52013DC0281

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Yhden ja kahden sentin eurokolikoiden liikkeeseenlaskun jatkamiseen liittyviä kysymyksiä

1.           Johdanto

Euron käyttöönotto vuonna 1999 oli merkittävä edistysaskel Euroopan yhdentymisessä. Euroseteleitä ja -kolikoita on käytetty tammikuun 1. päivästä 2002. Euro on nykyään noin 330 miljoonan EU-kansalaisen yhteinen raha 17:ssä Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Eurosetelien ja eurokolikoiden (1, 2, 5, 10, 20 ja 50 senttiä sekä 1 ja 2 euroa) yksikköarvot ovat olleet samat euron käyttöönotosta lähtien.

Jäsenvaltiot laskevat eurokolikot liikkeeseen, mutta neuvostolla on toimivalta niiden yksikköarvojen ja teknisten eritelmien yhdenmukaistamisessa. Liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä säädetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 975/98. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 974/98 mukaisesti euro- ja senttimääräiset metallirahat, joiden yksikköarvot ja tekniset eritelmät neuvosto vahvistaa, ovat ainoita metallirahoja, joilla on laillisen maksuvälineen asema kaikissa euroa käyttävissä jäsenvaltioissa.

Euroopan parlamentti ja neuvosto pyysivät vuonna 2012 toimivaltaisia elimiä tarkastelemaan eurokolikoiden ja -seteleiden erilaisten yksikköarvojen nykyistä käyttöä kustannuksia ja yleistä hyväksyntää koskevien perusteiden mukaisesti.[1]

Eurometallirahojen liikkeeseenlaskusta annetun asetuksen 2 artiklan mukaan Euroopan komissio laatii arvion 1 ja 2 sentin eurokolikoiden liikkeeseenlaskun jatkamisesta ja tekee erityisesti kustannus-hyötyanalyysin, jossa arvioidaan kyseisten eurokolikoiden todellisia tuotantokustannuksia verrattuna kolikoiden arvoon ja niistä saataviin etuihin.

Tämän tehtävän yhteydessä olisi otettava huomioon keskustelu, jota kahden pienimmän eurokolikon käyttökelpoisuudesta on käyty niiden käyttöönotosta lähtien. Keskustelunaiheina ovat olleet etenkin yhden ja kahden sentin kolikoiden korkeat tuotanto- ja käsittelykustannukset suhteessa niiden nimellisarvoon, liikkeestä poistuvien kolikoiden suuri määrä[2] sekä näiden yksikköarvoltaan pienimpien kolikoiden ostovoiman aleneminen. Keskustelussa on keskitytty myös inflaatioon, erityisesti koettuun inflaatioon. Kuluttajat pelkäävät, että yhden ja kahden sentin kolikoiden liikkeeseenlaskun lopettaminen ja liikkeessä olevien kolikoiden käytöstä poistaminen nostaisivat kuluttajahintoja.

Komissio on laatinut pyydetyn arvion sidosryhmien kuulemisen ja tilanteen kattavan kartoituksen perusteella.[3] Tässä tiedonannossa esitetään neljä toimintavaihtoehtoa, jotka vaihtelevat nykytilanteen säilyttämisestä yhden ja kahden sentin kolikoiden käytöstä poistamiseen. Siinä kuvaillaan vaihtoehtojen pääpiirteet sekä niiden hyvät ja huonot puolet. Yksityiskohtaisempia tietoja on liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.

2.           Neljä mahdollista skenaariota yhden ja kahden sentin kolikoita koskeviksi toimiksi

Periaatteessa tarkasteltavana on kaksi skenaariota eli yhden ja kahden sentin eurokolikoiden liikkeeseenlaskun jatkaminen tai kolikoiden käytöstä poistaminen. Kyselylomakkeisiin saatujen vastausten ja tilanteen kartoituksen perusteella on kuitenkin nimetty neljä mahdollista skenaariota: liikkeeseenlaskun jatkaminen ja kolikoiden käytöstä poistaminen ovat kaksi pääskenaariota, joista kummastakin esitetään yksi muunnos.

Ensimmäinen pääskenaario on yhden ja kahden sentin eurokolikoiden liikkeeseenlaskun jatkaminen nykyisin ehdoin ja muuttamatta oikeudellista tai aineellista ympäristöä (nykytilanteen säilyttäminen). Kolikot pysyvät laillisina maksuvälineinä ja niitä valmistetaan voimassa olevien teknisten eritelmien (esimerkiksi kolikon paino, koko ja käytetty metalli) mukaisesti valmistus- ja liikkeeseenlaskuprosesseja muuttamatta.[4] Tämän skenaarion muunnoksessa liikkeeseenlaskua jatketaan pienemmillä kustannuksilla. Oletuksena on, että liikkeeseenlaskun kustannuksia voitaisiin pienentää muuttamalla kolikoissa käytettäviä materiaaleja ja/tai tehostamalla kolikoiden tuotantoa (liikkeeseenlasku pienemmillä kustannuksilla).

Toinen pääskenaario on yhden ja kahden sentin eurokolikoiden nopea käytöstä poistaminen. Tässä skenaariossa yhden ja kahden sentin kolikoita ei enää laskettaisi liikkeeseen, ja vähittäiskauppiaat, supermarketit ja pankit vetäisivät vanhat kolikot pois kierrosta lyhyen ennalta määritetyn jakson aikana. Sitovat pyöristyssäännöt otettaisiin käyttöön kolikoiden käytöstä poiston ensimmäisenä päivänä, ja siirtymäajan päättyessä ne eivät enää olisi laillisia maksuvälineitä.

Kolikot voitaisiin poistaa käytöstä myös asteittain, jolloin sama lopputulos saavutettaisiin eri tavalla. Myös tässä skenaariossa kolikoiden liikkeeseenlasku loppuisi ja sitovia pyöristyssääntöjä sovellettaisiin, mutta kolikot säilyisivät laillisina maksuvälineinä. Yhden ja kahden sentin kolikoita voitaisiin käyttää ainoastaan pyöristettyjen loppusummien maksamiseen. Koska uusia kolikoita ei laskettaisi liikkeeseen, vanhojen odotettaisiin asteittain poistuvan kierrosta suuren hävikin ja heikon käyttökelpoisuuden vuoksi.

3.           Kaksi skenaariota yhden ja kahden sentin eurokolikoiden liikkeeseenlaskun jatkamiselle

3.1.        Liikkeeseenlaskun jatkaminen ilman muutoksia (nykytilanteen säilyttäminen)

Tämä skenaario on luonteva viitearvo, johon muita kolmea verrataan.

3.1.1.     Suuren hävikin vuoksi liikkeeseen laskettavien kolikoiden määrä kasvaa koko ajan

Yhteensä yli 46 miljardia yhden ja kahden sentin kolikkoa on laskettu liikkeeseen sen jälkeen, kun euro otettiin käyttöön vuonna 2002. Kolikoiden lukumäärä on kasvanut noin 74 prosenttia kymmenen vuoden aikana. Nykyään melkein joka toinen liikkeeseen laskettu eurokolikko on yksikköarvoltaan yksi tai kaksi senttiä. Liikkeessä on hyvin paljon yhden ja kahden sentin kolikoita, mutta niiden yhteisarvo on vain noin 714 miljoonaa euroa.

Yhden ja kahden sentin kolikoiden lukumäärän nopea kasvu johtuu pääasiassa niiden suuresta hävikistä, joka vaihtelee 25 prosentista melkein 100 prosenttiin.

Kuluttajat eivät useinkaan käytä yhden ja kahden sentin kolikoita maksaessaan, mutta saavat niitä vaihtorahana kauppiailta. Kolikoilla ei katsota olevan juurikaan arvoa, vaan niitä ainoastaan kerääntyy ihmisille sen sijaan että ne palautuisivat kiertoon.

Inflaatio on ollut hyvin hidasta euron käyttöönoton jälkeen, mutta tästä huolimatta yhden ja kahden sentin kolikoiden ostovoima on jo heikentynyt huomattavasti. Yhden sentin eurokolikon ostovoima on laskenut keskimäärin 0,81 eurosenttiin.

3.1.2.     Tappiollista toimintaa

Kolikoiden liikkeeseenlaskun kokonaiskustannuksia on vaikea arvioida, koska ne sisältävät tuotannon, pakkaamisen, kuljetusten ja varastoinnin kustannukset sekä pankeille ja vähittäiskauppiaille jakelusta ja kiertoon palauttamisesta aiheutuvat muut kustannukset.

Kolikoiden tuotantokustannusten osalta on tarkasteltava kolmea keskeistä tekijää: 1) kolikkoaihioiden (rahapyörylät, joista lyödään kolikoita) valmistuksessa käytettävistä raaka-aineista aiheutuvat kustannukset; 2) kolikkoaihioiden tuotantokustannukset; 3) kolikoiden loppuvaiheen tuotantokustannukset (rahan lyönti). Edellä mainittuja kustannuksia koskevia yksityiskohtaisia tietoja on vaikea saada, koska tuotantoprosessin keskeiset toimijat (aihioiden tuottajat ja rahapajat) pitävät niitä liikesalaisuuden piiriin kuuluvina tietoina.

Yhden ja kahden sentin kolikoiden tuotannon tiedetään kuitenkin olevan yleisesti ottaen kallista. Useimpien jäsenvaltioiden hankintakustannukset ovat jopa neljä kertaa suuremmat kuin kolikoiden nimellisarvo, minkä seurauksena seigniorage-tulo (rahavero) on negatiivinen. Viiden jäsenvaltion valtiokonttoreilta saatujen tietojen mukaan näiden kolikoiden painottamaton keskimääräinen hankintahinta oli noin 150 prosenttia kolikoiden nimellisarvosta. Painotettu keskimääräinen hankintahinta oli melkein 300 prosenttia nimellisarvosta, koska yhden suuren jäsenvaltion kustannukset olivat varsin suuret.

Kyselylomakkeisiin annetuista vastauksista ei ole saatu järjestelmällisiä yksityiskohtaisia tietoja eri tuotantokustannusten komponenteista, mutta alustavia yleisiä päätelmiä voidaan kuitenkin tehdä:

– Kolikkoaihioiden kustannukset näyttävät olevan noin 50–60 prosenttia kolikon nimellisarvosta. Kahden sentin kolikon kustannukset ovat suhteellisesti pienemmät kuin yhden sentin kolikon. Suuret kustannukset johtuvat raaka-aineina käytettävien metallien ostamisesta. Kolikkoalalla on tapahtunut vertikaalista integraatiota, kun jotkin rahapajat ja kolikkoaihioiden tuottajat ovat yhdistäneet toimintansa parantaakseen kannattavuutta. Kolikkoaihioiden tuotannolle ovat tyypillisiä suuret tuotantomäärät ja pienet voittomarginaalit.

– Alustavien havaintojen mukaan raaka-aineiden osuus kansallisille valtiokonttoreille aiheutuvista valmiiden tuotteiden kokonaishankintakustannuksista on suhteellisen pieni. Tämän vuoksi kolikoiden tuotantokustannusten suuria eroja ei voida selittää raaka-aineiden tai kolikkoaihioiden tuotantoprosessin kustannuksilla, vaan syitä on etsittävä kolikoiden lopullisesta tuotantoprosessista (rahan lyömisestä), josta vastaavat euroalueen valtioiden kansalliset rahapajat.

– Tarkempi analyysi olisi tarpeen sen selvittämiseksi, johtuvatko euroalueen kansallisten rahapajojen kustannuserot työvoima- ja/tai pääomakustannuksista vai tuotantoprosessin potentiaalisesta tehottomuudesta. Rahapajojen tuotantokustannusten huomattavat erot saattavat myös johtua rahapajojen kansallisesta monopoliasemasta.

Euroalueella kolikoiden hankintahinnan ja nimellisarvon (painotettu) suhde osoittaa, että yhden ja kahden sentin kolikoiden liikkeeseenlaskusta on aiheutunut kumulatiivisesti yhteensä 1,4 miljardin euron nettokustannus (negatiivinen seigniorage-tulo).

3.1.3.     Käyttäjät ovat tyytyväisiä

Kansalaiset ovat yleisesti ottaen sitä mieltä, että yhden ja kahden sentin kolikoiden liikkeeseenlaskua pitäisi jatkaa. Komission teettämän Eurobarometri-tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuluttajat ovat myös yleisesti tyytyväisiä eurokolikoiden nykyisiin yksikköarvoihin. Yhden ja kahden sentin kolikoiden kannatus tosin on hieman keskimääräistä pienempi.

Rahapajat ovat liikkeeseenlaskun jatkamisen kannalla ainakin sen vuoksi, että yhden ja kahden sentin kolikoiden lyöminen muodostaa suuren osan niiden tuloista. Pankkialan järjestöt suhtautuvat asiaan neutraalisti. On huomattava, että rahapajat voivat siirtää kolikoista aiheutuvat kustannukset asiakkailleen hankintakustannusten ja pankit käsittelymaksujen kautta.

Myyntiautomaatit eivät ota vastaan yhden ja kahden sentin kolikoita, joten asia ei kosketa alan yrityksiä. Vähittäiskaupan järjestöillä on kahtalaisia näkemyksiä yhden ja kahden sentin kolikoiden käyttökelpoisuudesta. Käsittelymaksut ovat korkeat (esimerkiksi viisikymmentä yhden sentin kolikkoa sisältävän rullan käsittelymaksu voi olla 40 senttiä), mutta toisaalta pikkukolikoita pidetään hyödyllisinä välineinä vähittäismaksuissa.

3.2.        Liikkeeseenlaskun jatkaminen nykyistä pienemmillä kustannuksilla

Liikkeeseenlaskun jatkaminen nykyistä pienemmillä kustannuksilla on muunnos nykytilanteen säilyttämisestä. Tässä vaihtoehdossa pienimpien kolikoiden liikkeeseenlaskua jatketaan samalla kun pyritään vähentämään liikkeeseenlaskun liiallisia kustannuksia. Yhden ja kahden sentin eurokolikoiden hankintakustannuksia voidaan pienentää kahdella tavalla, jotka eivät välttämättä ole toisiaan poissulkevia: muutetaan kolikoiden koostumusta ja/tai tuotantoprosessia.

3.2.1.     Kolikoiden koostumuksen muuttaminen

Ensimmäisenä toimenpiteenä voitaisiin muuttaa kolikoiden koostumusta ja optimoida nykyiset valmistuksen toleranssit tai käyttää ruostumattoman teräksen kaltaista halvempaa metallia. Kolikoiden kokoa ei muutettaisi. Tämä vaihtoehto voitaisiin toteuttaa muuttamalla neuvoston asetusta (EY) N:o 975/98.

Halvemman metallin käyttö voisi joissakin tapauksissa johtaa uusien kolikoiden värin muuttumiseen.

Yhden ja kahden sentin eurokolikoiden potentiaalisista vaihtoehtoisista materiaaleista (ruostumaton teräs, alumiini tai sinkki) ja kustannussäästöjen suuruudesta on esitetty erilaisia näkemyksiä, mutta potentiaaliset kustannussäästöt ovat kiistattomat.

Kuten edellä on todettu, raaka-aineiden osuus valmiiden tuotteiden kokonaishankintakustannuksista on kuitenkin hyvin pieni. Näiden kolikoiden hankintakustannusten ja nimellisarvon erotus (samoin kuin euroalueen jäsenvaltioiden väliset suuret erot hankintakustannuksissa) eivät johdu raaka-aineiden hinnasta vaan kolikoiden tuotantoprosessista.

3.2.2.     Tuotantoprosessin tehostaminen

Tarkempi analyysi olisi tarpeen sen selvittämiseksi, johtuvatko euroalueen kansallisten rahapajojen kustannuserot kolikoiden tuotantoprosessin työvoima- ja/tai pääomakustannuksista vai prosessin potentiaalisesta tehottomuudesta. Esimerkkinä voidaan mainita, että yksi rahapaja pystyy tuottamaan yhden sentin kolikoita niiden nimellisarvoa halvemmalla, kun taas eräs toinen rahapaja myy niitä valtiokonttorille neljä kertaa nimellisarvoa kalliimmalla hinnalla. Tällaisten mahdollisten puutteiden korjaaminen olisi jäsenvaltioiden vastuulla.

Yhden ja kahden sentin eurokolikoiden liikkeeseenlaskun jatkaminen ja molempien edellä mainittujen toimenpiteiden toteuttaminen voisivat tuottaa huomattavia kustannussäästöjä. Tässä vaihtoehdossa ei paneuduttaisi raaka-aineiden käsittelyn kaltaisiin liikkeeseenlaskun muihin kustannuksiin ja ylituotanto jatkuisi suuren hävikin vuoksi, mutta seigniorage-tulon tappio supistuisi huomattavasti tai häviäisi kokonaan.

4.           Kaksi skenaariota yhden ja kahden sentin eurokolikoiden käytöstä poistamiselle

4.1.        Käytöstä poistaminen ja laillisen maksuvälineaseman nopea menetys

Toinen pääskenaario on kolikoiden käytöstä poisto ja laillisen maksuvälineaseman menetys.

Tässä skenaariossa yhden ja kahden sentin kolikoiden liikkeeseenlasku lopetetaan, ja kolikot menettävät laillisen maksuvälineasemansa lähes välittömästi. Tämä vaihtoehto edellyttäisi neuvoston asetuksen (EY) N:o 975/98 muuttamista. Todennäköisesti tarvittaisiin myös oikeudellisesti sitovat pyöristyssäännöt[5] (lähimpään viiteen senttiin), ja kolikot poistettaisiin aktiivisesti käytöstä.

4.1.1.     Taloudelliset vaikutukset: positiivisia vaikutuksia seigniorage-tuloon, mutta kansalaiset pelkäävät inflaatiota

Potentiaaliset kustannussäästöt muodostavat kolikoiden käytöstä poistoa puoltavan tärkeän taloudellisen näkökohdan. Pikkukolikoiden suuret tuotantokustannukset poistuisivat, ja jäsenvaltioille ei enää syntyisi kolikoiden liikkeeseenlaskuun liittyvää seigniorage-tappiota. Supermarkettien, vähittäiskauppiaiden ja muiden yritysten ei tarvitsisi enää hoitaa pienten kolikoiden hankalaa ja kallista käsittelyä[6], jonka kustannukset ne ovat siirtäneet asiakkailleen kulujen tai hinnankorotusten muodossa.

Sidosryhmien yleisen näkemyksen mukaan kolikoiden käytöstä poistamisesta aiheutuvilla kertaluonteisilla kustannuksilla ei näytä olevan suurta merkitystä arvioitujen tulevien kustannussäästöjen rinnalla. Valtion tulot saattaisivat jopa kasvaa, kun edellä mainitut tuotantokustannukset poistuisivat. Kahden yksikköarvoltaan pienimmän kolikon käytöstä poistaminen voisi hieman lisätä viiden ja kymmenen sentin kolikoiden kysyntää, minkä arvioidaan kasvattavan seigniorage-tuloa.

Toisaalta kansalaiset ovat huolissaan inflaation kiihtymisestä, jos kolikot poistetaan nopeasti käytöstä. Pyöristyssäännöistä huolimatta yhden ja kahden sentin kolikoiden poistumisen pelätään nostavan hintoja. Loppusumman tai yksittäisten tuotteiden hintojen pyöristämisen vuoksi kuluttajat voivat ajatella, että pyöristyksiä ja suoria hinnankorotuksia tulee jatkossakin. Tämä koskee erityisesti usein ostettujen ja yleensä käteisellä maksettavien tuotteiden hintojen pyöristämistä, mikä voi vaikuttaa inflaatio-odotuksiin. Kolikoiden käytöstä poistamisen ei kuitenkaan odoteta vaikuttavan merkittävästi hintavakauteen seuraavien syiden vuoksi:

– useat tutkimukset ovat osoittaneet, että kolikoiden käytöstä poistamisen vaikutukset inflaatioon ovat hyvin vähäiset tai olemattomat. Esimerkiksi Slovakiassa on tehty 10 ja 20 halierin kolikoiden käytöstä poistamisen inflaatiovaikutuksista tutkimus, jonka mukaan pyöristyssäännöt ovat vaikuttaneet inflaatioon alle 0,01 prosenttia;

– ensi käden kokemukset Suomesta ja Alankomaista osoittavat myös, että inflaatiovaikutukset ovat minimaalisia tai olemattomia;

– pyöristyssääntöjä sovelletaan ostosten loppusummaan eikä yksittäisten tuotteiden hintoihin, mikä lieventää inflaatiovaikutuksia.

Kolikoiden käytöstä poistamisella ei arvioida olevan havaittavaa vaikutusta inflaatioon, mutta käteiseen euroon siirtymisen yhteydessä on koettu, että se voi voimistaa inflaatio-odotusten vääristymistä (eli koettua hintojen nousua, jolle ei löydy tukea yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin tiedoista), mikä lisää kansalaisten tyytymättömyyttä. Monet sidosryhmät korostivat kuulemiskierroksen aikana, että kansalaiset reagoivat erityisesti nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa hyvin voimakkaasti suunnitelmiin ja aloitteisiin, joiden he kokevat vaikuttavan toimeentuloonsa. Jos tämä skenaario toteutettaisiin, siihen olisi liitettävä intensiivinen tiedotuskampanja, jotta kansalaiset saavat riittävästi tietoa pyöristyssäännöistä ja muista kolikoiden käytöstä poistamisen käytännön vaikutuksista.

4.1.2.     Kansalaisten ja jäsenvaltioiden näkemyksiä pienimpien kolikoiden käytöstä poistamisesta

Komission teettämän Eurobarometri-tutkimuksen mukaan kansalaiset näyttävät olevan yleisesti tyytyväisiä eurokolikoiden yksikköarvoihin. Tyytymättömyytensä ilmaissut kansalaisten vähemmistö taas on sitä mieltä, että yhden ja kahden sentin kolikot olisi poistettava käytöstä.

Kun jäsenvaltioilta kysyttiin virallisen kuulemiskierroksen aikana, pitäisikö yhden ja kahden sentin kolikoiden liikkeeseenlaskua jatkaa, enemmistö ei vastannut kysymykseen. Muutamat jäsenvaltiot kannattivat kolikoiden käytöstä poistamista. Näiden tulosten perusteella ei voida tehdä lopullisia päätelmiä.

4.2.        Kolikoiden poistaminen käytöstä asteittain

Kolikoiden asteittaisella käytöstä poistamisella olisi sama lopputulos kuin nopealla käytöstä poistamisella, mutta se toteutettaisiin yhden ja kahden sentin liikkeeseenlaskun lopettamisesta tehtävällä jäsenvaltioiden yhteisellä päätöksellä ja pyöristyssääntöjen soveltamisella. Yhden ja kahden sentin kolikot pysyisivät kierrossa laillisina maksuvälineinä, mutta poistuisivat asteittain suuren hävikin ja liikkeeseenlaskun loppumisen vuoksi. Kolikoiden asema laillisina maksuvälineinä kumottaisiin, kun niitä olisi liikkeessä hyvin vähäinen määrä.

4.2.1.     Pyöristyssäännöt tarvitaan

Pyöristyssäännöt olisi todennäköisesti otettava käyttöön, jotta voidaan kompensoida yhden ja kahden sentin kolikoiden määrän voimakas väheneminen estämättä kuitenkaan niiden käyttöä. Yhden ja kahden sentin kolikoita voitaisiin Suomen ja Alankomaiden mallin mukaan edelleen käyttää lähimpään viiteen senttiin pyöristetyn hinnan maksamisessa. Myös tässä vaihtoehdossa tarvittaisiin tiedotuskampanja selittämään kolikoiden asteittaista käytöstä poistamista ja pyöristyssääntöjä.

4.2.2.     Muutaman vuoden kuluttua kolikoita olisi liikkeessä hyvin vähän

Käytöstä poistamisen etenemistä on vaikea ennustaa tarkasti, koska kolikoiden asteittaisesta käytöstä poistamisesta ei ole empiirisiä tietoja jäsenvaltioista tai muista maista.

Seuraavassa laskelmassa simuloidaan asteittaisen käytöstä poistamisen vaikutuksia, kun oletetaan, että keskimääräinen hävikki on ajan mittaan sama eli 60 prosenttia. Pääosa kolikoista poistuu kierrosta 4-5 vuoden kuluessa. Noin vuonna 2020 kierrossa olevien kolikoiden lukumäärä olisi hyvin vähäinen, ja tuolloin niiden asema laillisena maksuvälineenä voitaisiin kumota.

Yhden sentin kolikot Vuotuinen hävikki 60 % || || Kahden sentin kolikot Vuotuinen hävikki 60 %

2013 || 2015 || 2017 || 2019 || 2021 || 2023 || 2025 || 2013 || 2015 || 2017 || 2019 || 2021 || 2023 || 2025

26 260 || 4 202 || 672 || 108 || 17 || 3 || 0 || 20 606 || 3 297 || 528 || 84 || 14 || 2 || 0

Vaikka liikkeessä olevien kolikoiden lukumäärä pienenisi tässä skenaariossa nopeasti, pankeille, supermarketeille ja muille vähittäiskauppiaille aiheutuisi yhä kustannuksia jäljellä olevien kolikoiden käsittelystä. Kolikoiden aktiivinen käytöstä poistaminen ei kuitenkaan olisi tarpeen tässä vaihtoehdossa.

5.           Päätelmät

Yhden ja kahden sentin kolikoiden liikkeeseenlaskun jatkamisesta voidaan tehdä muutamia keskeisiä päätelmiä sidosryhmien kuulemisen ja edellä esitetyn analyysin perusteella.

– Yhden ja kahden sentin kolikoiden tuotanto on selvästi tappiollista toimintaa euroalueella. Ongelmia ratkaistaessa kaikkia neljää edellä esitettyä skenaariota voitaisiin soveltaa yhden ja kahden sentin kolikoihin tasapuolisesti. Analyysissä ei havaittu seikkoja, jotka puoltaisivat skenaarioiden soveltamista ainoastaan toiseen yksikköarvoon.

– Yleisö suhtautuu yhden ja kahden sentin kolikoihin ristiriitaisesti. Ihmiset näyttävät kiintyneen pikkukolikoihin ja pelkäävät niiden käytöstä poistamisen kiihdyttävän inflaatiota, mutta toisaalta he käsittelevät niitä lähes arvottomina esineinä, jotka eivät palaudu kiertoon maksujen yhteydessä. Tästä johtuva suuri hävikki sekä psykologisten hintojen käyttö johtavat uusien pikkukolikoiden kysynnän ja liikkeeseenlaskun jatkuvaan kasvuun.

– Taloudellisesta näkökulmasta yhden ja kahden sentin eurokolikoiden liikkeeseenlasku pitäisi lopettaa. Kustannustekijöitä on kuitenkin verrattava muihin näkökohtiin, kuten pyöristyssääntöjen aiheuttamaan tyytymättömyyteen kansalaisten keskuudessa. Erityisesti on otettava huomioon nykyiset heikot talousnäkymät.

– Keskusteluja sidosryhmien kanssa on tarpeen jatkaa edellä esitettyjen neljän skenaarion pohjalta. Jos jokin vaihtoehto todetaan selkeästi parhaaksi, komissio antaa tarvittavat säädösehdotukset.

[1]               Eurometallirahojen liikkeeseenlaskusta annetun asetuksen (EU) N:o 651/2012 johdanto-osan 7 kappale (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 135).

[2]               Liikkeestä poistuneiden kolikoiden osuutta voidaan kuvata hävikillä, joka lasketaan vähentämällä luvusta yksi liikkeessä olevien kolikoiden suhdeluku. Suhdeluku lasketaan jakamalla keskuspankkiin palautuneiden kolikoiden lukumäärä liikkeeseen laskettujen kolikoiden kokonaismäärällä.

[3]               Keskeisille sidosryhmille lähetettiin elokuussa ja syyskuussa 2012 kyselylomakkeita, joissa kysyttiin mielipidettä kahdesta pääskenaariosta: yhden ja kahden sentin kolikoiden liikkeeseenlaskun jatkaminen tai kolikoiden käytöstä poistaminen. Asiaan liittyvät sidosryhmät nimettiin ja jaettiin kahteen ryhmään: keskeiset julkiset sidosryhmät EU:n jäsenvaltioissa (kansalliset viranomaiset, rahapajat ja keskuspankit) ja Euroopan keskuspankki (EKP) sekä eurooppalaisia järjestöjä ja yrityksiä edustavat keskeiset yksityiset sidosryhmät (pankkialan järjestöt, rahakuljetuksia hoitavat yritykset sekä kuluttajien ja vähittäiskaupan etujärjestöt).

[4]               Ks. asetuksen (EY) N:o 975/98 (EYVL L 139, 11.5.1998, s. 6) 1 artikla, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 423/1999.

[5]               Suomessa ja Alankomaissa yhden ja kahden sentin kolikoiden liikkeeseenlaskun ja käytön puitteet poikkeavat muiden euroalueen jäsenvaltioiden tilanteesta. Suomi supisti yhden ja kahden sentin kolikoiden liikkeeseenlaskun hyvin vähäisiin määriin heti euron käyttöönoton jälkeen. Alankomaat alkoi soveltaa samaa käytäntöä syyskuussa 2004. Pyöristyssääntöjen vuoksi molemmat maat pitävät kierrossa olevien yhden ja kahden sentin eurokolikoiden määrän vähäisenä. Suomessa käteismaksujen pyöristyksestä lähimpään viiteen senttiin säädetään laissa. Alankomaissa vastaavat säännöt otettiin käyttöön syyskuussa 2004 vähittäiskauppa-alan ja kuluttajajärjestöjen välisellä sopimuksella.

[6]               Nämä näkökohdat olivat tärkeimmät syyt pienimpien kolikoiden poistolle Ruotsissa vuonna 2010 (50 äyrin kolikko, jonka arvo oli noin 5,5 eurosenttiä) ja Kanadassa vuonna 2013 (yhden sentin kolikko, jonka arvo oli noin 0,7 eurosenttiä).