EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52008IE1680
Opinion of the European Economic and Social Committee on the Ethical and social dimension of European financial institutions
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: Eurooppalaisten rahoituslaitosten eettinen ja sosiaalinen ulottuvuus
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: Eurooppalaisten rahoituslaitosten eettinen ja sosiaalinen ulottuvuus
OJ C 100, 30.4.2009, p. 84–92
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
30.4.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 100/84 |
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: Eurooppalaisten rahoituslaitosten eettinen ja sosiaalinen ulottuvuus
2009/C 100/14
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 25. syyskuuta 2007 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta
Eurooppalaisten rahoituslaitosten eettinen ja sosiaalinen ulottuvuus.
Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. lokakuuta 2008. Esittelijä oli Edgardo Maria IOZIA.
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 22.–23. lokakuuta 2008 pitämässään 448. täysistunnossa (lokakuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 122 ääntä puolesta ja 23 vastaan 45:n pidättyessä äänestämästä.
1. Tiivistelmä ja suositukset
1.1 Rahoituskriisi ja sen tuoreimmat käänteet, jotka olivat tappioiden suuruuden ja markkinoiden suojelemiseksi tarkoitettujen sääntelyvälineiden eli säästäjien, yritysten ja sijoittajien suojelukeinojen selkeän kyvyttömyyden osalta ennakoimattomia ja odottamattomia, edellyttävät käsillä olevassa lausunnossa esitettyä yksityiskohtaisempaa ja perusteellisempaa käsittelyä. Kriisiä kaikkialla maailmassa seuranneet vararikot sekä erittäin vakavaraisina pidettyjen pankkien ja vakuutuslaitosten pelastusoperaatiot ovat aiheuttaneet epävarmuutta ja huolta miljoonille unionin kansalaisille.
1.1.1 Lokakuun 15.–16. päivänä kokoontunut Eurooppa-neuvosto käsitteli kokouksessaan pääasiassa rahoituskriisiä ja ilmaisi päättäväisyytensä reagoida yhteisymmärryksessä suojellakseen eurooppalaista rahoitusjärjestelmää ja tallettajia. Neuvosto hyväksyi kokonaisuudessaan Pariisissa 12. lokakuuta kokoontuneen euroryhmän määrittelemät periaatteet, joilla pyritään suojelemaan järjestelmän vakautta ja vahvistamaan eurooppalaisen rahoitusalan ja erityisesti monikansallisten ryhmien valvontaa sekä parantamaan valvonnan koordinointia Euroopan tasolla. Lisäksi tavoitteena on tukea tärkeimpiä rahoituslaitoksia, torjua vararikkoja ja taata säästäjien talletukset.
1.1.2 Eurooppa-neuvosto toivoi lisäksi luokituslaitosten sääntelystä ja talletusturvasta annettavan direktiivin valmisteluprosessin kiirehtimistä. Se toivoi jäsenvaltioiden hyväksyvän toimia, joilla estetään se, että erityisesti rahoitusalan johtajien palkkiot ja optio-oikeudet johtavat liialliseen riskinottoon tai äärimmäiseen keskittymiseen lyhyen aikavälin tavoitteisiin.
1.1.3 Eurooppa-neuvosto korosti huoltaan kasvun ja työllisyyden ylläpitämisestä ja toivoi samassa yhteydessä kansainvälisen rahoitusjärjestelmän perusteellista uudistamista. Uudistuksen tulisi nojautua avoimuuteen, pankkien vakavaraisuuteen, vastuullisuuteen, rehellisyyteen ja maailmanlaajuisen hallintotavan periaatteisiin sekä torjua eturistiriidat.
1.1.4 ETSK on jo pitkään turhaan peräänkuuluttanut sääntelykeinojen vahvistamista, valvontaviranomaisten yhteistyötä sekä valvonnan koordinointia ja harmonisointia. Se on myös tuonut esiin eurooppalaisen ja kansainvälisen pankkijärjestelmän hyväksymät liian suuret riskit, joiden ottamista ovat tukeneet epänormaalit, erittäin lyhyen aikavälin tuloksiin perustuvat palkkiojärjestelmät, joiden vuoksi alan toimijat ovat joutuneet myymään erittäin riskialttiita tuotteita asiakkaita valikoimatta.
1.1.5 Huolimatta Euroopassakin ilmenneistä rahoitusskandaaleista ei konkreettisiin toimiin ryhdytty. Vasta nyt, kun on selvinnyt, että kriisin laajuus voi vaikuttaa dramaattisella tavalla koko talouteen, on huomattu, että rajoittamattoman ja vastuuttoman kapitalismin ja ylimitoitetun ja rajattoman kasvun lupaukset eivät pitäneet paikkaansa, vaan ennakoivat syvää kriisiä.
1.1.6 Tämä malli on nyt peruuttamattomasti edennyt terminaalivaiheeseen. ETSK toivoo, että poliittiset instituutiot kantavat vihdoin vastuunsa ja
— |
vahvistavat sääntelyviranomaisten toimintakenttää ja -ympäristöä; |
— |
kieltävät mahdollisuuden pitää hallussa talousarvion ulkopuolisia varoja, luottoja tai arvopapereita; |
— |
lisäävät ja yhdenmukaistavat jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten toimintaa; |
— |
laativat entistä tarkoituksenmukaisemmat ja avoimemmat standardit hedge-rahastojen, investointipankkien, rahoituksen välittämisessä käytettävien off-shore- rahoitusinstrumenttien, valtioiden omistamien sijoitusyhtiöiden ja pääomarahastojen (equity funds) toiminnalle sekä alistavat ne viranomaisvalvontaan ja määrittelevät Euroopan parlamentin toiveen mukaisesti niiden ”liiketoiminnan” luonteen ja laadun sekä soveltavat siihen voimassa olevaa lainsäädäntöä; |
— |
muuttavat verojärjestelmää siten, ettei kannusteta suurten riskien ottamiseen tai ylivelkaantumiseen eikä myönnetä niiden yhteydessä verohelpotuksia; |
— |
perustavat eurooppalaisen luokituslaitoksen; |
— |
suitsivat neuvostonkin nyt julkituoman toiveen mukaisesti huippujohtajien palkkiojärjestelmiä ja epäasianmukaisten rahoitustuotteiden myyntiä; |
— |
valvovat sääntelemättömiä markkinoita; |
— |
tarkistavat monimutkaisiin rahoitustuotteisiin ja johdannaisiin sovellettavia pääomavelvoitteita. |
1.1.7 ETSK on vakuuttunut, että erittäin vakava rahoituskriisi ja kasinokapitalismin lopullinen ja toivottava täydellinen epäonnistuminen voivat tarjota mahdollisuuden omaksua aiempaa asianmukaisempia keinoja rahoitusjärjestelmän tulevaisuuden turvaamiseksi ja talouden uudelleen käynnistämiseksi. Tarvitaan yhteisiä toimia, jotka vastaavat sitä riskiä, että rahoituskriisi leviää koko reaalitalouteen. Investoinnit perusrakenteisiin ja ”vihreät investoinnit”, kuten sijoittaminen energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin, innovointiin ja tutkimukseen voivat auttaa pitämään yllä kysyntää. Jäsenvaltioiden takaama uusi eurooppalainen rahasto, jonka hallinto voitaisiin uskoa Euroopan investointipankille, saattaisi auttaa käynnistämään uudelleen talouden rahoituksen etenkin niillä talouden aloilla, joilla tarvitaan muita enemmän keskipitkän ja pitkän aikavälin investointeja.
1.1.8 ETSK arvostaa jäsenvaltioiden, Euroopan keskuspankin ja neuvoston tähänastisia toimia ja kehottaa unionin toimielimiä osoittamaan päättäväisyyttä, yhteisvastuuta ja nopeutta tässä kansalaisten, palkansaajien ja yritysten kannalta erittäin dramaattisessa tilanteessa, jotta Euroopan ja maailman rahoitusjärjestelmän asianmukainen toiminta voidaan käynnistää uudelleen mahdollisimman pian.
1.1.9 ETSK toivoo myös, että tätä ensisijaista tavoitetta palvelevien tarvittavien rahoitustoimien lisäksi pyritään myös kaikin keinoin rajoittamaan siitä seuraavan talouskriisin vaikutuksia.
1.1.10 Pankkien pelastamiseksi on käytetty satoja miljardeja euroja. ETSK toivoo, että yritysten ja etenkin pk-yritysten pelastamiseen ryhdytään yhtä energisesti ja nopeasti ja että kysyntää tuetaan myös palkkoja ja eläkkeitä korottamalla, jotta vältetään taantuman muuttuminen nopeasti lamaksi.
1.2 Rahoituspalvelujen tarjonnan runsautta voidaan verrata luonnon monimuotoisuuteen. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on nykyisin osa kansalaisten tietoisuutta. Myös rahoituspalvelujen tarjoajien monimuotoisuuden suojelu kuuluu Euroopan kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen perintöön, jota ei pidä hävittää vaan joka on säilytettävä ottaen huomioon sen edustama korkea yhteiskunnallinen arvo. Euroopan rahoitusjärjestelmän eettistä ja sosiaalista ulottuvuutta on vahvistettava ja suojeltava.
1.3 Lissabonin sopimuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaan ”[unioni] pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen. – – Unioni kunnioittaa kulttuuriensa ja kieltensä rikkautta ja monimuotoisuutta sekä huolehtii Euroopan kulttuuriperinnön vaalimisesta ja kehittämisestä.”
1.4 Unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden on sitouduttava edistämään sekä rahoitusmarkkinoiden kilpailukykyä että niiden eettistä ja sosiaalista ulottuvuutta sekä säilyttämään ne. ”Sosiaalinen markkinatalous tarkoittaa myös sosiaalisesti oikeudenmukaista markkinataloutta” (1) ja ”sosiaalinen markkinatalous antaa taloudelle mahdollisuuden saavuttaa perimmäinen tavoitteensa, joka on kaikkien ihmisten vauraus ja hyvinvointi ja joka suojelee heitä puutteelta” (2).
1.5 Ehdottaessaan korkean tason eurooppalaisen komitean perustamista rahoitusmarkkinoiden kriisiin vastaamiseksi, uusien sääntöjen laatimiseksi ja sellaisen ”järjettömän talouden” torjumiseksi, ”jonka ei tule hallita meitä”, Jacques Delors totesi, että nykyinen kriisi ”on osoitus vähän tai huonosti säänneltyjen markkinoiden epäonnistumisesta ja jälleen kerran todistus siitä, etteivät markkinat kykene itsesääntelyyn”.
1.6 Tuorein kriisi osoittaa, että rahoitusjärjestelmän pluralismi ja monimuotoisuus kuuluvat Euroopan kulttuuriseen ja historialliseen perintöön ja että ne ovat välttämättömiä eettisiin ja sosiaalisiin seikkoihin liittyville aloitteille ja myös tärkeitä tekijöitä lisättäessä rahoitusjärjestelmien kilpailukykyä ja vähennettäessä järjestelmäkriisin riskiä.
1.7 Tietyt rajat ylittävä talouskasvu, jolla ei voida tyydyttää muita tarpeita, ei tee ihmisiä onnellisemmiksi. Spekulatiivisen rahatalouden hallitsevaa roolia reaalitaloudessa on supistettava ja suunnattava uudelleen kohti järkevämpää toimintaa, joka on sosiaalisesti kestävää ja eettisesti hyväksyttävää.
1.8 Eettisen ja yleiseen etuun pyrkivän rahatalouden roolia on näin ollen edistettävä. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että ohjaava lähestymistapa on tässä yhteydessä väärä, sillä kokemus on osoittanut, että vahvasti sosiaalisiin ja eettisiin seikkoihin perustuvat aloitteet tulisi käynnistää spontaanisti alhaalta ylöspäin.
1.9 Eettinen ulottuvuus ei liity vain tietyn tyyppiseen toimintaan. On kiinnitettävä erityishuomiota säästöpankkien ja eri osuustoimintaliikkeiden dokumentoituun ja merkittävään rooliin edistettäessä eettisiä ja sosiaalisia aloitteita sekä helpotettaessa paikallisjärjestelmien kehittämistä. Huolimatta perussopimukseen sisältyvästä tunnustuksesta on vielä jäsenvaltioita, jotka eivät tunnusta kyseistä ulottuvuutta eivätkä nimenomaan suojele sitä. On ponnisteltava yritysten kyseisen menettelytavan entistä järjestelmällisemmän ja laajemman tunnustamisen varmistamiseksi. Tästä tarpeesta ovat osoituksena asianmukaisen unionin lainsäädännön puuttuessa Italiassa, Espanjassa, Ranskassa ja Norjassa äskettäiset esitetyt osuustoimintaliikkeen vastaiset valitukset Euroopan komissiolle.
1.10 ETSK katsoo, ettei lainsäädäntökehys ole koskaan neutraali organisaatioiden tai henkilöiden toiminnan osalta. Tämän perusteella ETSK on sitä mieltä, että järjestelmä, jossa jo kannustetaan tiettyä toimintaa ja jossa sovelletaan järjestelmällisesti ja yleisesti periaatetta, jonka mukaan eettisten tai sosiaalisten aloitteiden yhteydessä on asianmukaista tarjota kompensointijärjestelmä, noudattaa talous- ja yhteiskuntaelämässä julkisen roolin oikeudenmukaisuuden ja rationaalisuuden kriteereitä.
1.11 Aina kun tietyn organisaation voidaan osoittaa luopuvan ainakin osittain, mutta rakenteellisesti ja pysyvästi, voiton maksimoinnin kriteeristä edistääkseen eettisiä tai sosiaalisia aloitteita, siihen on sovellettava ainakin osittain tavallisesta poikkeavaa verotusta ja sääntelyä, paitsi keskeisten vakavaraisuussääntöjen osalta. Eräissä jäsenvaltioissa eettisiin sijoittajiin sovelletaan jo poikkeusta pankkidirektiivistä. On ponnisteltava kyseisen periaatteen ulottamiseksi kaikkiin jäsenvaltioihin.
1.12 ETSK pohtii, tulisiko tyypillisesti voittoa tavoittelevien organisaatioiden eettisiin tai sosiaalisiin seikkoihin liittyville aloitteille myöntää verotusta tai sääntelyä koskevia etuja. Kun voittoa tavoitteleva organisaatio käynnistää aloitteen, joka eroaa rakenteellisesti sen tyypillisestä toiminnasta, ei liene syytä epäillä, että on asianmukaista myöntää kompensaatiota tavanomaiseen kohteluun verrattuna. Jos aloitteet eivät toisaalta eroa rakenteellisesti organisaation tyypillisestä toiminnasta, on syvennettävä keskustelua, jotta arvioidaan, onko aiheellista ottaa käyttöön kompensointijärjestelmä.
1.13 Sosiaaliseen ulottuvuuteen ei monilla markkina-aloilla kiinnitetä erityistä huomiota. Yritysten yhteiskunnallinen vastuu asettaa etusijalle jatkuvan ja yhteensopivan kasvun, joka kunnioittaa ihmisten ja ympäristön arvoa. Palkitsevat järjestelmät, jotka sitä vastoin ovat yhteydessä vain myytyjen tuotteiden määrään eivätkä palvelun laatuun, aiheuttavat suurta tyytymättömyyttä asiakkaiden ja jatkuvan tulospaineen vuoksi stressaantuneiden työntekijöiden keskuudessa.
1.14 ETSK katsoo, että on sovellettava järjestelmällisesti ja kohdennetusti niin sanottua suhteellisuusperiaatetta, jonka perusteella yksinkertaista toimintaa harjoittavalla pienellä välikädellä ei ole samaa sääntelytaakkaa kuin monimutkaisella monikansallisella organisaatiolla edellyttäen, että samat markkinatakuut säilytetään. Säännöt on tarkoitettu markkinoiden suojelemiseksi.
1.15 Varmistamalla, etteivät jäsenvaltiot hyväksy kilpailua vääristäviä toimia, Euroopan komissio voi edistää rahoitus-, pankki- ja vakuutuspalvelujen tarjonnan monimuotoisuuden suojelua. Valtiontukia koskevassa lainsäädännössä tulisi ottaa huomioon kyseiset näkökohdat.
1.16 Kasino- ja turbokapitalismi ovat ottaneet kohteekseen merkittäviä teollisuus- ja rahoitusyrityksiä, jotka on paloiteltu ja myyty ja muutettu näin varjoksi entisestä. Tällainen sisäisten arvojen ”tuhoaminen” on vaikuttanut tuhansiin työntekijöihin, kotitalouksiin, osakkaisiin ja talouteen yleensä sekä jättänyt jäljelle vain raunioita.
1.17 ETSK vahvistaa käsillä olevalla lausunnolla, että talouden on palveltava ihmisiä. Erään suuren taloustieteilijän (3) sanoin: ”Suurin vaara on modernin teollisuusjärjestelmän tarpeiden asettaminen järjen edelle. Kyseiset tarpeet perustuvat siihen, että teknologia on aina hyvä asia, talouskasvu on aina paikallaan, yritysten on aina laajennuttava, hyödykkeiden kulutus on onnen pääasiallinen lähde, laiskuus on poikkeavaa ja ettei minkään tule häiritä tekniikalle, kasvulle ja kulutuksen lisäämiselle annettua etusijaa.”
2. Johdanto
2.1 Etiikka ja sosiaalinen ulottuvuus
2.1.1 Länsimainen kulttuuri perustuu kreikkalaiseen ajatusmaailmaan, ja voimme ammentaa siitä määritellessämme ennen kaikkea käsitteet ”eettinen” ja ”sosiaalinen”.
2.1.2 Aristoteleen mukaan etiikan päämäärä on ihmisen hyvinvointi, ei abstraktisessa mielessä vaan toiminnan kautta hankittavien ja saavutettavien hyödykkeiden maksimina. Ihmisen pyrkimyksen kohteena oleva suurin hyvä on onnellisuus, ja suurin mahdollinen onnellisuus voidaan saavuttaa toimimalla hyveellisesti.
2.1.3 ”Onnellisuus on siis parasta, jalointa ja nautinnollisinta, eikä näitä tule erottaa toisistaan, kuten deloslaisessa kirjoituksessa tehdään:
a) |
Jalointa on oikeudenmukaisin ja |
b) |
parasta on se, että on terve |
c) |
mutta miellyttävintä on saada se, mitä rakastaa. |
d) |
Kaikki tämä kuuluu tosiasiassa parhaisiin toimintoihin. Ja niitä tai yhtä niistä pidämme onnellisuutena.” (Aristoteles, Nikomakhoksen etiikka, I kirja). |
2.1.4 Filosofia auttaa ymmärtämään, että etiikan absoluuttisen todellisuuden rinnalla on myös suhteellisia todellisuuksia. Ne vastaavat pieniä tai suuria sosiaalisia ryhmiä, joilla on sama käsitys onnellisuudesta ja jotka tavoittelevat sitä yhdessä.
2.1.5 Etiikka ja arvojen moninaisuus elävät rinnakkain ja edustavat ihmiskunnan rikasta historiaa kaikissa sen erilaisissa ilmenemismuodoissa, mukaan luettuna äskettäin tunnetuksi tullut ”onnellisuuden talous”. Siinä tarkastellaan empiirisistä lähtökohdista järjestelmällisesti onnellisuuden luonnetta ja mahdollisia tapoja sen saavuttamiseksi.
2.1.6 On osoitettu, ettei talouskasvu ilman muiden tyytyväisyyteen vaikuttavien seikkojen kasvua lisää ihmisten onnellisuutta, päinvastoin: ”Tietyn rajan ylityttyä talouskasvu ei enää lisää onnellisuutta. Kulutuksen loputon kasvu edellyttää loputonta työtä kulutuksen rahoittamiseksi, ja työ vie yhä enemmän aikaa. Tämä haittaa ihmissuhteita. Kuitenkin juuri ihmissuhteet ovat onnellisuuden keskeisin tekijä.” (4)
2.1.7 Eurostatin toteuttamista tutkimuksista ilmenee, että kuluneiden 25 vuoden aikana tulot henkeä kohti ovat Euroopassa nousseet jatkuvasti, mutta onnellisuuden aste on pysynyt pääosin samana. Myös Yhdysvalloissa on saatu hyvin samanlaisia tuloksia.
2.2 Vuosien 2007–2008 rahoituskriisi – mitä sen jälkeen?
2.2.1 Helmikuusta 2007 jatkunut rahoitusmarkkinoiden epävakaisuus, joka vaikuttaa johtaviin rahoitus- ja pankkilaitoksiin, on nousemassa kansainvälisen poliittisen keskustelun pääaiheeksi.
2.2.2 Yhdysvaltojen lainakriisin seuraukset ovat olleet kauaskantoiset, ja niitä on moninkertaistanut se seikka, että monet subprime-lainoiksi luokitellut eli mahdollisesti tappiollisiksi jäävät luotot on liitetty arvopaperisoinnin avulla laajempiin ”lainapaketteihin”. Näin ongelman mittakaavan laajuus on jäänyt täysin pimentoon, minkä vuoksi toimijoilla on kyseenalaisia ja arvonsa menettäneitä arvopapereita.
2.2.3 Tällainen epävarmuus on edelleen heikentänyt luottamusta rahoitusjärjestelmään ja vaikuttanut hyvin kielteisesti liiketoimintaan, joka perustuu jatkuvaan ja edulliseen luototukseen.
2.2.4 Rahoituskriisin ensi nmmäisiä uhreja olivat hedge-rahastot tai vipurahastot, mukaan luettuina suurten liikepankkien sisäiset rahastot. Monien eurooppalaisten pankkien sijoitussalkuissa oli huomattava osa Yhdysvaltain subprime-luotoista. Eräät varovaisuudestaan tunnetut saksalaiset pankit ovat kokeneet kovia, mutta kriisi on ulottunut myös siihen sekaantumattomiin rahoituslaitoksiin, sillä rahan hinta on noussut suhteettomasti. Tämä oli Northern Rock -pankkia uhanneen konkurssin syy.
2.2.5 SocGen-tapaus (Société générale) liittyy osittain viime kesänä alkaneeseen rahoituskriisiin, osittain tiettyyn taipumukseen kannustaa rahoitusmarkkinoiden toimijoita ottamaan kohtuuttomia riskejä, jotka voivat johtaa suuriin voittoihin mutta myös tähtitieteellisiin tappioihin, mikäli toiminta on ollut varomatonta. Tämä tapaus paljasti, että yhtiön sisäisen valvonnan menettelyt olivat yllättävän riittämättömät, ja se jätti jälkeensä epäilyksen koko pankkijärjestelmän toimintatavoista näissä kysymyksissä.
2.2.6 Tämä on kasinokapitalismia, jossa pankin konkurssista kärsivät valitettavasti etenkin heikoimmassa asemassa olevat säästäjät, jotka tavalla tai toisella joutuvat syyttöminä maksamaan laskun, työntekijät (rahoitusalalla on tähän mennessä irtisanottu yli 100 000 henkilöä, ja lisää irtisanomisia on odotettavissa (5)) sekä kansalaiset, jotka katsovat turvallisuutensa heikkenevän ja jotka pohtivat rahoitusjärjestelmän uskottavuutta.
2.2.7 Tähän mennessä ilmoitetut tappiot ovat 400 miljardia dollaria, ja luotettavien arvioiden mukaan ne nous sevat 1 200 miljardiin dollariin (6). Tästä kärsivät luonnollisesti eniten suuret institutionaaliset sijoittajat, kuten eläkerahastot, mutta tilanne vaikuttaa vakavasti talousjärjestelmään yleensä. Rahan hinta nousee ja sen saatavuus heikkenee, mikä nostaa hintoja ja lisää inflaatiota sekä hidastaa talouden toimintaa. Noidankehä vaikuttaa talouden toimintaan kokonaisuudessaan. Eräissä jäsenvaltioissa puhutaan jo taantumasta.
2.2.8 Euroopan rahoitusjärjestelmä on eräitä yksittäisiä ja rajoitettuja tapauksia lukuun ottamatta pikemminkin uhri kuin syyllinen. Yhtä varmaa kuitenkin on, että rahoituksen merkityksen kasvu taloudessa, yhä kehittyneempien keinojen etsintä voittomahdollisuuksien moninkertaistamiseksi, vipurahastojen yhä aggressiivisempi rooli sekä valtion sijoitusyhtiöiden tulo näyttämölle valtavine resursseineen on työntänyt reaalitalouden yhä marginaalisempaan rooliin. Näin ovat myös korostuneet jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien puutteet, viranomaisten yhteistyömallien tehottomuus sekä luottoluokituslaitosten huolta herättävä rooli, mukaan luettuina niin sanotusta eettisestä luottoluokituksesta huolehtivat laitokset (ne ovat arvioineet myönteisesti Parmalatin kaltaisia yrityksiä, joilla on näennäisesti esimerkilliset käytännesäännöt).
2.2.9 Kyseinen kriisi on vaikuttanut kaikkiin markkinatoimijoihin riippumatta siitä, onko niiden spekulatiivinen profiili korkea, matala tai olematon. Markkinoiden integrointi on tullut pisteeseen, jossa kukaan ei voi väittää välttyvänsä kielteisiltä vaikutuksilta. Ongelmana on, että vain vaikeudet jakautuvat kaikille, mutta voitot pysyvät tiukasti spekuloijien käsissä.
3. Euroopan rahoitusjärjestelmä
3.1 Pankit
3.1.1 Pankit ovat rahoituksen välittäjistä keskeisessä asemassa. Eräissä maissa pankit valvovat merkittävällä tavalla reaalitaloutta, ja ne vaikuttavat taloudellisen vallan ohella alueiden ja yritysten kehittämiseen ja moninkertaistavat voittomahdollisuutensa.
3.1.2 Vaikka kaikki pankit toimivat markkinoilla ja tarjoavat periaatteessa kaikki samoja palveluja peruspalveluista erityispalveluihin, ne perustuvat hyvin erilaisiin lähtökohtiin, jotka vaikuttavat niihin edelleenkin.
3.1.3 Keskeisessä markkina-asemassa olevien liike- ja investointipankkien ohella on olemassa yleisen hyvinvoinnin ajatuksen mukaan suuntautuneita säästöpankkeja, jotka on perustettu tarjoamaan kansalaisten yhteisöille ja etenkin niiden köyhimmille jäsenille apua kriisitilanteissa. Nimitys perustuu Saksan keisarikunnassa 1800-luvun alussa perustettuihin ensimmäisiin säästökassoihin, mutta monet olivat 1400-luvulla perustettuja aiempia panttilainaamoita, jotka yksinkertaisesti vaihtoivat nimeään. Säästöpankkien osuus vähittäismarkkinoista on nykyisin noin kolmannes, ja niillä on 160 miljoonaa asiakasta ja 980 000 työntekijää. Esimerkkeinä säästöpankkien osallistavista toimista ovat Itävallan Die Zweite Sparkasse ja Ranskan Parcours confiance.
3.1.4 Eräillä syrjäalueilla ja maaseutualueilla kehittyi maalaisten ja käsityöläisten osuuskassaliike, joka perustui Friedrich Wilhelm Raiffeisenin ajatukseen koronkiskonnan torjumisesta. Raiffeisen perusti ensimmäisen Darlehnkassenvereinin vuonna 1864. Osuustoiminta -periaatteella toimivat luotto-osuuskunnat pohjautuvat ensimmäisen Vorschussvereinin vuonna 1850 perustaneen Franz Hermann Schulze-Delitzschin ajatuksiin. Näiden kokemusten pohjalta kehittyi huomattava luotto-osuuskunta- ja osuuskassaliike, jonka markkinaosuus EU:ssa on nykyisin yli 20 prosenttia ja jolla on yli 140 miljoonaa asiakasta, 47 miljoonaa jäsentä ja 730 000 työntekijää.
3.1.5 Tämä historiakatsaus osoittaa, että kansalaisyhteiskunta on aina antanut pankeille talousjärjestelmässä aseman, joka eroaa ainakin osittain muiden yritysten asemasta. Pankkien on aina odotettu sekä tavoittelevan voittoa että pyrkivän eettisiin tai sosiaalisiin tavoitteisiin.
3.1.6 Tärkeä seikka, joka rahoitusalalla on otettava huomioon, on rahoituspalvelujen mahdollisimman laaja saatavuus. Kehitysmaissa vain 20 prosenttia väestöstä voi saada lainaa, mutta Euroopassa osuus on lohdulliset 90 prosenttia. Osuus ei kuitenkaan ole vielä riittävä, sillä jäljelle jäävä 10 prosentin väestönosuus saattaa kärsiä hyvin vakavasta syrjinnästä.
3.2 Vakuutuslaitokset
3.2.1 Ensimmäiset modernit pankit perustettiin 1400-luvun alussa Italiassa, kuten Banco di San Giorgio vuonna 1406, ja eräät niistä ovat edelleen toiminnassa, kuten vuonna 1472 perustettu Monte dei Paschi di Siena, mutta vakuutuslaitokset ovat paljon varhempaa perua. Ensimmäiset vakuutuslaitokset perustettiin 3000- ja 2000-luvuilla eKr. Kiinassa ja Babyloniassa. Kreikkalaiset ja roomalaiset ottivat ensimmäisinä käyttöön henki- ja terveysvakuutuksen käsitteet perustamalla ”hyväntekeväisyysjärjestöjä”, jotka maksoivat lääketieteellisestä hoidosta ja myönsivät avustusta perheen ylläpitoa ja jopa hautajaisia varten. Keskiaikaisilla killoilla oli samat tavoitteet. Genovassa keksittiin 1300-luvulla (1347) investoinnista erillinen vakuutussopimus. Sen ansiosta rikastui Erward Lloyd, jonka vuonna 1688 Lontoon Tower Streetille avaama kahvila oli varustelijoiden, kauppiaiden ja kapteenien suosimana ihanteellinen kohtaamispaikka niille, jotka halusivat vakuuttaa laivan ja sen lastin ja jotka halusivat osallistua hankkeen rahoitukseen. Samoihin aikoihin Nicholas Barbon perusti vuonna 1666 tapahtuneen ja 13 200 rakennusta tuhonneen Lontoon katastrofaalisen tulipalon jälkeen ensimmäisen palovakuutuslaitoksen (Fire Office).
3.2.2 Lloyd'sin kokemuksen (joka ei teknisesti ole vakuutuslaitos) johdosta vakuutusmalli levisi kaikkialle Eurooppaan, ja vakuutusyhtiöt aloittivat toimintansa. Nykyaikaisten vakuutuslaitosten kehitys liittyy moderniin todennäköisyysteoriaan, jonka uranuurtajia olivat Pascal ja de Fermat, mutta myös Galileo. Vakuutusalalla toimii keskinäisiä vakuutusyhtiöitä, joiden omistajat ovat vakuutusten ottajia eivätkä osakkeenomistajia, eli asiakkaat omistavat vakuutusyhtiöt. Vakuutusosuuskunnat syntyivät viime vuosisadalla: eräissä maissa niillä on merkittävä asema, sillä ne kykenevät tarjoamaan markkinoille kokonaisuudessaan laadukkaita tuotteita. Osuuspankkien tavoin myös keskinäiset vakuutusyhtiöt ovat kiinteästi sidoksissa paikallistalouteen ja vaikuttavat merkittävästi niiden kehitykseen myös investoimalla merkittävän osuuden arvonlisästään.
3.3 Eettiset pankit ja vakuutuslaitokset
3.3.1 Eettiset pankit ja vakuutuslaitokset käynnistivät toimintansa joitakin vuosia sitten. Ne keskittyvät liikesuhteissaan ja rahoitustoiminnassaan vain niihin yrityksiin, jotka noudattavat tiukkoja arvokriteereitä. Kyseisiä kriteereitä noudatetaan myös yhteisössä, jossa nämä pankit ja vakuutuslaitokset ovat syntyneet. ”Arvoista”, jotka muodostavat eettisten pankkien ja vakuutuslaitosten viitekehyksen, mainittakoon esimerkkeinä ympäristön kestävä kehitys, kaikenlaisten kompromissien torjuminen asemarkkinoiden kanssa sekä jatkuva sitoutuminen kaiken syrjinnän torjumiseksi.
3.3.2
3.3.2.1 ”Eettisellä” rahoituksella tarkoitetaan rahoitustoimintaa, jolla edistetään humaaneja, sosiaalisia ja ympäristöä koskevia aloitteita niiden ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvan eettisen ja taloudellisen vaikutuksenarvioinnin perusteella. Sen ensisijaisena tavoitteena on tukea rahallisesti asianomaista toimintaa tai mikroluotoin myös yksittäisiä henkilöitä.
3.3.2.2 Mikrorahoitusta tarjoavat pankit, jotka ovat erikoistuneet perinteisen pankkijärjestelmän ulkopuolelle jääviin vähävaraisiin väestöryhmiin ja pienrahoitukseen etenkin kehitysmaissa. On kuitenkin muistettava, että myös länsimaissa on merkittävä piensäästäjien perinne (kun taas mikroluotot ovat olleet harvinaisempia, aiemmin oli esimerkiksi olemassa panttilainaamoja): esimerkkeinä piensäästämisestä ovat edulliset monivuotiset talletukset.
3.3.2.3 Eettistä rahoitustoimintaa harjoitetaan seuraavien periaatteiden pohjalta (7):
a) |
Rahoituksen saajia ei tule syrjiä sukupuolen, etnisen alkuperän tai uskonnon eikä varallisuuden perusteella, sillä luoton katsotaan olevan kaikissa muodoissaan ihmisoikeus. |
b) |
Luotot ovat heikoimmassa asemassa olevien ulottuvilla, sillä henkilökohtaiset, ryhmäkohtaiset tai yhteisökohtaiset vakuudet ovat yhtä päteviä kuin omaisuuteen perustuvat vakuudet. |
c) |
Rahoitustoiminta on tehokasta, sillä eettinen rahoitus ei ole hyväntekeväisyyttä vaan elinvoimaista ja sosiaalisesti hyödyllistä taloudellista toimintaa. |
d) |
Säästäjä osallistuu rahoitusta saavan yrityksen päätöksiin joko ilmoituksella varojen ensisijaisista käyttötarkoituksista tai demokraattisten päätöksentekomenettelyjen kautta. |
e) |
Tieto on avoimesti kaikkien ulottuvilla, minkä vuoksi säästäjän henkilöllisyyden on oltava tiedossa ja asiakkaalla on oikeus tutustua rahoituslaitoksen toimintaan sekä varojen käyttöä ja investointeja koskeviin päätöksiin. |
f) |
Pelkästään omaisuuteen ja rahanvaihtoon perustuva vaurastuminen on torjuttava, minkä vuoksi korkojen on oltava mahdollisimman oikeudenmukaisia ja perustuttava niin taloudelliseen kuin sosiaaliseen ja eettiseen arviointiin. |
g) |
Rahoitussuhteita ei ylläpidetä sellaisiin toimijoihin eikä talouden toimintoihin, jotka estävät ihmisten kehitystä ja loukkaavat ihmisoikeuksia. Tällaista toimintaa on esimerkiksi aseiden valmistus ja asekauppa, terveydelle ja ympäristölle vakavasti haitallinen tuotanto sekä alaikäisten hyväksikäyttöön perustuva tai kansalaisoikeuksia loukkaava toiminta. |
3.3.2.4 ”Eettisellä vakuutustoiminnalla” tarkoitetaan vakuutustoimintaa, jota harjoitetaan seuraavien periaatteiden pohjalta (8):
a) |
Vastavuoroisuus, jolla tarkoitetaan vakuutuksen alkuperäistä merkitystä solidaarisuuden välineenä vahinkoa kohtaamattomien sekä vahinkoa kärsineiden ja korvausta tarvitsevien henkilöiden kesken. |
b) |
Vakuutettavuus, jolla tarkoitetaan vakuutussuojan myöntämistä jokaiselle mahdollisen vahingon varalta ilman ikään, mahdolliseen vammaan tai muihin sosiaalisiin vaikeuksiin perustuvaa epäoikeudenmukaista erottelua. |
c) |
Avoimuus, jolla tarkoitetaan sopimuksen selkeyttä ja vakuutusmaksun perusteena olevien kriteerien tarkastettavuutta. |
d) |
Hyödyn aikaansaaminen asianomaiselle alueelle. |
e) |
Sopimusosapuolten tasa-arvo. |
3.3.3
3.3.3.1 Eettisillä investoinneilla pyritään rahoittamaan aloitteita, jotka toteutetaan ympäristön-suojelun, kestävän kehityksen, sosiaalipalvelujen, kulttuurin ja kansainvälisen yhteistyön aloilla. Arvopapereita ei valita pelkästään perinteisten rahoituskriteerien vaan myös sosiaalisen vastuun kriteerien perusteella. Niitä ovat esimerkiksi työsuhteiden laatu, ympäristönsuojelu ja avoimuus.
4. Yritysten sosiaalinen vastuu
4.1 Komission yritystoiminnan ja sosiaaliasioiden pääosastot tekevät eräillä temaattisilla aloilla yhteistyötä yritysjärjestöjen kanssa. Eräs näistä aloista on säästäjille suunnattu asianmukainen tiedotus, joka auttaa heitä ymmärtämään entistä paremmin rahoitusmarkkinoiden mekanismeja ja tarjolla olevia tuotteita. Rahoitusasioita käsittelevät koulutusaloitteet ovat sosiaalisesti vastuullinen tapa auttaa säästäjiä välttämään investoinnit tuotteisiin, jotka eivät vastaa heidän odotuksiaan eivätkä riskiprofiiliaan.
4.2 Sidosryhmien osallistuminen yritysten sosiaalisen vastuun aloitteisiin rajoittuu vielä hyvin harvoihin yrityksiin ja osittain toimiin, jotka on suunnattu kaikille sidosryhmille. Tehtävää on vielä paljon, mutta kokonaiset alat, kuten osuuspankit, säästöpankit, vakuutusosuuskunnat ja keskinäiset vakuutusyhtiöt, aikovat ryhtyä entistä laajempiin ja tehokkaampiin toimiin.
4.3 Eräs ongelmista liittyy huippujohtajien ja investointipankkiirien kannustinmuotoihin. Ne tulisi tarkistaa ja mukauttaa järkevälle tasolle, joka vastaa asianmukaisesti yrityksen voittoja ja tuloksia. Rahoituskriisistä kärsivät työntekijät ja kuluttajat paheksuvat huippujohdon suuria tuloja, jotka omalta osaltaan pahentavat heidän ongelmiaan. Huippujohtajien tulot ovat usein hyvin korkeat riippumatta siitä, ovatko tulokset onnistuneita.
4.4 Rahoitusyritysten uudet hallintomallit, jotka on myös kvartaalitulosta ajatellen suunnattu voiton maksimointiin hyvin lyhyessä ajassa, johtavat toisinaan vastuuttomiin menettelyihin, joista ovat osoituksena äskettäiset rahoitusskandaalit eräissä unionin jäsenvaltioissa. Yritysten sosiaalisen vastuun myötä pyritään sitä vastoin tekemään voittoa kestävästi ja pitkäjänteisesti hyödyntäen yrityksen materiaalista ja immateriaalista pääomaa, jota rahoitusyrityksissä edustavat työntekijät ja luottamukselliset suhteet asiakkaisiin.
4.5 ETSK toivoo, että yritysten sosiaaliseen vastuuseen perustuvat käytännesäännöt hyväksytään laaja-alaisesti. On erittäin tärkeää, että kyseiset käytännesäännöt voidaan tarkastaa ja että ne tarkastetaan, jotta vältetään sellaisten tapausten toistuminen, joissa erinomaiset käytännesäännöt allekirjoittaneet ja julkaisseet johtajat ovat huijanneet satoja tuhansia säästäjiä, kuten viime vuosien vakavimmissa rahoitusskandaaleissa (9).
5. Paikalliset pankit sekä paikallistalouden ja pk-yritysten kehitys
5.1 Erilaiset pankkityypit kilpailevat samoilla markkinoilla ja tarjoavat oleellisin osin samanlaisia palveluja. Niiden kaikkien on oltava taloudellisesti tehokkaita, olipa kyseessä sitten osakeyhtiö, osakkeenomistajien edun mukaisesti suuntautunut yksityispankki tai muu rahoitusalan yritys, joka on suuntautunut viitealueen talouden ja sosiaalisen kehityksen edistämiseen ja joka kiinnittää erityishuomiota luotonsaantiongelmiin, vähemmän varakkaaseen asiakaskuntaan, pk-yritysten kehittämiseen sekä heikossa asemassa olevien yhteiskuntaryhmien ja syrjäisten ja syrjäisimpien alueiden tukemiseen.
5.2 Paikallistalouden kasvuaste vaikuttaa nousevan huomattavasti alueilla, joilla paikallispankki -järjestelmä on kehittynyt. Lisäksi on korostettava, että monissa maissa paikalliset pankit ovat pääasiassa säästöpankkeja ja osuuskuntia, jotka investoivat alueeseen suuren osan voitoistaan.
5.3 ”Pankkijärjestelmällä on kaksitahoinen vastuu: yritystasolla on tehostettava luottolaitosten hallintoa, ja sitä mitataan tuottavuuden (voiton tavoittelu) ohella myös innovointikyvyllä ja käytetyn inhimillisen pääoman laadulla. Aluetasolla on velvoite vaikuttaa osaltaan aluekehitykseen (kehityksen edistäminen), ja sitä mitataan sekä myönnetyn luoton määrällä että kyvyllä investoida hankkeisiin ja yrittäjien ja yritysten potentiaalin arvioimiseen. Tämä voidaan määritellä alueelliseksi tehokkuudeksi. Hallinnon tehokkuudella on edistettävä alueellista tehokkuutta: tehokkaista pankeista ei ole hyötyä, jos ne eivät osaltaan vaikuta paikalliskehitykseen.” (10)
5.4 Pk-yritykset ovat löytäneet omien osakkaiden luotonsaantia helpottavan hyödyllisen välineen eli – myös Euroopan tasolla toimivat – vakuus- ja takausyritykset. Ne edistävät sellaisille pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettäviä investointiluottoja, joilla ei ole rahoittajien edellyttämiä ja vakaiden pankkisuhteiden luomiseen tarvittavia henkilökohtaisia vakuuksia.
6. Poliittisten päättäjien rooli
6.1 ETSK katsoo, että ohjaava lähestymistapa on tässä yhteydessä väärä, sillä kokemus on osoittanut, että vahvasti sosiaalisiin ja eettisiin seikkoihin perustuvat aloitteet tulisi käynnistää spontaanisti alhaalta ylöspäin. Jokainen ”aktiivinen” toimenpide saattaa tehdä tyhjäksi tai kanavoida sivuun spontaanisuuden, joka on talous- ja rahoitusjärjestelmän monimuotoisuuden keskeisin tae. ETSK katsoo, että poliittisten päättäjien on vältettävä toimia, jotka estävät jo käynnissä olevia aloitteita ja uusien aloitteiden spontaania syntymistä.
6.2 ETSK pohtii, tulisiko tyypillisesti voittoon tähtäävien organisaatioiden eettisiin tai sosiaalisiin seikkoihin liittyvien aloitteiden nauttia verotusta tai sääntelyä koskevista eduista. Tässä yhteydessä on erotettava kaksi keskenään erilaista tilannetta.
6.2.1 Voittoon tähtäävä organisaatio käynnistää aloitteen, joka eroaa rakenteellisesti sen tyypillisestä toiminnasta (esimerkiksi Crédit Agricole -pankin Point Passerelle -operaatio). Tässä tapauksessa ei pitäisi olla suuria epäilyjä siitä, että on asianmukaista myöntää kompensaatiota tavanomaiseen toimintaan verrattuna.
6.2.2 Voittoon tähtäävä organisaatio käynnistää aloitteita, jotka ovat rakenteellisesti sen tyypillisen toiminnan mukaisia. On keskustelu paljon siitä, onko tässä tapauksessa asianmukaista ottaa käyttöön kompensointijärjestelmä. Vero-, rahoitus- tai sääntelykompensaatiota kannattavat katsovat, että aloitteen myönteiset ulkoiset vaikutukset oikeuttavat erityiskohtelun. Toiset vastustavat kuitenkin tätä näkökantaa kahdesta pääsyystä: vain riippumattomassa taloudellisessa tasapainossa toteutetut aloitteet voivat olla ajan mittaan kestäviä (eli niillä voidaan varmistaa asianmukainen voitto). Lisäksi aidon eettisen tai sosiaalisen toiminnan tulee olla riippumatonta, eikä sen tule perustua sääntely-, rahoitus- tai veroetuihin. Eettinen tai sosiaalinen toiminta on sinällään palkitsevaa: hyvän tekeminen palkitsee tekijänsä.
6.2.3 ETSK:n mielestä eettisten tai sosiaalisten aloitteiden kompensointi on nykyisin jo tunnustettu käytäntö kaikissa järjestelmissä. Verolainsäädäntö mahdollistaa kulujen vähentämisen vain, jos ne liittyvät tiiviisti tulojen muodostumiseen. Tätä periaatetta ei (luonnollisesti tietyin rajoituksin ja ehdoin) sovelleta, jos kulut muodostuvat hyväntekeväisyysjärjestöille tai sosiaalisia päämääriä palveleville organisaatioille suunnatuista lahjoituksista. Tässä tapauksessa vähennys verotettavasta tulosta sallitaan, vaikka kulut eivät liitykään tuotantoon.
6.2.4 ETSK katsoo, ettei lainsäädäntökehys ole koskaan neutraali, kun on kyse organisaatioiden tai henkilöiden toiminnasta. Tämän perusteella ETSK on sitä mieltä, että järjestelmä, jossa jo kannustetaan tiettyä toimintaa ja jossa sovelletaan järjestelmällisesti ja yleisesti periaatetta, jonka mukaan eettisten tai sosiaalisten aloitteiden yhteydessä on asianmukaista tarjota kompensointijärjestelmä, noudattaa talous- ja yhteiskuntaelämässä julkisen roolin oikeudenmukaisuuden ja rationaalisuuden kriteereitä.
6.2.5 ETSK:n ehdottaman periaatteen mukaan kompensaatioetu ei kohdistuisi suoraan instituutioihin vaan niiden eettisiin tai sosiaalisiin aloitteisiin. ETSK ei pidä tätä sinällään epäasianmukaisena: etiikkaa ja taloutta ei voida erottaa väkisin vaatimalla, että vain aloitteita, joista ei ole niiden toteuttajalle mitään taloudellista etua, voidaan pitää todella eettisinä. Jos näin tehtäisiin, eettisinä aloitteina pidettäisiin lopulta vain hyväntekeväisyyttä tai lahjoituksia.
7. Rahallinen korvaus ja verotus
7.1 ETSK suhtautuu myönteisesti tämänsuuntaisiin aloitteisiin. Tällaista lähestymistapaa voidaan perustella myös taloudellisesti. ”Sosiaalivaltio” on heikentynyt viimeisten 10–20 vuoden ajan eri syistä, jotka liittyvät poliittisiin valintoihin, budjettirajoituksiin tai talouden tehokkuuden suuntauksiin. Pyrittäessä hyvinvointiin ja sosiaaliseen suojeluun ei siis voida luottaa talouskasvuun ainoana keinona, jolla vältetään ihmisten hyvinvoinnin liiallinen aleneminen, vaan on annettava tilaa alhaalta ylöspäin suuntautuneille aloitteille.
7.2 Esimerkkinä sääntelystä, jolla edistetään julkis- ja yksityissektorin yhdentymistä hyvinvointivaltion korkeiden standardien säilyttämiseksi, on Alankomaissa toteutettu sairausvakuutusalan järjestely. Vakuutuslaitokset ovat yhtäältä velvoitettuja vakuuttamaan kaikki kansalaiset, mutta toisaalta ne voivat saada korvauksia julkiselta taholta tavallista suurempien riskien varalta. Hollannin markkinoilla on käynnistetty mallialoitteita, joiden tarkoituksena on helpottaa HIV-tartunnan saaneiden pääsyä henkivakuutusten piiriin.
7.3 Belgia tarjoaa mielenkiintoisen esimerkin rahallisesta korvauksesta, jonka avulla edistetään perusrahoituspalvelujen saantia. Pankkien yhteinen rahasto antaa korvauksen välittäjille, jotka helpottavat palvelujen saantia: tämä tarkoittaa, että tiukempia ehtoja soveltavat välittäjät ovat rahaston nettomaksajia ja avoimempia ehtoja soveltavat välittäjät nettosaajia.
7.4 Verohelpotusten osalta on jo olemassa laajalle levinnyt järjestelmä, jossa suositaan keskinäistä apua tarjoavia osuuskuntia.
7.5 Esimerkkinä lainsäädännöstä, jonka perusteella myönnetään verohelpotuksia nimenomaan sosiaalisiin päämääriin pyrkiville organisaatioille, on Italian voittoa tavoittelemattomia ja sosiaalisia päämääriä palvelevia organisaatioita koskeva laki.
8. Sääntely
8.1 Säännöt aiheuttavat kuluja ja velvoitteita, jotka ovat taakka yritysten toiminnalle ja välittäjille. Kuluneen 20 vuoden ajan toimia ohjanneena lähtökohtana on ollut yhtäläisten mahdollisuuksien varmistaminen. Kun kaikki vertailukelpoiset toimijat ovat samalla viivalla (esimerkiksi pankit ja vakuutuslaitokset), säännöillä on edistetty kilpailua ja talouden tehokkuutta. Jos tätä periaatetta sovelletaan liian tiukasti ja ilman korjausmahdollisuuksia, siitä muodostuu ylittämätön este eettisten ja sosiaalisten aloitteiden syntymiselle ja säilymiselle. Tällainen uhka voidaan välttää soveltamalla järjestelmällisesti ja kohdennetusti niin sanottua suhteellisuusperiaatetta, jonka perusteella yksinkertaista toimintaa harjoittavaan pieneen välikäteen ei kohdistu samanlaista sääntelytaakkaa kuin monimutkaiseen monikansalliseen organisaatioon.
8.2 Aina kun tietyn organisaation voidaan osoittaa luopuvan ainakin osittain, mutta rakenteellisesti ja pysyvästi, voiton maksimoinnin kriteeristä edistääkseen eettisiä tai sosiaalisia aloitteita, siihen on sovellettava ainakin osittain tavallisesta poikkeavaa verotusta ja sääntelyä. Eräissä jäsenvaltioissa eettisiin sijoittajiin sovelletaan jo poikkeusta pankkidirektiivistä. On ponnisteltava kyseisen periaatteen ulottamiseksi kaikkiin jäsenvaltioihin.
8.3 Vaikka asia tunnustetaan perustamissopimuksessa, on vielä jäsenvaltioita, jotka eivät tunnusta eettistä ulottuvuutta eivätkä nimenomaan suojele sitä. On ponnisteltava, jotta varmistetaan yritysten kyseisen menettelytavan entistä järjestelmällisempi ja laajempi tunnustaminen.
8.4 Varmistamalla, etteivät jäsenvaltiot hyväksy kilpailua vääristäviä toimia, Euroopan komissio voi edistää rahoitus-, pankki- ja vakuutuspalvelujen tarjonnan monimuotoisuuden suojelua. Valtiontukia koskevassa lainsäädännössä tulisi ottaa huomioon kyseiset näkökohdat.
Bryssel 23 päivänä lokakuuta 2008.
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean
puheenjohtaja
Mario SEPI
(1) A. F. Utz, Etica economica. San Paolo, Cinisello Balsamo 1999.
(2) Konrad Adenauer, Memorie 1945–1953, Mondadori Milano 1966.
(3) John Kenneth Galbraith, The Atlantic Monthly, kesäkuu 1967. Alkuperäinen otsikko: Liberty, Happiness… and the Economy.
(4) Luca de Biase, Economia della felicità, Feltrinelli 2007.
(5) Lähde: UNI (United Network International), Geneve 2008.
(6) Italian pankin tiedotuslehti (Bollettino della Banca d'Italia) nro 52, huhtikuu 2008.
(7) Osallistava demokratia: lainaukset Lazion alueen budjettiosaston tilaamasta tutkimuksesta (Italia).
(8) Ks. edellinen alaviite.
(9) Kyseisille henkilöille on myönnetty kunnia-arvoja seuraavin perustein: ”[Hän on] sitoutunut harjoittamaan paikallisella, valtiollisella ja kansainvälisellä tasolla yritystoimintaa rohkeasti, sitkeästi, innovatiivisesti ja ammattitaitoisesti selkein näkemyksin sekä noudattamaan eettistä lähestymistapaa, jossa torjutaan niiden – vaikkakin harvojen – väitteet, joiden mukaan etiikka ja talous ovat yhteen sovittamattomia käsitteitä”.
(10) P. Alessandrini (2003), Le banche tra efficienza gestionale ed efficienza territoriale: alcune riflessioni.