EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52014DC0398
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT, THE COUNCIL, THE EUROPEAN ECONOMIC AND SOCIAL COMMITTEE AND THE COMMITTEE OF THE REGIONS Towards a circular economy: A zero waste programme for Europe
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Kohti kiertotaloutta:jätteetön Eurooppa
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Kohti kiertotaloutta:jätteetön Eurooppa
/* COM/2014/0398 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Kohti kiertotaloutta:jätteetön Eurooppa /* COM/2014/0398 final */
Kohti
kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa 1.
Johdanto:
kiertotalous kestävän kasvun tukena Tällä hetkellä taloudessamme hukataan
hyödyllisiä materiaaleja. Rajallisten ja niukkojenkin resurssien kysyntä ja
niistä käytävä kilpailu lisääntyvät jatkuvasti, ja resursseihin kohdistuvat
paineet huonontavat entisestään ympäristön tilaa ja lisäävät sen
haavoittuvuutta. EU:n talous ja sen ympäristön suojelu voisivat hyötyä siitä,
että näitä resursseja käytetään paremmin. Teollisesta vallankumouksesta lähtien
talouksiemme kasvun malliksi on muotoutunut "take-make-consume and
dispose" eli "ota, valmista, kuluta ja hävitä". Tämä lineaarinen
malli perustuu oletukselle siitä, että käytettävissä on aina runsaasti
resursseja, jotka voidaan hankkia helposti ja hävittää halvalla. Nyt
ymmärretään yhä suuremmassa määrin, että tämä ajattelutapa uhkaa EU:n
kilpailukykyä. Siirtyminen kohti kiertotaloutta on
välttämätöntä, jotta voimme toteuttaa älykkääseen, kestävään ja osallistavaan
kasvuun tähtäävän Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä esitetyn EU:n
resurssitehokkuusohjelman.[1] Resurssitehokkuuden
parantaminen entistä enemmän ja kestävällä tavalla on mahdollista, ja tästä
voitaisiin saada merkittäviä taloudellisia etuja. Kiertotaloudessa tuotteiden lisäarvo
säilytetään mahdollisimman pitkään, ja siinä eliminoidaan jäte.
Kiertotaloudessa resurssit säilytetään taloudessa silloinkin, kun tuote on
saavuttanut käyttöikänsä lopun, jotta ne voidaan käyttää yhä uudestaan
tuottavalla tavalla, ja siten saavutetaan lisäarvoa. Siirtyminen kiertotalouteen
edellyttää muutoksia koko arvoketjussa aina tuotteen suunnittelusta uusiin
liiketoiminta- ja markkinointimalleihin sekä uusista tavoista, joilla jäte
muunnetaan resurssiksi, uusiin kulutuskäyttäytymisen malleihin. Tämä edellyttää
täyttä systeemistä muutosta sekä innovointia, joka liittyy paitsi teknologiaan
myös organisaatioihin, yhteiskuntaan, rahoitukseen ja politiikkaan. Jopa
kiertotalouteen jää joitakin lineaarisuuden osia, koska siinäkin tarvitaan
ensiömateriaaleja ja jäännösjäte on hävitettävä. Teollisuus on jo tietoinen eduista,
joita liiketoiminnalle koituu resurssitehokkuuden parantamisesta. Arvioiden
mukaan arvoketjun eri osissa toteutettavilla resurssitehokkuuden parannuksilla
raaka-ainepanosten tarvetta voidaan vähentää 17–24 prosenttia vuoteen 2030[2]
mennessä. Resurssien paremmalla käytöllä teollisuus voisi saavuttaa 630
miljardin euron säästöt vuodessa[3]. Liiketoimintalähtöiset
tutkimukset, jotka perustuvat tuotetason mallinnukseen, osoittavat, että EU:n
teollisuus voi kiertotalouteen perustuvien lähestymistapojen avulla saavuttaa
merkittäviä materiaalikustannusten säästöjä. Lisäksi on mahdollista kasvattaa
EU:n BKT:tä jopa 3,9 prosentilla[4] luomalla uusia
markkinoita ja uusia tuotteita sekä luomalla arvoa yrityksille. Näin ollen ei
ole yllättävää, että yritykset pyrkivät jatkuvasti parantamaan resurssien
hallintaa. Tätä hidastavat kuitenkin erilaiset markkinaesteet. Korkean tason Euroopan
energiatehokkuusfoorumi[5], jossa ovat mukana
hallitukset, yritykset ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt, on kehottanut ryhtymään toimiin siirtymiseksi kohti
kiertotaloutta, joka perustuu aiempaa suuremmassa määrin uudelleenkäyttöön sekä korkeatasoiseen kierrätykseen ja huomattavasti vähemmässä
määrin
primaariraaka-aineisiin. Komissio laati vuonna 2011 etenemissuunnitelman
kohti resurssitehokasta Eurooppaa[6] ja esitti siinä puitteet
tätä koskeville toimille sekä korosti tarvetta integroidulle lähestymistavalle,
joka kattaa useita politiikan aloja ja tasoja. Etenemissuunnitelman keskeisiä
ajatuksia kehitetään nyt edelleen seitsemännessä ympäristöalan
toimintaohjelmassa[7]. Siirtyminen suuremmassa määrin
kiertotalousmalleihin lupaa huomattavasti valoisampaa tulevaisuutta EU:n
taloudelle. Sen avulla EU voisi vastata tämänhetkisiin ja tuleviin haasteisiin,
jotka liittyvät resursseihin kohdistuviin maailmanlaajuisiin paineisiin ja yhä
suurempaan toimitusten epävarmuuteen. Palauttamalla resurssit tuottavaan
käyttöön yhä uudestaan, vähentämällä jätetä ja pienentämällä riippuvuutta
epävarmoista toimituksista voidaan suoraan parantaa kestokykyä ja
kilpailukykyä. Näin puretaan taloudellisen kasvun ja resurssien käytön ja sen
vaikutusten välinen yhteys ja tarjotaan mahdollisuus pysyvälle kestävälle
kasvulle. Resurssituottavuus
kasvoi EU:ssa 20 prosentilla vuosina 2000‑2011, mutta tämä voi johtua
osittain taantumasta. Tämän tason säilyminen johtaisi vielä 30 prosentin
lisäkasvuun vuoteen 2030 mennessä ja voisi kasvattaa BKT:tä jopa prosentilla.
Samalla luotaisiin yli kaksi miljoonaa työpaikkaa enemmän kuin jatkettaessa
toimintaa entiseen tapaan[8].
Ponnistelujen lisääminen resurssituottavuuden parantamiseksi on linjassa niiden
toimien kanssa, joilla tuetaan EU:n politiikan nykyisiä tavoitteita, kuten
hiilipäästöjen vähentäminen, energiatehokkuuden parantaminen, EU:n talouden
uudelleenteollistaminen kestävällä tavalla sekä raaka-aineiden saatavuuden
varmistaminen, ja samalla vähennetään ympäristövaikutuksia ja
kasvihuonekaasujen päästöjä. Resurssitehokkuuden
parantamiseen voidaan käyttää monia erilaisia koeteltuja toimenpiteitä, jotka
ovat osoittautuneet hyödyllisiksi ja joita voitaisiin soveltaa
järjestelmällisemmin. Lisäksi tarvitaan toimia sen varmistamiseksi, että
muutoksilla luodaan työpaikkoja, erityisesti työllisyyttä koskevan tiedonannon
sekä pk-yritysten vihreän toimintasuunnitelman[9]
perusteella. 2.
Suotuisan
poliittisen ympäristön luominen Markkinat ovat tärkeä tekijä
resurssitehokkuuden ja kiertotalouden edistämisessä, koska materiaaleista ja
energiasta on tullut pääasiallisia tuotantopanoskustannuksia monille
yrityksille. Kuitenkin samalla kuin markkinat jo nyt edistävät muutosta,
jäljellä on useita markkinaesteitä resurssien tehokkaalle ja tulokselliselle
hallinnalle. Jätteen syntymisen ehkäisemisen, ekosuunnittelun, uudelleenkäytön
ja samankaltaisten toimenpiteiden avulla voitaisiin saavuttaa nettosäästöt,
jotka ovat 600 miljardia euroa tai 8 prosenttia EU:n yritysten vuosittaisesta
liikevaihdosta, ja vähentää samalla vuosittaisia kasvihuonekaasujen
kokonaispäästöjä 2‑4 prosentilla[10].
Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että markkinaesteet, jotka estävät näiden
mahdollisuuksien kehittämisen, poistetaan. Vaikka resurssitehokkuus voi
hyödyttää hyvin monenlaisia aloja, se voi myös mahdollistaa sen, että EU:n
yritykset hyötyvät nopeasta kasvusta ekoteollisuuden markkinoilla, joiden ennustetaan
kaksinkertaistuvan vuosina 2010–2020. Kansainvälisesti resurssitehokkaille
parannuksille on kysyntää hyvin erilaisilla teollisuuden aloilla. Olemassa oleva infrastruktuuri,
liiketoimintamallit ja teknologia sekä vakiintuneet käyttäytymismallit pitävät
talouksia "lukittuna" lineaariseen malliin. Yrityksiltä voi puuttua
tietoa, luottamusta ja valmiuksia siirtyä kiertotalouden ratkaisuihin.
Rahoitusjärjestelmästä ei useinkaan saada rahoitusta investoinneille
tehokkuuden parannuksia tai innovatiivisia liiketoimintamalleja varten, koska
niitä pidetään riskialttiimpina ja monimutkaisina, mikä karkottaa monia
perinteisiä investoijia. Perinteiset kulutustottumukset voivat myös estää
uusien tuotteiden ja palvelujen kehittymistä. Tällaisilla esteillä on tapana
säilyä ympäristössä, jossa hinnat eivät vastaa resurssien käytöstä
yhteiskunnalle aiheutuvia todellisia kustannuksia ja jossa politiikalla ei
pystytä antamaan vahvoja ja johdonmukaisia signaaleja siirtymiselle
kiertotalouteen. Keskeisiä tuotteita, materiaaleja
ja arvoketjuja koskevan näytön perusteella komissio työskentelee sidosryhmien
kanssa kehittääkseen suotuisat puitteet kiertotaloudelle käyttäen
toimenpiteitä, joissa yhdistyvät järkevä sääntely, markkinapohjaiset välineet,
tutkimus ja innovaatio, kannustimet, tietojenvaihto ja tuki vapaaehtoisille
lähestymistavoille. Tällaiset puitteet edistävät tavoitetta kestävästä
teollisesta renessanssista EU:ssa, ja niiden edellytyksenä ovat proaktiiviset
kuluttajat ja yritykset. Erityistä huomiota kiinnitetään pk-yrityksiin. Kansainvälisesti EU:n olisi
työskenneltävä tiiviisti muiden kumppaneiden kanssa sekä monen- että
kahdenvälisellä tasolla, jotta varmistetaan kiertotalouden käsitteen
mahdollisimman suuri vaikutus. Komissio aikoo: analysoida edelleen merkittävimpiä
markkinoiden ja hallinnon puutteita, jotka hidastavat materiaalijätteen
syntymisen ehkäisemistä ja sen uudelleenkäyttöä, ottaen huomioon
materiaalityyppien ja niiden käyttötapojen moninaisuuden. Tarkoituksena on
luoda suotuisat poliittiset puitteet resurssitehokkuuden parantamiselle EU:n
tasolla. 2.1. Kiertotalouden suunnittelu ja
siihen liittyvä
innovointi Kiertotalouden lähestymistavoissa jäte
"suunnitellaan pois". Siihen liittyy tyypillisesti innovointia
arvoketjun kaikissa vaiheissa sen sijaan, että nojauduttaisiin pelkästään
ratkaisuihin tuotteen elinkaaren lopussa. Näihin lähestymistapoihin voivat
kuulua esimerkiksi seuraavat: vähennetään
tietyn palvelun tarjoamiseen tarvittavien materiaalien määrää (keventäminen); pidennetään
tuotteiden käyttöikää (kesto); vähennetään
energian ja materiaalien käyttöä tuotanto- ja käyttövaiheissa (tehokkuus); vähennetään
vaarallisten tai vaikeasti kierrätettävien materiaalien käyttöä tuotteissa ja
tuotantoprosesseissa (korvaaminen); luodaan
markkinoita uusioraaka-aineille (standardien, julkisten hankintojen jne.
perusteella); suunnitellaan
tuotteita, jotka ovat helppoja huoltaa, korjata, päivittää, valmistaa uudestaan
tai kierrättää (ekosuunnittelu); kehitetään tämän osalta tarvittavat
palvelut kuluttajia varten (huolto- ja korjauspalvelut jne.); tarjotaan
kuluttajille kannustimia jätteen vähentämiselle ja jätteiden korkeatasoiselle
erottelulle; tarjotaan
kannustimia erottelulle ja keräysjärjestelmille, joiden avulla minimoidaan
kierrätyksen ja uudelleenkäytön kustannuksia; helpotetaan
toimien ryhmittelyä, jotta estetään se, että sivutuotteista tulee jätettä
(teollinen symbioosi); ja pyritään
antamaan kuluttajille laajempi ja parempi mahdollisuus vuokrata, lainata tai
jakaa palveluja vaihtoehtona tuotteiden omistamiselle, mutta turvataan samalla
kuluttajien edut (kustannusten, suojelun, tiedotuksen, sopimusehtojen ja
vakuutusnäkökohtien jne.) osalta. Tärkeä lähtökohta on tuotantoprosessien,
tuotteiden ja palvelujen suunnittelu. Tuotteet voidaan suunnitella uudestaan
niin, että niitä voidaan käyttää kauemmin, korjata, päivittää, valmistaa
uudelleen tai lopulta kierrättää sen sijaan, että ne heitetään pois.
Tuotantoprosessit voidaan perustaa suuremmassa määrin tuotteiden ja
raaka-aineiden uudelleenkäyttöön sekä luonnonvarojen korjauskapasiteettiin, kun
taas innovatiivisilla liiketoimintamalleilla voidaan luoda uusi suhde yritysten
ja kuluttajien välille. Seuraava kaavio osoittaa
yksinkertaistetulla tavalla kiertotalouden keskeiset vaiheet. Kukin vaihe
tarjoaa mahdollisuuksia vähentää kustannuksia ja riippuvaisuutta
luonnonvaroista, lisätä kasvua ja työpaikkoja sekä rajoittaa jätettä ja
haitallisia päästöjä ympäristöön. Vaiheet ovat kytköksissä toisiinsa, koska
materiaaleja voidaan käyttää kaskadiperiaatteen mukaisesti, esimerkiksi
seuraavasti: teollisuus vaihtaa oheistuotteita, tuotteet kunnostetaan tai
valmistetaan uudestaan taikka kuluttajat valitsevat tuote-palvelu-järjestelmiä.
Tavoitteena on minimoida resurssit, jotka putoavat pois kierrosta, jotta
järjestelmä toimisi optimaalisesti. Jotkin EU:n politiikat ja säädökset
tarjoavat jo keinoja ja kannustimia, jotka vastaavat kiertotalouden mallia.
EU:n jätelainsäädännön pohjana oleva jätehierarkia johtaa vähitellen siihen,
että käytetään parempia vaihtoehtoja eli jätteen syntymisen ehkäisemistä ja
tuotteiden valmistelua uudelleenkäyttöä ja kierrätystä varten ja pyritään
estämään sijoittamista kaatopaikoille. Kemikaalipolitiikalla pyritään
lopettamaan vähitellen erityistä huolta aiheuttavien myrkyllisten aineiden
käyttö. Joissakin energiaan liittyvien tuotteiden ekosuunnittelua
koskevissa toimenpiteissä esitetään vaatimuksia käyttöiän kestosta sekä
kierrätyksen helpottamisesta. Biotalousstrategialla[11]
edistetään biologisten luonnonvarojen ja jätevirtojen kestävää ja integroitua
käyttöä elintarvikkeiden, energian ja biopohjaisten tuotteiden tuotannossa.
Ilmastopolitiikalla luodaan kannustimia säästää energiaa ja vähentää
kasvihuonekaasujen päästöjä. Yhteiset ja johdonmukaiset EU:n
puitteet kiertotalouden edistämiseksi auttavat yhdistämään kyseiset osat
Horisontti 2020 -puiteohjelman kanssa, jotta voidaan ottaa huomioon
tutkimukseen ja innovointiin liittyvät haasteet[12].
Jotta voidaan
tukea suunnittelua ja innovointia kiertotalouden edistämiseksi, komissio aikoo: osoittaa EU:n tutkimuksen ja
innovoinnin Horisontti 2020 -puiteohjelmassa mahdollisuudet siirtymiseen kohti
kiertotaloutta EU:n tasolla; tähän pyritään laaja‑alaisilla
innovaatiohankkeilla, joilla luodaan yhteistyötä arvoketjuissa ja niiden
välillä; samalla pyritään edistämään taitojen kehittämistä ja tukemaan
innovatiivisten ratkaisujen markkinasovelluksia; luoda vahvempia kumppanuuksia, joilla tuetaan tutkimus- ja
innovointipolitiikkaa kiertotaloutta varten; helpottaa useamman kiertotalouden
mallin kehittämistä tuotteita ja palveluja varten, mukaan lukien
johdonmukaisempi tuotepolitiikka, ja kehittää edelleen
ekosuunnitteludirektiivin soveltamista kiinnittämällä enemmän huomiota
resurssitehokkuusperusteisiin, mukaan lukien tulevat ensisijaiset tuoteryhmät
vuosien 2015–2017 työsuunnitelmassa; sekä edistää kaskadiperiaatetta biomassan kestävässä käytössä siten,
että otetaan huomioon kaikki biomassaa käyttävät toimialat, jotta biomassaa
voidaan käyttää kaikkein resurssitehokkaimmalla tavalla. 2.2.
Investointien vapauttaminen kiertotalouden ratkaisuissa EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi
edistettävä investointeja kiertotaloutta koskeviin innovaatioihin ja puututtava
niiden käyttöönottoon ja rahoitusjärjestelmän uudistuksen valossa esteisiin,
jotta voidaan hankkia enemmän yksityistä rahoitusta resurssitehokkuuteen.
Viimeaikaisiin komission ehdotuksiin, jotka koskevat muita kuin taloustietoja
koskevaa raportointia[13], pitkän aikavälin
rahoitusta[14] ja ammatillisia
lisäeläkerahastoja[15], on sisällytetty
vaatimuksia, joiden mukaan on annettava investoijille relevanttia
ympäristötietoa ja pohdittava luonnonvarojen niukkuutta ja ilmastonmuutosta
koskevia investointiriskejä. Jotta voidaan vähentää
investoijille koituvia riskejä, kehitteillä on innovatiivisia
rahoitusvälineitä, kuten komission ja Euroopan investointipankin luonnonpääoman
rahoitusjärjestely (Natural Capital Financing Facility, NCFF). Julkisen ja
yksityisen sektorin kumppanuudet ovat myös tehokkaita välineitä yksityisen
pääoman ja resurssitehokkuuteen tehtävien investointien hankkimiseksi. Julkisen
ja yksityisen sektorin kumppanuus SPIRE eli Sustainable Process Industry
through Resource and Energy Efficiency (resurssi- ja energiatehokas
kestäväpohjainen prosessiteollisuus) sekä biopohjaisia teollisuudenaloja koskeva
aloite edistävät aktiivisesti kiertotalouden tavoitteita. Politiikalla on merkitystä myös
oikeiden signaalien lähettämisessä resurssitehokkuutta koskevista
investoinneista, koska sillä voidaan poistaa ympäristön kannalta haitalliset
tuet ja siirtää työhön kohdistuvaa verotusta pilaantumisen ja resurssien
verotukseen. Ympäristöverouudistuksen edistymistä EU:n jäsenvaltioissa
käsitellään talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa. Jotta voidaan
vapauttaa investoinnit kiertotalouteen, komissio aikoo: jatkaa työtä lupaavilla aloilla,
jotka yksilöitiin resurssitehokkuuden rahoitusta käsittelevässä pyöreässä
pöydässä[16], kuten innovatiiviset
rahoitusvälineet; tarkoituksena on ottaa resurssikysymykset huomioon yritysten
tilinpitosäännöissä, selventää rahoituslaitosten kestävyysvastuita
(luottamusvelvollisuuksia), laatia menetelmiä yritysten
"resurssistressitestejä" varten sekä tarkastella
joukkolainamarkkinoiden mahdollisuuksia kanavoida lisärahoitusta
resurssitehokkuushankkeisiin; laatia ohjeita mahdollisuuksista,
joita uudet julkisia hankintoja koskevat direktiivit tarjoavat ympäristöä
säästävien julkisten hankintojen alalla, ja suositus, joka koskee seurantaa
siitä, miten jäsenvaltiot onnistuvat saavuttamaan ympäristöä säästäviä julkisia
hankintoja koskevan ohjeellisen 50 prosentin tavoitteen[17]
, tukea innovatiivisia välineitä, kuten esikaupallisia hankintoja ja
innovaatioiden julkisia hankintoja, ja helpottaa ympäristöä säästävien
julkisten hankintojen verkostojen luomista viranomaisten keskuuteen; sekä sisällyttää edelleen
kiertotalouden painopistealueita EU:n rahoitukseen ja rohkaista jäsenvaltioita
käyttämään ohjelmissa ja hankkeissa saatavilla olevaa EU:n rahoitusta
kiertotalouteen, erityisesti Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kautta.
2.3. Yritysten
ja kuluttajien toimien hyödyntäminen ja pk-yritysten tukeminen Yritykset ja kuluttajat ovat edelleen
keskeisiä toimijoita siirtymisessä kohti kiertotaloutta. Arvoketjun alku- ja
loppuvaiheen päätökset on liitettävä toisiinsa paremmin, jotta voidaan tarjota
johdonmukaisia kannustimia tuottajien, investoijien, jakelijoiden, kuluttajien
ja kierrättäjien välillä ja varmistaa kustannusten ja hyötyjen tasapuolinen
jakautuminen. Markkinamekanismeja on käytettävä resurssien mahdollisimman
tehokkaan jakamisen ja käytön varmistamiseksi, ja mikäli esiintyy markkinoiden
häiriöitä tai innovaation pullonkauloja, näihin on puututtava. Lisäksi on
kehitettävä toimivat uusiomateriaalimarkkinat. Erityisesti olisi kiinnitettävä
huomiota siihen, että yrittäjät pääsevät mahdollisille uusille, kiertotalouteen
liittyville markkinoille, ja varmistettava, että työmarkkinoiden käytettävissä
on tarvittava osaamispohja. Kuluttajien olisi pystyttävä tekemään tietoisia
valintoja eri tuotteiden ympäristövaikutuksia koskevan tiedon perusteella. Resurssitehokasta Eurooppaa käsittelevä
foorumi on määrittänyt[18], millaisia
mahdollisuuksia yrityksillä on kiertotalouden eri vaiheissa, joissa
materiaaleja voidaan syöttää takaisin tuotantoprosessiin, alkuperäisen
toimitusketjun eri osissa tai muissa toimitusketjuissa. Näiden mahdollisuuksien
määrittäminen perustuu kokemukseen onnistuneista aloitteista, joiden
mittakaavaa voitaisiin suurentaa ja joita voitaisiin soveltaa laajemmin, ja
niihin kuuluvat: tuotantovaiheessa:
kestävät hankintastandardit, teollisuuden ja vähittäiskaupan vapaaehtoiset
järjestelmät sekä teolliset symbioosit markkinoiden luomiseksi sivutuotteille; jakeluvaiheessa:
tiedotuksen parantaminen siitä, mitä resursseja tuotteet sisältävät ja miten
niitä voidaan korjata tai kierrättää; tähän viitataan foorumin suosituksissa
"tuotepassina"; sekä kulutusvaiheessa:
kulutukseen liittyvät yhteistyömallit, jotka perustuvat tuotteiden
lainaamiseen, vaihtamiseen ja vuokraamiseen, sekä tuotepalvelujärjestelmät,
joiden avulla saadaan enemmän arvoa alihyödynnetystä omaisuudesta tai
resursseista (esim. autot, välineet, asunnot). Ekologista jalanjälkeä koskevassa
pilottivaiheessa, jota käsiteltiin komission tiedonannossa
"Sisämarkkinoiden luominen vihreille tuotteille"[19],
saatetaan yhteen sidosryhmät, jotta voidaan kehittää yhteinen sovittu tapa
mitata tuotteiden ja organisaatioiden ympäristövaikutuksia. Pilottivaiheen
jälkeen komissio arvioi, ovatko nämä menetelmät onnistuneita ja voidaanko niitä
voidaan olemassa oleviin tai uusiin välineisiin tuotteiden ympäristövaikutusten
parantamiseksi. Tällaisia toimenpiteitä voitaisiin
laajentaa, jotta voidaan varmistaa, että olemassa olevilla ja uusilla
yrityksillä on hyvät perusolosuhteet ja tasapuoliset toimintaedellytykset ja ne
voivat mukautua maailmanlaajuisiin merkittäviin resurssien megasuuntauksiin,
palkita parhaita yrityksiä, rohkaista uusia yrittäjiä kehittämään tulevaisuuden
liiketoimintaratkaisuja, testata näitä ratkaisuja markkinoilla ja tarjota
kuluttajille uskottavaa tietoa. Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelmassa[20]
käynnistetty eri sidosryhmien yhteinen prosessi on korostanut tarvetta tehokkaille
työkaluille, joilla kuluttajia suojataan harhaanjohtavilta ja perusteettomilta
ympäristöväitteiltä. Työvoimalla on oltava asianmukaiset taidot,
jotta voidaan varmistaa tehokas ja työllistävä siirtyminen[21].
Vihreää työllisyyttä koskevalla tiedonannolla[22] luodaan puitteet
vapauttaa mahdollisuudet, jotka resurssitehokkaalla kiertotaloudella on luoda
työpaikkoja. Kansallisilla, alueellisilla ja paikallisilla viranomaisilla ja
työmarkkinaosapuolilla on myös merkittävä rooli kohdistetun ja koordinoidun
tuen kehittämisessä investointien, infrastruktuurin, teknologian ja taitojen
muodossa; tällöin keskitytään erityisesti pk-yrityksen tarpeisiin. Niillä on
myös hyvät mahdollisuudet helpottaa sitä, että kuluttajat siirtyvät valitsemaan
kestävämpiä tuotteita ja palveluja, sekä edistää käytösmallien muuttumista. Tukeakseen
yritysten sekä erityisesti pk-yritysten ja kuluttajien toimia komissio aikoo: jatkaa työtä vuoteen 2016
ulottuvan ekologista jalanjälkeä koskevan pilottivaiheen tulosten pohjalta ja
määrittää, kuinka ympäristövaikutusten mittausta voidaan käyttää tuotteita ja
prosesseja suunniteltaessa ja parannettaessa kuluttajille tarkoitettua tiedotusta
ympäristön kannalta kestävistä valinnoista; käynnistää laajan
sidosryhmäyhteistyön koordinoinnin ja tukitoimien avulla, joita toteutetaan
Horisontti 2020 -puiteohjelman ja sen välineiden puitteissa, mukaan lukien
Euroopan
innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT), Euroopan rakenne- ja
investointirahastot, ekoinnovoinnin toimintasuunnitelma, pk-yritysten vihreä toimintasuunnitelma ja Euroopan
kuluttaja-asioiden toimintaohjelma; jatkaa raaka-aineita koskeviin
eurooppalaisiin innovaatiokumppanuuksiin liittyviä sidosryhmien sitoumuksia,
jotka liittyvät suoraan resurssitehokkuuteen; tukea työpaikkojen luomista ja
taitojen kehittämistä parannetun politiikan koordinoinnin kautta siten, että
ohjataan eurooppalaista rahoitusta ohjelmiin ja järjestelmiin, joilla tuetaan
vihreää kasvua, parannetaan tiedotusta ja seurantaa, mukaan lukien
eurooppalainen ohjausjakso, ja työskennellään työmarkkinaosapuolten,
koulutuslaitosten ja muiden sidosryhmien kanssa; sekä tukea parhaiden käytäntöjen vaihtoa kansainvälisellä tasolla. 3.
Jätepolitiikan ja
-tavoitteiden nykyaikaistaminen: jäte resurssina Jätteen muuntaminen resurssiksi on osa
"kierron sulkemista" kiertotalousjärjestelmissä. Euroopan
lainsäädännössä asetetut tavoitteet ovat olleet keskeisiä tekijöitä jätehuollon
parantamisessa; niillä vauhditetaan innovointia kierrätyksessä ja
uudelleenkäytössä, rajoitetaan sijoittamista kaatopaikoille, vähennetään
resurssien hävikkiä ja luodaan kannustimia käyttäytymisen muutoksille. EU:ssa
syntyy kuitenkin keskimäärin noin viisi tonnia jätettä henkeä kohti vuodessa ja
hieman yli kolmannes siitä kierrätetään tosiasiallisesti. Euroopan unioni on tehnyt poliittisen
sitoumuksen[23], jonka mukaan
vähennetään jätteen syntymistä, kierrätetään jäte siten, että siitä tulee
raaka-aineiden merkittävä ja luotettava lähde unionissa, rajoitetaan jätteen
hyödyntäminen energiana kierrätettäväksi kelpaamattomiin materiaaleihin ja lopetetaan
jätteen sijoittaminen kaatopaikoille käytännöllisesti katsoen kokonaan.
Viemällä jätepolitiikkaa eteenpäin saavutetaan merkittäviä etuja kasvulle ja
työllisyydelle suhteellisen alhaisin kustannuksin tai ilman kustannuksia ja
edistetään samalla ympäristön tilan parantamista. Maailmanlaajuisten
markkinoiden osalta kunnianhimoisen jätepolitiikan odotetaan edistävän innovaatioita
ja tekevän EU:n yrityksistä entistäkin kilpailukykyisempiä jätehuoltopalvelujen
tarjoamisessa sekä tarjoavan markkinamahdollisuuksia EU:n viejille. 3.1. Jätetavoitteiden määrittäminen
siirtymiseksi kierrätysyhteiskuntaan Eurooppa on edistynyt merkittävästi
jätteen muuntamisessa resurssiksi ja jätehuollon toteuttamisessa kestävällä
tavalla, esimerkiksi kierrättämällä. Tulokset vaihtelevat kuitenkin
huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. Kuusi jäsenvaltiota on jo käytännössä
lopettanut yhdyskuntajätteiden sijoittamisen kaatopaikalle. Se on vähentynyt 90
prosentista alle viiteen prosenttiin viimeisten 20 vuoden aikana, jo joillakin
alueilla kierrätysasteet ovat kohonneet 85 prosenttiin. Joillakin muilla
alueilla yli 90 prosenttia jätteestä sijoitetaan edelleen kaatopaikalle, ja
alle viisi prosenttia kierrätetään. Tarvitaan vahvoja poliittisia
signaaleja, jotta saavutetaan pitkän aikavälin ennustettavuus investoinneille
ja muutoksille, jotta materiaalit, kuten muovi, lasi, metalli, paperi, puu,
kumi ja muut kierrätettävät materiaalit saadaan uudestaan mukaan talouteen
uusioraaka-aineina kilpailukykyisin hinnoin. Tällainen ennustettavuus
saavutetaan vuoteen 2030 ulottuvalle kaudelle asetettavilla selkeillä
kierrätystavoitteilla. Jätteiden erilliskeräys jätteiden syntypaikalla sekä
luotettavat menetelmät kierrätysmäärien laskemiseksi varmistavat korkeatasoisen
kierrätyksen ja
auttavat kehittämään markkinoita korkeatasoisten
uusioraaka-aineiden
tarjontaa varten. Tätä varten olisi selkeytettävä
olemassa olevaa mittausmenetelmää sen arvioimiseksi, mitä itse asiassa
kierrätetään, koska jotkin jäsenvaltiot ilmoittavat tällä hetkellä kerätyn
jätteen kierrätetyksi, vaikka näiden kahden vaiheen välillä on merkittävää
materiaalihävikkiä. Kaiken kierrätettävän jätteen sijoittaminen
kaatopaikalle estetään vuoteen 2025 mennessä. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä
lopettamaan kaatopaikalle sijoittaminen kokonaan vuoteen 2030 mennessä.
Energian talteenotolla, mukaan lukien energian tuottaminen jätteistä ja
biopolttoaineiden käyttö, on merkitystä sellaiselle jätteelle, jota ei voida
käyttää uudelleen eikä kierrättää. Tämä edellyttää EU:ssa tällä hetkellä
käytettävissä olevan, epätasaisesti jakautuneen energian
talteenottokapasiteetin tehokkaampaa käyttöä sekä toimenpiteitä ylikapasiteetin
välttämiseksi. Onnistuneen täytäntöönpanon ansiosta
EU:hun voidaan luoda yli 180 000 suoraa työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä
niiden arvioidun 400 000 työpaikan lisäksi, jotka luodaan panemalla
täytäntöön voimassa oleva jätelainsäädäntö[24]. Näin voidaan vastata
10–40 prosenttiin raaka-aineen kysynnästä EU:ssa ja edistää samalla vuodelle
2030 asetettua EU:n tavoitetta vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä 40–62
hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa. Jotta voidaan
vahvistaa taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöhyötyjä, joita
yhdyskuntajätteen paremmasta huollosta saadaan, komissio ehdottaa, että: •
edistetään
yhdyskuntajätteen uudelleenkäyttöä ja kierrätystä niin, että se saadaan
vähintään 70 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä; •
nostetaan
pakkausjätteen kierrätysmäärä 80 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä;
välitavoitteita ovat 60 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 70 prosenttia
vuoteen 2025 mennessä, mukaan lukien erityismateriaaleja koskevat tavoitteet; •
kielletään
kierrätettävän muovin, metallin, lasin, paperin ja kartongin sekä biohajoavan
jätteen sijoittaminen kaatopaikalle vuoteen 2015 mennessä; jäsenvaltioiden
olisi pyrittävä lopettamaan kaatopaikalle sijoittaminen käytännössä vuoteen
2030 mennessä[25]; •
edistetään
korkealaatuisten uusioraaka-aineiden markkinoiden kehittämistä; tässä
yhteydessä arvioidaan myös, mitä lisäarvoa saadaan perusteista, joiden mukaan
määritellään se, milloin erityismateriaalit lakkaavat olemasta jätettä; •
selvennetään
kierrätettyjä materiaaleja koskevaa laskentamenetelmää, jotta varmistetaan
kierrätyksen korkea laatu. 3.2. Jätelainsäädännön
yksinkertaistaminen ja parempi täytäntöönpano Tavoitteet jättävät jäsenvaltioille
joustavuutta sen suhteen, millä tavoin niihin päästään. Jäljellä on kuitenkin
huomattavasti potentiaalia jätelainsäädännön täytäntöönpanon
yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi edelleen kansallisella tasolla sekä
tämänhetkisten erojen pienentämiseksi. Vuonna 2012 komissio laati jätehuollon
tulostaulun sekä etenemissuunnitelmat, joissa esitettiin erityiset suositukset
niille jäsenvaltioille, joiden tulokset olivat heikoimpia. Komissio aikoo
jatkossakin kiinnittää erityistä huomiota jäsenvaltioihin, joilla on pisin
matka tavoitteisiin, ja se pyrkii yhdessä kyseisten jäsenvaltioiden kanssa
puuttumaan täytäntöönpanon heikkouksiin varhaisessa vaiheessa. Taloudelliset toimenpiteet ovat
osoittautuneet ratkaiseviksi kansallisen jätehuollon parantamisessa. Erityisen
hyödyllisiä ovat olleet kaatopaikka- ja jätteenpolttoverot, maksa itse omat
jätekustannuksesi -järjestelmä (”pay-as-you-throw”) ja laajennetut
tuottajavastuujärjestelmät sekä paikallisviranomaisille tarkoitetut
kannustimet, joilla edistetään jätteiden synnyn ehkäisemistä, uudelleenkäyttöä
ja kierrätystä. Tehokkaiksi ovat osoittautuneet myös kaatopaikalle sijoittamista
koskevat kiellot. Vähimmäisvaatimusten asettaminen tuottajavastuujärjestelmille
EU:n tasolla auttaa vähentämään kustannuksia ja poistamaan vaikeuksia, joita
tuottajat kohtaavat, koska niiden on noudatettava useita kansallisia
järjestelmiä EU:ssa. Eurooppalaisella rahoituksella voidaan
tukea jäsenvaltioiden pyrkimyksiä keskittyä integroituun jätehuoltoon, mukaan
lukien erillinen keräys-, uudelleenkäyttö- ja kierrätysinfrastruktuuri.
Sijoittamista kaatopaikalle tai erillistä polttoa ei tulisi tukea tulevaisuudessa. Käytettävissä olevan
jätehuoltokapasiteetin hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla EU:ssa
edellyttäisi parempaa suunnittelua ja tietojenvaihtoa. Lisäksi olisi siedettävä
sitä, että EU:ssa tapahtuu enemmän jätteiden siirtoja nykyaikaisempiin ja
tehokkaimpiin laitoksiin ainakin siirtymäajan toimenpiteenä. Lisäksi käytettävissä on vielä
mahdollisuuksia yhdenmukaistaa ja helpottaa kansallisen tason tietojen
keräämistä ja niistä raportointia sekä parantaa tietojen luotettavuutta ja
johdonmukaisuutta kaikkialla EU:ssa. Vahvistamalla yhteisiä indikaattoreita
helpotetaan parempaa seurantaa ja jäsenvaltioiden tulosten vertailua[26]. Toimet, joilla edelleen
yksinkertaistetaan jätelainsäädäntöä ja varmistetaan sen tuloksellisuus ja
tehokkuus, perustuvat toimiin, joita jo toteutetaan jätepolitiikan
hallinnollisten kustannusten vähentämiseksi esimerkiksi myöntämällä tietyille
pk-yrityksille poikkeuksia takaisinottovaatimuksista tai edellyttämällä
jätesiirtoja koskevien sähköisten tietojen pakollista vaihtoa. Sen
varmistamiseksi, että EU:n lainsäädännöstä saatavat hyödyt saavutetaan
yksinkertaistamisen ja paremman täytäntöönpanon avulla, komissio ehdottaa,
että: •
puututaan
jätetavoitteiden päällekkäisyyksiin ja yhdenmukaistetaan määritelmiä; •
yksinkertaistetaan
merkittävästi jäsenvaltioiden raportointivelvoitteita, muun muassa selkeytetään
ja yhdenmukaistetaan yhdyskunta-, kaatopaikka- ja pakkausjätettä koskevia
tavoitteita; •
mahdollistetaan
se, että jäsenvaltiot voivat myöntää pk-yrityksille tai yrityksille, jotka
keräävät ja/tai kuljettavat hyvin pieniä määriä vaaratonta jätettä, poikkeuksia
jätepuitedirektiivin yleisistä lupa- tai rekisteröintivaatimuksista; •
otetaan
käyttöön vuosittainen raportointi, jossa kaikki jätteitä koskevat tiedot
toimitetaan keskitetyn tietojen vastaanottopisteen kautta, ja yhdenmukaistetaan
jätetilastot EU:n jätelainsäädännön vaatimusten kanssa samalla kun arvioidaan
kansallisia menetelmiä tilastostandardien perusteella; •
edellytetään,
että jäsenvaltioissa kehitetään sähköiset tietojen seurantajärjestelmät ja
kolmannen osapuolen suorittama tietojen todentaminen; •
perustetaan
varhaisvaroitusjärjestelmä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot toteuttavat
asianmukaiset toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi määräajassa; •
vahvistetaan
vähimmäistoimintaolosuhteet laajennetuille tuottajavastuujärjestelmille, joita
voitaisiin kehittää edelleen kansallisella tasolla tai EU:n ohjeissa ja
edistetään taloudellisten välineiden käyttöä jäsenvaltioissa; sekä •
edistetään
suoria investointeja jätehuoltovaihtoehtoihin, jotka ovat jätehierarkiassa
korkealla (jätteiden syntymisen estäminen, uudelleenkäyttö, kierrätys). 3.3. Erityisten jäteongelmien
ratkaiseminen Tarvitaan räätälöityjä ratkaisuja niitä
erityisiä jäteongelmia varten, joista aiheutuu resurssien merkittävää hukkaa
tai merkittäviä ympäristövaikutuksia. Jätteen syntymisen ehkäiseminen:
Ensisijaisena tavoitteena kiertotalouden kaikissa vaiheissa olisi
varmistettava, että jätettä syntyy vähemmän. Jäsenvaltiot ovat hiljattain
hyväksyneet ohjelmia jätteen syntymisen ehkäisemiseksi, kuten
jätepuitedirektiivissä edellytetään, ja ohjelmat ovat parhaillaan Euroopan
ympäristökeskuksen tarkasteltavina. Niiden arvioinnin jälkeen komissio laatii
aloitteita, joilla edistetään jätteen syntymisen ehkäisemisen hyviä käytäntöjä
EU:ssa. Merien roskaantuminen: Meriin
joutuvat roskat likaavat rannat, aiheuttavat harmia merien eliöstölle ja
aiheuttavan pitkäaikaisen jäteongelman, jonka ratkaiseminen on kallista.
Seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa kehotetaan asettamaan unionin
laajuinen määrällinen vähennystavoite, jota tuetaan ongelman lähteellä
toteutettavilla toimilla. Mikäli tarkistetussa EU:n
jätelainsäädäntöpaketissa esitetyt toimenpiteet pantaisiin täytäntöön kaikilta
osin, voitaisiin vähentää merien roskaantumista 13 prosentilla vuoteen 2020 ja
27 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Tätä koskevien vähennystavoitteiden
asettaminen vuodelle 2020 antaisi selkeän signaalin jäsenvaltioille, jotka
parhaillaan kehittävät toimenpiteitä ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi
vuoteen 2020 eli meristrategiapuitedirektiivissä asetettuun määräaikaan
mennessä. Se vauhdittaisi myös meren roskaantumista koskevien
toimintasuunnitelmien kehittämistä alueellisten meriyleissopimusten puitteissa.
Muut EU:n tason toimenpiteet, joissa otetaan huomioon muun muassa
vastaanottolaitteista satamissa annetun direktiivin[27]
käynnissä olevan arvioinnin tulokset, edistävät myös tavoitteen saavuttamista.
Vähennystavoitteen toinen vaihe suunnitellaan ajoissa, ja se perustuu muihin maalla
ja merellä sijaitsevien lähteiden vähennyspotentiaalin lisäanalyysiin. Siinä
otetaan huomioon Rio+20-konferenssissa tehty sitoumus, jonka mukaan meren
roskaantumista on vähennettävä huomattavasti vuoteen 2025 mennessä. Rakennus- ja purkujäte: Kierrätettyjen
materiaalien markkinat ovat keskeisiä rakennus- ja purkujätteen kierrätysasteen
parantamiselle. Rakennus- ja purkujätteen paremman huollon suunnittelu,
rakennusmateriaalien suurempi kierrätettävyys ja niissä käytetyn kierrätetyn
materiaalin suurempi osuus sisällytetään osaksi rakennusten
ympäristötehokkuuden arvioimisen puitteita, kuten komission tiedonannossa
"Rakennusalan resurssitehokkuuden parantaminen"[28]
esitetään. Lisäksi ehdotetussa
varhaisvaroitusjärjestelmässä jäsenvaltioiden tuloksia verrataan tavoitteeseen
siitä, että materiaalista kierrätetään 70 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.
Toimenpiteisiin sisältyy korotettuja kaatopaikkamaksuja rakennus- ja
purkujätteelle sekä lajitteluun liittyviä lisävelvoitteita merkittävillä
purkualueilla uusiomateriaalien laadun parantamiseksi. Elintarvikejäte: Arvioiden
mukaan jopa 30 prosenttia kaikesta eri puolilla maailmaa tuotettavasta ruuasta
menee hukkaan. Komissio harkitsee esittävänsä erityisiä ehdotuksia
elintarvikkeiden haaskauksen vähentämiseksi. Vaaralliset jätteet: Vaarallisen
jätteen asianmukainen huolto on edelleen haasteellista. Tämän jätevirran
tosiasiallista käsittelyä koskevat tiedot ovat osittain puutteellisia.
Ensimmäisenä vaiheena vahvistetaan kirjanpitoa ja jäljitettävyyttä perustamalla
vaarallista jätettä koskevia rekistereitä ja määrittämällä jäsenvaltioiden
vaarallisen jätteen huoltojärjestelmien kapasiteetit ja pullonkaulat. Näitä
rekistereitä voidaan vähitellen laajentaa muuntyyppiseen jätteeseen, kuten
useissa jäsenvaltioissa jo on tehty. Muovijäte: Muovin tuotannon
odotetaan EU:ssa lisääntyvän noin viidellä prosentilla vuodessa. Samalla
ainoastaan 24 prosenttia muovijätteestä kierrätetään, 50 prosenttia sijoitetaan
kaatopaikalle ja loput poltetaan. Komissio järjesti vuonna 2013 muovijätettä
koskevan julkisen kuulemisen[29]. Siinä tuotiin esiin
runsaasti mahdollisuuksia muovin käyttämiseksi kestävämmällä tavalla ja
kannatettiin vahvasti kaatopaikalle sijoittamisen lopettamista sekä muovien ja
muovituotteiden parempaa suunnittelua. Komission tuore ehdotus, jonka mukaan
jäsenvaltiot voivat rajoittaa muovikassien käyttöä[30],
ja tässä tiedonannossa esitetyt ehdotukset kierrätyksen lisäämisestä ja
kaatopaikalle sijoittamisen lopettamiselle ovat merkittäviä toimia muovijätteen
huollon kannalta. Kriittisten raaka-aineiden kierrätys: Vaikka
kaikki raaka-aineet ovat tärkeitä, kriittiset raaka-aineet ansaitsevat
erityishuomiota, koska niiden maailmanlaajuinen tuotanto keskittyy muutamiin
maihin. Nämä raaka-aineet ovat huonosti korvattavissa muilla, ja niiden
kierrätysasteet ovat alhaisia. Komissio edistää kriittisten raaka-aineiden
tehokasta käyttöä ja kierrätystä raaka-aineita koskevan aloitteen[31] ja
raaka-aineiden eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden puitteissa. Laittomat jätteiden siirrot: Komissio
vahvistaa toimia, joilla varmistetaan asiaa koskevan EU:n lainsäädännön
noudattaminen. Erityisesti tämä koskee jätteiden siirrosta annettua asetusta
(EY) N:o 1013/2006, sellaisena kuin se on hiljattain muutettuna, jotta voidaan
vahvistaa jätteiden siirtojen tarkastuksia. Fosforin kierrätys: Fosfori
on elintärkeä resurssi elintarvikkeiden tuotannossa, mutta siihen liittyy
merkittäviä toimitusvarmuusriskejä, ja sen tämänhetkisestä käytöstä aiheutuu
jätettä ja häviöitä sen elinkaaren kaikissa vaiheissa. Komissio laatii
parhaillaan puitteita lisätoimille käyttäen perustana kuulemista koskevaa
tiedonantoa fosforin kestävästä käytöstä[32]. Erityisjätteisiin
liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi komissio: ehdottaa tavoitetta, jonka mukaan
pyritään vähentämään merien roskaantumista 30 prosentilla vuoteen 2020
mennessä kymmenen yleisimmän rannoilta löytyvän roskatyypin sekä mereltä
löytyvien kalastusvälineiden osalta; luetteloa mukautetaan EU:n neljän
merialueen mukaan; suunnittelee toimenpiteitä,
joilla vauhditetaan rakennus- ja purkujätteistä saatavien kierrätettyjen
materiaalien markkinoita, ja laatii yhteiset EU:n puitteet rakennusten
ympäristötehokkuuden arvioimiseksi; ehdottaa, että jäsenvaltiot
laativat kansallisia strategioita elintarvikkeiden haaskauksen estämiseksi ja
pyrkivät varmistamaan, että elintarvikkeiden haaskausta valmistus-,
jälleenmyynti-, jakelu-, ravitsemispalvelu- ja ravintola-alalla sekä
kotitalouksissa vähennetään ainakin 30 prosentilla vuoteen 2025 mennessä; harkitsee, olisiko kaikissa
jäsenvaltioissa laadittava asianmukaiset rekisterijärjestelmät ainakin vaaralliselle
jätteelle; ehdottaa kevyiden muovikassien
vähentämistä koskevan ehdotuksensa lisäksi, että muovin sijoittaminen
kaatopaikalle kiellettäisiin vuoteen 2025 mennessä; ehdottaa, että jäsenvaltioiden on
sisällytettävä kansallisiin jätehuoltosuunnitelmiinsa toimenpiteet sellaisen
jätteen keräämiseksi ja kierrättämiseksi, joka sisältää huomattavia määriä
kriittisiä raaka-aineita; sekä harkitsee laativansa politiikan
puitteet fosforille, jotta voidaan lisätä sen kierrätystä, edistää
innovaatioita, parantaa markkinaolosuhteita ja sisällyttää sen kestävä käyttö
lannoitteita, elintarvikkeita, vettä ja jätettä koskevaan EU:n lainsäädäntöön. 4.
Resurssitehokkuustavoitteen
asettaminen Jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti
sopivat seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa, että Euroopan unionin
olisi vahvistettava indikaattorit ja tavoitteet resurssitehokkuudelle ja
arvioitava, onko eurooppalaiseen ohjausjaksoon syytä sisällyttää
pääindikaattori ja -tavoite. Laajojen kuulemisten jälkeen mahdolliseksi
resurssituottavuuden tavoitteeksi on yksilöity resurssituottavuus mitattuna
BKT:n ja raaka-aineiden kulutuksen välisenä suhteena[33]. Mikäli EU ja sen jäsenvaltiot
vahvistaisivat realistisen tavoitteen resurssituottavuuden lisäämiseksi, tämä
keskittäisi poliittista huomiota ja vapauttaisi tähän asti laiminlyötyä
potentiaalia, joka kiertotaloudella on kestävän kasvun ja työllisyyden
luomiseksi. Lisäksi parannettaisiin EU:n politiikan johdonmukaisuutta. Tämä
olisi oikeasuhtainen tapa varmistaa johdonmukaisuus ja edistää toimia. EU:n ennustetaan jo parantavan
resurssituottavuuttaan 15 prosentilla vuosina 2014–2030, mikäli toiminta jatkuu
entisellään. Mikäli käytettäisiin älykästä politiikkaa edistämään siirtymistä
kohti kiertotaloutta, kuten Euroopan energiatehokkuusfoorumi on kehottanut,
tämä määrä voitaisiin kaksinkertaistaa. Resurssituottavuuden lisääminen 30
prosentilla vaikuttaisi merkittävästi kasvun kestävyysulottuvuuteen, mutta
sillä olisi myös myönteinen vaikutus työpaikkojen luomiseen ja BKT:n kasvuun[34].
Teollisuus hyötyisi tästä
resurssituottavuuden parannuksesta parantuneen kilpailukyvyn ansiosta[35].
Resurssikustannukset muodostavat usein merkittävän
osan teollisuuden kustannusrakenteesta, ja teollisuus tarvitsee sujuvia
ja ennustettavissa olevia toimituksia[36]. Resurssitehokkuudesta
saataisiin sekä välittömiä taloudellisia etuja että pitkän aikavälin
strategisia hyötyjä, koska lisääntyvä maailmanlaajuinen kysyntä nostaa
resurssien hintoja ja lisää niiden epävakaisuutta. Resurssitehokkuus auttaisi
siten EU:ta saavuttamaan sen uudelleenteollistamista koskevan tavoitteen. EU:n tason resurssitehokkuustavoite,
joka ei ole sitova, voisi kannustaa niitä jäsenvaltioita, joilla ei vielä ole
kansallisen tason tavoitetta, kehittämään toimenpiteitä, joissa otetaan
huomioon resurssien käyttö. Se johtaisi tasapainoisempiin toimenpiteisiin,
joissa otetaan huomioon laajemmat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölle
koituvat seuraukset ja joilla korjataan tämä puute. Jäsenvaltiot olisivat vapaita etsimään
tasapainon sellaisten politiikkojen ja toimien välillä, jotka ovat talouden ja
ympäristön kannalta hyödyllisimpiä ja linjassa laajempien poliittisten
tavoitteiden kanssa. Näin tehdessään ne hyötyisivät monista erilaisista jo
testatuista, mutta ei laajasti käytetyistä, hyvistä käytännöistä, joita ne
voisivat mukauttaa ja räätälöidä omien tarpeidensa ja olosuhteidensa
mukaisesti. Eurooppa 2020 -strategiaa tarkastellaan parhaillaan uudestaan[37].
Tämän tukena on julkinen kuuleminen, jossa kootaan näkemyksiä sen
kehittämisestä. Komissio katsoo sen vuoksi, että kaikki mahdolliset päätökset
resurssituottavuuden tavoitteen asettamisesta olisi tehtävä tämän
uudelleentarkastelun yhteydessä sen jälkeen, kun on otettu huomioon julkisen
kuulemisen tulokset yhdessä Euroopan energiatehokkuusfoorumin suositusten
kanssa. Sen varmistamiseksi, että politiikan
tekijät ovat tietoisia ympäristöön kohdistuvien resurssipaineiden yleisestä
tilanteesta, on otettava huomioon muita indikaattoreita, erityisesti veden
käyttö ja rajalliset maavarat. Eurostat on julkaissut resurssitehokkuuden
tulostaulua vuodesta 2013 osana Eurooppa 2020 -indikaattoreita[38].
Se on tarkoitettu seuramaan, miten etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta
Eurooppaa pannaan täytäntöön, tiedottamaan yhteydestä resurssien välillä ja
saamaan sidosryhmät enemmän mukaan prosessiin, jolla mitataan yhteiskunnallista
edistymistä BKT:tä laajemmalti. Jotta voidaan
vapauttaa resurssitehokkuuden potentiaali kestävän kasvun yhteydessä: •
komissio
ottaa huomioon Euroopan energiatehokkuusfoorumin suositukset
resurssitehokkuustavoitteesta sekä tulokset, jotka saadaan julkisessa
kuulemisessa Eurooppa 2020 -strategian käynnissä olevasta
uudelleentarkastelusta; •
samaan
aikaan kehitetään edelleen resurssitehokkuuden tulostaulua, jota käytetään
seuraamaan muiden resurssien kuin hiilen ja materiaalien (erityisesti maan ja
veden) käyttöä; ja •
kansallisten
tilastotoimistojen olisi pyrittävä luomaan yhteisesti hyväksytyt menetelmät
Euroopan tilastojärjestelmässä, jotta voidaan laskea raaka-aineiden kulutus
kansallisella tasolla. [1] KOM(2010) 2020, KOM(2011) 21. [2] Meyer, B.
et al (2011) "Macroeconomic modelling of sustainable development and the
links between the economy and the environment". Euroopan komission (ympäristöasioiden
pääosasto) teettämä tutkimus, http://ec.europa.eu/environment/enveco/studies_modelling/pdf/report_macroeconomic.pdf [3] "Guide
to resource efficiency in manufacturing: Experiences from improving resource
efficiency in manufacturing companies". Europe INNOVA (2012). [4] Ellen
MacArthur Foundation (2012) Towards the Circular Economy: Economic and business
rationale for an accelerated transition. [5] http://ec.europa.eu/environment/resource_efficiency/re_platform/index_en.htm. [6] KOM(2011) 571. [7] EUVL L 354,
28.12.2013, s. 171-200. [8] Modelling the Economic
and Environmental Impacts of Change in Raw Material Consumption (2014), Cambridge Econometrics et al. [9]
Viitteet tiedonantoihin, jotka hyväksytään samaan aikaan [10] The opportunities to
business of improving resource efficiency (2013), AMEC et al. [11] COM(2012)
60. [12] Katso
tämän tiedonannon liite. [13] COM(2013) 207. [14] COM(2014) 168. [15] COM(2014) 167. [16] MEMO/13/110. [17] KOM(2008) 400. [18]http://ec.europa.eu/environment/resource_efficiency/documents/erep_manifesto_and_policy_recommendations_31-03-2014.pdf [19] COM(2013) 196 ja
komission suositus 2013/179/EU. [20] COM(2012) 225. [21] COM(2012) 173. [22] COM(2014) 446. [23] Ympäristöalan seitsemäs
toimintaohjelma. [24] KOM(2014) 207. [25] Tiettyä osuutta
jäännösjätteestä ei voida hyödyntää ja se voidaan sen vuoksi sijoittaa
kaatopaikalle, koska tällä hetkellä käytettävissä ei ole vaihtoehtoista
käsittelyä. Tämä rajoitettaisiin viiteen prosenttiin. [26] Esimerkiksi
yhdyskuntajätteen kierrätystavoitetta varten sallitaan neljä
laskentamenetelmää. Valitusta menetelmästä riippuen tulokset voivat olla varsin
erilaisia (noin 20 prosenttia). [27] Direktiivi 2000/59/EY [28] COM(2014)
445. [29] COM(2013) 123. [30] COM(2013) 761. [31] KOM(2011) 25. [32] COM(2013) 517. [33] RMC on
yhteenvetoindikaattori, jolla mitataan (tonneina) kaikki taloudessa käytettävät
materiaaliresurssit, samalla kun otetaan huomioon tuontiin sisältyvä resurssien
käyttö. Tällä hetkellä se on käytettävissä EU:n ja joidenkin jäsenvaltioiden
osalta. Maat, joissa RMC ei ole vielä käytettävissä, voivat käyttää DMC:tä
(omaa materiaalinkulutusta). [34] SWD (2014) 211. [35] Sidosryhmät ovat pitäneet
parempana RMC:tä resurssien käytön mittana, koska se mittaa resurssien käytön
sekä tuoduissa että kotimaisissa tuotteissa ja mahdollistaa siten tasapuolisen
vertailun niiden resurssitehokkuuden välillä. [36] Tuoreet teräs- ja
alumiiniteollisuutta koskevat tutkimukset osoittavat, että raaka-aineet
muodostavat noin 30–40 prosenttia kyseisten alojen kustannusrakenteesta, mikä
on enemmän kuin esimerkiksi työkustannukset. [37] COM(2014) 130,
19.3.2014; Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020
-strategian arviointi. [38] http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/europe_2020_indicators/ree_scoreboard. Liite: Miten Horisontti 2020 -ohjelmalla
voidaan edistää kiertotaloutta? Kiertotalous
edustaa kehitysstrategiaa, jolla edistetään talouden kasvua lisäämättä
resurssien käyttöä, muutetaan tuotantoketjuja ja kulutustottumuksia
perustavanlaatuisesti ja suunnitellaan uudestaan teolliset järjestelmät
järjestelmätasolla. Kiertotalous perustuu suuressa määrin teknologisiin,
sosiaalisiin ja organisatorisiin innovaatioihin. Kiertotalous edellyttää
uudenlaista osaamista ja uutta tietoa sekä uusia rahoitusvälineitä ja eri
sidosryhmien osallistumista. Sitä voidaan tukea toimilla, jotka liittyvät
demonstrointiin, markkinoille saattamiseen, tiedotukseen, tiedon levitykseen ja
kansainvälistymiseen. Sisällön
osalta kiertotalouden edistäminen edellyttää vahvaa integrointia Horisontti
2020 -ohjelman osassa II (Teollisuuden johtoasema) ja osassa III (Yhteiskunnan
haasteet). Koska kiertotaloudessa otetaan huomioon koko arvoketjun
potentiaali, se edellyttää tukea tutkimus- ja kehitysketjun kaikista vaiheista.
Tämän vuoksi tarvitaan jossakin määrin panostusta myös muista Horisontti 2020
-ohjelman osista, kuten osasta I (Huipputason tiede), osasta IV
(Huippuosaamisen levittäminen ja osallistujapohjan laajentaminen), osasta V
(Tiede yhteiskunnassa ja yhteiskuntaa varten), osasta VI (Yhteisen
tutkimuskeskuksen toteuttamat muut kuin ydinalan suorat toimet) sekä osasta VII
(Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti). Horisontti 2020 -ohjelman eri
osien panokset kiertotalouteen esitetään tiivistetysti jäljempänä. On huomattava,
että julkisten ja yksityisten tahojen SPIRE-kumppanuus ja biopohjaisten
teollisuudenalojen yhteinen teknologia-aloite saavat tukea Horisontti 2020
-ohjelmasta ja että ne edistävät suuressa määrin kiertotalouden tavoitteita. || || || Horisontti 2020 || || || Huipputason tiede || Teollisuuden johtoasema || Yhteiskunnalliset haasteet || Huippuosaamisen levittäminen ja osallistujapohjan laajentaminen || Tiede yhteiskunnassa ja yhteiskuntaa varten || Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti || Yhteinen tutkimuskeskus || || || Euroopan tutkimusneuvosto || Tulevat ja kehittyvät teknologiat || Marie Skłodowska-Curie -toimet || Tutkimusinfrastruktuurit || Johtoasema mahdollistavissa ja teollisuusteknologioissa || Riskirahoituksen saatavuus || Innovointi pk-yrityksissä || Terveys, väestönmuutos ja hyvinvointi || Elintarviketurva, kestävä maa- ja metsätalous, merien ja merenkulun sekä sisävesien tutkimus || Turvallinen, puhdas ja tehokas energia || Älykäs, ympäristöystävällinen ja yhdentynyt liikenne || Ilmastotoimet, ympäristö, resurssitehokkuus ja raaka-aineet || Eurooppa muuttuvassa maailmassa – Osallistavat, innovatiiviset ja pohtivat yhteiskunnat || Turvalliset yhteiskunnat – Euroopan ja sen kansalaisten vapauden ja turvallisuuden suojeleminen KIERTOTALOUS - OSAT || Tekniset innovaatiot || Materiaalien ja prosessien suunnittelu || ++ || ++ || || ++ || ++ || || + || || + || + || || + || || || || || || Tuotteiden suunnittelu || ++ || || || || + || || + || || + || || || + || || || || + || || + Resurssien hallinta (jäte, vesi, energia ja raaka-aineet) || || + || || ++ || + || || + || || ++ || + || || ++ || || || || ++ || || ++ Sosiaaliset innovaatiot || Uudet tuotanto- ja kulutusmallit || || || || || || || || + || ++ || + || || ++ || + || || || ++ || || + Kansalaisten osallistuminen || || || || || || || || || + || || || + || || || || ++ || || Tuote-palvelu-mallit || || || || || || || + || || + || || || ++ || || || || + || || Suunnittelupalvelut || || || || || || || + || || + || || || + || || || || || || Organisatoriset innovaatiot || Integroidut ratkaisut ja järjestelmät || || + || || || + || || + || || ++ || ++ || ++ || ++ || || || || + || || Logistiikka || || || || || || || || || ++ || || ++ || + || || || || || || Liiketoimintamallit || ++ || || || || || || + || || ++ || || || ++ || || || || + || || + Politiikan tukivälineet || || || || || || || || || ++ || || || ++ || + || || || ++ || || ++ Osaaminen ja tietämys || Yrittäjyys || || || + || || || || || || || || || || || || || || + || Valmiuksien parantaminen ja monialaisuus || || || + || || || || || || + || || || || || || + || + || + || Rahoitusvälineet || || || || || || ++ || + || || || || || || || || || || || Tietoisuus, tiedon levitys ja kansainvälistyminen || || || || || || || || || + || || || + || || || || ++ || || Sidosryhmien osallistuminen || || || || || + || || || || + || || + || ++ || || || || ++ || || Demonstrointi ja markkinoille saattaminen || || || || || ++ || || || || + || || + || ++ || || || || + || || +
Merkittävä panos ++ Erittäin merkittävä panos