EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 14.10.2015

COM(2015) 497 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Kaikkien kauppa

Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa

Kaikkien kauppa

Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa

Johdanto

1.Kauppa ja investoinnit ovat kasvun ja työllisyyden vahvoja moottoreita

1.1.EU suoriutuu hyvin kaupan alalla

1.2.EU:n kauppa- ja talousohjelmalla vahvistetaan kaupasta saatavia etuja

2.Tehokas politiikka, jolla puututaan uusiin talouden realiteetteihin ja täytetään lupaukset

2.1.Vastataan globaalien arvoketjujen nousuun

2.2.Täytetään lupaukset: täytäntöönpano, noudattaminen, pienyritykset ja työntekijät

3.Avoimempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa

3.1.Työskennellään tiiviimmin yhdessä jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa

3.2.Avoimempi poliittinen päätöksentekoprosessi

4.Arvoihin perustuva kauppa- ja investointipolitiikka

4.1.Nopeampi reagointi sääntelyä ja investointeja koskeviin kansalaisten odotuksiin

4.2.Kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia ja hyvää hallintotapaa edistävä kauppaohjelma

5.Tulevaisuuteen suuntautuva neuvotteluohjelma globalisaation muokkaamiseksi

5.1.Monenvälisen kauppajärjestelmän elvyttäminen

5.2.Kahdenvälisten suhteiden vieminen eteenpäin

Päätelmät

Johdanto

Pitkittyneen ja piinallisen laman jälkeen EU:n haasteena on nyt edistää työllisyyttä, kasvua ja investointeja. Komissio on asettanut tämän poliittisten prioriteettiensa kärkeen. Kauppa on yksi niistä harvoista välineistä, joilla taloutta voidaan edistää rasittamatta valtioiden budjetteja, samoin kuin jäsenvaltioiden toteuttamat rakenneuudistukset ja EU:n investointiohjelman 1 osana toteutetut toimet.

EU:lla on otolliset mahdollisuudet hyödyntää kauppa- ja investointipolitiikkaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja tuoda etuja yrityksille, kuluttajille ja työntekijöille. EU on maailman suurin tavaroiden ja palvelujen viejä ja tuoja sekä suurin ulkomaisten suorien sijoitusten lähde ja kohde. Tämä tekee EU:sta noin 80 maan suurimman kauppakumppanin ja noin 40 maan toiseksi suurimman kauppakumppanin. EU:n olisi hyödynnettävä tätä vahvuuttaan niin, että siitä olisi etua sekä sen omille kansalaisille että maailman muiden osien, etenkin maailman köyhimpien valtioiden, kansalaisille.

Maailmantaloudessa tapahtuneet muutokset tarkoittavat myös kauppapolitiikan erilaista suunnittelua. Tämän päivän talousjärjestelmä – globaali järjestelmä, jonka ytimessä on digitaalinen järjestelmä – perustuu kansainvälisiin arvoketjuihin, joissa suunnittelu, kehittäminen ja tuotanto tapahtuvat eri vaiheissa ja monissa maissa.

Euroopan unionin kauppa- ja investointipolitiikassa on otettava nämä realiteetit paremmin huomioon ja tarkasteltava kaikkia tapoja, joilla EU:n yritykset ovat vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa. Esimerkiksi palveluilla käydään yhä enemmän kauppaa valtioiden rajojen yli, ja ne myös liittyvät tiiviisti perinteiseen valmistusteollisuuteen. Tämän seurauksena kaupankäyntiin liittyy yhä useammin ihmisten ja tiedon eikä vain tavaroiden liikkumista rajojen yli. Tämä tehostaa tapoja, joilla kauppa edistää ajatusten, taitojen ja innovaatioiden vaihtoa. EU:n kauppapolitiikalla on helpotettava tätä vaihtoa.

Toimivan kauppapolitiikan olisi lisäksi sovittava yhteen EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan ja laajemmin ulkopolitiikan kanssa samoin kuin EU:n sisäasioiden politiikan ulkoisten tavoitteiden kanssa niin, että ne vahvistavat toisiaan. Kauppapolitiikalla on merkittäviä seurauksia geopoliittiseen tilanteeseen ja päinvastoin. Lisäksi kauppapolitiikka yhdessä kehitysyhteistyön kanssa on voimakas kasvun moottori kehittyvissä maissa. EU on edelleen sitoutunut kestävään kehitykseen kauppapolitiikassaan ja edistää hiljattain sovittuja globaaleja kestävän kehityksen tavoitteita vuoteen 2030 ulottuvan kestävän kehityksen ohjelman 2 mukaisesti. Kauppapolitiikalla vahvistetaan myös EU:n sisämarkkinoita liittämällä sen säännöt globaaliin kauppajärjestelmään.

Kauppaan liittyvät keskustelut ovat kiihtyneet viime vuosina. Kansalaisista yhä useammat ovat kiinnostuneita kauppapolitiikasta, ja monet ovat huolissaan esimerkiksi sääntelysuojaan ja työllisyyteen mahdollisesti vaikuttavista seikoista.Keskusteluissa on käsitelty suurimmaksi osaksi transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP). Tässä tiedonannossa ei rajoituta pelkästään tähän aiheeseen vaan tarkastellaan Euroopan unionin kauppaohjelmaa laajemmin. Komissio on kuitenkin tehnyt TTIP-keskustelusta päätelmiä, jotka ovat merkityksellisiä EU:n laajemman kauppapolitiikan kannalta. Keskustelun perimmäisenä kysymyksenä on ollut se, kenelle EU:n kauppapolitiikka on tarkoitettu. Tässä tiedonannossa osoitetaan, että EU:n kauppapolitiikka on tarkoitettu kaikille. Sillä pyritään parantamaan kansalaisten, kuluttajien, työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien, pienten, keskisuurten ja suurten yritysten samoin kuin kehittyvien maiden köyhimpien asukkaiden olosuhteita ja puuttumaan niiden ongelmiin, jotka kokevat jäävänsä häviölle globalisaation myötä. Kauppapolitiikalla on edistettävä kasvua, työllisyyttä ja innovointia, mutta sen on myös oltava eurooppalaisen mallin periaatteiden mukainen. Sen on lyhyesti sanottuna oltava vastuullista, sillä on pystyttävä tehokkaasti tarjoamaan todellisia taloudellisia mahdollisuuksia, sen on oltava avointa ja julkisen valvonnan alaista, ja sillä on edistettävä ja puolustettava eurooppalaisia arvoja.

1.Kauppa ja investoinnit ovat kasvun ja työllisyyden vahvoja moottoreita

1.1.EU suoriutuu hyvin kaupan alalla

Kauppa ei ole koskaan ollut tärkeämpää EU:n talouden kannalta. Hiljattaisen kriisin myötä on käynyt selväksi, että kauppa voi olla vakauttava tekijä kovina aikoina. Kun EU:n kotimainen kysyntä oli heikkoa, kauppa pehmensi laman aiheuttamaa iskua kanavoimalla kysyntää kasvavista talouksista Eurooppaan. Kaupasta on tulossa vieläkin tärkeämpi kasvun lähde tulevaisuudessa. Seuraavien 10–15 vuoden aikana globaalista talouden kasvusta noin 90 prosentin odotetaan syntyvän Euroopan ulkopuolella. Talouden elpymistä on vahvistettava tiiviimmillä yhteyksillä uusiin globaalin kasvun keskuksiin.

Muualle maailmaan suuntautuvasta myynnistä on tullut yhä tärkeämpi työpaikkojen lähde eurooppalaisille. Euroopan unionin ulkopuolelle suuntautuvaan vientiin liittyy nyt yli 30 miljoonaa työpaikkaa – mikä on kaksi kolmannesta enemmän kuin 15 vuotta sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes joka seitsemäs työpaikka Euroopassa liittyy vientitoimintaan. Nämä työpaikat vaativat korkeaa ammattitaitoa ja niistä maksetaan keskimääräistä suurempaa palkkaa. Ne ovat levittäytyneet kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin ja liittyvät sekä suoraan että välillisesti EU:n ulkopuolelle suuntautuvaan vientiin. Esimerkiksi Puolassa on 200 000, Italiassa 140 000 ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 130 000 työpaikkaa, jotka liittyvät Saksasta EU:n ulkopuolelle suuntautuvaan vientiin. Ranskan vienti EU:n ulkopuolelle tukee 150 000:ta työpaikkaa Saksassa, 50 000:ta Espanjassa ja 30 000:ta Belgiassa. Tämän tuloksena kaupasta saatavat edut ovat levinneet paljon laajemmalle kuin yleensä tajutaan. 3

Viennillä tuetaan myös Euroopan pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä). Yli 600 000 pk-yritystä, jotka työllistävät yli 6 miljoonaa henkeä, vie tavaroita suoraan EU:n ulkopuolelle, ja niiden osuus EU:n viennistä on yksi kolmasosa. Kansainvälisten sitoumusten ansiosta nämä yritykset ovat kilpailukykyisempiä ja pystyvät monipuolistamaan markkinoitaan. Paljon useammat vievät palveluita tai toimivat välillisinä viejinä suurempien yritysten tavarantoimittajina. Yhä useammat haluaisivat ryhtyä harjoittamaan vientiä tulevaisuudessa, koska vienti on usein nopein tapa kasvuun ja työpaikkojen luomiseen.

Vientimahdollisuudet ovat ratkaisevan tärkeitä sektoreille, joilla on käynnissä rakenteellisia muutoksia, kuten maatalous- ja elintarvikesektoreilla. 4 Yhteisen maatalouspolitiikan asteittaisten uudistusten ansiosta sektorista on tullut aiempaa markkinasuuntautuneempi, sen kansainvälinen kilpailukyky on parantunut ja se pystyy vastaamaan uusiin markkinamahdollisuuksiin.

Tuonti on yhtä tärkeää. EU:n talouden avaaminen kaupalle ja investoinneille on tärkeä tekijä tuottavuuden kasvulle ja yksityisille investoinneille, joita molempia EU tarvitsee kipeästi. Ne tuovat ideoita ja innovointia, uutta teknologiaa ja laadukasta tutkimusta. Ne hyödyttävät kuluttajia, alentavat hintoja ja laajentavat valinnanvaraa. Alemmat kustannukset ja tuotantopanosten suurempi valikoima edistävät suoraan EU:n yritysten kilpailukykyä kotimaassa ja ulkomailla.

Yleisemmin ottaen globaalien arvoketjujen kehittyminen korostaa tuonnin ja viennin keskinäistä riippuvuutta. On yleisesti tunnustettua, että tuotanto EU:ssa riippuu energian ja raaka-aineiden tuonnista. Usein kuitenkin unohdetaan, että sama koskee osia, komponentteja ja tuotantohyödykkeitä, kuten koneita. Yhdessä näiden tuotteiden osuus EU:n tuonnista on 80 prosenttia. Ne ovat keskeisen tärkeitä talouden toiminnan ja EU:n yritysten kilpailukyvyn kannalta. Tuonnin osuus EU:n viennistä on kasvanut yli puolella vuodesta 1995 lähtien.

Investoinnit ovat olennaisen tärkeitä. Ulkomaille tehtävät sijoitukset auttavat eurooppalaisia yrityksiä parantamaan kilpailukykyään. EU:hun suuntautuvat sijoitukset puolestaan työllistävät 7,3 miljoonaa henkeä EU:ssa. Investoinnit molempiin suuntiin ovat keskeinen osa infrastruktuuria, joka yhdistää Euroopan talouden globaaleihin arvoketjuihin. EU:n ”Euroopan investointiohjelmalla” pyritään edistämään investointeja, jotka vuonna 2014 olivat 15 prosenttia alle kriisiä edeltäneiden tasojen. Keskeisenä vaatimuksena on hyödyntää järkevämmin uusia ja nykyisiä finanssialan resursseja. Tässä prosessissa keskeinen asema on kansainvälisillä kumppaneilla. Ulkomaisia suoria sijoituksia koskevalla EU:n politiikalla pitäisi tukea tätä Eurooppa 2020 -strategian 5 tavoitteiden ja prioriteettien mukaisesti.

EU:n yritykset ovat erittäin kilpailukykyisiä globaalisti. Sen vuoksi EU:lla on oiva tilaisuus saada etua kasvaneesta kansainvälisestä sitoutumisesta. Vuosituhannen alusta lähtien eurooppalaisten tavaroiden vienti on lähes kolminkertaistunut ja kasvanut noin 1,5 biljoonalla eurolla. EU:n osuus maailman tavaraviennistä on yli 15 prosenttia, ja se on laskenut vain hieman – niukasti yli 16 prosentista – vuosituhannen vaihteen jälkeen. Tätä on tarkasteltava ottaen huomioon Kiinan nousu; sen osuus maailman tavaraviennistä kasvoi 5 prosentista yli 15 prosenttiin samalla kaudella. Tähän nähden EU:n suoriutuminen on poikkeuksellista. Se on myös suoriutunut paremmin kuin vastaavat talousalueet. Yhdysvalloissa viennin osuus pieneni neljä kertaa enemmän kuin Euroopassa suhteellisesti tarkasteltuna, minkä seurauksena sen osuus globaalista tavaraviennistä jäi 11 prosenttiin verrattuna vuoden 2000 tasoon 16 prosenttiin, joka oli sama kuin EU:ssa. Sama tapahtui Japanissa, jonka osuus globaaleilla tavaravientimarkkinoilla puolittui 10 prosentista 4,5 prosenttiin.

1.2.EU:n kauppa- ja talousohjelmalla vahvistetaan kaupasta saatavia etuja

Vahvistaakseen EU:n kapasiteettia hyödyntää kaupasta ja investoinneista saatavia etuja komissio on laatinut kunnianhimoisen kahdenvälisen ohjelman, jolla täydennetään EU:n sitoumusta Maailman kauppajärjestössä (WTO). EU on tehnyt tai on neuvottelemassa kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia kaikilla mantereilla sijaitsevien yhteistyökumppaneiden kanssa. 6 Voimassa olevat vapaakauppasopimukset kattoivat kymmenen vuotta sitten alle neljänneksen EU:n kaupasta mutta nyt yli kolmanneksen. Osuus voi nousta kahteen kolmasosaan, jos kaikki käynnissä olevat neuvottelut saadaan päätökseen. Tämä on ehdottomasti maailman kunnianhimoisin kauppapoliittinen ohjelma tällä hetkellä.

EU:n ja Etelä-Korean vapaakauppasopimus on erinomainen esimerkki tällaisista uuden sukupolven sopimuksista, joita EU voi neuvotella, ja konkreettisista tuloksista, joita tällaisilla sopimuksilla saadaan aikaan. Se on kunnianhimoisin kauppasopimus, jonka EU on koskaan pannut täytäntöön. Sillä poistetaan viiden vuoden aikana lähes 99 prosenttia tulleista molemmin puolin ja puututaan myös tullien ulkopuolisiin esteisiin. Se menee Yhdysvaltojen ja Korean vapaakauppasopimusta pidemmälle. Neljän vuoden aikana EU:n tavaravienti kasvoi 55 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että uutta vientiä syntyi 4,7 miljardin euron edestä kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Autojen vienti on yli kolminkertaistunut. EU:n pitkään jatkunut kauppavaje on nyt kääntynyt ylijäämäksi. EU:n osuus Etelä-Korean tuonnista kasvoi 9 prosentista 13 prosenttiin, kun taas Yhdysvaltojen osuus pysyi vakaana ja Japanin pieneni 2 prosenttia.

Kauppapolitiikasta on kuitenkin apua vain, jos sen tukena ovat kotimarkkinoiden uudistukset. Rakenneuudistukset, byrokratian vähentäminen, rahoituksen helpompi saanti ja suuremmat investoinnit infrastruktuuriin, ammattitaitoon sekä tutkimus- ja kehitystyöhön ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan vahvistaa entisestään unionin kapasiteettia hyödyntää avoimia markkinoita. EU:n investointiohjelmassa tuodaan yhteen nämä uudistukset EU:n tasolla ja parannetaan EU:n yritysten, etenkin pk-yritysten, kilpailukykyä entisestään. Hiljattaiset kokemukset ovat osoittaneet, että myös jäsenvaltioiden toteuttamista rakenneuudistuksista saadaan hyötyä kauppatuloksen parantuessa. Talouspolitiikan EU-ohjausjakso on näin ollen tärkeä väline, jolla maksimoidaan kauppa- ja sisäpolitiikan yhteisvaikutukset.

2.Tehokas politiikka, jolla puututaan uusiin talouden realiteetteihin ja täytetään lupaukset

2.1.Vastataan globaalien arvoketjujen nousuun

Globaalit arvoketjut tarkoittavat sitä, että kauppapolitiikkaa ei voida enää tarkastella kapeasta merkantilistisesta näkökulmasta. Tuontikustannusten kohoaminen vähentää yritysten kykyä myydä globaaleilla markkinoilla. Keskinäisiä riippuvuussuhteita on ymmärrettävä paremmin. Protektionistisiin toimenpiteisiin turvautumisesta ei saada mitään etuja edes nykyisessä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa.

EU:n kauppapolitiikalla on lujitettava Euroopan asemaa globaaleissa hankintaketjuissa. Sillä on tuettava kaikkea taloudellista toimintaa, jonka kautta eurooppalaiset luovat ja myyvät arvoa. Tähän sisältyy komponenttien ja lopputuotteiden valmistus, joka on keskeisen tärkeää. 7 Siihen sisältyvät myös palvelut sekä tutkimus-, suunnittelu-, markkinointi-, kokoonpano-, jakelu- ja huoltotoiminta.

EU:n kauppapolitiikka on jo mukautunut näihin realiteetteihin ja on laajentunut perinteisiä tariffikeskusteluja edemmäs. Siinä omaksutaan holistinen lähestymistapa ja katetaan tärkeitä kysymyksiä, kuten julkiset hankinnat, kilpailu ja tuet tai terveys- ja kasvinsuojelutoimiin liittyvät esteet. Nämä ovat edelleen keskeisellä sijalla. Esimerkiksi julkisiin hankintoihin käytettyjen menojen osuus on 15–20 prosenttia BKT:sta maailmanlaajuisesti. Infrastruktuuri-investoinnit ja muut julkiset hankinnat nopeasti kehittyvissä ja kehittyneissä talouksissa ovat todennäköisesti merkittäviä talouskasvun moottoreita tulevina vuosina. Vaikka EU on asteittain integroinut ja avannut markkinoitaan, EU:n yritykset kohtaavat silti edelleen syrjintää ja rajoituksia ulkomailla. Sen vuoksi on keskeisen tärkeää varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset markkinoille pääsyn suhteen, ja tähän päästään osittain vapaakauppasopimuksilla ja neuvotteluilla, jotka koskevat uusien maiden liittymistä WTO:n julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen (GPA).

Kauppapolitiikassa on kuitenkin puututtava monenlaisiin ongelmiin, jos halutaan, että EU varmistaa paikkansa globaaleissa arvoketjuissa. Tämä edellyttää sitä, että edistetään palvelukauppaa, helpotetaan digitaalista kauppaa, tuetaan ammattitaitoisten työntekijöiden liikkuvuutta, puututaan sääntelyn hajanaisuuteen, varmistetaan raaka-aineiden saatavuus, suojataan innovointia ja varmistetaan tullin sujuva hallinnointi. Eri talouspolitiikan alojen yhdennetyllä strategialla on myös varmistettava hankintaketjujen vastuullinen hallinto (ks. 4.1.1 ja 4.2.3) ja puututtava yritysten aggressiivisiin voitonsiirto- ja veronkiertostrategioihin, joissa hyödynnetään arvoketjujen pirstaleisuutta. Komissio käsittelee tätä erilaisilla poliittisilla välineillä. Kauppasopimuksilla tuetaan toimia, joilla edistetään kansainvälisiä avoimuutta ja hyvää hallintotapaa koskevia standardeja.

2.1.1.Edistetään palvelukauppaa

Palvelujen osuus EU:n BKT:stä ja työllisyydestä on noin 70 prosenttia, ja ne ovat yhä tärkeämpi osa kansainvälistä kauppaa. Aiemmin useimpia palveluja pystyttiin tarjoamaan vain paikallisesti. Teknologia on muuttanut tämän, ja EU:n palveluvienti on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa niin, että sen arvo vuonna 2014 oli 728 miljardia euroa. Itse palvelujen kaupan lisäksi valmistusteollisuuden yritykset ostavat, tuottavat ja myyvät nyt yhä enenevässä määrin palveluja, joiden ansiosta ne voivat myydä tuotteitaan. Tämä palvelujen sisällyttäminen valmistusprosessiin on laajentunut merkittävästi viime vuosina. Palvelujen osuus on nyt lähes 40 prosenttia Euroopasta vietyjen tavaroiden arvosta. Noin kolmannes teollisuustuotteiden viennin luomista työpaikoista on itse asiassa yrityksissä, jotka tarjoavat liitännäispalveluja, kuten kuljetus- ja logistiikkapalveluja. Koneiden, tuuliturbiinien tai lääkinnällisten laitteiden kaltaisten monimutkaisten laitteistojen myynnissä osana pakettia tulevat esimerkiksi asennus-, tuki-, koulutus- ja huoltopalvelut. Lisäksi tarvitaan monia muita yritys-, vakuutus-, televiestintä- ja kuljetuspalveluja.

Valmistusteollisuuteen sisällytettyjen palvelujen lisääntyminen edellyttää palvelujen kaupan vapauttamista edelleen sekä EU:ssa että muualla maailmassa. On yhä tärkeämpää parantaa valmistusteollisuuden ja palvelujen markkinoillepääsyä toistensa yhteydessä. Tämä tarkoittaa sitä, että siirrytään pois perinteisestä ajattelumallista, josta hyvänä esimerkkinä on se, että tavaroiden ja palvelujen vapauttamista koskevia sitoumuksia käsitellään tällä hetkellä erikseen kauppaneuvotteluissa. Esimerkiksi palveluja tarjoavien ihmisten liikkuvuus voi tukea tavaroiden ja palvelujen myyntiä, ja digitaalisen kaupan ja tietovirtojen helpottaminen tukee sekä tavaroita että palveluja tarjoavia yrityksiä.

Palvelujen kaupan helpottaminen edellyttää myös avoimuutta ulkomaisiin suoriin sijoituksiin nähden. Yli 60 prosenttia EU:n suorista investoinneista ulkomaille liittyy palvelujen kauppaan. Palvelujen kansainvälinen kauppa edellyttää sitä, että yritykset sijoittautuvat ulkomaisille markkinoille tarjotakseen palveluja uusille paikallisille asiakkaille. WTO:n arvioiden mukaan palveluista kaksi kolmasosaa tarjotaan sijoittautumisen kautta. Eri puolille maailmaa investoiminen antaa palveluyrityksille mahdollisuuden tarjota globaaleja ratkaisuja kotimaan asiakkaille ja tukee EU:n valmistusteollisuuden ja palveluyritysten yhteyksiä globaaleihin arvoketjuihin. Kansainvälisiä investointeja koskevat EU:n neuvottelut samoin kuin Euroopan investointiohjelman kansainvälinen ulottuvuus helpottavat näiden siteiden solmimista.

EU on yksi WTO:n 25 jäsenestä, joka käy neuvotteluja kunnianhimoisesta useammankeskisestä palvelukauppasopimuksesta (TiSA). Yhdessä näiden maiden osuus palvelujen maailmankaupasta on 70 prosenttia, ja TiSA voi toimia ensimmäisenä askeleena sille, että kaikki WTO:n jäsenet etenevät palvelukaupan vapauttamisen ja sääntöjen alalla niin, että niissä saavutetaan sama taso kuin tavarakaupan vapauttamisen ja sääntöjen alalla. Lisäksi ympäristöhyödykkeitä koskevasta sopimuksesta (EGA) käytävissä neuvotteluissa pitäisi käsitellä palveluita, jotka ovat tarpeen, jotta näitä hyödykkeitä voidaan myydä valtioiden rajojen yli. EU on myös ehdottanut, että WTO:n Dohan kehitysohjelmassa pitäisi keskittyä palveluihin, jotka tehostavat tavarakauppaa.

Samalla EU:n kanta julkisiin palveluihin on selvä. EU:n kauppasopimuksissa ei estetä eikä tulla estämään valtioita millään tasolla tarjoamasta, tukemasta tai sääntelemästä palveluita vesihuollon, koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen kaltaisilla aloilla, eikä estetä poliittisia muutoksia, jotka koskevat näiden palvelujen rahoittamista tai järjestämistä. Kauppasopimuksissa ei edellytetä valtioita yksityistämään mitään palveluja eikä estetä niitä laajentamasta niiden palvelujen valikoimaa, jota ne tarjoavat kansalaisille.

2.1.2.Helpotetaan digitaalista kauppaa

Digitaalinen vallankumous pyyhkii tieltään maantieteellisiä ja etäisyyksiin liittyviä esteitä, ja sillä on valtava vaikutus talouksiin ja yhteiskuntiin kaikkialla maailmassa. Kaupan kannalta tämä tarkoittaa uusia mahdollisuuksia, myös EU:n pk-yrityksille ja kuluttajille, globaalien digitaalisten markkinoiden ansiosta, joiden arvioidaan nyt olevan yli 12 biljoonan euron arvoiset. 8  Valtioiden rajat ylittävässä kaupassa sääntöjen noudattamisesta aiheutuu yleensä pienemmille yrityksille enemmän kustannuksia kuin suuremmille yrityksille, mutta digitaalisen kaupan ansiosta pienetkin verkkoyritykset voivat hankkia asiakkaita kaikkialta maailmasta. Maailman suurimpana palvelujen viejänä EU:lla on oiva tilaisuus hyötyä tästä.

Digitaalinen vallankumous on myös herättänyt uusia kysymyksiä, jotka liittyvät kuluttajien ja heidän henkilötietojensa suojeluun EU:ssa ja kansainvälisesti. Komissio on sitoutunut varmistamaan, että EU:n kansalaisten yksityisyyden ja henkilötietojen suojaan liittyvien perusoikeuksien noudattaminen taataan tietosuojaa koskevilla vankoilla lainsäädäntöpuitteilla 9 . Henkilötietojen käsittelyä koskevista säännöistä ei neuvotella kauppasopimusten puitteissa eivätkä sopimukset vaikuta näihin sääntöihin.

Digitaalinen talous tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että on puututtava uudentyyppisiin kaupan esteisiin. Jotkin niistä vaikuttavat yrityksiin, jotka ovat erityisesti keskittyneet digitaalisten kanavien kautta käytävään kauppaan. Jotkin toiset taas vaikuttavat laajemminkin yrityksiin. Tietojen (mukaan luettuna taloudellisten, rahoituksellisten, tilastollisten ja tieteellisten tietojen) keruusta, tallentamisesta, käsittelystä ja siirrosta sekä digitalisoinnista on tullut olennainen osa modernia liiketoimintamallia, myös teollisuusyrityksissä. Ne ovat itse asiassa keskeisiä globaalien arvoketjujen kehittymiselle. Tämän seurauksena tietojen vapaasta liikkuvuudesta rajojen yli on tullut yhä tärkeämpää Euroopan yleisen kilpailukyvyn kannalta. Sääntely-yhteistyö, vastavuoroinen tunnustaminen ja standardien yhdenmukaistaminen ovat parhaita välineitä, jolla voidaan puuttua digitaalitalouden haasteisiin.

Digitaalisia sisämarkkinoita koskevassa strategiassa 10 käsitellään monia näistä kysymyksistä EU:n sisällä. Eurooppalaiset yritykset kohtaavat kuitenkin edelleen eri puolilla maailmaa merkittäviä esteitä, kuten läpinäkymättömiä sääntöjä, valtion puuttumista asioihin ja perusteettomia tietojen säilyttämiseen ja tallentamiseen liittyviä vaatimuksia. Tietoturva on keskeisen tärkeä kaikille tietoja käsitteleville yrityksille. Myös digitaaliset infrastruktuurit sekä salausstandardit ja yhteiset standardit ovat tärkeitä globaaleissa arvoketjuissa ja kuuluvat sen vuoksi kauppapolitiikan piiriin. Lisäksi joillakin digitaalisia sisämarkkinoita koskevan strategian keskeisillä toimilla, kuten eurooppalaisella pilvipalvelualoitteella ja tekijänoikeusuudistuksella, on kansainvälinen ulottuvuus, jota voitaisiin käsitellä kauppasopimuksissa.

EU:n tavoitteena pitäisi olla sellaisten globaalien tasapuolisten toimintaedellytysten luominen, jotka eivät ole syrjiviä ja joissa ei esiinny perusteettomia tietojen säilyttämiseen liittyviä vaatimuksia. Euroopan olisi edistettävä tätä tavoitetta kahden-, monen- ja useanvälisillä foorumeilla.

2.1.3.Tuetaan liikkuvuutta ja käsitellään muuttoliikettä

Ammattitaitoisten työntekijöiden tilapäisestä liikkuvuudesta on tullut kansainvälisten liiketoimien hoitamisen kannalta keskeisen tärkeää kaikille sektoreille. Se helpottaa vientiä ja tarjoaa tapoja paikata osaamisvajeita. Liikkuvuuden rajoitukset ovat yleisiä kansainvälisesti, ja ne voivat haitata kauppa- ja investointisopimusten täysimittaista hyödyntämistä. Ammattitaitoisten työntekijöiden liikkuvuus ei heikennä sosiaali- ja työlainsäädäntöä.

Etenkin palveluntarjoajien tilapäisen liikkuvuuden taloudellinen potentiaali tuodaan esiin Euroopan muuttoliikeagendassa 11 . Siinä peräänkuulutetaan myös synergiaetujen parempaa hyödyntämistä eri politiikanalojen välillä, jotta voidaan kannustaa kolmansia maita yhteistyöhön muuttoliikkeeseen ja pakolaisiin liittyvissä kysymyksissä. 12 Kauppapolitiikassa olisi otettava huomioon laittomien muuttajien palauttamiseen ja takaisinottoon liittyvät poliittiset puitteet.

2.1.4.Vahvistetaan kansainvälistä sääntely-yhteistyötä

Tuotteisiin ja palveluihin sovellettavat vaatimukset vaihtelevat suuresti eri puolilla maailmaa, toisinaan kulttuurierojen ja yhteiskunnan valintojen vuoksi mutta usein pelkästään siksi, että sääntelyä on kehitetty eristyksissä. Tällaisesta sääntelyn hajanaisuudesta aiheutuu merkittäviä lisäkustannuksia tuottajille, joiden on muutettava tuotteitaan ja/tai käytävä läpi päällekkäisiä vaatimustenmukaisuusarviointeja ilman, että turvallisuus lisääntyisi tai että siitä olisi muuta yleistä hyötyä. Joissakin tapauksissa kyseessä on silkka piiloprotektionismi. Tällaiset kustannukset ovat erityisen merkittäviä pk-yrityksille ja voivat muodostaa ylitsepääsemättömän esteen niiden markkinoillepääsylle.

Ongelmia on toki helpompi ratkoa kahdenvälisissä neuvotteluissa, mutta alueellisilla ja globaaleilla ratkaisuilla on suurempi vaikutus. Kansainvälisen sääntely-yhteistyön vahvistaminen helpottaa kaupan edistämistä, kohottaa globaaleja standardeja, tehostaa sääntelyä ja auttaa sääntelijöitä hyödyntämään paremmin rajallisia resursseja. Se on tehtävä niin, ettei rajoiteta valtioiden oikeutta toimia oikeutettujen poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi (ks. 4.1.1). Strategisten kauppakumppaneiden, kuten Yhdysvaltojen ja Japanin, kanssa saavutettu edistys antaa uutta pontta toimille eri elimissä, kuten YK:n Euroopan talouskomissiossa (UNECE) moottoriajoneuvojen osalta, kansainvälisessä yhdenmukaistamiskonferenssissa lääkkeiden osalta tai terveys- ja kasvinsuojelutoimiin liittyvissä kansainvälisissä standardointilaitoksissa kuten Codex Alimentarius -komissiossa elintarvikkeiden osalta. Tärkeässä asemassa ovat myös kansainväliset standardointijärjestöt (ISO, IEC, ITU). WTO voisi vahvistaa rooliaan hyvien sääntelykäytäntöjen edistämisessä.

2.1.5.Varmistetaan tullin tehokas hallinnointi

Tavaroiden liikkuvuuden tehokas hallinnointi kansainvälisten hankintaketjujen läpi on ratkaisevan tärkeää. Sillä varmistetaan, että helpotetaan kauppaa, suojataan EU:n ja sen jäsenvaltioiden rahoituksellisia ja taloudellisia etuja ja noudatetaan kauppaa koskevia säädöksiä. Virastojen EU:ssa ja muualla maailmassa on hallittava ja minimoitava monenlaisia globaalista kaupasta aiheutuvia riskejä. Tässä tarvitaan riskeihin liittyvien tietojen tehokkaampaa vaihtoa (ottaen asianmukaisesti huomioon henkilötietojen ja liikesalaisuuksien suoja), tulli- ja muiden viranomaisten välistä koordinointia ja tiiviimpää kansainvälistä yhteistyötä. Kaupan helpottamista koskevien WTO:n sääntöjen ja kahdenvälisten sopimusten täytäntöönpano ja niiden sisällyttäminen tuleviin vapaakauppasopimuksiin ovat yhä tärkeämpiä kauppapolitiikan ulottuvuuksia.

2.1.6.Varmistetaan energian ja raaka-aineiden saatavuus

Kun otetaan huomioon EU:n riippuvuus tuoduista resursseista, energian ja raaka-aineiden saatavuus on ratkaisevan tärkeää EU:n kilpailukyvyn kannalta. Kauppasopimuksilla voidaan parantaa saatavuutta asettamalla syrjimättömyyttä ja kauttakulkua koskevia sääntöjä, torjumalla kotimaisuusastetta koskevia vaatimuksia, kannustamalla energiatehokkuuteen ja uusiutuvilla energialähteillä käytävään kauppaan sekä varmistamalla, että valtio-omisteiset yritykset kilpailevat muiden yritysten kanssa tasapuolisesti markkinaperiaatteiden mukaisesti. Tällaisissa toimissa on noudatettava täysimääräisesti kunkin maan itsemääräämisoikeutta omien luonnonvarojensa suhteen eikä saa estää toimia, joilla suojellaan ympäristöä, mukaan luettuna ilmastonmuutoksen torjunta.

2.1.7.Suojataan innovointia

Luovuus, tutkimus ja suunnittelu ovat olennaisen tärkeitä arvoketjutaloudessa. Niiden osuus EU:n työllisyydestä on kolmannes ja EU:n viennistä 90 prosenttia. 17 Ne ovat kuitenkin erityisen haavoittuvia teollis- ja tekijänoikeuksien heikon suojan ja täytäntöönpanon valvonnan suhteen muilla lainkäyttöalueilla, ja niihin kohdistuu toisinaan teknologian pakkosiirtoja. Erityisen haavoittuvia ovat pk-yritykset. EU:n kauppapolitiikalla on tuettava innovatiivisia ja korkealaatuisia tuotteita suojaamalla kaikkia teollis- ja tekijänoikeuksia, mukaan luettuna patentit, tavaramerkit, tekijänoikeudet, mallit ja maantieteelliset merkinnät, samoin kuin liikesalaisuuksia. Tässä ei ole kyse pelkästään sääntöjen ja menettelyjen määrittelystä vaan myös niiden täytäntöönpanon takaamisesta.

2.2.Täytetään lupaukset: täytäntöönpano, noudattaminen, pienyritykset ja työntekijät

2.2.1.Parannetaan täytäntöönpanoa

EU:lla on eniten maailmassa erilaisia vapaakauppasopimuksia, ja nyt haasteena on varmistaa, että ne saavat aikaan toivotun vaikutuksen kaikkien kannalta. Esimerkiksi EU:n ja Etelä-Korean vapaakauppasopimuksen erinomaisista tuloksista huolimatta yritykset eivät hyödynnä täysimääräisesti sopimuksen tarjoamia alennettuja tariffeja. Sopimuksen ensimmäisen täytäntöönpanovuoden aikana EU:n viennistä vain 40 prosentissa hyödynnettiin vapaakauppasopimuksen luomia mahdollisuuksia ja 60 prosenttiin sovellettiin edelleen tarpeettomia tulleja. Etuuksien tehokas käyttö on nyt parantunut niin, että se kattaa kaksi kolmasosaa EU:n viennistä, mutta suuret erot käyttöasteessa jäsenvaltioiden välillä (Kypros, Latvia ja Itävalta 80 % ja Viro, Malta ja Bulgaria enintään 40 %) ja suuremmat käyttöasteet Etelä-Korean yrityksissä (80 %) vaikuttavat osoittavan, että tämän ja EU:n muiden kauppasopimusten täytäntöönpanon tehostamiseksi voitaisiin vielä toteuttaa toimia.

Täytäntöönpanon parantaminen on komission, jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin ja sidosryhmien yhteisellä vastuulla. Komission olisi puututtava esimerkiksi monimutkaisiin alkuperäsääntöihin ja tullimenettelyihin samoin kuin riittämättömiin tietoihin ja tukeen. Jäsenvaltioilla on ratkaisevan tärkeä asema EU:n tullijärjestelmän hallinnossa ja täytäntöönpanossa sekä kaupan ja investointien edistämisessä. Euroopan parlamentin rooli on erityisen tärkeä kauppasopimuksiin sisältyvien kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanossa (ks. 4.2.2).

2.2.2.Vahvistetaan EU:n oikeuksien täytäntöönpanon valvontaa

EU:n on varmistettava, että sen kumppanit noudattavat sääntöjä ja sitoumuksiaan. Tämä on välttämätöntä niin taloudelliselta kuin poliittiseltakin kannalta. Perustana tälle on komission ja jäsenvaltioiden harjoittama jatkuva seuranta ja yhteistyö kumppaneiden kanssa. Jos diplomaattiset keinot eivät toimi, EU kääntyy epäröimättä WTO:n riitojenratkaisumenettelyn puoleen. EU on yksi aktiivisimmista ja menestyneimmistä WTO:n riitojenratkaisumenettelyn käyttäjistä, ja se asettaa etusijalle tapaukset, joilla on vankka oikeudellinen perusta, taloudellista merkitystä ja systeemistä vaikutusta. 20

Kauppasopimusten potentiaalisten etujen on oltava kaikkien EU:n jäsenvaltioiden saatavilla. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä komission, jäsenvaltioiden ja EU:n tuotannonalojen välillä, jotta voidaan puuttua esimerkiksi toistuviin markkinoillepääsyä koskeviin hakemuksiin, joiden tulokset saattavat erota toisistaan ja aiheuttaa tarpeettomia viiveitä ja kustannuksia. Tämä koskee erityisesti maatalous- ja elintarvikesektoria, jolla EU on maailman suurin viejä muttei ehkä hyödynnä täysimääräisesti tätä potentiaalia tällaisten esteiden vuoksi. EU:n tunnustaminen yhdeksi yksiköksi maatalous- ja elintarvikesektorilla on keskeisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että kaikkea vientiä EU:n 28 jäsenvaltiosta kohdellaan yhtäläisesti. Samaan aikaan EU:ssa on pohdittava, miten voidaan tarjota kauppakumppaneille niiden haluamat takeet ongelmaan puuttumiseksi.

EU:ssa on myös otettava tiukka kanta hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi polkumyynnin ja tukien vastaisilla toimenpiteillä. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan pitää yllä EU:n sitoutuminen avoimiin markkinoihin. EU on yksi kaupan suojavälineiden suurimmista käyttäjistä maailmanlaajuisesti. Se varmistaa, että menettelyjä noudatetaan tinkimättä, ja ottaa huomioon koko unionin edun.

2.2.3.Kiinnitetään enemmän huomiota pienyrityksiin

Uusille markkinoille siirtymisestä aiheutuvat kustannukset kohdistuvat raskaammin pk-yrityksiin kuin suurempiin yrityksiin. Sijoittautumisesta, vaatimustenmukaisuuden arvioinnista, tuotteiden luvista ja ammattipätevyyden tunnustamisesta saattaa aiheutua samat nimelliset kustannukset. Niillä on kuitenkin suurempi vaikutus pk-yrityksiin, joilla on vähemmän resursseja kansainvälistymiseen, uusien markkinoiden hankkimiseen, kaupan ja investointien esteiden poistamiseen ja sääntelyn noudattamiseen. Tämän vuoksi kauppasopimuksilla tehtävän esteiden poistamisen ja sääntelyn yhdenmukaistamisen pitäisi hyödyttää erityisesti pk-yrityksiä.

Sama vinoutuminen pätee markkinoillepääsymahdollisuuksia koskevien tietojen saantiin. Suurilla yrityksillä on ehkä varaa sääntelyvaatimuksia käsittelevään oikeudelliseen ja taloudelliseen neuvontaan, mutta pk-yrityksille tämä on vaikeampaa. Vapaakauppasopimuksista voi olla apua esimerkiksi niin, että perustetaan viranomaisten verkkosivustoja, jotka toimivat yhden palvelupisteen periaatteella ja tarjoavat kaikki tiedot tuotteita koskevista vaatimuksista.

2.2.4.Otetaan käyttöön tehokkaampia välineitä, jolla autetaan työntekijöitä mukautumaan muutoksiin

Kuten on todettu, kauppa on merkittävä työllisyyden lähde Euroopassa ja lähes joka seitsemäs työpaikka EU:ssa liittyy vientiin. Kauppaan liittyy myös rakenteellisia muutoksia, jotka auttavat valmistelemaan taloutta tulevaisuuden työpaikkojen luomista varten. Muutokseen voi kuitenkin liittyä tilapäisiä negatiivisia vaikutuksia, jotka kohdistuvat joihinkin alueisiin ja työntekijöihin, jos uusi kilpailu osoittautuu liian intensiiviseksi joillekin yrityksille. Komissio ottaa nämä realiteetit huomioon kauppaneuvotteluissa niin, että varmistetaan riittävä siirtymäkausi, jätetään jotkin sektorit ulkopuolelle tai käytetään tariffikiintiöitä ja suojalausekkeita. Kun uusia kauppasopimuksia pannaan täytäntöön, negatiiviset vaikutukset ovat tämän tuloksena yleensä vähäisiä, kuten EU:n ja Etelä-Korean vapaakauppasopimus osoitti. Ennen sopimuksen voimaantuloa esitetyistä varaumista huolimatta se ei johtanut tuonnin jyrkkään kasvuun eikä EU:n tuotannonalan vahingoittumiseen eikä myöskään ollut tarvetta ottaa käyttöön sopimuksessa määrättyä valvontamekanismia tai käynnistää suojatoimenpidetutkimusta.

Tämänkaltainen muutos ei kuitenkaan ole pieni sellaisten ihmisten kannalta, joihin se vaikuttaa suoraan. Kyseessä on vakava henkilökohtainen haaste. Uuden työpaikan löytäminen tarkoittaa usein uusien taitojen oppimista, uusiin työskentelytapoihin mukautumista tai ehkä toiselle alueelle tai toiseen jäsenvaltioon muuttamista, jotta voi hyödyntää työllistymismahdollisuuksia. Mikään näistä ei ole yksinkertaista. Sen vuoksi ihmiset tarvitsevat aikaa ja tukea voidakseen ennakoida muutoksia ja mukautua niihin.

Muutoksen aktiivinen hallinta on sen vuoksi olennaisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että globalisaation edut jakautuvat oikeudenmukaisesti ja että negatiivisia vaikutuksia lievennetään. Markkinoiden avaamisen sosiaalisiin seurauksiin on puututtava.

On EU:n ja jäsenvaltioiden vastuulla varmistaa, että aktiivisella työmarkkinapolitiikalla annetaan työpaikkansa menettäneille mahdollisuus löytää uusi työpaikka nopeasti joko kilpailukykyisemmistä yrityksistä samalla sektorilla tai täysin uudessa ammatissa. Komissio toteuttaa työllisyys- ja kasvustrategiaa, jolla pyritään helpottamaan uusien ja kestävien työpaikkojen luomista EU:ssa. Koulutuspolitiikka on tässä yksi keskeisistä tekijöistä, ja sillä on tuettava jatkuvaa taitojen kehittämistä, jotta työntekijät ovat valmiita tulevaisuuden työpaikkoihin. EU:n rakenne- ja investointirahastot tukevat tätä tavoitetta.

Myös Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) tarjotaan tukea yhteisöille, joihin kohdistuu kertaluonteisia, selvästi määriteltyjä työpaikkojen menetyksiä, kuten tuotantolaitoksen sulkeminen EU:ssa kansainvälisen kilpailun tai ulkoistamisen vuoksi. EGR:n mahdollisia toimia varten varattuja varoja ei ole vielä tähän mennessä käytetty täysimääräisesti minään vuonna. Loput varatuista varoista voitaisiin käyttää hyödyllisesti, jos maksuperusteita laajennettaisiin.

3.Avoimempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa

Kauppapolitiikasta on käyty nyt keskustelua enemmän kuin koskaan viime vuosina, ja monet ovat kysyneet, onko sen tarkoituksena tukea laajoja eurooppalaisia etuja ja periaatteita vaiko vain kapeasti suurten yritysten tavoitteita. Sääntelykysymyksiin keskittyminen hiljattaisissa neuvotteluissa, etenkin TTIP-neuvotteluissa, on tulkittu joillakin tahoilla EU:n sosiaaliseen ja sääntelymalliin kohdistuvaksi uhkaksi. Lisäksi EU sai investointisuojaan ja riitojenratkaisuun liittyvää vastuuta Lissabonin sopimuksella, ja tämä on herättänyt kiihkeää keskustelua siitä, heikentävätkö jäsenvaltioissa tähän mennessä tällaisen suojan takaamiseksi kehitetyt mekanismit EU:n ja sen jäsenvaltioiden oikeutta sääntelyyn. Kolmas näkökohta kaupasta käytävässä julkisessa keskustelussa on se, että kuluttajilla on aiempaa enemmän tietoa ja he ovat huolissaan tuotantopaikkojen sosiaalisista ja ympäristöolosuhteista eri puolilla maailmaa samoin kuin ihmisoikeuksien noudattamisesta. Vapaakauppasopimusten vaikutuksia muihin kuin kumppanimaihin, etenkin vähiten kehittyneisiin maihin, tutkitaan yhä tarkemmin.

Komissio ottaa nämä seikat vakavasti. Poliittisen päätöksenteon on oltava läpinäkyvää, ja keskustelun on perustuttava tosiseikkoihin. Poliittisessa päätöksenteossa on otettava huomioon EU:n sosiaalisessa mallissa ihmisiä huolestuttavat seikat. Komission on harjoitettava politiikkaa, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa, edistää eurooppalaisia ja universaaleja standardeja ja arvoja puhtaasti taloudellisten etujen ohella ja painottaa enemmän kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia, kuluttajansuojaa, veronkierron torjumista ja vastuullista ja reilua kauppaa.

3.1.Työskennellään tiiviimmin yhdessä jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa    

Lainsäädäntövallan käyttäjänä yhdessä neuvoston kanssa myös Euroopan parlamentilla on keskeinen rooli kauppapolitiikan demokraattisen valvonnan ja sitä koskevan vastuuvelvollisuuden varmistamisessa. Parlamentti ja komissio ovat tehostaneet vuorovaikutustaan niin, että varmistetaan parlamentin tiivis osallistuminen neuvottelujen kaikkiin vaiheisiin.

Komissio myös vauhdittaa toimiaan, joilla edistetään tietoon perustuvaa keskustelua jäsenvaltioissa ja perusteellisempaa vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa. Tämä tarjoaa tilaisuuden lisätä ihmisten tietoisuutta käynnissä olevista ja suunnitelluista kauppa- ja investointineuvotteluista ja saada palautetta asiaan liittyviltä sidosryhmiltä.

Parempaa sääntelyä koskevan agendan 21 periaatteiden mukaisesti kaikille merkittäville aloitteille kauppapolitiikan alalla tehdään vaikutusten arviointi. Tärkeistä kauppasopimuksista käytävien neuvottelujen aikana komissio tekee kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin, jossa on mahdollista tehdä syvällisempi analyysi kauppasopimusten mahdollisista taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista mm. pk-yrityksiin, kuluttajiin, tiettyihin talouden sektoreihin, ihmisoikeuksiin ja kehittyviin maihin. Komissio analysoi sopimusten taloudellisia vaikutuksia myös niiden tekemisen jälkeen ja tekee jälkiarviointeja niiden täytäntöönpanon jälkeen. Vaikutustenarvioinnit ja muut arvioinnit ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan muotoilla vakaata, avointa ja näyttöön perustuvaa kauppapolitiikkaa.

3.2.Tehdään poliittisesta päätöksenteosta avoimempaa

Avoimuus on paremman sääntelyn perusta. Avoimuuden puute heikentää EU:n kauppapolitiikan legitimiteettiä ja kansalaisten luottamusta. Kauppaneuvotteluihin vaaditaan enemmän avoimuutta, etenkin kun niissä käsitellään sääntelyn kaltaisia sisäpoliittisia kysymyksiä. Komissio on vastannut näihin vaatimuksiin ennennäkemättömällä tavalla erityisesti julkaisemalla EU:n neuvotteluehdotuksia. Samoin neuvosto on julkaissut TTIP- ja TiSA-neuvotteluohjeita. Komissio julkaisee lisäksi verkkosivuillaan tietoja kaikkien Euroopan komission jäsenten, kabinettien ja pääjohtajien pitämistä kokouksista asiaan liittyvien edustajien kanssa.

Avoimuutta olisi sovellettava neuvottelukierroksen kaikissa vaiheissa tavoitteiden asettamisesta itse neuvotteluihin ja neuvottelujen jälkeisessä vaiheessa.

Avoimuutta olisi lisättävä myös kaupan suojatoimenpiteiden alalla. Vaikka EU:n toiminta ylittää jo nyt avoimuutta koskevat WTO-standardit, enemmänkin voidaan tehdä.

4.Arvoihin perustuva kauppa- ja investointipolitiikka

Komissio aikoo muuttaa enemmän kuin vain poliittista päätöksentekoprosessia kaupan alalla. Kansalaiset ovat huolissaan merkittävistä aiheista, kuten siitä, miten sääntelyä ja investointeja käsitellään kauppasopimuksissa ja onko EU:n kauppapolitiikka yleisempien eurooppalaisten arvojen mukaista.

4.1.Reagoidaan nopeammin sääntelyä ja investointeja koskeviin kansalaisten odotuksiin

4.1.1.Varmistetaan, että kuluttajat voivat luottaa globaalissa taloudessa ostamiinsa tuotteisiin

Kuluttajat ovat saaneet etua kaupan esteiden poistamisesta saamalla enemmän valinnanvaraa edullisemmilla hinnoilla. Tänä päivänä eurooppalaiset voivat hankkia tuotteita kaikilta mantereilta ja ostaa palveluita matkustamisen helpottumisen ja digitaalisten verkkojen ansiosta. Uusilla kauppasopimuksilla valinnanvaraa voidaan lisätä ja hintoja laskea entisestään. Kuluttajat ottavat kuitenkin myös huomioon käyttämiensä tuotteiden turvallisuuden ja sen, miten niiden tuottamisessa on noudatettu ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia ja ympäristönsuojelua.

Kuluttajilla on oikeus tietää, mitä he ostavat, jotta he pystyvät tekemään valistuneita päätöksiä. EU:n sisämarkkinoiden säännöt tarkoittavat sitä, että kuluttajat voivat luottaa täysin toisesta EU:n jäsenvaltiosta ostamiinsa tavaroihin ja palveluihin. Terveyden, turvallisuuden, kuluttajien, työntekijöiden ja ympäristön suojelua koskevat EU-säännöt kuuluvat eniten suojaa tarjoavien ja tehokkaimpien sääntöjen joukkoon maailmassa. Sama ei kuitenkaan päde kaikkialla. Avoimessa globaalissa taloudessa, jossa tuotteita tuotetaan kehittyneiden ja kehittyvien talouksien välillä risteilevissä arvoketjuissa, suureena haasteena on taata, että kuluttajat voivat suhtautua luottavaisesti ostamiinsa tuotteisiin. Komission on otettava nämä tosiseikat huomioon.

EU:n kauppa- ja investointipolitiikalla on vastattava kuluttajien huolenaiheisiin vahvistamalla yritysten sosiaalista vastuuta koskevia aloitteita ja due diligence -periaatteita koko tuotantoketjussa niin, että keskitytään ihmisoikeuksien noudattamiseen ja sosiaalisiin – mukaan luettuna työntekijöiden oikeudet – ja ympäristönäkökohtiin arvoketjuissa (ks. 4.2.3). Samalla jäsenvaltioiden hallitusten on myös hoidettava tehtävänsä ja pantava täytäntöön tavaroita ja palveluja koskevat EU-säädökset niin tuotujen kuin kotimaassa tuotettujen tuotteiden osalta.

Sääntely-yhteistyöllä (ks. 2.1.4) voidaan myös osaltaan edistää korkeita standardeja. Sitouttamalla kauppakumppanit sääntely-yhteistyöhön komissio voi vaihtaa ideoita ja hyviä toimintatapoja ja edistää EU:n standardeja niin, että kuluttajat kaikkialla pystyvät saamaan etua korkeimmista ja tehokkaimmista suojatasoista. Kauppasopimukset ovat tapa antaa poliittista pontta tällaiselle vuoropuhelulle. Perinteisistä kauppaneuvotteluista poiketen sääntely-yhteistyössä ei kuitenkaan ole kyse myönnytyksistä tai yhden säännöksen vaihtamisesta toiseen.

4.1.2.Edistetään uudenlaista lähestymistapaa investointeihin

Investointien edistäminen on komission taloudellisten prioriteettien keskiössä, mutta investointisuoja ja välimiesmenettely ovat saaneet aikaan kiihkeän väittelyn, etenkin TTIP-neuvottelujen puitteissa, oikeudenmukaisuudesta ja tarpeesta säilyttää viranomaisten oikeus säännellä EU:ssa ja kumppanimaissa.

Viimeisten 50 vuoden aikana valtioiden välille on muodostunut yli 3 200 kahdenvälisen investointisopimuksen tiheä maailmanlaajuinen verkko. Näistä investointien suojaamiseen ja edistämiseen pyrkivistä sopimuksista 1 400:ssa on mukana EU:n jäsenvaltioita.

Nykyisissä keskusteluissa on tuotu esiin moniin näihin sopimuksiin sisältyvien määräysten väärinkäytön riskit samoin kuin avoimuuden ja välimiesten riippumattomuuden puute. Uudistustarve on nyt tunnustettu globaalisti, ja vaikka käytännössä kaikki maat kuuluvat osana globaaliin investointijärjestelmään ja niillä on siinä konkreettinen asema, yksikään ei vaikuta olevan siihen täysin tyytyväinen, kuten hiljattaisessa Unctad-raportissa 22 todettiin. Kysymyksenä ei ole, pitäisikö järjestelmää muuttaa, vaan miten se pitäisi tehdä. Tilanteen säilyttäminen ennallaan ei ole vaihtoehto, mutta investointisuojan perustavoite pätee edelleen, koska ulkomaisiin investoijiin kohdistuu edelleen syrjintää ja omistusoikeuksien loukkaaminen on edelleen ongelma.

EU:lla on parhaat mahdollisuudet – ja sillä on erityinen vastuu – johtaa globaalin investointijärjestelmän uudistusta sen perustajana ja keskeisenä toimijana. Komissiolla on investointisuojaan liittyviä uusia velvollisuuksia sen jälkeen, kun Lissabonin sopimuksella siirrettiin EU:lle toimivaltaa tällä alalla, ja se on asettanut uudistuksen etusijalle ja on valmis ottamaan johtoaseman globaalisti. Se on jo ryhtynyt uudistamaan järjestelmää TTIP:n 23 yhteydessä.

4.2.Kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia ja hyvää hallintotapaa edistävä kauppaohjelma

EU:n perussopimuksissa edellytetään, että EU edistää arvojaan, mukaan luettuna köyhempien maiden kehitystä, ja korkeita sosiaalisia ja ympäristönormeja ja kunnioittaa ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa. Tältä osin kauppa- ja investointipolitiikan on oltava johdonmukaista EU:n muiden ulkosuhteisiin liittyvien välineiden kanssa.

Yksi EU:n tavoitteista on varmistaa, että talouskasvu etenee rinnakkain sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, korkeiden työ- ja ympäristönormien sekä terveyden ja turvallisuuden suojelun kanssa. Tämä pätee niin ulko- kuin sisäpolitiikassa ja sisältää näin ollen myös kauppa- ja investointipolitiikan. EU on ollut johtamassa kestävän kehityksen tavoitteiden integroimista kauppapolitiikkaan ja tekemässä kaupasta toimivaa välinettä, jolla edistetään kestävää kehitystä maailmanlaajuisesti. Kauppapolitiikan potentiaalista merkitystä kestävän kehityksen kannalta vahvistettiin hiljattain vuoteen 2030 ulottuvassa kestävän kehityksen ohjelmassa – mukaan luettuna kestävän kehityksen tavoitteet – joka ohjaa globaaleja toimia seuraavien 15 vuoden aikana.

4.2.1.Hyödynnetään kauppaa ja investointeja osallistavan kasvun tukemiseksi kehittyvissä maissa

EU on edelläkävijä hyödyntäessään kauppapolitiikkaa köyhimpien maiden kehityksen edistämiseksi.

EU tarjoaa avoimimmat markkinat kehittyvien maiden vientiä varten. Vuoden 2001 ”Kaikki paitsi aseet” -aloite (EBA) 25 avasi täysin EU:n markkinat vähiten kehittyneille maille ilman tulleja tai kiintiöitä. Se on ollut toimiva. Energiaa lukuun ottamatta EU:n tuonti vähiten kehittyvistä maista on enemmän kuin Yhdysvaltojen, Kanadan, Japanin ja Kiinan yhteensä. EU on myös tehnyt onnistuneita talouskumppanuussopimuksia Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden kanssa, hiljattain etenkin Afrikassa (ks. 5.2.3).

EU:n tavoitteena on tukea kehitystä antamalla valtioille mahdollisuus integroitua alueellisiin ja globaaleihin arvoketjuihin ja siirtyä niissä ylöspäin. EU on höllentänyt alkuperäsääntöjään yleisessä tullietuusjärjestelmässä (GSP). Ne ovat nyt yksinkertaisempia, helpompia noudattaa ja tarjoavat hankintamahdollisuuksia, jotka perustuvat alueelliseen ja alueiden väliseen kumulointiin maiden välillä. EU ja sen jäsenvaltiot ovat myös edistäneet globaalisti kauppaa tukevaa apua, jonka osuus on yli kolmasosa maailmanlaajuisesta tuesta eli noin 11 miljardia euroa vuodessa.

Kehityspolitiikan johdonmukaisuusperiaatteen mukaisesti EU:n on varmistettava, että sen kauppa- ja investointialoitteilla edistetään kestävää kasvua ja työllisyyttä ja minimoidaan mahdolliset negatiiviset vaikutukset vähiten kehittyneisiin maihin ja muihin eniten apua tarvitseviin maihin. Tämä on erityisen merkityksellistä TTIP-sopimuksen osalta, kun otetaan huomioon, että EU ja Yhdysvallat ovat kehittyvien maiden tärkeimmät tavara- ja palvelumarkkinat.

4.2.2.Edistetään kestävää kehitystä

EU on edelläkävijä myös siinä, että se hyödyntää kauppapolitiikkaa kestävän kehityksen sosiaali- ja ympäristöasioiden pilarien edistämisessä. Tämä tapahtuu positiivisella kannustimiin perustuvalla tavalla ilman protektionistisia taka-ajatuksia.

GSP+ -järjestelmä on innovatiivinen väline, joka tarjoaa kannustimia ja tukee ihmisoikeuksia, kestävää kehitystä ja hyvää hallintotapaa maissa, jotka ovat sitoutuneet panemaan täytäntöön näitä aloja koskevat keskeiset kansalliset yleissopimukset.

EU on keskeisessä asemassa viemässä eteenpäin neuvotteluja ympäristöhyödykkeitä koskevasta sopimuksesta 16 muun suuren WTO-jäsenen kanssa. Tavoitteena on helpottaa keskeisen vihreän teknologian, kuten uusiutuvan energian tuotannon, jätehuollon ja ilmansaastevalvonnan, kauppaa ja edistää ilmastonmuutoksen torjumista ja ympäristönsuojelua.

Tuoreisiin EU:n vapaakauppasopimuksiin sisältyy automaattisesti myös kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia määräyksiä. Tavoitteena on maksimoida lisääntyneen kaupan ja investointien potentiaaliset vaikutukset ihmisarvoiseen työhön ja ympäristönsuojeluun, mukaan luettuna ilmastonmuutoksen torjunta, ja sitoutua yhdessä kumppanimaiden kanssa yhteistyöprosessiin, jolla edistetään avoimuutta ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista. Määräyksissä mahdollistetaan myös riippumaton ja puolueeton tarkastelu.

Vapaakauppasopimusten tullessa voimaan EU:n on varmistettava, että kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat määräykset pannaan täytäntöön ja niitä käytetään tehokkaasti, myös tarjoamalla asianmukaista tukea kehitysyhteistyön kautta. Tämä on ratkaisevaa konkreettisten muutosten aikaansaamiseksi. Työntekijöiden oikeuksia ja ympäristönsuojelua koskevien sitoumusten noudattaminen voi olla merkittävä haaste joillekin EU:n kauppakumppaneille. Komissio on valmiina avustamaan kauppakumppaneita tilanteen parantamiseksi. Avustus- ja yhteistyöohjelmien parempi koordinointi näillä alueilla antaa EU:lle mahdollisuuden hyödyntää mahdollisuuksia ja saada aikaan tiiviimmät kauppasuhteet tämän arvoihin perustuvan toiminnan edistämiseksi.

4.2.3.Varmistetaan hankintaketjujen vastuullinen hallinta

Globaalien hankintaketjujen vastuullinen hallinta on keskeisen tärkeää, jotta kauppapolitiikasta saadaan eurooppalaisten arvojen mukaista. EU on jo toteuttanut toimia joidenkin kumppanien kanssa (esim. Bangladeshin kestävyyssopimus ja työntekijöiden oikeuksia koskeva aloite Myanmarin kanssa) ja joillakin aloilla (konfliktialueen mineraaleja koskeva aloite 27 , laittomia hakkuita koskevat säädökset 28 , biopolttoaineiden kestävyyskriteerit 29 , toimitusketjuihin liittyvä yritysraportointi 30 , yritysten avoimuus kaivos- ja metsäalan yritysten valtioille suorittamista maksuista 31 ). Tulevina vuosina komissio jatkaa näiden toimintalinjojen kehittämistä. Ne ovat monimutkaisia, ja niiden toteuttamiseen on saatava mukaan julkisia, yksityisiä ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita, jotta saadaan aikaan tavallisten kansalaisten kannalta merkityksellisiä muutoksia. Niissä myös yhdistellään pehmeää sääntelyä ja innovatiivisia välineitä sekä lainsäädäntömuutoksia.

4.2.4.Edistetään reilun ja eettisen kaupan järjestelmiä

Reilun ja eettisen kaupan järjestelmien edistäminen on EU:n kuluttajien toiveiden mukaista ja sen kautta voidaan edistää kestävämpiä kaupankäyntimahdollisuuksia pientuottajille kolmansissa maissa. Sekä tuottajilta että EU:n kuluttajilta puuttuu tietoa siitä, miten reilun kaupan järjestelmiä voisi käyttää. Komissio voi omalta osaltaan helpottaa tämän yhteyden luomista ja lisätä tietoa sekä tarjonta- että kysyntäpuolella.

4.2.5.Edistetään ja puolustetaan ihmisoikeuksia

Kauppapolitiikka voi olla tehokas väline, jolla voidaan edistää ihmisoikeuksia kolmansissa maissa muun EU-politiikan ja etenkin ulkopolitiikan ja kehitysyhteistyön yhteydessä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ihmisoikeusrikkomuksiin, joita saattaa esiintyä globaaleissa hankintaketjuissa; tällaisia ovat lapsityövoiman käytön räikeimmät muodot, vankien pakkotyö, ihmiskaupasta johtuva pakkotyö ja maan anastus. Ihmisoikeusnäkökohdat on otettu yhä paremmin huomioon EU:n kahdenvälisissä vapaakauppasopimuksissa, yksipuolisissa tullietuuksissa (etenkin GSP+ -järjestelmässä) ja EU:n vientivalvontapolitiikassa. Esimerkiksi vakavien ja järjestelmällisten ihmisoikeusrikkomusten tapauksessa edunsaajamaat ovat menettäneet GSP-järjestelmän mukaiset etuudet (esim. Sri Lanka, Valko-Venäjä, Myanmar/Burma) siihen asti, että tilanne on parantunut riittävästi. Komissio on myös laatinut suuntaviivoja, joiden avulla on helpompi tarkastella kauppapolitiikan aloitteiden vaikutusta ihmisoikeuksiin sekä EU:ssa että kumppanimaissa.

Komissio pyrkii kohdistamaan tehokasta vientivalvontaa tavaroihin, joita voidaan käyttää kidutukseen ja kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, ja tukee käynnissä olevaa luettelon tarkistusta. 33 Tiukka täytäntöönpanon valvonta ja viranomaisten välinen tietojenvaihto ovat keskeisen tärkeitä pyrittäessä EU:n tavoitteisiin eli kuolemanrangaistuksen poistamiseen ja epäinhimilliseen kohteluun käytettyjen tuotteiden valvontaan.

4.2.6.Torjutaan korruptiota ja edistetään hyvää hallintotapaa

Korruptio on kuin rutto, joka kohdistuu talouteen ja yhteiskuntaan. Se hidastaa maiden kehitystä vääristämällä julkisia hankintoja, tuhlaamalla vähäisiä julkisia varoja, lannistamalla investointeja, haittaamalla kaupankäyntiä ja luomalla epätervettä kilpailua. Se vie pohjaa oikeusvaltiolta ja nakertaa kansalaisten luottamusta.

Kauppapolitiikalla osallistutaan jo korruption torjuntaan, esimerkiksi lisäämällä säännösten ja hankintaprosessien avoimuutta ja yksinkertaistamalla tullimenettelyjä. EU tarjoaa GSP+ -järjestelmän nojalla tullietuuksia maille, jotka ratifioivat ja panevat täytäntöön hyvään hallintotapaan liittyviä kansainvälisiä yleissopimuksia, esimerkiksi YK:n korruption vastaisen yleissopimuksen 37 .

Kauppasopimuksia voitaisiin hyödyntää enemmänkin korruption torjumiseksi ja sen varmistamiseksi, että kansainväliset yleissopimukset ja periaatteet pannaan täytäntöön käytännössä.

5.Tulevaisuuteen suuntautuva neuvotteluohjelma globalisaation muokkaamiseksi

Kaupan täyden potentiaalin toteutuminen edellyttää kunnianhimoista ja tulevaisuuteen suuntautuvaa monen- ja kahdenvälisten neuvottelujen ohjelmaa.

5.1.Elvytetään monenvälinen kauppajärjestelmä

Monenvälisen järjestelmän on pysyttävä EU:n kauppapolitiikan kulmakivenä. WTO:n säännöt ovat maailmankaupan järjestyksen perustana. Joistakin parannuksista huolimatta nämä säännöt ovat kuitenkin pysyneet melko muuttumattomina viimeisten kahden vuosikymmenen aikana, koska Dohan kehitysohjelmaneuvotteluja ei ole saatu päätökseen ja WTO:n jäsenten toimien painopiste on siirtynyt muualle. EU:n olisi tehtävä kaikki voitavansa, jotta palautetaan WTO:lle sen asema kauppaneuvottelujen keskeisenä foorumina. Kaikki hyötyvät globaaleista säännöistä, joita sovelletaan lähes kaikkiin maihin, viime laskemalta 161 maahan. Jos asiassa ei päästä eteenpäin WTO:ssa, kipeimmin siitä kärsivät kaikkein heikoimmassa asemassa oleva kehitysmaat samoin kuin maat, joilla ei ole aktiivista kahdenvälistä tai alueellista neuvotteluohjelmaa.

5.1.1.Saavutetaan edistystä WTO:ssa

Jotta WTO voisi ottaa takaisin asemansa globaalin kaupan vapauttamisen vauhdittajana ja kauppaneuvottelujen ensisijaisena foorumina, sen on ensin käännettävä sivua Dohan kehitysohjelmaneuvotteluissa. Tämä edellyttää voimakasta vastuullisuutta kaikilta sen jäseniltä. WTO:n 10. ministerikokous, joka järjestetään joulukuussa 2015 ensimmäistä kertaa Afrikassa, Nairobissa, pidetään kriittisellä hetkellä. EU on valmis hoitamaan osansa, jotta päästään sopimukseen, vaikkakaan onnistuminen ei riipu pelkästään EU:sta. Edellisen kerran kierros pyrittiin vakavissaan saattamaan loppuun vuonna 2008, jolloin neuvottelukysymykset eivät toimineet. Sen jälkeisen kehityksen perusteella on vieläkin selvempää, että sopimusta ei saada aikaan sillä perustalla. WTO:n jäsenten olisi tunnustettava tarve merkittävään uudelleenkalibrointiin.

EU:n olisi pyrittävä tuomaan Nairobin sopimuksen perusteella uutta pontta WTO:n toimintaan

ensinnäkin antamalla WTO:lle keskeinen asema globaalia kauppaa koskevien sääntöjen laatimisessa ja täytäntöönpanossa henkisestä omaisuudesta tulliin ja digitaalisesta kaupasta hyviin sääntelykäytäntöihin. Viime vuodet ovat osoittaneet, että vaikka WTO:ssa ei ole edistytty, kauppakumppanit kehittävät edelleen vastauksia globaalin kaupan muuttuviin haasteisiin, mutta nyt kahdenvälisesti ja alueellisesti. Kun sääntöjä laaditaan WTO:n ulkopuolella sadoilla erillisillä alueellisilla järjestelyillä, tästä seuraava hajanaisuus voi itse asiassa vaikeuttaa kauppaa, etenkin pk-yritysten osalta. Nurinkurista kyllä, tämä on tapahtunut samaan aikaan kun on syntynyt globaaleja arvoketjuja, joiden vuoksi aidosti globaalit säännöt olisivat tärkeämpiä kuin koskaan. Kauppaa vääristävään kansalliseen maataloustukeen liittyviä rajoituksia ja sääntöjä voidaan laatia tehokkaasti vain WTO:ssa.

toiseksi pyrkimällä tuloksiin paremmin fokusoidulla lähestymistavalla. Vuoden 2013 Balin ministerikokouksen onnistuminen oli mahdollista, koska jäsenet käsittelivät kutakin aihetta sen omista lähtökohdista. Tämä osoittautui paljon tehokkaammaksi kuin yhtenäissitoumukseen perustuva lähestymistapa, jossa yhdestäkään yksittäisestä asiasta ei voida sopia ennen kuin kaikista laajan neuvotteluohjelman kohdista päästään sopimukseen. Nairobin jälkeen aihekohtaiset neuvottelut saattavat olla lupaavampi tapa edistää WTO:n ohjelmaa kuin uusi laaja ja monimutkainen neuvottelukierros. Tällaista lähestymistapaa voitaisiin tarkastella, jotta WTO:ssa päästäisiin uusille urille ja edistyttäisiin aloilla, joilla on jo voimassa sitoumuksia. WTO:n roolia tietojenvaihdon edistäjänä ja politiikan kehitysaskelten, etenkin vapaakauppasopimusten puitteissa laadittujen sääntöjen, seuraajana voitaisiin myös vahvistaa.

kolmanneksi ehdottamalla, että ryhmä WTO:n jäseniä voi edetä tietyssä asiassa, ja pitämällä ovi avoimena niin, että asiasta kiinnostuneet WTO-jäsenet voivat liittyä mukaan myöhemmässä vaiheessa. Näin WTO:n alaisuudessa voitaisiin tehdä uusia useammankeskisiä sopimuksia ja olisi helpompi ankkuroida WTO:hon ne useammankeskiset sopimukset, joista tällä hetkellä neuvotellaan sen ulkopuolella.

Näiden kolmen periaatteen täytäntöönpano olisi kaikkien WTO-jäsenten etujen mukaista, etenkin pienimpien ja köyhimpien. Osallistavuuden varmistaminen alkaa sen varmistamisesta, että WTO:n jäsenet pystyvät tosiasiallisesti laatimaan globaalia kauppa hallinnoivia sääntöjä WTO:n sisällä eikä niiden ole pakko mennä sen ulkopuolelle voidakseen edetä asioissa. Jos sääntöjä koskevat neuvottelut eivät riippuisi markkinoillepääsyä koskevista neuvotteluista, jokainen yksittäinen aihe kaikista muista ja kollektiivinen jäsenyys kustakin yksittäisestä jäsenestä, WTO pystyisi saamaan toimintaansa tarvittavaa dynamiikkaa. Näin olisi mahdollista puuttua tehokkaammin modernin globaalin talouden haasteisiin, kuten digitaalitalouteen, palvelujen kasvavaan merkitykseen, vientirajoituksiin ja alkuperäsääntöjen monimutkaisuuteen.

Nämä muutokset eivät kuitenkaan yksin riitä. WTO:n täysimittainen elvyttäminen edellyttää sitä, että jäsenet palaavat tämänhetkisen pattitilanteen alkulähteille. Neuvottelujen todellisena esteenä eivät ole institutionaaliset eivätkä tekniset syyt eivätkä syyt oikeastaan liity edes ohjelman sisältöön, vaan kyse on pikemminkin osallistujien haluttomuudesta löytää kompromissiratkaisu. Tämä puolestaan johtuu siitä, että WTO-järjestelmä ei ole kehittynyt yhtä nopeasti kuin globaalin talouden realiteetit. Suurten kauppakumppaneiden suhteellisessa taloudellisessa vallassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka eivät vielä näy täysin WTO-järjestelmässä. Tämän seurauksena suurten nopeasti kehittyvän talouden maiden maksuosuus monenväliseen kauppajärjestelmään on pahenevassa epätasapainossa suhteessa niihin hyötyihin, joita ne saavat siitä. Tämä oli totta jo Dohan neuvottelujen käynnistyessä, mutta suuntaus on kasvanut merkittävästi sen jälkeen ja kasvaa edelleen jatkossa.

Kehittyneiden maiden ja nopeasti kehittyvän talouden maiden järjestelmään maksamien suhteellisten maksuosuuksien tasapainottaminen on keskeinen edellytys, jotta jatkossa voidaan päästä eteenpäin. Tämä on poliittisesti erittäin sensitiivinen aihe, jonka perusteelliseen käsittelyyn ei ole tällä hetkellä halua. WTO:n toimintaan ei voida kuitenkaan tehdä syvällisiä muutoksia, ennen kuin järjestelmä pääsee eroon toimintaansa estävistä tekijöistä.

5.1.2.Kehitetään avoin lähestymistapa kahdenvälisiin ja alueellisiin sopimuksiin

EU:n on suhtauduttava kahdenvälisiin ja alueellisiin sopimuksiin tavalla, jolla tuetaan WTO:n asettamista takaisin globaalien kauppaneuvottelujen keskiöön. Vapaakauppasopimuksia voidaan käyttää globaalin kaupan vapauttamisen koekenttänä. EU:n olisi kehitettävä tulevia WTO-ehdotuksia niin, että täytetään monenvälisissä säännöissä olevia aukkoja ja vähennetään kahdenvälisissä neuvotteluissa saavutettujen ratkaisujen hajanaisuutta.

EU:n olisi sisällytettävä vapaakauppasopimuksiinsa asianmukaisia mekanismeja, jotka antavat muille kiinnostuneille maille mahdollisuuden liittyä niihin myöhemmin, kunhan ne ovat valmiita täyttämään vahvistetun tavoitetason. EU on jo soveltanut tätä lähestymistapaa TiSA-neuvotteluissa ja on vaatinut alusta lähtien, että tämän useammankeskisen sopimuksen on perustuttava palvelukaupan yleissopimuksen monenväliseen rakenteeseen ja oltava avoin niin, että kaikki halukkaat WTO-jäsenet voivat liittyä siihen. Toinen esimerkki on vapaakauppasopimus, jonka EU allekirjoitti Kolumbian ja Perun kanssa vuonna 2012 ja johon Ecuador liittyy heinäkuussa 2014 päätökseen saatujen neuvottelujen tuloksena. Useat maat ovat ilmoittaneet halukkuudestaan liittyä tulevaan TTIP-sopimukseen. Tätä voitaisiin tutkia tarkemmin aloittaen maista, joilla on tiiviit suhteet EU:hun tai Yhdysvaltoihin ja jotka ovat valmiita täyttämään korkean tavoitetason. Saman lähestymistavan mukaisesti EU:n voimassa olevissa ja tulevissa vapaakauppasopimuksissa voitaisiin luoda yhteyksiä Aasian ja Tyynenmeren alueelle, joka on ratkaisevan tärkeä globaalien arvoketjujen toiminnan kannalta.

EU on jo toteuttanut konkreettisia toimia edistääkseen sopimustensa yhteentoimivuutta helpottamalla alkuperäkumulaatiota. Tavallisesti tuotteet voidaan hyväksyä vapaakauppasopimuksen mukaiseen tullittomaan pääsyyn EU:n markkinoille vain, jos tietty prosenttiosuus niiden arvosta on peräisin kumppanimaasta tai tietyt tuotantoprosessien keskeiset vaiheet tapahtuvat kumppanimaassa. Jos alkuperä voidaan kumuloida, tuotantopanoksia voidaan hankkia tietyistä muista maista, joilla myös on vapaakauppasopimus EU:n kanssa, ja niihin voidaan edelleen soveltaa tullitonta pääsyä. Näin toimitaan esimerkiksi jo nyt EU:n, Välimeren alueen ja EFTA-maiden kesken. Kultakin näiltä alueilta peräisin olevien tuotantopanosten katsotaan oikeuttavan vapaakauppasopimuksen mukaisiin tullietuuksiin Paneurooppa–Välimeri-alkuperäkumulaatiojärjestelmän nojalla. Alkuperäkumulaatio vähentää jännitteitä, jotka johtuvat vapaakauppasopimusten kahdenvälisyydestä ja tuotantoprosessien hajautumisesta arvoketjuihin eri maissa.

5.2.Viedään eteenpäin kahdenvälisiä suhteita

Kahdenvälisten neuvottelujen ohjelmassa olisi noudatettava kolmea perusperiaatetta.

Jotta EU:n kauppapolitiikalla voidaan saada aikaan työpaikkoja ja kasvua, neuvottelujen avaamisen prioriteettina on edelleen oltava ensisijaisesti taloudelliset kriteerit, mutta huomioon on otettava myös kumppaneiden valmius ja laajemmat poliittiset puitteet.

Vapaakauppasopimuksilla on tarjottava vastavuoroinen ja tehokas avaus, joka perustuu korkeaan tavoitetasoon. Tämä edellyttää esteiden kattavaa poistamista sekä tehokasta täytäntöönpanoa ja sen valvontaa niin, ettei jätetä sijaa uusille esteille, jotka korvaisivat vanhat. EU:n on kuitenkin pidettävä vapaakauppasopimusneuvottelut joustavina, jotta voidaan ottaa huomioon kauppakumppaneiden taloudelliset realiteetit.

Tulevaisuudessa EU:n on parannettava johdonmukaisuutta suhteessa nopeasti kehittyvän talouden maihin monenvälisellä, kahdenvälisellä ja yksipuolisella tasolla. Erityisesti niiden maiden kanssa, jotka ovat jo edenneet niin etteivät ne enää ole mukana GSP-järjestelmässä, olisi odotettava lähes täyttä vastavuoroisuutta tulevissa kahdenvälisissä sopimuksissa.

5.2.1.Tulokset Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa

TTIP-neuvottelut ovat kunnianhimoisimmat ja strategisimmat kauppaneuvottelut, joihin EU on koskaan ryhtynyt. Sopimuksella vahvistetaan Euroopan suhdetta Yhdysvaltoihin, joka on tärkein poliittinen liittolaisemme ja muodostaa suurimmat vientimarkkinat, ja tarjotaan globaalien sääntöjen toimiva testauskenttä. Heinäkuun 2013 jälkeen on käyty 10 neuvottelukierrosta, ja tasapainoisen sopimuksen ääriviivat alkavat hahmottua. EU:n näkökulmasta tarkasteltuna tähän sisältyvät seuraavat:

kunnianhimoinen ja tasapainoinen markkinoillepääsypaketti, joka on verrattavissa EU:n ja Kanadan vapaakauppasopimukseen;

uudenlainen lähestymistapa sääntely-yhteistyöhön ja konkreettisia sääntelytuloksia keskeisillä sektoreilla niin, että kummankin osapuolen suojan tasoa ja itsenäistä sääntelyvaltaa kunnioitetaan täysimääräisesti; ja

nykyaikaisemmat säännöt kansainvälisen kaupan, myös kestävän kehityksen, korruption torjunnan ja energian ja raaka-aineiden kauppaan liittyvien näkökohtien aloilla, ja investointien alalla.

Kanadan kanssa tehty laaja-alainen talous- ja kauppasopimus (CETA) on tähän mennessä EU:n kattavin vapaakauppasopimus. CETA on uraauurtava sopimus, jossa määrätään kaupan ja investointien pitkälle menevästä vapauttamisesta. Sillä luodaan merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia eurooppalaisille yrityksille, kuluttajille ja kaikille kansalaisille ja edistetään EU:n standardeja. Siihen sisältyy Kanadan puolelta ennennäkemättömiä julkisiin hankintoihin ja maantieteellisiin merkintöihin liittyviä sitoumuksia.

5.2.2.Strateginen sitoutuminen Aasian ja Tyynenmeren alueella

Tämä alue on ratkaisevan tärkeä Euroopan taloudellisten etujen kannalta. EU on jo saanut jalansijaa Aasiassa Etelä-Korean kanssa tehdyllä kunnianhimoisella sopimuksella, ASEAN-strategialla, joka perustuu yksittäisiin sopimuksiin, joiden pohjalta rakennetaan alueiden välisiä EU-ASEAN-puitteita, Japanin kanssa käytävillä vapaakauppasopimusneuvotteluilla ja Kiinan ja Myanmarin kanssa käynnissä olevilla investointineuvotteluilla. Aasia-strategiaa on jatkettava, vahvistettava ja rikastettava tulevina vuosina.

EU:n ja Japanin vapaakauppasopimuksen tekeminen on strateginen prioriteetti, jonka olisi johdettava kahdenvälisen kaupan ja investointien lisääntymisen lisäksi myös suurempaan taloudelliseen integraatioon, tiiviimpään yhteistyöhön EU:n ja Japanin yritysten välillä ja tiiviimpään yhteistyöhön EU:n ja Japanin välillä kansainvälisissä sääntely- ja standardointielimissä.

EU on sitoutunut syventämään ja tasapainottamaan suhdettaan Kiinaan molempia hyödyttävällä tavalla. Kahdenvälisestä investointisopimuksesta käynnissä olevat neuvottelut ovat ehdoton prioriteetti tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Sopimuksen tekeminen tukee Kiinan uudistuksia ja helpottaa kiinalaisten osallistumista komission käynnistämään Euroopan investointiohjelmaan sekä eurooppalaisten osallistumista Kiinan ”uutta silkkitietä” (”One belt, one road”) koskeviin hankkeisiin. Molemmat osapuolet hyötyisivät myös sellaisen kahdenvälisen sopimuksen tekemisestä, jossa otetaan konkreettisia askeleita maantieteellisten merkintöjen suojaamiseksi kansainvälisissä standardeissa asetetulla korkeimmalla tasolla. Kiina on ehdottanut suhteen syventämistä vapaakauppasopimuksen kautta, mutta EU on valmis sitoutumaan tällaiseen prosessiin vasta, kun oikeat edellytykset täyttyvät, kuten vuoteen 2020 ulottuvassa EU:n ja Kiinan strategisen yhteistyöohjelmassa todetaan. Nämä edellytykset liittyvät myös erinäisten Kiinan sisäisten taloudellisten uudistusten onnistuneeseen toteutukseen, koska vapaakauppasopimuksella on tarkoitus luoda tasapuoliset toimintaedellytykset. Samaan aikaan EU:n ja Kiinan olisi vahvistettava vuoropuheluaan alueellisista ja monenvälisistä kauppa- ja investointikysymyksistä. EU:n olisi kannustettava ja tuettava Kiinan kasvavaa roolia monenvälisessä kauppajärjestelmässä ja useammankeskisissä aloitteissa, mukaan luettuna TiSA, informaatioteknologiasopimus, ympäristöhyödykesopimus, kansainvälinen vientiluottotyöryhmä ja GPA, niin että Kiina vahvistaisi näiden aloitteiden kunnianhimoisia tavoitteita ja ottaisi vastuuta niitä etuja vastaavasti, joita se saa avoimesta kauppajärjestelmästä.

Yhä integroituneemmassa alueellisessa toimitusketjussa toimivat EU:n investoijat Itä-Aasiassa saisivat etua laajemmasta investointisopimusten verkosta alueella. Käyttäen perustana Kiinan kanssa neuvoteltavina olevia investointimääräyksiä EU tarkastelee mahdollisuuksia käynnistää investointeja koskevat neuvottelut Hongkongin ja Taiwanin 38 kanssa.

EU:n ja Etelä-Korean vapaakauppasopimus on EU:n täytäntöönpanemista kauppasopimuksista kunnianhimoisin. Se on selvästi luonut uskottavan pohjan EU:n sitoumukselle tehdä yhteistyötä Aasian kanssa ja avannut nopeasti kasvavat Itä-Aasian markkinat EU:n viennille. Sopimus ei kuitenkaan kata investointisuojaa, koska sopimuksesta neuvoteltiin ennen kuin EU sai tällä alalla toimivallan Lissabonin sopimuksen myötä. Sopimuksen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten perusteella vaikuttaisi siltä, että joitakin määräyksiä voitaisiin muuttaa sopimuksen toimivuuden parantamiseksi. Molempiin seikkoihin voitaisiin puuttua sopimuksen tarkistuksella.

Singaporen kanssa tehdyn sopimuksen myötä Kaakkois-Aasiassa Vietnamin kanssa käytävien neuvottelujen päätökseen saaminen on asettanut toisen kiintopisteen muiden kumppaneiden mukaan ottamiselle. EU on edelleen sitoutunut jatkamaan neuvotteluja Malesian ja Thaimaan kanssa, kunhan oikeat edellytykset täyttyvät, saattamaan päätökseen Myanmarin kanssa käytävät investointineuvottelut ja käynnistämään tilanteen mukaan vapaakauppasopimusneuvottelut Filippiinien ja Indonesian kanssa. Alueellisella tasolla komissiolla ja ASEAN-mailla on pian arviointikokous, jossa tarkastellaan edistystä ASEAN-maiden integroitumisessa, EU:n ja ASEAN-jäsenten kahdenvälisten vapaakauppasopimusten tilannetta ja sitä, miten näiden aloitteiden pohjalta voidaan päästä alueiden väliseen kauppa- ja investointisopimukseen.

Intian kanssa tehtävän vapaakauppasopimuksen erittäin onnistunut neuvottelutulos loisi uusia kaupankäyntimahdollisuuksia yli 1,7 miljardin ihmisen yhdistetyillä markkinoilla. Komissio on edelleen valmiina käynnistämään neuvottelut uudelleen laaja-alaisesta ja kunnianhimoisesta vapaakauppasopimuksesta.

Australia ja Uusi-Seelanti ovat Euroopan läheisiä kumppaneita, jakavat eurooppalaiset arvot ja näkökannat monissa aiheissa ja ovat merkittävässä asemassa Aasian ja Tyynenmeren alueella ja monenvälisissä puitteissa. Vahvemmat taloudelliset siteet näihin maihin tarjoavat myös vankan perustan syvemmälle integraatiolle laajempien Aasian ja Tyynenmeren alueen arvoketjujen kanssa. Näiden suhteiden vahvistaminen olisikin asetettava etusijalle.

Iranin ydinohjelmaan liittyvän sopimuksen myötä EU arvioi aikanaan mahdollisuudet syventää kauppasuhteita, ensin Iranin WTO:hon liittymisen kautta. Komissio on valmis saattamaan vapaakauppasopimusneuvottelut päätökseen Persianlahden yhteistyöneuvoston maiden kanssa.

5.2.3.Määritellään uudelleen suhteet Afrikkaan

Afrikassa käynnissä olevalla muutoksella on merkittäviä vaikutuksia koko maailmaan. Panokset ovat suuret sekä köyhyyden hävittämisen että uusien taloudellisten mahdollisuuksien kannalta. Afrikka on ollut nopeimmin kasvava manner viime vuosikymmenen aikana. Keskeisenä haasteena on kuitenkin saada kasvusta kestävää. Tämä tarkoittaa toimivan ohjelman luomista talouden uudistamista ja teollistamista varten. Kauppa ja investoinnit ovat keskeisessä asemassa näihin haasteisiin vastaamisessa. Afrikka kärsii edelleen erittäin hajanaisista markkinoista ja maiden välillä olevista suurista esteistä. Alueellisen integroitumisen edistämiseen ja keskittymien perustamiseen olisi hyvät syyt, ja niistä olisi hyötyä koko alueelle.

EU:n ja Afrikan taloussuhteissa koitti uusi vaihe vuonna 2014, kun tehtiin kolme alueellista talouskumppanuussopimusta, joissa oli mukana 27 läntisen, eteläisen ja itäisen Afrikan maata. Näin luotiin dynaaminen kumppanuussuhde näiden kahden mantereen välille ja tasoitettiin tietä tiiviimmälle yhteistyölle jatkossa. Talouskumppanuussopimuksilla tuetaan myös Afrikan omaa alueellista integraatiota ja valmistellaan pohjaa laajemmille integroitumistoimille.

Näiden sopimusten lupausten on merkittävä toimi, joka on toteutettava lähivuosien aikana. Edessä on monia haasteita, esimerkiksi sen varmistaminen, että niiden potentiaali kehityksen suhteen realisoituu. Talouskumppanuussopimuksilla voidaan edistää liiketoimintaympäristön tekemistä ennakoitavammaksi ja avoimemmaksi, mutta paljon riippuu aidoista sisäisistä uudistuksista. Tästä ovat vastuussa Afrikan maat, mutta EU on valmis tukemaan niitä edelleen. Käytettävissä olevalla kehitysavulla voidaan vahvistaa valmiuksia ja optimoida Afrikan maiden edellytyksiä niin, että ne voivat saada hyötyä toimivasta talouskumppanuussopimuksen täytäntöönpanosta tavalla, joka on johdonmukainen niiden omien kehittämisstrategioiden kanssa.

Talouskumppanuussopimukset ovat myös silta tulevaisuuteen. Nykyiset sopimukset kattavat enimmäkseen vain tavarakaupan. On vahvoja perusteita laajentaa talouskumppanuussopimukset asteittain koskemaan myös muita aloja, kuten palveluita ja investointeja. Investointien helpottaminen ja suojaaminen tulee olemaan keskeisen tärkeää seuraavassa vaiheessa tuettaessa mantereen talouskasvua.

5.2.4.Laaja ja kunnianhimoinen ohjelma Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden kanssa

EU ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maat ovat pitkäaikaisia kauppa- ja investointikumppaneita. Etuuskohtelukauppaa koskevia sopimuksia on tehty 26:n Latinalaisen Amerikan ja Karibian maan kanssa (yhteensä 33 maata). EU:n yritykset ovat suurimpia investoijia Latinalaisessa Amerikassa portfoliolla, joka on suurempi kuin EU:n investoinnit muilla alueilla.

Talouskumppanuussopimukset Karibian alueen maiden kanssa ja vapaakauppasopimukset Perun, Kolumbian, Ecuadorin ja Keski-Amerikan kanssa luovat uutta dynamiikkaa kauppaa ja investointeja varten ja edistävät kestävän kehityksen ja alueellisen integraation yhteistä ohjelmaa. Ennen vuotta 2001 neuvoteltu EU:n ja Meksikon vapaakauppasopimus on ollut molempia osapuolia hyödyttävä, mutta se on vanhentunut. Nyt on oikea aika aloittaa neuvottelut EU:n ja Meksikon välisen kokonaissopimuksen nykyaikaistamisesta ja hyödyntää käyttämätön potentiaali molempien talouksien eduksi. Komissio on myös arvioimassa Chilen kanssa tehdyn assosiaatiosopimuksen nykyaikaistamispotentiaalia. EU ja Mercosur-maat ovat neuvotelleet vapaakauppasopimuksesta vuodesta 2000 lähtien. EU vahvistaa, että se on sitoutunut tekemään Mercosur-maiden kanssa laajan ja kattavan vapaakauppasopimuksen, jossa otetaan huomioon alueen talouden realiteetit ja jolla pyritään poistamaan esteitä ja edistämään kauppaa.

5.2.5.Tiivis kumppanuus Turkin kanssa

Turkki on EU:n lähin nopeasti kehittyvän talouden maa ja keskeinen alueellinen toimija, mutta kauppa- ja investointisuhde sen kanssa ei ole ihanteellinen. EU ja Turkki ovat olleet tulliliitossa 31. joulukuuta 1995 lähtien. Nykyisellään tulliliitto kattaa vain teollisuustuotteet, eikä siihen sisälly riitojenratkaisumekanismia. Nykyaikaisen tulliunionin olisi hyödynnettävä käyttämätön talouden potentiaali palvelujen, maatalouden ja julkisten hankintojen kaltaisilla aloilla. Uudistettu tulliunioni voisi myös tasoittaa tietä Turkin assosioimiseksi EU:n tuleviin vapakauppasopimuksiin.

5.2.6.Vakaus ja vauraus EU:n naapurustossa

Euroopan naapuruuspolitiikkaa ollaan juuri tarkastelemassa viime vuosien merkittävien tapahtumien johdosta. Idässä keskitytään assosiaatiosopimusten tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja pitkälle menevien ja asteittaiseen markkinaintegraatioon johtavien laaja-alaisten vapaakauppasopimusten (assosiaatiosopimukset (AA) ja pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppasopimukset (DCFTA)) tekemiseen Ukrainan, Moldovan ja Georgian kanssa. Komissio tekee tiivistä yhteistyötä näiden kolmen maan kanssa, jotta voidaan maksimoida sopimusten konkreettiset tulokset. Etelässä tavoitteena on tehdä pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppasopimukset Marokon ja Tunisian kanssa.

Vaikka komissio on valmis tutkimaan mahdollisuutta tehdä assosiaatiosopimus/pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppasopimus muiden naapuruuskumppaneiden, esimerkiksi Jordanian, kanssa, se tunnustaa, että tiivis integroituminen EU:n kanssa ei sovi kaikille. Tämän vuoksi komissio tarkastelee muita räätälöityjä tapoja, joilla EU:n kauppa- ja investointisuhteita voitaisiin vahvistaa muiden naapuruuskumppanien kanssa vastavuoroisten etujen pohjalta. Jotta vahvistettaisiin alueellista kaupan integraatiota EU:n ja sen naapurien kesken, samaan aikaan on tarvetta vauhdittaa käynnissä olevia neuvotteluja Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen puitteissa näiden sääntöjen nykyaikaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi.

5.2.7.Haasteellinen suhde Venäjään

EU:n strategisena etuna on saada aikaan tiiviimmät taloudelliset siteet Venäjän kanssa. Tässä ratkaisevaa on kuitenkin Venäjän sisä- ja ulkopolitiikan kurssi, jossa tähän mennessä ei ole nähtävissä mitään merkkejä tarvittavista muutoksista. Myös Euraasian talousunionin kehitystä on seurattava. 

Päätelmät

Kauppa itsessään ei ole päämäärä. Se on väline, joka tarjoaa etuja ihmisille. EU:n kauppapolitiikan tarkoituksena on hyödyntää näitä etuja mahdollisimman hyvin.

Tätä varten on varmistettava, että kauppa- ja investointipolitiikka on vaikuttavaa. Siinä on käsiteltävä todellisia aiheita, jotka perustuvat ajantasaiseen tietoon siitä, että maailmantalous liittyy tiukasti globaaleihin arvoketjuihin, että palvelut – myös ne, jotka edellyttävät palveluntarjoajien siirtymistä valtioiden rajojen yli – ovat yhä tärkeämpiä ja että digitaalinen vallankumous on muuttamassa kansainvälistä taloutta. Kauppasopimuksissa on puututtava esteisiin, joita yrityksillä on edessään modernissa globaalissa taloudessa. Nämä sopimukset on myös pantava tosiasiallisesti täytäntöön ja niiden täytäntöönpanoa on valvottava, myös pienten ja keskisuurten yritysten osalta.

Kauppa- ja investointipolitiikassa on lisäksi otettava vastuu EU:n arvojen ja standardien noudattamisesta ja edistämisestä. EU:n on sitouduttava kumppaniensa kanssa edistämään ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia sekä ympäristön, terveyden ja kuluttajien suojaa ja tukemaan kehitystä ja tekemään oma osansa korruption kitkemisessä. Lisäksi tulevalla politiikalla, jolla Eurooppaa integroidaan maailmantalouteen, kuten investointi- ja sääntely-yhteistyöllä, on tuettava eikä heikennettävä ihmisten ja planeetan suojeluun liittyviä EU:n laajempia tavoitteita. Suojan tason muutosten ainoa suunta voi olla ylöspäin.

Näiden kaikkien tavoitteiden saavuttamiseksi keskeisellä sijalla on kauppapolitiikka, jolla on kunnianhimoiset pyrkimykset muokata globalisaatiota. Kauppa hyödyttää ihmisiä eniten, kun se luo taloudellisia mahdollisuuksia. Tämä tarkoittaa toimia, joilla tuetaan WTO:hon sisältyvää monenvälistä järjestelmää ja kohdennettua kahdenvälisten ja alueellisten kauppa- ja investointisopimusten strategiaa.

EU voi päästä näihin tavoitteisiin vain, jos se puhuu yhdellä äänellä ja varmistaa, että kaikkia EU:n jäsenvaltioita, ihmisiä ja yrityksiä kohdellaan yhdenveroisesti. Sen on oltava johdonmukainen kaikilla politiikan aloilla. Näiden yhtenäisyyden ja yhdenmukaisuuden periaatteiden on oltava toiminnan perustana, kun komissio neuvoston ja parlamentin tuella pyrkii panemaan tässä tiedonannossa esitettyjä asioita täytäntöön tulevina vuosina.

(1)

()    Euroopan komission tiedonanto Euroopan investointiohjelma, COM(2014) 903.

(2)

()    YK, ”Transforming our world — The 2030 Agenda for Sustainable Development”.

(3)

()    Euroopan komission kauppapolitiikan pääosaston asiakirja ”How trade policy and regional trade agreements support and strengthen EU economic performance”, maaliskuu 2015.

(4)

()    EU:n elintarvikeketju tarjoaa 47 miljoonaa työpaikkaa, ja sen osuus BKT:stä on 7 prosenttia ja EU:n tavaraviennistä yli 7 prosenttia.

(5)

()    Komission tiedonanto Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian arviointi, COM(2014) 130.

(6)

http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2006/december/tradoc_118238.pdf

(7)

()    Komission tiedonanto Kohti Euroopan teollista renessanssia, COM(2014) 14.

(8)

()    Unctad, Information Economy Report, 2015.

(9)

()    Euroopan komission ehdotus asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus), COM(2012) 11.

(10)

()    Euroopan komission tiedonanto Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle, COM(2015) 192.

(11)

()    Euroopan komission tiedonanto Euroopan muuttoliikeagenda, COM(2015) 240.

(12)

()    Euroopan komission tiedonanto Palauttamista koskeva EU:n toimintaohjelma, COM(2015) 453.

(13)

()    Direktiivi 2014/66/EU, 15.5.2014, EUVL L 157.

(14)

()    Neuvoston direktiivi 2009/50/EY, 25.5.2009, EUVL L 155.

(15)

()    Komission tiedonanto Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia, COM(2015) 80.

(16)

()    Komission tiedonanto Raaka-aineita koskeva aloite, COM(2008) 699.

(17)

()    Euroopan patenttivirasto ja sisämarkkinoiden harmonisointivirasto, Industry-Level Analysis Report ”IPR-intensive industries: contribution to economic performance and employment in the EU”, 2013.

(18)

()    Komission tiedonanto Kauppa, kasvu ja henkinen omaisuus, COM(2014) 389.

(19)

()    Komission tiedonanto EU ja globaali terveys, KOM(2010) 128.

(20)

https://www.wto.org/english/tratop_e/dispu_e/dispu_by_country_e.htm

(21)

()    Euroopan komission tiedonanto: EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin, COM(2015) 215.

(22)

()    Unctad, World Investment Report, 2015.

(23)

()    Komission luonnosteksti TTIP – investment, http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/september/tradoc_153807.pdf.

(24)

()     Komission tiedonanto Tavoitteena kattava kansainvälisiä sijoituksia koskeva eurooppalainen politiikka, KOM(2010) 343.

(25)

()    Neuvoston asetus (EY) N:o 416/2001, 28.2.2001, EYVL 60.

(26)

()    Eurooppa-neuvoston päätelmät: ”EU:n kauppaa tukevan avun strategia: Kehitysmaiden kauppaan liittyviä tarpeita tukevien EU:n toimien tehostaminen”, asiak. 14470/07, 29.10.2007.

(27)

()    Euroopan komission ehdotus asetukseksi, COM(2014) 111.

(28)

()    Asetus (EU) N:o 995/2010, 20.10.2010, EUVL L 295. Komission delegoitu asetus (EU) N:o 363/2012, 23.2.2012, EUVL L 115. Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 607/2012, 6.7.2012, EUVL L 177.

(29)

()    Komission asetus (EU) N:o 1307/2014, 8.12.2014, EUVL L 351. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, 23.4.2009, EUVL L 140.

(30)

()    Direktiivi 2014/95/EU, 22.10.2014, EUVL L 330. Direktiivi 2013/34/EU, 26.6.2013, EUVL L 182.

(31)

()    Direktiivi 2013/50/EU, 22.10.2013, EUVL L 294.

(32)

Direktiivissä 2014/95/EU edellytetään suurilta yrityksiltä ja konserneilta muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamista.

(33)

Komission ehdotus asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta, COM(2014) 1.

(34)

()    Neuvoston päätelmät ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta toimintasuunnitelmasta (2015–2019), asiak. 10897/15, 20.7.2015.

(35)

()    Euroopan komission valmisteluasiakirja ”Trade and worst forms of child labour”, SWD(2013) 173.

(36)

()    Komission tiedonanto Vientivalvontapolitiikan tarkastelu: turvallisuuden ja kilpailukyvyn varmistaminen muuttuvassa maailmassa, COM(2014) 244.

(37)

()    Komission tiedonanto Korruption torjuminen EU:ssa, KOM(2011) 308.

(38)

Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun erillinen tullialue.