52013DC0180

Kuulemista koskeva tiedonanto

hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin tulevaisuudesta Euroopassa

Sisältö

1.     Johdanto. 3

2.     Fossiiliset polttoaineet energiavalikoimassa ja teollisissa prosesseissa. 4

2.1.     Fossiilisten polttoaineiden rooli maailman energiavalikoimassa. 4

2.2.     Fossiilisten polttoaineiden rooli EU:n energiavalikoimassa. 5

2.2.1.     Hiili EU:n sähköntuotannossa. 8

2.2.2.     Kaasu EU:n sähköntuotannossa. 9

2.2.3.     Öljy EU:n sähköntuotannossa. 10

2.2.4.     EU:n sähköntuotannon kokoonpano ja ikärakenne. 10

2.2.5.     Fossiilisten polttoaineiden käyttö muissa teollisissa prosesseissa. 11

2.2.6.     CCS-teknologian potentiaali Euroopassa ja maailmassa. 12

2.3.     Hiilidioksidin teollisen käytön mahdollisuudet 14

2.4.     Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kustannuskilpailukyky. 15

2.5.     CCS-teknologian jälkiasennuksen kustannuskilpailukyky olemassa olevissa laitoksissa. 16

3.     CCS-demonstroinnin nykytilanne Euroopassa ja puuteanalyysi 17

3.1.     Toimintamallin puuttuminen. 17

3.2.     Yleinen tietoisuus ja hyväksyntä. 19

3.3.     Oikeudellinen kehys. 20

3.4.     Hiilidioksidin varastointi ja infrastruktuuri 20

3.5.     Kansainvälinen yhteistyö. 20

4.     Jatkotoimet 21

5.     Päätelmät 24

1. Johdanto

Tällä hetkellä yli 80 prosenttia maailman primäärienergian käytöstä perustuu fossiilisiin energialähteisiin. Viime vuosikymmenen aikana 85 prosenttia maailman energiankäytön kasvusta tuotettiin fossiilisilla polttoaineilla. Nykyiseen politiikkaan ja kehityskulkuun perustuvien energiankulutuksen ennusteiden mukaan riippuvuus fossiilisista polttoaineista jatkuu tulevaisuudessakin[1]. Tämä kehityssuunta ei sovi yhteen sen tosiasian kanssa, että ilmastonmuutosta on hillittävä. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) ja Maailmanpankin tilaaman raportin mukaan tilanne voi johtaa siihen, että maapallon lämpötila nousee keskimäärin 3,6–4 celsiusastetta[2]. Täysin vähähiiliseen talouteen siirryttäessä hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologia (CCS-teknologia) on yksi keskeisistä keinoista, joiden avulla voidaan sovittaa yhteen fossiilisten polttoaineiden kasvava kysyntä ja tarve vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Maailmanlaajuisesti CCS-teknologian käyttöönotto on todennäköisesti välttämätöntä, jotta maapallon keskilämpötilan nousu voidaan pitää alle kahdessa celsiusasteessa[3]. Hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla on ratkaiseva vaikutus myös unionin kasvihuonekaasujen vähennystavoitteiden saavuttamiseen, ja se tarjoaa mahdollisuuden uudistaa Euroopan taantuvia teollisuudenaloja kohti vähähiilistä teollisuutta. Tämä kuitenkin riippuu siitä, voidaanko CCS-teknologiaa käyttää laajemmassa mittakaavassa, jolloin sen laajamittainen käyttöönotto olisi taloudellisesti kannattavaa[4].

EU:n etenemissuunnitelmassa Siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 ja Energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 annetuissa arvioissa CCS-teknologiaa pidetään tärkeänä teknologiana, jolla voidaan helpottaa EU:n siirtymistä vähähiiliseen talouteen, mikäli se saadaan taloudellisesti kannattavaksi. Skenaariosta riippuen CCS-teknologiaa hyödyntävän sähköntuotannon osuus vuonna 2050 on 7–32 prosenttia. Lisäksi arvioidaan, että hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin vaikutus teollisuuden hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen EU:ssa kasvaa merkittäväksi vuoteen 2035 mennessä.

EU on sitoutunut tukemaan CCS-teknologiaa sekä taloudellisesti että sääntelyn keinoin. Sen jälkeen, kun Eurooppa-neuvosto päätti vuonna 2007 tukea enintään 12:ta laajamittaista demonstrointihanketta vuoteen 2015 mennessä, komissio on ryhtynyt toimenpiteisiin ja perustanut demonstrointia tukevan yhteisen sääntelykehyksen.

CCS-direktiivillä luodaan oikeudellinen kehys hiilidioksidin talteenottoa, kuljetusta ja varastointia varten, ja sen kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisen määräaika oli kesäkuussa 2011[5]. Hiilidioksidin kuljetusverkko sisältyy marraskuussa 2010 laadittuihin EU:n energiainfrastruktuurien painopisteisiin sekä komission ehdotukseen asetukseksi Euroopan laajuisten infrastruktuurien suuntaviivoista. CCS-teknologia kuuluu myös keskeisesti EU:n tutkimus- ja kehitysaloitteisiin; Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET-suunnitelma) puitteissa on käynnistetty hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin keskittyvä eurooppalainen teollisuusaloite.

Lisäksi on perustettu kaksi rahoitusvälinettä: päästöoikeuksilla rahoitettavilla Euroopan energia-alan elvytysohjelmalla (EEPR) ja NER300-ohjelmalla[6] kohdistetaan huomattava määrä EU:n rahoitusta laajamittaisiin demonstrointihankkeisiin[7].

Pyrkimyksistä huolimatta CCS-teknologia ei ole päässyt kunnolla vauhtiin Euroopassa, mikä johtuu useista tässä tiedonannossa esitetyistä syistä. On selvää, että toimimattomuus ei ole vaihtoehto ja lisätoimenpiteitä on toteutettava, mutta aika käy vähiin erityisesti niiden demonstrointihankkeiden osalta, joiden tarvitsemasta rahoituksesta osa on onnistuttu turvaamaan mutta lopullinen investointipäätös on vielä tekemättä. Näin ollen tässä tiedonannossa annetaan yhteenveto nykytilanteesta ottaen huomioon maailmanlaajuiset olosuhteet ja tarkastellaan mahdollisia vaihtoehtoja, joilla voitaisiin edesauttaa CCS-teknologian demonstrointia ja käyttöönottoa, jotta tuettaisiin kyseisen teknologian taloudellista kannattavuutta pitkällä aikavälillä keskeisenä osana vähähiiliseen talouteen siirtymistä koskevaa EU:n strategiaa.

2. Fossiiliset polttoaineet energiavalikoimassa ja teollisissa prosesseissa

Sen jälkeen, kun Eurooppa-neuvosto päätti vuonna 2007 CCS-teknologian kehittämisestä, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin merkitys on kasvanut entisestään sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti, koska maailma on entistä riippuvaisempi fossiilisista polttoaineista. Samanaikaisesti aikataulu ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on tiukentunut, minkä vuoksi CCS-teknologia olisi saatava käyttöön entistä kiireellisemmin.

2.1.Fossiilisten polttoaineiden rooli maailman energiavalikoimassa

Fossiilisilla polttoaineilla katettiin 81 prosenttia maailman primäärienergian kysynnästä vuonna 2009, ja niiden osuus maailman sähköntuotannosta oli kaksi kolmasosaa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana hiilen, öljyn ja kaasun osuus maailman energiankysynnän kasvusta on ollut yhteensä 85 prosenttia, ja pelkästään hiilen osuus primäärienergian kulutuksen kasvusta on ollut 45 prosenttia, kuten jäljempänä olevasta kaaviosta 1 käy ilmi. Tätä kehitys selittyy paljolti kehitysmaiden kasvavalla kysynnällä. Hiilentuotanto maailmassa on tämän myötä lähestulkoon kaksinkertaistunut vuodesta 1990 lähtien, ja vuonna 2011 hiiltä tuotettiin lähes 8 000 miljoonaa tonnia.

Kaavio 1: Maailman primäärienergian kysynnän kasvu polttoaineittain, 2001–2011 (lähde: IEA:n vuoden 2012 energiakatsaus).

Edellä olevassa kaaviossa esitetty historiallinen kehitys vastaa IEA:n vuoden 2012 energiakatsauksen (World Energy Outlook 2012) uusien politiikkojen skenaarion (”New Policies Scenario”) ennusteita, jotka esitetään kaaviossa 2. Jos nykyisiä politiikkoja jatketaan, ennusteiden mukaan hiilen merkitys sähköntuotantoon tehdyissä investoinneissa kasvaa kehitysmaissa tulevina vuosikymmeninä, kun taas kehittyneissä maissa hiilen osuus alkaa laskea.

Kaavio 2: Sähköntuotantoa koskeva muutos tietyissä osissa maailmaa, 2010–2035 (lähde: IEA:n vuoden 2012 energiakatsaus).

2.2.Fossiilisten polttoaineiden rooli Euroopan energiavalikoimassa

EU:ssa kaasun osuus primäärienergian kulutuksessa on kasvanut viime vuosikymmenen aikana 25 prosenttiin vuonna 2010[8]. Suurin osa kaasusta tuodaan muualta, sillä ainoastaan noin 35 prosenttia EU:ssa käytetystä kaasusta tuotetaan EU:ssa[9]. Noin 30 prosenttia kaasusta käytetään sähköntuotantoon.

Vaikka EU:n kaasuntuonti on kaksinkertaistunut kahden vuosikymmenen aikana, Yhdysvalloissa kehitys on ollut päinvastaista, koska liuskekaasun merkittävät esiintymät ja liuskekaasuteknologian kehittyminen ovat sekä alentaneet kaasun hintaa että vähentäneet Yhdysvaltojen riippuvuutta tuontienergiasta. Liuskekaasun nopea kehitys ja sen käyttöä Yhdysvalloissa koskevat ennusteet kuvataan kaaviossa 3.

Kaavio 3: Aikaisempi ja ennustettu öljyn- ja kaasuntuotanto Yhdysvalloissa (lähde: IEA:n vuoden 2012 energiakatsaus).

Tämä puolestaan on lisännyt painetta laskea Amerikasta louhitun hiilen hintaa sen kilpailukyvyn vahvistamiseksi (kuten käy ilmi kaaviosta 4), minkä vuoksi Yhdysvaltojen hiiliteollisuus on alkanut etsiä uusia markkinoita ja lisännyt sellaisen hiilen vientiä, joka tavallisesti kulutettaisiin kotimaassa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä kehityssuuntaus jatkuu ja tilanne voi vaikeutua edelleen.

Kaavio 4: Hiilen hinnat 12 kuukauden aikana (lähde: Platts).

Suuri osa tästä viennistä on suuntautunut EU:hun, mikä on lisännyt hiilen kulutusta. Kaaviossa 5 esitetään hiilialan kokonaiskehitys EU:ssa viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana (kaavion tuoreimmat tiedot ovat toukokuulta 2012). Äskettäinen hiilen kulutuksen kasvu[10] on mahdollisesti pysähtynyt. Kahden vuosikymmenen aikana vallinnut kulutuksen laskusuuntaus oli tämän kasvun takia jossain määrin kääntynyt nousuun.

Syitä tähän kehitykseen on useita, mutta erityisesti tilanteeseen ovat vaikuttaneet hiilen ja hiilidioksidin odotettua alhaisemmat hinnat.

Kaavio 5: Hiilen kulutuksen kehitys EU:ssa viimeisten 20 vuoden aikana (toukokuuhun 2012) (lähde: Eurostat). On huomattava, että viivan vasemmalla puolella on esitetty vuosittaiset tiedot vuodesta 1990 lähtien, kun taas oikealla puolella on esitetty kuukausittaiset tiedot 1. tammikuuta 2008 lähtien.

Hiilen alhainen hintataso ja kaasun suhteellisen korkeat hinnat hiileen verrattuna ovat johtaneet siihen, että hiilestä on tullut uusi ja taloudellisesti kiinnostava sähköntuotannon lähde EU:ssa. Voimalaitosten käyttöikää on pidennetty suunnitellun sulkemisen sijaan, mikä lisää hiililukkiutuman (carbon lock-in) riskiä fossiilisten polttoaineiden käytön kehityksessä.

Viime vuosina talouskriisi on vaikuttanut kasvihuonekaasupäästöjen vähentymiseen huomattavasti, mikä johti vuoden 2012 alussa 955 miljoonan käyttämättömän päästöoikeuden ylijäämään. Rakenteellinen kokonaisylijäämä kasvaa nopeasti, minkä tuloksena suurimman osan vaiheesta 3 ylijäämä voi olla 2 miljardia käyttämätöntä päästöoikeutta[11]. Tämä laskisi hiilidioksidin hintoja nopeasti 5 euroon/CO2-tonni tai sen alle.

Hiilen houkuttelevuuden lisääntyminen vaikeuttaa varmasti lyhyellä aikavälillä siirtymistä vähähiiliseen talouteen.

2.2.1. Hiili EU:n sähköntuotannossa

Hiilialan osuus Euroopan energian toimitusvarmuudessa on huomattava, kun otetaan huomioon, että hiili tuotetaan pääosin EU:ssa: yli 73 prosenttia EU:ssa käytetystä hiilestä tuotetaan EU:ssa, kuten kaaviosta 6 käy ilmi.

Kaavio 6: Hiilen käyttö EU:ssa vuonna 2010 (lähde: Eurostat).

Hiiltä käytetään Euroopassa pääosin sähköntuotantoon. Kaiken kaikkiaan ruskohiilen ja kivihiilen käyttö EU:ssa on kasvanut 712,8 miljoonasta tonnista vuonna 2010 753,2 miljoonaan tonniin vuonna 2011, ja niiden osuus on noin 16 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta. Hiilen osuus EU:n sähköntuotannossa laski hitaasti vuoteen 2010 saakka (jolloin hiilen osuus EU:ssa tuotetusta sähköstä oli noin 25 prosenttia[12]), mutta sen jälkeen osuus on kasvanut jälleen, kuten edellä todettiin. EU:n suurimmat hiilen kuluttajat on kuvattu seuraavassa taulukossa.

Kaavio 7: Suurimmat hiilen kuluttajat EU:ssa vuonna 2010 (lähde: Eurostat).

Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen mukaan hiilen lisäkapasiteettia on rakenteilla tai suunnitteilla noin 10 gigawatin verran (Saksassa, Alankomaissa, Kreikassa ja Romaniassa). Jäsenvaltioiden ilmoittamat luvut ovat kuitenkin huomattavasti alhaisemmat kuin Plattsin raportissa, jossa arvioidaan, että ehdotus-, kehitys- tai rakennusvaiheessa on jopa 50 gigawatin verran hiilivoimalaitoksia. Lisäksi vanhoja hiilivoimalaitoksia on joko kunnostettava tai ne on suljettava, koska ne ovat ylittäneet suunnitellun toiminta-aikansa.

2.2.2. Kaasu EU:n sähköntuotannossa

Kaasun osuus Euroopan sähköntuotannossa on kasvanut tasaisesti kuluneiden 20 vuoden aikana 9 prosentista vuonna 1990 24 prosenttiin vuonna 2010[13]. Lisäksi useat jäsenvaltiot aikovat lisätä kaasuun perustuvaa sähköntuotantoa tuntuvasti. Hiileen verrattuna kaasuvoimalaitoksiin liittyy useita etuja. Kasvihuonekaasupäästöt ovat puolet hiilen aiheuttamista päästöistä, kaasuvoimalaitokset vaativat alhaiset investointikustannukset ja ne voivat toimia joustavasti, minkä vuoksi ne soveltuvat tuuli- ja aurinkoenergialla tuotetun vaihtelevan sähköntuotannon tasapainottamiseen. Komissiolle tehtyjen ilmoitusten mukaan rakenteilla on yhteensä 20 gigawatin verran uutta kaasuvoimakapasiteettia, mikä kattaa noin kaksi prosenttia tämänhetkisestä sähköntuotannon kokonaiskapasiteetista (lisäksi suunnitteilla on vielä 15 gigawatin lisäkapasiteetti). Seuraava kaavio osoittaa komission tietojen mukaan rakennusvaiheessa olevien 32 kaasuvoimalaitoksen tuotantokapasiteetin.

Kaavio 8: Jäsenvaltiot, joissa rakennetaan kaasuvoimalaitoksia (lähde: jäsenvaltioiden ilmoitukset).

Vaikka uudet kaasuvoimalaitokset aiheuttavat hiilivoimalaitoksia vähemmän päästöjä, uusilla investoinneilla on pitkä käyttöikä ja CCS-laitteiden jälkiasentaminen kaasuvoimalaitoksiin ei välttämättä ole kustannustehokasta. Tämä koskee erityisesti sellaisia kaasuvoimalaitoksia, jotka eivät aja peruskuormaa[14]. Toisaalta pääomakustannukset ovat kaasuvoimalaitoksissa pienemmät kuin hiilivoimalaitoksissa, mikä tarkoittaa, että investointien kustannustehokkuus ei riipu yhtä paljon pitkästä käyttöiästä.

2.2.3. Öljy EU:n sähköntuotannossa

Öljyn käyttö sähköntuotannossa rajoittuu vain erikoissovelluksiin, kuten eristettyihin sähköntuotantojärjestelmiin. Öljyn osuus EU:n sähköntuotannosta on vain 2,6 prosenttia, ja maailmanlaajuisesti hieman enemmän, mutta suuntaus on laskeva. Öljyä käytetään pääasiassa liikenteen polttomoottoreissa, kuten lentokoneissa, laivoissa ja ajoneuvoissa. Koska öljyllä on pieni rooli teollisuudessa ja sähköntuotannossa ja nykyisillä tekniikoilla on mahdotonta ottaa hiilidioksidia tehokkaasti talteen pienistä lähteistä, öljyä ei käsitellä tarkemmin.

2.2.4. EU:n sähköntuotannon kokoonpano ja ikärakenne

Sähköntuotantokapasiteettiin tehtävät investoinnit Euroopassa ovat muuttuneet ajan mittaan. Sähköntuotannon alkuvaiheessa yli sata vuotta sitten investoitiin lähinnä uusiutuviin energialähteisiin (vesivoimaan), 1950-luvulta lähtien rakennettiin hiili-, ydin- ja kaasuvoimalaitoksia ja viimeisen vuosikymmenen aikana on palattu jälleen uusiutuviin energialähteisiin (tuuli- ja aurinkovoimaan). Tätä kehityskulkua kuvataan kaaviossa 8.

Kaavio 9: Sähköntuotannon ikärakenne Euroopassa (lähde: Platts).

Edellä esitetystä kaaviosta käy ilmi, että 30–55 vuotta sitten investoitiin hiilivoimalaitoksiin, mikä tarkoittaa, että Euroopassa on suuri määrä vanhoja hiilivoimalaitoksia, jotka ovat nyt ylittäneet käyttöikänsä (kaasuvoimalaitosten osalta tilanne on päinvastainen, koska suurin osa investoinneista tehtiin viimeisten 20 vuoden aikana). Tämä johtaa siihen, että yhä useammat voimalaitokset (keskimäärin 3–5 gigawattia eli noin 10 hiilivoimalaitosta vuosittain) saavuttavat käyttöiän, jossa sijoittajille voi olla edullisempaa lopettaa toiminta kuin käyttää varoja laitoksen kunnostamiseen[15]. Tämä tarjoaa tilaisuuden korvata ne vähähiilisillä vaihtoehdoilla, mutta jos energian ja hiilidioksidin suhteelliset hinnat pysyvät nykytasollaan, kasvaa myös uuden hiililukkiutuman riski.

2.2.5. Fossiilisten polttoaineiden käyttö muissa teollisissa prosesseissa

Hiilidioksidin talteenotto on huomattavasti helpompaa useissa teollisuuden prosesseissa kuin sähköntuotannossa, mikä johtuu tuotetun hiilidioksidin suhteellisen korkeasta pitoisuudesta. Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin soveltaminen tietyillä teollisuudenaloilla on sen vuoksi mielenkiintoinen vaihtoehto teknologian varhaisessa käyttöönotossa. EU:n etenemissuunnitelmassa Siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 annettu arvio osoittaa, että teollisuuden hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä vuoden 1990 päästötasosta 34–40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 83–87 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) tuoreissa tutkimuksissa käsitellään hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin soveltamista rauta-, teräs- ja sementtiteollisuudessa. Tutkimusten mukaan CCS-teknologia voi tulla kilpailukykyiseksi keskipitkällä aikavälillä, jolloin sen avulla voidaan kustannustehokkaasti vähentää kyseisten teollisuudenalojen päästöjä[16]. Esimerkiksi terästeollisuudessa CCS-teknologian mahdollinen soveltaminen voisi vähentää merkittävästi suoria päästöjä. Vaikka terästuotannon energiatehokkuus on parantunut huomattavasti viimeisten 50 vuoden aikana, raakateräksen tuotantoprosessissa käytetään edelleen paljon energiaa. Terästeollisuuden hiilidioksidipäästöistä 80–90 prosenttia on peräisin integroitujen teräslaitosten koksaamoista, masuuneista ja emäshappiuuneista. EU:n osuus maailman terästuotannosta on noin 15 prosenttia. Vuonna 2011 EU:n 27 jäsenvaltiossa tuotettiin lähes 180 miljoonaa tonnia raakaterästä[17].

Teollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon päivityksessä EU asetti vuonna 2012 kunnianhimoiseksi tavoitteeksi tukea teollisuutta Euroopassa sen nykytasolta, joka on noin 16 prosenttia BKT:stä, 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin soveltaminen teollisissa prosesseissa auttaisi unionia sovittamaan tämän tavoitteen yhteen sen pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden kanssa. Joka tapauksessa vielä selvittämättömien teknisten esteiden merkitystä, vielä tarvittavien t&k-toimien laajuutta ja näiden hyödykkeiden kansainvälisiin markkinoihin liittyviä taloudellisia näkökohtia ei pitäisi jättää huomiotta.

CCS-teknologian soveltaminen teollisiin prosesseihin voi myös auttaa lisäämään yleisön tietoisuutta teknologiasta ja sen hyväksyntää, koska paikallisyhteisön työpaikkojen ja teollisen tuotannon jatkuvuuden välillä on hyvin näkyvä yhteys.

2.2.6. CCS-teknologian potentiaali Euroopassa ja maailmassa

EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Fossiilisten polttoaineiden käyttö Euroopan sähköntuotannossa ja teollisissa prosesseissa jatkuu kuitenkin todennäköisesti vielä vuosikymmenien ajan. Sen vuoksi vuoden 2050 tavoite voidaan saavuttaa ainoastaan, jos fossiilisten polttoaineiden palamisesta syntyvät päästöt voidaan poistaa koko järjestelmästä, ja tässä yhteydessä hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla voi olla tärkeä rooli, koska sen avulla voidaan merkittävästi vähentää fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä sekä sähköntuotannossa että teollisuudessa. CCS-teknologiaa voidaan soveltaa myös liikennepolttoaineiden tuotannossa ja erityisesti vaihtoehtoisten polttoaineiden[18], kuten fossiilisista lähteistä peräisin olevan vedyn, tuotannossa.

Tavallisesti CCS-teknologiaa käytetään yhdessä fossiilisten polttoaineiden polton kanssa, mutta sitä voidaan käyttää myös biomassan käytöstä syntyvän biogeenisen hiilidioksidin talteenottoon (bio-CCS). Bio-CCS-teknologialla voidaan esimerkiksi ottaa talteen hiilidioksidia, joka syntyy biomassan rinnakkaispoltto- tai polttolaitoksissa, ja teknologiaa voidaan soveltaa myös biopolttoaineiden tuotantoprosessiin. Biomassan ja CCS-teknologian yhteisen arvoketjun tekninen toteutettavuus on kuitenkin vielä demonstroitava laajemmassa mittakaavassa.

IEA:n analyysit osoittavat, että jos sähköntuotannossa ei oteta käyttöön CCS-teknologiaa, kasvihuonekaasutavoitteiden, joiden mukaisesti maapallon keskilämpötilan nousu on pidettävä alle kahdessa celsiusasteessa, saavuttamiseksi vaadittavat pääomakustannukset voivat nousta jopa 40 prosenttia[19]. Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin merkitys ilmastonmuutoksen kustannustehokkaassa hillitsemisessä on osoitettu Energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050, jossa kaikkiin skenaarioihin liittyy CCS-teknologian käyttö. Viidestä hiilestä irtautumiseen perustuvasta skenaariosta kolmessa skenaariossa CCS-teknologiaa käytetään yli 20 prosentissa Euroopan sähköntuotannosta vuoteen 2050 mennessä, kuten kaaviosta 10 käy ilmi.

Kaavio 10: CCS-teknologian osuus (%) sähköntuotannosta energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 (lähde: energia-alan etenemissuunnitelma 2050).

Energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 esitetty monipuolisia energiansaantitekniikoita koskeva skenaario osoittaa, että vuoteen 2035 mennessä voitaisiin asentaa yhteensä 32 gigawatin verran CCS-laitteita, ja määrä kasvaisi vuoteen 2050 mennessä noin 190 gigawattiin. Tämä voi olla tärkeä tilaisuus Euroopan teollisuudelle talteenotto- ja varastointiteknologioiden alalla, mutta asettaa kuitenkin mittavan haasteen, kun sitä tarkastellaan EU:n nykytasolta. Jos hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehittäminen Euroopassa viivästyy, se heikentää myös näitä liiketoimintanäkymiä.

Ennusteiden mukaan nykyisillä politiikoilla fossiilisten polttoaineiden käyttö EU:ssa vähenee edelleen, mutta niillä on silti suurin osuus EU:n energiavalikoimassa tulevina vuosikymmeninä. Vaikka politiikoilla pyrittäisiin lisäämään vähähiilisiä vaihtoehtoja energiavalikoimassa, fossiilisten polttoaineiden osuus EU:n energiavalikoimassa olisi silti yli 50 prosenttia vuonna 2030.

Taulukko 1: Energiavalikoimaa koskevat ennusteet, viiteskenaario vastaa nykyisiä politiikkoja (lähde: Euroopan komissio, Energia-alan etenemissuunnitelman 2050 vaikutustenarviointi).

Energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 arvioidaan, että teknologian laajamittainen käyttö aloitetaan noin vuonna 2030 ja kehitystä ohjaa pääasiassa päästökauppajärjestelmän hiilidioksidin hinnoittelu. CCS-teknologian käyttöönottoon vaikuttaa myös vuoden 2030 ilmasto- ja energiakehys, jossa yleistavoitteena on saattaa EU tielle kohti vuoden 2050 kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitetta, jotta maapallon lämpeneminen voidaan pitää alle kahdessa celsiusasteessa.

2.3.Hiilidioksidin teollisen käytön mahdollisuudet

Hiilidioksidi on kemiallinen yhdiste, jota voidaan käyttää synteettisten polttoaineiden tuotannossa, työaineena (esimerkiksi geotermisissä voimalaitoksissa), raaka-aineena kemiallisissa prosesseissa ja bioteknologian sovelluksissa sekä monien muiden tuotteiden valmistuksessa. Tähän mennessä hiilidioksidia on onnistuneesti hyödynnetty urean, kylmäaineiden ja juomien tuotannossa, hitsauksessa, palosammuttimissa, vedenkäsittelyssä, puutarhaviljelyssä, paperiteollisuuden saostetun kalsiumkarbonaatin tuotannossa, elintarvikepakkausten suojakaasuna ja monissa muissa pienemmissä sovelluksissa[20]. Lisäksi hiljattain on noussut esiin uusia hiilidioksidin käyttömahdollisuuksia kemikaalien eri tuotantoketjuissa (esim. polymeerit, orgaaniset hapot, alkoholit, sokerit) ja polttoaineiden tuotannossa (esim. metanoli, levistä tuotetut biopolttoaineet, synteettinen maakaasu). Useimmat näistä teknologioista ovat kuitenkin vasta tutkimus- ja kehitysvaiheessa. Lisäksi niiden vaikutukset hiilidioksidin vähentämiseen ovat epäselvät, mikä johtuu siitä, että niissä hiilidioksidin tilapäiseen tai pysyvään varastointiin käytetään erityisiä mekanismeja, eikä niillä välttämättä kyetä vähentämään hiilidioksidia riittävästi. Riippumatta niiden vaikutuksesta hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen hiilidioksidin hyödyntämisteknologiat tarjoavat mahdollisuuden saada tuloja lyhyellä aikavälillä. Hiilidioksidia ei siten pitäisi nähdä enää vain jätteenä vaan hyödykkeenä, ja tämä näkökulma voi auttaa saamaan hiilidioksidin talteenotolle ja varastoinnille myös yleisen hyväksynnän.

Tehostetussa öljyn (ja jossain tapauksissa kaasun) talteenotossa (enhanced oil recovery, EOR) voidaan toisaalta varastoida huomattavia määriä hiilidioksidia ja lisätä samanaikaisesti öljyntuotantoa keskimäärin 13 prosenttia[21], millä on merkittävä taloudellinen arvo. Lisäksi öljy- ja kaasuvarastot ovat ensisijaisia vaihtoehtoja hiilidioksidin varastointipaikoiksi useistakin syistä. Ensinnäkin loukkuihin alun perin kerätty öljy tai kaasu ei ole vuotanut, mikä osoittaa tällaisten varastointipaikkojen turvallisuuden ja luotettavuuden edellyttäen, että etsintä ja louhinta ei ole vahingoittanut niiden rakenteita. Toiseksi useimpien öljy- ja kaasukenttien geologinen rakenne ja fyysiset ominaisuudet on tutkittu ja kuvattu kattavasti. Kolmanneksi öljy- ja kaasuteollisuuden toimijat tuntevat hyvin olemassa olevien kenttien geologian ja erityispiirteet, joten ne voivat ennustaa kaasujen ja nesteiden liikkeitä, syrjäytyskäyttäytymistä ja eristyvyyttä. Joka tapauksessa on noudatettava varovaisuusperiaatetta, kuten Euroopan ympäristökeskus korostaa tuoreessa raportissaan ”Late lessons from early warnings” (2013)[22]. Lisäksi tehostetun öljyn talteenoton mahdollisuudet Euroopassa ovat vähäiset[23].

2.4.Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kustannuskilpailukyky

Maailmassa on käynnissä yli 20 demonstrointivaiheen CCS-hanketta, joista kaksi Euroopassa (Norjassa)[24]. Useimmissa hankkeissa CCS-teknologiaa käytetään teollisesti esimerkiksi öljy- ja kaasuteollisuuden prosesseissa tai kemikaalien tuotannossa, ja hiilidioksidia otetaan talteen kaupallisista syistä. Kahdeksassa hankkeessa on täydellinen CCS-ketju (talteenotto, kuljetus ja varastointi), ja näistä viidessä taloudellinen kannattavuus on varmistettu tehostamalla öljyn talteenottoa, jossa hiilidioksidia käytetään lisäämään raakaöljyn tuotantoa (lisätietoja hankkeista on liitteessä I).

Komission Energia-alan etenemissuunnitelman 2050 ja IEA:n arvioiden mukaan[25] hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista ennustetaan kilpailukykyistä teknologiaa, jolla edistetään siirtymistä vähähiiliseen talouteen. Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kustannusarviot vaihtelevat polttoaineen, teknologian ja varastoinnin tyypin mukaan, mutta useimpien laskelmien mukaan ne sijoittuvat tällä hetkellä 30–100 euron välille varastoitua CO2-tonnia kohden. IEA:n asiakirjassa Cost and Performance of Carbon Dioxide Capture from Power Generation (katso täydelliset viitetiedot alaviitteessä 29), joka perustuu käytettävissä oleviin teknisiin tutkimuksiin, arvioidaan, että CCS-teknologian kustannukset ovat tällä hetkellä noin 40 euroa vältettyä CO2-tonnia kohden[26] hiilivoimalaitoksissa ja 80 euroa vältettyä CO2-tonnia kohden maakaasuvoimalaitoksissa. Lisäksi on otettava huomioon kuljetus- ja varastointikustannukset. Kustannusten odotetaan kuitenkin laskevan tulevaisuudessa.

JRC arvioi[27], että ensimmäisen sukupolven CCS-teknologiaa käyttävien hiili- ja maakaasuvoimalaitosten kustannukset ovat huomattavasti korkeammat kuin vastaavien tavanomaisten, ilman CCS-laitteita rakennettujen voimalaitosten kustannukset. CCS-voimaloiden käyttövaiheessa kustannukset kuitenkin alenevat t&k-toiminnan ja mittakaavaetujen ansiosta.

Kun otetaan huomioon öljyn jatkuvasti korkea hintataso, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi voi joissain tapauksissa olla kustannustehokasta öljy- ja kaasuteollisuudelle, missä voittomarginaalit ovat huomattavasti suurempia kuin sähköntuotannossa ja muilla aloilla, joiden toimintaan liittyy fossiilisten polttoaineiden kulutusta tai toimitusta. Tästä ovat osoituksena ainoat Euroopassa tällä hetkellä käynnissä olevat kaksi täysimittaista CCS-hanketta. Nämä hankkeet ovat Norjassa, missä öljyn ja kaasun tuottajille on määrätty noin 25 euron suuruinen vero CO2-päästötonnia kohden[28]. Vero koskee Norjan mannerjalustalla toimivia kaasun- ja öljyntuottajia ja on johtanut Snøhvitin ja Sleipnerin kaupallisten CCS-kehityshankkeiden käynnistämiseen (lisätietoja liitteessä I).

2.5.CCS-teknologian jälkiasennuksen kustannuskilpailukyky olemassa olevissa laitoksissa

Jos fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten maailmanlaajuista kasvusuuntausta ei pysäytetä, CCS-laitteiden jälkiasennus on välttämätöntä, jotta maapallon lämpeneminen ei ylitä kahta celsiusastetta. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC)[29] kuitenkin toteaa, että hiilidioksidin talteenottolaitteiden jälkiasennus olemassa oleviin voimalaitoksiin tulee todennäköisesti kalliimmaksi ja vähentää merkittävästi yleistä tehokkuutta verrattuna uusiin CCS-laitteilla varustettuihin voimalaitoksiin. IPCC:n mukaan jälkiasennuksen kustannuksia voidaan vähentää, jos laitteet asennetaan suhteellisen uusiin ja tehokkaisiin voimalaitoksiin tai jos voimalaitosta parannetaan tai kunnostetaan merkittävästi. Suurin osa myöhemmistä tutkimuksista tukee IPCC:n havaintoja. Korkeat kustannukset johtuvat pääosin seuraavista syistä:

· Uusiin laitoksiin verrattuna investointikustannukset ovat korkeammat, koska olemassa olevan laitoksen kokoonpano- ja tilarajoitukset voivat vaikeuttaa CCS-laitteiden jälkiasennusta.

· Käyttöikä on lyhyempi, koska voimalaitos on jo toiminnassa. Tämä tarkoittaa, että CCS-laitteiden jälkiasennukseen käytetyt investoinnit olisi saatava takaisin lyhyemmässä ajassa kuin uusissa laitoksissa.

· Tehokkuus heikkenee, koska jälkiasennus on vaikea integroida optimaalisesti siten, että talteenottoprosessin energiatehokkuus voitaisiin maksimoida, mikä alentaa tehoa.

· Toiminnan pysäytyksestä aiheutuu kustannuksia, kun olemassa olevan laitoksen tuotanto on pysäytettävä jälkiasennuksen vaatimien rakennustöiden ajaksi.

Laitoskohtaisten rajoitusten ja kustannusten vähentämiseksi on ehdotettu, että uusilta laitoksilta edellytettäisiin ”CCS-valmiutta”[30], millä vältettäisiin myös hiililukkiutuman pahentuminen uusien laitosten hiilidioksidipäästöissä[31].

CCS-direktiivin 33 artiklan nojalla jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkien sellaisten polttolaitosten toiminnanharjoittajat, joiden nimellinen sähköntuotantoteho on vähintään 300 megawattia, ovat arvioineet, 1) onko käytettävissä sopivia varastointipaikkoja sekä 2) ovatko siirtolaitteistot ja 3) hiilidioksidin talteenoton jälkiasentaminen teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa[32]. Jos ehdot täyttyvät, toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että laitosalueella varataan sopiva tila hiilidioksidin talteenotto- ja paineistuslaitteistoille. CCS-valmiudella varustettujen laitosten määrä on toistaiseksi kuitenkin hyvin pieni.

Jäsenvaltioiden toteuttamia toimenpiteitä, joilla varmistetaan CCS-direktiivin 33 artiklan täytäntöönpano, arvioidaan tulevassa analyysissa, jossa selvitetään CCS-direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.

3. CCS-demonstroinnin nykytilanne Euroopassa ja puuteanalyysi

Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin merkitys tulevaisuuden vähähiilisessä energialähteiden valikoimassa on tunnustettu. Tämä on seurausta muun muassa siitä, että Euroopan unioni on sitoutunut ratkaisevasti edistämään CCS-teknologian kehittymistä pilottivaiheen tutkimushankkeista kaupallisen mittakaavan demonstrointihankkeiksi[33], joilla voidaan vähentää kustannuksia, demonstroida turvallista geologista hiilidioksidin varastointia, luoda siirrettävää tietoa CCS-teknologian mahdollisuuksista ja vähentää teknologioihin liittyviä sijoittajariskejä.

EU on pyrkinyt päättäväisesti ottamaan johtoaseman CCS-teknologian kehittämisessä, mutta siitä huolimatta yksikään kahdeksasta täysimittaisesta demonstrointihankkeesta[34], joissa on täydellinen CCS-ketju (talteenotto, kuljetus ja varastointi; lisätietoja liitteessä I), ei sijaitse EU:ssa, ja kaikkein lupaavimmatkin hankkeet EU:ssa ovat viivästyneet merkittävästi useista syistä, joita tarkastellaan jäljempänä.

3.1.Toimintamallin puuttuminen

Päästöoikeuksien hinnat ovat tällä hetkellä reilusti alle 40 euroa CO2-tonnia kohden, ja koska ei ole muita oikeudellisia rajoituksia tai kannustimia, talouden toimijat eivät näe syytä investoida hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin. Kun komissio ehdotti vuonna 2008 ilmasto- ja energiapakettia, hiilidioksidin hinnat olivat tilapäisesti jopa 30 euroa. Tuolloisten odotusten mukaan tällainen hintataso saavutettaisiin vuonna 2020, kun ilmasto- ja energiapaketin tavoitteet olisi pantu täytäntöön, ja hinnat jatkaisivat nousua sen jälkeen. Oli kuitenkin selvää, ettei tämä silti välttämättä riittäisi edes demonstrointilaitosten rakentamiseen. Oikeudellisen kehyksen (CCS-direktiivi) lisäksi käynnistettiin NER300-rahoitusohjelma, josta rahoitetaan kaupallisen mittakaavan CCS-demonstrointihankkeita ja innovatiivisia uusiutuvan energian hankkeita, sekä perustettiin Euroopan energia-alan elvytysohjelma (EEPR), jossa keskitytään kuuteen CCS-demonstrointihankkeeseen. Jos hiilidioksidin hinta olisi ollut 30 euroa, tuki olisi voinut olla yhteensä jopa 9 miljardia euroa. Hiilidioksidin hintakannustimen sekä NER300- ja EEPR-ohjelmien tarjoaman lisärahoituksen katsottiin riittävän varmistamaan useiden CCS-demonstrointilaitosten rakentamisen EU:ssa.

Hiilidioksidin hinta on tällä hetkellä kuitenkin lähemmäs viisi euroa ja NER300-ohjelmasta saatavat tulot tuntuvasti alle alkuperäisten odotusten, joten on selvää, ettei talouden toimijoilla ole syytä investoida CCS-demonstrointiin. Päästöjen vähentymisestä saatavat tulot, jotka syntyvät tarpeesta ostaa huomattavasti vähemmän päästöoikeuksia, eivät kata lisäinvestointeja ja toimintakustannuksia.

CCS-hankkeita varten tehdyt alkuvaiheen suunnittelu- ja selvitystyöt (FEED-selvitykset) osoittavat, että alkuperäiset arviot hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin pääomakustannuksista olivat todenmukaiset. Taloudellinen kannattavuus heikkeni kuitenkin merkittävästi vuonna 2009, kun talouskriisi alensi hiilidioksidin hintoja päästökaupassa. Suurin osa hankkeista perustui laskelmiin, joissa hiilidioksidin hinta on ainakin 20 euroa CO2-tonnia kohden. Jos oletetaan, että 10 vuoden toimintakaudella (kuten NER300-ohjelmassa edellytetään) varastoidaan vuosittain miljoona tonnia hiilidioksidia, 10 euron hintaero CO2-tonnia kohden johtaisi väistämättä noin 100 miljoonan euron ylimääräisiin toimintakustannuksiin. Ilmasto- ja energiapaketin 30 euron hintaodotuksiin verrattuna lisäkustannukset hintaeron kattamiseksi kohoavat jopa 200 miljoonaan euroon.

Nämä lisäkustannukset olisi tällä hetkellä katettava joko teollisuuden varoista tai julkisista varoista. Tehostettu öljyn talteenotto (EOR) voi auttaa joissain hankkeissa, mutta toisin kuin Yhdysvalloissa ja Kiinassa EOR ei ole vauhdittanut CCS-teknologian käyttöönottoa Euroopassa. Teollisuuden toimijat ilmoittivat vuonna 2008 halukkuutensa investoida yli 12 miljardia euroa hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin, mutta tähän mennessä tehdyt investoinnit eivät vastaa tätä sitoumusta. Useimmissa hankkeissa teollisuus on itse asiassa vähentämässä rahoitustaan noin 10 prosenttiin CCS-teknologian lisäkustannuksista. Lisäksi jäsenvaltioiden taloudellinen ja poliittinen tilanne oli vuonna 2008 hyvin erilainen kuin nykyään.

Kun otetaan huomioon nykyinen taloustilanne – ja siitä huolimatta, että Euroopan talouden elvytysohjelmasta on myönnetty noin miljardin euron lisärahoitus CCS-demonstrointiin[35] –, noin kahden miljardin päästöoikeuden rakenteellinen ylijäämä, hiilidioksidin pitkittynyt alhainen hintataso ja ennakoitua pienempi NER300-ohjelmasta saatava rahoitus, teollisuuden ei yksinkertaisesti kannata ryhtyä taloudellisen mittakaavan CCS-demonstrointiin, mikä vaikeuttaa teknologian laajamittaista käyttöönottoa. On epätodennäköistä, että teollisuus sitoutuisi laajamittaiseen hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin, koska ei ole olemassa poliittista strategiaa, jolla CCS-teknologiasta tehtäisiin taloudellisesti kannattavaa tai pakollista.

Tätä korostettiin hiljattain NER300-ohjelman ensimmäisen ehdotuspyynnön myöntämispäätöksessä[36]. Alkuperäisenä tavoitteena oli rahoittaa kahdeksaa kaupallisen mittakaavan CCS-demonstrointihanketta sekä 34:ää innovatiivista uusiutuvan energian hanketta. NER300-ohjelman ehdotuspyyntöön toimitettiin yhteensä seitsemästä jäsenvaltiosta 13 CCS-hanketta, joista kaksi liittyi teollisiin sovelluksiin ja 11 sähköntuotantoalaan. Kolme hanketta peruutettiin tarjouskilpailun aikana. Heinäkuuhun 2012 mennessä komissio oli valinnut kahdeksan parhaaksi arvioitua CCS-hanketta ja kaksi varahanketta, jotka olivat edelleen mukana kilpailussa[37]. Lopulta yhdellekään CCS-hankkeelle ei myönnetty rahoitusta, koska viimeisessä vahvistusvaiheessa jäsenvaltiot eivät kyenneet vahvistamaan CCS-hankkeitaan. Tämä johtui muun muassa siitä, että kansallisessa ja/tai yksityisessä rahoitusosuudessa oli vaje[38], mutta myös viivästykset lupamenettelyissä ja yhden hankkeen kohdalla edelleen käynnissä oleva kilpailu kansallisesta rahoituksesta estivät kyseisiä jäsenvaltioita vahvistamaan hankkeitaan NER300-päätöksen vaatimusten mukaisesti.

Useimmissa CCS-hankkeissa haettiin reilusti yli 337 miljoonan euron rahoitusta NER300-ohjelmasta (tämä asetettiin rahoituskatoksi ns. uusien osallistujien varantoon (NER) kuuluvista päästöoikeuksista saatavien tulojen perusteella). Kaikista CCS-hankkeista jopa puolessa haettiin yhteensä yli 500 miljoonan euron rahoitusta NER300-ohjelmasta. Odotettua alhaisempi rahoituskatto aiheutti näin ollen lisäpainetta jäsenvaltioille ja yksityisille toiminnanharjoittajille kattaa rahoitusvaje. Myös niissä hankkeissa, joissa haettiin NER300-rahoitusta vain vähän yli rahoituskaton, rahoitusvaje oli keskeisin haaste ja pääasiallinen syy siihen, ettei niitä voitu vahvistaa.

Toinen tärkeä huomio on se, että yksityiset toiminnanharjoittajat, jotka kehittivät sovelluksia NER300-ohjelmaan, vaikuttivat olevan haluttomia osallistumaan itse kustannuksiin. Suurin osa hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin toiminnanharjoittajista esitti sovelluksia, joiden rahoitus perustui lähes yksinomaan julkisiin varoihin, kun taas loput hakijoista aikoivat osallistua rahoitukseen vain suhteellisen pienellä osuudella. Tästä voidaan päätellä, että niin kauan, kuin hiilidioksidin hintaodotus on alhainen, yksityinen sektori odottaa saavansa CCS-teknologian kehittämiseen suuren osan yhteisrahoituksena julkisista varoista, mikä on osoitus alan nykyisistä haasteista.

Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin pitäisi olla erittäin kiinnostava vaihtoehto sekä laitoksille, jotka käyttävät fossiilista polttoainetta tuotannossaan, että fossiilisten polttoaineiden toimittajille niiden taloudellisten näkymien kannalta. Ilman CCS-teknologiaa niiden tulevaisuus näyttää epävarmalta.

3.2.Yleinen tietoisuus ja hyväksyntä

Joihinkin hankkeisiin, joissa suunnitellaan varastointia maissa, on kohdistunut voimakasta julkista vastustusta. Näin on käynyt erityisesti hankkeille Puolassa ja Saksassa. Saksassa julkinen vastustus oli keskeinen viivästyttävä tekijä CCS-direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä. EEPR-ohjelman tukea saaneessa espanjalaisessa hankkeessa onnistuttiin voittamaan julkinen vastustus asiaa koskevan tiedotus- ja sitouttamiskampanjan ansiosta. Myös merelle suunnitellut varastointihankkeet Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Alankomaissa ja Italiassa ovat saaneet yleisön puolelleen. Tuore Eurobarometri-tutkimus[39] osoittaa, että eurooppalaiset eivät ole tietoisia CCS-teknologiasta ja sen potentiaalisesta osuudesta ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. On todennäköisempää, että kansalaiset tukevat teknologiaa, jos he tietävät siitä. Tämä osoittaa selvästi, että CCS-tietoa on tuotava EU:n ja jäsenvaltioiden ilmastonmuutostoimia koskevaan vuoropuheluun, mahdollisia terveys- ja ympäristöriskejä (jotka liittyvät varastoidun hiilidioksidin vuotoon) on tutkittava lisää ja julkista hyväksyntää ei voida pitää itsestäänselvyytenä vaan se on ensin arvioitava.

3.3.Oikeudellinen kehys

CCS-direktiivissä luodaan kattava oikeudellinen kehys hiilidioksidin talteenotolle, kuljetukselle ja varastoinnille. Täytäntöönpanon määräaikaan kesäkuuhun 2011 mennessä vain muutama jäsenvaltio ilmoitti saattaneensa direktiivin kokonaan tai osittain osaksi kansallista lainsäädäntöään. Sen jälkeen tilanne on parantunut huomattavasti, ja tällä hetkellä vain yksi jäsenvaltio ei ole ilmoittanut direktiivin täytäntöönpanotoimista komissiolle. Vaikka useimmat CCS-demonstrointihankkeita ehdottaneista jäsenvaltioista ovat panneet direktiivin täysimääräisesti täytäntöön, eräät jäsenvaltiot ovat kieltäneet hiilidioksidin varastoinnin tai rajoittaneet sitä alueellaan.

Tätä asiaa käsitellään yksityiskohtaisesti myös kattavassa analyysissa, jossa tarkastellaan CCS-direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.

3.4.Hiilidioksidin varastointi ja infrastruktuuri

EU:n GeoCapacity-hankkeen[40] arvioiden mukaan Euroopassa saatavilla oleva pysyvän geologisen varastoinnin kapasiteetti vastaa kokonaisuudessaan yli 300:aa gigatonnia (Gt) hiilidioksidia, kun taas saatavilla oleva tavanomainen varastointikapasiteetti vastaa noin 117:ää Gt CO2. EU:n sähköntuotannon ja teollisuuden hiilidioksidin kokonaispäästöt ovat vuosittain noin 2,2 Gt CO2, joten varovaistenkin arvioiden mukaan kaikki EU:ssa talteenotettu hiilidioksidi voitaisiin varastoida vuosikymmenien ajan. Yksin Pohjanmerellä on arvioitu olevan varastointikapasiteettia yli 200 Gt CO2. Edelleen olisi kuitenkin selvitettävä toimintatapoja, joilla tätä kapasiteettia voitaisiin käyttää johdonmukaisesti.

Vaikka Euroopassa on riittävästi varastointikapasiteettia, koko kapasiteetti ei ole käytettävissä tai se sijaitsee kaukana hiilidioksidipäästöjen aiheuttajista. Sen vuoksi on kehitettävä rajat ylittävä kuljetusinfrastruktuuri, jotta hiilidioksidin lähteet voidaan tehokkaasti yhdistää varastointipaikkoihin. Tämä on otettu huomioon komission ehdotuksessa sisällyttää hiilidioksidin kuljetusinfrastruktuuri asetusehdotukseen Euroopan laajuisten infrastruktuurien suuntaviivoista. Tässä asetuksessa hiilidioksidin siirtoinfrastruktuuria koskevat hankkeet voidaan hyväksyä Euroopan yhteistä etua koskeviksi hankkeiksi ja siten niille voidaan myöntää rahoitusta. Useimmissa CCS-hankkeissa kuitenkin etsitään ensin hiilidioksidin varastointipaikkoja ensisijaisesti talteenottopisteiden läheisyydestä, eli infrastruktuuria on ensin kehitettävä kansallisella tasolla. Jäsenvaltioiden on perusteellisesti tarkasteltava kansallisen infrastruktuurin tarpeita, jotta sen jälkeen voidaan edetä rajat ylittäviin verkkoihin.

3.5.Kansainvälinen yhteistyö

Ilmastonmuutosta voidaan onnistuneesti torjua vain, jos siihen sitoudutaan maailmanlaajuisesti. EU:n voi edelläkävijänä edistää välttämätöntä kansainvälistä yhteistyötä, mutta lisäksi on poliittisesti selvästi kannattavaa edistää ilmastonmuutosta hillitsevien teknologioiden käyttöä sellaisissa maissa, jotka tarvitsevat niitä kasvavan taloutensa ohjaamiseen vähähiiliseen suuntaan. Näihin teknologioihin kuuluu epäilemättä myös hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, jonka EU:n ulkopuoliset markkinat ovat todennäköisesti paljon laajemmat kuin sisämarkkinat.

Esimerkiksi Kiinassa hiilen kulutus kasvoi 10 prosenttia vuonna 2010, ja sen osuus hiilen kulutuksesta maailmassa on 48 prosenttia. Kiinassa on rakenteilla tai suunnitteilla hiilivoimalaitoksia 300 gigawatin verran, ja merkittävä osa näistä laitoksista on todennäköisesti edelleen toiminnassa vuonna 2050. Jos Kiinassa ja muualla maailmassa rakennettuihin uusiin laitoksiin ei voida asentaa tai ja olemassa oleviin laitoksiin jälkiasentaa CCS-laitteita, suuri osa maailman päästöistä vuosina 2030–2050 on jo ”lukkiutunut”. Sen vuoksi Euroopan komissio pyrkii aktiivisesti yhteistyöhön kolmansien maiden, myös kehittyvien talouksien, ja teollisuuden kanssa. Sen tavoitteena on lisätä kansainvälistä tietojenvaihtoa CCS-hankkeissa Euroopan CCS-demonstraatiohankkeiden verkoston puitteissa, Carbon Sequestration Leadership Forumin (CSLF) jäsenyyden kautta ja osallistumalla Global CCS Instituten (GCCSI) yhteistyöhön.

4. Jatkotoimet

NER300-ohjelman toinen ehdotuspyyntö käynnistetään huhtikuussa 2013, ja se tarjoaa Euroopan teollisuudelle ja jäsenvaltioille toisen tilaisuuden parantaa hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin näkymiä. CCS-demonstrointiohjelman selkeä viivästyminen huomioon ottaen on kuitenkin aika arvioida uudelleen Eurooppa-neuvoston asettamia tavoitteita ja suunnata uudelleen poliittiset päämäärät ja välineet.

CCS-teknologian kaupallistamisen kannalta sen laajamittaisen demonstroinnin ja käyttöönoton tarve ei ole vähentynyt, vaan siitä on tullut entistäkin kiireellisempää. On pitkäaikaisten kilpailukykyetujen mukaista, että EU:n energia- ja teollisuusala saa kokemusta hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehittämisestä taloudellisesti kannattavaksi teknologiaksi[41], jolla voidaan vähentää kustannuksia, demonstroida turvallista geologista hiilidioksidin varastointia, luoda siirrettävää tietoa CCS-teknologian mahdollisuuksista ja vähentää teknologioihin liittyviä sijoittajariskejä.

Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi aiheuttaa aina korkeampia kustannuksia kuin jatkuva fossiilisten polttoaineiden poltto, joten sitä olisi kompensoitava vastaavasti, koska polttoaineiden poltto ilman talteenottoa vaatii pienempiä investointeja ja vähemmän energiaa. Kompensaatio voidaan toteuttaa erilaisin poliittisin toimin. Tällä hetkellä on käytössä päästökauppajärjestelmä, joka tarjoaa suoria kannusteita hiilidioksidin talteenotolle ja varastoinnille hiilidioksidin hinnoittelun avulla, vaikkakin aivan liian vähän. Lisäksi CCS-teknologian ja uusiutuvan energian hankkeiden rahoittamiseen voidaan mahdollisesti käyttää hiilidioksidipäästöoikeuksien huutokaupasta saatavia tuloja (NER300-ohjelma).

Tämänhetkinen hiilidioksidipäästöoikeuksien hintaodotus on reilusti alhaisempi kuin vuoden 2008 ilmasto- ja energiapaketin arvio, jonka mukaan vuonna 2020 hinta olisi suunnilleen 30 euroa (vuoden 2005 hinnat)[42]. EU:n päästökauppajärjestelmän nykyinen hintasignaali ei kannusta vaihtamaan polttoainetta hiilestä kaasuun, ja se lisää vähähiilisten investointien rahoituskustannuksia näissä investoinneissa nähtävien riskien takia. EU:n päästökaupan 363 toiminnanharjoittajalle lähetetty kyselytutkimus vahvistaa, että Euroopan hiilidioksidipäästöoikeuksien hinta on viime aikoina menettänyt merkitystään investointipäätöksissä[43].

Päästökauppajärjestelmän rakenteellinen uudistus voisi korottaa hintoja ja vakuuttaa markkinat siitä, että päästökauppa antaa myös pitkällä aikavälillä riittävän vahvan hiilidioksidin hintasignaalin, jolla vauhditetaan hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin käyttöönottoa. Näin ollen komissio on laatinut hiilimarkkinoita koskevan kertomuksen ja aloittanut julkisen kuulemismenettelyn, jossa tarkastellaan erilaisia vaihtoehtoja järjestelmän uudistamiseen. Jotta CCS-teknologian käyttöönottoa voitaisiin edistää ilman muita kannusteita, päästöoikeuksien hintojen olisi noustava (tai hintaodotusten olisi parannuttava) tuntuvasti vähintään 40 euroon[44].

IEA korostaa, että CCS-strategiassa on otettava huomioon teknologian muuttuvat tarpeet sen kehittyessä. Alkuvaiheen kohdistettujen toimenpiteiden jälkeen kaupallistumisen lähestyessä tarvitaan neutraalimpia toimenpiteitä, joilla varmistetaan CCS-teknologian kilpailukyky muihin päästöjä vähentäviin vaihtoehtoihin verrattuna[45]. Tämän vuoksi ja riippumatta siitä, mihin päästökauppajärjestelmän rakenteellista uudistusta koskevassa vuoropuhelussa päädytään, CCS-teknologian käyttöönottoa on valmisteltava riittävästi kattavalla demonstrointiprosessilla. On harkittava poliittisia keinoja, jotta laajamittainen demonstrointi voidaan toteuttaa mahdollisimman pian ja näin edistää käyttöönottoa ja markkinoille saattamista.

Ilmasto- ja energiapaketissa todettiin, että ainoastaan hiilidioksidin hintasignaali ei todennäköisesti pane alkuun demonstrointia. Lisäkannusteita kaavailtiin NER300- ja EEPR-rahoitusohjelmissa sekä hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevassa lainsäädännössä. Nykyiseen päästökauppajärjestelmään sisältyy CCS-teknologian ja innovatiivisten uusiutuvan energian hankkeiden tukeminen NER300-ohjelman toisen ehdotuspyynnön kautta. Tällaisen rahoituksen laajentamista voitaisiin harkita myös vuoteen 2030 ulottuvalla kaudella. Rahoitusta voitaisiin kohdistaa SET-suunnitelman tiettyihin tavoitteisiin, ja siinä voitaisiin keskittyä nimenomaisesti innovaatioon energiavaltaisilla teollisuudenaloilla, koska hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on keskeinen teknologia, joka soveltuu sekä energia-alalle että teollisuuteen. Lisäksi käyttämällä kilpailumenettelyä voidaan luodaan tasapuoliset toimintaolosuhteet kaikille yrityksille EU:ssa ja varmistaa rajallisten varojen järkevä käyttö.

Kun otetaan huomioon edistysaskeleet, joita eri maissa on selvitetty ja/tai toteutettu, voitaisiin harkita poliittisten keinojen laajentamista nykyisiä toimenpiteitä pidemmälle. Tällaisia keinoja esitellään lyhyesti jäljempänä.

On selvää, että vaikka hiilen hinta ei ole riittävällä tasolla, CCS-teknologian infrastruktuuria, osaamista ja tietoa on silti kehitettävä eteenpäin toteuttamalla rajallinen määrä CCS-hankkeita. Demonstrointia edistävät toimenpiteet voisivat olla suppeita, jotta kokonaistaloudelle aiheutuvat kustannukset olisivat rajalliset, mutta samanaikaisesti ne tarjoaisivat tarvittavaa investointivarmuutta ja mahdollistaisivat varhaisesta käyttöönotosta saatavien etujen hyödyntämisen. Demonstrointiprosessilla selkeytettäisiin myös kuvaa hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin tarpeellisuudesta tulevaisuudessa, erityisesti lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, kun hiilidioksidin hinta ei ole riittävällä tasolla edistääkseen investointia CCS-teknologiaan.

Pakollisella CCS-sertifiointijärjestelmällä voitaisiin hiilidioksidipäästöjen aiheuttajat (joiden koko ylittää tietyn rajan) tai fossiilisten polttoaineiden toimittajat velvoittaa ostamaan CCS-sertifikaatteja, jotka vastaavat tiettyä määrää niiden päästöistä tai (mikäli velvoite määrätään fossiilisten polttoaineiden toimittajille) tavaroihin ja palveluihin sitoutuneista päästöistä. Sertifikaatteja voitaisiin myöntää öljy- ja kaasuteollisuudelle, jotta varmistettaisiin, että näiden alojen geologista tietämystä ja käytännön asiantuntemusta voidaan hyödyntää parhaiden varastointipaikkojen tunnistamisessa. Tähän sisältyy myös tehostetun öljyn ja kaasun talteenoton mahdollisuus edellyttäen, että sillä varmistetaan hiilidioksidin pysyvä varastointi.

Tietoruutu 1: Nykyiset CCS-velvoitteet

Yhdysvalloissa Illinoisin osavaltiossa sähkölaitosten on vuodesta 2015 lähtien tuotettava 5 prosenttia sähköstään puhtaalla hiiliteknologialla, ja tavoitteena on nostaa osuus 25 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Ennen vuotta 2016 toiminnassa olevat laitokset täyttävät puhtaan hiilen vaatimuksen, jos vähintään 50 prosenttia niiden hiilidioksidipäästöistä otetaan talteen ja varastoidaan. Vuonna 2016 tai 2017 toimintansa aloittavien hiilivoimalaitosten osalta vaatimus nousee 70 prosenttiin ja sen jälkeen 90 prosenttiin.

Tällainen järjestelmä voitaisiin liittää päästökauppajärjestelmään, mikäli vaadittavia CCS-sertifikaatteja vastaava määrä päästöoikeuksia vedetään pysyvästi pois markkinoilta (CCS-sertifikaattien kautta vähennetyn hiilidioksidin määrä on tiedossa, joten järjestelmä voitaisiin liittää nopeasti päästökauppajärjestelmään vähentämällä päästöoikeuksia saman verran). Järjestelmässä voitaisiin määritellä, paljonko hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia on kehitettävä ja toteutettava. Tarkentamalla järjestelmän soveltamisalaa voitaisiin vähentää sen vaikutusta päästökauppajärjestelmän toimintaan mutta tarjota silti yrityksille joustavuutta enimmäismäärän saavuttamiseksi.

Kohdennetun ratkaisun voisivat tarjota myös päästönormit. Tällöin kehitettäisiin pakollinen päästönormi joko ainoastaan uusia investointeja varten tai kaikkia tietyn alan päästöjen aiheuttajia varten asettamalla yrityksille tai laitoksille kiinteä päästörajoitus tuotantoyksikköä kohden.

Tietoruutu 2: Nykyiset päästönormit

Kaliforniassa on otettu käyttöön päästönormi pitkän aikavälin tukipolitiikkana, jonka mukaisesti uusille sähkölaitoksille on asetettu pakollinen päästönormi 500 g CO2/kWh, joka ei ole päästökaupan kohteena. Yhdysvalloissa on myös liittovaltion tasolla harkittu päästönormin käyttöönottoa maan ympäristönsuojeluviraston EPA:n ilmansuojelulailla, joka käytännössä edellyttää uusilta hiilivoimalaitoksilta CCS-valmiutta ja CCS-laitteiden jälkiasennusta. Tämä varmistetaan antamalla päästönormin vaatimusten täyttämiseen keskimäärin 30 vuotta aikaa. Toinen esimerkki on Norjasta, missä kaasuvoimalaitoksia ei saa rakentaa ilman hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia.

Päästönormeihin liittyy useita metodologisia kysymyksiä. Ne eivät takaa, että rakennettaviin laitoksiin asennetaan CCS-laitteet, ja voivat johtaa siihen, että investoinnit yksinkertaisesti siirretään sellaisiin energialähteisiin, jotka tuottavat normissa määritettyä vähemmän hiilidioksidia. Lisäksi jos järjestelmä toteutetaan perusteellisesti, se korvaisi käytännössä päästökauppajärjestelmän hintasignaalin vähähiilisyyden kannusteena jättämättä kuitenkaan asianomaisille aloille sitä joustavuutta, joka sisältyy päästökauppajärjestelmään. Sen vuoksi on selvitettävä tarkemmin, miten päästönormi vaikuttaisi päästökauppajärjestelmään ja asiaa koskeviin aloihin[46].

Myös jäsenvaltioiden hallitusten on osallistuttava demonstrointiin. Jäsenvaltiot voisivat esimerkiksi perustaa järjestelmiä, joilla taattaisiin kaikkien CCS-investointien vähimmäistuotto – samalla tavoin kuin syöttötariffeissa, joilla varmistetaan uusiutuvan energian teknologioiden demonstrointi ja markkinoille pääsy. Jos järjestelmät suunnitellaan joustavasti ja välttäen windfall-voittoja ja jos ne rajoitetaan vain demonstrointiin, ne voisivat osoittautua tehokkaiksi ilman, että vaikeutetaan liikaa päästökauppajärjestelmän tai sisämarkkinoiden toimivuutta.

5. Päätelmät

Energia-alan etenemissuunnitelma 2050 sekä maailmanlaajuiset kehityssuuntaukset ja raportit[47] osoittavat selvästi, että fossiiliset polttoaineet pysyvät maailman ja Euroopan energiavalikoimassa ja niiden käyttöä jatketaan useissa teollisissa prosesseissa. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS) on tällä hetkellä yksi keskeisistä käytettävissä olevista teknologioista, joilla voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä sähköntuotannossa. CCS-potentiaalin hyödyntämiseksi CCS-teknologiasta on kehitettävä kustannuskilpailukykyinen teknologia, jotta se voidaan ottaa käyttöön kaupallisessa mittakaavassa ja näin edistää Euroopan siirtymistä kohti vähähiilistä taloutta.

CCS on kuitenkin nyt risteyskohdassa.

Kaikki hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin osa-alueet on jo demonstroitu EU:n ulkopuolella, missä sitä käytetään kaupallisesti kaasuteollisuudessa, ja on odotettavissa, että vuoteen 2020 mennessä toiminnassa on noin 20 täysimittaista teollista hanketta. Pyrkimyksistä ja huomattavasta EU:n tuesta huolimatta kaupallisen mittakaavan CCS-demonstrointihankkeet EU:ssa ovat viivästyneet ja saatavilla oleva rahoitus ei ole riittävää. Ponnisteluita on lisättävä edelleen, jotta voidaan toteuttaa edes ne muutamat hankkeet, joihin on myönnetty EU:n rahoitusta. CCS-teknologian viivästynyt käyttöönotto hiili- ja kaasuvoimalaitoksissa johtaa todennäköisesti siihen, että sähköalan hiilestä irtautumisen kustannukset kasvavat pitkällä aikavälillä, erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa käytetään paljon fossiilisia polttoaineita.

Poliittisilla toimilla on kiireellisesti edistettävä investointeja CCS-demonstrointiin, jotta voidaan selvittää, onko hiilidioksidi-infrastruktuurin käyttöönotto ja rakentaminen kannattavaa. Ensimmäisenä toimenpiteenä on varmistettava onnistunut kaupallisen mittakaavan CCS-demonstrointi Euroopassa, mikä vahvistaisi teknologian teknisen ja taloudellisen kannattavuuden kustannustehokkaana kasvihuonekaasujen vähentämiskeinona sähköntuotannossa ja teollisuudessa.

Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on tarpeellista myös pidemmällä aikavälillä päästöjen vähentämiseksi sellaisilla teollisuudenaloilla, joilla päästöjä ei prosessiteknisistä syistä voida välttää. Lisäviivästykset voivat johtaa lopulta siihen, että Euroopan teollisuuden toimijoiden on tulevaisuudessa hankittava CCS-teknologiaa EU:n ulkopuolelta.

Kun otetaan huomioon edellä esitetty monitahoinen tilanne, vuoden 2030 energia- ja ilmastokehystä koskeva työ ja tarve tosiasioihin perustuvalle vuoropuhelulle, jossa käsitellään myös CCS-teknologian käyttöönoton onnistumisen kannalta määrääviä tekijöitä, komissio kehottaa eri sidosryhmiä osallistumaan hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin roolin määrittämiseen Euroopassa erityisesti vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

1) Pitäisikö niiden jäsenvaltioiden, joissa hiilen ja kaasun osuus energiavalikoimassa ja teollisissa prosesseissa on suuri ja jotka eivät vielä ole ryhtyneet näihin toimiin,

a. kehittää selkeä etenemissuunnitelma siitä, miten ne sähköntuotantoalaansa uudistamalla siirtyvät käyttämään hiilidioksidipäästöttömiä polttoaineita (ydinenergiaa ja uusiutuvaa energiaa) vuoteen 2050 mennessä

b. kehittää kansallinen strategia, jolla valmistellaan CCS-teknologian käyttöönottoa?

2) Miten päästökauppajärjestelmää olisi uudistettava, jotta sen avulla voitaisiin myös tarkoituksenmukaisesti kannustaa CCS-teknologian käyttöönottoa? Pitäisikö sitä täydentää NER300-ohjelman kaltaisilla huutokauppatuloihin perustuvilla välineillä?

3) Pitäisikö komission ehdottaa muita tukikeinoja tai harkita muita poliittisia toimia edistääkseen teknologian varhaista käyttöönottoa, kuten

a. tuki käyttämällä huutokaupasta saatuja tuloja tai muita rahoitustapoja[48]

b. päästönormi

c. CCS-sertifiointijärjestelmä

d. muuntyyppiset poliittiset toimet?

4) Pitäisikö energiayhtiöt velvoittaa asentamaan kaikkiin uusiin hiilivoimalaitoksiin ja mahdollisesti myös kaasuvoimalaitoksiin laitteet, joissa on CCS-valmius, jotta helpotetaan tarvittavaa CCS-laitteiden jälkiasennusta?

5) Pitäisikö fossiilisten polttoaineiden toimittajien osallistua CCS-demonstrointiin ja CCS-teknologian käyttöönottoon erityisten toimien kautta, jotta varmistetaan lisärahoitus?

6) Mitkä päätekijät estävät CCS-teknologian riittävän demonstroinnin EU:ssa?

7) Miten voidaan lisätä CCS-teknologian yleistä hyväksyntää?

Komissio ottaa huomioon tämän kuulemisen tulokset ja kattavan analyysin, jossa selvitetään CCS-direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa, ja tarkastelee niiden perusteella tarvetta valmistella ehdotuksia vuoden 2030 energia- ja ilmastokehyksen koskevan työn puitteissa.

Liite I – Täysimittaiset CCS-hankkeet

Tällä hetkellä käynnissä olevat CCS-hankkeet[49]. Tähdellä (*) merkityissä hankkeissa on täydellinen talteenotto-, kuljetus- ja varastointiketju. Lisätietoja toimintamallista annetaan jäljempänä olevassa taulukossa.

Hankkeen nimi  || Maa  || Hankkeen tyyppi  || Teollisuuden­ala  || Mitta­kaava  || Tilanne || Alkoi  || Koko (CO2-tonnia/ vuosi)

*Shute Creek || USA || Talteenotto ja varastointi || Öljy ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 1986 || 7 000 000

*Century Plant || USA || Talteenotto ja varastointi || Öljy‑ ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 2010 || 5 000 000

*Great Plains Synfuels Plant || USA || Talteenotto || Hiilen nesteytys || Suuri || Toiminnassa || 1984 (lai­tos) CO2-injek­tointi vuo­desta 2000 läh­tien || 3 000 000

*Val Verde natural gas plants || USA || Talteenotto ja varastointi || Öljy‑ ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 1972 || 1 300 000

*Sleipner West || Norja || Talteenotto ja varastointi || Öljy‑ ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 1996 || 1 000 000

*In Salah || Algeria || Talteenotto ja varastointi || Öljy‑ ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 2004 || 1 000 000

*Snøhvit || Norja || Talteenotto ja varastointi || Öljy‑ ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 2008 || 700 000

*Enid Fertiliser Plant || USA || Talteenotto ja varastointi || Kemialliset tuotteet || Keskikokoinen || Toiminnassa || 2003 || 680 000

Mt. Simon Sandstone || USA || Varastointi-paikka || Biopolttoaineet || Keskikokoinen || Toiminnassa || 2011 || 330 000

Searles Valley Minerals || USA || Talteenotto || Muu || Keski­kokoi­nen || Toiminnassa || 1976 || 270 000

Aonla urea plant || Intia || Talteenotto || Kemialliset tuotteet || Suuri || Toiminnassa || 2006 || 150 000

Phulpur urea plant || Intia || Talteenotto || Kemialliset tuotteet || Suuri || Toiminnassa || 2006 || 150 000

Husky Energy CO2 Capture and Liquefaction Project || Kanada || Talteenotto ja varastointi || Etanolin tuotanto || Suuri || Toiminnassa || 2012 || 100 000

CO2 Recovery Plant to Urea production in Abu Dhabi || Arabi-emiiri-kunnat || Talteenotto || Kemialliset tuotteet || Suuri || Toiminnassa || 2009 || 100,000

Plant Barry CCS Demo || USA || Talteenotto ja varastointi || Hiilivoimalaitos || Suuri || Toiminnassa || 2011 || 100 000

Salt Creek EOR || USA || Talteenotto ja varastointi || Öljy‑ ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 2003 || 100 000

SECARB - Cranfield and Citronelle || USA || Varastointi || || Suuri || Toiminnassa || 2009 ja 2012 || 100 000

Luzhou Natural Gas Chemicals || Kiina || Talteenotto || Kemialliset tuotteet || Suuri || Toiminnassa || || 50 000

Jagdishpur - India. Urea plant || Intia || Talteenotto || || Suuri || Toiminnassa || 1988 || 50 000

Sumitomo Chemicals Plant - Chiba - Japan || Japani || Talteenotto || Öljy‑ ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 1994 || 50 000

Lisätietoja kahdeksasta täydellisestä kaupallisen mittakaavan hankkeesta:

Hanke || Toimintamalli

Shute Creek || EOR (tehostettu öljyn talteenotto). ExxonMobilen Shute Creekin kaasunkäsittelylaitos sijaitsee lähellä La Bargea, Wyomingin osavaltiossa. Laitoksessa otetaan talteen vuosittain noin 7 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, joka käytetään öljyntuotannon tehostamiseen.

Century Plant || EOR (tehostettu öljyn talteenotto). Laitoksen ensimmäisestä tuotantolinjasta otetaan talteen noin 5 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuosittain. Määrän odotetaan kasvavan noin 8,5 miljoonaan tonniin vuosittain, kun rakenteilla oleva toinen tuotantolinja saadaan toimintaan.

Great Plains Synfuels Plant || EOR (tehostettu öljyn talteenotto). Hiilidioksidin varastointi aloitettiin vuonna 2000, ja hankkeen puitteissa injektoidaan edelleen vuosittain noin 3 miljoonaa tonnia hiilidioksidia.

Val Verde natural gas plants || EOR (tehostettu öljyn talteenotto). Val Verden alueella Texasin osavaltiossa Yhdysvalloissa sijaitsevassa viidessä erillisessä kaasunkäsittelylaitoksessa otetaan talteen vuosittain noin 1,3 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, joka käytetään öljyntuotannon tehostamiseen Sharon Ridgen öljykentällä.

Sleipner West || Myytävän maakaasun laatuvaatimuksissa edellytetään, että kaasun hiilidioksidipitoisuus on alle 2,5 prosenttia. Hiilidioksidin talteenotto on taloudellista Norjan mannerjalustalla sovellettavan hiilidioksidiveron vuoksi.

In Salah || Myytävän maakaasun laatuvaatimuksissa edellytetään, että kaasun hiilidioksidipitoisuus on alle 2,5 prosenttia. Hankkeeseen on haettu puhtaan kehityksen hyvityksiä (CDM-hyvityksiä).

Snøhvit || Sama kuin Sleipner West.

Enid Fertiliser Plant || EOR (tehostettu öljyn talteenotto). Lannoitteiden tuotannossa hiilidioksidi on poistettava. Poisjohtamisen sijaan Enid Fertiliser Plant ‑laitoksessa kaasu otetaan talteen ja käytetään öljyntuotannon tehostamiseen noin 200 kilometrin päässä sijaitsevalla öljykentällä.

Liite II – Euroopan energia-alan elvytysohjelmasta rahoitettavien eurooppalaisten täysimittaisten demonstrointihankkeiden tilanne

Euroopan energia-alan elvytysohjelmasta (EEPR) voidaan myöntää rahoitusta kuudelle CCS-demonstrointilaitokselle enintään 180 miljoona euroa kullekin. Yhdenkään hankkeen kohdalla ei kuitenkaan ole tehty lopullista investointipäätöstä.

Keskeiset saavutukset

Energia-alan elvytysohjelma on mahdollistanut kuuden hankkeen nopean aloituksen (Saksassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Italiassa, Alankomaissa, Puolassa ja Espanjassa). Yhdessä hankkeessa (ROAD-hanke Alankomaissa) elvytysohjelma vaikutti osaltaan kansallisen rahoituksen saamiseen. Lupamenettelyjen alalla elvytysohjelmalla on aloitettu kohdennettu vuoropuhelu ja yhteistyö viranomaisten ja paikallisten asukkaiden kanssa.

Eräistä hankkeista on ollut apua myös CCS-direktiivin varsinaisen täytäntöönpanon jäsentämisessä jäsenvaltiossa. Lisäksi tähän mennessä toteutetut yksityiskohtaiset tekniset tutkimukset ovat antaneet energiayhtiöille perusteellista taitotietoa integroidun CCS-laitoksen tulevasta toiminnasta. Yksittäisten geologisten varastointipaikkojen luonnehdinta on myös johtanut hiilidioksidin pysyvään ja turvalliseen varastointiin sopivien paikkojen yksilöimiseen.

CCS-alaohjelmassa hankkeille on asetettu velvoite vaihtaa kokemuksia ja parhaita toimintatapoja, ja käytännössä se on toteutettu perustamalla CCS-hankeverkosto. Tietojenvaihtoverkosto on ensimmäinen laatuaan maailmassa, ja sen kuusi jäsentä tekevät yhteistyötä muun muassa tuottaakseen yhteisiä ohjeita hyvistä käytänteistä. Tällaista yhteistyötä ei uuden energiateknologian alalla ole ennen tehty. Verkosto on julkaissut myös raportteja kokemuksista, joita hankkeissa on saatu hiilidioksidin varastoinnista, yleisön osallistumisesta ja lupamenettelyistä. Lisäksi sen pyrkimyksenä on johtaa maailmanlaajuisen tietojenvaihtojärjestelmän kehittämistä.

Kriittiset ongelmat

Koko CCS-alaohjelmaan kohdistuu merkittäviä sääntelyyn liittyviä ja taloudellisia epävarmuustekijöitä, jotka saattavat vaarantaa sen onnistuneen toteuttamisen. Se, ettei yhdessäkään hankkeessa ole vielä tehty lopullista investointipäätöstä, kuvaa näitä jatkuvia vaikeuksia. Tämän välitavoitteen saavuttaminen on viivästynyt eri syistä, kuten siksi, että kaikkia tarvittavia lupia ei ole vielä saatu, varastointipaikan luonnehdinta on kesken tai rahoitusrakennetta ei ole saatu valmiiksi. Lisäksi hiilidioksidin alhainen hinta päästökauppajärjestelmässä vähentää CCS-teknologian houkuttelevuutta lyhyen ja keskipitkän aikavälin liiketaloudellisen kannattavuuden kannalta. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa hankkeiden on entistä vaikeampaa saada rahoitusta.

Energia-alan elvytysohjelman saksalainen Jänschwalden hanke lopetettiin vuoden 2012 alussa. Sen lisäksi, että yleisö vastusti mahdollisia varastointipaikkoja, hankevastaavat totesivat, että koska CCS-direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on viivästynyt Saksassa huomattavasti, tarvittavia hiilidioksidin varastointilupia ei ehdittäisi saada hankeaikataulussa.

Näkymät

Viiteen jäljellä olevaan hankkeeseen liittyy eri haasteita, joita kuvataan seuraavaksi lyhyesti:

· ROAD (NL): Hankkeessa on saatu onnistuneesti päätökseen kaikki alustavat tekniset ja sääntelyä koskevat työt. Se on siten valmis lopullista investointipäätöstä varten. Vaikka hanke on ollut investointipäätöstä vaille valmis vuoden 2012 puolivälistä saakka, CCS-teknologian liiketaloudellisen kannattavuuden heikkeneminen, eli hiilidioksidin hintaennusteet, ovat johtaneet 130 miljoonan euron rahoitusvajeeseen, mikä on viivästyttänyt päätöstä. Lopullisen investointipäätöksen tekeminen edellyttää rahoitusvajeen korjaamista, ja uusien sijoittajien kanssa on käynnistetty keskusteluja. Päätöksen odotetaan valmistuvan vuoden 2013 toisella tai kolmannella neljänneksellä. Integroidun CCS-demonstrointihankkeen on määrä olla toiminnassa vuonna 2016.

· Don Valley (UK): Yhdistyneen kuningaskunnan äskettäinen päätös olla tukematta hanketta on vakava takaisku. Hankkeen keskeisiä yksityisen sektorin kumppaneita ja sijoittajia (mm. Samsung, BOC) kuultuaan hankevastaavat (2Co, National Grid Carbon) ovat edelleen sitoutuneet jatkamaan, mutta hanketta on mahdollisesti supistettava ja keskitettävä suunniteltuun CfD-järjestelmään (Contract for Difference), jota Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ehdotti 29. marraskuuta 2012 osana energialakiesitystään. Komissio keskustelee parhaillaan edunsaajien kanssa suunnitelman uudelleenjärjestelystä. Jos komissio hyväksyy suunnitelman, lopullinen investointipäätös voidaan tehdä vuonna 2015.

· Porto Tolle (IT): Hanke on viivästynyt merkittävästi, koska perusvoimalaitoksen ympäristölupa on peruutettu. Hankevastaavat saavat FEED-selvitykset valmiiksi toukokuussa 2013. Sen jälkeen edistyminen riippuu siitä, saavutetaanko vuoden 2013 toisella neljänneksellä keskeinen välitavoite eli mahdollisuus lieventää merkittävästi lupa-asioihin ja rahoitukseen liittyviä riskejä.

· Compostilla (ES): Hankkeen pilottivaihe saadaan onnistuneesti päätökseen vuoden 2013 aikana, mutta demonstrointivaihetta varten ei ole riittävästi rahoitusta. Seuraava vaihe edellyttää myös, että Espanja hyväksyy lainsäädäntöä hiilidioksidin kuljetuskäytävän suunnittelua ja rakennusta varten.

· Bełchatów (PL): Hanke ei saanut NER300-ohjelmasta tukea, joten sen rahoitus on erittäin puutteellinen. Lisäksi Puola ei ole saattanut CCS-direktiiviä vielä osaksi kansallista lainsäädäntöään eikä hyväksynyt lainsäädäntöä hiilidioksidin kuljetuskäytävän suunnittelua ja rakennusta varten. Tämän vuoksi hankevastaava päätti käynnistää hankkeen lopettamisen maaliskuussa 2013.

[1] Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) arvioi vuoden 2012 energiakatsauksessaan (World Energy Outlook), että 59 prosenttia kysynnän kasvusta katetaan fossiilisilla polttoaineilla, jolloin niiden osuus energialähteiden valikoimassa on 75 prosenttia vuonna 2035.

[2] IEA:n vuoden 2012 energiakatsaus, sivu 23, ja Maailmanpankin tilaama raportti ”Turn down the heat”, joka on saatavilla osoitteessa http://www.worldbank.org/en/news/2012/11/18/new-report-examines-risks-of-degree-hotter-world-by-end-of-century.

[3] Komissio arvioi aiheellisia maailmanlaajuisia toimia koskevassa skenaariossa (”Appropriate Global Action Scenario”), että vuonna 2030 fossiilisilla polttoaineilla tuotetusta sähköntuotannosta 18 prosenttiin sisältyy hiilidioksidin talteenotto ja varastointi. Tämä kuvaa teknologian merkittävää asemaa tulevaisuudessa, jotta voidaan saavuttaa kestävä maailmanlaajuinen hiilidioksidipäästöjen vähennyspolku, ja osoittaa, että teknologian laajamittainen demonstrointi on aloitettava viipymättä. Arvio on peräisin asiakirjan ”Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa” liitteenä olevasta asiakirjasta ”Extensive background information and analysis – PART 1”, joka on saatavilla osoitteessa

http://ec.europa.eu/clima/policies/international/negotiations/future/docs/sec_2009_101_part1_en.pdf.

[4] Vähähiiliseen talouteen voidaan luonnollisesti siirtyä myös lisäämällä energiatehokkuutta ja käyttämällä uusiutuvia ja hiilettömiä energialähteitä, mutta jos fossiilisten polttoaineiden käyttö jatkuu tai kasvaa entisestään, CCS-teknologialla on ratkaiseva merkitys, koska se on tällöin ainoa mahdollinen vaihtoehto. Tällä hetkellä noin 60 prosenttia maailman primäärienergiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Muita vaihtoehtoja energiajärjestelmän hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ovat energiatehokkuuden lisääminen, kysynnän hallinta ja muut vähähiiliset energialähteet, kuten uusiutuva energia ja ydinvoima.

[5] Direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä julkaistaan yksityiskohtainen kertomus vuoden 2013 aikana.

[6] NER300-ohjelman ensimmäisen ehdotuspyynnön yhteydessä ei valittu yhtäkään CCS-hanketta.

[7] Ennusteet, joiden mukaan hiilen hinta olisi 20–30 euroa/tonni, eivät kuitenkaan toteutuneet, mikä pienensi rahoitusta tuntuvasti ja heikensi myös CCS-hankkeiden rahoitustilannetta.

[8] Lähde: ”EU energy in figures”, Statistical Pocketbook 2012, Euroopan komissio.

[9] Kolme suurinta maakaasun tuottajaa vuonna 2010 olivat Yhdistynyt kuningaskunta (51,5 Mtoe), Alankomaat (63,5 Mtoe) ja Saksa (9,7 Mtoe). Venäjä ja Norja (22 prosenttia ja 19 prosenttia EU:n kaasutarjonnasta) vievät eniten kaasua EU:hun.

[10] Kun samoja tietoja analysoidaan ja kivihiilen kulutusta vuoden 2010 ensimmäisten viiden kuukauden aikana verrataan samaan ajanjaksoon vuosina 2011 ja 2012, voidaan havaita 7 prosentin kasvu vuodesta 2010 vuoteen 2011 ja 6 prosentin lisäkasvu vuodesta 2011 vuoteen 2012. Ruskohiilen kulutus samalla aikavälillä on kasvanut vastaavasti 8 prosenttia ja 3 prosenttia.

[11] Lähde: komission kertomus ”Euroopan hiilimarkkinoiden tila vuonna 2012”.

[12] Euroopassa on kuitenkin huomattavia alueellisia eroja. Joidenkin jäsenvaltioiden (esim. Ruotsin, Ranskan, Espanjan ja Italian) sähköntuotannossa hiilen osuus on reilusti alle 20 prosenttia, kun taas osa jäsenvaltioista on hyvin riippuvainen hiilestä. Viimeksi mainittuja jäsenvaltioita ovat esimerkiksi Puola (88 %), Kreikka (56 %), Tšekin tasavalta (56 %), Tanska (49 %), Bulgaria (49 %), Saksa (42 %) ja Yhdistynyt kuningaskunta (28 %). Tanskaa lukuun ottamatta näissä jäsenvaltioissa on myös merkittävää kotimaista kaivosteollisuutta.

[13] Hiilen tavoin myös kaasun käytössä on huomattavia alueellisia eroja: osassa jäsenvaltioita kaasulla on hallitseva asema sähköntuotannossa (Belgiassa 32 %, Irlannissa 57 %, Espanjassa 36 %, Italiassa 51 %, Latviassa 36 %, Luxemburgissa 62 %, Alankomaissa 63 % ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 44 %), kun taas useissa muissa jäsenvaltioissa (Bulgariassa, Tšekin tasavallassa, Sloveniassa, Ruotsissa, Ranskassa, Kyproksessa ja Maltassa) kaasun osuus sähköntuotannossa on alle viisi prosenttia.

[14] Peruskuormaa ajetaan suurimman osan (80 prosenttia) ajasta, kun taas säätösähköä ajetaan huomattavasti vähemmän (10–20 prosenttia) aikaa.

[15]EU:n ympäristölainsäädännön (voimassa oleva suuria polttolaitoksia koskeva direktiivi, joka korvataan teollisuuden päästöjä koskevalla direktiivillä vuodesta 2013 lähtien uusien voimalaitosten osalta ja vuodesta 2016 lähtien jo olemassa olevia laitosten osalta) mukaisesti voimalaitokset on suljettava, jos ne eivät täytä vähimmäisvaatimuksia. Näissä direktiiveissä asetetaan päästöjä koskevat vähimmäisvaatimukset (päästöjen raja-arvot) ja edellytetään, että lupiin liittyvien raja-arvojen ja muiden toimintaolosuhteiden asettamisessa on lähtökohdaksi otettava parhaat käytettävissä olevat tekniikat (BAT). Komissio antaa säännöllisin väliajoin täytäntöönpanopäätösten muodossa BAT-päätelmiä teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa varten. Direktiivi kattaa myös hiilidioksidin talteenoton, joten BAT-päätelmiä annetaan tulevaisuudessa myös tämän teknologian osalta.

[16] “Prospective scenarios on energy efficiency and CO2 emissions in the EU iron & steel industry”, EUR 25543 EN, 2012; Moya & Pardo, “Potential for improvements in energy efficiency and CO2 emission in the EU27 iron & steel industry”, Journal of cleaner production, 2013; “Energy efficiency and CO2 emissions in the cement industry”, EUR 24592 EN, 2010; Vatopoulos & Tzimas, “CCS in cement manufacturing process”, Journal of Cleaner energy production, 32 (2012)251.

[17] Katso maailman teräsjärjestön (World Steel Association) julkaisut osoitteessa http://www.worldsteel.org.

[18] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (COM(2013)18 final); komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Puhdasta energiaa liikenteen alalla: eurooppalainen vaihtoehtoisten polttoaineiden strategia” (COM(2013) 17 final).

[19] IEA:n vuoden 2012 energiateknologian näkymät (Energy Technology Perspectives 2012).

[20] Lähde: Metz, B., Davidson, O., de Coninck, H., Loos, M. ja Meyer, L. (toim.), ”Carbon Dioxide Capture and Storage”, IPCC, 2005, luku 7.3.

[21] Lähde: Metz, B., Davidson, O., de Coninck, H., Loos, . ja Meyer, L. (toim.), ”Carbon Dioxide Capture and Storage”, IPCC, 2005, luku 5.3.2.

[22] http://www.eea.europa.eu/publications/late-lessons-2/late-lessons-2-full-report.

[23] JRC:n tekemässä tutkimuksessa arvioidaan hiilidioksidin käyttöpotentiaalia öljyn talteenoton tehostamiseen Pohjanmerellä ja todetaan, että vaikka prosessilla voitaisiin tehostaa huomattavasti öljyntuotantoa Euroopassa ja näin parantaa energian toimitusvarmuutta, hiilidioksidipäästöjen vähentämisvaikutukset rajoittuisivat niiden lähteille öljykenttien läheisyyteen. Suurin este tekniikan käyttöönotolle Euroopassa on merellä suoritettaviin operaatioihin liittyvät korkeat kustannukset, joihin kuuluvat myös olemassa olevaan infrastruktuuriin tarvittavat muutokset ja epäsuotuisat geologiset olosuhteet.

[24] Lähde: ZEROn CCS-hankkeiden tietokanta, jossa on ajantasaista tietoa CCS-teknologian kehittämisestä ja käyttöönotosta maailmassa, http://www.zeroco2.no/projects, ja The Global Status of CCS: 2012, luku ”An overview of large-scale integrated CCS projects”, Global CCS Institute (GCCSI), http://www.globalccsinstitute.com/publications/global-status-ccs-2012/online/47981.

[25] IEA:n vuoden 2012 energiakatsaus ja IEA:n työasiakirja Cost and Performance of Carbon Dioxide Capture from Power Generation, vuoden 2011 laitos, joka on saatavilla osoitteessa http://www.iea.org/publications/freepublications/publication/costperf_ccs_powergen-1.pdf, sekä IEA:n Information paper -julkaisu vuodelta 2012 A policy strategy for carbon capture and storage.

[26] Arviossa oletetaan, että peruskuorma tuotetaan hiilipölylaitoksessa. Kustannukset ovat 55 Yhdysvaltain dollaria. Laskelmissa käytetty valuuttakurssi on 1 USD = 1,298 euroa. Kustannusarvio 55 USD/tonni vastaa fossiilisia polttoaineita käyttäviä päästöttömiä voimalaitoksia käsittelevän eurooppalaisen teknologiayhteisön arvioita, joiden mukaan kustannukset sijoittuvat 30–40 euron välille vältettyä CO2-tonnia kohden. CCS-teknologian käyttö maakaasun yhteydessä edellyttäisi, että hiilidioksidin hinta olisi noin 90 euroa/CO2-tonni.

[27] Lähde: ”The Cost of Carbon Capture and Storage Demonstration Projects in Europe”, JRC, EUR 24125 EN, 2009.

[28] Vero on 0,47 Norjan kruunua per öljylitra ja per Sm3 kaasua.

[29] Bert Metz, Ogunlade Davidson, Heleen de Coninck, Manuela Loos and Leo Meyer (toim.), IPCC, 2005, Cambridge University Press, Yhdistynyt kuningaskunta, s. 431. Saatavilla osoitteessa http://www.ipcc.ch/publications_and_data/publications_and_data_reports.shtml.

[30] ”CCS-valmius” tarkoittaa, että voimalaitokseen voidaan asentaa CCS-laitteet jälkikäteen.

[31] Yhdysvaltain ilmansuojelulaki (Clean Air Act) käytännössä edellyttää uusilta hiilivoimalaitoksilta CCS-valmiutta (katso myös tietoruutu 1), koska päästönormin vaatimusten täyttämiseen on annettu 30 vuotta aikaa. Ehdotettu määräys on saatavilla osoitteessa http://www.gpo.gov/fdsys/pkg/FR-2012-04-13/pdf/2012-7820.pdf.

[32] Tällä säännöksellä muutetaan suuria polttolaitoksia koskevaa direktiiviä, ja kyseinen säännös on tällä hetkellä teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin 36 artikla.

[33] Integroitu täydellinen hiilidioksidin talteenotto-, kuljetus- ja varastointiketju teollisille sovelluksille mittakaavassa yli 250 MWe tai ainakin 500 ktCO2/vuosi.

[34] Kaikki kahdeksan CCS-hanketta ovat vähintään yhtä suuria kuin vastaava 250 megawatin kaasuvoimalaitos, ja kolme hankkeista on suurempia kuin vastaava 250 megawatin hiilivoimalaitos.

[35] Liitteessä II annetaan lisätietoja EU:n EEPR-ohjelmasta rahoitettujen kuuden demonstrointihankkeen tilanteesta.

[36]  Saatavilla osoitteessahttp://ec.europa.eu/clima/news/docs/draft_award_decision_ner300_first_call_en.pdf.

[37] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja NER300 – Moving towards a low carbon economy and boosting innovation, growth and employment across the EU.

[38] NER300-ohjelmasta katetaan 50 prosenttia lisäkustannuksista, jotka liittyvät CCS-laitosten investointeihin ja toimintaan. Loput olisi katettava joko yksityisen sektorin rahoituksella tai julkisella rahoituksella.

[39] Saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_364_en.pdf.

[40] Lisätietoa saatavilla osoitteessa http://www.geology.cz/geocapacity.

[41] Integroitu täydellinen hiilidioksidin talteenotto-, kuljetus- ja varastointiketju teollisille sovelluksille mittakaavassa yli 250 MWe tai ainakin 500 ktCO2/vuosi.

42 Katso myös hiilidioksidimarkkinoiden toimintaa koskevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan luku 4.3.

[43] Vastaajista 38 prosentille hiilidioksidin hinta pitkällä aikavälillä on edelleen ratkaiseva tekijä ja 55 prosentille vastaajista se on vaikuttava tekijä. Ensimmäistä kertaa kuitenkin vuodesta 2009 lähtien niiden osuus, jotka eivät ota hiilidioksidin hintaa lainkaan huomioon, on lähes kaksinkertaistunut. Näiden vastaajien osuus vuoden 2012 kyselytutkimuksessa on 7 prosenttia. Thomson Reuters Point Carbon, Carbon 2012, 21. maaliskuuta 2012, http://www.pointcarbon.com/news/1.1804940.

[44] Odotettavissa ei ole, että tällaista hiilidioksidin hintatasoa saavutettaisiin lähiaikoina, joten teollisuus ei todennäköisesti sitoudu investoimaan CCS-hankkeisiin asianmukaisesti pelkästään hiilidioksidin hinnan perusteella. Tilannetta vaikeuttaa edelleen selkeän poliittisen kehyksen ja kannusteiden puuttuminen kansallisella tasolla sekä julkinen vastustus, elleivät Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla ryhdytä toimiin heikkojen näkymien muuttamiseksi.

[45] ”A Policy Strategy for Carbon Capture and Storage”, IEA, 2012.

[46] Katso esimerkiksi http://ec.europa.eu/clima/policies/lowcarbon/ccs/docs/impacts_en.pdf.

[47] IEA arvioi vuoden 2012 energiakatsauksessaan, että fossiilisten polttoaineiden osuus maailman energiankäytöstä on tällä hetkellä 80 prosenttia, kun taas uusien politiikkojen skenaariossa niiden osuus vuonna 2035 on 75 prosenttia.

[48] Ottaen huomioon täydentävyys Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI) kanssa, kuten esitetään komission ERI-rahastoja koskevista yhteisistä säännöksistä annetun asetusehdotuksen liitteenä olevassa yhteisessä strategiakehyksessä.

[49] Lähde: ZEROn CCS-hankkeiden tietokanta, jossa on ajantasaista tietoa CCS-teknologian kehittämisestä ja käyttöönotosta maailmassa, http://www.zeroco2.no/projects ja

The Global Status of CCS: 2012, luku 2.1 ”An overview of large-scale integrated CCS projects”, Global CCS Institute (GCCSI), http://www.globalccsinstitute.com/publications/global-status-ccs-2012/online/47981.