaltioissa.

 2002/22/EY johdanto-osan 13 kappale

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet taatakseen vammaisille ja käyttäjille, joilla on erityistarpeita, mahdollisuus käyttää kaikkia yleisesti saatavilla olevia puhelinpalveluita tietyssä sijaintipaikassa kohtuuhintaan. Vammaisia käyttäjiä palveleviin erityistoimenpiteisiin voivat sisältyä yleisöpuhelinten, yleisölle tarkoitettujen tekstipuhelinten tai vastaavien apuvälineiden asettaminen kuurojen tai puhehäiriöisten käyttäjien saataville, numerotiedotuspalvelujen tai vastaavien palvelujen tarjoaminen maksutta sokeille tai heikkonäköisille käyttäjille ja eriteltyjen laskujen tarjoaminen vaihtoehtoisissa muodoissa sokeille tai heikkonäköisille käyttäjille heidän pyynnöstään. Lisäksi on ehkä toteutettava erityistoimenpiteitä, jotta vammaiset ja käyttäjät, joilla on sosiaalisia erityistarpeita, voivat käyttää hätäpalveluja (112) ja valita eri operaattoreiden tai palveluntarjoajien välillä kuten muutkin kuluttajat. Palvelun laatustandardeja on kehitetty useiden muuttujien perusteella, jotta voidaan arvioida tilaajien saamien palvelujen laatua sekä sitä, miten yleispalveluvelvollisuuden alaisiksi nimetyt yritykset toimivat näiden standardien saavuttamiseksi. Vammaisia käyttäjiä koskevia palvelun laatustandardeja ei vielä ole. Olisi kehitettävä vammaisia käyttäjiä koskevia suoritusstandardeja ja vastaavia muuttujia, ja niistä säädetään tämän direktiivin 11 artiklassa. Lisäksi kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava vaatia palvelun laadun suoritustasoa koskevien tietojen julkaisemista, jos ja kun tällaisia standardeja ja muuttujia kehitetään. Yleispalvelun tarjoaja ei saisi toteuttaa toimia, jotka estävät käyttäjiä hyödyntämästä kaikilta osin eri operaattoreiden tai palveluntarjoajien sellaisia palveluja yhdessä sen omien, yleispalvelun osana tarjottavien palvelujen kanssa.

 2002/22/EY johdanto-osan 14 kappale

Mahdollisuus yleisen puhelinverkon käyttöön tietyssä sijaintipaikassa ja sen käyttö on niin tärkeää, että sen olisi oltava jokaisen sitä perustellusti pyytävän saatavilla. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on puolueettomin perustein päätettävä, millä yrityksillä on tässä direktiivissä tarkoitettuja yleispalveluvelvollisuuksia, ottaen tarvittaessa huomioon yritysten kyky ja halukkuus hyväksyä kaikkien tai joidenkin yleispalveluvelvollisuuksiin kuuluvien palvelujen tarjoaminen. On tärkeää, että yleispalveluvelvollisuudet täytetään mahdollisimman tehokkaalla tavalla siten, että käyttäjät yleensä maksavat hintoja, jotka vastaavat palvelun tarjoamisesta aiheutuvia tosiasiallisia kustannuksia. On myös tärkeää, että yleispalvelua tarjoavat operaattorit turvaavat verkon toimintakyvyn sekä palvelun jatkuvuuden ja laadun. Kilpailun ja valinnanvaran lisääntyminen tarjoaa enemmän mahdollisuuksia siihen, että kaikkia yleispalveluvelvollisuuksiin kuuluvia palveluja tai joitakin niistä tarjoavat muut kuin huomattavan markkinavoiman omaavat yritykset. Näin ollen yleispalveluvelvollisuuksia voidaan joissakin tapauksissa asettaa operaattoreille, jotka ovat osoittaneet tarjoavansa liittymiä ja palveluja kaikkein kustannustehokkaimmalla tavalla, ja käyttää tarjouskilpailuun perustuvia tai vertailevia valintamenettelyjä. Vastaavia velvollisuuksia voidaan asettaa edellytyksiksi sellaisten valtuutusten myöntämiselle, joita tarvitaan yleisesti saatavilla olevien puhelinpalvelujen tarjoamiseen.

 2009/136/EY johdanto-osan 10 kappale (mukautettu)

 uusi

(213)Kun  yritys, joka on nimetty tämän  direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 81 4 artiklan mukaisesti yleispalvelun tarjoajaksi  varmistamaan tarkoituksenmukaisen internetyhteyden tai ääniviestintäpalvelun saatavuus tietyssä sijaintipaikassa  nimetty yritys aikoo luovuttaa koko yleispalveluvelvoitteen mukaisen ja jäsenvaltion alueella sijaitsevan paikallisliityntäverkko-omaisuutensa tai huomattavan osan siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on viime kädessä eri omistaja, kansallisen sääntelyviranomaisen olisi arvioitava suunnitellun liiketoimen vaikutukset, jotta yleispalveluvelvoitteen jatkuvuus jäsenvaltion kaikilla alueilla voidaan varmistaa. Tähän liittyen yrityksen olisi ilmoitettava luovutuksesta etukäteen sille kansalliselle sääntelyviranomaiselle, joka asetti yleispalveluvelvoitteet. Kansallisen sääntelyviranomaisen arvio ei saisi haitata liiketoimen suorittamista.

 uusi

(214)Vakauden turvaamiseksi ja vähittäisen siirtymän tukemiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava edelleenkin varmistaa sellaisten yleispalvelujen, joihin ei kuulu tarkoituksenmukainen internetyhteys ja ääniviestintäpalvelut tietyssä sijaintipaikassa, tarjoaminen alueellaan, jotka kuuluvat niiden yleispalveluvelvollisuuksien soveltamisalaan direktiivin 2002/22/EY perusteella tämän direktiivin tullessa voimaan, jos kyseisiä palveluja tai niihin verrattavissa olevia palveluja ei ole saatavilla tavanomaisissa kaupallisissa olosuhteissa. Jäsenvaltiot saisivat joustoa, jota tarvitaan erilaisten kansallisten olosuhteiden huomioon ottamiseen asianmukaisesti, jos sallitaan edelleen maksullisten yleisöpuhelimien, puhelinluetteloiden ja numerotiedotuspalvelujen tarjoaminen yleispalveluvelvollisuuden mukaisesti niin pitkään kuin tarve niihin pystytään osoittamaan. Tällaiset palvelut olisi kuitenkin rahoitettava julkisista varoista kuten muutkin julkisen palvelun velvoitteet.

 2002/22/EY johdanto-osan 15 kappale

 uusi

(215)Jäsenvaltioiden olisi seurattava kuluttajien  loppukäyttäjien tarkoituksenmukaisen internetyhteyden ja ääniviestintäpalvelujen  . käyttöä ja erityisesti niiden kohtuuhintaisuutta. Puhelinpalvelun  Tarkoituksenmukaisen internetyhteyden ja ääniviestintäpalvelujen  kohtuuhintaisuus liittyy tietoon, jota käyttäjät saavat puhelimen käyttökustannuksista ja sen käytön suhteellisista kustannuksista verrattuina muihin palveluihin, ja se liittyy myös kuluttajien mahdollisuuksiin tarkkailla kulujaan. Näin ollen kohtuuhintaisuus merkitsee päätäntävallan luovuttamista kuluttajille siten, että yleispalveluvelvollisuuksien alaisiksi nimetyille yrityksille asetetaan velvollisuuksia. Tällaisiin velvollisuuksiin kuuluu eritellyn laskutuksen määritelty taso ja kuluttajille annetut mahdollisuudet estää valikoivasti tietyt puhelut (kuten kalliit puhelut lisämaksullisiin palveluihin), hallita puhelinkuluja ennakkomaksujärjestelmien avulla ja suorittaa liittymämaksut ennakolta. Tällaisia toimenpiteitä on ehkä tarkasteltava uudelleen ja muutettava markkinoiden kehityksen perusteella. Nykyisin ei yleispalveluvelvollisuuksien alaisia operaattoreita vaadita lähettämään tilaajille ennakkoilmoitusta, jos ennalta määrätty kuluraja ylittyy tai jos soitettujen puhelujen määrissä tai kohteissa huomataan jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Asiaa koskevien säännösten uudelleentarkastelussa olisi tulevaisuudessa harkittava, onko tilaajille lähetettävä näistä seikoista ennakkoilmoitus.

 2002/22/EY johdanto-osan 17 kappale (mukautettu)

 uusi

(216)Lukuun ottamatta tapauksia, joissa laskut toistuvasti maksetaan myöhässä tai jätetään maksamatta,  kohtuuhintaisiin maksuihin oikeutettuja  kuluttajia olisi suojattava välittömältä verkkoyhteyden katkaisemiselta maksamattoman laskun perusteella, ja heidän olisi erityisesti riitatapauksissa, jotka koskevat lisämaksullisten palvelujen käytöstä aiheutuneita korkeita laskuja, voitava keskeytyksettä päästä käyttämään olennaisia puhelinpalveluja  ääniviestintäpalveluja  , kunnes riita on ratkaistu. Jäsenvaltiot voivat päättää, että tätä mahdollisuutta puhelinpalvelujen käyttöön jatketaan ainoastaan sillä edellytyksellä, että tilaaja maksaa edelleen liittymän perusmaksut.

 2002/22/EY johdanto-osan 16 kappale

Laatu ja hinta ovat kilpailun avaintekijöitä avoimilla markkinoilla, ja kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava seurata yleispalveluvelvollisuuden alaisiksi nimettyjen yritysten saavuttamaa palvelun laatua. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa toteuttaa kyseisten yritysten saavuttamaan palvelun laatuun liittyviä aiheellisia toimia. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös voitava seurata muiden, yleisiä puhelinverkkoja ja/tai yleisesti saatavilla olevia puhelinpalveluja tietyissä sijaintipaikoissa käyttäjille tarjoavien yritysten saavuttamaa palvelun laatua.

 uusi

(217)Jos tarkoituksenmukaisen internetyhteyden ja ääniviestintäyhteyden tarjoamisesta tai muiden yleispalvelujen tarjoamisesta 85 artiklan mukaisesti aiheutuu epäoikeudenmukaisia rasitteita yritykselle, ottaen asianmukaisesti huomioon kustannukset ja tulot sekä kyseisten palvelujen tarjoamisesta syntyvät aineettomat hyödyt, kyseiset epäoikeudenmukaiset rasitteet voidaan sisällyttää yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannuslaskelmaan.

 2002/22/EY johdanto-osan 18 kappale (mukautettu)

(218)Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa luotava järjestelmiä yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannusten rahoittamiseksi, jos voidaan osoittaa, että kyseisiä palveluja voidaan tarjota ainoastaan tappiolla tai sellaisin nettokustannuksin, jotka poikkeavat tavanomaisista kaupallisista vaatimuksista. On tärkeää varmistaa, että yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset lasketaan asianmukaisesti, että niiden rahoitus toteutetaan markkinoita ja yritysten toimintaa mahdollisimman vähän vääristävällä tavalla ja että rahoitus on perustamissopimuksen  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen  87  107  ja 88  108  artiklan mukaista.

 2002/22/EY johdanto-osan 19 kappale

(219)Yleispalvelun nettokustannusten laskennassa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kustannukset ja tulot sekä yleispalvelun tarjoamisesta syntyvät aineettomat hyödyt, mutta laskentamenetelmä ei saisi estää toteuttamasta yleistä päämäärää, jonka mukaan hintarakenteiden on vastattava kustannuksia. Kaikki yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset olisi laskettava selkeitä menettelyjä noudattaen.

 2002/22/EY johdanto-osan 20 kappale

(220)Aineettomien etujen huomioon ottamisella tarkoitetaan sitä, että kokonaiskustannusten määrittämiseksi olisi yleispalveluvelvollisuuksien välittömistä nettokustannuksista vähennettävä niiden välillisten etujen arvioitu määrä, jotka yritykselle koituvat sillä olevan yleispalvelujen tarjoajan aseman ansiosta.

 2002/22/EY johdanto-osan 21 kappale

 uusi

(221)Jos yleispalveluvelvollisuudesta aiheutuu yritykselle kohtuuton rasite, on aiheellista antaa jäsenvaltioille mahdollisuus ottaa käyttöön järjestelmiä nettokustannusten kattamiseksi tehokkaalla tavalla. Yleispalveluvelvollisuuden nettokustannukset olisi katettava julkisilla varoilla. Tarkoituksenmukainen internetyhteys hyödyttää paitsi sähköisen viestinnän alaa myös sähköistä taloutta laajemminkin sekä koko yhteiskuntaa. Laajakaistanopeuksia tukevan yhteyden tarjoaminen enenevälle määrälle loppukäyttäjiä mahdollistaa näille sähköisten palvelujen käytön ja aktiivisen osallistumisen sähköiseen yhteiskuntaan. Tällaisten yhteyksien varmistaminen yleispalveluvelvollisuuksien pohjalta palvelee yleistä etua vähintään yhtä paljon kuin sähköisen viestinnän tarjoajien etua. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi korvattava tällaisten laajakaistanopeuksia osana julkista palvelua tukevien yhteyksien nettokustannukset julkisista varoista, joihin on katsottava kuuluvan myös rahoitusta valtioiden talousarvioista.  Eräs keino kattaa yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset on julkisten varojen käyttäminen. On myös kohtuullista, että aiheutuneiden nettokustannusten kattamiseen osallistuvat avoimesti kaikki käyttäjät yrityksiltä perittävien maksujen kautta. Jos kustannukset katetaan yrityksiltä perittävillä maksuilla, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksut jaetaan niiden kesken puolueettomin perustein, ketään syrjimättä ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Tämä periaate ei estä jäsenvaltioita myöntämästä poikkeuksia uusille kilpailijoille, jotka eivät ole vielä saavuttaneet merkittävää asemaa markkinoilla. Kaikissa rahoitusjärjestelmissä olisi varmistettava, että yritykset osallistuvat ainoastaan yleispalveluvelvollisuuksien rahoittamiseen eivätkä muihin toimiin, jotka eivät suoraan liity yleispalveluvelvollisuuksiin kuuluvien palvelujen tarjontaan. Kaikissa rahoitusjärjestelmissä olisi varmistettava, että yritykset osallistuvat ainoastaan yleispalveluvelvollisuuksien rahoittamiseen eivätkä muihin toimiin, jotka eivät suoraan liity yleispalveluvelvollisuuksiin kuuluvien palvelujen tarjontaan. Kustannusten kattamiseksi perustetuissa järjestelmissä olisi kaikissa tapauksissa noudatettava yhteisön lainsäädäntöön sisältyviä periaatteita, ja erityisesti kustannustenjakojärjestelmissä olisi noudatettava syrjimättömyyden ja oikeasuhteisuuden periaatteita. Kaikissa rahoitusjärjestelmissä olisi varmistettava, etteivät yhden jäsenvaltion käyttäjät osallistu toisen jäsenvaltion yleispalvelukustannusten rahoittamiseen esimerkiksi soittaessaan puheluja jäsenvaltiosta toiseen.

 2002/22/EY johdanto-osan 22 kappale

Jos jäsenvaltiot päättävät rahoittaa yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset julkisista varoista, tällä on katsottava tarkoitettavan rahoittamista valtioiden yleisistä talousarvioista muut julkiset rahoituslähteet kuten valtion lotto- ja veikkausyritykset mukaan lukien.

 2002/22/EY johdanto-osan 23 kappale

Yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset voidaan jakaa kaikkien tai tiettyjen määriteltyjen yritysryhmien kesken. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kustannusten jakoa koskevassa jakojärjestelmässä noudatetaan avoimuuden, markkinoiden mahdollisimman vähäisen vääristymisen, syrjimättömyyden ja oikeasuhteisuuden periaatteita. Markkinoiden mahdollisimman vähäisellä vääristymisellä tarkoitetaan sitä, että maksut olisi kerättävä niin, että loppukäyttäjille aiheutuu mahdollisimman vähän rasitetta, esimerkiksi hajottamalla maksut mahdollisimman laajalle.

 2002/22/EY johdanto-osan 24 kappale (mukautettu)

 uusi

(222)Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi vakuututtava siitä, että yYleispalvelua varten annettavaa rahoitustukea saavienat yritystenkset esittävät olisi esitettävä pyyntönsä perusteeksi  kansallisille sääntelyviranomaisille  riittävän yksityiskohtaisesti ne yleispalvelun osatekijät, joita varten ne tarvitsevat tätä rahoitusta. Yleispalveluvelvollisuuksien hinnoittelua ja rahoitusta koskevat jäsenvaltioiden suunnitelmat olisi annettava komissiolle tiedoksi, jotta se voi varmistaa, että ne ovat perustamissopimuksen mukaiset. Yleispalvelun tarjontaan nimitettyjä operaattoreita rohkaistaan kannustimin hankkimaan yleispalveluvelvollisuuksien arvioituja nettokustannuksia vastaavat tulot. Näin ollen jJäsenvaltioiden olisi huolehdittava yleispalveluvelvollisuuksien rahoittamiseksi perittyjä varoja koskevasta todellisesta avoimuudesta ja varojen tehokkaasta valvonnasta. Yleispalvelun tarjonnan nettokustannusten laskennan olisi perustuttava objektiiviseen ja läpinäkyvään metodologiaan, jotta voidaan varmistaa yleispalvelun mahdollisimman kustannustehokas tarjonta ja edistää markkinatoimijoiden tasavertaisia toimintaedellytyksiä. Läpinäkyvyyttä voitaisi lisätä siten, että metodologia, jota on tarkoitus käyttää yleispalvelun yksittäisten osatekijöiden nettokustannusten laskemiseen, olisi tiedossa jo ennen laskennan suorittamista. 

 2002/22/EY johdanto-osan 25 kappale

Viestintämarkkinat kehittyvät jatkuvasti niin, että käytettyjen palvelujen määrä kasvaa ja teknisten keinojen määrä tarjota niitä käyttäjille lisääntyy. Yleisön tasolla määriteltyjä yleispalveluvelvollisuuksia olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen ehdotusten tekemiseksi velvollisuuksien laajuuden muuttamisesta tai uudelleenmäärittelystä. Uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon sosiaalisten, kaupallisten ja teknisten olosuhteiden kehitys ja se, että kaikki yleispalvelun laajuuteen tehtävät muutokset olisi testattava siten, että palvelujen tullessa väestön huomattavan enemmistön ulottuville, vältytään sellaisten käyttäjien sosiaaliselta syrjäytymiseltä, joilla ei ole niihin varaa. Yleispalveluvelvollisuuksien laajuuden muutoksissa olisi aina huolehdittava siitä, ettei keinotekoisesti edistetä tiettyjä teknisiä ratkaisuja muiden ratkaisujen kustannuksella, ettei alan yrityksille aseteta kohtuutonta taloudellista rasitetta (mikä vaarantaisi markkinoiden kehityksen ja innovoinnin) ja ettei mahdollinen taloudellinen rasite lankea epäoikeudenmukaisesti pienituloisten kuluttajien kannettavaksi. Kaikki yleispalveluvelvollisuuden laajuuden muutokset merkitsevät ilman muuta sitä, että nettokustannukset voidaan rahoittaa tässä direktiivissä sallittujen menetelmien turvin. Jäsenvaltiot eivät saa määrätä yrityksille maksusuorituksia sellaisista toimenpiteistä, jotka eivät kuulu yleispalveluvelvollisuuksiin. Yksittäiset jäsenvaltiot voivat yhä vapaasti määrätä erityisistä toimenpiteistä (jotka eivät kuulu yleispalveluvelvollisuuksiin) ja rahoittaa ne yhteisön lainsäädännön mukaisesti, mutta ne eivät saa periä tätä varten maksuja yrityksiltä.

 2002/22/EY johdanto-osan 26 kappale

Tehokkaampi kilpailu kaikilla liittymä- ja palvelumarkkinoilla antaa kuluttajille enemmän valinnanvaraa. Todellisen kilpailun ja valinnanvaran määrä vaihtelee yhteisössä, sen jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden maantieteellisillä alueilla sekä liittymä- ja palvelumarkkinoilla. Jotkut käyttäjät voivat olla täysin riippuvaisia jonkin sellaisen yrityksen liittymä- ja palvelutarjonnasta, jolla on huomattava markkinavoima. Tehokkuuden vuoksi ja todellisen kilpailun edistämiseksi on yleisesti ottaen tärkeää, että huomattavan markkinavoiman omaavan yrityksen tarjoamat palvelut vastaavat niiden aiheuttamia kustannuksia. Loppukäyttäjiltä veloitettavien hintojen on tehokkuuden ja sosiaalisten syiden vuoksi vastattava kysyntää ja kustannuksia, edellyttäen että tämä ei vääristä kilpailua. On olemassa vaara, että yritys, jolla on huomattava markkinavoima, voi monin eri tavoin estää uusien kilpailijoiden pääsyn markkinoille tai vääristää kilpailua esimerkiksi perimällä kohtuuttomia hintoja, asettamalla hinnat liian alhaisiksi, niputtamalla vähittäispalveluja niin, että ne on ostettava kokonaisuutena, tai suosimalla tiettyjä asiakkaita. Sen vuoksi kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava toimivalta asettaa viimeisenä keinona ja asianmukaisen harkinnan pohjalta vähittäismyyntiä koskevia sääntöjä, joita sovelletaan yrityksiin, joilla on huomattava markkinavoima. Hintakattoja, maantieteellisin perustein laskettuja keskiarvoja tai muita vastaavia keinoja sekä muita kuin lainsäädäntöön perustuvia toimenpiteitä kuten julkistettavia vähittäishintavertailuja voidaan käyttää niiden kahden tavoitteen saavuttamiseksi, jotka ovat todellisen kilpailun edistäminen ja pyrkimys ottaa huomioon yleisen edun mukaiset tarpeet, kuten yleisesti saatavilla olevien puhelinpalvelujen kohtuuhintaisuus joidenkin kuluttajien kannalta. Kansallisten sääntelyviranomaisten ulottuvilla on oltava asianmukaiset kustannuslaskentatiedot, jotta ne voivat suorittaa sääntelytehtävänsä tällä alalla, mahdollinen hintavalvonta mukaan luettuna. Vähittäispalvelut olisi kuitenkin asetettava sääntelyllisen valvonnan alaisiksi vain, jos kansalliset sääntelyviranomaiset katsovat, että asiaan liittyvillä tukkumyyntiä koskevilla toimenpiteillä tai operaattorin valintaa ja ennaltavalintaa koskevilla toimenpiteillä ei saavutettaisi tehokkaan kilpailun ja yleisen edun varmistamisen tavoitetta.

 2002/22/EY johdanto-osan 27 kappale

Jos kansallinen sääntelyviranomainen asettaa velvollisuuksia, jotka koskevat kustannuslaskentajärjestelmän käyttöä hintavalvonnan tueksi, se voi itse toteuttaa vuosittaisen arvioinnin varmistaakseen kyseisen kustannuslaskentajärjestelmän noudattamisen, jos sillä on siihen tarvittava pätevä henkilöstö, tai se voi pyytää jotain muuta pätevää, kyseessä olevasta operaattorista riippumatonta toimijaa toteuttamaan arvioinnin.

 2002/22/EY johdanto-osan 29 kappale

Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat lisäksi asianomaisia markkinoita koskevan analyysin perusteella vaatia, että huomattavan markkinavoiman omaavien matkaviestinoperaattoreiden on tarjottava tilaajilleen mahdollisuus käyttää minkä tahansa yhteenliitetyn, yleisesti saatavilla olevien puhelinpalvelujen tarjoajan palveluja puhelukohtaisesti tai ennaltavalinnan avulla.

 uusi

(223)Jotta voidaan tehokkaasti tukea tavaroiden, palvelujen ja henkilöiden vapaata liikkumista unionissa, pitäisi voida käyttää tiettyjä kansallisia numerovaroja, erityisesti eräitä muita kuin maantieteellisiä numeroita, oman alueen rajat ylittävällä tavalla eli numeron antaneen jäsenvaltion alueen ulkopuolella kaikkialla unionin alueella. Henkilöiden väliseen viestintään liittyvän huomattavan petosriskin vuoksi tällainen oman alueen ulkopuolinen käyttö olisi sallittava sähköisissä viestintäpalveluissa lukuun ottamatta henkilöiden välisiä viestintäpalveluja. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön, erityisesti kuluttajansuojaa koskevien sääntöjen ja muiden numeroiden käyttöön liittyvien sääntöjen, täytäntöönpanoa valvotaan riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa numeroiden käyttöä koskevat oikeudet on myönnetty. Tästä pitäisi seurata, että kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset jäsenvaltioissa, joissa numeroa käytetään, ovat toimivaltaisia soveltamaan kansallisia lakejaan yrityksiin, joille numero on osoitettu. Lisäksi tällaisten jäsenvaltioiden kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava mahdollisuus pyytää numeron osoittamisesta vastaavaa kansallista sääntelyviranomaista tukemaan niitä niissä jäsenvaltioissa sovellettavien sääntöjen noudattamisen valvonnassa, joissa numeroa käytetään. Tällaisiin tukitoimenpiteisiin olisi sisällyttävä varoittavia seuraamuksia ja, erityisesti vakavissa sääntöjenvastaisuustapauksissa, kyseessä olevalle yritykselle osoitettujen numeroiden oman alueen ulkopuolista käyttöä koskevan oikeuden peruuttaminen. Oman alueen ulkopuolista käyttöä koskevat vaatimukset eivät saisi rajoittaa jäsenvaltioiden valtuuksia estää tapauskohtaisesti pääsy numeroihin tai palveluihin petosten tai väärinkäytösten vuoksi. Numeroiden oman alueen ulkopuolinen käyttö ei saisi rajoittaa verkkovierailupalvelujen tarjontaa koskevien unionin sääntöjen soveltamista, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat sellaisten verkkovierailupalvelujen poikkeavan tai vilpillisen käytön ehkäisemistä, joihin sovelletaan vähittäishintojen sääntelyä ja jotka hyötyvät säännellyistä verkkovierailupalvelujen tukkuhinnoista. Jäsenvaltioiden olisi edelleenkin voitava tehdä numerovarojen oman alueen ulkopuolisesta käytöstä erityissopimuksia kolmansien maiden kanssa.

(224)Jäsenvaltioiden olisi edistettävä numerovarojen langatonta toimittamista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajan vaihtamisen helpottamiseksi. Numerovarojen langaton toimittaminen mahdollistaa televiestintälaitteiden tunnisteiden uudelleenohjelmoinnin ilman fyysistä kontaktia kyseisiin laitteisiin. Tällä on erityisen suuri merkitys laitteiden välisen viestinnän palveluissa eli palveluissa, joissa dataa ja tietoa siirretään automaattisesti laitteiden tai ohjelmistoihin perustuvien sovellusten välillä joko kokonaan tai osittain ilman ihmiskäyttäjien toimia. Tällaisten laitteiden välisten palvelujen tarjoajilla ei ole välttämättä fyysistä yhteyttä laitteisiin joko sijaintietäisyyden, käytettävien laitteiden suuren lukumäärän tai niiden käyttötapojen vuoksi. Laitteiden välisen viestinnän markkinoiden ja uuden teknologian kehittymisen vuoksi jäsenvaltioiden olisi kaikin keinoin pyrittävä varmistamaan teknologianeutraalius langattomassa palveluntarjonnassa.

 2002/21/EY johdanto-osan 20 kappale (mukautettu)

 uusi

(225)Selkeisiin, puolueettomiin ja syrjimättömiin ehtoihin perustuva numerovarojen käyttömahdollisuus on keskeinen tekijä yrityksille, jotta ne voivat kilpailla sähköisen viestinnän alalla. ð Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää numeroiden käyttöä koskevia oikeuksia muille kuin sähköisiä viestintäverkkoja tai –palveluja tarjoaville yrityksille ottaen huomioon numeroiden kasvavan merkityksen esineiden internetin eri palveluissa. ï Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi hallinnoitava kaikkia kansallisten numerointisuunnitelmien osia, myös verkkojen osoitejärjestelmissä käytettyjä pistekoodeja. Silloin kun numerovarojen käyttöä on yhdenmukaistettava yhteisössä  unionissa  yleiseurooppalaisten palvelujen tai  rajat ylittävien palvelujen ja erityisesti laitteiden välisiin yhteyksiin perustuvien palvelujen, kuten verkkoyhteyksillä varustettujen autojen,  kehittämisen tukemiseksi  ja jos kysyntään ei pystytä vastaamaan olemassa olevilla numerovaroilla  , komissio voi toimeenpanovaltansa turvin  yhteistyöelimen avustuksella  toteuttaa teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä. Jäsenvaltioiden olisi sovitettava yhteen kansalliset näkökantansa perustamissopimuksen mukaisesti niissä kansainvälisissä järjestöissä ja elimissä, joissa numerointipäätöksiä tehdään, jos tämä on tarpeen palvelujen täyden maailmanlaajuisen yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Tämän direktiivin säännöksillä ei luoda kansallisille sääntelyviranomaisille uusia vastuualueita Internetin nimi- ja osoitejärjestelmän alalla.

 2002/20/EY johdanto-osan 19 kappale

(226)Vaatimus julkaista taajuuksien tai numeroiden käyttöä koskevien oikeuksien myöntämistä koskevat päätökset voidaan täyttää saattamalla nämä päätökset yleisön saataville Internet-sivustolla.

 2009/136/EY johdanto-osan 43 kappale (mukautettu)

 uusi

(227) Koska kadonneiden lasten ilmoittamiseen liittyy erityisnäkökohtia ja tällaisen palvelun saatavuus on nykyisin rajoitettu, jäsenvaltioiden on  olisi  numeron varaamisen lisäksi myös tehtävä kaikkensa varmistaakseen  varmistettava  , että kadonneiden lasten ilmoittamiseen tarkoitettu palvelu on todella viipymättä käytettävissä niiden alueella  todella käytettävissä oleva Õ ð ja hyvin toimiva ï palvelu numerossa 116000. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa muun muassa järjestettävä tarjouskilpailuja, jotta kiinnostuneita osapuolia kehotetaan tarjoamaan kyseinen palvelu.

 2009/136/EY johdanto-osan 46 kappale (mukautettu)

 uusi

(228)Yhtenäismarkkinat merkitsevät sitä, että loppukäyttäjät voivat käyttää kaikkia toisten jäsenvaltioiden kansallisiin numerointisuunnitelmiin sisältyviä numeroita  , ilmaisnumerot ja erityismaksulliset palvelunumerot mukaan lukien,  ja että he voivat käyttää palveluja yhteisön  unionin  alueella muiden kuin maantieteellisten numeroiden, kuten ilmaisnumeroiden ja erityismaksullisten palvelunumeroiden välityksellä  , paitsi jos puhelun vastaanottava loppukäyttäjä on kaupallisista syistä päättänyt rajoittaa käyttöoikeutta tietyiltä maantieteellisiltä alueilta  . Loppukäyttäjien olisi myös voitava käyttää eurooppalaisen numerointiavaruuden numeroita ja kansainvälisiä ilmaisnumeroita (Universal International Freephone Numbers, UIFN). Mahdollisuutta käyttää numerovarantoja  numerovaroja  ja niihin liittyviä palveluja rajojen yli ei pitäisi estää muulloin kuin objektiivisesti perustelluissa tapauksissa, esimerkiksi tiettyihin erityismaksullisiin palveluihin liittyvien petosten tai väärinkäytösten estämiseksi, jos numero on määritelty ainoastaan kansalliseksi (esimerkiksi kansallinen lyhytvalintanumero) tai jos se ei ole teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa. Asianomaisen jäsenvaltion ulkopuolelta soittavilta osapuolilta voidaan veloittaa eri hintoja kuin kyseisen jäsenvaltion alueelta soittavilta osapuolilta.  Käyttäjille olisi tiedotettava etukäteen selkeästi kaikista ilmaisnumeroihin liittyvistä maksuista, kuten vakiomuotoisten kansainvälisten suuntanumeroiden kautta käytettävissä oleviin numeroihin sovellettavista ulkomaanpuhelumaksuista.

 2002/22/EY johdanto-osan 38 kappale

 uusi

Se, että loppukäyttäjien käytössä ovat kaikki yhteisön numerovarat, on elintärkeä ennakkoedellytys yhtenäismarkkinoiden toteutumiselle. Tämän pitäisi kattaa muut kuin maantieteelliset numerot, ilmaisnumerot ja maksulliset palvelunumerot mukaan luettuina, paitsi silloin, kun vastaanottava tilaaja on kaupallisista syistä päättänyt rajoittaa tietyltä maantieteelliseltä alueelta tulevia puheluja. Asianomaisen jäsenvaltion ulkopuolelta soittavilta osapuolilta perittävien hintojen ei tarvitse olla samat, mitkä peritään kyseisen jäsenvaltion alueelta soittavilta osapuolilta.

 uusi

(229)Sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttaminen edellyttää esteiden poistamista siltä, että loppukäyttäjät voivat käyttää sähköisiä viestintäpalveluja yli valtioiden rajojen kaikkialla unionissa. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien ei tulisi kieltää tai rajoittaa loppukäyttäjien verkkoon pääsyä tai syrjiä loppukäyttäjiä kansallisuuden perusteella tai sen perusteella, missä jäsenvaltiossa he asuvat. Eriyttämisen pitäisi kuitenkin olla mahdollista, jos se perustuu objektiivisesti perusteltavissa oleviin eroihin kustannuksissa ja riskeissä, ja se voi olla laajakantoisempaa kuin asetuksessa (EU) 531/2012 säädetyt toimenpiteet säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen poikkeavan tai vilpillisen käytön estämiseksi

(230)Loppukäyttäjien suojelua koskevien sääntöjen vaihteleva täytäntöönpano on luonut sisämarkkinoille huomattavia esteitä, jotka vaikuttavat sekä sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajiin että loppukäyttäjiin. Näiden esteiden torjumista auttaisi se, että kaikkialla unionissa sovelletaan samoja korkeatasoisen suojelun turvaavia sääntöjä. Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien loppukäyttäjien oikeuksien tarkistetun täysimittaisen yhdenmukaistamisen pitäisi lisätä huomattavasti oikeusvarmuutta sekä loppukäyttäjien että sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien kannalta ja lieventää merkittävästi markkinoille pääsyn esteitä sekä sääntöjen hajanaisuudesta aiheutuvaa noudattamisrasitetta. Täysimittainen yhdenmukaistaminen auttaa voittamaan sisämarkkinoiden esteitä, jotka ovat seurausta loppukäyttäjiin sovellettavista kansallisista säännöksistä, jotka suojelevat kansallisia palveluntarjoajia muista jäsenvaltioista tulevalta kilpailulta. Korkeatasoisen suojan toteuttamiseksi tässä direktiivissä olisi tehostettava kohtuullisesti monia loppukäyttäjiä koskevia säännöksiä jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen perusteella. Oikeuksien täysimittainen yhdenmukaistaminen lisää loppukäyttäjien luottamusta sisämarkkinoihin heidän hyötyessään sähköisiä viestintäpalveluja käyttäessään korkeatasoisesta suojasta paitsi omassa jäsenvaltiossaan myös asuessaan, työskennellessään tai matkustaessaan muissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden olisi säilytettävä mahdollisuus korkeatasoisempaan loppukäyttäjien suojaan, jos tässä direktiivissä säädetään sitä koskevasta nimenomaisesta poikkeuksesta, sekä mahdollisuus toteuttaa toimia aloilla, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

 2002/22/EY johdanto-osan 30 kappale (mukautettu)

(231)Sopimukset ovat käyttäjän ja kuluttajan  loppukäyttäjien  kannalta tärkeä keino varmistaa tietojen saatavuus ja  oikeusvarmuus  oikeusturvan vähimmäistaso. Useimmat kilpailluilla markkinoilla toimivat palveluntarjoajat tekevät sopimuksia asiakkaidensa kanssa, koska se on kaupallisesti toivottavaa. Sähköisen viestinnän verkkoihin ja palveluihin liittyviin, kuluttajia koskeviin liiketoimiin sovelletaan tämän direktiivin säännösten lisäksi sopimuksia koskevan voimassa olevan yhteisön  unionin  kuluttajansuojalainsäädännön vaatimuksia ja erityisesti kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5 päivänä huhtikuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY 73 ja kuluttajansuojasta etäsopimuksissa 20 päivänä toukokuuta 1997 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 97/7/EY 74  kuluttajan oikeuksista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/83/EU 75 sekä kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5 päivänä huhtikuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY. Kuluttajille olisi erityisesti turvattava sopimussuhteessa välittömään puhelinpalvelujensa tarjoajaan oikeusvarmuuden vähimmäistaso siten, että sopimuksessa eritellään sopimusehdot ja -edellytykset, palvelun laatu, sopimuksen ja palvelun päättämistä koskevat ehdot sekä korvaus- ja riitojenratkaisumenettelyt. Jos muut palveluntarjoajat kuin välittömät puhelinpalvelun tarjoajat tekevät sopimuksia kuluttajien kanssa, näihin sopimuksiin olisi sisällytettävä samat tiedot. Hintojen sekä sopimusehtojen avoimuuden varmistavat toimenpiteet lisäävät kuluttajien mahdollisuuksia tehdä mahdollisimman hyviä valintoja ja näin hyötyä kaikista kilpailun tarjoamista mahdollisuuksista.

 2009/136/EY johdanto-osan 21 kappale (mukautettu)

 uusi

(232) Tässä direktiivissä säädettyjä  Ssopimuksia koskevia säännöksiä  olisi sovellettava riippumatta asiakkaan suorittaman maksun määrästä.  Niitä   olisi sovellettava kuluttajien lisäksi myös loppukäyttäjiin, ensisijaisesti  komission suosituksessa 2003/361/EY määriteltyihin  mikroyrityksiin ja pk-yrityksiin  pienyrityksiin  , jotka voivat pitää parempana kuluttajien tarpeisiin mukautettua sopimusta  joiden neuvotteluasema on verrattavissa kuluttajiin ja joiden olisi sen vuoksi saatava samantasoinen suoja  . Palveluntarjoajiin kohdistuvan liiallisen hallinnollisen taakan sekä pk-yritysten määrittelemiseen liittyvän monimutkaisuuden välttämiseksi sSopimuksia koskevia säännöksiä  , myös direktiiviin 2011/83/EU sisältyviä  , ei pitäisi soveltaa näihin  yrityksiin  muihin loppukäyttäjiin automaattisesti, vaan pelkästään niiden pyynnöstä  elleivät ne mieluummin neuvottele yksilöllisiä sopimusehtoja sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien kanssa  . Toisin kuin mikro- ja pienyrityksillä, suurilla yrityksillä on tavallisesti vahvempi neuvotteluasema, minkä vuoksi ne eivät ole riippuvaisia samoista sopimusten tietovaatimuksista kuin kuluttajat. Muita säännöksiä, esimerkiksi numeron siirrettävyydestä, olisi sovellettava edelleen kaikkiin loppukäyttäjiin, sillä niillä on merkitystä myös suurille yrityksille  Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, joilla parannetaan pk-yritysten tietämystä tästä mahdollisuudesta.

 uusi

(233)Sähköisen viestinnän alan erityispiirteet edellyttävät horisontaalisia sopimussääntöjä laajemmin eräitä lisäsäännöksiä loppukäyttäjien suojelemiseksi. Loppukäyttäjille olisi muun muassa tiedotettava palvelun tarjotuista laatutasoista, myyntikampanjoiden ehdoista ja sopimusten irtisanomisesta, sovellettavista hinnastoista sekä sellaisten palvelujen hinnoista, joihin liittyy erityisiä hinnoitteluehtoja. Näillä tiedoilla on merkitystä useimpien julkisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tapauksessa, mutta ei silloin, kun on kyse numeroista riippumattomista henkilöiden välisistä viestintäpalveluista. Jotta loppukäyttäjä voisi tehdä tietoon perustuvan valinnan, on välttämätöntä, että vaaditut merkitykselliset tiedot annetaan ennen sopimuksen tekemistä ja selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa. Samasta syystä palveluntarjoajien olisi esitettävä tiivistelmä keskeisistä sopimusehdoista. Vertailun helpottamiseksi ja vaatimusten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi yhteistyöelimen olisi annettava malli tällaisille sopimustiivistelmille.

(234)Asetuksen (EU) N:o 2015/2120 hyväksymisen johdosta tämän direktiivin säännökset, jotka koskevat tietoja palvelujen ja sovellusten käyttöoikeuden ja/tai käytön rajoittamisen edellytyksistä ja liikenteen rajoittamista, ovat vanhentuneet ja ne olisi kumottava.

 2009/136/EY johdanto-osan 24 kappale

 uusi

(235) Päätelaitteiden suhteen asiakassopimuksessa olisi määritettävä mahdolliset rajoitukset, joita palveluntarjoaja asettaa laitteiden käytölle, kuten SIM-kortin lukitseminen, jos tällaisia rajoituksia ei kielletä kansallisessa lainsäädännössä, sekä kustannukset, jotka peritään lopetettaessa sopimus ennen sovittua päättymispäivämäärää tai lopetettaessa se sovittuun aikaan, sekä laitteiden pitämisestä mahdollisesti perittävät kustannukset. Mahdolliset sopimuksen ennenaikaisesta irtisanomisesta perittävät maksut olisi laskettava päätelaitteiden osalta tavanomaisten poistomenetelmien perusteella ja muiden tarjousetujen osalta suhteessa kuluneeseen aikaan (pro rata temporis -periaatteen mukaisesti). ï 

 2009/136/EY johdanto-osan 25 kappale (mukautettu)

 uusi

(236)Ilman, että palveluntarjoajaa velvoitetaan yhteisön oikeuden vaatimuksia pidemmälle meneviin toimiin, asiakassSopimuksessa olisi myös määriteltävä, minkä tyyppisiin toimiin palveluntarjoaja voi mahdollisesti ryhtyä turvallisuuteen tai eheyteen liittyvien ongelmien, uhkien tai haavoittuvuuksien yhteydessä  , sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden palveluntarjoajaa koskevien olennaisten velvollisuuksien noudattamista   , jotka liittyvät turvallisuuteen tämän direktiivin nojalla  .

 2009/136/EY johdanto-osan 32 kappale (mukautettu)

 uusi

(237) Avointen, ajan tasalla olevien ja vertailukelpoisten tietojen saaminen tarjonnasta ja palveluista on kuluttajille olennaisen tärkeä tekijä kilpailuun perustuvilla markkinoilla, joilla toimii useita palveluntarjoajia. Sähköisten viestintäpalvelujen lLoppukäyttäjien ja kuluttajien olisi voitava verrata markkinoilla tarjottujen eri palvelujen hintoja helposti saatavilla olevassa muodossa julkaistujen tietojen perusteella. Jotta hintavertailu  hintojen ja palvelujen vertaaminen  olisi helppoa, kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava mahdollisuus vaatia sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai palveluja  muita sähköisiä viestintäpalveluja kuin numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja  tarjoavilta yrityksiltä suurempaa tietojen (kuten hintojen,  palvelun laadun, päätelaitteita koskevien rajoitusten  kulutusmallien ja muiden asiaan liittyvien tilastotietojen) avoimuutta. Tällaisissa vaatimuksissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kyseisten verkkojen tai palvelujen ominaispiirteet.  Niiden olisi myös varmistettava  sekä varmistaa, että kolmansilla osapuolilla on oikeus käyttää palveluja tarjoavien yritysten julkaisemia yleisesti saatavilla olevia tietoja  vertailuvälineiden tarjoamiseksi  . Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös itse kyettävä asettamaan saataville hintaoppaita, erityisesti jos markkinat eivät ole niitä tarjonneet veloituksetta tai kohtuulliseen hintaan. Yrityksillä ei pitäisi olla oikeutta saada minkäänlaista korvausta tällaisten tietojen käytöstä, jos ne on jo julkaistu ja ovat siten julkista tietoa. Lisäksi loppukäyttäjille ja kuluttajille olisi tiedotettava riittävästi palvelun kustannuksista ja tarjotun palvelun tyypistä ennen palvelun ostamista, erityisesti jos ilmaispuhelupalveluihin liittyy lisämaksuja. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava vaatia, että tällaisia tietoja annetaan yleisesti ja että ne annetaan tietyissä niiden määrittämissä palveluluokissa välittömästi ennen puhelun yhdistämistä, jollei siitä kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä. Määrittäessään, minkä tyyppiset puhelut edellyttävät hintatietoja ennen yhdistämistä, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava asianmukaisella tavalla huomioon palvelun luonne, siihen sovellettavat hintaehdot sekä se, tarjoaako sitä palveluntarjoaja, joka ei tarjoa sähköisiä viestintäpalveluja. Lisäksi yritysten olisi jäsenvaltioiden sitä edellyttäessä annettava tilaajille toimivaltaisten viranomaisten tuottamaa yleiseen etuun liittyvää tietoa muun muassa yleisimmistä sääntöjenvastaisuuksista ja niiden oikeudellisista seuraamuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupasta) soveltamista.

 uusi

(238)Loppukäyttäjät eivät usein ole tietoisia kulutuskäyttäytymisensä kustannuksista tai heidän on vaikea arvioida sähköisiin viestintäpalveluihin käyttämäänsä aikaa tai datankulutusta. Avoimuuden lisäämiseksi ja jotta loppukäyttäjät voisivat paremmin hallita viestintäkustannuksiaan, on tärkeää antaa loppukuluttajien käyttöön välineet kulutuksen seuraamiseksi reaaliajassa.

(239)Loppukäyttäjät voivat riippumattomien vertailuvälineiden, kuten verkkosivujen avulla tehokkaasti arvioida yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen, jotka ovat muita kuin numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä palveluja, tarjoajien ansioita ja saada puolueetonta tietoa erityisesti vertailemalla hintoja ja laatumuuttujia yhdessä paikassa. Tällaisten välineiden avulla pitäisi saada selkeää, tiivistä, täydellistä ja kattavaa tietoa. Niihin olisi pyrittävä sisällyttämään mahdollisimman paljon tarjouksia, jotta yhteenveto olisi edustava ja kattaisi merkittävän osan markkinoista. Tällaisissa välineissä annettavien tietojen olisi oltava luotettavia, puolueettomia ja avoimia. Loppukäyttäjille olisi annettava tietoa tällaisten välineiden saatavuudesta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava alueellaan, että loppukäyttäjillä on vapaa käyttöoikeus vähintään yhteen tällaiseen välineeseen.

(240)Riippumattomien vertailuvälineiden olisi toimittava riippumatta yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajista. Niitä voivat ylläpitää yksityiset yritykset tai toimivaltaiset viranomaiset tai niitä voidaan ylläpitää toimivaltaisten viranomaisten puolesta. Ne olisi kuitenkin toteutettava määriteltyjen laatukriteerien mukaisesti, mukaan lukien vaatimus antaa tiedot niiden omistajista, tarjota täsmällistä ja ajantasaista tietoa, mainita viimeisimmän päivityksen ajankohta, asettaa vertailun perustana olevat selkeät puolueettomat kriteerit ja sisältää laaja valikoima tarjolla olevia yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja, jotka kattavat merkittävän osan markkinoista. Jäsenvaltioiden olisi voitava määritellä, miten usein vertailuvälineissä on tarkistettava ja ajantasaistettava loppukäyttäjille annettavat tiedot ottaen huomioon se, miten usein yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen, ei kuitenkaan numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja, jotka ovat muita kuin numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä palveluja, tarjoajat yleensä päivittävät hintojaan ja laatutietojaan. Jos jäsenvaltiossa on vain yksi väline, joka lakkaa toimimasta tai lakkaa olemasta laatukriteerien mukainen, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että loppukäyttäjillä on kohtuullisessa ajassa pääsy toiseen välineeseen kansallisella tasolla.

 2009/136/EY johdanto-osan 26 kappale (mukautettu)

 uusi

(241)ð Yleisesti saatavilla olevien sähköisten  ï Vviestintäpalveluiden käyttöä koskevien yleiseen etuun liittyvien kysymysten käsittelemiseksi ja muiden oikeuksien ja vapauksien suojelun edistämiseksi kansallisten toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi voitava tuottaa ja levittää palveluntarjoajien avulla tällaisten palveluiden käyttöä koskevaa yleiseen etuun liittyvää tietoa. Näihin tietoihin voisi sisältyä yleiseen etuun liittyviä tietoja ð yleisimmistä rikkomuksista ja niiden oikeudellisista seuraamuksista, joita ovat esimerkiksi ne ï, jotka koskevat tekijänoikeusrikkomuksia, muuta laitonta käyttöä ja haitallisen sisällön levittämistä, sekä neuvoja ja keinoja, joiden avulla voidaan suojautua sellaisilta henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvilta riskeiltä, joita voi aiheutua esimerkiksi henkilötietojen ilmaisemisesta tietyissä olosuhteissa, sekä yksityisyyteen ja henkilötietoihin liittyviltä riskeiltä, ja saatavilla olevia helppokäyttöisiä ja konfiguroitavia ohjelmistoja tai ohjelmistovaihtoehtoja, joiden avulla voidaan suojella lapsia tai haavoittuvia henkilöitä. Tietoja voitaisiin koordinoida Ö tämän Õ direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 33 artiklan 3 kohdan mukaisella yhteistoimintamenettelyllä. Tällaiset yleiseen etuun liittyvät tiedot olisi saatettava tarvittaessa ajan tasalle ja esitettävä helposti ymmärrettävässä painetussa ja sähköisessä muodossa kunkin jäsenvaltion määrittämällä tavalla sekä kansallisten julkisten viranomaisten verkkosivuilla. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava velvoittaa palveluntarjoajat välittämään nämä vakiomuodossa olevat tiedot asiakkailleen kansallisten sääntelyviranomaisten asianmukaiseksi katsomalla tavalla. Tiedot olisi myös sisällytettävä sopimuksiin jäsenvaltioiden sitä edellyttäessä. Tällaisen tiedon antamisesta ei saisi kuitenkaan koitua liiallista rasitusta yrityksille. Jäsenvaltioiden olisi edellytettävä tietojen antamista keinoilla, joita yritykset hyödyntävät tavanomaisessa liiketoiminnassaan viestiessään tilaajien ð loppukäyttäjien ï kanssa.

 2009/136/EY johdanto-osan 31 kappale (mukautettu)

(242)Jos yhteisön Ö unionin Õ oikeudessa ei ole asiaa koskevia sääntöjä, sisällön, sovellutusten ja palveluiden laillisuus tai haitallisuus määräytyy kansallisen aineellisen oikeuden ja prosessioikeuden mukaisesti. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, ei sähköisten viestintäverkkojen ja/tai -palvelujen tarjoajien, vastuulla on päättää asianmukaista menettelyä noudattaen, ovatko sisältö, sovellukset tai palvelut joko laillisia tai haitallisia. Puite Ö Tämä Õ direktiivi ja erityisdirektiivit Ö ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi 2002/58/EY Õ eivät rajoita tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY 76 (direktiivi sähköisestä kaupasta) soveltamista, joka sisältää muun muassa siinä määriteltyä ”pelkkää siirtotoimintaa” koskevan säännöksen, jota sovelletaan välityspalvelujen tarjoajiin.

 2002/22/EY johdanto-osan 31 kappale (mukautettu)

 uusi

(243)Loppukäyttäjillä olisi oltava mahdollisuus tutustua yleisesti saatavilla olevaan tietoon viestintäpalveluista. Jäsenvaltioiden olisi voitava seurata alueellaan tarjottavien palvelujen laatua. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava kerätä järjestelmällisesti Ö Kansallisille sääntelyviranomaisille olisi annettava valtuudet seurata palvelujen laatua Õ Ö ja Õ kerätä Ö järjestelmällisesti Õ tietoja alueellaan tarjottujen palvelujen laadusta Ö, mukaan lukien tiedot vammaisille loppukäyttäjille tarjotuista palveluista. Õ Ö Nämä tiedot olisi kerättävä Õ sellaisin perustein, jotka mahdollistavat eri palvelujentarjoajien ja eri jäsenvaltioiden välisen vertailun. On todennäköistä, että kilpailluilla markkinoilla toimivat Ö sähköisiä Õ viestintäpalveluja tarjoavat yritykset asettavat yleisesti saataville riittävästi ajantasaista tietoa palveluistaan kaupallisten etujen vuoksi. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi kuitenkin voitava edellyttää tällaisen tiedon julkaisemista niissä tapauksissa, joissa voidaan osoittaa, ettei tieto ole käytännössä yleisön saatavilla. ð Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös vahvistettava mittausmenetelmät, joita palvelun tarjoajien on sovellettava toimitettujen tietojen vertailukelpoisuuden parantamiseksi. Yhteistyöelimen olisi vertailtavuuden helpottamiseksi unionissa ja vaatimusten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten alentamiseksi vahvistettava suuntaviivat palvelun laatua koskeville muuttujille, jotka kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huolella huomioon. ï 

 2009/136/EY johdanto-osan 47 kappale (mukautettu)

 uusi

(244)Jotta kuluttajat voisivat saada täyden hyödyn kilpailluista markkinoista, heidän olisi voitava tehdä tietoisia valintoja ja vaihtaa palveluntarjoajaa silloin, kun se on heidän Ö parhaan etunsa Õ etujensa mukaista. On olennaisen tärkeää varmistaa, että he voivat tehdä näin ilman oikeudellisia, teknisiä tai käytännöllisiä esteitä, jotka voivat liittyä muun muassa sopimusehtoihin, menettelyihin ja maksuihin. Ö Õ Ö  Õ Ö Õ Tämä ei estä kohtuullisen vähimmäiskeston sisällyttämistä  Ö  yrityksiä Õ Ö sisällyttämästä Õ kuluttajasopimuksiin ð  kohtuullisia sopimusaikoja, jotka voivat olla enintään 24 kuukauden pituisia ï. ð Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus vahvistaa lyhyempiä enimmäiskestoja kansallisten olosuhteiden perusteella, jollaisia ovat esimerkiksi kilpailun taso ja verkkoinvestointien vakaus. Kuluttajat saattavat haluta fyysisten yhteyksien osalta pidemmän korvausjakson ja hyötyä tällaisesta pidemmästä korvausjaksosta irrallaan sähköistä viestintäpalvelua koskevasta sopimuksesta. Tällainen kuluttajan sitoumus voi olla merkittävä tekijä, joka helpottaa erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa loppukäyttäjän tiloissa tai hyvin lähellä niitä, myös kysynnän yhdistämisjärjestelmien kautta, jolloin verkkoihin investoijien alkuperäiset käyttöönottoon liittyvät riskit pienenevät. Tässä direktiivissä vahvistettua kuluttajien oikeutta vaihtaa sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajaa ei pitäisi rajoittaa tällaisilla korvausjaksoilla fyysisiä yhteyksiä koskevissa sopimuksissa. ï

Numeron siirrettävyys on keskeinen kuluttajan valinnanvaraa helpottava ja todellista kilpailua sähköisen viestinnän kilpailumarkkinoilla lisäävä tekijä, ja se olisi toteutettava mahdollisimman nopeasti siten, että numero otetaan käyttöön yhden työpäivän aikana ja palvelu on käyttäjältä poissa käytössä enintään yhden työpäivän ajan. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat määrätä numeroiden yleisestä siirtämisprosessista ottaen huomioon sopimuksia koskevat kansalliset säännökset ja teknologioiden kehityksen. Tietyistä jäsenvaltioista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että kuluttajien palveluntarjoajaa saatetaan vaihtaa ilman heidän suostumustaan. Asian hoitamisen olisi kuuluttava ensisijaisesti lainvalvontaviranomaisille, mutta jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa vaihtoprosessia varten käyttöön riskien minimoimiseksi tarpeen olevia oikeasuhteisia vähimmäistoimia, myös asianmukaisia seuraamuksia, ja taata, että kuluttajia suojataan koko vaihtoprosessin ajan vähentämättä prosessin houkuttelevuutta kuluttajien kannalta.

 uusi

(245)Kuluttajien olisi voitava irtisanoa sopimuksensa ilman kustannuksia myös silloin kun sopimus jatkuu ilman eri toimenpiteitä alkuperäisen sopimusjakson päätyttyä.

(246)Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen, jotka ovat muita kuin numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä palveluja, tarjoajien asettamiin sopimusehtoihin tehtävien loppukäyttäjälle haitallisten muutosten, jotka koskevat esimerkiksi maksuja, hintoja, datamäärän rajoituksia, tiedonsiirtonopeutta, kattavuutta tai henkilötietojen käsittelyä, olisi katsottava antavan loppukäyttäjälle oikeuden irtisanoa sopimus kustannuksitta, vaikka tällaisten muutosten yhteydessä tehtäisiin myös kuluttajaa hyödyttäviä muutoksia.

(247)Mahdollisuus palveluntarjoajan vaihtamiseen on kilpailuympäristössä tehokkaan kilpailun avaintekijä. Kun loppukäyttäjien saatavilla on palveluntarjoajan vaihtamisen osalta läpinäkyvää, täsmällistä ja oikea-aikaista tietoa, ne voinevat luottavaisemmin vaihtaa palveluntarjoajaa, mikä lisää niiden halukkuutta osallistua aktiivisesti kilpailuprosessiin. Palvelujen tarjoajien olisi varmistettava palvelun jatkuvuus, jotta loppukäyttäjät voivat vaihtaa palveluntarjoajaa ilman, että riski palvelun menettämisestä estää heitä.

 2002/22/EY johdanto-osan 40 kappale (mukautettu)

 uusi

(248)Numeron siirrettävyys on niin keskeinen kuluttajan valinnanvaraa helpottava ja todellista kilpailua telealan kilpailumarkkinoilla ð sähköisen viestinnän markkinoilla ï lisäävä tekijä. , että sitä  Sitä pyytävien loppukäyttäjien olisi voitava säilyttää yleisen puhelinverkon numeronsa palvelua tarjoavasta organisaatiosta Ö yrityksestä Õ riippumatta. Tämän toiminnon tarjonta yleisen puhelinverkon kiinteiden ja ei-kiinteiden sijaintipaikkojen välillä ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin soveltaa säännöksiä numeroiden siirtämiseen tietyssä sijaintipaikassa palveluja tarjoavien verkkojen ja matkaviestinverkkojen välillä.

 2002/22/EY johdanto-osan 41 kappale

(249)Numeron siirrettävyyden merkitys vahvistuu huomattavasti, kun saatavilla on selkeitä hintatietoja sekä niille loppukäyttäjille, jotka siirtävät numeronsa, että niille loppukäyttäjille, jotka soittavat numeronsa siirtäneille loppukäyttäjille. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi siinä määrin kuin mahdollista helpotettava asianmukaista hinnoittelun avoimuutta osana numeron siirrettävyyden toteuttamista.

 2002/22/EY johdanto-osan 42 kappale

(250)Varmistaessaan, että numeron siirrettävyyteen liittyvän yhteenliittämisen hinnoittelu on kustannuslähtöistä, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat myös ottaa huomioon vertailukelpoisilla markkinoilla käytössä olevat hinnat.

 2009/136/EY johdanto-osan 47 kappale (mukautettu)

 uusi

(251)Jotta kuluttajat voisivat saada täyden hyödyn kilpailluista markkinoista, heidän olisi voitava tehdä tietoisia valintoja ja vaihtaa palveluntarjoajaa silloin, kun se on heidän etujensa mukaista. On olennaisen tärkeää varmistaa, että he voivat tehdä näin ilman oikeudellisia, teknisiä tai käytännöllisiä esteitä, jotka voivat liittyä muun muassa sopimusehtoihin, menettelyihin ja maksuihin. Tämä ei estä kohtuullisen vähimmäiskeston sisällyttämistä kuluttajasopimuksiin. Numeron siirrettävyys on keskeinen kuluttajan valinnanvaraa helpottava ja todellista kilpailua sähköisen viestinnän kilpailumarkkinoilla lisäävä tekijä, ja se olisi toteutettava mahdollisimman nopeasti siten, että numero otetaan käyttöön yhden työpäivän aikana ja palvelu on käyttäjältä poissa käytössä enintään yhden työpäivän ajan.  Jotta voidaan helpottaa sellaisen keskitetyn palvelupisteen perustamista, jonka ansiosta vaihtaminen käy loppukäyttäjän kannalta saumattomasti, vastaanottavan yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan olisi johdettava vaihtamismenettelyä.   Toimivaltaiset kKansalliset viranomaiset voivat määrätä numeroiden yleisestä siirtämisprosessista ottaen huomioon sopimuksia koskevat kansalliset säännökset ja teknologioiden kehityksen. Tietyistä jäsenvaltioista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että kuluttajien palveluntarjoajaa saatetaan vaihtaa ilman heidän suostumustaan. Asian hoitamisen olisi kuuluttava ensisijaisesti lainvalvontaviranomaisille, mutta jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa vaihtoprosessia varten käyttöön riskien minimoimiseksi tarpeen olevia oikeasuhteisia vähimmäistoimia, myös asianmukaisia seuraamuksia, ja taata, että kuluttajia suojataan koko vaihtoprosessin ajan vähentämättä prosessin houkuttelevuutta kuluttajien kannalta.

 uusi

(252)Paketeista, jotka koostuvat yleisesti saatavilla olevista sähköisistä viestintäpalveluista, jotka ovat muita kuin numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä palveluja, ja muista palveluista, kuten lineaarisista lähetyspalveluista, tai laitteiden kaltaisista tavaroista on tullut yhä yleisempiä, ja ne ovat tärkeä osa kilpailua. Vaikka niistä on usein hyötyä loppukäyttäjille, palveluntarjoajan vaihto voi niiden takia olla vaikeampaa tai kalliimpaa, ja ne myös lisäävät sopimukseen riskiä joutua tilanteeseen, jossa sopimuksesta ei pääse eroon. Koska eri palveluihin tai pakettiin kuuluvien tuotteiden hankintaan liittyviin sopimussitoumuksiin sovelletaan erilaisia sopimusten irtisanomista ja vaihtamista koskevia sopimusvelvoitteita, loppukäyttäjien on vaikea käyttää tästä direktiivistä johtuvia oikeuksiaan vaihtaakseen koko paketin tai sen osia kilpaileviin tarjouksiin. Tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat sopimuksia, avoimuutta sekä sopimuksen kestoa, irtisanomista ja vaihtamista, olisi sen vuoksi sovellettava paketin kaikkiin osiin paitsi siltä osin kuin paketin ei-sähköisiin viestintäelementteihin sovellettavat muut säännöt ovat kuluttajalle suotuisampia. Muihin sopimusnäkökohtiin, joita ovat esimerkiksi keinot, joita sovelletaan jos sopimus ei ole vaatimusten mukainen, olisi sovellettava asianomaiseen paketin osaan sovellettavia sääntöjä, esimerkiksi tavaroiden myyntisopimusten sääntöjä tai digitaalisen sisällön toimittamisen sääntöjä. Samasta syystä kuluttajien ei pitäisi joutua lukkiutumaan palveluntarjoajaan sen vuoksi, että alkuperäisen sopimusjakson voimassaolo jatkuu ilman eri toimenpiteitä

 2009/136/EY johdanto-osan 23 kappale (mukautettu)

 uusi

(253)Puhelut mahdollistavien sähköisten ð Numeroihin perustuvien henkilöiden välisten ï viestintäpalvelujen tarjoajien ð on annettava mahdollisuus käyttää hätäpalveluita hätäviestinnän avulla. ï ð Poikkeuksellisissa olosuhteissa, erityisesti teknisen toteutettavuuden puuttumisen vuoksi, ne eivät välttämättä pysty antamaan käyttömahdollisuutta hätäpalveluihin tai soittajan sijaintitietoja tai molempia. Tällaisissa tapauksissa niiden olisi ilmoitettava asiasta asianmukaisesti sopimuksessa. ï olisi varmistettava, että niiden asiakkaille tiedotetaan riittävästi siitä, onko heillä mahdollisuus käyttää hätäpalveluja, sekä kaikista palvelujen rajoituksista (kuten soittajan sijaintitietojen antamista tai hätäpuhelujen reitittämistä koskevista rajoituksista). Palvelujen tarjoajien Ö Näiden palveluntarjoajien Õ olisi myös annettava asiakkailleen selkeitä ja avoimia tietoja alkuperäisessä sopimuksessa ja ð pidettävä ne ajan tasalla, ï jos yhteyksien ð hätäpalvelujen käyttöoikeuden ï tarjoamiseen tulee muutoksia, esimerkiksi Ö laskuissa Õ laskutustiedoissa. Näiden tietojen olisi käsitettävä kaikki alueellisen peiton rajoitukset, palvelun ð viestintäpalvelun ï suunniteltujen teknisten käyttöparametrien perusta sekä käytettävissä oleva infrastruktuuri. Jos palvelua ei tarjota kytkentäisen puhelinverkon kautta ð sellaisen yhteyden kautta, jota hallinnoidaan tietyn palvelun laadun tuottamiseksi ï , tietoihin tulisi sisällyttää myös pääsyn luotettavuuden taso ja tiedot soittajan sijainnista verrattuna palveluun, joka tarjotaan Ö tällaisen Õ kytkentäisen puhelinverkon ð yhteyden ï kautta, ottaen huomioon tekniikan taso ja laatunormit sekä mahdolliset Ö tässä Õ direktiivissä 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) määritetyt palvelun laatua koskevat parametrit.

 2009/140/EY johdanto-osan 22 kappale (mukautettu)

(254)Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen tavoitteiden mukaisesti sääntelyjärjestelmän pitäisi varmistaa, että kaikki käyttäjät, mukaan luettuina vammaiset loppukäyttäjät, vanhukset ja sosiaalisia erityistarpeita omaavat henkilöt, voivat helposti käyttää edullisia ja laadukkaita palveluja. Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyssä julistuksessa 22 määrätään, että yhteisön Ö unionin Õ toimielimet ottavat huomioon vammaisten tarpeet suunnitellessaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 Ö SEUT-sopimuksen 114 Õ artiklan mukaisia toimenpiteitä.

 uusi

(255)Loppukäyttäjien olisi päästävä käyttämään hätäpalveluja hätäviestinnän avulla maksutta ja tarvitsematta käyttää mitään maksutapaa, mistä tahansa laitteesta, joka mahdollistaa numeroihin perustuvan henkilöiden välisen palvelun, myös silloin kun he käyttävät verkkovierailupalveluja jäsenvaltiossa. Hätäviestintä on viestintäkeino, joka sisältää ääniviestinnän lisäksi tekstiviestit, pikaviestit, videoviestinnän ja muun tyyppisen viestinnän, jolla on mahdollisuus käyttää jäsenvaltiossa hätäpalveluja. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa 2015/758/EU 77 määritelty ajoneuvoon asennettu eCall-järjestelmä voi käynnistää hätäviestinnän henkilön puolesta.

(256)Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että yritykset, jotka tarjoavat loppukäyttäjille numeroihin perustuvaa henkilöiden välistä viestintäpalvelua, tarjoavat luotettavan ja täsmällisen mahdollisuuden käyttää hätäpalveluja ja ottavat huomioon kansalliset eritelmät ja ehdot. Jos numeroihin perustuvaa henkilöiden välistä viestintäpalvelua ei tarjota sellaisen yhteyden kautta, jota hallinnoidaan palvelun tietyn laatutason tuottamiseksi, palvelun tarjoaja ei välttämättä pysty varmistamaan, että sen palvelun kautta soitetut hätäpuhelut reititetään yhtä luotettavasti sopivimpaan hätäkeskukseen. Tällaisten verkosta riippumattomien yritysten eli yritysten, jotka eivät ole osa yleisön saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajaa, ei aina ole teknisesti mahdollista antaa soittajan sijaintitietoja. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että standardit, jotka takaavat täsmällisen ja luotettavan reitityksen ja yhteydet hätäpalveluihin, pannaan täytäntöön mahdollisimman pian, jotta numeroihin perustuvia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja tarjoavat verkosta riippumattomat yritykset voivat täyttää velvollisuutensa, jotka liittyvät hätäpalvelujen käyttömahdollisuuteen ja soittajan sijaintitietojen antamiseen, vastaavalla tasolla kuin vaaditaan muilta tällaisten viestintäpalvelujen tarjoajilta.

 2002/22/EY johdanto-osan 36 kappale (mukautettu)

On tärkeää, että käyttäjät voivat soittaa eurooppalaiseen hätänumeroon (112) ja mihin tahansa muihin jäsenvaltioiden hätänumeroihin maksutta mistä tahansa puhelimesta, myös maksullisista yleisöpuhelimista, käyttämättä minkäänlaisia maksuvälineitä. Jäsenvaltioiden olisi jo pitänyt toteuttaa tarpeelliset kansallisiin hätäpalveluihin parhaiten soveltuvat organisatoriset järjestelyt sen varmistamiseksi, että kyseiseen numeroon soitettuihin puheluihin vastataan ja ne välitetään asianmukaisesti. Hätäpalvelut saavat tiedon soittajan sijainnista siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista, mikä lisää 112-hätänumeron käyttäjien turvallisuutta ja auttaa hätäpalveluja suorittamaan tehtävänsä, edellyttäen että puhelujen ja niihin liittyvien tietojen välittäminen hätäpalveluille taataan. Näiden tietojen vastaanoton ja käytön olisi oltava asianomaisen henkilötietojen suojaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaista. Tietotekniikan vakaa kehitys johtaa vähitellen siihen, että verkoissa on mahdollista käsitellä useita eri kieliä samaan aikaan kohtuullisin kustannuksin, mikä puolestaan lisää edelleen hätänumeroa 112 käyttävien Euroopan kansalaisten turvallisuutta.

 2002/22/EY johdanto-osan 37 kappale (mukautettu)

Euroopan kansalaisille ja liikeyrityksille on elintärkeää saada helposti käyttöoikeus kansainvälisiin puhelinpalveluihin. Tunnus 00 on jo vahvistettu yhteisössä ulkomaanpuhelujen vakiotunnukseksi. Erityisjärjestelyjä puhelujen soittamiseksi eri jäsenvaltioissa sijaitsevien vierekkäisten alueiden välillä voidaan toteuttaa tai jatkaa. Kansainvälinen teleliitto (International Telecommunications Union, ITU) on osoittanut ITU:n suosituksen E.164 mukaisesti aluetunnuksen '3883' eurooppalaiselle numeroavaruudelle (European Telephone Numbering Space, ETNS). Varmistaakseen puhelujen välittämisen eurooppalaiseen numeroavaruuteen yleisiä puhelinverkkoja tarjoavien yritysten olisi varmistettava, että puhelut, joissa käytetään aluetunnusta '3883', yhdistetään suoraan tai välillisesti eurooppalaisen numeroavaruuden palveluverkkoihin, jotka on määritelty asiaa koskevissa Euroopan telealan standardointilaitoksen (European Telecommunications Standards Institute, ETSI) standardeissa. Tällaisiin yhteenliittämisjärjestelyihin olisi sovellettava sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 78  säännöksiä.

 2009/136/EY johdanto-osan 41 kappale

(257)Jäsenvaltioiden olisi toteutettava erityistoimenpiteitä varmistaakseen, että vammaisilla loppukäyttäjillä, erityisesti kuuroilla, kuulovammaisilla, puhevammaisilla ja kuurosokeilla käyttäjillä, on tasapuoliset mahdollisuudet käyttää hätäpalveluja, myös numeroa 112. Tähän voivat sisältyä erityiset kuulovammaisille käyttäjille tarkoitetut päätelaitteet, tekstipuhelinpalvelut tai muut erityislaitteet.

 2009/136/EY johdanto-osan 39 kappale (mukautettu)

 uusi

(258)Loppukäyttäjien olisi voitava soittaa hätänumeroon ja saada hätäpalveluja käyttäen mitä tahansa puhelinpalvelua, joka pystyy muodostamaan puheluja kansallisessa numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai numeroiden avulla. Jäsenvaltiot, jotka käyttävät kansallisia hätänumeroita numeron 112 rinnalla, voivat asettaa yrityksille vastaavia velvollisuuksia, jotka koskevat mahdollisuutta käyttää tällaisia kansallisia hätänumeroita. Pelastusviranomaisten olisi voitava välittää numeroon 112 tehtyjä puheluja ja vastata niihin vähintään yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin kansallisiin hätänumeroihin tehtyihin puheluihin. On tärkeää lisätä numeron 112 tunnettuutta Euroopan unionissa matkustavien kansalaisten suojelun ja turvallisuuden parantamiseksi. Tästä syystä kaikki jäsenvaltioissa matkustavat kansalaiset olisi saatettava tietoisiksi, tiedottamalla erityisesti kansainvälisen liikenteen bussiterminaaleissa, rautatieasemilla, satamissa ja lentoasemilla sekä puhelinluetteloissa, puhelinkioskeissa ja tilaaja- ð loppukäyttäjä- ï ja laskutusmateriaalissa, siitä, että he voivat käyttää numeroa 112 yleisenä hätänumerona matkustaessaan missä tahansa jäsenvaltiossa. Ö unionissa Õ. Tämä on ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla, mutta komission olisi edelleen sekä annettava tukea että täydennettävä jäsenvaltioiden aloitteita numeroa 112 koskevan tietoisuuden parantamiseksi, ja sen olisi säännöllisesti arvioitava yleisön tietoisuutta numerosta. Velvollisuutta antaa soittajan sijaintitietoja olisi tiukennettava kansalaisten suojelun parantamiseksi. Erityisesti yritysten olisi annettava soittajan sijaintitiedot hätäpalvelujen käyttöön heti, kun palvelu on ottanut puhelun vastaan käytetystä tekniikasta riippumatta. Jotta voitaisiin vastata teknologian kehitykseen, muun muassa kehitykseen, joka johtaa soittajan sijaintitietojen tarkkuuden parantumiseen, komissiolle olisi annettava valtuudet hyväksyä teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että 112-palveluita on mahdollista käyttää tehokkaasti yhteisössä kansalaisten hyödyksi. Tällaiset toimet eivät saisi rajoittaa jäsenvaltioiden hätäpalveluyksikköjen järjestämistä.

 uusi

(259)Soittajan sijaintitiedot lisäävät loppukäyttäjien suojaa ja turvallisuutta sekä auttavat hätäpalveluja suorittamaan tehtävänsä, edellyttäen että hätäviestien ja niihin liittyvien tietojen välittäminen hätäpalveluille taataan kansallisella sopivimman hätäkeskuksen järjestelmällä. Soittajan sijaintitietojen vastaanoton ja käytön olisi oltava asianomaisen henkilötietojen suojaa koskevan unionin lainsäädännön mukaista. Yritysten, jotka antavat verkkoperusteisia paikkatietoja, olisi käytetystä tekniikasta riippumatta annettava soittajan sijaintitiedot hätäpalvelujen käyttöön heti, kun palvelu on ottanut puhelun vastaan. Mobiililaitteisiin perustuvat paikallistamisteknologiat ovat osoittautuneet tarkemmiksi ja kustannustehokkaammiksi, koska käytettävissä olevat tiedot saadaan EGNOS- ja Galileo-satelliittijärjestelmistä ja muista maailmanlaajuisista satelliittinavigointijärjestelmistä sekä langattomien verkkojen tiedoista. Sen vuoksi mobiililaitteesta saatavien soittajan sijaintitietojen olisi täydennettävä verkkoperusteisia sijaintitietoja myös silloin kun mobiililaitteesta saadaan paikkatieto vasta sen jälkeen kun hätäviestintä on käynnistetty. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että sopivimmat hätäkeskukset pystyvät vastaanottamaan ja hallinnoimaan käytettävissä olevia soittajan sijaintitietoja. Soittajan sijaintitietojen määrittelemisen ja siirtämisen olisi oltava maksutonta sekä loppukäyttäjälle että hätäviestiä käsittelevälle viranomaiselle riippumatta määrittelytavasta (mobililaitteen vai verkon kautta) tai siirtotavasta (esim. äänikanavia pitkin, tekstiviestillä tai internet-protokollaan perustuen).

(260)Jotta voitaisiin vastata teknologian kehitykseen, joka liittyy soittajan sijaintitietojen tarkkuuteen, vammaisten loppukäyttäjien vastaaviin käyttömahdollisuuksiin ja puhelun reitittämiseen sopivimpaan hätäkeskukseen, komissiolle olisi annettava valtuudet hyväksyä toimenpiteitä hätäviestinnän johdonmukaisuuden, yhteentoimivuuden, laadun ja jatkuvuuden varmistamiseksi unionissa. Kyseisiin toimenpiteisiin voi kuulua toiminnallisia säännöksiä roolien määrittelemiseksi viestintäketjun eri osapuolille, esimerkiksi henkilöiden välisille viestintäpalvelujen tarjoajille, sähköisten viestintäverkkojen operaattoreille ja sopivimmille hätäkeskuksille, sekä teknisiä säännöksiä, joilla määritellään tekniset keinot toiminnallisten säännösten täytäntöönpanemiseksi. Tällaiset toimet eivät saisi rajoittaa jäsenvaltioiden omien hätäpalvelujen järjestämistä.

 2009/136/EY johdanto-osan 36 kappale (mukautettu)

 uusi

(261)Sen varmistamiseksi, että vammaiset loppukäyttäjät hyötyvät kilpailusta ja mahdollisuudesta valita eri palveluntarjoajien välillä samalla tavalla kuin suurin osa loppukäyttäjistä, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi täsmennettävä tarvittaessa ja kansallisten olosuhteiden perusteella, mitä ð vammaisten loppukäyttäjien ï kuluttajansuojavaatimuksia yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavien yritysten on noudatettava. Tällaisiin vaatimuksiin voi kuulua muun muassa, että yritykset huolehtivat siitä, että vammaiset loppukäyttäjät voivat hyödyntää niiden palveluja samoin ehdoin kuin niiden muutkin loppukäyttäjät, mukaan lukien hinnat , ja maksut ð ja laatu ï, niille Ö näille yrityksille Õ aiheutuneista lisäkustannuksista riippumatta. Ö  Õ Muita vaatimuksia voi liittyä yritysten välisiin tukkumyyntijärjestelyihin. Ö Õ ð Jotta palvelun tarjoajille ei luotaisi liiallista hallinnollista taakkaa, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarkistettava, voidaanko vastaavia käyttömahdollisuuksia ja valinnanvaraa koskevat tavoitteet saavuttaa ilman tällaisia toimenpiteitä.  

 uusi

(262)Tässä direktiivissä säädettyjen vammaisia käyttäjiä koskevien kohtuuhintaisuustoimenpiteiden lisäksi tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä xxx/YYYY/EU säädetään useista pakollisista vaatimuksista sähköisten viestintäpalvelujen ja niihin liittyvien kuluttajien päätelaitteiden vammaisten käyttäjien esteettömyyteen liittyvien tiettyjen ominaisuuksien yhdenmukaistamiseksi. Sen vuoksi tässä direktiivissä oleva vastaava velvollisuus, jossa jäsenvaltioiden edellytetään edistämään vammaisille tarkoitettujen päätelaitteiden saatavuutta, on vanhentunut, ja se olisi poistettava.

 2002/22/EY johdanto-osan 35 kappale (mukautettu)

(263)Numerotiedotuspalvelujen ja luettelojen tarjonnassa Ö on kehittynyt todellista kilpailua Õ Ö muun muassa komission direktiivin 2002/77/EY 79  5 artiklan nojalla Õ. kilpailu on jo vapautettu. Tämän direktiivin säännöksillä täydennetään direktiivin 97/66/EY säännöksiä siten, että tämän direktiivin säännösten mukaisesti tilaajilla on oikeus saada henkilötietonsa painettuun tai sähköiseen luetteloon Ö Tämän todellisen kilpailun säilyttämiseksi Õ kKaikkien tilaajilleen Ö loppukäyttäjilleen Õ puhelinnumeroita jakavien palveluntarjoajien on Ö olisi edelleen Õ asetettava numeroita koskevat tiedot saataville oikeudenmukaisesti, kustannuslähtöisesti ja ketään syrjimättä.

 uusi

(264)Loppukäyttäjille olisi ilmoitettava heillä olevan oikeus päättää, mainitaanko heidät luettelossa. Numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien olisi kunnioitettava loppukäyttäjien päätöksiä antaessaan tietoja luettelopalvelujen tarjoajille. Direktiivin 2002/58/EY 12 artiklassa turvataan loppukäyttäjien oikeus yksityisyyteen heidän henkilötietojensa julkisessa luettelossa ilmoittamisen osalta.

 2002/22/EY johdanto-osan 32 kappale (mukautettu)

 uusi

(265)Loppukäyttäjien olisi voitava olla varmoja digitaalitelevisiolähetysten vastaanottoon yhteisössä  unionissa  myytävien laitteiden yhteentoimivuudesta. Jäsenvaltioiden olisi voitava edellyttää tällaisia laitteita koskevia yhdenmukaistettuja vähimmäisstandardeja, joita voidaan ajoittain mukauttaa teknisen ja markkinoiden kehityksen perusteella.

 2002/22/EY johdanto-osan 33 kappale (mukautettu)

 uusi

(266)On suotavaa, että kuluttajille tarjotaan mahdollisimman laaja liitettävyys digitaalisiin televisiovastaanottimiin; yhteentoimivuus on dynaamisten markkinoiden kehittyvä periaate. Standardointielinten olisi tehtävä kaikkensa varmistaakseen, että asianmukaiset standardit kehittyvät rinnakkain kyseessä olevien tekniikkojen kanssa. Samoin on tärkeää varmistaa se, että  digitaalisiin  televisiovastaanottimiin on saatavilla liittimiä, jotka pystyvät välittämään kaikki tarvittavat digitaalitelevisiosignaalin osat kuten ääni- ja kuvavirrat, ehdollisen käyttöoikeuden (ehdollisen pääsyn) järjestelmien tiedot, palvelutiedot, sovellusohjelmaliitäntä- eli API-tiedot (Application Program Interface, API) ja kopiosuojaustiedot. Tämän vuoksi tällä direktiivillä varmistetaan  olisi varmistettava  se, että verkko-operaattorit, palvelujen tarjoajat tai laitteistojen valmistajat eivät rajoita  liittimiin liitettyjen ja/tai sisältyvien  digitaalisten televisiovastaanottimien avoimen liitännän toimivuutta ja että tämä kehittyy  nämä kehittyvät  jatkuvasti tekniikan kehittymisen mukaisesti. Digitaalisten interaktiivisten televisiopalvelujen  Hybriditelevisiopalvelujen  levittämiseksi ja esittämiseksi olisi markkinoiden toimintaan perustuvan mekanismin avulla toteutettava yhteinen standardi, sillä siitä olisi kuluttajalle etua. Jäsenvaltiot ja komissio voivat tämän kehityksen rohkaisemiseksi tehdä perustamissopimuksen puitteissa aloitteita, jotka koskevat noudatettavaa politiikkaa.

 2009/136/EY johdanto-osan 38 kappale (mukautettu)

(267)Numerotiedotuspalveluja olisi tarjottava ja usein tarjotaan kilpailuun perustuvilla markkinaehdoilla kilpailusta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinoilla 16 päivänä syyskuuta 2002 annetun komission direktiivin 2002/77/EY 80 5 artiklan mukaisesti. Tukkumyyntiä koskevissa toimissa, joilla varmistetaan loppukäyttäjien tietojen lisääminen (sekä kiinteiden verkkojen että matkaviestinverkkojen) tietokantoihin, olisi noudatettava  direktiivin 95/46/EY, joka korvataan 25 päivänä toukokuuta 2018 asetuksella (EU) 2016/697 81 , mukaisia  toimenpiteitä henkilötietojen suojaamiseksi sekä direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 12 artiklaa. Näiden tietojen toimittaminen kustannuslähtöisesti palveluntarjoajille siten, että jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus perustaa keskitetty mekanismi, jonka avulla voidaan antaa kattavia yhdistettyjä tietoja numerotiedotuspalvelujen tarjoajille, sekä verkon käyttöoikeuden tarjoaminen kohtuullisten ja avointen ehtojen mukaisesti olisi saatava alkuun, jotta loppukäyttäjät voisivat kaikilta osin hyötyä kilpailusta, jonka perimmäisenä tarkoituksena on  joka on suurelta osin mahdollistanut  vähittäiskaupan sääntelyn poistaminsen näiltä palveluilta ja numerotiedustelupalvelujen tarjoaminsen kohtuullisin ja avoimin ehdoin.

 uusi

(268)Koska yleispalveluvelvollisuus on poistettu luettelopalveluilta ja niillä on toimivat markkinat, luettelopalvelujen käyttöoikeus ei ole enää tarpeen. Käyttöoikeuden ja kilpailun säilyttämiseksi kyseisillä markkinoilla kansallisten sääntelyviranomaisten olisi silti voitava edelleen asettaa velvollisuuksia ja ehtoja yrityksille, joiden määräysvallassa loppukäyttäjien käyttöoikeus on.

 2002/22/EY johdanto-osan 43 kappale (mukautettu)

 uusi

(269)Jäsenvaltiot asettavat nykyisin tiettyjä siirtovelvollisuuksia, jotka koskevat radio- ja televisiolähetysten yleisölle lähettämiseen käytettäviä verkkoja. Jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa perustellun yleisen edun nimissä oikeasuhteisia velvollisuuksia niiden lainkäyttövaltaan kuuluville yrityksille, mutta tällaisia velvollisuuksia olisi asetettava ainoastaan silloin, kun se on välttämätöntä jäsenvaltioiden yhteisön  unionin  lainsäädännön mukaisesti selkeästi määrittämien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, velvollisuuksien olisi oltava oikeasuhteisia ja avoimia ja ne olisi tarkistettava säännöllisin väliajoin.  Siirtovelvollisuuksia voidaan soveltaa tiettyjen mediapalvelun tarjoajien toimittamiin tiettyihin radio- ja televisiolähetyskanaviin sekä täydentäviin palveluihin.  Jäsenvaltioiden asettamien siirtovelvollisuuksien olisi oltava kohtuullisia, eli niiden olisi oltava selkeästi määritellyt yleisen edun mukaiset tavoitteet huomioon ottaen oikeasuhteisia ja avoimia, minkä lisäksi niiden yhteydessä voidaan tarvittaessa määrätä kohtuullisesta korvauksesta. Jäsenvaltioiden olisi esitettävä kansallisessa lainsäädännössään asettamilleen siirtovelvollisuuksille puolueettomat perusteet sen varmistamiseksi, että velvollisuudet ovat avoimia, oikeasuhteisia ja selkeästi määriteltyjä. Velvollisuudet olisi suunniteltava siten, että tarjotaan riittävät kannustimet tehokkaille investoinneille infrastruktuuriin. Velvollisuuksia olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen vähintään viiden vuoden välein, jotta ne voidaan pitää teknologian ja markkinoiden kehittymisen tasalla ja varmistaa niiden olevan jatkuvasti oikeassa suhteessa tavoitteisiin.  ,minkä lisäksi niiden  Velvollisuuksien  yhteydessä voidaan tarvittaessa määrätä kohtuullisesta korvauksesta. Tällaisiin siirtovelvollisuuksiin voi sisältyä sellaisten erityispalvelujen välittäminen, jotka mahdollistavat vammaisten käyttäjien asianmukaisen palvelujen saannin.

 2002/22/EY johdanto-osan 44 kappale (mukautettu)

 uusi

(270)Radio- ja televisiolähetysten yleisölle lähettämiseen käytettäviin verkkoihin kuuluvat kaapelitelevisiot,  internetpohjainen televisio,  sekä satelliitti- ja maanpäälliset lähetysverkot. Niihin voi kuulua myös muita verkkoja sikäli kuin merkittävä määrä loppukäyttäjiä tällaisia verkkoja pääasiallisena keinona radio- ja televisiolähetysten vastaanottamiseen. ð Siirtovelvollisuuksiin voi sisältyä sellaisten erityispalvelujen välittäminen, jotka mahdollistavat vammaisten käyttäjien asianmukaisen palvelujen saannin. Vastaavasti täydentäviin palveluihin sisältyy muun muassa palveluja, joilla parannetaan vammaisten loppukäyttäjien käyttömahdollisuuksia, kuten tekstitelevisio, tekstitys, kuvailutulkkaus ja viittomakielinen tulkkaus. Hybriditelevisiopalvelujen tarjoamisen ja vastaanottamisen lisääntyessä ja sähköisten ohjelmaoppaiden säilyessä tärkeinä käyttäjien valinnanvaran kannalta näitä toimintoja tukevan ohjelmiin liittyvän datan välittäminen voidaan sisällyttää siirtovelvollisuuksiin. ï

 2002/22/EY johdanto-osan 39 kappale

(271)Äänitaajuusvalinta ja kKutsuvan tilaajan tunnistus ovat toimintoja, jotka ovat tavallisesti saatavilla uudenaikaisissa puhelinkeskuksissa, ja näin ollen niitä voidaan tarjota yhä enemmän pienin kustannuksin tai kokonaan ilman kustannuksia. Äänitaajuusvalintaa käytetään yhä enemmän vuorovaikutteisissa erikoispalveluissa ja -toiminnoissa, joihin kuuluu myös lisäarvopalveluja, ja tämän toiminnon puuttuminen voi estää käyttäjiä käyttämästä näitä palveluja. Jäsenvaltioita ei vaadita asettamaan näiden toimintojen tarjoamista koskevia velvollisuuksia, jos niitä on jo tarjolla. Direktiivissä 97/66/EY 2002/58/EY turvataan käyttäjien yksityisyyden suoja eritellyn laskutuksen osalta siten, että käyttäjille annetaan kutsuvan tilaajan tunnistuksen yhteydessä keino suojella oikeuttaan yksityisyyteen. Näiden palvelujen kehittäminen Euroopan laajuisesti on kuluttajien edun mukaista, ja tämä direktiivi tukee sitä.

 2002/19/EY johdanto-osan 22 kappale

(272)Julkaisemalla tietoja jäsenvaltiot varmistavat, että markkinoilla toimivat yritykset ja mahdolliset markkinatulokkaat ymmärtävät oikeutensa ja velvollisuutensa ja tietävät, mistä löytää merkitykselliset yksityiskohtaiset tiedot. Julkaiseminen kansallisessa virallisessa lehdessä auttaa muissa jäsenvaltioissa olevia asianomaisia osapuolia löytämään merkitykselliset tiedot.

 2002/19/EY johdanto-osan 23 kappale

(273)Yleiseurooppalaisten sähköisen viestinnän markkinoiden olemassaolon ja tehokkuuden takaamiseksi komission olisi seurattava ja julkaistava tietoja kustannuksista, jotka osaltaan määräävät loppukäyttäjien maksamat hinnat.

 2002/19/EY johdanto-osan 24 kappale

Sähköisen viestinnän markkinoiden ja niihin liittyvän infrastruktuurin kehitys saattaa vaikuttaa haitallisesti ympäristöön ja maisemaan. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi seurattava tätä kehitystä ja tarvittaessa toteutettava toimia tällaisten vaikutusten saattamiseksi mahdollisimman vähiin siten, että ne tekevät asianomaisten viranomaisten kanssa asianmukaisia sopimuksia ja muita järjestelyjä.

 2002/19/EY johdanto-osan 25 kappale (mukautettu)

(274)Jotta komissio voi todeta, että yhteisön  unionin  oikeutta sovelletaan asianmukaisesti, sen on tiedettävä, millä yrityksillä on määritelty olevan huomattava markkinavoima ja mitä velvollisuuksia kansalliset sääntelyviranomaiset ovat asettaneet markkinoilla toimiville yrityksille. Tällaisten tietojen kansallisen julkaisemisen lisäksi on siksi tarpeen, että jäsenvaltiot lähettävät ne komissiolle. Kun jäsenvaltioita vaaditaan lähettämään tietoja komissiolle, ne voidaan toimittaa sähköisessä muodossa, kunhan asianmukaisista todentamismenettelyistä sovitaan.

 uusi

(275)Markkinoiden, yhteiskunnan ja teknologian kehittymisen huomioon ottamiseksi, verkkojen ja palvelujen turvallisuuteen kohdistuvien riskien hallitsemiseksi ja sen turvaamiseksi, että hätäpalvelut ovat tosiasiallisesti käytettävissä hätäviestien välityksellä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat toimenpiteitä turvallisuusriskien käsittelemiseksi; digitaalitelevisio- ja radiolähetyspalvelun käyttöoikeusedellytysten mukauttamista; yhden yhtenäisen tukkutason terminointimaksun asettamista kiinteän verkon ja matkaviestinnän markkinoille; toimenpiteitä, jotka koskevat hätäviestintää unionissa, sekä tämän direktiivin II, IV, V, VI, VIII, IX, ja X mukauttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että kyseiset kuulemiset toteutetaan niiden periaatteiden mukaan, jotka on vahvistettu 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä parempaa lainsäädäntöä koskevassa toimielinten sopimuksessa. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(276)Tämän direktiivin yhtenäisten täytäntöönpanoedellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä päätöksiä jäsenvaltioiden välisten raja-alueiden haitallisiin häiriöihin puuttumiseksi; standardien täytäntöönpanoon velvoittamiseksi taikka standardien ja/tai eritelmien poistamiseksi standardiluettelon pakollisesta osasta sekä päätöksiä siitä, olisiko oikeuksiin yhdenmukaistetulla taajuuskaistalla sovellettava yleisvaltuutusta vai yksittäisiä käyttöä koskevia oikeuksia; yhdenmukaistetun radiotaajuuskaistan perusteiden, sääntöjen ja edellytysten soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä; niiden ehtojen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, joita jäsenvaltiot voivat liittää yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttöä koskeviin valtuutuksiin; sellaisten taajuuskaistojen yksilöinnistä, joiden osalta radiotaajuuksien käyttöä koskevia oikeuksia voidaan siirtää tai vuokrata yritysten välillä; yhteisten enimmäismääräaikojen vahvistamisesta tiettyjen yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käytön valtuuttamiselle; siirtymätoimenpiteistä radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien osalta; tiettyjen velvollisuuksien täytäntöönpanon koordinointia koskevista perusteista; pienalueen langattomien liityntäpisteiden suunnittelun, käyttöönoton ja toiminnan teknisten ominaisuuksien täsmentämisestä; valtioiden rajat ylittävään tai Euroopan laajuiseen numeroiden kysyntään vastaamisen puutteiden käsittelemiseksi ja niiden velvollisuuksien luonteen ja soveltamisalan täsmentämiseksi, joilla voidaan varmistaa hätäpalveluiden tosiasiallinen saavutettavuus tai päästä päähän -liitettävyys loppukäyttäjien välillä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tai kaikkialla Euroopan unionissa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(277)Lisäksi komission pitäisi voida hyväksyä mahdollisimman pian ja yhteistyöelimen lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen suosituksia merkityksellisten tuote- ja palvelumarkkinoiden yksilöinnistä, sisämarkkinoiden vakiinnuttamismenettelyn mukaisista ilmoituksista ja sääntelykehyksen säännösten yhdenmukaistetusta soveltamisesta. ï

 2002/21/EY johdanto-osan 39 kappale

(278)Tämän direktiivin säännöksiä olisi tarkasteltava säännöllisin väliajoin uudelleen erityisesti tekniikan ja markkinaolojen kehitykseen perustuvien muutostarpeiden selvittämiseksi.

 2002/21/EY johdanto-osan 42 kappale

(279)Tietyt tämän alan direktiivit ja päätökset olisi kumottava.

 2002/21/EY johdanto-osan 43 kappale (mukautettu)

(280)Komission olisi seurattava siirtymistä nykyisestä järjestelmästä uuteen järjestelmään, ja se voi erityisesti antaa sopivana ajankohtana ehdotuksen tilaajayhteyksien eriytetystä tarjonnasta annetun 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2887/2000 82 kumoamiseksi,.

 2002/21/EY johdanto-osan 34 kappale

Olisi perustettava yksi ainoa komitea korvaamaan direktiivin 90/387/ETY 9 artiklalla perustettu ONP-komitea ja toimilupakomitea, joka on perustettu telepalvelualan yleisten valtuutusten ja yksittäisten toimilupien yhteisistä puitteista 10 päivänä huhtikuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/13/EY 83 14 artiklalla.

 2002/21/EY johdanto-osan 35 kappale

Kansallisten sääntelyviranomaisten ja kansallisten kilpailuviranomaisten olisi annettava toisilleen tiedot, joita tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännösten soveltaminen edellyttää, jotta ne voivat toimia mahdollisimman hyvin yhteistyössä. Vaihdettavien tietojen osalta vastaanottavan viranomaisen olisi turvattava sama luottamuksellisuus kuin tiedot lähettävän viranomaisen.

 2002/21/EY johdanto-osan 36 kappale

Komissio on ilmoittanut aikovansa perustaa sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja käsittelevän eurooppalaisten sääntelyelinten työryhmän, joka muodostaisi soveltuvan mekanismin kansallisten sääntelyviranomaisten välisen yhteistyön ja yhteensovittamisen tukemiseksi, jotta edistetään sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sisämarkkinoita ja pyritään saavuttamaan kaikissa jäsenvaltioissa tässä direktiivissä ja erityisdirektiiveissä vahvistettujen säännösten yhdenmukainen soveltaminen erityisesti aloilla, joilla yhteisön lainsäädännön täytäntöön panevassa lainsäädännössä kansallisille sääntelyviranomaisille annetaan merkittävä harkintavalta asiaan liittyvien sääntöjen soveltamisessa.

 2002/21/EY johdanto-osan 41 kappale (mukautettu)

 uusi

(281)Suunnitellun toiminnan tavoitetta, joka on sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen ja niiden liitännäistoimintojen Ö ja -palvelujen Õ  , verkkoja ja palveluja koskevien valtuutusten ehtojen, taajuuksien ja numeroiden käytön, sähköisten viestintäverkkojen ja –palvelujen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen sääntelyn ja loppukäyttäjien suojelun  yhdenmukaistetun  ja yksinkertaistetun  sääntelyjärjestelmän luominen, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden tasolla, vaan se voidaan toiminnan laajuus ja vaikutukset huomioiden saavuttaa paremmin yhteisön  unionin  tasolla, joten yhteisö  unioni  voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

 2002/20/EY johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

Sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän vuoden 1999 uudelleentarkastelua koskeneen julkisen kuulemisen tulokset, joita käsiteltiin 26 päivänä huhtikuuta 2000 annetussa komission tiedonannossa, sekä huomiot, joita komissio teki tiedonannoissaan televiestintäalan sääntelypaketin toteuttamista koskevasta viidennestä ja kuudennesta raportista, ovat vahvistaneet, että on tarpeen yhdenmukaistaa ja yksinkertaistaa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinoille pääsyn sääntelyä kaikkialla yhteisössä.

 2002/20/EY johdanto-osan 2 kappale

Erilaisten sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sekä niissä käytettävien tekniikoiden lähentyminen edellyttää sellaisen valtuutusjärjestelmän perustamista, joka kattaa yhdenmukaisella tavalla kaikki vertailukelpoiset palvelut riippumatta niissä käytetyistä tekniikoista.

 2002/20/EY johdanto-osan 14 kappale

Jäsenvaltiot voivat myöntää tai olla myöntämättä kansallisesta numerointisuunnitelmasta numeroiden käyttöä koskevia oikeuksia tai oikeuksia järjestelmien asentamiseen yrityksille, jotka eivät ole sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajia.

 2002/20/EY johdanto-osan 26 kappale

Jos yritykset toteavat, että niiden asennusoikeuksia koskevia hakemuksia ei ole käsitelty direktiivissä 2002/21/EY (puitedirektiivi) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti tai jos tällaisten päätösten tekeminen on aiheettomasti viivästynyt, niillä olisi oltava oikeus hakea päätösten tai päätösten viivästymisen osalta muutosta mainitun direktiivin mukaisesti.

 2002/20/EY johdanto-osan 27 kappale

Yleisvaltuutuksen ehtojen täyttämättä jättämisestä aiheutuvien seuraamusten olisi oltava oikeassa suhteessa ehtojen rikkomiseen. Erityisiä olosuhteita lukuun ottamatta olisi kohtuutonta peruuttaa määräajaksi tai kokonaan oikeudet tarjota sähköisiä viestintäpalveluja tai käyttää radiotaajuuksia tai numeroita sellaiselta yritykseltä, joka ei ole täyttänyt yleisvaltuutuksen yhtä tai useampaa ehtoa. Tällä ei rajoiteta jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten oikeutta toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä, jos yleinen järjestys ja turvallisuus, kansanterveys tai muiden yritysten taloudellinen tai toiminnallinen etu on vakavasti uhattuna. Tällä direktiivillä ei myöskään olisi rajoitettava yritysten oikeutta hakea toisiltaan vahingonkorvausta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

 2002/19/EY johdanto-osan 4 kappale (mukautettu)

Televisiosignaalien lähetystä koskevien standardien käytöstä 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/47/EY 84 ei säädetä minkään tietyn digitaalitelevisiolähetysten siirtojärjestelmän käytöstä eikä tietyistä palveluvaatimuksista, ja tämä tarjosi markkinoiden toimijoille mahdollisuuden tehdä aloite ja kehittää soveltuvia järjestelmiä. Euroopan markkinoiden toimijat ovat digitaalisia televisiolähetyksiä käsittelevän työryhmän (Digital Video Broadcasting Group, DVB) kautta kehittäneet joukon televisiolähetysten siirtojärjestelmiä, joita lähetystoiminnan harjoittajat ovat ottaneet käyttöön ympäri maailmaa. Euroopan telealan standardointilaitos (European Telecommunications Standards Institute, ETSI) on standardoinut nämä siirtojärjestelmät ja niistä on tullut kansainvälisen teleliiton (International Telecommunications Union, ITU) suosituksia. Digitaalisen laajakuvatelevision osalta 16:9-kuvasuhde on laajakuvatelevisiopalvelujen ja -ohjelmien viitemuoto, joka on nyt vakiintunut jäsenvaltioiden markkinoilla kehittyneiden televisiopalvelujen käyttöönottoa Euroopassa koskevasta toimintasuunnitelmasta 22 päivänä heinäkuuta 1993 tehdyn neuvoston päätöksen 93/424/ETY 85 johdosta.

 2002/19/EY johdanto-osan 26 kappale (mukautettu)

Kun otetaan huomioon tekniikan ja markkinoiden kehitysvauhti, olisi tämän direktiivin täytäntöönpanoa tarkasteltava uudelleen kolmen vuoden kuluessa päivästä, josta sitä sovelletaan, sen selvittämiseksi, päästäänkö sillä asetettuihin tavoitteisiin.

 2002/19/EY johdanto-osan 27 kappale (mukautettu)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 86 mukaisesti,

 2002/19/EY johdanto-osan 28 kappale (mukautettu)

Koska tämän direktiivin tavoitteita, jotka ovat yhdenmukaisten puitteiden luominen sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksien ja yhteenliittämisen sääntelylle, ei voida riittävällä tasolla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

 2002/22/EY johdanto-osan 7 kappale (mukautettu)

Jäsenvaltioiden olisi edelleenkin varmistettava, että II luvussa säädetyt palvelut ovat jäsenvaltioiden alueella kaikkien loppukäyttäjien saatavilla tietyn laatuisina maantieteellisestä sijainnista riippumatta ja kansalliset erityisolosuhteet huomioon ottaen kohtuuhintaan. Jäsenvaltiot voivat yleispalveluvelvollisuuksien yhteydessä toteuttaa kansalliset olosuhteet huomioon ottaen kuluttajia koskevia erityistoimenpiteitä maaseudulla tai maantieteellisesti syrjäisillä seuduilla huolehtiakseen siitä, että kuluttajilla on oikeus käyttää II luvussa säädettyjä palveluja kohtuuhintaan, sekä siitä, että erityisesti vanhuksilla, vammaisilla ja sosiaalisia erityistarpeita omaavilla henkilöillä on samoin edellytyksin oikeus käyttää kyseisiä palveluja. Näihin toimenpiteisiin voi kuulua lisäksi toimenpiteitä, jotka kohdennetaan suoraan sosiaalisia erityistarpeita omaaviin kuluttajiin ja joilla tarjotaan tukea määritellyille kuluttajille, esimerkiksi sellaisten erityistoimenpiteiden avulla, jotka toteutetaan yksittäisten pyyntöjen, kuten maksuvelvollisuudesta vapauttamista koskevien, käsittelyn jälkeen.

 2002/22/EY johdanto-osan 45 kappale (mukautettu)

Sisältöpalvelut kuten radio- tai televisiolähetyssisältökokonaisuuden kaupallinen tarjoaminen eivät kuulu sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisen sääntelyjärjestelmän soveltamisalaan. Yleispalveluvelvollisuuksien ei pitäisi koskea tällaisten palvelujen tarjoajia kyseisten toimien osalta. Tällä direktiivillä ei rajoiteta yhteisön oikeuden mukaisia, jäsenvaltion tasolla kyseisten palvelujen osalta toteutettavia toimenpiteitä.

 2002/22/EY johdanto-osan 46 kappale (mukautettu)

Jos jäsenvaltio haluaa varmistaa muiden erityisten palvelujen tarjonnan koko alueellaan, tällaista tarjontaa koskevat velvollisuudet olisi toteutettava kustannustehokkaasti ja siten, ettei niitä sisällytetä yleispalveluvelvollisuuksiin. Tämän mukaisesti jäsenvaltiot voivat toteuttaa lisätoimenpiteitä (kuten helpottaa infrastruktuurin tai palvelujen kehittämistä olosuhteissa, joissa markkinat eivät riittävästi vastaa loppukäyttäjien tai kuluttajien vaatimuksiin) yhteisön oikeuden mukaisesti. Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti vastauksena komission eEurope-aloitteeseen jäsenvaltioita varmistamaan, että Internetin ja multimedia-aineistojen käyttömahdollisuus on kaikkien koulujen ulottuvilla.

 2002/22/EY johdanto-osan 52 kappale (mukautettu)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 87 mukaisesti,

 uusi

(282)Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman 88 mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde.

(283)Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aikaisempien direktiivien sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempiin direktiiveihin.

(284)Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä XI olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tuossa osassa mainittuja soveltamispäiviä,

 2009/140/EY (mukautettu)

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I osa. PUITTEET (Yleiset säännöt alan järjestämiseksi)

 1I osasto: Soveltamisala, tavoitteet, määritelmät

I LUKU

 KOHDE  SOVELTAMISALA, TAVOITE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala  Kohde ja tavoite

 2009/140/EY 1 artiklan 1 kohdan a alakohta (mukautettu)

 uusi

1. Tällä direktiivillä perustetaan yhdenmukaistettu järjestelmä sähköisten viestintäpalvelujen, sähköisten viestintäverkkojen, niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen sekä vammaisten verkkoonpääsyä helpottavien tiettyjen päätelaitteiden sääntelylle. Siinä säädetään kansallisten sääntelyviranomaisten  ja muiden toimivaltaisten viranomaisten  tehtävistä ja määritellään joukko menettelyjä, joilla varmistetaan, että sääntelyjärjestelmää sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla yhteisössä  unionissa .

 2002/20/EY

1 artikla

Tavoite ja soveltamisala

12. Tämän direktiivin tarkoituksena on  yhtäältä  toteuttaa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sisämarkkinat yhdenmukaistamalla ja yksinkertaistamalla valtuutussääntöjä ja -ehtoja, jotta näiden palvelujen ja verkkojen tarjonta helpottuisi kaikkialla yhteisössä.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamista varten myönnettäviin valtuutuksiin.

 2002/19/EY (mukautettu)

 uusi

1 artikla

Soveltamisala ja tavoite 

1. Direktiivissä 2002/21/EY (puitedirektiivi) säädetyn järjestelmän mukaisesti tällä direktiivillä yhdenmukaistetaan tapa, jolla jäsenvaltiot sääntelevät sähköisten viestintäverkkojen ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeuksia ja yhteenliittämistä. Tavoitteena on luoda verkkojen ja palvelujen tarjoajien välisiä suhteita koskeva sisämarkkinoiden periaatteiden mukainen sääntelyjärjestelmä, joka Ö mikä Õ johtaa ð erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoon ja hyödyntämiseen, ï kestävään kilpailuun ja sähköisten viestintäpalvelujen yhteentoimivuuteen sekä tuo kuluttajille ð loppukäyttäjille ï hyötyjä.

2. Tässä direktiivissä säädetään operaattoreiden ja niiden yritysten oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka hakevat yhteenliittämistä ja/tai käyttöoikeuksia operaattoreiden verkkoihin tai niihin liittyviin toimintoihin. Siinä asetetaan kansallisille sääntelyviranomaisille käyttöoikeuksiin ja yhteenliittämiseen liittyviä tavoitteita ja säädetään menettelyistä sen varmistamiseksi, että kansallisten sääntelyviranomaisten asettamia velvollisuuksia tarkastellaan uudelleen ja että ne tarvittaessa poistetaan, kun toivotut tavoitteet on saavutettu. Käyttöoikeudella ei tässä direktiivissä tarkoiteta loppukäyttäjien käyttöoikeutta.

 2009/136/EY 1 artiklan 1 kohta (mukautettu)

 uusi

1 artikla

Aihe ja soveltamisala

1. Osana direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) soveltamista tässä direktiivissä säädetään sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjonnasta loppukäyttäjille. Tavoitteena  Toisaalta tarkoituksena on varmistaa hyvälaatuisten,  kohtuuhintaisten  ja yleisesti saatavilla olevien palvelujen saatavuus ð tarjonta ï kaikkialla yhteisössä Ö unionissa Õ todellisen kilpailun ja valinnanvapauden avulla, sekä antaa säännökset sellaisia tilanteita varten, joissa markkinat eivät tyydyttävästi täytä loppukäyttäjien , vammaiset käyttäjät mukaan lukien,  tarpeita , sekä vahvistaa loppukäyttäjien tarvittavat oikeudet . Direktiiviin sisältyy myös säännöksiä päätelaitteiden tietyistä näkökohdista, mukaan lukien säännökset, joiden tarkoituksena on helpottaa vammaisten loppukäyttäjien verkkoonpääsyä.

2. Tässä direktiivissä vahvistetaan loppukäyttäjien oikeudet sekä yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjoavien yritysten vastaavat velvollisuudet. Yleispalvelujen tarjoamisen varmistamiseksi avoimilla ja kilpailuun perustuvilla markkinoilla direktiivissä määritellään tiettyä laatutasoa edustavat vähimmäispalvelut, jotka ovat kansalliset erityisolosuhteet huomioon ottaen kohtuuhintaan kaikkien loppukäyttäjien saatavilla siten, että kilpailu ei vääristy. Tässä direktiivissä säädetään myös velvollisuuksista, jotka koskevat tiettyjen pakollisten palvelujen tarjoamista.

 2002/21/EY (mukautettu)

23. Tällä direktiivillä ja erityisdirektiiveillä ei rajoiteta: 

- yhteisön  unionin  oikeudessa asetettuja velvollisuuksia, jotka koskevat sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen avulla tarjottavia palveluja eikä yhteisön  unionin  oikeudessa asetettuja velvollisuuksia, jotka koskevat sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen avulla tarjottavia palveluja. ;

3. Tällä direktiivillä ja erityisdirektiiveillä ei rajoiteta - yhteisön  unionin  tasolla tai kansallisella tasolla yhteisön  unionin  oikeuden mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä, joilla pyritään yleisen edun mukaisiin, erityisesti sisällön sääntelyyn ja audiovisuaalialan politiikkaan liittyviin tavoitteisiin.

4. Tällä direktiivillä ja erityisdirektiiveillä ei rajoiteta - direktiivin 2014/53/EU1999/5/EY säännösten soveltamista.

 544/2009 2 artikla (mukautettu)

5. Tällä direktiivillä ja erityisdirektiiveillä ei rajoiteta mitään sellaista erityistoimenpidettä, joka toteutetaan yhteisön yleisissä matkaviestintäverkoissa tehtävien kansainvälisten verkkovierailujen sääntelemiseksi  - asetusten (EU) No 531/2012 ja (EU) 2015/2120 soveltamista .

ê 2009/136/EC (mukautettu)

3. Tässä direktiivissä ei määrätä pakollisiksi eikä rajoiteta yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajien asettamia ehtoja, joilla rajoitetaan loppukäyttäjille tarjottavien palvelujen ja sovellusten saatavuutta ja käyttöä, jos ne ovat sallittuja kansallisen ja yhteisön lainsäädännön mukaisesti, mutta siinä säädetään velvollisuus antaa tällaisia ehtoja koskevat tiedot. Loppukäyttäjille tarkoitettujen sähköisissä viestintäverkoissa tarjottavien palvelujen ja sovellusten saatavuutta tai käyttöä koskevissa kansallisissa toimenpiteissä on kunnioitettava luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja -vapauksia, myös suhteessa yksityisyyteen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sellaisena kuin se määritellään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklassa. 

4. Tämän direktiivin loppukäyttäjien oikeuksia koskevia säännöksiä sovelletaan rajoittamatta kuluttajansuojaa koskevien yhteisön  unionin  sääntöjen, erityisesti direktiivien 93/13/ETY ja 97/7/EY  2011/83/EU , ja yhteisön  unionin  lainsäädännön mukaisten kansallisten sääntöjen soveltamista.

 2002/21/EY

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

 2009/140/EY 1 artiklan 2 kohdan a alakohta

 uusi

1a) 'sähköisellä viestintäverkolla' siirtojärjestelmiä  riippumatta siitä, perustuvatko ne pysyvään infrastruktuuriin vai keskitettyyn hallintokapasiteettiin , sekä soveltuvin osin kytkentä- tai reitityslaitteistoa ja muita välineitä – myös verkkoelementtejä, jotka eivät ole aktiivisia – joilla voidaan siirtää signaaleja johtojen välityksellä, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella tavalla, mukaan luettuina satelliittiverkot, kiinteät (piiri- ja pakettikytkentäiset, mukaan luettuna internet) ja maanpäälliset matkaviestintäverkot, sähkökaapelijärjestelmät siinä määrin kuin niitä käytetään signaalinsiirtoon, radio- ja televisiolähetyksiin käytetyt verkot sekä kaapelitelevisioverkot riippumatta siitä, minkä tyyppistä informaatiota niissä siirretään;

 uusi

2) 'erittäin suuren kapasiteetin verkolla' sähköistä viestintäverkkoa, joka koostuu kokonaan valokuituelementeistä vähintään paikassa, jonne palvelu suoritetaan, olevaan jakelupisteeseen asti tai joka pystyy tarjoamaan tavanomaisissa ruuhka-aikaolosuhteissa vastaavan verkon suorituskyvyn laskevan ja nousevan siirtotien kaistanleveyden, selviytymiskyvyn, virheisiin liittyvien parametrien sekä vasteaikojen ja niiden varianssin osalta, ottamatta huomioon sitä, että loppukäyttäjän kokemus voi vaihdella siihen välineeseen erottamattomasti liittyvien eri ominaisuuksien vuoksi, jolla verkko lopulta yhdistyy verkon liityntäpisteeseen. Verkon suorituskykyä voidaan pitää vastaavana riippumatta siitä, vaihteleeko loppukäyttäjän kokemus siihen välineeseen erottamattomasti liittyvien eri ominaisuuksien vuoksi, jolla verkko lopulta yhdistyy verkon liityntäpisteeseen;

 2009/140/EY 1 artiklan 2 kohdan b alakohta (mukautettu)

3b) 'valtioiden rajat ylittävillä markkinoilla' 1563 artiklan 4 kohdan mukaisesti määritettyjä markkinoita, jotka kattavat yhteisön  unionin  tai suuren osan siitä ja jotka sijaitsevat useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa;

 2002/21/EY (mukautettu)

 uusi

c4) 'sähköisillä viestintäpalveluilla' tavallisesti korvausta vastaan  sähköisen viestintäverkkojen kautta   suoritettuja palveluja, jotka muodostuvat   sisältävät asetuksen (EU) 2015/2120 2 artiklan 2 kohdassa määritellyn internetyhteyspalvelun; ja/tai henkilöiden välisen viestintäpalvelun; ja/tai palveluja, jotka koostuvat kokonaan tai pääosin signaalien siirtämisestä sähköisissä viestintäverkoissa, mukaan lukien televiestintäpalvelut ja  , kuten siirtopalvelut, verkoissa joita käytetään  M2M-palvelujen tarjoamiseksi ja  radio- ja televisiotoiminnassa, mutta jättäen ulkopuolelle sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen avulla siirretyt sisältöpalvelut tai sisältöä toimituksellisessa valvonnassaan pitävät palvelut; kyseinen palvelu ei käsitä myöskään direktiivin 98/34/EY ensimmäisessä artiklassa määriteltyjä tietoyhteiskunnan palveluja, jotka eivät muodostu kokonaan tai pääosin signaalien siirtämisestä sähköisissä viestintäverkoissa;

 uusi

5) 'henkilöiden välisellä viestintäpalvelulla’ tavallisesti korvausta vastaan suoritettua palvelua, joka mahdollistaa henkilöiden välisen suoran interaktiivisen tietojenvaihdon sähköisten viestintäverkkojen kautta rajallisen henkilömäärän välillä ja jossa viestinnän aloittavat tai siihen osallistuvat henkilöt määrittelevät sen vastaanottajan/vastaanottajat; siihen eivät kuulu palvelut, jotka mahdollistavat henkilöiden välisen interaktiivisen viestinnän pelkästään toiseen palveluun olennaisesti liittyvänä vähäisenä liitännäistoimintona;

6) 'henkilöiden välisellä numeroihin perustuvalla viestintäpalvelulla' henkilöiden välistä viestintäpalvelua, joka yhdistyy yleiseen kytkentäiseen puhelinverkkoon joko tiettyyn käyttöön osoitettujen numerovarojen eli kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden avulla tai mahdollistamalla viestinnän kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden kanssa;

7) 'henkilöiden välisellä numeroista riippumattomalla viestintäpalvelulla' henkilöiden välistä viestintäpalvelua, joka ei yhdisty yleiseen kytkentäiseen puhelinverkkoon joko tiettyyn käyttöön osoitettujen numerovarojen eli kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden avulla tai mahdollistamalla viestinnän kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden kanssa;

 2009/140/EY 1 artiklan 2 kohdan c alakohta

d8) 'yleisellä viestintäverkolla' sähköistä viestintäverkkoa, jota käytetään ainoastaan tai pääasiallisesti sellaisten yleisön saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaan, jotka tukevat tiedonsiirtoa verkon liityntäpisteiden välillä;

 2009/140/EY 1 artiklan 2 kohdan d alakohta (mukautettu)

 uusi

da9) 'verkon liityntäpisteellä'  tai ilmaisulla 'NTP'  konkreettista pistettä, jossa tilaajalle  loppukäyttäjälle  tarjotaan liittymä yleiseen viestintäverkkoon; verkoissa, joissa käytetään kytkentää tai reititystä, verkon liityntäpiste määritellään tietyn verkko-osoitteen avulla, joka voidaan yhdistää tilaajan  loppukäyttäjän  numeroon tai nimeen;

 2009/140/EY 1 artiklan 2 kohdan e alakohta

e10) 'liitännäistoiminnolla' liitännäispalveluja, fyysisiä infrastruktuureja ja muita toimintoja tai elementtejä, jotka liittyvät sähköiseen viestintäverkkoon ja/tai sähköiseen viestintäpalveluun ja jotka mahdollistavat palvelujen tarjoamisen ja/tai tukevat palvelujen tarjoamista kyseisen verkon ja/tai palvelun kautta tai joilla on mahdollisuus toimia näin ja joihin sisältyy muun muassa rakennuksia tai rakennusten sisääntuloja, rakennusten kaapelointia, antenneja, torneja ja muita tukirakennelmia, kaapelikanavia, tyhjiä putkia, mastoja, kaapelikaivoja ja jakomoja;

 2009/140/EY 1 artiklan 2 kohdan f alakohta

 uusi

ea11) 'liitännäispalvelulla' palveluja, jotka liittyvät sähköiseen viestintäverkkoon ja/tai sähköiseen viestintäpalveluun ja jotka mahdollistavat palvelujen tarjoamisen , itsetuottamisen tai automaattisen tuottamisen  ja/tai tukevat näiden tarjoamista tai tuottamista kyseisen verkon ja/tai palvelun kautta tai joilla on mahdollisuus toimia näin ja joihin sisältyy muun muassa numeronmuunnos- tai vastaavia toimintoja tarjoavia järjestelmiä, ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmiä ja sähköisiä ohjelmaoppaita,  äänikomentoja, monikielisyyttä tai käännöksiä  sekä muita palveluja, kuten tunnistamis-, paikantamis- ja tilatietopalveluja;

 2002/21/EY

 uusi

f12) 'ehdollisen käyttöoikeuden (ehdollisen pääsyn) järjestelmällä' teknisiä toimenpiteitä,  tunnistusjärjestelmiä  ja/tai järjestelyjä, joissa oikeus käyttää suojattua ymmärrettävissä olevassa muodossa olevaa radio- tai televisiolähetyspalvelua edellyttää tilausta tai muunlaista yksittäistä ennakkolupaa;

g) 'kansallisilla sääntelyviranomaisilla' elintä tai elimiä, joiden hoidettavaksi jäsenvaltio on antanut tässä direktiivissä tai erityisdirektiiveissä tarkoitetut sääntelytehtävät;

h13) 'käyttäjällä' luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai pyytää käyttöönsä yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua;

n14) 'loppukäyttäjällä' käyttäjää, joka ei tarjoa käyttöön yleisiä viestintäverkkoja eikä yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja;

i15) 'kuluttajalla' luonnollista henkilöä, joka käyttää tai pyytää käyttöönsä yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua muuhun tarkoitukseen kuin liiketoimintaan  , elinkeinotoimintaan  tai ammatinharjoittamiseen;

j) 'yleispalvelulla' direktiivissä 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) määriteltyä tietyn laatuisten palvelujen vähimmäiskokonaisuutta, joka on kaikkien käyttäjien saatavilla näiden maantieteellisestä sijainnista riippumatta ja kansalliset erityisolot huomioiden kohtuulliseen hintaan;

k) 'tilaajalla' luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on tehnyt sopimuksen yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajan kanssa näiden palvelujen toimittamisesta;

 2009/140/EY 1 artiklan 2 kohdan g alakohta

l) 'erityisdirektiiveillä' direktiiviä 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi), direktiiviä 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi), direktiiviä 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/58/EY 89 (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi); 

 2002/21/EY

m16) 'sähköisen viestintäverkon tarjoamisella' tarkoitetaan tällaisen verkon luomista, ylläpitoa, valvontaa tai saataville asettamista;

o17) 'parannetuilla digitaalisilla televisiolaitteilla' tarkoitetaan televisiovastaanottimien liittämiseen tarkoitettuja tv-sovittimia tai integroituja digitaalisia televisiolaitteita, joilla voidaan vastaanottaa interaktiivisia digitaalitelevisiolähetyksiä;

p18) 'sovellusrajapinnalla (Application Program Interface, API)' tarkoitetaan sovellusten välisiä ohjelmistorajapintoja, joita lähetystoiminnan harjoittajat tai palveluntarjoajat asettavat käyttöön, sekä kehittyneiden digitaalisten televisiolaitteiden resursseja digitaalisia televisio- ja radiopalveluja varten;

 2009/140/EY 1 artiklan 2 kohdan h alakohta (mukautettu)

 uusi

q19) 'taajuuksien varaamisella' tietyn taajuusalueen osoittamista yhden tai useamman tyyppisen radioviestintäpalvelun käyttöön, tarvittaessa erityisin ehdoin;

r20) 'haitallisella häiriöllä' häiriötä, joka vaarantaa radionavigointipalvelun tai muun turvallisuuspalvelun toiminnan tai joka muutoin vakavasti heikentää sellaista radioviestintäpalvelua, joka toimii sovellettavien yhteisön  unionin , kansainvälisten tai kansallisten säännösten mukaisesti, tai estää tai toistuvasti keskeyttää tällaisen palvelun toiminnan;

s21) 'puhelulla' yleisesti saatavilla olevan sähköisen  henkilöiden välisen  viestintäpalvelun avulla luotua yhteyttä, joka mahdollistaa kaksisuuntaisen puheviestinnän;.

 uusi

22) 'verkkojen ja palvelujen turvallisuudella' sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen kykyä suojautua tietyllä varmuudella toimilta, jotka vaarantavat tallennettujen, siirrettyjen tai käsiteltyjen tietojen taikka muiden kyseisissä palveluissa tarjottujen tai niiden välityksellä saatavilla olevien palvelujen saatavuuden, aitouden, eheyden tai luottamuksellisuuden;

 2009/140/EY 3 artiklan 1 kohta (mukautettu)

2. Lisäksi sovelletaan seuraavaa määritelmää:

23) 'yleisvaltuutuksella' tarkoitetaan jäsenvaltion vahvistamaa oikeudellista kehystä, jolla turvataan oikeus sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamiseen ja jossa asetetaan alakohtaisia velvollisuuksia, joita voidaan soveltaa kaikkiin tai tietyntyyppisiin sähköisiin viestintäverkkoihin ja -palveluihin tämän direktiivin mukaisesti;

 uusi

24) ’pienalueen langattomalla liityntäpisteellä’ matalatehoista, pienikokoista ja lyhyellä kantamalla toimivaa langattoman verkkoyhteyden mahdollistavaa laitteistoa, joka voi olla osa yleistä maanpäällistä matkaviestintäverkkoa ja varustettu yhdellä tai useammalla, visuaaliselta vaikutukseltaan vähäisellä antennilla ja jonka kautta käyttäjillä on langaton pääsy sähköisiin viestintäverkkoihin riippumatta siitä, ovatko ne verkkotopologialtaan matkaviestintä- vai kiinteitä verkkoja;

25) ’langattomalla lähiverkolla’ (RLAN) langattoman yhteyden mahdollistavaa matalatehoista ja lyhyellä kantamalla toimivaa järjestelmää, josta aiheutuu vain vähäinen häiriöriski muille järjestelmille, joita muut käyttäjät käyttävät sen välittömässä läheisyydessä, ja jossa käytetään yksinoikeudettomia radiotaajuuksia, joiden saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevat ehdot on tätä tarkoitusta varten yhdenmukaistettu unionin tasolla;

26) 'radiotaajuuksien yhteiskäytöllä' yhden tai useamman käyttäjän pääsyä käyttämään EU:n kilpailusääntöjen sallimissa puitteissa samoja taajuuksia määritellyn yhteiskäyttöjärjestelyn nojalla, jonka kansallinen sääntelyviranomainen on sallinut yleisvaltuutuksen tai yksittäisten käyttöä koskevien oikeuksien tai näiden yhdistelmän perusteella; tähän sisältyvät sääntelyratkaisut, muun muassa luvanvarainen yhteiskäyttö, jonka tarkoituksena on helpottaa taajuusalueen yhteiskäyttöä kaikkia osapuolia sitovan sopimuksen nojalla näiden käyttöä koskeviin oikeuksiin sisältyvien yhteiskäytön sääntöjen mukaisesti, jotta kaikille käyttäjille voida taata ennustettavissa olevat ja luotettavat yhteiskäyttöjärjestelyt;

27) 'yhdenmukaistetuilla radiotaajuuksilla' radiotaajuuksia, joiden saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevat yhdenmukaistetut ehdot on vahvistettu teknisellä täytäntöönpanotoimenpiteellä päätöksen N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös) 4 artiklan mukaisesti.

 2009/140/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohta

 uusi

a28) 'käyttöoikeudella' tarkoitetaan järjestelmien ja/tai palvelujen asettamista toisen yrityksen saataville määritellyin ehdoin joko yksinoikeudella tai muutoin sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamista varten, myös silloin kun niitä käytetään tietoyhteiskunnan palvelujen taikka radio- ja televisiosisältöpalvelujen toimittamiseen. Se kattaa muun muassa: verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeuden, johon saattaa sisältyä laitteiden liittäminen kiinteää tai muuta kuin kiinteää tapaa käyttäen (tässä tarkoitetaan erityisesti tilaajayhteyksien sekä sellaisten toimintojen ja palvelujen käyttöoikeutta, joita tarvitaan palvelujen tarjoamiseksi tilaajayhteyksien kautta); fyysisten perusrakenteiden käyttöoikeuden, mukaan lukien rakennukset, kaapelikanavat ja mastot; asiaan liittyvien ohjelmistojen käyttöoikeuden, mukaan lukien käyttötukijärjestelmät; ennakkotilauksia, palvelun toimittamista, tilauksia, ylläpitoa, korjauspyyntöjä ja laskutusta koskevien tietojärjestelmien tai tietokantojen käyttöoikeuden; numeronmuuntoa tai vastaavia toimintoja tarjoavien järjestelmien käyttöoikeuden; kiinteiden ja matkaviestintäverkkojen käyttöoikeuden erityisesti verkkovierailua varten,  ohjelmistojen emuloimat verkot mukaan lukien ; digitaalitelevisiopalvelujen ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmien käyttöoikeuden; virtuaaliverkkopalvelujen käyttöoikeuden;

    2002/19/EY

b29) 'yhteenliittämisellä' tarkoitetaan saman tai eri yrityksen käyttämien yleisten viestintäverkkojen fyysistä ja loogista yhdistämistä, jotta tietyn yrityksen käyttäjät voivat olla yhteydessä saman tai toisen yrityksen käyttäjien kanssa tai käyttää toisen yrityksen tarjoamia palveluja. Palveluja voivat tarjota yhteenliitetyt osapuolet tai muut osapuolet, joilla on verkon käyttöoikeus. Yhteenliittäminen on erityinen käyttöoikeuden tyyppi, joka toteutetaan yleisten verkkojen operaattoreiden kesken;

c30) 'operaattorilla' tarkoitetaan yritystä, joka tarjoaa tai jolla on valtuutus tarjota yleistä sähköistä viestintäverkkoa tai sen liitännäistoimintoa;

d) 'laajakuvatelevisiopalvelulla' tarkoitetaan televisiopalvelua, joka koostuu kokonaan tai osittain sellaisista ohjelmista, jotka on tuotettu ja muokattu näytettäväksi täyden korkeuden laajakuvamuodossa. Laajakuvatelevisiopalvelujen viitemuoto on 16:9-kuvasuhde;

 2009/140/EY 2 artiklan 1 kohdan b alakohta (mukautettu)

e31) 'tilaajayhteydellä'  sähköisten viestintäsignaalien käyttämää fyysistä polkua, joka yhdistää  johtoja, jotka yhdistävät liityntäpisteen ristikytkentätelineeseen tai vastaavaan kiinteän yleisen sähköisen viestintäverkon verkkoelementtiin.

 2002/22/EY Art. 2

a) 'maksullisella yleisöpuhelimella' yleisesti käytettävissä olevaa puhelinta, jonka käytön maksuvälineitä voivat olla esimerkiksi kolikot ja/tai luotto- tai maksukortit ja/tai puhelukortit, myös valintatunnuksella käytettävät kortit;

 2009/136/EY 1 artiklan 2 kohdan b alakohta (mukautettu)

 uusi

c32) 'yleisesti saatavilla olevalla puhelinpalvelulla'  'ääniviestinnällä'  yleisesti saatavilla olevaa palvelua, jonka avulla voidaan ottaa ja vastaanottaa suoraan tai välillisesti kotimaanpuheluja tai kotimaan- ja ulkomaanpuheluja kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai numeroiden avulla;

d33) 'maantieteellisellä numerolla' tarkoitetaan kansallisen numerointisuunnitelman numeroa, jonka numerorakenteen osalla on maantieteellistä merkitystä reititettäessä puheluja verkon liityntäpisteen konkreettiseen sijaintipaikkaan;

ê 2009/136/EY 1 artiklan 2 kohdan d alakohta (mukautettu)

f34) 'muulla kuin maantieteellisellä numerolla' tarkoitetaan kansallisen numerointisuunnitelman numeroa, joka ei ole maantieteellinen numero. Näihin kuuluvat muun muassa , kuten  matkapuhelinnumerot, ilmaisnumerot ja erityismaksulliset palvelunumerot;.

 uusi

35) ’hätäkeskuksella (PSAP)’ fyysistä paikkaa, jossa hätäviesti otetaan ensimmäisenä vastaan viranomaisen vastuulla tai jäsenvaltion hyväksymän yksityisen organisaation vastuulla;

36) ’sopivimmalla hätäkeskuksella’ hätäkeskusta, jonka vastuuviranomaiset ovat etukäteen määränneet vastaamaan tietyltä alueelta tulevista tai tietyntyyppisistä hätäviesteistä;

37) 'hätäviestillä' loppukäyttäjän ja hätäkeskuksen välistä viestintäpalvelujen avulla toteutettua viestintää, jonka tarkoituksena on pyytää ja saada hätäapua hätäpalvelulta;

38) ’hätäpalvelulla’ jäsenvaltion sellaiseksi tunnustamaa palvelua, joka antaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti välitöntä ja pikaista apua tilanteissa, joissa on erityisesti olemassa välitön hengenvaara tai loukkaantumisen vaara, vaara yksilön tai yleisön terveydelle tai turvallisuudelle, yksityiselle tai julkiselle omaisuudelle tai ympäristölle.

 2002/21/EY (mukautettu)

 uusi

II LUKU

TAVOITTEET

 83 artikla

 Yleiset  tavoitteet ja sääntelyperiaatteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset  ja muut toimivaltaiset viranomaiset  toteuttavat tässä direktiivissä ja erityisdirektiiveissä määriteltyjä sääntelytehtäviään hoitaessaan kaikki aiheelliset toimenpiteet, joilla pyritään  jotka ovat tarpeen ja oikeassa suhteessa 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjen tavoitteiden  saavuttamiseksi . Toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia näihin tavoitteisiin nähden. ð Myös jäsenvaltioiden ja yhteistyöelimen on osaltaan vaikutettava näiden tavoitteiden saavuttamiseen ï .

 2009/140/EY 1 artiklan 8 kohdan a alakohta

Jollei taajuuksia koskevassa 9 artiklassa toisin säädetä, jäsenvaltioiden on pyrittävä kaikin tavoin välttämään sitoutumista yksittäisiin tekniikoihin ja varmistettava suorittaessaan tässä direktiivissä ja erityisdirektiiveissä säädettyjä sääntelytehtäviä ja erityisesti niitä tehtäviä, joiden tarkoituksena on varmistaa tehokas kilpailu, että kansalliset sääntelyviranomaiset toimivat samoin.

 2002/21/EY

 uusi

Kansalliset sääntelyviranomaiset  ja muut toimivaltaiset viranomaiset voivat toimivaltuuksiensa rajoissa osallistua kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta sekä tiedotusvälineiden moniarvoisuutta edistävien politiikkojen toteuttamiseen.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on edistettävä kilpailua sähköisten viestintäverkkojen, sähköisten viestintäpalvelujen ja niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen tarjoamisessa muun muassa

 2009/140/EY 1 artiklan 8 kohdan b alakohta

a) varmistamalla, että käyttäjille, myös vammaisille, vanhuksille ja sosiaalisia erityistarpeita omaaville käyttäjille, koituu mahdollisimman paljon hyötyä valinnanvaran lisääntymisestä, hintojen alentumisesta ja laadun parantumisesta;

b) varmistamalla, ettei kilpailu sähköisen viestinnän alalla, sisällön siirto mukaan lukien, vääristy tai ettei sitä rajoiteta;

 2002/21/EY

d) edistämällä radiotaajuuksien ja numerovarojen tehokasta käyttöä ja varmistamalla niiden tehokas hallinta.

 uusi

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten, muiden toimivaltaisten viranomaisten ja yhteistyöelimen on

a) edistettävä sekä kiinteiden että liikkuvien erittäin suuren kapasiteetin datayhteyksien saatavuutta ja käyttöönottoa kaikkien Euroopan kansalaisten ja yritysten keskuudessa;

b) edistettävä kilpailua sähköisten viestintäverkkojen ja liitännäistoimintojen tarjonnassa, mukaan lukien tehokas infrastruktuuriin perustuva kilpailu, ja sähköisten viestintäpalvelujen ja liitännäistoimintojen tarjonnassa;

c) kehitettävä osaltaan sisämarkkinoita poistamalla jäljellä olevat esteet sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen sekä sähköisten viestintäpalvelujen tarjonnalta koko unionissa, helpottamalla näihin sovellettavien edellytysten yhdenmukaistamista ja investointeja, kehittämällä yhteiset säännöt ja ennustettavissa olevat sääntelytavat, suosimalla taajuuksien tehokasta ja koordinoitua käyttöä ja avointa innovointia sekä luomalla ja kehittämällä Euroopan laajuisia verkkoja, yleiseurooppalaisten palvelujen yhteentoimivuutta ja päästä päähän -liitettävyyttä;

d) edistettävä unionin kansalaisten etuja myös pitkällä aikavälillä varmistamalla sekä kiinteiden että liikkuvien erittäin suuren kapasiteetin yhteyksien ja henkilöiden välisten viestintäpalvelujen kattava saatavuus ja käyttöönotto, varmistamalla mahdollisimman suuri hyöty valinnanmahdollisuuksien, hintojen ja laadun suhteen tehokkaan kilpailun perusteella, säilyttämällä verkkojen ja palvelujen turvallisuus, varmistamalla korkeatasoinen ja yhtenäinen loppukäyttäjien suoja tarvittavin alakohtaisin säännöin sekä ottamalla huomioon erityisryhmien ja erityisesti vammaisten, vanhusten ja sosiaalisia erityistarpeita omaavien käyttäjien tarpeet.

 2002/21/EY

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten on osaltaan vaikutettava sisämarkkinoiden kehittymiseen muun muassa

a) poistamalla jäljellä olevat esteet sähköisten viestintäverkkojen, niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen sekä sähköisten viestintäpalvelujen Euroopan laajuiselta tarjonnalta;

b) edistämällä Euroopan laajuisten verkkojen luomista ja kehittämistä sekä yleiseurooppalaisten palvelujen yhteentoimivuutta ja päästä päähän -liitettävyyttä;

 2009/140/EY 1 artiklan 8 kohdan e alakohta

d) toimimalla yhteistyössä keskenään, komission ja yhteistyöelimen kanssa johdonmukaisen sääntelykäytännön kehittämiseksi sekä tämän direktiivin ja erityisdirektiivien johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

 2002/21/EY

4. Kansallisten sääntelyviranomaisten on edistettävä Euroopan unionin kansalaisten etuja muun muassa

a) varmistamalla, että kaikilla kansalaisilla on käytettävissään yleispalvelu, joka on määritelty direktiivissä 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi);

b) varmistamalla kuluttajille korkeatasoinen suoja heidän asioidessaan palvelujen tarjoajien kanssa erityisesti siten, että käytettävissä on yksinkertaisia ja kustannuksiltaan edullisia riitojenratkaisumenettelyjä, joista vastaa asianomaisista osapuolista riippumaton elin;

c) vaikuttamalla osaltaan korkeatasoisen henkilötietojen ja yksityisyyden suojan varmistamiseen;

d) edistämällä selkeää tiedottamista erityisesti edellyttämällä yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen hinnoilta ja käyttöehdoilta selkeyttä;

 2009/140/EY 1 artiklan 8 kohdan f alakohta

e) ottamalla huomioon erityisryhmien ja erityisesti vammaisten, vanhusten ja sosiaalisia erityistarpeita omaavien käyttäjien tarpeet;

 2002/21/EY

f) varmistamalla yleisten viestinnän verkkojen eheys ja turvallisuus;

 2009/140/EY 1 artiklan 8 kohdan g alakohta

g) edistämällä loppukäyttäjien mahdollisuuksia käyttää ja levittää tietoa tai käyttää valitsemiaan sovelluksia ja palveluja.

 2009/140/EY 1 artiklan 8 kohdan h alakohta (mukautettu)

 uusi

35. Kansallisten sääntelyviranomaisten  ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin  ja tässä kohdassa täsmennettyihin  poliittisiin tavoitteisiin pyrkiessään sovellettava puolueettomia, avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia sääntelyperiaatteita muun muassa:

a) edistämällä sääntelyn ennustettavuutta varmistamalla johdonmukainen sääntelytapa asianmukaisina tarkastelukausina  ja tekemällä yhteistyötä keskenään sekä yhteistyöelimen ja komission kanssa ;

b) varmistamalla, ettei sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjoavien yritysten kohtelussa vastaavien olosuhteiden vallitessa esiinny syrjintää;

c) turvaamalla kuluttajia hyödyttävä kilpailu ja edistämällä tarvittaessa infrastruktuuriin perustuvaa kilpailua;

 uusi

c) soveltamalla asetusta niin, että vältetään sitoutumista yksittäisiin tekniikoihin siinä määrin kuin se on johdonmukaista sisältöä koskevien tavoitteiden saavuttamisen kanssa;

 2009/140/EY 1 artiklan 8 kohdan h alakohta (mukautettu)

 uusi

d) edistämällä tehokkaita uuteen ja parannettuun infrastruktuuriin tehtäviä investointeja ja niihin liittyviä innovaatioita muun muassa varmistamalla, että mahdollisissa käyttöoikeuksia koskevissa velvollisuuksissa otetaan asianmukaisesti huomioon investoivien yritysten ottamat riskit, ja sallimalla erilaiset investoijien ja käyttöoikeutta hakevien osapuolten väliset yhteistyöjärjestelyt investointiriskin hajauttamiseksi varmistaen samalla, että kilpailua markkinoilla ja syrjimättömyyden periaatetta pidetään yllä;

e) ottamalla asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioissa ja niiden eri maantieteellisillä alueilla vallitsevat vaihtelevat  infrastruktuuri-, kilpailu- ja kuluttajaolosuhteet;

f) asettamalla ennakkosääntelyvelvoitteita vain  siinä määrin kuin on tarpeen  silloin, kun todellista ja kestävää kilpailua ei ole  todellisen ja kestävän kilpailun turvaamiseksi   asianomaisilla vähittäismarkkinoilla , ja lieventämällä niitä tai poistamalla velvoitteet heti, kun kyseinen edellytys täyttyy.

 2009/140/EY 1 artiklan 9 kohta (mukautettu)

 uusi

8 a4 artikla

Radiotaajuuspolitiikan strateginen suunnittelu ja yhteensovittaminen

1. Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä keskenään ja komission kanssa Euroopan yhteisön  unionin  radiotaajuuksien käytön strategisen suunnittelun, yhteensovittamisen ja yhdenmukaistamisen osalta. Tämän vuoksi niiden on otettava huomioon muun muassa Euroopan unionin politiikan taloudelliset, turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät, julkista etua,   yleistä turvallisuutta ja puolustusta , ja sananvapautta koskevat, kulttuuriset, tieteelliset, sosiaaliset ja tekniset näkökohdat sekä radiotaajuuksien käyttäjäyhteisöjen erilaiset edut siten, että tavoitteena on optimoida taajuuksien käyttö ja torjua haitalliset häiriöt.

2. Jäsenvaltioiden on keskinäisen ja komission kanssa tehtävän yhteistyön kautta edistettävä radiotaajuuksia koskevien poliittisten toimintavaihtoehtojen yhteensovittamista Euroopan yhteisössä  unionissa  ja tarvittaessa radiotaajuuksien saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevia yhdenmukaisia ehtoja.

3. Jäsenvaltioiden on tehtävä komission päätöksellä 2002/622/EY perustetussa radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevässä ryhmässä keskenään ja komission kanssa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston pyynnöstä yhteistyötä, jolla tuetaan radiotaajuuksia koskevien poliittisten toimintavaihtoehtojen strategista suunnittelua ja yhteensovittamista.

34. Komissio voi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän perustamisesta 26 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyllä komission päätöksellä 2002/622/EY 90 perustetun , radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle säädösehdotuksia monivuotisten radiotaajuuspolitiikkaa koskevien ohjelmien perustamiseksi. Mainituissa ohjelmissa on vahvistettava poliittiset suuntaviivat ja tavoitteet radiotaajuuksien käytön strategista suunnittelua ja yhdenmukaistamista varten tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännösten mukaisesti.

4. Euroopan yhteisön etujen tehokkaan yhteensovittamisen varmistamiseksi radiotaajuuskysymyksissä toimivaltaisissa kansainvälisissä järjestöissä komissio voi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen tarvittaessa ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisiä poliittisia tavoitteita.

 2002/21/EY (mukautettu)

 uusi

 II osasto: Institutionaalinen ja hallintorakenne 

II I LUKU

Kansalliset sääntelyviranomaiset  ja muut toimivaltaiset viranomaiset   

35 artikla

Kansalliset sääntelyviranomaiset  ja muut toimivaltaiset viranomaiset  

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kustakin tässä direktiivissä ja erityisdirektiiveissä kansallisille sääntelyviranomaisille osoitetusta  säädetystä  tehtävästä huolehtii toimivaltainen elin  viranomainen .

 uusi

Kansallinen sääntelyviranomainen on vastuussa vähintään seuraavista tehtävistä:

markkinoiden ennakkosääntelyn täytäntöönpano, mukaan lukien käyttöoikeus- ja yhteenliittämisvelvollisuuksien asettaminen,

22 artiklassa tarkoitetun maantieteellisen kartoituksen tekeminen,

yritysten välisten sekä yritysten ja kuluttajien välisten riitojen ratkaisemisen varmistaminen,

sellaisten päätösten tekeminen, jotka koskevat markkinoiden muokkaamiseen, kilpailuun ja sääntelyyn liittyviä tekijöitä radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien myöntämiseen, muuttamiseen tai uusimiseen liittyvien kansallisten menettelyjen osalta tämän direktiivin mukaisesti,

yleisvaltuutuksen antaminen,

kuluttajansuojan ja loppukäyttäjien oikeuksien takaaminen sähköisen viestinnän alalla,

rahoitusjärjestelymekanismien määritteleminen, kohtuuttoman taakan arvioiminen ja yleispalvelun tarjoamisen nettokustannusten laskeminen;

avoimeen internetyhteyteen liittyvien ongelmien ratkaiseminen,

numerovarojen myöntäminen ja numerointisuunnitelmien hallinnointi,

numeroiden siirrettävyyden varmistaminen,

muiden tästä direktiivistä kansallisille sääntelyviranomaisille johtuvien tehtävien suorittaminen.

Jäsenvaltio voi antaa kansallisille sääntelyviranomaisille muita tässä direktiivissä säädettyjä tehtäviä.

2. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla ja saman tai eri jäsenvaltion muilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus tehdä toistensa kanssa yhteistyöjärjestelyjä sääntely-yhteistyön edistämiseksi.

 2002/21/EY (mukautettu)

 uusi

43. Jäsenvaltioiden on julkaistava tiedot kansallisille sääntelyviranomaisille  ja muille toimivaltaisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä helposti saatavilla olevassa muodossa varsinkin silloin, kun tehtävistä vastaa useampi kuin yksi elin. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava näiden viranomaisten keskinäinen sekä näiden viranomaisten ja kilpailulainsäädännön ja kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten välinen kuuleminen ja yhteistyö niitä yhteisesti koskevissa kysymyksissä. Jos useampi kuin yksi viranomainen on tällaisissa asioissa toimivaltainen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot kullekin viranomaiselle kuuluvista tehtävistä julkaistaan helposti saatavilla olevassa muodossa.

64. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ne kansalliset  sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset , joille on osoitettu tämän direktiivin ja erityisdirektiivien , mukaisia tehtäviä, sekä näiden viranomaisten vastuualueet,  ja vastuualueisiin tehdyt muutokset .

6 artikla

Kansalliset sääntelyviranomaiset  Kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuus 

21. Jäsenvaltioiden on taattava kansallisten sääntelyviranomaisten  ja muiden toimivaltaisten viranomaisten  riippumattomuus varmistamalla, että nämä viranomaiset ovat oikeudellisesti erillisiä ja toiminnallisesti riippumattomia kaikista sähköisiä viestintäverkkoja, -laitteita tai -palveluja tarjoavista organisaatioista. Niiden jäsenvaltioiden, joilla on omistusosuuksia tai päätäntävaltaa sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai -palveluja tarjoavissa yrityksissä, on varmistettava, että sääntelytoiminta ja omistajuuteen tai päätäntävaltaan liittyvä toiminta erotetaan rakenteellisesti tehokkaasti toisistaan.

 2009/140/EY 1 artiklan 3 kohdan a alakohta (mukautettu)

 uusi

32. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset  ja muut toimivaltaiset viranomaiset  käyttävät toimivaltuuksiaan puolueettomasti, avoimesti ja viivytyksittä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla  niillä  on riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöstöresurssit niille annetun tehtävän annettujen tehtävien hoitamiseen.

 uusi

7 artikla

Kansallisten sääntelyviranomaisten jäsenten nimeäminen ja irtisanominen

1. Kansallisen sääntelyviranomaisen johtaja tai tätä tehtävää kansallisen sääntelyviranomaisen puitteissa hoitavan kollegiaalisen elimen jäsenet tai näiden sijaiset on nimitettävä avoimella valintamenettelyllä ansioiden, taitojen, tietämyksen ja kokemuksen perusteella vähintään [neljän] vuoden ajaksi sellaisten henkilöiden keskuudesta, jotka ovat arvostetussa asemassa ja joilla on ammattikokemusta. He saavat toimia enintään kaksi toimikautta riippumatta siitä, ovatko toimikaudet perättäisiä vai eivät. Jäsenvaltioiden on varmistettava päätöksenteon jatkuvuus ottamalla käyttöön kollegiaalisen elimen jäsenille tai johdolle asianmukainen kiertojärjestelmä muun muassa nimittämällä kollegiaalisen elimen ensimmäiset jäsenet eri ajanjaksoiksi, jotta jäsenten ja näiden seuraajien toimeksiannot eivät pääty yhtä aikaa.

 2009/140/EY 1 artiklan 3 kohdan b alakohta (mukautettu)

 uusi

23a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kansallisen sääntelyviranomaisen johtaja tai tarvittaessa tätä tehtävää hoitavan kollegiaalisen elimen jäsenet tai hänen tai heidän sijaisensa voidaan irtisanoa  toimikautensa aikana  ainoastaan, jos asianomainen henkilö ei enää täytä tehtäviensä suorittamiseen vaadittavia kansallisessa lainsäädännössä ennalta säädettyjä  tässä artiklassa säädettyjä ehtoja.

3. Asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen johtajan tai tarvittaessa tätä tehtävää hoitavan kollegiaalisen elimen jäsenten irtisanomisesta tehty päätös on julkistettava irtisanomisen ajankohtana. Kansallisen sääntelyviranomaisen irtisanotulle johtajalle tai tarvittaessa tätä tehtävää hoitavan kollegiaalisen elimen jäsenille on annettava perustelut, ja asianomaisella henkilöllä on oikeus pyytää irtisanomisesta tehdyn päätöksen julkistamista, jollei niin muuten tehtäisi, missä tapauksessa päätös julkistetaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseistä päätöstä valvoo tuomioistuin sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta. 

8 artikla

Kansallisten sääntelyviranomaisten poliittinen riippumattomuus ja vastuuvelvollisuus

3a1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on oltava toiminnassaan riippumattomia  ja puolueettomia , eivätkä ne saa pyytää tai ottaa vastaan miltään muulta elimeltä ohjeita sellaisten tehtävien hoitamisessa, jotka niille on annettu yhteisön  unionin lainsäädännön täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 ja 5 kohdan  10 artiklan  säännösten soveltamista. Tämä ei estä kansallisen valtiosääntöoikeuden mukaista valvontaa. Ainoastaan 431 artiklan mukaisesti perustetuilla muutoksenhakuelimillä on toimivalta keskeyttää kansallisten sääntelyviranomaisten tekemien päätösten soveltaminen tai kumota ne.

 uusi

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on raportoitava vuosittain muun muassa sähköisen viestinnän markkinoiden tilasta, tekemistään päätöksistä, henkilöresursseistaan ja taloudellisista resursseistaan sekä niiden jakamisesta, kuten myös tulevaisuuden suunnitelmista. Niiden raportit on julkistettava.

 2009/140/EY (mukautettu)

 uusi

9 artikla

 Kansallisten sääntelyviranomaisten sääntelyllinen kelpoisuus 

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla kansallisilla sääntelyviranomaisilla on erilliset vuosibudjetit  ja että ne toteuttavat itsenäisesti niille osoitettua talousarviota . Niiden budjetit on julkistettava.

 uusi

2. Taloudellinen itsenäisyys ei estä kansallisen valtiosääntöoikeuden mukaista valvontaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta velvollisuutta varmistaa, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit, jotta ne voivat hoitaa niille osoitetut velvollisuudet. Kansallisten sääntelyviranomaisten talousarvioon kohdistuvan valvonnan on oltava avointa ja julkista.

 2009/140/EY (mukautettu)

3. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöstöresurssit, jotta ne voivat aktiivisesti osallistua Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC), jäljempänä 'yhteistyöelin', toimintaan ja edistää sitä 91 .

10 artikla

 Kansallisten sääntelyviranomaisten osallistuminen yhteistyöelimeen 

3b1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastaavat kansalliset sääntelyviranomaiset tukevat aktiivisesti yhteistyöelimen tavoitteita parantaa sääntelyn koordinointia ja lisätä sen yhtenäisyyttä.

3c2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ottavat mahdollisimman pitkälle huomioon yhteistyöelimen hyväksymät lausunnot ja yhteiset kannat tehdessään kansallisia markkinoita koskevia omia päätöksiään.

 2002/21/EY (mukautettu)

 uusi

11 artikla

 Yhteistyö kansallisten viranomaisten kanssa 

51. Kansallisten sääntelyviranomaisten  , muiden tämän direktiivin nojalla toimivaltaisten viranomaisten , ja kansallisten kilpailuviranomaisten on annettava toisilleen tiedot, joita tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännösten soveltaminen edellyttää. Vaihdettavien tietojen osalta vastaanottavaa viranomaista sitoo sama luottamuksellisuus kuin tiedot lähettänyttä viranomaista.

 2002/20/EY

1 artikla

Tavoite ja soveltamisala

1. Tämän direktiivin tarkoituksena on toteuttaa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sisämarkkinat yhdenmukaistamalla ja yksinkertaistamalla valtuutussääntöjä ja -ehtoja, jotta näiden palvelujen ja verkkojen tarjonta helpottuisi kaikkialla yhteisössä.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamista varten myönnettäviin valtuutuksiin.

 2002/20/EY (mukautettu)

 uusi

II LUKU

Yleisvaltuutus

1 jakso. Yleinen osa

312 artikla

Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskeva yleisvaltuutus

1. Jäsenvaltioiden on taattava vapaus tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tässä direktiivissä vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Tämän vuoksi jäsenvaltiot eivät saa estää yritystä tarjoamasta sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja, ellei tämä ole tarpeen perustamissopimuksen 46  52  artiklan 1 kohdassa määrätyistä syistä.  Jokainen sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamisvapauden rajoitus on perusteltava asianmukaisesti ja annettava tiedoksi komissiolle.  

2. Sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen  , jotka ovat muita kuin henkilöiden väliset numeroista riippumattomat viestintäpalvelut,  tarjoajilta voidaan vaatia ainoastaan yleisvaltuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 613 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia tai 546 ja 88 artiklassa tarkoitettuja Ö käyttöä koskevia oikeuksia Õ .

3.  Jos jäsenvaltio katsoo ilmoitusvelvollisuuden olevan perusteltu, se voi edellyttää yrityksiltä  Asianomaiselta yritykseltä voidaan edellyttää ilmoituksen tekemistä  yhteistyöelimelle , mutta  se  ei voi  edellyttää niiltä  kansallisten sääntelyviranomaisten  tai muun viranomaisen  nimenomaisen päätöksen tai muun hallinnollisen toimenpiteen saamista ennen kuin valtuutukseen perustuvia oikeuksia voidaan käyttää. Yritys voi aloittaa toiminnan tehtyään mahdollisesti edellytettävän ilmoituksen  yhteistyöelimelle , noudattaen tarvittaessa kuitenkin 5, 6 ja 7 artiklassa olevien  tämän direktiivin mukaisten , käyttöä koskevista oikeuksista annettujen säännösten soveltamista.  Yhteistyöelin toimittaa viipymättä kaikki ilmoitukset sähköisesti kaikkien niiden jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille, joita sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoaminen koskee.  

 Sellaisia olemassaolevia ilmoituksia, jotka on jo tehty kansalliselle sääntelyviranomaiselle päivänä, jona tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, koskevat 3 kohdan mukaiset tiedot on toimitettava yhteistyöelimelle viimeistään [päivä, jona direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä].   

 2009/140/EY 3 artiklan 2 kohta

Useassa eri jäsenvaltiossa toimiville yrityksille rajat ylittäviä sähköisiä viestintäpalveluita tarjoavien yritysten tarvitsee tehdä ainoastaan yksi ilmoitus kutakin asianomaista jäsenvaltiota kohden.

 2002/20/EY (mukautettu)

 uusi

3.4. Tämän artiklan 2  3  kohdassa tarkoitettu ilmoitus merkitsee vain sitä, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ilmoittaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle ð yhteistyöelimelle ï aikomuksestaan aloittaa sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjonta ja niiden vähimmäistietojen toimittamista, jotka ð yhteistyöelin ja ï kansalliset sääntelyviranomaiset tarvitsevat voidakseen pitää rekisteriä tai luetteloa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajista. Tietoihin on sisällyttävä ainoastaan

tarjoajan tunnistamiseksi tarvittavat tiedot, kuten yrityksen rekisterinumero, tarjoajan yhteyshenkilöt, tarjoajan osoite, lyhyt kuvaus verkosta tai palvelusta sekä arvioitu toiminnan aloittamispäivä.:

 uusi

1)tarjoajan nimi;

2)tarjoajan oikeudellinen asema ja muoto sekä rekisterinumero, jos tarjoaja on rekisteröity EU:ssa kaupparekisteriin tai muuhun vastaavaan julkiseen rekisteriin;

3)tarjoajan EU:ssa sijaitsevan päätoimipaikan maantieteellinen osoite ja mahdollinen jäsenvaltiossa oleva sivutoimipaikka;

4)yhteyshenkilö ja yhteystiedot;

5)lyhyt kuvaus tarjottaviksi aiotuista verkoista tai palveluista;

6)asianomainen jäsenvaltio; ja

7)arvioitu toiminnan aloittamispäivä.

Jäsenvaltiot eivät voi asettaa ilmoitusta koskevia lisävaatimuksia tai erillisiä vaatimuksia.

 2002/20/EY

 uusi

613 artikla

Yleisvaltuutukseen sekä radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöä koskeviin oikeuksiin sisällytettävät ehdot ja erityisvelvollisuudet

 2009/140/EY 3 artiklan 4 kohdan a alakohta (mukautettu)

 uusi

1. Sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjontaa koskevaan yleisvaltuutukseen sekä radiotaajuuksien ja numeroiden Ö käyttöä koskeviin oikeuksiin Õ voidaan soveltaa ainoastaan liitteessä  I  lueteltuja ehtoja. Näiden ehtojen on oltava syrjimättömiä, oikeasuhteisia ja avoimia ja, radiotaajuuksien Ö käyttöä koskevien oikeuksien Õ osalta, direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 945, ja 51 artiklan mukaisia. ð Numeroiden käyttöä koskevien oikeuksien osalta niiden on oltava 88 artiklan mukaisia ï .

 2002/20/EY (mukautettu)

è1 1 2009/140/EY 3 artiklan 4 kohdan b alakohta

2.  Tämän  dDirektiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 13 ja 36 artiklan, 546 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 48 artiklan 2 kohdan 6 ja 8 artiklan ja è1 direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 17 artiklan ç mukaisesti sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajille tai mainitun direktiivin mukaisesti yleispalveluvelvollisuuden alaisiksi nimetyille sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajille mahdollisesti asetetut erityisvelvollisuudet on oikeudellisesti erotettava yleisvaltuutukseen perustuvista oikeuksista ja velvollisuuksista. Jotta järjestelmä olisi yritysten kannalta avoin, yleisvaltuutuksessa on viitattava niihin perusteisiin ja menettelyihin, joita sovelletaan määrättäessä tällaisia erityisvelvollisuuksia yksittäisille yrityksille.

3. Yleisvaltuutus voi sisältää ainoastaan kyseistä alaa koskevia ehtoja, jotka luetellaan liitteenssä I olevassa A, B ja C osassa, eikä siinä saa toistaa ehtoja, joita muun kansallisen lainsäädännön mukaisesti sovelletaan yrityksiin.

4. Jäsenvaltiot eivät myöntäessään radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöä koskevia oikeuksia saa toistaa yleisvaltuutuksen ehtoja.

 2002/20/EY

 uusi

914 artikla

Järjestelmien asennusoikeuksien ja yhteenliittämisoikeuksien käyttöä helpottavat lausunnot

Kansallisten sääntelyviranomaisten   Yhteistyöelimen  on yrityksen pyynnöstä viikon kuluessa annettava standardimuotoinen lausunto, jossa tarvittaessa vahvistetaan, että yritys on tehnyt 312 artiklan 2 kohdan mukaisen ilmoituksen ja jossa eritellään, missä olosuhteissa sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja yleisvaltuutuksen perusteella tarjoavalla yrityksellä on oikeus hakea oikeutta asentaa järjestelmiä, neuvotella yhteenliittämisestä ja/tai saada käyttöoikeus tai yhteenliittäminen, ja jonka tarkoituksena on helpottaa näiden oikeuksien käyttöä esimerkiksi muilla hallinnon tasoilla tai suhteissa muihin. Silloin kun se on tarkoituksenmukaista, tällainen lausunto voidaan myös antaa ilman eri toimenpiteitä vastauksena 312 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen.

2 jakso. Yleisvaltuutukseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet

 2002/20/EY (mukautettu)

415 artikla

Luettelo yleisvaltuutuksesta johtuvista vähimmäisoikeuksista

1. Tämän direktiivin 312 artiklan mukaisesti valtuutuksen saaneilla yrityksillä on oikeus:

a) tarjota sähköisiä viestintäpalveluja ja -verkkoja;

b) Ö saada Õ järjestelmien asentamista varten tarvittavia oikeuksia koskevat hakemuksensa käsiteltäviksi  tämän  direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 11 43 artiklan mukaisesti.

 uusi

c) käyttää radiotaajuuksia sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteydessä 13, 46 ja 54 artiklassa säädetyin edellytyksin.

d) saada numeroiden käyttöä varten tarvittavia oikeuksia koskevat hakemuksensa käsiteltäviksi 88 artiklan mukaisesti.

 2002/20/EY (mukautettu)

2. Jos kyseiset yritykset tarjoavat sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja yleisölle, yleisvaltuutus antaa niille myös oikeuden:

a) neuvotella yhteenliittämisestä muiden tietyn yleisvaltuutuksen piiriin yhteisössä  unionissa  kuuluvien, yleisölle sähköisten viestintäverkkoja ja -palveluja ja tarjoavien yritysten kanssa ja tarvittaessa saada näiltä käyttöoikeus tai yhteenliittäminen  tässä  direktiivissä 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) säädetyin edellytyksin ja  tämän  direktiivin mukaisesti;

   b) saada mahdollisuus tulla nimetyiksi tarjoamaan yleispalveluvelvollisuuteen kuuluvia eri osatekijöitä ja/tai kattamaan jäsenvaltion alueen eri osat yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY 92 (yleispalveludirektiivi)  81 tai 82 artiklan  mukaisesti.

 2002/20/EY

 uusi

1216 artikla

Hallinnolliset maksut

1. Yleisvaltuutuksen mukaisesti palvelua tai verkkoa tarjoaville tai käyttöä koskevan oikeuden saaneille yrityksille asetetut hallinnolliset maksut on:

a) määriteltävä niin, että ne kattavat kokonaisuudessaan ainoastaan yleisvaltuutusjärjestelmän, käyttöä koskevien oikeuksien ja 613 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erityisvelvollisuuksien hallinnoinnista, valvonnasta ja toteuttamisesta aiheutuvat hallinnolliset kustannukset, joihin voivat sisältyä kustannukset, jotka aiheutuvat kansainvälisestä yhteistyöstä, yhdenmukaistamisesta ja standardisoinnista, markkina-analyyseista, ehtojen ja velvollisuuksien noudattamisen seurannasta sekä muusta markkinoiden valvonnasta, samoin kuin sekundäärilainsäädännön ja hallinnollisten päätösten, kuten käyttöoikeuksia ja yhteenliittämistä koskevien päätösten valmistelusta ja voimaan saattamisesta; ja

b) määrättävä yksittäisille yrityksille puolueettomalla, avoimella ja oikeasuhteisella tavalla, jolla saadaan hallinnolliset lisäkustannukset ja niistä aiheutuvat maksut saadaan mahdollisimman pieniksi.  Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta hallinnollisia maksuja yrityksiin, joiden liikevaihto on tietyn kynnyksen alapuolella tai joiden toiminta ei johda vähimmäismarkkinaosuuteen tai joiden toiminta-alue on hyvin pieni.  

2. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset  tai muut toimivaltaiset viranomaiset  perivät hallinnollisia maksuja, niiden on julkaistava vuosikatsaus hallinnollisista kustannuksistaan ja perittyjen hallinnollisten maksujen kokonaismäärästä. Näitä maksuja on tarkistettava asianmukaisesti perittyjen hallinnollisten maksujen kokonaismäärän ja hallinnollisten kustannusten välinen erotus huomioon ottaen.

 2002/21/EY (mukautettu)

 uusi

1317 artikla

Kirjanpidon erillisyys ja tilinpäätökset

1. Jäsenvaltioiden on vaadittava yrityksiä, jotka tarjoavat yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja ja joilla on erityis- tai yksinoikeuksia palvelujen tarjoamiseen muilla aloilla samassa tai jossain toisessa jäsenvaltiossa

a) pitämään erillistä kirjanpitoa sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjontaan liittyvän toiminnan osalta samassa laajuudessa, kuin se vaatisi siinä tapauksessa, että kyseistä toimintaa harjoittaisi oikeudellisesti itsenäinen yhtiö, jotta voidaan yksilöidä kaikki meno- ja tuloerät sekä niiden laskentaperuste ja käytetyt yksityiskohtaiset kohdentamismenetelmät, jotka koskevat niiden sähköisiin viestintäverkkoihin tai -palveluihin liittyvää toimintaa, mukaan luettuna eritelty selvitys kiinteästä omaisuudesta ja rakenteellisista kustannuksista, tai

b) erottamaan sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjontaan liittyvä toiminta rakenteellisesti muista toiminnoista.

Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sellaisiin yrityksiin, joiden sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjontaan liittyvä vuosittainen liikevaihto kyseisessä jäsenvaltiossa on alle 50 miljoonaa euroa.

2. Jos yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavia yrityksiä eivät koske yhtiöoikeuden mukaiset vaatimukset eivätkä ne täytä yhteisön  unionin  oikeuden kirjanpitosäännöissä olevia pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevia vaatimuksia, niiden tilinpäätökset on laadittava ja annettava riippumattoman tilintarkastajan tarkastettavaksi ja julkaistava. Tilintarkastuksen on tapahduttava asiaankuuluvien kansallisten ja yhteisön  unionin  sääntöjen mukaisesti.

Tätä vaatimusta sovelletaan myös 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa vaadittuun erilliseen kirjanpitoon.

3 jakso. Muuttaminen ja peruuttaminen

ê 2009/140/EY 3 artiklan 8 kohta

ð uusi

1418 artikla

Oikeuksien ja velvollisuuksien muuttaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisvaltuutuksia,  radiotaajuuksien tai numeroiden  käyttöoikeuksia ja järjestelmien asennusoikeuksia koskevia oikeuksia, ehtoja ja menettelyjä voidaan muuttaa ainoastaan objektiivisesti perustelluissa tapauksissa ja oikeasuhteisesti, ottaen tarvittaessa huomioon radiotaajuuksien  ja numeroiden  siirrettäviin käyttöoikeuksiin sovellettavat erityisehdot.

2. Aikomuksesta tehdä tällaisia muutoksia on tehtävä ilmoitus asianmukaisella tavalla, ja asianomaisille osapuolille, myös käyttäjille ja kuluttajille, on annettava riittävä aika, joka on poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta vähintään neljä viikkoa, ilmaista näkemyksensä ehdotetuista muutoksista, lukuun ottamatta tapauksia, joissa ehdotetut muutokset ovat vähäisiä ja niistä on sovittu oikeuksien tai yleisvaltuutuksen haltijan kanssa  , sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklan soveltamista .

 uusi

Päätökseen tehtävät muutokset on julkaistava perusteluineen.

 2009/140/EY 3 artiklan 8 kohta (mukautettu)

 uusi

19 artikla

 Oikeuksien rajoittaminen tai peruuttaminen 

21. Jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa tai peruuttaa järjestelmien asennusoikeuksia tai radiotaajuuksien  tai numeroiden  käyttöoikeuksia ennen niiden voimassaoloajan päättymistä muutoin kuin  2 kohdan mukaisesti perustelluissa tapauksissa ja soveltuvin osin liitteen  I  sekä niiden kansallisten säännösten mukaisesti, jotka koskevat oikeuksien peruutusten johdosta myönnettävää korvausta.

 uusi

2. Ottaen huomioon tarve varmistaa radiotaajuuksien tehokas käyttö tai päätöksen 676/2002/EY nojalla hyväksyttyjen yhdenmukaisten edellytysten täytäntöönpano jäsenvaltiot voivat sallia lainsäädännössä etukäteen vahvistettujen perusteiden ja menettelyjen mukaisesti oikeuksien syrjimättömän ja oikeasuhteisen peruuttamisen, mukaan lukien ne, joiden vähimmäiskesto on 25 vuotta.

3. Tämän direktiivin 45 artiklan 4 tai 5 kohdan soveltamisesta johtuva radiotaajuuden käytön muutos ei ole peruste radiotaajuuden käyttöoikeuden peruttamiselle.

4. Kaikista aikeista rajoittaa tai peruuttaa radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöä koskevia valtuutuksia tai yksittäisiä oikeuksia on järjestettävä 23 artiklan mukaisesti julkinen kuuleminen.

 2002/21/EY 5 artikla (mukautettu)

III LUKU

Tiedonvaihto, kartoitukset ja kuulemismenettely

520 artikla

Tiedonvaihto  Tietopyyntö yrityksille 

 2009/140/EY 1 artiklan 5 kohta (mukautettu)

 uusi

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja  tai liitännäistoimintoja tai -palveluja   tarjoavat yritykset toimittavat kaikki tarvittavat tiedot, taloudelliset tiedot mukaan lukien, jotta kansalliset sääntelyviranomaiset,  muut toimivaltaiset viranomaiset ja yhteistyöelin  voivat varmistua siitä, että tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännöksiä tai niiden mukaisesti tehtyjä päätöksiä noudatetaan. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuudet vaatia näitä yrityksiä toimittamaan erityisesti tiedot sellaisista tulevista verkkojen tai palvelujen uudistuksista, joilla voi olla vaikutuksia tukkutason palveluihin, joita ne tarjoavat kilpailijoille. Ne voivat myös pyytää sähköisiä viestintäverkkoja ja liitännäistoimintoja koskevia paikallistason tietoja, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia siihen, että kansallinen sääntelyviranomainen voi suorittaa maantieteellisen kartoituksen ja nimetä digitaaliset katvealueet 22 artiklan mukaisesti Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat 29 artiklan mukaisesti määrätä seuraamuksia yrityksille, jotka tarkoituksella antavat harhaanjohtavia, virheellisiä tai puutteellisia tietoja.  

Yrityksiä, joilla on huomattava markkinavoima tukkumarkkinoilla, voidaan myös vaatia toimittamaan kirjanpitotietoa vähittäismarkkinoista, jotka liittyvät kyseisiin tukkumarkkinoihin.

 uusi

Kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää tietoja toimenpiteistä nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi annetulla direktiivillä 2014/61/EU perustetusta yhtenäisestä tiedotuspisteestä.

 2009/140/EY 1 artiklan 5 kohta (mukautettu)

 uusi

Yritysten on pyynnöstä toimitettava tiedot viipymättä kansallisen sääntelyviranomaisen edellyttämän Ö edellytetyn Õ aikataulun mukaisesti ja Ö vaaditulla Õ sen vaatimalla tarkkuudella. Kansallisen sääntelyviranomaisen pyytämien Ö Pyydettyjen Õ tietojen on oltava oikeasuhteisia tehtävien suorittamiseen nähden. Kansallisen sääntelyviranomaisen  Toimivaltaisen viranomaisen  on perusteltava tietojen antamista koskeva pyyntönsä ja käsiteltävä tiedot 3 kohdan mukaisesti.

 2002/21/EY (mukautettu)

 uusi

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset  ja muut toimivaltaiset viranomaiset  toimittavat komissiolle sen perustellusta pyynnöstä tiedot, joita se tarvitsee suorittaessaan perustamissopimuksen mukaisia tehtäviään. Komission pyytämien tietojen on oltava oikeasuhteisia näiden tehtävien suorittamiseen nähden. Jos annetuissa tiedoissa viitataan tietoihin, joita yritykset ovat aiemmin toimittaneet kansallisen sääntelyviranomaisen pyynnöstä, näille yrityksille on ilmoitettava asiasta. Siinä määrin kuin se on tarpeen ja jollei tiedot antanut viranomainen nimenomaisesti ja perustellusti toisin pyydä, komissio asettaa tiedot myös muiden jäsenvaltioiden vastaavien viranomaisten saataville.

Jollei 3 kohdan vaatimuksista muuta johdu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietylle kansalliselle sääntelyviranomaiselle toimitetut tiedot voidaan perustellusta pyynnöstä asettaa saman tai muun jäsenvaltion jonkin vastaavan viranomaisen  ja yhteistyöelimen  saataville, jos näiden viranomaisten  tai yhteistyöelimen  yhteisön  unionin  oikeuden mukaisten tehtävien hoitaminen sitä edellyttää.

3. Jos kansallinen sääntelyviranomainen  tai muu toimivaltainen viranomainen  katsoo, että tiedot ovat liikesalaisuuksia tai henkilötietojen suojaa  koskevien yhteisön  unionin  ja kansallisten sääntöjen mukaisesti luottamuksellisia, komission  , yhteistyöelimen  ja kyseisten kansallisten sääntelyviranomaisten on turvattava tällainen luottamuksellisuus. Vilpittömän yhteistyön periaate edellyttää, että kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset eivät saa kieltää pyydettyjen tietojen toimittamista komissiolle, yhteistyöelimelle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle vetoamalla luottamuksellisuuteen tai tarpeeseen kuulla tiedot toimittaneita osapuolia. Kun komissio, yhteistyöelin tai muu viranomainen sitoutuu pitämään luottamuksellisina tiedot, jotka tiedot hallussaan pitävä viranomainen on merkinnyt luottamuksellisiksi, kyseisen viranomaisen on pyynnöstä annettava tiedot ilmoitettua käyttötarkoitusta varten ilman että sen tarvitsee vielä kuulla tiedot toimittaneita osapuolia.  

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset  ja muut toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat nämä tiedot, jos ne edistävät avoimia ja kilpailuun perustuvia markkinoita, kuitenkin niin, että yleisön oikeutta tutustua tietoihin koskevaa kansallista lainsäädäntöä sekä liikesalaisuuksia  ja henkilötietojen suojaa koskevia kansallisia ja yhteisön Ö unionin Õ sääntöjä noudatetaan.

5. Kansallisten sääntelyviranomaisten  ja muiden toimivaltaisten viranomaisten  on julkistettava 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen yleistä saatavuutta koskevat ehdot sekä myös tiedonsaantiin liittyvät menettelyt.

 2002/20/EY

 uusi

1121 artikla

Yleisvaltuutuksen, käyttöä koskevien oikeuksien tai erityisvelvollisuuksien nojalla vaadittavat tiedot

1. Kansalliset sääntelyviranomaiset  ja muut toimivaltaiset viranomaiset voivat, tämän kuitenkaan rajoittamatta muuhun kansalliseen lainsäädäntöön kuin yleisvaltuutukseen perustuvia raportointi- ja tiedonantovelvollisuuksia, vaatia yrityksiltä yleisvaltuutuksen, käyttöä koskevien oikeuksien tai 613 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erityisvelvollisuuksien nojalla vain sellaisia tietoja, jotka ovat asiaankuuluvia ja objektiivisesti perusteltavissa seuraavista syistä:

 2009/140/EY 3 artiklan 7 kohdan a alakohta (mukautettu)

a) liitteessä  I  olevan A osan 1 ja 2 kohdan, B  D  osan 2 ja 6 kohdan ja C  E  osan 2 ja 7 kohdan ehtojen ja 136 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen velvollisuuksien noudattamisen tarkastaminen järjestelmällisesti tai tapauskohtaisesti;

 2002/20/EY (mukautettu)

 uusi

b) liitteen I ehtojen noudattamisen tapauskohtainen tarkastaminen, jos asiasta on tehty valitus tai jos kansallisella sääntelyviranomaisella  toimivaltaisella viranomaisella  on muita syitä olettaa, ettei jotain ehtoa noudateta, tai jos kansallinen sääntelyviranomainen  toimivaltainen viranomainen  aloittaa tutkinnan omasta aloitteestaan;

c) käyttöä koskevien oikeuksien myöntämiseen liittyvät menettelyt ja niitä koskevien pyyntöjen arviointi;

d) palvelujen laatua ja hintoja koskevien, kuluttajien eduksi suoritettavien vertailevien katsausten julkaiseminen;

e) selkeästi määritellyt tilastolliset tarkoitukset;

f)  tässä  direktiivissä 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) tai direktiivissä 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) tarkoitetun markkina-analyysin tekeminen;

 2009/140/EY 3 artiklan 7 kohdan b alakohta

 uusi

g) radiotaajuuksien  ja numerovarojen tehokkaan käytön ja tuloksellisen hallinnoinnin vahvistaminen;

h) sellaisten tulevien verkkojen tai palvelujen uudistusten arvioiminen, joilla voi olla vaikutuksia kilpailijoille tarjottaviin tukkutason palveluihin  , loppukäyttäjien käytettävissä oleviin yhteyksiin tai digitaalisten katvealueiden nimeämiseen .

 2009/140/EY 3 artiklan 7 kohdan c alakohta

Ensimmäisen alakohdan a, b, d, e, f, g ja h alakohdassa tarkoitettuja tietoja ei saa vaatia ennen markkinoille pääsyä eikä markkinoille pääsyn edellytyksenä.

 uusi

2. Radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien osalta tällaiset tiedot liittyvät erityisesti radiotaajuuksien tehokkaaseen käyttöön sekä radiotaajuuksien käyttöä koskeviin oikeuksiin liittyvien palvelun kattavuutta ja laatua koskeviin velvollisuuksiin sen varmistamiseksi, että niiden noudattaminen tarkastetaan.

 2002/20/EY

 uusi

23. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset  tai muut toimivaltaiset viranomaiset vaativat yrityksiltä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja, niiden on ilmoitettava yrityksille tietojen tarkka käyttötarkoitus.

 uusi

4. Kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen ei voi toistaa tietopyyntöä, jonka yhteistyöelin on jo tehnyt asetuksen [xxxx/xxxx/EY 93 (yhteistyöelintä koskeva asetus)] 30 artiklan nojalla.

22 artikla

Verkkojen käyttöönottoa koskevat maantieteelliset kartoitukset

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä maantieteellinen kartoitus laajakaistan tarjoamiseen pystyvien sähköisten viestintäverkkojen (laajakaistaverkkojen) kattavuudesta kolmen vuoden kuluessa [määräpäivä, johon mennessä direktiivi on saatettava osaksi lainsäädäntöä], ja se on päivitettävä vähintään joka kolmas vuosi.

Maantieteellinen kartoitus koostuu seuraavista:

a)laajakaistaverkkojen nykyistä maantieteellistä kattavuutta kyseisten viranomaisten alueella koskeva kartoitus, jotta voidaan suorittaa 62, 65 ja 81 artiklassa vaaditut tehtävät, määrätä 66 artiklan mukaisesti velvollisuuksia ja tehdä valtiontukisääntöjen soveltamiseksi tarvittavia kartoituksia; ja

b)laajakaistaverkkojen kattavuutta kyseisten viranomaisten alueella koskeva kolmivuotisennuste a alakohdan mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella, jos ne ovat saatavilla ja asianmukaiset.

Ennusteessa on otettava huomioon sähköisten viestintäverkkojen alan taloudelliset näkymät ja operaattorien investointiaikeet tietojen keruuhetkellä, jotta voidaan ennakoivasti määritellä saatavilla olevat liittymät eri alueilla. Ennusteeseen on sisällyttävä tiedot yritysten tai viranomaisten käyttöönottoaikeista erityisesti erittäin suuren kapasiteetin verkkojen osalta, sekä merkittävistä parannuksista tai laajennuksista, joilla vanhat laajakaistaverkot saatetaan vähintään seuraavan sukupolven liityntäverkkojen suorituskyvyn mukaisiksi. Tätä varten kansallisten sääntelyviranomaisten on pyydettävä yrityksiltä asianmukaiset tiedot tällaisten verkkojen käyttöönottoaikeista.

Kartoituksessa kerättyjen tietojen on oltava paikallisesti riittävän yksityiskohtaisia ja sisällettävä riittävästi tietoa palvelun laadusta ja muuttujista.

2. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat nimetä "digitaalisia katvealueita", joiden aluerajat on tarkasti määritelty ja joilla 1 kohdan mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella yksikään yritys tai viranomainen ei ole ottanut eikä suunnittele ottavansa asianomaisella ennustejaksolla käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoa tai tekevänsä tai suunnittelevansa merkittäviä parannuksia tai laajennuksia, joilla verkon suorituskyky nostetaan vähintään 100 Mbps:n latausnopeuteen. Kansallisten sääntelyviranomaisten on julkaistava nimetyt digitaaliset katvealueet.

3. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat julkaista nimetyllä digitaalisella katvealueella avoimen kiinnostuksenilmaisupyynnön, jossa pyydetään yrityksiä ilmoittamaan aikeistaan ottaa käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoja asianmukaisella ennustejaksolla. Kansallisten sääntelyviranomaisten on täsmennettävä tällaisiin ilmoituksiin sisällytettävät tiedot, jotta voidaan varmistaa vähintään sama yksityiskohtaisuustaso kuin se, joka on otettu huomioon 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa ennusteessa. Sen on myös kerrottava kiinnostuksensa ilmaisseelle yritykselle, onko nimetyllä digitaalisella katvealueella NGA-verkko, jonka latausnopeus on alle 10 Mbps, tai onko tällaisen NGA-verkon ilmaantuminen todennäköinen 1 kohdan b alakohdan perusteella kerättyjen tietojen perusteella.

4. Kun kansalliset sääntelyviranomaiset toteuttavat toimenpiteitä 3 artiklan nojalla, niiden on noudatettava tehokasta, puolueetonta, avointa ja syrjimätöntä menettelyä, jossa yhtäkään yritystä ei suljeta etukäteen toimien ulkopuolelle. Jos tietoja ei toimiteta 1 kohdan b alakohdan mukaisesti tai jos 3 kohdan mukaiseen kiinnostuksenilmaisupyyntöön ei vastata, sitä pidetään 20 tai 21 artiklan mukaisena harhaanjohtavana tietona.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että paikallis-, alue- ja kansalliset viranomaiset, jotka ovat vastuussa julkisten varojen myöntämisestä sähköisten viestintäverkkojen käyttöönottamiseen, kansallisten laajakaistasuunnitelmien laatimisesta, radiotaajuuksien käyttöä koskeviin oikeuksiin liittyvien kattavuusvelvoitteiden määrittelemisestä ja yleispalveluvelvoitteen soveltamisalaan kuuluvien palvelujen saatavuuden tarkistamisesta alueellaan, ottavat huomioon tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti toteutettujen kartoitusten tulokset ja nimetyt digitaaliset katvealueet, ja että kansalliset sääntelyviranomaiset antavat tällaiset tiedot sillä edellytyksellä, että vastaanottava viranomainen takaa saman luottamuksellisuuden ja liikesalaisuuksien suojelun tason kun tiedot antava viranomainen. Kyseiset tulokset on annettava pyynnöstä myös yhteistyöelimen ja komission saataville samoin edellytyksin.

6. Jotta loppukäyttäjät voisivat tarkastella eri alueiden liittymien saatavuutta, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat antaa loppukäyttäjien saataville tietovälineitä sellaisella yksityiskohtaisuustasolla, joka on hyödyllinen loppukuluttajien liityntäpalveluja koskevien valintojen kannalta, luottamuksellisten tietojen ja liikesalaisuuksien suojeluun liittyviä kansallisten sääntelyviranomaisten velvollisuuksia noudattaen.

7. Maantieteellisten kartoitusten ja ennusteiden johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi yhteistyöelin vahvistaa viimeistään [päivämäärä] sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa suuntaviivat kansallisille sääntelyviranomaisille tästä artiklasta johtuvien velvoitteiden johdonmukaisen täytäntöönpanon edistämiseksi.

 2009/140/EY 1 artiklan 6 kohta (mukautettu)

 uusi

623 artikla

Kuulemismenettelyt ja avoimuus

Lukuun ottamatta 732 artiklan 9 kohdan, 2026 20 artiklan tai  21 27 artiklan soveltamisalaan kuuluvia tapauksia jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kansalliset sääntelyviranomaiset  tai muut toimivaltaiset viranomaiset  aikovat tämän direktiivin tai erityisdirektiivien mukaisesti toteuttaa sellaisia toimenpiteitä tai jos ne aikovat 9 artiklan 3 ja 4 kohdan 45 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti säätää sellaisista rajoituksista, jotka vaikuttavat merkittävästi keskeisiin markkinoihin, ne antavat asianomaisille osapuolille mahdollisuuden esittää kohtuullisessa määräajassa lausuntonsa toimenpide-ehdotuksesta  ottaen huomioon asian monitahoisuus ja joka tapauksessa 30 päivän kuluessa, poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta .

Kansallisten sääntelyviranomaisten  ja muiden toimivaltaisten viranomaisten  on julkaistava tiedot kansallisista kuulemismenettelyistään.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perustetaan yhtenäinen tiedotuspiste, jonka kautta on mahdollista saada tietoa kaikista senhetkisistä kuulemisista.

Kansallisten sääntelyviranomaisten kKuulemisten tulokset on annettava julkisesti saataville, jollei tietoja ole luokiteltu salassa pidettäviksi liikesalaisuuksia koskevan yhteisön  unionin  ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

 2002/22/EY

3324 artikla

Asianomaisten osapuolten kuuleminen

 2009/136/EY 1 artiklan 23 kohdan a alakohta

1. Jäsenvaltioiden on siinä määrin kuin se on asianmukaista varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ottavat huomioon loppukäyttäjien, kuluttajien, mukaan lukien erityisesti vammaiset kuluttajat, sekä valmistajien ja sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai -palveluja tarjoavien yritysten näkemykset kysymyksissä, jotka koskevat kaikkia loppukäyttäjien ja kuluttajien oikeuksia yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen alalla, erityisesti silloin kun näillä kysymyksillä on huomattava vaikutus markkinoihin.

Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset perustavat kuulemismekanismin, jolla varmistetaan, että niiden päätöksissä, jotka koskevat kysymyksiä, jotka liittyvät loppukäyttäjien ja kuluttajien oikeuksiin yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen alalla, otetaan asianmukaisesti huomioon kuluttajien edut sähköisen viestinnän alalla.

 2002/22/EY

2. Asianomaiset osapuolet voivat tarvittaessa kehittää kansallisten sääntelyviranomaisten johdolla järjestelmiä, joihin osallistuu kuluttajia, käyttäjäryhmiä ja palveluntarjoajia ja joiden tavoitteena on parantaa palvelujen yleistä laatua muun muassa kehittämällä käytännesääntöjä ja toimintastandardeja ja valvomalla niiden soveltamista.

 2009/136/EY 1 artiklan 23 kohdan b alakohta (mukautettu)

3. Kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset voivat edistää sellaisten yritysten välistä yhteistyötä, jotka tarjoavat sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai -palveluja, sekä yhteistyötä sellaisten alojen välillä, jotka pyrkivät tukemaan laillista sisältöä sähköisissä viestintäverkoissa ja -palveluissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten kansallisten sääntöjen soveltamista, jotka ovat yhdenmukaisia kulttuuri- ja mediapolitiikan tavoitteita, kuten kulttuurinen monimuotoisuus ja monikielisyys sekä tiedotusvälineiden moniarvoisuus, edistävän yhteisön  unionin  oikeuden kanssa. Tällainen yhteistyö voi kattaa myös 21 artiklan 4 kohdan ja 20 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisten yleiseen etuun liittyvien tietojen koordinoinnin. Tällainen yhteistyö voi kattaa myös 96 artiklan 3 kohdan ja 95 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisten yleiseen etuun liittyvien tietojen koordinoinnin.

 2002/22/EY

3425 artikla

Tuomioistuimen ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt

 2009/136/EY 1 artiklan 24 kohta (mukautettu)

 uusi

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että  kuluttajilla on käytettävissä on avoimet, syrjimättömät, yksinkertaiset , nopeat, oikeudenmukaiset ja halvat tuomioistuimen ulkopuoliset menettelyt kuluttajien ja sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai -palveluja  yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja, jotka ovat muita kuin henkilöiden väliset numeroista riippumattomat viestintäpalvelut,  tarjoavien yritysten  kanssa esiintyvien  välisten sellaisten tästä direktiivistä aiheutuvien ratkaisemattomien riitojen  osalta  käsittelemiseksi, jotka liittyvät näiden verkkojen  ja/  tai palvelujen tarjoamista koskevien sopimusten sopimusehtoihin tai täytäntöönpanoon. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että   mahdollistettava se, että kansallinen sääntelyviranomainen toimii riitojenratkaisuelimenä.  tTällaisten menettelyjen  on oltava direktiivin 2013/11/EU II luvussa esitettyjen laatuvaatimusten mukaiset.  avulla on mahdollista ratkaista riidat oikeudenmukaisesti ja nopeasti, ja ne voivat ottaa tarvittaessa käyttöön korvaus- ja/tai hyvitysjärjestelmän. Tällaisten menettelyjen on mahdollistettava kiistojen puolueeton ratkaisu, eivätkä ne saa viedä kuluttajalta kansallisen lainsäädännön tarjoamaa oikeudellista suojaa. Jäsenvaltiot voivat ulottaa nämä velvoitteet koskemaan myös riitoja  myöntää pääsyn näihin menettelyihin muille loppukäyttäjille sellaisten riitojen kattamiseksi  sellaisten riitojen kattamiseksi, joiden osapuolina on muita loppukäyttäjiä , erityisesti mikro- ja pienyrityksille. 

 2002/22/EY (mukautettu)

 uusi

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainsäädäntö ei vaikeuta asianmukaisella alueellisella tasolla sellaisten valituselinten ja on-line-palvelujen käyttöönottoa, joilla helpotetaan kuluttajien ja  muiden  loppukäyttäjien pääsyä riitojenratkaisumenettelyjen piiriin Kun kyseessä ovat asetuksen (EU 524/2013 soveltamisalaan kuuluvat kuluttajariidat, sovelletaan mainitun asetuksen säännöksiä, jos asianomainen riitojenratkaisuelin on ilmoitettu komissiolle direktiivin 2013/11/EU 20 artiklan mukaisesti.  

3.  Sen estämättä, mitä direktiivissä 2013/11/EU säädetään,  Jjos tällaisten riitojen osapuolet ovat eri jäsenvaltioista, jäsenvaltioiden on sovitettava toimintaansa yhteen riidan ratkaisemiseksi.

4. Tämä artikla ei rajoita kansallisten tuomioistuinmenettelyjen noudattamista.

 2002/21/EY

2026 artikla

Yritysten välisten riitojen ratkaisu

 2009/140/EY 1 artiklan 22 kohta (mukautettu)

 uusi

1. Mikäli jossakin jäsenvaltiossa syntyy tämän direktiivin tai erityisdirektiivien nojalla asetettuihin olemassa oleviin velvoitteisiin liittyvä riita sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tarjoavien yritysten välille tai tällaisten yritysten ja sellaisten muiden jäsenvaltiossa toimivien yritysten välille, jotka hyötyvät tästä direktiivistä tai erityisdirektiiveistä johtuvista käyttöoikeuksia ja/tai yhteenliittämistä koskevista velvoitteista,  tai jäsenvaltiossa sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tarjoavien yritysten ja liitännäistoimintojen tarjoajien välille , asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on jommankumman osapuolen pyynnöstä ja 2 kohdan säännösten soveltamista rajoittamatta tehtävä mahdollisimman pian ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa sitova päätös riidan ratkaisemiseksi. Asianomaisen jäsenvaltion on vaadittava, että kaikki osapuolet toimivat täydessä yhteistyössä kansallisen sääntelyviranomaisen kanssa.

 2002/21/EY (mukautettu)

2. Jäsenvaltiot voivat säätää, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat päättää olla ratkaisematta riita-asiaa sitovalla päätöksellä, jos on olemassa muita keinoja, kuten sovittelu, jotka edistävät paremmin riidan nopeaa ratkaisemista 38 artiklan säännösten mukaisesti. Kansallisen valvontaviranomaisen on ilmoitettava tästä osapuolille mahdollisimman pian. Jos riitaa ei ole ratkaistu neljän kuukauden kuluessa ja jos muutosta hakeva osapuoli ei ole saattanut sitä tuomioistuimen käsiteltäväksi, kansallisen sääntelyviranomaisen on jomman kumman osapuolen pyynnöstä tehtävä mahdollisimman pian ja joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa sitova päätös riidan ratkaisemiseksi.

3. Riitoja ratkaistessaan kansallisen sääntelyviranomaisen on tehtävä päätöksiä, joilla pyritään 38 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Niiden velvollisuuksien, joita kansalliset sääntelyviranomaiset asettavat jollekin yritykselle riitaa ratkaistaessa, on oltava tämän direktiivin tai erityisdirektiivien säännösten mukaisia.

4. Kansallisen sääntelyviranomaisen päätös on julkistettava liikesalaisuutta koskevia määräyksiä noudattaen. Asianomaisille osapuolille on esitettävä päätöksen täydelliset perustelut.

5. Tämän artiklan 1, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu menettely ei estä osapuolia panemasta vireille oikeudenkäyntiä tuomioistuimessa.

 2009/140/EY 1 artiklan 23 kohta (mukautettu)

 uusi

2127 artikla

Rajat ylittävien riitojen ratkaisu

1. Tämän direktiivin tai erityisdirektiivien soveltamisalaan kuuluvissa, eri jäsenvaltioista tulevien osapuolten  yritysten välisissä rajat ylittävissä riidoissa, jotka kuuluvat vähintään kahden jäsenvaltion kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan, sovelletaan 2, 3 ja 4 kohdan säännöksiä. Kyseisiä säännöksiä ei sovelleta 28 artiklan soveltamisalaan kuuluviin radiotaajuuksien koordinaatiota koskeviin riitoihin.

2. Riidan osapuoli voi antaa riidan asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten  yhden tai useamman asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen  käsiteltäväksi. Toimivaltaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on sovitettava toimintansa yhteen, ja niillä on oikeus kuulla  ilmoitettava riidasta  yhteistyöelimelle riidan ratkaisemiseksi johdonmukaisella tavalla 83 artiklassa säädettyjen tavoitteiden mukaisesti.

Kansallinen sääntelyviranomainen, jolla on toimivalta tällaisessa riidassa, voi pyytää yhteistyöelintä antamaan lausunnon toimenpiteistä, joihin puitedirektiivin ja/tai erityisdirektiivien säännösten mukaisesti olisi ryhdyttävä riidan ratkaisemiseksi.

 uusi

3. Yhteistyöelimen on annettava lausunto, jossa kehotetaan yhtä tai useampaa asianomaista kansallista sääntelyviranomaista toteuttamaan riidan ratkaisemiseksi jokin toimenpide tai pidättäytymään toimenpiteestä, mahdollisimman lyhyessä ajassa ja joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa, lukuun ottamatta poikkeuksellisia olosuhteita.

 2009/140/EY 1 artiklan 23 kohta

Kun yhteistyöelimelle tehdään tällainen pyyntö, jokaisen kansallisen sääntelyviranomaisen, jolla on toimivalta riidan jonkin näkökohdan suhteen, on odotettava yhteistyöelimen lausuntoa ennen kuin se ryhtyy toimenpiteisiin riidan ratkaisemiseksi. Tämä ei kuitenkaan rajoita kansallisten sääntelyviranomaisten mahdollisuutta toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä tarpeen vaatiessa.

 uusi

4. Kansallisen sääntelyviranomaisen, jolla on toimivalta riidan jonkin näkökohdan suhteen, on odotettava yhteistyöelimen lausuntoa ennen kuin se ryhtyy toimenpiteisiin. Jos kilpailun turvaamiseksi ja loppukuluttajien etujen suojaamiseksi on poikkeuksellisissa olosuhteissa toimittava kiireellisesti, kansallinen sääntelyviranomainen voi joko osapuolten pyynnöstä tai omasta aloitteestaan hyväksyä oikeasuhteiset ja tilapäiset toimenpiteet.

 2009/140/EY 1 artiklan 23 kohta (mukautettu)

 uusi

Kansallisten sääntelyviranomaisten yritykselle asettamien kaikkien riidanratkaisua koskevien velvoitteiden on oltava tämän direktiivin ja erityisdirektiivien mukaisia.

5. Niiden velvollisuuksien, jotka kansallinen sääntelyviranomainen asettaa yritykselle  osana riidan ratkaisua  riitaa ratkaistaessa, on oltava tämän direktiivin tai erityisdirektiivien säännösten mukaisia, ja niissä on otettava yhteistyöelimen antama lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon  ja ne on vahvistettava yhden kuukauden kuluessa tällaisesta lausunnosta .

 2009/140/EY 1 artiklan 23 kohta, muutettu oikaisulla, EUVL L 241, 10.9.2013, s. 8

3. Jäsenvaltiot voivat säätää, että toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset voivat yhdessä päättää olla ratkaisematta riitaa, jos on olemassa muita keinoja, kuten sovittelu, jotka edistävät paremmin riidan nopeaa ratkaisemista 8 artiklan säännösten mukaisesti.

 2009/140/EY 1 artiklan 23 kohta

Sääntelyviranomaisten on ilmoitettava tästä osapuolille mahdollisimman pian. Jos riitaa ei ole ratkaistu neljän kuukauden kuluessa ja jos muutosta hakeva osapuoli ei ole saattanut sitä tuomioistuimen käsiteltäväksi, kansallisten sääntelyviranomaisten on jommankumman osapuolen pyynnöstä sovitettava yhteen toimintansa riidan ratkaisemiseksi 8 artiklan säännösten mukaisesti ja ottaen yhteistyöelimen antaman lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon.

46. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu menettely ei estä osapuolia panemasta vireille oikeudenkäyntiä tuomioistuimessa.

 uusi

28 artikla

Radiotaajuuksien koordinointi jäsenvaltioiden kesken

1. Jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että radiotaajuuksien käyttö on järjestetty niiden alueella niin, ettei mitään muuta jäsenvaltiota estetä erityisesti jäsenvaltioiden rajat ylittävien häiriöiden vuoksi sallimasta alueellaan yhdenmukaistetun taajuusalueen käyttöä unionin lainsäädännön mukaisesti.

Niiden on toteutettava tätä varten kaikki tarvittavat toimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansainvälisestä lainsäädännöstä ja asiaan kuuluvista kansainvälisistä sopimuksista, kuten ITU:n radio-ohjesäännöistä, johtuvien velvoitteiden soveltamista.

2. Jäsenvaltioiden on tehtävä radiotaajuuksien käyttöä koskevan rajatylittävän koordinoinnin yhteydessä yhteistyötä radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän kautta, jotta voidaan

a)varmistaa 1 kohdan noudattaminen;

b)ratkaista rajaylittävään koordinaatioon tai rajatylittäviin haitallisiin häiriöihin liittyvät ongelmat tai riidat.

3. Jäsenvaltiot, joita asia koskee, ja komissio voivat pyytää radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevältä ryhmältä tukea ja tapauksen mukaan ehdotusta koordinoidusta ratkaisusta lausunnossa jäsenvaltioiden avustamiseksi 1 ja 2 kohdan noudattamisessa.

4. Komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä sellaisten yhden tai useamman jäsenvaltion rajat ylittävien haitallisten häiriöiden korjaamiseksi, jotka estävät niitä käyttämään alueellaan yhdenmukaistettua taajuusaluetta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III osasto: Täytäntöönpano

 2009/140/EY 1 artiklan 24 kohta (mukautettu)

 uusi

21a29 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä  tapauksen mukaan   seuraamuksista , sakoista ja uhkasakoista , joita sovelletaan tämän direktiivin ja erityisdirektiivien  tai kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen oikeudellisesti sitovan päätöksen täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden soveltamisen varmistamiseksi.   Kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä tällaisia seuraamuksia kansallisen valtiosääntöoikeuden mukaisissa rajoissa.  Seuraamusten on oltava asianmukaisia, tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 25 päivänä toukokuuta 2011  [päivänä, jona tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä]  sekä ilmoitettava viipymättä kaikista niihin vaikuttavista muutoksista.

 2002/20/EY 10 artikla

1030 artikla

Yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtojen ja erityisvelvollisuuksien noudattaminen

 2009/140/EY 3 artiklan 6 kohdan a alakohta (mukautettu)

 uusi

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset  Kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava ja valvottava seuraavat ja valvovat yleisvaltuutuksen tai  radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksien ehtojen, noudattamista sekä 613 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erityisvelvollisuuksien  sekä velvollisuuden käyttää radiotaajuuksia tehokkaasti 4 ja 45 artiklan ja 47 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti  noudattamista 11 artiklan mukaisesti.

Kansallisilla sääntelyviranomaisilla ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet 1121 artiklan mukaisesti edellyttää, että yritykset, jotka  kuuluvat  tarjoavat yleisvaltuutuksen piiriin kuuluvia sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tai joilla on radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksia, antavat kaikki tarvittavat tiedot sen varmistamiseksi, että yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtoja tai 613 artiklan 2 kohdassa  tai 47 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia noudatetaan.

2. Jos kansallinen  toimivaltainen  sääntelyviranomainen toteaa, ettei yritys täytä yhtä tai useampaa yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtoa tai ei noudata 613 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia, sen on ilmoitettava tästä yritykselle ja annettava sille mahdollisuus esittää näkemyksensä kohtuullisen määräajan kuluessa.

3. Asianomaisella viranomaisella on valtuudet vaatia 2 kohdassa tarkoitetun laiminlyönnin lopettamista joko välittömästi tai kohtuullisen määräajan kuluessa ja sen on toteutettava tarpeelliset ja oikeasuhteiset toimenpiteet ehtojen ja velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi.

Tältä osin jäsenvaltioiden on valtuutettava asianomaiset viranomaiset

a) määräämään tarvittaessa varoittavia taloudellisia seuraamuksia, joihin voi sisältyä takautuvia uhkasakkoja; ja

b) antamaan määräyksiä sellaisen palvelun tai palvelupaketin tarjoamisen lopettamisesta tai lykkäämisestä, joka jatkuessaan voisi aiheuttaa huomattavaa haittaa kilpailulle, kunnes direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 65 artiklan mukaisen markkina-analyysin jälkeen asetettuja käyttöoikeuksia koskevia velvollisuuksia noudatetaan.

Toimenpiteistä ja niiden perusteluista on ilmoitettava kyseiselle yritykselle viipymättä, ja yritykselle on tällöin asetettava kohtuullinen määräaika toimenpiteen noudattamiseksi.

 2009/140/EY 3 artiklan 6 kohdan b alakohta (mukautettu)

 uusi

4. Sen estämättä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on valtuutettava asianomainen viranomainen määräämään tarvittaessa yritykselle taloudellisia seuraamuksia, jos se ei ole noudattanut velvollisuuttaan toimittaa tämän direktiivin 1121 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa ja direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 9 67 artiklassa edellytetyt tiedot kansallisen  toimivaltaisen  sääntelyviranomaisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa.

 2009/140/EY 3 artiklan 6 kohdan c alakohta (mukautettu)

5. Tapauksissa, joissa yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtoja tai 613 artiklan 2 kohdassa  tai 47 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia on rikottu vakavasti tai toistuvasti ja joissa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut ehtojen ja velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi toteutettavat toimenpiteet ovat epäonnistuneet,  jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset  ja muut toimivaltaiset viranomaiset voivat estää yritystä jatkamasta sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamista taikka peruuttaa käyttöoikeudet toistaiseksi tai kokonaan.  Jäsenvaltioiden on valtuutettava asianomainen viranomainen määräämään  Seuraamusten on oltava asianmukaisia, tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Tällaisia seuraamuksia voidaan soveltaa minkä tahansa rikkomuksen koko ajalta vaikka se olisi sittemmin oikaistu.

 2009/140/EY 3 artiklan 6 kohdan d alakohta (mukautettu)

6. Sen estämättä, mitä 2, 3 ja 5 kohdassa säädetään, jos asianomaisella viranomaisella on näyttöä siitä, että yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtojen tai 613 artiklan 2 kohdassa  tai 47 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen erityisvelvollisuuksien rikkomisesta aiheutuu välitöntä ja vakavaa vaaraa yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle tai kansanterveydelle tai aiheutuu vastedes vakavia taloudellisia tai toiminnallisia ongelmia muille sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajille tai käyttäjille tai muille radiotaajuuksien käyttäjille, se voi toteuttaa kiireellisiä väliaikaistoimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Kyseiselle yritykselle on annettava sen jälkeen kohtuullinen tilaisuus ilmaista kantansa ja ehdottaa ratkaisuja puutteiden korjaamiseksi. Tarvittaessa asianomainen viranomainen voi vahvistaa väliaikaistoimenpiteet, jotka ovat voimassa enintään kolme kuukautta, mutta joita voidaan jatkaa enintään kolmella kuukaudella tapauksissa, joissa täytäntöönpanotoimenpiteitä ei ole saatettu päätökseen.

 2002/20/EY (mukautettu)

7. Yrityksillä on oikeus hakea  tämän  direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 4 31 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti muutosta tämän artiklan mukaisesti toteutettuihin toimenpiteisiin.

 2002/21/EY

431 artikla

Muutoksenhakuoikeus

 2009/140/EY 1 artiklan 4 kohdan a alakohta (mukautettu)

 uusi

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on käytössä tehokkaat järjestelmät, joiden avulla jokainen käyttäjä tai sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai -palveluja tarjoava yritys, johon  toimivaltaisen  kansallisen sääntelyviranomaisen tekemä päätös vaikuttaa, voi hakea muutosta päätökseen muutoksenhakuelimeltä, joka on  täysin  riippumaton asianomaisista osapuolista  ja ulkopuolisesta väliintulosta tai poliittisesta painostuksesta, joka voisi vaarantaa sen käsiteltäväksi tulevien asioiden riippumattoman arvioinnin . Tällä elimellä, joka voi olla tuomioistuin, on oltava tehtäviensä tehokkaan hoitamisen edellyttämä asiantuntemus. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tapaukseen liittyvät tosiseikat otetaan asianmukaisesti huomioon ja että käytettävissä on toimiva muutoksenhakujärjestelmä.

 Toimivaltaisen  Kansallisen sääntelyviranomaisen päätös on voimassa, kunnes muutoksenhakuprosessissa on annettu ratkaisu, jollei määrätä tilapäisiä toimenpiteitä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

 2002/21/EY

2. Jollei 1 kohdassa tarkoitettu muutoksenhakuelin ole luonteeltaan tuomioistuin, sen on aina annettava päätökselleen kirjalliset perustelut. Päätöksestä on tällöin voitava lisäksi valittaa perustamissopimuksen 267 artiklassa tarkoitettuun jäsenvaltion tuomioistuimeen.

 2009/140/EY 1 artiklan 4 kohdan b alakohta

 uusi

3. Jäsenvaltioiden on kerättävä tiedot muutoksenhakujen aiheista, muutoksenhakujen määrästä, muutoksenhakumenettelyjen kestosta ja tilapäisten toimenpiteiden määräämisestä tehtyjen päätösten määrästä. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä tiedot  sekä päätökset tai tuomiot  komissiolle ja yhteistyöelimelle jommankumman perustellusta pyynnöstä.

IV osasto: Sisämarkkinamenettelyt

 2009/140/EY 1 artiklan 6 kohta (mukautettu)

732 artikla

Sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden vakiinnuttaminen

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tämän direktiivin ja erityisdirektiivien mukaisia tehtäviään toteuttaessaan otettava 8 3 artiklassa vahvistetut tavoitteet mahdollisimman tarkasti huomioon siltä osin kuin ne liittyvät sisämarkkinoiden toimintaan.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on myötävaikutettava sisämarkkinoiden kehittymiseen toimimalla avoimella tavalla yhteistyössä sekä keskenään että komission ja yhteistyöelimen kanssa, tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännösten yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa. Tätä varten niiden on erityisesti toimittava yhteistyössä komission ja yhteistyöelimen kanssa sellaisten välineiden ja keinojen löytämiseksi, jotka soveltuvat parhaiten tietyntyyppisten markkinatilanteiden hoitoon.

3. Jollei 7b 34 artiklan mukaisesti hyväksytyissä suosituksissa tai suuntaviivoissa toisin määrätä, jos kansallinen sääntelyviranomainen aikoo 6 23 artiklassa tarkoitetun kuulemisen jälkeen toteuttaa toimenpiteitä, jotka

a) kuuluvat tämän direktiivin  59, 62, 65 tai 66  15 tai 16 artiklan taikka direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 5 tai 8 artiklan soveltamisalaan; ja

b) vaikuttaisivat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan,

sen on asetettava toimenpide-ehdotus perusteluineen samaan aikaan komission, yhteistyöelimen ja muiden jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten saataville 520 artiklan 3 kohdan mukaisesti sekä ilmoitettava siitä komissiolle, yhteistyöelimelle ja muille kansallisille sääntelyviranomaisille. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla, yhteistyöelimellä ja komissiolla on mahdollisuus antaa lausuntonsa asianomaiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle yhden kuukauden kuluessa. Tätä yhden kuukauden määräaikaa ei voida pidentää.

4. Jos 3 kohdassa tarkoitetulla aiotulla toimenpiteellä pyritään

a) sellaisten merkityksellisten markkinoiden määrittelemiseen, jotka eroavat 15 62 artiklan 1 kohdan mukaisessa suosituksessa määritellyistä; tai

b) päättämään, onko jollakin yrityksellä joko yksin tai yhdessä muiden kanssa huomattava markkinavoima 1665 artiklan 3 tai 4 5 kohdan mukaisesti,

ja jos toimenpide vahingoittaisi jäsenvaltioiden välistä kauppaa, ja komissio on ilmoittanut kansalliselle sääntelyviranomaiselle, että se katsoo toimenpide-ehdotuksen muodostavan esteen yhtenäismarkkinoille tai että se epäilee vakavasti ehdotuksen yhteensopivuutta yhteisön  unionin  oikeuden ja erityisesti 83 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden kanssa, toimenpiteen hyväksymistä on lykättävä vielä kahdella kuukaudella. Tätä määräaikaa ei voida pidentää. Komissio ilmoittaa tässä tapauksessa muille kansallisille sääntelyviranomaisille varaumistaan.

5. Komissio voi 4 kohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan kuluessa

a) tehdä päätöksen, jolla asianomaista kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan perumaan toimenpide-ehdotus, ja/tai

b) päättää poistaa 4 kohdassa tarkoitettua toimenpide-ehdotusta koskevat varaumansa.

Komission on ennen päätöksen tekemistä otettava mahdollisimman tarkasti huomioon yhteistyöelimen lausunto. Päätökseen on liitettävä yksityiskohtainen ja objektiivinen selvitys siitä, miksi komissio katsoo, että toimenpide-ehdotusta ei pidä hyväksyä, sekä yksityiskohtaiset ehdotukset toimenpide-ehdotuksen muuttamiseksi.

6. Kansallisen sääntelyviranomaisen on muutettava toimenpide-ehdotusta tai peruttava se kuuden kuukauden kuluessa komission 5 kohdan mukaisesti tekemästä päätöksestä, jolla komissio vaatii kansallista sääntelyviranomaista perumaan toimenpide-ehdotuksen. Jos toimenpide-ehdotusta muutetaan, kansallisen sääntelyviranomaisen on järjestettävä julkinen kuuleminen 623 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti ja tehtävä uusi ilmoitus muutetusta toimenpide-ehdotuksesta komissiolle 3 kohdan säännösten mukaisesti.

7. Asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava muiden kansallisten sääntelyviranomaisten, yhteistyöelimen ja komission lausunnot mahdollisimman tarkasti huomioon ja se voi, 4 kohdassa ja 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta, hyväksyä lopullisen toimenpide-ehdotuksen ja antaa sen tällöin tiedoksi komissiolle.

8. Kansallisen sääntelyviranomaisen on annettava komissiolle ja yhteistyöelimelle tiedoksi kaikki hyväksytyt lopulliset toimenpiteet, jotka kuuluvat  tämän artiklan  7 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan soveltamisalaan.

9. Jos kansallinen sääntelyviranomainen poikkeuksellisissa olosuhteissa katsoo, että kilpailun turvaamiseksi ja kuluttajien etujen suojaamiseksi on toimittava kiireellisesti 3 ja 4 kohdassa säädetystä menettelystä poiketen, se voi hyväksyä oikeasuhteiset ja tilapäiset toimenpiteet välittömästi. Sen on viipymättä ilmoitettava näistä toimenpiteistä perusteluineen komissiolle, muille kansallisille sääntelyviranomaisille ja yhteistyöelimelle. Kansallisen sääntelyviranomaisen päätökseen tällaisten toimenpiteiden muuttamisesta pysyviksi tai niiden soveltamisajan pidentämiseen sovelletaan 3 ja 4 kohdan säännöksiä.

7a33 artikla

Menettely korjaavien toimien johdonmukaiseksi soveltamiseksi

 2009/140/EY 1 artiklan 7 kohta (mukautettu)

1. Kun 732 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla aiotulla toimenpiteellä pyritään asettamaan, muuttamaan tai poistamaan toimijaa koskeva velvoite soveltaen 16 65 artiklaa yhdessä direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 5 59 ja 967– 1374 artiklan sekä direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 17 artiklan kanssa, komissio voi tämän direktiivin 732 artiklan 3 kohdassa säädetyn yhden kuukauden määräajan kuluessa ilmoittaa asianomaiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle ja yhteistyöelimelle syyt, joiden vuoksi se katsoo, että toimenpide-ehdotus muodostaisi esteen yhtenäismarkkinoille, tai epäilee vakavasti ehdotuksen yhteensopivuutta yhteisön   unionin  oikeuden kanssa. Tällöin toimenpide-ehdotuksen hyväksymistä on lykättävä vielä kolmella kuukaudella komission ilmoituksesta.

Jos tällaista ilmoitusta ei tehdä, asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen voi hyväksyä toimenpide-ehdotuksen ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon komission, yhteistyöelimen tai muun kansallisen sääntelyviranomaisen mahdollisesti antamat lausunnot.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan kuluessa komissio, yhteistyöelin ja asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen tekevät läheistä yhteistyötä yksilöidäkseen 83 artiklassa säädettyjen tavoitteiden kannalta asianmukaisimman ja tehokkaimman toimenpiteen ottaen samalla huomioon markkinatoimijoiden näkemykset sekä tarpeen kehittää johdonmukaista sääntelykäytäntöä.

3. Kuuden viikon kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan alkamisesta yhteistyöelin antaa 1 kohdassa tarkoitetusta komission ilmoituksesta jäsentensä enemmistöllä hyväksyttävän lausunnon, jossa se ilmaisee, pitääkö se tarpeellisena toimenpide-ehdotuksen muuttamista tai perumista, ja esittää tältä osin tarvittaessa yksityiskohtaisia ehdotuksia.

4. Jos yhteistyöelin yhtyy lausunnossaan komission esittämiin vakaviin epäilyihin, se tekee läheistä yhteistyötä asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen kanssa yksilöidäkseen asianmukaisimman ja tehokkaimman toimenpiteen. Kansallinen sääntelyviranomainen voi ennen 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan päättymistä

a) muuttaa toimenpide-ehdotustaan tai perua sen ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon 1 kohdassa tarkoitetun komission ilmoituksen sekä yhteistyöelimen lausunnon ja neuvot;

b) pitää toimenpide-ehdotuksensa voimassa.

5. Jos yhteistyöelin ei yhdy komission esittämiin vakaviin epäilyihin tai jos se ei anna lausuntoa taikka jos kansallinen sääntelyviranomainen muuttaa toimenpide-ehdotustaan tai pitää sen voimassa 4 kohdan mukaisesti, kKomissio voi kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan päättymisestä ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon yhteistyöelimen mahdollisen lausunnon

a) antaa suosituksen, jossa asianomaista kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan muuttamaan toimenpide-ehdotusta tai perumaan se ja esitetään tältä osin yksityiskohtaisia ehdotuksia ja ilmoitetaan suosituksen perusteet varsinkin, jos yhteistyöelin ei yhdy komission esittämiin vakaviin epäilyihin;

b) päättää poistaa 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut varaumansa.

 uusi

c) tehdä päätöksen, jossa asianomaista kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan perumaan toimenpide-ehdotus, jos yhteistyöelin yhtyy komission esittämiin vakaviin epäilyihin. Päätökseen on liitettävä yksityiskohtainen ja objektiivinen selvitys siitä, miksi komissio katsoo, että toimenpide-ehdotusta ei pidä hyväksyä, sekä yksityiskohtaiset ehdotukset toimenpide-ehdotuksen muuttamiseksi. Tällöin sovelletaan 32 artiklan 6 kohtaa soveltuvin osin.

 2009/140/EY 1 artiklan 7 kohta (mukautettu)

6. Asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on antanut suosituksen 5 kohdan a alakohdan mukaisesti tai poistanut varaumansa  tämän artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisesti, annettava komissiolle ja yhteistyöelimelle tiedoksi hyväksytty lopullinen toimenpide.

Määräaikaa voidaan jatkaa, jotta kansallinen sääntelyviranomainen voi järjestää julkisen kuulemisen 623 artiklan mukaisesti.

7. Jos kansallinen sääntelyviranomainen päättää olla muuttamatta tai perumatta toimenpide-ehdotusta 5 kohdan a alakohdan mukaisesti annetun suosituksen perusteella, sen on ilmoitettava päätöksensä perusteet.

8. Kansallinen sääntelyviranomainen voi perua toimenpide-ehdotuksen missä tahansa menettelyn vaiheessa.

7b34 artikla

Täytäntöönpanosäännökset

1. Kuultuaan asiaan liittyviä tahoja ja kansallisia sääntelyviranomaisia julkisesti ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon yhteistyöelimen lausunnon komissio voi hyväksyä 732 artiklaan liittyviä suosituksia ja/tai suuntaviivoja, joissa määritellään 732 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavissa ilmoituksissa annettavien tietojen muoto, sisältö ja yksityiskohtaisuuden taso, olosuhteet, joissa ilmoituksia ei vaadita, sekä määräaikojen laskenta.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

 uusi

II LUKU

taajuuksien johdonmukainen jakaminen

35 artikla

Vertaisarviointiprosessi

1. Kansallisille sääntelyviranomaisille on radiotaajuuksien hallinnoinnin osalta annettava valtuudet toteuttaa ainakin seuraavat toimenpiteet:

a)valintaprosessi 54 artiklan yhteydessä, kun kyseessä ovat radiotaajuuksien yksittäiset käyttöä koskevat oikeudet;

b)tarjoajan tukikelpoisuusperusteet tapauksen mukaan 48 artiklan 4 kohdan yhteydessä;

c)taajuuksien taloudellista arviointia koskevien toimenpiteiden muuttujat, kuten rajahinta, 42 artiklan yhteydessä;

d)käyttöä koskevien oikeuksien kesto ja uusimiseen sovellettavat ehdot 49 ja 50 artiklan mukaisesti;

e)tarvittaessa toimenpiteet kilpailun edistämiseksi 52 artiklan nojalla;

f)ehdot, jotka liittyvät radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien jakamiseen ja siirtämiseen, mukaan lukien kauppa ja vuokraus 51 artiklan yhteydessä, taajuuksien tai langattoman infrastruktuurin jakamiseen 59 artiklan 3 kohdan yhteydessä tai käyttöä koskevien oikeuksien kasautumiseen 52 artiklan 2 kohdan c ja e alakohdan yhteydessä; ja

g)kattavuusedellytysten muuttujat jäsenvaltioiden tältä osin noudattamien yleisten poliittisten tavoitteiden mukaisesti 47 artiklan yhteydessä.

Kansallisten sääntelyviranomaisen on näitä toimenpiteitä toteuttaessaan otettava huomioon jäsenvaltion vahvistamat asiaankuuluvat kansalliset poliittiset tavoitteet ja muut unionin lainsäädännön mukaiset asiaankuuluvat radiotaajuuksien hallinnointia koskevat kansalliset toimenpiteet sekä perustettava toimenpiteensä markkinoiden kilpailutilanteen sekä teknisen ja taloudellisen tilanteen perusteelliseen ja puolueettomaan arviointiin.

2. Jos kansallinen sääntelyviranomainen aikoo toteuttaa 1 kohdan a–g alakohdan soveltamisalaan kuuluvan toimenpiteen, sen on annettava toimenpideluonnos ja toimenpiteen perusteet samaan aikaan yhteisötyöelimen, komission ja muiden jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten saataville.

3. Yhteistyöelimen on yhden kuukauden, tai jos kansallinen sääntelyviranomainen sallii määräajan pidentämisen, pidemmän ajan kuluessa annettava toimenpide-ehdotuksesta perusteltu lausunto, jossa on analysoitava, olisiko kyseinen toimenpide asianmukaisin tapa

a)edistää sisämarkkinoiden kehittämistä ja kilpailua sekä maksimoida kuluttajille koituvat hyödyt ja yleisesti ottaen saavuttaa 3 artiklan ja 45 artiklan 2 kohdassa säädetyt tavoitteet ja periaatteet;

b)varmistaa radiotaajuuksien tehokas käyttö; ja

c)varmistaa radiotaajuuksien nykyisille ja tuleville käyttäjille vakaat ja ennustettavissa olevat investointiedellytykset otettaessa käyttöön verkkoja radiotaajuuksista riippuvaisten sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamista varten.

Perustellussa lausunnossa on mainittava, pitääkö toimenpideluonnosta muuttaa tai pitääkö se perua. Yhteistyöelimen on tarvittaessa esitettävä tätä varten suosituksia. Myös kansalliset sääntelyviranomaiset ja komissio voivat esittää päätösluonnoksesta huomautuksia asianomaiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle.

4. Yhteistyöelimen ja kansallisten sääntelyviranomaisten on tämän artiklan mukaisia tehtäviään hoitaessaan otettava erityisesti huomioon

a)tässä direktiivissä säädetyt tavoitteet ja periaatteet, tämän direktiivin mukaisesti annetut asiaankuuluvat komission täytäntöönpanopäätökset sekä päätökset 676/2002/EY ja 243/2012/EY;

b)jäsenvaltion unionin lainsäädännön mukaisesti vahvistamat erityiset kansalliset tavoitteet;

c)tarve estää kilpailun vääristyminen tällaisia toimenpiteitä annettaessa;

d)tuoreimman 22 artiklan mukaisesti tehdyn verkkoja koskevan maantieteellisen kartoituksen tulokset;

e)tarve varmistaa johdonmukaisuus muiden jäsenvaltioiden hiljattaisten ja vireellä olevien jakomenettelyjen kanssa, sekä mahdolliset vaikutukset jäsenvaltioiden väliseen kauppaan; ja

f)radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän asiaankuuluvat lausunnot.

5. Kansallisen sääntelyviranomaisen on ennen lopullisen päätöksen tekemistä otettava mahdollisimman tarkasti huomioon yhteistyöelimen lausunto sekä komission ja muiden kansallisten sääntelyviranomaisten huomautukset. Sen on annettava lopullinen hyväksytty päätös tiedoksi yhteistyöelimelle ja komissiolle.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen päättää olla muuttamatta tai perumatta toimenpide-ehdotusta tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti perustellun lausunnon perusteella, sen on ilmoitettava päätöksensä perusteet.

Asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen voi perua toimenpideluonnoksensa missä tahansa menettelyvaiheessa.

6. Kansallinen sääntelyviranomainen voi tämän artiklan mukaista toimenpideluonnosta laatiessaan pyytää tukea yhteistyöelimeltä.

7. Yhteistyöelimen, komission ja asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on tehtävä läheistä yhteistyötä, jotta löydettäisiin tässä direktiivissä säädettyjen sääntelytavoitteiden ja periaatteiden kannalta asianmukaisin ja tehokkain ratkaisu, ja otettava asianmukaisesti huomioon markkinatoimijoiden näkemykset ja tarve kehittää johdonmukaista sääntelykäytäntöä.

8. Kansallisen sääntelyviranomaisen tekemä lopullinen päätös on julkaistava.

 2002/20/EY (mukautettu)

836 artikla

Radiotaajuuksien yhdenmukaistettu jakaminen

Jos radiotaajuuksien käyttö on yhdenmukaistettu, niiden käyttöä koskevien oikeuksien ehdoista ja menettelyistä on sovittu, ja yritykset, joille radiotaajuudet jaetaan, on valittu kansainvälisten sopimusten ja yhteisön  unionin  sääntöjen mukaisesti, jäsenvaltioiden on myönnettävä tällaisten radiotaajuuksien käyttöä koskevat oikeudet sen mukaisesti. Edellyttäen, että kaikki kyseisten radiotaajuuksien käyttöä koskeviin oikeuksiin liittyvät kansalliset edellytykset on täytetty yhteisen valintamenettelyn ollessa kyseessä, jäsenvaltiot eivät saa soveltaa muita ehtoja, lisäperusteita tai menettelyjä, jotka saattaisivat rajoittaa, muuttaa tai viivästyttää tällaisten radiotaajuuksien yhteistä jakamista asianmukaisella tavalla.

 uusi

37 artikla

Yhteinen valtuutusprosessi radiotaajuuksien yksittäisten käyttöä koskevien oikeuksien myöntämiseksi

1. Kaksi tai useampi jäsenvaltio voi 13, 46 ja 54 artiklan mukaisten velvoitteidensa noudattamiseksi tehdä yhteistyötä toistensa, komission ja yhteistyöelimen kanssa määrittelemällä yhdessä valtuutusprosessin yhteiset osatekijät ja myös toteuttamalla yhdessä valintaprosessin radiotaajuuksien yksittäisten käyttöä koskevien oikeuksien myöntämiseksi tapauksen mukaan 53 artiklan mukaisesti vahvistettujen yhteisten aikataulujen mukaisesti. Yhteisen valtuutusprosessin on oltava seuraavien perusteiden mukainen:

a)kansalliset toimivaltaiset viranomaiset käynnistävät yksittäiset kansalliset valtuutusprosessit yhteisen aikataulun mukaisesti;

b)siinä on tarvittaessa määriteltävä asianomaisten jäsenvaltioiden yhteiset ehdot ja menettelyt yksittäisten oikeuksien valinnalle ja myöntämiselle;

c)siinä on tarvittaessa määriteltävä asianomaisten jäsenvaltioiden yksittäisiin käyttöä koskeviin oikeuksiin liitettävät yhteiset tai vertailukelpoiset ehdot, joiden perusteella käyttäjille voidaan muun muassa myöntää samanlaisia radiotaajuuslohkoja;

d)sen on oltava aina avoinna muille jäsenvaltioille siihen asti kun valtuutusprosessi on saatettu päätökseen.

2. Jos 1 kohdan soveltamiseksi toteutetut toimenpiteet kuuluvat 35 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on noudatettava kyseisessä artiklassa säädettyä menettelyä samanaikaisesti.

III LUKU

Yhdenmukaistamismenettelyt

ê 2009/140/EY 1 artiklan 21 kohta (mukautettu)

ð uusi

1938 artikla

Yhdenmukaistamismenettelyt

1. Jos komissio toteaa, että eroavaisuudet kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten tavoissa panna täytäntöön tässä direktiivissä ja erityisdirektiiveissä määritettyjä sääntelytehtäviä voivat luoda esteen sisämarkkinoille, komissio voi yhteistyöelimen lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen antaa suosituksen tai tehdä päätöksen tämän direktiivin ja erityisdirektiivien säännösten soveltamisen yhdenmukaistamisesta 38 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta   37 ja 45 artiklan, 46 artiklan 3 kohdan, 47 artiklan 3 kohdan ja 53  tämän direktiivin 9 artiklan ja direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 6 ja 8 artiklan soveltamista.

2. Antaessaan 1 kohdan mukaisen suosituksen komissio toimii 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset  ja muut toimivaltaiset viranomaiset ottavat nämä suositukset toiminnassaan mahdollisimman tarkasti huomioon  1 kohdan mukaisesti . Jos kansallinen sääntelyviranomainen  tai muu toimivaltainen viranomainen päättää olla noudattamatta suositusta, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle ja perusteltava kantansa.

3. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyissä päätöksissä voidaan ainoastaan yksilöidä yhdenmukaistettu tai koordinoitu lähestymistapa, jolla puututaan seuraaviin seikkoihin:

a)kansallisten sääntelyviranomaisten harjoittama yleisten sääntelytapojen epäyhdenmukainen täytäntöönpano sähköisen viestinnän markkinoiden sääntelyssä 15 62 ja 16 65 artiklaa sovellettaessa siltä osin kuin se muodostaa esteen sisämarkkinoille. Tämänkaltaisissa päätöksissä ei viitata kansallisten sääntelyviranomaisten 7 a33 artiklan mukaisesti antamiin erityisiin ilmoituksiin;

Tällaisissa tapauksissa komissio tekee päätösehdotuksen vasta

kun komission samasta asiasta antaman suosituksen hyväksymisestä on kulunut vähintään kaksi vuotta, ja

ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon tällaisen päätöksen hyväksymistä koskevan yhteistyöelimen lausunnon, jonka yhteistyöelin antaa kolmen kuukauden kuluessa komission pyynnöstä;

b)numerointi, mukaan luettuina numeroalueet, numeroiden ja tunnisteiden siirrettävyys, numeron- tai osoitteenmuunnosjärjestelmät sekä 112-hätäpalvelujen käyttömahdollisuus.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu päätös, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, tehdään 22 110 artiklan 3 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä ð tarkastelumenettelyä ï noudattaen.

5. Yhteistyöelin voi omasta aloitteestaan antaa komissiolle neuvoja sen suhteen, pitäisikö sen 1 kohdan mukaisesti hyväksyä jokin toimenpide.

 2002/21/EY

è1 2009/140/EY 1 artiklan 19 kohdan a alakohta

1739 artikla

Standardointi

1. Komissio laatii 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja julkaisee Euroopan unionin yhteisöjen virallisessa lehdessä è1 muista kuin pakollisista standardeista ç ja/tai eritelmistä luettelon, joka toimii perustana sähköisten viestintäverkkojen, sähköisten viestintäpalvelujen ja niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen yhdenmukaisen tarjonnan edistämisessä. Tarvittaessa komissio voi 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja direktiivillä 2015/1535/EU 98/34/EY perustettua komiteaa kuultuaan pyytää eurooppalaisia standardisoimisjärjestöjä, joita ovat Euroopan standardointikomitea (European Committee for Standardisation, CEN), Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea (European Committee for Electrotechnical Standardisation, CENELEC) ja Euroopan telealan standardointilaitos (European Telecommunications Standards Institute, ETSI), laatimaan standardeja.

2. Jäsenvaltioiden on edistettävä 1 kohdassa tarkoitettujen standardien ja/tai eritelmien käyttöä palvelujen, teknisten rajapintojen ja/tai verkkotoimintojen tarjoamiseksi siinä määrin kuin se on ehdottoman välttämätöntä palvelujen yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja käyttäjien valinnanvapauden lisäämiseksi.

Kunnes standardit ja/tai eritelmät on 1 kohdan mukaisesti julkaistu, jäsenvaltioiden on edistettävä eurooppalaisten standardisoimisjärjestöjen hyväksymien standardien ja/tai eritelmien käyttöä.

 2009/140/EY 1 artiklan 19 kohdan b alakohta

Jos tällaisia standardeja ja/tai eritelmiä ei ole, jäsenvaltioiden on edistettävä kansainvälisen teleliiton (International Telecommunications Union, ITU), Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssin (European Conference of Postal and Telecommunications Administrations, CEPT), kansainvälisen standardisoimisjärjestön (International Organisation for Standardisation, ISO) ja kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (International Electrotechnical Committee, IEC) antamien kansainvälisten standardien tai suositusten käyttöä.

 2002/21/EY

Jos kansainvälisiä standardeja on olemassa, jäsenvaltioiden on rohkaistava eurooppalaisia standardisoimisjärjestöjä käyttämään niitä tai niiden merkityksellisiä osia perustana standardeja kehittäessään, lukuun ottamatta tilanteita, joissa tällaiset kansainväliset standardit tai niiden merkitykselliset osat olisivat tehottomia.

3. Jos 1 kohdassa tarkoitettuja standardeja ja/tai eritelmiä ei ole noudatettu riittävän hyvin, jotta palvelujen yhteentoimivuus yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa voitaisiin taata, kyseisten standardien ja/tai eritelmien noudattaminen voidaan tehdä pakolliseksi 4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, jos tämä on ehdottoman välttämätöntä tällaisen yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja käyttäjien valinnanvapauden lisäämiseksi.

 2009/140/EY 1 artiklan 19 kohdan c alakohta

4. Jos komissio aikoo säätää tiettyjen standardien ja/tai eritelmien noudattamisen pakolliseksi, se julkaisee asiasta ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja pyytää kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään asiasta näkemyksensä. Komissio toteuttaa tarvittavat täytäntöönpanotoimet ja säätää kyseessä olevien standardien noudattamisen pakolliseksi viittaamalla niihin pakollisina standardeina Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavassa 1 kohdassa tarkoitettujen standardien ja eritelmien luettelossa.

5. Jos komissio katsoo, että 1 kohdassa tarkoitetut standardit ja/tai eritelmät eivät enää edistä yhdenmukaistettujen sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaa tai että ne eivät enää täytä kuluttajien tarpeita tai että ne estävät tekniikan kehittämistä, se poistaa ne 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen 1 kohdassa tarkoitetusta standardien ja/tai eritelmien luettelosta.

ê 2002/21/EY

è1 2009/140/EY 1 artiklan 19 kohdan d alakohta

6. Jos komissio katsoo, että 4 kohdassa tarkoitetut standardit ja/tai eritelmät eivät enää edistä yhdenmukaistettujen sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaa tai että ne eivät enää täytä kuluttajien tarpeita tai että ne estävät tekniikan kehittämistä, se è1 toteuttaa asianmukaiset tekniset täytäntöönpanotoimenpiteet ja poistaa nämä standardit ja/tai eritelmät 1 kohdassa tarkoitetusta standardien ja/tai eritelmien luettelosta ç .

 2009/140/EY 1 artiklan 19 kohdan e alakohta (mukautettu)

 uusi

6a7. Edellä 4 ja 6 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanotoimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, hyväksytään 22 110 artiklan 3 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä  tarkastelumenettelyä  noudattaen.

 2002/21/EY

78. Tätä artiklaa ei sovelleta niihin olennaisiin vaatimuksiin, rajapintojen eritelmiin tai yhdenmukaistettuihin standardeihin, joihin sovelletaan direktiivin 2014/53/EU 1999/5/EY säännöksiä.

 2002/21/EY (mukautettu)

18 artikla

Interaktiivisten digitaalitelevisiopalvelujen yhteentoimivuus

1. Vapaan tiedonkulun, tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja kulttuurillisen monimuotoisuuden edistämiseksi jäsenvaltioiden on edistettävä 17 artiklan 2 kohdan määräysten mukaisesti sitä, että:

   a) interaktiivisten digitaalitelevisiopalvelujen tarjoajat käyttävät avointa sovellusrajapintaa palvelujen jakelussa yleisölle interaktiivisten digitaalitelevisiojärjestelmien avulla siirtotavasta riippumatta,

   b) interaktiivisten digitaalitelevisiopalveluiden vastaanottamiseen interaktiivisissa digitaalitelevisiojärjestelmissä tarkoitettujen kehittyneiden digitaalitelevisiolaitteiden tarjoajat käyttävät avointa sovellusrajapintaa asiaankuuluvien standardien ja eritelmien vähimmäisvaatimusten mukaisesti,

   c) digitaalitelevisiopalvelujen ja -laitteiden tarjoajat tekevät yhteistyötä yhteentoimivien digitaalitelevisiopalvelujen tarjonnassa vammaisille loppukäyttäjille.

2. Vaikuttamatta siihen, mitä säädetään direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa jäsenvaltioiden on rohkaistava sovellusrajapinnan oikeuksien haltijoita antamaan oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin sekä asianmukaista korvausta vastaan kaikki sellaiset tiedot, joita interaktiivisten digitaalitelevisiopalveluiden tarjoajat tarvitsevat, jotta ne voivat tarjota kaikkia sovellusrajapinnan tukemia palveluita täysin toimivassa muodossa.

V osasto: Turvallisuus ja eheys

 2009/140/EY 1 artiklan 15 kohta (mukautettu)

 uusi

13a40 artikla

 Verkkojen ja palvelujen  Tturvallisuus ja eheys

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavat yritykset toteuttavat tarvittavat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet hallitakseen asianmukaisesti verkkojen tai palvelujen turvallisuuteen kohdistuvia riskejä. Näillä toimenpiteillä on voitava varmistaa riskiin suhteutettu turvallisuustaso, ottaen huomioon uusin tekniikka. Erityisesti on toteutettava toimenpiteitä turvallisuuden vaarantumistilanteista käyttäjille ja yhteenliitetyille  muille  verkoille  ja palveluille  aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisiä viestintäverkkoja tarjoavat yritykset toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet taatakseen verkkojensa eheyden ja turvatakseen siten näiden verkkojen kautta tarjottavien palvelujen tarjonnan jatkuvuuden.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavat yritykset ilmoittavat toimivaltaiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle  viipymättä  kaikki sellaiset turvallisuuden loukkaukset tai eheyden menetykset, joilla on ollut huomattava vaikutus verkkojen tai palvelujen toimintaan.

Turvallisuuden vaarantumistilanteen vaikutuksen merkityksen määrittelemiseksi on otettava huomioon erityisesti seuraavat muuttujat:

a)niiden käyttäjien lukumäärä, joita loukkaus koski;

b)loukkauksen kesto;

c)maantieteellinen levinneisyys alueella, johon loukkaus vaikuttaa;

d)palvelun toiminnan keskeytymisen laajuus;

e)talouden ja yhteiskunnan toimintoihin kohdistuva vaikutus.

Asianomainen  toimivaltainen  kansallinen sääntelyviranomainen ilmoittaa asiasta tarvittaessa muiden jäsenvaltioiden  toimivaltaisille  kansallisille sääntelyviranomaisille ja Euroopan verkko- ja tietoturvavirastolle (ENISA). Asianomainen  toimivaltainen  kansallinen sääntelyviranomainen voi tiedottaa asiasta yleisölle tai vaatia yrityksiä tiedottamaan siitä, jos se katsoo loukkauksen julkistamisen olevan yleisen edun mukaista.

 Toimivaltaisen  Kansallisen sääntelyviranomaisen on kerran vuodessa toimitettava komissiolle ja ENISAlle tiivistelmäraportti vastaanotetuista ilmoituksista ja tämän kohdan mukaisesti toteutetuista toimista.

4. Komissio voi ENISAn lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen hyväksyä tarvittavia täytäntöönpanotoimenpiteitä 1, 2 ja 3 kohdissa tarkoitettujen toimenpiteiden yhdenmukaistamiseksi, mukaan lukien toimenpiteet, joilla määritellään ilmoitusvelvollisuuksiin liittyvät olosuhteet, ilmoitusten muoto ja niihin sovellettavat menettelyt. Näiden teknisten täytäntöönpanotoimenpiteiden on mahdollisimman pitkälle perustuttava eurooppalaisiin ja kansainvälisiin standardeihin, ja ne eivät saa estää jäsenvaltioita hyväksymästä lisävaatimuksia 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Nämä täytäntöönpanotoimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, hyväksytään 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

 uusi

4. Tämä artikla ei estä luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen (EU) 2016/679 eikä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY soveltamista.

5. Siirretään komissiolle valta antaa 109 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden täsmentämiseksi, mukaan lukien toimenpiteet, joilla määritellään ilmoitusvelvollisuuksiin liittyvät olosuhteet, ilmoitusten muoto ja ilmoitusvelvollisuuksiin sovellettavat menettelyt. Delegoitujen säädösten on mahdollisimman pitkälle perustuttava eurooppalaisiin ja kansainvälisiin standardeihin, eivätkä ne saa estää jäsenvaltioita hyväksymästä lisävaatimuksia 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

 2009/140/EY 1 artiklan 15 kohta (mukautettu)

 uusi

13b41 artikla

Täytäntöönpano ja sen valvonta

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuudet antaa sitovia ohjeita, myös  loukkauksen korjaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä ja  täytäntöönpanon määräajoista, yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoaville yrityksille 13 a40 artiklan täytäntöön panemiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuudet vaatia yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavia yrityksiä

a) antamaan tiedot, jotka tarvitaan niiden palvelujen ja verkkojen turvallisuuden ja/tai eheyden arvioimiseksi ja joihin kuuluvat dokumentoidut turvallisuusohjeet; ja

b) teettämään pätevällä riippumattomalla elimellä  tai toimivaltaisella viranomaisella  turvallisuustarkastuksen ja toimittamaan sen tulokset  toimivaltaiselle  kansalliselle sääntelyviranomaiselle. Yritys maksaa tarkastuksen kustannukset.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että  toimivaltaisilla   kansallisilla sääntelyviranomaisilla on kaikki tarvittavat valtuudet tutkia määräysten noudattamatta jättämistä ja sen vaikutuksia verkkojen  ja palvelujen  turvallisuuteen ja eheyteen.

 uusi

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on 40 artiklan täytäntöönpanemiseksi oikeus saada direktiivin 2016/1148/EU 9 artiklan nojalla apua CSIRT-toimijoilta (Computer Security Incident Response Team) kysymyksissä, jotka kuuluvat CSIRT-toimijoiden tehtäviin kyseisen direktiivin liitteessä I olevan 2 kohdan mukaisesti.

5. Toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti kuultava asiaankuuluvia kansallisia lainvalvontaviranomaisia, direktiivin (EU) 2016/118 8 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä toimivaltaisia viranomaisia ja kansallisia tietosuojaviranomaisia sekä tehtävä yhteistyötä niiden kanssa.

 2009/140/EY 1 artiklan 15 kohta

4. Nämä säännökset eivät rajoita tämän direktiivin 3 artiklan soveltamista.

 2002/20/EY

13 artikla

Käyttöä koskevia oikeuksia ja järjestelmien asennusoikeuksia koskevat maksut

Jäsenvaltiot voivat antaa asianomaiselle viranomaiselle mahdollisuuden asettaa maksuja radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöä koskevien oikeuksien johdosta koskevia maksuja tai maksuja oikeuksista asentaa järjestelmiä julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen, tarkoituksena näiden voimavarojen mahdollisimman tehokkaan käytön varmistaminen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä maksut ovat objektiivisesti perusteltavissa, avoimia, syrjimättömiä ja tavoitteeseen nähden oikeasuhteisia, ja niiden on otettava huomioon direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklassa esitetyt tavoitteet.

 2002/20/EY (mukautettu)

 uusi

II osa. VERKOT 

I osasto: Markkinoille pääsy ja käyttöönotto 

1342 artikla

 Radiotaajuuksien  Kkäyttöä koskevia oikeuksia ja järjestelmien asennusoikeuksia koskevat maksut

Jäsenvaltiot voivat antaa asianomaiselle  toimivaltaiselle  viranomaiselle mahdollisuuden asettaa maksuja radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöä koskevien oikeuksien johdosta koskevia maksuja tai maksuja oikeuksista asentaa järjestelmiä julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen  järjestelmiä   , joita käytetään sähköisten viestintäpalvelujen tai –verkkojen ja liitännäistoimintojen tarjoamiseen  , tarkoituksena näiden voimavarojen mahdollisimman tehokkaan käytön varmistaminen varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä maksut ovat objektiivisesti perusteltavissa, avoimia, syrjimättömiä ja tavoitteeseen nähden oikeasuhteisia, ja niiden on otettava  että niissä otetaan  huomioon direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 3 ja 4 artiklassa ja 45 artiklan 2 kohdassa esitetyt tavoitteet. ja että: 

 uusi

a)ne ovat palvelu- ja teknologianeutraaleja eivätkä muiden kuin 45 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisten rajoitusten alaisia ja että niillä edistetään taajuuksien tehokasta ja toimivaa käyttöä sekä maksimoidaan taajuuksien yhteiskunnallinen ja taloudellinen hyöty;

b)niissä otetaan huomioon tarve edistää innovatiivisten palvelujen kehittämistä; ja

c)niissä otetaan huomioon resurssien mahdolliset vaihtoehtoiset käyttötavat.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että radiotaajuuksien käyttöoikeuksien vähimmäismaksuiksi vahvistettavissa rajahinnoissa otetaan huomioon lisäkustannukset, joita aiheutuu ehdoista, kuten tavanomaisista kaupallisista ehdoista poikkeavista kattavuusvelvoitteista, joita näihin oikeuksiin on liitetty 3 ja 4 artiklan ja 45 artiklan 2 kohdan mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi 1 kohdan mukaisesti.

3. Jäsenvaltioiden on sovellettava maksujärjestelyjä, jotka ovat suhteessa kyseeseen tulevien radiotaajuuksien todelliseen saatavuuteen eivätkä tarpeettomasti haittaa lisäinvestointeja verkkoihin ja liitännäistoimintoihin sekä ovat radiotaajuuksien tehokkaan käytön ja liitännäispalvelujen tehokkaan käytännön kannalta tarpeellisia. 

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat maksuja asettaessaan huomioon muut tämän direktiivin mukaisesti vahvistettuihin yleisvaltuutuksiin tai käyttöä koskeviin oikeuksiin liittyvät hallinnolliset ja muut maksut, jotta sähköisiä viestintäverkkoja ja –palveluja tarjoaville yrityksille ei koituisi aiheettomia taloudellisia rasitteita ja jotta kannustettaisiin varattujen resurssien optimaaliseen käyttöön.

5. Tämän artiklan mukaisen maksujen asettamisen on noudatettava 23 artiklan ja tarvittaessa 35 artiklan, 48 artiklan 6 kohdan ja 54 artiklan vaatimuksia.

ê 2002/21/EY (mukautettu)

I LUKU

 MAA-ALUEIDEN KÄYTTÖOIKEUDEN SAAMINEN 

 2002/21/EY

1143 artikla

Asennusoikeudet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisen viranomaisen käsitellessä

hakemusta, joka koskee oikeuksien myöntämistä yritykselle, jolla on lupa tarjota yleisiä viestintäverkkoja, asentaa järjestelmiä julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen,

hakemusta, joka koskee oikeuksien myöntämistä yritykselle, jolla on lupa tarjota sähköisiä viestintäverkkoja muille kuin yleisölle, asentaa järjestelmiä julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen,

toimivaltainen viranomainen

 2009/140/EY 1 artiklan 13 kohdan a alakohta

noudattaa yksinkertaisia, tehokkaita, avoimia ja yleisesti saatavilla olevia menettelyjä, joita sovelletaan syrjimättömästi ja viivytyksettä, ja tekee kaikissa tapauksissa päätöksensä kuuden kuukauden kuluessa hakemuksesta, pakkolunastustapauksia lukuun ottamatta, ja

 2002/21/EY

noudattaa avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteita liittäessään ehtoja kyseisiin oikeuksiin.

Edellä mainitut menettelyt voivat erota toisistaan riippuen siitä, tarjoaako hakija yleisiä viestintäverkkoja vai ei.

 2009/140/EY 1 artiklan 13 kohdan b alakohta

2. Jos valtion viranomaisilla tai paikallisviranomaisilla on omistusosuuksia tai päätäntävaltaa yleisiä sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavissa yrityksissä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettujen oikeuksien myöntämiseen liittyvät toiminnot erotetaan rakenteellisesti tehokkaasti omistajuuteen ja päätäntävaltaan liittyvistä toiminnoista.

 2002/21/EY

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava tehokkaat järjestelmät, joiden avulla yritykset voivat hakea asianomaisista osapuolista riippumattomalta taholta muutosta asennusoikeuksien myöntämistä koskevaan päätökseen.

 2009/140/EY 1 artiklan 14 kohta

12 artikla

Rinnakkain sijoittaminen ja verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen yhteiskäyttö sähköisten viestintäverkkojen tarjoajien osalta

1. Jos sähköisiä viestintäverkkoja tarjoavalla yrityksellä on kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus asentaa järjestelmiä julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen tai mahdollisuus käyttää omaisuuden pakkolunastus- tai käyttöönottomenettelyä, kansallisten sääntelyviranomaisten on voitava suhteellisuusperiaate täysimääräisesti huomioon ottaen määrätä tällaisten järjestelmien tai tällaisen omaisuuden yhteiskäytöstä, mukaan luettuina rakennukset, rakennusten sisääntulot, rakennusten kaapelointi, mastot, antennit, tornit ja muut tukirakennelmat, kaapelikanavat, tyhjät putket, kaapelikaivot ja jakomot.

2. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että 1 kohdassa tarkoitettujen oikeudenhaltijoiden on myönnettävä järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäyttömahdollisuus (fyysinen rinnakkain sijoittaminen mukaan luettuna) tai toteutettava julkisten töiden yhteensovittamista helpottavia toimenpiteitä ympäristön, kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden suojelemiseksi tai kaupunkisuunnittelun ja maankäytön tavoitteiden toteuttamiseksi ja vasta sellaisen asianmukaisen julkisen kuulemisvaiheen jälkeen, jonka aikana kaikille asianomaisille osapuolille on annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä. Tällaiset yhteiskäyttö- ja yhteensovittamisjärjestelyt voivat sisältää sääntöjä, jotka koskevat järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäytöstä aiheutuvien kustannusten jakamista.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla viranomaisilla on sellaisen asianmukaisen julkisen kuulemisvaiheen jälkeen, jonka aikana kaikille asianomaisille osapuolille annetaan mahdollisuus esittää näkemyksensä, myös valtuudet asettaa 1 kohdassa tarkoitetuille oikeudenhaltijoille ja/tai kaapeloinnin omistajalle velvollisuus rakennuksen sisäisen tai ensimmäiseen rakennuksen ulkopuolella sijaitsevaan keskittimeen tai jakelupisteeseen rajoittuvan kaapeloinnin yhteiskäyttöön, jos tämä on perusteltua siksi, että tämänkaltaisen infrastruktuurin päällekkäisyys olisi taloudellisesti tehotonta tai fyysisesti mahdotonta toteuttaa. Tällaiset yhteiskäyttö- ja yhteensovittamisjärjestelyt voivat sisältää sääntöjä, jotka koskevat järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäytöstä aiheutuvien kustannusten jakamista tarvittaessa riskiin suhteutettuna.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat vaatia yrityksiä toimittamaan tarvittavat tiedot, jotta kyseiset viranomaiset voivat yhdessä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa laatia yksityiskohtaisen luettelon 1 kohdassa mainittujen järjestelmien luonteesta, saatavuudesta ja maantieteellisestä sijainnista ja saattaa sen asianosaisten saataville.

 uusi

44 artikla

Verkkoelementtien ja liitännäistoimintojen rinnakkain sijoittaminen ja yhteiskäyttö sähköisten viestintäverkkojen tarjoajien osalta

1. Jos operaattori on käyttänyt kansallisen lainsäädännön mukaista oikeutta asentaa järjestelmiä julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen tai mahdollisuutta käyttää omaisuuden pakkolunastus- tai käyttöönottomenettelyä, toimivaltaisten viranomaisten on voitava määrätä asennettujen verkkoelementtien ja liitännäistoimintojen rinnakkain sijoittamisesta tai yhteiskäytöstä ympäristön, kansanterveyden tai yleisen turvallisuuden suojelemiseksi tai kaupunkisuunnitteluun ja maankäytön tavoitteiden toteuttamiseen liittyvistä syistä. Asennettujen verkkoelementtien ja toimintojen rinnakkain sijoittamisesta ja yhteiskäytöstä ja omaisuuden yhteiskäytöstä saa määrätä vasta, kun on toteutettu kestoltaan asianmukainen julkinen kuuleminen, jonka kuluessa kaikille osapuolille, joita asia koskee, on annettava mahdollisuus ilmaista näkemyksensä, sekä ainoastaan tietyillä sellaisilla alueilla, joilla yhteiskäyttöä pidetään välttämättömänä tässä artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on voitava määrätä tällaisten toimintojen tai omaisuuden yhteiskäytöstä, mukaan luettuina maa-alueet, rakennukset, rakennusten sisääntulot, rakennusten kaapelointi, mastot, antennit, tornit ja muut tukirakennelmat, kaapelikanavat, tyhjät putket, kaapelikaivot ja jakomot, tai toteuttaa julkisten töiden yhteensovittamista helpottavia toimenpiteitä. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tarvittaessa annettava sääntöjä, jotka koskevat toimintojen tai omaisuuden yhteiskäytöstä ja yhdyskuntarakentamisen koordinoinnista aiheutuvien kustannusten jakamista.

 2009/140/EY 1 artiklan 14 kohta (mukautettu)

 uusi

52. Kansallisen sääntelyviranomaisen  toimivaltaisen viranomaisen  tämän artiklan mukaisesti toteuttamien toimenpiteiden on oltava puolueettomia, avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia. Toimenpiteet on tarvittaessa toteutettava koordinoidusti paikallisviranomaisten  kansallisten sääntelyviranomaisten  kanssa.

II LUKU

RADIOTAAJUUKSIEN SAATAVUUS

1 jakso Valtuutukset

 2009/140/EY 1 artiklan 10 kohta (mukautettu)

 uusi

945 artikla

Radiotaajuuksien hallinnointi sähköisten viestintäpalvelujen osalta

1. Ottaen asianmukaisesti huomioon, että radiotaajuudet ovat julkinen voimavara, jolla on tärkeä yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja taloudellinen arvo, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisissä viestintäpalveluissa  ja -verkoissa  niiden alueella käytettäviä radiotaajuuksia hallinnoidaan tehokkaasti 83 ja 48a artiklan mukaisesti. Niiden on varmistettava, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset sähköisiin viestintäpalveluihin  ja -verkkoihin  käytettäviä  radiotaajuuksia  taajuuksia varatessaan ja yleisvaltuutuksia tai yksittäisiä käyttöoikeuksia myöntäessään soveltavat puolueettomia, avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia perusteita.

Jäsenvaltioiden on tätä artiklaa soveltaessaan noudatettava asiaankuuluvia kansainvälisiä sopimuksia, ITU:n radio-ohjesäännöt  ja muut ITU:n puitteissa hyväksytyt sopimukset  mukaan lukien, ja ne voivat ottaa huomioon yleiseen etuun liittyviä näkökohtia.

2. Jäsenvaltioiden on edistettävä radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamista yhteisössä  unionissa   ja otettava samalla huomioon tarve varmistaa niiden tehokas käyttö ja pyrittävä saavuttamaan kuluttajia hyödyttäviä mittakaavaetuja ja sekä palvelujen  ja verkkojen  yhteentoimivuutta. Tällöin niiden on toimittava 8a 4 artiklan sekä päätöksen N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös) mukaisesti  muun muassa  :.

 uusi

a)varmistamalla kansalliselle alueelleen ja väestölleen laadukkaat ja nopeat yhteydet sekä sisä- että ulkotiloissa ja myös tärkeimmillä liikenneväylillä, Euroopan laajuinen liikenneverkko mukaan lukien;

b)varmistamalla, että alueisiin, jotka ovat ominaisuuksiltaan samanlaisia erityisesti verkon käyttöönottoasteen ja väestötiheyden suhteen, sovelletaan yhdenmukaisia kattavuusehtoja;

c)helpottamalla uuden langattoman viestintäteknologian ja –sovellusten nopeaa kehittämistä unionissa, tarvittaessa myös monialaisesti;

d)varmistamalla rajat ylittävien tai valtioiden sisäisten häiriöiden ehkäiseminen 28 ja 46 artiklan mukaisesti ja toteuttamalla sitä varten aiheellisia ennalta ehkäiseviä ja korjaavia toimenpiteitä;

e)edistämällä asianmukaisten vakiinnutettujen yhteiskäyttöä koskevien sääntöjen ja ehtojen avulla radiotaajuuksien yhteiskäyttöä samanlaisten ja/tai erilaisten käyttötarkoitusten välillä, ottaen huomioon olemassa olevien käyttöoikeuksien suojaaminen unionin lainsäädännön mukaisesti;

f)soveltamalla mahdollisimman asianmukaista ja yksinkertaista valtuutusjärjestelmää 46 artiklan mukaisesti siten, että voidaan maksimoida radiotaajuuksien käytön joustavuus, jakaminen ja tehokkuus;

g)varmistamalla, että radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämistä, siirtämistä, uusimista, muuttamista ja peruuttamista koskevat säännöt ovat selkeästi ja läpinäkyvästi määriteltyjä ja että niitä sovelletaan siten, että voidaan turvata sääntelyn varmuus, yhdenmukaisuus ja ennakoitavuus;

h)varmistamalla kaikkialla unionissa yhdenmukaisuus ja ennakoitavuus radiotaajuuksien käytön sallimisessa siten, että voidaan suojella kansanterveyttä haitallisilta sähkömagneettisilta kentiltä.

Kun komissio hyväksyy teknisiä yhdenmukaistamistoimenpiteitä päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti, se voi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteen, jolla täsmennetään, sovelletaanko tämän direktiivin 46 artiklan mukaisesti oikeuksiin yhdenmukaistetulla taajuuskaistalla yleisvaltuutusta vai yksittäisiä käyttöoikeuksia. Nämä täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Kun komissio aikoo toteuttaa toimenpiteitä 39 artiklan mukaisesti, se voi pyytää radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevältä ryhmältä neuvoa siitä, miten tällainen vaatimus tai eritelmä vaikuttaisi radiotaajuuksien koordinointiin, yhdenmukaistamiseen ja saatavuuteen. Komission on otettava radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän neuvot mahdollisimman tarkasti huomioon mahdollisia jatkotoimia toteuttaessaan.

3. Jos yhdenmukaistetun taajuuskaistan käytölle ei ole kysyntää kansallisilla tai alueellisilla markkinoilla ja jollei päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti hyväksytystä yhdenmukaistamistoimenpiteestä muuta johdu, jäsenvaltiot voivat sallia kyseisen taajuuskaistan tai sen osan vaihtoehtoisen käytön, aikaisempi käyttö mukaan lukien, 4 ja 5 kohdan mukaisesti edellyttäen, että:

a)yhdenmukaistetun taajuuskaistan markkinakysynnän puuttuminen on todettu julkisen kuulemisen perusteella 23 artiklan mukaisesti;

b)vaihtoehtoinen käyttö ei estä tai haittaa yhdenmukaistetun taajuuskaistan saatavuutta tai käyttöä muissa jäsenvaltioissa; ja

c)asianomainen jäsenvaltio ottaa asianmukaisesti huomioon yhdenmukaistetun taajuuskaistan pitkäaikaisen saatavuuden tai käytön unionissa sekä laitteistoihin liittyvät mittakaavaedut, joita on saatavilla yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käytöstä unionissa.

Vaihtoehtoisen käytön saa sallia ainoastaan poikkeustapauksissa. Sitä on tarkasteltava uudelleen joka kolmas vuosi tai jos mahdollinen käyttäjä pyytää sitä yhdenmukaistamistoimenpiteen mukaisen taajuuskaistan käytön suhteen toimivaltaiselta viranomaiselta. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tehdystä päätöksestä sekä mahdollisen tarkastuksen tuloksista perusteluineen.

 2009/140/EY 1 artiklan 10 kohta (mukautettu)

 uusi

34. Jollei toisessa alakohdassa toisin säädetä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisissa radiotaajuussuunnitelmissa yhteisön   unionin  oikeuden mukaisesti sähköisille viestintäpalveluille avoimiksi julistetuilla taajuusalueilla  radiotaajuuksilla  voidaan käyttää kaiken tyyppistä sähköisissä viestintäpalveluissa  tai -verkoissa  käytettävää teknologiaa.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määrätä sähköisiin viestintäpalveluihin käytettäviä radioverkko- tai langattoman liityntäteknologian tyyppejä koskevia oikeasuhteisia ja syrjimättömiä rajoituksia, silloin kun se on tarpeen

a) haitallisten häiriöiden välttämiseksi,

b) yleisön  kansanterveyden  suojelemiseksi sähkömagneettisilta kentiltä  , ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon neuvoston suositus 1999/519/EY 94  ,   

c) palvelun teknisen laadun varmistamiseksi,

d) taajuuksien  radiotaajuusresurssien  mahdollisimman laajan yhteiskäytön varmistamiseksi   unionin lainsäädännön mukaisesti,  

e) taajuuksien  radiotaajuuksien  tehokkaan käytön varmistamiseksi, tai

f) yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi 54 kohdan mukaisesti.

45. Jollei toisessa alakohdassa toisin säädetä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisissa radiotaajuussuunnitelmissa yhteisön   unionin  oikeuden mukaisesti sähköisille viestintäpalveluille avoimiksi julistetuilla taajuusalueilla  radiotaajuuksilla  voidaan tarjota kaiken tyyppisiä sähköisiä viestintäpalveluja. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määrätä tarjottavien sähköisten viestintäpalvelujen tyyppejä koskevia oikeasuhteisia ja syrjimättömiä rajoituksia, tarvittaessa myös ITU:n radio-ohjesääntöjen mukaisen vaatimuksen täyttämiseksi.

Toimenpiteet, jotka edellyttävät sähköisen viestintäpalvelun tarjoamista tietyllä sähköisille viestintäpalveluille avoimella taajuusalueella, on perusteltava, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden yhteisön  unionin  lainsäädännön mukaisesti määrittelemän yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttaminen. Näihin kuuluvat esimerkiksi:

a)  ihmishengen turvaaminen  elämän turvallisuuden takaaminen,

b) sosiaalisen, alueellisen tai maantieteellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen,

c) taajuuksien  radiotaajuuksien  tehottoman käytön välttäminen, tai

d) kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistäminen esimerkiksi tarjoamalla radio- ja televisiopalveluja.

Toimenpiteeseen, jolla kielletään minkään muun sähköisen viestintäpalvelun tarjoaminen tietyllä taajuusalueella, voidaan ryhtyä ainoastaan silloin, kun se on perusteltavissa tarpeella suojata elämän turvallisuuden takaamiseen  ihmishengen turvaamiseen  liittyviä palveluja. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti myös laajentaa tällaista toimenpidettä jäsenvaltioiden yhteisön  unionin  oikeuden mukaisesti määrittelemien muiden yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

65. Jäsenvaltioiden on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen 34 ja 45 kohdassa tarkoitettujen rajoitusten tarpeellisuutta ja julkistettava näiden tarkastelujen tulokset.

 uusi

7. Ennen 25 päivää toukokuuta 2011 asetettujen rajoitusten on oltava tämän direktiivin soveltamisen alkamispäivään mennessä 4 ja 5 kohdan mukaisia.

 2009/140/EY 1 artiklan 10 kohta

6. Edellä olevaa 3 ja 4 kohtaa sovelletaan sähköisiin viestintäpalveluihin käytettäväksi varattuihin taajuuksiin ja radiotaajuuksia koskevien yleisvaltuuksien tai yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämiseen 25 päivän toukokuuta 2011 jälkeen.

Taajuuksien varaamisiin, yleisvaltuuksiin ja yksittäisiin käyttöoikeuksiin, jotka olivat olemassa 25 päivänä toukokuuta 2011, sovelletaan 9 a artiklan säännöksiä.

7. Asiaan liittyvät kansalliset olosuhteet huomioon ottaen jäsenvaltiot voivat vahvistaa sääntöjä taajuuksien varastoon keräämisen estämiseksi erityisesti asettamalla tiukkoja määräaikoja oikeudenhaltijan käyttöoikeuden varsinaiselle käytölle ja soveltamalla seuraamuksia, rahalliset seuraamukset ja käyttöoikeuden peruuttaminen mukaan lukien, jos näitä määräaikoja ei noudateta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityisdirektiivien soveltamista. Nämä säännöt on vahvistettava ja niitä on sovellettava oikeasuhteisella, syrjimättömällä ja avoimella tavalla.

 2009/140/EY 3 artiklan 3 kohta (mukautettu)

 uusi

Article 5 46 

Rights of use for radio frequencies and numbers  Valtuutus radiotaajuuksien käyttöön 

1. Jäsenvaltioiden on edistettävä yleisvaltuutuksen alaisten radiotaajuuksien käyttöä  , yhteiskäyttö mukaan lukien, ja rajoitettava radiotaajuuksien käyttöä koskevien yksittäisten oikeuksien myöntäminen tilanteisiin, joissa tällaiset oikeudet ovat tarpeen käytön tehostamiseksi suhteessa kysyntään ja ottaen huomioon toisessa alakohdassa säädetyt perusteet . Kaikissa muissa tapauksissa niiden on vahvistettava radiotaajuuksien käyttöehdot yleisvaltuutuksessa.  

Tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden on valittava radiotaajuuksien käytön valtuuttamiseen sopivin järjestely, ottaen huomioon  : Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa myöntää yksittäisiä käyttöoikeuksia

 uusi

a)kyseisten radiotaajuuksien erityispiirteet;

 2009/140/EY 3 artiklan 3 kohta (mukautettu)

 uusi

b) tarve suojautua   haitallisilta häiriöiltä  haitallisten häiriöiden välttämiseksi

 uusi

c)tarvittaessa luotettavan yhteiskäyttöjärjestelyn vaatimukset;

 2009/140/EY 3 artiklan 3 kohta (mukautettu)

 uusi

d) vastaanottimen häiriönsietokyvyn asianmukainen taso viestinnän tai  palvelun teknisen laadun varmistamiseksi,;

taajuuksien tehokkaan käytön varmistamiseksi, tai

f)jäsenvaltioiden yhteisön  unionin  oikeuden mukaisesti määrittelemätien yleisen edun mukaisetten muutiden tavoitteetiden saavuttamiseksi.

 uusi

Soveltaessaan yleisvaltuutusta tai yksittäisiä oikeuksia ottaen huomioon päätöksen N:o 676/2002 mukaisesti hyväksytyt toimenpiteet, kun kyseessä oleva radiotaajuuskaista on yhdenmukaistettu, jäsenvaltioiden on pyrittävä minimoimaan haitallisista häiriöistä aiheutuvat ongelmat, myös tapauksissa, joissa on kyse radiotaajuuksien yhteiskäytöstä yleisvaltuutuksen ja yksittäisten käyttöä koskevien oikeuksien yhdistelmän perusteella. Näin tehdessään niiden on otettava huomioon, että on tarpeen:

säilyttää kannustimia häiriönsietokykyisen vastaanotinteknologian käyttämiseen laitteissa;

ehkäistä vaihtoehtoisista käyttäjistä aiheutuvia esteitä;

välttää mahdollisuuksien mukaan häiriöttömyyden ja suojaamattomuuden periaatteen soveltamista yleisvaltuutusjärjestelmiin; ja

jos kyseistä periaatetta edelleen sovelletaan, suojata kaistan ulkopuolisilta häiriöiltä.

2. Kun toimivaltaiset viranomaiset tekevät 1 kohdan mukaisesti päätöksen radiotaajuuksien yhteiskäytön helpottamiseksi, niiden on varmistettava, että radiotaajuuksien yhteiskäytön säännöt ja ehdot esitetään selvästi ja täsmennetään konkreettisesti valtuutuksissa.

3. Komissio voi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka koskevat 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen perusteiden, sääntöjen ja ehtojen soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien osalta. Se hyväksyy nämä täytäntöönpanotoimenpiteet 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

47 artikla

Radiotaajuuksien käyttöä koskeviin yleisvaltuutuksiin ja käyttöoikeuksiin liitetyt ehdot

1. Toimivaltaisten viranomaisten on liitettävä radiotaajuuksien käyttöä koskeviin yksittäisiin oikeuksiin ja yleisvaltuutuksiin ehtoja 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti sen varmistamiseksi, että yleisvaltuutuksen saajat tai yksittäisten oikeuksien haltijat tai mahdollinen kolmas osapuoli, jolle yksittäinen oikeus tai osa siitä on myyty tai vuokrattu, käyttävät radiotaajuuksia mahdollisimman tehokkaasti ja toimivasti. Niiden on määriteltävä selkeästi nämä ehdot, mukaan lukien vaadittu käytön taso sekä mahdollisuus käydä kauppaa ja vuokrata suhteessa tähän velvollisuuteen, jotta voidaan varmistaa ehtojen toteutuminen 30 artiklan mukaisesti. Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien uusimiseen liitetyt ehdot eivät saa tuottaa ansaitsematonta hyötyä oikeuksien nykyisille haltijoille.

Radiotaajuuksien tehokkuuden maksimoimiseksi toimivaltaisen viranomaisen on jaettavien radiotaajuuksien määrästä ja tyypistä päättäessään otettava huomioon erityisesti:

a. mahdollisuus yhdistää toisiaan täydentäviä taajuuskaistoja yhteen jakomenettelyyn; ja

b. radiotaajuuslohkojen koon merkityksellisyys tai mahdollisuus yhdistää lohkoja niiden mahdollisten käyttötarkoitusten mukaan, ottaen erityisesti huomioon uusien kehittyvien viestintäjärjestelmien tarpeet.

Toimivaltaisten viranomaisten on hyvissä ajoin kuultava osapuolia, joita asia koskee, sekä annettava näille tiedot yksittäisiin käyttöä koskeviin oikeuksiin ja yleisvaltuutuksiin liitettävistä ehdoista ennen niiden asettamista. Niiden on läpinäkyvästi määritettävä ennalta ja tiedotettava osapuolille, joita asia koskee, näiden ehtojen täyttymisen arviointiperusteet.

2. Kun toimivaltaiset viranomaiset liittävät radiotaajuuksien yksittäisiin käyttöä koskeviin oikeuksiin ehtoja, ne voivat sallia passiivisen tai aktiivisen infrastruktuurin tai radiotaajuuksien yhteiskäytön ja kaupalliset verkkovierailupalvelujen käyttöoikeussopimukset, taikka infrastruktuurin yhteisen käyttöönoton radiotaajuuksien käyttöön perustuvien palvelujen ja verkkojen tarjoamiseksi erityisesti radiotaajuuksien tehokkaan ja toimivan käytön varmistamiseksi tai kattavuuden edistämiseksi. Käyttöä koskeviin oikeuksiin liitetyt ehdot eivät saa estää radiotaajuuksien yhteiskäyttöä. Tämän kohdan mukaisesti liitettyjen ehtojen toteuttaminen yrityksissä säilyy kilpailulainsäädännön piirissä.

3. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä täsmentääkseen yksityiskohtaisia sääntöjä niiden ehtojen soveltamisesta, joita jäsenvaltiot voivat liittää yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttöä koskeviin valtuutuksiin 1 ja 2 kohdan mukaisesti, lukuun ottamatta 42 artiklan mukaisia maksuja.

Liitteessä I olevan D osan mukaisen kattavuusvaatimuksen osalta täytäntöönpanotoimenpide saa koskea ainoastaan niiden perusteiden täsmentämistä, joita toimivaltaiset viranomaiset käyttävät määritellessään ja mitatessaan kattavuusvelvoitteita, ottaen huomioon samankaltaisuudet, joita on alueellisten maantieteellisten piirteiden, väestötiheyden, taloudellisen kehityksen tai verkon kehittämisen sähköisen viestinnän tiettyjä erityistyyppejä varten sekä kysynnän kehittymisen välillä. Täytäntöönpanotoimenpiteitä ei saa ulottaa erityisten kattavuusvelvoitteiden määrittelyyn.

Nämä täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän mahdollinen lausunto.

2009/140/EY 3 artiklan 3 kohta (mukautettu)

 uusi

 2 jakso käyttöä koskevat oikeudet 

48 artikla

 Radiotaajuuksien yksittäisten käyttöä koskevien oikeuksien myöntäminen

21. Jos on välttämätöntä myöntää yksittäisiä radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöä koskevia oikeuksia, jäsenvaltioiden on myönnettävä tällainen oikeus pyynnöstä kaikille yrityksille, jotka tarjoavat 312 artiklassa tarkoitettuja yleisvaltuutuksen mukaisia palveluja tai verkkoja, jollei tämän direktiivin 613 ja 754 artiklan sekä 1121 artiklan 1 kohdan c alakohdan säännöksistä ja muista tällaisten voimavarojen tehokkaan käytön  tämän  direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) mukaisesti varmistavista säännöistä muuta johdu.

2. Radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksien myöntämismenettelyjen on oltava avoimia, puolueettomia, läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia ja, radiotaajuuksien osalta, direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 945 artiklan säännösten mukaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden erityisperusteiden ja -menettelyjen soveltamista, joita jäsenvaltiot ovat määritelleet radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämiseksi radio- tai televisio-ohjelmien sisältöpalvelujen tarjoajille yleistä etua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisön  unionin  oikeuden mukaisesti.

3. Poikkeusta avoimia myöntämismenettelyjä koskevasta vaatimuksesta voidaan soveltaa tapauksissa, joissa radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien myöntäminen radio- tai televisio-ohjelmien sisältöpalvelujen tarjoajille on tarpeen jäsenvaltioiden yhteisön  unionin  oikeuden mukaisesti määrittelemän yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi. 

 uusi

4. Kun toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät hakemuksia radiotaajuuksien yksittäisten käyttöä koskevien oikeuksien saamiseksi valintamenettelyssä, niiden on käytettävä puolueettomia, läpinäkyviä, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä kelpoisuusperusteita, jotka on asetettava ennakolta ja joissa on otettava huomioon kyseisiin oikeuksiin liitetyt ehdot. Niiden on voitava pyytää hakijoilta kaikki tarvittavat tiedot arvioidakseen edellä mainituilla perusteilla hakijan kyky noudattaa ehtoja. Jos viranomainen katsoo arvioinnin perusteella, että hakijalla ei ole vaadittavaa kykyä, sen on tehtävä asiasta asianmukaisesti perusteltu päätös.

 2009/140/EY 3 artiklan 3 kohta (mukautettu)

 uusi