EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52012JC0036
JOINT COMMUNICATION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT, THE COUNCIL, THE EUROPEAN ECONOMIC AND SOCIAL COMMITTEE AND THE COMMITTEE OF THE REGIONS Supporting closer cooperation and regional integration in the Maghreb: Algeria, Libya, Mauritania, Morocco and Tunisia
YHTEINEN TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Tiiviimmän yhteistyön ja alueellisen yhdentymisen tukeminen Maghreb-maissa eli Algeriassa, Libyassa, Marokossa, Mauritaniassa ja Tunisiassa
YHTEINEN TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Tiiviimmän yhteistyön ja alueellisen yhdentymisen tukeminen Maghreb-maissa eli Algeriassa, Libyassa, Marokossa, Mauritaniassa ja Tunisiassa
/* JOIN/2012/036 final */
YHTEINEN TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Tiiviimmän yhteistyön ja alueellisen yhdentymisen tukeminen Maghreb-maissa eli Algeriassa, Libyassa, Marokossa, Mauritaniassa ja Tunisiassa /* JOIN/2012/036 final */
YHTEINEN TIEDONANTO EUROOPAN
PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN
KOMITEALLE Tiiviimmän yhteistyön ja alueellisen
yhdentymisen tukeminen Maghreb-maissa eli Algeriassa, Libyassa, Marokossa,
Mauritaniassa ja Tunisiassa I. Johdanto 1. Maghrebin kansat olivat
vuoden 2011 historiallisten tapahtumien eturintamassa. Maghreb-maissa enemmän
kuin missään muualla arabiamaailmassa on käynnistynyt pitkäkestoinen muutos- ja
uudistusprosessi. Näiden demokratisoitumis- ja modernisoitumisprosessien
menestyksellä on erittäin suuri merkitys Euroopan unionille. 2. Kuluneen vuoden aikana
Maghreb-maissa on nähty uutta pyrkimystä keskinäisen yhteistyön tiivistämiseen.
Tämä toistaiseksi haparoiva ja vailla konkretiaa oleva suuntaus perustuu sen
tosiasian tunnustamiselle, että vaurautta, vakautta ja demokratiaa ei voida
saavuttaa täysimääräisesti kansallisella tasolla ilman, että Maghreb-maat
samanaikaisesti syventävät keskinäisiä suhteitaan. 3. Tämän tiedonannon
päätarkoituksena on esitellä tapoja, joilla Euroopan unioni voi tukea
Maghreb-maiden tiiviimpää yhteistyötä. Lähtökohtana ovat sen omat mittavat
kokemukset yhdentymisestä sekä EU:n etu naapurialueellaan ja kyseisten viiden
maan tärkeänä kauppakumppanina. Euroopan komissio ja unionin ulkoasioiden ja
turvallisuuspolitiikan korkea edustaja pyrkivät kannustamaan Maghrebin alueella
käynnissä olevia toimia alueen sisäisen yhteistyön syventämiseksi ja tukemaan
alueen maita tässä prosessissa. Vahvemmasta ja yhtenäisemmästä Maghrebista olisi
apua ratkottaessa yhteisiä haasteita, joita ovat esimerkiksi Sahelin alueen
epävakaus, energiavarmuus sekä tarve luoda työpaikkoja ja torjua
ilmastonmuutosta. Ne tarjoavat historiallisen tilaisuuden syventää
kumppanuuttamme. 4. Tämä tiedonanto on osa toimenpidekokonaisuutta,
jolla EU reagoi eteläisen naapurialueensa muutoksiin. Siinä esitettyjen
ehdotusten on määrä täydentää, ei korvata, Euroopan komission ja korkean
edustajan vuonna 2011 antamissa tiedonannoissa[1]
esiteltyjä EU:n toimenpiteitä. Kyseisillä tiedonannoilla luotiin demokratiaan
ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus ja määriteltiin uusi lähestymistapa
Euroopan naapuruuspolitiikkaan. Molemmissa tiedonannoissa korostetaan
tiiviimmän etelän maiden (ja suppeampien alueiden) yhdentymisen merkitystä
muiden kahdenvälisten ja alueellisten aloitteiden täydentäjänä. Tämä tiedonanto
perustuu myös muutosohjelmaan[2]
eli Euroopan komission tarkistettuun politiikkaan, jolla ulkoisen avun
rahoitusta pyritään käyttämään tuloslähtöisemmin. 5. Ehdotukset ovat linjassa EU:n
lupauksen kanssa tukea naapurimaidensa uudistusaloitteita, ja naapureita on
kuultu niitä laadittaessa. Monet jäljempänä esitellyistä toimenpiteistä ovat
uusia. Joissain tapauksissa viitataan olemassa oleviin alueellisiin
aloitteisiin, joiden puitteissa yhdentymistä voitaisiin tehostaa käyttämällä
saatavilla olevia välineitä Maghrebin näkökulmasta, ja kahdenväliseen
toimintaan, mikäli se edistää alueen laajempaa yhteenkuuluvuutta. 6. Tiedonannossa pyritään myös
huomioimaan toisaalta Maghreb-maiden ja toisaalta EU:n suhteet Saharan
eteläpuolisiin Afrikan maihin. EU:n tuen Maghrebin yhdentymiselle pitäisi näkyä
selvästi EU:n laajemmissa Afrikan-suhteissa, jotka määritellään Afrikan ja EU:n
yhteisessä strategiassa[3].
Tämä kattaa varsinkin rauhaa ja turvallisuutta koskevan EU:n temaattisen
kumppanuuden, johon Maghreb-maat osallistuvat joko suoraan tai jota ne
seuraavat tiiviisti. Tiedonannossa huomioidaan Mauritanian kaksinaisuus, joka
johtuu sen maantieteellisestä sijainnista arabimaailmaa edustavan Maghrebin ja
Saharan eteläpuolisen Afrikan risteyskohdassa. 7. Vastuu muutoksen
alullepanosta ja päätöksistä siitä, miten yhdentyminen voitaisiin parhaiten
toteuttaa, on yksin Maghreb-mailla. Tähän tiedonantoon sisältyvä tarjous onkin
tehty yhteisvastuun ja kumppanuuden hengessä ja ratkaisevalla hetkellä
Maghrebin alueella käynnissä olevassa keskustelussa, joka koskee yhdentymisen
vauhtia ja syvyyttä suppeampien alueiden tasolla. Vaikka tiedonantoon
sisältyvistä ehdotuksista voi olla hyötyä koko Maghrebin alueen väestölle, ne
voivat olla hyödyllisiä myös kahdenvälisesti tai alueella hajanaisesti
toteutettuina. II. Maghrebin haasteet 8. Maghrebin alueen
kehityspotentiaali on mittava. Sen sijainti yhtäältä Saharan eteläpuolisen
Afrikan ja Euroopan unionin ja toisaalta itäisen Välimeren välissä tarjoaa
pääsyn sekä Atlantin että Välimeren rannikolle ja mahdollisiin maanpäällisiin
liikennereitteihin. Lisäksi sillä on huomattavat luonnonvarat ja
henkilöresurssit sekä yhteinen kulttuuri- ja kieliperintö. 9. Tästä kaikesta huolimatta
Maghreb on edelleen yksi maailman vähiten yhdentyneistä alueista, minkä
seurauksena sen kehityspotentiaali on jäänyt suurimmaksi osaksi hyödyntämättä.
Tämän yhdentymättömyyden taloudelliseksi hinnaksi on eri lähteissä arvioitu 1–2
prosenttia suhteessa BKT:hen. Yhdentymättömyyden todellinen hinta ei kuitenkaan
rajoitu talouskasvuun vaan kattaa myös alueen turvallisuuden ja laajemman
inhimillisen kehityksen. 10. Alueen haasteista on
kirjoitettu paljon. Niitä ovat esimerkiksi seuraavat: Demokraattiset uudistukset a) Kaikissa Maghreb-maissa on käynnissä
poliittinen reformi. Politiikan piirissä odotukset ovat korkealla julkiseen
elämään osallistumisen, vastuullisuuden, tiedonsaannin, sananvapauden ja
oikeussuojan suhteen. Kansalaisyhteiskunnan merkitys on kasvanut, ja sillä on
paremmat valmiudet toimia paikallishallinnon oikeutettuna kumppanina, kun
yhteiskunnista pyritään tekemään entistä osallistavampia. Vaaliprosessien
kehittymisen myötä vastuuvelvollisuus alueella on lisääntynyt. Parlamenteilla
samoin kuin tähän mennessä perustetuilla, mitä erilaisimmilla poliittisilla
puolueilla ja liikkeillä on mahdollisuus kehittyä keskeisiksi toimijoiksi.
Demokratian arvojen suojelun sekä oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien
kunnioittamisen takaavat instituutiot ovat kuitenkin heikkoja. Tällaisessa
tilanteessa on erittäin haasteellista edistää ja vakiinnuttaa kansainvälisiä
ihmisoikeusnormeja täysimääräisesti kunnioittavia demokraattisia uudistuksia. Sosioekonomiset uudistukset b) Kasvu Maghrebin alueella on edelleen
liian heikkoa, jotta se työllistäisi työnhakijoiden suuret massat ja vähentäisi
köyhyyttä ja työttömyyttä. Vuonna 2011 työttömyysaste oli Algeriassa, Marokossa
ja Tunisiassa 10–18 prosenttia ja Mauritaniassa yli 30 prosenttia. UNDP:n
julkaisun Arab Development Challenges Report 2011 mukaan varovaisessakin
skenaariossa (= nykyinen työttömyysaste ja työvoimaosuus pysyvät ennallaan)
Maghreb-maiden on luotava 1,8 miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä ja 7,8
miljoonaa vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi epäonnistuminen riittävien
työllistymismahdollisuuksien luomisessa voi lisätä köyhyyttä entisestään, jos
nuorison muodostama inhimillinen pääoma jätetään hyödyntämättä. Ilman
lisäkasvua ja tehokkaita työllisyyspolitiikkoja nuorisotyöttömyys pysyy
korkeana ja epävirallisen sektorin osuus reaalitaloudesta huomattavana. Nämä
tekijät ovat puolestaan vakava uhka yhteiskunnan vakaudelle tulevaisuudessa ja
demokratiaan siirtymisprosessille. c) Rakenteelliset ongelmat ovat haitanneet
maatalouden kasvua monissa Maghreb-maissa. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi
investointien vähyys, vedensaanti, maaperän huonontuminen, ilmastonmuutos ja
peruspalvelujen saatavuus. Maataloussektorin haasteena on lisätä tuotannon
määrää ja laatua: lisätä tuottavuutta, omaksua kestäviä tuotantomenetelmiä ja
parantaa maaseudun elinoloja pitkän aikavälin strategioita noudattaen. d) Mikäli talouksista halutaan aidosti
monipuolisia, maissa on oltava elinvoimainen yksityissektori, jollaisen
luomisessa ei toistaiseksi ole onnistuttu. Maghrebin alueella ei toistaiseksi
ole myöskään onnistuttu luomaan alueellisia kuluttajamarkkinoita, hyödyntämään
mittakaavaetuja eikä käyttämään täysimääräisesti hyväksi alueen sijaintia
lähellä Eurooppaa ja meriliikenteen mannertenvälisiä pääväyliä. Niiden avulla
alue voisi kehittää alueellisia tuotantoyhteyksiä, tulla osaksi
maailmanlaajuista arvonlisäketjua ja siten lisätä houkuttelevuuttaan
investointien kohteena. Liian usein talouksien pitäminen suljettuna on
mahdollistanut muutamien kotimaisten suosikkiyritysten voitontavoittelun ja
sitä kautta menestymisen sekä monopoliaseman vahvistumisen. Lisäksi on todettu,
että korruptio on suuri este investoinneille ja liiketoiminnalle. e) Sosiaalisen ja inhimillisen kehityksen
osalta todettakoon, että vaikka koulutuksen ja elinajanodotteen suhteen onkin
edistytty merkittävästi, suuri osa väestöstä on edelleen vailla kunnollista
työtä, sosiaalista suojelua tai sosiaalisia oikeuksia.[4] Lisäksi useimmissa
Maghreb-maissa on yhä huomattavia sisäisiä eroja, koska vauraus on keskittynyt
tietyille alueille. Tämän seurauksena Maghreb-maat ovat edelleen Libyaa lukuun
ottamatta pääasiassa Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen lähtömaita. Ne ovat
myös kauttakulkumaita Eurooppaan suuntautuvassa laittomassa muuttoliikkeessä.
Kehityksestä saadaan kestävää vain, jos nuorempi sukupolvi on hyvin koulutettua
ja pystyy osallistumaan maidensa yhteiskunta- ja talouselämään. Hyvin
koulutettu väestö on vakauden kulmakivi, joka voi osaltaan edistää demokratian
syntymistä. Demokratiakehityksessä korkeakoulut ovat avaintekijöitä, koska ne
vastaavat uuden johtaja- ja mielipidevaikuttajapolven kouluttamisesta.
Arabikevään jälkimainingeissa myös kulttuuripolitiikan uudistaminen on noussut
tärkeäksi kysymykseksi. Maailmanlaajuiset uhkat f) Terrorismi ja kansainvälinen rikollisuus
ovat erittäin vakavia huolenaiheita Maghrebin ja Sahelin alueella ja niiden
eteläpuolella. Maghrebin al-Qaida (AQMI) on muodostanut Maghrebin ja Malin
kattavan terroristiverkoston. Tilanne on Libyan konfliktin seurauksena
huonontunut: ase-, ihmis- ja huumekauppa on lisääntynyt, ja
islamistitaistelijoiden osallistuminen konfliktiin on tehnyt Sahelin ja Saharan
alueesta epävakaan. Konflikti toimi sytykkeenä myös Pohjois-Malin
tuaregikapinassa, jonka ansiosta AQMI on voinut laajentaa vaikutusvaltaansa.
Sahelin turvallisuutta ja kehittämistä koskevassa EU:n strategiassa[5] (joka kattaa Algerian,
Mauritanian, Malin ja Nigerin, mutta jonka täytäntöönpano keskittyy kolmeen
viimeksi mainittuun) asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta on tärkeää
tehdä tiivistä yhteistyötä Maghreb-maiden kanssa, joita Sahelin ja Saharan
alueen tilanne koskettaa suoraan ja jotka ovat myös kyseisen alueen toimijoita. Ympäristö ja ilmastonmuutos g) Maghrebin alueella on monia haasteita ympäristösuojelussa
ja luonnonvarojen käytössä. Esimerkiksi ilmaan, veteen, meriympäristöön,
maaperään ja biodiversiteettiin liittyvät ympäristökysymykset edellyttävä maa-
ja aluetason toimia. Maghreb-maat ovat myös erittäin alttiita
ilmastonmuutokselle, jonka seurauksista ne kärsivät jo ja jonka vaikutukset
talouden avainsektoreille (esim. maatalouteen ja matkailuun) ja
elintarvikkeiden hintoihin voivat olla vakavia. Samaan aikaan alueella on
ainutkertaiset mahdollisuudet vähähiiliseen kehitykseen, jos se panostaa
uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen esimerkiksi
rajatylittävien hankkeiden ja politiikkojen avulla. Tämä puolestaan edistäisi
työpaikkojen syntymistä ja houkuttelisi investointeja alueelle. III. Maghrebin arabiunioni, Välimeren unioni
ja 5+5 – joustava ja käytännöllinen lähestymistapa 11. EU on sitoutunut
kahdenvälisten suhteiden syventämiseen Maghreb-maiden kanssa. Samaan aikaan se
katsoo, että olemassa oleviin alueellisiin järjestöihin ja rakenteisiin on
saatava uutta henkeä yhteisiin haasteisiin tarttumiseksi. EU on valmis
lisäämään tukeaan sekä luomaan synergioita kahdenvälisten aloitteiden kanssa ja
parantamaan niiden koordinointia. 12. Maghrebin arabiunionin (UMA)
valmisteilla oleva huippukokous tulee antamaan uutta pontta Maghrebin
yhdentymiselle. Euroopan komissio ja korkea edustaja suhtautuvat myönteisesti
tähänastiseen vuoropuheluun UMA:n kanssa. Ne ovat sitoutuneet vuoropuhelun
tehostamiseen sekä uusien yhteistyöalojen kehittämiseen UMA:ssa jo tehdyn
teknisen työn pohjalta. 13. Tiettyjä kansainvälisiä
puitteita voidaan hyödyntää pyrittäessä lisäämään ja parantamaan yhteistyötä,
jota Maghreb-maat tekevät toisaalta keskenään ja toisaalta pohjoisten ja
eteläisten naapureidensa kanssa. Välimeren unioni voi käyttää joustavuuttaan
edistääkseen Maghreb-maita hyödyttäviä suppeampien alueiden yhteistyöhankkeita.
Viiden eteläisen EU-maan ja viiden Maghreb-maan liittoutuma (nk. 5+5)[6] on hyödyllinen, koska se
aloittaa asianomaisten maiden välisen yhteistyön, joka perustuu yhteisiin etuihin
ja tavoitteisiin, joiden saavuttamista EU voi joissain tapauksissa tukea
esimerkiksi rahoittamalla toteutettavuustutkimuksia tai hankevalmistelua. ”Pays
du champ” -nimisellä aloitteella, jonka kohdemaita ovat Algeria, Mali,
Mauritania ja Niger, pyritään yhdessä EU:n Sahelin-strategian kanssa
ratkaisemaan Saharan ja Sahelin tilanne. Aloite ja strategia mahdollistavat
yhdessä yhteistyön tiivistämisen Maghrebin kanssa. 14. Yhteistyössä on huomiota koko
Afrikan manner, koska Maghrebin alue otetaan jatkossakin mukaan yhteisen
Afrikka–EU-strategian puitteissa toteutettaviin alueiden välisiin ja koko
mantereen kattaviin aloitteisiin, joita on tarkoitus tukea mahdollisesti
perustettavasta yleisafrikkalaisesta ohjelmasta. IV. EU:n mahdollinen tuki yhteistyön ja yhdentymisen
edistämiselle Maghrebissa 15. Maghrebin tiiviimmästä
yhdentymisestä hyötyisivät kyseisten viiden maan kansalaisten lisäksi
naapurimaat, myös EU:ssa sijaitsevat. EU:lle demokraattiseen vastuullisuuteen
ja oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan vakauden ja vaurauden alueen
kehittäminen Maghrebiin on sen kahdenvälisten suhteiden keskeinen tavoite, joka
on mahdollista saavuttaa ainoastaan alueellista lähestymistapaa soveltamalla.
Välimeren molemmilla rannoilla päästään osallisiksi hyödyistä, joita lisääntynyt
vakaus, yhtenäisemmät markkinat, tiiviimpi ihmisten välinen kanssakäyminen sekä
syvempi tieteellinen, taloudellinen ja kulttuurinen vaihtotoiminta tuovat
tulleessaan. Tässä yhteydessä EU voisi tukea jäljempänä
luetelluilla aloilla toteutettavia aloitteita, joissa hyödynnetään eri
välineitä tehostetusta poliittisesta vuoropuhelusta tekniseen apuun ja
erityishankkeisiin. A. Demokraattiset uudistukset 16. EU tukee jo Maghreb-maiden
demokraattisia uudistuksia ottaen huomioon kunkin maan erityistilanteen.
Tukitoimiensa lisäksi EU voi Ø tukea
laajempia ja suppeampia alueellisia aloitteita, joilla pyritään vahvistamaan
kansalaisjärjestöjä ja verkostoja demokraattisen hallintotavan, vastuullisuuden
ja poliittisen vuoropuhelun edistämiseksi.[7]
Tämä voidaan toteuttaa käyttämällä eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden
välinettä, myös sen kansalaisyhteiskuntaa tukevaa välinettä, demokratiaa ja
ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä sekä valtiosta
riippumattomille toimijoille ja paikallisviranomaisille tarkoitettua ohjelmaa.
Se voi käsittää pienempää aluetta koskevien aloitteiden (esim. Maghrebin
sosiaalifoorumi, Maghrebin ammattiyhdistysfoorumi ja
kansalaisyhteiskuntaverkostot) organisoimisen ja tukemisen; Ø tukea
yhteistyön ja vaihtotoiminnan lisäämistä Maghreb-maiden ja EU-maiden
parlamenttien ja Euroopan parlamentin välillä; Ø jatkaa
tuen antamista Maghreb-maiden pyrkimyksille uudistaa oikeusjärjestelmiään muun
muassa lisäämällä oikeussuojan saatavuutta, oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja
oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista; Ø parantaa
paikallishallintoon, päätöksentekoon ja palvelujen tuottamiseen liittyviä
paikallisviranomaisten institutionaalisia valmiuksia painopisteen ollessa
avoimuudessa, hallinnon hajauttamista koskevissa uudistuksissa ja
korkealaatuisten palveluiden tarjoamisessa kansalaisille. Käytännössä tämä
tapahtuisi tekemällä vertaisyhteistyötä EU:n paikallisviranomaisten kanssa; Ø käynnistää
uuden ohjelman, jolla vahvistetaan median ja kulttuurin roolia
demokratiakehityksen vetureina Maghrebissa sekä tuetaan sananvapautta ja
konfliktinratkaisua. Ohjelmassa suositaan suppeampien alueiden tasolla tehtävää
vertaisyhteistyötä, jolla tuetaan valtiollisten tiedotusvälineiden kehittämistä
julkisiksi palvelusuuntautuneiksi tiedotusvälineiksi. B. Maailmanlaajuiset uhkat 17. Ensisijainen vastuu
terrorismin ja laittoman kaupan torjunnasta on Maghreb-mailla itsellään. Siinä
onnistuminen edellyttää toiminnan tiivistä koordinointia, ja EU tukeekin
kaikkia toimia, joilla edistetään Maghreb-maiden yhteistyön tiivistämistä.
Pitkään jatkuneet ratkaisua vailla olevat konfliktit ja uudemmista
konflikteista johtuvat jännitteet ovat mahdollinen lisäuhka turvallisuudelle ja
este yhdentymiskehityksen jatkumiselle. EU:n näkökulmasta Saharan ja Sahelin
alueen epävakaus voi olla uhka myös EU:n turvallisuudelle, mistä syystä
vuoropuhelua on syvennettävä ja yhteistyötä lisättävä EU:n ja alueen maiden
välillä. Lisäksi on tehtävä enemmän kemiallisen, biologisen, radiologisen- ja
ydinmateriaalin (CBRN) laittoman kaupan torjumiseksi. 18. Tässä yhteydessä EU voi Ø ylläpitää
säännöllisiä yhteyksiä EU:n sotilasesikunnan, EU:n tiedusteluanalyysikeskuksen,
Europolin ja Maghreb-maiden toimivaltaisten viranomaisten välillä
varmistaakseen tehokkaan tiedonvaihdon; Ø tarvittaessa
antaa teknisiä neuvoja Maghreb-maiden toimivaltaisille viranomaisille sekä
terrorismin ja laittoman kaupan torjuntarakenteille; Ø osallistua
5+5:n puitteissa järjestettävään turvallisuuspainotteiseen toimintaan sekä
tukea tällaisen toiminnan kehittämistä erityisesti silloin, kun siihen sisältyy
ilma-, meri- ja maarajojen turvallisuutta koskevia siviili- ja sotilastoimia; Ø antaa
teknistä neuvontaa ja muuta tukea oikeuslaitoksen, poliisin ja armeijan
henkilöstöä kouluttaville laitoksille/keskuksille Maghreb-maissa niiden
suunnitellessa koulutusohjelmia, jotka ovat avoimia alueellisille ja
afrikkalaisille osallistujille; Ø tukea
valmiuksien kehittämistoimia, teknisen asiantuntemuksen vaihtoa ja parhaiden
käytäntöjen jakamista EU:n kanssa, jotta voidaan puuttua terrorismin leviämistä
edistäviin olosuhteisiin ja kehittää yhteiskuntien kykyä torjua väkivaltaiseen
toimintaan yllyttämistä ja värväystä sekä väkivaltaista radikaalistumista
varsinkin nuorten keskuudessa; Ø tehostaa
CRBN-riskin torjunta-aloitteeseen liittyvää EU:n osaamiskeskusten toimintaa; Ø vuonna
2011 annettujen yhteisten tiedonantojen[8]
mukaisesti tukea konfliktien ratkaisu- ja sovittelutoimia toteuttamalla
luottamusta lisääviä toimenpiteitä, mikäli osapuolet sitä pyytävät. C. Osallistavan talouskehityksen
tukeminen 19. Korkea työttömyys, huono
koulutusjärjestelmä, heikot työmarkkinalaitokset, kehittymätön yksityissektori
sekä kaupallisen ja taloudellisen integraation vähäisyys ovat toisiinsa
kytkeytyneitä rakenteellisia ongelmia. Ilman kilpailukykyistä yksityissektoria
on vaikea luoda kunnollisia työpaikkoja. Jos koulutus- ja
työllisyyspolitiikkoja ei uudisteta, yksityissektori ei pysty kasvamaan, ja
ilman avoimia ja yhdentyneitä talouksia kilpailu pysyy vähäisenä,
markkinapotentiaali jää hyödyntämättä ja investoinnit, joita työpaikkojen
luominen edellyttää, jäävät tekemättä.[9] Haasteena työpaikat 20. Koulutus on työpaikkojen
luomisen ja työllistyvyyden kannalta avainasemassa. Maghreb-maiden
koulutusjärjestelmissä on panostettava enemmän työllistyvyyteen erityisesti
kehittämällä ammatillisen koulutuksen laatua ja lisäämällä siihen
osallistumista. Samoin on jatkettava korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamista
parantamalla järjestelmien laatua ja sovittamalla ne työmarkkinoiden
tarpeisiin. Samanaikaisesti kysyntäpuolen työmarkkinatoimenpiteitä olisi
täydennettävä toimivalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla. 21. Kansallisia koulutus- ja
työllisyyspolitiikkoja voidaan hyvin täydentää alueellisilla aloitteilla. Tässä
yhteydessä EU voi Ø tukea
keskeisten koulutus-/työllisyyskumppaneiden (koulutuslaitokset ja
työmarkkinaosapuolet) välisten, koko Maghrebin kattavien verkostojen luomista; Ø tukea
teknisen asiantuntemuksen vaihdon lisäämistä ammatilliseen koulutukseen ja
työllisyyteen liittyvissä kysymyksissä Maghrebin alueella julkiset työvoimapalvelut
mukaan lukien; Ø kartoittaa
tiettyihin aihepiireihin liittyvän teknisen asiantuntemuksen vaihdon
toteutuskelpoisuutta Maghrebin alueella Marrakeshin toimintakehyksen
puitteissa. Painopiste on työllisyydessä, työllistyvyydessä ja säällisessä
työssä; Ø jatkaa
tuen antamista Maghreb-maiden korkeakoulujärjestelmien uudistamiselle Tempus-
ja Erasmus Mundus -ohjelmien ja niiden seuraajaohjelmien välityksellä. Ohjelmia
käytetään jatkossakin edistämään kumppanimaiden korkeakoulujärjestelmien
vapaaehtoista mukautumista EU:ssa Bolognan prosessin puitteissa tapahtuvaan
kehitykseen. Yksityissektorin kehittäminen 22. Maghrebin alueen
yksityissektorin edustajat ovat nimenneet yksityissektorin kehittämisen
keskeisiksi edellytyksiksi osaamisen kehittämisen, tuotannon laadun,
rahoituksen saatavuuden, markkinoille pääsyn (sekä alueen sisällä että sen
ulkopuolella), maaseudun ja elintarviketeollisuuden kehittämisen sekä
tärkeimpinä sääntelyn läpinäkyvyyden ja oikeusvarmuuden. 23. Hallitusten on luotava
edellytykset yrittäjyydelle, innovoinnille ja pk-yritysten kehitykselle,
huolehdittava kaikkien toimijoiden yhdenvertaisista mahdollisuuksista ja
vähennettävä julkishallinnon tehottomuutta ja korruptiota. Tässä yhteydessä on
erityisen tärkeää varmistaa oikeudenmukainen ja vaivaton päästy julkisten
hankintojen markkinoille. Yrittäjien, kauppakamarien ja muiden sidosryhmien
verkostot voivat tarjota vertaistuen lisäksi keinoja asiakkaiden ja
toimittajien löytämiseksi. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä
naisyrittäjyyden edistämiseen. 24. Maghreb-maat ovat EU:n
avainkumppaneita tutkimuksen uudessa ”Horisontti 2020” –puiteohjelmassa, jossa
on vahva kansainvälinen yhteistyöulottuvuus. Maghreb-maiden edustajat
osallistuvat EU:n ja Välimeren kumppanimaiden yhteisen tutkimus- ja innovointisuunnitelman
laatimiseen. Maghreb-maat solmivat EU:n kanssa kumppanuuksia käymällä
tiedepoliittista vuoropuhelua, toteuttamalla yhteisiä tutkimusaloitteita,
joilla ratkotaan veteen, elintarvikkeiden turvallisuuteen, terveyteen,
ympäristöön ja energiaan liittyviä yhteiskunnallisia haasteita, ja kehittämällä
tutkimus- ja innovointivalmiuksia. 25. Yksityissektorin
kehittämiseksi alueella jo toteuttamansa avustustoiminnan pohjalta EU voi Ø tukea
maghrebilaisyrittäjien verkostoitumista heidän kansallisten yhdistystensä
kautta ja tapahtumia järjestämällä; Ø tukea
sellaisen verkoston perustamista, jonka puitteissa toisiin Maghreb-maihin
investoimista suunnitteleville maghrebilaisyrityksille annetaan neuvoja esim.
liiketoimintasuunnitelmien laatimisesta ja paikallisesta lainsäädännöstä; Ø antaa
esimerkiksi maksujärjestelmiin liittyvää teknistä tukea maghrebilaispankeille,
jotka haluavat laajentaa toimintaansa koko alueelle; Ø tukea
kumppanimaita uuden, Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluvan maatalouden ja
maaseudun kehittämisohjelman (ENPARD) avulla sellaisten politiikkojen
omaksumisessa, joilla edistetään maaseudun ja elintarviketeollisuuden vahvempaa
ja osallistavampaa kasvua; Ø edistää
naisyrittäjyyttä muun muassa mentoroimalla, helpottamalla rahoituksen saantia
ja tukemalla aloittaville yrityksille annettavaa julkista apua; Ø tarjota
muiden kumppanimaiden pienissä ja keskisuurissa (pk-) yrityksissä tapahtuvaa
koulutusta ja tuutorointia nuorille ammattilaisille ja/tai uusille yrittäjille,
jotka haluavat perustaa oman yrityksen. Tavoitteena on varmistaa aloittavien
yritysten onnistuminen, kehittää liikeideoita ja parantaa liike-elämän
tukipalveluja tarjoavien valmiuksia; Ø antaa
Euroopan investointipankin, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin ja
muiden eurooppalaisten rahoituslaitosten lainanantokapasiteetin lisäämisestä
tehdyn päätöksen mukaisesti lisäapua pk-yritysten kehittämiseen. Tässä
yhteydessä voitaisiin harkita yhteistyön tekemistä myöhemmin perustettavan
Maghrebin kehityspankin kanssa; Ø ulottaa
alueella jo vaikuttava Yritys-Eurooppa-verkosto (European Enterprise Network)
niihin kumppanimaihin, jotka eivät vielä kuulu siihen[10], ja integroida klusterit ja
muut yritysverkostot eurooppalaisiin yhteistyöfoorumeihin. 26. Kulttuurilla on erittäin
tärkeä rooli kestävän inhimillisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen
edistäjänä. Maghrebin alueella EU voi Ø tukea
kulttuurialan kehitystä alueen kestävän kehityksen suunnannäyttäjänä
edistämällä kulttuuripolitiikan uudistamista, vahvistamalla
kulttuuripolitiikasta vastaavien valmiuksia sekä tukemalla investointeja,
yksityissektoria ja kulttuurialan toimijoiden liiketoimintavalmiuksia. Kauppa 27. Maghreb-maiden kaupan
alueellisen yhdentymisen lisääminen yhdessä EU:n ja sen Maghreb-kumpppaneiden
välille perustettavien pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden
perustamisen kanssa hyödyttäisi molempia osapuolia. EU:n yritykset ja
investoijat voisivat hyötyä markkinoiden lisäkehityksestä ja ‑yhdentymisestä:
sen lisäksi, että niiden vientimarkkinat kasvaisivat, alueesta tulisi osa
niiden tuotantoverkostoja. Myös kaupan esteiden poistaminen, rajojen avaaminen
(myös Algerian ja Marokon välinen raja) ja alueen ottaminen osaksi
maailmanlaajuisia toimitusketjuja ja tuotantoverkostoja ovat varteenotettavia
keinoja hyödyntää talouden potentiaalia. Ne ovat kuitenkin riippuvaisia
kumppanimaiden poliittisesta tahdosta. 28. EU on keskittänyt tukensa
etelä–etelä-suuntaisen kaupan monipuolistamiseen ja sen yhdentymisen
tehostamiseen sekä investointien edistämiseen tarkoituksenaan rohkaista kaupan
ja talouden syvempää yhdentymistä Maghrebin alueella. Kahdenvälisellä tasolla
EU on toistaiseksi keskittänyt toimet maihin, jotka eivät ole vielä liittyneet
Maailman kauppajärjestöön (Algeria ja Libya), ja pitkälle menevien ja
laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden perustamiseen (Marokko ja Tunisia). Näitä
koskevien sopimusten solmiminen sekä EU:n ja Maghrebin välillä että
Maghreb-maiden kesken edistäisi EU:n ja sen Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin
kuuluvien kumppaneiden välisen talousyhteisön toteutumista. 29. EU:n ja Maghreb-maiden
välisten kauppasuhteiden pohjalta EU voi Ø antaa
lisätukea alueellisten tuotantoyhteyksien kehittämiseen hyödyntämällä
alkuperäkumulaatiomahdollisuuksia Paneurooppa–Välimeri-alueen jäsenten kesken
ja tiedottamalla niistä. Lisäksi EU voi edistää uusia, viejiä varten
mukautettuja sääntöjä, jotka ovat erityisen tärkeitä tekstiiliteollisuudelle
mutta myös toimialoille, joiden tuotteilla on korkeampi jalostusarvo; Ø jatkaa
tuen ja teknisen asiantuntemuksen tarjoamista UMA:n ja Agadirin sopimuksen
puitteissa kaupan ja talouden yhdentymisprosessien tukemiseksi; Ø tukea
Maghreb-kumppaneiden aloitteita, joilla lisätään tietämystä kaupankäynti- ja
investointiedellytyksistä esimerkiksi kauppaa ja investointeja tukevan
Euro–Välimeri-välineen avulla. Tavoitteena on vähentää tullien ulkopuolisia
kaupanesteitä ja parantaa ja uudistaa tullimenettelyjä ja -infrastruktuuria
alueen sisäisen kaupan edistämiseksi; Ø helpottaa
teollisuustuotteiden kauppaa saattamalla päätökseen valmistelut, jotka
edeltävät neuvottelujen aloittamista kunkin Maghreb-maan kanssa
teollisuustuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointia ja hyväksymistä
koskevasta sopimuksesta; Ø tehostaa
yhteistyötä maghrebilaisyrittäjien kanssa, jotta ne voivat paremmin tuoda esiin
alueella toteutettaviin kauppaa ja investointeja koskeviin aloitteisiin
liittyvät intressinsä ja huolenaiheensa. EU:n ja Maghrebin yritysfoorumin
perustaminen voisi olla ensimmäinen askel tähän suuntaan. D. Infrastruktuuri ja
verkkotoimialat 30. Kaupan ja talouden tehokas
alueellinen yhdentyminen edellyttää alueellisia infrastruktuuri- ja
logistiikkayhteyksiä sekä muutoin suotuisaa toimintaympäristöä.
Infrastruktuurialoitteiden ohella on toteutettava kaupankäyntiä edistäviä
uudistuksia, tehtävä sääntelyjärjestelmästä parempi ja oikeudenmukaisempi sekä
vapautettava ja yhdennettävä alueellisia palvelualoja (esim. liikenne ja
televiestintä). Liikenne 31. Liikenteen alalla
ensisijaisena tavoitteena on koko Maghrebin kattavan verkon kehittäminen. Siitä
tulee osa Euro–Välimeri-yhteistyön puitteissa myöhemmin kehitettävää Välimeren
laajuista liikenneverkkoa ja alueen sisäisen kaupan kehittämisen tukijalka,
joka tarjoaa monenlaisia yhteyksiä talouden toimijoille ja kansalaisille
Välimeren molemmin puolin. Algerian ja Marokon välisen maarajan avaaminen
täydentäisi Maghrebin laajuista moottoritieverkkoa ja edistäisi näin kauppaa ja
ihmisten välistä yhteydenpitoa. 32. Liikenneverkkojen kehityksen
vauhdittamiseksi tarvitaan laajempia ja suppeampia alueita koskevien
verkostojen ja rakenteiden (esim. Euro–Välimeri-yhteistyö, läntisen Välimeren
liikenneministereiden 5+5-ryhmä, UMA ja Välimeren unioni) sekä
rahoituslaitosten koordinoitua toimintaa. 33. Ilmailualalla pyritään tiiviimpään
yhdentymiseen EU:n naapurimaiden kanssa. Taustalla on tavoite tehdä Euroopan
yhteisestä ilmailualueesta nykyistä laajempi. Maghreb-maille tarjotaan myös
mahdollisuutta luoda Välimeren yhteinen ilmailualue. 34. EU voi Ø tukea
selvitysten, luottokelpoisten hankkeiden ja teknisen avun ohjelmien valmistelua
sekä edistää tiiviimpää koordinointia eri toimijoiden välillä kehitettäessä Maghrebin
laajuista liikenneverkkoa, EU:n ja Maghrebin meriyhteyksiä ja Välimeren
yhteistä ilmailualuetta; Ø edistää
meriyhteyksien kehittämistä merten moottoritie -mallin mukaisesti, jotta
liikenneyhteyksiä EU:n ja Maghreb-maiden välillä ja Maghrebin alueen sisällä
voidaan edelleen parantaa kytkemällä Euroopan laajuinen liikenneverkko ja
Maghrebin laajuinen verkko paremmin yhteen; Ø kehittää
Euroopan yhteistä ilmailualuetta neuvottelemalla lentopalvelusopimukset
joidenkin Maghreb-maiden kanssa, kuten on jo tehty Marokon kanssa; Ø jatkaa
naapuruuspolitiikan investointivälineen käyttöä liikenneinfrastruktuuriin
liittyvien alueellisten investointitarpeiden kattamiseen erityisesti
tarjoamalla teknistä apua ja myöntämällä rahoitusta Maghrebin laajuisen
moottoritieverkon puuttuvien yhteyksien valmiiksi saamiseen
rajanylityspaikoissa; Ø jatkaa
yhteentoimivien älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöä, kehittämistä ja
käyttöönottoa; Ø kannustaa
eurooppalaisia liikennevirastoja antamaan toimivaltuuksiensa puitteissa
teknistä tukea muun muassa lisäämällä Maghrebin maiden keskinäistä kokemusten
vaihtoa, kuten jo tehdään ilmailun alalla. Tietoyhteiskunta ja tietoverkot 35. Vaikka uusia
tiedonvälitysmenetelmiä käytettiinkin laajasti arabikevään aikana, internetin
saatavuus Maghrebin alueella vaihtelee edelleen suuresti Libyan 5,5 prosentista
Tunisian 34 prosenttiin (joka sekin on kansainvälisessä vertailussa varsin
vähän) väestöstä. Puutteelliset tieto- ja viestintäinfrastruktuurit ja
sääntelykehykset estävät maita käyttämästä tietoyhteiskunnan tarjoamia hyötyjä
ja tieto- ja viestintätekniikan mahdollistamia tuottavuuden parantamiskeinoja
täysimääräisesti. Lisäksi telepalvelujen vapauttamisen viivästymisestä voi
seurata vakavia lisäesteitä kaupan alueelliselle yhdentymiselle. 36. EU voi Ø antaa
parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen perustuvaa, Maghrebin erityistarpeisiin
räätälöityä teknistä apua sääntelyn yhdenmukaistamisessa; Ø tukea
EU:n ja Maghrebin sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä; Ø tukea
sääntelykehyksen tarkistamisesta aiheutuvien taloudellisten ja oikeudellisten
vaikutusten selvittämistä kansallisesta ja alueellisesta näkökulmasta sähköisen
viestinnän ja kaupankäynnin aloilla; Ø harkita toimia, joiden tavoitteena on parantaa alueellista
yhteenkytkettävyyttä ja tukea tutkimusvalmiuksien lisäämistä sekä alueellisen
verkkoinfrastruktuurin kehittämistä ja käyttöä. Energia 37. Energia-alalla EU ja Maghreb
ovat olleet jo pitkään kumppaneita (öljy- ja kaasukauppa, putkilinjat,
hiilivetyjen kehittäminen esim. Algeriassa ja Libyassa, sähköverkon
synkronoidut liitännät ja sähkövirrat Marokkoon). Tämän yhteistyön pohjalta on
nyt mahdollista luoda yhtenäinen energia-alue kumppanuutta syventämällä.
Ensiksi olisi toteutettava toimia uusiutuvien energialähteiden alalla, minkä
lisäksi olisi parannettava energiatehokkuutta ja luotava yhdennetyt
sähkömarkkinat, joista olisi hyötyä sekä Maghrebille että EU:lle. Tällainen
alue voisi edistää yleisempää tavoitetta lisätä Maghrebin sisäistä sekä EU:n,
Maghrebin ja Välimeren alueen välistä kauppaa. Se voisi myös auttaa
saavuttamaan EU:n omat tavoitteet, jotka koskevat uusiutuvien energialähteiden
kehittämistä vuoden 2020 jälkeen.[11]
Mittavat investoinnit uusiutuviin energialähteisiin, muun muassa Maghrebin
laajuiseen varasähkön tuotantokapasiteettiin, lisäisivät nekin
energiavarmuutta. Tällaiset investoinnit auttaisivat uusien työpaikkojen
luomisessa, koska niillä tuetaan uusiutuvan energian paikallista tuotantoa,
tutkimusta ja innovointia, kansainvälistä kilpailukykyä sekä parannetaan
ilmanlaatua ja terveyttä. Niillä tuettaisiin myös ilmastonmuutoksen torjuntaa
ja vähähiilisten kehitysstrategioiden täytäntöönpanoa. Maghrebin laajuiset,
enenevässä määrin uusiutuviin energialähteisiin perustuvat energiamarkkinat
vähentäisivät asteittain energiantuonnin kustannuksia ja antaisivat
hiilivetyjen tuottajille enemmän joustovaraa varantojensa käyttämiseen. 38. Välimeren alueen alialueena Maghreb
voisi toimia edelläkävijänä poikkeamatta kuitenkaan laajemmissa yhteyksissä
sovituista lähestymistavoista (esim. Välimeren unioni ja Välimeren
aurinkoenergiasuunnitelma). Tässä yhteydessä voidaan harkita joitakin
konkreettisia toimia läntisen Välimeren sähköalueen kehittämiseksi vuosiin
2020–2025 mennessä. Ø Alueelliset
yhteistyörakenteet (sääntelyviranomaisten tapauksessa MEDREG ja
siirtoverkonhaltijoiden tapauksessa MED-TSO) ovat valmiita antamaan yhteisten
teknisten sääntöjen pohjalta lisäapua yhteisten verkkosääntöjen laatimiseen;
sääntöjä voitaisiin käyttää kokeiluluonteisesti Maghrebissa. Ø Markkinoiden
yhdentyminen olisi toteutettava vaiheittain ja vaiheet määriteltävä Algerin etenemissuunnitelman
pohjalta. Tällaisia vaiheita ovat esimerkiksi kahdenvälinen kapasiteetinjako
yhteisten periaatteiden pohjalta vuoteen 2014 mennessä, koordinoitu
kapasiteetinjako vuoteen 2016 mennessä ja alueellisen sähköpörssin perustaminen
vuosiin 2016–2020 mennessä. Ø Energia-alan
uudistamiseen voidaan antaa lisätukea muun muassa alueelliseen yhteistyöhön ja
alueellisille järjestöille (esim. energia-alan sääntelyviranomaisen
perustaminen Marokkoon ja Tunisiaan vuoteen 2014 mennessä ja Libyaan vuoteen
2016 mennessä sekä toiminnassaan riippumattomien siirtoverkonhaltijoiden
perustaminen Maghreb-maihin vuoteen 2015 mennessä). Ø Yhteistyötä
pitäisi lisätä uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden osalta muun
muassa assosioimalla kumppanimaat tiiviimmin uusiutuvista energialähteistä
EU:ssa käytäviin poliittisiin keskusteluihin ja niitä koskeviin välineisiin.
Yhteistyön pitäisi perustua olemassa oleviin naapuruuspolitiikan
investointivälineen ja eurooppalaisten kehitysrahoituslaitosten
tukitoimintoihin ja muodostua avustuksista, teknisestä avusta ja
riskipääomatoimista. Innovaatiohankkeista voitaisiin julkaista yhteisiä
ehdotuspyyntöjä. Voidaan myös sopia periaatteista, joita sovelletaan
investointeihin ja kauppaan uusiutuvien energialähteiden alalla.; Ø Mauritanian
kuten muidenkin Saharan eteläpuolisten maiden tapauksessa voidaan hyödyntää Sustainable
Energy for All -aloitetta (SE4ALL) energia-alan yhteistyön tukemiseen
asianmukaisilla rahoitusvälineillä. 39 Sähkön kysyntää alueella
koskevat ennusteet vuodelle 2020 edellyttävät, että tuotantokapasiteettiin
(lähinnä perinteiseen, mutta uusiutuvien lähteiden osuus on kasvamassa) ja
verkkoinfrastruktuuriin tehdään huomattavia investointeja. Läntisen Välimeren
alueen sähkönjakelusilmukan valmiiksi saaminen kahden käytävän
(Algeria-Marokko-Espanja-Ranska ja Algeria-Libya-Tunisia-Italia) osalta on
tärkeää, koska se loisi alueelle uusia sähkövirtojen toimitusmahdollisuuksia. 40 Vaikka teknisiä
toteutettavuustutkimuksia on jo tehty, uusien kytkentöjen sääntely- ja
rahoitusmalli vaatii erityishuomiota ja todennäköisesti erillisen oikeudellisen
kehyksen (hallitustenvälisen sopimuksen). Tilanne edellyttää
”käytävälähestymistapaa” ja runsasta koordinointia. EU ehdottaakin
erityiskoordinaattorin nimeämistä yhteisymmärryksessä asianomaisten maiden
kanssa. 41. Lisäksi Ø ehdotetaan,
että Algerissa kesäkuussa 2010 järjestetyssä energiaministereiden tapaamisessa
syntyneen uuden vireen säilyttämiseksi EU:n ja Maghrebin energianeuvosto
kutsutaan koolle vuosittain, seuraavan kerran vuoden 2013 alkupuoliskolla; Ø EU
ehdottaa, että kaikkien sidosryhmien kanssa aloitetaan yksityiskohtainen
tekninen vuoropuhelu kaikista markkinoiden yhdentymisen edellyttämistä
vaiheista. Vuonna 2013 voitaisiin kutsua koolle EU:ssa järjestettävän Firenzen
foorumin kaltainen sähköfoorumi; Ø MEDREGin
ja MED-TSO:n kaltaiset alueelliset tahot tekevät alueellista yhdentymistä
koskevaa teknistä työtä, jota voitaisiin täydentää ja tukea erityisellä, vuonna
2013 käynnistettävällä teknisen avun hankkeella (sähköfoorumin organisointi ja
sen sisällön valmistelu, tuki tekniselle työlle, MEDREGin ja MED-TSO:n
Maghrebiin liittyvät erityistehtävät, logistinen tuki vuotuisille
ministeritapaamisille jne.).
E. Ympäristö, ilmastonmuutos ja
pelastuspalvelu Ympäristö ja ilmastonmuutos 42. EU tukee jo Maghrebin maita ja
muita Välimeren eteläpuolisia kumppaneita ympäristönsuojelun tehostamisessa ja
ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tukea annetaan kahdenvälisin toimenpitein sekä
osana Horizon 2020 -aloitetta, joka koskee Välimeren saastumisen vähentämistä. 43. Maghrebin alueella EU voi Ø Rio+20-huippukokouksen
mukaisesti kehittää edelleen vihreän talouden toimia Maghreb-maiden kanssa
esimerkiksi vahvistamalla EU:n rahoittaman, kestävää kulutusta ja tuotantoa
koskevan hankkeen alialueellista ja kansainvälistä ulottuvuutta; Ø jatkaa
naapuruuspolitiikan investointivälineen käyttöä alueen investointitarpeiden
rahoittamiseen ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja ympäristöön liittyvien
infrastruktuurihankkeiden kehittämiseksi; Ø Välimeren
unionin sihteeristön, kansainvälisten rahoituslaitosten ja Maghreb-maiden tukemana
lisätä panostaan alialueellisten tai kansainvälisten investointihankkeiden tai
sellaisten kansallisten hankkeiden täytäntöönpanossa, jotka ovat osa sovittuja
kehyksiä tai hankkeita. Erityisesti tämä koskee Horizon 2020 ‑aloitetta
saasteiden vähentämiseksi Välimeressä; Ø kannustaa
Maghreb-maita laatimaan Välimeren yhdennetyn meripolitiikan puitteissa
alialueellisia tai kansainvälisiä aloitteita, joissa käsitellään monialaisia
merikysymyksiä, kuten meriliikenteen valvontaa ja turvallisuutta, merten moottoriteitä,
meriosaamista tai merten aluesuunnittelua, ja joiden tavoitteena on sinisen
kasvupotentiaalin hyödyntäminen; Ø vahvistaa
EU:n ja Maghreb-maiden välistä yhteistyötä meren elollisten luonnonvarojen
säilyttämiseksi erityisesti Välimeren yleisen kalastuskomission ja
Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission puitteissa. Tällainen
yhteistyö voisi helpottaa tieteellisten keinojen käyttöä pyrittäessä
parantamaan kantojen arviointia ja hoitamaan luonnonvaroja kestävällä tavalla; Ø tukea
Maghrebin kumppaneita ilmastonmuutospolitiikkojen ja -strategioiden
suunnittelu- ja täytäntöönpanovalmiuksien parantamisessa, vähäpäästöisen
talouden kehittämisessä, ilmastonmuutoksen sietokyvyn kasvattamisessa ja
tiedonsaannin parantamisessa; Ø osana
EU:n ja Välimeren eteläpuolisten maiden välillä käytävän poliittisen
vuoropuhelun vahvistamista kannustaa jatkossakin pilottihankkeiden
kehittämiseen maissa, jotka ovat kiinnostuneita testaamaan nk. uutta
markkinamekanismia, josta sovittiin ilmastonmuutosta koskevasta YK:n
puitesopimuksesta Durbanissa käydyissä neuvotteluissa. Komissio on jo
sitoutunut asian valmisteluun Maailmanpankin isännöimien markkinoihin
valmistautumista koskevan kumppanuuden ja hiilirahaston välityksellä. Nämä ja
vastaavat aloitteet voisivat oikeissa olosuhteissa johtaa kahdenvälisiin
sopimuksiin Maghreb-maiden kanssa. Tällaiset sopimukset mahdollistaisivat
alakohtaisten määrärahojen myöntämisen palkintona maiden itsensä
energiantuotannon alalla toteuttamista merkittävistä toimista. Tavoitteena on tukea
uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen tehtäviä investointeja ja
lieventää energia-alan hiilipäästöjen vaikutuksia. Komissio aikookin käynnistää
EU:n ulkopuolisten kumppanimaiden kanssa keskustelut tällaisista aloitteista.
Jos olosuhteet ovat asianmukaiset, rahoitus pystytään hyödyntämään ja
kumppaneilla on kiinnostusta, komissio laatii neuvotteluvaltuuksia koskevat
pyynnöt.
Pelastuspalvelu 44. Maghrebin alue on erityisen
altis ihmisen aiheuttamille katastrofeille ja luonnononnettomuuksille, jotka
voivat kriittisellä tavalla heikentää alueen toimia kestävän kehityksen
edistämiseksi. Koska Maghreb-maat sijaitsevat niin lähellä ja ovat alttiita
ilmastovaikutuksille, niiden kannattaa laatia ilmastonmuutoksen sietokykyä
kehittäviä strategioita ja tehdä tiivistä yhteistyötä aluetasolla ja EU:n
kanssa, koska ihmisen aiheuttamat katastrofit ja luonnonkatastrofit eivät
pysähdy rajoille. Pelastuspalvelu on keskeinen väline pyrittäessä edistämään
hyvää yhteistyötä ja solidaarisuutta maiden välillä. 45. Vaikka Välimeren alueesta on
jo laadittu nk. riskikartta ja siellä toimii pelastuspalvelualan kansallisten
yhteyshenkilöiden verkosto, Maghrebille voisi olla hyötyä tehostetusta
yhteistyöstä, jonka tavoitteena on lisätä sen valmiuksia katastrofien ehkäisemiseksi,
niihin sopeutumiseksi ja valmistautumiseksi ja katastrofitilanteissa
toimimiseksi sekä edistää alueen taloudellista, sosiaalista ja poliittista
vakautta.
Alan yhteistyön (esim. ohjelma luonnononnettomuuksien ja ihmisen aiheuttamien
katastrofien ehkäisemiseksi, niihin valmistautumiseksi ja niissä toimimiseksi
etelän maissa) pohjalta EU voi Ø edistää
katastrofinhallintaan sovellettavan, pikemminkin ehkäisyyn ja valmiuteen kuin
itse tilanteessa toimimiseen perustuvan alueellisen lähestymistavan laatimista
yhdessä tärkeimpien sidosryhmien kanssa; Ø edistää
alueiden välisen yhteistyön tehostamista Maghrebissa hyödyntämällä
pelastuspalvelualan kansallisten yhteyshenkilöiden verkostoa, jotta voidaan
varmistaa, että kriiseissä toimitaan koordinoidusti; Ø auttaa
riskikartan kehittämisessä niin, että se kattaa sen ensimmäiseen versioon
sisältymättömät riskit, jotka voivat olla erityisen kohtalokkaita juuri
Maghrebille; Ø tukea
lisääntymässä olevien ilmastoriskien analysointia ja ehkäiseviä
sopeutumistoimia; Ø auttaa
kriisien ehkäisyä ja kriisivalmiutta koskevien valmiuksien kehittämisessä ja
ehkäisy- ja valmiustoimien tunnetuksi tekemisessä ja antaa teknistä apua
sellaisten aloitteiden laatimiseen, joissa on kyse esimerkiksi katastrofiriskin
pienentämiseen tarkoitettujen kansallisten foorumien perustamisesta ja
pelastuspalvelustrategioiden laatimisesta. Tavoitteena on vahvistaa kansallisia
valmiuksia ja tapauskohtaisia ehkäisyrakenteita. F. Muuttoliike ja liikkuvuus 46. Muuttoliike ja liikkuvuus ovat
keskeisellä sijalla EU:n suhteissa Maghreb-maihin. Molemmilla osapuolilla on
huomattavia ja pitkälle samankaltaisia haasteita niihin liittyen. On osapuolten
yhteisen edun mukaista järjestää laillinen maahanmuutto paremmin, torjua
laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa, edistää kansainvälistä suojelua
alueella ja maksimoida muuttoliikkeen kehitysvaikutus. 47. EU on maahanmuuttoa koskevan
kokonaisvaltaisen lähestymistapansa puitteissa sitoutunut vahvistamaan alan
yhteistyötä ja tehostamaan kansalaisten liikkuvuutta turvallisessa
ympäristössä. Tämän pohjalta EU tarjoutui toukokuussa 2011 antamassaan
tiedonannossa[12]
aloittamaan joidenkin Välimeren eteläpuolisten maiden kanssa vuoropuhelun
muuttoliikkeestä, liikkuvuudesta ja turvallisuudesta. Vuoropuhelun tavoitteena
on vahvistaa suhteita kunkin asianomaisen maan kanssa niiden tarpeiden,
halukkuuden ja valmiuksien pohjalta, jotta alan yhteistyössä päästäisiin
eteenpäin. Vuoropuhelu on aloitettu virallisesti Marokon ja Tunisian kanssa, ja
tavoitteena on liikkuvuuskumppanuuksien solmiminen hyvin pian. 48. Tämän lisäksi EU voisi lisätä
tuntuvasti tukeaan muuttoliikkeen ja liikkuvuuden aloilla tehtävälle Maghrebin
sisäiselle yhteistyölle sekä Maghrebin ja Saharan eteläpuolisen Afrikan
väliselle yhteistyölle. Erityisesti EU voi Ø toteuttaa
lisätoimia muuttoliikkeen ja kehityksen alalla annettujen ministeritason
julistusten ja eri toimijoiden välisten toimintasuunnitelmien panemiseksi
täysimääräisesti täytäntöön. Erityisesti kyseeseen tulevat Euroopan ja Afrikan
muuttoliike- ja kehitysprosessi (nk. Rabatin prosessi) ja Afrikan ja EU:n
muuttoliike, liikkuvuus- ja työllisyyskumppanuus; Ø tukea
laillisia maahanmuuttojärjestelyjä Maghreb-maiden välillä sekä niiden ja
Saharan eteläpuolisten maiden välillä; Ø hyödyntää
systemaattisemmin mahdollisuuksia, joita EU:n viisumisäännöstö tarjoaa muun
muassa nuorille, opiskelijoille ja kansalaisyhteiskunnan edustajille; lisätä
olemassa olevien viisumijärjestelyjen tuntemusta; Ø edistää
rajavalvonnassa ja laittoman maahanmuuton torjunnassa tehtävää alueellista
yhteistyötä Maghrebissa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa esimerkiksi
jakamalla tietoa aluetasolla sekä yhteisten riskianalyysien, yhteisen
rajaturvallisuuden ja -valvonnan ja (mm. ihmis- ja huumekaupan alalla tehtävän)
poliisiyhteistyön avulla; Ø edistää
alueen maiden välistä yhteistyötä takaisinottoasioissa muuttajien
perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen. Yhteistyö kattaisi Maghreb-maiden
välisen muuttoliikkeen että Saharan eteläpuolisten maiden kansalaisten
lähettämisen takaisin Maghreb-maista; Ø jatkaa
Maghreb-maiden auttamista turvapaikkaa ja kansainvälistä suojelua koskevissa
asioissa kehittämällä niiden valmiuksia Pohjois-Afrikan alueellisen
suojeluohjelman puitteissa tai harkitsemalla uudelleensijoittamisvaihtoehtoja; Ø tarvittaessa
antaa tietoa EU:n konsuliapuun ja -suojaan liittyvistä asioista sekä laatia
yhteinen lähestymistapa, koska konsuliasiat ovat entistä tärkeämpiä sekä EU:n
jäsenvaltioille että Maghreb-maille.
Päätelmät 49. Edellä esitetyt ehdotukset
ovat osoitus EU:n tuesta Maghrebin alueen tiiviimmälle yhdentymiselle ja siitä,
että yhdentymisestä on välitöntä etua EU:lle. Yhdentymisen eteneminen riippuu
ennen kaikkea kumppanimaiden omista toimista. Tavoitetta voidaan tukea, tosin
välillisesti, lujittamalla EU:n ja Maghrebin maiden kahdenvälisiä suhteita.
Näin tapahtuu, kun normeja, määräyksiä ja politiikkoja lähennetään entisestään.
Maghrebin tasolla toteutettavat toimet ovat kuitenkin välttämättömiä todellisen
edistyksen aikaan saamiseksi. 50. Euroopan komissio ja korkea
edustaja haluavat keskustella näistä ehdotuksista EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n
muiden toimielinten kanssa yhteisen lähestymistavan varmistamiseksi. Ne aikovat
kuulla myös eurooppalaisia ja maghrebilaisia sidosryhmiä, muun muassa
kansalaisyhteiskunnan edustajia, näistä ehdotuksista. 51. Euroopan komissio ja korkea
edustaja ehdottavat, että ehdotuksista käynnistetään korkean tason vuoropuhelu
EU:n ja Maghrebin arabiunionin välillä. Ne myös kehottavat muita EU:n
toimielimiä, kuten parlamenttia, osallistumaan tähän Maghreb-kumppaneiden
kanssa käytävään vuoropuheluun. Lisäksi ne aikovat varmistaa, että näitä
kysymyksiä käsitellään Maghreb-maiden kanssa säännöllisesti käytävässä
poliittisessa vuoropuhelussa. Aikomuksena on myös lähestyä valtiosta
riippumattomia sidosryhmiä, esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan ja liike-elämän
edustajia. Euroopan komissio ja korkea edustaja toivovat, että tällaisen
ajatustenvaihdon avulla Maghrebin yhdentymisestä käytävää keskustelua voidaan
edistää merkittävällä tavalla. [1] Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä
kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa, 8.3.2011, ja Uusi
strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten , 25.2.2011. [2] EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen
lisääminen: muutossuunnitelma (13.10.2011). [3] The Africa-EU Strategic Partnership. A Joint Africa-EU Strategy, Lissabonissa
vuonna 2007 järjestetyn EU:n ja Afrikan huippukokouksen asiakirja 16344/07. [4] Ks. UNDP:n julkaisu The Arab Development
Challenges Report 2011. [5] European Union Strategy for Security and
Development in the Sahel, 31.3.2011. [6] Läntisen Välimeren foorumin muodostavat Algeria,
Espanja, Italia, Libya, Malta, Marokko, Mauritania, Portugali, Ranska ja
Tunisia. [7] Brysselissä 12. syyskuuta 2012 annetun tiedonannon Demokratian
ja kestävän kehityksen juuret: EU:n suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan
ulkosuhteissa (COM(2012) 492 final) ja 15. lokakuuta 2012 annettujen
neuvoston päätelmien mukaisesti. [8] Ks. alaviite 1. [9] Ks. myös Maailmanpankin julkaisu Regional Trade
Facilitation and Infrastructure Study for Maghreb Countries, 20.6.2012. [10] Tunisia on ainoa Maghreb-maa, joka kuuluu jo
Yritys-Eurooppa-verkostoon. [11] Uusiutuva energia: merkittävä tekijä Euroopan
energiamarkkinoilla, COM(2012), 6.6.2012. [12] Muuttoliikettä, liikkuvuutta ja turvallisuutta koskeva
vuoropuhelu eteläisen Välimeren maiden kanssa, KOM(2011) 292 lopullinen,
24.5.2011.